Sosiaalihuolto nostettava hyvinvointialueilla toiminnan keskiöön

Sosiaalihuolto osana hyvinvointialueiden tehtäviä on ainutlaatuinen hallinnollinen ratkaisu. Edellinen kuntaperustainen ratkaisu oli puolestaan varsin yleinen. Kuntien tehtävät ja sosiaalihuolto linkittyivät monin tavoin yhteen. Uudistuksen perusteita ei ole tutkittu tai edes kunnolla pohdittu. Sosiaalihuollon osuus sotekustannuksista on merkittävä,  45%. Myös asiakasmäärinä sosiaalihuolto on todella suuri 720000 asiakasta eli 13% väestöstä. (1)

Olli ja Elli 19.3.2026

Kävin keskustelun Elli Aaltosen  sosiaalihuollosta kirjani "Kohti ihmislähtöistä Sotea- ihminen pärjääminen keskiössä" 19.3.2926 2026. (2) Nostimme esille viisi kysymystä ja niihin omat ratkaisuehdotuksemme.

1. Pärjäämisen käsitemaailma sopii hyvin sosiaalihuoltoon, mutta myös sosiaalihuollonja terveydenhuollon integraatioon. Sosiaalihuolto kattaa sosiaalityön ohella, lastensuojelun, vammaispalvelut, vanhusten palvelut sekä Kelan etuuspalvelut. Kaikkia näitä yhdistää pärjäämisen käsite, joka on enemmän kuin toimintakyky ja sietokyky. Pärjääminen perustuu myös riittäviin taloudellisiin voimavaroihin, turvallisuuden tunteeseen, mielekkääseen tekemiseen sekä toimivaan vuorovaikutukseen lähipiirin ja ympäristön kanssa.
2. Sosiaalihuolto on keskeinen osa SOTEPE-kokonaisuutta eli hyvinvointialueiden tehtäviä. Nostamme ohjaamisen ja johtamisen ytimeen kokonaisvaikuttavuuden, joka koostuu viidestä osatekijästä: asiakkuus, talous ja voimavarat, työkyky, uudistamiskyky sekä palveluprosessit ja palvelurakenteet.
3. Sosiaalihuolto on nostettava SOTEPE:n johtamisen ytimeen kaikilla tasoilla. Siihen liittyy alan asiantuntijoiden sekä asiakkaiden aito kuuleminen, osallistaminen - siis valtion puolella erityisesti STM, myös VM, hyvinvointialueet sekä yhteistyötahoina kunnat ja kolmas sektori.
4. Asiakasnäkökulma on niin sosiaalihuollossa kuin koko SOTEPE:ssa on toiminnan keskiössä. Sosiaalihuollon uudistaminen ei saa ajautua entisaikojen siiloihin, vaan siilot ylittävä integraatio on keskeinen voima, jolla saadaan vuorovaikutuksellisesti hallintaan kaikki asiakasryhmät.
5. Soteintegraation vahvistamista tarvitaan ja samalla vahvempaa sosiaalihuollon asiantuntijuuden näkyvyyttä läpi koko SOTEPEn aina ennalta ehkäisystä ja riskien hallinnasta palveluihin, niiden järjestämiseen ja valtion kumppanuuteen mahdollistajana.  Sosiaalihuollon tiedonhallinta on avain soteintegraatioon.

Alkukesästä tarttui käsiini mielenkiintoisia julkaisuja sosiaalihuollon tilasta hyvinvointialueilla. (3). Kävin rinnakkain läpi löytämiini julkaisuihin liittyvät artikkelit. Niiden perusteella tein yhteenvedon, joka muistuttaa kovasti Ellin ja minun asialistaa. Nostin artikkeleista esille ongelmat ja niihin ehdotetut ratkaisut.

1. Rakenteellinen asema ja "terveydenhuoltovetoisuus". Ongelmat: Sosiaalihuolto on jäänyt hyvinvointialueilla terveydenhuoltovetoisen ja hierarkkisen järjestelmän puristuksiin, mikä johtuu osin siitä, että alueet perustettiin vanhojen sairaanhoitopiirien pohjalle. Voimakas keskittäminen ja "suuruuden ekonomia" etäännyttävät johdon asukkaiden arjesta ja ammattilaisten työstä. Sote-integraation tavoitteista huolimatta palvelujen siiloutuminen on paikoin jopa jyrkentynyt. Ratkaisut: Sosiaalihuolto on nostettava päätöksenteossa tasavertaiseksi terveydenhuollon rinnalle. Hallinnossa tulisi siirtyä kohti hajautetumpaa päätöksentekoa ja vaalia paikallisia verkostoja. Ehdotetaan neliportaista palvelumallia, joka painottaa paikallisyhteisöjen tukea ja ammatillisia lähipalveluja ennen keskitettyjä erikoistason palveluja.(1-porras: tuki paikallisyhteisöjen omaehtoiselle huolenpidolla;  2-porras: ensisijaiset ennaltaehkäisevät ammatilliset lähipalvelut; 3-porras: toissijaisesta tarvittavat ammatilliset palvelut;4-porras: harvoin tarvittavat erityistason keskitetyt palvelut.
2. Tietojärjestelmät, käsitteistö ja osaaminen. Ongelmat: Sosiaalihuollon tietojärjestelmät ovat hajanaisia, eivätkä ne keskustele keskenään, mikä vaikeuttaa tiedolla johtamista ja lisää työn kuormitusta. Aikuissosiaalityön käsitteistö on verkkosivustoilla hyvin kirjavaa ja järjestelmälähtöistä, mikä heikentää palvelujen löydettävyyttä ja asiakkaiden yhdenvertaisuutta. Sosiaalihuollosta puuttuu systemaattista vaikuttavuustietoa, minkä vuoksi resursseja saatetaan leikata vääristä paikoista. Ratkaisut: Käsitteistö tulisi yhdenmukaistaa valtakunnallisesti ja verkkosivuja kehittää käyttäjälähtöisesti. Tekoälyratkaisut on integroitava sujuvasti perusjärjestelmiin ja koulutettava uudenlaisia osaajia, jotka ymmärtävät tiedon hyödyntämistä sosiaalihuollon kentällä. Työikäisten palveluissa tulisi ottaa käyttöön AVAIN-mittari tavoitteiden ja vaikuttavuuden seuraamiseksi. 
3. Rahoitus ja vaikuttavuuden arviointi. Ongelmat: Hyvinvointialueiden rahoitusmalli nojaa liikaa sairastavuustietoihin, eikä se huomioi sosiaalisia tarpeita, kuten köyhyyttä tai työttömyyttä. Sosiaalipalvelujen keskittäminen säästösyistä siirtää kustannuksia asiakkaille ilman todellista tuotannollista hyötyä. Ratkaisut: Rahoitusmallia on muutettava siten, että se kannustaa ennaltaehkäisyyn ja varhaiseen tukeen myös sosiaalihuollossa. On kehitettävä sosiaalihuollon omia, vaikuttavuutta kuvaavia mittareita ("sosiaali-Hilmo") rahoituksen perusteeksi. Esimerkkinä mittareista on AVAIN-mittari, jota on kehitetty jo vuosia. Sen käyttöönotto kattavasti hyvinvointialueilla ei käy ilmi artikkeleista. Mittari keskittyy myös yhteen sosiaalihuollon osa-alueeseen, aikuisssosiaalityöhön.  (ON-huomautus 23.6.26 ja mittarin kuvaus, viite 4). 
4. Erityisryhmät: iäkkäät, lapset ja perheet. Ongelmat: Iäkkäiden palveluissa hoivaköyhyys kasvaa resurssien niukkuuden vuoksi samalla kun tarve lisääntyy. Lastensuojelussa talouden tasapainottaminen ohjaa myöntämään apua vain kriisitilanteissa, jolloin varhainen tuki laiminlyödään ja ammattilaisten eettinen kuormitus kasva. Ratkaisut: Vahvistetaan gerontologista sosiaalityötä ja kehitetään uusia palveluinnovaatioita, kuten yhteisöllistä asumista ja perhehoitoa. Lastensuojelun painopiste on siirrettävä takaisin ennaltaehkäisyyn ja perheiden arjen tukeen siellä, missä he asuvat.
5. Demokratia ja yhteisöllisyys. Ongelmat: Keskittäminen on luonnut kielellistä ja affektiivista etäisyyttä kansalaisten ja päättäjien välille, mikä murentaa luottamusta hyvinvointivaltioon. Paikallisten kohtaamispaikkojen lakkauttaminen näivyttää yhteisöllisyyttä. Ratkaisut: Hyödynnetään yhteiskehittämistä asukkaiden ja järjestöjen kanssa (relationaalinen hyvinvointimalli). Demokratian vahvistamiseksi tulisi ottaa käyttöön osallistavia kansalaispaneeleita. Etäisyyden politiikka on nähtävä osana yhteiskunnallista turvallisuutta.

 Muutama jälkihuomio molempien listojen perusteella.

• Sosiaalihuolto on jatkuvasti syrjityssä ja syrjäytyneessä asemassa SOTEPEn  kehittämisessä ja uutisoinnissa. Tästä löysin  nopeasti kaksi esimerkkiä. Esimerkki 1: Olin kuultavana erään puolueen parlamenttiryhmän valmistelukokouksessa koskien parlamentaarista työryhmää. Yritin haastaa ja esittää näkökulmia sosiaalihuollonkin kannalta, mutta keskiössä oli terveydenhuolto ja siihen liittyvät rahoitusmallin yksityiskohdat.(5). Esimerkki 2: Jälleen muutama päivä sitten YLEn 1:n puoli yhdeksän uutisissa oli esillä uudet hyvinvointialueiden arviointimenettelyt. Se uutisoitiin terveydenhuollon arviointimenettelynä, vaikka voimavarojen leikkaaminen valitettavasti koskee myös sosiaalihuoltoa.
• Siiloutuminen koskee myös sosiaalihuollon omaa toimintaa. Vammaispalvelut, lastensuojelu, ikääntyneiden palvelut, sosiaalityö ovat kaikki erillisissä siiloissaan, vaikka sosiaalihuollon ydin koskee kaikkia näitä siiloja. Myös sosiaalihuollon tiedon hallinta koskee kaikkia, mutta on ratkaistu erillisinä toimintoina - kuten vaikkapa asiakassuunnitelma. 
• Hienosti aineistossa tehdään analyysiä terveydenhuollon ja sosiaalihuollon eroista ja yhtäläisyyksistä. Vähemmän kuitenkin kohdistetaan ns. harmaalle alueelle eli ihmisryhmiin, jotka ovat moniongelmaisia ja paljon erilaisia palveluita tarvitsevia. Niin sosiaalihuollon kuin moniongelmaisten asiakkaiden kannalta on tarpeen rakentaa tiedonhallintaa yhdessä palveluiden ja etuuksien järjestelmien kesken eli linjalla STM-THL-hyvinvointialueet-Kela. 
• Rahoitusmalli ja sosiaalihuollon tietojärjestelmät eivät kulje lainkaan "yhtä jalkaa". Myös sosiaalihuollon julkaisuaineistosta jää kuva siitä, onko kaikilla alan ihmisillä käsitystä, mitä tietoa on olemassa, missä on tietovajetta ja mikä on tietojen laatu. Ei ole täyttä käsitystä, mitä pitää sisällään sosiaalihuollon hoitoilmoitus. THL:stä löytyisi tähän asiantuntemusta kilokaupalla. (Sosiaalihuollon tilastojen yhdyshenkilöt ovat THL:ssä Martta Forssell ja Riikka Väyrynen). 
• Tietojärjestelmien käytettävyys on ongelma, joka koskee sekä sosiaalihuoltoa että terveydenhuoltoa samoin kuin ammattihenkilöitä, kansalaisia, asiakkaita ja potilaita. Kun tehdään viimeisen päälle käytettävyyttä edistäviä järjestelmiä, varmistetaan ratkaisut käyttötapausten avulla sekä käytettävyystutkimuksin. On myös niin, että digiosaaminen ei ole pelkästään ikääntyneiden ihmisten ongelma. Osaamiseen ja digipalveluiden käyttöön liittyy ihmisten koulutuspohja, asema yhteiskunnassa jne. Hyväosaiset pärjäävät paremmin digiasioissa kuin huono-osaiset.  

Viitteet

(1) Sosiaalihuolto THL:n kerääminä ja raportoimina lukuina (Martta Forsell), https://thl.fi/data-ja-tilastot/sosiaalihuolto#sosiaalihuollossa-720-000-asiakasta; Martta Forsell: Sosiaalihuollon kustannukset 2024: syvällisempi katsaus sosiaali- ja terveyspalvelujen talous 2024 -tilaston tietoihin; https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-408-692-9

(2) Olli Nylander: Kohti ihmislähtöistä Sotea - ihminen pärjäämisen keskiössä, BOD 2026

(3) Läpikäydyt julkaisut sosiaalihuollon tilasta hyvinvointialueilla kesällä 2026:

• Sirpa Saario: Aikuisssosiaalityön kirjava käsitteistö hyvinvointialueiden verkkosivustoilla; Vol 34 Nro 2 (2026): Janus 34 (2); https://journal.fi/janus
• Maija Komonen: Hajanaiset järjestelmät haastavat sosiaalihuollon kehittämistä, Talentia-lehti 9.6.2026;  https://www.talentia.fi/talentia-lehti/hajanaiset-jarjestelmat-haastavat-sosiaalihuollon-kehittamista/
• Marja Heikkilä, Minna Kivipelto, Risto Kortelainen, Marjo Kuronen, Aila-Leena Matthies, Maija Mänttäri-van der Kuip, Mikko Mäntysaari, Johanna Vuorelma: Hyvinvointialueiden arviointia sosiaalihuollon näkökulmasta, JYU reports 100,m Jyväskylä 2026;  https://www.jyu.fi/fi/uutinen/hyvinvointialueuudistuksen-arviointia-sosiaalihuollon-nakokulmasta

(4) Niina Tanner, Minna Kivipelto: AVAIN-mittarin käyttö aikuissosiaalityössä, THL-ohjaus 3/2022; https://www.julkari.fi/bitstreams/f0df1049-8532-4c10-9354-b2f3d3c2631b/download 

(5) Olli Nylander: Parlamentaarinen työryhmä hyvinvointialueiden tilannekuvan ja tulevaisuuden muodostajaksi - saadaankohan sopua aikaan?

https://ollintuumailut.blogspot.com/2026/05/parlamentaarinen-tyoryhma.html

Elimistön viisaus - arvio Giulia Endersin kirjasta

 Saksalainen alkuperäisteos on nimetty yksinkertaisesti Organisch, mutta kääntäminen suomeksi on sitten toinen juttu. Elimistö on valittu ydinkäännökseksi ja viisaus on suomalaisen kustantantajan lisäys. Lääketieteessä keskeinen lähtökohta on ihmisen anatomia. Ihmistä "palotellaan" ulkoisella katseella ja ehkä patologin toimin ruumiinavauksessa. Giulia Enders on lääkäri ja kirjailija. Hän analysoi kirjassaan elimistöä omana sisäisen vuorovaikutuksen systeeminä. Sen osat ovat: keuhkot, immuunijärjestelmä, iho, lihakset, aivot. 

Oman lukukokemukseni perusteella voin tiivistää, että ilman keuhkoja emme eläisi ja aivot ovat elimistön sisäisen tiedostamattoman ja tietoisen ohjauksen keskiössä. Jos ihmisen anatomia on "pyhitetty" osaksi lääketiedettä, niin Endersin elimistönäkökulma perustuu monen tieteenalan tähän astisiin tuloksiin sekä inhimilliseen kokemusmaailmaan. Kirja on jotenkin erikoinen. Se ei ole tieteellinen julkaisu, vaikka lähdeluettelo on liki 20 sivua. Se ei ole opas ihmisen käyttäytymiseen, vaikka suosituksia on pitkin matkaa. Se on ihmisen elimistön sisäinen analyysi, jossa kirjoittaja nostaa esille elimistön oman systeemisen ohjausmekanismin, mutta myös ongelmat mekanismin toiminnassa. Se nostaa esille, miten ihmisen omat valinnat ja tietoinen toiminta voi vaikuttaa elimistön toimintaan ja miten vaikutusmahdollisuuksia ei ole. Seuraavassa avaa tiiviisti omia havaintojani ja tulkintojani elimistön systeemistä. 

Keuhkot. Happi on keuhkojen toimintamahdollisuuksien ehto. Jos ei sitä olisi, ei olisi inhimillistä toimintaa maailmassa. Keuhkot ovat ihmisen hengityksen välineet hankkia happea. Jos keuhkot eivät toimi, ei toimi hengityskään. Hengittäminen puolestaan toimii, jos ilma on riittävän happirikasta. Ilmansaasteet ovat uhka happirikkaalle ilmalle. Jos ihminen hengittää haitta-aineita, ne voivat päätyä vereen saakka ja siis ihmisen verenkiertoon. Se ei ole hyvä asia ollenkaan. 

Immuunijärjestelmä on turvallisuusjärjestelmä, joka pyörittää immuunisoluja veressä. Verenkiertoa pumppaa sydän. Elimistön solut kohtaavat viruksia ja bakteereja. Sopivassa suhteessa ne ovat välttämätön osa immuunijärjestelmää. Immuunisolut ovat itseoppinut järjestelmä, johon ei nykyteknologialla millään tekoäly yllä.  Taudin aiheuttajia voivat olla haitalliset bakteerit, mutta nekin voivat käyttäytyä kahdella tapaa joko tekemällä itsensä harmittomiksi tai sitten ei. Bakteeri tai jokin muu tekijä voi luoda myrkyllisen aineen elimistöön eli toksiinin. Nykyaikainen lääketiede "hanskaa" pääosan näistä myrkyistä. Niin ei ole ennen ollut. Mutta kyllä Endersin mukaan myös me itse voimme aiheuttaa tauteja toiminnallamme. Ja toisaalta voimme ennaltaehkäistä niitä esimerkiksi rokotuksin. 

Ihon ulkoinen kerros eli orvaskesi koostuu kuolleista soluista. Ne kovettuvat ja antavat ulkoisen suojan ihmiselle. Heti puolen millin päässä on verinahka. Endersin mukaan verinahassa on touhukas meno. Veri sykkii suonissa jne.Verinahka on sidekudos elimistön sisämaailman kanssa. Haava voi syntyä, kun ulkoinen isku puhkaisee nämä kerrokset. Haavan parantamiseen on sitten olemassa monenlaisia ohjeita, joita myös Enders esittelee. Aurinko on uhka iholle. Enders perustelee: "Aurinkoa koskee vähän sama periaate kuin ihmissuhteita: ne voivat vahingoittaa meitä, korventaakin, mutta silti saamme niistä energiaa ja elinvoimaa." Ihmisten välisellä ihokosketuksella on monet positiiviset, mutta myös negatiiviset vaikutukset. "Kun kaksi ihmistä koskettaa toisiaan, heidän välilleen muodostuu yhteys. Se ei ole pelkkä korulause, vaan tarkkaan määritelty ja mitattavissa oleva ilmiö nimeltään interpersonaalinen synkronia." Voi olla kyse myös sosiaalisesta yksinäisyydestä, jossa kosketukset voivat johtaa ihmisen pelokkuuteen, epäluuloisuuteen, stressaantumiseen, uniongelmiin, impulsiivisiin käytösmalleihin ja masennukseen.

Lihakset Enders jaottelee kolmeen kategoriaan käskynantajan mukaan eli liikettä ohjaavan aivoalueen perusteella: 1. tiedostamattomat eli tahdosta riippumattomat lihakset, Ne tarvitsetsevat 99 prosenttia vähemmän energiaa verrattuna tahdosta riippuviin lihaksiin. 2. Tahdosta riippuvat lihakset ovat tehokkaita, koska ulkomaailma sitä vaatii jatkuvasti. Tahdonalaiset lihakset tottelevat alistuneesti käskyjä, mutta pyrkivät asettamaan myös rajoja välttäen vaarallisia ääritilanteita. 3. Kolmas kategoria ovat lihaksia, joiden kanssa voi keskustella ja niiden kestävyyttä koetella (esim. sydänlihas). Lihaksia pitää rentouttaa, mutta rentoutuessaankin lihakset ovat aktiivisia. Lihasten selittämättömien voimien syynä on tuoreen tutkimuksen (2015) mukaan titiini. Aikaisemmin tyydyttiin toteamaan, että lihakset voivat olla vahvoja tai heikkoja. "Titiini on proteiinijousi, kierteinen kuin puhelinlanka. Kun hermo aktivoi liihaksen, titiini näyttää kykynsä. Yhtäkkiä se kiertyy tiukasti solun ympärille ja näyttää aivan jouselta." Enders tarttuu myös urheilun vaikutuksiin terveyteen. Yltäkylläisyys on petollista. Hormoneja eritetään ylenmäärin ja ravintovarastot pursuavat yli äyräiden. Endersin mielestä tutkimukset eivät osoita, että liikunta laihduttaisi. Enders toteaa: "Liikuntaa ei tarvitse mitata metreinä tai kiloina. Usein kyse on pelkästä liikkumisen ilon löytämisestä."

Aivot voidaan jakaa kolmeen osaan: 1. elintärkeät perustoiminnot (esim. hengitys, sydämenlyönnit), 2. tunteet (esim. rakkaus, viha, ilo, rentoutuminen), 3. ajatteleminen ja tietoisuus (esim. katsomukset, epäilykset, tulevaisuuden suunnitelmat). Aivot muovautuvat elämän loppuun saakka. Aivojen eri osat tekevät jatkuvasti tiivistä yhteistyötä keskenään. Aivoilla on myös ylisukupolvista yhteiseloa. Unella on monta merkitystä. Hereillä ollessamme ajatteleminen on keskiössä, mutta unessa ei. Unella on tärkeä osa aivojen kunnon ylläpidossa. Tärkeätä on, että ihmisellä on sopiva määrä unta (6-8 tuntia), joka on kevyttä, keskisyvää ja syvää unta. Ajatteleminen ja tietoisuus ovat kuitenkin ajankohtaisin ja uusin osa aivojen toimintaa. Enders viittaa tässä Hans Moravecin paradoksiin, joka sai alkunsa vuonna 1970 tekoälyyn ja robotiikkaan erikoistuneen ryhmän havainnoista. "Paradoksi selittää muun muassa, miksi meillä ei ole vieläkään koneita, jotka liikkuisivat yhtä harmonisesti ja sulavasti kuin ihmiset: Jos älykkyys määritellään tulokseen tarvittavien ajatusvaiheiden lukumääräksi (tai laskun välivaiheeksi), niin pelkkä kengännauhojen solmiminen päihittää ylivoimaisesti shakin maailmanmestaruuden voittamisen." Motivaatiosta ja palkitsemisjärjestelmästä Enders nostaa esille "palkitsemissolut" ja dopamiinin. Se on keskeinen aivojen välittäjäaine, jolla on tärkeä rooli  muun muassa motivaatiossa, oppimisessa, muistissa ja motoriikassa. Suurin osa dopamiinista erittyy ennen palkintoa ja erittyminen lakkaa juuri, kun tavoitteeseen on päästy. Enders näkee dopamiinissa paljon ongelmia. Kaikki ei suju optimaalisesti. Riippuvuus (kuten alkoholiriippuvuus) on myös osa dopamiinin vaikutusaluetta. Endersin mukaan palkitsemissoluja ei jätetä enää nykyään koskaan samalla tavalla yksin harhailemaan kuin riippuvuuden tunnistamisen alkuaikoina. Parhaassa tapauksessa tukea saadaan joka suunnalta. 

Kirja päättyy seuraavasti: "Elimistö ei koskaan tarjoa meille vastausta kaikkeen, emmekä milloinkaan saa unohtaa sitä kokonaan vastauksistamme. "

Suosittelen luettavaksi, mutta lukukokemus vaatii erityistä keskittymistä. Asiaa tulee paljon ja eri asioiden yhteydet ovat keskeistä sanomaa.  

Sote-atk-päivillä muutosjohtaminen ja tekoäly nousivat keskiöön

Tampereella messukeskuksessa 2027

Helsingin messukeskukseen kokoontui 26-27-5-26 noin 2500 soten atk-alan toimijaa (tutkijoita, kehittäjiä, johtajia, päälliköitä ja eläkeläisiä sekä opiskelijoita). Näytteille asettajia oli yli 100. Kuultavaa ja opittavaa oli yllin kyllin. Rinnakkaisia sessioita oli molempina päivinä 5 kpl. Valitsin ensimmäiseltä päivältä session 4 - tietojohtaminen, data ja tekoäly. Toisen päivän valintani kohdistui sessioon 7- tekoälyratkaisujen hyöty diagnostisessa tutkimuksessa, hoidossa ja palveluissa. 

Onhan se uskottava, kun sen ottaa esille HUS:n toimitusjohtaja avaussession puheenvuorossaan: "Kaikkein tärkein asia, jossa pitäisi puhua enemmän on muutosjohtaminen."  Sanoma tuntui menevän perille. Olen kyllä samaa mieltä. Periaatteessa muutosjohtamista tarvitsevat kaikki uudistaminen, toiminnan muuttaminen, tiedonhallinnan muuttaminen, uusien teknisten apuneuvojen hyödyntäminen kuten automatisaatio, robotit ja tietysti tekoäly. Pitkävaikutteisten, jopa pysyvien muutosten aikaansaaminen edellyttää muutosvastarinnan poistamista tai ainakin hallintaa kaikilta osapuolilta kansalaiset, asiakkaat, potilaat, henkilöstö, johto. Tämä kaikki on mahdollista, kun muutosprosessiin sitoutetaan aktiivisina osapuolina kaikki. Tietysti pitää muistaa, että muutosten ajurina voivat olla ylhäältä päätetyt säästöt tai organisaation muutosneuvottelut. Molemmat muutokset ovat vaikeita "nieltäväksi" niille, jotka joutuvat kohteeksi. Henkilöiden ikiaikaiset tehtävät saattavat muuttua tai lakata olemasta voimavarojen leikkausten ja/tai uusien tekologioiden käyttöönotolla. Näitä ei HUS:n toimitusjohtaja nostanut esille.

Tieto, laadukas tieto, oikea tieto, virheetön tieto, tietovinoumat, tietopuutteet ynnä muut dataan, informaatioon, tietoon ja viisauteen liittyvät haasteet ovat olleet soten ytimessä vuosikausia ja mitä ilmeisimmin ovat jatkossakin. No autoritaarista johtamista voidaan toteuttaa tarkoituksenmukaiselle tiedolla jopa virheellisellä. Jos taas halutaan sitouttaa kaikki osapuolet, on äärimmäisen tärkeää nostaa esille tiedon laatu. Moni alustaja totesi: jos tieto on roskaa (jopa "paskaa"), ei se muutu jalostamalla ja tarjoilemalla muuksi. Alustuksista kävi ilmi, että edelleen on tärkeätä kiinnittää huomiota tietomäärittelyihin. Yhteiset käsitteet ja luokitukset ovat kullanarvoista perustaa tiedon laadulle. Mutta en tavoittanut käymissäni sessioissa kahden tiedon - rakenteellisen ja ei.-rakenteellisen tiedon eroja. Kummassani tiedossa voi olla omat ongelmansa. Rakenteellinen tieto on kahlittua tietoa, jossa tiedon määrittelijän pitää olla ajantasalla, mitä mikin luokitus ja määrittely tarkoittaa. Vapaa teksti on puolestaan tiedon tuottajan käsissä. Mutta kyllä vapaata tietoa tuotettaessakin voidaan hyödyntää käsitteita ja luokituksia. Tiedontuotantokin on rajoittava tekijä sen käytölle. Ihanne olisi, että sama tieto kelpaisia lähteeksi kaikkiin tarkoituksiin, asiakas/potilastyohön, johtamiseen, tutkimukseen, tilastotuotantoon.  

Tekoäly oli ATK-päivilläkin keskeinen puheenaihe, kunhan ensin tehtiin selväksi tiedon laaduun haasteet ja laajemmin muutosjohtamisen merkitys. Hyvän yhteenvedon teki toisen päivän session 7 vetäjä Jarmo Pulkkinen. 

Tässä on omat huomioni Jarmon kalvon perusteella siitä, mitä pitäisi tekoälyn suhteen tehdä. Huomioni perustuvat vain osittain omiin kokemuksiin, suurelta osin niin atk-päivien alustuksiin kuin muihinkin vastaaviin seminaaritapahtumiin. Oheiseen viitteeseen kokosin omat havaintoni edellisten ATK-päivien jälkeen. (1)

• Sinä, aloitteleva käyttäjä, peruskäyttäjä, edistynyt käyttäjä: Googlaus on esimerkki useilla tekoälyn käytöstä jo vuosikausia. Google on uusinut hakutoimintoaan hyödyntämällä omia tekoälyvälineitä. Monesta asiasta on hyvät tiivistelmät, mutta täytyy muistaa, että Googlen lähtöaineistossa voi olla vinoumia, suoranaisia virheitä vieläkin. Mm. Wikipedia on osana Googlen aineistoa. Hyvä niin. Kaupalliset tekoälyvälineet tietysti saavat lähes viikoittain uusia versioita. Itse käytin vuoden vaihteessa 2025-26 oman kirjani tekemisen apurina tuolloin tarjolla olleita välineitä. Käyttökustannus koko potista oli vuosilisenssinä 50 euroa - ei paha. Oleellista on muistaa, että kansalainen saa huomattavasti halvemmalla käyttöön välineistön verrattuna yrityksiin. Näin voi olla yritystasolla käytännön esteitä yksittäisille henkilöille käyttää välineistöä - yrityksen johto saattaa pitää hankintaa liian kalliina. Edistyin kirjaa kirjoittaessani ja sen jälkeen esityskalvoja tehdessäni käyttäjänä. Jotta olin isäntä, herra suhteessa tekoälyyn, yhdistin omia kirjoituksiani, tein useita tarkennettuja kysymyksiä. Hylkäsin osan tekoälyn tuotoksista, korjasin osaa jne. Eräs väline oli oikein oivallinen esityskalvojen teossa. 
• Hyvinvointialue, aloitteleva käyttäjä, peruskäyttäjä, edistynyt käyttäjä.  Unan alustaja 7-sessiossa vastasi tähän kohtaan oikein hyvin. Una oli tehnyt alueille tuoreen kartoituksen. Tekoälyä hyödyntäviä hankkeita /projekteja löytyi yli 300.  Alueet jaettiin kolmeen ryhmään aktiivisuuden mukaan: 1. aktiiviset edelläkävijät (eli edistyneet käyttäjät), 2. hallitusti etenevät (eli peruskäyttäjät), 3. rationaalisesti kehitystä seuraavat (eli aloittelevat). 

Hyvä renki, huono isäntä. Tein tästä oman kirjani aineistoon perustuen tekoälyn kanssa keskustellen alla olevan kalvon.  Hyvän lisän tähän antaa Mikko Rotosen seikkaperäinen EU:n tekoälyasetuksen analysointi ja ISO-standardien ohjaava merkitys sekä EHDS:n ja terveystietojen toissijaisen käytön mahdollisuudet ja rajoitteet.  Säädösten, standardien ja suositusten määrä hirvitti. Ymmärsin käytäväpuheissa, että alustuksen taustana on Mikon laajempi selvitys aiheesta. Sovimme, että palaamme asiaan erikseen lähiaikoina. Myös tuli selväksi, että uusi lupa- ja valvontavirasto (LVV) on ottanut jo etukäteen valvonnan aihealueen perustuen EU:n tekoälyasetukseen. LVV:n Arttu Malava piti aiheesta alustuksen. "Jos tekoälyjärjestelmää on tarkoitus käyttää korkean riskin käyttötarkoituksessa, se määritellään suuririskiseksi ja sen on täytettävä muita tekoälyjärjestelmiä tiukemmat vaatimukset ennen markkinoille saattamista. Niin kyse on siitä, mitkä ovat käyttäjän todelliset mahdollisuudet vaikuttaa annettavan hoidon lopputulokseen ja sen perusteella tehtäviin jatkotoimenpiteisiin. Onko tekoälyyn perustuva järjestelmä ottanut yliotteen käyttäjästä. 

Renki-isäntä-suhde tuli esille aidoissa toteutetuissa esimerkeissä. HUS:n rintasyöpapotilaan hoitoprosessi oli ensimmäinen esimerkki. Prosessikuva osoitti, miten automatiikkaa ja tekoälyä on hyödynnetty prosessin eri vaiheissa.  Toinen esimerkki oli Terveystalolta,  miten tekoälyn lupaukset saadaa lunastettua. Se pitää integroida sujuvaksi osaksi ammattilaisen työnkulkua. Tuomo Oikarinen avasi esmierkkiä nostamalla esille kolme pointtia: 1. API-rajapinnat - tiivis integraatio vähentää manuaalista työtä ja edistävät kaksisuuntaista dataliikennettä, 2. One Click: Joka klikkaus työprosessissa pienentää konversiota jopa 10%. Useamman klikkauksen takana oleva työnkulku menettää selvän osan käyttäjistä. Siis käytettävyys on ensisijainen asia. 3. Less Is More: Vähemmän työkaluja ja syvempi integraatio. Agenteista ei kovin paljoa puhuttu kuulemissani sessioissa. Oleellista on agenttien avulla suorittaa työprosessin osia varsinaisen käyttäjän, prosessin vastuuhenkilön ehdoilla. Eli kuten alla olevassa kalvossani todetaan punaisella: Vastuu päätöksistä säilyy aina ihmisellä. 

 

Sote-atk-päivät olivat tiedon runsauden sarvi. Olin ensi kertaa mukana eläkeläisen roolissa, mutta entisen työnantajan kanssa olemme edelleen tiiviissä yhteispelissä. Jaakko Viitanen teki tuoreeltaan 27.5.2026 oman pikaisen yhteenvedon päivien sisällöstä. Osin oltiin eri sessioissa Jaakon kanssa. (2). Näytteille asettajia messualueella oli yli 100. Yritin saada kuvaa, miten kirjassani ideoimani "pärjäämisen alusta" pärjää yritysten vastaavien jo tuotannossa tai pilottivaiheessa olevien tuotosten kanssa. Opin messumatkalla ja käytäväkeskusteluissa aiheesta lisää. Nyt näytän vain tuon mallin tässä, joka on perusteltu ja kuvattu kirjassani Kohti ihmislähtöistä sotea sivuilla 169-174. Opin, että kuvani on piirretty varsin staattisena kaaviona. Itse asiassa koko datan sisältö voisi sijaita useassa tietovarastossa tai altaassa, mutta pääsyn hallinnalla voisi olla mahdollista hyödyntää eri tarkoituksiin koko datamassaa. Tällaisia systeemejä oli esillä messuilla. Datan pitää olla mahdollista kulkea ja integroitua toisten datojen kanssa. Tähän kokonaisuuteen palaan vielä, kunhan saan koottua lisäaineistoa pohjaksi. Tällainen alusta-kokonaisuus palvelisi kaikkia hyvinvointialueita ja muita tahoja, kuten yksittäisiä kansalaisia, asiakkaita, potilaita, tutkijoita, kehittäjiä, mediaa jne. Tekoälyn avulla voitaisiin yhdistää dataa eri lähteistä toki ottamalla huomioon tekoälyasetuksen tietoturvarajoitteet. Mallini mahdollistaisi esimerkiksi soten palvelutietojen ja Kelan etuustietojen integroinnin. Malli edistäisi ennaltaehkäisyä ja kansalaisten mahdollisuuksia hakea palveluita yhdestä lähteestä. 

Seuraavat atk-päivät ovat (taas) Tampereella 24.5.2027 - 26.5.2027. Paikkana on Tampereen messu- ja urheilukeskus. Taisi olla sama paikka pari vuotta sitten. Ohessa on kuva messukeskuksesta.

Viitteet

(1) Ollin huomiot ja kokemukset tekoälystä: kirjat ja seminaarit

• Tammikuussa 2026 julkaistu kirjani "Kohti ihmislähtöistä Sotea -ihminen pärjäämisen keskiössä"(BOD 2026) Kirjan pohjalta tehty tiivistelmäkuva Tekoäly hyvä renki - huono isäntä.  
• 29.9.2025 blogikirjoitus: https://ollintuumailut.blogspot.com/2025/09/soten-tietojohtamisessa-parantamisen.html
• 6.10.2025 blogikirjoitus: https://ollintuumailut.blogspot.com/2025/10/voiko-konemieli-haastaa-ihmismielen.html
• 27.11.2025 blogikirjoitus: https://ollintuumailut.blogspot.com/2025/11/
• 13.5.2026 blogikirjoitus:  https://ollintuumailut.blogspot.com/2026/05/tietoasiantuntijan-tyolla-on-jo.html

 (2) Jaakko Viitanen: Sote-ATK-päivät 2026 -wrap-up; https://lawder.fi/sote-atk-paivat-2026-wrap-up/

Sote-rahoitus puhuttaa - ongelma ei ole kevyt - päivitys 21.5.2026

Soten rahoitus puhuttaa, oikein "kutkuttaa". THL on terästäytynyt - hyvä niin. Sen ehdotuksen ydinpointit ovat seuraavat: (1)

• tarkastellaan erilaisia rahoitusmalleja sen selvittämiseksi, mitä ongelmia eri mallit ratkaisisivat
• selvitetään hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen (HYTE) kertoimen painoarvon maltillista kasvattamista nykymallissa
• pohditaan rahoituksen ennakoitavuuden lisäämistä niin, että rahoitus määrättäisiin aina seuraavaksi kahdeksi tai kolmeksi vuodeksi
• selvitetään hyvinvointialueiden verotusoikeuden vaikutuksia
• sitoudutaan rahoitusmallin tutkimusvetoiseen kehittämiseen.

Tiivis raportti on hyvä lähtökohta rahoitusmallin jatkokehittelylle. Kannatettavia periaatteita ovat oheisen kolmiokuvan mukaiset kannustavuus, tarveperusteisuus, yksinkertaisuus ja ennakoitavuus.  Raportissa käydään läpi eri rahoitusmallien ongelmia, haasteita ja hyviä puolia. Kuvasta näkyy, että THL:n mielestä ollaan kaukana kolmion kokonaisuudesta. Lisää mielenkiintoa tulee, kun VM on perustanut tutkimusryhmän selvittämään hyvinvointialueiden rahoitusmallin vaihtoehtoja. Ryhmässä on kolme tutkijaa: professori Mats Brommels, profesori Niku Määttänen ja tutkimusjohtaja, professori Teemu Lyytikäinen. (2) Toivottavasti nyt sitten THL ja tämä ryhmä keskustelevat keskenään. 

Taannoin huhtikuun alussa olin kutsuttuna asiantuntijana erään puolueen parlamentaarisen työryhmän valmisteluun tähtäävässä neuvonpidossa 10:n muun asiantuntijan joukossa. Rahoitus oli myös keskeisessä asemassa, mutta kytkentä SOTEPE.n toimintaa oli yksipuolista ja vahvasti erikoissairaanhoitoon keskittyvää. (3) Tietysti hyvinvointialueiden johdollakin on omat näkemyksensä - ennen muuta pitäisi antaa lisäaikaa sopeutukseen. Poikkeuksiakin on. VAKE:n aluehallitus esitti 28.4.2026 muutosta talousarvioon alijäämien kattamiseksi jo kuluvana vuonna. Laajasti toimintalähtöinen muutosohjelma on ollut onnistumisen perusta. (4) 

Vaikuttavuusseuran nimissä on ehdotettu vaikuttavuusperusteista rahoitusmallia. Sen ajatuksena on, että tietty osa alueen saamasta rahoituksesta varattaisiin vaikuttavuusmittaukseen perustuvaan kannustusrahaan. Taisi olla 10 tai 20 prosenttia. Samaa ajatustapaa ehdottavat myös HS:n mielipidekirjoituksessaan kaksi yhteiskuntasuhdejohtajaa yksityisistä yrityksistä. Heidän ehdotuksensa on 15 % ja vaikuttavuuden osalta mielessä on erityisesti somaattinen erikoissairaanhoito. (5)

Niin haluan edelleen sanoa, että SOTEPE koostuu terveydenhuollosta, sosiaalihuollosta, pelastustoimesta. On hoitoa, jonka ytimessä on erikoissairaanhoito. On hoitoa, jonka ytimessä on perusterveydenhuolto, On hoivaa, jonka ytimessä on sosiaalihuolto. Mutta on myös hoitoa ja hoivaa, jonka ytimessä on monisairas ihminen monine sosiaalisine ja terveydellisine ongelmineen.Vaikuttavuuden mittaamisen ytimessä ovat olleet suurelta osin erikoissairaanhoidon toimenpiteet. Myös lääkitys on kuulunut tähän luokkaan. Vaikeuksia on rakentaa vaikuttavuuden mittareita mm. seuraavien ongelmien ympärille: mielenterveys, päihde- ja huumeongelmat, lastensuojeluun liittyvät lapsen ja perheen ongelmat, syrjäytyneiden ihmisten moninaiset ongelmat sekä vammaisten ja vanhusten palvelut. On myös vaikeuksia vaikuttavuutta arvioida perusterveydenhuoltoon hakeutuvien ihmisten ongelmissa. Osa näistä kaikista palveluista voi olla keveitä, osa sotkuisia, osa pirullisia. Keveiden ongelmien ratkaiseminen ja vaikuttavuuden mittaaminen niin organisaation kuin asiakkaan kannalta on helppoa. Mutta sotkuisissa ja pirullisissa ongelmissa on myös vaikuttavuuden mittaaminen myös sotkuista ja pirullista. (6) 

Ja vielä askarruttaa mieltäni, että rahoitus edelleen nähdään ensisijaisesti velkajarrun kautta ja "välttämättömien" säästöjen kautta. Juustohöylä on siihen monesti sopiva. Höyläys heikompiosaisten hoidosta on helppo kohde, koska nämä ihmiset eivät kykene puolustamaan asemaansa. On toki muitakin tapoja. Oleellista muissa tavoissa on nostaa keskiöön ihmisten pärjääminen ja sitä tukeva toiminta. Jos olen ymmärtänyt oikein VAKEn muutosohjelma on jotain tällaista. 

Rahoitusmallin ratkaiseminen ei ole kevyt ongelma vaan pikemminkin sotkuinen tai jopa pirullinen sellainen. Vielä en ole luovuttanut esittämästä ajatustani sopimusyhteiskunnasta ja sen perustana pärjäämisen tuloskortistosta. Tähän konseptiin on mahdollista yhdistää myös vaikuttavuusnäkökulma, kunhan se on tasavertainen eri asiakasryhmien kannalta. Tähän konseptiin on mahdollista myös liittää rahoituksen jakaminen ns. perusrahoitukseen ja vaikuttavuuselementtiin. Tai mahdollista on myös liittää mukaan maakuntaveron aineksia, kunhan ratkaisumalli olisi yhteensopiva kuntarahoituksen uudistamisen kanssa. Oleellista on, että sopimukset laaditaan tasavertaisesti eri osapuolten kesken. Myös sopimusten seurannassa tulee olla vaikutusmittarit kaikista pelikorteista, joiden avain on asiakkuuden pelikortti ja yhdistävänä kokonaisvaikuttavuuden jokerikortti.  Muutoksen suunnittelun ja toteutuksen eräs etenemistie voisi olla kehittämäni ongelmanratkaisumalli. Kaikki nämä ideat ovat edelleen käytettävissä kirjastani "Kohti ihmislähtöistä Sotea - ihmisen pärjääminen keskiössä". (BOD 2026; saatavilla myös sähköisenä versiona, sopimusyhteiskunta kirjassani sivuilla 145-149, pärjäämisen kortisto sivuilla 104-118, ongelmanratkaisumalli sivuilla 127-133). 

Viitteet

(1) THL:n ehdotuksia sote-rahoitusmallin kehittämiseksi, 11.5.2026; https://www.julkari.fi/bitstreams/ff09182b-5c18-4a51-baad-1ad506fac140/download

(2) VM 19.5.2026 tiedote: Tutkimusryhmä selvittämään hyvinvointialueiden rahoitusmallin vaihtoehtoja; https://vm.fi/-/tutkimusryhma-arvioimaan-hyvinvointialueiden-rahoitusmallin-tulevaisuutta-; Timo Aronkytö kommentoi tutkimusryhmän asettamispäätöstä blogissaan otsikolla "Taas uusi selvitys, mutta ongelma ei ratkea selvittämällä" 21.5.2026 mm. seuraavasti: Hyvinvointialueiden syvin ongelma ei ole se, että rahoitusmalli on epäselvä. Se on itse asiassa ihan selvä ja alueiden rahoitus perustuu palvelutarpeeseen.  Tästä syystä joku alue saa lähes tupla rahoituksen asukasta kohden kun joku toinen. Siis siksi, koska sen väestö on sairasta ja vanhaa.   Siis,  ongelma onkin muualla. Se on se, että järjestelmä ei ole kyennyt muuttumaan rakenteellisesti – ei kansallisesti eikä alueilla – siinä mittakaavassa, jota niukkenevat resurssit edellyttävät. Palveluverkko on pitkälti entisellään. (https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/timo-aronkyto/taas-uusi-selvitys-mutta-ongelma-ei-ratkea-selvittamalla/

(3) Olli Nylander:Parlamentaarinen työryhmä hyvinvointialueiden tilannekuvan ja tulevaisuuden muodostajaksi - saadaankohan sopua aikaan?https://ollintuumailut.blogspot.com/2026/05/parlamentaarinen-tyoryhma.html; https://www.osallisuusmedia.fi/hyvinvointialueiden-ohjausmalli-uudistettava/

(4)  Vantaan ja Keravan hyvinvointialueen (VAKE) aluehallitus päätti 28.4.2026 kokouksessaan esittää aluevaltuustolle muutosta talousarvioon. Muutos on merkittävä, sillä VAKE saa katettua alijäämänsä jo tämän vuoden aikana, eli lakisääteisessä määräajassa. https://vakehyva.fi/fi/ajankohtaista/ajankohtaista/aluehallitus-esittaa-muutosta-talousarvioon-alijaamat-katetaan-jo-tana-vuonna

(5) Timo Seppälä, Pekka Ihalmo: Sote-rahoitus kannattaisi kytkeä hoitotavoitteisiin. https://www.hs.fi/mielipide/art-2000012005453.html; Alla kopioituna koko mielipidekirjoitus, koska linkki pätee ainoastaan HS:n lukijoille:  Hyvinvointialueiden rahoituksesta käydään kiivasta keskustelua, ja huomio kohdistuu rahoitusmallin yksityiskohtiin: onko rahoitus riittävää, kohteleeko malli alueita oikeudenmukaisesti ja voiko järjestelmän perusteita hyödyntää omaksi eduksi. Keskustelusta puuttuu kuitenkin keskeisin kysymys: mitä rahoituksella halutaan konkreettisesti saavuttaaHyvinvointialueiden rahoitus perustuu pitkälle kehitettyyn tarvemalliin, joka ennustaa kustannuksia väestörakenteen ja sairastavuuden perusteella. Malli ei kuitenkaan edellytä sitä, paranevatko hoitotulokset tai väheneekö sairastavuus. Hyvinvointialueille jaetaan suuria summia ilman, että rahoituksen saaminen edellyttäisi keskeisten terveyshyötyjen tai hoitotulosten saavuttamista. Rahoituksen riittävyyden arviointi onkin erityisen vaikeaa, kun ei tiedetä, mitä rahalla olisi pitänyt saada aikaan. Näin ei ole järkevää jatkaa. Ehdotamme ratkaisuksi mallia, jossa perusrahoitus turvaa hyvinvointialueiden toiminnan vakauden ja ennakoitavuuden, mutta esimerkiksi 15 prosenttia rahoituksesta sidotaan mitattavien hoitotulosten saavuttamiseen. Tulosohjattu osuus kannattaa kohdentaa kansanterveydellisesti ja kansantaloudellisesti merkittäviin sairauksiin, kuten syöpään sekä sydän- ja verisuonisairauksiin. Tulosohjatun rahoitusosuuden kriteerit voidaan rakentaa esimerkiksi Käypä hoito -suositusten, kansallisen syöpästrategian tai pohjoismaisen vertailun pohjalta. Toteutumisen raportointi ja seuranta voidaan toteuttaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kansallisten rekisterien avulla samoilla vahvoilla tietopohjilla, joihin tarveperusteinen rahoitus jo nojaa. Rahoituksen kytkeminen hoitotavoitteisiin kannustaa parantamaan hoidon laatua, ehkäisemään sairauksia ja kaventamaan alueellisia eroja. Samalla rahoituksen tosiasiallisen riittävyyden arviointi muuttuu läpinäkyvämmäksi ja kytkeytyy olennaisimpaan kysymykseen: mitä yhteisillä varoilla saatiin aikaan.

(6)  Kevyt, sotkuinen, pirullinen ongelma: Jaottelua on käytetty yleensä ongelmanratkaisumalleissa. Kirjassani Kohti ihmislähtöistä Sotea - ihminen pärjäämisen keskiössä  (BOD 2026, ss. 128-133) mallia on hyödynnetty. Ydinlähteenä on: Raisio, H., Puustinen A., Vartiainen P.: The Concept of Wicked Problems:Improving the Understanding of Managing Problem Wickedness in Health and Health Care. teoksessa The Management of Wicked Problems in Health and Socialn Care, toim. Will Thomas, Anneli Hujanen, Sanna Laulainen, Robert MacMurray. Lontoo Rodledge, 2018

Tietoasiantuntijan työllä on jo nykyisyydessäkin tulevaisuus

Olen ollut Tietoasiantuntijalehden toimituskunnassa yli 10 vuotta. Kokemukseni on, että tietoasiantuntijan työllä on tulevaisuus, mutta tulevaisuus on jo nykytodellisuutta. Lehdellä on 40-vuoden perinne edistää ja vaalia tietoasiantuntijuutta. Tämänkertainen numero sisältää artikkeleita aiheesta. Oma juttuni on kokonaisuudessaan kirjoituksen lopussa.

Mutta miksi tietoasiantuntijuudella on jo nyt todellinen tehtävä huolimatta tekoälyn ryntäyksestä. Luin viimeisintä Suomen Kuvalehteä.(SK 20/ 15.5.2026).Kolumnissaan  Laura Saarikoski (Hesarin säätiön yliasiamies) toteaa seuraavaa: "Perugiassa kuulin monta eri vastausta siihen, mihin  ihmistä yhä tarvitaan:

• Yksi: Suhteellisuuden taju. Tekoälyn tuottamaa materiaalia on jo vaikea erottaa ihmisen tekemästä. Mutta vain ihminen osaa arvioida, mikä on ihmiselle merkityksellistä.
• Kaksi: Inhimillinen ymmärrys. Tapahtumat, joita tekoäly ei voi järjestää, ja yhteistyö, joka kokoontuu livenä. 
• Kolme: Havainnointi ja jalkautuminen. Tekoäly ei kiipeä vuorille ja kerro, miltä se tuntuu.
• Neljä: Omat lähteet ja uutiset. Tekoäly koostaa hetkessä sen, mikä on jo julki. Joka päivä tapahtuu kuitenkin uutta. 
• Viisi: Oma ääni. Tekoäly voi köyhdyttää kieltä niin, että toimituksissa saatetaan tarvita omia kirjoituskouluja.  
• Kuusi: Luottamus. Sillä myydään journalismia, koska tekoälyyn ei luoteta." 

Tietoasiantuntijalehden jutuissa on nostettu esille nykyisiä ja tulevaisuudessa relevantteja tietoasiantuntijan ammatteja ja tehtäviä. Myös Saarikoski luettelee niitä: algoritmianalyytikko, avoimien lähdekoodien asiantuntija, visuaalinen faktantarkastaja, paikkatietoanalyytikko, disinformaation jäljittäjä, tekoälytyökalujen rakentaja, lokalisaatiotoimittaja. 

Niin onpa myös perustettu vapaamuotoinen yhteisö, johon voi kuka hyvänsä liittyä. https://ihmisentekemaa.fi/-yhteisö kantaa huolta siitä, että "synteettinen häly uhkaa peittää ihmisen äänen." Kopioin joitain yhteisön jäsenien ääniä:   "Ajattelu ja kunnolla tehdyistä asioista nauttiminen on kuin käsityötaito: se surkastuu jos sitä ei harjoita." (Roope Lipasti),  "Tekoälyn myötä hyväksymme, että lukemamme ei tarvitse olla ihmisen kirjoittamaa. Hyväksymme kuin varkain elämän, joka on vain varjo siitä, mitä se voisi olla." (Perttu Pölönen),  "Moni ulkoistaa asioiden selvittämistä ja kirjoitustyötä kielimalleille. Mutta miksi ihminen lukee tai kirjoittaa? Ymmärtääkseen ja oppiakseen jotain, ja kommunikoidakseen tätä ymmärrystä toisille." (Katri Saarikivi). Ilmoitauduin tänään 13.5.2026 yhteisön jäseneksi.    

PÄÄKIRJOITUS
Outi Örn Kysy tietoasiantuntijalta!
– Tietoasiantuntijoita tarvitaan nyt ja tulevaisuudessa, kun data-analytiikka, tekoäly ja digitaalinen tiedonhallinta jatkavat kasvuaan. Näitä moniosaajia ja toisaalta oman alansa syväosaajia tarvitaan hallitsemaan ja hyödyntämään käytettävissä olevaa suurta tietomäärää ja ennen kaikkea arvioimaan kriittisesti käytettävissä olevaa tietoa ja sen lähteitä.

Helena Berg ja Leena Kononen: Tietopäivä pureutui tekoälyn eettiseen ja kriittiseen käyttöön
– Tietoasiantuntijalle vastuullisuus, eettisyys ja tekoälyn kriittinen käyttö ovat ydinkysymyksiä. Tietojohtaminen ry:n Tietopäivä tarjosi rakentavia näkökulmia ja vinkkejä tekoälyn käyttöön. Tekoälystä saadaan monipuolista hyötyä, useimmat sudenkuopatkin voidaan välttää huolellisella suunnittelulla ja kriittisellä otteella.

Virpi Einola-Pekkinen: Reaktiivisuudesta katse kohti tulevaisuutta – tietoasiantutijan työ megatrendien valossa
– ”Kohti uutta yhteiskuntasopimusta”, otsikoi Sitra tuoreen Megatrendit 2026 -raporttinsa. Mitä näkökulmia esitetyt megatrendit voisivat tarjota tietoasiantuntijoille? Tulevaisuusvalta on meillä jokaisella. Jos vain varaudumme huonoihin tulevaisuuksiin, päädymme niihin. Voisiko tietoasiantuntija auttaa siinä, että organisaatiossa katse siirretään tästä päivästä tulevaisuuteen? Olla osa jotain, mihin tekoäly ei yksin pysty?

Kimmo Hautala: Tietoammattilainen vai tekoälyagentti?
– Tietoasiantuntija ei pysty voittamaan virtuaalisia tekoälyagentteja nopeudessa tai muistin määrässä. Mutta ihmisen supervoima on luoda ja keksiä jotain täysin uutta, jonka me ymmärrämme olevan merkityksellistä. Tutkimukset osoittavat innovoinnin vähentyvän kun emme tapaa muita ihmisiä ihan elävässä elämässä, kun verkostot kaventuvat.

”Kehitys on innostavaa – ja hengästyttävää”
– Tietoasiantuntija-lehti kysyi viideltä alan ammattilaiselta, onko tekoäly uhka vai mahdollisuus? Miltä työelämä näyttää nyt? Vastaajat edustavat sekä yrityksiä että julkaista sektoria. Tässä heidän näkemyksiään:

• Tekoäly ei ole poistanut asiantuntijuuden tarvetta, vaan tehnyt siitä oikeastaan näkyvämpää.
• Joskus on todella hengästyttävää yrittää pysyä kehityksen mukana.
•  Tärkeintä on mielestäni utelias asenne.
•  Olennaista on ymmärtää, mihin ja miten tekoälyä voi käyttää vastuullisesti ja niin, että se tukee omaa ajattelua ja oppimista.
•  Tekoälymurros korostaa kriittisen ajattelun ja lukutaidon merkitystä, joka on alallamme olennainen perustaito. 

Veli-Pekka Hyttinen: Tietoammattilaisen uusi rooli ja uudet vaatteet – Kun kaikki muuttuu – vai muuttuuko sittenkään?
– Tietoasiantuntijan maailma ja roolit ovat olleet jatkuvassa muutoksessa jo vuosikymmeniä. Tekoälymurroksessa tietoammattilaisten on kyettävä sopeutumaan ja omaksumaan jälleen kerran uusia rooleja ja puettava ylleen ”uudet vaatteet” – mutta millaiset? 
”Meidän tietoammattilaisten voimavara ovat edelleen vahva tietoalan osaaminen, monipuoliset verkostot sekä halu ja kyky uudistua ja sopeutua ajan ja teknologioiden tuomiin vaatimuksiin.”

Alan ihmisiä – URAPOLKUNI
Katja Hilska-Keinänen: Tarjoilijasta tiedon tarjoajaksi
– Urani voi vaikuttaa rikkonaiselta, mutta kokemukset eri organisaatioista ovat antaneet runsaasti eväitä ja perspektiiviä nykyiseen tehtävääni Kansalliskirjaston palvelujohtajana. Muistutan aina myös verkostoitumisen tärkeydestä.

PUHEENVUORO
Riikka Tanner: Tällä kertaa se on henkilökohtaista – muutoskyvykkyys tekoälymurroksessa keskiöön
– Tietojohtamisen perusoletus on ollut, että parempi tieto tuottaa parempia päätöksiä. Tekoälyn aikakaudella tämä ei enää riitä – ratkaisevaa on, kuinka nopeasti tieto muuttuu oppimiseksi ja toiminnaksi.

Pia Adibe: Datatalouden aikakausi tarvitsee uusia rooleja – vastuullisen tekoälyn ammattilaisesta on moneksi
– Vastuullisen tekoälyn asiantuntija, digitaalinen sosiologi, Lisa Talia Morettin pääviestinä on, että tekoälyn vastuullinen käyttö edellyttää sekä lakien että inhimillisten arvojen huomioon ottamista – ei vain sääntelyn noudattamista. Uusi lainsäädäntö, kuten EU:n tekoälyasetus, on tärkeä edistysaskel, mutta yksin se ei riitä. 

Anne Karhapää: Digiteknologia työn arjessa oppimisen apuna
– Digiteknologia laajentaa oppimisen mahdollisuuksia tarjoamalla joustavia tapoja vuorovaikutukseen, yhteistyöhön ja pääsyn laajaan tietomäärään. Suuri osa aikuisten oppimisesta tapahtuu työn arjessa. Työssä oppimiseen liittyy paljon yksilön ja organisaation kannalta positiivisia vaikutuksia, mutta toisaalta teknologia ja jatkuva oppimisen tarve kuormittavat. Karhapää väitteli aiheesta Jyväskylän yliopistossa alkuvuodesta 2026.

NÄKÖKULMA: alla artikkelini kopioituna
Olli Nylander: Onko tietoasiantuntijalla tulevaisuutta?
– Taidot ja osaaminen muuttuvat ripeästi. Maailman Talousforum teki 2025 tutkimuksen analysoimalla vastaajien odotuksia osaamisen murroksesta vuoteen 2030 mennessä.

Norja on Pohjoismaiden tekoälytähti, Suomi hännillä
– Tekoälyn käyttöönotossa on selkeitä eroja Pohjoismaiden sisällä. Norjassa jo lähes puolet työikäisestä väestöstä hyödyntää tekoälytyökaluja, mikä tekee maasta globaalin edelläkävijän. Suomi on tässä selvityksessä vajaan kolmenkymmenen prosentin osuudellaan sijalla 28.

Moni yhtiö ei saa tekoälystä tavoiteltuja hyötyjä – syy piilee oppimisen johtamisessa
– Tekoäly nostaa työpaikoilla esiin kysymyksiä, joiden ratkaisemiseen perinteiset muutosjohtamisen ja oppimisen johtamisen opit eivät enää riitä. ”Paras tapa varmistaa sitoutuminen ja avoin asenne tekoälytyökaluja kohtaan on antaa työntekijöille vastuuta tekoälyn opettelemisesta. Oppimisesta tulee kiinnostavaa, kun työntekijät voivat määrittää itse tekoälyn sopivimpia käyttötapoja. Näin rakennetaan kestävää tekoälymuutosta”.

Mikael Seppälä: Kestävyysraportoinnista vaikutusten arviointiin – tietoasiantuntijan uudet kompetenssit
– Kestävän kehityksen edistäminen patistaa organisaatioita hahmottamaan aiempaa enemmän toimintansa vaikutuksia taloudellisten näkökulmien lisäksi myös ekologisiin ja sosiaalisiin seikkoihin. Minkälaisia uusia kompetensseja saattavat tietoasiantuntijan tarvita tulevaisuudessa näiden toteuttamiseen?

JULKAISUT
Janika Asplund: Vuorovaikutus on etäjohtajan ydintaito
– Etäjohtaminen ja digitaalinen viestintä -kirjan arvo on siinä, että se kokoaa yhteen kansainvälistä ja suomalaista tutkimusta etätyöstä, tuo uutta tietoa etäjohtamisesta ja antaa hyviä vinkkejä työelämään. Tämän aihepiirin suomenkielistä teosta on odotettu ja sitä ehdottomasti tarvitaan!

PAKINA
Kimmo Hautala: Citius, Altius, Fortius – tietoasiantuntijan askelmerkit huipulle
– ”Kukapa meistä ei haluaisi menestyä, olla koko kansan ihailema tiedon sankari. Valitettavasti se on vaikeampaa kuin koskaan ennen. Meitä kirittää doupattu epäinhimillinen tehomylly, yleisnimeltään tekoäly. Säännöt eivät ole enää kaikille samat, emmekä ole samalla viivalla. Olemmeko edes samassa kisassa?”

Olli Nylander:
Onko tietoasiantuntijalla tulevaisuutta?

 
Taidot ja osaaminen muuttuvat ripeästi. Maailman Talousforum teki 2025 tutkimuksen
analysoimalla vastaajien odotuksia osaamisen murroksesta vuoteen 2030 mennessä.
Tutkimuksessa arvioitiin, mitkä taidot ovat nousevia ydintaitoja. Samoin verrattiin
kasvavissa ja vähenevissä työtehtävissä vaadittavia taitoja.

Listasin tutkimusartikkelista tärkeimmät tulevaisuuden taidot ja osaamiset sekä kasvavat ja vähenevät tehtävät. Niistä osa on työnantajien mielestä myös nyt relevantteja ydintaitoja.

• ykköstaito on analyyttinen ajattelu nyt ja tulevaisuudessa
• kasvavat taidot (myös nykyisyydessä): teknologiset taidot (tekoäly, big data,kyberturvallisuus) sekä ”pehmeät” inhimilliset taidot (resilienssi eli sietokyky, luovaajattelu, motivaatio, johtajuus ja itsetuntemus, uteliaisuus).
• tulevaisuuden nousevia taitoja ovat muutoskyvykkyys, systeemiajattelu, vihreä osaaminen uuden oppiminen ja luova ajattelu
• väheneviä taitoja ovat manuaaliset taidot (tarkkuus, kestävyys), rutiininomaiset luku- ja laskutaidot (automaatio korvaa niitä) sekä perinteiseen laadunvalvontaan liittyvät taidot.

Tutkimuksessa keskeisin muutoksen ajuri on teknologia, erityisesti generatiivinen tekoäly
ihmisen työtä täydentävänä apuvälineenä. Tekoäly nykykäsityksen mukaan hoitaa
rutiineja, mutta ei kykene korvaamaan empatiaa tai monimutkaista fyysistä työtä. Muita
muutosajureita listataan: ympäristöosaaminen, kyberturvallisuus, terveydenhuollon taidot
ja empatia.

Työelämään keskittyneestä tutkimuksesta voidaan päätellä myös jotain työelämän
ulkopuolisista taidoista. Koululaisilla ja opiskelijoilla ovat tulevaisuuden taidot pitkälti samat
kuin työssä käyvillä mukaan lukien teknologinen lukutaito. Väheneviä tai poistuvia taitoja
ovat rutiininomainen kirjoittaminen ja laskeminen sekä ulkoa opettelu. Työttömillä ja
alanvaihtajilla toistuvat samat taidot kuin työssä olijoilla. Työllistymisen edellytyksenä on
sietokyky, joustavuus ja ketteryys sekä palveluorientaatio. Eläkeläisillä ja ikääntyvällä
työvoimalla nousee esille fyysisen työkyvyn laskeminen. Muuten toistuvat samat taidot
kuin työssä olevilla ihmisillä. Elinikäinen oppiminen nousee esille taidoissa.

Miten sitten käy suomalaisille? On nyt ja tulevaisuudessa varsinaisia tietotyöläisiä. On
tietotyöläisten tuloksia hyödyntäviä työpaikkojen koululaisia, opiskelijoita, työpaikkojen
johtajia ja muita työntekijöitä sekä eläkeläisiä.

Tietoasiantuntija on henkilö, jolla on erityinen perehtyneisyys tietoalan keskeisiin tietoihin
ja taitoihin (https://finto.fi/tt/fi/page/t103). Analyytikon tehtävänä on hyödyntää yrityksen
tietovarantoja yrityksen liiketoimintaan (tai julkisen yhteisön toimintaan) auttamalla
johtamis-, hallinto-, tuotanto- ja markkinointitehtäviä hoitavia ihmisiä. Eri toimialat ovat
lisääntyvässä määrin riippuvaisia organisaation tiedonhallinnasta ja analytiikasta.
Informaatikot puolestaan hyödyntävät laajasti niin julkisia kuin yksityisiä tietovarantoja.

Talousforumin taitokartoitus sopii pitkällä myös tietoasiantuntijoiden nyky- ja
tulevaisuustaitoihin. Ehkä analyytikoiden työ saa monipuolisemman roolin tekoälyn
tuodessa uusia taitoja perinteisten analytiikkataitojen rinnalle. Informaatikoiden työnkuva
tulee oletettavasti muuttumaan tekoälyaikakauden nopean kehittymisen myötä. Laajemmin
myös toimittajien työ tulee muuttumaan. Näissä ammateissa tullaan enenevässä määrin
kohtaamaan todellisen tiedon ja valetiedon välisiä vaikeuksia sekä sitä, mikä rooli
ylipäätänsä on tekoälyllä ja mikä inhimillisellä toiminnalla.

Muutoksia on odotettavissa tietotyöläisten tuottamissa tietopalveluissa yrityksen johdolle ja
henkilökunnalle. On uhkia ajautumisesta yhä lisääntyvään tietotulvaan. Mutta on myös
uhkia ajautua epävarman jopa virheellisen tiedon varaan omissa työtehtävissään.
Tarvitaan kriittistä tiedonlukutaitoa. Tämä pätee myös koululaisiin ja opiskelijoihin ja miksei
myös työttömiin ja eläkeläisiin.

Tilastoalan seniorit Jussi Melkas ja Jussi Simpura kirjoittivat tilastoalaan liittyvän kirjan
vuonna 2013 eli ”kauan sitten”. Kuitenkin tähänkin aikaan sopii heidän tekemä kolmijako
tilastojen käyttöön. Jakoa voidaan laajentaa yleensä tiedon hyödyntämiseen:

• ”Turistit” hakevat yksittäisiä tietoja ja ovat tällaisten tietojen satunnaiskäyttäjiä, pikakäyttäjiä eivätkä kovin kriittisiä sellaisia. He hakevat Internetin maailmasta vastausta johonkin kysymykseen. Voivat tehdä kyselyjä nyt ja jatkossa myös tekoälytyökaluille. Se on teknisesti helppoa. Luotettava lopputulos on arvailujen ja oman luottamuksen varassa.
• ”Maanviljelijät” käyttävät oman alansa tietoja taajaan ja osana omaa päätöksentekoa ja työtehtäviä. Tämä ryhmä käyttää myös pidemmälle jalostettua analytiikkaa sekä tietoammattilaisten apua tai ovat itse työyhteisön analyytikoita. Lopputulokset ovat luotettavuuden osalta oletettavasti lähempänä totuutta.
• ”Kaivosmiehet” kaivautuvat syvälle tietojen, aineistojen ja luokitusten ytimeen. He tiedostavat ongelmat tietojen laadussa ja käyttömahdollisuuksissa. ”Kaivosmiehet” ovat nyky- ja tulevaisuuden taitojen kriittisiä hyödyntäjiä – analyyttisesti ajattelevia ammattilaisia.

Lähteet:
The Future of Jobs Report 2025: https://www.weforum.org/publications/the-future-of-jobs-
report-2025/in-full/3-skills-outlook/
Jussi Simpura, Jussi Melkas: Tilastot käyttöön – opas tilastojen maailmaan, Gaudeamus
2013

Parlamentaarinen työryhmä hyvinvointialueiden tilannekuvan ja tulevaisuuden muodostajaksi - saadaankohan sopua aikaan?

A-Studion Sotekeskustelu, viite 1

Valtioneuvosto on asettanut 1. huhtikuuta parlamentaarisen hyvinvointialueiden tulevaisuutta käsittelevän työryhmän. (2)

Ryhmän tavoitteena on muodostaa yhteinen tilannekuva hyvinvointialueiden toiminnasta, taloudesta ja tulevaisuusnäkymistä sekä pohjustaa tulevalla vaalikaudella tehtävää sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen palvelujärjestelmän edelleen kehittämistä. Parlamentaarisen työryhmän toimikausi on 1.4.2026–18.12.2027. Työryhmän puheenjohtajana toimii kunta- ja alueministeri Anna-Kaisa Ikonen ja varapuheenjohtajana sosiaali- ja terveysministeri Wille Rydman. Toinen varapuheenjohtaja nimetään työryhmän sisältä. Työryhmässä ovat edustettuina kaikki eduskuntapuolueet. Lisäksi työryhmässä on pysyvät asiantuntijat valtiovarainministeriöstä, sosiaali- ja terveysministeriöstä, sisäministeriöstä, Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta, hyvinvointialuejohtajien verkostosta sekä Hyvinvointialueyhtiö Hyvilistä.” Yhteinen tehtävämme on hakea keinot turvata suomalaisten sote- ja pelastuspalvelut tulevaisuudessa. Kestävät ratkaisut edellyttävät yhteistä tahtoa ja kykyä katsoa yli hallituskausien. Työ käynnistyy yhteisen tilannekuvan muodostamisella. Väestön ja ikärakenteen muutokset, palvelutarpeen kasvu, teknologinen kehitys, julkinen talous ja alueiden erilaiset haasteet huomioiden tulemme tarkastelemaan erilaisia polkuja sote-mallin kehittämiselle asiantuntijatietoa hyödyntäen. Haastavista aiheista huolimatta odotan hyvää ja ratkaisuhakuista yhteistyötä”, toteaa kunta- ja alueministeri Anna-Kaisa Ikonen.

Tuntemattomia teitä myöden sain kutsun erään poliittisen parlamenttiryhmän valmistelevaan kuulemistilaisuuteen. Tilaisuuteen oli saanut kutsun joukko sote-asiantuntijoita monelta taholta - tutkijoita, kehittäjiä, aluejohtajia sekä emeritusasiantuntijoita. Ehkä minut voi lukea tuohon emerituskategoriaan. En ole minkään puolueen jäsen. Pohjaksi kultakin asiantuntijalta oli pyydetty vastauksia suureen määrään kysymyksiä. Laadin vastaukseni mahdollisimman lyhytsanaisesti ranskalaisin viivoin. Silti dokumentin pituudeksi tuli liki 10 sivua. Jokaiselle meistä annettiin aikaa 3-5 minuuttia esitellä vastaustamme. Palaveri oli etenä (Teams). Tiivistin sanomani tuohon aikaikkumaan. Sitä eivät juuri muut alustajat kunnoittaneet, vaan latelivat pp-kuvia toisensa perään. Olin siis kelvoton, kun olin kalvoton. Kelpoisuuttani vielä rajoitti se, että Teams-yhteys ei toiminut. Olin Euroopan kiertueella camping-alueen parkissa. Vanha kunnon puhelin oli ainoa keino saada itsensä kuuluviin. Kiitos siitä järjestävälle taholle. Alustukseni perustui neljään pointtiin: 

•          Organisaatiolähtöisyydestä kansalaislähtöisyyteen – kansalaisen pärjääminen edellä.
• Talouskeskeisestä ohjauksesta kokonaisvaikuttavuuden ohjauskulttuuriin: valtion, hyvinvointialueiden, palveluntuottajien välinen ohjaus sopimusohjaukseksi, jossa taloudellinen ohjaus on alistettu toiminnallisille tavoitteille – nyt talous käytännössä ainoa ohjausinstrumentti
• Terveydenhuoltokeskeisyydestä SOTEPE-keskeisyyteen: nyt monet poliitikot, tutkijat, asiantuntijat, virkamiehetkin keskittyvät ainoastaan terveydenhuollon kysymyksiin ja poikkeustapauksissa sosiaalihuoltoon sekä pelastustoimeen (ml. ensihoito) ja niiden keskeiseen yhteyteen terveydenhuoltoon.
• Jos halutaan pitää kiinni siitä, että kokonaisuuteen liittyy myös sosiaalihuolto ja pelastustoimi, on otettava vakavasti soteintegraatio osaksi sote-rakenteita. Se tarkoittaa myös kiinteätä yhteistyötä kuntien kanssa erityisesti ennaltaehkäisevissä toiminnoissa, hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä sekä työllisyyskysymyksissä. 

Kysymyssarja (noin 20 kysymystä) oli rakennettu seuraavien otsikoiden varaan. 

1. SOTE-rakenne ja hyvinvointialueet 
2. Rahoitusmalli (ks. oheinen kuva)
3. Erikoissairaanhoito
4. Valtakunnallinen ohjaus
5. Asiakastiedot ja tietojärjestelmät
6. Monituottajamalli ja asiakkaan valinnanvapaus
7. Työterveyshuolto ja YTHS
8. Priorisointi ja vaikuttavuus 

• 1.-kohtaan vastaukseni olivat nuo neljä pallukkaa: Lisäksi totesin, että hyvinvointialueita on liikaa, keskitetty valtion ohjaus lisää byrokratiaa ja vähentää aluehallinnon omaa päätäntävaltaa. 
• 2-.kohtaan tein vielä erikseen kirjoituksen osallisuusmediaan otsikolla hyvinvointialueiden ohjausmalli uudistettava: https://www.osallisuusmedia.fi/hyvinvointialueiden-ohjausmalli-uudistettava/; kysymykseen huomioiko nykyinen rahoitusmalli väestön tarpeet vastasin - ei. Eikä rahoitusmalli ole kannustava, koska sen mukaisiin resurssien jakoperusteisiin ei voi vaikuttaa alueen omin ratkaisuin. 
• 3-kohtaan totesin, että nykyinen erikoissairaanhoidon järjestämistapa ei ole toimiva. Peruslähtökohdan pitäisi olla väestövastuupyramidi eli mitä harvinaisempi on ongelma, sitä suurempi on väestöpohja. Nyt peruslähtökohtana on paikallisten poliitikkojen kiinni pitäminen vanhasta sairaalarakenteesta - rakennuskeskeisyys. 
• 4-kohtaan  korostin kokonaisvaikuttavuuden malliani sekä siihen liittyen toiminnan ja talouden yhteennivomista toiminnan ehdoin. En kannata vielä vahvempaa valtion ohjausta vaan sopimusohjausta, joka perustuu tasavertaisiin sopimusosapuoliin valtio- alueet.
• 5-kohtaan kritisoin nykyistä hajautettua tietojärjestelmärakennetta, koska kukin alue voi toimia varsin vapaasti tietojärjestelmien rakentamisessa. Ongelmia on myös THL:n, Kelan ja alueiden välisessä yhteistyössä. Tieto ei kulje riittävän nopeasti ja laadukkaasti. Osin tieto ei kulje lainkaan. Tarvitaan yhteinen kansallinen alustaratkaisu. Ja tarvitaan yhteiset standardit toimintojen ja voimavarojen vertailuun. 
• 6-kohdassa monituottajamallin kehittämisessä patenttiratkaisuni on sopimusohjausmalli niinkuin valtion ja alueidenkin suhteessa. Hoitopaikan valintaan pitäisi rakentaa yksi valtakunnallinen tietojärjestelmä, jonka perustana olisi SOTERI-rekisteri. Nyt jokaisella alueella on oma ratkaisunsa hoitopaikan valintaan. 
• 7-kohtaan esitin, että työterveyshuolto ja YTHS pitäisi sairauksien korjauksen (parantamisen) osalta integroida yhteen perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon kanssa. Monikanavaisesta rahoituksesta voitaisiin näin luopua. Ennaltaehkäisevät toimet voisivat olla työterveyshuollon ja YTHS:n vastuilla nykyiseen tapaan. 
• 8-kohtaan eli priorisointiin ja vaikuttavuuteen näin useita näkökulmia. Kaikki SOTEPEn toiminnot pitäisi olla prorisoinnin kohteena ja myös vaikuttavuusarvioinnin kohteena. Pelkkä organisaatiolähtöinen ja tutkimuslähtöinen vaikuttavuus ei riitä. On otettava myös lähtökohdaksi kansalaisnäkökulma - pärjäämisnäkökulma. Kolmas sektori ja ennaltaehkäisevät toimet on oltava myös mukana priorisointi- ja vaikuttavuusnäkökulmassa. On vain muistettava, että ehkäisevien toimien vaikuttavuus on pitkäkestoista, kun taas korjaavien toimien vaikuttavuus on välitöntä.

Nyt kuukauden jälkikäteen tiivistin 10-sivuisen vastaukseni edellä esitettyihin 8 pallukkaan. Puolestaan tuon 10-sivuisen dokumentin perustana on alkuvuodesta julkaisemani kirja "Kohti ihmislähtöistä Sotea- ihminen pärjäämisen keskiössä" (BOD 2026).  Kirjan voi ostaa myös digiversiona vaikkapa osoitteesta BOD.fi. Hintakin on vain 10,99e. (3)

Mutta uskoni näiden kaikkien ajatusten realisoitumiseen parlamentaarisessa työryhmässä ehtyi kuunnellessani keskuskustelua kuulemistilaisuudessa ja yrittäessäni päästä sanomaan omia mielipiteitäni puhelimen välityksellä. Suuri osa alustuksista keskittyi rahoitusmalliin ja vieläpä sen arvosteluun. Myös haluttiin ottaa kantaa alueiden määrään. Vaihtelua oli nykytilasta 5.n alueen malliin ja jopa 1.n alueen malliin. Mieliaihe oli tietysti erikoissairaanhoito. Työnjakoa korostettiin ja päivystys oli tärkeä pitää mahdollisimman lähellä. Vaken Timo Aronkytö kyllä otti esille muutakin ja nosti esille sosiaalihuollon.(4) Samoin Kanta-Hämeen alueen edustaja Olli Naukkarinen. Hänellä oli hyviä ajatuksia, miten palvelujen käyttö keskittyy samoille henkilöille ja miten se on  tehotonta. Taustana on alueella kehitetty ja osittain käyttöönotettu henkilöpohjainen tietomalli. Se osoittaa, miten tietyt moniongelmaiset asiakasryhmät ajautuvat käyttämään monenlaisia palveluita ilman keskitettyä koordinaatiota. Kun tähän kalliiseen palvelujen käyttöön puututaan, saadaan todellisia säästöjä aikaan.  Naukkarinen totesi kivasti: "Kannattaa keskittyä kustannuksissa pilkun vasemmalle puolelle. Nyt paljon keskitytään oikealle puolelle.(28,8 miljardia)." Muutoin sosiaalihuolto ei ollut näissä porukoissa muodissa. Yritin kuitenkin tätäkin nostaa esille.  Eikä kansalaisen pärjääminen paljoa puhuttanut ja vielä vähemmän sopimusyhteiskunta-ajatukseni. 

Parlamentaarisen työryhmän puheenjohtajisto lisäsi spekulaatiotani, onko sillä onnistumisen mahdollisuuksia. Jos työ etenee A-studion kaksintaistelun (kumpi valehtelee enemmän) moodissa tai sosiaalivaliokunnan moodissa, ei kyllä hyvää seuraa. Vastakkainasettelu ei tuota mitään uutta innovaatiota. Pitää löytää uusi yhteinen kehittämistie SOTEPElle. On luovuttava näennäisesti satunnaisista vaikutuksista, kun leikataan ilman kunnollista vaikuttavuusarvioita. Nyt leikkaukset ovat jälkikäteen osoittautuneet ilmeisen tarkoituksella kohdistuneen samoille huono-osaisille ihmisryhmille. Velkajarrun rinnalle emeritusprofessori Markku Ojanen ehdotti HS-mielipiteessään 10.1.2016 "köyhyysjarrua". Tällä estettäisiin köyhien elämäntilanteen heikentyminen, vaan vähitellen parannettaisiin sitä. 

Viitteet 

(1) Virta ja Rydman syyttivät A-studiossa toisiaan valehtelusta – tarkistimme, kumpi puhuu totta. https://yle.fi/a/74-20223042; A-Studion oli 27.4.2026; https://areena.yle.fi/1-77990145

(2) VM:n päätös parlamentaarisen työryhmän asettamisesta pohtimaan hyvinvointialueiden tulevaisuutta;   https://vm.fi/-/parlamentaarinen-tyoryhma-pohtimaan-hyvinvointialueiden-tulevaisuutta-

(3) Olli Nylander: Kohti ihmislähtöistä Sotea-ihminen pärjäämisen keskiössä, BOD 2026; Viittaan 10-sivuisessa vastauksessani 20 kysymyksen kussakin kohdassa kirjaani sivuihin, missä aihetta on käyty läpi tarkemmin ja laajemmin. Kirja oli myös vastaukseni liitemateriaalina.  

(4) Timo Aronkytö kertoo tuoreessa blogissaan näkemystään "polkuriippuvuudesta" eli tarpeesta uudituksiin, mutta ottaen huomioon kaikkien eri toimintojen välinen riippuvuus. Ja hän muistuttaa, että kaikki toiminnot ovat kohteena (ei vain terveydenhuolto) , erityisesti myös sosiaalihuolto. https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/timo-aronkyto/sote-vaatii-avointa-keskustelua-mutta-myos-realismia-ja-ymmarrysta-polkuriippuvuudesta/?utm_source=Postiviidakko&utm_medium=email&utm_campaign=Uusisuomi_Uutiskirje 

Optimaaliseen pärjäämisvarannon hallintaan osin sydänprotokollan mallilla?

 

Sydänprotokolla. Osallistuin  4.3.2026  "sydänprotokolla"-webinaariin. Vetäjinä olivat lääkäri-tietokirjailija Olli Sovijärvi ja tietokirjailija-biohakkeri Teemu Arina (Hololifecenter.com).  Olen seurannut tätä lääketieteen ja digiteknologian yhteistyötä alusta saakka. Täytyy sanoa, että paljon ovat saaneet aikaan. Ja suosiokin näyttää kasvaneen. Seminaarissa oli yli 1000 osallistujaa! Olli-kaimani totesi alustuksen lopuilla, että hän on vuosien varrella käynyt läpi yli 10000 tieteellistä julkaisua - kuulostaa uskomattomalta. Alustuksen lopuksi hän nosti esille vastuuvapauslausekkeen: Sisältö perustuu tieteelliseen tutkimukseen ja asiantuntijoiden kliiniseen kokemukseen. Sisältö toimii yleisenä tietona ja itsehoidon tukena, eikä korvaa lääkärin arviota, diagnoosia tai hoitoa. Keskustele lääkärisi kanssa ennen merkittäviä elämäntapamuutoksia. Jos sinulla on sairaus tai käytät lääkitystä, keskustele muutoksista lääkärisi kanssa etukäteen.

Yllä on kaksi yhteenvetokuvaa kahden tunnin webinaarista, jossa tavoitellaan sydänpotilaan elämäntapamuutosta. Ylin kuva kertoo prosessikuvana sydänprotokollan etenemismallin kolmessa vaiheessa. Vaihe 1: perusta, aineenvaihdunnan tasapainotus, matala-asteisen tulehduksen vähentäminen, perusliikunta ja laadukas uni. Vaihe 2: korjaus: Verisuonten toiminnan tehostaminen jne. Vaihe 3: optimointi: metabolinen joustavuus, harjoittelu jne.  Alemmassa kuvassa kuvataan neljä avainelementtiä optimaaliseen sydänterveyteen: ravinto, liikunta, palautuminen, ravintolisät. 

"Kohti ihmislähtöistä sotea" - kirjassani olen ottanut keskeiseksi käsitteeksi ihmisen pärjäämisen. Siinä yhteydessä oleellista on, että me ihmisinä pyrimme ennalta ehkäisevästi elämäntapamuutoksiin. Näin pärjäämisvarantomme vähentäisi riskejä ajautua riippuvaiseksi ulkoisista sote-palveluista tai myöhentäisi ajautumasta pysyvien palveluiden piiriin. Pystyisimme nopeasti oppimaan uusia taitoja pärjäämisen ylläpidossa. Pärjäämisen ilosanoman kimpussa olen ollut muutaman vuoden. Ensin kävimme monet syvälliset keskustelut aiheesta idean Suomeen tuojan Kauko Koivuniemen kanssa. Hyvinvointi- ja terveyshyötykirjassani kehittelin ajatusta eteenpäin. Sen pohjalta syntyi oheinen kuva. Tämän jälkeen teimme  Kaukon kanssa 10-osaisen blogisarjan aiheesta "Me pärjäämme". Sitten saimme mukaan myös vanhan ystäväni, lääkäri Mikko Nenosen. Kolmistaan kirjoitimme kirjan "SOTE 3.0- kohti uutta kulttuuria" 2024-2025.  Tämä uusi kirjani on jatkoa pärjäämisen ilosanoman levittämiselle ja kehittämiselle. Kuva löytyy tästä uusimmasta 2026 ilmestyneestä kirjastani sivulta 26 selityksineen ja omakohtaisine arviointeineen, mihin sijottaisin oman pärjäämiseni tilan. (Tai myös vuonna 2021 ilmestyneestä kirjastani "Hyvinvointi- ja terveyshyöty",    s.229-230) Verrattuna Sovijärven ja Arinan malliin tämä mallini on hyvin yleinen ja sopii siis myös sepelvaltimosairaalle. Se soveltuu myös hyvin monisairaille ja sosiaalihuoltoon. 

Optimaalinen pärjäämisvarannon hallinta. Innostui nyt kuitenkin kehittämään eteenpäin pärjäämisvajeiden ennaltaehkäisyä Sovijärven ja Arinan sydänprotokollaa hyödyntäen. Esitän pointit minämuodossa. 

• Ihmisen pärjäämisen protokollan kolme vaihetta optimaaliseen pärjäämisvarannon hallintaan.
• 1. vaihe eli perusta: Pohdin, mitä teen tällä hetkellä elintapojeni muuttamiseksi tai ylläpitämiseksi. Liikunko riittävästi? Syönkö terveellisesti? Nukunko riittävästi, onko uneni mielestäni hyvää? Onko jotain pärjäämisessäni, jota voisin parantaa omin keinoin? Onko sosiaalinen elämäni kohdallaan - perhe, ystävät, (jos työssä, niin työkaverit, pomot)? Onko taloudellinen tilanne hallinnassa? Koenko siis, että pärjäämisvarantoni on hallinnassa vai havaitsenko joitain vajeita?
• 2.vaihe eli korjaus: Tässä perustan kuvauksessa on samalla välineet korjaussarjalle:lisää liikuntaa, ruokavalio terveemmäksi, paino hallintaan, rentoon riittävän pitkään uneen, lähiyhteisön yhteydenpidon lisäämiseen ja hallintaan, talous kuntoon.
• 3.vaihe eli optimointi: Niin siinä pitää löytää realistinen tie optimointiin pärjäämisen eri osa-alueilla. Jonkinlaiset mittarit pitäisi hyväksyä mukaan optimointivaiheeseen esimerkiksi seuraavasti: viikkoliikunta kertoina ja pituuksina, suositusruokalautesen käyttöönotto, unen seuranta älykellolla, painon seuranta mittanauhan avulla, talouden hallinta kuluseurannalla, lähiyhteisön kontaktien aktivointi.

• Ihmisen pärjäämisen neljä avainelementtiä optimaaliseen pärjäämiseen.(Nämä neljä ovat peräisin kolmen konkarin (Kauko, Mikko ja Olli)  kirjan SOTE 3.0 pärjäämismallista (s.28-29). 
• talous: rakennan luottamuksen talouden hallintaani; kehitän taloustaitojani
• turvallisuus: varmistan, että lähiyhteisöni verkosto kunnossa 
• tekeminen: varmistan, että minulla on mielekästä tekeminen yksin ja yhdessä lähiynteisöni kanssa; opettelen uusia tekemisen taitoja
• toverit: toimin periaatteella kukaan ei jää yksin.

• Suosittelimme yhdessä Kauko Koivuniemen kanssa yksinkertaiset seurantavälineet laajan mittarien kartoituksen perusteella. Ne ovat kuvattu 10-osaisessa blogissamme ja myös Hyvinvointi- ja terveyshyötykirjassani (2021)
• PEI-mittari terveyden subjektiiviseen arviointiini: mittari kuvaa pärjäämiseni tunnetta terveyden näkökulmasta; mittaria voidaan käyttää ennalta ehkäisyssä, ennakoinnissa sekä palvelujen toteuttamisen arvioinnissa (Mittarin toi Suomen oloihin Elina Tolvanen. https://www.tuni.fi/fi/ajankohtaista/elina-tolvanen-potilaan-parjaamisen-tunnetta-mittaava-pei-mittari-soveltuu).
• Ensi- ja turvakotien liiton vaikuttavuusmittari (5 kysymystä): sopii ennen muuta vaiheeseen, jossa minä olen  jo hakeutumassa palveluiden piiriin: haittakokemus eli kuinka paljon ongelmani haittaa elämässäni; miten suoriudun päivittäisestä toiminnastani ja tehtävistäni; sosiaaliset suhteet eli kuinka tyytyväinen olen ihmissuhteisiini; turvallisuus eli kuinka turvalliseksi koen oloni; toiveikkuus eli olenko tuntenut itseni toiveikkaaksi tulevaisuuden suhteen. 

Tämä kaunis lista on myös monin tavoin haavoittuvainen. Yksi tärkeä tekijä on oma motivaatio tai ulkopuolisten ihmisten suositusten perusteella motivoituminen. Luulen, että suuri osa meistä toimii vanhojen tottumusten varassa. Ne saattavat olla elämänhallinnan kannalta oikein hyviä, mutta niin ei vain aina ole. Esteitä on  monenlaisia. Ja myös mahdollisuuksia on monenlaisia. Syntyisikö motivaatio aivan omasta järkeilystä, tahdosta vai pitäisikö sitä tuupata eteenpäin jonkun läheisen, jopa ammattiauttajan. Lähtötilanteemmekin on kovin erilainen. Osa meistä on monin tavoin hyväosaisia, osa huono-osaisia. Eikä lähtötilanne ole aina itsestä kiinni. Monet taustat ovat ylisukupolvisia niin  hyväosaisuudessa kuin huono-osaisuudessa. Sattumalla on myös suuri merkitys. On sairauksia, tapaturmia ja ihmisten välisiä kohtaloita, joiden syitä on vaikea selittää muulla kuin sattumalla. On myös niin, että osa meistä vastustaa, inhoaa kaikenlaista mittaamista ja seurantaa. Muistan Hololifen alkumetreiltä, kun Teemu Arina esitteli luennoillaan biohakkerin ominaisuudessa kaikkia elintapoihinsa liittyviä mittareita ja seurantajärjestelmiä. Silloin jäi käsitys, että liika on liikaa. Tunnustan, että viime viikolla kävin laboratoriossa (harvemmin kuin Teemu). Täysi kattaus (ainakin ymmärtääkseni) laboratoriotutkimuksia tehtiin ja ymmärsin niiden sanomankin helposti viitearvojen avulla (normaali vähintään ja enintään tiettyjen numeroarvojen välillä). 

Edelleen on kuitenkin niin, että valtaosa meistä pärjää elämässään oma pärjäämisvarantonsa avulla. Pärjäämisvajeita tulee, joista suuri osa on ammattiavun turvin ylitettävissä ja omin voimin uusia pärjäämisen taitoja oppimalla. Mutta on suuri joukko ihmisiä, joiden pärjäämisen vaje jo sinänsä estää niiden kimppuun käymistä. Tai kimppuun käydään ilman palvelujen tarjoajien keskinäistä koordinaatiota yhdessä palvelujen tarvitsijan kanssa. Tällaiset interventiot (puuttumiset) ovat myös yhteiskunnan kannalta kalliita ratkaisuja. 

Jutussa käyttämäni lähteet 

Olli Sovijärvi, Teemu Arina: Sydänprotokolla: ennakkomateriaali ja webinaariaineisto 2026; Hololifecenter.com

Olli Nylander: Hyvinvointi- ja terveyshyöty - ajopuusta aktiiviksi, BOD 2021

Kauko Koivuniemi, Olli Nylander: Me pärjäämme 10-osainen blogikirjoitussarja; 2023;  https://ollintuumailut.blogspot.com/2023/08/me-parjaamme-osa-10-me-opimme-siksi.html

Olli Nylander, Kauko Koivuniemi, Mikko Nenonen: SOTE 3.0 - Kohti SOTEn uutta kulttuuria - Suomen muutosmatka kolmen konkarin kertomana. Kansalaisten pärjääminen ja pärjäämistaidot keskiössä. SOTE 3.0: uusi toimintatapa ja uusi organisaatio, BOD 2024,2025

Olli Nylader: Kohti ihmislähtöistä Sotea- ihminen pärjäämisen keskiössä, BOD 2026