Parlamentaarinen työryhmä hyvinvointialueiden tilannekuvan ja tulevaisuuden muodostajaksi - saadaankohan sopua aikaan?

A-Studion Sotekeskustelu, viite 1

Valtioneuvosto on asettanut 1. huhtikuuta parlamentaarisen hyvinvointialueiden tulevaisuutta käsittelevän työryhmän. (2)

Ryhmän tavoitteena on muodostaa yhteinen tilannekuva hyvinvointialueiden toiminnasta, taloudesta ja tulevaisuusnäkymistä sekä pohjustaa tulevalla vaalikaudella tehtävää sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen palvelujärjestelmän edelleen kehittämistä. Parlamentaarisen työryhmän toimikausi on 1.4.2026–18.12.2027. Työryhmän puheenjohtajana toimii kunta- ja alueministeri Anna-Kaisa Ikonen ja varapuheenjohtajana sosiaali- ja terveysministeri Wille Rydman. Toinen varapuheenjohtaja nimetään työryhmän sisältä. Työryhmässä ovat edustettuina kaikki eduskuntapuolueet. Lisäksi työryhmässä on pysyvät asiantuntijat valtiovarainministeriöstä, sosiaali- ja terveysministeriöstä, sisäministeriöstä, Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta, hyvinvointialuejohtajien verkostosta sekä Hyvinvointialueyhtiö Hyvilistä.” Yhteinen tehtävämme on hakea keinot turvata suomalaisten sote- ja pelastuspalvelut tulevaisuudessa. Kestävät ratkaisut edellyttävät yhteistä tahtoa ja kykyä katsoa yli hallituskausien. Työ käynnistyy yhteisen tilannekuvan muodostamisella. Väestön ja ikärakenteen muutokset, palvelutarpeen kasvu, teknologinen kehitys, julkinen talous ja alueiden erilaiset haasteet huomioiden tulemme tarkastelemaan erilaisia polkuja sote-mallin kehittämiselle asiantuntijatietoa hyödyntäen. Haastavista aiheista huolimatta odotan hyvää ja ratkaisuhakuista yhteistyötä”, toteaa kunta- ja alueministeri Anna-Kaisa Ikonen.

Tuntemattomia teitä myöden sain kutsun erään poliittisen parlamenttiryhmän valmistelevaan kuulemistilaisuuteen. Tilaisuuteen oli saanut kutsun joukko sote-asiantuntijoita monelta taholta - tutkijoita, kehittäjiä, aluejohtajia sekä emeritusasiantuntijoita. Ehkä minut voi lukea tuohon emerituskategoriaan. En ole minkään puolueen jäsen. Pohjaksi kultakin asiantuntijalta oli pyydetty vastauksia suureen määrään kysymyksiä. Laadin vastaukseni mahdollisimman lyhytsanaisesti ranskalaisin viivoin. Silti dokumentin pituudeksi tuli liki 10 sivua. Jokaiselle meistä annettiin aikaa 3-5 minuuttia esitellä vastaustamme. Palaveri oli etenä (Teams). Tiivistin sanomani tuohon aikaikkumaan. Sitä eivät juuri muut alustajat kunnoittaneet, vaan latelivat pp-kuvia toisensa perään. Olin siis kelvoton, kun olin kalvoton. Kelpoisuuttani vielä rajoitti se, että Teams-yhteys ei toiminut. Olin Euroopan kiertueella camping-alueen parkissa. Vanha kunnon puhelin oli ainoa keino saada itsensä kuuluviin. Kiitos siitä järjestävälle taholle. Alustukseni perustui neljään pointtiin: 

•          Organisaatiolähtöisyydestä kansalaislähtöisyyteen – kansalaisen pärjääminen edellä.
• Talouskeskeisestä ohjauksesta kokonaisvaikuttavuuden ohjauskulttuuriin: valtion, hyvinvointialueiden, palveluntuottajien välinen ohjaus sopimusohjaukseksi, jossa taloudellinen ohjaus on alistettu toiminnallisille tavoitteille – nyt talous käytännössä ainoa ohjausinstrumentti
• Terveydenhuoltokeskeisyydestä SOTEPE-keskeisyyteen: nyt monet poliitikot, tutkijat, asiantuntijat, virkamiehetkin keskittyvät ainoastaan terveydenhuollon kysymyksiin ja poikkeustapauksissa sosiaalihuoltoon sekä pelastustoimeen (ml. ensihoito) ja niiden keskeiseen yhteyteen terveydenhuoltoon.
• Jos halutaan pitää kiinni siitä, että kokonaisuuteen liittyy myös sosiaalihuolto ja pelastustoimi, on otettava vakavasti soteintegraatio osaksi sote-rakenteita. Se tarkoittaa myös kiinteätä yhteistyötä kuntien kanssa erityisesti ennaltaehkäisevissä toiminnoissa, hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä sekä työllisyyskysymyksissä. 

Kysymyssarja (noin 20 kysymystä) oli rakennettu seuraavien otsikoiden varaan. 

1. SOTE-rakenne ja hyvinvointialueet 
2. Rahoitusmalli (ks. oheinen kuva)
3. Erikoissairaanhoito
4. Valtakunnallinen ohjaus
5. Asiakastiedot ja tietojärjestelmät
6. Monituottajamalli ja asiakkaan valinnanvapaus
7. Työterveyshuolto ja YTHS
8. Priorisointi ja vaikuttavuus 

• 1.-kohtaan vastaukseni olivat nuo neljä pallukkaa: Lisäksi totesin, että hyvinvointialueita on liikaa, keskitetty valtion ohjaus lisää byrokratiaa ja vähentää aluehallinnon omaa päätäntävaltaa. 
• 2-.kohtaan tein vielä erikseen kirjoituksen osallisuusmediaan otsikolla hyvinvointialueiden ohjausmalli uudistettava: https://www.osallisuusmedia.fi/hyvinvointialueiden-ohjausmalli-uudistettava/; kysymykseen huomioiko nykyinen rahoitusmalli väestön tarpeet vastasin - ei. Eikä rahoitusmalli ole kannustava, koska sen mukaisiin resurssien jakoperusteisiin ei voi vaikuttaa alueen omin ratkaisuin. 
• 3-kohtaan totesin, että nykyinen erikoissairaanhoidon järjestämistapa ei ole toimiva. Peruslähtökohdan pitäisi olla väestövastuupyramidi eli mitä harvinaisempi on ongelma, sitä suurempi on väestöpohja. Nyt peruslähtökohtana on paikallisten poliitikkojen kiinni pitäminen vanhasta sairaalarakenteesta - rakennuskeskeisyys. 
• 4-kohtaan  korostin kokonaisvaikuttavuuden malliani sekä siihen liittyen toiminnan ja talouden yhteennivomista toiminnan ehdoin. En kannata vielä vahvempaa valtion ohjausta vaan sopimusohjausta, joka perustuu tasavertaisiin sopimusosapuoliin valtio- alueet.
• 5-kohtaan kritisoin nykyistä hajautettua tietojärjestelmärakennetta, koska kukin alue voi toimia varsin vapaasti tietojärjestelmien rakentamisessa. Ongelmia on myös THL:n, Kelan ja alueiden välisessä yhteistyössä. Tieto ei kulje riittävän nopeasti ja laadukkaasti. Osin tieto ei kulje lainkaan. Tarvitaan yhteinen kansallinen alustaratkaisu. Ja tarvitaan yhteiset standardit toimintojen ja voimavarojen vertailuun. 
• 6-kohdassa monituottajamallin kehittämisessä patenttiratkaisuni on sopimusohjausmalli niinkuin valtion ja alueidenkin suhteessa. Hoitopaikan valintaan pitäisi rakentaa yksi valtakunnallinen tietojärjestelmä, jonka perustana olisi SOTERI-rekisteri. Nyt jokaisella alueella on oma ratkaisunsa hoitopaikan valintaan. 
• 7-kohtaan esitin, että työterveyshuolto ja YTHS pitäisi sairauksien korjauksen (parantamisen) osalta integroida yhteen perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon kanssa. Monikanavaisesta rahoituksesta voitaisiin näin luopua. Ennaltaehkäisevät toimet voisivat olla työterveyshuollon ja YTHS:n vastuilla nykyiseen tapaan. 
• 8-kohtaan eli priorisointiin ja vaikuttavuuteen näin useita näkökulmia. Kaikki SOTEPEn toiminnot pitäisi olla prorisoinnin kohteena ja myös vaikuttavuusarvioinnin kohteena. Pelkkä organisaatiolähtöinen ja tutkimuslähtöinen vaikuttavuus ei riitä. On otettava myös lähtökohdaksi kansalaisnäkökulma - pärjäämisnäkökulma. Kolmas sektori ja ennaltaehkäisevät toimet on oltava myös mukana priorisointi- ja vaikuttavuusnäkökulmassa. On vain muistettava, että ehkäisevien toimien vaikuttavuus on pitkäkestoista, kun taas korjaavien toimien vaikuttavuus on välitöntä.

Nyt kuukauden jälkikäteen tiivistin 10-sivuisen vastaukseni edellä esitettyihin 8 pallukkaan. Puolestaan tuon 10-sivuisen dokumentin perustana on alkuvuodesta julkaisemani kirja "Kohti ihmislähtöistä Sotea- ihminen pärjäämisen keskiössä" (BOD 2026).  Kirjan voi ostaa myös digiversiona vaikkapa osoitteesta BOD.fi. Hintakin on vain 10,99e. (3)

Mutta uskoni näiden kaikkien ajatusten realisoitumiseen parlamentaarisessa työryhmässä ehtyi kuunnellessani keskuskustelua kuulemistilaisuudessa ja yrittäessäni päästä sanomaan omia mielipiteitäni puhelimen välityksellä. Suuri osa alustuksista keskittyi rahoitusmalliin ja vieläpä sen arvosteluun. Myös haluttiin ottaa kantaa alueiden määrään. Vaihtelua oli nykytilasta 5.n alueen malliin ja jopa 1.n alueen malliin. Mieliaihe oli tietysti erikoissairaanhoito. Työnjakoa korostettiin ja päivystys oli tärkeä pitää mahdollisimman lähellä. Vaken Timo Aronkytö kyllä otti esille muutakin ja nosti esille sosiaalihuollon.(4) Samoin Kanta-Hämeen alueen edustaja Olli Naukkarinen. Hänellä oli hyviä ajatuksia, miten palvelujen käyttö keskittyy samoille henkilöille ja miten se on  tehotonta. Taustana on alueella kehitetty ja osittain käyttöönotettu henkilöpohjainen tietomalli. Se osoittaa, miten tietyt moniongelmaiset asiakasryhmät ajautuvat käyttämään monenlaisia palveluita ilman keskitettyä koordinaatiota. Kun tähän kalliiseen palvelujen käyttöön puututaan, saadaan todellisia säästöjä aikaan.  Naukkarinen totesi kivasti: "Kannattaa keskittyä kustannuksissa pilkun vasemmalle puolelle. Nyt paljon keskitytään oikealle puolelle.(28,8 miljardia)." Muutoin sosiaalihuolto ei ollut näissä porukoissa muodissa. Yritin kuitenkin tätäkin nostaa esille.  Eikä kansalaisen pärjääminen paljoa puhuttanut ja vielä vähemmän sopimusyhteiskunta-ajatukseni. 

Parlamentaarisen työryhmän puheenjohtajisto lisäsi spekulaatiotani, onko sillä onnistumisen mahdollisuuksia. Jos työ etenee A-studion kaksintaistelun (kumpi valehtelee enemmän) moodissa tai sosiaalivaliokunnan moodissa, ei kyllä hyvää seuraa. Vastakkainasettelu ei tuota mitään uutta innovaatiota. Pitää löytää uusi yhteinen kehittämistie SOTEPElle. On luovuttava näennäisesti satunnaisista vaikutuksista, kun leikataan ilman kunnollista vaikuttavuusarvioita. Nyt leikkaukset ovat jälkikäteen osoittautuneet ilmeisen tarkoituksella kohdistuneen samoille huono-osaisille ihmisryhmille. Velkajarrun rinnalle emeritusprofessori Markku Ojanen ehdotti HS-mielipiteessään 10.1.2016 "köyhyysjarrua". Tällä estettäisiin köyhien elämäntilanteen heikentyminen, vaan vähitellen parannettaisiin sitä. 

Viitteet 

(1) Virta ja Rydman syyttivät A-studiossa toisiaan valehtelusta – tarkistimme, kumpi puhuu totta. https://yle.fi/a/74-20223042; A-Studion oli 27.4.2026; https://areena.yle.fi/1-77990145

(2) VM:n päätös parlamentaarisen työryhmän asettamisesta pohtimaan hyvinvointialueiden tulevaisuutta;   https://vm.fi/-/parlamentaarinen-tyoryhma-pohtimaan-hyvinvointialueiden-tulevaisuutta-

(3) Olli Nylander: Kohti ihmislähtöistä Sotea-ihminen pärjäämisen keskiössä, BOD 2026; Viittaan 10-sivuisessa vastauksessani 20 kysymyksen kussakin kohdassa kirjaani sivuihin, missä aihetta on käyty läpi tarkemmin ja laajemmin. Kirja oli myös vastaukseni liitemateriaalina.  

(4) Timo Aronkytö kertoo tuoreessa blogissaan näkemystään "polkuriippuvuudesta" eli tarpeesta uudituksiin, mutta ottaen huomioon kaikkien eri toimintojen välinen riippuvuus. Ja hän muistuttaa, että kaikki toiminnot ovat kohteena (ei vain terveydenhuolto) , erityisesti myös sosiaalihuolto. https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/timo-aronkyto/sote-vaatii-avointa-keskustelua-mutta-myos-realismia-ja-ymmarrysta-polkuriippuvuudesta/?utm_source=Postiviidakko&utm_medium=email&utm_campaign=Uusisuomi_Uutiskirje 

Optimaaliseen pärjäämisvarannon hallintaan osin sydänprotokollan mallilla?

 

Sydänprotokolla. Osallistuin  4.3.2026  "sydänprotokolla"-webinaariin. Vetäjinä olivat lääkäri-tietokirjailija Olli Sovijärvi ja tietokirjailija-biohakkeri Teemu Arina (Hololifecenter.com).  Olen seurannut tätä lääketieteen ja digiteknologian yhteistyötä alusta saakka. Täytyy sanoa, että paljon ovat saaneet aikaan. Ja suosiokin näyttää kasvaneen. Seminaarissa oli yli 1000 osallistujaa! Olli-kaimani totesi alustuksen lopuilla, että hän on vuosien varrella käynyt läpi yli 10000 tieteellistä julkaisua - kuulostaa uskomattomalta. Alustuksen lopuksi hän nosti esille vastuuvapauslausekkeen: Sisältö perustuu tieteelliseen tutkimukseen ja asiantuntijoiden kliiniseen kokemukseen. Sisältö toimii yleisenä tietona ja itsehoidon tukena, eikä korvaa lääkärin arviota, diagnoosia tai hoitoa. Keskustele lääkärisi kanssa ennen merkittäviä elämäntapamuutoksia. Jos sinulla on sairaus tai käytät lääkitystä, keskustele muutoksista lääkärisi kanssa etukäteen.

Yllä on kaksi yhteenvetokuvaa kahden tunnin webinaarista, jossa tavoitellaan sydänpotilaan elämäntapamuutosta. Ylin kuva kertoo prosessikuvana sydänprotokollan etenemismallin kolmessa vaiheessa. Vaihe 1: perusta, aineenvaihdunnan tasapainotus, matala-asteisen tulehduksen vähentäminen, perusliikunta ja laadukas uni. Vaihe 2: korjaus: Verisuonten toiminnan tehostaminen jne. Vaihe 3: optimointi: metabolinen joustavuus, harjoittelu jne.  Alemmassa kuvassa kuvataan neljä avainelementtiä optimaaliseen sydänterveyteen: ravinto, liikunta, palautuminen, ravintolisät. 

"Kohti ihmislähtöistä sotea" - kirjassani olen ottanut keskeiseksi käsitteeksi ihmisen pärjäämisen. Siinä yhteydessä oleellista on, että me ihmisinä pyrimme ennalta ehkäisevästi elämäntapamuutoksiin. Näin pärjäämisvarantomme vähentäisi riskejä ajautua riippuvaiseksi ulkoisista sote-palveluista tai myöhentäisi ajautumasta pysyvien palveluiden piiriin. Pystyisimme nopeasti oppimaan uusia taitoja pärjäämisen ylläpidossa. Pärjäämisen ilosanoman kimpussa olen ollut muutaman vuoden. Ensin kävimme monet syvälliset keskustelut aiheesta idean Suomeen tuojan Kauko Koivuniemen kanssa. Hyvinvointi- ja terveyshyötykirjassani kehittelin ajatusta eteenpäin. Sen pohjalta syntyi oheinen kuva. Tämän jälkeen teimme  Kaukon kanssa 10-osaisen blogisarjan aiheesta "Me pärjäämme". Sitten saimme mukaan myös vanhan ystäväni, lääkäri Mikko Nenosen. Kolmistaan kirjoitimme kirjan "SOTE 3.0- kohti uutta kulttuuria" 2024-2025.  Tämä uusi kirjani on jatkoa pärjäämisen ilosanoman levittämiselle ja kehittämiselle. Kuva löytyy tästä uusimmasta 2026 ilmestyneestä kirjastani sivulta 26 selityksineen ja omakohtaisine arviointeineen, mihin sijottaisin oman pärjäämiseni tilan. (Tai myös vuonna 2021 ilmestyneestä kirjastani "Hyvinvointi- ja terveyshyöty",    s.229-230) Verrattuna Sovijärven ja Arinan malliin tämä mallini on hyvin yleinen ja sopii siis myös sepelvaltimosairaalle. Se soveltuu myös hyvin monisairaille ja sosiaalihuoltoon. 

Optimaalinen pärjäämisvarannon hallinta. Innostui nyt kuitenkin kehittämään eteenpäin pärjäämisvajeiden ennaltaehkäisyä Sovijärven ja Arinan sydänprotokollaa hyödyntäen. Esitän pointit minämuodossa. 

• Ihmisen pärjäämisen protokollan kolme vaihetta optimaaliseen pärjäämisvarannon hallintaan.
• 1. vaihe eli perusta: Pohdin, mitä teen tällä hetkellä elintapojeni muuttamiseksi tai ylläpitämiseksi. Liikunko riittävästi? Syönkö terveellisesti? Nukunko riittävästi, onko uneni mielestäni hyvää? Onko jotain pärjäämisessäni, jota voisin parantaa omin keinoin? Onko sosiaalinen elämäni kohdallaan - perhe, ystävät, (jos työssä, niin työkaverit, pomot)? Onko taloudellinen tilanne hallinnassa? Koenko siis, että pärjäämisvarantoni on hallinnassa vai havaitsenko joitain vajeita?
• 2.vaihe eli korjaus: Tässä perustan kuvauksessa on samalla välineet korjaussarjalle:lisää liikuntaa, ruokavalio terveemmäksi, paino hallintaan, rentoon riittävän pitkään uneen, lähiyhteisön yhteydenpidon lisäämiseen ja hallintaan, talous kuntoon.
• 3.vaihe eli optimointi: Niin siinä pitää löytää realistinen tie optimointiin pärjäämisen eri osa-alueilla. Jonkinlaiset mittarit pitäisi hyväksyä mukaan optimointivaiheeseen esimerkiksi seuraavasti: viikkoliikunta kertoina ja pituuksina, suositusruokalautesen käyttöönotto, unen seuranta älykellolla, painon seuranta mittanauhan avulla, talouden hallinta kuluseurannalla, lähiyhteisön kontaktien aktivointi.

• Ihmisen pärjäämisen neljä avainelementtiä optimaaliseen pärjäämiseen.(Nämä neljä ovat peräisin kolmen konkarin (Kauko, Mikko ja Olli)  kirjan SOTE 3.0 pärjäämismallista (s.28-29). 
• talous: rakennan luottamuksen talouden hallintaani; kehitän taloustaitojani
• turvallisuus: varmistan, että lähiyhteisöni verkosto kunnossa 
• tekeminen: varmistan, että minulla on mielekästä tekeminen yksin ja yhdessä lähiynteisöni kanssa; opettelen uusia tekemisen taitoja
• toverit: toimin periaatteella kukaan ei jää yksin.

• Suosittelimme yhdessä Kauko Koivuniemen kanssa yksinkertaiset seurantavälineet laajan mittarien kartoituksen perusteella. Ne ovat kuvattu 10-osaisessa blogissamme ja myös Hyvinvointi- ja terveyshyötykirjassani (2021)
• PEI-mittari terveyden subjektiiviseen arviointiini: mittari kuvaa pärjäämiseni tunnetta terveyden näkökulmasta; mittaria voidaan käyttää ennalta ehkäisyssä, ennakoinnissa sekä palvelujen toteuttamisen arvioinnissa (Mittarin toi Suomen oloihin Elina Tolvanen. https://www.tuni.fi/fi/ajankohtaista/elina-tolvanen-potilaan-parjaamisen-tunnetta-mittaava-pei-mittari-soveltuu).
• Ensi- ja turvakotien liiton vaikuttavuusmittari (5 kysymystä): sopii ennen muuta vaiheeseen, jossa minä olen  jo hakeutumassa palveluiden piiriin: haittakokemus eli kuinka paljon ongelmani haittaa elämässäni; miten suoriudun päivittäisestä toiminnastani ja tehtävistäni; sosiaaliset suhteet eli kuinka tyytyväinen olen ihmissuhteisiini; turvallisuus eli kuinka turvalliseksi koen oloni; toiveikkuus eli olenko tuntenut itseni toiveikkaaksi tulevaisuuden suhteen. 

Tämä kaunis lista on myös monin tavoin haavoittuvainen. Yksi tärkeä tekijä on oma motivaatio tai ulkopuolisten ihmisten suositusten perusteella motivoituminen. Luulen, että suuri osa meistä toimii vanhojen tottumusten varassa. Ne saattavat olla elämänhallinnan kannalta oikein hyviä, mutta niin ei vain aina ole. Esteitä on  monenlaisia. Ja myös mahdollisuuksia on monenlaisia. Syntyisikö motivaatio aivan omasta järkeilystä, tahdosta vai pitäisikö sitä tuupata eteenpäin jonkun läheisen, jopa ammattiauttajan. Lähtötilanteemmekin on kovin erilainen. Osa meistä on monin tavoin hyväosaisia, osa huono-osaisia. Eikä lähtötilanne ole aina itsestä kiinni. Monet taustat ovat ylisukupolvisia niin  hyväosaisuudessa kuin huono-osaisuudessa. Sattumalla on myös suuri merkitys. On sairauksia, tapaturmia ja ihmisten välisiä kohtaloita, joiden syitä on vaikea selittää muulla kuin sattumalla. On myös niin, että osa meistä vastustaa, inhoaa kaikenlaista mittaamista ja seurantaa. Muistan Hololifen alkumetreiltä, kun Teemu Arina esitteli luennoillaan biohakkerin ominaisuudessa kaikkia elintapoihinsa liittyviä mittareita ja seurantajärjestelmiä. Silloin jäi käsitys, että liika on liikaa. Tunnustan, että viime viikolla kävin laboratoriossa (harvemmin kuin Teemu). Täysi kattaus (ainakin ymmärtääkseni) laboratoriotutkimuksia tehtiin ja ymmärsin niiden sanomankin helposti viitearvojen avulla (normaali vähintään ja enintään tiettyjen numeroarvojen välillä). 

Edelleen on kuitenkin niin, että valtaosa meistä pärjää elämässään oma pärjäämisvarantonsa avulla. Pärjäämisvajeita tulee, joista suuri osa on ammattiavun turvin ylitettävissä ja omin voimin uusia pärjäämisen taitoja oppimalla. Mutta on suuri joukko ihmisiä, joiden pärjäämisen vaje jo sinänsä estää niiden kimppuun käymistä. Tai kimppuun käydään ilman palvelujen tarjoajien keskinäistä koordinaatiota yhdessä palvelujen tarvitsijan kanssa. Tällaiset interventiot (puuttumiset) ovat myös yhteiskunnan kannalta kalliita ratkaisuja. 

Jutussa käyttämäni lähteet 

Olli Sovijärvi, Teemu Arina: Sydänprotokolla: ennakkomateriaali ja webinaariaineisto 2026; Hololifecenter.com

Olli Nylander: Hyvinvointi- ja terveyshyöty - ajopuusta aktiiviksi, BOD 2021

Kauko Koivuniemi, Olli Nylander: Me pärjäämme 10-osainen blogikirjoitussarja; 2023;  https://ollintuumailut.blogspot.com/2023/08/me-parjaamme-osa-10-me-opimme-siksi.html

Olli Nylander, Kauko Koivuniemi, Mikko Nenonen: SOTE 3.0 - Kohti SOTEn uutta kulttuuria - Suomen muutosmatka kolmen konkarin kertomana. Kansalaisten pärjääminen ja pärjäämistaidot keskiössä. SOTE 3.0: uusi toimintatapa ja uusi organisaatio, BOD 2024,2025

Olli Nylader: Kohti ihmislähtöistä Sotea- ihminen pärjäämisen keskiössä, BOD 2026 

Suomen kunnat listattiin ensi kertaa sosiaalisen oikeudenmukaisuuden mukaan

  Suomen kunnat listattiin ensi kertaa sosiaalisen oikeudenmukaisuuden mukaan; Pekka Pantsu 7.2.2026 YLE-uutiset;  https://yle.fi/a/74-20209190

Länsi-Suomesta löytyvät Suomen sosiaalisesti oikeudenmukaisimmat kunnat. Raha ei ratkaise kaikkea

Pedersöre Pohjanmaalla on Suomen sosiaalisesti oikeudenmukaisin kunta, kertoo uusi selvitys.

Sosiaalista oikeudenmukaisuutta edesauttaa muun muassa vähäinen työttömyys ja hyvä terveys.

Selvitys osoittaa Suomen jakautuvan hyvinvoivaan länteen sekä heikompiin itäosiin.  

Pähkinäsaaren rauhan raja 1323. Kelan maksamat terveysperusteiset etuudet on kuvattu oikealla olevassa kuvassa vuodelta 2017 ja siihen on samalla piirretty Pähkinäsaaren rauhan raja 1323.  Avasin tätä Kelan kuvaa myös viittaamalla sairastavuusindeksiin elämäkerrassani 2022 seuraavasti: "Suomalaisessa geeniperimässä olen idän ja lännen risteyskohdassa. Oheisen kartan Pähkinäsaaren rauhan 1323 raja erottaa idän ja lännen toisistaan.  Kemissä syntyneenä isän puolelta kannan idän geeniperimää. THL:n vuoden 2019 sairastavuusindeksillä mitattuna Kemi on indeksin huonommassa päästä mitattuna 11. huonoin arvolla 145,3. Äitini on puolestaan syntynyt Vaasassa, josta tulee lännen geeniperimä. Vaasa on sairastavuusindeksin toisessa päässä 30 parhaan joukossa luvulla 89.8". 

Kemi bayesilaisella menetelmällä kuvattuna. Tein myös 2004 bayesilaisella neuroverkkovälineellä (sen ajan tekoälytuotteella) kuntavertailun. Siteeraan tiivistetysti elämäkertani tekstiä sivulta 320:  Stakesin asiantuntijaryhmä oli määritellyt joukon hyvinvointia, pahoinvointia ja syrjäytymistä koskevia indikaattoreita. Kysymys oli käytössä olevien valmiiden indikaattorien listasta. Kohteena eivät olleet kansalaiset vaan kunnat.Tuloksena oli, että Ahvenanmaan kunnat sekä rannikon pienet suomenruotsalaiset kunnat olivat hyvinvoivia kuntia. Tuloksena oli myös oman syntymäkaupunkini Kemin sijoittuminen verrattuna suomenruotsalaisiin kuntiin toiseen ääripäähän. Tämän elämäkerran alussa olen kuvannut myös Kemiä kaupunkina eri aikoina. Ongelmia on ollut taloudessa jatkuvasti. Indikaattoriryhmästä merkittävimmin vaikutti toimeentulotuki. Sotkanet-indikaattoripankista voi kaivaa esille pitkän aikasarjan, jossa tuo Kemi ”komeilee” pahoinvoivien kuntien kärkipaikoilla vuodesta toiseen. Kemi (sijalla 245 -tyydyttyvä) on vuoden 2026 kuntavertailussa samassa asemassa kuten myös esimerkiksi Vaasa pohjanmaan kuntana sijalla 69 (erinomainen, erinomainen, kohtalainen). 

Johtopäätökseni. Kuntien vertailu sosiaalisen oikeudenmukaisuuden indikaattoreilla, Kelan terveysperusteisilla indikaattoreilla, sairaustavuusindeksillä sekä ryhmällä hyvinvointia, pahoinvointia ja syrjäytymistä kuvaavilla indekseillä antavat samansuuntaisen lopputuloksen vuodesta toiseen. Onkin niin, että kaikissa käytetyissä indikaattoreissa on samanlainen perusominaisuus. Ne on rakennettu useista tietolähteistä ja ovat myös tilastollisten tutkimusten aikaansaannoksia. Ehkä poikkeuksen muodostaa bayesilainen havainto siitä, että toimeentulotuki nousee keskeiseen selittävään asemaan indikaattorijoukossa. Tämä on ymmärrettävää. Mitä enemmän on perustoimeentulon (perimmäisen sellaisen) käyttäjiä kunnassa, sitä haasteellisempi on kunnan oikeudenmukaisuuden tila, sitä enemmän on hyvinvoinnin sijasta kunnassa panoinvointia ja syrjäytyneisyyttä. Voidaasn myös indikaattoreiden vaikuttavuutta arvioida näkökulmasta, miten niiden antamaa mittariarvoa voidaan politiikkatoimin muuttaa. Tein taannoin kaksi erillistä kuvausta indikaattorimaailmasta. Ne on luettavissa kirjassani "Kohti ihmislähtöistä sotea- ihminen pärjäämisen keskiössä" (2026). Yhdistin kirjan julkaisemisen jälkeen kuvaukset yhteen nelikenttään oheisessa kuvassa. Kylmät mittarit ovat hyvää kansallista tilastopohjaa, mutta vaikuttaminen politiikkatoimin tai johtamistoimin on vaikeaa. Viileisiin ja kuumiin mittareihin voidaan vaikuttaa erilaisin ohjausmenetelmin. Kuumat ja tulikuumat mittarit ovat hyvinvointialueiden johtamisen ydintä. Tulikuumat ovat suoraan osa asiakas-ammattiauttajasuhdetta. 

YLEn uutinen kokonaisuudessaan, perustuen FCG:n tutkimukseen ja tutkimuksesta vastaavan Eero Laesterän haastatteluun. 

Pohjalaiskunta Pedersöre pääsee tällä kertaa kerta heitolla positiiviseen julkisuuteen. Manner-Suomen kaikki 292 kuntaa kattavan selvityksen mukaan Pedersöre on Suomen sosiaalisesti oikeudenmukaisin kunta. Selvitys tehtiin nyt ensi kertaa. Pedersöre on reilun 11 000 asukkaan kunta Pohjanmaalla, Pietarsaaren lähellä. Kunta on ollut kuluneen vuoden aikana otsikoissa lähinnä erikoisista katoamisista. Sosiaalinen oikeudenmukaisuus ilmenee Pedersöressä muun muassa siten, että kuntalaisten terveys on hyvällä mallilla, työttömiä on vähän ja kunnassa on turvallista. Myös kulttuurin ja liikunnan edistämisestä Pedersöre saa selvityksessä hyvät pisteet. Asumisen ahtaus sen sijaan verottaa tulosta hiukan. – Sosiaalinen oikeudenmukaisuus kuvaa tietynlaista onnellisuutta kunnassa ja sitä, että kaikilla on yhtäläiset mahdollisuudet vaikkapa terveyteen, hyvinvointiin tai vapaa-aikapalveluihin, sanoo selvityksen koonnut johtaja Eero Laesterä konsultointiyritys Finnish Consulting Groupista FCG:stä. Selvitys syntyi osana valtiovarainministeriön hanketta, jossa pohdittiin valtionosuusjärjestelmän uudistamista. Itse uudistus on sittemmin keskeytetty. – Hyvän elämän mittaustahan se on, Laesterä tiivistää. Tällä on myös merkitystä kunnan itsensä menestymisen kannalta. Laesterän mukaan kunta, joka on saanut tarkastelussa hyvät pisteet sosiaalisessa oikeudenmukaisuudessa, on todennäköisesti myös elinvoimainen.

Länsi ja itä eri asemassa. Kuntaselvitys todistaa, että tasan eivät käy onnen lahjat Suomen kunnissa ja niiden asukkailla. Selvityksen perusteella Suomi jakautuu kahtia: sosiaalisesti oikeudenmukaiset kunnat sijoittuvat länteen ja tältä kantilta heikommat kunnat itään ja pohjoiseen keski-Suomeen. Maakunnista oikeudenmukaisin on Pohjanmaa, kakkosena tulee Varsinais-Suomi ja kolmantena Pirkanmaa. Maan talousveturiksi kutsuttu Uusimaa on neljäntenä.– Kun katsotaan kuntakärkilistaa, sieltä nousee ruotsinkielinen Pohjanmaa ja muutamia kuntia Varsinais-Suomessa, tällaisia yllättäviä nippuja, Laesterä toteaa. Laesterän mukaan kärkipäässä on myös kehyskuntia, joissa on nuorekasta väkeä ja kasvua. Suuremmat kaupungitkin saavat Laesterän mukaan yllättävän hyvät sosiaalisen oikeudenmukaisuuden pisteet. Hän sanoo, että pisteytyksissä hyvin menestyneet kunnat olivat tasaisen hyviä kaikissa selvityksen seitsemässä osa-alueessa. Kehnosti pärjänneillä taas korostuivat huonot pisteet terveyteen, tulotasoon ja työttömyyteen liittyvissä asioissa. – Hankalat asiat korostuvat, jos ollaan pitkään työttömänä ja sairastutaan. Nämä ovat monta kertaa kuntia, joissa väkiluku heikkenee jatkuvasti, Laesterä toteaa.

Näin selvitys laadittiin. Sosiaalisen oikeudenmukaisuuden mittaus oli Valtiovarainministeriön vetämän valtionosuudistushankkeen sivuosa. Mittaus tehtiin nyt ensi kertaa. Eero Laesterä hahmotteli yhdessä sosiaali- ja terveysministeriön ja Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen kanssa mittaristoa, jolla voitiin mitata kuntien sisäistä sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja kuntien välistä eroa. Tarkastelussa oli seitsemää eri muuttujaa: vapaa-aika, terveys, tulotaso, asuminen, työttömyys/työllisyys, osallistuminen/vaikuttaminen, turvallisuus. Mitatut tekijät arvioitiin tilastotietojen pohjalta. Tilastotiedot ovat yleisimmin vuosilta 2023–2024.

Raha ei ratkaise kaikkea. Laesterä nostaa keskeiseksi huomioksi, että sosiaalisella oikeudenmukaisuudella ja valtion kunnalle maksamalla valtionosuuden määrällä on kovin vähän yhtäläisyyttä keskenään. – Siltä näyttää, että raha ei ratkaise ihan kaikkea. Siellä on kuntia, jotka eivät panosta niin paljon palvelurakenteeseen. Silti niillä on hyvät pisteluvut sosiaalisessa oikeudenmukaisuudessa, Laesterä avaa. Ja sama toisinpäin:– Monesti pienet kunnat, jotka panostavat paljon euroja asukasta kohden vapaa-aikatoimeen, eivät siitä huolimatta nouse sosiaalisen oikeudenmukaisuuden pisteissä kauhean korkealle.

Pedersörestä puuttuu työvoimaa. Pedersören kunnanjohtajan Stefan Svenforsin mielestä Pedersören ykkössijan taustalla on kuntalaisten yhteisöllisyys, mutta suurin ansio on hänen mukaansa alhaisen työttömyysprosentin.Työttömien työnhakijoiden osuus työvoimasta oli Pedersöressä joulukuussa 7,2 prosenttia, kun koko maan luku oli liki tuplat, 13 prosenttia.– Kun ihmisillä on töitä, on helpompi myös viihtyä ja olla osa yhteiskuntaa, Svenfors arvioi. Pedersören haaste onkin harvinaisuus nyky-Suomessa: työvoimapula. – Meillä on vilkas ja monipuolinen elinkeinoelämä, joka imee työvoimaa vahvasti. Itse asiassa Pedersöreen pitäisi saada lisää porukkaa, Svenfors sanoo. – Meillä on työvoimapula. Se hidastaa kehitystä ja siinä meillä on haasteita. Työvoimapulan taustalla vaikuttaa asuntopula. Asuntoja on liian vähän kysyntään nähden, vaikka vuokra-asuntoja on rakennettu lisää vuosien mittaan. – Siihen pitäisi puuttua, mutta sehän koskee melkein koko tätä seutua, Svenfors kertoo. Asuminen onkin ainut kuntaselvityksessä mitatuista asioista, josta Pedersöre sai muita kategorioita heikommat pisteet. Ylen haastattelemat kuntalaiset näkivät puuttumisen tarvetta siinä, että säästöpaineet uhkaavat heikentää vanhushoidon tasoa. Myös kyläkoulun tulevaisuudessa piisaa pohdittavaa lähinnä lapsimäärän laskun takia. Pedersöre on vankasti ruotsinkielinen kunta, mikä näkyy myös valtuustossa. Kunnanvaltuuston yhteensä 35 paikasta on Ruotsalaisella kansanpuolueella yli puolet, 18 paikkaa. Kristillisdemokraateilla on 14 paikkaa ja sosiaalidemokraateilla kolme paikkaa. Muita puolueita ei ole valtuustossa.

Esimerkkipoimintoja kartalta:YLEn linkistä voi hakea haluamansa kunnan tiedot 

Kemi: 245: terveys tyydyttävä, työttömyys tyydyttävä, turvallisuus ja syrjäytyminen tyydyttävä

Vaasa   69: terveys erinomainen, työttömyys erinomainen, turvallisuus ja syrjäytyminen kohtalainen

Espoo:  41: kaikki kolme indikaattoria erinomaisia 

Apotti jälleen kritiikin kohteena

Mikko Käkelän kuva Lääkärilehdestä 2026

Apotti- järjestelmällä on pidempi historia kuin sen olemassaolo tällä nimellä. Toisaalta jotain symboliikkaa nimestä löytyy sanan historiaan:"Apotti on useissa katolisissa veljeskunnissa munkkiluostarin johtajasta käytetty nimitys. Apotti oli alkuaan kenestä tahansa arvostetusta munkista käytetty kunnianimitys. Apotti tulee heprean kielen sanasta "ab", joka tarkoittaa isää."   Tarina lähti liikkeelle valmisteluista 2010-luvun alussa nimellä Sirius.  Aloitin Apotin seuraamisen hankintaprosessin valmiseluvaiheesta 2012. Hallintoylilääkäri Lasse Lehtonen (12.9.12) totesi, että tietojärjestelmäuudistus on välttämätön ja siitä seuraa hyötyjä pitkässä juoksussa eikä kustannuskaan ole nykytilaan verrattuna vuositasolla kummempi. Samoin hän viittasi yleensä terveydenhuollon kustannuksiin ja it-kustannusten osuuteen koko potista. Puolestaan kriitiikki keskittyi seuraaviin argumentteihin: puute täsmällisen tahtotilan määrittämisessä, puuttuu hankkeen paloittelu hallittaviin osiin sekä puuttuu ketterän menetelmän nostaminen uudistamisen ytimeen. Kriitikot kutsuivat Apotin menetelmää Big Bang- menetelmäksi eli kaikki kerralla kuntoon. Listasin vielä 12.9.2012 blogissani seuraavaa:  Myös puuttuu lähdekoodin omistaminen ja näin riippumattomuus toimittajasta pitkässä juoksussa. Pitäisi myös hakea mallia muualta ja vielä kriittisesti arvioida muiden maiden tuloksia sekä siirrettävyyttä Suomen oloihin. Avoimeen lähdekoodiin perustuva järjestelmä saattaisi olla hyvä idea. Toisaalta kyllä tuollakin perusteella osataan tehdä suljettu järjestelmä, jossa tilaaja on tarjoajan armoilla. Kannattaisi korostaa myös käyttäjälähtöisyyttä. Apotin puolustajat viittaavat lähtökohtaan, jossa on jouduttu hallitsemaan (tai yrittää hallita) valtavaa määrää tietojärjestelmiä sekä tuskailla niiden yhteensovittamisessa. Näin enemmistö päätyi kannattamaan monoliittista järjestelmää. Apotin hankinnan riskiarviointi tehtiin 23.8.2012. Löysin tuon dokumentin osoitteesta "Apotti riskianalyysi". Siitä löytyi seuraava luettelo merkittävimmiksi tunnistetuista riskeistä:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Merkittävimmät riskit olivat hankkeeseen liittyviä yleisiä riskejä. Apotti kertoi 2014, että kaikista riskeistä on tehty torjunta- ja varautumissuunnitelmat. (https://www.apotti.fi/riskit-pidetaan-kurissa-ennakoimalla/). Näissä ei otettu riskiksi monoliittista ratkaisua, vaan sen valmistelijat ottivat lähtökohdaksi. Seurasin alusta alkaen hankintaprosessia. Se oli muodollisesti ja hyvin tarkkaan hankintalain mukaan toteutettu. Jostain syystä EPIC nosti päätänsä kilpailijoiden joukosta jo alkuvaiheessa. Jälkeen päin on tullut selväksi, että eräs suuri kansainvälinen konsulttiyhtiö ajoi voimalla EPIC-ratkaisua. Ja niin siitä sitten tuli valittu tuote, joka on ytimeltään perustuu kriitikkojen mukaan vanhanaikaiseen koodiin.Toisaalta jo hankkeen toteutuksen alkuvaiheessa Apotista käytettiin nimitystä ekosysteemi. Tarkannettuna se oli ja on edelleen suljettu sellainen, johon voidaan hyväksyä mukaan vain ytimeen yhteensopivia ratkaisuja. Merkittäviin riskeihin kuului myös, miten järjestelmä saataisiin mahdollisimman kattavasti käyttöön ainakin Uudellamaalla, mutta laajemminkin. Tuo riski alkoi toteutua vähin erin. Nyt on päädytty siihen, että vain HUS, Helsinki ja Vantaa-Kerava käyttävät Uudellamaalla Apottia. 

Apotin ensimmäinen käyttöönotto tapahtui 10.11.2018 HUS:n Peijaksen sairaalassa. Alku oli vaikea. Syntyi vaaratilanteita hoidossa ja niistä tehtiin valvontaviranomaisille vaaratilanneilmoituksia. Vuoteen 2020 mennessä HUS:n johtajaylilääkärin mukaan tilanne on normalisoitunut. Tartuin kuitenkin kynään blogikirjoitusta laajemman jutun tekoon Osallisuusmediaan otsikolla "Apotin syvät huolet - onko niitä?"(https://www.osallisuusmedia.fi/olli-nylander-apotin-syvat-huolet-onko-niita/). Koko juttu on vieläkin osittain ajankohtainen. Tämä johtuu Apotin maineesta kentällä ja poliittisista päätöksistä vastaavilla tahoilla. Kentällä kritiikkiä ovat esittäneet ennen muuta lääkärit. Poliittisella puolella on äänestetty esimerkiksi Espoossa muun asiakas- ja potilasjärjestelmän puolesta ja luovuttu Apotista. Myös käytettävyystutkimuksissa vuosien varrella Apotti on saanut tyydyttäviä, jopa osin heikkoja arvosanoja. 

Kuva lääkäriledestä 2026

Viimeisin kriittisen kohtelun Apotti sai Helsingin yliopiston professori Minna Ruckensteinin (kuvassa) tutkimuksessa, josta ennakklotietoja julkistettiin Suomen lääkärilehdessä 9.2.2026 (Suom Lääkäril 2026;81:e47180, www.laakarilehti.fi/e47180). Tiivistän lääkärilehden artikkelin keskeisen sanoman: 

• Tutkimuksessamme oli tärkeää suhteuttaa, mikä on se muutos, joka Apotissa hiertää enemmän kuin muissa tietojärjestelmissä. Keskeiseksi nousi juuri se, että lääkärin työssä kaikkein tärkeintä on näkyvyys potilaan tilanteeseen.
• Stereotypia on, että kriitikot ovat vanhempia ammattilaisia, jotka eivät jaksa opetella uusia asioita. Tai sellaisia, jotka eivätkä ymmärrä teknologiasta. Tutkimuksemme rikkoi tämän asetelman täysin. Siellä oli myös nuoria, kriittisiä, tietotekniikasta innostuneita lääkäreitä.
• Tutkimus osoittaa, että Apotin käyttö on johtanut jatkuvaan, epävarmaan ja kuluttavaan korjaustyöhön, joka on kaatunut pitkälti lääkäreiden tehtäväksi.
• Tutkimuksen mukaan Apotin uudistukset ovat johtaneet pysyviin häiriöihin ja jatkuviin korjausyrityksiin ilman, että järjestelmästä olisi tullut selvästi parempi.
• Lääkärien keskustelujen perusteella tunnistettiin kolme korjauksen muotoa, jotka kuvaavat, miten lääkärit pyrkivät paikkaamaan järjestelmän puutteita. Korjaavalla klikkityöllä tarkoitetaan tilannetta, jossa lääkäri joutuu tekemään valtavasti klikkauksia löytääkseen potilastiedoista olennaisen tiedon, koska järjestelmä ei erottele sitä automaattisesti.
• Työnkulun korjauksilla viitattiin tilanteisiin, joissa järjestelmän standardoidut työnkulut eivät vastaa todellisia kliinisiä tarpeita. Lääkäreiden on jatkuvasti mukautettava ja korjattava työprosessejaan, mikä vie aikaa ja energiaa. Uuden työntekijän tullessa lääkäreiden on usein itse muokattava Apotin näkymiä ja sivuja, jotta työskentely olisi mahdollista.
• Kosmeettiset korjaukset kuvaavat tukipyyntöjä, tikettejä, jotka voivat johtaa pieniin parannuksiin, mutta eivät ratkaise järjestelmän perustavanlaatuisia ongelmia tai paranna sen toimivuutta merkittävästi. Usein vastaus tukipyyntöihin oli, että järjestelmän logiikalle ei voi tehdä mitään.
• Professorin päätelmä: Ei ihminen osaa kääntää tarpeitaan koneen kielelle. Ei voi vain kysyä, haluaisitteko tällaista tai tällaista. Se ei ole käyttäjälähtöisyyttä. On mentävä lähelle itse työtä ja sen organisointia, suunniteltava prosessit sen pohjalta. Tutkimus tuo esiin, että joskus korjaustyö ei lopu millään. Teknologian parantaminen voi tapahtua ammattilaisten kustannuksella – ja Apotin kanssa näyttää tapahtuneen juuri näin.

 Palaan nyt vielä Osallisuusmedian juttuuni siltä osin, mitä tässä edellä ei ole tullut kunnolla esille.

• Kohteena tässä on tuo amerikassa käytetty järjestelmä: Anu Partanen kertoo havainnollisesti aiheesta kirjassaan (Partanen 2016). Tiivistetysti Partasen argumentit ovat seuraavia. Järjestelmä on vakuutusvetoisuutensa vuoksi juridisesti hankala. Kaikkien osapuolten kannattaa maksimoida palvelut. Kansalainen maksimoi sen, että saa vakuutusturvallaan mahdollisimman laadukkaat ja kattavat palvelut. Terveydenhuoltojärjestelmä maksimoi varmuuden vuoksi sen, että palveluita tarjotaan varmuuden vuoksi riittävästi. Jos niitä ei tarjota riittävästi, on pelkona joutua vakuutusreklamaation uhriksi. Näin myös esim. lääkäreilläkin oma vakuutusturvansa.
• Syvät huolet liittyvät sitten Apotti-järjestelmän käyttöönottoon. Onko osattu ottaa huomioon kaikki erityiset käyttötapaukset ja niiden vaatimukset uutta järjestelmää kohtaan? On kuitenkin mahdollista, että käyttötapausajattelu ei ole oikein yhteensopiva EPICin prosessimallin kanssa. 
• Juttuni haittaotsikon alla päädyn seuraaviin pointeihin, jotka ovat edelleen relevantteja: 
• Amerikkalaisen ja suomalaisen toimintakulttuurin ristiriidat saattavat vaikeuttaa järjestelmän käyttöönottoa, lisätä kustannuksia sekä jopa aiheuttaa vaaratilanteita asiakkaiden ja potilaiden hoidossa. Prosessimallin pitää olla suomalaista sote-järjestelmää tukeva.
• Sitoutuminen yhteen ydinjärjestelmään ja yhteen toimittajaan (EPIC) saattaa lisätä kustannuksia ja vaikeuttaa uudistusten tekemistä suomalaisesta näkökulmasta. 
• Keskitetty ratkaisu tulee muutenkin kalliiksi, kun kaikki tarjolla olevat vaihtoehtoiset ratkaisut on sovitettava ydinjärjestelmän kehikkoon. 

Olin taannoin eräässä tilaisuudessa, jossa käsiteltiin myös Apottia. Käsittely oli kahtalainen. Apottilaiset kertoivat, mitä uutta ja hienoa järjestelmä tuo. Mm. tekoälyä tietysti ollaan tuomassa myös kiinteäksi osaksi järjestelmää. Mutta tulipa myös esille kritiikkiä - siis ennen tämän lääkärilehdessä julkaistua tutkimusta. Lääkärikunnan kannalta keskeinen ongelma on, että lääkärien työtehtävät poikkeavat amerikkalaisen kollegan tehtävistä. Tuo Anu Partaselta siteeraama kuvaus vakuutusjärjestelmästä on taustalla. Suomessa ei ole vastaavaa vakuutusjärjestelmää. Amerikkalainen  prosessi on EPIC:n järjestelmän juuressa. 

On myös erikoista, jos lääkärikunnan muutosehdotuksia ei kunnolla käsitellä Apotin tikettijärjeselmässä. Olen ollut mukana monessa tietojärjestelmähankkeessa. Tietojärjestelmän rakentamisen ja kehittämisen ytimessä on tikettijärjestelmä, johon tulee jatkuvasti käyttäjäpalautteiden perusteella uudistamisehdotuksia.  

Niin, onko Apotti sisään lämpiävä veljeskunta, joka reagoi kritiikkiin ja muutoksiin vain veljeskunnan omilla ehdoilla eikä avoimen vuorovaikutuksen perusteeella.  Tutkimuksesta erään lääkärin kannanotto: "Minulla ei ole energiaa tehdä tikettejä Apottiin, koska ne vain poistetaan, jos niihin ei ole aikaa vastata."

Lopuksi kannattaa vielä ottaa esille Apotin hyvät puolet. Niitä on.  Tavoitteena on ollut rakentaa järjestelmä, jonka takana on varsinainen toiminta. Sattumalta tutustuin osana erästä työtehtävääni tarkkaan Apotin kilpailutuksen materiaaliin. Se oli kattava, monipuolinen ja tietysti myös mahdottoman pitkä. Vieläkin voisin suositella sitä, vaikka tekoäly ei ollut vielä osa normaalia toimintaa. Sosiaalihuolto nivottiin väkisin osaksi Apottia, vaikka se ei toiminnoiltaan sopinut lainkaan mukaan. Ja kaikkein lopuksi kansalaisia, asiakkaita, potilaita palveleva Maisa on ehkä parasta osaa Apottia. En ole Helsingistä, joten tämä kehu perustuu tuttujen kokemuksiin. (https://www.maisa.fi/maisa/Authentication/Login?). Tässä tulee esille poliittisesti muotoutunut kummallisuus. Espoolaisena käytän vastaavasti Lunna-sovellusta, joka ei käsittääkseni "keskustele" Maisan kanssa.(https://lunna.suomisote.fi). 

Ja tässä vielä tuntemattoman lukijan kommentti hyvistä puolista - sosiaalihuolto:Tuntematon kommentoi postausta 13.2.2026: 

Sosiaalihuollossa työskentelevänä on pakko sanoa, että Apotin ansio perustuu meidän näkökulmastamme siihen, että vihdoin on yhteinen tietojärjestelmä sosiaali-ja terveydenhuollossa. Se on valtavan iso asia! Viestintä Apotin kautta helpottaa moniammatollista yhteistyötä ja tiedonkulkua merkittävästi. Nopeuttaa myös työskentelyä, kun ei ole lukusia eri järjestelmiä. Apotti toimii sosiaalihuollossa ihan ok. Suurempi haaste on THL:n vaatimat jatkuvat muutokset kirjaamiseen ja näitä Apotti joutuu pakon sanelemana toteuttamaan.

Hyvinvointialueiden rahoitusmalli ja ohjausmalli uudistettava, päivitys 8.2.2026

Hyvinvointialueiden rahoituksesta käydään kovaa keskustelua alueiden ja valtiovallan kesken. Uusin kiista koskee leikkauksia, jotka toteutetaan vuoden 2025 tilinpäätöstietojen perusteella. YLE tiivistää jutussaan hallituksen päätöksen näin (Kuva YLEn rapoertista). (1)

• Hallitus leikkaa hyvinvointialueiden rahoitusta 390 miljoonaa euroa vuoteen 2029 mennessä.
• Vain Keski-Pohjanmaan rahoitus kasvaa, muut alueet menettävät rahaa.
• Eniten rahoitustaan menettää Helsinki, yli 100 miljoonaa euroa.
• Säästöt syntyvät, kun palvelutarpeen kasvusta korvataan aiempaa pienempi osa ja siirtymätasauksia leikataan.
• Säästöt vaikeuttavat palveluiden järjestämistä, koska vanhusten määrä kasvaa. 

On selvää, että kaikki rahojaan menettävät tahot vastustavat leikkauksia. Helsinki säästi eniten ja menettää siis eniten. Kun säästämiselle ei ole mitään kannusteita keksitty eikä rahoituksen laskentamallikaan sitä edesauta, on eripuraisuus selvä asia. Pienimuotoisesti valtionhallinnossa aikanaan tehtiin (ehkä nykyäänkin?) niin, että ennakoitu ylijäämä sijoitettiin johonkin tulevaan tarpeeseen vaikkapa uusiin tietokoneisiin. Tai kun ministeriön tiedossa oli, että jokin määräraha on menossa vanhaksi siirtyen valtion pohjattomaan kassaan, haettiin sille sopivaa käyttöä leikkausten sijaan lisärahatarjonnalla. Tällainen tilanne sattui minullekin aikanaan vastuullisessa työtehtävässä. Sain puhelun, jossa ministeriön virkahenkilö muisteli, että kyllä te siellä tarvitsette tietojärjestelmien uudistamiseen kunnon raha-avun. Otin vastaan tarjouksen ja käynnistin suuren hankekokonaisuuden.  

 

Oleellinen ongelma niin nykyisessä alueiden rahoituksessa kuin aikanaan valtion sisäisessä rahoituksessa olivat kannusteet. Jos siis ehtisaikojen valtio-ajatuksella mentäisiin, olisivat ylijäämää tuottaneet alueet voineet keksiä hyvän ja tarpeellisen sijoittamisen ylijäämän tasoittamiseksi vähentämällä vaikkapa henkilöstösäästöjä tai perumalla ostopalveluiden vähentämisiä.  Tämä kaikki on mielestäni keinottelua.

 

Laskennallinen rahoitusmalli on puolestaan laadittu niin yksityiskohtaiseksi, että on hankalaa keinotella sen avulla. Oheinen kuva on VM:n rahoituslaskelman esittelydokumentista. (2) Keskustelu on käynyt diagnoosien ympärillä, joka liittyy 44%:iin laskentamallista. Sosiaalihuollossa ja vanhusten palveluissa ei taida paljoa diagnooseja olla. Yllätyksenä on, että malli ei ole puhtaasti THL:n tarveperusteisen mallin klooni. Se sisältää annoksen lainattua materiaalia kuntien valtionosuuteen liittyvästa laskentamallista. THL-perustaisen tarvemallin osuus on 80%. Diagnoosit puolestaan realisoituvat potilaiden hoitotapahtumien kirjaamisesta. Kun katson tätä kokonaisuutta, niin kysyn: onko sittenkään niin, että jotkut tahot pystyivät diagnoosikirjausten suuntaamisella nostamaan rahoitusosuuttaan koko "kakusta"? Virheitä on tehty kirjaamisissa, tietojen siirroissa jne., mutta oletan sattumalla olevan suurin vaikutus. "Kakulla" tarkoitan valtion kokonaisrahoitusta, jossa on hyvinvointialueiden kesken nollasummapeli. 

  

Edelleen olen sitä mieltä, että kannusteet puuttuvat. Näin on myös somekeskustelussa tullut esille (kuten Linkedin). Myös STM:n asiantuntijoiden hyvinvointialueiden väliraportissa on asia todistettu. (3). Ja aivan samaan on päätynyt Talouden arviointineuvosto.(4). Laskentamalliin ei ole tällä hetkellä kukaan tyytyväinen. Jopa pääministerikin on herännyt asiaan ja esittää parlamentaarisen työryhmän asettamista. Ryhmän työn keskiössä olisi tämä rahoitusmalli. Nykymallille on esitetty  kolme vaihtoehtoista ratkaisua: 

• Nykymallin korjaussarja. Korjataan ja paikkaillaan nykyistä rahoituslaskentamallia ja varmistetaan, että diagnoosikirjaukset ja tietojen siirrot takaavat riittävän laadukkaan perusdatan. Tämä ei ratkaise kannusteongelmaa, mutta ehkä tekee oikeudenmukaisemmaksi rahan jaon. Malli ei painota ennaltaehkäiseviä toimia tai terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä, eikä ota huomioon moniongelmaisten asiakkaiden aiheuttamia kustannuksia. 
• Pekka Puskan ja Talouspolitiikan arviointineuvoston ehdotus: Yksinkertaisempi malli, joka perustuisi alueen väestön lukumäärään, ikärakenteeseen ja sosioekonomiseen rakenteeseen. Tämän katsotaan olevan selkeämpi, vähemmän virhealtis ja kannustavan sairastavuuden vähentämiseen. Ei voida kuitenkaan osoittaa, miten malli kannustaisi sairastavuuden vähenemiseen. Mittarit ovat monimutkaisia sisältäen monia syy-seuraussuhteita, joiden pohjalta kannusteiden rakentaminen ei onnistu. (5)
• Maakuntavero: Pohditaan maakuntaveron mahdollisuutta rahoituskanavana, joka voisi sisältää elementtejä, kuten iän ja sosioekonomisen aseman, ja toimia kannusteena. Mallin vastustajat pelkäävät mm.kokonaiveroasteen kasvua. 

Sopimusyhteiskuntamalli. Oma ratkaisumallini on esitetty uudessa kirjassani "Kohti ihmislähtöistä Sotea - ihminen pärjäämisen keskiössä". (5) Kutsun sitä sopimusyhteiskuntaan perustuvaksi vuorovaikutteiseksi malliksi. Sopimusmenettelyssä yhdistetään toiminnan ja talouden tavoitteet yhteisesti valtion ja hyvinvointialueiden kanssa sovittujen mittareiden avulla. Sopimusajatteluun liittyen valtion ja palvelujen järjestäjien (eli hyvinvointialueiden) välinen sopimusmalli on yhdessä tehtävä ja sovittava. Valtiolta keskeiset osapuolet ovat STM ja VM sekä pelastustoimen osalta myös sisäasiain ministeriö. Sopimuksen ytimessä pitää olla yhteisesti sovittu visio, palvelupaus (jopa palvelusitoumus). Mitattavissa tavoitteissa pitää olla selkeät syy-seuraussuhteet, joiden perusteella toimenpiteet pitää voida määritellä ja sopia. Sopimusyhteiskunnan ajatustapa etenee hyvinvointialueiden ja palveluntuottajien keskinäisiin sopimuksiin sekä sitä kautta organisaatioiden sisälle. Nostan esille kirjassani käsitteen "kokonaisvaikuttavuus", joka syntyy tasapainotettavien korttien mallilla. Kokonaisvaikuttavuuden kortti on ns. jokerikortti. Muut kortit ovat asiakaskortti, voimavarat ja talous -kortti, palvelurakenne- ja palveluprosessit-kortti, uudistamiskykykortti ja työkykykortti. Sopimusten aikajänteet sovitaan keskenään samoin kuin se, millä aikavälillä korjataan / muutetaan sopimuksen sisältöjä. Parlamentaarisen työryhmän pitäisi ottaa tästä kokonaisuudesta valmisteluvastuu, mutta sopimusmallissa pitää olla mukana eri osapuolet - siis valtio eri toimijoineen, hyvinvointialueet sekä edustus myös julkisten, yksityisten ja järjestöjen palvelutuottajilta. 

 

Päivitys 8.2.2026: VM:n lausunnoille lähtenyt uudistusehdotus rahoitusmalliin: " Tässä vaiheessa ei toteutettaisi tarvetekijöitä tai tietopoimintoja koskevia merkittäviä laajennuksia. Tarvetekijöiden ja niiden kertoimien taustalla olevissa käyttö- ja kustannustiedoissa otettaisiin huomioon uusimmat tiedot ja nykyisiin tarvetekijöihin tehtäisiin eräitä tarkistuksia. Lisäksi muun kuin hyvinvointialueiden ostopalveluna tai palvelusetelinä rahoittaman yksityisen terveydenhuollon diagnoositietojen huomioon ottamista rahoituksessa rajattaisiin osin. Palvelutarvekertoimien tietopohjan luotettavuuden parantamiseksi selkiytettäisiin THL:n oikeuksia tarkistaa ja korjata tarvekertoimien pohjatiedoissa havaittuja selviä virheitä. Valtiovarainministeriölle säädettäisiin oikeus ottaa rahoitukseen merkittävästi vaikuttavat rekisteritietojen virheet huomioon alueiden rahoituspäätöksissä. Valtiontaloudellisten säästöjen toteuttamiseksi sosiaali- ja terveydenhuollon vuosittaisesta ennustetusta palvelutarpeen kasvusta ehdotetaan otettavaksi rahoituksessa huomioon voimassa olevan lain 80 prosentin sijasta 60 prosenttia vuodesta 2027 lähtien. Lisäksi palvelutarpeen kasvun huomioon ottamista koskevasta määräaikaisesta 0,2 prosenttiyksikön korotuksesta ehdotetaan luovuttavaksi vuodesta 2028 lukien. Säästö ehdotetaan kohdennettavaksi kaikille hyvinvointialueille sosiaali- ja terveydenhuollon rahoituksen määräytymistekijöiden perusteella".https://vm.fi/-/esitys-hyvinvointialueiden-rahoituslain-kolmannen-vaiheen-muutoksista-lausunnoille

 

Viitteet 

 (1)   Terhi Toivonen, Nanna Särkkä:Yllätyskäänne: Sote-alueet tekivät yli 600 miljoonaa euroa voittoa viime vuonna. Suurin osa hyvinvointialueista onnistui tekemään voitollisen tuloksen viime vuonna.  https://yle.fi/a/74-20206679          

(2)   Hyvinvointialueiden rahoitusmalli ja rahoituksen määräytyminen, Valtiovarainministeriö 20.8.2025; https://vm.fi/rahoituslaskelmat

(3) Jaana Leppinen (toim.): Hyvinvointialueuudistuksen väliarviointi 2025; Hyvinvointialueuudistuksen väliarviointi (Valtioneuvoston julkaisuja 2025:109)Linkki toiselle sivustolle

(4) Talouspolitiikan arviointineuvosto: Julkisen velkaantumisen taittaminen edellyttää johdonmukaisempaa politiikkaa; Talouspolitiikan arviointineuvoston raportti 2025, 2.2.2026 (Niku Määttänen, Tuukas Saarimaa, Liisa Häikiö, Johanna Wallenius, Juha Junttila, Jenni Jaakkola, Henri Keränen);  https://talouspolitiikanarviointineuvosto.fi/talouspolitiikan-arviointineuvosto-julkisen-velkaantumisen-taittaminen-edellyttaa-johdonmukaisempaa-politiikkaa/

(5) Olli Nylander: Kohti ihmislähtöistä Sotea -ihminen pärjäämisen keskiössä, BoD 2026; ks. sopimusyhteiskunta-ajatuksesta ss. 145-149; ks. mittareista ss. 159-163

Kohti ihmislähtöistä SOTEA - kirja tuli painosta hetki sitten, päivitys 29.1.2026

Kohti ihmislähtöistä SOTEA on strateginen puheenvuoro ja pamfletti, jossa kritisoidaan voimakkaasti nykyistä sote-uudistusta sen liiallisesta organisaatio- ja talouskeskeisyydestä. Kirja tarjoaa konkreettisen vaihtoehdon: sote-järjestelmän suunnanmuutoksen organisaatiolähtöisyydestä aitoon ihmislähtöisyyteen, jossa keskiössä on kansalaisen pärjääminen.

Pärjäämisen käsite on kirjan punainen lanka, joka tarkoittaa taitoa tulla toimeen elämässä omien voimavarojen, läheisten ja tarvittaessa ammattilaisten tuella. Pärjääminen ei ole yksin selviytymistä, vaan vuorovaikutusta lähiyhteisön kanssa. Mutta pärjäämisvajeessa joudutaan turvautumaan hyvinvointialueiden palveluihin. Kirjassa arvostellaan nykyistä hyvinvointialueratkaisua, jossa ihminen jää objektiksi hallinnon ja säästöjen puristuksessa. Uudistusta ohjataan valtiovarainministeriöstä talouden keinoin. Sosiaali- ja terveydenhuolto eivät integroidu aidosti, ja sosiaalihuolto jää usein terveydenhuollon jalkoihin. Kirjassa ei kuitenkaan jäädä surkuttemaan nykytilannetta, vaan siinä tehdään runsaasti ehdotuksia ja nostetaan esille uusia ajatuksia tai ajankohtaistettuja muunnelmia jo unohtuneistakin ehdotuksista.  

Ei värillä väliä, mutta nyt se on kuoreltaan eli kanneltaan iloisen keltainen kirja. Keltainen kansi symboloi lämpöä, aurinkoa, voimaa. Se rohkaisee, piristää ja parantaa stressikykyä – siis pärjäämistä. Mutta keltainen väri myös varoittaa, ennakoi ikään kuin liikennevalot. Keltainen on oikein hyvä väri tälle kirjalle. 

Kauppojen ohjehinta on 18,90 euroa. Myyn sitä itse tasarahalla eli 20 eurolla. Kirjaa voi tilata Ollilta sähköpostilla olli.nylander1@gmail.com. Pääkaupunkisuedulla voin toimittaa sen suoraan kotiin. Muualle joudun lisäämään mukaan postituskulut. Kirjan voi hankkia myös suoraan 

• BoD:ltä hintaan 18,90 euroa:https://kirjakauppa.bod.fi/kohti-ihmislaehtoeistae-sotea-ihminen-paerjaeaemisen-keskioessae-olli-nylander-9789528028154. 
• Adlibris myy kirjaa hiukan kalliimmalla 23,10 euroa:https://www.adlibris.com/fi/haku?q=olli+nylander%3A+kohti+ihmisl%C3%A4ht%C3%B6ist%C3%A4+sotea

Pohteen tarina hyvinvointialueen tiedonhallinnasta - TDWIn seminaari 3.12.2025

Laura Keräsen Pohde-tapaus (https://pohde.fi/) oli alustus TDWI:n seminaarissa 3.12.2025. (ks. viite: mikä on TDWI?). Se oli puhutteleva tarina, jolla oli alku, keskivaihe ja loppuosa. Kerron nyt noin tunnin mittaisen tarinan tiivistyksen omien muistiinpanojeni ja kuvakaappausten avulla. Laura jakaa tarinansa kolmeen vaiheeseen: tunkkaamisen aika - kaoottisuuden aika -  orastavan hallinnan aika. Kuvassa alla on kolmen aikakauden lopputulos orastavan hallinnan aikakaudella. 

Tunkkaamisen aika oli ennen hyvinvointialueiden toiminnan aloittamista. Tuolloin Pohde eli Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialue käynnisti tiedonhallinnan kokonaisuuden valmistelun yhdessä kahden muun alueen kanssa. Sotedigi oy:n Virta-hanke määrittelyineen oli työskentelyn pohja. Tavoitteena oli saada aikaan tiedonhallinnan kokonaisuus, jonka tuloksena voitiin rakentaa mittarit lakisääteisille vähimmäistietosisällöille. Kartoitettiin lähdetietojärjestelmät ja vietiin tietoalustaan kaikki tarvittava data ja vähän enemmänkin ajatuksena tarpeiden ilmentymiseen myöhemmin. Raportointikerros rakennettiin hyödyntämällä varsinaisten raporttien tekoon Business Intelligence- järjestelmää nimeltään Tableau. Muitakin tietysti oli tarjolla kuten QlickView tai PowerBI. Yhteistyö oli monenkeskistä ja työntekijät tekivät töitä pääsääntöisesti etänä ympäri maata. Varsinainen kytkentä hyvinvointialueen johtamiseen puuttui tunkkaamisen vaiheessa. Näin työn todellinen merkitys ja vaikuttavuus puuttui. 

Kaoottisuuden aika koitti, kun alueet aloittivat todellisen toimintansa. Järjestäytyminen vei aikaa. Vastuut ja vastuualueet olivat sekaisin. Entisillä organisaatioilla olivat omat tiedonhallinnan käytännöt, tietojärjestelmät ja mittarit. Luopumisen tuska omista toimivista käytännöistä oli suuri. Myös jokaisella aikaisemmalla organisaatiolla olivat omat määrittelyt mittareille. Ja eivät ne olleet keskenään yhteensopivia. Kun tunkkaamisen ajan tiedonhallinnan kokonaisuuden tuloksia eli raportteja ja mittareita tarjottiin alueen johdolla, vastaus oli Lauran sanoin v...ttu mitä p...askaa. Virtahankkeen vähimmäismittarit eivät kohdanneet alueen todellisia tarpeita. Näin taisi olla myös kahdella muulla alueella. Oli luottamuksen rakentamisen aika. Asiakas oli nostettava tarpeineen kärkeen. Pitää auttaa asiakasta kuulemalla tarkkaan tietotarpeet. Tehtiin myös organisatorisia ratkaisuja, joissa asiakas sidottiin tiiviisti kehitystyöhön mukaan kokeilujen kautta. Luottamuksen saavuttaminen tarkoitti myös lupausten pitämistä. 

Orastavan hallinnan kausi on meneillään. Pohden organisaatio alkaa olla kohdallaan. Vastuut on määritelty ja otettu haltuun. Kaoottiseen vaiheeseen verrattuna kokonaistilanne on stabiilimpaa. Nyt olivat Pohteen omat tietotarpeet keskiössä. Tiivistettiin myös tiedonhallinnan organisaatiota. Piirrettiin kyllä suuret linjat, mutta toteutukseen ryhdyttiin pala kerrallaan. Hyvää oli, että perusta oli luotu tunkkaamisen ja kaoottisuuden kausilla. Dataa oli tarjolla uusien tarpeiden toteutukseen. Opittiin, että ilman määriteltyjä tarpeita, ei hienoilla mittareilla ole käyttöä. Tärkeätä oli myös noudattaa keskinäisen kommunikaation periaatteita edesmenneen professori Osmo A.Wiion oppien mukaan.  

Wiion lait inhimillisestä viestinnästä olivat Lauran mielestä edelleen täyttä rautaa, vaikka periaatteet ovat vuosilta 1976-1978: 1. viesti yleensä epäonnistuu - paitsi sattumalta. 2. Jos sanoma voidaan tulkita eri tavoin, niin se tulkitaan tavalla, josta on eniten vahinkoa. 3. On olemassa aina joku, joka tietää sinua itseäsi paremmin, mitä olet sanomallasi tarkoittanut. 4. Mitä enemmän viestitään, sitä huonommin viestintä onnistuu. 5. Mitä enemmän viestitään, sitä nopeammin väärinkäsitykset lisääntyvät. 6. Joukkoviestinnässä ei ole tärkeätä se, miten asiat ovat, vaan miten asiat näyttävät olevan. 7. Uutisen tärkeys on kääntäen verrannollinen etäisyyden neliöön. 8. Mitä tärkeämmästä tilanteesta on kysymys, sitä todennäköisemmin unohdat olennaisen asian, jonka muistit hetki sitten.

Yhteenvetona Laura esitti kuusi periaatetta. Ne sopivat kyllä muuhunkin kuin tiedonhallintaan: ihmiskeskeisyys, hyödyt liiketoiminnalle, tehdään järkeviä juttuja, tehdään järkevän kokoisia juttuja, saadaan tarpeellisia asioita aikaiseksi. Ja kuudentena kohtana: vahva perusta, joka mahdollistaa mitä moninaisempien tarpeiden toteuttamista. Tärkeätä on myös kaikkien osapuolten ymmärtää kaikkien peruskäsitteiden todellinen vertailukelpoinen sisältö.

Innostuin Laura Keräsen alustuksesta. Se oli pitkän kokemuksen ja osaamisen sanelemaa viisautta, no tietysti osin myös jälkiviisautta. Etätyökin sujuu Lauran mielestä oikein hyvin, kun aina toimitaan avoimesti ja kamerat auki. Yllä oleva kuva kehittyi vähitellen alustuksen edetessä tuollaiseksi monimutkaiseksi kokonaisuudeksi. Mutta se kuvaa myös ongelmien monimutkaisuuksia, useiden osapuolten mukana olon tärkeyttä sekä systemaattista etenemistä.  

Viite: Mikä on TDWI?  TDWI Finland on osaamisyhteisö, jossa liiketoiminnan, johtamisen ja tietotyön ammattilaiset kokoontuvat jakamaan tietoja ja taitoja, ja kehittämään sekä omaa että organisaationsa osaamista. Osaamisyhteisö tukee yksilöitä, tiimejä ja organisaatioita hyödyntämään tietoja, parantamaan päätöksentekoa, optimoimaan suorituskykyä ja saavuttamaan toiminnan tavoitteet. Arvona on alan johtavana yhteisönä Suomessa toimia laadukkaasti ja neutraalisti. Yhteisö yhdistää asiakkaat, kumppanit ja toimittajat kehittymään yhdessä oman alansa parhaimmiksi.

Tietoa vai tekoälyä - eettinen ja kriittinen tekoälyn käyttö, Tietojohtaminen ry:n seminaari 26.11.2025

 Tietoa vai tekoälyä oli 26.11.2025 pidetyn Tietojohtaminen ry:n seminaarin otsikko. Puheenjohtajana toimi tietokirjailija Petteri Järvinen. Hän oli myös yksi luennoitsijoista. Paljon on ollut juttua tästä aiheesta mediassa, tietokirjallisuudessa ja asiantuntijoiden kesken. Mutta taas tuli uusia näkymiä roppakaupalla. Sovimme yhdistyksessä, että kirjoitan Petteri Järvisen ja Jukka Remeksen alustuksista jutun Tietoasiantuntijalehteen, sen tammikuun numeroon. Käyn nyt läpi muutamien pointtien avulla esiintyjien puheenvuoroja. Tämä on vain vähäinen osa kaikesta informaatiosta, mitä me saimme kuulla.

• Petteri Järvinen (tietokirjailija): "Luomuesityksien" arvostus jatkossa nousee. Tekoälyn tekninen kehitys on nopea ja pelottava. Tekoälyn historia on yllättävän vanha vuodersta 1865. Ja tekoälyn kielimallien rakentaminen on itse asiassa varsin yksinkertaista matematiikkaa- ainakin Petterin mielestä. 
• Jukka Remes (Vanhempi lehtori, teknologiajohtaja): Tekoälyllä on kaksi tasoa: henkilökohtainen ja yleinen. Henkilökohtainen taso nimensä mukaan keskittyy yksilön ja koneen väliseen vuorovaikutukseen eli keskusteluun. Siinä voidaan käyttää hyväksi kielimallin yleistä tietovarantoa tai omia aineistoja. Yleinen taso tarkoittaa puolestaan prosessiautomaatiossa hyödynnettäviä AI-agentteja. AI-agentilla tarkoitetaan tietojärjestelmän ominaisuutta, joka kykenee suorittamaan kokonaisia tehtäviä käyttäen apunaan ulkoisia järjestelmiä ja välineitä.
• Marko Turpeinen (CEO, Adjunct professor):  Luotettavuus on tekoälyn koitinkivi. Datan pitää olla todenperäinen, laillinen, vinoutumaton ja luotettava. Mutta koko prosessi sisältää runsaasti luotettavuutta koettelevia vaiheita. Organisaatioiden ja datan luontiprosessiin kuuluvien kehittäjien arvot, mielipiteet ja tavoitteet vaikuttavat kukin käyttäjälle käyttöön tulevaan tietovarantoon. Tietojärjestelmässä on kolme tasoa: data ja tekoälymallit, algoritmit ja käyttöliittymä. EU:n tekoälyasetus pyrkii hanskaamaan luotettavuuden tietoturvallisuuden haasteet jakamalla käyttäjien riskit neljään koriin: minimaalinen riski, rajoitettu riski, korkea riski sekä riski, jota on mahdotonta hyväksyä. 
• Juha Anttila (toimitusjohtaja):  Tekoälyn käytöllä on runsaasti kyvykkyyksiä: tiedon hakeminen, yhteenvetojen ja muiden tekstien laatiminen, kielikäännösten tekeminen, kokousten fasilitointi ja yhteenvetojen laatiminen, kysymyksiin vastaaminen, kalenterin tehtävien ja sähköpostin hallinta, tiedon analysointi, tiedon luokittelu, metatietojen tunnistaminen ja täydentäminen, ohjelmien käskyttäminen, kuvien ja piirrosten luonti, puheen tunnistaminen ja tuottaminen, kuvien ja videoiden analysointi, virtuaalihahmojen videoiden luominen. Eri kielimallien kehittämisessä on kilpajuoksu. Yritysjätit johtavat vuoron perään kilpailua, jossa Eurooppa on sivustakatsoja, päänäyttämöllä ovat USA ja Kiina. 
• Altti Mieho (Business Manager, päätoimittaja): Edilex AI on juridisen metodologian perusteella rakennettu lainsäädännön ja siihen liittyvien esitöiden, oikeuskäytäntäjen ja oikeuskirjallisuuden tietovarantokokonaisuus. Tietovarannon sisään on rakennettu metatieto-osuus (mm. eri päivämäärineen). Tärkeätä on, että palvelu on mahdollisimman luotettava eikä sisällä siis virheellistä tietoa. Se on siksi suljettu ja vain juristien hankkimien lisenssien avulla käytettävissä. Palvelussa käytetään soveltuvin osin eri kielimalli-tuotteita ja niitä voidaan myös vaihtaa nopean kehittämisvauhdin maksimaaliseksi hyödyntämiseksi.  
• Ville Rantala: (Head of Customer Reletion): Retriever on pohjoismainen yritys, jolla on toimipisteet myös Baltiassa. Yritys tuottaa mediaseurantaa, medianeuvontaa, media-analyysejä, sosiaalisen median hallintaa ja sillä on laaja media-arkisto.  Vuoden 2023 alusta on toteutettu projekti, jossa palveluun on tuotu sisälle tekoälyn hyödyntäminen. Palvelussa käytetään useita kielimalleja. Työskentely on tehostunut todella merkittävästi. Suuri osa mediaseurannasta voidaan tehdä lähes automaattisesti ja nopeasti. 
• Veli-Pekka Hyttinen (Customer Succes Manager): CAS-lähestymistapa keskittyy kemiaan AI: hyödyntämisessä. Palvelu on maailmanlaajuinen, jossa käyttäjiä on puoli miljoonaa. CAS-numero annetaan kaikille yhdisteille maailmassa. Niitä on noin 300 miljoonaa. Joka päivä noin 20000 yhdistettä saa numeron. Palvelulla on monia tehtäviä kuten hakutoiminto, patenttien analyysi, erilaisia yhteenvetoja.  AI auttaa myös järjestelmän omien asiantuntijoiden työtä esimerkiksi nopeuttamalla virheiden hakua.  Palvelun pitää olla turvallinen ja suojattu, että myös patenttiviranomainen voi tutkia patenttihakemusta, ilman että muut saa tietoa käsiinsä. CAS-rekisterillä on myös viranomaisen status. 

Niin esimerkiksi seminaarissa haettiin numero 58-08-2 eli kofeiini. Sitähän me seminaarilaiset joimme kuppitolkulla. 

Petteri Järvinen summasi päivän annin. Hän totesi, että oli omassa esityksessään liian negatiivinen. Alustuksissa oli positiivinen ote tekoälystä. Tärkeätä on tiedostaa datan laatu ja olla sen käytössä kriittinen. Asiantuntijalla on tässä merkittävä rooli. Tällä hetkellä kuluttajien osuus tuotteiden käytöstä on yksilötasolla 90 %. Se perustuu ennen muuta ilmaisiin tuotteisiin. Ottamalla mukaan yritysten käyttö, saadaan laskutavasta riippuen aivan toisenlainen kuva.  

Pärjäämisen ilosanomaa iloisesti monella äänellä 16.10.2025

Kuvassa vasemmalta Kauko ja Olli 

Pärjäämisen ilosanomaa 16.10.2025 SOSTEn tiloissa. Kolmesta konkarista esiintyivät Kauko ja Olli. Kolmas konkari Mikko Nenonen oli estynyt osallistumasta tapahtumaan. Pohjat koko tilaisuudella valoivat SOSTEn varapääsihteeri Anne Knaapi ja HYVAn hallituksen puheenjohtaja Juha Nurmela. Kommentoijiksi oli pyydetty Vappu Taipale, Elli Aaltonen ja Kari Hakari. Kaikki kolme kovia sotetietäjiä. 

Tilaisuus oli iloinen ja onnistunut. Saimme pärjäämisen ilosanoman perille kuulijakunnalle, jota oli paikalla pari kymmentä ja etänä useita kymmeniä. Vanha työkaverini Hanna Toiviainen Stakesista ja Valvirasta oli paikalla ja postasi Facebookiin iloisen yhteenvetonsa tilaisuudesta.

'Pärjäämisen ilosanoma - kohti soten uutta kulttuuria' - Mielenkiintoinen tilaisuus tänään SOSTE:ssa Paljon keskustelua ja vuoropuhelua, tuli hyvä mieli ja tilaisuudesta jäi päälle mukava olo.  

• "Kuullaanko asiakkaita ja heidän tarpeitaan?"
• "Säästetäänkö hyvinvointivaltio pois?
•  "Ehtivätkö hyvät hankkeet muuttua toimeenpanoinnovaatioiksi ennen kuin säästöt syövät hankkeet?"
•  "Onko sote-uudistuksen tärkein tavoite; integraatio, kadonnut, kun kaikki säästävät omasta pesästä?"
•  "Järjestelmätason ja ihmisten ymmärtämä kieli eivät kohtaa
•  "Ihmiset tarvitsevat leikkauksien sijaan sosiaalista liimaa.

 Elli Aaltonen kommentoi samassa yhteydessä: Kiitos Olli ja Kauko. Kirjanne antaa herätteitä uuteen kulttuuriin sotessa. (Täytyy muistuttaa, että kirjan kolmas konkarikirjoittaja on Mikko Nenonen.)

Tässä vielä keskeisiä alustajien mielipiteitä pärjäämisen ilosanomasta:

Anne Knaapi:

• Pärjäämisen ilosanoma tukee sotejärjestöjen toiminnan kehittämistä ja auttaa kokonaisuuden hallinnassa
• ihmislähtöinen ajattelu ja toiminta järjestötyön perusta
•  Vapaaehtoistyö sotejärjestöjen voima

Juha Nurmela esitteli Hyvinvointivaltion vaalijat ry:n toimintaa sekä siihen liittyen osallisuusmediaa (www.osallisuusmedia.fi)

•          Juho Saarikin omaksunut pärjäämisen termin tekemällä yhteistyö YLEn kanssa kansalaisten kokemustietojen keruussa.

Kauko Koivuniemi (yksi kolmesta konkarista)

• Suomen sotelta puuttuu visio ja palvelulupaus eli pärjäämislisän palvelutarjonnan määrittäminen
• Tarvitaan sosiaalista liimaa – koheesio
• Pärjäämisen ilosanoman osti edesmennyt Martti Kekomäki lukiessaan Kaukon ja Simosen kirjan käsikirjoitusta Kohti asiakkuutta (Duodecim 2011)
• Ennen kolmen konkarin kirjaa teimme ryhmällä Kauko ja Olli 10-osaisen blogisarjan aiheesta – edelleen on luettavissa ollin tuumailut -blogista 2023 – kaikkiaan 9 kuukauden rutistus (Me pärjäämme - osa 10: me opimme, siksi pärjäämme - havainnot ja löydökset) 
• Pärjääminen on taitoa arvostaa elämän monimuotoisuutta (elämä kantaa), taitoa tulla toimeen erilaisten poikkeamien kanssa ("sitko"), taitoa ohjata elämänsä kulkua itse, yhdessä asiantuntijoiden kanssa ja/tai kumppanien kera ("koheesio")
• Pärjäämislisä (eli palvelulupaus) syntyy palvelutoimitusten tuottamasta lisäarvosta arkeen, aikaansaannoksista. Siinä yhdistyvät tiedot ja taidot sinun hyväksesi
• Pärjäämisrepussa on kaksi taskua: objektiiviset tiedot, faktat päätöksistä ja ratkaisuista sekä subjektiiviset taidot – opitut ja opittavat. 
• Pärjäämistaitoja ovat: tekemisen taidot, taloudenpidon taidot, turvallisuuden taidot, toveruuden taidot (koheesio), tunnetaidot

Olli Nylander (yksi kolmesta konkarista)

•          Pärjääjä – vuorovaikutus eli liima – yhteisöt. Parjääjän reppu pärjäämisvaranto vaihtelee: jokaisella meistä se on omanlainen, jollakin täysi reppu, jollakin pysyvää tai tilapäistä vajetta, joku on täysin hukannut repun sisällön. Mitä enemmän on vajetta repun sisällössä, sitä enemmän on kysyntää pärjäämisvajeen paikuulle. Kysynnän ja tarjonnan epätasapaino johtaa monenlaisiin ongelmiin pärjääjän kannalta, mutta myös tarjoajan kannalta. 
• Palvelujen kysynnässä ja tarjonnassa konkarien mielestä kannattaa käyttää asiakasryhmittelyä: hätäapu, tilapäinen apu, pitkäaikainen apu, ennaltaehkäisyn palvelut
• Vaikeudet pärjääjän ja ammattiauttajan välillä: tilannetieto ei kohtaa, puuttuu kansallinen määritys palvelutarjoomasta eli pärjäämislisän tarjonnasta (liiketaloustermein palvelulupaus), asiakaskokemus ja organisaation tekninen suorituskyky eivät kohtaa, data, informaatio, tieto siiloutunut
• Vaikeuksien voittamisen strategia: pitää olla yhteinen eri toimijoiden välinen strategia eri toimijoiden kesken (valtio- julkiset ja yksityiset palveluntuottajat – Kelan etuuspalvelut – SOTE-järjestöt); yhteentoimivat ja yhteiskäyttöiset tietovarannot saatava aikaan sekä yhteiset yksinkertaiset mittarit; yhteinen toimintojen ja niitä tukevien tietojen strategia

Vappu Taipale

•          Palvelulupaus on liiketoiminnan, markkinoiden termi, joka ei sovi SOTE-maailmaan – parempi on puhua pärjäämislisästä.
• Pärjäämisen perustana on väestön terveyden edistäminen
• Soten ohjausmekanismi oli vuosikymmeniä sitten yksityiskohtainen ja tarkka – sen avulla pidettiin erikoissairaanhoito kurissa ja tuettiin perusterveydenhuoltoa; sitten vastuu siirrettiin kunnille ja kokonaishallinnan ote kirposi; tarvitaan ohjaamisen ytimeen kansalaisen pärjäämisen edistäminen
• Tarvittaisiin yliopistosairaaloissa ja yliopisto-opetuksessa erikseen perusterveydenhuollon opetusta tuleville lääkäreille. Tätä Vappu on esittänyt vuosikymmeniä sitten ja edelleenkin, mutta asiasta ei ole tullut mitään.  

Elli Aaltonen

• -          Tieto lähtee ihmisen tarpeista; nyt kansalaiset jäävät verhon taakse
•  Nykyisestä SOTEsta tulee toivoton olo: täytyy säästää, jotta hyvinvointivaltio säilyy vai katoaako säästövimmassa hyvinvointivaltio
•  Toivoa herättää, kun seuraa hyvinvointialueella tapahtuvia kehittämistoimia ja innovaatioita
•  Alueiden hankkeiden osalta haasteena on aikaansaada kestävän hyvinvoinnin tuloksia, ehditäänkö saada hankkeiden tulokset juurrutettua toimintaan, ennenkuin säästöleikkuri tulee.
•  SOTE 3.0 tarvitaan nyt heti -ei ole aikaa hukattavaksi
•  SPR:n määrittelemät vaikeudet sopivat hyvin koko SOTEen: 1. yhteydenoton vaikeus, 2. palvelujen saatavuuden vaikeus, 3. palvelujen saavutettavuuden vaikeus – siis et tavoita, et saa, et löydä polkua
•  Pärjääminen on tärkeä lähtökohtakäsite nyt ja jatkossa
•  SOTE 3.0 pärjäämisen uudessa kulttuurissa tulee nousta esille seuraavat asiat:
•  kestävyys – kestävä sote: ikään kuin ei olisi aikaa
• yhteisen tiedon hyödyntäminen: integraatio ja yhteistyö
• kaikki ei voi jäädä itsepalveluksi, omaksi velvollisuudeksi – tarvitaan hyvinvointivaltion apua
•  Tarvitaan kansalaisen luottamusta SOTE-järjestelmään: palvelujen saavutettavuus, saatavuus, tietous palvelutarjoomasta, palvelujen kokonaisymmärrys, palvelumaksut, palvelurakenne, yhteistyö palvelujen sisällä – välillä – kesken
•  SOTE-järjestöt voisivat hyödyntää THL:n tietovarantoja – päästäisiin irti päällekkäisistä tiedonkeruista (Anne Knaapin mielestä järjestöt hyödyntävät ja panostavat tietojohtamiseen)
•  Eri toimijoilla on hienot, hyvät strategiat – kuten STM:llä; Kelalla jne., mutta strategioiden siirtäminen elävään elämään ontuu monella.

 Kari Hakari

•           Pärjäämisen ilosanoma yhdistyy erilaisissa asiakaslähtöisissä soten hankkeissa, integraatioiden edistämisessä kuten hoitoketjujen luomisessa
• Tampereella saatu aikaan 2000-luvulla hyviä integraatiohankkeita, jotka ovat jalkautettu toimintaan sekä arvioitu niiden kustannussäästöjä: esim. Tesoman terveysaseman allianssihanke, TAYS:n sydänsairaalan hoitopolku, Tampereen kotitori
•  SOTE-uudistuksessa palattiin 90-luvun maailmaan: integraatio hävinnyt, kun jokainen organisaatio pyrkii säästöihin omista lähtökohdistaan (ns. osaoptimointi); hankkeita on, mutta miten löydetään liima eri hankkeiden välillä – kokonaisuuden hallinta
•  SOTEn suunta näyttää heikolta: mistä löydetään liima kuten uudet palvelukonseptit ja niihin liittyen taloudellisten vaikutusten laskenta
•  Vastuu jakaantunut valtion, kuntien ja alueiden kesken hyvinvoinnin edistämisessä – tarvitaan pärjäämisen vision perusteella integraatiotoimenpiteitä
•  Asiakaskokemus: dataa on valtavasti, mutta siiloutunutta – puuttuu yhteinen tilannekuva; tarvitaan rekisteritiedon rinnalle asiakaskokemustieto – niin tehtiin esimerkiksi Tesoman allianssihankkeessa – siinä oli periaatteena ”kaikki voittaa”.

Keskustelua

Luottamus puhutti Ellin alustuksenkin jälkeen:

• Kun yksilölle tulee monta huonoa palvelukokemusta peräkkäin, hän luovuttaa ja menettää samalla luottamuksen soteen. 

• SOTE-järjestöjen tuottamat vertaistuen palvelut lisäävät luottamusta – vapaaehtoistyö on järjestöjen supervoima
• sosiaalisen pääoman keskeinen käsite on luottamus
•  sukupolvien välillä on eroja luottamuksessa sotepalveluihin – nuoret sitoutuvat huonosti sote-järjestöihin, koska niiden toiminta vanhanaikaista

 Ja vielä kolme muuta keskustelun helmeä: 

•         Kalasataman potilasraati hyvä esimerkki asiakaskokemuksen hyödyntämisestä palveluiden kehittämisessä
• Ei pidä ajatella vain kaksinapaisesti palvelujen kysyntä versus tarjonta; kolmas tekijä on palveluiden tarve; on olemassa häiriökysyntää, ylitarjontaa / ylidiagnosointia mutta myös alitarjontaa / alidiagnosointia
• Yhteistyön ja integraation aikaansaannissa tarvitaan kolme tekijää: 1. yhteiset tavoitteet, 2. yhteiset mittarit, 3. yhteiset kannusteet; nämä periaatteet ovat perua erilaisista onnistuneista yhteishankkeista, alliansseista