torstai 17. marraskuuta 2022

Onko omalääkärimalli 2.0 pohjana Eduskunnan sotevaliokunnan työssä?

Luin lehdestä otsikon 15.11.2022: Valiokunta otti ensimmäistä kertaa kantaa omalääkärimalliin Suomen terveydenhuollossa – Vaatii hallitukselta toimia. Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunta edellyttää, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin niin sanotun omalääkärimallin eteenpäin viemiseksi. Valiokunta oli yksimielinen, puheenjohtaja Markus Lohi kertoo.

Luin myös aikaisemmin omalääkärimietinnön eli omalääkärimalli 2.0:n. Onkohan se eduskunnan sosiaalivaliokunnan työn pohjana. Asia kuulostaa hyvältä, mutta mietintö on hutaisten tehty. Tuntuu jotenkin, että puuttuu käytännön osaaminen ja perusteellinen sijoittaminen koko juttu käytäntöön. Olisi pitänyt tutkia asiakasryhmiä ja sitä kautta selvittää omalääkärin edut eri asiakasryhmissä. Myös terveys- ja hoitosuunnitelma on erittäin kevyesti ja jopa hiukan väheksyen mainittu.

Hoidon jatkuvuuden käsite on moniulotteinen. Yllä olevassa kuvassa on esitetty mietinnön käsite. Jos ajatellaan ihmisen koko elämänkaarta, voidaan sovittaa hoidon jatkuus meihin kaikkiin kansalaisiin "vauvasta mummoon ja vaariin". Tällainen hahmotelma liittyy vaikkapa englantilaiseen systeemiin, eräänlaiseen perhelääkärimalliin. Miten lainsäädännön avulla saataisiin jokin oikeus tältä osin voimaan, on haaste. Tarvitaan uusi terveys- ja sosiaalikeskusmalli sekä rutkasti lääkäreitä ja hoitajia toteuttajiksi. 

Hoidon jatkuvuus liittyy myös eri ammattiryhmien väliseen yhteistyöhön ja tietojen kulkuun eri hoitoyksiköiden ja ammattiryhmien välillä. Tältäkin osin on sekä lainsäädännöllisiä että resursseihin ja itsenäisiin organisaatioihin liittyviä hankaluuksia voitettava. Kyllä työterveydenhuollon rooli pitää arvioida uudelleen. Kyllä pitää vielä miettiä lääkärien ja hoitajien työnjakoa sekä yhteistyömuotoja. Kyllä pitää miettiä hoitajien välistä yhteistyötä. Tulisi avata myös omahoitajien rooli yhteistyön kokonaisuudessa. Ja miten ihmeessä saadaan ammattiyhdistykset vetämään "yhtäköyttä". 

Hoidon jatkuvuus on myös tietysti resurssikysymys. Lisäämällä lääkärikoulutusta ei kuitenkaan ole varmaa, että tuloksena on lisää ammattipäteviä lääkäreitä perusterveydenhuoltoon. Tarvitaan ryhtiliike, jolla perusterveydenhuollon arvostusta saadaan nostettua. Hoitajapula on tietysti myös este hoidon jatkuvuudelle. Sekin on tullut selväksi oikein toistojen kautta. 

Hoidon jatkuvuus yleisenä käsitteenä on ristiriidassa asiakkuuksien segmentointiajatuksen kanssa. Pohdin tätä segmentointiasiaa kirjassani "Hyvinvointi- ja terveyshyöty - ajopuusta aktiiviksi". (BOD 2021). Kirjan taustalla oli yli kymmenen asiantuntijahaastattelua sekä runsaasti tutkimus- ja kokemusaineistoa. Olin mukana myös pienessä asiantuntijaryhmässä, jossa kehitimme eteenpäin segmentoinnin mallia. Se on kirjoitettu auki kirjani sivuilla 129-216.  Mallin runko on oheinen kuva sivulta 129. Avasin aiheen tiiviisti seuraavasti:

Asiakkuussegmentit on muodostettu kolmen asiantuntijatyöpajan tuloksena.Sen perusteella olen tehnyt alla olevan vertailevan taulukon, jossa kuvaan lyhyesti hyödyn, vaikutuksen ja vaikuttavuuden eri näkökulmista. Keskeinen näkökulma on asiakkaan saama ja kokema hyöty. Viimeiset kaksi saraketta avaavat hyötyä väestönäkökulmasta yksilön ja yhteisön kannalta.Asiakkuussegmentit eivät ole toisistaan erillisiä segmenttejä. Itse asiassa kyse on asiakaspolun alusta. Polku voi päättyä lyhyeen eli segmentin tarjoaman avun päättymiseen. Polku voi jatkua seuraavasti: Hätäapu voi jatkua kiireellisiin jatkotoimenpiteisiin. Näin hätäavusta voi seurata kiireellinen apu ja mahdollisesti vielä eteenpäin jatkuva apu. Kiireellinen apu voi jatkua myös kiireellisinä jatkotoimenpiteinä ja mahdollisesti vielä eteenpäin jatkuvana apuna. Avun ennaltaehkäisy voi pitkittää avun kysyntää, tarvetta tai mahdollistaa itsenäisen pärjäämisen pitkälle tulevaisuuteen. Näin jokaisella neljälle segmentillä on oma erityinen hyötynsä asiakkaalle. 

Kannattaisi tätä segmentoinnin ajatustapaa kehitellä eteenpäin. Ja on siitä olemassa muitakin variantteja kuin tämä edellä esittämäni.

STM:n tiedote 16.8.2022: Selvitys uudenlaisesta omalääkärimallista on valmistunut

Sosiaali- ja terveysministeriön tilaama selvitys uudenlaisen omalääkärimallin toteuttamisesta on valmistunut. Tavoitteena oli arvioida ja kuvata, miten omalääkärimallia voisi toteuttaa yhdessä hoitotakuun kanssa sekä edistää näin hoidon saatavuutta ja jatkuvuutta. Selvityksen mukaan vahva tieteellinen näyttö osoittaa, että saman yleislääkärin hoitaessa potilasta hoidon laatu paranee ja sairastuvuus sekä kuolleisuus vähenevät merkittävästi. Samalla terveydenhuollon palveluiden kokonaistarve ja -kustannukset pienenevät ja potilastyytyväisyys paranee. Suomessa on kokeiltu erilaisia omalääkärimalleja vuosien aikana. Ne ovat kuitenkin kariutuneet työn hallitsemattomuuteen, mikä on aiheutunut rakenteellisesta perusterveydenhuollon heikosta resursoinnista, liian suurista vastuuväestöistä ja työsopimusten työajattomuudesta.

Hoidon jatkuvuusmallissa vahvistettaisiin potilaan oikeutta omaan lääkäriin ja hoitajaan

Selvitysryhmä ehdottaa ratkaisuksi hoidon jatkuvuusmallia. Potilaan oikeutta henkilökohtaiseen hoidon jatkuvuuteen vahvistettaisiin muuttamalla lainsäädäntöä. Keskeisenä elementtinä on potilaan ja lääkärin välisen hoitosuhteen jatkuvuus, jossa potilaan hoidon tukena on omahoitaja ja tarvittaessa moniammatillisen tiimin muita jäseniä. Hoidon jatkuvuusmalli on aiemmin kokeilluista malleista lähimpänä sellaista sovellettua listautumismallia, jossa listautuminen tapahtuu tietylle lääkärille tai lääkäri-hoitaja-työparille. Hoidon jatkuvuusmallilla tuetaan yhdenvertaisuuden paranemista terveydenhuollossa. Selvityksen tekijöiden mukaan sote-järjestelmästä tulee myös kokonaistaloudellisesti edullisempi tämän alkuinvestointeja vaativan strategisen muutoksen myötä.

Tavoitteeksi potilaan ja lääkärin välisen hoitosuhteen jatkuvuuden parantaminen

Selvityksen tekijät korostavat, että Suomen nykyisen perusterveydenhuollon vahvuus on moniammatillisuus ja terveyskeskusten laaja-alaisuus. Sen sijaan potilas-lääkärisuhteen jatkumattomuus on selvä heikkous. Selvitystyöryhmä suosittelee poliittisille päättäjille, että kansalliseksi terveyspolitiikan tavoitteeksi nostetaan potilaan ja lääkärin välisen hoitosuhteen jatkuvuuden selvä parantaminen nykytilasta. Hyvinvointialueiden johtamisessa tulee ottaa yhdeksi keskeiseksi perustehtäväksi potilaan ja lääkärin välisen hoitosuhteen jatkuvuuden mahdollistaminen alueensa perusterveydenhuollossa. Selvitystyön teki Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin perusterveydenhuollon yksikkö yhteistyössä Oulun yliopiston Väestöterveyden tutkimusyksikön kanssa.  Selvitys julkaistiin tiistaina 16.8. Perhe- ja peruspalveluministeri Aki Lindén otti selvityksen tyytyväisenä vastaan. ”Pidän hoidon jatkuvuusmallia tärkeänä välineenä perusterveydenhuollon vahvistamisessa. Hoitosuhteen jatkuvuus vahvistaa potilaan oikeuksia ja antaa eväitä laadukkaamman hoidon toteuttamiseen”, totesi ministeri Lindén. 

perjantai 11. marraskuuta 2022

"Synnytyssairaaloiden määrää ei pidä enää vähentää", mutta muutakin tehtävä

Yllä lainausmerkkien sisällä olevalla otsikolla HS:n mielipidesivulla 8.11.2022 Jussi Hänninen, Mika Gissler ja Anna Heino kertovat, miten synnytyssairaaloiden vähentyminen on vaikuttanut synnytyksiin. "Suunnittelemattomat sairaalan ulkopuoliset synnytykset ovat lisääntyneet kahden viime vuosikymmenen aikana. Tien päällä tai muualla synnytyssairaalan ulkopuolella syntyy Suomessa vauva joka toinen päivä. Näiden synnytysten määrä on kolminkertaistunut kahden viime vuosikymmenen aikana. Vaikka tavoitteena on synnytyksen turvallinen hoitaminen, on terveydenhuollon ammattilaisen osaaminen koetuksella. Rutiini puuttuu, ympäristö on riskialtis ja toimitaan suuren paineen alla. Syntyvyys on alhaisissa lukemissa. Vuonna 2021 suunnittelemattomia sairaalan ulkopuolisia synnytyksiä oli 207 kaikista noin 49 000 synnytyksestä. Synnytysten keskittäminen on murtanut suomalaista synnytyskulttuuria ja lisännyt suunnittelemattomia synnytystapahtumia. Vuonna 2022 Suomessa on enää 23 synnytyssairaalaa. Tulevaisuudessa määrä saattaa edelleen vähentyä, vaikka sosiaali- ja terveysministeriö on myöntänyt poikkeuslupia pienille synnytysyksiköille. Tutkimusten mukaan vauvan menettämisen tai komplikaatioiden riskit ovat suunnittelemattomissa sairaalan ulkopuolisissa synnytyksissä moninkertaiset. Suunnittelematonta sairaalan ulkopuolista synnytystä pidetään turvallisuus- ja komplikaatioriskinä myös äidille, ja se saattaa tuottaa traumaattisen synnytyskokemuksen." https://www.hs.fi/mielipide/art-2000009175504.html

Muutakin on otettava huomioon. Oheinen kuva on HS:n selvityksestä 26.3.2018 eli hiukan vanha verrattuna yllä siteeraamaani mielipidekirjoitukseen. https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005618048.html Vuosikymmeniä on viitattu pitkiin matkoihin, joihin liittyy riski matkasynnytyksistä. Tilanne on ollut realiteetti erityisesti alueilla, joilta on puuttunut aluesairaalatason palvelut. Toisaalta Uusimaa on myös kokenut synnytysyksiköiden karsimisen. Matkat ovat olleet ennen ja jälkeen karsimisen varsin lyhyet, mutta myös matkasynnytysten määrä on kasvanut. Pitäisikin selvittää, onko tähän kasvuun muitakin selityksiä kuin etäisyys.  Synnytysyksiköiden lakkauttaminen on ollut vuosikymmenet valtiovallan agendalla ja miksei myös alueellisten päättäjien agendalla. Omat musitikuvani ovat Pirkanmaalta 1980-90-luvuilta. (ks. viite). Oleellista on, että synnytysyksiköt ovat lähes poikkeuksetta osa sairaalan erikoissairaanhoitoa. Synnytysten ylläpito vaatii tiettyä päivystysvalmiutta mukaan lukien myös anestesiavalmiutta. Tämä kaikki on sitä turvallisuutta. Vähäinen määrä synnytyksiä synnytysyksikössä on myös uhka turvallisuudelle. Siksi synnytyssairaaloita on lakkautettu. Tämän toinen puoli on se, että erikoissairaanhoidon yksiköistä tehostamisen myötä sitten poistuu myös sellaista toimintaa (anestesiavalmiudet), joka on välttämätöntä mm. kirurgisen toiminnan harjoittamiselle. Siksi pienet sairaalat myös vastustavat synnytysten poistamista palveluistaan. Pienet sairaalat (siis aluesairaalat) ovat olleet myös paikkakuntien silmäterä päätöksentekijöille ja kuntalaisille.

Muutakin tehtävä. Mielestäni keskustelu synnytyssairaaloista ja matkasynnytyksistä pitäisi asettaa hieman laajempiin yhteyksiin. Nyt kannattaa hyödyntää hyvinvointialueilla uutta "ylärakennetta" ja tutkia, miten synnytykset kannattaa järjestää alueella. Kuntarajat eivät enää ole ratkaisevaa, vaan palvelut ja niiden saavutettavuus yleensä. Kysymys on myös palveluketjusta, jossa äitiyshuollon palvelut ja synnytyspalvelut linkitetään yhteen.

Viite


Olli Nylander: Lauttasaaresta sotemaailmaan. Tuumailijan elämäkerta 1950-luvulta 2020-luvulle, BOD 2022, s. 93

torstai 3. marraskuuta 2022

SOTEn organisointi ja valvonnan rooli

 Lauttasaaresta sotemaailmaan - elämäkerran lopussa kirjoitin 9.10.2022 Soten organisoinnista seuraavaa: (ks. viite).

SOTEN ORGANISOINTI on ollut ennen muuta valtakunnanpoliitikkojen mieliaihe koko 2000-luvun. Kirjoitin 2016 kirjankin aiheesta ”soteuudistus – pirullinen ongelma”. Viimeisin tuotantokausi meni eduskunnassa nurin. Nyt eletään tämän jälkeistä tuotantokautta, joka toteutuu 2023 alusta. Oma ymmärrykseni ja näkemykseni ei ole vastannut poliitikkojen ajatusmaailmoja ja keskinäisiä kompromisseja. Niin on myös tämän toteutetun mallin kanssa. Osa maakunnista on valmiiksi väestöpohjaltaan ja resursseiltaan pieniä. Ja Uusimaa on poliittisten kompromissien kukkanen. Siinä toteutettiin kaikille poliitikoille jotain, mutta eipä juuri mitään kansalaisille. Aikanaan kirjassani moneen otteeseen kannatin / ehdotin ajatusta, että uudistus olisi tehty sairaanhoitopiirijaon pohjalta liittämällä yhteen terveydenhuollon ja sosiaalihuollon. Olin jopa jonkin puolueen kanssa samaa mieltä, että olisi aluksi riittänyt yhdistää erikoissairaanhoito ja perusterveydenhuolto sairaanhoitopiirien alaisuuteen. Sosiaalihuolto olisi ollut kuntien vastuulla. Uusimaa on juuri kompromissien kompromissi. Helsinki vastaa perusterveydenhuollosta ja sosiaalihuollosta. Muut alueet vastaavat alueina samasta kokonaisuudesta. HUS sai pitää oman itsenäisen asemansa omana kuntayhtymänään vastaten koko Uusimaan erikoissairaanhoidosta. Jo nyt olen seurannut organisoinnista johtuvien ongelmien ratkaisemista. Toivon, että kansalaisten kannalta palvelut eivät heikkene. Pelkään, että uudistus vain lisää kustannuksia, muttei palveluja. Uusimaa olisi yksinkertaisesti voinut olla yksi hyvinvointialue sisältäen kaikki sotepalvelut. Veikkaan, että vielä tulee muutoksia hyvinvointialuerakenteeseen. Jos ajatellaan palveluiden tuottamista uudelle tapaa fyysisinä, virtuaalisina sekä fyysisen ja virtuaalisen kombinaatioina, maakuntajako saattaa olla pikemminkin este kuin mahdollisuus.

Soten organisointiin liittyy oleellisesti valvontatehtävien organisointi. Valvira ja aluehallintovirastot vastaavat sotevalvonnasta. Edellisellä tuotantokaudella soteuudistusehdotukseen sisällytettiin Valviran ja aluehallintovirastojen yhdistäminen. Pidin suurena harmina, että yhdistämistä ei toteutettu omana erillislakina. Koimme monin tavoin hankalaksi kahden organisaation mallin. En ole nyt kysynyt, mitä mieltä ovat tästä hajaannuksesta edelleen. Ennakoivan ja reaktiivisen valvonnan tehostaminen sekä uudistaminen suhteessa hyvinvointialueisiin olisi monin verroin helpompaa ja tehokkaampaan kuin nykyisessä organisointitavassa. 


 Hyvinvointialueet aloittavat tosiaan toimintansa 2023. Sille en minä kansalaisenakaan mitään voi. Olin jokin aika sitten Valvirassa eläkeläisten tapaamisessa. Siellä kehuttiin 24.10.22 julkaistua Vieraskynäkirjoitusta "Sote-palvelujen valvonnasta voidaan tehdä entistä parempaa". Kirjoittajina olivat Markus Henriksson (ylijohtaja, Valvira) ja Marja Enqvist (ylijohtaja, Etelä-Suomen AVI). (https://www.hs.fi/mielipide/art-2000009142510.html) Juttu on hyvin kirjoitettu. Sen avainsanoman tiivistäisin seuraavaan:

  • Hyvinvointialueilla valvonta on keskeinen osa sote-uudistuksen ydintä ja keskeinen osa palvelujen järjestämistä ja tuottamista. Tämä on jäänyt uudistuksessa vähälle huomiolle.
  • Valvonnasta on säädetty soten järjestämislaissa ja hyvinvointialueilla on valvontavastuu kaikkien ostopalveluina hankituista ja itse tuottamista palveluista.
  • Valvonnan kokonaisuus muodostuu omavalvonnasta ja viranomaisvalvonnasta. Omavalvonnassa on ensisijainen vastuu. Omavalvonnassa on kyse tehtävien lainmukaisesta hoitamisesta. Kohteena on palvelujen saatavuus, jatkuvuus, turvallisuus, laatu ja asiakkaiden yhdenvertaisuus. Omavalvontaohjelma on tässä välineenä. 
  • Valvira ja avit ohjaavat hyvinvointialueiden valvontatehtävien toteutumista. 
  • Hyvinvointialueet ja viramomaiset painottavat ennaltaehkäiseviä toimintoja valvontatehtävissään.
  • Valvonta on vaativaa toimintaa ja edellyttää laaja-alaista osaamista. Huoli artikkelin kirjoittajilla on, että valvontaan ei panosteta riittävästi, se ei saa riittävää sille kuuluvaa huomiota osakseen. Tunnetut haasteet henkilöstöpulasta ja väestön palvelutarpeiden kasvusta ovat myös osa valvonnan maailmaa.
Eläkeläistapaamisessa korostettiin myös viranomaisten merkittävää tehtävää valvonnassa ja yhteistyötä Valviran ja avien kesken. Ymmärsin, että tehtävien hoitamista auttaisivat myös ajankohtaiset ja käyttökelpoiset tietojärjestelmät. Toisaalta tuo IT-haastekin on ymmärretty. Tapaamisessa kerrottiin myös, mitä kehittämistyötä on tehty valvonnan organisoinnissa. Kuitenkaan ei taida lähitulevaisuudessa olla realismia Valviran ja aluevastojen yhdistämisessä. Ymmärsin, että ennakoivassa valvonnassa soten ammattihenkilöiden rekisteröinti toimii hyvin ja perustuu pitkälle uudistettuun tietojärjestelmään. Palvelujen tuottajien osalta edelleen on kahtiajako yksityisten ja julkisten palvelujen lupamenettelyissä / rekisteröinneissä. Uusi soteri-rekisteri on tähän asiaan valmisteilla. Nämäkin asiat olisivat toisella tolalla, jos Sipilän hallituksen uudistuksesta olisi toteutettu irrallaan valvonnan uudistukset. Kuitenkin edelleen meillä kansalaisilla / asiakkailla / potilailla on mahdollisuus tehdä kantelu saamastamme hoidosta, mutta ensisijaisesti edelleen suositellaan muistutuksen tekoa suoraan palveluntuottajalle.

Viite:

Olli Nylander: Lauttasaresta sotemaailmaan. Tuumailijan elämäkerta 1950-luvulta 2020-luvulle, BOD 2022, ss. 490-491; kokonaissivumäärä 516

  • kirja on ostettavissa verkkokirjakaupoista kuten BOD:n kirjakauppa, Adlibris, Amazon, Elisa, Googlen kirjakauppa. Kaikista on ostettavissa paperinen versio (kaupasta riippuen 28-30 euroa) ja/tai sähköinen versio (kaupasta riippuen 15-20 euroa).

maanantai 10. lokakuuta 2022

Tuumailijan elämäkerta lähti painoon

Elämäkerran kirjoittaminen on minulle kaksijakoinen asia. Toisaalta en halua kirjoittaa perinteistä elämäkertaa, mutta toisaalta haluan kuitenkin kertoa jotain perinteistäkin. Olen tätä pohtinut saamieni esilukijoideni kommenttien pohjalta. Osa lukijoista on sitä mieltä, että henkilökohtaiset yleiset kokemukset pitäisi jättää vähiin ja keskittyä elämänurani keskeiseen osioon eli sotemaailmaan. Osa pitää luonnollisena lukemaansa kokonaisuutta. Osa lukijoistani kysyy, ketä varten olet kirjoittamassa tätä teosta. Itsekkäästi vastaan, että ennen muuta itseäni varten terapeuttisena kokemuksena. Siksi minun on vaikea luopua alkuosan yleisestä kerronnasta. Mutta luulen, että myös läheiset ja kaverini ei-sotemaailmasta saavat jotain irti tuosta alkuosasta.

Siispä jaan elämäkertani neljään osaan.

·       Osa 1: Ollin oppivuodet. Sen näkökulmana on kertoa, miten perimä ja ympäristö ovat vaikuttaneet elämänkulkuuni ja miten ajatteluni ja maailmankuvani on muodostunut ja kehittynyt vuosien varrella. Sotetyöelämäni yksityiskohdat loistavat tässä poissaolollaan.

·       Osa 2: Syöksysukellus sotemaailmaan. Sen näkökulma on hienosti sanottuna etnografinen. Kuvaan kokemusteni ja monien kehittämishankkeiden, tutkimusten ja muiden kirjallisten aikaansaannosten avulla sotemaailman muutoksia polkuani kentän toimijasta tilasto- ja rekisterimaailmaan ja sieltä soten perälautaan valvontavirastoon.

·       Osa 3: Irti sotemaailmasta. Kuvaan vapautumistani soten virkamiesmaailmasta osittain vapaaksi ajattelijaksi ja osittain yksityisen yrityksen konsultiksi. Etnografinen näkökulma on edelleen analyysini keskiössä. Tämä osio sisältää myös näkökulman muuttumisen johtajasta työntekijäksi, asiakkaasta toimittajaksi / konsultiksi sekä bloggariksi ja tietokirjailijaksi.

·       Osa 4: Opit ja ajatukset tulevaisuuteen. Tässä osassa olen nykytilassa eli vuodessa 2022 ja hahmottelen keskeisiä aiheita periaatteella, nykyisyys on menneisyyden ja tulevaisuuden risteyskohta. Katselen ja arvioin tulevaisuutta ennen muuta sotemaailman kokemusteni perusteella.

 

        Kenelle suosittelisin tätä kirjaan perehtymistä. Osa 1 antaa syväkuvan elämäkerran päähenkilöstä monipuolisesti. Ajattelen niin, että lukija voi peilata vastaavia taustoja omassa elämässään eli mitkä perintö- ja ympäristötekijät ovat antaneet pohjia elämän polulle. Tai minkälaiset tunteet vaikuttavat omaan elämäntapaan ja suhtautumiseen muihin ihmisiin. Tai miten nuorella iällä ajattelutavat, syvälliset filosofiset lähtökohdat saattavat kantaa osittain koko elämänpolkuun. Osat 2 ja 3 saattavat kiinnostaa eniten sotemaailmassa mukana olleita henkilöitä. Suosittelen tuon osion läpikäyntiä nuorille, tuoreille soteihmisille. Monia asioita on nimittäin pohdittu ja yritetty edistää vuosikymmeniä sitten tai vuosikymmeniä. Osa on edelleen kesken tai joutunut unohduksiin. Kaikkea ei siis kannata keksiä uudestaan. 3 osa avaa myös eri näkökulmia julkiseen ja yksityiseen toimintaan. 45-vuotta julkista taivalta ja yli 5 vuotta yksityisen työnantajan palveluksessa oloa antavat mukavan vertailupohjan. Osa 4 saattaa kiinnostaa niin 1-osaan innostuneita kuin myös 2- ja 3-osaan innostuneita ihmisiä. 4-osan tulevaisuuspohdinta toivottavasti irrottaa ihmisiä ajattelemaan opiskelusta ja sotekysymyksistä monelle tapaa, toivottavasti osin uudella tapaa.

 

        Kiinnostuneet voivat tilata kirjaa minulta hintaan 30 euroa. Kirjan voi ostaa myös verkkokirjakaupoista (esim. BOD:n oma verkkokauppa: https://www.bod.fi/kirjakauppa/) likimäärin samaan hintaan  ja sähköisen version alle 20 eurolla. Sähköpostiosoitteeni on: olli.nylander1@gmail.com.