Terveysfoorumi avasi monta näkökulmaa korona-pandemiaan

Kuva: Arkkiatri Risto Pelkonen 14.4.2021

Kelan terveysfoorumi pidettiin 14.4.2021 webinaarina. (1) Esiintyjäkaarti oli monipuolinen. Arkkiatri Risto Pelkonen lähti liikkeelle priorisoinnin tarpeesta. Tavoitteena on jakaa yhteiset rajalliset voimavarat yhteiskunnan eri lohkojen kesken. Kysymyksessä on aina arvovalinta. Terveydenhuollonkin voimavarat on suhteutettava yhteiskunnan muihin toimintoihin. Prioriisoinnin perusteiden ja tavoitteiden on oltava avoimia ja julkisia. Ketään ei saa jättää hoitamatta. Priorisoinnin tavoitteena on määrittää ja perustella hoidon tarve. Arkkiatri päätti esityksensä ajatukseen tuumasta toimeen. "Järjestetään kolmas priosoinnin konferenssi hyvin valmistellun konsensukokouksen mukaisesti 2023." STM:n Taina Mäntyranta kuittasi päätöspuheenvuorossaan, että konsensuskokous kannattaa järjestää 2023, jolloin tiedetään oletettavasti, miten tämän pandemian on oikein käynyt. 

Terveysfoorumi keskittyi koronan ympärille todella monesta näkökulmasta.  Epidemian leviämisen hidastaminen on ollut sinänsä haaste lääketieteelle, mutta myös koko yhteiskunnalle. Heikki Hiilamo asetti kolme tiukkaa kysymystä: 1) Paljonko palon sammuttaminen maksoi verrattuna siihen, että kylän olisi annettu palaa?, 2) Millainen hinta epidemiasta olisi koitunut tähän mennessä, jos sitä ei olisi yritetty hillitä? 3) Mistä löytyy kontrafaktuaali? No se löytyi Brasiliasta, USAsta, Venäjältä, mutta aivan läheltä Ruotsista (Covid-19 kuolemat 13621 vs. 868). Ehkä Suomen strategialla toistaiseksi on pärjätty näihin maihin verrattuna paremmin. Pandemia on ollut moniulotteinen kriisi, eräänlainen luonnonkatastrofi. Vaikutusta on ollut hyvinvoinnin kaikkiin ulottuvuuksiin. Vertauskohtina voidaan suomalaisittain pitää 1990-luvun lamaa ja 2008 globaalia talouskriisiä. Vaikutukset voivat olla pitkäaikaisia periytyen osittain jopa sukupolvesta toiseen. Hiilamon mukaan epidemian idastamisen "hinta" (tarkoituksella lainausmerkeissä) ilmenee ainakin seuraavasti: palveluiden (palvelujärjestelmän) alikäyttönä, julkisen talouden sosiaalisina kustannuksina, hyvinvoinnin vajeina. Sosiaalibarometri 2021 kuitenkin antaa odotusten vastaisen tuloksen. Sosiaalialan ammattihenkilöt antavat yllättävän korkea kuvan hyvinvoinnista asteikolla 1-10: 2020: 7,43; 2021: 7,13; 2022 ennakkoarvio 7,54. 

Konkreettisesti tähän asti koronan julkisen talouden hinta Pekka Rissasen mukaan on ollut noin 20 miljardia. Suurin osa rahoista on kohdistettu yhteiskunnan taloudellisten rattaiden ylläpitoon eli yritysten tukemiseen ja työllisyyteen.  THL on Pekan kertoman mukaan myös laskenut koronan vaikutuksia terveydenhuollon kustannuksiin. Kokonaisarvio on noin 1 miljardi koostuen testauksista, jäljityksistä, rokottamisesta ja hoidosta. Toisaalta epidemia on vähentänyt terveyspalvelujen kokonaiskäyttöä sekä perus-, että erikoissairaanhoidossa. Pelkästään esh:n tulonmenetykset ovat olleet noin miljardi euroa eli siitä on syntynyt lyhytaikainen säästö kunnille. Mutta siitä koituu myöhemmin palvelu- ja hoitovelkaa.

Koronatartunnoissa on tunnetusti jatkuvasti ollut suuret alueelliset erot. Uusimaan tartuntaprosentit väestöön nähden ovat olleet vähintään kaksinkertaisia muuhun maahan verrattuna. Suuret erot ovat myös olleet eri ammattiryhmien välillä. Rakennusten työntekijät ovat olleet tilastojen kärjessä. Kaikkiaan taloudelliset vaikutukset ovat jakautuneet epätasaisesti. Näin näkymät tulevaisuuteen ovat hoito-, hoiva- ja palveluvelkaa. Lauri Kuosmasen mukaan vaikeimmassa asemassa ovat olleet muutenkin yhteiskunnan huono-osaiset, syrjäytyneet kansalaiset, erityisesti mielenterveysongelmaiset, päihdeongelmaiset, asunnottomat. Mutta myös nuoret ovat kärsineet pandemiasta sekä laitoksissa olevat vammaiset ja vanhukset.

Palvelu- ja hoitovelan käsitettä avasi STM:n Sirkku Pikkujämsä. Kyse ei ole pelkästään erikoissairaanhoidon hoitotakuun toteutusasteesta. Käsite kuuluu seuraavasti:

• Käsitteellä hoitovelka / palveluvelka tarkoitetaan väestön todettua hoidon tai palveluiden tarvetta, johon palvelujärjestelmä ei ole kyennyt vastaamaan, vaan väestö joutuu odottamaan palveluja saadakseen. Lisäksi hoito- ja palveluvelaksi voidaan laskea odotettu piiloon jäänyt tarpeen mukainen kysyntä, kun väestö ei ole vielä päässyt tai hakeutunut hoidon tarpeen arvioon. Hoitovelvaa voi olla sekä perus- että erikoissairaanhoidossa ja palveluvelkaa sosiaalihuollossa sekä myös kuntoutuksessa. Hoito- ja palveluvelalla on merkittävä vaikutus väestön terveyden- ja toimintakykyyn ja hyvinvointiin.
  

Kuva: Markku Tervahauta 14.4.2021

Koronapandemia on epäjatkuvuuskohta Heikki Hiilamon sanoin. Se on epäjatkuvuutta suhteessa menneisyyteen. Kysymys kuuluu: miten paljon on mahdollista palata aikaisempaan normaaliin? Epäjatkuvuus on myös suhteessa tulevaisuuteen: kauanko pandemia kestää? Arkkiatrin esiin nostama priorisointikeskustelu onkin tarpeen juuri tämän epäjatkuvuuden vuoksi. Tämä nostaa esille myös ikiaikaiset filosofiset kysymykset ennen muuta arvokeskustelun. Tähän viittasivat tehohoidon lääkärit Pekka Louhiala ja Mika Valtonen omissa puheenvuoroissaan. Arvot ja faktat (ml.todennäköisyydet) keskustelevat keskenään. Ollaan tekemisissä seurausetiikan ja velvollisuusetiikan ristiriidoissa. Yksilötasolla hoidon priorisoinnissa ovat vastakkain potilaan (tai hänen omaisensa)  ja ammattiauttajan käsitykset hoidon tarpeesta ja hyödyistä. Markku Tervahauta konkretisoi arvokeskustelun oheiseen kuvaan.

Pandemialla on ollut myönteisiäkin seurauksia. Lauri Kuosmanen löysi seuraavan listan: yhteisvastuullisuus, välittäminen, perhekeskeisyys, digiloikka. Mielenkiintoinen havainto oli Timo Aronkydöllä vanhusten hoivasta. Palveluasumisvaiheessa olevien vanhusten elinikä on pidentynyt ja myös palveluasumisen kesto on pidentynyt johtuen mm. infektiosairauksien vähäisyydestä. Ilmiö on ikäihmisten kannalta positiivinen, mutta kunnan kannalta kustannuksia kasvattava. 

Monet alustajat totesivat, että päätöksenteko on tullut avoimemmaksi ja perusteiksi on saatu THL:ltä nopeata, varsin luotettavaa tietoa epidemian kulusta sekä ennusteita jatkosta. Tosin media on monesti ymmärtänyt ennusteiden merkityksen väärin.

Olen itse seurannut pandemiakeskustelua ja kirjoittanutkin siitä aika ajoin tällä blogipalstallani. Innostuin kuitenkin laajemmin tutkimaan aihetta hyvinvointi- ja terveyshyöty. Ajauduin ensin hyödyn etiikkaan. Mutta jatkuvasti jouduin pitkin kirjaa myös esimerkinomaisesti soveltamaan aihettani pandemiaan. Kirjani oli miltei valmis, kun osallistuin tähän Terveysfoorumiin. Totesinkin mielessäni, että Terveysfoorumi toteutti pandemiaongelman käsittelyssä osaa luomaani ongelmanratkaisumallia: ongelma - ilmiö - tilanteen kartoitus tilannehuoneessa - päätöksenteko - vaikuttavuus. Terveysfoorumi edusti hyvin käsitystäni tilannehuoneesta. Sain kirjani painoon 17.4.2021 ja siinä on otettu huomioon myös tämän foorumin sanomat hyvinvointi- ja terveyshyödyn näkökulmasta.

Viitteet

(1) Kelan Terveysfoorumi 2021: alustajat ja fasilitaattorit: arkkiatri Risto Pelkonen, Janne Leinonen (Kela: fasilitaattori), Lauri Vuorenkoski (Lääkäriliitto: fasilitaattori), Heikki Hiilamo (THL), Lauri Kuosmanen (sairaanhoitaja /psykiatria), Pekka Rissanen (THL),Timo Aronkytö (Vantaa: apulaiskaupunginjohtaja), Sirkku Pikkujämsä (STM), Jarmo Koski (Essote), Ilona Autti-Rämö (STM: fasilitaattori), Pekka Louhiala (Tay), Mika Valtonen (TYKS), Markku Tervahauta (THL), Marjukka Mäkelä (emeritaprofessori), Taina Mäntyranta (STM: fasilitaattori). https://www.kela.fi/terveysfoorumi-2021  Youtube-esitys katsottavissa kaksi viikkoa osoitteessa: 
Terveysfoorumi 2021 verkkoseminaarin tallenteeseen.

(2) Olli Nylander: Hyvinvointi- ja terveyshyöty - ajopuusta aktiiviksi, BoD 2021 (ilmestyy lähiaikoina, hinta 25 euroa; voi tilata myös Ollilta. Tulee jatkossa myyntiin verkkokauppoihin.)

Onnellinen vanhuus, onko sitä?

Suomiko onnellisen vanhuuden maa, kysytään Timo Strandbergin ja Eino Heikkisen toimittamassa tuoreessa kirjassa eli artikkelikokoelmassa. (1) Pääsääntöisesti artikkeleissa osoitetaan monien tutkimusten ja kirjoittajien näkemysten avulla, että Suomi ei nyt aivan ole onnellisen vanhuuden maa. Ei kirjassa nyt pelkästään tätä pohdita. 14 artikkelia avaa aihealuetta:

• Eino Heikkinen (1 ja 2 artikkelit). Ehkä tästä artikkelista minulle nousee esille onnellisuus ja onnettomuus. Onnellisia ovat ne, jotka saavat elää pitkän ja aktiivisen elämän. Surullisia tai onnettomia ovat ne, jotka joutuvat epätyydyttävien palveluiden varassa pärjäämään lopun elämäänsä. Heikkinen peräänkuuluttaa vanhemiseen liittyvien juurisyiden tutkimista. Pelkät korrelaatioihin perustuvat tutkimukset eivät riitä. Onnellisuuden sijasta pitäisi käyttää käsitettä elämään tyytyväinen. Heikkinen piirtää onnellisuuden ympyrän, jossa toisella laidalla ovat rakentavat tekijät eli terveys, toimintakyky, turvallisuus, yhteisyys, läheisyys, välittämisen kulttuuri, vanhusten voimavarojen rekrytointi. Ympyrän toisen laidan rajoittavina tekijöinä ovat sairaudet, oireet, raihnaisuus, masennus, alakulo, yksinäisyys, turvattomuus, varattomuus, ikäsyrjintä. Eino ja Riitta-Liisa Heikkinen avaavat artikkelissaan "hyvää iltaa elämä" elämän suuren arvoituksen ja vanhuuden rajan siirtymisen. Termi vanhus ei sovi kaikille: kalenteri-ikä vs. biologinen ikä. 
  

• Timo Strandberg on kirjan tuotteliain kirjoittaja (5 artikkelia). Alussa hän käy läpi ikuisen nuoruuden tai vanhenemisen eston käsitykset eri aikoina eli hakee ikuisen onnellisuuden lähdettä. Mm. gerotiede askaroi näiden kysymysten äärellä. Perimä ja ympäristö ovat rinnan vaikuttavia tekijöitä. Yksilöllisesti vaikutusta on elintavoilla. Eliniän pidentyminen on historiallinen ja tilastollinen tosiasia. Toisaalta kaikki me kuolemme joskus. Elämän loppuosassa korostuvat ihmisen jatkuva haurastuminen, raihnaistuminen sekä pitkäaikaissairaudet. Elämänkulkumalleja Timo löytää viisi: A. aiemmin (vanha käsitys): raihnaisuuden lisääntyminen loppuosassa elämää, B. eliniän pidentyminen ja samalla raihnaisuus-ajan pidentyminen, C. sairauksien ja raihnautumisen pakkautuminen loppuosaan elämää, D. eliniän edelleen pidentyminen ja samalla raihnaisuus-ajan pidentyminen, E. eliniän edelleen pidentyminen, mutta raihnausaika sairauksineen pakkautuu loppuelämään lyhyeksi jaksoksi (gerotieteen tavoite). Timo kannattaa Lawtonin mallia elämänlaadun osatekijöinä: subjektiiviset (itse koettu ja psyykkinen hyvinvointi), objektiiviset (kyvykkyys ja ympäristön laatu). Lääkityksessä Strandbergin huolena on monilääkitys ja siihen liittyvät riskit. Ongelma ei ole vieras laitoshoidossa olevienkaan osalta. Lisäksi on monia lääkkeitä, jotka eivät ole soveliaita vanhuksille (vääräaikainen lääkkeiden kohdennus tai psyyken lääkkeiden liikekäyttö). Toisaalta lääkehoitoon voi liittyä myös alihoitoa. Ja vielä haasteena on vanhusten huono sitoutuminen lääkkeiden ottamiseen. Lääkityksen aloittamiseen ja  lopettamiseen liittyy myös hyviä välineitä, joita Timo esittelee (mm. START/STOPP-väline). Timon viimeinen artikkeli liittyy koronaan ikäihmisten kannalta.

• Osittain päällekkäisiä kirjoituksia ovat Koskisen ja Sainion toiminnanvaje-kirjoitus, Vaaraman ikäsyrjintäkirjoitus, Hussin kirjoitus kaltoinkohtelusta, Pitkälän laitoksessa vai kotona -kirjoitus, Heikkisen hoiva- ja hoitokentän kirjoitus, Tilviksen tulevaisuus 2030-kirjoitus. Koskinen ja Sainio avaavat ajankohtaisia tutkimustuloksia ikäihmisten liikkumiskyvystä, kognitiivisesta toimintakyvystä ja sosiaalisesta toimintakyvystä. Vaarama käy läpi hyvinvoinnin osoittimia (Finsote-aineisto) yli 75-vuotiaiden osalta verrattuna 20-vuotta täyttäneeseen väestöön. Marja tekee kriittisen arvion siitä, kohdellaanko ikäihmisiä tasavertaisesti suhteessa muuhun väestöön ja saavatko ikäihmiset riittävästi tarvitsemiaan palveluita. Mielenkiintoista on myös Vaaraman analyysi valtion ohjausasiakirjojen suhtautuminen ikäihmisiin. On ikärasismia ja kaltoinkohtelua sekä riittämättömiä voimavaroja tarpeellisen hoidon tarjoamiseen.  Hussi piirtää kirjoituksessaan kriittisen kuvan ikäihmisten asumisesta sekä hoivasta. Hussi asettaa jopa kysymyksen: jätehuoltoa vai asiallista hoitoa? Pitkälän artikkelissa pohditaan ikäihmisten laitoshoitoa ja kotonahoitoa. Kaisu toteaa mm., että kotihoito ei tule läheskään aika ympärivuorokautista hoitoa halvemmaksi. Heikkinen avaa iäkkäiden hoivan haasteita. Riippuvuus on keskeinen osa iäkkäiden hoivassa. Oleellista on hoidettavan ja hoitajan kohtaaminen ja näkökulmaerot osapuolten välillä. Tärkeätä on elämän suojelemisen rinnalla kivun ja kärsimyksen lievittäminen. Tilvis piirtää laajan kuva ikäihmisten tulevaisuuteen: yksilöllistyminen, markkinoistuminen, konsumerismi, digitalisoituminen sekä tasa-arvokysymykset. 
  

• Mikko Kautto avaa kirjoituksessaan eläketurvan haasteita. Riittävätkö eläkkeisiin varatut rahat, kun ennakoitu eläkepommi on tuloillaan. Vai onko tuo pommi liiottelua. Mikko arvioi myös, riittääkö eläke toimeentuloon. Keskimäärin tilanne on varsin valoisa eläkeläisten taloudellisen aseman kehityksessä. 

Olihan tämä hieno tuore katsaus ikäihmisten onnellisuuteen. Löytyi niitä positiivisiakin puolia onnellisen vanhuuden osalta. Eliniän odote pitenee ja myös aktiivisen, hyväkuntoinen vanhuuden jakso pitenee. Taloudellisestikin eläkkeet ovat keskimäärin kasvaneet. Onnellisuuden vastakohtana ovat edelleen riittämättömät hoivan voimavarat, ikärasismi ja jopa kaltoinkohtelu. 

Löysin kirjahyllystäni teoksen "Vanhuus Suomessa" vuodelta 1983. (2). Toimittajina olivat Jan-Erik Ruth ja Eino Heikkinen. Osittain aiheet olivat samoja kuin tässä 2021 kirjassa. Osittain oli eroja. Samoja aiheita olivat: vanhusten asema, asennoituminen vanhuuteen, elämäntapa ja -tyylit, toimintakyky, hoidon sisältö. Noiden aiheiden osalta myös kritiikki oli samansuuntaista vuonna 1983 vs. 2021. Vanhenemisen selitysmallitkin muistuttivat toisiaan. Tosin luonnollisesti 1983:n tutkimustulokset eivät kaikilta osin vastanneet 2021 tuloksia. Anja Laner-Sivolan ja Tapani Sihvolan kirjoitus asennoitumisesta vanhuuteen on edelleen puhutteleva. Kirjoittajat löytävät kaksi perustyyppiä asennoitumisessa ikäihmisiin, vanhuksiin: kunnioittava ja holhoava. Kumpikin perustyyppi sisältää kolme varianttia: positiivinen, neutraali ja negatiivinen. Kunnioittavassa asennoitumisessa positiivinen ote korostaa vanhuutta luonnollisena hyvänä elämänjaksona. Neutraali asenne pitää vanhuutta väistämättömänä "kohtalona". Kielteinen asenne nostaa esille rappeutumisen ja kelpaamattomuuden ajanjakson eliniän loppupuolella. Holhoava positiivinen asenne perustuun ajatukseen, että vanhus muuttuu "lapseksi jälleen". Neutraali holhoava asenne nostaa esille "sosiaalisen huoltovelvoitteen". Ja negatiivinen holhous on sitä alistamista ja nöyryyttämistä, joka 2021 ilmenee asenteena "kaltoinkohtelu". Asennoitumisen perustyypit voisi päivittää 2020-luvulle. Se ei ole mitenkään vaikea tehtävä. 

Niin pitkät ovat muutoksen juuret. 1983 kirja menee 1800-luvulle saakka ja havainnoi vanhusten onnellisuutta samansuuntaisesti 1983 eli liki 40-vuotta sitten. 

Viitteet

(1) Toim. Timo Strandberg & Eino Heikkinen: Suomiko onnellisen vanhuuden maa?, Into 2021

(2) Toim. Jan-Erik Ruth - Eino Heikkinen: Vanhuus Suomessa, Weilin+Göös, 1983.

"Hiljaiset päivät" lääke stressiin , väittää Billin My Analytics, päivitys 6.3.2021

My Analytics on osa saamiani oheistuotteita Bill Gatesilta. Hän ajattelee minun parastani. Tärkeätä on, että minulla on mahdollisimman paljon keskeytymätöntä työaikaa. Siis saan rauhassa tehdä töitäni. Käytettävissä olevaa työaikaa minulla on ollut tammi-helmikuussa 69% kokonaisajasta.   Loput 31% työajasta meni yhteistyöhön, josta 21% kului erilaisiin kokouksiin. Niitä on ollut yllättävän paljon, 50 kpl. Loput meni sähköpostin parissa. Ei se Bill minusta aivan kaikkea tiedä. Yhteistyökumppaneiksi Bill mainitsee minun kaksi muuta s-postiosoitetta. Eli keskustelen itseni kanssa sähköpostin avulla. Erikoinen tapa.  My Analyticsin analyysin mukaan minulla on ollut neljän viikon aikana "hiljaisia päiviä" 10 kpl. (ks. oheinen kuva). Ne ovat päiviä, jotka tarjoavat tilaisuuden palautua töistä kokonaisen päivän ajan. Tulokset ovat osittain ymmärrettäviä, kun näitä päiviä ovat sunnuntai, maanantai ja perjantai. Ihmettelen kuitenkin, mitä ihmeen kiireitä minulla on ollut melkein jokaisena lauantaina. Samoin tuo yksi sininen torstai kuulostaa oudolta. Allakkani mukaan minulla oli kokouksia täysi koko päivä.  Lisäksi Bill et tiedä, että olen vuoden 2021 alusta siirtynyt kolmipäiväiseen työviikkoon tiistaista torstaihin.

Bill,  olet kuitenkin huolissasi hyvinvoinnistani työtehon lisäksi. "Päivittäin töistä irtautuvat henkilöt kokevat vähemmän stressiä ja ahdistusta. Pitkittynyt työajan ulkopuolelle ja viikonloppuihin sijoittuva yhteistyö voi aiheuttaa uupumusta."

Kerronpa Bill sinulle ja lukijoilleni, miten koen nämä tulokset. Ensinnäkin olen nyt samassa veneessä muiden etätöitä tekevien henkilöiden kanssa. Yhteistyötä on syytä pitää, jotta nuppi pysyy jotenkin terveenä ja asiat etenevät. Toiseksi olen ollut innokas sulkapallo- ja tennisharrastaja. Kyllä korona on vaikutanut rajoitusten kautta näihinkin harrastuksiini. Lisäksi päätin vuoden vaihteessa, että nyt on mahdollista paneutua yhteen mieliharrastukseeni, kirjan kirjoittamiseen. Ajattelin, että kaksi arkipäivää (ei työpäivää) voisin käyttää tähän. Se on pitkälti onnistunut ja tuloksena on nyt 1-versio kirjastani. Kirjassakin tarinoin hyvinvointi- ja terveyshyödystä, mutta pohdin aihetta yleisellä tasolla. Niin itse asiassa tämä blogittelu on toinen kirjallinen harrastukseni. Se on kärsinyt näiden kahden kuukauden aikana, kun kirjan teko on vienyt minut mennessään.

Bill hei! Oikeastaan eniten stressiä on aiheuttanut käyttämäni word-tekstinkäsittelyohjelma. Välillä tuntuu, että se ei tottele minua. Välillä tuntuu, että en nyt löydä sitä ominaisuutta, jota eniten tarvitsisin. Onkohan Bill tässäkin ohjelmassa käymässä niin, että ominaisuuksia on pitkälti yli normaalin tarpeen. Edellisen kirjan kanssa oli vielä enemmän monenkirjavia ongelmia, mutta olen ne aktiivisesti unohtanut. Bill en syytä sinua kaikesta. Tein minä yhtenä päivänä tosi virheenkin. Koneella oli auki ties kuinka monta dokumenttia ja aloin niitä sulkea. Äh, päädyin sulkemaan myös tuon kirjadokumentin käskyllä ei tarvitse tallentaa. Jotain outoa oli logiikassani, kun muita dokkareita olin vain katsellut. No menetin osan tekemistäni töistä. Sain kovalla työllä kuitenkin palautettua suurimman osan. Alan guruille totean, että tuo dokumentti on Googlen pilvessä ja tallennus tapahtuu automaattisesti. Jälkikäteen ihmettelen, miten menetin kahden päivän työn, kun automaattitallennus on 10 minuutin välein.

My Analytics sisältää luottamuksellista tietoa. Tärkeimmät yhteistyökumppanit näkyvät yhteenvetokuvassa osittain naamojen kera, jos ovat verkostolaiset laittaneet kuvansa sinne s-postin asetuksiin. Poistin alla olevasta kuvasta nuo verkoston nimet ja naamat. Vielä en oikein saanut otetta, onko tästä minulle mitään hyötyä. Palautetta voin antaa Billille ja annoinkin. Katsotaan vastaileeko herra minulle mitään.

Keskustelua tästä My Analyticsistä olisi kiva käydä periaatetasolla somessa. Oletan Bill, että olet tarjonnut monelle muullekin tämän palvelun. Mitähän hyötyä tästä voisi oikein kunnolla saada? Ja mitä haittoja tästä on? Kiertävätkö nämä tietoni johonkin Billin keskitettyyn tietokantaan, josta hän sitten tarvittaessa herättelee minua ties mihin, mutta mihin?

Päivitys 6.3.2021: FB: eri ryhmistä koottuja kommentteja

• Kari kommentoi FB:n puolella seuraavasti: On käytössä M365-tilauksen myötä. Toimii vain jos keskität koneella olemisesi tuohon M365-tiliin eli viestiminen ja online-aika muilla alustoilla ei tule näkyviin. Itsellä siis käytössä useita eri alustoja samalla läppärillä ja niissä muissa hengailua ei tule näkyviin mun tilastooni.
• Tapio Rautapää kertoo positiivisia kokemuksiaan palvelusta: 
  Tuohan on vain osa siitä mitä Microsoft tarjoaa nykyisin Viva brändin alla: https://news.microsoft.com/…/uusi-microsoft-viva…/

  Olen itse kokenut tuon My Analyticsin palautteen melko hyödylliseksi. Käytän siellä olevaa mahdollisuutta asettaa keskeytyksetöntä työaikaa sekä mm automaattisen lounasajan. Samoin se on paljastanut itselleni ns. huonoja tapoja.
  
•  Jukka Huhtamäki visioi surullisen tarinan aiheesta:
  Bill haluaa kerätä lisää dataa sinusta ja antaa tämän visualisoinnin motivoidakseen sinua litteroimaan elämääsi vielä nykyistäkin tarkemmin. Ehkäpä Bill myös pohtii mahdollisuutta tarjota vastaavankaltaisia näkymiä työnantajallesi. Ehkä työnantaja jopa haluaisi sellaisen Excel-tiedoston, jonka arvoilla hän voisi muodostaa sopivan kannustekertoimen kuukausipalkallesi. En oikeasti usko tähän skenaarioon, mutta juolahtaa se silti mielessä aina välillä.

Päivitys 6.3.2021 LinkedInin puolelta

• Antero Karjalainen kommentoi seuraavasti: Täysin hyödytöntä tietoa omalla kohdallani. 'Hiljaisia päiviä' on vähintään puolet kuukauden päivistä. Käytän asiakkaan läppäriä ja asiakkaan MS-tiliä ja asiakkaalla ei ole käytössä My-analytics -ominaisuuksia. Tämä lienee kuitenkin se 'työkalu', jolla MS lupasi voivansa seurata etätyöntekijöiden tuottavuutta. Jotain kohuakin asiasta taisi syntyä. En jaksa kaivaa linkkejä...

Tarinoiden tarina 2020 - systemaattinen poiminta

	Ongelmanratkaisumalli / ON Miksi nostan tarinan nyt keskiöön? Tämä on tarinoiden tarina.  Kävin läpi blogikirjoituksieni Googletilastointia ja monista mittareista nousi esille käsite "narratiivi". Tein aikanaan kesällä 2017 jutun aiheesta "Onkohan sote esimerkki hyvästä  narratiivista". (http://ollintuumailut.blogspot.com/2017/07/onkohan-sote-esimerkki-hyvasta.html) Sain ärsykkeen sanasta narratiivi, koska sanalla on olemassa aivan selkeä suomalainen vastine: kertomus, tarina. Narratiivilla on alku, keskikohta ja loppu. Mallinsin taannoin ongelmanratkaisumallin (ks. oheinen kuva). Tarinan alku on, kun ongelma kaivetaan esille. Ongelman keskikohta on, kun sitä ratkaistaan määrittelemällä ja keräämällä tietoa ja kokemuksia päätöksenteon pohjaksi. Ongelman loppuvaihe on, kun tehdään päätöksiä ja arvioidaan niiden vaikuttavuutta. (https://ollintuumailut.blogspot.com/2020/05/koronapirulaisen-taltuttaminen-tiedon.html) Marraskuun Google-sanahaut blogiini olivat kymmenen kärjessä järjestyksessä: narratiivi, Hans Rosling, kestävyysvaje, Suomi-lähes onnellisin maa,  apotti, paranoidinen optimismi, punainen/sininen meri, käytäytymisemme neljä väriä, lean asiantuntijatyön johtamisessa ja kymmenes oli blogiosoitteeni. Hakujen aikajänne oli 2012 - 2020, tuorein 2/2020. Jos puolestaan tutkii blogikirjoitusteni sisältöä tämän ajan suosituimman sanan koronan osalta, voin todeta olleeni 2020 ajantasalla 16 eri kirjoituksessa. Helmikuussa kirjoitettu OpenEHR-juttu sai leimakseen 1.4.2020 koronan, kun alan seminaari jouduttiin perumaan koronan vuoksi. Tarinan -narratiivin kannalta nostan esille googlehaun marraskuun kärkihaut sekä tuon koronan, kun sitä on nyt vaikea ohittaa.

Lähde: THL: https://experience.arcgis.com/experience/d40b2aaf08be4b9c8ec38de30b714f26

KORONA ollut tietojohtamisessa sekä terveydenhuollossa ja kansantaloudessa uusi haaste - tarina on kesken. Kaikki on sanottu koronasta - siltä tuntuu. Tässä vielä omat huomioni:

• tietojohtaminen voimakas väline moneen suuntaan: tartuntatapausten määrät ja ennusteet sekä vaihtoehtoiset skenaariot; riskien minimoinnin keinot ja niiden vaikutukset koko yhteiskuntaan; jatkuvasti muuntuvat, tarkentuvat tieteen tulokset vs. niistä johdettavat toimenpiteet (ks. kuva)
  
• tietojohtamiseen liittyy oleellisena osana ennustaminen: taustana on erilaisia oletuksia leviämisen määrästä ja nopeudesta - uusia oletuksia on ilmaantunut, kun Briteistä on 28.12.20 levinnyt uusi koronavariantti; testit ovat ilmaantuvuuden perustana; immuniteetti saavutetaan kattavan rokotuksen avulla (laumasuoja), jossa viimeisin arvio riittävästä kattavuudesta on 70% väestöstä - kyse on näkökulmasidonnaisuuksista, ei todennäköisyyksistä vaan ennakkotodennäköisyyksistä
  
• luottamus poliittiseen päätöksentekoon, luottamus asiantuntijoiden ja eri tieteenalojen tuloksiin; kansalaisten oman käyttäytymisen muutokset
  
• uudet julkiset ohjaus- ja johtamistoimenpiteet sekä niiden ristiriitaiset vaikutukset yhteiskuntaan, yrityksiin, yhteisöihin ja yksittäisiin ihmisiin
• korona ongelmana pirullinen (presidentin sanoin "koronapirulainen") ja se vaatii uudenlaisen nopeasti ajassa reagoivan päätöksentekoprosessin - tästä tein myös etenemismallin, jonka mukaan itse asiassa valtakunnan tasolla jotakuinkin toimitaan (no ei tietystikään minun kehoituksestani)
• korona on ollut myös viestinnän haaste: 
• miten vakuuttaa meidät kansalaiset, että monet rajoitukset ovat välttämättömiä ja niitä pitää noudattaa sekä käsien pesu ja maskit.
• uusi haaste on saada kaikki ottamaan rokotus, kun somessa samaan aikaan levitetään kaikenlaisia valeuutisia/valekäsityksiä/ rokotuksen ympäriltä.

Hyvinvointi- ja terveyshyöty

SOTEN edellinen tuotantokausi päättyi juonellisesti monisäikeisenä, ei siis eheänä; uusi tuotantokausi on kesken.

• edellisen tuotantokauden tarina päätyi umpikujaan, jossa ilmeisen keskeisenä tekijänä oli valinnanvapaus; sen välttämättömyydestä tuli hyve ja sittemmin kompastuskivi
• edellinen tuotantokausi osoitti, että sittenkin tärkeintä oli politikointi eikä kansalaisten hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen
• uusi tuotantokausi yrittää oppia edellisistä, mutta taustalla edelleen vaanii aivan muut tekijät kuin kansalaisten hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen tai jatkuvasti paisuvien kustannusten hillintä (tästä teimme ryhmällä Mikko Nenonen, Risto Kuronen ja Olli artikkelin Seniorilääkärilehteen 1/2020 otsikolla: "Tiesimmekö neljännesvuosisata sitten enemmän"). 
• tein kesällä 2020 ja alkusyksyllä 10 kirjoituksen sarjan otsikolla "hyvinvointi- ja terveyshyöty": tämä tarinoiden ketju jatkuu vuonna 2021 mutta miten, se jää nähtäväksi;  https://ollintuumailut.blogspot.com/2020/08/hyotyajattelun-perustaksi-tarvitaan.html 

 

HANS ROSLING oli minulle tarina, joka alkoi 2000-luvun alussa OECD:n kongressista Sisiliassa, jatkui hänen esitystensä seuraamiseen ja päättyi kirja-arviooni - niin päättyi Hansin elämäkin kirjan ollessa vielä kesken. Kirja-arvioni on yksi suosituimmista blogikirjoituksestani. Hansin faktatietoisuuden peukalosäännöt olivat seuraavat:

Faktatietoisuuden peúkalosäännöt

• 1. kuiluvaisto: vaisto jakaa asiat kahteen ryhmään hyvä vastaan paha tai äärimmäisyyksien vertailu - tilastojen käyttö poliittisiin tarkoituksiin
• 2. kielteisyysvaisto: tapamme odottaa huonoja uutisia
• 3. viivasuoruusvaisto: viivasuorat ennusteet tulevaisuuteen, todellisuus mutkikas (vrt. kestävyysvaje)
  
• 4. pelkovaisto: riskien liioittelu ja/tai jätämme arvioimatta riskit
• 5. kokovaisto: asioiden paisuttaminen, kun pitäisi suhteuttaa asiat
• 6. yleistämisvaisto: pitäisi kyseenalaistaa omat luokitukset ja yleistykset
• 7. kohtalonvaisto: hidas muutoskin on muutos ja siitä kasvaa suuri muutos
• 8. ainoan näkökulman vaisto: pitää varoa yksinkertaisia ideoita ja ratkaisuja
• 9. syyttelyvaisto: viehtymys etsiä selvä, yksinkertainen syy, pahis - sitä pitää välttää
• 10. hätävaisto: välittömän suoran toiminnan halu, kun pitäisi vetää henkeä.
• Hansin kompastuskivi oli liiallinen luotto tilastoihin ja niiden laatuun. Lisäisin Hansin peukalosääntöihin kriittisen suhtautumisen tilastojen luotettavuuteen.  (11. usko virallisiin tilastoihin). 

KESTÄVYYSVAJE oli soten edellisen tuotantokaudella eräs avaintermi. Kävin sitä läpi kirjoituksissani sekä myös soteuudistusta koskevassa kirjassani "Sote-uudistus - pirullinen ongelma". Kestävyysvaje hukkui koronaan eikä se ole saanut soten uudella tuotantokaudella vahvaa tarinaa ympärilleen. Taustoitin kestävyysvajetta Nate Silverin kirjan "Signaali vai kohina" seuraavilla kolmella epävarmuustekijällä (sopivat myös koronailmiöön):

VM:Soten edellisen tuotantokauden kuva

• 1. alkuehtojen epävarmuus: EU:n 60%:n vaatimuksesta julkisen velan suhteesta BKT:hen. Koronatilanne on jo kääntänyt EU-tasolla ja kansallisella tasolla tämän vaatimuksen ympäri eli alkuehdot ovat epävarmat ja ristiriitaiset,
• 2. tapahtumaketjujen epävarmuus: ketjussa on erityisiä epävarmuustekijöitä koronan hallinnan ja talouden hallinnan välillä 
• 3. rakenteellinen epävarmuus: tässäkin korona on tuonut uuden poliittisen ohjauskulttuurin, joka perustuu jatkuvaan epävarmuuteen poliittisten päätösten vaikutuksista.

Suomi onnellisin maa 2017-2019

SUOMI - MAAILMAN ONNELLISIN MAA on realisoitunut kansainvälisissä onnellisuusmittauksissa. https://happiness-report.s3.amazonaws.com/2020/WHR20.pdf  

• Onko tämä kolmas kerta peräkkäin nyt onnellisimman maan tarinan loppu vai jatkuuko se? Sen ennustaminen on vaikeaa. 
• Ehkä ennustamista helpottaa se, että pohjoismaiset hyvinvointivaltiot pärjäävät yleensä näissä hyvinvointiin liittyvissä mittauksissa. Mittarit sopivat yhteen hyvinvointivaltion peruspilareihin. 
• ehkä jollain tapaa onnellisuus - hyvinvointivaltio - yhteiskunnan vähäinen eriarvoisuus korreloivat myös selviytymiseen koronasta, toivottavasti

Ammattilaiset käytettävyydestä 2017

APOTTI on pääkaupunkiseudun soten asiakas- ja potilastietojärjestelmä, jonka käyttöönotto on pitkällä ja saanut kritiikkiä osakseen tarinan alkuvaiheessa sekä keskivaiheessa. Tarinan loppu pitää määritellä siksi pisteeksi järjestelmän kehityskaarta, kun käyttöönotot ovat kattavasti viety läpi ja siinä havaitut ongelmat, virheet ja puutteet korjattu. 

• Apotti on ensimmäinen realisoitu askel soten tietojärjestelmien kokonaisuudistuksessa, jossa Apotti luottaa juuriltaan amerikkalaiseen monoliittijärjestelmään, kun taas muut hakevat jotain monoliittisuuden ja modulaarisuuden välimaastosta - tarinat eivät ole samanlaisia
  
• tietojärjestelmien kehittäminen ei ole enää yhden suuren projektin läpivientiä (suurta tarinaa), vaan se koostuu perättäisistä ja osittain limittäisistä sprinteistä (pikkutarinoista) ja ne voivat jatkua järjestelmän käyttöönotonkin jälkeen
• tietojärjestelmät eivät ole enää omissa suljetuissa bunkkereissaan vaan niiden tulee keskustella keskenään - keskustelun tarpeellisuutta lisäävät yhteydet Kanta-järjestelmään
• tietojärjestelmät palvelevat varsinaista toimintaa: siksi niitä arvioidaan ennen muuta kahdella tapaa - käytettävyys sekä tietojen siirto ja hyödyntäminen (kertakirjausperiaate)
• käytettävyyttä on arvioitu koko maassa vuosien varrella erillisselvityksillä - oheinen kuva on arviosta vuodelta 2018 - välttäviä arvosanoja tulee edelleen ammattilaisilta:  https://qmsnordic.fi/fi/blogit/aptjn-kaytettavyys-ratkaiseva-tekija-osa-1; https://qmsnordic.fi/fi/blogit/milla-selatetaan-aptjn-kaytettavyyden-haasteita-osa-2

 

PARANOIDI OPTIMISMI on Risto Siilasmaan tuoma termi Nokia-kirjaansa ja se tarkoittaa sitä, että kaiken pelon ja hämmennyksen keskellä voi olla optimisti, koska on vakuuttunut siitä, käsillä oleviin ongelmiin on olemassa ratkaisu. Samalla on kuitenkin oltava paranoidi sen suhteen, mikä voi mennä vikaan. Näin varaudutaan ongelmiin, sillä ongelmia on aina, myös silloin kun muut väittävät, ettei niitä ole. Kun ongelmia tunnistetaan, selviää, miten ne voidaan välttää ja niiden vaikutuksia minimoida. Vaikka ongelmien ennalta ehkäiseminen ei ennalta onnistuisikaan, optimisti on vuorenvarma, että siitä selviää.

http://ollintuumailut.blogspot.com/2018/11/paranoidia-optimismia-siilasmaan-tavalla.htm Nokian tarina ei kuitenkaan päättynyt Siilasmaan kirjaan. Se jatkui ehkä paranoidisen optimistin vastaisesti. Algatel-Nokia-yhdistyminen ei ole ollut kaikilta osin onnistunut eikä 5G-kään ole ollut kilpailijoihin verrattuna voitto. Tarina on siis vielä vahvasti kesken.  Korona on ollut tähän asti ilmiö, jossa paranoidi optimismi on voimaa ja pessimismi johtaa vaikkapa masennukseen.

PVLL: poista, vähennä, lisää, luo uudelleen

SINISEN MEREN STRATEGIA on W.Chan Kimin, Renee Maubourgnen suosittu analyyttinen strategiateos, josta on suomeksikin ilmestynyt kaksi versiota, uusin 2017. Tekijöiden mukaan markkinatilannetta voidaan kuvata punaiseksi mereksi, jossa toimialojen rajat ja rakenteet on määritelty ja hyväksytty. Kilpailun pelisäännöt ovat kaikkien tiedossa. Markkinat ovat ruuhkautuneet. Voittomarginaalit supistuvat jatkuvasti. Kilpailu on "veristä". On siis kova aallokko ja kaikki ovat samassa myrskyssä. Kaikki pyrkivät tietysti pois tuosta myrskyisältä punaiselta mereltä. Kaikilla siintää sininen meri, jossa voi toimia riippumatta muista kilpailijoista. Markkina-ajattelussa on kyse markkinatilan valtauksesta, uuden kysynnän aikaansaannista. Tehdään kilpailu merkityksettömäksi ja kasvun mahdollisuudet maksimaalisiksi. Perusanalyysi eli sinisen meren strategian etenemispolku muistuttaa ongelmanratkaisumalliani: 1. valmisteluvaihe, 2. tilanteen ymmärrys, 3. mahdollisuuksien kartoitus, 4. reitti kohden sinistä merta: PVLL-analyysi eli mitä tuotteesta/palvelusta voitaisiin poistaa, mitä vähentää, mitä lisätä, mitä luoda uudelleen, 5. toteutus. (http://ollintuumailut.blogspot.com/2018/01/punainen-ja-sininen-meri-seka-tapaus.html)

• Sotessa edellisellä tuotantokaudella tavoitteena oli horjuttaa tasapainoa julkisen ja yksityisen palvelutuotannon välillä - siis saada aikaan punainen meri. 
• Uusi tuotantokausi pyrkii selvästi saamaan aikaan hallitun tilanteen, jossa julkinen sote-palvelujärjestelmä ei ole uhattuna ja kulkee sinisellä merellä. 
• Sotessa voitaisiin käyttää etenemispolkua ja reitillä kohden sinistä merta PVLL-analyysiä: poista, vähennä, lisää, luo uudelleen. Siinä yhdistyisi palvelujen saatavuus perustuslain hengessä ja palvelujen tehostaminen. 
  

KÄYTTÄYTYMISEN NELJÄ VÄRIÄ: punainen - ripeä, kärsimätön ekstrovertti; keltainen - innostava, luova, ihmissuhdekeskeinen ekstrovertti; sininen - tarkka, varovainen, asiakeskeinen introvertti; vihreä - ystävällinen  lojaali, hidas; ihmissuhdekeskeinen ekstrovertti. Luokittelusta teki myyntimenestyksen monilla kirjoillaan ruotsalainen Thomas Eriksson. Kirjat saivat paljon kritiikkiä osakseen puolitieteellisestä otteestaan, mutta toisaalta paljon positiivista huomiota ja ihastusta. Tarinalla oli värikäs alku, ristiriitainen keskikohta ja vaisu loppu. Johtamismallista ei tullut käytännössä menestystä.

http://ollintuumailut.blogspot.com/2019/06/kayttaytymisemme-nelja-varia.html

• värien käyttö kritiikittömästi ottamatta huomioon organisaation ja sen henkilöstön vuorovaikutusta sekä organisaatiokulttuuria ei tuota välttämättä mitään etua
• vallalla on myös uudenlaisia johtamisen tapoja, joista itsemäärääminen, oman toiminnan johtaminen ilman hierarkioita ja määrääviä esimiehiä ei välttämättä ole värimaailman ytimessä.

Lean-ajattelun juuret: Toyotan tuotantosysteemi

LEAN ASIANTUNTITYÖN JOHTAMISESSA on Sari Torkkolan kirjan nimi. Prosessin rakentamisessa pitäisi aina lähteä liikkeelle asiakasnäkökulmasta – kysynnästä ja asiakkaan odotuksista. Prosessin pitäisi olla niin asiakkaan kuin organisaationkin kannalta nopean ja laadukkaan. Nopeuden ja laadun tehostamisessa Sari Torkkola näkee seuraavat oleelliset tekijät:

(http://ollintuumailut.blogspot.com/2016/04/lean-asiantuntijatyon-johtamisessa.html )

• 1. vähennä virheitä, koska ne vaikuttavat käyttöasteeseen ja läpimenoaikaan, 
• 2. yksinkertaista systeemiä, 
• 3. käytä hyväksi Lean six sigma suorituskyvyn parannusmenetelmää. Poista pullonkaulat systeemistä. 
• Lean- ajattelun tuominen asiantuntijatyöhön sai myös kritiikkiä osakseen, koska kirjoittaja yhdisti systeemiajattelun ja Lean-ajattelun keskenään. 
• Tarinalla oli lupaava alku, moninainen keskikohta, mutta loppu ei ole kuitenkaan avannut uusia asiantuntijatyön uria. 
• Lean-ajattelulla on kuitenkin sijansa ja käytännön sovellutuksia mm. Sotekentässä. (ks. https://ollintuumailut.blogspot.com/2015/06/; https://ollintuumailut.blogspot.com/2015/06/lean-asiakas-edella-tehokkuus-ja.html)
  

Ongelmanratkaisumalliin sattumalta jokaisella tarinalla on oma opetuksensa. Koronan tarina on ilmentymä pirullisesta ongelmasta. Myös soten tarinalla on samoja piirteitä. Hans Roslingin faktatietoisuuden peukalosäännöt tuovat hyvän lisän tehdä tilannekartoitusta tilannehuoneessa. Kestävyysvaje on tarinana saanut niin uudella sotekaudella kuin koronaan liittyvässä uudessa maailmanlaajuisessa tilanteessa onnettoman lopun. Kaikki Nathan Siverin epävarmuustekijät ovat saaneet vallan. Suomi maailman onnellisimpana maana luo luotettavaa perustaa yhteiskunnalliselle päätöksenteolle ja hyvinvointivaltiona luo myös turvaa kansalaisille haastavissakin oloissa. Apotti raivasi uutta tilaa asiakas- ja potilastietojärjestelmille. Soteuudistuksen ja myös siihen liittyvän tietojohtamisen ehdoton edellytys ovat modernit tietojärjestelmät. Siinä on laaja yhteisymmärrys. Ongelmanratkaisumallin hyödyntäminen voi olla paranoidia optimismia. Sinisen meren strategia luo kiintoisan analyysikehikon sote-markkinoille. Käyttäytymisen neljä väriä voi olla jonkinlainen analyyttinen väline kehitettäessä ihmisten välistä kanssakäymistä. Lean-ajattelua on puolestaan mahdollista hyödyntää kaikenlaisessa johtamisessa - myös soten uudessa tuotantokaudessa.

Päivitys 2.1.2020: Keijo Ahlqvist kommentoi FB:n puolella tuota kestävyysvajetta ja siitä julkaisemaani VM:n tilannekuvaa soten edelliseltä tuotantokaudelta:

Kilpailukyky: tarrautua yläpuolella rimpuilevien lahkeisiin, potkia alapuolelle jäävien sormia.

Kestävyysvaje: Karmittoman postiluukun alla pino perintätoimiston kirjeitä, joissa vaaditaan osallistumista valtionvelan lyhentämiseen lähettämällä maksumääräyksiä pommitettujen rajavyöhykkeitten yli.

Viitteet / eniten googlauksia järjestyksessä ylhäältä alas / marraskuu 2020

http://ollintuumailut.blogspot.com/2017/07/onkohan-sote-esimerkki-hyvasta.html

http://ollintuumailut.blogspot.com/2018/10/hans-rosling-faktojen-maailmassa.html

http://ollintuumailut.blogspot.com/2015/03/kestavyysvaje-ja-sote-uudistus-tiukka.html

http://ollintuumailut.blogspot.com/2012/04/suomi-lahes-onnellisin-maa-vai-onko.html

http://ollintuumailut.blogspot.com/2020/02/apotin-syvat-huolet-onko-niita.html

http://ollintuumailut.blogspot.com/2018/11/paranoidia-optimismia-siilasmaan-tavalla.html

http://ollintuumailut.blogspot.com/

http://ollintuumailut.blogspot.com/2018/01/punainen-ja-sininen-meri-seka-tapaus.html

http://ollintuumailut.blogspot.com/2019/06/kayttaytymisemme-nelja-varia.html

http://ollintuumailut.blogspot.com/2016/04/lean-asiantuntijatyon-johtamisessa.html

 

 

Vaikuttavuus esiin! - osallistava työote tietojohtamisessa

Webinaarin avainhenkilöt: Sari, Nina, Riitta

Vaikuttavuus -esiin on Ensi-ja turvakotien liiton monivuotinen hanke, jonka tavoitteena on saada aikaan välineet liiton ja sen jäsenyhdistysten toiminnan vaikuttavuuden jatkuvalle arvioinnille ja edistämiselle. Hankkeen perusajatuksena  on ollut osallisuuden nostaminen keskiöön. Osallisuudella tarkoitetaan käytännön työntekijöiden kattavaa osallistamista kehitystyöhön ja sitä kautta myös asiakkaiden osallistamista. Tarkoituksena on ollut osallistamisen avulla saada vaikuttavuutta aikaan heti hankkeen alusta alkaen. Pääsihteeri Riitta Särkelä teki sitkeän työn rahoituksen saamisessa monien epäonnistuneiden yritysten jälkeen. Projektipäällikkö  Nina Forsström ja projektiasiantuntija Janne Pulkkinen tekivät varsinaisen osallistavan työn.  Tukena ja fasilitaattorina oli Sari Laaksonen. Seurasin hankkeen ensimmäisen vaiheen päästöswebinaaria (9.12.2020), jossa johdattelijana oli Sari. Upeata työtä ovat tehneet ja tekemisen tavasta sekä tuloksista on opittavaa koko järjestökentällä, mutta myös koko sotekentällä. Kyse on myös vaikuttavasta tietojohtamisesta. " Mittarilla ei tee mitään, jos tietoa ei hyödynnetä". Tieto ei ole arvokasta, ellei se muuta tapaa toimia. Kyse on yhteisestä oppimisprosessista eli oppivasta vaikuttavuuskulttuurista.

Osallistava työskentelytapa lähti liikkeelle järjestön arvoista sekä kahden työmyyrän aktiivisesta kenttätyöstä kattaen kaikki jäsenyhdistykset työntekijöineen.Työ tuotti vaikuttavuuden mittaamisen  pohjaksi noin 200 kysymystä. Samalla perehdyttiin vaikuttavuuden teoriataustaan sekä Suomessa ja maailmalla rakennettuihin vastaaviin kysymyspatteristoihin sekä mittareihin. Suuren kysymysmäärän läpikäynti ja karsinta oli melkoinen urakka, jossa myös noudatettiin osallistavaa työtapaa. Tavoitteena oli rakentaa toimintakyvyn ja hyvinvoinnin arviointimenettely, joka sopii kaikille asiakasryhmille. Toiminnan vaikuttavuutta on kyettävä mittaamaan lasten ja aikuisten lisäksi myös yhteiskunnan kannalta. Periaatteeksi otettiin kyselyjen helppo toteutus ja että jo kyselytilanne tukee asiakkaan osallisuutta. Lisäksi periaatteena oli, että vastauksia voidaan hyödyntää monenlaisena analytiikkana moniin eri tarkoituksiin ottamalla huomioon yksilön tietosuoja. Myös hyödyntämisessä otettiin huomioon yhteensopivuus muiden kansallisten ja kansainvälisten mittareiden kanssa. Kyselyä ei toteutettu irrallisena yksittäisenä kyselynä, vaan koko tiedonkeruuprosessi yhdistettiin osaksi järjestön asiakastietojärjestelmää eli optimoitiin jo pilottivaiheessa tiedonhallinnan prosessit.

Lopputuloksena oli yksinkertainen viiden kysymyksen sarja viisiportaisena arviointiasteikkona:

• haittakokemus: kuinka paljon asia, jonka vuoksi tulit palveluun, haittaa elämääsi?
• suoriutuminen: miten suoriudut päivittäisistä toimistasi ja tehtävistäsi?
• sosiaaliset suhteet: kuinka tyytyväinen olet ihmissuhteisiisi?
• turvallisuus: kuinka turvalliseksi koet olosi?
• toiveikkuus: Olen tuntenut itseni toiveikkaasi tulevaisuuden suhteen.

Pilotissa vastausprosentti oli korkea, 87%. Pilottiaineiston analyysi tuotti lopputuloksena sen, että yli 70% asiakkaista koki hyvinvointinsa parantuneen prosessin aikana. 

Lapin  yliopiston sosiaalityön professori Sanna Hautala teki  hankkeesta arviointitutkimuksen. Pohjana hän käytti ns. Rogersin mallia, jonka mukaiset tulokset olivat seuraavat:

• suhteellinen hyöty: koetaan, mutta paremmin saatava käyttöön; johtamisen ja hallinnoinnin osalta kehitettävää (tiedolla johtaminen)
• yhteensopivuus: soveltuu hyvin arvopohjaan, asiakastyön osalta kehitettävää
• kompleksisuus: ei koeta monimutkaisena, osittain koetaan vievän liikaa aikaa
• kokeiltavuus: otettu mielellään käyttöön, osaamiseen liittyen kehittävää
• näkyvyys: sitouduttu suhteellisen hyvin, vahvampaa osaamista ja hyötyjen konkrestisoimista toivotaan

Webinaarissa esiteltiin  vielä joitakin kentän kokemuksia, joista poimin esille seuraavia:

• muutoksessa tärkeä muistaa oman organisaation ydintehtävä
• arviointisuunnitelma johtamisen tueksi: näyttöön perustuva arviointimalli
  
• kaikki tai mahdollisimman moni työntekijä osallistuivat kehitysprosessiin
  
• tavoitteena hyöty asiakastyölle
• säännölliset kannustavat kokoukset - positiivinen  ote
• muutos näkyväksi asiakkaalle.

 Käännän hankkeen tulokset positiivisiksi tavoitteiksi yleensä sote-tietojohtamisessa:

• kannattaa yhdistää vaikuttavuuden aikaansaannissa organisaation arvot, ydintehtävät sekä työntekijöiden konkreettiset asiakastyötehtävät.
• kannattaa tiedon keruu kentällä yhdistää suoraan asiakastyöhön sekä hyötyyn niin asiakkaiden kuin työntekijöiden kannalta
• kannattaa luoda sisällöltään ja IT-ratkaisultaan mahdollisimman käyttäjäystävälinen ratkaisu, koska siten mahdollistetaan kattava ja luotettava tiedon keruu sekä tietojen hyödyntäminen
  
• kannattaa varmistaa, että tiedonkeruu palvelee mahdollisimman monia käyttäjäryhmiä asiakasrajapinnasta aina organisaation johtamistehtäviin saakka
• kannattaa osallistaa organisaation kaikki tasot ja henkilöt muutokseen.
• kannattaa luoda oppivaa vaikuttavuuskulttuuria, jossa vaikutukset alkavat jo tiedonkeruuvaiheessa välittömästi
  
• ja lopuksi: kannattaa hyödyntää Ensi- ja turvakotien liiton hankkeen työprosesseja, osallistavaa työotetta sekä kokemuksia.
  

Taas on hyvä mahdollisuus aloittaa näiden seitsemän tavoitteen sisällyttämistä osaksi hyvinvointialueiden tietojohtamisen välineistön rakentamista sekä erityisesti uuden sosiaali- ja terveyskeskuksen tietojohtamisen rakentamiseen. 

 

Päivitys 21.12.2020: Matti Rimpelä kommentoi FB:n puolella seuraavasti:

 Joo, mutta... olen yhä enemmän alkanut ihmetellä, mitä tarkoittaa 'osallisuus', mihin tarvitsemme tällaista sanaa kun on olemassa jo valmiina 'yhdessä toimiminen. Yhdessä toiminen osuu ytimeen, keroo sen mistä arjessa on kysymys. Osallisuudella on suunta, joku osallistuu jonkin toisen jörjestämään toimintaan. Toinen asia on vaikuttavuuden mittaaminen. Teemmekö sen liian vaikeaksi. kun yritämme soveltaa arviointi

TUTKIMUKSEN ajattelua ja menetelmiä. Jospa unohtaisimme vaikuttavuuden ja keskittyisimme asiakaskokemukseen. On lukuisia hyviä tapoja seurata asiakaskokemusta ja myös mainioita menetelmiä. Yksi kiinnostavimmista löytyy kouluyhteisöistä, suosittelen https://schoolday.com/. Minusta varsin toimivia teknisia ratkaisuja ja menetelmiäkin sovellettavaksi.

 

Ollin kommentti: 

Hyviä pointteja. Osallisuus on järjestön käyttämä termi, joka mitä ilmeisimmin tarkoittaa yhdessä toimimista. Asiakaskokemus on tässä saatu esille todella yksinkertaisin kysymyksin. Menee heittämällä ohi monen monimutkaisen, työlään kyselyn. Ja vaikuttavuutta tulee samalla kertaa ja yhdessä toimimisessa. Aikalailla lähelle ymmärsin liitonkin projektin saavutukset.

Viitteet

 

Vaikuttavuus esiin hanke. Ensi- ja turvakotien liitto:

 

 

https://ensijaturvakotienliitto.fi/julkaistu-malli-jarjeston-tyon-vaikuttavuudesta/

https://issuu.com/ensi-jaturvakotienliitto/docs/vaikuttavuus_esiin_tyon_vaikutukset_ja_niiden_mitt

Päivystyshelppi-palvelu - hyvä idea kaipaa vielä kehittelyä, päivitys 1.9.2020

 

 

 

 

 

 

 

 

 https://www.terveyskyla.fi/paivystystalo/palvelut/p%C3%A4ivystyshelppi-palvelu

Tässä se on se uusi palvelu, joka laittaa kohdalleen päivystyspalvelujen kysynnän, tarpeen ja tarjonnan. Meidän kansalaisten kannalta palvelun avulla voin ennakoida, onko tarpeen ja kannattaako minun mennä päivystykseen. Terveyskylän päivystystalo on palvelun kehittäjä ja omistaja. Päivystystalo kertoo seuraavaa:

Päivystyshelpin avulla käyttäjä voi etsiä toimintaohjeita hoidon tarpeen arvioimiseksi. Palvelu tarjoaa neuvoja hoitoon hakeutumiseen ja itsehoidon tueksi. Hätätilanteissa oikean toiminnan varmistamiseksi palvelu tarjoaa ensin ohjeita yleisimpien hätätilanteiden varalle. Sen jälkeen käyttäjä voi edetä palvelun hakutoiminnallisuuksiin ja etsiä haluamaansa tietoa valitsemiaan hakusanoja ja suodattimia käyttäen. Hoitoa vaativissa terveysongelmissa Päivystyshelppi ohjaa käyttäjää tilanteen mukaan:

• soittamaan hätänumeroon 112
• ottamaan heti yhteyttä oman terveyskeskuksen kiirevastaanotolle tai päivystykseen
• olemaan yhteydessä terveydenhuollon ammattilaiseen ensisijaisesti omaan terveyskeskukseen tai terveysneuvontaan toimintaohjeeseen määritellyn ajan kuluessa

Lievissä terveysongelmissa Päivystyshelppi tarjoaa käyttäjälle ohjeita itsehoitoon ja voinnin seurantaan. Päivystyshelppiä ei ole tarkoitettu yksittäisen oireen vakavuuden arviointiin, eikä se korvaa terveydenhuollon ammattilaisen tekemää hoidon tarpeen arviota.

Miten päivystyshelppi toimii? Ensin vastaan kysymykseen: Onko sinulla jokin seuraavista hätätilanteista? Niitä on lueteltu 23 kpl allergisesta reaktiosta vierasesineeseen hengitysteissä tai nielussa. Seuraavaksi valitaan kehonosa, missä ongelma piilee. Voin kirjoittaa ongelman. Valitsin pään alueen ja kirjoitin "mieli maassa". Sain kuusi vastausta: nielemisvaikeus, nielun tai kaulan turvotus, vieras esine hengitysteissä tai nielussa, vieras esine peräsuolessa, leukakipu, hengenahdistus. Totta voi olla, että aiheuttaja on vieras esine tms. Mutta tämä haku ei nyt mennyt kohdalleen. Näyttää siltä, että toistaiseksi palvelu ei mielenterveysongelmiin oikein pure. Hakuehdoissa on varmista kehittämisen varaa ja siksi halutaankin palautetta palvelusta.

Miten voitaisiin palvelua kehittää suuntaan, jossa otettaisiin myös huomioon ns. turhat päivystyskäynnit. Ne liittyvät moninaisiin ongelmiin, jotka eivät aina ole luokiteltavissa fyysisiksi vaivoiksi tai ei ainakaan pelkästään sellaisiksi. Ammattilaiset ovat todenneet, että päivystykseen tulee paljon sellaisia ihmisiä, joiden ongelmat eivät ole luonteeltaan päivystystyyppisiä. Puhutaan yleisestä pärjäämisvajeesta.

Pohdin myös, miten erilaisten digitaalisten palvelujen kehittämisessä tehdään yhteistyötä yli rajojen. SoteDigi oy:lle eli tulevalle DigiFinland oy:lle on siirretty vastuu omaolopalvelusta. Tuntuisi siltä, että päivystyshelppi ja omaolo (https://www.omaolo.fi/) voisivat olla sukulaisia keskenään. Jos omaolo tuntuu ongelmalliselta ja siitä tulee akuutti hätä, voisi päivystyshelppi olla avuksi. Avasin omaolopalvelun ja vastaan tuli kysymys "Epäiletkö koronavirusta?" Olisihan tämä ajankohtainen ongelma ollut paikallaan jotenkin liittää päivystyshelppiin, vaikka ongelma ei välttämättä ratkea päivystyksen kautta.

Lopuksi tullaan aivan keskeiseen asiaan, miten pääsen nopeasti päivystykseen ja saan nopean ja tarvitsemani hoidon. Asun Espoossa - hyvinvoinnin kehdossa. Minulla ja perheenjäsenilläni (monenikäisillä) on monenlaisia, jälkikäteen jopa hupaisia kokemuksia tuntien odotuksesta. Laskin kerran, että 8 tunnin odotuksella sain puolen tunnin palvelun. Kerroin kolme vuotta sitten yhden esimerkin: https://ollintuumailut.blogspot.com/2017/10/paivystyksen-odotusaika-mika-on_31.html Jos näin on vielä asian laita, voitaisiin sijoittaa esimerkiksi Jorvin päivystykseen päivystyshelppi-palvelu selko-ohjeineen ja vielä siten, että se hälyttäisi päivystävää hoitajaa, kun oireet pikaiseen hoidon tarpeeseen täyttyvät. Voisihan tätä palvelua kehittää myös niin, että olisi eriasteisin palveluita keveistä kannustuksista palata kotiin, erilaisiin sähköisiin ohjeisiin, hoitajavastaanottoon sekä viimein lääkärin vastaanottoon. 

Nyt vain kaikki kehittämään palvelua. Terveyskylän kehittäjät toivovat käyttäjiltä palautetta Päivystyshelpistä lomakkeella, joka löytyy Terveyskylästä Päivystyshelppi-palvelun verkkosivuilta.

Päivitys 1.9.2020: Johanna Virtanen kommentoi FB:n puolella seuraavasti: Samanlaisen sovelluksen äärellä on ilmeisesti sotedigi? Heillä sovellus tekeillä päivystysapu 116117 palvelusta. Miksi ihmeessä kahdella taholla puuhataan samaa asiaa pitkälti julkisilla varoilla? toivottavasti kilpailuasetelma luo laatua.

 

Hyötyajattelu osaksi asiakas- ja potilastietojärjestelmiä - kesäsarja: osa 8

Hyvinvointi- ja terveyshyöty - kesäsarja: osa 8: Hyötyajattelu osaksi asiakas- ja potilasjärjestelmiä

Tämä kirjoitus on julkaistu QMSNordicin blogiosiossa: https://qmsnordic.fi/fi/blogit/hyvinvointi-ja-terveyshyoty-osaksi-asiakas-ja-potilaskertomusjarjestelmia Teksti on tehty johdannoksi QMS-Nordicin ja Professio oy:n 20.8.2020 klo 9-10 järjestettävään webinaariin: "Uuden sukupolven APTJ– Puhtia palvelujen ennakointiin, suunnittelemiseen ja tuottamiseen" (https://qmsnordic.fi/fi/tapahtumat/uuden-sukupolven-aptj-puhtia-palvelujen-ennakointiin-suunnittelemiseen-ja-tuottamiseen; https://professio.fi/product/uuden-sukupolven-aptj/#ohjelma).

Blogikirjoitus on samalla tiivis yhteenveto 7-osaisesta kesäsarjastani. On mahdollista, että sarja jatkuu vielä ainakin kahdella kirjoituksella. Toinen kirjoituksista liittyy tuohon webinaariin. Siinä haastateltavana tulee olemaan Mikko Nenonen.

• Osa 1: hyvinvointi- ja terveyshyötymalli soten johtamisen ytimeen - Ollin avaus; http://ollintuumailut.blogspot.com/2020/07/hyvinvointi-ja-terveyshyotymalli-soten.html
• Osa 2: Miksi terveyshyötymalli ei etene?: Risto Kurosen haastattelu; http://ollintuumailut.blogspot.com/2020/07/miksi-terveyshyotymalli-ei-etene.html
• Osa 3: "Terveyshyöty - vanha viini uudessa leilissä": Matti Rimpelä; ollintuumailut.blogspot.com/2020/07/terveyshyoty-vanha-viini-uudessa.html
• Osa 4: Hyödyn todentaminen vaikea kysymys sosiaalihuollossa - Ollin alustus; https://ollintuumailut.blogspot.com/2020/07/hyodyn-todentaminen-vaikea-kysymys.html
• Osa 5: Asiakkaan tarpeet (huolet) tunnistettava sosiaalihuollossa: Sirkka Rousu; https://ollintuumailut.blogspot.com/2020/07/asiakkaan-tarpeet-huolet-tunnistettava.html
•  Osa 6: Hyvinvointi- ja terveyshyödyn mittaamisessa paljon puutteita - Ollin välitilinpäätös; https://ollintuumailut.blogspot.com/2020/08/hyvinvointi-ja-terveyshyodyn.html
•  Osa 7: Arvoon perustuva terveydenhuolto voisi olla radikaali muutos sotessa: Juha Teperi; https://ollintuumailut.blogspot.com/2020/08/arvoon-perustuva-terveydenhuolto-voisi.html

Perehdyin kesän aikana yksin ja asiantuntijoiden kanssa aiheeseen nimeltä terveyshyöty. Tavoitteenani oli laajentaa terveyshyödyn ajatustapaa hyvinvointiin ja sotemaailmaan. Haastattelin seuraavia henkilöitä: asiantuntijalääkäri Risto Kuronen (osa 2), yliopettaja Sirkka Rousu (osa 3), emeritusprofessori Matti Rimpelä (osa 3), vararehtori Juha Teperi (osa 7). Kesäsarjasta on ilmestynyt 7-osaa ja se on kokonaisuudessaan luettavissa osoitteesta http://ollintuumailut.blogspot.fi.

Terveyshyötymallin ydin on, että potilas tietää itse paljon ongelmastaan ja sairauksistaan sekä yleensä pärjäämisestään. (Kuva vasemmalla). Terveyshyötymalli on kehitetty alun perin kroonisten sairauksien hoitoon (”Cronic Care Model”). Potilas on itse aktiivinen toimija ja ammattihenkilön tehtävänä on vahvistaa potilaan pärjäämistä. Laajensin tämän ajatuksen hyvinvointiin, jolloin sotepalveluista on mukana kaikenlainen ehkäisevä toiminta, mutta ennen kaikkea myös sosiaalihuolto. Matti Rimpelä totesi, että tämä on vain ”vanhaa viiniä uudessa leilissä”. Rimpelä kertoi myös, että terveyshyötymalliin on rinnastettavissa Michael Porterin Suomeen tuomaan arvoon perustuvaan malliin: ”Terveydenhuollossa arvo on nähtävä sen tuottamana terveydentilan paranemisena. ” hyvinvoinnin ja terveyden määritelmät kattavat terveyshyödyn ja terveydenhuollon arvon määritelmät. (kuva oikealla). Ihmisen pärjääminen arkielämässä on hyvä uusi tiivistys hyvinvoinnista ja terveydestä.

Rakensin jo kesäsarjan alkuvaiheessa hyvinvoinnin ja terveyshyödyn prosessimallin. Se on kombinaatio erilaisista aiheeseen liittyvistä prosessimalleista. Prosessi kulkee näin:

• elämäntilanteen arviointi (pärjään omillani tai tarvitsen ulkoista apua)
• yhteydenotto ja vireille tuleminen (arvioimme yhdessä ammattihenkilön kanssa palvelutarpeeni, arvioinnin tuloksena teen ajanvarauksen palveluun)
• asiakkuuden suunnittelu (painopiste on ammattihenkilöllä, joka tuntee palvelumahdollisuudet)
• palvelu / hoito (voi olla fyysistä tai digitaalista läsnäolopalvelua tai niiden kombinaatio)
• jatkohoito ja/tai elämäntilanteen normalisointivaihe (tässä viimeistään mitataan hyvinvointi- ja terveyshyöty).

Haastateltavilta saamani tiedon mukaan hyötyajattelu on jostain syystä jähmettynyt paikalleen. Kymmeneen vuoteen ei ole oikein mitään radikaalia tapahtunut. Ei ajatustavasta ole kovinkaan paljon näkynyt merkkejä edellisen tai nykyisenkään tuotantokauden soteuudistuksen valmisteludokumenteissa. Onhan se tosiaan voinut mennä ohi, kun dokumentteja on kummaltakin kaudelta ollut 1000 sivua per kausi. Ei ole APTJ-järjestelmiinkään sisään leivottu tätä ajattelutapaa. Tai sitten en vain ole huomannut.

Juha Teperin haastattelussa 7-osan blogikirjoituksessa nousi esille kaksi tärkeätä haastetta. Nykyinen sote-palvelujärjestelmä toimii ristiriitaisten kannusteiden varassa. Mikään kannuste ei edesauta hyvinvointi- ja terveyshyödyn nousua pinnalle. Jo pelkästään julkisen perusterveydenhuollon ja työterveyden kannusteet poikkeavat kertakaikkisesti toisistaan, eikä kumpikaan tue hyötyajattelua. Toinen Juhan esiin nostama asia oli siiloutunut organisaatiokeskeisyys, joka ei tue asiakaskeskeisyyttä. Juhan mielestä lähtökohtana pitäisi olla ihmisten pärjääminen arjessa. Intervention pitäisi perustua pärjäämisvaikeuksiin arjessa. Tässä Juhan ns. asiakkuuden segmentointimallissa vaikeudet voitaisiin segmentoida seuraavasti:

• tilapäiset ongelmat, jotka voidaan hoitaa kevyillä menettelytavoilla, jopa osittain digitaalisin välinein
• moninaiset ja monimutkaiset ongelmat sekä
• ongelmien kombinaatiot, jotka edellyttävät läsnäoloon perustuvaa moniammatillista apua.

Lisäksi on vielä ryhmä ihmisiä, joilla on elämänhallinnan pärjäämisvaje kattaa lähes kaikki elämisen osa-alueet eli puuttuu pärjäämisvaranto. Toisin sanoen sen paremmin pärjäämme, mitä suurempi on ”pärjäämisvarantomme” (Matti Rimpelä).

Yhdessä ystäväni lääkäri Mikko Nenosen kanssa pureudumme tähän kokonaisuuteen Professio oy:n webinaarissa 20.8.2020, kun me kaksi senioria avaamme 20 minuutin keskusteluosuutemme esittelemällä omaa asiakkuuden segmentointimalliamme. (Oheisessa kuvassa Mikko oikealla ja Olli vasemmalla valmistautumassa Kihvelitapahtumaan ennen korona-aikaa). Pohdimme, miten tuo malli sekä hyötyajattelu voitaisiin sisällyttää APTJ-järjestelmiin. Samalla ehkä selviää, onko jo olemassa APTJ-järjestelmiä, johon tämä ajatustapa on rakennettu mukaan.