lauantai 8. helmikuuta 2020

Apotin syvät huolet – onko niitä?, päivitys 14.2.2020



Tämä kirjoitus on julkaistu 13.2.2020 Osallisuusmediassa osoitteessa: https://www.osallisuusmedia.fi/olli-nylander-apotin-syvat-huolet-onko-niita/

Apotti-hanke käynnistyi vuonna 2012. Tuolloin linjattiin, että Apotissa rakennettava asiakas- ja potilastietojärjestelmä koostuu ydinjärjestelmäkokonaisuudesta sekä sitä täydentävistä järjestelmistä. Nämä integroidaan yhtenäiseksi kokonaisuudeksi niin, että voidaan varmistaa tietojen yhteiskäyttö ja avoimet rajapinnat. Apotin ensimmäinen käyttöönotto tapahtui 10.11.2018 HUSin Peijaksen sairaalassa. Ensimmäisen käyttöönoton jälkeen alkoi järjestelmän muokkaus käyttäjäpalautteen perusteella. Apotti-järjestelmä otettiin Vantaalla käyttöön suurimmassa osassa terveys- ja perhepalveluita sekä vanhuspalveluissa lauantaina 11.5.2019. Apotin seuraavat käyttöönotot jatkuvat vaiheistetusti Vantaalla, HUSissa sekä Helsingissä, Kauniaisissa, Keravalla, Kirkkonummella, ja Tuusulassa vuosien 2019–2020 aikana. Käyttöönottovaiheeseen kuuluu tärkeänä osana käyttäjien koulutus sekä vanhan asiakas- ja potilastiedon siirtäminen Apotti-järjestelmään. Koulutuksessa keskitytään sujuvan käytön oppimisen lisäksi toiminnan muutoksen edellyttämiin uusiin toimintamalleihin. Uusia käyttötapoja ovat esimerkiksi Apotti-järjestelmän toiminnan ohjauksen elementit ja sähköisen asioinnin toimintamallit. Niiden toteutumista johdetaan ja seurataan käyttöönoton jälkeen. (1)

Yllä on lainaus Apotin omilta sivuilta. HS:n artikkelissa avattiin syvää huolta Apotista. Oheinen kuva on kopioitu HS:n artikkelista, jossa huolta kuvataan vaaratilanneilmoituksin. Uusissa käyttöönotoissa tilanne on HUS:n johtajalääkärin mukaan normalisoitunut. Mielestäni syvä huoli olemassa olevan järjestelmän ongelmista on ollut pontimena Apotti-järjestelmän rakentamiselle, mutta järjestelmän taustalla vaanii edelleen aivan muita huolia. (2)

Syvät huolet alkoivat HUS:n johdossa, kun vanha potilasjärjestelmä kaikkine monien vuosien aikana rakennettuina lisäosineen alkoi tulla tiensä päähän. Ylläpitokustannukset olivat suuria. Kehittämistarpeita tuli eri puolilta. Ja käytettävyyskin kismitti henkilökuntaa. Järjestelmä oli siis ajautunut hallittavuuden rajamaille. Nyt haettiin uutta alkua suuntaamalla katse ulkomaille. Samalla päädyttiin sellaiseen kokonaisratkaisuun, jossa järjestelmän rakentamisen, käyttöönoton ja kehittämisen hallittavuus oli ”yksissä näpeissä”. Päädyttiin kilpailutusten jälkeen pitkään USA:ssa kehitettyyn ja käytettyyn EPIC- potilastietojärjestelmään. Samalla päätettiin perustaa Oy Apotti Ab, joka vastaa koko kehittämistyöstä ja tavoittelee myös laajempaa markkinaa niin alueellisesti kuin toiminnallisesti. Kriitikot nostivat esille oleellisina huolina keskitetyn järjestelmän (IT-kielellä monoliittisuus), riippuvuuden yhdestä toimittajasta (suljettu järjestelmä) sekä ”vanhanaikaisen ohjelmistoratkaisun”. Vastavetona tälle kaikelle kritiikille on myös Apottiyhteisössä vedottu avoimuutta korostaviin standardeihin sekä Apotti-yhteisöä ekosysteeminä. (3) Oy Apotti Ab lähti rakentamaan EPIC:in ydinjärjestelmään suomalaista sovellusta ja suomalaisia lisäominaisuuksia – kuten sosiaalihuollon osio tai erilaisia päätöksenteon tukijärjestelmiä. Myös asiakkaita ja potilaita palveleva ”Maisa”- sähköisen asioinnin palvelu on suoraan tarkoitettu digitaitoisille kansalaisille tieksi palvelujen piiriin.

Syvä huoli liittyy itse amerikkalaiseen perusratkaisuun. Erilaisten palvelujärjestelmien lisäksi amerikkalaiseen terveydenhuollon vakuutusjärjestelmäkulttuuriin liittyy voimakas juridinen ja laskutukseen liittyvä lähtökohta. Järjestelmässä varmistetaan, että lääkärin tekemät ratkaisut kestävät oikeudellisesti. Puhutaan ns. INE-syndroomasta. USA:n järjestelmässä lääkärit eivät tee parastaan potilailleen, koska he: 1. harjoittavat defensiivistä lääketiedettä (Itsepuolustus eli I), 2. eivät ymmärrä terveystilastoja (numerotaidottomuus eli N) ja 3. tavoittelevat voittoa terveyshyödyn asemesta (eturistiriita periaatteiden ja käytännön välillä eli E)." (Gigerenzer 2015, 189, viite 4). Anu Partanen kertoo havainnollisesti aiheesta kirjassaan (Partanen 2016, viite 4). Tiivistetysti Partasen argumentit ovat seuraavia. Järjestelmä on vakuutusvetoisuutensa vuoksi juridisesti hankala. Kaikkien osapuolten kannattaa maksimoida palvelut. Kansalainen maksimoi sen, että saa vakuutusturvallaan mahdollisimman laadukkaat ja kattavat palvelut. Terveydenhuoltojärjestelmä maksimoi varmuuden vuoksi sen, että palveluita tarjotaan varmuuden vuoksi riittävästi. Jos niitä ei tarjota riittävästi, on pelkona joutua vakuutusreklamaation uhriksi. Näin myös esim. lääkäreilläkin oma vakuutusturvansa. Palvelut on hinnoiteltu mahdollisimman korkeiksi, koska vakuutusjärjestelmä ei pidä sisällään kustannushyöty-kannusteita. EPICiin on jouduttu sisään rakentamaan vahva prosessiohjausjärjestelmä, jotta vakuutusjärjestelmän monet vaatimukset voidaan todentaa. Kaikki erilliset toimenpiteet on voitava näyttää toteen. Suomalaisessa todellisuudessa tällainen malli ei ole välttämätön tai sillä ei ole samanlaisia kannusteita kuin amerikkalaisessa.


Syvät huolet liittyvät sitten Apottijärjestelmän käyttöönottoon. Onko osattu ottaa huomioon kaikki erityiset käyttötapaukset ja niiden vaatimukset uutta järjestelmää kohtaan. On kuitenkin mahdollista, että käyttötapausajattelu ei ole oikein yhteensopiva EPICin prosessimallin kanssa. Ja toisin päin pystytäänkö samalla tuomaan toimintoihin uudenlaisia entistä tehokkaampia ja vaikuttavampia tekemisen tapoja. Miten henkilökunta oppii uudenlaiset käytännöt ja tietojen käytön uudesta tietojärjestelmästä. Huolena on myös se, tuottaako järjestelmä oikeata, luotettavaa, vertailukelpoista ja ajankohtaista tietoa hoitoprosessin kuhunkin vaiheeseen ja kullekin käyttäjälle. Näitä huolia on luonnollisesti yritetty testausten ja kokeilujen avulla ottaa haltuun. Todellinen käyttö on kuitenkin se varsinainen ”happotesti”. Peijaksen sairaalassa käyttöönotettu järjestelmä tuotti heti kritiikkiä, vaaratilanneilmoituksia jne. Apotti-väki otti kritiikin vastaan ja teki muutoksia, korjauksia järjestelmään. Käsitykseni mukaan haasteet saatiin haltuun. Nyt on uusia haasteita noussut esille, kun käyttöönottoa on laajennettu uusiin kohteisiin. Jos tehdään valvoville viranomaisille jatkossakin vaaratilanneilmoituksia, on Apotin toiminta-ajatus oltava selkeästi ymmärretty myös valvonnassa. Vanhat järjestelmäthän perustuvat vahvasti vapaaseen tekstiin, kun taas Apotissa pohjana on rakenteellinen tieto.

Käyttäjien kannalta syvät huolet liittyvät tietysti työprosesseihin. Haasteena on, kuinka paljon työprosessit muuttuvat uuden järjestelmän myötä. Onko koulutus, perehdytys ollut riittävää? Tulevatko työnteon erityispiirteet huomioitua. Ja miten koko homma liittyy asiakkaiden / potilaiden hoitoon. Aiheuttaako järjestelmä ylimääräistä työtä, joka on pois asiakastyöstä. Vaarantaako järjestelmän käyttö potilasturvallisuutta ja myös asiakasturvallisuutta? Nyt on kohistu esiin nostetusta tapauksesta, jossa Apotin tuottama epäselvä potilassiirtoon liittyvä raportti ei avautunut lääkäreille ja hoitajille. Tämä tulkittiin osasyyksi potilaskuolemaan. En ota kantaa tähän yksittäiseen tapaukseen. Voisiko olla myös niin, että käyttäjät eivät osaa hyödyntää Apotin prosessimaista toimintatapaa. Siis paperisen raportin tulostamisen sijasta voitaisiin hyödyntää hoitoprosessiin liittyviä sähköisiä tarkistuslistoja.  Taustalla on kuitenkin yleisempi asia, mikä?

Sosiaali- ja terveydenhuolto on erittäin tietointensiivinen toimiala. Tietointensiivisyydellä tarkoitan sitä, että varsinainen hoitotoiminta ei ole aikoihin (vuosikymmeniin) pärjännyt ilman IT-teknologisia ratkaisuja. Aluksi on terveydenhuollossa sähköistetty (digitalisoitu) tiettyjä hoitopäätöksiä tukevia järjestelmiä – erityisesti laboratoriotutkimukset ja kuvantamistutkimukset (vanha nimi röntgenkuvat). Varsinaiset potilasasiakirjat ovat olleet paperisia tai suoraan paperisista digitalisoituja vapaan tekstin kokonaisuuksia. Seuraavassa vaiheessa on ryhdytty sähköistämään (digitalisoimaan) ja ”rakenteistamaan” myös tätä paperimaailmaa. Tavoitteena on saada aikaan yhteen toimiva sähköinen järjestelmä potilastietojen ja niiden tueksi kerättyjen erilaisten tutkimustietojen osalta. Samoin on asetettu tavoitteeksi saada linkitettyä lääketiedot osaksi tätä tietokokonaisuutta. Ja lopullisena tavoitteena on ollut saada aikaan paperiton datan keruun, kirjaamisen ja hyödyntämisen järjestelmä. Suomalainen erityisyys on vielä sosiaalihuollon ja terveydenhuollon linkittäminen yhteen. Tämän kokonaisuuden pitää olla käyttäjäystävällinen ja ottaa huomioon asiakkaan / potilaan itsemääräämisoikeudet häntä koskeviin tietoihin. Kokonaisuus on erittäin vaativa tehtävä, ei mikään ”harjoitus”. Suomalainen erikoisuus on myös Kelan ylläpitämä Kanta-järjestelmä, johon viedään kaikki potilaita koskevat kertomustiedot ja vähitellen myös sosiaalihuollon kertomustiedot. Kantajärjestelmä elää kuitenkin vielä paperisen vapaan tekstin aikaa, kun Apotti perustaa koko toimintaprosessin strukturoituun tietoon. Viimeisimpien FB-keskustelujen perusteella saamani viestit kertovat, että Kantassa on jo runsaasti rakenteista tietoa ja lisää on tulossa lähiaikoina. Myös Apotista voidaan siirtää rakenteista tietoa Kantaan. (ks. alla Päivitys 11.2.2020: Miika Parvion, Mikko Huovilan, Konstantin Hyppösen kommentit).


Tietointensiivisyys antaa uusia mahdollisuuksia, mutta luo myös uusia uhkia. Kumpikin puoli tässä sotemaailmassa on läsnä niin Apottia käyttävissä organisaatioissa kuin muuallakin. Oleellinen kysymys on, miten järjestelmäkokonaisuus palvelee käyttäjiään ja hoitopäätösten tekoa. Kuinka paljon voidaan automatisoida päätöksenteon tukitoimien avulla varsinaista päätöksentekoa. Lääkäri on ollut ennen ja on edelleen ”piikkipaikalla” tekemässä hoitopäätöksiä. Sosiaalihuollossa päätökset ovat muiden ammattiryhmien tekemiä, jotka ovat kuitenkin valituskelpoisia. Ei riitä kuitenkaan, että data on kaikella tavalla validia. On myös osattava yhdistää dataan tietämys, ymmärrys, asiantuntemus ja tehtävä oikeita ratkaisuja. Ja järjestelmään kerättävän tiedon tulee olla rakenteista. Edellytyksiä on luotu koko 2000-luvun ajan Suomessa, mutta sitä en tiedä, onko mahdollisuudet realisoitu jo kattavasti (mukaan lukien sosiaalihuolto) Apottijärjestelmään.  Toisaalta prosessissa syntyvien tietojen pitää olla myös relevantteja hoidon (lattiatasolla) eli ammattilaisen – asiakkaan/potilaan – datan kohtauspisteessä. Tästä hyvänä esimerkkinä on tehohoito, jossa aivan ytimessä on hoidon tukena oleva data.  Datan ja ihmisen välisessä kommunikaatiossa lisääntyvät mahdollisuudet ja riskit sitä myöden, kun otetaan käyttöön dataan perustuvia tekoälyratkaisuja. Apotti sisältää näitäkin ratkaisuja.


Mitä hyötyä tästä kaikesta sitten on ja mitä haittoja tai mahdollisia haittoja. Tähän on listattu mahdolliset hyödyt ja haitat:

Hyödyt

  • Apotti on käynnistänyt kokonaisvaltaisen soten IT-järjestelmien uudistamisen, jossa eri järjestelmien osat keskustelevat keskenään ja periaatteessa kaiken takana on toiminta. Apotissa on jouduttu tekemään runsaasti ainutlaatuista määritystyötä, joka pitäisi voida hyödyntää kaikkialla Suomessa. Työt on viime kädessä rahoitettu kansalaisten kukkarosta.
  •  Apotti perustaa toiminnan rakenteistutulle tiedonkeruulle. Näin on mahdollista hyödyntää aivan toisella tapaa syntyvää dataa kuin vanhassa maailmassa. Kun rakenteistetun tiedon standardit saadaan levitettyä koko Suomeen, on selviä hyötyjä saavutettavissa. Kantajärjestelmänkin tiedot pitää rakenteistaa. Työ on käynnissä, mutta hitaasti.
  • Apotissa sosiaalihuoltokin on otettu kehittämisen kohteeksi tasavertaiseksi toiminnoksi terveydenhuollon kanssa. Jos ja kun sosiaalihuoltoon tuodaan prosessiajattelu, niin se tuo hyötyjä ja jopa kustannussäästöjä toimintoihin.
  • Apotti tuo tarjolle myös uusia digitaalisia palveluita sekä päätöksenteon tuen välineitä. Periaatteessa tämän pitäisi sujuvoittaa hoitoa ja lisätä asiakas/potilasturvallisuutta.
Haitat

  • Amerikkalaisen ja suomalaisen toimintakulttuurin ristiriidat saattavat vaikeuttaa järjestelmän käyttöönottoa, lisätä kustannuksia sekä jopa aiheuttaa vaaratilanteita asiakkaiden ja potilaiden hoidossa. Prosessimallin pitää olla suomalaista sotejärjestelmää tukevan.
  • Sitoutuminen yhteen ydinjärjestelmään ja yhteen toimittajaan (EPIC) saattaa lisätä kustannuksia ja vaikeuttaa uudistusten tekemistä suomalaisesta näkökulmasta. 
  • Keskitetty ratkaisu tulee muutenkin kalliiksi, kun kaikki tarjolla olevat vaihtoehtoiset ratkaisut on sovitettava ydinjärjestelmän kehikkoon.
Apotin syvät huolet liittyvät siihen, miten Apotti kohtaa nyt ensimmäisenä vanhan sotemaailman. Muut toimijat katsovat sivusta ja toivottavasti ottavat oppia Apotti-tapauksesta. Uskon ja toivon, että myös apottilaiset ottavat oppia. Jokainen hälytys tai vaaratilanneilmoitus on käsiteltävä siltä kannalta, onko sen taustana toiminnallinen tai tekninen ongelma tai vaikkapa niiden kombinaatio. Ja mitä korjauksia pitäisi tehdä. 

Päivitykset 8.2.2020

FB:n tietojärjestelmät -ryhmässä kommentoivat:
Maija Laukkanen Hyvä artikkeli. Mietin tuota Ollin tuumailua yleensäkkin ottaen vaaratilanneilmoituksista. Ei kai viranomainen pohdi onko tieto rakenteista vai mitä ja minkälaisia vaikutuksia sillä on. Oma kokemukseni on valmistajapuolella, että selvittely yms. on valmistajan tehtävä. Vaaratilanneilmoituksenhan tekemisvastuu on myös valmistajalla. Valvova viranomainen enemmänkin valvoo, että asiat hoidetaan lain mukaan ja korjaukset, käyttökiellot yms. Toteutetaan valmistajan toimesta, jos näihin päädytään. 
Ollin kommentti:Ilmoitus tehdään Valviralle. Ohessa linkki aiheeseen. https://www.valvira.fi/terveydenhuolto/terveysteknologia/valviralle-tehtavat-ilmoitukset/ilmoitus-vaaratilanteesta

Mikko Huovila Minusta on tärkeä erottaa käyttöliittymä tiedon käsittelykerroksesta. Vaikka teksti syötettäisiin luonnollisen kielen mukaisesti proosana, niin tunnistus tarvitsee kuitenkin jotain rakenteita, jolla sitä opetetaan. Ajattelen, että strukturoidun tiedon määrittely on itse asiassa vielä aiempaa tärkeämpää, mutta jatkossa käyttäjän ei ehkä tarvitse toimia jäykkien rakenteiden mukaan käyttöliittymätasolla, vaan rakenteistettu tieto poimitaan koneen toimesta proosasta.
Rami Kujanpää Hyvä kirjoitus Ollilta! Itse korostaisin kirjaamiskulttuuria ja kirjaamisen tärkeyttä! Oli se sitten rakenteista tai tekstimuotoista, on tärkeää, että kaikki tarvittava kirjataan järjestelmään. Ilman tätä SOTE-tiedolla johtaminen vaikeutuu. Tuttu sanonta: “garbage in garbage out”!
 Wiljami Lauri Ahonen Sairaalan ensimmäinen ja tärkein tehtävä on hoitaa potilaita, ei tehdä kirjauksia johtoa ja raportteja varten. Nyt päätehtävä on lapsipuolen asemassa kun järjestelmät on tehty excelillä johtamisen ehdoilla.
Ollin kommentti: Wiljami Lauri Ahonen Joo, tätä olen yrittänyt korostaa monessakin yhteydessä. Peruskirjauksen pitää suoraan tuottaa hyötyä asiakas/potilas - lääkäri/muu ammattihenkilösuhteessa. Vanhat järjestelmät on vähin erin kursittu yhteen erilaisten intressien tai pakkotiedonkeruiden pohjalta. Siksi ne saavat myös huonoja käyttäjäpalautteita - mm. toistuvissa valtakunnallisissa arvioissa. 

FB:n tietojärjestelmäkeskustelu jatkuu strukturoidun ja vapaan tekstin keskinäisestä suhteesta seuraavasti 8.2.2020:
Seppo Ranta Ollilla tapansa mukaan huolellinen tilanneanalyysi.
Kun itse pohdin UNA-yhteisön etenemistä ja kuuntelen lääkärikollegojen kokemuksia Apotista, joudun väistämättä pohtimaan, onko koko terveydenhuollon tietojen rakenteistaminen vanhentunut ja itse asiassa huono ajatus?
Luonnollinen kieli on evoluution tuloksena muodostunut tehokkaimmaksi tavaksi ihmisten välisessä kommunikaatiossa. Kun se poistuu, voi syntyä ongelma!
Olisiko oikea tapa strukturoidun tiedon ja luonnollisen kielen yhdistäminen.?Ryyditettynä vielä luonnollista kieltä rakenteiseksi muuttavilla algoritmeilla?

Timo Tuovinen Seppo Ranta "onko koko tiedon rakenteistaminen vanhentunut ja huono ajatus"
Minusta on. Toimii juuri ja juuri rajatussa toiminnassa, kuten meillä raskaus- ja synnytystietojärjestelmässä (sekin paisunut valtavaksi ja vaatii pitkän opettelun), mutta terveydenhuolto ei ole rajattu, vaan suhteellisen kaoottinen (ihmisillä voi olla monta sairautta lähes lukemattomilla kombinaatioilla, yksilölliset tarpeet jne).

Timo Aronkytö Seppo Ranta uudet tekstin ja olioiden tunnistustyökalut tulevat tekemään rakenteisen kirjaamisen turhaksi.
Esa Luoto Meillä (CGI) asiantuntijalääkärit ovat samaa mieltä. Tekstianalytiikka on harpannut niin paljon viime vuosien aikana, että aika on ajanut tiukan rakenteistamisen ohi. Jos kaikki on rakenteista, paljon proosan sisältämästä tärkeästä informaatiosta katoaa ja jää hyödyntämättä.
Toni Suihko Seppo, se on juurikin näin. Rakenteellisuutta tarvitsee tiettyihin kohtiin mutta ihmistä tai hänen tilannettaan on erittäin hankala kuvailla sadoillakaan valikoilla, luonnollinen kieli on tähän way more rikkaampi. Koneoppimisperusteiset sanojen ja niiden kontekstin (sanapilvet) tunnistavat ratkaisut ovat oikea suunta. Sama pätee myös sosiaalihuollon tietoihin.
Juha Muinonen Seppo Ranta Mielestäni rakenteisen tiedon käsitettä on hyvä selventää tässä yhteydessä. Potilaskertomusjärjestelmän sisällä tulee tiedon olla mahdollisimman suurelta osalta rakenteisena ja perustua mieluiten kansainvälisiin valtavirran lääketieteen terminologioihin, käsitteisiin ja malleihin. Edut ovat kiistämättömät operatiivisessa työssä, toiminnan ohjaamisessa ja tätä tukevassa tekoäly yms sovelluksissa (paras apu rakenteisesta tiedosta vaikka Duodecimin sovelluksien yhteydessä). Samoin on suorastaan välttämätöntä käyttää rakenteisuutta kun puhutaan toisiokäytöstä, lääketieteellisen tutkimustyön aineistoista ja tässä kentässä yli rajojen käytettävistä potilastietoaineistoista. On melko iso/kohtuuton työ yrittää rakenteistaa ja mapata proosaa jälkeenpäin. Valistunut arvaus on, että parhaallaan tekoälyt eivät tähän pysty. Osviittaa saa kun on yritetty parhaiden asiantuntioiden ja yritysten avulla muuttaa KANTA-tiedon lääkkeen tekstinä oleva annosmäärä rakenteiseksi. Noin puolet taitaa vain onnistua. Ja siis aivan yhdestä kentästä on kysymys.Tietojärjestelmien sisäinen rakenteisuuden rinnalla on jopa tai suorastaan välttämätöntä olla luonnollisen kielen tuki tietoa syötettäessä ja sitä katsottaessa. Epic kuten varmaan muut järjestelmät antaa tähän paljon tukea niin luonnollisen kielen pohjalta tiedon syöttämisestä kuin rakenteisen tiedon esittämisessä proosaan. Ja kun tämä opitaan yhdistämään sisäisesti rakenteisena olevaan tietoon saadaan kaikki ne edellä kuvatut asiat ja vaikka älykkäät varoitukset / lääkelaskurit käyttöön. Rakenteisen esittämisen ja proosamuotoisen käyttäjäliitännän tasapainoa tulee hakea.
Ollin kommentti kaikille: Olen sitä mieltä, että strukturoidun ja vapaan tekstin kombinaatio on hyvä lähtäkohta ja etenemispolku. Jos Snomed saataisiin vapaan tekstin avaimeksi, voitaisiin tätä kautta muuntaan vapaata tekstiä vertailukelpoisesti rakenteelliseksi tekstiksi automaattisesti. https://thl.fi/fi/web/tiedonhallinta-sosiaali-ja-terveysalalla/maaraykset-ja-maarittelyt/sote-tietoarkkitehtuuri/snomed-ct

Päivitys 9.2.2020: Matti Rimpelä pohtii:
Matti Rimpelä Pitkä on matka ollut ja vielä on paljon tehtävää. Olin Kuopiossa 1970-luvulla. Jokisen porukat kehittelivät sähköistä sairaskertomusta. Sanottiin, että olivat kehityksen kärjessä. Näin ainakin muistelen.Uuden teknologian soveltamisen suurin pulma on kaiken aikaa ollut ihminen, hyvinvointipalveluissa kahdesta suunnasta, ihminen asiakkaana ja ihminen ammattihenkilönä. Joillekin asiat ovat helppoja, toisille ei. Kun en jotain osaa, soitan lapsenlapsille. Useimmiten ratkaisu löytyy muutamassa minuutissa.Kovin vähän tulee keskusteluun ihmisten kokemus hieman tarkemmin eriteltynä: Miten uuden järjestelmän kokevat eri sukupolvet? Olisin erityisen kiinnostunut 1990-luvulla syntyneiden ammattihenkilöiden kokemuksista.Toinen kiinnostava kysymys on toiminta erilaisissa tilanteissa. Sain viime keväänä tutustua edistyksellinä pidettyyn kuntayhtymään ja sen tiedon hallinnan uusiin sovellutuksiin. Jo neljän vuoden ajan oli saatu kustannustietoa henkilökohtaisesti. Siis kasautuen asiakkaan kustannukset yhtymän palveluissa. Teknisesti OK, mutta laatu kyseenalaista. Kirjaamisessa suurta vaihtelua tulkinnoissa ja kattavuudessa. Tulkinnat muuttuvat kun henkilöt muuttuvat. Arjen tilanteista keskustelin varttuneen ylilääkärin kanssa. Hän palautti tajuntaani todellisuuden. Kello on kaksi kevätaamuna. Muutama tunti on kulunut leikkaussalissa. Auto odottaa pihassa, mahdollisimman pian nukkumaan kotiin. Mutta ensin on hoidettava kertomusmerkinnät. Ei siinä jaksa puolta tuntia askarrella. Eri versioissa samaa tarinaa monelta arjen ahertajalta.Miten ihminen selviää? Erilaisissa tilanteissa, tietoteknologian hyödyntäjinä erilaisia sukupolvia. Millaista vaihtelua samanikäisten joukossa. Ei vain uutisia ja keskusteluja joukkoviestinnän ehdoilla, vaan arkista tietoa. Joskus puhuttiin laadun hallinnan kolmesta ulottuvuudesta, josta yksi oli työntekijä. Onko tänä 'keterien kokeilujen aikana' saatavissa edellä kuvattua tietoa Apotin käyttöönototon tuottamista kokemuksista yleistettävästi, ei vain tapaustarinoina, kysyy vanhus Näsijärven rannalta?
Ollin kommentti: Joo, on olemassa kaksinkertainen hitausmomentti. Ensimmäinen koskee työkulttuuria ja sen muuttamista/ muuttumista. Toinen koskee tietojärjestelmiä ja niiden muuttamista. Oma kokemus jälkimmäisestä liittyy edesmenneen prof. Paul Grönroosin rooliin terveydenhuollon IT-järjestelmien uudistamissa. Paul oli käymässä USA:ssa 80-luvun alussa ja totesi alustuksessaan, että sähköinen potilaskertomus kaikkine hienouksineen on aivan tuota pikaa tulossa. Niin hidasta on ollut. Ja yhdessä työkulttuuri sekä tietojäjestelmät - erityisesti niiden käyttöliittymät aiheuttavat kyllä ongelmia näköjään edelleen.


Päivitys 9.2.2020: Leena Kononen kommentoi:
Leena Kononen En ole seurannut Apotin rakentamista. Tiedän, että siinä on iso joukko hyviä alan ammattilaisia mukana. Ja uudistus on todella tarpeen. Tietojärjestelmäuudistuksissa hankaluutena on, että porukan, joka on tottunut tekemään asioita vuosikymmeniä samalla tavalla olisi kyettävä ajattelemaan ihan uusiksi, rohkeasti ja mielikuvitustaan käyttäen ja poisoppimaan vanhasta.
Toinen asia, jota olen miettinyt on tieto - tulisiko järjestelmistä parempia jos niitä lähdettäisiin tekemään ensisijaisesti tietosilmälasit päässä?
Kolmas on, että tehdään SOA-orientoituneesti, yhteen kytkettävillä ja keskenään yhteentoimivilla osakokonaisuuksilla

Ollin kommentti:  Poisoppiminen kyllä liittyy sitkaaseen työkulttuuriin, jota on vuosien ja vuosikymmenten aikana kehitetty. Niin lähtisin tekemään niitä tietojärjestelmiä käyttäjän tietotarpeet- silmälaseilla. Kolmas eli yhteentoimivuus - olen samaa mieltä.

Päivitys 11.2.2020: Kommentteja Kantan tietojen rakenteisuudesta vs. vapaasta tekstistä (Miika Parvio, Mikko Huovila, Konstantin Hyppönen). 
Miika Parvio Mielenkiintoinen kirjoitus. Kirjoitit, että Kanta-arkisto käyttää teksimuotoista kertomusdataa(tms). Nähdäkseni Apotti on kuitenkin ottanut ensimmäisenä käyttöön Kanta-arkiston rakenteisen tiedontallennuksen mahdollisuuden (nk. 2016 -mukaiset rakenteet). Muut tulevat hiljalleen perässä. Toki Kanta -arkisto sisältää vielä enimmäkseen kuvailemasi tekstimuotoista kertomusdataa, mutta hiljalleen tämäkin muuttuu, kun uudet järjestelmät alkavat ottaa Kanta-arkiston jo käytössä olevia rakenteisen kirjauksen ominaisuuksia käyttöön.

Mikko Huovila Tämä on tärkeä huomio. Kantassahan on paljon rakenteita, mutta niitä ei juurikaan hyödynnetä vielä käyttöliittymissä. Ns. näyttömuotoiset asiakirjat antavat virheellisen kuvan siitä, että mitä HL7 CDA:han on oikeasti tallennettu.

Konstantin Hyppönen Tämä on kyllä aika sitkeä myytti, että Kantaan tallennettavat tiedot olisivat täysin vapaata tekstiä. On siellä toki sitäkin, mutta rakenteista tietoa on runsaasti. Esimerkiksi suun terveydenhuollon tiedot ovat miltei puhtaasti rakenteiset. Ja lisää rakenteisuutta on tulossa, esim. lääkkeiden annostuksen rakenteistaminen on meneillään juuri nyt.
Ollin kommentti: Korjasin tekstiä näiden kommenttien pohjalta.
Viitteet


(1) Apotti-hankkeen päävaiheet ja aikataulutus, nyt ollaan hankkeen toteutus- ja käyttöönottovaiheessa; https://www.apotti.fi/hankkeen-seuranta/

(2) Taustalähteinä tälle kirjoitukselle ovat ennen muuta Helsingin Sanomien analyysit sekä uutiset Apotista 30.1.2020 alkaen

HS-artikkeli: Maija Aalto: ”Syvä huoli Apotista”, 30.1.2020
HS-artikkeli: Veera Paananen: " Husin hallitus ei halua kommentoida Apotin ongelmia: ”Ainahan sairaalassa kuollaan myös johonkin” , 30.1.2020

HS-artikkeli: Katja Kuokkanen: ”Valvira: Apotti oli osallisena kuolemaan”. 1.2.2020

HS-artikkeli: Pauliina Grönholm: Apotti-järjestelmän laaja käyttöönotto sujui hyvin, 2.2.2020
HS-pääkirjoitus: Tietotekniikka muokkaa myös terveydenhuollon työtapoja, 2.2.2020


(3) Amerikkalainen yhteiskunta ja terveydenhuoltojärjestelmä:

Kuva: Taskalaisen päivälehden artikkelista 30.9.2019
(4) IT-ammattilaiset ovat keskustelleet jo Apotin suunnittelu-, määrittely- ja kilpailutusvaiheessa EPIC:n suljetusta järjestelmästä ja monoliittisuudesta. Avoimuutta esiin nostavissa näkökulmissa ja APTJ-suunnitelmissa sekä osin toteutuksissa on nostettu keskiöön erilaiset kansainväliset standardit (HL-7-yhteisö). Tosin nämäkin on otettu huomioon monelta osin Apotin suunnittelussa. Viime aikoina on keskusteltu  modulaarisuudesta ja avoimista järjestelmistä myös kansainvälisessä keskustelussa ja standardeja määriteltäessä. Keskustelussa on, miten saataisiin ns. Open EHR -standardia tuotua osaksi potilastietojärjestelmiä. Niin tämä on tiedostettu myös EPIC:ssä ja yhteentoimivuutta nostettu esille: https://open.epic.com/Home/EpicOnFHIR . Samoin on nostettu esille ekosysteemin käsite. Tätä käyttävät eri APTJ-järjestelmiä kehittävät yhteisöt kukin omilla tavoillaan. Näin tekee myös Apottiyhteisö. Kirjoitin tästä aiheesta blogikirjoituksen ja se on myös Tietoasiantuntijalehden numeroon 4/2019 otsikolla: "Tiedon ekosysteemi, mutta kenen ehdoilla". https://ollintuumailut.blogspot.com/2019/01/tiedonhallinnan-ekosysteemi-avoin-ja.html