Olisiko Kuuselan "Syytös"- kirjassa analogiaa Soteen?

Hanna Kuuselan kirjan "Syytös- muuan akateeminen komitragedia" (Vastapaino 2024) luin ns.yhdellä istumalla. Voin suositella niillekin ihmisille, joilla akateeminen maailma ei ole tuttu. Kirja on autofiktio tai Hannan mukaan itse asiassa autofakta hänen kokemuksistaan Tampereen korkeakoulusäätiössä. Mikä ihmeen säätiö? Törmäsin tähän säätiöön pari vuotta sitten, kun pikkuyrityksemme konsulttina tein säätiölle tietoarkkitehtuurityönä. Sen keskeinen tarkoitus oli saada yhtenäistettyä säätiön hajanaiset tietojärjestelmät. Hanna ei kerro, että säätiö on perustettu yhdistämäänTampereen yliopiston, Tampereen teknisen yliopiston (tai vanhemmalta nimeltä Tampereen teknillisen korkeakoulun) sekä Tampereen ammattikorkeakoulun toiminnot yhden organisaation alle.

Tiivistetysti Kuusela syyttää säätiön johtoa perinteisen Humboltilaisen sivistysyliopiston muuttamisesta nyky-työelämää palvelevaksi koulutuksen ja tutkimuksen tuotantolaitokseksi. Tutkimuksen ja opetuksen kriittinen vapaus on alistettu ennen muuta teknologiateollisuuden tarpeille. Toinen keskeinen syytös on, että entinen yliopiston sisäinen demokratia on hukattu. Jo 1960- ja 1970-luvuilla ajettiin ylopistodemokratiaa eli opiskelijoiden mahdollisuuksia osallistua yliopiston päätöksentekoon. Kompromissina syntyi ratkaisu, jossa päätöksentekoon osallistuivat professorit, tutkimus- ja opetushenkilökunta ja opiskelijat. Nyt säätiössä ulkoiset sidosryhmät ottivat vallan, erityisesti teknologiateollisuus. Opetus- ja kulttuuriministeriö (OKM) keskitti säätiön ohjauksen taloudelliseen ohjaukseen - resurssien leikkaukseen. Hannan kirjan lopulla hän totesi, että demokratiataistelun tuloksena säätiön johtoon saatiin lopulta professorikuntaa edustamaan yksi henkilö.  

"Syytös" on seikkaperäinen surullinen ja jopa henkilökohtaiseen ahdistukseen ulottuva tilitys sisäisen demokratian rappeutumisesta sekä sivistysyliopiston idean häipymisestä markkinavoimien alle. Vanhat tieteenalarajat pyrittiin rikkomaan ja muodostamaan työelämän tarpeisiin perustuvia uusia oppialojen kombinaatioita. Hylättiin tieteellisen tutkimuksen keskeinen autonomia ja voima tuottaa kriittistä tutkimusta. En tiedä, miten pitkälle tämä hylkääminen on edennyt. Kuusela on kuitenkin kirjan lopussa toiveikas sivistysyliopiston paluun suhteen. Kun markkinaehtoinen toimintatapa keskittyy nykyisen työelämän tarpeiden tyydyttämiseen, niin sivistysyliopisto katsoo kauemmaksi tulevaisuuteen ja hakee uusia näkökulmia vastaan tuleviin tulevaisuuden haasteisiin kriittisen tutkimuksen ja opetuksen avulla.

Miksi kiinnostuin Hannan kirjasta? En ole ollut yliopistomaailmassa sitten 1970-luvun. Sen sijaan työurani on ollut sotemaailmassa yli 45 vuotta. Sotemaailmassa on viimeisten parinkymmenen vuoden aikana ajopuun lailla edetty samantapaisten ongelmien pariin kuin tässä yliopistotapauksessa. Ministeriötasolla OKM:n sijasta sotessa valtaa käyttää nyt valtiovarainministeriö apurinaan sosiaali- ja terveysministeriö. Hyvinvointialueille suora valtion rahoitus tarkoittaa resurssien leikkauspolitiikassa näennäisdemokratiaa. Alueilla ei ole autonomista asemaa. Aluevaltuustojen itsenäinen päätäntävalta on jo alkumetreillä kavennettu minimiin. Itse asiassa rahaohjauksen rinnalle on luotu myös mikromanagerointi yksityiskohtaisen lainsäädännön turvin. Edelleen verrattaessa yliopistojen aikaisempaan kolmikantaan: professorit - muu tutkimus- ja opetushenkilöstö - opiskelijat voidaan tavallaan rinnastaa sotemaailmaan. Kun yliopiston palvelut ja tuotteet ovat tutkinnot ja tutkimukset, niin sotessa ne ovat kansalaisten pärjäämisvajeisiin kohdistuvia palveluita niin sosiaalihuollossa kuin terveydenhuollossa. Kun säätiössä valtaa käyttävät konsistori ja hallitus, niin hyvinvointialueilla valtaa käyttävät aluevaltuusto ja aluehallitus. Kummassakin organisaatiossa varsinaisilla ammattilaisilla on rajallinen valta suhteessa ulkoisiin tahoihin (ministeriöt ja sotessa yksityiset palveluntuottajat). Opiskelijoilla on rajallista vaikutusvaltaa, mutta vielä rajallisemmin vaikutusvaltaa on sotessa asiakkailla / potilailla. Vuosien varrella sotessa on tapahtunut ajopuun lailla merkittävä yksityisten palveluiden kasvu ja keskittyminen. Tilanne ei ole minkään tahon hallinnassa. Valitettavia eimerkkejä ovat terveysasemien hallitsematon lakkauttaminen, yksityisten terveysasemien ja sosiaalipalveluiden kasvu ja keskittyminen harvojen toimijoiden käsiin. Hyvinvointialueet ovat puun ja kuoren välissä. Pitäisi tarjota kansalaisille heidän tarvitsemansa palvelut, joista merkittävä osa on yksityisten toimijoiden tuottamaa. Samalla VM edellyttää ostopalveluiden karsimista.

Olemme kolme konkaria (Olli Nylander, Kauko Koivuniemi, Mikko Nenonen)  kirjoittaneet kirjan nimeltä "Sote 3.0 - kohti uutta kulttuuria". Kirja on painossa ja ilmestyy kahden viikon sisällä. Emme pyri sillä rikastumaan, vaan pikemminkin saamaan aikaan uudenlaista keskustelua ja toimia - uutta kulttuuria soteen. Kirjamme keskiössä on kansalaisten pärjääminen ja pärjäämistaidot sekä pärjämislisä, jonka hyvin toimiva palvelujärjeselmä voi tarjota kansalaisille. Ehdottamamme sote 3.0 lähtee kansalaisesta liikkeelle eikä ylätason "himmeleistä", kuten viimeisten kymmenien vuosien uudistussuunnitelmissa on käynyt. On saatava aikaan pärjäämiskulttuurin muutos, jossa kansalaisten, asiakkaiden, potilaiden tarpeet (eli pärjäämisvajeet) ja palvelujen tarjonta kohtaavat optimaalisesti ja vaikutuksia tuottaen. Tällä hetkellä soten kokonaisuus on hallitsemattomassa tilassa. Kunhan saamme kirjan ulos painosta, voimme avata tarkemmin ajatteluamme ja ehdotuksiamme. Kirjamme ei ole "syytös", vaan se kuvaa ajopuun lailla tapahtunutta kehitystä ja poimii esille keskeiset sudenkuopat tiellä kohden uutta pärjäämiskulttuuria. Aivan kirjamme lopuksi avaamme oman ehdotuksemme sote 3.0:n. Se sisältää selkeän tavoitetilan sekä etenemispolun kohti tuota tavoitetilaa. 

Kirjaa voi ennakkoon tilata meiltä kolmelta konkarilta. Ollin sähköpostiosoite on: olli.nylander1@gmail.com. Hinta on 20 euroa plus postituskulut. Samalla hinnalla voi tilata kirjaa BOD:ltä (Books on Demand, BOD.fi). Kirjasta ilmestyy myös sähköinen versio, jota voi tilata kirjoja myyvistä verkkokaupoista - vaikkapa Adlibris.

Vuoden kohokohdat blogissani

 

Tässä kuvassa kolmea konkaria haastatellaan Mediuutisiin  kirjahankkeestamme

Olen joskus aikaisemmin tehnyt yhteenvetoa blogikirjoituksistani vuoden varrella. On jäänyt viime aikoina vähiin. Tässä mielestäni tietyt kohokohdat perusteluineen. Yllä oleva kuva liittyy lokakuusta joulukuuhun kirjan tekemiseen yhdessä Kauko Koivuniemen ja Mikko Nenosen kanssa.

Tammikuu: Koskettava elokuva The Father dementikoista: https://ollintuumailut.blogspot.com/2024/01/koskettava-elokuva-father-dementikosta.html

• Perustustelu:  Siinä kuvataan aidon oloisesti mielen muutoksia ja muistikuvien sekaisuutta ajassa, paikassa. Mutta kuvaus nostaa esille myös läheisten tuskan ja joskus toivottomuudenkin.
• Olen kokenut tämän tuskan seuratessani suhteellisen läheltä dementikko.-omaiseni mielen muutoksia, masennusta ja tuskaa sekä hänen vaimonsa huolta ja tuskaa. 

Helmikuu:  Vaikuttavuusseuran paneelissa pelkkiä lääkäreitä: https://ollintuumailut.blogspot.com/2024/02/vaikuttavuusseuran-paneelissa-pelkkia.html

• Perustelu: Vaikuttavuus on ollut ja on edelleen keskeinen peruste hyvälle hoidolle. Ja toinen perustelu on, että seura on puuttunut hoidon ja palvelun turhiin osiin - hukkajahtina. Jahdissa on ollut kolme näkökulmaa: terveydenhuolto, sosiaalihuolto ja lääkehuolto.
• Olen omalta osaltani edistänyt vaikuttavuuden ja vaikutusten ilosanomaa nostamalla ihmisten, kansalaisten, asiakkaiden, potilaiden pärjäämisen keskiöön yhdessä Kauko Koivuniemen kanssa ja myöhemmin myös Mikko Nenosen kanssa 

Maaliskuu:  Tiina Soininen, Olli Nylander: Tietojohtamisen Podcast 2024: https://ollintuumailut.blogspot.com/2024/02/vaikuttavuusseuran-paneelissa-pelkkia.html

• Perustelu: Näkökulmamme on toisaalta yleinen tietojohtaminen. Toisaalta sovellamme sitä sosiaali- ja terveydenhuoltoon. Tekemämme palvelu on osa ammattikorkeakoulun tietojohtamisen koulutusohjelmaa. Podcastit ovat ns. avointa tietoa.
• Kun Tiina pyysi minua mukaan tähän Podcastin tekoon, en voinut kieltaytyä, koska en ollut aikaisemmin tällaista tekemässä. Saimme aikaan 6-osaisen sarjan. Jokainen osa on noin 30 minuutin mittainen, jossa Tiina haastattelee ja kommentoi jutusteluani. 

Huhtikuu: Ei blogikirjoituksia - oltiin mamman kanssa Euroopan turneella.  Julkaisin blogissani toukokuussa matkaan liittyen blogikirjoituksen: "Olemme hitaita, mutta kotona": https://ollintuumailut.blogspot.com/2024/05/olemme-hitaita-mutta-kotona.html

• Perustelu: Asuntoautoilu Euroopassa on myös seikkailua digimaailmassa. Matkustuksen hitaus oli suhteellista, kun koti oli koko ajan mukana. Sen sijaan digihitaus ilmeni monin tavoin: auton hallinnan käyttöliittymät, tuskailu Elisan reitittimen kanssa, navigointi ja navigaattorit. 
• Selvisimme kaikesta, myös toisistamme. Kyllä matkailu avartaa.

Toukokuu: Sote-atk-päivät 2024 Tampere - suuri ja mahtava tapahtuma; https://ollintuumailut.blogspot.com/2024/05/sote-atk-paivat-2024-tampere-suuri-ja.html

• Perustelu: Tämä on traditio, johon olen osallistunut vuosikausia. Onhan se pakko.  Aktiivisuus on palkittu ATK-Senaattorin arvonimellä jo vuosia sitten. Tapahtuman historia on liki 50-vuotias, eikä ATK-nimeä siitä tulla poistamaan. Lienee Suomen suurin kongressitapahtuma: liki 2000 osallistujaa, näytteille asettajia satakunta. 
• Tapahtumalla on kaksi antia: 1. hienot alustukset ja runsas näytteille asettajien tarjonta, 2. verkostoituminen. Olin myös edistämässä omalta pieneltä osaltani StartUp-yrityksen "Team Care oy"- tuotteen ensiesittelyä  Riina Rubinsteinin johtamana (https://teamcare.fi/)

 Kesäkuu: Vanhustenhuolto - herätys valtiomahdit; https://ollintuumailut.blogspot.com/2024/06/vanhustenhuolto-heratys-valtiomahdit.html

• Perustelu: Ympärivuorokautista hoitoa tarjotaan muistisairaalle Suomessa usein liian myöhään, osoittaa tuore tutkimus. Kun vanhustenhoito ei toimi, vanhukset päätyvät päivystykseen. Siinä vaiheessa he ovat usein niin huonokuntoisia, että päivystyksen on lähetettävä heidät sairaalahoitoon. 
• Olen puhunut ja nostanut esille vanhustenhuollon ongelmia ja niiden ratkaisumahdollisuuksia vuosikymmeniä - aluksi pienen virkamiehen vinkkelistä, sitten oto. tutkijana, sitten osana valtakunnallista tilastouudistusta, sitten blogistina ja nyt lopulta eräänlaisena kokemusasiantuntijana. 

Heinäkuu: Palvelukonseptiin kirjatut tavoitteet ja menettelytavat ikääntyneiden ympärivuorokautisessa palveluasumisessa:  https://ollintuumailut.blogspot.com/2024/07/palvelukonsepti-ikaantyneiden.html

• Perustelu: Palveluasumisen tavoitteet ja reaalimaailma eivät aina toteudu. Tieto ei aina kulje. 
• Kesäkuun kirjoitukseni ja tammikuun kirjoitukseni todentuvat, kun seuraan dementikko-omaiseni ponnisteluja palveluasumisessa. 

Elokuu: Ikääntyminen ja pärjääminen - Mikon ja Ollin puheenvuoro 16.8.2024; https://ollintuumailut.blogspot.com/2024/08/ikaantyminen-ja-parjaaminen-mikon-ja.html

• Perustelu: Ystäväni Kauko Koivuniemen kanssa teimme vuonna 2023  10-osaisen blogikirjoitusten sarjan aiheesta "Me pärjäämme". 10-osassa tiivistimme sanoma yhdeksi käsitteeksi: "Pärjääminen on taitoa tulla toimeen omien sosiaalisten ja terveydentilaan liittyvien poikkeavuuksien kanssa (= poikkeamat lääketieteellisissä mittauksissa ”normaalina pidetyistä” ja myös poikkeamat lainsäädännössä määritellyistä normeista) ja taitoa ohjata elämänsä kulkua joko yksin tai yhdessä kumppanin tai kumppaniverkoston kanssa." ks. Me pärjäämme: https://ollintuumailut.blogspot.com/2023/08/me-parjaamme-osa-10-me-opimme-siksi.html
•  Pidimme Mikon kanssa dialogina esityksen Kuopiossa. Samalla Mikko sai innostuksen pärjäämisen maailmaan.
  

Syyskuu: Matkani Rovaniemelle sote-tietojohtamisen ytimeen verkostopäiville; https://ollintuumailut.blogspot.com/2024/09/matkani-rovaniemelle-sote.html

• Perustelu: Tietojohtamisen verkostopäivät ovat samalla tavalla traditio, johon olen melkein joka kerta osallistunut. Esitykset ovat otsikon ydintä ja taso on korkea - yleensä. Tapahtuma on paisunut vuosien varrella.
• Loppupohdintaa lentokentällä: Vielä Rovaniemen kentällä innostuimme pienellä porukalla vertailemaan, mitä on joskus 90-luvulla tehty tietojohtamiseen liittyen ja mitä on vielä niistä ajoista jäljellä. Yllättävän paljon on jäljellä - ehkä mielestäni vähän liikaakin. On se niin, että tämä muutoksen vauhti on verkkaista. Korona taisi vaikuttaa THL:ssä nopeuttavasti tietojen käsittelyyn ja raportointiin. Tekoäly saattaa ehkä vaikuttaa tietojohtamiseen ellei se hyydy matkalla. 

 Lokakuu ja marraskuu olivat hiljaista aikaa bloggarille: ei kirjoituksia

• Perustelu: Käynnistimme Ravintola Kosmoksessa kirjahankkeen yhdessä Kauko Koivuniemen ja Mikko Nenosen kanssa. Otsikko on tällä hetkellä: Sote 3.0 kohti soten uutta kulttuuria: - Suomen muutosmatka kolmen konkarin kertomana, kansalaisten pärjääminen ja pärjäämistaidot keskiössä, sote 3.0: uusi toimintatapa ja uusi organisaatio. 
• Olen kirjassa ns. ykköskirjoittaja, mutta kahden muun konkarin kanssa tämä työ on ryhmätyötä, jossa sovitetaan yhteen ajatuksiamme, kokemuksiamme ja kirjoittamista.On sinänsä minulle uusi kokemus. 

Joulukuu: Aamu Kelassa - aluevaalitilaisuuksien etkot 10.12.2024; https://ollintuumailut.blogspot.com/2024/12/aamu-kelassa-aluevaalitilaisuuksien.html

• Perustelu: Halusin selvittää, miten lähellä kolmen konkarin kirjaprojekti on aluevaltuutettujen sotekeskusteluja. 
• Vertailuna voin todeta, että paneelin aiheet ovat tuttuja kirjassamme, mutta otteemme on ihmisten, kansalaisten pärjääminen ja sen perusteella sotepalveluiden kokonaisuuden hallinta. Käymme läpi periaatteita, historian painolastia, nykytilanteen haasteita, mutta ehdotamme myös uutta kulttuuria ja organisointia.  

Tieto ja turvallisuus – seminaari 24.-25.10.2024 -täynnä hienoja alustuksia

Tietojohtaminen ry:n järjestäämän kahden päivän seminaari oli täynnä upeita alustuksia kohdentuen teemaan tieto ja turvallisuus. Yhdestäkin alustuksesta saisi blogiin kunnon jutun. Mutta päätimme toisen osallistujan kanssa, että teen kattavan jutun kaikkien alustusten pohjalta. Toinen henkilö keskittyy Timo Hämäläisen ja Jarno Limnellin alustuksiin. Kaikki nämä jutut tullaan julkaisemaan Tietoasiantuntijalehden numerossa 5/2024. (https://www.tietojohtaminen.com/tietoasiantuntija-52024)

Tietoa uhkaavat jatkuvasti väärinkäytökset, virheellisyydet, puutteet. Kaikki nämä ovat tiedon käytön turvattomuutta. Tieto on toisaalta keskeinen väline turvallisuuden ylläpitämisessä.  Seminaarille asetettiin tavoitteeksi vastata viiteen kysymykseen. Yritän tässä yhteenvedossani koota kysymysten vastaukset 10 alustuksen pohjalta.

Kuinka luotettavalla täsmätiedolla lisätään turvallisuutta?

Turvallisuutta voidaan lisätä Harri Jalosen mukaan ”tiedon huoltovarmuudella”. Sen avulla lisätään ”informaatioresilienssiä” eli informaation omaa sietokykyä ja sitkeyttä. Turvallisuuden uhkat muodostuvat mis- ja disinformaatiosta, mutta uhkia muodostuu myös tiedon määrän jatkuvasta kasvusta ja sen hallintavaikeuksista. Vastassa ovat myös tietämättömyys tai välinpitämättömyys hyödyntää olemassa olevaa tietoa.

Oleellinen ongelma on tiedon siiloutuminen ja ”kuplautuminen”. Tärkeätä on rakentaa siilot ja kuplat ylittäviä tai läpäiseviä yhteentoimivuuden ja tiedon kulun reittejä. Oleellista on myös löytää keinot, jotka hyödyntävät suuresta tietomassasta tarpeellisen tiedon. Kaikkea tietoa ei kannata hyödyntää kaikkeen turvallisuustyöhön. Hyvän esimerkin tiedon määrän hallinnasta kertoi Isto Mattila esitellessään meriturvallisuuden ennakointiin valjastettua dataa. Toinen esimerkki oli Sari Näsin ja Stiina Kivimäen alustus mediatiedon hyödyntämisestä yhteiskunnallisten trendien havainnointiin strategiatyössä.

Tekoäly on sekä uhka että mahdollisuus turvallisuustyössä. Usea alustaja varoitteli epäluotettavan tiedon ongelmista tekoälyn hyödyntämisessä. Lisäksi  Mikael Vakkuri nostaa esille tekoälyn algoritmien ongelmallisuuden: 1. onko algoritmin tulkinta relevanssista ”oikea”, 2. onko algoritmin käyttämä datareliaabelia ja validia, 3. kohtaavatko analytiikka ja tiedon tarpeet, 4. voiko ja miten tekoälyn avulla mahdollistaa automaattista päätöksentekoa.

Toisaalta edellä kuvatut Mattilan sekä Näsin ja Kivimäen esimerkit todistavat, että turvallisuutta voidaan edistää tiedon hyödyntämisenä tekoälyn tuomalla analytiikalla.

Mitä riskejä ympäristössämme on?

Mika Susi avasi riskien maailmaa luokittelemalla ne viiteen kategoriaan: 

1. henkilökohtaiset riskit, 
2. organisaation operatiiviset riskit, 
3. projektiriskit, 
4. strategiset riskit, 
5. kokonaisvaltaiset riskit, joissa on aineksia 1–4 riskeistä. 

Tulkintani mukaan tähän viidenteen riskiin kuuluvat myös systeemiset riskit (esim. toimitusketjuissa). Mika nostaa esille vielä listan nousevista riskeistä: taloudellinen epävarmuus, geopoliittinen epävarmuus, teknologiariskit, kyberriskit, jatkuvuusriskit, logistiikkaan ja toimitusketjuihin liittyvät riskit, mis- ja disinformaatio, regulaatioriskit.

Globaalit riskit liittyvät yleisen maailmanjärjestyksen muutokseen. Toisen maailmansodan jälkeen saatiin aikaan suhteellisen stabiili turvallisuustilanne, jossa oleellisena turvaajana oli YK ja sen eri järjestöt mukaan lukien rauhanturvaajat. Kuitenkin 1980-luvulta saakka tätä stabiilia tilaa on haastettu mm. uuden teknistaloudellisen paradigman avulla. Globalisaatio on saanut aikaan markkinoiden avautumisen, jota sitten on alettu uhkaamaan protektionismilla. Turvallisuusriskit näkyvät myös erilaisina vastakkainasetteluina niin henkilöiden kuin organisaatioiden ja valtioiden välillä. Uhkana ovat riskien eskaloitumisena. (mm. Jarno Limnellin alustuksessa). Myös Timo Hämäläinen avaa aihetta puhumalla mm. ”kompleksisuusriskistä”. Helena Berg avaa sekä Timon että Jarnon alustuksia tarkemmin tulevassa Tietoasiantuntijalehden numerossa 5.2024.

Miten tietoa käytetään johtamisen ja turvallisuuden perustana?

Monen alustajan perusajatuksena on yhdistää turvallisuusajattelu osaksi johtamista. Se ilmenee kokonaisvaltaisessa riskien hallinnassa. Tähän liittyvät myös ennakointi- ja skenaariomenetelmien hyödyntäminen johtamisessa.  Turvallisuusriskejä ovat myös toiminnan jatkuvuusriskit. Ja jatkuvuuden hallinta on osa johtamista.

Johtamisen suurena haasteena ovat monimutkaiset ongelmat ja kompleksiset ongelmat. Ne luovat epävarmuutta ja epäselvyyttä johtamiseen. Monimutkaiset ongelmat ovat periaatteessa hallittavissa omin keinoin, kun taas kompleksiset ongelmat liittyvät organisaation hallittavuuden ulkopuolisiin tekijöihin. Helposti käy niin, että suuret päätökset tehdään suurimman tietämättömyyden vallitessa. Vastalääkkeeni on Jalosen mielestä tietämättömyyden esiripun poistaminen ja täsmätiedon nostaminen keskiöön.

Kuinka riskit hallitaan?

Riskien hallinnassa on tunnistettava, onko riski henkilökohtainen, organisaatiokohtainen vai laajempi, jopa globaali. Riskien hallintaan on luotu kaksi standardia: ISO 28001 ja ISO 27005. Ennakointi ja jatkuvuuden hallinta ovat keskeisiä riskien hallinnan elementtejä.

Mika Susin mukaan johtamisessa usein ajaudutaan välttelemään tappioita (”loss aversion”). Silloin tappioiden pelko johtaa riskikäyttäytymiseen ja mahdollisuuksien sivuuttamiseen. Vastalääkkeenä tällaisella vaistojen varassa johtamiselle on analyyttinen tietopohjainen riskien hallinta.

Yrityksen riskien hallinnassa voidaan käyttää hyväksi EK:n luomaa yritysriskiturvallisuuden mallia. Mallissa hallitaan liiketoiminnan jatkuvuus, turvallisuus ja vaatimusten mukaisuus. (https://ek.fi/hyotytietoa-yrityksille/yritysturvallisuus/).

Tietojärjestelmiin ja tietotuotteisiin (kännykät, läppärit) liittyy organisaation ja sidosryhmien väliset riskit. Ilmari Luoma avasi tätä IT-riskimaailmaa eri osapuolten välisten sopimusten hallintana sekä toimitusketjujen hallintana. Oleellista on, että sopimus kattaa myös ns. perityt riskit, joita ovat sopimuskumppanin alihankkijoiden kanssa tehdyt sopimukset. Toimitusketjujen riskejä voidaan hallita kuvaamalla ketjut ja niiden avainkohdat.

Mikä on strategisen ennakoinnin merkitys?

Tuomo Kuosa avasi alustuksessaan tätä kysymystä viiden kohdan listalla: 

1. yhteinen ymmärrys, 
2. mahdollisuuksien ja uhkien tunnistaminen, 
3. uudet kehityspolut, 
4. sisäinen kommunikaatio ja ennakointikyky, 
5. edelläkävijyys.  

Tuomon mielestä turbulenssin maailmassa pitää haastaa konservatiivinen strategiatyö. Konservatiivinen eli perinteinen strategiatyö etenee lineaarisesti tutuilla kaavoilla eteenpäin. Seurauksena on: ”Saman toimialan kilpailijat voivat tehdä samantyyppistä visiointia, ennustuksia ja odottavat tulevaisuuden olevan tietynlainen.” Ennakointiin perustuva strategiatyö puolestaan perustaa analyysin vaihtoehtoisista tulevaisuuksista ja niiden vaikutusten arvioinnista linjalla mahdollisuudet, uhat, epävarmuudet. On siis useita todennäköisiä tulevaisuuksia yhden sijaan.

Toinen väline Tuomon työpakissa on skenaariomenetelmä, jossa vastataan seuraaviin kysymyksiin: 

1. mitä tulee tapahtumaan, 
2. mitä voisi tapahtua, 
3. miten tavoitteet voidaan toteuttaa, 
4. miten voidaan luovia toimintaympäristössä, 
5. miten erilaiset tavoitteet voidaan saavuttaa – siis korkeat, pitkän ajan tavoitteet ja pienet nopeasti realisoitavat tavoitteet.

Jarno Limnellin mielestä yksilötasolla ennakointia on kyky toimia ja ylläpitää toimintakykyä – siis resilienssiä. Ja yhteiskunnan kokonaisturvallisuus koostuu neljästä osa-alueesta: todellisuus, tunne, sietokyky eli resilienssi ja kulttuuri. Tästä voi lukea tarkemmin Helena Bergin jutusta tulevassa Tietoasiantuntijalehden numerossa 5.2024.(https://www.tietojohtaminen.com/sites/default/files/tietoasiantuntija_5_2024_berg_epavakaina_aikoina_korostuu_luottamus.pdf)

Aamu Kelassa - aluevaalitilaisuuksien etkot 10.12.2024

Kuvassa vasemmalta Kelan pääjohtaja Outi Antila, Tiina Merikanto ja panelistit

Kutsu. Sain kutsun Aamu Kelassa -tapahtumaan, joka oli ensimmäinen aluevaalitilaisuus. Kelan pääjohtaja Outi Antilan toivotti tervetulleiksi paneelin osallistujat ja yleisön paikanpäällä sekä etänä. Tapahtuman moderaattorina, kyselijänä toimi monille tuttu toimittaja (nyt emerita) Tiina Merikanto. Oli systemaattinen ja topakka Tiinan ote. Aika riitti ja kaikki saivat puhua rajoitetusti. 

Kelan tervehdys. Outi Antila kertoi Kelan roolista tässä aluevaaliasiassa. Itse asiassa Kelalla ja hyvinvointialueilla on monia yhteisiä asiakkaita. Tavoitteena on, että etuudet ja palvelut tuotetaan periaatteella: oikea palvelu, oikea etuus, oikeaan aikaan. Kokemukseni pohjalta tämä on ihannetilanne, joka ei aina toteudu monestakin syystä. Eräs syy Antilan mukaan ovat tiedon liikkuvuuden esteet. Esimerkkinä yhteen toimivuudesta etuuksissa ja palveluissa Antila mainitsee toimeentulotuen - työttömyysturvan- asumistuen. Kun tähän vielä lisään tukien piirissä olevien ihmisten monet sairaudet ja ongelmat, niin kyllä ihanne tuotantoperiaatteista on haastavassa tilassa.

Tunnetila. Tiina Merikanto avasi kyselyrumbansa esittelykierroksella, johon hän toivoi vielä ehdokkaiden kertovan tunnetilansa hyvinvointialueiden nykytilasta. Tässä esitän tiivistyksen: Oskari Valtola (kok) - toiveikas, Panu Peitsaro (LiikeNyt) - surullinen, Hanna-Leena Mattila (keskusta) - varovaisen toiveikas, Riitta Kuosmanen (kd) - kyllä se siitä, Anna Kontula (vas) tunteet yksilöllisiä / ei vastausta, Henrik Wikström (rkp) - syvä huoli, Helena Marttila (sdp) - hankala tunne, Arja Juvonen (ps) huolestunut. Tunnetilat näyttivät surumielisiltä.

Hyvää. Ja kysely jatkuu: Mikä on hyvinvointialueellanne hyvin tehty ja voitaisiin tarjota malliksi naapurille? Tiivistän vastaukset ilman yksilöintiä. Osassa ollaan digin eturintamassa, etäpalveluiden toteutusvaiheessa. Osa korostaa säästövaatimusten kurinalaista toteuttamista. Jossain alueella on voitu vähentää vuokratyötä 60%. Jossain on onnistuttu tarjoamaan uusia töitä muuttuvalla työnkuvalla. Jossain on onnistuttu palvelutuotannon kehittämisessä esimerkillisesti, mutta ihmetelty, miksi malli ei leviä oman alueen ulkopuolelle.

Korjattavaakin löytyi: Teen jälleen koonnoksen vastauksista ilman yksilöintiä. 

• Taloudenpito on korjautunut, mutta palvelut ovat kärsineet joskus rankastikin. Säästöt ovat olleet joskus jopa absurdeja  kuten sairaaloissa tarjotaan alusasuksi vain miesten mallia. 
• Paljon korjattavaa nähtiin digipalveluissa. Erityisesti huoli oli, miten vanhukset pärjäävät näiden palveluiden kanssa. 
• Kuntien vastuulla oleva hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen koettiin haastavaksi, koska heikko edistäminen koituu viime kädessä hyvivointialueille palvelutarpeiden lisääntymisenä. Monelta vastuutaholta puuttuu usko ennaltaehkäisyyn, koska tulokset saadaan vasta viiveellä.
• Asianosaiset tahot pitivät HUS:n erityisasemaa huonona ratkaisuna (se tiedettiin etukateen). Rahavirrat alueelta HUS:iin kirpaisevat aluetta tai sitten ne ovat riittämättömät HUS:n kannalta.
• Omaishoidon tuen leikkaukset ovat hankala yhtälö koko vanhusten palvekokonaisuudessa. 
• Nykyjärjestelmässä on demokratiavaje. Rahoituslaki on määräävä laki. Sote-palvelut ovat alisteisessa asemassa ja alueilta puuttuu oma päätäntävalta. Valtio ja erityisesti VM päättää kaikesta. Tämä on todella tuttu ilmiö. Tietysti osa panelisteista korosti, että on tämä hallitusohjelma ja sen säästöohjelman välttämättömyys. Tiina kyllä puuttui ponnekkaasti näihin puheisiin ja totesi, että kaikki tämän tietävät.

Vanhukset. Tietysti Merikanto halusi kysyä vanhuspalveluista. Ovathan ne olleet vuosikymmeniä keskeisiä aihealueita vaalikeskusteluissa, mutta unohdettuja asioita keskustelujen jälkeen. Tiina alusti asiasta. Ympärivuorokautista hoitoa on vähennetty kaikkialla. Kotona pärjääminen on asiantuntijoiden mukaan epärealistinen tavoite. Kotona asustaa yhä heikkokuntoisempia vanhuksia. Näin palveluasumisajat ovat lyhentyneet noin kahdeksi vuodeksi. Ja monien tahojen hehkuttamaa yhteisöllistä asumista on vähän. Tätä puolta panelistit olivat ensin korostaneet, kunnes Tiina oikaisi näitä perättömiä puheita. Omaishoidon huolista kertoi yksi panelisteista. Ja lopuksi Tiina kertoi huolestuttavan kokemuksensa otsikolla "kaksi iäkästä osastolla". Taisivat olla jossain akuuttisairaalassa. Tiina oli kysynyt, minne matka sairaalan jälkeen. Toinen vastasi: "kyllä mut siirretään jonnekin kaksioon". Toinen puolestaan vastasi: "En tiedä, minne minut laitetaan". 

Omalääkäri. Seuraava Tiinan kysymys koski omalääkäri -omahoitajamallia. Tunnetusti mallilla on monia toteuttamistapoja. Tapahtuman isännällä Kelallakin on oma yksityislääkäreihin perustuva mallinsa. Ammattiharjoittajamalli on yksi variantti yksityisistä palveluista. Oulussa on Tiuran malli, jonka perusteella edelliselle hallitukselle paikallinen professori oli tehnyt ehdutosensakin. Kaikki panelistit vakuuttivat, että omalääkärimalli on joltain osin käytössä alueellaan. Tarkemmassa tarkastelussa vakuuttelussa oli joka puolella haasteita ja rajoitteita. Oli myös kokemusperäistä tietoa. Jossain toimi omatiimi. Joku kertoi hyviä kokemuksia siitä, miten oppi tuntemaan asiakkaansa. Työterveydenhuollon mukaan otto oli myös haasteellisesti esillä. 

Perusterveydenhuoltoon liittyvistä asioista Tiina teki muutaman kysymyksen.

• Yksityislääkärit mukaan omalääkärityöhön - oli Tiinan täydentävä kysymys. Yllätyin, kun lähes kaikki panelistit liputtivat tämän asian puolesta. 
• Entä luottavatko panelistit terveyskeskuksiin palveluiden tuottajatahona? Tässäkin kysymyksessä panelistit muodostivat yhtäköyttä-yhdistyksen - kyllä. 
• Ja vielä Tiina tiristi ulos panelisteiltä lyhyen vastauksen perusterveydenhuollon hoitotakuusta 7vrk:ta, 14 vrk:ta vai 3 kuukautta. Tässä rintamalinjat rakoilivat aika odotetusti. Hallituspuolueiden edustajat kannattivat 3kk:n odotusaikaa säästöihin vedoten. Muut empivät eri vaihtoehtojen välillä. Joku totesi jämäkästi, että oikeaan aikaan täytyy päästä hoitoon. Joku piti tuota pitkää odotusaikaa vitsinä. 

Valta. VM:n ja STM:n ohjaavasta roolista oli Tiinan seuraava kysymys. Pitäisikö sitä pienentää vai suurentaa? Anna Kontula avasi pontevasti pelin. Substanssilait ja perustuslaki pitäisivat olla määräävässä asemassa rahalain yli. VM:n hallitsevan aseman sijasta pitaisi STM ja hyvinvointialueet olla hallitsevassa asemassa. Annan mielestä voisi auttaa asiaa rajoitettu aluevero. Tämän jälkeen kaikki tunnistivat VM:n keskeisen roolin. Osa oli Annan kanssa samoilla linjoilla. Osa korosti säästöjen välttämättömyyttä ja siinä VM:n roolia. Nykyinen rahoituslaki oli monen mielestä uudistettava. 

Yhteistyö. Merikannon viimeinen varsinainen kysymys oli, pitäisikö hyvinvointialueet toimia jatkossa yksin vai yhdessä? 

• Panelistit tunnistivat erikoissairaanhoidon aseman ja sen keskityksen periaatteet. YTA-alueet (eli yhteistoiminta-alueet) olisivat osassa yhteistyötä vaativien asioiden foorumeita. 
• Hyvien käytäntöjen siirtäminen oli joidenkin mielestä (jotenkin uutena ideana koettuina) hieno innovaatio. Tosiasia on, että näitä on yritetty vuosikausia. Aina ne ovat tyrehtyneet kateuteen tai perusteluihin erilaisesta organisaatiosta tai rahan ja ajan puutteesta. 
• Yhtenäinen tuntui olevan käsitys tietojärjestelmien keskitetystä toteuttamisesta. Valtion ohjauksen pitäisi olla tiukka. Nyhtähän ei ole niin. Eikä mielestäni kovin lupaavalta näytä tulevaisuuskaan. 

Lopuksi. Tiinakin helpotti panelisteja ja lupasi yleisölle mahdollisuuden kysymyksiin. Panelisteille kysymys kuului: mikä on viestisi äänestäjille? Mielestäni vastaukset olivat laimeita, mitään sanomattomia, joten ei niitä tarvitse tässäkään toistella. Yleisölle Tiina antoi mahdollisuuden kolmeen kysymykseen, jotka koskivat seuraavia aiheita: sosiaalityöntekijäpula, ikäihmisten digitaidot, lastensuojelu. Lastensuojelussa korostettiin ennaltaehkäiseviä toimia ja perhepalveluita. 

Sote 3.0. Kerroin pienelle yhtäväpiirille ilosanomani, että olemme kolme konkaria (kokemusasiantuntemus yhteensä 150 vuotta) tekemässä sote 3.0- kirjaa. Tavoitteemme on se  julkaista omakustanteena ensi vuoden alussa helmikuussa. Vertailuna voin todeta, että paneelin aiheet ovat tuttuja kirjassamme, mutta otteemme on ihmisten, kansalaisten pärjääminen ja sen perusteella sotepalveluiden kokonaisuuden hallinta. Käymme läpi periaatteita, historian painolastia, nykytilanteen haasteita. Lopuksi luomme oman ehdotuksemme sote 3.0 ja sen perustana olevan  pärjäämishyötymallin. Organisointiratkaisumme kerromme, kun kirja ilmestyy. Hahmotus on jo päissämme. Kirjan kirjoittajat ovat: Olli Nylander, Kauko Koivuniemi, Mikko Nenonen. Ja työnimi tällä hetkellä ilman alaotsikoita on "KOHTI SOTEN UUTTA KULTTUURIA". Anslyysimme ja ehdotuksemme ovat käänteen tekeviä, suorastaan uusi paradigma. No kyllä nyt on hehkutettu oikein kunnolla.

Matkani Rovaniemelle sote-tietojohtamisen ytimeen verkostopäiville

Olipa tämä Rovaniemen matka itselleni oikein tietojohtamisen runsauden sarvi eli tietojohtamisen verkoston päivät 26.-27.9.2024. Paikka oli Lappiatalo.

Kerron nyt lukijoilleni hiukan kevennetyllä otteella, mitä kahtena päivänä koin ja opin. Itse asiassa matka alkoi jo edellisenä päivänä. Oleellista tällaisessa kongressissa ovat etkot, ensimmäinen päivä, iltatilaisuus jatkoineen, toinen päivä sekä väliaikojen kohtaamiset. Verkostoitumisen ammattilaisena keskityn yleensä itse asiaan ja jätän yöunet vähiin. Näin kävi nytkin. Etkoilla oli mukava tavata vanhoja tuttuja ja uusiakin. Tiina Soinisen kanssa tehtiin kuusiosainen podcast tietojohtamisesta viime keväänä. (ks.https://ollintuumailut.blogspot.com/2024/03/tiina-soininen-olli-nylander.html). Niinpä jo etkoilla Tiinan kanssa jutellessa tuli hyviä uutisia - pari sataa kuulijaa tuotteellamme on ollut ja myös taitaa olla parissa amkissa osana opinto-ohjelmaa. Ja uusia julkistuskanaviakin on kuulema tulossa. Seuraavan päivän aamusession jälkeen juttelin Tiinan kanssa. Todettiin, että ollaan ajantasalla podcastissamme - ei radikaalia uutta alustuksista. Kuitenkin päätimme jatkaa vertailevaa arviointiamme pitkin päiviä ja öitä. 

Hoidon laatu. Iloisena huomasin, että ensimmäinen varsinainen esiintyjä oli Eeva Ketola Esperi Caresta. Oli antoisa alustus ja tietojohtaminen oli kunnolla landattu osaksi Esperi Caren laatutyötä. Aivan muutama poiminta alustuksesta: Laadun elementit ovat hyvä työ, hyvä hoiva, hyvä elämä, hyvä talous. Ja tässä lainaus Eevan blogikirjoituksesta: "Turvallinen koti- mittaristokokonaisuus koostuu neljästä Esperin strategisesta painopisteestä Hyvä työ (40%, henkilöstömittarit), Hyvä hoiva (30%, työprosesseihin liittyvät mittarit), Hyvä elämä (20%, asukkaan ja hänen läheistensä tyytyväisyys, sekä kunta-asiakkaan näkemys) sekä tuottavuuteen liittyvä Hyvä talous (10%). Näistä kaikista kategorioista on olemassa useita mittareita ja kokonaismittariin kumuloituu mittariston painopisteiden perusteella koostuva kokonaisriski." (https://esperi.fi/blogi-turvallinen-koti-mittaristo-tarjoaa-esimiehille-uudet-avaimet-tiedolla-johtamiseen/). Jälkeen päin ajateltuna Eevan alustus kokonaisuudessaan sopisi vertailuaineistoksi kaikille palveluasumisen tuottajille. Itse asiassa juttelin hiukan aiheesta Eevan kanssa ruokatauolla. Ajankohtainen kokemukseni liittyi läheisen henkilön palveluasumiseen ja käymäämme keskusteluun asumisyksikön avainhenkilöiden kanssa. Vielä tuli mieleen viime vuotinen kymmenosainen pärjäämisen blogisarjamme Kauko Koivuniemen kanssa. Itse asiassa pärjäämisen mittaristona voisi ainakin osin olla tuo Eevan hyvät työ-hoiva-elämä-talous. (ks. blogisarjamme: https://ollintuumailut.blogspot.com/2023/08/me-parjaamme-osa-10-me-opimme-siksi.html). Jatkoimme vielä tuota pärjäämisen ilosanoman levittämistä Mikko Nenosen kanssa elokuussa 2024 Kuopissa "Ikääntyminen ja terveys"-seminaarissa: https://ollintuumailut.blogspot.com/2024/08/ikaantyminen-ja-parjaaminen-mikon-ja.html. Ja Rovaniemen päivien aikanakin sekä Kauko että Mikko ovat omissa verkostoissaan edistäneet asiaa.

Tuttua tietojohtamista. Matkani tietojohtamisen maailmassa jatkui enemmän tutuissa merkeissä, kun kuuntelin Iiro Jarnilan ja Anna-Maria Könnömäen alustuksia. Myös paneelissa oli tutut elementit. Iiron lennokkaasta alustuksesta jäi mieleen seuraavia päätelmiä: "Tieto pitää saada sitä tarvitseville" - kyllä tätä olen myös yrittänyt edistää vaihtelevalla menestystyksellä. Iiron "jokin on jotain - päätelmät kiinnostivat: " Tiedän, että jokin on jotain. Tunnen, että jokin on jotain. Osaan, että jokin on jotain". Hyvin usein tieto, tunne ja osaaminen sekoittuvat toisiinsa. Siinä on onnistumisen ja vaaran paikat rinnakkain. Vaarana on usko ja tunne vääristyneeseen tietoon ja kuvitelma näin tietoon perustuvasta osaamisesta. Ja vielä tämä tietojohtamisen paradoksi: "epärelevantti informaation ylitarjonta". Tämän ylitarjonnan olen myös huomannut. Sotemaailmassa esimerkkejä löytyy erilaisista indikaattori/mittaripaketeista. Anna-Maria esitteli Veron tietojohtamisen tapausta. Etenemispolku on tuttu. Mutta tuttua oli myös, kun "saatiin kulttuurista päähän". Jos tilannearvio on heppoinen tai tilannearvio poikkeaa merkittävästi uudistuksesta, näin voi käydä. Siihen vastalääkkeeksi on haettu muutosjohtamisen erilaisia välineitä kuten vuorovaikutuksen edistämistä. Niin on myös Anna-Marian porukka tehnyt. Sosiaalihuoltoon keskittyvä tietojohtaminen on innostanut minua, koska yleensä liikutaan keskeisesti terveydenhuollon maailmassa. Olen vaikuttavuusseuran jäsen. Syyskuun alussa oli seuran kansallinen seminaari Vanhalla ylioppilastalolla. Mieltä virkistivät sosiaalihuollon esitykset. (ks. https://ollintuumailut.blogspot.com/2024/09/puoliannosta-vaikuttavuusseminaaria.htm). Nyt Rovaniemellä Elina Koppola ja Marja Ukkola käsittelivät sosiaalihuollon tietoa. Alustajat kertoivat tavoitteesta yhteisestä sosiaalihuollon tietopohjasta, kertakirjauksesta, yhteisistä määrityksistä, ja näin vertailtavuudesta. Kyllä tuttuja tavoitteita ovat vuosien varrelta. Kaiken tämän toteuttaminen vaatii koulutusta, uuden oppimista ja vanhoista kulttuureista luopumista. 

Interventiot ja tietojohtaminen olivat Kalle Horjamon agendalla. En tuntenut alustajaa enkä hänen taustayhteisöä. Päivä oli pitkällä ja vaarana oli väsähtäminen, jopa nukahtaminen. Ei käynyt niin. Kalle esitteli asiaa tuoreesti. Asiakastyö pitää olla oikein kohdennettua eli oikea-aikaista ja yhteistyössä asiakkaan kanssa. Mielenkiinto lisääntyi Ollilla. Uutta oli asiakastyön tasot yhdyspinnoilla eli vuorovaikutusprosesseissa. Kallen luokitus on seuraava: "Helppo” = selkeä toimenpide tai yksittäinen käynti, "Vaikeampi" = jatkumo, joka koostuu monista tapahtumista. Esimerkiksi sädehoitojen sarja. "Vielä vaikeampi":Työntekijän ja potilaan väliseen vuorovaikutukseen perustuva prosessi; Mitä autonomisemmin hoitoa voi toteuttaa sen vaikeammin johdettava ja ohjattava siitä tulee; esimerkiksi psykiatrian keskusteluhoidot."Vaikein": Usean autonomisen toimijan prosesseista muodostuva projekti. Esimerkiksi lastensuojelun, nuorisopsykiatrian ja mielenterveys- ja päihdepalveluiden yhtä aikaa tekemä työ. Kallen mallissa asiakastyön sisältö määrittää, miten prosessia pitää ohjata. Avain ovat oikea-aikaiset interventiot. Siitä syntyy suunnitelmallinen rakenne, jonka vaikutuksia voidaan myös mitata ja arvioida. Tälle mallille todellinen kilpailija on MUTU ("musta tuntuu") eli asiantuntijan oma kokemus ja tunnetila, miten hoitoprosessi kulkee ja on aina kulkenut. Niin "vaikein" ryhmä ovat sellaiset asiakkaat, joilla on monenlaisia ongelmia, monimutkainen yhteistyöverkosto ja siinä kokonaisuuden hallinta on se haaste. Kallen yhtälö on seuraava: "holistinen johtaminen = suoriutumisen seuranta + henkiläkohtainen kohtaaminen". Innostuin näistä jutuista niin, että päätin keskustella Kallen kanssa aiheesta ja hänen yrityksensä tuotteista hiukan enemmän. Tutustuminen "Pirkko"-tuotteeseen on sitten toisen jutun paikka. 

HYTE =hyvinvointi ja terveys. Vielä piti pinnistää läpi yksi alustus. Ajattelin aluksi, että hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen on jo pitkälle kaluttu luu. Ehkä kuitenkin Wilhelmiina Griepin innostunut esiintyminen pisti minut kuuntelemaan juttua tarkemmin.Wilhelmiina oli ainoa kunta-alustaja ja kotikaupungistani Espoosta. On se niin, että HYTE-kokonaisuus vaatii yhteistyötä ja verkostojen johtamista sekä yhteistä tietopohjaa ja mittareita. Wilhelmiina avasi asia systeemimallinnuksella. Sen avulla verkostot avautuvat moneen suuntaan hyvinvointialueella (kaikki kunnat, kolmas sektori, hyvinvointialueen omat palvelut jne.). Tavoitteet ovat korkealla. Tietopohja perustuu nyt nykytilaan, mutta tulevaisuudessa on päästävä ennakoivaan ja ohjaavaan analytiikkaan. Tarvitaan erilaisia tietolähteitä ja tietojen yhdistämisiä. Mahdollisuuksia rajoittavat puutteelliset tietolähteet mutta myös lainsäädännön rajoitteet. On myös saatava aikaan uudenlainen hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen kulttuuri - siinä on tehtävää. Juttelin Wilhelmiinan kanssa aiheesta vielä myöhemmin. Hän oli toiveikas muutoksiin, mutta tunnisti aikaviiveet. Niin tämä hyte-näkökulma katsoo muutenkin pitkälle tulevaisuuteen, kun taas tämä VM-leikkausstrategia tähtää mahdollisimman lähelle. Marjo Orava Hyvil oy:stä avasi aiheeseen liittyvää tietojohtamisen realismia. Lähtökohtana ovat arkaluontoisten potilas- ja asiakastietojen hyödyntämisen rajoitteet. Toisiokäyttölaki on alun perin luotu mahdollistajaksi, mutta osoittautunut rajoittajaksi. Eri rekisterien tietojen yhdistäminen ilman Findataa on mahdotonta. Ja tähän liittyvä byrokratia on hidasta ja kallista. Tiettyä vertailua on mahdollista tehdä. Marjon mielestä tarvitaan myös yhteistyötä työ- ja elinkeinoasioiden kanssa, jossa TE-uudistuksen myötä vastuu on siirtynyt kunnille. Ja Wilhelmiinan tavoin täytyy löytyä yhteinen tahtotila HYTEssä alueellisesti. Marjo lainasi jonkun merkittävän alan vaikuttajan sanomaa: "Paras asiakas on se, joka ei ole asiakas". Eli painopiste toiminnassa pitäisi siirtää ennaltaehkäisyyn. Täytyy vain toistaa, että poikien Kauko, Mikko ja Olli rummuttama pärjaamisen ideologia on tätä HYTEä mitä suurimmassa määrin.

Matka jatkuu kohden iltatilaisuutta busseilla muutama kilometri keskustasta ulos. Ruoka ja juomat olivat parahultaisia. Seura oli mitä antoisin. Illan orkesteri siivitti jopa Olliakin kerran parketille. Ja tietysti jatkot olivat tärkeitä, jotta myös vuorovaikutus eri osapuolten kanssa olisi mahdollista. Eikä vältytty yhteislaulultakaan viimeisessä jatkopaikassa.  Lyhyet yöunet ja kohden viimeistä päivää - vielä silmät kirkkaana. 

Hyvinvointialueiden välinen yhteistyö oli perjantaiaamun alustusten keskiössä. Olin heti skarppina kuuntelemassa alustuksia, vaikka jokunen tuttu totesi, että ei jaksa. Kannatti jaksaa. Katja Antikainen Kanta-Hämeestä piti kiintoisan ja minulle osittain nostalgisen luennon yhteistyöstä. Ytimessä oli tiedon kirjaaminen ja tiedon siirto paikallisesti sekä THL:ään. Katja esitteli pohjaksi ns. henkilökeskeistä tietomallia. Mallinnus tuli minulle tutuksi aikanaan ns. Kainuu-projektissa, jossa koko tietoputki perustui tietoarkkitehtuuriin. Olen ollut jatkossakin mukana tällaisessa työssä käyttäen erilaisia mallinnusvälineitä. Yksinkertainen ja tiedontuotantoputkeen hyvin soveltuva väline on Ellie. Toinen mielenkiintoinen Katjan ylösnosto oli ns. asiakassegmenttikatalogi. Katjan mallissa on kolme pääsegmenttiä tai ylätason segmenttiä: satunnaiset palvelunkäyttäjät (47%), jatkuvat palvelunkäyttäjät ((23%), monialaiset palvelunkäyttäjät (12%). Vertailun vuoksi tuotimme 2021 pienellä asiantuntijaryhmällä oman segmenttimallimme seuraavasti: hätäapu, satunnainen apu, jatkuva apu/palvelu, avun ennaltaehkäisy.(ks. https://ollintuumailut.blogspot.com/2021/05/soten-asiakkuussegmentit-avain.html). Niin tämä asiakkuuksien segmentointi voidaan tehdä monella tapaa. Oleellista on, että sen segmentointia voidaan hyödyntää ennaltaehkäiseviin toimiin sekä palvelujen tarpeiden ja tarjonnan kohdentamiseen. Viimeinen nostoni Katjan hienosta puheesta oli (jos ymmärsin oikein) korvata 15D-mittari yksinkertaisemmalla kansainvälisellä mittarilla EQ-5D-SL. Löysin tätä kirjoittaessani alkuperäislähteen, jossa mittari kuvataan seuraavasti: Kuvaava järjestelmä koostuu viidestä ulottuvuudesta: liikkuvuus, itsehoito, tavalliset toiminnot, kipu/epämukavuus ja ahdistus/masennus. Jokaisella ulottuvuudella on 5 tasoa: ei ongelmia, vähäisiä ongelmia, kohtalaisia ​​ongelmia, vakavia ongelmia ja äärimmäisiä ongelmia. Potilasta pyydetään ilmoittamaan terveydentilansa merkitsemällä rasti kunkin viiden ulottuvuuden sopivimman lausunnon vierestä. Tämä päätös johtaa 1-numeroiseen numeroon, joka ilmaisee kyseiselle ulottuvuudelle valitun tason. Viiden ulottuvuuden numerot voidaan yhdistää 5-numeroiseksi luvuksi, joka kuvaa potilaan terveydentilaa. (ks. https://euroqol-org.translate.goog/information-and-support/euroqol-instruments/eq-5d-5l/?_x_tr_sl=en&_x_tr_tl=fi&_x_tr_hl=fi&_x_tr_pto=sc). ) Olisiko tästä sopivasti muotoiltuna avuksi pärjäämisen mittaamiseen.

Valmiuskeskuksen tietojohtaminen oli Kimmo Parhialan (HUS) sydänasia. Lyhyistä yöunista huolimatta en väsähtänyt kuunnella Kimmon esitystä. Avainajatus oli, että valmiussuunnittelussa, seurannassa ja operatiivisessa toiminnassa käytetään paljolti samoja tietolähteitä kuin ns. normaalissa tietojohtamisessa. Käyttötapa ja tarkoitus kuitenkin poikkeavat toisistaan. Tilannekuvalla on oleellinen merkitys valmiuskeskuksen toiminnoissa strategiasta aina operatiiviseen toimintaan saakka. Pidin Kimmon visuaalista mallia tilannekuvan tietosisällöstä ja mittareista hienona. Sitä voidaan myös hyödyntää yleisesti tietojohtamisessa. Mittarit voivat pureutua syvällä johonkin toimintoon, vaikkapa laboratoriopalveluihin. Mutta mittarit voivat pureutua myös leveästi koko maailman haltuunottoon, vaikkapa Sotkanetin indikaattorit. Valmiuskeskuksen ytimessä ovat kapasiteetti- ja kuormitustiedot. Ja yleensä tiedot ja mittarit ovat siinä syvyyden ja leveyden välimaastossa. Tarvittaessa ongelmakohtaisesti sitten voidaan syventää analyysiä. Tämä ajattelutapa pitäisi kyllä ostaa osaksi hyvinvointialueiden tietojohtamista mutta muutenkin. Tämän mallin avulla voitaisiin taklata "epärelevantti informaation ylitarjonta", jonka edellisenä päivänä nosti esille Iiro Jarnila. 

Sosiaalihuollon seurantarekisteri oli THL:n Martta Forsellin intohimoinen aihe. Kyllä Ollia miellytti Martan esityksen analogiat tenniksen pelaamiseen. Mutta kyllä se sosiaalihuollon tietohuollon kehittäminenkin innoitti. Martan ydinsanoma oli, että emme ole tähän asti tienneet kattavasti sosiaalihuollon asiakasmääriä. Niin alkuvaiheessa on oltu. Tuli mieleeni omat hilmotyöt 1990-luvun alussa Stakesissa. Minut valjastettiin kehittämään sosiaalihuollon hoitoilmoitusjärjestelmää. Se ja myös terveydenhuollon järjestelmä ovat edelleen ytimessä. No tuon järjestelmän avulla saadaan "kiinni" vain osa sosiaalihuollon asiakkuuksista. Martan rekisteriin siirretään tietoja kentältä sähköisesti neljästi vuodessa. Aikanaan sosiaalihilmon (ja myös terveyshilmon) tietoja siirrettiin kerran vuodessa, mutta osin myös sähköisesti. Pelkkä kuvaava tieto on Martan ajatusmallissa vain alkua. On edettävä päätyyn saakka eli analytikan portailla ylös saakka. Yleisöstä tuli vielä Martalle kysymys sosiaalihuollon resurssitietojen keruusta. Jos henkilöresurssit olisivat kattavasti rekisterissä saataisiin aikaan esimerkiksi mittareita asiakas/sosiaalityöntekijä. Ymmärsin, että tavoitteet on ilmaistu, mutta kattava tietämys alueiden tilanteesta puuttuu. Martta otti kopin asiasta.

SOTE-tietojohtamisen tulevaisuus. Oli aika siirtyä lounastauolle ja tutustua näyttelyyn. Minulla aika tutustumiseen meni palaverissa Kalle Horjamon kanssa. Kiintoisaksi osoittautui Kallen yrityksen tuotteet. Niihin voi perehtyä osoitteesta Integritas.fi. Viimeinen sessio oli nimettu SOTE-tietojohtaminen tulevaisuudessa. Odotin, että saisin kotiin tuomisina uusia ajatuksia tietojohtamisesta. Odotukseni oli osittain ristiriitainen. Vaikka olen jo pääsääntöisesti eläkevaari, näyttää siltä, että olen aika hyvin ajassa ja tulevaisuudessa kiinni. Onkin niin, että uudistukset monelta osin etenevät hitaasti, joskus jopa etanan vauhtia. Sen koin, kun tein omaelämäkerran keskittyen työelämän kokemuksiini. 

Tero-Matti Kinanen DSharpista on minulle tuttu töistä Kainuupilotissa (2018) ja Porvoo-pilotissa (2020). Tero-Matti esitteli tuotantoputkea otsikolla "Tarinasta tietoon". Keskiössä ovat tietomallinnus ja tuotantoprosessin automatisointi. Tavoitteena on tiedon laatu ja loppukäyttäjiä palvelevat raportit. AI:n hyödyntäminen on uutta osittain verrattuna yhteisiin kokemuksiimme Tero-Matin kanssa. 

Henna Puputti keskittyi asiakasohjauksen ja muun toiminnan ennakointiin. Henna kertoi projektista, jonka ytimessä on ns. Markovin ketju. Löysin Wikipediasta määritelmän tästä ketjusta: "Markovin ketju on stokastinen prosessi, jossa uusi tila riippuu vain edellisestä tilasta. Esimerkki Markovin ketjusta on satunnaiskulku. Jos on tilasiirtomatriisi ja on alkutilavektori, niin askeleen jälkeen eri tilojen todennäköisyydet saadaan vektorista." Wikipedia No joo, ehkä tämä määrittely oli nyt liian monimutkainen ainakin minulle. Kuitenkin Hennan projektissa keskityttiin lastensuojeluun ja sen segmentointiin. Löydöksenä oli kolme hoitopolkua. Jos nyt kirjaukseni pitää paikkaansa niin polut ovat seuraavat: 1. lastensuojelu keskiössä, 2. ei lastensuojelu keskiössä, 3. lastensuojelu keskeistä päivystyspalvelujen käyttö, mielialahäiriöt ja neuroottiset sairaudet. Tärkeätä on löytää keskeiset 10-20% asiakkuuksista, joiden ennustaminen ja interventiot hyödyttävät asiakkaita itseään, mutta myös
asiantuntijoita ja palveluorganisaatiota.

Toni Ruohonen Keski-Suomen hyvinvointialueelta korosti kommentissaan, että tärkeätä on nykytilan ymmärrys, tietopohja ja hoitopolku. Haasteena on siiiloutunut tietopohja ja että data on hajallaan.Toiminnan ennakointi vaatii organisaatiolta tiettyä kypsyystasoa: siiloutunut-ymmärtävä-tieto-ohjautunut-analyyttinen-optimoitu. (ks. oheinen kuva). Elina Välikangas ja Jari Pekkanen Prodactivity Leapista keskittyivät alustuksessaan kahteen asiaan - hoitoprosesseihin ja tekoälyn mahdollisuuksiin. Hoitoprosesseja voidaan mallintaa ja simuloida. Mallinnusvälineitä on erilaisia. Jari esitteli asiaa minulle tutulla välineellä. Tällainen mallinnus on mitä ilmeisimmin kattavasti käytettynä tulevaisuutta. Tekoälyn hyödyntäminen on puolestaan jo nyt monin tavoin mahdollista kuten tilauslaskutus, sanelupohjaiset toiminnot, dokumenttien arkistointi, digitalisoidut tietojen poiminnat, asiakaspalautteiden kohdentaminen. 

Loppupäivästä olin jo melkoisen väsynyt. Huomasin, että tarkkaavaisuus ei ollut aina sitä A-luokkaa. Juha-Matti Pesosen alustus Outokummun tietojohtamisesta keskittyi sanoihin vastuullisuus, turvallisuus ja tehokkuus. Näiden tavoitteiden toteuttamiseen on tartuttu myös tekoälyn keinoin. Köpiksen yliopiston professori Alf Rehn avasi lopuksi tietojohtamisen ja johtamisen tulevaisuuden lennokkaalla ja liikkuvalla suorituksella. Olen tutustunut Alfin aikaisempiin tuotoksiin ja arvioinutkin niitä. Tein kaikkeni, että pysyin Alfin mukana. Tein muistiinpanoja, jotka luvalla sanoen ovat melkoisen heikkoja toistettavaksi. Alf suositteli kaikille Timothi Mortonin kirjaa Hyperobjects. Löysin googlaten kirjan, jonka esittelyteksti on seuraava:

Mortonin kirja on ikävästi kiusallinen pyrkimys syntetisoida kvanttiteorian (pienten esineiden omituisuus) ja suhteellisuusteorian (suurien esineiden omituisuus) edelleen toisistaan ​​poikkeavia kenttiä ja liittää ne filosofiaan ja taiteeseen, jotka hänen mukaansa ovat ontologisesti paljon jäljessä (sivu 150). Mortonin veto on, että ensimmäistä kertaa me antroposeenissa pystymme näkemään otoksia hyperobjekteista, ja että nämä vihjeet enemmän tai vähemmän pakottavat meidät käymään läpi ontologisen työkalupakkimme radikaalin uudelleenkäynnistyksen ja (vihdoin) sisällyttämään fysiikan oudon.  Jaa-a ymmärränkö tästä nyt yhtään mitään. Ehkä joku muu päiville osallistujista pystyy avaamaan. Tai pitäisikö kirja ottaa lukulistalleni. (Ks. https://www-societyandspace-org.translate.goog/articles/hyperobjects-by-timothy-morton?_x_tr_sl=en&_x_tr_tl=fi&_x_tr_hl=fi&_x_tr_pto=sc).

Matka alkaa olla lopuillaan. Vielä Rovaniemen kentällä innostuimme pienellä porukalla vertailemaan, mitä on joskus 90-luvulla tehty tietojohtamiseen liittyen ja mitä on vielä niistä ajoista jäljellä. Yllättävän paljon on jäljellä - ehkä mielestäni vähän liikaakin. On se niin, että tämä muutoksen vauhti on verkkaista. Korona taisi vaikuttaa THL:ssä nopeuttavasti tietojen käsittelyyn ja raportointiin. Tekoäly saattaa ehkä vaikuttaa tietojohtamiseen ellei se hyydy matkalla. 

Seuraavat päivät järjestetään vuoden kuluttua Jyväskylässä. Suosittelen.

Kaikki tiedämme - olemme maailman onnellisin kansa, entä sitten?

Suomi oli alkuvuonna 2024 julkistetussa onnellisuusmittauksessa seitsemättä kertaa ykkönen. Hyvin sijoittuivat myös muut pohjoismaat.  Raportissa onnellisuutta tarkasteltiin kuuden käsitteen kautta: sosiaalinen tuki, tulot, terveys, vapaus, anteliaisuus ja korruption vähäisyys. Ihmisten oman arvioinnin lisäksi raportin tulokset pohjautuvat erilaisiin hyvinvointiin vaikuttaviin tekijöihin. Mittari kuitenkin kuvaa väestötasolla onnellisuutta. Yksilötasolla vaihtelut voivat olla merkittäviä.

Onnellisuuden määritelmä on kuitenkin epämääräinen. Löysin omista blogikirjoitusten valikoimasta jutun vuodelta 2012, jossa viittaan sen aikaiseen YK:n onnellisuusraporttiin. (Tanska 1., Suomi 2,). Nostin esille professori Erik Allardtin käsitemallin vuodelta1976 eli elintaso (having), yhteisyyssuhteet (loving), itsensätoteuttamisen muodot (being).(http://ollintuumailut.blogspot.com/2012/04/suomi-lahes-onnellisin-maa-vai-onko.html). Senioritutkijaryhmä palasi Allardtin viitekehykseen ja rakensi sen pohjalta analyysin vuoden 2023 tilanteesta ja vertasi sitä 70-luvun tuloksiin. Tein aiheesta jutun blogiini tammikuussa 2023: http://ollintuumailut.blogspot.com/2023/01/erik-allardtin-hyvinvoinnin-teorian.html. Tutkijoiden tiivis päätelmä oli seuraava: ”Allardtin mittaama hyvinvointi on kohentunut. Elintason (having) nousu on ollut vahvaa, poikkeuksena kuitenkin huonontunut työllisyys. Loving-arvojen muutos on maltillinen, mutta suunta on ollut kohti parempaa tarpeiden tyydytystä. Being-arvot ovat parantuneet loving-arvoja hieman enemmän. Yksilöllinen elämäntyytyväisyys on parantunut, ja yhteiskunnallinen tyytyväisyys on pääsääntöisesti lisääntynyt.”

Halusin kuitenkin vielä selvittää, minkälainen onnellisuuden määritelmä mahdollisesti on Kirkko ja Kaupunki-lehden 20.8.2024 Taneli Kylätaskun tekemässä jutussa otsikolla: "Onko onnellisilla ihmisillä muita paremmat geenit?" - Alaotsikkona on: "Mitä onni on ja miten sen voi saavuttaa? (ks. yllä oleva kuva lehden jutusta). Löysin Duodecimin terveyskirjastosta hyvän pohdinnan tähän. Onnellisuudesta löytyy kaksi tutkimusperinnettä: psykologinen onnellisuus ja onnellisuus kukoistamisena tai hyvinvointina. Tuo onnellisuusraportti lienee lähellä käsitettä hyvinvointi. Samoin taitaa olla osittain Allardtin käsitemalli. Psykologinen onnellisuus puolestaan koostuu kolmesta osatekijästä: 1. paljon positiivisia tunteita, 2. vähän negatiivisia tunteita, 3. suuri tyytyväisyys omaan elämään.  https://www.terveyskirjasto.fi/ont00100. Psykologian emeritusprofessori Markku Ojasen lyhyen ja ytimekkään määritelmän mukaan onnellisuus on sitä, että ihminen on täysin tyytyväinen nykyhetkeen eikä kaipaile sen enempää mennyttä kuin tulevaakaan. Ehkä Allardtin "itsensätoteuttamisen periaate" sisältää ajatuksen tyytyväisyydestä Ojasen tapaan.

Kirkko ja Kaupunki-lehden kymmenen kysymystä onnellisuudesta. Ehkä tämä Kirkko ja kaupungin näkökulma onnellisuuteen on enemmän psykologinen luonteeltaan. Outoa kirjoituksessa on, että siinä ei lähestytä onnellisuutta Raamattuun viittaamalla. Ajattelen vielä niin, että onnellisuuden ehtona on pärjääminen elämässä. Pärjäämisvajeet aiheuttavat negatiivisia tunteita sekä tyytymättömyyttä omaan elämään. Pärjäämistä voidaan edistää pärjäämistaitojen avulla. Silta onnellisuuteen kulkee taitojen harjoittelun kautta. Pärjääminen on taitolaji.  https://ollintuumailut.blogspot.com/2023/05/me-parjaamme-osa-4-se-on-taitolaji.html. Tiivistän nyt tähän nuo Kirkko ja Kaupunki-lehden kymmenen kysymystä ja arvioin samalla, minkälaisia pärjäämisen taitoja tarvitaan onnellisuuden edistämiseen:

1. Tekevätkö menestys ja raha onnelliseksi? Kyllä hyvät olosuhteet mahdollistavat. Omaisuutta, kunniaa ja arvostusta saattaa olla, mutta sisäinen onnellisuus saattaa puuttua lähes kokonaan.Taustalla voi olla myös inhimillinen tragedia. Käytännössä kuitenkin on ihmisiä, joilta puuttuvat menestys ja raha ja silti ovat sisäisesti onnellisia. Perustarpeisiin riittävät tulot eivät välttämättä lisää onnellisuutta. Ollin tulkintaa pärjäämisen taidoista: Pärjääminen rahan puutteessa edellyttää oman talouden hallintataitoja. Taitoja voidaan kehittää ulkoisen avun turvin. Esimerkiksi Takuusäätiön (https://www.takuusaatio.fi/) apu voisi olla taitojen oppimiselle hyvä lähtökohta: "Autamme ihmisiä ottamaan oman taloutemme haltuun." Myös Marttaliitolla on apuvälineitä tarjolla talouden hallintataitojen oppimiseen. https://www.martat.fi/
   
2. Ratkaisevatko lapsuuden kokemukset sen, kuka on onnellinen ja kuka ei? Onnellinen lapsuus ei välttämättä takaa onnea aikuisuudessa ja päinvastoin. Lapsuuden huomionosoitukset ja rakkaus voivat kantaa aikuisuuteen onnellisuutena. Tyytymättömyyden ja negatiivisen elämänasenteen taustalla voi olla jokin tragedia, joka selittää tätä onnetonta tilaa. Aikuisuudessa kyky myöntää aikaisemmat vaikeudet antavat pontta onnellisuudelle.
   
3. Onko onnellisilla ihmisillä muita paremmat geenit? Lapsuuden kokemusten lisäksi geenit ja perinnölliset luonteenpiirteet ohjaavat onnellisuutta. Perintötekijät on arvioitu selittävän 30-40 prosenttia ihmisen onnellisuudesta. Ja 40% onnellisuudesta perustuu ihmisen omiin tekemisiin ja  valintoihin.
4. Kannattaako oman elämän vertaaminen muihin? Tutkimusten mukaan ei kannata. Mitä enemmän vertaat itseäsi muihin, sitä onnettomampi olet. Helposti tulee verrattua toisen ulkokuorta omaan sisimpäämme. Tuntuu siltä, että itseltä puuttuu jotain. 
5. Jokainen tuntee joskus itsensä onnettomaksi. Mitä silloin voi tehdä? Kannattaa myöntää, että välillä on onneton olo. Jos kieltää tällaiset tunteet, saattaa altistua mielenterveysongelmille. Jos onni on hukassa, sitä kannattaa etsiä sieltä, missä sen on viimeksi kokenut. Pitkään onnettomaan oloon kannattaa viime kädessä hakea apua ammattiauttajalta esim. psykoterapiasta. Ollin tulkintaa pärjäämisen taidoista: Negatiivisten tunteiden taustalla voi myös olla äkillinen tai pitkäaikainen sairaus. Taitoa on tulla toimeen omien sairauksien kanssa ja edistää pärjäämistä yhdessä ammattiauttajien kanssa.
6. Suomi tavoittelee talouskasvua. Tekeekö se meistä onnellisempia? Hyvinvointivaltioissa tuloerot ovat pieniä. Hyvinvointivaltiot ovat onnellisuusmittauksen kärjessä.  Hyvinvointivaltioissa koetaan olo turvalliseksi, jossa voi luottaa yhteiskuntaan ja virkamiehiin sekä sosiaali- ja terveyspalveluihin. Ollin tulkintaa pärjäämisen taidoista: On ymmärrettävä, että talouskasvulla ei ole nopeita vaikutuksia yksittäisten ihmisten onnellisuuteen. Tutkimuksissakin on todettu, että esimerkiksi palkankorotuksella on vain hetken vaikutus onnellisuuteen.
   
7. Miksi ihmissuhteet ovat niin tärkeitä? Lämpimät ja kiinteät ihmissuhteet suojelevat meitä elämän ja vanhenemisen koettelemuksilta. Lapsuuden ihmissuhteet kantavat aikuisuuteen hyvinvointia. Viiskymppisenä tyytyväisyys ihmisuhteisiin kantaa terveeseen ja hyvinvoivaan vanhuuteen. Ihmissuhteiden laadulla on merkitystä, ei niinkään määrällä. Ollin tulkintaa pärjäämisen taidoista: Yksinäisyys on negatiivisten tunteiden, jopa masennuksen lähde. Ihmissuhteiden rakentaminen on taito, jonka opettelu pitäisi lähteä liikkeelle on nuorella iällä.
   
8. Voinko vielä tehdä elämälleni jotain vai onko liian myöhäistä? Jokainen voi tehdä koska tahansa myönteisiä elämänmuutoksia. Terveyttä ja onnellisuutta parantavaa valintaa pitää toistaa päivittäin ja samalla viljellä lämpimiä ihmissuhteita. Ollin tulkintaa pärjäämisen taidoista: Pärjäämisvaje voi olla tilapäinen tai pysyvä. Sen kanssa on opittava tulemaan toimeen. Ammattiauttajalta saadulla avulla on oltava välitön vaikutus eli jälki omaan elämäntilanteen hallintaan. Taitojen opettelussa tunnettuja menetelmiä sisältyy mm. kuntoutukseen ja sopeutumisvalmennukseen. https://thl.fi/julkaisut/kasikirjat/vammaispalvelujen-kasikirja/tuki-ja-palvelut/sopeutumisvalmennus
   
9. Miten voisin tulla onnellisemmaksi? Mikään onnellisuustutkimus ei anna vastausta. On vain pysähdyttävä itse miettimään, millainen on tilanteeni ja millainen haluaisin sen olevan. Todellisuudessa emme ole oman elämämme asiantuntijoita. Vinkit asiantuntijoilta saattavat auttaa enemmän muutokseen.
   
10. Minkälaisia elämänviisauksia ja -ohjeita onnellisuustutkijat ovat löytäneet?  Jutussa mainitaan esimerkinomaisesti seuraavia viisauksia: Onnellisuuden tavoittaa parhaiten, kun keskittyy siihen, mitä on parhaillaan tekemässä. Pyri tunnistamaan se, miltä sinusta tuntuu olevan ihmisten seurassa. Kun jaat aikaasi, asetatko oikeasti etusijalle ne ihmiset, jotka ovat sinulle tärkeitä? Harjoittele uteliasta suhtautumista ihmisiin. Kiinnitä huomiota myös siihen, mikä valvottaa sinua öisin. Ollin tulkinta pärjäämisen taidoista: Nuo elämänviisaudet ja ohjeet ovat juuri tätä pärjääämisen taitojen opettelua.
    

Pari jälkikommenttia

• 1-kohdan osalta löysin mielenkiintoisen tutkimuksen, joka perustui maakohtaisiin onnellisuusmittauksiin.  Olemme kaikki kuulleet sanonnan " rahalla ei voi ostaa onnea" , mutta kuinka totta se todella on? Haluan vastata tähän ikivanhaan kysymykseen, CasinoTop3 vertasi eri maiden onnellisuusindeksipisteitä keskipalkkaan, miljardöörien määrään ja elinajanodotuksiin saadakseen lopullisesti selville, voiko raha todella ostaa sinulle onnellisuutta. Tutkimuksessa selvisi, että keskipalkan ja onnellisuuspisteiden välillä oli merkittävä positiivinen korrelaatio (0,68), mikä tarkoittaa, että tiedot viittaavat siihen, että raha todellakin tuo onnea. Positiivinen korrelaatio havaittiin myös keskipalkan ja elinajanodotteen (0,67) sekä elinajanodotteen ja onnellisuuden välillä (0,66). Silti väitän, että rahalla ei voi ostaa kaikkea terveyttä, hyvinvointia tai elämässä pärjäämistä.  

• Haluan vielä lopuksi väittää, että pärjääminen elämässä on onnellisuuden keskeinen tekijä. Kirjoitimme Kauko Koivuniemen kanssa viime vuonna 10-osaisen sarjan pärjäämisestä. Olemme tätä ilosanomaa levittäneet monin tavoin eteenpäin. Viimeksi olin toisen pärjäämisintoilijan Mikko Nenosen kanssa alustamassa aiheesta Kuopiossa otsikolla "ikääntyminen ja pärjääminen". Pohdimme myös sotepalveluiden vaikutuksia ja vaikuttavuutta pärjäämiseen - siis soteongelmien ydintä. Linkit näihin löytyvät ollin tuumailut blogista osoitteista: 1. Kauko Koivuniemi - Olli Nylander: Me pärjäämme - https://ollintuumailut.blogspot.com/2023/08/me-parjaamme-osa-10-me-opimme-siksi.html   2. Mikko Nenonen - Olli Nylander: Pärjääminen ja ikääntyminen - https://ollintuumailut.blogspot.com/2024/08/ikaantyminen-ja-parjaaminen-mikon-ja.html
  

   

Puoliannosta vaikuttavuusseminaaria 6.9.24 - sosiaalipalvelut saivat näkyvyyttä

Vaikuttavuustieto yhteiseen käyttöön oli vaikuttavuusseminaarin alaotsikko 6.9.24. Olin vaikutuksen alaisena 9.30-13.00. Sitten oli lähtö toiseen tapahtumaan. Silti olin tyytyväinen puoleenkin annokseen, jossa tapahtumaa johtivat Anne Lahnajärvi (Mediuutiset) ja Mika Kaartinen (NHG). - ks oheinen kuva

Avauspuheenvuoro.  Petra Kokko STM:stä avasi meille, mitä on vaikuttavuustieto. Se on näyttöä vaikuttavuudesta, suositusten tuottamista kansallisesti ja ammattilaisille, vaikuttavuusmenetelmien käyttöönottoa ja vielä arviointia tuotetusta tiedosta. Opimme myös että on kahdenlaista kustannusvaikuttavuutta. Ensimmäinen on tätä ilman väliviivaa olevaa sellaista koskein yksittäisiä interventioita. Toinen on väliviivalla varustettua kustannus-vaikuttavuutta eli se on sellaista keskimääräistä vaikuttavuutta. 

VM ja STM areenalla. Laura Pitkänen VM:stä ja Andreas Blanco Sequeiros stm:stä avasivat, mitä tehdään kansallisella tasolla tällä hetkellä ja mihin suuntaan ollaan menossa vaikuttavuustiedon hyödyntämisessä. - ks. oheinen kuva.  Ensinnäkin kuuntelijalle ja katselijalla tuli käsitys, että esiintyjät muodostavat "yhtä köyttä"-yhdistyksen. VM vastaa hyvinvointialueiden rahoitusasioista ja STM toiminnan sisällöstä eli sotepalveluista. Työtä tehdään hienovaraisesti yhdessä työstäen ja ohjaten. Vaikuttavuuden vuosikymmen keskittyy rahoitukseen, kansalliseen vaikuttavuusprojektiin, hyvien käytäntöjen levittämiseen ja ratkaisujen skaalaukseen. Näin eläkeläisen kokemusmaailmasta käsin painopisteet ovat tuttuja vuosien ja vuosikymmenten takaa. Rahoitus on ollut aina yksi keskeinen ohjauksen väline tavalla tai toisella. Nyt puhutaan rahoitusmallin kehittämisestä. Lienee kyse jonkinlaisen kannustavan mallin kehittämisestä. Nythän sellainen malli on kaukana. Palvelureformi liittyy toiminnan kehittämiseen, jossa vastuu on STM:llä. Laura ilmoitti kyllä halukkuutensa olla tässäkin mukana. Palvelureformissa on viisi painoaluetta: ennaltaehkäisy, palvelujen saatavuus, palvelujen järjestäminen, palvelujen vaikuttavuus ja viimeisenä varautuminen häiriötiloihin. Tarkoitus on säätää periaatteet, joiden mukaan palveluvalikoima ja niiden menetelmällinen luominen ohjataan kansallisesti. Säädösvalmistelu etenee kolmiportaisesti 2024 - 2026 (hallituksen esitys) - 2027 voimaantulo. Tämän jälkeen alustajat avasivat aarreaittaa. Yritin kirjoitella kaikki muistiin, mutta nostan nyt esille keskeisiä muistikuviani. Yleistä (geneeristä) mittaria suunnitellaan. Yksikkökustannuksia mallinnetaan. Vähähyötyisiksi nostettuja tehtäviä karsitaan. Digi-digi- asiat säädetään ja tehdään vaikuttavuusarviointia. Tietysti tekoäly otetaan käyttöön. Tämä yksikkökustannusasia eli laajemmin ajateltuna toimintolaskenta on ollut agendalla monin tavoin ainakin 30 vuotta. Viimeksi itse olin mukana ns. Kainuupilotissa 2018, jossa pidettiin ties kuinka monta työpajaa ja yhteistyöneuvottelua aiheen osalta. Standardointi jäi silloinkin kesken. 

Sosiaalipalveluiden vaikuttavuus. Elina Aaltio ja Martta Forsell avasivat sosiaalipalveluiden ihmeellistä maailmaa ja sitä, miten erilaisessa tilanteessa ollaan verrattuna terveydenhuoltoon. Elina Aaltion pitkä pohjustus oli kriittisyydessään mielenkiintoinen. - ks. oheinen kuva. Sosiaalipalveluista puuttuu alan tutkimus. Tai tutkimus on laadullista, josta on vaikea saada aikaan apua palveluiden vaikuttavuuteen. Pitäisi pystyä osoittamaan vertaistutkimusten avulla toimenpiteiden vaikuttavuus, kuten terveydenhuollossa tehdään. Ongelmana sosiaalipalveluissa on tutkimusympäristön moninaisuus ja vaikeudet löytää mitattavissa olevat vaikutusketjut. Taustalla on ollut myös tällaisen määrällisen tutkimussuunnan vastustus, koska sosiaalipalvelut ovat kukin inhimillisen vuorovakutuksen tuloksia. Elina esitti kyllä ratkaisun, jossa pitäisi tukeutua ns. ohjelmateoriaan. On opittava tiettyjä taitoja, jotka on kyettävä siirtämään toimintaan. Jos nyt oikein ymmärsin, on kyse vanhan tavan poisoppimisesta ja uuden tavan käyttöönotosta. Jos tällainen interventio saadaan aikaan, on sen vaikutusta ehdottomasti mitattava jälkikäteen. On myös otettava huomioon erilaiset alueet ja niiden kulttuurit. Elinan mielestä on kaukana tulevaisuudessa tilanne, että sosiaalipalveluiden palveluvalikoimaa voidaan arvioida ja muuttaa alan tutkimusta hyödyntäen. Martta Forsell esitteli innoissaan uutta THL:n seurantatietorekisteriä. Tällaista ei ole ollut ja tutkimustoimintakin on perustunut erillisiin tiedonkeruihin. Rekisterin pohjana ovat ajantasaiset asiakastiedot sekä yhtenäiset kirjaamiskäytännöt (sosmeta-käsitteet).Tämä on hieno uudistus. Itse olin 30 vuotta sitten rakentamassa sosiaalihuollon hoitoilmoitusta. Se lienee ollut tähän päivään saakka ainoa sosiaalipalveluita koskeva kansallinen vertailukelpoinen tiedonkeruu. 

Sosiaalipalveluiden käytännon kokemuksia kentältä. Ennen Elinan ja Martan alustusta esiintyivät Päijät-Hämeestä Paula Andreasen ja Maria Tapola-Haapala. Paula esitteli ikääntyneiden palveluiden asiakasohjaussovelluksen. - ks. oheinen kuva.  Sovellus tukee asiakasohjaajan työtä palvelutarpeen arvioinnissa ja palveluiden myöntämisessä. Sovelluksessa on keskeisenä osiona kustannuslaskenta sekä asiakkaan kannalta että palveluntuottajan kannalta. Ääritapauksessa kustannuslaskennan avulla voidaan arvioida, onko kuitenkin edullisempaa ohjata asiakas palveluasumiseen kotihoidon sijasta. Sovelluksen laadinnassa myödynnettiin RAI-järjestelmää. Sovelluksen teko kesti puoli vuotta eikä se vaadi suurta investointia. Sovellus voidaan myös luoda muihinkin sosiaalipalveluihin. Itselle jäi sellainen käsitys, että asiakkaan oma toiminta, omaisten ja lähipiirin vaikutusta ei sovelluksessa oteta huomioon. Toinen huomioni koskee kotihoidon ja palveluasumisen vaihtoehtoisuutta. Kokemukseni pohjalta se ei ole pelkkä kustannuskysymys vaan merkittävä muutos asiakkaan elämässä. Maria esitteli käytännössä, miten hankalaa on saada aikaan sosiaalipalveluihin kattavia kansallisia suosituksia. Taustalla on tuo hankaluus tehdä näyttöön perustuvaa tutkimusta. Kuitenkin Marian esitys keskittyi paikallisen pilotin esittelyyn. Keskeiset ongelmat ovat  motivaatio, työvoiman niukkuus ja alueelliset erilaisuudet. Pilotti käsitti suosituksen rakentamista päihdeongelmaisten toipumisesta. 1.10.24 järjestetään aiheesta skenaariotyöpaja. Vaativa juttu on tämä suositusten rakentaminen sosiaalipalveluissa, kun palveluitakin on vaikka ja kuinka.  

Mitä minulta jäi kokematta eli loppuannos seminaarista?