maanantai 5. helmikuuta 2024

Vaikuttavuusseuran paneelissa pelkkiä lääkäreitä 30.1.2024

 Vaikuttavuusseura järjesti paneelin 31.1.2024 hukkajahtihankkeestaan. Oheinen kuva on tapahtuman mainoksesta.  Avaussanat lausui soteministeri Kaisa Juuso. Hänen mukaansa kansallisessa palvelureformissa ovat myös keskeisesti esillä vaikuttavuustavoitteet. https://stm.fi/kansallinen-palvelureformi Paneelissa keskityttiin hukkajahdin tulosten purkuun. Paneeliin osallistui VM:stä budjettineuvos Riitta Aemelius, joka muuten oli aikanaan samaan aikaan kuin minä töissä Valvirassa. Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueelta oli paneelissa sote-palvelujohtaja Markus Paananen, STM:stä lääkintöneuvos Taina Mäntyranta ja Kelaa edusti ylilääkäri Janne Leinonen. Paneelia veti professori Kristiina Patja. Kansalaisten mielipiteitä otti vastaan HY:n apulaisprofessori Paulus Torkki, joka sai heti kommentin paneelin yksipuolisesta ammattikirjosta - pelkkiä lääkäreitä. 

Kerään tähän mielestäni keskeiset kirjaamani huomiot:

  • sotekustannukset BKT:stä 2022 10%, kun Ruotsissa 10,7% ja Norjassa 8%, BKT tosin poikkeaa pohjoismaissa toisistaan.Suomella on alin ja Norjalla korkein. Näin myös soteen panostus on Ruotsissa ja Norjassa Suomeen verrattuna paljon suurempi.
  • Hyvinvointialueiden vuoden 2023 alijäämä on yhteensä 1,35 miljardia (tarkempi tieto tuli myöhemmin tilinpäätöksistä)
  • Valtio antoi hyvinvointialueille mahdollisuuden lainoittaa investointeja. Sen mahdollisuuden käyttivät kaikki alueet. Suurimman lainapotin sai Pirkanmaan hyvinvointialue (eli vajaat 1 miljardi)
  • Hyvinvointialueet tarvitsevat lisää voimavarjoa, koska ei ole riittävästi rahaa (siis budjettialijäämä kaikilla), ei riittävästi ammattihenkilöstöä saatavilla ja terveyspalvelujen kysyntä on rajatonta.
  • Ainoat mahdollisuudet liittyvät tehokkuuden lisäämiseen erilaisin menetelmin (kuten Lean) tai vähennetään palveluita. Hukkajahti nosti lisäksi esille turhaa tai tehostettavaa työtä.
  • Tutkittua tietoa pitäisi myös hyödyntää kiinnittämällä huomiota annettavien palvelujen "arkivaikuttavuuteen" eli miten palvelujen saaja pärjää jatkossa saamansa hoidon avulla. Tutkittu tieto auttaa myös löytämään vähähyötyiset hoidot.
  • Hukkajahti nosti esille lausunnot ja todistukset, jotka vievät paljon työaikaa ennen muuta lääkäreiltä, mutta osin myös hoitajilta. Säädösperustaa näille töille on vähän. Erityisen paljon lausuntoja ja todistuksia joudutaan kirjoittamaan psykiatrian, neurologian ja sisätautien potilaille. Sähköistä lausuntomenettelyä ei ole integroitu potilasjärjestelmiin. Eikä nykymuotoinen sähköinen lausuntomenettely ole tarpeeksi helppo käyttäjälleen.
  • Tarpeellisten tietojen välittäminen tuottaa myös ylimääräistä työtä, kun tietojärjestelmät eivät keskustele keskenään ja osin on myös lainsäädäntöesteitä.
  • Pitäisi ajatella, että terveydenhuollon ainoa tehtävä ei ole tuottaa terveyttä, vaan itsenasiassa edistää ihmisten pärjäämistä arjessa.
  • Lausuntojen ja todistusten osalta on perusteilla STM:ään työryhmä, joka yrittää löytää ratkaisuja tähän hukkatyöhön.
  • Kaikkiaan vähähyötyiseen työhön uhrataan työajasta 15-30%. 
  • Työnjakoa ammattiryhmien kesken pitää kehittää / muuttaa. Tarvitaan uusia ammattiryhmiä, joille voidaan keskittää lääkäri- ja hoitohenkilöille "ajautuneita" tehtäviä. Tarvitaan moniongelmaisten potilaiden / asiakkaiden tueksi hoidon ja palvelun koordinaattoreita. Näin pitäisi vapauttaa lääkäri- ja hoitohenkilökunnalle aikaa ydintehtäviin.
  • PALKO eli palveluvalikoimaneuvoston tuloksia pitää hyödyntää nykyistä paremmin. https://palveluvalikoima.fi/etusivu
  • Kaikkea ei tarvitse kirjata.Vähitellen kirjaamisen määrä on kasvanut eikä kaikilta osin kirjattua dataa-informaatiota- tietoa hyödynnetä. Mutta tarvitaan myös tiettyjä vanhoja ammattiryhmiä apuun - taidettiin varmaankin huutaa apuun sihteerityövoimaa. Tekoälyn hyödyntäminen kirjaamistehtävissä toisi jonkun arvion mukaan 20%:n tehokkuuslisän.
  • Kansalaisille avattava nykyistä paremmin mahdollisuudet hyödyntää hänestä kirjattua tietoa. Myös avun hakemiseen kansalaisella kuluu turhaa aikaa. 
  • Lääkehoito kaipaa monenlaista tehostamista. Merkittävä osa resepteistä on uusintoja. Puuttuu kattavat potilaskohtaiset lääkelistat. Merkittävä osa resepteista on peräisin työterveydenhuollosta.
  • Uudistusten kannusteena on tiukka taloudellinen tilanne. Tarvitaan myös yksikkökustannusten vertailumahdollisuuksia. 
  • Hoidon vaikuttavuusmittaus avaa mahdollisuudet tehostaa hoitoa. Arvioitava, minkä pärjäämislisän annettu hoito voisi potilaalle mahdollistaa.

Muistiinpanojeni perusteella hukkajahdin ja kustannussäästöjen yhteydet jäivät minulle avoimiksi. Jo aikaisemminkin pitkällä työurallani olen huomannut, että tietyt säästökohteet toistuvat vuosikymmenistä toiseen. Tällaisia ovat esimerkiksi runsas kirjaaminen ja yleensä kirjalliset työt, tiedon siirto tietojärjestelmien kesken, työnjako eri ammattiryhmien kesken. Myös terveyshyödyn ja yleisemmin vaikuttavuuden arviointi palveluissa ja hoidossa on ollut esillä vuosikymmeniä. Paneelissa keskusteltiin vähemmän priorisoinnista. Sekin on aihealue, josta on vuosikymmenten saatossa pidetty seminaareja, tehty raportteja ja jopa konsensuskokouksia. Hoitotakuuta /hoitoon pääsyä suunniteltaessa 2000-luvun alussa tehtiin suuri työ siitä, mitkä hoidot ovat yleensä hoitotakuun piirissä. Löydettiin muistaakseni yli 200 hoitoa, mutta siltäkään osin ei saavutettu periaatteita priorisoinnille. Viimeisin raportti tästä on julkaistu 2019. (https://stm.fi/-/yhtenaiset-perusteet-kiireettomalle-hoidolle-on-paivitetty-mukana-myos-uusia-sairausryhmia) No ehkä tämä palveluvalikoima- ajattelu toimii osin priorisointina.  

Ja tässä suositus: Panelisteille ja meille muille asian harrastajille on hyvää ja laaja-alaista pohdintaa Soininvaaralla - siis hyvinvointialueiden rahoituskriisistä eli Soininvaaran sanoin: "Miksi soten rahat eivät riitä?" https://www.soininvaara.fi/2023/10/10/miksi-soten-rahat-eivat-riita/

Vaikuttavuusseuran rivijäsenenä olen ollut mukana hukkajahtien tulospalavereissa. Kirjoitin niistä myös blogiini:

perjantai 26. tammikuuta 2024

Senaattoritapaamisessa 25.1.2024 tekoäly keskiössä


Senaattoritapaamisessa Innofactorin isännnöimänä 25.1.2024 oli keskiössä tekoäly. (kuvassa isäntä Sami Ensio vauhdissa). Vuosi sitten ei tästä aiheesta juuri puhuttu. Toinen aihe oli In House-yhtiöiden rooli hyvinvointialueiden toiminnassa. 

 In House-yritykset arvioinnin kohteena

Alustuksista kävi ilmi, että In House-yhtiöiden toiminta uhkaa ja onkin etääntynyt omistajien edustamien organisaatioiden käytännön toiminnoista. In House -yritykset ovat sananmukaisesti "talossa sisällä", joilloin ne eivät altistu markkinoiden kilpailulle. Joidenkin tapausesimerkkien valossa In House-yhtiöillä on ollut merkittävä rooli hyvinvointialueiden perustamisessa, mutta myös keskeisten IT-palveluiden tuottamisessa. Nyt on herätty myös arvioimaan yhtiöiden toimintaa ja roolia suhteessa yksityisiin markkinoihin sekä omaan palvelutoimintaan. Jos joku lukijoista ei tiedä, niin kysymys on yrityksistä, jotka palvelevat omistajiaan eli lähinnä hyvinvointialueita itseään. En mene syvemmälle tässä aiheessa, koska ymmärsin selvitysten ja linjausten olevan vielä monelta osin valmisteluvaiheessa.

 Microsoft tekoälyn kehittämisen etulinjassa

Yleistä mielenkiintoa on tapahtuman isännän Innofactorin toimitusjohtajan Sami Ension alustus. Innofactor on keskittynyt kaikessa yritystoiminnassa Microsoftin tuotteiden hyödyntämiseen. Tunnetusti Microsoft on yhteistyöyritystensä kanssa kehittänyt viimeisen vuoden aikana merkittävästi tekoälyn hyödyntämistä organisaatioiden toiminnoissa ja myös aivan yksittäisten kansalaisten tietokoneiden ohjelmistoissa.Muistiinpanojeni mukaan Sami johdatteli meitä aiheeseen seuraavaan tapaan. Tekoälyn avulla voidaan tehostaa sotetyöntekijöiden työtä 10-20%. Ottaen huomioon sotepalveluiden suuren työntekijämäärän mahdolliset kustannushyödyt ovat todella merkittäviä. Tekoälyä voidaan hyödyntää neljällä tavalla. Ensinnäkin yleensä työntekijän tietotyötä voidaan helpottaa. Toiseksi organisaation yleisiä hallinnollisia ja asiakaspalveluun liittyviä toimintoja voidaan tehostaa. Kolmanneksi tekoälyä voidaan hyödyntää toimialakohtaisesti kuten esimerkiksi terveydenhuollon diagnostiikassa. Neljänneksi tekoälyä voidaan hyödyntää organisaation erityistoimintojen tehostamiseen.

Mickrosoftin tämän hetkiset ratkaisut tekoälyssä perustuvat kahteen erilliseen ohjelmistoratkaisuun sekä niiden yhteiskäyttöön. Copilot for M365 antaa uusia monipuolisia mahdollisuuksia yksittäisen henkilön tietotyöskentelyllä peristeisten officetuotteiden kanssa. Azure Open AI palvelee puolestaan organisaation  toimintojen kehittämistä niin yleisessä ja erityisessäkin tarkoituksessa. Sami suosittelee tukeutumista molempiin ohjelmistotuotteisiin. Ymmärsin, että Copilot for M365 on suhteellisen kallis, koska sen hinnoittelu on laitekohtainen / henkilökohtainen. Azure Open AI:n hinnoittelu on puolestaan organisaatiokohtainen. Mutta luulen, että suurten yritysjättien keskinäinen kilpailu vielä muuttaa asetelmia ja hinnoittelukin saattaa yksittäisen kansalaiskäyttäjälle olla kohtuullinen - ehkä? (ks. viitteessä X Sulava oy:n kuvaus ja kommentti Copilotista; https://sulava.com)

Tekoälyn käytössä on toki Saminkin mielestä tietoturvahaasteita sekä datan laatuun liittyviä haasteita. Sami kehottaakin kaikkia varmistamaan, että tietoa käytetään vain organisaation sisällä laatu varmistaen. Näin tekoälyn hyödyntäminen pitäisi olla osa organisaation strategiaa ja liiketoimintamallia. Koska alan kehitys on nopeaa, kouluttaminenkin ja oppikirjat jne. vanhenevat nopeasti. Myös käyttömahdollisuudet nousevat käytännön kokeiluista. Samin suositus onkin, että edetään tekoälyn hyöödyntämisessä kolmiportaisesti: kokeile - paranna - laajenna. 

Tekoälyn käytön opas julkiselle sektorille 

Futuricyn voimanaiset Metsola ja Lehtinen alustivat innolla työpajojen avulla rakennetusta julkisen sektorin oppaasta. Sain sen nopeasti ladattua ja mukaan tuli Katja Metsolan kiitokset oppaan latauksesta. Linkki löytyi Googlehaulla, mutta Futuricen sivuilta en sitä löytänyt. Oppaasta löytyy 66 käyttötapausta, jotka ovat siis peräisin neljästä työpajasta. Niihin oli kutsuttu julkisen alan asiantuntijoita kymmenittäin.Yksi työpajoista keskittyi sotemaailman tekoälymahdollisuuksiin. Alustajat korostivat, että tekoälyn hyödyntämisessä 80% on ihmisten toimintaa ja 20% teknologiaa. Oleellista onkin korostaa, että ihmisten käyttäytymisen muutokset ovat keskeisiä teitä tekoälyn hyödyntämisessä tehokkaampaan toimintaan. Käyttötapaukset siilattiin työpajojen runsaasta annista priorisoinnnin  avulla. Haettiin eniten kustannussäästöjä ja vaikuttavuutta tuottavat innovaatiot. Strategisina haasteina olivat hakea säästöjä palvelujen tuottamiselle, nopeuttaa päätöksentekoprosesseja ja vahvistaa innovatiivisia toimintoja. Alustajat näyttivät muutaman käyttötapauksen. Yritän nyt löytää esimerkkejä sote-ehtoisista käyttätapauksista käymällä läpi kaikki 66 tapausta:

  • (9, 55, 56) Sote-henkilöstön aikaresurssien vähentämyminen kirjausten vuoksi ja terveydenhuollon rahoituksen tiukentuminen. Ollin kommentti: Vaikuttavuusseuran hukkajahdissa löydettiin sama haaste ja muistaakseni palkittiin. Ja jatkokommenttini: haaste on ollut tiedossa vuosikymmeniä eli koko julkisen työurani aikana.
  • (20, myös 24) Tämä on yleinen mutta hyvin sotespesifi: Organisaatioissa tiedon hajautuminen eri järjestelmiin ja alustoihin luo haasteita tiedon löytämisessä ja sen päivittäisessä hyödyntämisessä. Ollin kommentti: Senaattoritapaamisessa eräissä alustuksissä avattiin tätä kirjoa. Kyse on hyvinvointialueilla sadoista eri järjestelmistä. Näin on ollut asia vuosikymmeniä.
  • (21 ja 22, myös 49) Asiakaspalvelun automatisointi ja nopeuttaminen sekä asiakaspalautteen tehokas käsittely. Ollin kommentti: Tapaamisessa esiteltiin kokeilu ja kehitysvaiheessa olevaa tekoälypohjaista asiakaspalvelua.
  • (25, myös 52) Tämä on yleinen haaste, mutta pätee hyvin soteenkin. Erilaiset palvelut ovat hajallaan ja niiden löytäminen voi olla haastavaa kansalaiselle. 
  • (26) Monimutkaiset ja moninaiset palvelut voivat olla haastavia ymmärtää, erityisesti hyvinvointialueen asukkaille, jotka edustavat erilaisia teknologian osa-alueita. 
  • (29) Palveluverkkojen suunnittelussa on haasteita, kun eri organisaatioiden sisällä olevaa tietoa ei ole saatavilla tehokkaasti.
  • (30, myös 34) Terveydentilan heikkenemisen varhainen tunnistaminen on kriittistä, jotta voidaan ennaltaehkäistä vakavampia terveysongelmia ja vähentää sote-palveluiden kuormitusta. Palvelutarpeiden ennakoiva tunnistaminen ja tarpeisiin vastaaminen. Olli kommentti: Näitä asioita olen pohtinut kirjassani "Hyvinvointi- ja terveyshyöty - ajopuusta aktiiviksi", BOD 2021.
  • (45) Nuorten keskuudessa ilmenevien haitallisten trendien (esim. sähkötupakointi) aikainen havaitseminen ja nuorten hyvinvoinnin tukeminen ennalta ehkäisevillä toiminnoilla. 
  • (53, 54) Monimutkaisten tietojärjestelmien hallinta ja ymmärtäminen, erityisesti kun otetaan huomioon kokonaisarkkitehtuuri ja avoimet standardit. Ollin kommentti: Nyt tarvitaan kokonaisarkkitehtuuria, jotta sadat tietojärjestelmät saadaan uudella tapaa uudistettua.
  • (58) Julkisen datan hyödyntäminen sote-palveluiden kehittämisessä on monimutkaista, erityisesti tietosuojakysymykset huomioiden. Ollin kommentti: tämä haaste on ollut vuosikymmenien mittainen. Olin mukana 2018 SoteDigi py:n Kainuun pilotissa. Siinä testattiin ensi kertaa ns. toisiokäyttölakia ja yritettiin edistää muutosta STM:n ja THL:n suuntaan. Taisi jäädä yritykseksi.
  • (65) Sote-kustannusten kasvun taustatekijöiden ymmärtäminen eri alueilla. 

 Kiitos järjestäville tahoille tiedollisesta ja muusta annista. Ruoka oli maittavaa ja vanhojen tuttujen tapaaminen antoisaa. Jätin nyt monen erinomaisen alustuksen sisällöt pois tästä blogikirjoituksesta. Olikohan tämä, Jari helpotus? 

Viite (X): Sulava oy:n kuvaus ja kommentti Copilotista - kuvakaappaus kuvausosasta; https://sulava.com



lauantai 6. tammikuuta 2024

Koskettava elokuva The Father dementikosta

Katsoin 5.1.2024 YLE-teemalta elokuvan Isä (The Father).Elokuva oli vuodelta 2020 ja ensi-ilta oli Suomessa 13.8.2021: ohjaaja Florian Zeller, pääosissa Anthony Hopkins ja Olivia Colman (oheisessa kuvassa). Elokuvan teemana oli vahvasti dementoituvan isän Anthonin mielenmaisena ja hän tyttärensä osallisuus ja apu isälleen dementia edetessä. Aihe on edelleen erittäin ajankohtainen. Siinä kuvataan aidon oloisesti mielen muutoksia ja muistikuvien sekaisuutta ajassa, paikassa. Mutta kuvaus nostaa esille myös läheisten tuskan ja joskus toivottomuudenkin. Elokuva päättyy palvelukodin hoitajan ja Anthonin keskusteluun, jossa hoitaja eläytyy tunteikkaasti potilaansa tuskaan.

Tämän elokuvan sisältö on monelle tuttua. Minun isäni kuoli jo työiässä, ennen kuin dementian riski oli reaalinen. Sen sijaan perhepiiristämme löytyy esimerkkejä. Itsekin olen riski-iässä ja näin tulee peilattua omaisten kokemuksia aivan toisella tapaa. Nuorempana olin mukana työelämässä erilaisissa dementian ja Alzheimer-taudin tutkimus- ja kehittämishankkeissa. Silloin minua "otti päähän", kun moni käytti sanaa dementia vähän niin kuin leikillään. Kun ei oikein jotain asiaa muistanut, todettiin, että "minulla taitaa olla dementiaa". Kun olen seurannut vierestä, niin dementia ikään kuin hiipii ensin omaisten mieleen ja huoleen sukulaisen alkavasta dementiasta. Mutta jo varhaisessa vaiheessa itse dementikkokin huolestuu ja masentuu. Olen havainnut toistaiseksi vähin erin eteneviä sairauksia, joiden yhteinen sairausryhmänimike on dementia. Suurimmalle osalle dementiaa sairastavista on annettu Alzheimer-diagnoosi. Lääkkeitä kehitetään jatkuvasti, mutta lähiakoina ei taida olla tarjolla "parantavaa" lääkettä. Monenlaisia lievittäviä sellaisia on ja niitä käytetään varsinkin palvelukodeissa ja hoitolaitoksissa sekä omaishoidon piirissä oleville sairaille.  

Olen seurannut myös läheltä omaishoitajien roolia. Yleensä nimensä mukaisesti omaishoitaja on joko oma vaimo tai aviomies tai aikuinen lapsi. Käytännössä hoitajan työ on ympärivuorokautista - pahimmillaan todella myös yöhoitoa kattaen kaiken mahdollisen avun. Palkkio on mitätön, mutta se ei ole pääasia, vaan huoli läheisestään. Jos "omahoitajajärjestelmä" lakkautettaisiin, olisi ikäihmisten hoidon tila vielä paljon, paljon murheellisempi kuin nykyään. Toisaalta työ ja vastuu on niin suuri, että hoitajan terveys on jatkuvasti kovilla. Palvelukodeissa puolestaan vastuu jakaantuu usean henkilön kesken. Tässä mielessä kuormitus ei ole lainkaan verrattavissa omaishoitajan hoitokuormaan. Palvelukoteja on myös monenlaisia. Jotkut toimivat aktiivisesti ja järjestävät monenlaista aktiviteettia asukkaille. Hoitajat tuntevat dementian ilmenemismuodot ja osaavat tukea asiakkaita heidän mielentilan muutoksissa (ääritilanteessa aikaisemmasta käyttäytymisestä poikkeava agressiivisuus esimerkkinä). Osa palvelukodeista on puolestaan perushoidon juuri ja juuri suorittavia yhteisöjä. Dementian ilmenemismuodot ovat vieraita ja lääkkeiden avulla rauhoitetaan tai väsytetään asiakkaat tarpeen mukaan. Osalla palvelukodeista on henkilökuntaa riittävästi - osalla ei, mutta tämäkään ei ole aina selitys hoidon laatuun. Asenne ja osaaminen ovat keskiössä. Dementikot ovat myös useasti monisairaita ikäihmisiä. Tästä seuraa, että hoidon ja lääkityksen tarve on myös monenlaista. Parhaimmillaan lääkitykset ovat kohdallaan ja hoitokin vastaa tarpeita. Pahimmillaan lääkitys on vuosien saatossa syntynyt lääkkeiden "cocktail", jossa kukaan ei kanna kokonaisvastuuta. Useasti asiakkaan hyvinvointi voi helpottaa, kun lääkityksen kokonaisuus käydään läpi ja poistetaan turhat lääkkeet sekä muutetaan kokonaislääkitys yhteensopivaksi keskenään. 

Dementiasta on runsaasti tutkimustietoa niin kotimaista kuin ulkomaistakin. Tunnettua on, että ikääntyminen on riski sairauden ilmaantumiseen. Suomen ikäpyramidi on väestötasolla todellinen osoitus riskin ja sen toteutumisen laajuudesta. Lancet komissio listasi joitakin vuosia sitten riskit väestöpohjaisten tutkimusten pohjalta seuraavasti: syntymä 7%, nuoruudessa alhainen koulutustaso 8%, keski-iässä: kuulon menetys 9%, verenpainetauti 2%, lihavuus 1 %, loppuikä: tupakointi 5%, masennus 4%, fyysinen laiskuus 3%, sosiaalinen eristäytyminen 2%, diabetes 1%. Lancetin komissio toteaa, että 35%:iin riskeistä voimme vaikuttaa, mutta 65%:iin riskeistä emme voi vaikuttaa. Lista näyttää sen, että sattuma lienee keskeinen tekijä, sairastuuko dementiaan vai ei. (lähde: Lancet-tehti 12/2017). 

Pohdin kirjassani Hyvinvointi- ja terveyshyöty (2021, 192-193) annettavan hoidon hyötynäkökulmaa seuraavasti: "Dementiapotilaan hyöty muodostuu siitä, että mahdollistetaan turvallisesti kotona, palveluasumisessa tai hoitolaitoksessa pärjääminen omien pärjäämisresurssien varassa." Annetun hoidon hyödyt puolestaan tiivisti hyvin vanhustyön ammattihenkilö, Toini Nukari seuraavasti (HS-artikkeli 30.3.2019): 

  • hoidossa on keskeistä hoitajien aika, ammattitaito ja ymmärrys
  • "Monisairauksissa pitää ottaa ihmisten yksilöllisyydet huomioon ja tuntea jokaisen hoidettavan elämäntarina."
  • "Asiansa osaavat hoitajat pystyvät tekemään tämän kaiken ilman, että hoitajamitoitus on mahdottoman iso."
  • Hoitajien palkkaus on työn määrään ja vastuullisuuteen nähden huono.
  • Ongelmana ristiriitatilanteissa hoidettavan itsemääräämisoikeuden sekä suojaamisvelvoitteen välillä (esimerkiksi pesetyminen).
  • Hyvä hoito on yksittäisen hoitopaikan vastuulla, mutta kokonaisvastuu on yhteiskunnassa jaettu.
  • "Merkitystä on myös, miten asiasta puhutaan. Jos aina puhutaan , että vanhukset ovat suuri rahareikä ja heitä tarvitsee vielä hoitaakin, niin sehän luo jo ilmapiirin."

Lähes poikkeuksetta vaalikeskusteluissa on otettu esille ikäihmisten palvelujen tarve. Sitten asia on jäänyt taka-alalle. Viimeiset vaalikeskustelut keskittyivät raha-asioiden ympärille. Nyt ollaan ikäihmisten hoidossa suuressa ristiriidassa. Pitäisi tästäkin palvelusta säästää ja niin sitä tehdäänkin. Toisaalta tarve olisi suuri voimavarojen lisäykseen.  Mutta paljon on tehtävissä nykyisinkin voimavaroin.

maanantai 18. joulukuuta 2023

Hukkajahti: tulosten arviointia

Kuva: Iso Paha Susi sarjakuvassa Aku Ankka
Vaikuttavuusseura toteutti kahdessa vaiheessa hukkajahdin. Ensimmäinen vaihe päättyi kesällä 2023. Kentältä saatiin runsaasti hukkaehdotuksia. Suuri osa oli kuitenkin terveydenhuoltoa koskevia. Siksi päätettiin tehdä vielä syksyllä vain sosiaalihuoltoon keskittyvä hukkajahti. Tiivistän nyt jahtien tulokset.

  • Aihealueet jakautuivat ensimmäisessä hukkajahdissa karkeasti seuraavasti: • Lausunnot ja todistukset • Tarkastukset • Reseptit ja lääkitys • Lähetteet ja kirjaaminen • Ajanvaraus, hoidon tarpeen arviointi • Kontrollit, seulonta • Roolitukset ja työnjako • Järjestelmä ja kehittäminen • Muut ehdotukset.  
  • Vaikuttavuusseuran ja Hyvilin asiantuntijoista koostuva yhdeksänhenkinen arviointiraati luokitteli sosiaalihuollon ehdotukset seuraaviin kategorioihin: toimintamallit, päällekkäinen työ, kirjaaminen, työnjako, suunnitelmat, teknologia, lausunnot, todistukset sekä muut.
  • Palkitut ideat olivat seuraavat
    • päällekkäiset palvelutarpeen arvioinnit ja asiakassuunnitelmat
    • Asiakastietolaki teettää kaksinkertaista työtä kirjaamisen osalta ja so- ja te-lakien eriytyminen edistää siilojen pysymistä, kuitenkin hoivan osuudessa on paljon terveydenhuollon toimintaa, jota ei voi eriyttää asiakastyöstä
    • asiakkaiden auttaminen muiden palvelujen takaisinsoittopalveluihin soittamisessa.

Likimäärin kaikissa hukkajahdin tuloksissa on samoja yhdinominaisuuksia: tiedonhallinnan haasteet, päällekkäinen tiedonkeruu, kirjaamisen työnjako.Suoraan hoitoon liittyviä tekijöitä ovat: reseptit ja lääkehoito, ajanvaraus (mukaan lukien takaisinsoittopalvelu) ja hoitotarpeen arviointi, rutiinitarkastukset ja -kontrollit. Varsinaiseen hoitotapahtumaan liittymättömiä toimintoja olivat Kelan lausunnot ja ajoterveyden arviointi.

Hukkajahtien tulokset ovat varmasti tuttuja monelle - niin myös minulle. Läpi kaikkien löydettyjen hukkatoimien kulkee tiedonhallinta ja siihen liittyvät monet tekijät. Lainsäädäntö on edelleen haaste, kun on kyse tietojen keruusta ja käytöstä yli toimintarajojen - siis erityisesti terveydenhuollon ja sosiaalihuollon välillä. Mutta rajoja on myös niin terveydenhuollon kuin sosiaalihuollon sisällä. Toinen merkittävä rajoite liittyy käytössä olevien tietojärjestelmien käytettävyyteen. Käytettävyydessä on puolestaan monia ongelmakohtia - ehkä voisi puhua sisältöongelmista ja teknisistä ongelmista,

On myös tärkeätä havaita, että hukkajahdin kohteena ovat myös ns. toissijaiset tehtävät. Jos ensisijaiset tehtävät liittyvät varsinaiseen hoitoon / palveluun, niin toissijaisia tehtäviä ovat erilaiset lausunnot. Sellaisia välimaastoon jääviä tehtäviä ovat myös erilaiset kontrollit, seurannat sekä niistä tehtävät raportit. Näihin kaikkiin tehtäviin voidaan liittää hyvinvointi- ja terveyshuödyn arviointi. 

Hukkajahtia voidaan tietysti ratkaista digitalisaation keinoin. Itse asiassa digitalisaatio on eräs keskeinen ratkaisu myös rahapulaan, henkilöstöpulaan, palvelujen saatavuusongelmiin ja moneen vähäimpään ongelmaan. Digitalisaation ilosanomaa on levitetty aktiivisesti vähintään 10-20 vuotta - riittääkö sekään. Yksinkertainen selitys on, että pelkkä toiminnan digitalisointi ei auta. Pitää ravistella koko toimintakukttuuria. Ja sehän nyt on vasta hankalaa.

Mitä itse nostaisin esille hukkajahdin tuloksista?

  • lääkehoito niin terveydenhuolossa kuin sosiaalilhuollossa
  • soten asiakassuunnitelmat. 

Lääkehoito on hyvä esimerkki toiminnan ja tiedonhallinnan kokonaisuudesta. Lääkemääräykset antaa lääkäri. Periaatteessa hänellä pitäisi olla kokonaiskäsitys potilaan tilasta sekä käytetyistä lääkkeistä. Näin ei kuitenkaan monesti ole. Vuosien ja vuosikymmenten aikana on kukin lääkäri tehnyt päätökset sen hetken ongelman ratkaisua varten. Periaatteessa diagnosointi ja diagnoosin antaminen on edellytys reseptin kirjoittamiselle. Näin ei monestikaan ole varsinkaan, kun jälkikäteen tutkitaan käytettävissä olevia tietoa (esim.kanta-arkistosta). Duodecim oy on rakentanut Terveysporttiin lääkityksen kokonaisarviomenetelmän. (https://www.duodecimlehti.fi/duo12968) Aluksi inventoidaan potilaan lääkitys ja indikaatiot. Indikaatiolla tarkoitetaan lääkkeen käyttöaihetta. Siihen puolestaan oleellisesti liittyy diagnoosin määrittely. Jos ei ole mitään tietoa tästä olemassa, taulukko saa punaisen  merkinnän "ei indikaatiota". Periaatteessa sellaista lääkettä ei potilas tarvitse. Tämän jälkeen kirjataan mukaan laboratoriomittaustulokset sekä viitearviot, joiden avulla voidaan tulkita mahdolliset poikkeamat normaalista. Muistutteet puolestaan lääkityksen muuttamiseen liittyviä kehoitteita. Se voi sisältää suosituksen lääkityksen lopettamisesta tai käytön muuttamisesta. Haittavaikutusprofiilin avulla voidaan selvittää lääkkeiden sivuvaikutukset ja niiden haittariskit. Järjestelmä on kehitetty jo vuosia sitten. No asiassa on vain kaksi keskeistä ongelmaa. 1) Käytettävissä olevat tiedot ovat puutteellisia. 2) Käyttäjiä on vain muutama henkilö Suomessa. Minulla on ajankohtaista kokemusta erään läheisen lääkelistasta ja sen arviointiprosessista, mm. diagnoosien kirjaaminen on heikkoa. Surullista tiedon laatua!

Soten asiakassuunnitelmat on vuosien varrella rakennettu suunnitelma kerrallaan - siis siiloissa.Tällä asialla on kaksi puolta: 1) asiakkaalla voi olla useita rinnakkaisia asiakassuunnitelmia, joiden tietojen kirjaaminen tapahtuu suunnitelmasta vastaavan henkilön toimesta  - siis tehdään osittain päällekkäistä työtä kirjaajien kesken, 2) asiakassuunnitelmia käytetään organisaatiolähtöisesti  eikä asiakaslähtöisesti. Pahimmillaan jopa lainsäädäntö estää tietojen hyödyntäminen asiakkaan tarpeisiin yli siilorajojen. Sosiaalihuollossa asiakassuunnitelmat ovat pakollisia, mutta terveydenhuollossa näin ei ole. Kuitenkin varsin usein asiakkaalla on sosiaalisten ja terveydellisten ongelmien kokonaisuus. Hukkajahdin yksi palkituista olivat päällekkäiset palvelutarpeen arvioinnit ja asiakassuunnitelma: "Nykyiset sosiaalihuollon palvelutarpeen arviot ja asiakassuunnitelmat ovat organisaatiolähtöisiä. Kukin sosiaalihuollon ja terveyshuollon viranomainen ja kukin sosiaalihuollon palvelu tekee asiakkaan (yksilö tai perhe) kohdalla oman suunnitelman ja palvelutarpeen arvion. Vaihdetaan useat palveluntarpeen arviot ja suunnitelmat yhteen yhteiseen palvelutarpeen arvioon, joka sisältää myös palveluiden tavoitteet ja suunnitelmat. Sen sijaan, että esim. vammaispalveluissa, työvoimapalveluissa, aikuisten sosiaalihuollossa, lasten sosiaalihuollossa ja lastensuojelussa tehdään oma arvio asiakkaan tilanteesta heidän näkökulmastaan käsin, kootaan asiakkaan verkosto hänen ympärilleen ja tehdään yksi yhteinen palvelutarpeen arvio. Tähän palvelutarpeen arvioon määritellään ihmislähtöisesti kaikki asiakkaan tarvitsema tuki ja määritellään palvelut, joilla tarpeeseen voisi vastata." (https://vaikuttavuusseura.wordpress.com/2023/11/29/sosiaalihuollossa-hukkaa-synnyttavat-huono-tiedonkulku-hankala-kirjaaminen-ja-paallekkainen-tyo/)

Tässä on kaksi ehdotusta hyvinvointialueille uuden vuoden lupauksiksi. Suoraan ei liene laskettu, mitä kustannussäästöjä näiden kahden kokonaisuuden toteuttamisesta koituisi. Aiheissa on kuitenkin muutama hyvä perustelu ottaa ne toteutukseen: Ne ovat tärkeitä kaikille hyvinvointialueille. Niiden jatkotyöstäminen ja mallintaminen voidaan tehdä yhteistyössä alueiden kesken. Ne perustuvat vaikuttavuusseuran kilpailun tuloksiin. Ne "leikkaavat" omalta osaltaan alueiden tiedonhallinnan ydinkysymyksiä. Ja vielä kaiken lisäksi molemmat ovat omalta osaltaan edistämässä asiakkaan etua, ei pelkästään organisaation etua.

Hukkajahtiin liittyen HS:N mielidesivulla 20.12.2023 esitellään sosiaalihuollon asiakastyötä sujuvoittavaa 3X10D elämäntilannemittari. Ratkaisuksi jalostui 3X10D-mittari ja sen digitaalinen hyödyntäminen asiakastyössä. Tällä helpolla ja nopealla ihmislähtöisellä kokonaishyvinvoinnin mittarilla, jossa asiakkaalta itseltään kysytään arviota arjen sujumisesta, hyvinvoinnin mahdollistajista, sosiaalisista suhteista sekä psyykkisistä voimavaroista, voidaan eri sektorit yhdistävästi kartoittaa asiakkaan tilanne ja tuen tarpeet. Se toimii tavoitteiden asettamisen ja seurannan välineenä. Numeraalisena arviona se tuottaa myös vertailukelpoista kokemustietoa hyvinvoinnista ja tuen tarpeista, eli sen avulla voidaan myös osoittaa toiminnan vaikuttavuutta. https://www.hs.fi/mielipide/art-2000010060598.html

tiistai 5. joulukuuta 2023

Vaikuttavuusinvestointi - osa 2: ratkaisuko hyvinvointialueiden rahoituskriisiin

Kuva: Claude Joseph Vernet'n maalaus Haaksirikko (1759)

Sotea uhkaa haaksirikko - menojen kasvu räjäyttää velkapommin. Näin raportoivat Kauko Koivuniemi ja Ilmo Parvinen mielipidekirjoituksessaan 2.12.2023 Talouselämä-lehdessä.(1) Kirjoittajat jatkavat pääministeri Orpon kuvamaailmaan sotelaivasta. "Törmääminen jäävuoreen tai ajo karille on parempi vertauskuva. Sote-laiva saateltiin väestön tarpeisiin, teknologisiin mahdollisuuksiin ja alan osaamiseen nähden jo alun alkaen 1.1.2023 väärälle reitille, miltä paluu onnistuu vain suurin ponnistuksin. Monimutkaisen järjestelmän tilannekuvaa hämärtää se, että laivassa olijoilla ja sinne päässeillä menee (vielä) suhteellisen hyvin. Laiva laitettiin liikkeelle puutteellisin lähtö- ja taustatiedoin. Ministeriöt laskevat yhä uudelleen rahoituksen riittävyysreittiä eli kokonaiskustannusten kestävää kasvu-uraa ( + 3.5%/v ) verraten sitä nykykurssiin (+7.5%/v ). Kurssin kääntäminen ilman valtaa ja vastuuta tuloksista ei onnistu.VM laski ”sotelaivan” vuoden 2023 nettomenoiksi hallitusohjelmaan 23 miljardia euroa. Lokakuussa se oli 23,7 miljardia. Tilinpäätösluku tulee olemaan noin miljardin tätä suurempi. Menokasvu koko ”laivan” ensimmäisenä liikuntavuotena on yli 10 %, kun menojen piti laskelmien mukaan pysyä täysin hallinnassa.Jos tätä menoa jatketaan, hallitus joutuu ottamaan lisävelkaa sotemenojen hallitsemattomuuden vuoksi vuoteen 2027 mennessä vähintään 10 Mrd. "  Arvioin nyt, voisiko tuosta 1-osassa esittämästäni vaikuttavuusinvestoinnista olla ideana hyötyä tähän sotea uhkaavaan haaksirikkoon. (ks. https://ollintuumailut.blogspot.com/2023/11/vaikuttavuusinvestointi-osa-1-mika-tama.html) .

Rahoituskriisi. Yksinkertaistan nyt hyvinvointialueiden rahoituskriisin ja vaikuttavuusinvestoinnin yhteydet. Rahoituskriisissä ratkaistaan ajankohtainen (jo aikoja sitten ratkaistavaksi asetettu) tavoite alijäämän poistamiseen, kustannuskriisin hallitsemiseen. Nyt kaikkien muiden tavoitteiden edelle on noussut kaikilla hyvinvointialueilla kustannusten leikkaaminen. On selvää, että vaikuttavin leikkaaminen voidaan toteuttaa ainakin kahdella tavalla: 1. henkilöstöä supistamalla eli henkilöstökuluista, 2. ostopalveluja supistamalla. Nämä leikkaukset tietysti iskevät suoraan palvelutoimintaan, jossa vallitsee entuudestaan merkittävä palvelujen kysynnän ja tarjonnan epäsuhta. Nämä tekijät vaikuttavat suoraan palvelujen kysyntään joko pitkittyvinä jonoina, alihoitoina, hoidon piilotarpeena tai kääntymisenä yksityisten palvelujen käyttöön (mikäli niitä on tai henkilöllä on maksuvalmiutta). Rahoituskriisi voidaan osittain ratkaista myös tehostamalla palvelutuotantoa tai poistamalla turhia palveluja tai turhaa tekemistä. Vaikuttavuusseuran järjestämä "vaikuttavuuden hukkajahti" tuotti terveydenhuoltoon ja sosiaalihuoltoon liudan ehdotuksia, joista moni ehdotus edellyttää myös lainsäädännön muuttamista. (2). Ideat ovat yksittäisiä ja niiden rahallisia vaikutuksia ei ole kattavasti selvitetty eikä myös toteutusmahdollisuuksia realisoitu. Rahoituskriisin negatiiviset vastavoimat ovat kaikilla toimijoilla tiedossa. Ikääntyvä väestö lisää palvelutarvetta sekä huoltosuhteen epätasapainoa (kestävyysvajetta). Lääketieteen ja terveysteknologian kehitys lisää sekä kustannuksia että houkuttelee esille uusia palvelutarpeita. Medikalisaatio lisää ihmisten ja myös palveluntuottajien mahdollisuuksia inhimillisten ongelmien ratkaisuun palvelujen avulla. Rahoituskriisin ratkaisut keskittyvät palvelutuotantoon, korjaaviin toimenpiteisiin. Vain noin kymmenesosa sosiaali- ja terveydenhuollon varoista kanavoidaan ongelmien ehkäisyyn, vaikka se tulisi pidemmällä aikavälillä selvästi edullisemmaksi kuin ongelmien hoitaminen.Tällä viimeisellä virkkeellä perustellaan vaihtoehtoista ajattelua myös rahoituksen ratkaisuun eli vaikuttavuusinvestointeja ennaltaehkäisevään toimintaan. Niin toistaiseksi puuttuu kokonaisvaltainen systeemiseen johtamiseen perustuva näkökulma.

Mihin ongelmaan vaikuttavuussijoittaminen? Vaikuttavuussijoittaminen voidaan tehdä ongelmaan, joka muutoin ratkaistaan perinteisin tavoin - siis kilpailutuksen avulla tai suorilla ostopalveluiden käytöllä. Kilpailutus voidaan toteuttaa lähtemällä tavoitteesta ja sen toteutuksesta. Helsingissä kuulema kilpailutettiin terveysasemia asettamalla tavoitteeksi hoitojonon purku. Yhdistettiin siis selkeästi mitattavissa oleva potilashoidon tavoite sekä toteutuksen hinta. Mutta myös on lähdetty selvittämään tutkimuksellisin toimin, millainen ratkaisu on vaikuttavin. Verrokkitutkimuksen avulla on saatu selville, pureeko ongelmaan uusi ratkaisu paremmin kuin vallitseva toimintatapa. Nämä kaksi tapaa eivät kuitenkaan lähde ratkaisemaan ns. suuria ongelmia. 

Lähde: Nylander 2021, s. 13-24

Pohdiskelin tuota ongelmalähtöisyyttä kirjassani "hyvinvointi- ja terveyshyöty" (3). Oheisen kuvan ongelmanratkaisumallini on yhdistelmä, joka mielestäni sopii hyvin vaikuttavuusinvestointiin. Ongelman luonne määritellään. On ongelma mikä tahansa, se voidaan kuvata ilmiönä. Ilmiö voidaan operationalisoida tilannehuoneessa. Se on puolestaan yhdistelmä dataa, informaatiota, tietoa eri muodoissa (asiantuntijatietoa, kokemusasiantuntijatietoa jne.). Tilannehuoneessa rakennetaan mittarit ja niiden tavoitearvot. Tältä pohjalta tehdään päätökset, arvioidaan vaikutukset ja vaikuttavuus päätöksille. Kun yhdistetään inhimillinen tavoite /tulos sekä taloudellinen tavoite / tulos, voidaan puhua vaikuttavuusinvestoinnista. Kuitenkin helposti päädytään tavoitteenasetteluun puhtaasti organisaation kannalta (siis valtio, hyvinvointialue, palveluntuottaja), jolloin kansalainen / potilas / asiakas jää toissijaiseen asemaan. 

Soten mustat poksit. Kehittäessämme Kauko Koivuniemen kanssa eteenpäin pärjäämisen käsitettä, päädyimme nostamaan esille juuri kansalaisnäkökulman. Ilmailusta saadun idean pohjalta rakensimme soten mustat laatikot (kuvassa siniset sellaiset). Toinen laatikoista (POKSI B) kerää toiminnallista laatua kuvaavia mittareita, jotka mittaavat pärjäämisen tunnetta. Suosittelemamme esimerkit terveydenhuollossa on PEI-mittari (”kykenen tulemaan toimeen sairauteni kanssa”) ja sosiaalihuollossa Ensi- ja turvakotien liiton vaikuttavuusmittari (haittakokemukseni, suoriutumiseni, sosiaaliset suhteeni, turvallisuuden kokemukseni, toiveikkuuteni tulevaisuudesta). POKSIIN A kertyvät ja kerätään palvelujen teknistä laatua/hoitovastetta kuvaavat mittarit. Ihmisten luottamus omaan pärjäämiseensä kehittyy, kun otetaan huomioon molemmat laadun osatekijät. Myös palveluorganisaatioiden pärjäämisessä nousevat tasavertaisesti esille palvelun käyttäjien kokemukset ja palveluorganisaation toimintaprosessit. (4). Molemmat Poksit kohdistuvat henkilöihin, jotka ovat joko tulossa sotepalveluihin, käyttävät niitä tai poistuvat palvelujen piiristä. Ennaltaehkäisevä näkökulma Pokseista puuttuu samoin kuin yleisesti riskikäyttäytyminen. Näin tässä Kaukon ja Ollinkin mallissa jäävät kokonaiskustannukset kansalaisen näkökulmasta puutteellisiksi.

Vaikuttavuusinvestoinnin mittareissa yhdistetään inhimillinen laatu ja taloudellinen tulos. Mika Pyykkö korostaa, että tarvitaan perinteiset hallinnolliset sektorirajat ylittävää lähestymistapaa sekä useiden eri toimijoiden suunnitelmallista yhteistyötä. Tavoitteena on rakentaa vaikuttavuuden ekosysteemi. Tavoitteena on rakentaa mittarit, joiden avulla selvitetään, ovat halutut muutokset toteutuneet. Jotta voidaan puhua vaikuttavuusinvestoinnista, on sillä oltava tiedossa hyödynsaaja. Asiakas maksaa vain tuloksista. Terveydenhuollon tutkimuksesessa on käytetty hyväksi laatupainotettujen elinvuosien mittaria (QALY). Esim. Pohjois-Savon muistiterveysohjelmassa on käytetty tätä mittaria. (5)

Ihmiskeskeisyys. Kaverin vinkkaamana käsiini osui tuore (2023) Pekka Lavilan raportti "Ihmiskeskeinen vaikuttavuuslaskenta". (6). Tässä mallissa ylitetään niin tuo määrittelemäni vaikuttavuusinvestoinnin näkökulma kuin myös Kaukon ja Ollin soten mustat laatikot eli Poksit A ja B. Lavila perustelee: Ihmiskeskeisyydessä keskiössä on ihminen ja hänen monimuotoinen elämänsä erilaisine tapahtumineen ja tilanteineen . Palvelujärjestelmän nykytilaa kuvataan eri yhteyksissä termeillä palvelukeskeinen, tuotantolähtöinen, tehtäväkeskeinen, asiakaslähtöinen tai asiakaskeskeinen. Lavilan mallilla tarkoitetaan kokonaisarviota tarkastelun kohteeksi valitun elämäntapahtuman vaikutuksista hyvinvointiin ja kustannuksiin. Mallissa hahmotetaan ihmisen tarpeita ja elinkaarivaikutuksia, yksittäisen palvelun ja rajatun aikajänteen sijaan. Ihmiskeskeisessä vaikuttavuuslaskennassa ollaan kiinnostuneita niistä kompleksisen elämäntilanteen kehityskuluista, joita voimme ennakoida riittävällä tarkkuudella. 

Niin Kaukon ja Ollin käsitemaailmassa on kyse ihmisen pärjäämisen kokonaisuudesta. Lavila käyttää hyväksi mallinnuksessaan ns. ilmiökarttaa, jossa hän pyrkii kuvaamaan kaikki inhimillisen elämän käännekohdat. Tällaisessa laskentatavassa on tunnistettava monimutkaisten ilmiöiden kokoluokka ja monet laskentaan vaikuttavat epävarmuustekijät. Oleellista on tunnistaa ilmiön suuruusluokka. Nythän hyvinvointialueiden rahoituskriisissä on kyse valtavista rahasummista,. Suuruusluokat pyörivät sadoista tuhansista miljooniin, jopa kymmeniin miljooniin. Rahoitusongelmien ratkaisumallitkin pitäisi rakentaa suuruusluokan huomioon ottavaksi, jossa taustana on meidän kansalaisten pärjääminen.

Miksi ei etene, miten etenisi tämä vaikuttavuussijoittamisen ilosanoma? Pfizerin seminaarin paneelissa tiivistyivät asian perehtyneiden henkilöiden näkemykset (5):

  • Vaikuttavuusinvestoinneissa on pitkä aikajänne, kun hyvinvointialueiden ongelmien ratkaisussa on lyhyt aikajänne - rahoituskriisiin vastaaminen.
  • Vaikuttavuusinvestoinnin malli ei ole yhteensopiva valtiollisen rahoitusmallin kanssa.
  • Vaikuttavuuslähtöisen tavoitteen "myynti" päätöksentekijöille on haaste - usein se ei ole riittävän konkreettinen ja selkeästi mitattavissa.
  • Datan hyödyntäminen on edelleen haaste. Se on osin hajallaan ja keskenään vertailukelvotonta. Datalähteiden yhdistäminen on ongelmallista ja lainsäädännössä on edelleen enemmän estäviä kuin mahdollistavia elementtejä.
  • Toiminta on edelleen siiloutunutta - nyt hyvinvointialueisiin siiloutunutta. Tällaisen kulttuurin muuttaminen on pitkä tie.
  • Kiirekulttuuri suuntaa voimavarat akuuttien ongelmien ratkaisuun, kun taas esimerkiksi ehkäisevän työn haasteet ovat pitkäjänteisiä ja vaikeasti mitattavia.
Entä se eteneminen?
  • Edistettävä rohkeutta katsella eteenpäin ja saada aikaan uudenlainen toimintakulttuuri.
  • Edistettävä kansallisen tason ongelmien ratkontaa ja sitä kautta kansallisten ohjelmien rakentamista vuorovaikutteisesti eri osapuolten kesken. Itse asiassa hyvinvointialue voisi olla tässä tapauksessa järjestäjän sijasta tilaajan roolissa.
  • Myös ennaltaehkäisevien haasteiden osalta on vaikuttavuuden arviointi keskeistä.
  • Vaikuttavuussijoittaminen on tuotava valtion rahoituksen rinnalle, mutta myös ihmiskeskeinen vaikuttavuuslaskenta.
Mutta mitä vielä puuttuu?
  • Siilojen purku. Hyvinvointialueet eivät saa muodostaa uusia siiloja, vaan niiden välinen yhteistyö tulee rakentaa ekosysteeminomaiseksi toisiaan tukevaksi järjestelmäksi.
  • Kansalaisen pärjääminen keskiöön - ihmiskeskeiseen näkökulmaan. Vaikuttavuussijoitusten hakeminen pitää perustua kansalaisnäkökulmaan ja vain toissijaisesti organisaationäkökulmaan. 
  • Yksityisen ja julkisen rahoituksen integrointi vaatii pelisääntöjä toimijoiden välille. Muuten ei saada aikaan houkuttelevia riski-investointeja. Ostopalvelujen kansallinen kokonaisuus pitää läpivalaista.
  • Tiedonhallinnan kokonaisuus on arvioitava uudelleen ottamalla riittävästi huomioon yksilön tietoturva. Kansalliset ohjelmat mahdollistavat kokeilujen kautta uudenlaisen tiedonhallinnan mallin.

Viitteet

 (1) Ilmo Parvinen, Kauko Koivuniemi: Sotea uhkaa haksirikko - menojen kasvu räjäyttää velkapommin, Talouselämä 2.12.2023; https://www.talouselama.fi/uutiset/sotea-uhkaa-haaksirikko-menojen-kasvu-rajayttaa-velkapommin/c9b7e664-c3c3-4613-81f7-21b2f9160ac3

(2) Vaikuttavuusseura: hukkajahdit terveydenhuollossa ja sosiaalihuollossa;  https://vaikuttavuusseura.wordpress.com/hukkajahti/

(3) Olli Nylander: Hyvinvointi- ja terveyshyöty - ajopuusta aktiiviksi, BOD 2021, ss. 13-24

(4) Kauko Koivuniemi, Olli Nylander: Me pärjäämme - osa 10: men opimme, siksi pärjäämme - havainnot ja löydökset, 22.8.2023;  https://ollintuumailut.blogspot.com/2023/08/me-parjaamme-osa-10-me-opimme-siksi.html; Olli Nylander: Asiakkaan pärjääminen: uuden palvelukulttuurin avain, Tietoasiantuntijalehti 4.2023, ss. 26-27, lehti ilmestyi 31.10.2023; https://ollintuumailut.blogspot.com/2023/10/asiakkaan-parjaaminen-uuden.html

(5)  Pfizer-seminaari vaikuttavuusinvestoinnista lokakuussa 2023: Mika Pyykön (Aivoliitto), Petri Kinnusen (Siun Sote) ja Janne Martikaisen esitykset; Vaikuttavuusseuran webinaarin marraskuussa 2023 esitykset Mika Pyyköltä ja Janne Martikaiselta.

(6) Pekka Lavila: Ihmiskeskeinen vaikuttavuuslaskenta. Miten voimme lisätä yhtäaikaisesti hyvinvointia ja säästöjä, Raportti 2023;  https://www.google.com/url?sa=t&rct=j&q=&esrc=s&source=web&cd=&cad=rja&uact=8&ved=2ahUKEwiXp-6TyvWCAxW_DRAIHTpuAFIQFnoECBQQAQ&url=https%3A%2F%2Fihmiskeskeisyys.fi%2Fwp-content%2Fuploads%2F2023%2F04%2FIhmiskeskeinen-vaikuttavuuslaskenta-raportti-compressed.pdf&usg=AOvVaw3pWXOI9NB_PmRdnlJ7BF2R&opi=89978449