sunnuntai 4. syyskuuta 2022

Tietojohtamisen vakiintumaton käsitemaailma sekä 75-vuotias yhdistys


Tietoasiantuntijalehden julkaisijajärjestö täyttää tänä syksynä 75-vuotta. Asiaan kuuluvat juhlat pidetään Ritarihuoneella 7.9.2022. Edessäni on lehden juhlanumero. https://www.tietojohtaminen.com/tietoasiantuntija-lehti-2-32022 Yhdistyksen nimi on Tietojohtaminen ry. Sen taustat ovat kuitenkin syvällä tietoasiantuntijuudessa, tietopalvelussa ja kirjastotoimineen. Edelleen olen sitä mieltä, että lehden nimi on mitä mainioin eikä entinen yhdistyksen nimikään Tietoasiantuntijat ry ollut lainkaan huono. Tietojohtaminen on  puolestaan vakiintumaton käsite ja pitää sisällään yhtä ja toista - runsaan käsitteiden maailman. Sen tiedämme hyvin yhdistyksessämmekin. Olen ollut yhdistyksen jäsen liki 10 vuotta ja vuosia siitä lehden toimitusneuvostossa. 

Poimin nyt vielä muutaman jutun lehdestä, jotka kuvaavat sinänsä tietojohtamisen käsitekirjoa. Jo juttu käsitteistä antaa ajateltavaa.  

KÄSITTEET TIETOJOHTAMISEN YDINTÄ. Juha Kämäräinen kertoo käsitemallin jutussaan "Osaaminen uhkaa käsitteen perinteistä kuvaa, mutta mihin se riittää?" Juha puhuu käsitekolmiosta: käsite - termi - kohde. Termi on muodoltaan sana tai sanaliitto ja se ei suoraan liity kuvaamaansa asian eli referenttiin, vaan välissä on käsite. Samalla asialla voi olla eli haettavalla kohteella voi olla useita nimiä samassakin kielessä. Myös asiat voivat vaihdella eri ajattelutavoissa eli viitekehyksissä. Juha käyttää esimerkkinään osaamisen käsitettä. 

  • Ollin kommentti. Artikkeli on lyhyt suhteessa mielestäni vaativaan aiheeseensa. En oikein ymmärrä, miksi tämä käsiteasia on kuvattu näin monimutkaisesti. Käsite ja termi voivat olla synonyymejä keskenään. Yleensä kullakin käsitteellä on synonyymejä. Käsitteet voidaan rakentaa käsitepuuksi. Tästä on systemaattinen kuvausmalli käytössä Tieteen sanastokeskuksella.(http://www.tsk.fi/tsk/fi/sanastoty%C3%B6n_ja_ontologiaty%C3%B6n_menetelm%C3%A4t-9.html). Käsitteelle luodaan yleensä jokin metakäsite eli selitys eli määritelmä, mitä käsitteellä tarkoitetaan. Siihenkin on olemassa kansainvälisiä standardeja. Finto perustaa oman termipankkinsa yhteenä metatietokäsitykseen. (https://finto.fi/mts/fi/). Ehkä artikkeli olisi avautunut, jos sen ajatusmaailmaa olisi verrattu vakiintuneisiin käsitemaailmoihin.

TIETÄMÄTTÄMYYS JA TIEDON HUOLTOVARMUUS. Harri Jalosen artikkelin nimi on "Tietämättömyyden likainen tusina". Harri puhuu kirjoituksessaan tiedon huoltovarmuudesta. Huoltovarmuutta uhkaa hänen mukaansa tietämättömyyden likainen tusina: 1. rajoitettu rationaalisuus - optimaalista päätöksenteossa tapahtuvaa valintaa rajoittavat rajalliset vaihtoehdot; 2. negatiivinen ryhmäajattelu - ajattelun yksipuolistuminen, informaation kritiikitön tarkastelu, tulkintaharhat, tarpeeton itsesensuuri; 3. informaation symbolinen hyödyntäminen - ei selkeää tiedon hyödyntämisen näkökulmaa, 4. opittu kyvyttömyys - tehokas toiminta johtaa ilman reflektointia ei-toivottuihin seurauksiin, 5. moitteen välttäminen - tietoa ei luoda asiantilojen muuttamiseksi vaan syntipukiksi joutumisen välttämiseksi, 6. moniarvoinen tietämättömyys - yksittäiset ihmiset kuvittelevat, että heidän ajatuksensa poikkeavat muiden jäsenten mielipiteistä; 7. uuden informaation välttäminen - ennakkokäsityksiä vahvistava tietokäyttäytyminen, 8. kognitiivinen dissonanssi - yksilön epävarmuus kohdatessaan ristiriidassa olevaa informaatiota; 9. populistinen tietämättömyys - joukossa ruokitaan yksipuolista ja virheellistä kuvaa asioiden ja ilmiöiden todellisesta kuvasta; 10. vahvistusharha - vahvistetaan olemassa olevaa maailmankuvaa; 11.  strateginen tietämättömyys - rituaalimainen vierestä  puhuminen; 12. toiminnallinen tyhmyys - kyvyttömyys kyseenalaistaa sanottua. 

  • Ollin kommentti:  Hans Roslingin faktatietoisuuden peukalosäännöt ovat Harrin tusinan kanssa hyvää seuraa. Hansin lista on seuraava: kuiluvaisto - "etsi enemmistöä; kielteisyysvaisto - "odota huonoja uutisia"; viivasuoruusvaisto -"linjat voivat taipua"; pelkovaisto - "laske riskit"; kokovaisto - "suhteuta asiat"; yleistämisvaisto - "kyseenalaista kategoriasi"; kohtalovaisto - "hidas muutos on silti muutos"; ainoan näkökulman vaisto - "hanki työkalupakki"; syyttelyvaisto - "vältä osoittamasta sormella"; hätävaisto -  "ota pieniä askelia". ks. https://ollintuumailut.blogspot.com/2018/10/hans-rosling-faktojen-maailmassa.html . Osittain Harrin ja Hansin listat menevät päällekkäin. Listojen pohjalta voisi rakentaa Suomen Venäjän rajalle tiedon huoltovarmuutta parantava tietopaketti venäläisille turisteille ja muille viisumien avulla matkustaville.

TYÖN IMU. Katja Hilska-Keinäsen artikkelin nimi on "Työn imuun vaikuttavat sekä henkilökohtaiset että työyhteisöön liittyvät tekijät". Katja nostaa esille psykologiset voimavarat, kuten kyvykkyyden tunne ja joustavuus, mutta myös organisaation sitoutuminen ja yrittäjämäinen ote omaan työhön. Katja korostaa edelleen organisaation tietoprosessien tarkastelun välttämättömyyttä ja sen varmistamista, että tietoympäristö tukee itseohjautuvuutta ja ja organisaatioon sitoutumista sekä mahdollistaa innovoinnin. Työterveyslaitos määrittelee työn imun artikkelin tietokulmassa: myönteinen tunne- ja motivaatiotila. Työn imu koostuu kolmesta positiivisesta hyvinvointia tuottavasta toiminnan tilasta: tarmokkuudesta, omistautumisesta, uppoutumisesta.

  • Ollin kommentti: Harrin mainitsemat tiedon huoltovarmuuden likaisen tusinan ylittäminen on yksi tie työn imuun. Autoritaarinen ilmapiiri ja innovaatioiden ampuminen alas johtavat myös työn imun vähenemiseen tai jopa loppumiseen.

EKOSYSTEEMI. Mikael Seppälä käsitettä artikkelissaan "Tietojohtaminen alkavissa ekosysteemeissä". Mikael määrittelee kolme ekosysteemiä: tietämysekosysteemi, innovaatioekosysteemi, liiketoimintaekosysteemi. Blogikirjoituksessani löysin vielä liiketoimintaekosysteemille kolme varianttia: startup-, kasvu- ja vakiintunut systeemi. (https://ollintuumailut.blogspot.com/2019/01/). Mikael toteaa, että ekosysteemejä tarvitaan organisaatiorajat ylittävien, laajojen ja epäselvien haasteiden taklaamiseen. Tarvitaan ekosysteemin orkestraattori, joka koordinoi tietojohtamista. Mikael kuvaa orkestraattorin tehtävää prosessimallina: yhteisten mahdollisuuksien ekstrapolointi - perustan rakentaminen ekosysteemille - ekosysteemin portfolioprojektien kasvusuuntien tukeminen - ekosysteemin portfolioiden tukeminen kaupallisten tuotteiden/palveluiden kehittämiseen. 

  • Ollin kommentti: Ekosysteemi on ideana kiintoisa, mutta sisältää runsaasti ongelmia ja väärinymmärrystä. Tavoitehan lienee se, että kaikki osapuolet ekosysteemissä hyötyvät osallisuudestaan. Siinä on samalla koko systeemin paradoksi. Pohdin taannoin ekosysteemien roolia otsikolla tiedonhallinnan ekosysteemi . Oma päätelmäni tuossa blogitekstissä oli seuraava: Ekosysteemi voi siis olla suljettu tai avoin. Mitä suljetumpi se on, sitä paremmin on hallinnassa tieto, joka systeemissä liikkuu. Toisaalta koko ekosysteemin rajapinnat muuhun maailmaan voivat olla melkoisen korkeat. Avoin ekosysteemi puolestaan tuottaa kokonaisuuden kannalta etuja, mutta kansalaisen tiedon hyödyntäminen ja eri tarkoituksiin on haaste. Data voi olla ekosysteemissä monenlaista - tekstiä, ääntä, kuvaa, rakenteellista dataa. Datan käyttökelpoisuus kasvaa, jos se on rakenteellista ja rakenteellisen datan perustana ovat yhteisesti hyväksytyt luokitukset ja määritykset. Ja datan käyttökelpoisuus tietysti lisääntyy, jos sen oikeellisuuteen voidaan luottaa ja se on ajankohtaista.
Lehti sisältää paljon muutakin, joten voin suositella tätä kaikille tietojohtamisesta kiinnostuneille. Ja onnea Tietojohtaminen ry:lle pitkästä iästä ja sitkeästä toiminnasta alan parissa.
 

sunnuntai 17. heinäkuuta 2022

Omahoitoajamallista apu ikäihmisten lääkitykseen, hoitoon ja elämäntilanteen arviointiin

Olipa sattuma löytää uudelleen vuosikymmenten jälkeen Helsingin yliopiston Yliopisto-lehti. Olen lomalukemisina iltaisin käynyt läpi vuoden 2021 ja 2022 ilmestyneet lehdet. Se on laaja-alainen tiedelehti, jossa popularisoidaan tutkimustoimintaa, esitellään tutkijoita, tutkimuksia sekä arvioidaan aiheisiin liittyvää kirjallisuutta. Lisäksi lehden koko on oikein mukava iltalukemiseen. Eikä tilaushintakaan ole mikään suuri. 

Löysin viimeisestä ilmestyneestä numerosta 5.2022 (10.6.2022) esittelyn Heidi Karin väitöskirjasta: "Iäikkäiden omahoidon tukeminen moniammatillisessa perusterveydenhuollossa: Lääkehoidon kokonaisarvioinnin sisältävän ihmiskeskeisen omahoitomallin kehittäminen ja arviointi". Kuva yllä on lehden artikkeli aiheesta. Googlasin alkuperäislähteen, josta poimin tähän yhteyteen otteita tiivistelmästä (https://helda.helsinki.fi/handle/10138/342971):

Tässä tutkimuksessa kehitetystä omahoitomallista on hyötyä paitsi iäkkäille ihmisille (mm. osallisuuden ja hoidon jatkuvuuden parantuminen, toiveiden, tarpeiden ja lääkehoitoon liittyvien ongelmien parempi tunnistaminen) myös terveydenhuollon ammattilaisille (mm. uuden työnjaon hyödyt, vahvistunut moniammatillinen yhteistyö, muilta oppiminen ja työnkuvan ja roolien kehittyminen) ja yhteiskunnalle (kustannusvaikuttavuus). Iäkkäiden monisairaiden kotona asuvien omahoitoa olisi suositeltavaa tukea perusterveydenhuollossa omahoitomallin kaltaisella ihmiskeskeisellä moniammatillisella toimintatavalla.

Omahoitomalli sisälsi: omahoidon tilanteen ja tarpeiden arvioinnin itsenäisesti kotiin lähetetyn omahoitolomakkeen avulla ennen haastattelua; farmasian ammattilaisen (farmaseutin tai proviisorin) ja omahoitajan yhdessä toteuttaman iäkkään ihmisen toiveisiin ja tarpeisiin keskittyvän kotihaastattelun; omahoitajan tekemän terveydentilan arvioinnin; farmasian ammattilaisen tekemän lääkehoidon kokonaisarvioinnin; moniammatillisen hoitopalaverin (lääkäri, farmasian ammattilainen ja omahoitaja); terveys- ja hoitosuunnitelman sekä lääkehoitosuunnitelman sisältävän omahoitosuunnitelman; ja omahoidon ja omahoitajan tuen iäkkäälle. Omahoitomallissa keskeistä olivat ihmisen itsensä ja terveydenhuollon ammattilaisen yhdessä asettamat tavoitteet hoidolle sekä ihmiskeskeisyys. Tutkimukseen osallistuneet terveydenhuollon ammattilaiset kokivat, että omahoitomalli lisäsi moniammatillista yhteistyötä ja tiimityötä sekä muilta terveydenhuollon ammattilaisilta oppimista. Uudet roolit ja työnjako koettiin hyödyllisinä. Omahoitomalli paransi iäkkäiden ihmisten osallisuutta omaan hoitoonsa ja hoidon jatkuvuutta, kun hoidon kokonaisuutta koordinoi omahoitaja. Lisäksi iäkkäiden toiveet, tarpeet ja lääkehoitoon liittyvät ongelmat tunnistettiin terveydenhuollossa paremmin. Osallistujien mukaan luottamuksen vahvistuminen sekä terveydenhuollon ammattilaisten kesken että iäkkäiden ihmisten ja terveydenhuollon ammattilaisten välillä oli keskeistä sille, että omahoitomalli voi toimia. 

Aihe on mitä ajankohtaisin monesta näkökulmasta. Kirjoitin aikaisemmin ystävän vinkkien pohjalta blogikirjoituksen: "Palvelujärjestelämä sairastaa - ikääntyneiden palveluketjussa kriisin ainekset". Jutussa on aihetta käsitelty monelta kannalta. https://ollintuumailut.blogspot.com/2021/10/palvelujarjestelma-sairastaa.html. Laitoin sen myös tiedoksi Valviraan, josta sain asianmukaiset kommentit ylijohtajalta. Sivusin aihetta myös kesällä 2021 julkaisemassani kirjassa "Hyvinvointi- ja terveyshyöty" (2021. 198-200). 

Kannattaisi nyt lähteä aidosti soveltamaan omahoitajamallia ikääntyneiden ihmisten palvelujen kehittämisessä. Kehitystyö on tehty Tornion alueella. Nyt vain levitykseen kaikille hyvinvointialueille.

lauantai 4. kesäkuuta 2022

Baabelin talon edelleen voimissaan?- osittain kyllä: sairasta hierarkiaa

Kirjoitan parhaillaan omaelämäkertaa työnimellä "Ollin oppivuodet". Elämäkerta ei ole perhe-elämäkerta eikä myöskään kronologinen päiväkirjapohjainen kokonaisuus. Tämän vuoksi myös blogikirjoitusten tuotantotiheys on pahasti harventunut. Olen nyt vuodessa 2010. Tämä ote luonnoksestani on koskee vuotta 1979. Mielenkiintoni elämäkerrassa on, miten pysyvää ja muuttuvaa ovat ajatukseni ja kokemukseni olleet. Peilaan niitä 2020-luvun kokemusmaailmaani. Alla oleva ote elämäkertatekstistä koskee suursairaalaa, johon myös itse ajauduin töihin 1970-luvun lopulla. Tämä kirjoituksen jälkeen luin HS:n Visiosta jutun sairaalan johtamisesta ja byrokratiasta. Tutulta tuo Baabelin talo tuntui.

Vastaani tuli tuona aikana suosituksi romaaniksi tullut P.C. Jersildin ”Baabelin talo”. [1] Se kuvaa suursairaalassa hoidettavana olevaa 76-vuotiasta Primus Svenssonia. Nimestäkin päätellen kirjoittaja on ruotsalainen ja kokemusmaailma on naapurimaastamme. Kirja on julkaistu Ruotsissa 1978 ja käännetty suomeksi 1979. Jo tuolloin oli tapanani kirjoittaa mielenkiintoisista kirjoista kirja-arvioita. Tämän kirjan arvio julkaistiin Ydin-lehden numerossa 6/1979. Myöhemmin huomasin, että arvioin oli tehnyt samoihin aikoihin myös Ilkka Taipale Demari- lehteen, Kalevi Lauslahti Aamulehteen ja Seppo Tuomola HYKS:n omaan lehteen. Tiivistän ensin, miten kirjailija johdantoluvussaan näkee suursairaalan toiminnan. Hän nostaa ensinnäkin esille sairaalan vaikutuksen ihmisten terveyteen ja hyvinvointiin. Se on marginaalinen. Sairauksien syntymisen, ilmaantumisen syyt ja seuraukset ovat moninaisia.

”Jos väitämme, että kunhan vain tunnetaan sairauden syyt, se myös saadaan häviämään, olemme väärässä…Kun kyse on koko väestöstä, ei kuitenkaan voida pysyvästi osoittaa, että kohonneet sairaanhoitokustannukset olisivat merkinneet lisääntynyttä terveyttä ja elinikää. Mutta ehkä se johtuu siitä, ettemme tiedä, miten lääkkeiden vaikutusta mittaisimme. Kukaan ei siis tiedä, miten hyvää sairaanhoito Ruotsissa on. Jos tämän tosiseikan nojalla kuitenkin heittäytyy luulemaan, että olisi mahdollista poistaa joitain menoeriä tai yleensä vain supistaa sairaanhoitoa, syyllistyy pahaan ajatusvirheeseen.”  

Kirjailija vielä nostaa esille sen, että keskeistä on lähihoito, parempi kotihoito, avohoitokeskukset ja pienet pitkäaikaishoidon hoitoyksiköt. Jättisairaalat eivät ole ensisijaisia hoitopaikkoja, joita väestö tarvitsee. Jerskildin mielestä jättisairaalat muistuttavat valtamerialusta tai autolauttaa tai lentoterminaalia. Sairaala on rakennettu kuin lajittelulaitos. Sisäänkirjoitusvaiheessa arvioidaan, onko kyse sairaudesta vai ei. Seuraavassa vaiheessa määritellään sairauden laatu. Sairaalan toimenpiteiden seurauksena potilaan pitäisi tulla terveeksi.  ”Potilaalla, joka kaikesta vaivannäöstä huolimatta vain huononee, ei myöskään ole mitään tekemistä sairaalassa. Se, joka ottaa ja kuolee, ilmaiseen epäluottamuslauseensa koko sairaalahoitoa kohtaan. Koko järjestelmä luhistuisi, ellei sen tukena olisi uskontunnustus, jonka mukaan sairas paranee ainoastaan lääketieteen antaman panoksen avulla.”

Sairaalassa on vaikea löytää perille johtuen hankalasta arkkitehtuurista ja työnjaon mukaan eriytyneestä opastuksesta (kuten maksakatu, keuhkokatu, sydänkatu jne.). Toinen merkittävä sairaalan ominaisuus kirjailijan mielestä on monikielisyys. Tämä ruotsalaisessa yhteydessä tarkoittaa ulkomaalaisten suurta määrää tietyissä palvelutehtävissä. Mutta tämä tarkoittaa myös erilaista käsitemaailmaa, kun on kyse hallinnosta, laboratoriosta, apteekista, erikoisaloista tai sairauskertomusarkistosta. Potilaan on vaikea ilmaista itseään tällaisessa sekakielisessä maailmassa.

Luettuani Baabelin talon päädyin arvioimaan teosta seuraavalla tavalla: ”Tarkoitukseni onkin normaalin kaunokirjallisuusarvostelun sijasta puuttua niihin ”objektiivisiin” lääketieteen ja sairaanhoidon ongelmiin, jotka kätkeytyvät tuon Jerskildin mainitseman subjektiivisen tulkinnan taakse.”  Tiivistän varsin pitkän arviointitekstini seuraaviin pallukoihin. Laitan tarpeen mukaan kunkin pallukan perään vuoden 2022 tilannearvion:

  • Keskeinen osa sairauksista liittyy ihmisruumiin vanhenemiseen ja sen mukana seuraavin altistumisiin taudeille, joihin ei ole universaaleja / pitäviä parantamiskeinoja. Arvioni vuonna 2022 on tähän väittämään hieman toinen. Sydän- ja verisuonisairauksissa ja kasvainsairauksissa on tehty suuria edistysaskelia viimeisten 40-vuoden aikana. On toki sairauksia, joissa edistysaskeleet ovat olleet hitaanpuoleisia (vaikkapa muistisairaudet). 
  •  Avasin kirjailijan subjektiivisen maailman taustoja erilaisin ihmiskäsityksin. ”Lääketieteen voimattomuuden taustalla on ihmiskäsitys, jota voi luonnehtia osittain mekanistiseksi, osittain ylikorostetuksi biologiseksi, osittain atomistiseksi. Mekanistisen selityksen mukaan ihmisruumis on verrattavissa koneeseen, jossa terveys on normaali tila ja sairaus ilmaisee ihmiskoneen viallisuuden. Biologisen selityksen mukaan ylivalta on perimällä verrattuna ympäristön vaikutukseen. Atomistisessa käsityksessä kyse on käyttäytymistieteissä viljellystä näkökulmasta, jossa kaikki ihmiset käsitetään ympäristötekijöiden ja yhteiskunnallisten olosuhteiden kannalta tasavertaisina. Todellisuudessa ihmisten elämäntilanteet ja elinmahdollisuudet kuitenkin vaihtelevat merkittävästi. 
  • Tutkimusasetelmissa korostuvat epähistorialliset lähtökohdat (atomistinen ihmiskäsitys). Lääketieteen erikoistuminen on johtanut yhä yksityiskohtaisempiin tutkimusasetelmiin, joissa on ajauduttu yhä kauemmaksi inhimillisen persoonallisuuden kokonaisuuden tarkastelusta. Arvioni vuonna 2022 on tähän väittämään hieman toinen. Sekä lääketieteen että ICT:n kehittyminen ovat antaneet uusia mahdollisuuksia potilaiden tutkimiseen sekä tieteelliseen tutkimukseen. Nostan kirja-arviossani esille humanistisen ihmiskäsityksen, johon liittyy ihmisen kokonaispersoonallisuuden ymmärrys. Ihmiset eivät ole mitään yksilöatomeja, vaan yhteiskunnallisia olentoja.
  • Suursairaala taloudellisena ja tehokkaana yksikkönä antaa samalla mahdollisuuden laajaan sairaalateknologian käyttöön. Myös koulutustoimintaan suursairaala on käyttökelpoinen yhteisö. Organisaation tehokkuus ja taloudellisuus edellyttävät pitkälle vietyä työnjakoa ja hierarkkisia käskyvaltasuhteita. Potilaat ajautuvat täysin riippuvaisiksi organisaation toimintatavoista.  Viittaan arviossani rauhantutkija Johan Galtungin käsitykseen, jossa suoran väkivallan sijasta on kyse rakenteellisesta väkivallasta, persoonattomasta väkivallasta. Arvioni 2022 on, että ammattihenkilökeskeisyys on edelleen varsinkin suursairaalassa vallalla oleva työskentelytapa. Kuitenkin muutosta on tapahtunut. Nykyään puhutaan kumppanuudesta tai osallisuudesta, jossa keskeistä on vuorovaikutus ammattihenkilön ja asiakkaan (potilaan) kesken. Ammattihenkilökeskeisyyttä kuvataan myös paternalismiksi eli holhoukseksi.[2]
  • Tutkimus- ja hoitotoimenpiteiden teknologisoituminen on myös epähumanisoiva suursairaalan ominaisuus. Oikean diagnoosin varmistamiseksi ja tehokkaan hoidon aikaansaamiseksi käytetään hyväksi pitkälle vietyä sairaalateknologiaa. Potilas-lääkärisuhteen välille tulee persoonaton teknologia, johon sälytetään entistä enemmän tutkimus- ja hoitovastuuta. Ääripäässä on teknologian hyödyntäminen ihmismielen manipulointiin (esim. psykiatriassa lääkkeet /”kemialliset pakkopaidat”). Viittaan arvioissani positiivisiinkin edistysaskeliin kuten tietokonetomografiaan. Arvioni 2022 on kahdensuuntainen. Toisaalta uudet teknologiat ovat 40-vuodessa tuoneet merkittäviä etuja diagnosointiin ja hoitoon. Toisaalta teknologiariippuvaisuus on entisestään kasvanut ja sen myötä myös erilaiset teknologiariskit. Myös uudet teknologiat ovat tuoneet mukanaan eettisiä ongelmia.
  • Kaupankäynti terveydellä on mahdollista myös suursairaalassa mm. ottamalla vastaan yksityisiä potilaita käyttämällä hyväksi sairaalan varustusta. Suomalaisessa sairaalassa on mahdollista ottaa vastaan potilaita ns. erikoismaksuluokassa. Mahdollisuudesta on tehty hyödyllinen sekä lääkärille että potilaalle. Kyse on valinnanmahdollisuuden luomisesta. Arvioni 2022 osoittaa, että kaikkinensa yksityinen terveydenhuolto on laajentunut merkittävästi 40-vuoden aikana. On myös laajennettu ostopalveluja sekä ulkoistettu toimintoja – jopa kokonainen sairaanhoitopiirikin. Toisaalta hoitotakuu poistanut erikoismaksuluokan, koska takuu sinänsä menee prioriteetissa ohi muunlaisista valinnaisuuksista.
Palaan vielä tuohon HS-Vision juttuun 7.5.2022. Veera Luoma-Ahon kirjoitus on otsikoitu "Sairasta hierarkiaa." Jutun alaotsikot ovat seuraavat: "väärät ihmiset päätyvät pomoiksi - johtajiksi ajautuvat usein ne, joiden ei nimenomaan pitäisi, päätöksenteon ketju on pitkä, edes pieniin asioihin ei voi vaikuttaa, sairaaloita hoidetaan kuin tehtaita. 
Niin, että jokin tässä maailmassa on pysyvää.

[1] P.C. Jersild: Baabelin talo, Tammi 1979, alkuperäisteos 1978

[2] ks. kirjoittamani kirja ”Hyvinvointi- ja terveyshyöty”, BOD 2021, ss. 116–118

(3) Veera Luoma-Aho: Sairasta hierarkiaa, HS-Visio 7.5.2022. 

 

sunnuntai 15. toukokuuta 2022

Päiväni SOTE-ATK-päivillä 10.5.2022

SOTE-ATK-päivien fyysinen maailma avautui 10.5.2022 Jyväskylässä. Meitä osallistujia oli yli 1800 eli täysi buukkaus. Päivillä on pitkä historia 1970-luvulle. https://www.fcg.fi/blogi/sosiaali-ja-terveydenhuollon-atk-paivat-1970-luvulta-tahan-paivaan. Olen ollut mukana 80-luvulta lähtien aika säännöllisesti - niin säännöllisesti, että olen ATK-päivien senaattori monen muun aktiivin tavoin.

Pitkin koronaa oli kahdenlaisia ajatuksia Teams- ja vastaavista sähköisistä tapahtumista. Taisin minäkin olla parissa kongressissa mukana, mutta olivat tylsiä tapahtumia. Nyt päästiin näkemään alustajat, ilmeet ja eleet sekä väliajoilla ja illalla vanhoja tuttuja mutta myös uusia tuttavuuksia. Oma ohjelmani koostui avaussessiosta, Intersystemsin lounastapaamisesta, hyvinvointialueen palvelutoiminnan sessiosta (osittain) ja asiakas- ja potilastietojärjestelmäsessiosta (osittain). Kävin myös tutkailemassa messujen kattausta. Siellä viivähdin pidempään UNAn kojulla. Sessioiden jälkeen kiirehdin suoraan Tietojohtamisen verkoston järjestämiin etkoihin (Tuomas Hujala isäntänä). Tämän jälkeen oli vuorossa Senaattoriklubin etkot Innofactorin isännöimänä, jossa uudeksi senaattori-presidentiksi valittiin Jari Porrasmaa. Illallistilaisuus olikin massiivinen 1800 henkilön tapahtuma (ks. oheinen kuva). Tietysti piti sen jälkeen mennä vielä jatkoille. Tapahtumien ketju päättyi minun osaltani aamun tunteina.  Kiitos kaikille järjestäjille. Paljon tuli verkostokontakteja. On se verkostoituminen mukavaa mutta melkoisen raskasta.

Tapahtuman sisällöstä jäi mieleeni seuraavia huomioita. (https://koulutus.fcg.fi/koulutustapahtumat/sosiaali-ja-terveydenhuollon-atk-paivat-2022-12259)

  • Keski-Suomella on Suomen modernein sairaalarakennus. Ajoimme autollakin sairaalan ohi. On massiivinen muistaakseni ruskea rakennuskokonaisuus. SHP:n johtaja esitteli innoissaan puheenvuorossaan sairaalaa: yhden hengen huoneet, mahdollisuus omaisten mukaan ottamiseen hoidon tueksi, kaikkialla taideteoksissa oma hoidollinen vaikutus.
  • Toimintakulttuuri uusiksi. Avaussessiossa oli paneeli, johon osallistui johtajia VM :stä kentän toimijoihin. Asiantuntevaa väkeä. Vieressäni istui henkilö, jonka olen tuntenut no ehkä vuosikymmeniä. Jossain välissä tuntui, että varsin tuttuja olivat panelistienkin pohdinnat. Kolme sanaa jäi mieleeni ilman muistiinpanoja: toimintakulttuuri, hyvät käytännöt ja kirjaaminen. Uuden toimintakulttuurin omaksuminen on hyvinvointialueiden eräs keskeinen selviytymisen ehto. No toki palkat pitää voida maksaa työntekijöille ja olemassa olevat palvelut turvata asiakkaille. Haasteena kulttuurin omaksumisessa on saada aikaan yhteinen sävel terveydenhuollon. sosiaalihuollon ja pelastustoimen kesken. Kaikki kolme ovat kulkeneen vuosikymmeniä omia teitään. 
  • Hyvät käytännöt pitää voida siirtää hyvinvointialueilta toisille ja toisaalta säilyttää hyviä vanhoja käytäntöjä. Tämä oivallus tuntui vierustoverini kanssa tosi vanhalta ajatukselta. Vuosikymmeniä on yritetty siirtää hyviä käytäntöjä organisaatiosta toiseen - pääosin huonoin tai vaihtelevin tuloksin. Onhan se ollut vaikeata projektinkin hyviä ideoita toteuttaa, kun kehittämisraha on loppunut. Mutta josko nyt HYVA kaiken hyväksi muuttaa. 
  • Kirjaaminen oli myös jopa suuret aplodit saanut ylhäältä tullut käskynomainen oivallus. Ajatus on hyvä ja kannatettava, mutta vierustoverin kanssa vierastimme kovasti ylhäältä alas johtamista tässä asiassa. Kirjaamisen on palveltava ensisijaisesti ammattihenkilöä asiakas/potilaskohtaamisessa. Sellaisia asioita pitää kirjata, jotka palvelevat vuorovaikutustapahtumaa. Tästä sitten voidaan johtaa tietoja muihin käyttötarkoituksiin - kuten johtamiseen organisaatioiden eri tasoilla. Käskemällä johtaminen ei tässä päde. 
  • Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen on jatkossa verkostomaista yhteistyötä hyvinvointialueiden ja kuntien kesken. Yhteistyön rakentaminen vaatii uudenlaista johtamistapaa. Jämsän alustaja kertoi monipuolisesta kunnan johdon ja hyvinvointialueen johtamisrakenteesta. Toivottavasti aito yhteistyökin syntyy. Koordinointivastuun jakaminen lienee yhteinen haaste. 
  •  APTJ-kirjainyhdistelmä viittaa asiakas- ja potilastietojärjestelmiin. Priorisoin tuosta sessiosta paneelin. Aikaisemmin on käyty tiukkoja keskusteluja monoliittisen ja modulaarisen tietojärjestelmäarkkitehtuurin kesken. Paneeliin valitut henkilöt eivät kärjistäneet tätä kahtiajakoa. Ehkä joukosta puuttui modulaarisen näkökulman edustaja. Uusi senaattoripresidentti yritti värikkäällä esiintymisellään houkutella keskusteluun. CGI, Apotti, Esko, Mediconsult ja Kanta esittelivät kaikki maltillista monoliittia, jossa integraatioratkaisut ovat toki keskiössä.   
APTJ-paneeli - puheenjohtajana Jari Porrasmaa - tuore ATK-päivien senaattoripresidentti

Intersystemsin tilaisuudessa oli vajaat 20 osallistujaa - kaikki tosi kokenutta porukkaa. Gartnerin alustaja julisti uudenlaista johtamiskulttuuria. On päästävä eroon siilomaisesta organisaatiokulttuurista. On saatava puhumaan samaa kieltä, yhteisen pöydän ääreen liiketoiminta ja IT. Nyt toiminnot ovat irrallaan ja vuoroin jomman kumman johtamaa. Kulttuuria on siis muutettava niinkuin yleisesti avaussessiossakin vaadittiin. Myös datan käyttökulttuuria on muutettava. Data on avattava mahdollisimman monipuoliseen käyttöön. Vieläkin uudet lait ja käytännöt rajoittavat kovasti käyttöä. Tällaisia puheenvuoroja oli alustajan  lisäksi yleisöllä. Tästä tuli mieleen avaussession vierustoverin tuskailu, että tämä GDPR ja sen suomalaiset sovellukset ovat hyydyttäneet täysin radiologisen tieteellisen tutkimuksen mahdollisuudet - kova väite. Vapaat tiimit ja vapaa data jäi korviini, kun sain puhelun (tärkeän työpuhelun). Jouduin lähtemään ulos tapahtumasta - kiitos kuitenkin Milla hyvästä lounastapaamisesta.


UNA. Viimeisin huomiota herättänyt havaintoni oli UNAn ständillä messualueella. Kauan tuntemani asiantuntijat Arto Virtanen ja Pirkko Kortekangas olivat intoa täynnä. UNAn APTJ-kokonaisratkaisu odottaa vielä. Ei taida olla käynnissä tältä osin kilpailutuksia. Sen sijaan UNA kehittää monia yksittäisiä ratkaisuja, joita voidaan integroida muihin järjestelmiin. Minusta nyt ständillä ollut olemassa olevien APTJ- ja Kanta-järjestelmän tietojen esittämisalusta oli puhutteleva. Järjestelmä on rakennettu ennen muuta perusterveydenhuollon ammattikäyttäjien kannalta. Se sopii kyllä muuallekin. Potilas/asiakaskohtaiset kaikki rakenteellisessa muodossa esitettävät historiatiedot on nähtävillä yhdeltä käyttöliittymältä. Tietojen sisältöä ei ole mitenkään "peukaloitu". Sen sijaan ne on luokiteltu käyttäjien kannalta viisaasta osiin. Löytyy aikasarjassa diagnoosit, laboratoriotulokset jne. Tätä kaikkea olen odottanut Kanta-järjestelmältä. Alla on näyttö kuvattu kännykkäkamerallani. Se on kuvana epäselvä, mutta todellisuudessa näyttö on mitä selkein kokonaisuus. Niin tuote on jo käytössä joissakin organisaatioissa - muistaakseni esimerkiksi Pohjois-Savossa.



perjantai 29. huhtikuuta 2022

Senaattorit hyvinvointialueiden IT-haasteiden kimpussa

Kahden vuoden taon jälkeen pidettiin eilen 28.4.2022 senaattoritapaaminen. Klubi koostuu soten ATK-päivien aktiivikävijöiden joukosta, johon valitaan ihmiset kutsusta. Ensimmäiset ATK-päivät on pidetty 1975. Itse olen ollut päivien suhteellisen aktiivinen kävijä 1980-luvulta saakka. Osallistumisen määrä ratkaisi kutsuni tähän kerhoon. Seuraavat ATK-päivät pidetään 9-11.5.2022 Jyväskylässä. Eilisen klubitapahtuman isäntä oli Innofactor. Senaattorien presidentti AP Paananen veti tilaisuuden rennolla tyylillään unohtamatta jäniskevennyksiään. Vahvana taustahahmona oli jälleen mukana Kauko Hartikainen Kuntaliitosta. Alustukset olivat kaikki teräviä ja puhuttelevia. Tapahtuman otsikko oli: "Tietoturvalliset hyvinvointialueiden tietojärjestelmät". Tiivistän alustajien puheista omat havaintoni.

Mikko Rotonen HUS:stä alusti aiheesta "Tällaisen hyvinvointialueenko minä halusin?":

  • matka alkaa: lakipohja 1427 sivua, korjaussarja 719 sivua; 
    • yhteisrekisteri katoaa Uudeltamaalta - jokaisella hyvinvointialueella oma rekisterinsä - seuraus tietojen siirto ja hyödyntäminen hankaloituu (ON-jälkikommentti: vaikeuksia voi tulla sekä potilashoidon tasolla että tietojohtamisessa huolimatta toisiokäyttölain uusista mahdollisuuksista.)
    • HUS:n kannalta hankaloituu, miten tulkitaan, kuka missäkin asiassa on järjestäjä ja kuka tuottaja
    • valtionvallan päätöksenteossa ei ole kunnolla otettu huomioon hyvinvointialueiden merkittäviä eroja - puuttuu valtakunnallinen ohjaus -- kansalaisten kannalta ei välttämättä tule tasavertaista palvelua eri hyvinvointialueille
  • matkalla: valtiovalta myöntänyt tarpeeseen verrattuna merkittävästi vähemmän valmistelutöihin rahoitusta; henkilöstö tekee tuplatyötä valmistelun edistämiseksi; 
    • kesällä tulossa jälleen uusia lakikorjaussarjoja - lakivalmistelu ollut laadultaan huonoa (ON-jälkiarvio: ministeriöiden valmistelukiireet ja työvoimapula taustana)
    • IT-järjestelmien yhtenäistäminen voitaisiin ja yritetäänkin tehdä sopimusten avulla, mutta hankintalainsäädäntö pakottaa kilpailutukseen - lopputulos ei välttämättä kokonaisuuden kannalta optimaalinen
    • yliopistosairaaloilla haasteena opetustoiminnan ylläpito ja kehittäminen (rahapula)
  • matkasuunnitelma: nyt mennään Ekonomy-luokassa;
    • verkkojen kestettävä mahdolliset kyberhyökkäykset
    • pääkaupunkiseudulla ongelmia tuottavat erilaiset uudet hyvinvointialueet
    • potilasturvallisuus jatkossa merkittävä haaste HUS:lle

Pasi Lehmus Pirkanmaalta alusti aiheesta "Miten hyvä ICT toteutuu Suomen suurimmalla hyvinvointialueella?":

  • rahoitusta saadaan riittävästi (Mikko oli toista mieltä), mutta rahat saadaan tipoittain eri lähteistä ja niiden käytölle tehty tarkat käyttötarkoitukset sekä hyötyjen seuranta -pidemmän aikavälin näkymä epävarma
  • terveydenhuolto tunnetaan, mutta sosiaalihuolto ja pelastustoimi ovat vieraita
  • tietojärjestelmien yhtenäistäminen: lähtökohta kuin pakanamaan kartta - täydellinen tietojärjestelmien kirjo pohjana (ON jälkikommentti: tämä on ollut tiedossa vuosikymmeniä ja myös syyt ovat olleet tiedossa vuosikymmeniä - nyt tulos ajautuu hyvinvointialueiden syliin)
  • valtakunnallista keskitettyä ohjausta kaivataan (ON-jälkikommentti: valtakunnallinen ohjaus ja koordinaatio on ollut haaste vuosikymmeniä.)
  • tietoturva ja tietosuoja avainhaasteita
  • palkkojen maksaminen turvattava ja nykyisten palvelujen saanti turvattava. Vasta sen jälkeen voidaan lähteä uudistamisen ja muutoksen tielle.

Janne Lepistö NHG-Salivirralta alusti aiheesta: "Uhka vai mahdollisuus APTJ":

  • Hyvinvointialueet erilaisia. Hyvinvointialueiden sisällä tarvitaan myös uutta toimintakulttuuria verrattuna aikaisempiin hallintorakenteisiin. 
  • Asiakas- ja potilastietojärjestelmät (APTJ) vain osa ICT-kokonaisuudesta. Julkisella ja yksityisellä sektorilla eri järjestelmät. Myös järjestelmien historia on erilainen. Julkisella puolella kunta- ja kuntaytymäkohtaiset hankinnat ajaneet suureen järjestelmäkirjoon. Yksityisellä puolella järjestelmien historiallinen muutos johtuu yksityisen toiminnan keskittymisestä ja näin liiketoiminnan ostajan järjestelmät saavat valta-aseman. 
  • Salivirta tehnyt Akustiyhteisölle (KL) selvityksiä järjestelmien markkinatilanteesta. Viimeisin on tehty kaksi vuotta sitten. Tilanne on muuttunut tämän jälkeen ainakin niin, että Aster-hanke ajettiin alas. (ON-tarkennus: olisi tuonut merkittävän läpi Suomen APTJ-keskittymän lähes 1miljoonan asukaspohjalle.) Toinen muutos on Keusoten kilpailutus, jonka voitti CGI Omni 360-tuotteella. (ON-lisäys: Ahvenanmaan voitti ruotsalainen Cambio suomalaisten firmojen nenän edestä.)
  • APTJ:n rinnalla on muita ICT-järjestelmiä, joista koostuu asiointikokonaisuus. Kokonaisuus voidaan jakaa kolmeen ryhmään: "käyttöpakkoryhmä" (kuten Suomi.fi, omakanta), "kansalliset ratkaisut-ryhmä" (kuten oirearviot), "markkinaryhmä" (APTJ:t). Kukin hyvinvointialue joutuu rakentamaan oman kokonaisuutensa näistä kolmesta elementistä. Kaikkia alueita yhdistävää standardiratkaisua ei ole mahdollista saada aikaan johtuen historiallisesta järjestelmien hajanaisuudesta. 

Jarno Limnell Innofactorin työntekijänä ja työelämäprofessorina alusti aiheesta "Pilvipalveluiden tulevaisuus". Alustuksen aihe oli sovittu ennen Ukrainan sotaa. Nyt Jarno peilasi alustuksensa suhteessa tähän kriisiin. Pilvipalvelujen konkreettinen tulevaisuusarvio jäi sivuosaan.

  • lähtökohta: jos tunteet ja järki kamppailevat toisiaan vastaan, tunne voittaa
  • kaksi maailmaa: fyysinen ja digitaalinen; maailmat ovat vuorovaikuksessa ja riippuvuussuhteessa toisiinsa yhä tiiviimmin ja reaaliaikaisesti
  • Kaksi maalmaa voidaan nähdä kerroksellisena kokonaisuutena seuraavasti:
    • sosiaalinen kerros: somesota
    • teknologinen kerros: softat ja niitä kohtaan tehdyt kyberhyökkäykset
    • fyysinen kerros: meri- ja maakaapelit: kaapelien katkaiseminen ensimmäinen mahdollisuus vaurioittaa tätä hierarkkista ketjua - Krimillä Venäjä onnistui tässä. 2022 Ukrainassa ei kuin pieneltä osin.
  • kybervaikutusta vastaan pitää lähestyä seuraavin menetelmin: varautuminen, liittoutuminen kansainvälisten kumppanien kanssa, joukkoistaminen ("hakkeriarmeija"), koko yhteiskunnan voimavarat mukaan, omavaraisuus, korostetaan jokaisen vastuuta.

perjantai 8. huhtikuuta 2022

Rauhan lähettiläät taipaleella

Luin kirjan Vappu ja Ilkka Taipaleella. Pariskunta käy läpi rauhantyötänsä vuosikymmeniltä keskittymällä matkoihin ympäri maailmaa. Opin tuntemaan Vapun ja Ilkan, kun siirryin Tampereelta 1990-luvun alussa töihin Stakesiin. Ilkka on siivilipalvelusveteraani. Molemmat ovat mukana kansainvälisissä rauhanyhdistyksissä. Ilkalla on pitkä ura myös kansallisissa rauhanyhdistyksissä. Kirjassa kuvataan matkojen taustoja, valtioiden yhteiskunnallista tilannetta tuona aikana, jolloin matka tehtiin ja myös jälkikäteen. Vapulla ja Ilkalla oli aina joitakin "sanomia" agendalla kullakin matkalla. "Sanomien" perille menoa valmisteltiin laajan henkilöverkoston avulla. Mm. lähetystöjen työntekijöiden kanssa tehtiin yhteistyötä samoin kuin kansainvälisten järjestöjen työssä tavattujen ystävien kanssa. Voi sanoa, että verkosto on pariskunnalla uskomattoman laaja. Vaikea löytää maailmankolkkaa, jossa ei olisi ystäviä, kontakteja. Rauhantyö oli yhdistävä teema. Sitä tehtiin ns. ruohonjuuritasolla tutustumalla vankiloiden ja mielisairaaloiden sekä tavallisten sairaaloiden oloihin sekä yleensä yhteiskuntien ongelmakohtiin. Auttaminen oli monenlaista. Yleensä mukana oli tiedon levittäminen konkreettisesti tuomalla kotoa kilokaupalla kirjallisuutta - vaikkapa ajankohtaista lääketieteen ammattikirjallisuutta. 

Yksi keskeinen sanoma oli levittää Ilkan kirjaa 100 sosiaalista innovaatiota. Siinä Ilkka teki todella paljon töitä, koska kirja piti saada käännettyä ties millekin kielelle. Kirja on kuulema Kalevalan jälkeen kaikkein useimmalla kielelle käännetty teos - muistaakseni noin 50 kielelle. Kirjan sisällöstä ei tässä taipaleella-kirjassa paljoa kerrota. Olen sen aikanaan saanut lahjaksi Ilkalta. Kyse on toimitetusta teoksesta, jossa kirjoittajina ovat kunkin sosiaalisen innovaation tuon ajan avainhenkilöt. Ohessa on kuva uusimmasta versiosta. Minulla on ns. alkuperäinen teos vuodelta 2006. Siinä 100 innovaatiota luokiteltu seuraaviin osioihin:

  • hallintoa (1-11): esim. naisten äänioikeus, korruption kitkeminen, tvåspråkighet
  • sosiaalipolitiikkaa (12-35): esim. sosiaalinen sekoittaminen asuntopolitiikassa, lasten päivähoito, äitiyspakkaus, lämmin ja maksuton kouluateria,  omaishoidon tuki
  • terveyttä (36-47): esim. Pohjois-Karjala projekti, äitiys- ja lastenneuvolat, lääkärin käsikirja
  • sivistystä (48-58): esim. kirjastot, peruskoulu,
  • kansainvälisyyttä ((59-63): esim. Tornio-Haaparanta-kaksoiskaupunki, demilitarisoitu Ahvenanmaa, passiivinen vastarinta
  • sosiaalitekniikkaa (78-81): esim. Linux, tekstiviesti, Molotovin Cocktail
  • arjen iloa (81-100): esim. joulupukki, mämmi, jokamiehen oikeus, avantouinti, sauvakävely.

Miksi haluan näitä kahta kirjaa nostaa esille? Aikakausi on nyt todella otollinen teosten levittämiselle ja lukemiselle.  Taipaleella-kirjan perusteella voidaan havaita, että ympäri maailmaa on edistytty rauhanaatteessa, mutta menty myös takapakkia. Teos on valmistunut ennen Putinin hirmutekoja. Toinen asia on ihmisten suhtautuminen ylipäätänsä rauhantyöhön. Se ei ole ollut viime aikoina ns. muodissa. 100 innovaatiota puolestaan nostavat esille aivan toisenlaisen yhteiskunnan - hyvinvointiyhteiskunnan verrattuna diktatuurivaltioihin - vaikkapa Putinin Venäjään. Taipaleet kirjoittavat positiiviseen sävyyn Kaliningradista. Tuohon aikaan alueilla oli vielä valtaa. Myöhemmin Putinin toimet vetivät alueilta niiden päätösvallan ja kaikki resurssit Moskovaan. Tämä oli Taipaleiden lopputiivistys Kaliningradista. 

Lähteet:

- Vappu ja Ilkka Taipaleella, Into 2022

- Toim. Ilkka Taipale: 100 sosiaalista innovaatiota Suomesta, Itämirikeskussäätiö, Kustannus Oy Kunnia, 2006

perjantai 25. maaliskuuta 2022

Ennakoinnin kypsyystasot päätöksenteossa

Jari Karjalainen kertoo tuoreessa Tietoasiantuntijalehden numerossa 1/2022, miksi ja miten ennakointitietoa tulisi hyödyntää päätöksenteossa. Jari kertoo, että yleensä yritykset keskittyvät lyhytjänteiseen tulosten parantamiseen. Pitkäjänteinen parantaminen pitäisi perustua ennakointimenetelmiin, ennakointiprosessiin. Tulevaisuus tehdään tunnistamalla tulevaisuuden liiketoimintamahdollisuudet. Voidaan jopa puhua tulevaisuusmielikuvituksesta, jossa yhdistyvät faktat ja mielikuvitus. Jari haluaa vielä yhdistää muotoilumetodin tähän ennakointiin, jolloin edetään kaikessa asiakas edellä.Tällainen eteenpäin katsova strateginen ajattelu kuuluu johdon agendalle. 

Yllä kopioimani kuva artikkelista nostaa esille ennakoinnin kypsyystasot. 1-taso edustaa satunnaista ennakointia. 2-tasolla tunnistetaan trendit. 3-tasolla ennakointi kytketään yhtenä näkökulmana strategiatyöhön. 4-tasolla ennakointi on systemaattinen osa strategiatyötä. 

On tämä hieno ajatus, jos se saadaan riittävän realistiseksi näkökulmaksi. Olen nyt itse tekemässä omaelämäkertaa työnimellä "Ollin oppivuodet". Tässä on kyse jälkikäteisestä viisastelusta eli miksi en valinnut toisin, miksi en ymmärtänyt varoittaa riskeistä, miksi jopa olin mukana aikaansaamassa onnistuneita tulevaisuuden strategioita. Olen tähän asti huomannut useassa merkittävässä hankkeessa kummallisen yhtäläisyyden. Strategiat ulotetaan hienosti eteenpäin ja ne saadaan näyttämään myös hyvinkin konkreettisilta tavoitteilta. Kun peilaan noita hienoja tavoitteita vuosikymmeniä eteenpäin nykytilanteeseen, huomaan  tavoitteiden jääneen kokonaan toteutumatta tai viivästyneen vuosia, vuosikymmeniä. 

Strategiatyössä on usein mukana ennakointia. Olen myös huomannut, että tätä työtä on mukava tehdä. Se on usein iloista ja myönteistä yhteistä tekemistä. Ehkä tiukimmillaan se on sanojen ja lauseiden pyörittämistä parhain päin. Lopputuloksena on yleensä päätös, että tässä tämä strategia nyt sitten on x-vuosiksi eteenpäin. Parhaimmillaan puhutaan jo tuossa vaiheessa jalkauttamisesta, käytäntöön saattamisesta. Ja vielä paremmin muutetaan tavoitteet mitattavaan ja aikataulutettavaan muotoon sekä vastuutetaan organisaatiossa tarkkaan. Valitettavasti näin ei useinkaan käy. Jalkautus jää tekemättä, mittarit unohdetaan ja vastuutkin siirtyvät syrjään kiireellisempien tehtävien jaloista. 

Ennakoinnin menetelmät pitäisi ulottaa strategiatyön jalkauttamiseen.Tässä tehtävässä kannattaa mielestäni ottaa mukaan hyvin tunnettu riskianalyysi. Kaikki hienot ajatukset kannattaa ajaa "riskimankelin" läpi. Riskienhallintayhdistyksen metodit ovat tässä käypää tavaraa.(https://srhy.fi). Kunkin tavoitteen osalta pitää ensin tunnistaa toteutumisen riskit. Sen jälkeen riskit kannattaa arvottaa, kuinka vakavia ne ovat ja miten todennäköisiä. Ja tässäkin menetelmässä olen havainnut "lepsumista". Aluksi ne riskit määritellään kaikkien sääntöjen mukaisesti. Sitten toiminta vie mennessään ja riskit pahimmillaan unohtuvat. Tai riskit saatetaan jättää aina asialistan viimeiseksi. Ärsyynnyin aikanaan eräässä projektissa tälle asialistalle. Ehdotin osapuolille, että käännetään lista toisin päin. Aloitetaan riskeistä ja tietysti vakavimmista ja todennäköisimmistä. 

Viite: Jari Karjalainen: Miksi ja miten ennakointitietoa tulisi hyödyntää päätöksenteossa, Tietoasiantuntijalehti 1/2022, ss. 16-17. Alla olevasta linkistä löytyy tämä juttu.

PS. Suosittelen tutustumista lehteen sekä yhdistyksen toimintaan. Yhdistyksen nimi on Tietojohtaminen ry. Sillä on tänä vuonna kunniakas 75-vuotisjuhlavuosi. Lehden ykkösnumerossa kerrotaan enemmän yhdistyksestäkin. https://www.tietojohtaminen.com/tietoasiantuntija-lehti-12022

sunnuntai 13. maaliskuuta 2022

Ukrainan humanitaarinen katastrofi: terveydenhuollon prioriteetit

Alla on 12.3.2022 poimimani artikkeli Lancet-lehdestä. Jutun olen kääntänyt englanninkielisestä artikkelista. Tarkat tilastoluvut ovat tällaisessa sodassa aina vanhoja, mutta tämä asia ei nyt vanhene. Eilinen YLEn ja avustusjärjestöjen keräys tuotti päivässä yli 6 milj. euroa. Avustusten saaminen perille on oma haasteensa.

Ukrainan humanitäärinen katastrofi: terveydenhuollon prioriteetit, Lancet 12.3.2022

Venäjän hyökkäyksen Ukrainaan lähestyessä kolmatta viikkoa presidentti Vladimir Putinin julman ja tuhoisan hyökkäyksen tulokset selkenevät. Ainakin 352 siviiliä on kuollut ja 1684 haavoittunut tähän mennessä, vaikka Ukrainan valtion hätäpalvelu arvioi siviiliuhrien lukumääräksi yli 2000. Virallisten lähteiden mukaan 17 lasta on kuollut ja 30 loukkaantunut. Noin 2 miljoonaa ihmistä on paennut naapurimaihin. Venäjän viranomaiset ovat raportoineet, että lähes 500 heidän sotilastaan ​​on kuollut; Ukrainan asevoimien lukumäärä on yli 11 000. Maailmanlaajuinen yhteisö on puhunut solidaarisuudesta Ukrainaa kohtaan, mutta humanitaarinen hätätilanne ja laajat terveys- ja hyvinvointihaitat vaativat yhteistä kansainvälistä suunnitelmaa.

Ensimmäinen prioriteetti on konfliktin pysäyttäminen. Mutta diplomaattiset neuvottelut Venäjän ja Ukrainan välillä ovat toistaiseksi osoittautuneet hedelmättömiksi. Putinin kertomat toiveet nopeasta voitosta näyttävät yhä epätodennäköisemmiltä. Jos Kiova ja muut keskeiset kaupungit kaatuvat, seurauksena voi olla pitkittynyt kapina miehitysjoukkoja vastaan ​​verisin talo talolta kaupunkitaisteluin. Tilanteella on historiallinen ennakkotapaus: Groznyn valloitus, joka alkoi joulukuussa 1994, kesti 3 kuukautta ja päättyi vasta kymmenientuhansien siviilien kuollessa ja Tšetšenian pääkaupungin tuhoutuessa.

Yli 200 terveydenhuoltolaitosta on joutunut konfliktilinjoille tai alueille, joilla valvonta on muuttunut. On raportoitu venäläisten joukkojen suorittamista sairaaloiden ja terveydenhuoltolaitosten yksittäisistä pommituksista. Pavlusenkon synnytyssairaala Zhytomyrissä, 90 mailia Kiovasta länteen, oli ensimmäinen terveydenhuoltolaitos Ukrainassa, joka joutui kärsimään, ja sitä seurasi sairaala Vuhledarissa Donestskissa. Yli 670 potilasta on jäänyt loukkuun, ja heiltä loppuu vesi ja lääkkeet psykiatrisessa Borodjankassa. Tällaiset toimet ovat vastoin yleissopimuksia ja normeja, joiden on tarkoitus taata terveydenhuoltoalan työntekijöiden turvallisuus ja suojelu. Niiden ei kuitenkaan pitäisi aiheuttaa yllätystä – Putinin joukot pommittivat aiemmin sairaaloita Syyriassa. Luotettavat tulitaukot ja turvallisia kulkuväyliä tarvitaan sotaan joutuneiden siviilien kiireelliseen siirtämiseen, Geneven sopimuksia on kunnioitettava, terveydenhuolto on turvattava ja lääketieteellistä puolueettomuutta on noudatettava. Kun ihmisoikeuksia loukkaavia hyökkäyksiä tapahtuu, ne on dokumentoitava ja vastuulliset osapuolet saatettava tilille.

Vaikka avustusjärjestöt lähettävät välttämättömiä lääkkeitä ja hätätarvikkeita, Ukrainan terveyslaitokset, jotka yrittävät tarjota hoitoa traumapotilaille, on sota häriinnyt säännöllistä hoitoa vakavasti  ja terveydenhuolta puuttuvat nyt peruspalvelut. Kuten tämän numeron World Report osoittaa, lasten terveydenhuolto kärsii vakavasti. WHO on varoittanut kriisiin liittyvistä traumoista ja vammoista, ei-tarttuvista sairauksista ja kiireellistä lääketieteellistä apua tarvitsevista potilaista sekä tartuntataudeista. Mielenterveys- ja psykososiaalisia tukipalveluja tarvitaan kipeästi konflikteista kärsiville kansalaisille.

Venäjän hyökkäyksen vaikutukset alkavat tuntua kauas Ukrainan rajojen ulkopuolella. Energian ja elintarvikkeiden hintojen, jotka jo nyt nousevat, odotetaan nousevan ennennäkemättömään korkeuteen. Venäjä on Ukrainan ohella maailman suurin vehnän toimittaja, ja molempien maiden osuus maailman kokonaisviennistä on lähes neljännes. Maailman elintarvikeohjelmaa varoitettiin, että sota pahentaa maailmanlaajuista nälkäkriisiä. Kansainvälinen valuuttarahasto sanoo, että konfliktilla on "vakava vaikutus maailmantalouteen". Vaikutukset tuntuvat voimakkaimmin pienituloisissa, ja ne edellyttävät valtavaa vastausta.

Puola, Moldova ja Unkari tarjoavat suurimman osan välittömästä avusta ja tuesta kasvavalle pakolaisten määrälle. EU:n kriisinhallinnasta vastaava komissaari sanoi, että naapurimaihin on odotettavissa tulla yli 7 miljoonaa pakolaista. Avustusjärjestöt, kansalaisjärjestöt, paikallisviranomaiset ja jopa yksittäiset kansalaiset ovat tarjonneet perusasiat, kuten ruokaa ja vettä. Pakolaisten tukitaakkaa ei kuitenkaan saisi jättää vain muutamille maille. Virheitä, joita tehtiin Syyriasta pakenevien pakolaisten hoidon puutteessa, ei voida toistaa Ukrainan kanssa. Asiantuntija-apua on tarjottava haavoittuvimmille: akuutisti sairaille, vanhuksille ja raskaana oleville sekä naisille, vastasyntyneille ja lapsille. Passin tarkastuksesta pitäisi luopua ja rahaa olisi tarjottava välttämättömiin tarpeisiin. Jatkuva matkustaminen muihin maihin tulee olla ilmaista ja rajoittamatonta. Kaikille ukrainalaisille olisi myönnettävä täysi pakolaisstatus, joka antaisi heille oikeuden työhön ja paikallisiin palveluihin. Kaikkien Euroopan maiden – mukaan lukien Iso-Britannia, Norja ja Sveitsi – on toimittava.