Apotin tarina sai taas jatkoa omistajien selvityksestä

Kuva: Apotin toimitusjohtaja Iina Vartia

Olen seurannut Apottijärjestelmän kehitystä vuodesta 2012 alkaen.(1). Myöhemmin aloin pitää seurantaani eräänlaisena tarinana (narratiivina). Apotilla on tarinan mukaan alku, keskikohta ja loppu. Sen tulee olla juonellisesti eheä, ajallisesti tapahtumittain kronologisesti etenevä muodostaen selkeän ja ymmärrettävän kokonaisuuden. 

Alussa on ongelma ja ilmiö, josta pitäisi tehdä tarkka määritys sekä tavoitteet muutokselle. Apotissa oli alussa Sirius-hankkeena kyse nimenomaan erikoissairaanhoidon (erityisesti HUS:n) tietojärjestelmäkokonaisuuden uudistamisesta. Vanha oli paloittain rakennettu, jossa oli paljon aukkokohtia ja tietojen kulun ongelmia. Se ei ollut kustannustehokas vaan ylläpidoltaan hyvin  kallis. Oletettavasti keskiössä alkuvaiheessa oli erikoissairaanhoito, ei niinkään perusterveydehuolto ja sosiaalihuolto. Tuolloin käytössä olleita suomalaisia tietojärjestelmiä pidettiin haasteisiin nähden epätyydyttävinä. Lähdettiin hakemaan "isoa kalaa" ulkomailta. Yhdessä HUS ja Helsingin kaupunki kääntyivät Accenture konsulttitoimiston puoleen. Tämä löysi Amerikasta oivallisen ratkaisun ongelmaan eli EPIC.n monoliittisen nimenomaan terveydenhuoltoon suuntautuvan järjestelmän. Alussa oli ratkaistava myös kaksi haastetta, miten saadaan hankintalainsäädännön mukainen päätös aikaan ja miten toteutetaan järjestelmän rakentaminen suomalaiseen toimintaan sopivaksi. Hankintalainsäädännön vaatimukset saatiin toteutettua, vaikka uhkana oli kilpailutuksessa voiton meneminen ei toivotulle taholle. Haasteen tuotti myös hankkeen kustannuspohja. Tavoitteeksi asetettiin, että maksajat löytyisivät laajemmalta kuin HUS:sta ja Helsingistä. Alkuvaiheessa toimittiin johdonmukaisesti määrittelemällä riskit ja niiden hallinta. Syntyi seuraava taulukko 23.8.2012. (2).

Merkittävimmät riskit olivat hankkeeseen liittyviä yleisiä riskejä. Apotti kertoi 2014, että kaikista riskeistä on tehty torjunta- ja varautumissuunnitelmat. (https://www.apotti.fi/riskit-pidetaan-kurissa-ennakoimalla/). Näissä ei otettu riskiksi monoliittista ratkaisua, vaan sen valmistelijat ottivat lähtökohdaksi. Seurasin alusta alkaen hankintaprosessia. Se oli muodollisesti ja hyvin tarkkaan hankintalain mukaan toteutettu. Jostain syystä EPIC nosti päätänsä kilpailijoiden joukosta jo alkuvaiheessa johtuen Accenture oy:n keskeisestä roolista edistää EPIC-ratkaisua. Ja niin siitä sitten tuli valittu tuote, joka ytimeltään perustuu kriitikkojen mukaan vanhanaikaiseen koodiin.Toisaalta jo hankkeen toteutuksen alkuvaiheessa Apotista käytettiin nimitystä ekosysteemi. Tarkannettuna se oli ja on edelleen suljettu sellainen, johon voidaan hyväksyä mukaan vain ytimeen yhteensopivia ratkaisuja. Merkittäviin riskeihin kuului myös, miten järjestelmä saataisiin mahdollisimman kattavasti käyttöön ainakin Uudellamaalla, mutta laajemminkin. Tuo riski alkoi toteutua vähin erin. Nyt on päädytty siihen, että vain HUS, Helsinki ja Vantaa-Kerava käyttävät Uudellamaalla Apottia. 

Keskikohdassa nostettiin esille tavoitteiden määrittelyssä, että hanke koskee myös perusterveydenhuoltoa ja sosiaalihuoltoa. Keskikohdassa myös todettiin, että hanketta ei voi kehittää yhden organisaation sisällä. Tarvitaan oma yritys - Apotti oy.  Keskikohdassa kohdattiin myös runsaasti ongelmia. Suurin ongelmista oli EPIC-järjestelmän soveltuvuudessa, koska perusteiltaan se oli tehty palvelemaan USAn vakuutuspohjaista terveydenhuoltojärjestelmää. (3). Toinen suuri ongelma oli sosiaalihuollon tarpeiden sovittaminen tuohon terveydenhuoltolähtöiseen malliin. Jouduttiin rakentamaan perusteiltaan täysin erillinen järjestelmä, joka kuitenkin toimi tietovirtojen osalta osana kokonaisuutta. Kolmas ongelma oli, miten kansalainen, potilas, asiakas sovitetaan mukaan tarpeineen. Niissäkin vakuutusjärjestelmän painolasti tuotti sen, että rakennettiin täysin erillään ns. Maisa-järjestelmä kuitenkin sovittaen tietovirrat muiden osien kanssa yhteen. Neljäs ongelma oli jo alusta asti saada aikaan helppokäyttöinen järjestelmä eri käyttäjiä varten. Keskikohdan työt saatiin valmiiksi aikatauluja venyttäen. Siirryttiin toteutusvaiheeseen paloittain, ensimmäisenä Peijaksen sairaala. Siirtymä viime kädessä vaikutti siihen, että keskeiseksi ongelmaksi terveydenhuollossa ja siellä lääkärien työssä nousi käytettävyys. Jouduttiin jopa käynnistämään 2021 korjaava hanke Apotti 2.0, jonka tehtävänä oli luoda entistä käyttäjäystävällisempi käyttöliittymäkokonaisuus. Myös sosiaalihuollon ratkaisu saatiin valmiiksi ja sen käyttäjinä ovat Helsinki sekä Vantaa-Kerava (VAKE). 

Loppu häämöttää. Viimeisten vuosien aikana on ensinnäkin koettu menetyksiä käyttäjäorganisaatioiden osalta. Tavoite oli saada koko Uusimaa ja laajemminkin osa Suomesta käyttäjiksi. Lopputuloksena oli HUS, Helsinki, Vantaa-Kerava. Apotti oy toteutti konsultointihankkeen 2026 mitä ilmeisimmin etukäteen varmistamalla lopputuloksen. Apotin toimitusjohtaja (kuvassa yllä) totesi selvityksestä blogissaan 3.9.2026: Eilen julkiseksi tullut, omistajiemme tilaama ja BearingPointin tekemä selvitys heidän tulevaisuuden järjestelmäratkaisuista on meistä Apotissa erinomainen. Selvitys on huolella tehty ja laadukas. Siinä näkyy perinpohjainen työ, jota selvittäjä on tehnyt ja laaja-alainen analyysi, johon päätelmät pohjautuvat. Toimitusjohtajana vastaanotan arvostuksella ja mielenkiinnolla loppupäätelmät.https://www.apotti.fi/omistajien-selvitys-on-tervetullut-apotille/. Raportin tiivistelmä on tässä. (4) 

• Keskeiset suositukset ja havainnot:  
• Päävaihtoehto: Raportti suosittelee ensisijaisesti järjestelmän käytön tehostamista ja yhteistä jatkokehitystä sen sijaan, että järjestelmä korvattaisiin kokonaan uudella.  
• Riski ja kustannukset: Apotin korvaaminen toisella järjestelmällä sisältäisi selvityksen mukaan merkittävän kustannusriskin. Arvioijat eivät kuitenkaan suosittele myöskään nykyisen toimintamallin jatkamista sellaisenaan ilman muutoksia, sillä järjestelmässä on selkeitä puutteita muun muassa käytettävyydessä.  
• Tulevat investoinnit: Raportin mukaan järjestelmän pitäminen ja sen kehittäminen vaatii lähitulevaisuudessa lisää rahoitusta (arviolta satoja miljoonia euroja), jotta se palvelisi paremmin omistajien tarpeita ja helpottaisi sote-ammattilaisten arkea.  
• Raportissa vertailut vaihtoehdot. Konsultit vertailivat mahdollisia etenemistapoja käyttäjille tuotetun arvon, kustannusten, aikataulujen sekä riskien näkökulmasta: 1. Apotin käytön jatkaminen ja kehittäminen (Suositeltu vaihtoehto),2. Järjestelmän muuttaminen, 3.Apotin korvaaminen kokonaan uudella järjestelmällä.  
• Omistajaorganisaatiot käsittelevät arviointiraportin suosituksia ja tuloksia omissa hallituksissaan syksyn 2026 aikana ennen lopullisten poliittisten päätösten tekemistä. Järjestelmän kehitystyössä on jo otettu huomioon raportin suuntaviivoja esimerkiksi uudistamalla lääkärien ja hoitajien työtilanäkymiä käyttöliittymän sujuvoittamiseksi.

Tarinan kulun jälkiarviota. Esittämäni tarina on luonteeltaan kronologinen prosessimainen tarina: alku - keksikohta -loppu. Siinä ei nosteta esille oikeastaan hallitusti osana etenemistietä kaikkia ongelmia ja niistä selviämistä. Tietojärjestelmän monoliittinen kokonaisuus sekä sitä hallinnoivan Apotti oy:n perustehtävä ei salli poikkeamia.  

Kävin läpi juuri tuoretta kirjaa "Tarinoita ihmisen ja tietojärjestelmän kohtaamisesta- monitieteinen näkökulma". (5). Vertailin omaa tarinan kulkua kirjan ajatusmaailmaan. Tarinallisuus-kirjassa käsitellään aihetta monitieteisen teoreettisesti ja pirstaleisina narratiiveina (tarinoina). Minun kuvaus on paljon yksinkertaisempi; alku-keskikohta-loppu. Tarinallisuus-kirjassa nostetaan esille, että Apotti sinänsä on kmpleksinen sosiotekninen ilmiö. Se ei etene suoraviivaisesti, vaan hajoaa rinnakkaisiin ja vastakkaisiin tarinoihin  sekä yksittäisiin kokemuksiin. Tarina-kirjan mukaan syntyy organisaation sisälle vaikeuksia löytää "yhteinen sävel". Itse havainnoin, että kyse oli pikemminkin sisään lämpiävä veljeskunta, joka reagoi kritiikkiin ja käyttäjien tekemiin korjauspyyntöihin (tiketteihin) vain omien ehtojensa kautta sen sijaan, että se kävisi avointa vuoropuhelua. Oma tulkintani oli myös, että niin sisäinen kuin ulkoinen keskustelu kulminoitui lääkärien ja hoitohenkilöstön käytettävyyskritiikkiin. Vähemmälle on jäänyt, miten sosiaalihuollon järjestelmä on tavoittanut käyttäjien tarpeet. Tarina-kirjassa viitataan positiivisiin sosiaalityöntekijöiden kokemuksiin. Samoin Tarina-kirjassa ja myös omissa pohdinnoissani nousee positiivisesti esille asiakkaita ja potilaita palvelevan Maisa-järjestelmän toimivuus. 

Onko nyt niin, että Apotti joko pelastetaan lisäajalla ja lisärahoituksella tai heitetään romukoppaan uuden järjestelmän alta.  Jäin ihmettelemään varsin laihaa konsulttiraporttia (pp-esitystä), vaikka Apotin toimitusjohtaja kehuikin sitä. Mielestäni raportti ei anna arvoa Apotin sisältötyölle ja sitä edeltäville määrittelyille. Onkohan konsulttiväki käynyt läpi kaikki nuo dokumentit, vai perustaako se arvioinsa pelkästään haastatteluista esiin nousseisiin havaintoihin. Kävin aikanaan läpi toisia tarkoituksia varten kilpailutuksen materiaalin. Vertasin sitä eräisiin muihin sen aikaisiin  kilpailutusaineistoihin. Niihin perehtymällä sain kuvan komplisoidusta kokonaisuudesta. Aineistojen avulla voidaan myös pureutua eri ratkaisumalleihin monoliittisesta hajautettuun jne. Itse asiassa niiden avulla voitaisiin myös arvioida, minkälainen data voisi olla avain käytettävyyteen tekoälyn aikakaudella: rakenteellinen vs. vapaa tekstimuotoinen data tai erilaisia variantteja siitä. Samoin kannattaisi käydä läpi, mikä on erikoissairaanhoidon, perusterveydenhuollon ja sosiaalihuollon ominta, mikä niitä yhdistävää sekä miten ennaltaehkäisevät toimet tuotaisiin mukaan osaksi kokonaisuutta. Ja vielä se, että kaiken keskiössä ei ole lääkäri, hoitaja, sosiaalityöntekijä vaan loppuasiakas eli ihminen, asiakas, potilas pärjäämisvajeineen. Pitäisi rakentaa visio tulevaisuuteen, operationalisoida se ja katsoa, mihin nykyApotti kykenee ja mihin ei. 

Viitteet

 (1) Olli Nylander:Tapaus Siriuksesta Apotti, 12.9.2012; https://ollintuumailut.blogspot.com/2012/09/tapaus-siriuksesta-apotti-ja-julkict.html; Olli Nylander: Apotin ympärillä monta intressitahoa, 9.2012; https://ollintuumailut.blogspot.com/2012/09/apotin-ymparilla-monta-intressitahoa.html

(2) Olli Nylander: Apotti jälleen kritiikin kohteena, 13.2.2026;   https://ollintuumailut.blogspot.com/2026/02/apotti-jalleen-kritiikin-kohteena.html

(3) Olli Nylander: Apotin syvät huolet - onko niitä?, Osallisuusmedia 13.2.2020;  https://www.osallisuusmedia.fi/olli-nylander-apotin-syvat-huolet-onko-niita/

(4) Bearing Point: Asiakas- ja potilasjärjestelmää koskeva selvitys, loppuraportti 28.8.2026; https://www.hel.fi/fi/uutiset/apotin-omistajien-tilaama-arvio-on-valmistunut-arvioijat-suosittelevat-jarjestelman-kayton; BearingPoint arvioi Apotti-järjestelmän strategisia vaihtoehtoja. Mikään vaihtoehto ei ole paras kaikilla ulottuvuuksilla, mutta nykyisen järjestelmän tehostaminen antaa parhaan kokonaisvaltaisen hyödyn. 1, Nykytila: vahva, vakaa vaatimustenmukainen Epicin asiakas- ja potilasjärjestelmä. 2. Arviointi ja johtopäätökset: Viittä vaihtoehtoa arvioitiin. Arvoa ei saatu lunastettu - syynä lokalisoitu käyttöliittymä ja huono käyttökokemus. 3. Suositukset: Tehosta nykyistä Apotti-järjestelmää ja Apotti oy:tä skenaarion 2 mukaisesti. Muutosohjelma, jossa hyötyperusteinen prosessien ohjaus ja KPT:t. Ylläpidä ja lunasta arvo vahvistamalla muutosjohtamista ja käyttöönottoa. 

(5) Maria Mäkelä, Samuli Pekkola, Jari Stenvall, Paula Rossi (toim.): Tarinoita ihmisen ja tietojärjestelmän kohtaamissta. moniteiteinen näkökulma, Vastapaino 2026 

Vaikuttavuuden monet kasvot - kirja-arvio, päivitys 13.9.2026

Samuli Pekkolan, Ulriika Leponiemen ja Matias Heikkilän toimittama tietoteos Vaikuttavuuden monet kasvot (Vastapaino, 2025, viite 1). Se on monitieteinen läpileikkaus ennen muuta vaikuttavuustutkimukseen. Luin kirjan pätkittäin ja sen jälkeen selasin sen vielä läpi ennen arviointiani. Kirjasta jäi mieleeni monitieteisyys, tutkimusnäkökulman korostuminen, vaikuttavuuden käsitteen sitominen parivaljakkoon vaikuttavuus- vaikutus. Vaikuttavuustutkimusten soveltaminen käytäntöön perustui ennen muuta tutkimuskriittisiin kysymyksiin ja monin tavoin kerrottuna vaikuttavuuden ongelmiin käytännön sovelluksissa. Ns. ylätason tarkastelu eri artikkeleissa oli keskeistä paitsi jotkin yksityiskohtaiset kuvaukset. Yhteydet päätöksentekoon jäivät vähäisiksi. Itse asiassa jäin kaipaamaan tarkemmin  vaikuttavuuden toteuttamisen analyysiä. Huomioni olivat kirjan kokonaisuudesta esiin nousseita tunnetason nostoja. Siksi pääti ottaa avuksi tekoälyn, joka ei ole tunteisiin perustuva väline. Se kauhoo läpi tekstin antamieni kysymysten 

Kysymys 1: Löydätkö vaikuttavuuden käsitteelle kirjasta rinnakkaiskäsitteitä? Tekoäly löysi. Tiivistän vastauksen listaksi rinnakkaiskäsitteitä: vaikutus, onnistunut hoito, resurssivaikuttavuus, oikeiden asioiden tekeminen, palvelun laatu ja asiakastyytyväisyys, prosessien ulkoinen suorituskyky ja asetettujen tavoitteiden saavuttamisen kyky, kestävyys. Tutkin ilmiötä 2021 kirjassani "hyvinvointi- ja terveyshyöty". (2) Se oli yläkäsitteeni, jonka rinnakkaiskäsitteisiin kuuluivat vaikutus ja vaikuttavuus. Mielestäni hyödyn käsitettä voidaan pitää vaikuttavuuden avainkäsitteenä. Sitä voidaan avata filosofisin pohdinnoin (kuten utilitarismi tai rationalismi). Sitä voidaan avata taloustieteen käsitteistöön perustuen (kuten rajahyöty, Pareto-optimi, kysynnän ja tarjonnan tasapaino, hoito- ja palveluvelka). Hyödyn käsitteen avulla voidaan edetä vielä kustannus-hyödyn ja kustannus-vaikuttavuuden käsitteisiin. Rationaalisen hyödyn vastakohta on irrationalismi (kuten häiriötila eli epäjärjestys). Hyödylle rinnakkainen käsite on arvo, joka avautuu arvon tuottamisena asiakkaalle. Sieltä se etenee arvolupaukseen (palvelulupaukseen) ja asiakkaan kokemaan arvoon. (ks. tarkemmin kirjassani sivut 24-44). Käsittelin myös kirjassani vaikuttavuutta hyödyn kautta. Oleellista siinä on niinkuin Pekkolan jne. kirjassa kausaliteetti, mutta myös vaikutus-vaikuttavuusketju. (sivut 45-58). Kirjoittaessamme (Olli ja Kauko) 10-osaista blogisarjaa pärjäämisestä, määrittelimme silloin vaikutuksen ja vaikuttavuuden seuraavasti: "Vaikutus on jälki (impakti), jonka tarkasteltava toiminta aiheuttaa joko yksin tai yhdessä muiden tekijöiden kanssa. Vaikuttavuus on toiminnan ominaisuus, josta saadaan kiinni vasta vertailtaessa eli suhteutettaessa se johonkin toiseen (samansukuiseen tmv) ilmiöön." (3)
Kirjoittamani kirjan (2021) jälkeen ilmestyi VM:n sanaston toinen laitos 2023, jossa on hyvin kattavasti käyty läpi vaikuttavuuteen ja sen seurantaan sekä arviointiin liittyvä sanasto. Kirjassa käytetään Tekniikan sanastokeskuksen käsitteenmäärittelyn metodia. Sellainen menetelmä ei ole tunnettu kirjan kirjoituksissa. (4). 

Kysymys 2: Löydätkö tekstistä erityisesti sosiaalihuoltoon liittyviä vaikuttavuuden menetelmiä ja oppeja? Tekoäly löysi. Mutta menetelmät ja opit ovat hajallaan kirjan eri luvuissa. Yhtenäinen kokonaisuus jää vaillinaiseksi. Esimerkiksi erot lääketieteelliseen vaikuttavuuteen jäävät vaikeasti löydettäviksi. Tekoäly tiivistää seuraavasti: Sosiaalihuollon ja perusterveydenhuollon vaikuttavuuden arviointi eroaa perinteisestä lääketieteellisestä arvioinnista, sillä asiakkaiden ongelmat ja palvelupolut ovat usein monimutkaisia, pitkäkestoisia ja kytkeytyvät tiiviisti arjen kokonaisuuteen. Sosiaalityössä palvelutapahtumat ovat usein ainutkertaisia, minkä vuoksi perinteiset kvantitatiiviset eli määrälliset mittausmenetelmät soveltuvat huonosti sen laadullisiin asiakasprosesseihin. Tekoäly löysi seuraavia vaikuttavuuden menetelmiä, jotka soveltuvat sosiaalihuoltoon: arkiarviointi, minäkertomus, kriittisten tapahtumien menetelmä, yhteiskunnallinen hyöty arjen tasolla, standardoidut asiakasmuutoksen mittarit, Ja mitä oppeja tekoäly löysi: ihmisen kokonaisvaltainen kohtaaminen osana ympäristöään, läheiset ovat vaikuttavuutta lisäävä voimavara, aito vuorovaikutus, arkitieto täydentää rekisteritietoa, kokonaisasiantuntijuuden hyödyntäminen. Mielestäni kirjasta jäävät sosiaalihuollon osalta lähes kokonaan puuttumaan interventiot (puuttumisen haasteet). Terveydenhuollossa yleensä hakeudutaan omaehtoisesti palveluihin. (poikkeuksena psykiatrinen pakkohoito). Sosiaalihuollossa osittain vanhusten palveluita lukuunottamatta on kyse ulkoisesta interventiosta. Interventio on kyllä oleellinen osa muistisairaiden palveluiden hakuprosessia. Sosiaalihuollon vaikuttavuusketjussa on erityisen tärkeä vaikuttavuuden oikea-aikaisuus. Toki se on tärkeä myös muussa sotessa. Tein yhdessä ystäväni Kauko Koivuniemen kanssa täydennetyn kuvan interventiosta. (ks. edellinen blogikirjoitus, viite 5).  Sitä voisi hyödyntää vaikutuksen monissa kasvoissa. Vaikutus on pärjäämislisän tuottamista ihmiselle. Vaikuttavuus sen mahdollistamista. Viisaasti toteutettuna päätösten ja toimeenpanojen vaikuttavuutta koetellaan jatkuvan oppimisen näkökulmasta. Parhaiten se onnistuu ns. suljetun silmukan menetelmällä. Vaikuttavuuskirja tosin viittaa vaikutusten sekoittamiseen puhumalla "paksukouraisista" interventioista, joilla tarkoitetaan samanaikaista tavoitetta vaikuttaa moneen asiaan yhtäaikaa. Tällöin eri vaikutukset sekoittuvat keskenään ja on erittäin vaikeata osoittaa, mikä yksittäinen tekijä tai mekanismi sai muutoksen aikaan. Mutta kirjassa käsitellään tätä ilmiötä vain ongelmana. Ei haeta siihen ratkaisua. Kyse on vaikuttavuusketjusta, joka pitää avata. Alla olevassa kuvassa on tällainen avaus tehty. 

Kysymys 3: Etsitkö keskeiset haasteet vertailevissa tutkimusmenetelmissä? Tekoäly vastaa: Vertailevat tutkimusmenetelmät ovat erityisesti kvasikokeellisia, kokeellisia tai katsauspohjaisia mentelmiä. Ja sen jälkeen tekoäly listaa keskeiset haasteet: tutkimusten ja tietojen vertailukelvottomuus, ryhmien vertailukelpoisuus ja valikoitumisharha, kausaalisuuden ja syy-seuraussuhteiden epävarmuus, kvasikokeellisten asetelmien tiukat taustaoletukset, paksukouraiset interventiot ja vaikutusten sekoittaminen, mittaamisen ja mallintamisen rajoitteet (kaikkea ei voida määrällistää, kriteerien valintaongelmana subjektiivisuus). Haasteet ilmenevät useissa kirjan artikkeleissa osin päällekkäisyyksinä, osin uusina havaintoina. Yhtenäiset johtopäätökset puuttuvat paitsi, että haasteiden "hanskaamisen" ongelmat näkyvät vaikuttavuustutkimusten tulosten hyödymiseen kentällä ja arjessa. 

Kysymys 4: Minua jäi edelleen vaivaamaan sosiaalihuollon tieteellinen näkökulma kirjassa. Kysyin tekoälyltä: Monitieteisyys, mitkä tieteenalat on kirjassa mainittu? Tekoäly löytää kirjasta seuraavat tieteenalat: lääketiede, sosiaalitiede ja sosiaalityö, taloustiede (ml. terveystalous), hallintotiede ja julkinen johtaminen (ml. yhteiskuntapolitiikka), teknologia ja tietojärjestelmien tutkimus (tietojohtaminen), psykologia ja historiakatsauksessa epidemiologia ja organisaatiotutkimus. No kyllä se sosiaalihuolto näkyy, kun oikein etsii. Ja erot lääketieteen ja sosiaalityön sekä taloustieteen  näkökulmissakin on mainittu. Lääketieteessä potilas on kohde, sosiaalityössä asiakas on aktiivinen toimija ja kumppani, taloustieteessä kansalainen on hyödyn saaja ja resurssien kuluttaja. Tämä erottelu lienee kärjistys tai yksinkertaistus. 

Kysymys 5: Miksi organisaatiotutkimus ja epidemiologia jäävät historiaan?  Tämä näkemys on mitä ilmeisimmin minulta virheellinen tulkinta. Tekoäly löytää perusteet kirjan tekstistä toisenlaiseen päätelmään. 

• Epidemiologia kytkeytyy määrällistämisen ja mittaamisen historiaan. Epidemiologia on keskeisessä asemassa lääketieteellisen vaikuttavuustiedon tuottamisessa ja arvioinnissa. 
• Organisaatiotutkimuksen muutosnäkökulmaa tarvitaan selittämään se, miten, milloin ja millä ehdoilla muutos kohti vaikuttavimpia käytäntöjä todellisuudessa tapahtuu palveluorganisaation arjessa ja työntekijöiden käyttäytymisessä. Organisaatiotutkimus yhdistyy hallintotieteeseen, julkisen toiminnan tuloksellisuuteen  ja tietojohtamiseen. Kaivoin kirjasta vielä esille seuraavan nelijaon: 1. valtakunnan taso (makrotaso, hyvinvointipolitiikka), 2. hyvinvointialueet (mesotaso, alueellinen hallinto), 3. palveluntuottajat (mikrotaso, palveluorganisaatiot), 4. asiakastyö (yksilötaso, mikrotaso, asiakasrajapinta). 

Kysymys 6: Voitko vielä tarkentaa erot lääketieteellisen mallin ja muiden yhteiskuntatieteellisten mallien välillä? Tiivistän tekoälyn vastauksen kahteen pointtiin ja omaan jatkopohdintaan.

• Lääketieteellisessä mallissa vaikuttavuus määritellään tiukasti potilaalle tuotetuksi terveyshyödyksi. Hyvinvointi- ja terveyshyötykirjassani laajensin terveysnäkökulmaa hyvinvointiin, jolloin tällainen hyötyajattelu sopii myös yhteiskuntatieteelliseen malliin. Vaikuttavuuskirjan mukaan lääketieteessä pyritään rajaamaan tutkimusasetelma yhteen suppeaan kysymykseen.
• Yhteiskuntatieteellisissä malleissa vaikuttavuus nähdään kokonaisvaltaisena elämäntilanteen ja arjen muutoksena, oppimisprosessina. Alkaessani 2020-luvulla pohtimaan yhdessä Kauko Koivuniemen kanssa pärjäämisen näkökulmaa, havaitsimme, että pärjäämisen käsite sopii hyvin lähtökohdaksi niin lääketieteelliseen kuin yhteiskuntatieteelliseen malliin. Yhteiskuntatieteellisissä malleissa keskitytään interventioihin ja niihin liittyviin monen muuttujan ongelmiin sekä ns. ilkeisiin ongelmiin ("pirullisiin ongelmiin"). 
• Oma käsitykseni on, että vaikuttavuuskirjassa hahmotellaan vaikuttavuuden tutkimusasetelmia suppeasti lääketieteen ja yhteiskuntatieteiden välillä. On paljon ilmiöitä ja ongelmia, joihin pätee rinnan useita tutkimussuuntia. Tästä esimerkkinä voidaan pitää ns. moniongelmaisia asiakkaita (ja potilaita). Sote-integraatio on tässä tärkeä lisäkäsite.

Kysymys 7: Käsitelläänkö kirjassa sosiaali- ja terveydenhuollon integraatiota? Tekoäly löytää tähän myönteisen vastauksen, joka sisältää useita eri näkökulmia: alueellinen palveluintegraatio ja tietojohtaminen, soteuudistuksen tavoitteet ja toiminnallinen integraatio, palvelujen integraatio asiakkaan arjessa, työterveydenhuollon integraatio hyvinvointialueiden toimintojen kanssa. Mielestäni kirjan näkökulma integraatiosta on osittainen. Olen itse tiiviisti määritellyt integraation nelikenttänä: toimínnat - asiakas keskiössä, tiedot (semanttinen yhteentoimivuus), tietojärjestelmät (yhteiskäyttöisyys) ja teknologia (yhtenäiset teknologiaratkaisut), tietoturva ja tietosuoja kaikkia yhdistävänä tekijänä. (ks. kuva nelikentästä alla ja viite 6). Periaatteessa kaikki käytäntöön vietävät vaikuttavuustutkimusten tulokset sekä mittarit tulisi mallintaa hyödyntämällä tällaista integraation nelikenttää. Kaikki käytäntöön vietävä toiminta tulee olla mahdollisimman vertailukelpoista ja täyttää myös tietoturva- ja tietosuojavaatimukset.  Ja kaikessa käyttöönotossa on noudatettava oppivan organisaation periaatteita (mielellään suljettua silmukkaa, kuten yllä olevassa kuvassa pärjämislisä oppimisen näkökannalta).

Yhteenvetona yli 300 sivua kattava kirja on rakennettu kirjan toimittajien lähtöhypoteesien avulla siten, että on voitu järjestää avoin kirjoittajakutsu. Tätä on täydennetty erikseen pyydettyinä täydentävinä kirjoituksina. Muodollisesti kirjoittajilta on pyydetty kirjoituksen alkuun kaksi vastausta: 1. mikä on kirjoituksen keskeisin oivallus ja 2. mikä on sen seuraus. Toimittajat vetävät yhteen kirjan sisällön lopussa otsikolla: "mitä opimme: hajanaisista vaikuttavuustutkimuksista kokonaisvaltaisesti vaikuttaviin hyvinvointipalveluihin". Ehkä ei kirjassa vielä esitetty kaikkea tarpeellista tietoa ja oppia vaikuttavuudesta, koska yhteenvedossakin jäi vielä kirimistä. Tällä kokonaisuudella ei vielä avata tietä vaikuttavuuden ytimeen makro-meso-mikrotasoilla. Analyysistä puuttuu ydin eli mikä on se tarkoitus ja siihen liittyvä kokonaisvaikuttavuus, mihin tähdätään eri tasoilla yhteennivoten. Tätä pohdin kollegani kanssa edellisessä blogikirjoituksessani (3) sekä tätä ennen julkaisemassani kirjassa "Kohti ihmislähtöistä sotea - ihminen pärjäämisen keskiössä". (7) Sitähän se vaikuttavuus pitäisi olla. Kovan yrittämiseni jälkeen en saanut kirjasta riittävän johdonmukaista kuvaa eikä vaikuttavuuden toteuttamiseen tullut riittävää apua. Ehkä kirjan merkittävä ongelma on, että siinä nostetaan esille vaikuttavuuden tutkimisen ongelmat, mutta jätetään vähemmällä ongelmien ratkaisujen esittäminen. 

Päivitys 13.9.2026: Ville Venesmäen kommentti. 

Ville Venesmäki

  ·

Mielenkiintoista pohdintaa. Erityisesti jäin miettimään tätä: "Tällöin eri vaikutukset sekoittuvat keskenään ja on erittäin vaikeata osoittaa, mikä yksittäinen tekijä tai mekanismi sai muutoksen aikaan."

Kun luvun ensimmäistä versiota lähdin hahmottelemaan, aloitin ajatusvirran jäsentämisen kysymyksellä "voidaanko sanoa jonkin yksittäisen tekijän olleen vaikuttavaa, kun arjessa kaikki vaikuttaa kaikkeen kokonaisuutena?" Tavoitan jotain samaa sinulle heränneestä ajatuksesta. Tästä syystä esitimme Matin kanssa, että ainoa tapa kuvata sitä, mikä arjessani muuttui rakentaen siitä kestävämpää, oli tehdä arki näkyväksi mahdollisimman kokonaisena - eli tehdä näkyväksi toivotut, ei-toivotut sekä odottamattomat vaikutukset. Kaikkea ei tietenkään olisi järkevää kuvata, joten valikointi tapahtui kriittisten tapahtumien analyysillä (valittiin sellaiset asiat, jotka ovat muuttaneet arkea johonkin suuntaan joko vakiintuen osaksi arkea (esim. Golf ja frisbeegolf) tai mahdollistaen siirtymän eteenpäin (esim. 100 nuorta tulevaisuuden kehittäjää -selvitys - kokemusasiantuntijakoulutus - työllistyminen Ohjaamolle).

Keskiössä siis olivat arjen muutokset, ei yksittäisen palvelun vaikuttavuus. Jos vaikka asiakirjojani selaa ja yrittää sieltä päätellä vaikuttavan palvelun, niin päädytään aivan erilaiseen tulkintaan, jossa vaikuttavuus ei perustu muuhun kuin oletukseen palvelun vaikuttavuudesta. Tämä oli osa sitä alkusysäystä, ettei minkään palvelun voida sanoa olleen vaikuttavaa. Osa arjen muutoksista ovat lähtöisin esimerkiksi sattumista (päätyminen kuoroon ja edelleen karaokekurssille) tai palveluiden ulkopuolisista tekijöistä (frisbeegolf alkoi kun vanha kaveri ehdotti näkemistä ja lajin kokeilemista).

Tällainen vaikuttavuustieto ottaa kokonaisuuden paremmin huomioon ja täydentäisi muuta vaikuttavuustutkimusta. Tämä olisi samalla mahdollisuus yhdistää auttamistyö ja tutkimustyö kiinteästi toisiinsa.

Viitteet 

(1) Samuli Pekkola, Ulriikka Leponiemi, Matias Heikkilä (toim.): Vaikuttavuuden monet kasvot, Vastapaino 2025; sähköinen versio: 9356(2).pdf

(2) Olli Nylander: Hyvinvointi- ja terveyshyöty - ajopuusta aktiiviksi, BOD 2021; kirjan esittely blogissani 5.2021;  https://ollintuumailut.blogspot.com/2021/05/hyvinvointi-ja-terveyshyoty-ajopuusta.html 

(3) Kauko Koivuniemi, Olli Nylander: Me pärjäämme- blogikirjoitussarja; https://ollintuumailut.blogspot.com/2023/08/ 

(4)   Valtionavustustoiminnan sanasto 2. laajennettu laitos, hallintopolitiikka; Valtiovarainministeriön julkaisuja 2023:33; https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/server/api/core/bitstreams/748041f4-5c32-4d07-993a-48f08429190a/content; vaikuttavuuteen liittyvä sanasto-osio sivuilla 125-219; ks. myös Sanastokeskus; https://sanastokeskus.fi/tsk/fi

(5) Olli Nylander: SOTEn päätöksentekoon ja toimeenpanoon ryhtiä suljetun silmukan menetelmällä - osa 2; 24.8.2026; https://ollintuumailut.blogspot.com/2026/08/soten-paatoksentekoon-ja-toimeenpanoon.html

(6) Sotetietojen yhteentoimivuus:  https://ollintuumailut.blogspot.com/2020/02/sote-tietojen-yhteentoimivuus.html. 

(7) Olli Nylander: Kohti ihmislähtöistä Sotea -ihminen pärjäämisen keskiössä, BOD 2026; kirjan esittely blogissani 1.2026; https://ollintuumailut.blogspot.com/2026/01/kohti-ihmislahtoista-sotea-blogistin.html

SOTEn päätöksentekoon ja toimeenpanoon ryhtiä suljetun silmukan menetelmällä - osa 2

Tekoäly: kuva 1 suljetusta silmukasta

Kävin läpi edellisessä blogikirjoituksessani Elias Kunnaksen Mekanismirealismi-kirjan keskeiset käsitteet. (1).Esille nousi esille mekanismirealismin systeeminen perusajatus suljetusta silmukasta. Se mahdollistaa koko koneiston käynnin ja kokonaisuuden arvioinnin niiden optimointiin. ks. https://ollintuumailut.blogspot.com/2026/08/mekanismi-realismi-miten-toimii.html

Vertasin omia sotepohdintoja Kunnaksen systeemilähtöiseen malliin. Löysin yhtäläisyyksiä, mutta myös erilaisia lähestymisiä. Suljettu silmukka on Kunnaksen ajattelussa ehdoton edellytys päätöksenteolle ja onnistuneelle toimeenpanolle. Systeemissä on aina hommat vietävä loppuun. Avoimeen silmukkaan ja näennäisperusteluihin nojaava kokonaisuus ontuu.Ei synny ryhdikästä aikaansaannosta eli pärjäämislisää arkeen. Päätös voi olla laiha kompromissi. Toisaalta moni sanoo, että parempi laiha kompromissi kuin lihava riita. Tuotin mekanismi realismin suljetusta silmukasta tekoälyllä kuvan 1 ohessa koko kirjan sisällön pohjalta.  

Mieleeni tulee neljä keskeistä ilmiötä sotemaailmassa, jossa päätöksenteko ei ole aina täysin kulkenut Kunnaksen suljetun silmukan mallilla, pikemminkin avosilmukalla. Olen itsekin omissa ehdotuksissani tyytynyt avoimen silmukan malliin monelta osin. Nyt yritän ryhdistäytyä.

1. Valtion ohjaus. Valtion rahanjako hyvinvointialueille on perustunut VM:n valtaan, koska siellä se tarjolla oleva raha makaa. Sivuun on jäänyt talouden ja toiminnan yhteensovittaminen. Se on ollut minun ehdotusteni ydintä. Miten käännetään yksisuuntainen päätöksenteko VM:stä kohden alueiden kanssa tapahtuvaa tavoitteista ja vuorovaikutteista sopimista, sopimusohjausta?  Sopimuksiakin voidaan tarkastella suljettuina silmukoina. Monien laskennallisten rahanjakoperusteiden pohjalta kyse on yksipuolisesta sopimuksesta. Käskyksikin tällaista voidaan kutsua. Olen aiheesta kirjoittanut blogissani keväällä 2026. (2).Ja kentältä on tullut kritiikkiä kohteista sekä rahanjaon oikeudenmukaisuudesta. Niitä on sitten ratkottu VM:n johdolla. Toimiviin ratkaisuihin voitaisiin hyödyntää Kunnaksen "mekanismivirasto (MeV)"eli viankorjausosasto-mallia: 

• MeV on riippumaton virasto, joka auditoi valtion päätöksiä mekanismitasolla: toimivatko kannustimet, palautesilmukat ja kausaaliketjut kuten väitetään? Täyslaskentamallin avulla avataan päätöksenteon perusteet. Virasto olisi riippumaton elin eikä siis VM:n yksikkö tai hyvinvointialueiden yksikkö. Tällä hetkellä riippumattomia elimiä ovat oikeuskanslerin ja oikeusasiamiehen virastot, Kuluttajavirasto, lupa- ja valvontavirasto, talousneuvosto ja ehkä muitakin. Kun näitä organisaatioita on runsaasti, ei voida olettaa syntyvän yhtä riippumatonta virastoa. Periaatteessa virastohan voisi olla pieni yksikkö, joka hakee osaamisen ja perustiedot olemassa olevilta toimijoilta ( tiedot ja osaaminen Tilastokeskukselta, THL:ltä, yliopistoilta, korkeakouluilta jne).  

2.  Pärjäämisen hallinta. Suljetulla silmukalla pitää olla yhteinen tavoite, TELOS. Perustuslaki ja alueita koskeva muu lainsäädäntö antavat niiden pohdinnoille lähtökohdan. Kunnas nostaa esille kukoistuksen, elinvoimaisuuden, kyvykkyyden. Näiden hyvien periaatteiden rinnalle olen nostanut ihmisten (kansalaisten) ja organisaatioiden pärjäämisen. Niistä voidaan rakentaa iso pärjäämisen koneisto/systeemi, joka toimisi yhtäläisin perustein kaikilla hyvinvointialueilla suljetun silmukan avulla. Oheinen kuva 2 on kehitytty edelleen Kunnaksen kirjan lukemisen jälkeen. Edellisen version julkaisin, kun arvioin Duodecimin perusterveydenhuollon kehitysajatuksia kapeiksi.(3). Ystäväni Kauko Koivuniemi oli lukenut myös Kunnaksen teoksen ja nähnyt tuon interventiokuvani. Kuvan ongelmana oli systeemin suljetun silmukan puute. Kehitimmekin alla olevan kuvan 2 vuoropuhelulla. Kuvassa on onnistuneita silmukoita, jotka tuottavat arkeen pärjäämislisän. Mutta kuvassa on myös epäonistuneitä yrityksiä. Niihin tarvitaan korjaamiskierros (ehkä useampiakin). Oleellista mallissa ovat myös kaksi palautetta. 1-palaute lähettää viestin tai viestit eteenpäin korjaamistarpeista. 2-palaute lähettää viestin eteenpäin kaikille kasvattamalla virheistä oppimista. 

                                   Kuva 2: Pärjäämisen tarkastelu suljettujen silmukoiden avulla

Suljetut silmukat ovat tiukasti yhteydessä VM:n rahoitusmalliin. Rahoituksen ja toiminnan on kohdattava ainakin kohtuullisesti. Muuten tarjonta ei riitä vastaamaan kysyntään. Oppivaksi ajateltu järjestelmä vuotaa tunnistamisvaiheessa ja interventiovaiheessa. Koneistoksi hahmotetun sotejärjestelmän tarkoituksena (telos) on tuottaa ihmisten/kansalaisten arkeen pärjäämislisää. Sen avulla elämä haasteineen otetaan haltuun (coping), tullaan toimeen sen erilaisten ja vaihtuvien piirteiden kanssa ja mennään eteenpäin joko yksin, yhdessä asiantuntijoiden tai lähipiirin ihmisten kanssa. Soten teloksen pitää ilmetä palvelulupauksena, jonka pohjana on valtakunnallisesti sovittu palveluvalikoima. Siihen ei riitä pelkästään terveydenhuollon valikoima, vaan mukaan on mahduttava myös sosiaalihuollon ja pelastustoimen valikoima. Nyt koko valikoima on vasta kehittämisvaiheessa. Sosiaalihuollon lakien tehtävät olisivat hyvä pohja palvelulupaukselle: sosiaalihuoltolaki (sosiaalityö), vammaislaki (eri vammaisryhmien palvelut), lastensuojelulaki, "ikälaki eli vanhuspalvelulaki" sekä terveydenhuollon puolelta mielenterveyslaki.  Valtion ohjauksen toteuttamista varten MeV-viraston sisällä olisi ihmisten pärjäämisen asiantuntijaryhmä, joka hyödyntäisi tietovarantoja ja tarjolla olevaa osaamista. (kuvassa 2 pallukkana vasemmassa ylänurkassa otsikolla "asiantuntija-arviointi"). 

3. Moniongelmaiset palveluiden suurkäyttäjät. Kaikki palvelutarpeet eivät ratkea pelkästään hyvinvointialueiden lakisääteisten palveluiden avulla. Merkittävä joukko palvelujen tarvitsijoita on moniongelmaisia ihmisiä. Palveluita heille tarjoavat neljä itsenäistä organisaatiokokonaisuutta: Kela - etuuspalvelut, kunnat- työllisyyspalvelut, hyvinvointialueet sotepe-palvelut ja sotejärjestöt - ennaltaehkäisyn palveluita. Nyt tieto ja osaaminen sekä palvelut ovat omissa siiloissaan. Laadukkaasti toteutettu osaoptimointi ei palvele pärjäämisen kokonaisuutta. Kokonaisvaikuttavuus kärsii. Organisaatioiden välille tulee rakentaa keskinäiseen luottamukseen perustuva päätöksenteon rakenne, mekanismi. Tähän soveltuu hyvin edellä kuvattu pärjäämisen intervention suljettu silmukka. Helpoin osa moniongelmaisten pärjäämishaasteista ratkeaa onnistumisen silmukoilla. Sotkuiset tai jopa pirulliset ongelmat vaativat ratketakseen korjaamiskierroksen tai useita sellaisia.(4). Tämä vaatii myös niihin sopivaa tiedonhallintaa ja sitä tukevaa lainsäädäntöuudistusta tiedon kulun varmistamiseksi. Olen ehdottanut, että rakennetaan maahan yhteinen tietovarasto (tietoallas), joka mahdollistaisi teknisesti eri organisaatioiden tietojen rinnakkaiskäytön. Yksi vaihtoehto tämän toteuttamiseen olisi keskittää ennakoivan  (proaktiivisen) palvelun ja tiedon hallinta Kelalle, joka runsas vuosi toteutti asiaan soveltuvan merkittävän investoinnin (n. 600 milj.e) asiakkuuspohjaisiin tietojärjestelmiin (CRM). Erillisen tutkimushankkeen avulla on kyetty löytämään ns. suurkäyttäjät eli liki 20 % asiakkaista käyttää 80 prosenttia palveluista. Tämänkin kokonaisuuden hallintaa ja ohjausta edesauttaisi valtion MeV-virasto tai osasto. Parhaimmillaan se edistäisi kaikkien osapuolten oppimista. 

4. Tietojärjestelmät. Myös suljetun silmukan periaatteella voitaisiin ottaa hallintaan alueiden ja valtion sotepea koskevat tietojärjestelmät. Niiden kirjo on edelleen suuri ja kukin alue rationalisoi omalta osaltaan tätä. Toisaalta on paljon tarpeita toimintojen ja niitä tukevien järjestelmien integroimiseen yli toimialojen ja alueiden. Tämä suljettu silmukka pitää ehdottomasti ulottua koskemaan myös Kelan palveluita (vrt kohta 3 moniongelmaiset....). Kyse on alustaratkaisujen integraatiosta, tietovarantojen integraatiosta ja yhteisistä pelisäännöistä tietojen hyödyntämisessä henkilötasolla ja organisaatiotasolla. Sitran tuoreessa tutkimuksessa löydettiin myös tältä kokonaisuudelta säästöpotentiaalia miljardin verran. Tähänkin haasteeseen voisi tarttua MeV-viraston alainen tietojärjestelmien arviointiryhmä. Niiden integraatiossa on ollut avoimia silmukoita jo ennen sote-uudistusta ja sen jälkeen. Jonkinlaista ryhtiä valtionhallintoon toi Valtorin perustaminen. Osapuolten oppimisen näkökulmasta voi kysyä, riittääkö se?

Joku tietysti heittää minulle kritiikkiä, että Olli se vain perustaa uusia virastoja ja lisää byrokratiaa. Vastaan tähän toteamalla nykyisissä valtion virastoissa olevan runsaasti tähän toimintaan sopivia kyvykkyyksia ja resursseja. Olisikohan tässä niiden osalta mahdollista tehdä "kimppa" Sitran kanssa.  Sitran sivuilta on luettavissa: ”Näin on aina tehty”- Mutta miten teemme huomenna? Sitra on suuntaamassa 50 miljoonan euron erityispanostuksen valtionhallinnon, kuntien ja hyvinvointialueiden tuottavuusmurroksen vauhdittamiseen. Haluaako se tukea nyt vaadittavaa järjestelmäoppimista?

Esitän haasteen millaisin keinoin vuonna 2023 alulle pantu sotepe-järjestelmä ja siihen kytkeytyvät muut organisaatiot oppivat parhaiten.  Tässä olen rakentanut oppivan organisaation jatkuvan mallin, joka korvaa yksisuuntaisen ohjausmenetelmän hyvinvointialueiden suuntaan. Malli korvaa myös VM:n lakisääteisen arviointimenettelyn.(5) Suljetun silmukan menetelmä koskee kaikkia hyvinvointialueita ja myös osittain niihin liittyviä muita toimijoita (Kela, kunnat, Sotejärjestöt). Arviointi on jatkuvaa yhteisesti sovituin menettelytavoin silmukkamallin perusteella. Nykyinen VM:n arviointimenettely ei edistä jatkuvaa oppimista. 

Viitteet 

 (1) Elias Kunnas: Mekanismirealismi. Sivilisaation käyttöopas, Curiosity oy 2026; ks. myös Kunnaksen nettisivusto https://mekanismirealismi.fi/

 (2) Valtion rahoitus ja sen yhteydet sotepen tomintaan: Olli Nylander:  http://ollintuumailut.blogspot.com/2026/05/sote-rahoitus-puhuttaa-ongelma-ei-ole.html. 

 (3) Olli Nylander: Duodecimin visio perusterveydenhuollolle on kapea; https://ollintuumailut.blogspot.com/2026/07/duodecimin-visio-perusterveydenhuolloll.html

 (4) Määritelmä  kevyestä (helposta), sotkuisesta ja pirullisesta ongelmasta liittyy kehittämääni ongelmanratkaisumalliin. Mallini on esitelty kirjassani Kohti ihmislähtöistä Sotea - ihminen pärjäämisen keskiössä (BOD2026), ss. 127-130; ongelmien luokittelun primaarilähde on: Raisio, H., Puustinen A., Vartiainen P.: The Concept of Wicked Problems: Improving the Understanding of Managing Problem Wickedness in Health and Health Care. teoksessa The Management of Wicked Problems in Health and Socialn Care, toim. Will Thomas, Anneli Hujanen, Sanna Laulainen, Robert MacMurray. Lontoo Rodledge, 2018

(5) VM: Arviointimenettely:   Hyvinvointialueen arviointimenettelystä säädetään hyvinvointialuelain 122–124 §:ssäLinkki toiselle sivustolle. Valtiovarainministeriö voi käynnistää arviointimenettelyn laissa säädettyjen hyvinvointialueen talouteen liittyvien edellytysten täyttyessä. Myös sosiaali- ja terveysministeriö voi tehdä aloitteen arviointimenettelyn käynnistämisestä.;  https://vm.fi/arviointimenettely