Vaikuttavia sotetekoja - taustaa sekä tulevaisuutta, osa 2

Kirjoitussarjassani vaikuttavia sotetekoja kerron nyt taustaa seitsemälle ehdottamalleni soteteolle ja avaan lyhyesti sotetekoa 8.  

Kirjoitussarjani 1-osassa (yllä olevan kuvassa vasemman puoleinen yläkuva) päädyin seitsemän kohdan sotetekojen listaan (ks. laajemmin: https://ollintuumailut.blogspot.com/2026/10/soteen-vaikuttavia-sotetekoja-pikaisten.htm). 

1. Valtion ja hyvinvointialueiden on yhdessä määriteltävä, mikä on hyvinvointialueiden missio, visio, strategia ja palvelulupaus, jolla tasapainotetaan palvelujen ja hoidon tarve, kysyntä ja tarjonta.
2. Lainsäädännön valmistelussa on tehtävä vaikuttavuusanalyysi ottamalla huomioon myös herkkyysanalyysi eli miten tulokset muuttuvat, jos keskeisiä oletuksia muutetaan.
3. Uudistusten ja toimintatapojen lähtökohtana on kansalaisen, asiakkaan, potilaan sekä ammattiauttajan välinen luottamuksellinen suhde
4. Digitalisaation tuominen osaksi palveluiden tuottamista on oltava harkittu, jolloin vaihtoehdot ovat digitalisointi, läsnäolopalvelu tai niiden kombinaatio.
5. Sotetekona on jatkuva hukkajahti, jolla etsitään vähähyötyisiä hoitoja sekä niiden vaihtoehtoja, mutta myös muita vähähyötyisiä toimintoja - kuten osa kirjaamiskäytännöistä.
6. Sotetekona on nostettava keskiöön ennakointi ja riskianalyysi niin kansalaisen kuin organisaation kannalta. (Yllä olevassa kuvassa vasemman alakulman kuva: pärjääminen oppimisen näkökulmasta)
7. Otetaan käyttöön ns. suljetun silmukan menetelmälllä rakennettu pärjäämisen oppimisen malli sekä ongelmanratkaisumalli. (Yllä olevassa kuvassa vasemman alakulman sekä oikean yläkulman kuvat). 

 Tiivistän tässä osiossa vielä keskeiset seitsemän kohdan lähtökohtani. 

Vaikuttavuuden käsitteistä. Perustana on vaikuttavuuden käsite ja sen rinnakkaiskäsitteet.  Vaikuttavuus jaetaan kanteen alakäsitteeseen: kokeellinen vaikuttavuus ja arkivaikuttavuus. Kokeellinen on vaikuttavuuden tutkimista ja arkivaikuttavuus on tutkimustulosten soveltamista arjessa. Vertaiskontrolloitu tutkimus on tutkimusasetelma, jossa havainnoidaan lähtökohtaisesti mahdollisimman samankaltaisia potilaita/asiakkaita, pyritään saattamaan vertailtavat tutkittavat tilastollisesti vertailukelpoisiksi ja arvioidaan ryhmien välistä interventioiden vaikuttavuutta, turvallisuutta ja kustannusvaikuttavuutta. Vaikuttavuus heikkenee, kun käytetään vähähyötyisiä hoitomuotoja. Vaikuttavuus myös heikkenee, jos joudutaan alihoitoon. Ylihoito johtaa puolestaan kustannusvaikuttavuuden heikkenemiseen. Kun on kyse sosiaali- ja terveydenhuollosta, ei riitä tavoitella pelkästään terveyshyötyjä, vaan myös yleiseen hyvinvointiin liittyviä hyötyjä. Siksi kannattaa ottaa käyttöön pärjäämisen käsite. Se kattaa terveyden, toimintakyvyn ja sosiaalisen kanssakäymisen  edellytykset. Käsitteet on kuvattu Martti Kekomäen kirjassa "Etiikasta ekonomiaan ja takaisin" (2019) (https://ollintuumailut.blogspot.com/2019/11/etiikkaa-ja-ekonomiaa-arvioita.html). Myös Antti Malmivaaran kirja avaa ennen muuta tutkimusnäkökulmaa vaikuttavuudesta.(https://ollintuumailut.blogspot.com/2023/01/sotepalvelujen-vaikuttavuus-uuden.html). Kun vaikuttavuuteen kytketään näyttöön perustuva tutkimus, on tavoitteena saada aikaan toimintaa, päätöksiä ja hoitoa parhaan luotettava tiedon avulla. Tavoitteena on luopua luottamasta pelkkään perinteeseen, uskomuksiin ja sattumanvaraisuuksiin. Esimerkiksi uusien lääkkeiden tutkimus, kehittäminen ja tuotantoon saattaminen vaatii vaikuttavuustutkimusta sekä viranomaisen hyväksyntää ennen käyttöönottoa. Lääkkeissä on tarkkaan ilmoitettava sivuvaikutukset, joiden havaitseminen perustuu tutkimukseen. Toisaalta on osoittautunut merkittäväksi ongelmaksi lääkkeiden määrääminen ottamatta huomioon potilaan olemassa olevaa lääkelistaa.  Se on uhka koko lääkelistan ajautumiseen monien kielteisten sivuvaikutusten syyksi. Lääkkeiden myöntämisen ja käytön hallinta on yhteispeliä lääkärien, hoitajien ja potilaiden (asukkaiden) kesken. Yhteispelillä ja lääkelistojen karsimisella on myös mahdollista saada kustannussäästöjä aikaan. Tutustuttuani Kauko Koivuniemeen sain aimo annoksen lähtökohtia pärjäämisen ilosanoman kehittämiseen. Käsitteistöön tulivat mukaan: pärjäämisvaranto, pärjäämisvaje, pärjäämislisä, ja vaikutuksen rinnakkaiskäsitteeksi "jälki". Kirjassani "Hyvinvointi- ja terveyshyöty"(BOD 202, s. 312) kehitin rinnakkain kolmea näkökulmaa: ongelmanratkaisumalli (ks. yllä oikean ylänurkan kuva), hyvinvointi- ja terveyshyöty, vaikuttavuus ja vaikutus.  Myös "arvon" tuottaminen palvelussa asiakkaalle on samaa käsiteperhettä. Yhteistyömme tuotti 2023 10-osaisen blogisarjan "me pärjäämme". (https://ollintuumailut.blogspot.com/2023/08/). 

"Hukkajahdin" käynnisti Vaikuttavuusseura 2020-luvun alkupuolella. Ensin haettiin terveydenhuollon hukkaa, sitten hoitotyön hukkaa ja lopulta myös sosiaalihuollon hukkaa. Löydettiin monenlaista hukkaa ja parhaat löydökset seura palkitsi. Puhutaankin vähähyötyisestä hoidosta, mutta myös muusta vähähyötyisestä tai tehottomasti toteutetusta toiminnasta kuten kirjaamiskäytännöistä. Vähähyötyisyyttä on tutkittu maailmalla ja Suomessa. Vuonna 2023 käsiini sattui Rachelle Bucbinderin ja Ian Harrisin teos Hippocrasy - How Doctors are betraying their oath" (Newsouth 2021). Tein kirjasta blogikirjjoituksen: https://ollintuumailut.blogspot.com/2023/03/tekopyhyytta-vai-teennaista.html. Teos on lääkärikeskeinen kriittinen kuvaus Hippokrateen valan toteuttamisesta lääkärin todellisessa työssä, jossa kohdataan mm. ylidiagnosointia, ylitutkintaa, ylihoitoa, turhia toimenpiteitä, jopa haitallisia toimia potilaan kannalta tai ongelmien medikalisointia. Puolestaan tuore artikkeli Economist-lehdessä 9.2026 avaa kirurgiaa maailmanlaajuisesti. Kyse on siinä vakaasta uskosta kaikkeen kirurgiaan ja kirurgeihin. Usko kattaa myös potilaat, jotka vaativat ennen kirurgista operaatiota kuin vaihtoehtona konservatiivista hoitoa.  Jotkut laajasti käytetyt kirurgiset toimenpiteet aiheuttavat vaikutuksia, jotka eivät juuri eroa lumelääkkeestä tai ei-kirurgisesta hoidosta, kuten fysioterapiasta. Pahinta on, että jotkut leikkaukset voivat aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä. (https://www.economist.com/science-and-technology/2026/09/23/many-surgical-interventions-are-little-better-than-placebo

Sosiaalihuolto ja vaikuttavuus: sosiaalipalvelut, sosiaalityö. Vaikuttavuudesta puhutaan vähän sosiaalihuollossa. Mutta vaikuttavuudesta myös puhutaan vähän ihmisten, kansalaisten, asiakkaiden, potilaiden kokemusten kannalta. Antti Malmivaara puhuu arkivaikuttavuudesta ja Martti Kekomäki ihmisten pärjäämisestä. Mutta molemmat käsitteet mainiosti myös sosiaalihuoltoon. Sosiaalihuollossa on tähän asti ollut vaikuttavuustutkimus ja kehittämistyö melko vähäistä. Tutkimusta on tehty erityisesti 3X10D-elämäntilannemittarin pohjalta. (ks. https://zekkipro.fi/julkaisut/). Vähäinen tutkimustoiminta selvisi minulle 9.9.2024 pidetyssä kansallisessa vaikuttavuusseminaarissa. Sosiaalihuollon tutkijat kertoivat tuolloin seuraavaa: Sosiaalipalveluista puuttuu alan tutkimus. Tai tutkimus on laadullista, josta on vaikea saada aikaan apua palveluiden vaikuttavuuteen. Pitäisi pystyä osoittamaan vertaistutkimusten avulla toimenpiteiden vaikuttavuus, kuten terveydenhuollossa tehdään. Ongelmana sosiaalipalveluissa on tutkimusympäristön moninaisuus ja vaikeudet löytää mitattavissa olevat vaikutusketjut. Taustalla on ollut myös tällaisen määrällisen tutkimussuunnan vastustus, koska sosiaalipalvelut ovat kukin inhimillisen vuorovaikutuksen tuloksia. Pitäisi tukeutua ns. ohjelmateoriaan eli, miten ja miksi jokin interventio, ohjelma tai politiikkatoimi tuottaa toivotut tulokset. Sen mukaan on mahdollista oppia tiettyjä taitoja, jotka on kyettävä siirtämään toimintaan. (https://ollintuumailut.blogspot.com/2024/09/puoliannosta-vaikuttavuusseminaaria.html). 

Sosiaalihuollon vaikuttavuuden ydin. Löysin syksyllä 2026 tuoreen artikkelikokonaisuuden, jonka perusteella voi tiivistää sosiaalihuollon vaikuttavuuden ytimen. (https://research.tuni.fi/transform/mita-vaikuttavuus-ja-vaikuttavuusperusteisuus-tarkoittaa-sosiaalipalveluissa/). Sosiaalihuollon vaikuttavuuden ytimessä on asiakkaan arjen sujuvuus, elämänhallinta, turvallisuus, toimintakyky ja toiveikkuus. Vaikuttavuus syntyy ihmisen ja ammattilaisen välisessä vuorovaikutuksessa sekä arjen voimavarojen vahvistumisessa. Asiakkaan oma kokemus ja arjen pärjääminen on nostettava vaikuttavuuden arvioinnin ytimeen. Tähän ei auta pelkkä suoritemittareihin tuijottaminen. Olen nyt toiveikas, että sosiaalihuollossakin vaikuttavuusajattelu saa jalansijaa tutkimuksessa, kehittämisessä ja soveltamisessa arjen vuorovaikutteiseen työhön. Toiveikkuutta lisäsi, kun tapasin eräässä tilaisuudessa 10.10.2026 ylisosiaalineuvos Aulikki Kananojan. Hän oli myös edelleen huolissaan sosiaalihuollon asemasta ja korosti sitä, että sosiaalihuollon tulisi olla ennakoivan ajatusmallin ytimessä. Aulikki kehoitti myös sosiaalihuollon ammattilaisia aktivoitumaan.Tutkimustoiminnasta Aulikki kertoi, että hän oli aikanaan perustamassa Helsingin kaupungille kansainvälisen verkoston sekä Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan yhteyteen sosiaalityön käytännön tutkimuksen yksikön (HPRC = Helsinki Practice Research Centre). Se toimii edelleen. (ks.https://www.helsinki.fi/fi/verkostot/helsinki-practice-research-centre).  Talentia on tehnyt esityksen 2026 T&K-malliksi: "Sosiaalihuollon palveluiden vaikuttavuuden kehittäminen edellyttää T&K-rakenteita ja riittäviä resursseja. Jotta vaikuttavuutta voidaan osoittaa, tarvitaan huomattavasti enemmän rahoitusta sekä tutkimukseen että kehittämiseen. Lisäksi tarvitaan kansalliset vaikuttavuuden määritelmät ja mittarit. Vain tutkimuksen pohjalta voidaan tehdä suosituksia." (https://www.talentia.fi/nain-vaikutamme/talentia-vaikuttaa-tutkimus-ja-kehittamistoimintaan/)

Lastensuojelun vaikuttavuus ja kannusteet. Viimeisin löydökseni liittyy sosiaalihuoltoon, erityisesti lastensuojeluun. Se nousi esille HS:n pääkirjoituksesta 12.10.2026 otsikolla "Julkinen sektori kaipaa parempia kannusteita". Kirjoituksen perustana on Jussi Pyykösen EVA:lle tekemä raportti "Kannusteet päin seiniä". Lastensuojelussa on satojen miljoonien eurojen säästöpotentiaali". (EVA-analyysi 173, 7.10.2026; https://www.eva.fi/blog/2026/10/07/kannusteet-pain-seinia/). Pyykönen kritisoi nykyjärjestelmää, joka "kannustaa" (tai ohjaa) lastensuojelussa käyttämään raskaita laitoshoidon palveluja. Tavoitteeksi hän esittää hyvinvointialueille tarveperusteista menokehystä. Alue saisi pitää säästöjen käytöstä, jos säästöt on onnistuttu toteuttamaan vähentämällä raskasta laitoshoitoa ja lykkäämällä ympärivuorokautisen hoivan tarvetta. Pyykösen mielestä tilanne on nyt Suomessa surkea. Erot muihin pohjoismaihin ovat suuret. Taustana ovat yleensä muut ongelmat, kuten perheenjäsenten mielenterveys ja päihdeongelmat. Mittarina kaikkeen tällaiseen pitäisi olla käyntien, hoitopäivien sijasta, vähenevätkö oireet, vahvistuuko toimintakyky, palaako ihminen opintoihin tai työhön ja väheneekö raskaiden palveluiden tarve. Pyykönen esittää neljä "rakenteellista" ratkaisumallia: 1. Osa hyvinvointialueen rahoituksesta pitää tulla tuottavuushyödystä, 2. lainsäädännön avulla tulee antaa alueille enemmän liikkumavaraa palvelujen järjestämisessä, 3. On puututtava tuotantorakenteen jäykkyyksiin, 4. johtaminen: henkilöstö palkitaan raskaiden palveluiden tarpeen vähentämisestä. 

8. Soteteko: Tiedonhallinta ja pärjäämisalusta.  Kaikki soten ongelmat ja vaikuttavat soteteot edellyttävät kattavia yhteen toimivia tietovarantoja ja tiedonhallintaa. Pärjäämisen alustan tulisi olla tiedonhallinnan tavoite kansallisesti sekä vaikuttavuuden ja vaikutuksen datan, informaation ja tiedon alusta. Se sisältäisi myös tekoälyn hyödyntämisen laadukkaan ja kattavan datan, informaation ja tiedon avulla. Alla oleva kuvio tiivistää pärjäämisen alustan kolmeen pääkerrokseen: pohjakerros (datalähteet), keskikerros (älykäs alusta), yläkerros (roolitetut käyttöliittymät).  Nykytilanne ei vastaa lainkaan alla olevaa kuviota. Tiedonhallinta on siiloutunut eikä kaikki data, informaatio ja tieto kulje lainkaan vapaasti toimijoilta toisille. Myös datassa on katvealueita. Tiedonhallinnan vaikuttavuus ei ole kohdallaan. Huono esimerkki tästä on 12.10.26 MOT-ohjelmassa raportoitu ennakkotieto syövänhoidon hoitoviiveistä alkaen potilaan hakeutumisesta perusterveydenhuoltoon ja siitä eteenpäin erikoissairaanhoitoon. (https://yle.fi/a/74-2024273).  Kokonaisuutena asia on ollut esillä ensi kertaa vakavasti käynnistettäessä kansallisen hoitotakuun kehittäminen noin 20 vuotta sitten! Tätä kaikkea olen avaunnut kirjassani "Kohti ihmislähtöistä sote - ihminen pärjäämisen keskiössä" (BOD 2026, ss. 150-175).  

Avaan pärjäämisalustan kokonaisuuteen liittyviä vaikuttavia sotetekoja - osassa 4. Sitä ennen käyn käsiksi osassa 3 eräisiin luottamuksen haasteisiin ja VM:n virkamiespuheenvuoroon "luota tulevaan!" Ja lopuksi avaan tuossa tekstissä myös, mitä tarkoitan kokonaivaikuttavuudella. 

 

Soteen vaikuttavia sotetekoja - pikaisten säästöjen hakeminen ei välttämättä tuo vaikuttavia tekoja, osa 1

Vaikuttavuuden aikaansaanti hoitoon ja palveluihin on nyt keksitty olevan yksi tie miljardisäästöjen aikaansaamiseen. Vaikuttavien sotetekoja on kuitenkin käytävä läpi moneen suutaan katselemalla. Heti lukijoille ilmoitan, että kannatan lämpimästi hoidon tai hoitojen positiivisia vaikutuksia tai vaikuttavuutta. Mutta epäilen todella, onko tästä ajatusmallista kustannussäästöjen aikaansaajaksi. Yllä oleva kuva avaa asian moninaisuutta, sotkuisuutta, jopa pirullisuutta. Tein sen yhteistyössä tekoälyn kanssa. Keskiössä on pärjääjä arjessa ja ympärillä on hänen pärjäämiseensä vaikuttavia tekijöitä. Tein sotetekojen listan, jonka taustana on monet pohdintani ja perehtymisine aiheeseen. Osassa 2 avaan pointtilistan taustalla olevia lähteitä ja ajatusmalleja sekäö pohdin - luotanko tulevaan!

Mitä ihmeen sotetekoja minulla on listalla ja löytyykö niistä hyötyjä kansalaiselle, asiakkaalle, potilaalle, entä hyvinvointialueille kulujen säästöpotentiaalia?

• 1. Aivan aluksi pitäisi valtion ja hyvinvointialueiden määritellä yhdessä, mikä on se hyvinvointialueiden missio, visio, strategia ja palvelulupaus, jolla tasapainotetaan palvelujen ja hoidon tarve, kysyntä ja tarjonta. STM:n PALKO on valmistellut palveluvalikoiman lainsäädäntöä, mutta näkökulma ainakin alkuvaiheessa on ollut pelkästään terveydenhuolto.(ks. https://stm.fi/sosiaalihuollon-ja-terveydenhuollon-palveluvalikoima). Tämän jälkeen voidaan rakentaa muutosohjelma, jossa määritellään palvelun / hoidon painopisteet, karsitaan vähähyötyiset rönsyt pois ja rakennetaan kustannustehokkaat palveluprosessit. Tätä kokonaisuutta pohdin  kirjassani "Kohti ihmislähtöistä sotea - ihminen pärjäämisen keskiössä" (BOD 2026). Mutta löysin myös oivan esimerkin Tietojohtamisen verkostopäivien alustuksista 27.9.2026: Esimerkiksi VAKEssa osana muutosohjelmaa oli prosessien läpikäynti laajan tutkimus- ja tilastomateriaalin sekä kokemusasiantuntijuuden avulla. Kim Korvanen esitteli kolme tapausesimerkkiä tähän: 1 -tapaus tuotantatapa-analyysi:datan keruusta välivaiheiden jälkeen toimenpiteiden toteutukseen. 2-tapaus rekrytoidaan lisää ja korvataan rekrytoinneilla ostopalveluita, 3-tapaus toiminnan tarkastelu palveluketjutasolla.(ks.https://ollintuumailut.blogspot.com/2026/09/tietojohtamisen-verkostopaivat-2026.html). 
• 2. Toinen soteteko liittyy lainsäädännön valmisteluun. Jo vuosia eli vaalikausien yli on lainvalmistelussa pidetty kohtuutonta kiirettä ja saatu aikaan osittain "sutta ja sekundaa". Osittain aikaansaannokset saattavat olla myös poliittista tarkoituksenmukaisuutta. Löysin kansalaisaloitteen, joka nostaa esille lainvalmistelun vaikuttavuuden. Valmisteluprosessin pitää olla koko etenemistien aikana avointa. On julkistettava vaikuttavuuden laskentamalli, lähtödata, oletukset, herkkyysanalyysi (Miten tulokset muuttuvat jos keskeisiä oletuksia muutetaan?) ja tehtävä yleistajuinen tiivistelmä. (https://www.kansalaisaloite.fi/fi/). Valmisteluprosessiin on voitava kansalaisten vaikuttaa avoimen valmistelualustan avulla jatkuvasti. 
• 3. Kolmas tärkeä lähtökohta on potilaan/ asiakkaan ja ammattiauttajan luottamuksellinen suhde. On varmistettava, että vallitsee molemminpuolinen tietämys ja tunne, miksi yhteistyö on tarpeen, mikä on asiakkaan / potilaan hoitohistoria ja laajempi pärjäämisvajeiden historia. Tällaisessa suhteessa tunnistetaan riskit ja toisaalta halutaan yhdessä välttää ns. pyöröovisyndrooma. STM:n asiantuntija puhuu "sähläyksestä" ja vierittää syyn potilaalle. Kannattaa asiantuntijan katsoa tässä myös peiliin. Kustannussäästöjä ei välttämättä tule heti, mutta oletettavasti riskien välttämisessä viiveellä.
• 4. Neljäs tärkeä tekijä on digitalisaation tuominen palveluihin ja hoitoon. Digikontaktit eivät kritiikittä tuo ilman muuta vaikuttavuutta, hyötyä tai säästöjä. Pikemminkin kontaktissa voi jäädä syrjään monet todelliset ongelmat, jotka sitten kiertyvät kalliimpaan hoidon tarpeeseen tai yleensä kansalaisen tyytymättömyyteen saadusta palvelusta. Onkin vielä kerran käytävä läpi ammattihenkilöiden kesken, minkälaiset ongelmat voidaan "pääsääntöisesti" ratkaista digipalveluilla ja mitä ongelmia ei pidä missään tapauksessa hoitaa digipalveluilla. On luotava  Käypä digihoito-suositus sotepalveluista ja palveluiden välisestä integraatiosta.  Ehkä suosituksen perusteella voidaan tehdä jonkinlaisia arvioita kustannussäästöistä. Niin ja toisin päin digikontaktit voivat myös johtaa ns. turhiin lähetteisiin tai jopa kansalaisen heitteillejättöön, vaikka läsnäolopalveluilla ongelmat olisi voitu ratkaista. 
• 5. Viidentenä sotetekona tulevat mieleen vähähyötyiset hoidot. Ne on tunnistettava toiminnan arjessa sekä tutkimuksellisin keinoin. On samalla löydettävä vähähyötyisille toiminnoille vaihtoehtoisia toimintatapoja niin sosiaali- kuin terveydenhuollossakin. Terveydenhuollossa esimerkiksi vähähyötyiset operaatiot voitaisiin korvata konservatiivisilla hoitomenetelmillä kuten lääkehoito ja erilaiset terapiat.  Samalla pitää monipuolisen kustannus-vaikuttavuusanalyysin avulla arvioida, mitä säästöjä vaihtoehtoisen hoitomuodot saavat aikaan välittömästi ja pidemmällä aikavälillä. Säästöt ja hyödyt on tunnistettava niin kansalaisen kuin organisaation kannalta. 
• 6. Kuudentena sotetekoina ovat ennakointi ja riskit kansalaisen ja organisaation kannalta. Kannattaa hakea välittömiä ja pidemmän aikavälin säästöjä ennakointimenetelmien ja riskianalyysin avulla. Monesti palvelujen ja hoidon alikäytöstä seuraa myöhemmin kallista palveluiden käyttöä, jopa ylikäyttöä. Asiakasryhmät (segmentit) auttavat ennakkotoimien kohdentamisessa.  
• 7. Seitsemäntenä  sotetekona tulisi ottaa käytäntöön ns. suljetun silmukan menetelmällä rakennettu pärjäämislisä oppimisen näkökulmasta. Kannattaa oppivan organisaation menetelmien avulla yhdistää prosessit keskenään ja tehostaa niin asiakkaan /potilaan kuin organisaationkin kannalta toimintaa. Kehitin mallin yhdessä Kauko Koivuniemen kanssa monien yhteisten keskustelujen sekä kokemustemme perusteella. Kuva on alla ja nimetty: "Pärjäämislisä oppimisen nökökulmsta". Vaikutus on pärjäämislisän tuottamista ihmiselle. Vaikuttavuus sen mahdollistamista. Viisaasti toteutettuna päätösten ja toimeenpanojen vaikuttavuutta koetellaan jatkuvan oppimisen näkökulmasta. Parhaiten se onnistuu ns. suljetun silmukan menetelmällä. (ks. https://ollintuumailut.blogspot.com/2026/08/mekanismi-realismi-miten-toimii.html). 

Sote-uudistuksen välitilinpäätös - mitä johtopäätöksiä? - maailmanparannuspäivät 27.9.2026

Kiitos päivien järjestäjille ja kahdelle yhdistykselle: Vapaus valita toisin ry sekä DSL:n opintokeskus, että järjestettiin tilaisuus sote-uudistuksen välitilinpäätöksestä johtopäätöksineen. On hienoa, että sote ymmärretään myös sosiaalihuolloksi mukaan lukien ikääntyneiden palvelut. Surullisena kuuntelin Ylen aamun 2.10.2026 jälkiviisaiden puhetta, jossa yksi viisaista puhui vain terveydenhuollosta sotessa. Tämä väärinkäsitys on ollut vallalla niin poliitikkojen kuin median puheissa, mutta myös osassa virkamiesten ulostuloja. Toivon, että Yle, muu media sekä vaikuttajat ml. Annika Saarikko lukisivat tämän kirjoituksen.Sen ytimessä on kolme hienoa alustusta tutkija Matias Lehtiseltä, professori Teppo Krögeriltä ja aluevaltuutettu Olli Savelalta. Puhetta johti sosiaalityöntekijä, Helsingin sotepe-lautakunnan jäsen Nina Austero. 

Matias Lehtisen otsikko oli "Sote ja etäisyyden politiikka, lähipalveluiden merkitys hyvinvointialueilla". Hyvinvointialueilla kansalaisen etäisyys palveluista ja myös vallankäytöstä kasvaa verrattuna kuntapohjaiseen järjestelmään. Kansalaiset kokevat, että sekä julkiset palvelut että lähidemokratia rapautuvat hyvinvointialueilla. Kuntalaiset  kokevat itsensä laiminlyödyiksi. Päätökset koetaan arjessa ja palvelutarpeista etäisiksi. Kansalaisten kokemukset perustuivat neljän kunnan kyselyyn (Savonlinna, Savo, Pyhäjärvi, Kemijärvi). Päivystyspalvelut etääntyvät ja yleinen turvallisuuskokemus kärsii. Valtion korostunut rooli raha-ohjauksen muodossa myös etäännyttää kansalaisia lähidemokratiasta. Myös metropolialueiden ja reuna-alueiden erot korostuvat. Lähipalvelut viedään pois eikä paikallisilla kansalaisilla ole mitään vaikutusmahdollisuuksia. Hyvinvointivaltio koetaan katoavana "luonnonvarana". Ja palvelujen keskittämisen vastustajat koetaan hankalina tapauksina. Myös kunnallinen päätöksenteko sekä aluevaltuuston ja -hallituksen päätöksenteko koetaan ristiriitaisena, koska valta keskittyy valtiolle (erityisesti VM:n virkamiehille). Alueiden toiminta koetaan epäoikeudenmukaiseksi, jossa suuret organisaatiot hallitsevat ja virkamiesvaltakin korostuu. Kansalaisten luottamus on kateissa.

Teppo Krögerin  otsikko oli "sotelupaukset ja perusoikeudet  - ikääntyneiden näkökulma". Teppo valoitti ikääntyneiden tilannetta ennen soteuudistusta. Tilanne on ollut heikko jopa 90-luvun lamasta lähtien. Kehitys on ollut hidasta ja terveydenhuoltopainotteista. Vanhuspalvelulaki vuodelta 2012 oli pettymys. Rahoitus on verrattuna muihin pohjoismaihin 1,5-1,8 miljardia alijäämäinen. Soteuudistuksen myötä palveluiden saatavuus laski edelleen. Voidaan Tepon mielestä puhua hoivaköyhyydestä. Soteuudistuksen tavoitteena oli "isommat hartiat". Tämä tarkoitti kustannusten kasvupaineen vähentämistä, terveyserojen tasaamista, alueellista tasa-arvoa, peruspalvelujen eli perusterveydenhuollon ja sosiaalipalvelujen vahvistamista. Keinoina olivat uuden aluehallintotason perustaminen, kuntien sosiaali- ja terveyspalvelujen  nollaaminen, rahoituksen täysi valtiollistaminen, keskushallinnon tiukan kontrollin palauttaminen. Keinot olivat kansainvälisesti ainutlaatuisia erityisesti sosiaalihuollossa. Myös rahoituksen keskittäminen valtiolle oli harvinainen ratkaisu. Keskushallinnon tiukka kontrolli oli paluu 1980-luvulle. (Tuon ajan muistan hyvin sen aikaisten työtehtävieni vuoksi Tampereella), Tuloksena oli kustannusten nopea kasvu, VM:n muodostuminen "sote-ministeriöksi", hyvinvointialueiden autonomia jäi nimelliseksi, peruspalvelujen kehttämisen sijasta niiden rajut karsinnat alkoivat. Vanhustenhuollossa ei varauduttu vanhusten jo käynnissä olevaan nopeaan ikääntymiseen. Vanhuspalvelusta muodostui keskeinen resurssien leikkauksen kohde. Erityisesti ympärivuorokautista hoitoa vähennettiin ja uskottiin kotipalvelun ja yhteisöasumisen olevan muutoksen avain. Lopputuloksena oli kotihoidon ja omaishoidon kriisiytyminen. Näin väestön luottamus vanhuspalveluihin heikentyi, omaisten hoivakuorma kasvoi ja hoivaköyhyys muodostui perus- ja ihmisoikeusrikkomukseksi. 

Olli Savelan otsikko oli "Miksi sotepalveluihin ei riitä rahaa?" (Ennen eläköitymistään Savela oli töissä Tilastokeskuksessa).  Savela esitteli oman laskelmansa jälkirahoituksesta. (ks. alla oleva taulukko). Sillä paikataan vain vinoumia koko maan tasolla, mutta menettely tapahtuu vanhan rahoitusmallin mukaan. Näin alueelliset vinoumat eivät korjaannu. Menettelytapa johtaa entisestään suurempaan alueellisten erojen kasvuun. Pitäisi kehittää mahdollisimman pian rahoitusmallin väliratkaisu, joka loiventaisi alueellisia eroja. Eikä indeksileikkauksia saisi tehdä, oli Savelan tiukka kanta. 

Savelan mielestä rahoitusmalli ei toimi. Se on epäonnistunut.  Pitäisi rahoitusratkaisu rakentaa hänen mielestään alueellisen demokratian ja verotusoikeuden varaan. Hänellä oli oma malli, jonka siteeraamista en lähde tekemään perustuen pelkästään puheesta kirjaamiini muistiinpanoihin.

Keskustelussa otettiin kantaa mm. palvelumaksuihin. Ne ovat kasvaneet merkittävästi ja aiheuttavat myös eriarvoisuuden lisääntymistä kansalaisryhmien kesken. Kun samaan aikaan on tehty muita leikkauksia kohdistuen ennen muuta köyhiin, palvelumaksut vain lisäävät tätä eriarvoisuuskehitystä. 28.9.2026 ilmestyneessä Helsingin Sanomissa oli pääkirjoitussivun otsikko "Suomalaisten ostovoimaan repesi kuilu". Ostovoima kasvoi ylimmässä tuloryhmässä vuosina 2023-2026 +10,8% ja alimmassa tuloryhmässä ostovoima laski -5,4%. Näin on nyt tapahtunut kuulemma ensi kertaa. Aikaisemmin alimmassa tuloryhmässä ostovoima on vähintäänkin pysynyt ennallaan. 

Keskustelussa tuli esille myös hyvinvointialueiden lukumäärä. Varsin yleinen käsitys on, että niitä on liikaa. Vuoden alkupuolella eräässä selvityksessä todettiin, että terveydenhuollossa alueita voisi olla Eurooppalaisittain paljon vähemmän. Niin on Suomessakin pitkin soteuudistuksen eri tuotantokausia kiistelty, kuinka paljon niitä alueita saisi/voisi olla. Mutta meidän nykyjärjestelmämme ei ole eurooppalainen. Muualla (ks edellä Kröger) sosiaalihuoltoa ei ole kytketty hallinnollisesti terveydenhuoltoon. 

Näinä aikoina kansalaisten vaikutusmahdollisuudet ovat rajalliset. Tämän olen kokenut myös eläkeläisenä. Julkaisin tammikuussa kirjan "Kohti ihmislähtöistä Sotea - ihminen pärjäämisen keskiössä" (BOD 2026). Analyysini ja ratkaisuehdotukseni eivät ole ristiriidassa tämän session alustajien ja keskustelijoiden kanssa. On ihan ajankohtaista luettavaa edelleen. 

Tietojohtamisen verkostopäivät 2026: tiedon runsaus ja yritys sen haltuunottoon, päivytys 30.9.2026

 Osallistuin Lahdessa tietojohtamisen verkostopäiville ties monennenko kerran 24.-25.9.2026.  Nyt oli vuorossa päivien 10-vuotisjuhlat. Päivillä oli runsas tiedon kattaus, mutta myös ruoan ja juoman kattaus. Lämpimät kiitokset järjestäjille. 

Mietin aineistoa ja omia muistiinpanoja läpi käydessäni, miten tiivistäisin omat johtopäätökseni todella laajasta materiaalista. Tein sen laatimallani yllä olevan kuvion avulla. Kaikki osallistujat ja yleensä johtamisen kanssa työskennelleet tietävät, että johtaminen voidaan jakaa kahtia: ihmisten johtamiseen ja asioiden johtamiseen. Tämä kahtiajako taisi olla niin selvä, että siitä ei juuri päivillä puhuttu. Toinen kaikille itsestään selvä jaottelu oli tietojohtamisen kahtiajako: tiedolla johtaminen ja tiedon johtaminen. Tämä tuli tavalla tai toisella esille kaikissa alustuksissa. Jos ajatellaan tietojohtamisen ja erityisesti tiedolla johtamisen hyötyä ja vaikuttavuutta toiminnan johtamiseen, mielestäni on erittäin tarpeellista saada aikaan synergia ihmisten johtamisen ja asioiden johtamisen välille. Kuvassani johtajuus on esitetty pystysuoralla janalla (y-akseli) ja hallinnointi vaakasuoralla janalla (x-akseli). Oletan, että "mutu"-johtamista ("musta tuntuu-johtamista") esiintyy edelleenkin huolimatta kymmenvuotisesta verkostopäivien historiasta sekä suuresta määrästä kollektiivista osaamista  ja rahoittamista. Mutun ominaisuus on tietojohtamisen aliarviointi ja alikäyttö. (Kuvassa "mutun" punainen nuoli pystysuoran y-akselin vieressä).  Mutta on  myös tietojohtamista, jossa mahdollisuuksiin nähden välineistöllä on ylitarjontaa. (Kuvassa vaakasuoran x-akselin päällä punainen nuoli).  Kuvassa vihreä nuoli ja vihreät viivat kuvaavat optimaalista johtajuuden ja hallinnoinnin suhdetta sekä tietojohtamisen roolia. Oma käsitykseni ja tulkintani tutkijoiden päätelmistä on, että etenemme poispäin mutujohtamisesta eli vihreätä nuolta pitkin kohden maksimaalista huippusuoritusta. Toisaalta tiedolla johtamisen  hyödyntäminen ei aina kulje tasatahtia johtajuuden muutoksen kanssa. 

Tiedon johtamisessa on edetty kohden hallittua tiedon keruuta, jossa osittain toteutuu datan laatu, luotettavuus, ajantasaisuus, kattavuus ja vertailukelpoisuus. Tiedon keruusta puuttuu edelleen  ainakin osittain kertakirjauksen periaate, vaikka esimerkiksi Naantalin päivillä 17.2.2017 sen aikainen STM:n ylijohtaja (nykyinen kansliapäällikkö) Veli-Mikko Niemi nosti tämän tavoitteeksi. Tiedon (datan) kattavuudessa on myös edelleen katvealueita, kuten palveluntuottajien tukipalvelut (10-30% budjetista), henkilöstö, toimintaympäristö. Datasta on tehty runsaasti erilaisia mittareita  moniin käyttötarkotuksiin. Edelleenkin on runsauden pula, eikä kaikkia mittareita voida hyödyntää täysimääräisesti hankalien vaikuttavuusketjujen vuoksi. Merkittävimmät mittarit koskevat taloutta, mutta toimintaa sekä talouden ja toiminnan suhteita koskevia mittareita on jo vähemmän tarjolla. Eräs myös minun odottama mittari on kustannuslaskentaan liittyvä yksikkökustannusten mittausjärjestelmä yhteisine kansallisine laskentaperusteineen. Toki yksittäisiä toiminnan mittareita on käytetty jo vuosikymmeniä erityisesti osana toimintakertomuksia. Monenlaista analytiikkaa on kehitetty ja otettu käyttöönkin vuosikymmenten ajan. (ks.myös 10-vuotta sitten Naantalin alustukset.) Näyttää olevan esitysten perusteella ajankohtaista rakentaa ennalta ehkäiseviin toimintoihin mittareita ja toisaalta myös tulevaisuuden ennusteita. Molemmissa tapauksissa on kaksi näkökulmaa: väestönäkökulma ja yksittäisen asiakkaan / potilaan näkökulma. Täysimääräisen hyödyntämisen esteenä on edelleen yksityisyyden suoja ja tietosuojaan liittyvä lainsäädäntö. Ns. toisiokäyttölain uudistaminen tuonee tähän uusia mahdollisuuksia. Tiedon johtamisessa analytiikasta eteenpäin on nostettu vuosikymmenten hiljaiselon jälkeen vaikuttavuus (yleisellä organisaatiotasolla ja väestötasolla) sekä vaikutus (yksilötasolla, välittömän hyödyn tasolla). Vaikuttavuuden tutkimusta on toki tehty vuosikausia (esimerkkinä uusien lääkkeiden kehittäminen).  Hukkajahti on hyvä ajankohtainen esimerkki vaikuttavuuden esiin marssista mahdolliseksi osaksi organisaation johtamista ja asiakas/potilas-työtä. Mutta hukkajahti ei ole pelkkää hallinnointia, vaan sen realisointi edellyttää viisasta johtajuutta ammattihenkilötasolla (lääkärit, hoitajat, sosiaalityöntekijät) ja organisaatiotasolla. Ehkä tuon kuvioni huippukärjessä on tuttu käsite kaikille "tekoäly". Kaikki tiedämme, että tekoälyyn sisältyy mahdollisuus ja uhka. Kaiken tiedon viisas jalostaminen ja hyödyntäminen edellyttää optimaalista hallinnoinnin ja johtajuuden synergiaa sekä luottamuksellista kohtaamista. Tekoäly haastaa myös data-altaat uuteen suuntaan. On koottava kaikki ilmiöihin liittyvä data samaan altaaseen, on yhdistettävä siihen käsitteet sekä niiden väliset suhteet (ontologia mielessä). (ks.data-alusta-asiasta alla 1- päivytykseni 30.9.2026).  Kaikkiaan näyttää siltä, että tiedon johtamisen ytimessä on edelleen tekninen suorittaminen. 

Tiedolla johtamisessa nousee esille sen kytkeytyminen johtamisen tunnettuihin tasoihin: strateginen, operatiivinen, taktinen. Mutta kyse on myös johtajuudesta. Tieto eri muodoissaan on aina altistettava inhimilliselle kanssakäymiselle, jossa myös hiljainen tieto, kokemustieto sekä erilaiset näkökulmat ilmiöön nousevat esille. Tulipa päivillä esille myös haaste ja toive eri ammattiryhmien keskinäisestä kunnioituksesta. Monessa alustuksessa nousi esille toive tiedon hyödyntämisessä toimintaan. Ääripäässä oli jopa yksimielisyys, että johtaminen vaatii tuekseen tiedolla johtamisen. Esitettiin myös huoli, että kaikki tapahtuu talouden näkökulmasta. Itseäni miellytti, että eräässä puheenvuorossa viitattiin vanhaan BSC- malliin eli tasapainoisen kortiston malliin sekä myös kokonaisvaikuttavuuteen. Tuota kokonaisuutta pohdin ja kehitän kirjassani viime tammikuussa "Kohti ihmislähtöistä Sotea - ihmisen pärjääminen keskiössä" (BOD 2026, ss.104 -127). Myös ns. OKR-malli nostettiin esille tavoitejohtamisen työkaluna. (O= objectives eli tavoitteet; KR= Key Results eli avaintulokset). Ehkä minua puhuttelevin ja ajankohtaisin tiedolla johtamisen puheenvuoro koski muutosjohtamista, joka ei perustu lyhytnäköisiin resurssien leikkauspäätöksiin eli "juustohöylään". Kim Korvanen esitteli kolme tapausesimerkkiä tähän: 1 -tapaus tuotantatapa-analyysi:datan keruusta välivaiheiden jälkeen toimenpiteiden toteutukseen. 2-tapaus rekrytoidaan lisää ja korvataan rekrytoinneilla ostopalveluita, 3-tapaus toiminnan tarkastelu palveluketjutasolla. 

Kuva /Valtiokonttori: tiedolla johtamisen kypsyys valtiolla 2023

Miten edistetään johtajuuden ja hallinnoinnin synergiaa tiedolla johtamisen keinoin?  Osittain edellisessä kappaleessa poimin esille joitain keinoja. Lisäksi eräässä alustuksessa haettiin konkreettisin keinoin synergiaa johtajuuden ja hallinnoinnin välille.(Ollin tulkintaa alustuksesta).  Tietojohtamisen välineitä kehitettiin tiiviissä vuorovaikutuksessa käyttäjien (tulevien käyttäjien) kanssa. Valmennussysteemin avulla nostettiin johtajuuden tietoisuutta ja osaamista hyödyntää tiedolla johtamisen välineistöä. Samalla luotiin seuranta- ja palautesysteemi, miten tiettyjä mittareita ja analyysivälineistöä voidaan kehittää edelleen. Esille useassa alustuksessa tuli myös jo vuosikausia sitten kehitetty hälytysjärjestelmä: vihreä, keltainen, punainen. Siihen liittyy yleensä ns. porautumisominaisuus, jolla saadaan selville mahdolliset juurisyyt. Itse asiassa tuo järjestelmä on leivottu osaksi monia "Business Intelligence"-järjestelmiä (Dashboardit eli kojelaudat, ohjauspaneelit). Myös tietojohtamisen vaikuttavuuteen on kehitetty jo vuosien ajan erilaisia maturiteetti- eli kypsyysmalleja (kuten Valtiokonttorin 5-portainen väline: puutteellinen, alkava, kehittyvä, edistyksellinen, optimaalinen; ks. oheinen kuva). Myös tässä kirjoituksessani kuvaa johtajuudesta, hallinnoinnista ja tietojohtamisesta voitaisiin edelleen kehittää tietojohtamisen kypsyysvälineeksi  soveltaen Valitokonttorin kypsyysportaita. 1-porras (puutteellinen) tarkoittaisi tietojohtamisen välineistön käyttämistä pakon edessä, mutta päätöksenteossa turvautumista omaan mutu-viisauteen. 1-porras olisi talouden leikkaaminen ylhäältä määrätyssä laajuudessa ("leikkaussakset"/ "juustohöylä"). 2-3 portaille (alkava - kehittyvä) pääsisi, jos jossain laajuudessa talouden rinnalle nostettaisiin palvelutoiminta. 4-5 portailla (edistyksellinen -optimaalinen) noustaisiin, jos yhdistettäisiin viisaasti omaan tarkoitukseen kehitettyjä mittareita, analytiikkaa ja jopa tekoälyllä tuotettuja palveluita. 5-porras saavutettaisiin, jos aidosti ja viisaasti johtajuus ja hallinto yhdistettäisiin ottamalla mukaan kokemusasiantuntijuus ja hiljainen tieto. Tätähän on käytetty armeijan tilannehuoneissa strategisten, operatiivisten ja taktisten päätösten apuna. Mutta vähemmän olen kuullut, että tilannehuone olisi sidottu osaksi normaalia päätöksentekoa. Tietojohtamisen verkostopäivien jälkeen arvelisin, että olemme "kehittyvässä" 3-portaalla. Onkohan ajankohtaista tutkimusnäyttöä, missä nyt kuljetaan tietojohtamisen SOTEPE-maailmassa?

1. Päivitys 30.9.2026:  Johannes Hovi: Tarvitseeko tekoäly oman alustansa? Tuossa blogikirjoituksessa Johannes päätyy seuraavaan ehdotukseen: "Kolme vaihtoehtoa nykyiselle data-alustalle.Tästä päästään minusta käytännöllisempään kysymykseen. Jos conversational BI ja muut AI-käyttötapaukset alkavat olla oikeasti agendalla, mitä nykyiselle data-alustalle pitäisi tehdä? Näen ainakin kolme vaihtoehtoa. Melko uusi ja hyvässä kunnossa oleva alusta voidaan re-engineerata AI-readyksi. Selvästi vanhemman alustan kohdalla voi olla järkevämpää aloittaa uuden sukupolven alustan rakentaminen. Kolmas vaihtoehto on pitää nykyinen alusta ennallaan ja rakentaa AI-käyttötapauksille rajattu ympäristö rinnalle. Mikään näistä ei ole automaattisesti oikea tai väärä." (www arihovi.com)

2. Päivitys 30.9.2026: Jaakko Viitanen: Tietojohtamisen verkostopäivillä Lahdessa puhuttiin paljon datasta, ennustamisesta, tekoälystä ja tiedolla johtamisen kyvykkyyksistä. https://lawder.fi/datasta-toiminnaksi-governance-on-tiedolla-johtamisen-puuttuva-lenkki/ Jaakko löysi päivien aineistojen pohjalta mm. seuraavaa: Ensimmäinen ongelma oli saada tieto näkyviin. Nyt ongelma on saada se käyttöön. Kolme governance-kysymystä organisaatioille: Voimmeko luottaa dataan? Voimmeko luottaa mallin tekemään tulkintaan? Muuttuuko tulkinta toiminnaksi? Tarvitaan hallintakyvykkyyttä. Hallintakyvykkyys ei tarkoita lisää hallintoa. Se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että käsitteet, vastuut ja käyttötarkoitukset ovat selvät, tiedon ja mallien luotettavuutta arvioidaan, päätösvastuut ja poikkeamat ovat näkyviä, vaikutuksia seurataan, toiminnasta syntyvä uusi tieto palautuu seuraavan päätöksen pohjaksi.

 

Apotin tarina sai taas jatkoa omistajien selvityksestä, tarvitaan visio tulevaisuuteen - päivitys 29.9.2026

Kuva: Apotin toimitusjohtaja Iina Vartia

Olen seurannut Apottijärjestelmän kehitystä vuodesta 2012 alkaen Siriuksesta Apottijärjestelmäksi. (1). Myöhemmin aloin pitää seurantaani eräänlaisena tarinana (narratiivina). Apotilla on tarinan mukaan alku, keskikohta ja loppu. Sen tulee olla juonellisesti eheä, ajallisesti tapahtumittain kronologisesti etenevä muodostaen selkeän ja ymmärrettävän kokonaisuuden. 

Alussa on ongelma ja ilmiö, josta pitäisi tehdä tarkka määritys sekä tavoitteet muutokselle. Apotissa oli alussa Sirius-hankkeena kyse nimenomaan erikoissairaanhoidon (erityisesti HUS:n) tietojärjestelmäkokonaisuuden uudistamisesta. Vanha oli paloittain rakennettu, jossa oli paljon aukkokohtia ja tietojen kulun ongelmia. Se ei ollut kustannustehokas vaan ylläpidoltaan hyvin  kallis. Oletettavasti keskiössä alkuvaiheessa oli erikoissairaanhoito, ei niinkään perusterveydehuolto ja sosiaalihuolto. Tuolloin käytössä olleita suomalaisia tietojärjestelmiä pidettiin haasteisiin nähden epätyydyttävinä. Lähdettiin hakemaan "isoa kalaa" ulkomailta. Yhdessä HUS ja Helsingin kaupunki kääntyivät Accenture konsulttitoimiston puoleen. Tämä löysi Amerikasta oivallisen ratkaisun ongelmaan eli EPIC.n monoliittisen nimenomaan terveydenhuoltoon suuntautuvan järjestelmän. Alussa oli ratkaistava myös kaksi haastetta, miten saadaan hankintalainsäädännön mukainen päätös aikaan ja miten toteutetaan järjestelmän rakentaminen suomalaiseen toimintaan sopivaksi. Hankintalainsäädännön vaatimukset saatiin toteutettua, vaikka uhkana oli kilpailutuksessa voiton meneminen ei toivotulle taholle. Haasteen tuotti myös hankkeen kustannuspohja. Tavoitteeksi asetettiin, että maksajat löytyisivät laajemmalta kuin HUS:sta ja Helsingistä. Alkuvaiheessa toimittiin johdonmukaisesti määrittelemällä riskit ja niiden hallinta. Syntyi seuraava taulukko 23.8.2012. (2)

Merkittävimmät riskit olivat hankkeeseen liittyviä yleisiä riskejä. Apotti kertoi 2014, että kaikista riskeistä on tehty torjunta- ja varautumissuunnitelmat. (https://www.apotti.fi/riskit-pidetaan-kurissa-ennakoimalla/). Näissä ei otettu riskiksi monoliittista ratkaisua, vaan sen valmistelijat ottivat lähtökohdaksi. Seurasin alusta alkaen hankintaprosessia. Se oli muodollisesti ja hyvin tarkkaan hankintalain mukaan toteutettu. Jostain syystä EPIC nosti päätänsä kilpailijoiden joukosta jo alkuvaiheessa johtuen Accenture oy:n keskeisestä roolista edistää EPIC-ratkaisua. Ja niin siitä sitten tuli valittu tuote, joka on ytimeltään perustuu kriitikkojen mukaan vanhanaikaiseen koodiin.Toisaalta jo hankkeen toteutuksen alkuvaiheessa Apotista käytettiin nimitystä ekosysteemi. Tarkannettuna se oli ja on edelleen suljettu sellainen, johon voidaan hyväksyä mukaan vain ytimeen yhteensopivia ratkaisuja. Merkittäviin riskeihin kuului myös, miten järjestelmä saataisiin mahdollisimman kattavasti käyttöön ainakin Uudellamaalla, mutta laajemminkin. Tuo riski alkoi toteutua vähin erin. Nyt on päädytty siihen, että vain HUS, Helsinki ja Vantaa-Kerava käyttävät Uudellamaalla Apottia. 

Keskikohdassa nostettiin esille tavoitteiden määrittelyssä, että hanke koskee myös perusterveydenhuoltoa ja sosiaalihuoltoa. Keskikohdassa myös todettiin, että hanketta ei voi kehittää yhden organisaation sisällä. Tarvitaan oma yritys - Apotti oy.  Keskikohdassa kohdattiin myös runsaasti ongelmia. (3). Suurin ongelmista oli EPIC-järjestelmän soveltuvuudessa, koska perusteiltaan se oli tehty palvelemaan USAn vakuutuspohjaista terveydenhuoltojärjestelmää. Toinen suuri ongelma oli sosiaalihuollon tarpeiden sovittaminen tuohon terveydenhuoltolähtöiseen malliin. Jouduttiin rakentamaan perusteiltaan täysin erillinen järjestelmä, joka kuitenkin toimi tietovirtojen osalta osana kokonaisuutta. Kolmas ongelma oli, miten kansalainen, potilas, asiakas sovitetaan mukaan tarpeineen. Niissäkin vakuutusjärjestelmän painolasti tuotti sen, että rakennettiin täysin erillään ns. Maisa-järjestelmä kuitenkin sovittaen tietovirrat muiden osien kanssa yhteen. Neljäs ongelma oli jo alusta asti saada aikaan helppokäyttöinen järjestelmä eri käyttäjiä varten. Keskikohdan työt saatiin valmiiksi aikatauluja venyttäen. Siirryttiin toteutusvaiheeseen paloittain, ensimmäisenä Peijaksen sairaala. Siirtymä viime kädessä vaikutti siihen, että keskeiseksi ongelmaksi terveydenhuollossa ja siellä lääkärien työssä nousi käytettävyys. Jouduttiin jopa käynnistämään 2021 korjaava hanke Apotti 2.0, jonka tehtävänä oli luoda entistä käyttäjäystävällisempi käyttöliittymäkokonaisuus. Myös sosiaalihuollon ratkaisu saatiin valmiiksi ja sen käyttäjinä ovat Helsinki sekä Vantaa-Kerava (VAKE). 

Loppu häämöttää. Viimeisten vuosien aikana on ensinnäkin koettu menetyksiä käyttäjäorganisaatioiden osalta. Tavoite oli saada koko Uusimaa ja laajemminkin osa Suomesta käyttäjiksi. Lopputuloksena oli HUS, Helsinki, Vantaa-Kerava. Apotti oy toteutti konsultointihankkeen 2026 mitä ilmeisimmin etukäteen varmistamalla lopputuloksen. Apotin toimitusjohtaja (kuvassa yllä) totesi selvityksestä blogissaan 3.9.2026: Eilen julkiseksi tullut, omistajiemme tilaama ja BearingPointin tekemä selvitys heidän tulevaisuuden järjestelmäratkaisuista on meistä Apotissa erinomainen. Selvitys on huolella tehty ja laadukas. Siinä näkyy perinpohjainen työ, jota selvittäjä on tehnyt ja laaja-alainen analyysi, johon päätelmät pohjautuvat. Toimitusjohtajana vastaanotan arvostuksella ja mielenkiinnolla loppupäätelmät.https://www.apotti.fi/omistajien-selvitys-on-tervetullut-apotille/

Raportin tiivistelmä on tässä. (4) 

• Keskeiset suositukset ja havainnot:  
• Päävaihtoehto: Raportti suosittelee ensisijaisesti järjestelmän käytön tehostamista ja yhteistä jatkokehitystä sen sijaan, että järjestelmä korvattaisiin kokonaan uudella.  
• Riski ja kustannukset: Apotin korvaaminen toisella järjestelmällä sisältäisi selvityksen mukaan merkittävän kustannusriskin. Arvioijat eivät kuitenkaan suosittele myöskään nykyisen toimintamallin jatkamista sellaisenaan ilman muutoksia, sillä järjestelmässä on selkeitä puutteita muun muassa käytettävyydessä.  
• Tulevat investoinnit: Raportin mukaan järjestelmän pitäminen ja sen kehittäminen vaatii lähitulevaisuudessa lisää rahoitusta (arviolta satoja miljoonia euroja), jotta se palvelisi paremmin omistajien tarpeita ja helpottaisi sote-ammattilaisten arkea.  
• Raportissa vertailut vaihtoehdot. Konsultit vertailivat mahdollisia etenemistapoja käyttäjille tuotetun arvon, kustannusten, aikataulujen sekä riskien näkökulmasta: 1. Apotin käytön jatkaminen ja kehittäminen (Suositeltu vaihtoehto),2. Järjestelmän muuttaminen, 3.Apotin korvaaminen kokonaan uudella järjestelmällä.  
• Omistajaorganisaatiot käsittelevät arviointiraportin suosituksia ja tuloksia omissa hallituksissaan syksyn 2026 aikana ennen lopullisten poliittisten päätösten tekemistä. Järjestelmän kehitystyössä on jo otettu huomioon raportin suuntaviivoja esimerkiksi uudistamalla lääkärien ja hoitajien työtilanäkymiä käyttöliittymän sujuvoittamiseksi.

Tarinan kulun jälkiarviota. Ensinnäkin esittämäni tarina on luonteeltaan kronologinen prosessimainen tarina. Siinä ei nosteta esille oikeastaan hallitusti osana etenemistietä kaikkia ongelmia ja niistä selviämistä. Tietojärjestelmän monoliittinen kokonaisuus sekä sitä hallinnoivan Apotti oy:n perustehtävä ei salli poikkeamia.  

Kävin läpi juuri tuoretta kirjaa "Tarinoita ihmisen ja tietojärjestelmän kohtaamisesta- monitieteinen näkökulma". (5). Vertailin omaa tarinan kulkua kirjan ajatusmaailmaan Tarinallisuus-kirjassa käsitellään aihetta monitieteisen teoreettisesti ja pirstaleisina narratiiveina (tarinoina). Minun kuvaus on paljon yksinkertaisempi; alku-keskikohta-loppu. Tarinallisuus-kirjassa nostetaan esille, että Apotti sinänsä on kompleksinen sosiotekninen ilmiö. Se ei etene suoraviivaisesti, vaan hajoaa rinnakkaisiin ja vastakkaisiin tarinoihin  sekä yksittäisiin kokemuksiin. Tarina-kirjan mukaan syntyy organisaation sisälle vaikeuksia löytää "yhteinen sävel". Itse havainnoin, että kyse oli pikemminkin sisään lämpiävä veljeskunta, joka reagoi kritiikkiin ja käyttäjien tekemiin korjauspyyntöihin (tiketteihin) vain omien ehtojensa kautta sen sijaan, että se kävisi avointa vuoropuhelua. Oma tulkintani oli myös, että niin sisäinen kuin ulkoinen keskustelu kulminoitui lääkärien ja hoitohenkilöstön käytettävyyskritiikkiin. Vähemmälle on jäänyt, miten sosiaalihuollon järjestelmä on tavoittanut käyttäjien tarpeet. Tarina-kirjassa viitataan positiivisiin sosiaalityöntekijöiden kokemuksiin. Samoin Tarina-kirjassa ja myös omissa pohdinnoissani nousee positiivisesti esille asiakkaita ja potilaita palvelevan Maisa-järjestelmän toimivuus. 

Oma päivitykseni 18.9.2026. Jatkuuko Apotin tarina vai kuopataanko se uuden edessä. Tätä itse asiassa pohdin jo kirjoittaessani blogia muutama päivä sitten. Ensinnäkin puheeni "monoliittisesta" järjestelmästä ei toki olen kunnollista IT-kieltä. Siihen Juha Muinonen kiinnitti aiheesta huomiota. Lähes kaikilla tietojärjestelmillä on tietty alustaratkaisu, johon kiinnittyvät tietojärjestelmäratkaisut. Epic:n alusta on omansa. Mutta maailmalla ja Suomessa on muitakin kuten Juha mainitsee. Nythän Kela teki oman suurhankintansa, jossa se sitoutui yhteen alustaratkaisuun, joka ei ole Epic. . Tässä mielessä Apotin ja Kelan valinnoille on olemassa muitakin alustaratkaisuja. Juha myös mainitsi, että Epicillä on käyttäjiä maailmalla. Kyllä, mutta kaikkialla terveydenhuollossa ei sitä kuitenkaan käytetä. Suomen sote-järjestelmä on monelta osin ainutlaatuinen.  Sen huomasi Apottikin. Kuitenkin olen sitä mieltä, että Apotin Suomi-ratkaisua kannattaisi käydä "kammalla" läpi. Toisessa yhteydessä kävin kilpailutusaineiston (laaja määrityskokonaisuus) läpi ja vertaisin sitä muihin suomalaisiin malleihin. Valmisteluläksyn Sirius-Apotti oli tehnyt todella huolella. Nyt pitäisikin yhdistää Apotin määritystyö ja toteutus lähtötiedoksi. Samalla pitäisi rakentaa tulevaisuuden visio, jossa siirryttäisiin tavoitteenasettelussa myös pitkälle ajassa eteenpäin. Jo nyt on runsaasti erillisiä tekoälyratkaisuja eri toimialoilla ja myös sotemaailmassa. Kannattaa kurkistaa niihin sisälle. Esimerkiksi luin kaksi juttua Hesarista. 16.9.2026 oli HS:n visiossa toimittaja Elina Lappalaisen juttu nimeltä "Seuraavaksi mullistuu myyntityö". Siinä kerrotaan, miten pari suomalaista Startup-gurua pureutuvat tekoälyajattelun avulla CRM-maailmaan. Yksi ajatus siinä on myös ohjelmistojen tiivis kehitys asiakkaiden kanssa. Suomalaisessa sotemaailmassa asiakkaat ovat lääkärit, hoitajat, sosiaalityöntekijät, mutta tässä CRM-maailmassa ydinasiakkaat ovat järjestelmän ulkopuoliset käyttäjät - siis analogiana sotemaailmaan kansalaiset mahdollisina käyttäjinä, asiakkaat ja potilaat todellisina käyttäjinä. Toinen on HS-vision myös toimittaja Elina Lappalaisen juttu 18.9.2026 otsikolla "Kasvun paikka". Nappaan siitä suoraan ruotsalaisen Startup-yrityksen nimeltä Lovable. "Lovable on työkalu sovellusten tekoon ilman koodaustaitoa". Kummankin haasteena on vielä alustaratkaisun puuttuminen. Tai muutetaan haaste niin, että yksittäisten sovellusten välille pitää saada yhteydet aikaan. Tämä puolestaan sotemaailmassa tarkoittaa jälleen tukeutumista kokonaisarkkitehturiin ja toiminnalliseen tavoitteenasetteluun. Olkoon se nyt sitten vaikkapa "kansalaisen pärjäämislisä". Ja lopuksi voisi verrata, mitä nyky-Apotissa on säilyttämisen arvoista. 

Päivitys 16.9.2026: Juha Muinonen kommentoi LinkedInissä:

Pari nostoa Blogiin liittyen
- Käyttäisin Apotin takana olevasta järjestelmästä paljon mieluummin nimitystä alusta kuin asenteellista monoliittia. On toki totta, että valitsemalla jonkin alusta on riippuvainen kyseisestä tuotteesta (vertaa SAP jne) ja sen ympärille rakentuvasta ekosysteemista. Asian voi myös nähdä toisin päin - täysimääräisesti hyödyntämällä valitun alustan, saa siitä myös tuottavuushyödyn niin tuotannossa kuin taloudellisesti. Vastakohtana Best of Breed arkkitehtuurissa tulee taas todellakin valita parhaita, jotta saa sen vastaavan edun. Puolivälissä on kallista ja aivan varmasti käyttäjäkokemus myös on kehno.
- Usein korostetaan Suomessa Epic-tuotteen olevan vain Amerikan markkinoille suuntautuvaksi laskutusjärjrstelmäksi. Lähestymistapa on lähinnä asenteellinen - järjestelmää on aina helppo syyttää. Järjestelmää on käytössä noin 100 asiakkaalle Euroopassa ja toki enemmän US markkinassa sekä lisäksi muissa maanosissa. Onnistuneet (ja huonomman lähdän saaneet) toimitukset Euroopassa vahvistavat alustan sopivuuden Euroopan markkinoille. Uusimpana on lähdössä Saksaankin yksi merkittävä toimitus Charite/Berliini.

Päivitys 29.9.2026: HS uutisoi aiheesta: toimittaja Maija Aalto: Kilpailija: Apotti hylkäys säästäisi miljoonia euroja, Kaupunki 29.9.2926 

Toimittaja teki yhteenvedon (haastattelun?): "It-jätti CGI laskee, että Apotista luopuminen tulisi veronmaksajille halvemmaksi kuin siitä kiinni pitäminen. ... Uuden järjestelmän hinnasta se puhuu Suomessa toteutuneiden isojen kilpailutusten pohjalta. (CGI,n OMNI 360 ja TietoEvryn Lifecare). Hyvinvointialueiden markkinat jakaantuvat Apotin lisäksi CGI:n , Tietoevryn ja Esko-systemsin kesken. "CGI arvioi, että uusi järjestelmä saataisiin kokonaan käyttöön vuosia nopeammin kuin selvityksessä lasketaan ja se jakaa alkuinvestoinnin eri vuosille vähän eri logiikalla kuin selvitys. Miksi kilpailija sitten katsoo pystyvänsä tekemään halvemmalla? Meillähän on tarjota ratkaisuksi juuri Suomen toimintaympäristöön tehty valmis ohjelmisto, sanoo liiketoiminnnan kehitysjohtaja Leila Lehtinen."

Viitteet

 (1) Olli Nylander:Tapaus Siriuksesta Apotti, 12.9.2012; https://ollintuumailut.blogspot.com/2012/09/tapaus-siriuksesta-apotti-ja-julkict.html; Olli Nylander: Apotin ympärillä monta intressitahoa, 9.2012; https://ollintuumailut.blogspot.com/2012/09/apotin-ymparilla-monta-intressitahoa.html

(2) Olli Nylander: Apotti jälleen kritiikin kohteena, 13.2.2026;   https://ollintuumailut.blogspot.com/2026/02/apotti-jalleen-kritiikin-kohteena.html

(3) Olli Nylander: Apotin syvät huolet - onko niitä?, Osallisuusmedia 13.2.2020;  https://www.osallisuusmedia.fi/olli-nylander-apotin-syvat-huolet-onko-niita/

(4) Bearing Point: Asiakas- ja potilasjärjestelmää koskeva selvitys, loppuraportti 28.8.2026; https://www.hel.fi/fi/uutiset/apotin-omistajien-tilaama-arvio-on-valmistunut-arvioijat-suosittelevat-jarjestelman-kayton; BearingPoint arvioi Apotti-järjestelmän strategisia vaihtoehtoja. Mikään vaihtoehto ei ole paras kaikilla ulottuvuuksilla, mutta nykyisen järjestelmän tehostaminen antaa parhaan kokonaisvaltaisen hyödyn. 1, Nykytila: vahva, vakaa vaatimustenmukainen Epicin asiakas- ja potilasjärjestelmä. 2. Arviointi ja johtopäätökset: Viittä vaihtoehtoa arvioitiin. Arvoa ei saatu lunastettu - syynä lokalisoitu käyttöliittymä ja huono käyttökokemus. 3. Suositukset: Tehosta nykyistä Apotti-järjestelmää ja Apotti oy:tä skenaarion 2 mukaisesti. Muutosohjelma, jossa hyötyperusteinen prosessien ohjaus ja KPT:t. Ylläpidä ja lunasta arvo vahvistamalla muutosjohtamista ja käyttöönottoa. 

(5) Maria Mäkelä, Samuli Pekkola, Jari Stenvall, Paula Rossi (toim.): Tarinoita ihmisen ja tietojärjestelmän kohtaamissta. moniteiteinen näkökulma, Vastapaino 2026