sunnuntai 28. marraskuuta 2021

Hyvinvointialueiden johtamisen yhtenäiskulttuuri pitkän tien päässä, päivitys 28.11.2021


 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Jukka Saksi teki "Hyvinvointialueen johtamisselvityksen 2021" (https://johtajaonmedia.fi/sote-uudistus-voi-vahvistaa-kuntajohtajan-tyon-vetovoimaisuutta/). Selvitys pohjautuu Saksin haastatteluaineistoon, jonka hän yhdisti omiin havaintoihinsa ja kokemuksiinsa sote-sektorin johtamisen, viestinnän ja arvotyön valmennuksista vuosien ajalta. Saksi haastatteli syksyllä 2021 yhteensä 35 kpl hyvinvointialueiden valmistelijoita, virkamiesjohtoa, sote-johtoa, esihenkilöitä ja henkilöstöä soten eri sektoreilta, pelastusjohtoa, tukipalveluyrityksen johtoa, kuntapäättäjiä, sekä valvovaa viranomaista. Selvityksellä ei ollut toimeksiantajaa, vaan Saksi toteutti sen luodakseen parempaa kokonaiskuvaa tilanteesta, sekä vahvistaakseen kykyään tukea sotea ja pelastustointa muutoksessa. Kokonaisuuden Saksi on nimennyt osaksi hyvinvointialueen johtamiskulttuuria.

Kävin läpi tuon raportin ja tiivistin alle Saksin havainnot. Ne voidaan jakaa neljään osaan: alueuudistuksen valmistelutyöt, aluevaalit ja valtuustotyön riskit, toiminnan riskit, palveluntuottajien ja kuntien huolet.

  • valmistelutyön riskien tunnistaminen: alueiden osallistettava palveluntuottajat (siis yksityiset julkisten lisäksi) ja asiakkaat palveluiden muotoiluun
    • valmistelutyö ehdollista, mitään ei voi luvata; valmistelu ollut kaukana työntekijöiden arjesta; poliittinen  viestintä ei tavoita arjen realiteetteja; valmisteluvaihe seisauttanut kehittämistä ja kasvuvalmiuksia
    • miten kansalaisille saadaan riittävät palvelut, miten muutos aikaan? asiakkaat haluavat tietää palveluista jatkossa ja myös vaikuttaa niihin; hyvinvointoalueiden varauduttava runsaaseen asiakaspalautteeseen; riskina valvontatehtävien ruuhkautuminen
    • palvelujen kriteerien yhdistämisen vaikeus kun kaikilla kunnilla ja kuntayhtymillä omat kriteerit; ristiriita tavoitteissa suhteessa olemassa oleviin rakenteisiin; palveluntuottajat toivovat jatkuvaa sopimuskauden aikaista vuoropuhelua
    • kasvolliset johtajat puuttuvat alueilta; tilannekuva ja toimintaympäristön muutos tiettäväksi henkilöstölle; esihenkilöillä epätietoisuutta jatkosta, ylin johto keskittynyt pohtimaan laajempia kokonaisuuksia
    • viestinnällä osoitettava, että palvelut turvataan, työpaikat säilytetään ja muutokset kestävät kauan; tarvitaan valmennusta, ei pelkkää organisaatioviestintää; riskinä, että osa seuraa muutoksia vain somessa
  • aluevaalien ja valtuustotyön riskit: valtuustojen luotava osallistava ilmapiiri
    • aluevaalit eivät herätä kiinostusta - aluevaalit saatava työrauhan kannalta kiinnostaviksi; aluevaaleja varten tarvitaan monipuolista viestintää
    • valtuustotyö vaatii paneutumista ja asiantuntemusta; pitää olla uudistushalukkuutta, ei pelkkä palkkioasema
    • valtuusto päättää alueen arvoista ja niiden pitää olla selkeitä; niitä koeteltava käytännössä; valtuusto valitsee toimivan johdon
    • huoli vanhan organisaation ja kulttuurin tuomisesta uuteen hallintoon; professioiden toimintamallit kyettävä haastamaan; huoli nurkkakuntaisuudesta; huoli pelastustoimen ja sosiaalihuollon asemasta suhteessa terveydenhuoltoon; tarvitaan myös ulkopuolisia johtajia
  • Toiminnan riskit: työvoimapula, nurkkakuntaisuus, pelastustoimen ja sosiaalihuollon jääminen terveydenhuollon jalkoihin, uudistuksia tehdään vain terveydenhuollon kannalta
    • työvoimapula otettava huomioon kaikissa alueen valinnoissa; työvoimapulaan haettava ratkaisuja yhteiskuntatasolla myös; ammattihenkilöiden työtapoja ja yhteistyötä tehostettava; myös työtehtävien roolimuutoksiin pyrittävä; johtamiskulttuuriin palvelulupaus työvoimapulan ratkaisemiseen osallistamalla kaikki
    • johtamistehtäviin valittava henkilöitä, jotka haluavat kantaa vastuun ja ratkoa ongelmia yhdessä
    • pelastusalan sisällä ja muiden alojen kesken ei pidä taistella; pelastusalan pitää panostaa kasvolliseen, proaktiiviseen viestintään
    • sosiaalihuollolla brändiongelma suhteessa terveydenhuoltoon; sosiaalihuollossa olisi digiosaamista - siihen pitäisi satsata enemmän
  • Palveluntuottajien ja kuntien huolet
    • uudistuksen tavoitteita ei saavuteta ilman yksityisiä palveluntuottajia; yksityisten palveluntuottajien ja julkisten välillä pitäisi olla samat kriteerit; uhka ajautua kapasiteettipulaan, kun ei riittäviä ulkoistussopimuksia tehty; palkkaharmonia heistuu myös yksityisiin palveluntuottajiin; tietojärjestelmien yhteensovittaminen heijastuu myös yksityisiin palveluntuottajiin
    • uhkana operatiivisten kustannusten nousu ja palvelun saatavuuden heikkeneminen; kilpailutukset jäävät ajan puutteessa tekemättä, ajaudutaan suorahankintoihin
    • kunnista iso osa budjetista pois - vaikutus kuntien rahoitusasemaan; kunnilla pelko muidenkin toimialojen siirrosta alueille; merkittävä osa kuntien tukipalveluista siirtyy alueille - jatkossa tehokkaan toiminnan haaste kuntien toimintojen kannalta; muutos helpottaa kuntajohtajan työtaakkaa
    • uudistuksella vaikutusta myös 3.sektorin pieniin paikallisyhdistyksiin

Valmistelutyö on keskittynyt lainsäädäntöpaketin sekä STM:n valmisteluohjeiden mukaisten tehtävien suorittamiseen. Nämä kaksi tekijää ovat paljolti vastauksia myös esiin nostetuille riskeille, ongelmille ja haasteille. STM:n laatima alueellisen toimeenpanon tiekartta on pitkä ja vaativa. Yllä oleva kuva on ensimmäinen yhteenveto kuva tiekartasta. (https://soteuudistus.fi/alueellisen-valmistelun-tiekartta). Kun vertaa Saksin havaintoja ja tiekarttaa keskenään, voidaan tehdä joitakin havaintoja:

  • Tiekartta on kattava kokonaisuus, josta Saksin haastattelujen tulokset kattavat vain osan. Voidaan ehkä tiivistää, että alueellinen toimeenpano on hallinnollinen uudistus ennen muuta (hyvinvointialueen hallinnon rakentaminen). Saksin haastattelu puolestaan keskittyy johtajuuteen eli hyvinvointialueen johtajuuteen ja siihen liittyen hallinnointiin. 
  • Tiekartta ja Saksin havaintomaailma kohtaavat ennen muuta seuraavissa tiekartan osioissa: johtaminen ja osaaminen sekä yhdyspinnat / B. johtaminen ja verkostotyö. 
Valmistelutyöhön ja uuden organisaation tavoitteisiin liittyvät myös toiminnan muutostavoitteet sekä niiden sopeuttaminen valtiolta tuleviin resursseihin. Näihin haasteisiin Saksin analyysi ei erityisemmin pureudu ehkä johtuen hänen kysymyksenasettelustaan. Saksin esiin nostamat huolet ovat kuitenkin relevantteja. Selvitys ei vain anna mitään kunnollisia vastauksia, miten huoliin, riskeihin, ongelmiin pitäisi vastata eli mitä lääkkeitä olisi tarjolla. Haasteet ovat melkoiset. Jakaisin itse haasteet muutamaan keskeiseen osioon:
  • uuden organisaation rakentamisen aikataulu vs. tiekartta: alueiden valmiudet poikkeavat merkittävästi toisistaan. Toisaalta kaikki alueet ovat samojen lakien, asetusten ja VM:n ja STM:n ohjeiden sekä ohjausten varassa. 
    • Uuden "hallinnon ylärakenteen" rakentaminen on kaikille keskeinen haaste ja siihen aikataulu on niukka. 
    • sote-palvelujen siirtomenettely kunnista ja kuntayhtymistä uudelle hallinnolle. 
  • valtiovallan asettamat sisältötavoitteet, niiden operationalisointi, aluekohtainen tilanneanalyysi ja priorisointi sekä seuranta.  Marinin hallitus on asettanut liudan tavoitteita. Niitä on operationalisoitu ns. vähimmäistietosisällöiksi hyvinvointialueen tietojohtamisessa. Työ on vahvasti kesken mittarien määrittelyssä, tilannanalyysissä sekä tavoiteajattelun sovittamisessa tulevan hyvinvointialueen johtamisjärjestelmään sekä johtamiskulttuuriin. Tiedolla johtamisen välineistö on vahvasti kesken koko tiedontuotantoputkenkin osalta. Tavoitehaasteet liittyvät oleellisesti soten voimavaroihin eli seuraavaan keskeiseen haasteeseen.
  • soten voimavarat: Kukin alue saa nyt resurssit yhdestä pussista VM:stä. Palvelujen kysynnän, palvelujen  tarpeiden sekä palvelujen tarjonnan yhteensovittaminen käytettävissä olevien resurssien kanssa on kaikille alueille haaste. Tähän liittyy runsaasti välittömästi esiin nousevia haasteita - mm. julkisen ja yksityisen palvelutuotannon sovittaminen yhteen. Tai vaikkapa palveluvajeisiin vastaaminen, työvoimavajeisiin vastaaminen. Tai vaikkapa palvelujen alueellisen tasavertaisen tarjonnan hallinta. Pohdin taannoin hyvinvointialueiden voimarojen eroja ja valtakunnallisesti asetettuja tavoitteita vanhan ystäväni julkaiseman analyysin pohjalta. https://ollintuumailut.blogspot.com/2021/10/vertaisarviointi-hyvinvointialueilla.html
  • Uuden hyvinvointialueen kulttuurin aikaansaaminen lienee pitkäpiimäisin haaste. Jo Saksin haastattelutulokset osoittavat, että monenlaista siiloa, nurkkakuntaisuutta esiintyy. Sosiaalihuolto ja pelastustoimi pelkäävät joutuvan statistin rooliin, kun keskitytään ratkomaan terveydenhuollon kysymyksiä. Poliitikoille ja medialle nämä terveydenhuollon asiat ovat jotenkin helpommin ymmärrettävissä ja niihin voidaan helpommin ja näyttävämmin hakea ratkaisuja. Myös yli soterajojen menevät haasteet olisi mahdollista ratkoa uudessa hallintomallissa. Tätä pohdin taannoin kirjoituksessani "Palvelujärjestelmä sairastaa". (https://ollintuumailut.blogspot.com/2021/10/palvelujarjestelma-sairastaa.html)

Vanhoja viisauksia voitaisiin ottaa käyttöön - ja varmaan käytetäänkin. Elefantin paloitteluvertaus sopii yhdeksi vanhaksi viisaudeksi. Paloittelussa kannattaisi ensin turvata ne toiminnot, jotka toimivat vanhassa järjestelmässä hyvin. Toiseksi kannattaisi suunnata kehittämisen painopisteet huonosti toimiviin osioihin. Jo nyt olen havainnut hätäisiä ratkaisuja, jotka perustuvat useasta nurkkakuntaisiin lähtökohtiin. Mitä enemmän tehdään hätäratkaisuja, sitä enemmän tulee ongelmia jatkossa. Jokaisella alueella on varmaan valmisteluelimissä rakennetut omat tiekartat, joissa aikataulutus on realistinen ja otettu huomioon tasavertaisesti eri toiminnalliset haasteet. Hyvinvointialue ei ole pelkästään terveysalue tai erikoissairaanhoitoalue vaan sotealue ml. pelastustoimi.

Jukka Saksi totesi johdannoksi selvityksestään: ”Toivon selvityksen olevan myös  keskustelunavaus uudistuksesta.”  No avasin nyt sitten omalta osaltani keskustelun. Pitkä tie on kuljettavana kaikilla hyvinvointialueilla, jotta saataisiin aikaan yhteinen johtamiskulttuuri ja luovuttaisiin vanhoista tavoista, tottumuksista, osin myös etuoikeuksista.

Päivitys 28.11.2021: Jesse Soininen kommentoi FB:n puolella seuraavasti:

Tärkein näyttää puuttuvan eli se minkälaisen käsitekehikon varassa toiminnan ja organisaation optimointia ja ratkaisua haetaan. Haetaanko sitä teollisen, mekaanisen, autoritäärisen, kontrolliin uskovan ja ennen kaiken erillistämiseen ja osaoptimointiin uskovan käsitekehikon kautta - vai ymmärretäänkö että tähän astinen lineaarinen, teollinen liukuhihnamalli ja tuotantotalousajattelumme on ydin ongelma jota me emme edes halua yrittää tarkastella sillä uskomme sokeasti nykyiseen toiminnan organisointi- ja johtamistapaamme vaikka suurimmat ongelmat johtuvat juuri niistä.
Managerialismi, konsuttien iän ikuiset laatikkoleikit ja teollinen tuontantomalli eivät tule inhimillisen toiminnan ongelmia ratkomaan. Niitä voidaan mankeloida ja sähköistää maailman tappiin asti koneellisen päätöksenteon, algoritmien, mittaamisen ja kaiken kontrolloinnin avulla mutta tuloksena on vain yhä syvempi sotku - ja aivoton kaiken ilon tappava suorittava työ, johon on yhä vaikempi löytää napin painajia. Tätä kukaan konsultti ei vain halua sanoa. Sehän tarkoittaisi sitä että ostavan osapuolen keskeisimmät ja pinttyneimmät uskomukset otettaisiin keskusteluun heti aluksi.

lauantai 13. marraskuuta 2021

Puhelin soi Kallasvuolle yötä päivää Nokia-vuosina

" Vuonna 2005 tilanne helpottui. Sekä yhtiön liikevaihto että nettotulos paranivat edellisvuodesta selvästi. Uutta kasvua toivat uuden sukupolven puhelimet. Niiden tärkein sovellus ei enää ollutkaan puhe vaan se, että niiden avulla pystyi käyttämään Internetiä. Älypuhelinmarkkina vasta orasti, mutta oli selviö, että sillä markkinalla Nokian on pakko menestyä, jos se haluaa säilyttää asemansa maailman johtavana matkapuhelinvalmistajana. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että Nokian tehtävänä on muuttua Internet-yhtiöksi." 

Yllä oleva sitaatti on Olli-Pekka Kallasvuon elämäkerrasta "Puhelin soi öisin - mitä opin  globaalina yritysjohtajana" (Otava 2021, s. 317). Odotin, että Olli-Pekka kertoo jotain uutta taustaa Nokian sisäisistä asioista. Kokonaisuudessaan kirja osoittaa, että Kallasvuo on ollut erittäin solidaarinen Nokialle, sen kulttuurille, sen johtajille, sen hallitukselle. Olli-Pekka on operoinut Nokian "ylärakenteessa", jossa keskeiset yhteistyötahot ovat yhtiön ylin johto, hallitus sekä keskeiset kansainväliset markkinoiden sidosryhmät. Suurelta osin kirja noudattaa perinteistä voittajien historiaa. Olli-Pekka nostaa esille kaikki positiiviset oppinsa, onnistumisensa monin tavoin. Opettaa toki meitä tietämättömiä pörssiyhtiön saloihin. Yhden keskeisen virheen Kallasvuo tunnustaa tehneensä. Se liittyy monin tavoin jälkikäteen arvioituun organisaatiomuutokseen eli siirtymiseen ns. matriisiorganisaatioon. Tavoitteena oli saada aukaistua yhtiön sisäiset siilot ja näin saada tiedonkulun parantaminen aikaan eri siilojen kesken. Tämä osoittautui kuitenkin ongelmalliseksi päätöksenteon kannalta. Kirjan loppumetreillä Kallasvuo tunnustaa, että varsinaiseen tuotekehitykseen hän ei perehtunyt työuransa aikana. Edelleen Olli-Pekka kertoi omasta johtoryhmätyöskentelystään ja korosti, että tavoitteena oli aina saada aikaan yhteinen näkemys ja päätös. Tämä tavoite hänen mielestä toteutui aina. Tämä on johtajuuden kannalta hieno saavutus, jota voidaan pitää lähes kaiken johtoryhmätyöskentelyn ytimenä - on sitten kyse yksityisestä yrityksestä, julkisesta organisaatiosta tai maan hallituksesta. 

Palaan takaisin tuohon sitaattiin. Kallasvuo kertoo kirjassaan, että tämä analyysi perustuu Wall Street Journalille vuonna 2005 annettuun haastatteluun. Mutta oliko tuolloin Olli-Pekalla kansainvälinen markkina hallussa. Voisi ajatelle, että oli. Kirja kuvaa hänen lukuisia matkoja ympäri maailmaa ja yhteyksiä niin valtiojohtajiin kuin esimerkiksi Googlen, Applen ja Facebookin johtajiin. Keskustelut Applen Jobsin kanssa olivat puhuttelevia. Jobsin mielestä Nokia ja Apple eivät ole kilpailijoita matkapuhelinmarkkinassa. Syynä olivat eri tekniset alustaratkaisut. Myöhemmin Kallasvuo oli huolissaan Symbian 3.0 version viivästymisistä. Kirjasta puuttuu kuitenkin syvempi liiketoiminta-analyysi, jossa matkapuhelintuotteet olisivat tuon analyysin keskiössä. 

Luin aikanaan myös Jobsin, Ollilan ja Siilasmaan kirjat Nokia-ajoista. 

Ollilan (2) ja Jobsin (3) kirjojen sisältöä vertailin arvioissani seuraavasti:

  • Ollilan kirja.  Johtamisopin pontimena ovat analyyttisyys ja systemaattisuus. Analyyttisyyteen liittyy myös strategiaoppi missioineen, visioineen, strategisine painotuksineen ja arvoineen. Nämä ovat Ollilan mielestä vieneet Nokiaa menestykseen. Johtamisoppiin on sisältynyt myös systemaattinen yhteistyö, tiimityö, jossa on haettu sitkaasti yhteinen etenemistie erilaisten näkemysten kompromisseina. Jorman tiimillä on kuitenkin yhteinen arvopohja. Johtamisoppiin on liittynyt myös jatkuva organisatorinen muutos sekä henkilöiden roolien jatkuva muuttaminen. Tekikö Ollila virheitä? Kierrellen ja kaarrellen hän tunnustaa yleisellä tasolla joitakin virheitä. (2) Nokian historian jokaisessa kriisipisteessä, kasvun hiipumispisteessä on tehty virheitä. Ovatko sitten onnistumiset olleet virheettömän ja ennalta kehitetyn strategian tulosta vai onko mukana ollut myös ripaus tai kasa onnea? Onneakin on ollut mukana. Ulkopuolelta katsottuna virheitä syntyi varmaan arvioinneissa, minkä tyyppisiä tuotteita pitäisi maailmalle myydä. Esim. Ollila tunnustaa virheeksi hitauden kehitettäessä simpukkapuhelinta. Eräänlaiseksi virheeksi hän tunnustaa myös sen, että riittävän nopeasti ja määrätietoisesti Nokiasta ei tehty ohjelmistoyritystä. Kännyköiden tekemisen strategiaa ei kunnolla muutettu koko aikana. Muutosyritys oli Symbian - käyttöjärjestelmän ottaminen äly-kännykän sydämeksi. Virheitä syntyi myös Nokian sisäisessä organisoinnissa. Viimeisin yritys matriisiorganisaation tuomisesta apuun oli Ollilankin mielestä ongelmallinen (ei virhe), koska hän ei saanut riittävästi alaisia sitoutumaan, oppimaan matriisiorganisaation saloihin. (3). Optiojärjestelmää ei Ollila kommentoi lainkaan minkäänlaisena virheenä vaan itseasiassa oikeutettuna operaationa. Sitä se varmasti oli operaation kohteeksi päässeiden kannalta, mutta ei ulkopuolelle jääneiden kannalta. Monet tutkimukset ovat osoittaneet, että optiojärjestelmä ei ole kiistaton kannustinjärjestelmä. Itse asiassa se kannustaa sitoutumisen sijasta erkaantumiseen, jotkut sanovat jopa henkiseen laiskuuteen. Optioihin viittasin taannoin myös blogikirjoituksessani johtajasta esimerkin antajana. (http://ollintuumailut.blogspot.fi/2013/01/johtajan-esimerkki-kantaa-hyvassa-ja.html). http://ollintuumailut.blogspot.fi/2013/12/mahdoton-menestys-ollilan-tilitys.html

Steven Jobs oli aikansa keskeisiä yritysjohtajia ja hänellä lienee jälkikäteen katsottuna keskeinen merkitys myös Nokian kohtalolle. Vertailin Jobsin ja Ollilaa keskenään seuraavasti:

  • Jobs ja Ollila. Tämä herra Jobs ei ollut peräpeilimiehiä millään tavalla - ehkä ennen muuta tulevaisuusorientoitunut tyyppi. Nokia pomo Ollila oli puolestaan parhaimmillaan kombinaatio eli otti huomioon menneisyyden, hallitsi riskit ja katsoi tulevaisuuteen. Jotain meni kuitenkin Ollilallakin pieleen. Samaan aikaan kun Ollila porukoineen hioi yritystään yhä tehokkaammaksi Jobs keskittyi hakemaan aivan uusia tuotteita. Ollila korosti strategista ajattelua, tiimityöskentelyä, siis varmoja asioita, riskien minimointia. Jobs ei paljoa riskeistä puhunut. Kumpikin johtaja edisti innovaatioita, mutta Jobs haki kuumeisesti omille ideoilleen innovatiivisia ratkaisuja. Ollila totesi aikanaan, että nuorella iällä opitut johtamisperiaatteet kantavat pitkälle niin hyvässä kuin pahassakin. Jobs totesi vain, että tällainen olen. (3)

Siilasmaa (4) nosti kirjassa esille niin Nokian johtamisen yleisiä ongelmia kuin myös johtamisen ja teknologian välisiä haasteita. Tiivistin tältä osin arviotani seuraavasti:

  • Vainoharhainen pessimismi vaani kuitenkin pitkin matkaa Siilasmaan toimintaa. Hänen mielestään hallituksen jäsenenä ei hallitus eikä toimiva johtokaan ymmärtänyt kaikilta osin Nokian huonoon suuntaan luisuvaa liiketoimintaa. Siilasmaalla ei ollut uskoa älypuhelinalusta -Symbianiin. Hän ihmetteli, miten välinpätämättömästi suhtauduttiin kilpailutilanteeseen Applen Iphonen ja Googlen Androidin noustessa esille. Liittoutuminen Microsoftin kanssa vei myös Ristolta myöhemmin uskon Windows-maailman ekosysteemiin. Usko omiin korvaaviin alustaratkaisuihinkin oli heikko (kuten Meego). Jopa usko omiin mahdollisuuksiin vaikuttaa Nokian hallituksessakin hiipui - siis vainoharhaista pessimismiä. Kirjan edetessä tuli myös selväksi se, että kukaan (ei myöskään Risto) pysty yksin ratkaisemaan Nokian ongelmia.

"Puhelin soi öisin" voi tarkoittaa montaakin asiaa Kallasvuon analyysissä. Ehkä se kriittisimmillään liittyy puhelinsoittoon, jossa ilmoitettiin, että Olli-Pekan sijalle ollaan hakemassa uutta toimitusjohtajaa. Siitä puhelusta ja taustalla tapahtuneesta valmistelusta hänen tietämättään Olli-Pekka ei ymmärrettävästi pitänyt. Toisaalta puhelin soi öisin myös, koska Kallasvuo oli oman tulkintansa mukaan joinain vuosina Suomen eniten matkustava yritysjohtaja eri aikavyöhykkeillä. Voihan tämä sitaatti myös tarkoittaa sitä, että Olli-Pekka kuitenkin oli matkapuhelimen puheeseen perustuvan teknologisen valtakauden "vanki". Älypuhelin oli jotain sellaista, joka hänen mielestään oli mahdollista tehdä Nokialla edelleen maailman johtavana matkapuhelinvalmistejana. Ehkä hän ei kuitenkaan ymmärtänyt, että kyse oli paradigman muutoksesta. Ei riittänyt, että Olli-Pekan symbolikielellä vaihdetaan veitsestä terä tai kahva eli pysyttiin kuitenkin vallitsevassa Nokia-kulttuurissa. Piti vaihtaa koko veitsi. Se ei onnistunut Nokialta eikä myöskään jatkossa Microsoftilta. 

Koko liiketoimintamalli, alustateknologia sekä kännyköiden käyttäjäkulttuuri muuttuivat aivan täysin. Edelleen tuntuu siltä, että suurten ja pienten asioiden harha tulee tästä kaikesta mieleen. Systemaattinen strateginen eteneminen ja luottaminen omaan lähtökohtaan saattaa sokeuttaa. Ympäristön "pienet" signaalit saattavat jäädä huomaamatta. Niistä tuleekin signaalien sijasta suuria ulkoisesti ohjaavia tekijöitä, joiden ennakointi on jäänyt vähälle.

Viitteet:

(1) Olli-Pekka Kallasvuo: Puhelin soi öisin -mitä opin globaalina yritysjohtajana; Otava 2021

(2) Harri Saukkomaa: Jorma Ollila - mahdoton menestys. kasvunpaikkana Nokia,  Otava 2013; http://ollintuumailut.blogspot.com/2013/12/mahdoton-menestys-ollilan-tilitys.html

(3) Walter Isaacson: Steve Jobs, (alkuperäisteos 2011), suomennos 2013 (Otava, Keuruu); https://ollintuumailut.blogspot.com/2014/07/johtamisoppia-jobsilta.html

(4) Risto Siilasmaa, Catherine Fredman: Paranoidi optimisti - Näin johdan Nokian murroksessa, Tammi, Helsinki 2018; https://ollintuumailut.blogspot.com/2018/11/paranoidia-optimismia-siilasmaan-tavalla.htmlhttps://ollintuumailut.blogspot.com/2018/09/suurten-ja-pienten-asioiden-harha.html

sunnuntai 7. marraskuuta 2021

Voiko digitaaliteknologia tuottaa terveyshyötyjä kaikille?, päivitys 7.11.2021

Poikkeuksellisesti uhraan koko blogikirjoitukseni suoraan lainaukseen Lancet-lehden pääkirjoituksesta 24.102021. Lancet ja Financial Times- komissio on laatinut yhteisen kannanoton ja artikkelin aiheesta. Josko saisin tähän Suomi-kommentteja lukijoiltani.

  • Digitaalinen muutos on hyvässä vauhdissa kaikilla elämän alueilla. Ne ovat saaneet aikaan merkittäviä ja laaja-alaisia ​​muutoksia monilla aloilla, myös terveydenhuollossa. Ymmärryksessämme digitaalitekniikan ja terveyden välisestä rajapinnasta on kuitenkin edelleen suuria aukkoja, erityisesti nuorten kohdalla.
  • Lancet ja Financial Times -komissio, joka käsittelee terveydenhuollon tulevaisuutta 2030: kasvaminen digitaalisessa maailmassa, väittää, että digitaalisia transformaatioita tulisi pitää keskeisenä terveyden määräävänä tekijänä. Mutta komissio vaatii myös digitaaliteknologian radikaalia uudelleenarviointia korostaen, että ilman ennalta varautuvaa, tehtäviin suuntautunutta ja arvopohjaista lähestymistapaa sen hallintoon digitaaliset muutokset eivät paranna kaikkien terveyttä.

Lancet ja Financial Times-komissio, joka käsittelee terveydenhuollon tulevaisuutta 2030: kasvaa digitaalisessa maailmassa, kokoaa yhteen erilaisia, riippumattomia asiantuntijoita kysymään, voidaanko tämä tarina vielä kääntää? Voiko digitaaliteknologia tuottaa terveyshyötyjä kaikille?

Digiteknologia voi parantaa terveyttä monin tavoin. Esimerkiksi sähköiset terveystiedot voivat tukea kliinisiä tutkimuksia ja tarjota laajamittaista havainnointitietoa. Nämä lähestymistavat ovat tukeneet useita korkean profiilin tutkimustuloksia COVID-19-pandemian aikana. Sekvensointia ja genomiikkaa on käytetty SARS-CoV-2:n leviämisen ja evoluution ymmärtämiseen. Digitaalisella tekniikalla on suuria lupauksia, mutta komissio väittää, että yleisesti ottaen digitaaliset muutokset eivät tuota terveyshyötyjä kaikille ilman perustavanlaatuista ja vallankumouksellista uudelleenjärjestelyä.

Maailmanlaajuisesti digitaaliset muutokset ovat hyvässä vauhdissa ja niillä on ollut sekä suoria että epäsuoria terveysvaikutuksia. Suorat vaikutukset voivat ilmetä esimerkiksi terveystiedon edistämisen tai väärän tiedon levittämisen kautta. Epäsuorat voivat tapahtua vaikuttamalla muihin terveyteen vaikuttaviin tekijöihin, mukaan lukien sosiaaliset, taloudelliset, kaupalliset ja ympäristötekijät, kuten vaikuttamalla ihmisten altistumiseen markkinoinnille tai poliittisille viestimille. Tässä digitaalisessa maailmassa kasvavat lapset ja nuoret kokevat digitaalisen käytön äärimmäisyydet. Nuoret, jotka viettävät suuren osan elämästään verkossa, voivat olla suojeltuja tai alttiita verkkovahingoille. Mutta monet ihmiset ovat edelleen digitaalisesti syrjäytyneitä, mikä vaikuttaa heidän mahdollisuuksiinsa saada koulutus- ja terveystietoja. Digitaalinen pääsy ja sen laatu on tunnustettava terveyden kannalta keskeiseksi tekijäksi. Komissio vaatii, että liitettävyys tunnustetaan yleiseksi hyödyksi ja ihmisoikeudeksi.

Kuvaillessaan hallitsevien toimijoiden, joista monet ovat kaupallisia, keräämää dataa ja valtaa, komission jäsenet arvostelevat henkilötietojen poimimiseen perustuvia liiketoimintamalleja ja malleja, jotka hyötyvät väärän tiedon leviämisestä. Suuntaakseen digitaalisia teknologioita edistämään yleistä terveydenhuoltoa komissio vetoaa demokratian, oikeudenmukaisuuden, solidaarisuuden, osallisuuden ja ihmisoikeuksien ohjaaviin periaatteisiin. Hallitusten on suojeltava yksilöitä uusilta heidän terveytensä kohdistuvilta uhilta, mukaan lukien ennakkoluulot, syrjintä ja lapsille aiheutuvat haitat verkossa. Komissio vaatii myös vastuullisuutta ja avoimuutta digitaalisissa muutoksissa sekä väärän tiedon hallintaa terveydenhuollossa – perusperiaatteita, jotka ovat kuitenkin syrjäytyneet sananvapauden tavoittelussa ja innovoinnin syrjäytymisen pelossa. Yleisön osallistuminen ja digitaalitekniikan suunnittelu, erityisesti nuoret ja vaikutuksesta kärsivistä yhteisöistä kotoisin olevat, ovat olennaisen tärkeitä.

Komissio kannattaa myös tietojen solidaarisuutta, radikaalia uutta lähestymistapaa terveystietoihin, jossa sekä henkilökohtaiset että kollektiiviset edut ja vastuut ovat tasapainossa. Sen sijaan, että dataa pidettäisiin omistettavana tai varastoitavana, se korostaa terveystietojen sosiaalista ja suhteellista luonnetta. Maiden tulisi kehittää tietorahastoja, jotka tuovat esiin mahdollisia terveyshyötyjä julkisissa tiedoissa ja samalla turvaavat sen.

Digitaalisia muunnoksia ei voi peruuttaa. Mutta ne on mietittävä uudelleen ja muutettava. Tämä komissio on pohjimmiltaan sekä esitys digitaalitekniikan nykyisistä terveyshaitoista että optimistinen näkemys mahdollisista vaihtoehdoista. Digitaalisten terveysteknologioiden tutkimuksen ja laajentamisen vaatiminen ei ole väärässä paikassa tekno-optimismia, vaan vakava mahdollisuus saada aikaan kaivattua muutosta. Ilman uusia lähestymistapoja maailma ei saavuta vuoden 2030 kestävän kehityksen tavoitteita.

Mikään tekninen innovaatio tai tutkimus ei kuitenkaan tuota oikeudenmukaisia ​​terveyshyötyjä digitaalitekniikasta ilman vallan ja toimivallan perustavaa uudelleenjakoa, joka on saavutettavissa vain asianmukaisella hallinnolla. On kipeä tarve saada takaisin digitaaliteknologiaa yhteiskuntien hyväksi. Tulevaisuuden terveytemme riippuu siitä.

Päivitys 7.11.2021: Tomi Dahlberg LInkedisissä: Tarvitsetko IT:tä ja digitalisaatiota johtajana tähän johtamiskoulutusta?

IT ja teknologia laajasti ymmärrettynä ovat jo nyt osa kaikkea mitä hankimme, tuotamme, toimitamme ja kulutamme kuten tuotteita, palveluita, muotoiluja, prosesseja, toimintoja, viestintää… Pandemia on nopeuttanut digitaalista murrosta entisestään. Kyky hyödyntää tätä murrosta erottelee menestyjät muista. Suomen yritykset, julkishallinto ja kansalaiset  ovat teknologian määrässä ja teknisessä osaamisessa EU:n edelläkävijöitä ja tunnustettuja osaajia myös globaalisti. Samaan aikaan olemme jälkijunassa teknologian soveltajina ja sen johtamisessa. Kyky johtaa IT:tä ja digitalisaatiota yrityksen tai julkishallinnon organisaation johtamisjärjestämän osana määrittää IT:n ja digitalisaation tuottaman hyödyn ja arvon sille itselleen, sen kumppaneille ja asiakkaille. Oheiseen kuvaan jaoin IT- ja digitalisointibarometri kyselytutkimuksen vastaajien vastaukset kahteen ryhmään sen perusteella, onko vastaaja melko paljon tai täysin samaa mieltä väitteen ”johdamme IT:tä ja digitalisaatiota osana johtamisjärjestelmäämme” kanssa vai ei. Väitteen kanssa melko paljon tai täysin samaa mieltä on reilu kolmasosa vastaajista. Kuva osoittaa näiden vastaajien arviot organisaationsa onnistumisesta IT-investoinneissa ja IT hankinnoissa, verkkokaupassa, digitaalisessa liiketoiminnassa, dataan ja ohjelmistoihin perustuvassa liiketoiminnassa ja innovaatioissa selvästi korkeammiksi. Ero vastaajaryhmien välillä havaittiin myös kaikessa muussa kuten projektien, kyberturvallisuuden, kyvykkyyksien kehittämisen, arkkitehtuurityön, koronaan reagoimisen… onnistumisessa. Siksi vastaan: Tarvitsemme IT:n ja digitalisaation johtamisen koulutusta, jopa kipeästi. Suomessa on kymmeniä tuhansia liiketoiminnan ja tietohallinnon johtajia ja esimiehiä, joiden päivittäiseen työhön kuuluu IT:n ja digitalisaation johtaminen. Osalta puuttuu sopiva koulutus. Koulutuksen avulla ja tuella on mahdollista lieventää tai välttää ainakin osa kantapään kautta tapahtuvan oppimisen kolhuista.

Päivitys 7.11.2021: Jyrki Kimmel kommentoi FB:ssä linkittämällä artikkelin: "My mobile saved my life" https://www.lovefone.co.uk/blogs/news/my-mobile-saved-my-life-7-times-phones-saved-lives?fbclid=IwAR0SmjbFDETygVZss7yofMPZ4Fse52gpmxxhrDxNtUSixIPM8H8_FmPB8NE

Kristiina Patja kommentoi FB:ssä:

Tässä ihan sama kuin kaikissa hoidoissa eli oikea aika, oikea väylä ja tarve kohtaavat niin syntyy hyöty. Liian usein digiä käytetään ikään kuin vastineena kohtaamiselle, jotta virta palveluun vähenee vaan se luo myös tarvetta. Osin ihan toimimattomuuttaan. Näyttö siis vielä hajanaista, koska verrataan aika erilaisia interventiota toisiinsa.

Lähde:

Can digital technologies improve health?, The Lancet; Published:October 24, 2021DOI:https://doi.org/10.1016/S0140-6736(21)02219-4.

perjantai 29. lokakuuta 2021

Vertaisarviointi hyvinvointialueilla haastava tehtävä, päivitys 1.11.2021

Vanha tuttuni Ilkka Ronkainen postitti minulle (28.10.2021) uuden kirjansa "Maakunnallinen kuntayhtymä soteuudistuksen tavoitteiden toteuttajana - tutkimus Marinin hallituksen soteuudistuksen tavoitteiden toteuttamisesta Etelä-Karjalassa ja neljässä muussa maakunnassa 2008-2019" (BOD 2021, viite 1). 

"Maakunnallinen kuntayhtymä" kirjan otsikkona on minua puhutteleva. Ymmärrän Ilkan otsikon, kun luen sisältöä. Kirja on ansiokas tilastokatsaus tavoitteisiin perustuvista tilastovertailuista maakunnittain. Toisaalta otsikko iskee sote-uudistusten tuotantokausien yhteen poliittiseen ytimeen. Maakunta viittaa kepun aikaansaamaan uudistuksen ylärakenteeseen. Kuntayhtymä viittaa nykyiseen hallintorakenteeseen, jossa vähin erin entisiä sairaanhoitopiirejä on muutettu hyvinvointi- / sosiaali- ja terveyspiireiksi. Marinin hallitus lukitsi nimeksi "hyvinvointialue" ja rahoituksen suoraan valtion kassasta. Hyvinvointia ylläpidetään ja edistetään kansalaisen itsensä lisäksi vaikkapa kunnissa ja osittain nykyisissä sairaanhoitopiireissä tai vastaavissa. Itse asiassa Marinin hallituksen sotessa ainoa hyvinvointialue voisi olla Helsinki. Muilla alueilla hyvinvoinnin edistäminen on jakaantunut kuntien ja alueiden kesken.

Ronkainen 2021: nettokäyttömenot

Vertaisarviointi eli Benchmarking on toinen havaintoni Ronkaisen teoksesta. Siinä on kyse parhaista käytännöistä oppimisesta. (2) Ilkka käy tunnollisesti läpi kaikki sote-tavoitteet ja etsii niihin mittarit julkisista lähteistä, ennen muuta Sotkanet-indikaattoripankista. Olen tyytyväinen, että aikanaan alulle panemani indikaattoripankki elää ja kehittyy myös soteuudistuksen tuotantokausien myötä. Ongelma tuolla tietolähteellä on ollut alun alkaen tietojen ajallinen viive. Se ei kuitenkaan ole ratkaiseva, jos tunnistaa ilmiön luonteen. Merkittävässä osassa myös Ilkan tunnistamia ilmiöitä ja tilastoja muutokset vuosittain ovat pieniä. Kyse on niissä tapauksissa "kylmästä tiedosta". Mutta vertaisarvioinnilla on monia ominaisuuksia ja myös vaikeuksia. Ensimmäinen vaikeus koskee yleensä vertailukelpoisuutta. Kohteena olevien ilmiöiden takana on monia toisistaan poikkeavia vaikutusmekanismeja, jotka häiritsevät jatkohyödyntämistä. Myös muutoksen aikaansaamisessa on alueellisia eroja kuten johtamiskulttuuri, johtamisen menetelmät, käytettävissä olevat voimavarat, paikalliset valtaristiriidat jne. Oletan ja itse asiassa tiedän, että Ilkka on törmännyt pitkällä konsultin urallaan varmasti kaikkiin näihin seikkoihin. Toinen vertaisarvioinnin haaste on muutostarpeen mitallistaminen. Yleensä tavoitellaan kahta vaihtoehtoista ihannetilaa: parhaiten tilastossa pärjääjää tai keskimääräistä pärjäämistä. Tämä vertailu riippuu omasta tilanteesta. Jos olet keskiarvon huonommalla puolella, keskiarvon tavoittelu on jotenkin realistisempaa kuin parhaan tavoittelu jne. Jos olet paras, niin voit mainostaa asiaa eikä sinun tarvitse tehdä mitään. Ilmiöt eli vertailun kohteet ovat tietysti tavalla tai toisella kytköksissä toisiinsa. Mitä enemmän näitä mitattavia kohteita on, sitä suurempi hajonta kuitenkin on. Siis jokin alue ei yleensä kaikessa voi olla ykkönen. Ilkka rakentaa lopuksi eri tavoitteista koostuvan indeksin, jonka perusteella maakunnallisesti järjestetty toiminta tuottaa parempia tuloksia kuin ei-maakunnallinen ratkaisu.

Vertailun kohteet Ilkan kirjassa ovat seuraavat (alleviivasin ne kohteet, joihin Ilkka ei ole löytänyt tilastolähteitä; ohessa on poimintana sote-nettomenoja koskeva taulukko):

  • väestön hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen: elämänlaatu (Ilkka: nopea muutos), onnellisuus (Ilkka: nopea muutos), koettu terveys (Ilkka: varsin positiivinen muuutos), sairastavuus (Ilkka: merkittävä parantuminen) - muutokset kuvattu noin 5-vuoden ajalta
  • terveys- ja hyvinvointierot: tuloerot (Ilkka: sotepalvelujen järjestämisellä ei vaikutusta), kansalaisen kokema terveyserojen muutos iän mukaan (Ilkka: sairastavuuserot kutistuneet koko maassa), koulutukseen perustuvat erot (Ilkka: osassa maakuntia kasvaneet ja osassa kaventuneet)
  • kustannusten kasvun hillintä: sote-nettomenot (Ilkka: kustannusten kasvu kaikilla alueilla, kasvuprosenttien erot suuria), sote-tarvevakioidut kustannukset (Ilkka: vähennystä, ennallaan, kasvua alueittain), nettokäyttömenojen kasvu pth:ssa, esh:ssa, sosiaalihuollossa (Ilkka: tutkituilla alueilla ei painopisteen muutosta pth:hon)
  • palvelurakenteen kustannukset: laitospalvelut, kalliit laitospalvelut (Ilkka: säästöjä lastensuojelussa, päihdepalveluissa, ikääntyneiden kustannukset romahtaneet), perustason palvelujen tuottavuus ja saavutettavuus / kustannussäästöt, palvelujen laatu -vaikuttavuus -tuottavuus /palveluverkon tiivistys ja työnjaon uudistus  (Ilkka: suun terveydessä tilastojen avulla tuottavuuden paranemista)
  • resurssien vähentäminen: digitalisaatio, sähköiset palvelut
  • palvelujen saatavuuden parantaminen: yhteyden saanti, lääkäripalvelut, hammaslääkäripalvelut, hoitajan palvelut, ehs-palvelut, palvelujen saatavuus, (Ilkka: pth-hoitoonpääsy 2019 toteutunut paitsi yhdellä alueella; esh-hoitoajat mielenkiintoinen; no nythän Ilkan tilastot eivät kuvaa koronan vaikutuksia eli syntynyttä hoitovelkaa)
  • painopiste perustasolle ja ehkäisevään työhön: kustannusten muutos pth:ssa, avohoidon muutos, painopisteen siirto ehkäisevään työhön (Ilkka: pth-kustannukset eivät nousseet, jossain jopa laskeneet, esh-kustannukset nousseet)
  • soten erityislakien palvelut: lastensuojelu, päihdehuolto, vammaispalvelut, omaishoidon tuki, ikääntyneiden palvelut, muut erityislakien palvelut (adoptiolain muutoksista ei tilastotietoa)
  • ammattitaitoisen työvoiman turvaaminen  - vertailut tehty tältä osin neljän maakunnan kesken
  • kansalaisten osallisuuden vahvistaminen
  • hyvinvointialueiden järjestämisvastuun vahvistaminen
  • tietojohtamisen vahvistaminen

Hyvää työtä on tehty vertailujen osalta. Ongelmana on realisoida vertailut osaksi tietojohtamista. Sen toteaa Ilkkakin johtopäätöksissään. Mielestäni aineiston avulla voidaan tehdä tilannearvioita ja yleisiä päätelmiä, mutta tietojohtamiseen se ei anna mahdollisuuksia.

Vähimmäistietosisältöjen avulla tullaan tekemään valtakunnallisesti hyvinvointialueiden vertailua. Olen tähän kokonaisuuteen perehtynyt eräässä konsultointitehtävässäni syksyn 2021 aikana. Kokonaisuuden kehittämisvastuu on DigiFinlandilla, mutta se tehdään yhteistyössä THL:n ja kentän toimijoiden kanssa. Myös eri yritykset on informoitu etenemisestä viimeksi 26.10.2021. DigiFinland on päätynyt kehittämään minimitietosisältö kerrallaan kokonaisuutta. Tekemisen tapa on perusteellinen mutta valitettavan hidas. Läpikäydessäni kokonaisuutta löysin toisenlaisen etenemistien, jossa luokittelin tehtävät kunkin vähimmäistietosisällön ja siihen liittyvien eri mittarien osalta kolmeen kategoriaan: heti, selvitettävä, jatkotyöt. En aukaise tätä sen enempää (asiakas omistaa tuon tiedon). Vähimmäistietosisällöt (ulottuvuudet) voidaan tässä kuitenkin kerrata valmisteluaikatauluineen.

  • väestön hyvinvointi ja terveys: valmistelu osana muita ulottuvuuksia
  • sote-palvelujen tarve: 2022
  • sote-palvelujen saatavuus: 2021
  • sote-palvelujen laatu: 2022
  • sote-palvelujen vaikuttavuus: 2022
  • sote-palvelujen yhdenvertaisuus: valmistelu osana muita ulottuvuuksia
  • asiakkaiden palvelujen yhteensovittaminen: valmistelu osana muita ulottuvuuksia
  • sote-palvelujen kustannukset: 2021
  • sote-palvelujen tuottavuus: 2021. 

Ilkka on kyllä avannut lähes kaikkia minimisisältöjä, joten DigiSoten kannattaisi hankkia Ilkan kirja.

Yhteisiä päätelmiä sote-uudistukseen liittyen. Palaan lopuksi alun pohdintaani kirjan otsikosta. Ilkan päätelmät tukevat sitä, että valtio-omisteista uutta hallintotasoa ei tarvita. Itse asiassa siitä syntyy epätasapaino ohjauksessa kuntien ja alueen välillä. Ilkan Eksoteen keskittynyt vertaisarviointi osoittaa, että monin tavoin kuntayhtymä on onnistunut toimissaan. Kuitenkin perusterveydenhuollon resurssien väheneminen ja erikoissairaanhoidon merkittävä kasvu ovat asetettujen tavoitteiden vastaisia. Vanhassa mallissa pth ei ollut osa erikoissairaanhoidon organisaatiota eli oli organisatorinen hoidon porrastus. Nyt pth on osa kokonaisuutta ja näin myös helppo jättää vähemmille voimavaroille. Yhteisessä organisaatiossa ei hoitoon pääsykään ole ollut onnistunutta. Ilkan otsikko onkin selkeä kritiikki tätä uusintakin soteuudistusta kohtaan. Parempi ratkaisu olisi maakunnallinen - siis kuntien omistama kuntayhtymä. Seuratessani vuosikausia eri tuotantokausien uudistusehdotuksia, olen aina lopulta kääntynyt puoltamaan kuntaliittomallia. Sitä on kritisoitu epädemokraattisena, mutta miten demokraattisena voidaan pitää hyvinvointialueratkaisua. 

Päivitys 1.11.2021: Pertti Markkanen kommentoi FB:n puolella ja Olli vastaa kommenttiin.

 
Terve Olli, luin blogin ja ajatus jäi pohtimaan tätä kohtaa yhteisissä päätelmissä: "Kuitenkin perusterveydenhuollon resurssien väheneminen ja erikoissairaanhoidon merkittävä kasvu ovat asetettujen tavoitteiden vastaisia." Viime viikolla aluekierroksellaan, yhdellä uudenmaan alueella, ministeri Kiuru kuitenkin totesi, että maakunnan tuottamaa erikoistason hoitoa pitäisi jopa kasvattaa ja käyttä sitä ohjaustekijänä (HUS:n tuottamaan ESH tasoiseen hoitoon). Onko kirjassa tai sinulla Olli tarkempaa pohdintaa tuosta? Jos asia ilmaistaan noin ylätasolla, niin se johtaa vähän harhaan (ainakin uudenmaan alueella). Toki asian esittäminen pitää pitää yleisellä tasolla yleisen ymmärrettävyyden vuoksi, mutta nyt kuitenkin on kyseessä aiheeseen erityisesti pureutuva kirja. Kun asiaa tässä hetken pohdin, niin minä olen Kiurun kanssa samaa mieltä, että tuo (PTH:n tuotama ESH) on tärkeä ohjaustekijä hyvinvointialueille. 

  •  Ollin vastaus: Tuo kannanotto perustuu kirjan tekijän, Ilkka Ronkaisen analyysiin. Hän on verrannut viittä aluetta keskenään: Kanta-Häme, keski-Suomi, Pohjanmaa, Etelä-Karjala, Satakunta. Tässä ryhmässä Etelä-Karjala erottuu juuri tuon pth:n vähenevän resurssoinnin ja esh:n merkittävästi kasvavan resurssoinnin osalta - ml. hoitoon pääsyn haasteet. Tekijä tekee päätelmän, että samassa organisaatiossa pth:n on käynyt huonosti suhteessa esh:hon resurssien jaossa. Tämä oli minulle uusi tieto ja näkökulma. Aiemmin olen ollut vahvasti sitä mieltä, että on hyvä saada pth ja esh samaan organisaatioon juuri siksi, että näin voitaisiin parantaa pth:n asemaa. No kannattaa pitää hälytystietona, että vaarana on ajautua tähän Etelä-Karjalan kuoppaan. HUS on kieltämättä oma maailmansa verrattuna näihin pieniin alueisiin. Kyllä silti hieman oudoksun tuota Kiurun näkemystä. Pitkä historiani ja myös tilastot kertovat, että esh osaa pitää puoliaan. Aikanaan kun lähdin Pirkanmaalta Stakesiin, eräs pienen kunnan edustaja sanoi - Olli tee jotain tälle jatkuvalle esh:n kustannusten kasvulle vs. pth:n ja sosiaalihuollon resurssit.

Viitteet

(1) Ilkka Ronkainen: Maakunnallinen kuntayhtymä soteuudistuksen tavoitteiden toteuttajana, BOD 2021: esittelyteksti: Kesällä 2021 eduskunnassa hyväksytty soteuudistus on tehty monissa maakunnissa jo vuosia sitten. Etelä-Karjalassa on toiminut maakunnallinen sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymä, Eksote, vuodesta 2010. Tässä kirjassa selvitetään, miten muutos Marinin hallituksen soteuudistuksen tavoitteiden suuntaan on toteutunut sosiaali- ja terveydenhuollossa 2008 - 2019. Onko tuloksissa eroa, jos maakunnassa on toiminut sosiaali- ja terveyspalveluiden integraatioon perustuva koko maakuntaa käsittävä kuntayhtymä tai ei ole? Soteuudistuksen 11 tavoitetta mitataan 79 mittarilla. Etelä-Karjalan muutosta vertaillaan Kanta-Hämeen, Keski-Suomen, Pohjanmaan ja Satakunnan maakuntiin, joissa ei ole ollut toiminnassa maakunnallista sotekuntayhtymää. Tutkimuksen tulokset ovat mielenkiintoisia ja tuovat uutta tietoa soteuudistuksesta ja sen toimeenpanosta.

(2)  Vertaisarvioinnista olen kirjoittanut kirjoissani Sote-uudistus -pirullinen ongelma (s.200-201) sekä Tietojohtaminen ja tapaus Sote (148-152). Sotessa pitkäaikaisin ja monipuolisimmin kehitetty vertaisarviointijärjestelmä koskee erikoissairaanhoitoa.

tiistai 19. lokakuuta 2021

Palvelujärjestelmä sairastaa - ikääntyneiden palveluketjussa kriisin ainekset, päivitys 29.11.2021

Kuva: Malmström etc. 2017 (1)

Sain ystävältäni huolestuneen sähköpostiviestin. Hän on kokenut perusterveydenhuollon lääkäri, joka tätä nykyä tuottaa yleislääkäripalveluja hoivakotien asukkaille. Ystävälläni oli useita esimerkkejä siitä, kuinka oman paikan löytymistä hoivakodissa edeltää pitkä kierros moninaisissa hoivalaitoksissa, selvittelyosastoilla, kotiutumisyksiköissä ja ties missä. Tämän laitosvaelluksen aikana hoidon jatkuvuus ja hoitosuunnitelmat katkeavat lukuisia kertoja ja hyvän hoidon ja hyvän hoitotyön periaatteet antavat sijaa vuodelevolle ja säilytykselle. Ikäihmiselle kehittyy silloin hyvin nopeasti pahoja ongelmia, joiden estämiseen olisi kuitenkin olemassa toimivat prosessit, jos niiden mukaan olisi toimittu. Myös lääkkeiden määrääminen on ollut yleistä tavalla, jossa ei juuri käydä läpi olemassa olevaa lääkelistaa, vaan määrätään ajankohtaiseen ongelmaan uusi lääke. Lopputuloksena on 20-30 lääkevalmisteen päivittäinen cocktail ja toistakymmentä hankalaa yhteisvaikutusta. Noiden tilapäisten hoitojen  jälkeen ikääntynyt päätyy lopulta joko omaan kotiinsa kotipalvelujen piiriin tai hoivakotiin. Usein vasta tuolloin paljastuvat aikaisemmat hoitovirheet tai hoidon laiminlyönnit, kun ikäihmisen tilanteeseen päästään paneutumaan. Monta ongelmaa on kuitenkin vaikea korjata, koska niistä on muodostunut uusia pärjäämisen pysyviä vajeita.

Lupasin ystävälleni yrittää tehdä jotain asialle. Keinoni ovat myös vähäiset ja rajalliset. En ole lääkäri, hoitaja, sosiaalihuollon työntekijä enkä enää millään tapaa edes sotehallinnossa, puhumattakaan poliitikko. Kaikki ystäväni kertomat ongelmat, havainnot liittyvät laajempaan ongelmavyyhtiin, jota on vuosien, vuosikymmenten saatossa yritetty ratkoa monin tavoin. Poliitikot ovat olleet säännöllisesti asialla kerran neljässä vuodessa. Vanhuspalvelulaki, hoitajanormit, lääkärivajeiden poistaminen, asiakaskeskeisyys, palveluintegraatio, palveluketjujen hallinta, palvelu- ja hoitosuunnitelma, terveys- ja hoitosuunnitelma, kaltoin kohtelun ilmianto ja kohtelun parantaminen, hoito- ja palveluvirheiden välttäminen, kanteluiden käsittelyaikojen nopeuttaminen, muistutusten aito käsittely hoitoyhteisössä nyt heti pitkällä muistilla ovat mieleen tulleita tavoitteita ja huomioita.  

Kuva: Nylander 2021, s.229 (2)

Aikanaan 2000-luvun alussa teimme pienellä tutkijaryhmällä rekisteritutkimuksen yhdistämällä yhden keskisuuren kaupungin kaikki sote-palvelujen käytöt. Esille nousi erikoissairaanhoidon, erityisesti sairaalahoidon erillisyys verrattuna muuhun annettuun hoitoon. Samoin satunnaisuus tuli esille joitakin vuosia sitten Kuntaliiton tekemässä rekisteritutkimuksessa. Oheinen ko. tutkimuksen kuva yllä kertoo, miten ikääntyneet ihmiset ajautuvat palvelusta toiseen. (1) Päätelmäni oli "Hyvinvointi- ja terveyshyöty"-kirjassani seuraava (2): Ikääntyneiden huonokuntoisten joukko on monisairasta ja toimintakyvyltään vajavaista. Kyseessä on pärjäämisen ja elämänhallinnan vajeista. Nämä pärjäämisvajeet akutisoituvat monista erilaisista syistä, jolloin hoitoketju etenee mieluusti erikoissairaanhoitoon. Jos tarjolla ei ole muuta hoitopaikkaa, saattaa ainoa tarjolla oleva paikka olla päivystys. Hyvinvoinnin ja terveyden haitat ja riskit kasvavat, kun itsenäisessä pärjäämisessa on vajausta ja henkilö tarvitsee paljon palveluita. Oheisessa pärjäämiskuvassa henkilöt sijoittuvat oikeaan yläneliöön.

Sote on tunnetusti tietointensiivinen toimiala. Siksi myös kirjoitin taannoin kirjan "Tietojohtaminen ja tapaus SOTE" (BoD 2017). Tarkastelin myös tietojohtamisen ongelmia sairauksien näkökulmasta.Valitettavasti nuo taannoiset näkökulmat sopivat kovin hyvin näidenkin käsillä olevien ongelmien puimiseen. Kutsun tätä kokonaisuutta nyt "palveluketjusairaudeksi". Se on sukulainen diagnosoimiini "tiedon siiloutumissairauteen", "prosessisairauteen" ja "asiakasnäkökulma kateissa-sairauteen". Kyse on siis monisairaudesta. Kun näin on, niin uhkana on myös sairauskokonaisuuden kriisiytyminen "pirulliseksi ongelmaksi". (3)

  • Tiedon siiloutumissairaudessa jokainen toimija tekee työtä ikäänkuin asiakas olisi tullut atomina vastaan ja ammattiauttajan tehtävänä on tehdä se, mikä hänen tehtäväkenttäänsä kuuluu. Erittäin vaarallinen osio tätä tiedon siiloutumista on sosiaalihuollon ja terveydenhuollon toimien erillisyys.Toinen erittäin hankala osio on runsas määrä toisistaan tietämättömiä, riippumattomia ammattihenkilöitä, jotka kohtaavat asiakasparan. 
  • "Prosessisairaus" on puolestaan käsissä, kun asiakas siirtyy uuteen vaiheeseen tai uuteen hoitopaikkaan. Kovin yleistä on, että vanhan hoitopaikan tiedot eivät siirry mukana. Hommat aloitetaan alusta ikään kuin tyhjältä pöydältä. Hienosti prosessitermein sanottuna prosessilta puuttuu omistaja eli se vastuullinen henkilö, joka varmistaa tiedon kulun ja hoidon / palvelun jatkuvuuden asiakkaan keskeisten ongelmien ratkaisemisessa. 
  • "Asiakasnäkökulma kateissa - sairaus" muistuttaa osittain tuota prosessisairautta. Oleellista on kuitenkin, että asiakasnäkökulmaan liittyy vuorovaikutus ammattihenkilön ja asiakkaan välillä - niin ja mukaan lukien puolesta asioija, omainen tai muu luotettu henkilö. Tämän sairauden välttämisen oleellisena taustana pitäisi olla näkökulmana pärjääminen. 
Ystäväni mainitsemien ongelmien taustalla on luonnollinen vanheneminen, jota hienosti kutsutaan myös haurastumiseksi, gerasteniaksi. On tärkeätä tiedostaa tällainen pärjäämisen "tuplahaaste", jolloin tasapaino järkkyy ja helposti hyvän hoidon ja hoitotyön puute johtaa uusiin pärjäämisvajeisiin. Samoin on mahdollista käydä, kun lääkkeitä määrätään ottamatta huomioon entistä lääkelistaa.(4) Kyse on lääketieteen termein monisairaasta potilaasta. (5) Tietojohtamisen keinot ovat tässä tapauksessa välttää tiedon siiloutumista ja luoda suunniteltu palveluprosessi satunnaisen sellaisen sijaan. Tietojohtamisen tehtävänä on ottaa näkökulmaksi asiakas / potilas / ikääntynyt ja hänen pärjäämisvajeensa minimointi. Tietojohtamisen tehtävänä on edistää hyviä hoitokäytäntöjä, joita ovat myös lääkkeiden järkevä käyttö. 

Mielestäni tämä hoitoprosessi sisältää rakenteellisia ongelmia, jotka valitettavasti ovat varsin yleisiä ja pysyviä. Ongelmat ovat osoittautuneet myös "pirulliseksi ongelmavyydiksi", jota pitäisi purkaa ainakin seuraavilla tavoilla:

  • Eri osapuolten tulee olla systemaattisesti yhteistyössä keskenään koko prosessin ajan: sosiaalihuolto - terveydenhuolto - ikääntynyt itse tai hänen luotettu henkilönsä.
  • Asiakkaalla / asukkaalla / potilaalla tulee olla ajantasaiset hoito- ja palvelusuunnitelma sekä terveys- ja hoitosuunnitelma (ml. ajantasainen lääkelista). Se on oltava aina uudessa hoitopaikassa tai hoitokontaktissa käytettävissä ja päivitettävissä. UNA-konsortio on kehittänyt tilannekuvamallia, jossa yhdistyvät asiakkaan sosiaalihuollon ja terveydenhuollon tiedot. (6)
  • Asiakkaalla on oltava koko prosessin vastuuhenkilö. Vastuu on määritelty, kun ensi kertaa suunnitelma kirjataan ja sovitaan, miten sitä toteutetaan ja seurataan. 
  • Hoidossa on noudatettava hyviä hoitokäytäntöjä ottamalla huomioon ikääntyneiden ihmisten erityiset pärjäämisen vajeet. 
Tietysti kaikki osapuolet tunnistavat yhden oleellisen ongelman eli resurssipulan. Siihen on vedottu jo vuosikymmenet. Suomalainen palvelujärjestelmä on tunnetusti aliresurssoitu verrattuna vaikkapa muihin pohjoismaihin. Toisaalta WHOn maaraportin mukaan terveysmenot kasaantuvat ikääntyneille (myös pitkäaikaistyöttömille ja työkyvyttömyyseläkeläisille). (7) Jos palveluketjun tilanne saadaan hallintaan, voidaan myös tavalla tai toisella helpottaa tuota perusongelmaa - resurssipulaa. Sitä voidaan tiedonhallinnan keinoin myös avata, ilmiantaa ja näin saada ennakoivasti aikaan myös parannuksia.
 

Tapauskertomus valitettavasti jatkuu (päivitys 11.11.2021). Tein tämän blogikirjoituksen 19.10.2021. Sain viestin ystävältäni 8.11.2021. Tilanne on kohtalokkaasti vielä heikentynyt. Hoitopolkuvaellus ja hoidon laiminlyöntien seuraukset ovat realisoituneet vanhuksen kannalta vakavina jatkosairauksina ja niihin liittyvinä hoitotoimenpiteinä niin, että yksi vasen ja yksi oikea jalka on jo polvinivelestä alaspäin amputoitu. Kaikki vain siksi, että ei ole toimittu olemassa olevien ja vakiintuneiden hyvän hoidon prosessien mukaisesti. Myös kokonaislääkityksen hallinta hoitovaelluksessa edelleen ontuu mukaan lukien tietojärjestelmiin tehdyt muutokset.  

Päivitys 29.11.2021 uudet tapaukset vyöryvät. Jalan tynkä leikkauksen jälkeen meni kuntoon, jota kuvaa ei voi edes julkisesti näyttää. Ja edelleen lääkityksen osalta Sairaalasta kotiutettu munuaispotilaalle oli sairaalan lääkäri antanut aivan väärän lääkityksen. Surullista, tarkemmin en näitä tapauksia edes tässä ryhdy kuvaamaan.

 
Päivitys 20.10.2021: Olisiko virtuaalinen hoidonohjaamo lääke tähän palveluketjusairauteen. MASSE-hanke piti seminaaria Otaniemessä 21.10.21.
Hankkeen yhtenä ideana on rakentaa koko hoitoprosessin kattava asiakas/potilaskortti, josta tulisi sähköinen asiakkaan ja ammattihenkilöiden yhdessä päivittämä terveys- ja hoitosuunnitelma / asiakassuunnitelma sisältäen myös jatkuvasti päivyttyvän lääkelistan.  https://www.aalto.fi/fi/tuotantotalouden-laitos/masse-yksilollista-huolenpitoa-massatuotannon-tehokkuudella; https://www.youtube.com/watch?v=8XrcEaaE8HM
 
Viitteet
 
(1) Malmström, Hörhammer, Peltokorpi, Linna, Koivuranta-Vaala & Mikkola: Päivystyksen kysyntä ja sen hallinta - ikääntyneet potilaat; Kuntaliitto 2017
https://www.kuntaliitto.fi/julkaisut/2017/1831-paivystyksen-kysynta-ja-sen-hallinta-ikaantyneet-potilaat
(2) Olli Nylander: Hyvinvointi- ja terveyshyöty- ajopuusta aktiiviksi, BOD 202; https://ollintuumailut.blogspot.com/2021/09/parjaaminen-on-selviytymista-omin.html
(3) Olli Nylander: Tietojohtaminen ja tapaus SOTE, BOD 2017 
(4) Lääkityslista on tehtävissä omin voimin nykyään kaivamalla esille eri lähteistä tai omasta lääkekaapista tarkat tiedot. Fimealla on aiheesta täsmällinen ohje. https://www.fimea.fi/kansalaisen_laaketieto/laakityslista. Kansallinen lääkityslista on kehitteillä, mutta toteutus on vielä vuosien päässä. https://yle.fi/uutiset/3-12181563; https://thl.fi/fi/web/tiedonhallinta-sosiaali-ja-terveysalalla/tiedonhallinnan-ohjaus/terveydenhuollon-tiedonhallinta/laakehoidon-tiedonhallinta/valtakunnallinen-laakityslista?fbclid=IwAR1eQrrLFdjQmuFbF-LKos95M1W9LQaFgI2kA9Asf3jOnUr5sSq21Bku7Jk
(5) Terveysportti: Käypä hoito-suositus: monisairas potilas.https://www.kaypahoito.fi/kht00141
(6) UNA: tilannekuvatieto-malli yhdistää asiakkaan sosiaalihuollon ja terveydenhuollon tietoja; https://unaoy.fi/uutiset/tilannekuva-una-tuo-tiedon-helposti-kayttoon/
(7)YLE-uutinen: Katastrofaaliset terveysmenot kasautuvat ikääntyneille, pitkäaikaistyöttömille ja työkyvyttömyyseläkeläisille; https://yle.fi/uutiset/3-12149353?fbclid=IwAR3L9RwSuwkrYZpJvFLostlB60DeqG14vmix5Y6YsgHRuH7qKMjmtwIibcY