sunnuntai 8. joulukuuta 2019

Sosiaali- ja terveydenhuollon laaturekisterit - kytkentä käytäntöön haasteena

THL on julkistanut raporttinsa sosiaali- ja terveydenhuollon laaturekistereistä marraskuussa 2019. (1) Raportti on terveydenhuollon osalta varsin kattava niin kansainvälisen taustoituksen kuin Suomen oman historiallisen etenemispolun osalta. Tie Suomessa on ollut niin pitkä, että tämän blogin kirjoittajakin on aikanaan 1990-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa ollut mukana kehitystyössä. Ei tullut valmiiksi asia liki 20 vuotta sitten ja mahtaako tulla valmiiksi nytkään. Olen hiukan pessimisti tässä asiassa monestakin syystä.


Raha. Ensin on pakko ottaa puheeksi raha. Raportin laaja valmistelujoukko on realistisilla linjoilla, paljonko pitäisi satsata tällaiseen laatujärjestelmään rahaa - rahoitustarve on yhteensä noin 18 miljoonaa euroa. No se on tarkoitus jakaantua usealle vuodelle. Mutta kuitenkin kysyn, onko hankkeeseen realistista saada kokoon tuota rahasummaa. Rahan kerääminen eri lähteistä edellyttää, että kaikki osapuolet ovat vakuuttuneita rahamäärän tuottavuudesta ja vaikuttavuudesta. Jos vaikka rahaa tulisi rännistä, niin haasteet jatkuvat rahan kohdentamisessa ja käytössä.

Alhaalta ylös-periaate. Laaturekisterien kehittäminen on aikanaan lähtenyt liikkeelle yksittäisistä kliinisistä intresseistä. Sen vuoksi rekistereitä on Suomessakin jo 1990-luvun lopulla löydetty yli 100 ja suuri määrä myös alueellisia sellaisia. On myös matkan varrella tehty töitä, miten rekisterit olisivat mahdollisimman tehokkaita, laadukkaita ja ennen muuta vaikuttavia. On myös käynyt niin, että innostus on hiipunut näihin samoihin tekijöihin sekä yksilöllisen yrittämisen hiipumiseen. Ansiokkaasti arvioidaan kansallisia rekistereitä (THL:n hilmot ja muut vastaavat sekä Kelan Kanta) ja niiden yhteyksiä laaturekistereihin. Mielestäni kuitenkin yksi asia jää vähälle huomiolle - tiedon keruu ammattihenkilöiden urakkana. Tämän haasteen opin kantapään kautta tuntemaan ollessani vastuussa kansallisten rekisterien kehittämisestä. On lähdettävä liikkeelle - niin alhaalta ylös - periaatteella tässä tiedonkeruussa. Sitä on hiukan pohdittukin raportissa. Mutta oleellista on, että kerättävä tieto ensisijaisesti hyödyttää ammattiauttaja (lääkäri, hoitaja) - asiakas/potilassuhdetta. Rahaa voidaan siis sijoittaa ylhäältä-alas-periaatteella merkittäviä summia, mutta kosketus reaalimaailmaan on varmistettava päinvastaisin toimin.

Kansallinen tiedonkeruu pitää olla myös kaiken laatutiedon keruun perustana. Se liittyy oleellisesti kahteen seikkaan: 1. ammattihenkilö-asiakas/potilassuhteen ensijaisuuteen ja 2. kansallisten tiedonkeruiden, ml. tietorakenteiden hyödyntämiseen. Löysin raportista kahdesta paikkaa tätä tukevat virkkeet:
  •  Paras tapa on kerätä kaikilta alueilta yhdenmukaista rekisteripohjaista tietoa, jonka sisältö on määritelty kansallisella tasolla. (s.72).  
  • Kansalliset terveydenhuollon rekisterit sisältävät jo nyt paljon laaturekistereissä tarvittavia tietoja, joten myös niitä tulisi käyttää laaturekisterien tiedon lähteenä. (s.149). 
Tuo toinen pallukka pitäisi vaan avata vielä tarkemmin. Jo nyt kansallisten tiedonkeruiden sisälle on rakennettu laaturekisteritietojen perusteet ja prosessit. Tiedot kerätään osana asiakkaan/potilaan hoidon etenemisprosessia: taustatiedot, taudin, annetun hoidon tiedot, hoidon tulokset ja seuranta. (s.138). Monet laatua koskevat tiedot ovat olleet agendalla jo vuosikymmeniä, mutta niiden mukaan saaminen osaksi pysyvää valtakunnallista tiedonkeruuta on ollut vaikeaa kuten toimintakyky tai asiakkaan/potilaan itsensä kokema hoidon laatu. Jotta tiedonkeruu olisi sinänsä hyödyllistä, tehokasta, vaikuttavaa eri tasoilla palvelujärjestelmää, sen pitäisi perustua merkittäviltä osin rakenteiseen tietoon. Tulossa on toki menetelmiä, joiden avulla voidaan hyödyntää tekstitietoa, mutta silti. Erilliset laaturekisterit ovat tuomittuja vähin erin unholaan.

Hankkeen etenemismalli perustuu kaikkialla tehtyihin etenemisratkaisuihin eli erillisiin ongelma/tautikohtaisiin tiedonkeruisiin ja sitä kautta rakennettaviin rekistereihin. Samaan aikaan etenee vauhdilla kahta tietä omat kehityshankkeensa. Asiakas- ja potilastietojärjestelmät ovat auttamattomasti vanhentuneita. Sen tunnustavat kaikki osapuolet. On noustava HIMSS-luokituksessa alhaalta ylös kohden tasoa 7 ja vastaavasti myös sosiaalihuollossa sekä integroituna terveydenhuoltoon. (2) Se merkitsee suurta muutosta nykyisiin järjestelmiin ja toimintakulttuureihin. Maassamme on uusjaon vaihe. Ennusteena on, että Apotti ottaa oman osuutensa (ja on jo ottamassa), UNA pyrkii ottamaan valtaosan ja sitten on vielä Nova-hankekokonaisuus. Näiden kaikkien sisälle on leivottava laaturekisterien ydin. Toinen tie on meneillään kehittää tietojohtamisen välineistöä osana IT-järjestelmien uudistamista ja mahdollista uuden tuotantokauden soteuudistusta. Tuohon liittyy myös olemassa olevat asiakas- ja potilastietojärjestelmät ja tulevat sekä Kanta mutta myös kansalliset rekisterit. On siis yksittäisten laaturekisterien rakentamisen sijasta tai vähintäänkin rinnalla sisään leivottava laatuajattelu ja laatutiedot osaksi potilas- ja asiakastietojen uudistamista sekä tietojohtamisen työkalujen uudistamista.

Asiakaslähtöisyys on termi, jota tähän asti on noudatettu sen negatiivisessa merkityksessä. Eli tehdään uudistuksia ilman asiakkaita (asiakkaat saavat lähteä) eikä asiakkaiden kanssa.  Raportissa on hyvää asiakkaan (tässä tapauksessa potilaan) ottaminen mukaan kokonaisuuteen: PROM- asiakkaan omat havainnot, PREM - potilaan kokemukset hoitotilanteen vuorovaikutuksesta eli "miten palveluntuottaja pärjää asiakaskuntansa kanssa". (s. 86-87). Tämä vaatii paljon muutakin kuin pelkästään tietojen oikeellisuuden ja luotettavuuden varmistamista. On oleellista esimerkiksi saada asiakasnäkökulma osaksi toimintaa ja vaikkapa omavalvontaa (jotkut haluavat käyttää termiä itsearviointia). PROM (Patient-Reported Outcome Measures) ja PREM (Patient Reported Experience Measures)  -tietojen pitää vaikuttaa heti eikä viivellä. Mitä enemmän on viivettä tällaisten tietojen hyödyntämisessä konkreettisessa hoitoprosessissa, sitä heikompi on tiedon vaikuttavuus. Sama välitön vaikutus pitää olla myös muun laatutiedon ytimessä.

Lähtisin hakemaan yhteistyö laadun tietosisältöpakettia, joka pätisi soveltuvin osin sekä terveydenhuoltoon että sosiaalihuoltoon. Nyt sosiaalihuoltoa ei käsitellä lainkaan, vaikka raportin otsikossa on mukana "sosiaali-". Sairausryhmäkohtainen tie on liian pitkä ja myös hintava ratkaisu. Laadun näkökulmana voisi olla asiakas (potilas). Jo raportin kansainvälisestäkin katsauksesta sekä kansallisista ratkaisuista saadaan tiivistettyä esille keskeiset laatutekijät. Ne voitaisiin kytkeä hoitoprosesissiin tai asiakaspolkuun (asiointipolkuun) ottaen mukaan ennaltaehkäisevä, ennakoiva tilanne. (3)

Viitteet

(1) Pia Jonsson, Sirkku Pikku-Jämsä ja Pia-Liisa Heliö: Kansalliset laaturekisterit sosiaali- ja terveydenhuollossa. toimintamalli, organisointi ja rahoitus, THL -raportti 16/2019; http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/138834/URN_ISBN_978-952-343-420-2.pdf?sequence=1&isAllowed=y

(2) HIMMS: https://www.himssanalytics.org/europe/electronic-medical-record-adoption-model

maanantai 2. joulukuuta 2019

Tekoäly avuksi liiketoiminnan kehittämiseen, päivitys 4.12.2019

Tekoäly on kuuma aihe myös tietojohtamisen kannalta. Kanasen ja Puolitaipaleen kirja osuu mielestäni liiketoiminnan ja tietojohtamisen ytimeen. (1). Heti on todettava, että kirja kannattaa lukea. Se avaa todelliset mahdollisuudet ja niihin liittyvät haasteet. Arviossani kuvattu tapausesimerkki osoittaa tämän.Toisaalta tekijät tunnistavat ongelmat ja vaarat.

Tekoälyn hyödyt ja haitat puhuttavat. Deloitten tutkimuksen mukaan automaatio ja tekoälyn käyttö liiketoiminnassa on kaksinkertaistunut vuodessa.  Deloitten robotiikkapalveluista vastaava Mika Kärkkäinen tiivistää tutkimuksen tulokset seuraavasti: (2)   
”Älykäs automatisointi näyttää lyövän itsenä läpi vuonna 2020. Organisaatiot yhdistävät automatisoituja robotiikkaprosesseja, tekoälyä ja muuta uutta teknologiaa, ja löytävät uusia tapoja tehdä työtä. Automaatioprosesseissa siirrytään tiedon keräämisestä ja prosessoinnista kohti ennustamista ja analysointia sekä päätösten tekoa. Uudesta näkökulmasta prosessejaan, työtehtäviään ja -tapojaan järjestelevät organisaatiot osaavat hyödyntää ihmisen ja koneen yhteistyötä, ja niillä on taitoa ja tietämystä ottaa uusi teknologia käyttöön”. Usein ajatellaan, että automaation lisääntyminen johtaa työpaikkojen vähenemiseen, mutta asian onkin tutkimuksemme mukaan juuri päinvastoin. Vaikka ihmiset ja koneet työskentelevät tulevaisuudessa rinta rinnan, tarvitaan yhä enemmän strategista ja luovaa ajattelua, joka onnistuu vain ihmisiltä. Ihmiset ovat luovia, strategisesti ajattelevia ja kekseliäitä. Robotit soveltuvat paremmin tehtäviin, joita ihmiset pitävät vaikeina ja joista he eivät pidä”.
Syyskuussa 2019 osallistuin HUS:n järjestämään seminaariin, jossa julkistettiin monenlaisia tuloksia tekoälyn tiimoilta. Jäi käsitys, että HUS on tekoälyn hyödyntämisessä Suomessa kärjessä - ehkä joltain osin myös maailman mitassa. (3). Monissa lukemissani artikkeleissa ja kirjoissa piirretään tekoälystä toisenlainen kuva. On varoteltu työpaikkojen häviämisestä ja ääripäässä tekoälyn yliotteesta suhteessa inhimilliseen älyyn. (4).

AI Business Model Calvas (viite 1, s. 104)
AI Business Model Canvas. Kirjan kirjoittajat vievät aihetta eteenpäin liiketoimintanäkökulma edellä. Tekoälyn hyödyntäminen ei ole pelkkää tutkimustoimintaa. Lähtökohtana on Business Model Canvas ja sen sovellusvariantti (AI) tekoälyn hyödyntämiseen liiketoiminnassa. Oleellista on, että määritellään liiketoimintalähtöisesti ongelma, jota pyritään ratkaisemaan tai hallitsemaan hyödyntämällä tekoälyä. Se on työkalu niin kuin kirjan otsikkokin sanoo. Tekoälyn raaka-aine on data, jota kerätään mahdollisimman monista lähteistä. Oleellista on myös tunnistaa datan laatu ja sen hyödyntämismahdollisuudet. Oleellista on, miten kone saadaan oppimaan. Tähän luodaan matemaattinen malli. Tekniset koulutuksen vaiheet ovat: 1. kerää data, 2. valmistele data, 3. luo datasetit: testausdata, koulutusdata, validointidata, 4. valmenna mallia, 5 testaa ja validoi malli, 6. ota malli käyttöön. Prosessia toistetaan keräämällä uutta dataa tai korjaamalla datan virheitä jne. Ohjatussa oppimisessa koneelle näytetään merkittyjä esimerkkejä, joihin on liitetty valmis vastaus. Algoritmin avulla koulutetaan konetta. Tämän jälkeen voidaan samalla algoritmilla analysoida uutta dataa. Kouluttaja on siis kuskin paikalla koko ajan. Toinen tapa on lähteä ajatuksesta, että oikeata vastausta ei ole ennalta olemassa vaan algoritmin avulla etsitään yhtenäisiä tekijöitä datamassasta. Kolmas tapa opettaa konetta on vahvistusoppiminen. Ongelmanratkaisun menetelmällä algoritmi tutkii havaitsemaansa ympäristöä ja toimii sen mukaisesti. Kone oppii jatkuvasti matkan varrella. Tekoälyn avulla siis löydetään säännöt datasta. Oppimisprosessin aikana tekoälystä tulee yhä tarkempi ja nopeampi mutta ei älykkäämpi. Kirjoittajat korostavat: "Tekoälyn hyödyntämisessä on ymmärrettävä toimialan tarkkuusvaatimus ja tekoälyn suorituskyvyn mahdollisuudet." Jatkuvasti on muistettava, että ihminen asettaa ongelman, opettaa konetta tekoälyvälineistöllä (algoritmit), arvioi tuloksia, korjaa virheitä datassa, tuo uutta dataa mukaan, tulkitsee datamassaa sekä arvioi sen käyttölepoisuutta  johtamista ja päätöksentekoa varten. Koneoppimisen prosessi perustuu moniammatilliseen jatkuvaan yhteistyöhön tiedon tarvitsijoiden, datan kerääjien ja käsittelijöiden sekä datan analyytikkojen kesken. Datan visualisointi antaa välineet tulkita dataa. AI Business Model Canvas on moniammatillisen tiimin yhteinen väline: tavoite/arvolupaus - ongelman määrittelystä ongelman ratkaisuun tekoälyn avulla. Ensin opetetaan ja sitten hyödynnetään.

Algoritmi on ohje siitä, kuinka jokin asia tulee tehdä, jotta jokin käytännön ongelma tulee ratkaistuksi. Koneoppimisella voidaan ratkaista kahdenlaisia ongelmia: voidaan ennustaa jonkin tapahtuman todennäköisyyttä (klassifikaatiomallit)  tai suuruusluokkaa (regressiomallit). Kirjoittajat pelkistävät algoritmit viiteen kategoriaan: 1. regressioalgoritmit (Mitä a:lle tapahtuu, jos b muuttuu?), 2. luokittelualgoritmit (Kuuluuko havainto luokkaa a vai b?), 3. ryhmittelyalgoritmit (Kuuluuko havainto luokkaa a, b vai c?), 4. sijoitusalgoritmit (Missä järjestyksessä asiat ovat?), 5. generaatioalgoritmit (Miten asiaa voidaan tuottaa koneellisesti?). Neuroverkko koostuu neuroneista ja niiden välisistä suhteista. Äly on painokertoimissa, jotka koulutusalgoritmi on tunnistanut datasta. Koulutusta tehdään niin monta laskentakierrosta, että tulosten tarkkuus on riittävä. Mitä enemmän on tietoa vanhoista asiakkaista , sen tarkemmaksi malli voidaan kouluttaa. Mallin suorituskykyä testataan kunkin laskentakierroksen jälkeen. Tapaukset jaetaan neljään kategoriaan: oikein tunnistettu, väärin tunnistettu, oikein hylätty, väärin hylätty.

Tapaus Kainuu ja yli 75-vuotiaat. Olin kuluvana vuonna mukana SoteDigi oy:n hankkeessa Kainuun pilotti. (5) Sen yhtenä osiona oli ennustaa yli 75 vuotiaiden tulevia palveluita. Koneoppimisen keinoin saatiin aikaan 86%:n tarkkuus tunnistaa ne henkilöt, jotka ovat riskissä ohjautua 12 kuukauden kuluttua säännöllisiin palveluihin. Lopputulos saatiin aikaan likimäärin edellä kuvatulla koneoppimisen prosessilla, jossa lähdettiin liikkeelle AI-hypoteesikanvaksesta, kerättiin tietoja eri tietolähteistä. Tämä jälkeen aineistosta valittiin muuttujat ja opetettiin seuraavat mallit ja muodostettiin niistä paras mahdollinen kokonaisuus: lineaariset mallit (SVM, SGD), päätöspuihin perustuvat mallit (Decision Tree, Random Forest, XGBoost), Naivi Bayesilainen, neuroverkko (MLP/NN). Loppuraportissa tiivistetään koneoppimisen ennustemallimme seuraavasti (ss.37-42):

"Ennustemallin tavoitteeksi asetettiin tunnistaa etukäteen ja ajoissa henkilön ohjautuminen tiettyihin säännöllisiin palveluihin. Data-aineisto jaettiin kahteen osaan, josta 75 prosenttia käytettiin opetusaineistona ja 25 prosenttiatestiaineistona. Opetusaineistolla koneoppimisen mallia opetettiin tunnistamaan henkilöt, jotka saivat säännöllisen palvelun päätöksen määrätyn ajanjakson sisällä. Testiaineistolla testattiin, miten hyvin malli osasi ennustaa sitä, päätyikö asiakas säännöllisiin palveluihin vai ei, vertaamalla ennustetta tapahtuneeseen. Mallinnusta tehtiin sekä toimintakykytietoa sisältävällä aineistolla että aineistolla, josta toimintakykytiedot puuttuvat. Vertailun tuloksena todettiin, että aineisto, jossa toimintakykytiedot eivät ole mukana tuottaa parempia ennustetuloksia kuin toimintakykytiedot sisältäaineisto...  Tuotettavan tiedon pohjalta voidaan esimerkiksi lisätä ymmärrystä ja tehdä väestötason linjauksia tulevasta palvelutarpeesta, suunnitella kohderyhmäkohtaisia palveluja ja ennaltaehkäiseviä toimia sekä pyrkiä siirtämään säännöllisiin palveluihin ohjautumisen ajankohtaa. Tämän tyyppisillä päätöksillä on merkittävä vaikutus kustannuskehitykseen, mutta mahdollisesti myös asukas-ja asiakastyytyväisyyteen. Jatkossa ennuste voidaan päivittää ja ennustevertailulla on mahdollista päästä kiinni mm. interventioiden kustannusvaikuttavuuteen."

Tapaus Kainuu osoittaa sen, että arvioinnin kohteena olevassa kirjassa esitetty kehittämispolku on mahdollista toteuttaa aidolla ongelmalla ja aineistolla. Tämä todella vaatii tiivistä moniammatillista yhteistyötä. Tiedon laadulla on merkitystä, mutta oppimisprosessin aikana voidaan myös saada esille tiedon laadun ongelmakohdat. Inhimillisellä tulkinnalla on keskeinen osa mallin päätelmien tekoa. Ainakin tämän aidon "kokeen" avulla voidaan todeta, että on mahdollista saada aikaan päätöksentekoa tukevaa ennusteaineistoa. Oleellista on kuitenkin tehdä ennusteiden perusteella kohdennettua päätöksentekoa. Sen vaikutuksia emme tässä Kainuu-tapauksessa vielä pysty arvioimaan.

Niin tulivertaus pätee hyvin tähän koneoppimiseenkin. Tuli on hyvä renki mutta huono isäntä. Koneoppisessa on tärkeä olla isäntänä moniammattillinen tiimi. Kanasen ja Puolitaipaleen kirja kuvaa liiketoimintalähtöisesti monin esimerkein, miten tekoälyä voitaisiin hyödyntää bisneksessä.

Päivitys 3.12.2019: Jari Pekkanen kommentoi Linkedinin puolella erityisesti tapaus Kainuusta. Hän nostaa esille tutkimustiedon merkityksen. Tuolla tosiaan korostui se, että asiantuntijoiden tietämys tarvittavista lähtötiedoista ja johdetuista muuttujista on erittäin tärkeää. Lisäksi hyödynsimme tuolla etenkin johdettujen muuttujien osalta asiantuntijoiden tietämiä tutkimuksi, joiden perusteella meidän tekijät saivat uusia ideoita johdettavista muuttujista.

Päivitys 4.12.2019:  H&M:n Pekka Autereen luento 3.12.2019: Oleellista on käyttäjän ymmärrys koneen mahdollisuuksista auttaa päätöksentekoa. Mallin realisointi osaksi johtamista ratkaisee käytettävyyden ja hyödyn. Toiminnassa olevaa mallia on jatkuvasti päivitettävä. Kannattaa pyrkiä vähentämään epävarmuutta: kaikki vaikuttaa kaikkeen - seurattava, että data ei muutu hallitsemattomasti, kannattaa välttää kompleksisuuden lisääntymistä - monimutkaisia ketjuja on vaikea purkaa, selvitettävä tähdätäänkö mallin tarkkuuden lisäämiseen vai vähemmän kompleksiseen malliin. Yhteenvetona Pekka totesi:  1. liiketoiminta edellä (ei teknologia edellä), 2. aloita yhdessä määritellyllä liiketoimintatapauksella (käyttäjät mukana), 3. pilotti (skaalautumisen huomioonotto), 4. teknologiavalinnat (automatisointi, skaalautuvuus), 5) minimoidaan epästabiilisuus. On tehtävä liiketoiminnan kanssa yhdessä, palvelua ei voi ostaa valmiina ulkoa.

Viitteet

(1) Heidi Kananen, Harri Puolitaival: Tekoäly bisneksen uudet työkalut, Alma 2019

(2) Deloitte: Automaatio kaksinkertaistui vuodessa. https://www2.deloitte.com/fi/fi/pages/technology/articles/automaatio-kaksinkertaistui-vuodessa.html

(3) HUS - tekoälyn ja robotiikan hyödyntämisen kärjessä. Tiivistin seminaarin annin seuraavasti: Perustaa on rakennettu viimeisten viiden vuoden aikana sekä tietovarantojen että oppimisen, kokeilun ja tutkimisen avulla. Tekoälyn ja robotiikan ilosanomaa on levitetty HUS:n klinikoihin ja perustettu oma kehittämisyksikkö tietohallinnon yhteyteen. HUSssa on oivallettu, että kaiken kehittämisen pitää lähteä toiminnasta, kliinisestä tarpeesta kehittää toimintoja potilashoidon kehittämiseksi, potilasturvallisuuden parantamiseksi.
https://ollintuumailut.blogspot.com/2019/09/hus-tekoalyn-ja-robotiikan-karjessa.html

(4) Vaarat
  • Martin Ford: Robottien kukoistus, Sammakko 2017: Martin Ford piirtää tulevaisuuden visioita - varsin synkkiä sellaisia. Tulkitsisin itse Martinin visioiden lähtökohdiksi ihmisten, organisaatioiden, kansakuntien osa-optimoinnin. Tuottavuus, tehokkuus ja uudet teknologiat nähdään positiivisina utopioina, kun niitä tarkastellaan yksi kerrallaan. Yhdistettäessä nämä utopiat kansakuntien tasolle saadaan aikaan synkkiä tulevaisuuden kuvia. Palkkatyö vähenee, kun työ siirtyy roboteille - älykkäille roboteille. Ensin häviävät kaikki tarkkaan automatisoitavissa olevat työtehtävät. Lopulta muuttuu koko yrityskulttuuri. Uhkana on, että ei ole enää ihmisille edellytyksiä kuluttaa. Eriarvoisuus keskittää varallisuutta harvojen käsiin, mutta tätä kautta ei saada kuluttajia lisää. Uhkana on maailmanlaajuinen taloudellisen toimeliaisuuden loppuminen. https://ollintuumailut.blogspot.fi/2017/05/robottien-kukoistus-positiivisia-ja.html 
(5) SoteDigi oy julkisti 15.11.2019 projektiraportin. Uutisen otsikko oli seuraava:
Keskiössä yli 75-vuotiaiden sote-palvelut – SoteDigi Oy:n ja Kainuun soten tietojohtamisen pilottiprojektin loppuraportti julkaistu.
SoteDigi Oy toteutti sote-järjestäjän tietojohtamisen pilottiprojektin yhteistyössä Kainuun sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymän (Kainuun sote) kanssa touko-syyskuussa 2019. Pilottiprojektin loppuraportti on nyt julkaistu. Lopputuotoksena projektissa on kokonaisnäkymä yli 75-vuotiaiden kainuulaisten sote-palveluiden käytöstä ja palvelukäyttöön liittyvistä kustannuksista yli toimiala- ja kuntarajojen. Projektin tulokset tarjoavat tietoa yli 75-vuotiaiden henkilöiden sosiaali- ja terveydenhuollon keskimääräisistä kustannuksista asukasta ja asiakasta kohden. Lisäksi vertailutietoa saatiin eri asiakasryhmien palvelukäytöstä ja toteutuneista kustannuksia palveluittain.
”Toteutimme myös koneoppimisen keinoin ennustemallin, joka tunnisti 86 prosentin tarkkuudella henkilöt, jotka ovat riskissä ohjautua 12 kuukauden kuluttua säännöllisiin palveluihin”, kertoo SoteDigin hankejohtaja Jaakko Pentti.”Pilotin toimintamalli osoittautui tehokkaaksi. Voimme hyödyntää saatuja tuloksia oman toimintamme tehostamisessa, ennakoinnissa, palvelujen suunnittelussa ja strategian laadinnassa”, kertoo Kainuun soten kehittämisjohtaja Marita Pikkarainen.

lauantai 23. marraskuuta 2019

Etiikkaa ja ekonomiaa - arvioita tuoreesta kirjasta

"Etiikasta ekonomiaan ja takaisin" on emeritusprofessori Martti Ketomäen tuore tietokirja. (1) Kekomäki on sosiaali- ja terveydenhuollon kentässä tunnettu asiantuntija. Kokemusta ja näkemystä Kekolla on vuosikymmenten ajalta. Kirurgina Kekolla on selkeät mielipiteet. Monesti hän korostaa asiantuntijuuttaan käyttämällä verbiä "on". Keko on tunnettu myös kannanotoistaan soteuudistusten eri vaiheissa. Tämä kirja ei kuitenkaan keskity soteuudistuksiin. Pienen vinkin hän kuitenkin antaa siitä, että jossain vaiheessa ministeritason puhelun perusteella avautui myös asiantuntijan rooli hallitustasolla saakka. Henkilö jää arvailujen varaan enkä minäkään paljasta tätä (vaikka tiedän, ketä tarkoitetaan).

Tietokirja avaa lukijoille tienviittoja suomalaiseen palvelujärjestelmään, sen laatumääreisiin, tarvittaviin ohjaustoimiin ja niiden erilaisiin tulkitsemistapoihin. Teoksen ytimessä on Kekomäen ajatus integraatiosta, tarpeesta eheyttää ja pitää sosiaali- ja terveyspalvelut yhdenvertaisina kaikille suomalaisille. Hierarkiat ja markkinat ovat silloin vaihtoehtoisia tapoja tuon tavoitteen toteuttamiseen. Pitkään ja monipuoliseen kokemukseensa perustuen Keko vyöryttää esimerkkien valossa monenlaista hiljaista tietoa. 

Eettisiä periaatteita ja niiden taustalla vaikuttavaa taloutta Kekomäki kuvaa kehityskaaren avulla: myönteisestä terveyskäsitteestä kohti palvelujärjestelyjä, joille leimallisia ovat arjessaan pärjäävät kansalaiset, koko väestö. Maailman terveysjärjestö määritteli v 1948 ensimmäisen terveyden käsitteen tilanteessa, missä infektiosairaudet vallitsivat. Nyt 70-vuotta myöhemmin vallalla ovat krooniset ja elintapasairaudet. Myös terveyden määritelmää on Kekomäen mukaan silloin tarkistettava."Ability to adapt and self-manage" (2) tarkoittaa ihmisten sopeutumista ja sinnittelyä ”erilaisten kremppojensa” kanssa, jossa sotepalvelujen päämääränä on tukea tuota pärjäämistä. Tätä mitataan erilaisin vaikuttavuusmittarein. Palvelujen tuottajien tehtävänä on pitää kansalaiset työkykyisinä ja toimintakykyisinä mahdollisimman pitkään. On myös otettava huomioon sotemaailman ulkopuoliset tekijät eli ihmisten elintavat ja käyttäytyminen. Siksi Kekomäki kannattaa ja edistää soteratkaisuissa ns.kapitaatioperiaatetta ja erilaisia variantteja vakuutusratkaisuista.

Ekonomia on Kekon ajattelussa luonnollinen jatke tällä eettiselle näkökulmalle. Palvelujen rajahyöty ja kustannusvaikuttavuus nousevat silloin järjestelyjen keskiöön. Kyse on hoidon tarpeesta ja kysynnän tyydyttämisestä jatkuvassa niukkuudessa. Niukkuus merkitsee priorisoinnin tarvetta kolmella tasolla: makrotasolla kyse on hyvinvointiyhteiskunnan mahdollisuuksista turvata perustuslain mukaisesti peruspalvelut hyvinvointivaltion voimavaroin, mesotasolla palvelujen järjestäjät ja tarjoajat priorisoivat palvelujen antamisen noudattamalla palveluvalikoiman mukaista priorisointia. Ja sitten mikrotasolla priorisoinnin tekee lääkäri valitessaan potilaita hoitoon ja mahdollistaessa riittävän hoidon. Lääketieteellinen tutkimustoiminta nostaa esille vaikuttavimmat hoitomuodot. Keko esittelee myös erilaisia mittareita, joiden avulla voidaan jälkikäteen arvioida hoidon vaikuttavuutta. QALY (Quality Adjusted Life Year) on "täydellisen laadukkaan elinvuoden" suure ja DALY (Disability-Adjusted Life Year) on potilaan subjektiiviseen toimintakyvyn muutokseen suhteutettu hoidon vaikuttavuusmittari. Nämä mittarit tuovat myös esille terveyden kaksi arvoa: itseisarvon ja välinearvon. Välinearvolla Keko tarkoittaa sitä, että ihmisellä on mahdollisuus tehdä jotain hyödyllistä, kuten työtä. Ehkä yksi Kekon oivallus on nimeltään "Kekon kukkula" (108-112), jossa visualisoidaan rajahyödyn määritelmä. Kukkulassa x-y-akselien osat ovat vaikuttavuus /euro ja sairauden vaikeusaste. Kukkulan huipulla resurssien kohdentaminen euroina vastaa sairauden astetta optimaalisimmillaan. Edettäessä kohti kukkulan huippua joudutaan priorisoimaan hoitoa eli kyse on alihoidosta. Valuttaessa kukkulalta alas ajaudutaan ylihoitoon.

Kapitaatiomalli. Annetun hoidon kustannukset ovat monella tapaa keskiössä. Sen takia Kekon ekonomia-mallissa on keskeisellä sijalla toimintolaskenta. Kustannus-hyötyanalyysi erilaisine variaatioineen on ajatuskehikon keskiössä. Kustannusten rinnalla on kiinnitettävä erityistä huomiota annetun hoidon laatuun. Kun tähän yhdistetään terveydenhuollon erityislaatuisuus (ei ole mitä hyvänsä palvelutuotantoa), päädytään myös tietynlaiseen terveydenhuollon markkinatalouden kritiikkiin. Rohkeita näkemyksiä Keko esitti myös edellisen tuotantokauden sotevalmistelun ollessa kuumimmillaan. Valinnanvapaus oli kritiikin kohteena tuolloin. Oman mallin kehittely jatkuu myös monipuolisella vakuutusajattelun arvioinnilla. Kekoa viehättää jonkin sortin kapitaatiomalli eli väestöpohjainen resurssointi ja vastuun kanto. Pitkälle tuotteistetuissa malleissa on kussakin ongelmansa kuten vaikkapa kannusteet ylihoitamiseen. Kapitaatiomallissakin on jatkuvasti läsnä resurssiniukkuuden haaste. Tähän Keko tarttuu monella eri ratkaisumallilla, joista suuri osa on ammattilaisten keskuudessa tuttuja keinoja: terveyden edistäminen, sairauksien ehkäisy, ihmisten käyttäytymiseen vaikuttaminen, elintapoihin vaikuttaminen, "hoitosäästötili", "negatiivinen hinta", tuottajaan vaikuttaminen. Ja lopulta integraatio monin tavoin on Kekon mielestä keskeinen tekijä, jolla vaikutetaan sosiaali- ja terveydenhuollon ongelmiin.

Kekomäki 2019, 143: tiedon jäähtyminen
Tiedonkäsitys. Hyvien teorioiden ja ehdotusten lista on varsin kattava. Kuitenkin kirurgin ehdottomuus ja tiedonkäsitys vaanii ajattelun taustalla. Kokemukset ovat valtaosin erikoissairaanhoidosta ja usein Suomen suurimmasta sairaalasta, vaikka Kekomäki on kolunnut Suomea ristiin rastiin. Uusia avauksia nykysoten ongelmiin ei oikein löydy. Yksi tekijä jää jotenkin sivusta katsojaksi - tieto. Sosiaali- ja terveydenhuolto on erittäin tietointensiivinen toiminta-alue. Kaikki toiminta asiakastyöstä valtion tason ohjaukseen ja valvontaan perustuu tietoon. Tiedon avulla voidaan ennakoida toimintaa eri tasoilla (Kekon makro-, meso- ja mikrotasot). Tiedolla voidaan saada aikaan vaikutuksia myös eri tasoilla. Keko esittää mittariston käyttöä tiedosta vertaamalla sitä lämpöön. (ks. oheinen kuva). Kuumaa tietoa tarvitaan potilas / asiakasuhteessa eli tiedon pitää olla täsmälleen ajassa ja mahdollisimman luotettavaa. Mitä etäämmälle mennään tästä ytimestä, sitä viileämmäksi suhde tietoon tulee. Kaikki tämä on tuttua, mutta sen tuominen tiedon hallintaan ja johtamiseen jää valjuksi. Johtamista koskeva luku jää latteaksi suhteessa kirjassa aikaisemmin yli 200 sivun aikana kehiteltyihin ajatuksiin. Kehittelin itse omassa kirjassani tätä kuumemittarianalogiaa eteenpäin 2017 ilmestyneessä kirjassani. Yhdistin sen kerroksellisesti johtamisen tasoihin sekä samalla myös tiedon keruun eri tasoihin. (3).

Hyvässä on puolensa ja puolensa. Parhaimmillaan Kekomäen kirja on avatessaan ”sote-suunnistajille” reittejä ja polkuja terveydenhuollon maailman erityisyyksiin suhteessa "ekonomiaan" ja markkina-ajatteluun. Suuri arvo on myös annettava kirjan lopussa esitellylle Suomi-englanti -hoito- ja palvelusanastolle. Ongelmallista on puolestaan Kekon valinta jättää lähteet mainitsematta (joitain poikkeuksia lukuunottamatta) ei ole ollenkaan hyvä asia. Ratkaisu vähentää kirjan käytettävyyttä oppikirjana eikä teosta voida luokitella tutkimukseksi. Lähteiden puuttuminen jättää myös lukijalle auki, mistä Keko tarkasti ottaen ammentaa pohdintansa. Osa pohdoksista on tunnistettavissa selviksi lainauksiksi. Miksi niitä ei kerrota? Pitkän työurani aikana olen tottunut ja opetellut siihen, että lähdekriittisyys on niin ammattilaisen työssä kuin tutkimuksessakin tuiki tärkeä juttu. Se on myös avoimuuden edellytys. Tämä liittyy myös tiedonkäsitykseen. Edustan näkemystä, että kaikkiin ilmiöihin on aina erilaisia näkökulmia. Myös itse tieto sisältää eri näkökulmia, joiden avaaminen on mahdollista metatiedoilla. Tämä pätee mitä suurimmassa määrin myös sotemaailmaan. Eri näkökulmien esiin nostaminen ja oman ratkaisun perustelu on tärkeä avoimuuden tekijä.

Viitteet

(1) Martti Kekomäki: Etiikasta ekonomiaan ja takaisin; Duodecim, Tallinna 2019

(2) Huber et al: How should we define health? BMJ 2011; 343 doi: https://doi.org/10.1136/bmj.d4163 (Published 26 July 2011) Cite this as: BMJ 2011;343:d4163; https://www.bmj.com/content/343/bmj.d4163
Pärjäämisen käsitettä Suomen oloissa kehitettiin kirjassa Kauko Koivuniemi, Kimmo Simonen: Kohti asiakkuutta. Ihmistä arvostava terveydenhuolto, Duodecim, Keuruu 2011. Hyödynsin eräässä konsultointihankkeessa käsitteen ympärille rakennettua nelikenttää. Innostuimme pienellä ryhmällä myös kehittämään sen sisältöä. Loppuraporttiin tuo käsite ei kuitenkaan päässyt, koska sitä ei oltu hyväksytty viralliseksi kansalliseksi käsitteeksi. (ks. oheinen kuva).

(3) Kuumemittarivertailun löysin dokumentista: STM-raportteja ja muistioita 2016:28: Kajakki-loppuraporttiluonnos. Sosiaali- ja terveydenhuollon kokonaisarkkitehtuuri. Sote-yhteiset palvelut ja terveydenhuolto 2020. Innostuin käyttämään sitä kirjassani "Tietojohtaminen ja tapaus SOTE" 2017, ss.189-192. Sovitin kirjassani tuon kuumemittarianalogian vuosien varrella kehittämääni tiedon tiimalasiin. (ks. oheinen kuva, jossa vielä käsitteinä erikseen eKanta, eKansa ja eResepti = ovat yhtä kuin Kanta). Data-informaatio-tieto-viisaus ovat hyvin tunnettu ja laajasti käytetty tietohierarkian käsitekokonaisuus. Kehitimme tähän mukaan meta-ajattelun Mikko Nenosen kanssa, joka julkaistiin otsikolla: "A theoretical framework for health information systems Article (PDF Available) inInternational Journal of Healthcare Technology and Management 4(6) · January 2002 with 8,867 Reads" DOI: 10.1504/IJHTM.2002.002425
(https://www.researchgate.net/publication/238157904_A_theoretical_framework_for_health_information_systems). Tätä 2000-luvun alun artikkelia siteerataan edelleen ympäri maailmaa runsaasti eli moninkertaisesti Suomeen verrattuna.

torstai 7. marraskuuta 2019

Saadaanko aikaan uusi maakuntamalli?

Kuntaliiton kartta erityisvastuualueista ja sairaanhoitopiireistä 2019
"Pääministerin mukaan nyt saavutettu viiden sote-alueen ratkaisumalli ei ole vesitetty kompromissi, vaan todellinen uudistus. Hallituspuolueet ja oppositio ovat päässeet sopuun sote-uudistuksen toteutustavasta. Nyt saavutettu sote-sopu perustuu niin sanottuun viiden alueen malliin ja pohjautuu nykyisiin erityisvastuualueisiin, jotka ovat Helsinki, Turku, Tampere, Kuopio ja Oulu. Pääministerin mukaan sote-lakiesitys tuodaan eduskuntaan syksyllä. Sotepalvelut perustasolta erikoistasolle integroidaan, mikä tarkoittaa saumatonta palveluketjua käyttäjän näkökulmasta." (1)


Mikä ihmeen sitaatti tämä on ja miksi nostin sen "tikun nokkaan"? No. Nyt on meneillään pääkaupunkiseudun soteselvittely. Helsingin Sanomat on viikko sitten saanut käsiinsä väliaikatietoja, joiden mukaan alue jaettaisiin osiin ja Helsinki saisi jonkinlaisen erityisaseman. (2) Hetimiten on tätä ratkaisumallia kritisoitu monelta kannalta: tulee lisää maakuntia, yksi kunta on erityisasemassa verrattuna muihin kuntiin tai vaikkapa muihin suuriin kuntiin (kuten Turku, Tampere, Kuopio, Oulu), HUS:n asema pitää järjestää erityisratkaisuna palvelemaan kaikkia Uudenmaan alueelle mahdollisesti syntyviä maakuntia jne. Niin ja päinvastoin. Helsinki olisi väkiluvultaan suurin maakuntiin verrattava alue. Kuitenkin säilyisi mallissa monta pientä maakuntaa, joiden kantokyky ja väestöennusteiden mukainen tulevaisuus voivat johtaa palvelujen järjestämisessä vaikeuksiin. 

Luulen niin, että hyvinkin ajankohtaisesti tehdään uutta hallintomalliehdotusta tuon 23.4.2014 julkistetun Kataisen sixpack-hallituksen  tekemän jo kaatuneen ehdotuksen pohjalta. Kataisen hallituksen malli perustui kuntayhtymäratkaisuun ja se sai perustuslakivaliokunnan tuomion. Toisaalta ehdotus oli sekä hallituksen että opposition yhteisen neuvottelun tulos. Asiantuntijatkin hyvin yksimielisinä olivat kannattamassa tällaista "suurten hartioiden" mallia. Kataisen hallitus oli kokoomusvetoinen. Ehkä Vapaavuori kumppaneineen voisi tämän niellä. Ns. HYKS-erva-alue olisi kuitenkin vahvasti Helsingin hallinnassa sen oman väestöpohjan vuoksi. Nykyinen HUS voisi säilyä ennallaan Sipilän hallituksen mallin mukaisena erikoissairaanhoidon palveluiden tuottajana koko ERVA-alueelle. Muutkin suuret kunnat saisivat ympärilleen alueen, jossa niillä olisi väestöpohjansa perusteella johtava asema ja yliopistosairaala alueen ykkössairaalana. Kepu saisi maakuntamallinsa tosin typistettynä viiteen maakuntaan. Vähin erin maakunnat palvelujen järjestäjinä voisivat suunnitella pitkän tähtäimen muutoksia, joilla turvattaisiin maakunnan väestölle riittävät palvelut riippumatta nykykunnan väestökehityksestä. 

Uudenmaan alueella voitaisiin jatkaa valmistelutöitä suurin piirtein samoilta pohjilta kuin edellisellä tuotantokaudella. Ei menisi hukkaan kymmenien miljoonien valmistelutyöt. Soveltuvin osin myös muuallakin olisi mahdollisuus hyödyntää jo tehtyä työtä. Lainsäädäntövalmistelukin voisi lähteä liikkeelle edellistä tuotantokautta tasavertaisemmasta alueellisesta lähtökohdasta. Väestövastuut ovat jotenkin samalla hehtaarilla. Kuntia ja palveluntuottajiakin olisi jotenkin samalla kymmenluvulla. Niin ja voitaisiin kaivaa esille kaikki valmistelumateriaali, joka perustuu viiden alueen malliin. Sitäkin kertyi kilokaupalla. Neljä vuotta on lyhyt aika ja helppo juttu päivittää tilanne nykypäivään.

Minulla on sellainen harmaa aavistus, että jossain Helsingin kaupungilla tätä mallia on pohdittu tai pohditaan aivan lähiaikoina. Uudenmaan alueen selvitysmies Nenonen on ollut kovin hiljaa. Väliraporttia ei ole tulossa, totesi ministeri jokin aika sitten. Työ on vahvasti kesken eikä välttämättä HS:n julkistama ennakkotieto ole ainoa ratkaisumalli. Jos tämä aavistus "kaupungilla puhutaan" on virheellinen, niin kannattaisi tätä yrittää esittää ihan oikeastikin. 

Viitteet

(1) Sitaatti on julkaistu alun perin YLEn uutisena 23.3.2014. Seurasin tuohon aikaan varsin tarkkaan soteuudistuksen käänteitä. Kirjasin käänteitä ylös viikoittain, jopa päivittäin. Kirjani "Soteuudistus - pirullinen ongelma" (BoD 2016, ss.73-81) kuvaa Kataisen hallituksen tuon ajan soteuudistuksen vaiheita. 

(2) HS-uutinen 1.11.2019: Uusimaa on jatkossa Helsinki ja neljä maa­kuntaa – hallituksen lupaama soten erillis­ratkaisu etenee
https://www.hs.fi/politiikka/art-2000006292150.html 

sunnuntai 3. marraskuuta 2019

Sosiaalihuollon tiedonhallinnan uudistus etenee - hyödyt ja haasteet vielä edessä

THL: Sosiaalihuollon asiakastiedon arkiston tilanne 10/2019
Sosiaalihuollon tiedonhallinnan uudistaminen on ollut pitkä tie. Kaksi erillistä tietä ovat ehkäpä kohtaamassa toisensa. Valtakunnallisten rekisterien sisältö on ollut rakenteista tietoa eli tavalla tai toisella luokiteltua tietoa. Sosiaalihuollon tieto puolestaan toiminnassa on ollut asiakkaiden asioiden käsittelyä, jossa rakenteisella tiedolla ei ole ollut keskeistä asemaa vaan tekstietiedolla (ei-rakenteellisella tiedolla). Näin myös valtakunnallisten rekisteritietojen keruu on ollut erillistä ja keruut erikseen "liimattu" osaksi kentän toimintaa. On muodostunut päällekkäinen tiedonkeruujärjestelmä. THL:ssä on sinikkäästi ja määrätietoisesti suunniteltu, kehitetty ja kokeiltu rakenteista tietoa sosiaalihuoltoon. Olin 31.10.2019 Skypen välityksellä kuuntelemassa tämän hetkistä satoa THL:n OPER-yksikön järjestämässä seminaarissa. (1) Edetty on. Lainsäädännön uudistamistakin on ajettu, mutta esim. soteuudistuksen kaatumiset lienevät myös vaikuttaneet lakiuudistusten viivästymiseen.

THL: sosiaalihuollon asiankäsittelyprosessi
Sosiaalihuollon asiakirjoja on viety kansalliseen Kanta-järjestelmään (vai onko se nimi nyt sitten Kansa tässä tapauksessa). (Ks. kuva yllä). Edistystä on, mutta en päässyt selvyyteen, miten rakenteisia nämä asiakirjat ovat muodoltaan. Ovat ehkä vielä vanhan koulukunnan tuotoksia. Nyt ollaan kuitenkin yhdentämässä kahta tietä. Valtakunnallisia rekistereitä sosiaalihuollossa yhdistetään yhdeksi kokonaisuudeksi. Samoin asiakirjojen rakenteistaminen on vahvasti meneillään. Ja myös paikallisia rekistereitä yhdennetään yhteiseksi sosiaalihuollon asiakasrekisteriksi. Kun uudistustiet saadaan valmiiksi, on periaatteessa mahdollista varsinaisessa toiminnassa synnyttää sosiaalihuollon rakenteinen tieto (ja varmaan tueksi tekstitieto). Uudistusohjelma kestänee vielä muutaman vuoden, mutta sitten ollaan sosiaalihuollon digitaalisen tiedon kärjessä ehkä maailmanmitassa?

Mutta. Valtakunnallinen ohjaus ei ole nykyään mutkatonta - ei se ole ollut ennenkään. Kunnat ovat itsenäisiä toimijoita ja jatkossa myös mahdollisen soteuudistuksen maakunnat. IT-markkinoita ajetaan uusiksi, kun vanhat terveydenhuollon järjestelmät ovat tiensä päässä ja sosiaalihuoltokin pitäisi saada IT-järjestelmien osalta jaloilleen. IT-järjestelmät eivät ole yhtenäisiä tietosisällöiltään sosiaalihuollon näkövinkkelistä. Myös tietojen integraatio terveydenhuollon ja sosiaalihuollon välillä on vasta alkutekijöissä. Julkisella sektorilla näyttäisi tapahtuvan uusjako IT-sektorilla. Apotti on voimissaan pääkaupunkiseudulla, UNA-konsortio pyrkii valtaamaan lähes muun maan ja sitten on Keski-Suomen sairaanhoitopiirin ympärille ryhmittynyt kokonaisuus (muut Siunsote, Essote, Sossteri, Vaasan sairaanhoitopiiri). Sosiaalihuollon asiakkaan kannalta tiedonhallinta pitäisi saada tasalaatuiseksi ympäri maan. Yhtenäiset ammattikäytännöt ja yhtenäinen tietoperusta sekä riittävät yhteydet terveydenhuoltoon pitää kautta maan turvata.

Kansallisella tasolla on tiedostettu rakenteisen tiedon haasteet. Toimintatapojen muutos, rakenteisen tiedon integrointi osaksi toimintaa ja IT-järjestelmien samanaikainen kehittäminen ovat haastava kokonaisuus. Terveydenhuolto on hyvä esimerkki haasteista, vaikka siellä on tosi pitkät traditiot rakenteisen tiedon käytössä (vaikkapa diagnoosit jne.). Esim. keskustelu Apotin käyttöönotosta kuvaa haasteita, vaikka niitä on pyritty isolla joukolla ennakoimaan ja riskejä poistamaan. Sosiaalihuollossa ei ole samanlaista eksaktin tiedon ja mittaamisen perinnettä kuin terveydenhuollossa. Pikemminkin on korostettu ihmistä kokonaisuutena, jota ei pidä palotella yksittäisiin ongelmiin tai mitattaviin tekijöihin. (2) Ja toisin päin. Jos kielletään vertailukelpoisen tiedon ja mittaamisen mahdollisuus, menetetään samalla paljon mahdollisuuksia kehittää hallitusti sosiaalihuollon eri toimintoja.

THL: Käytönhallinnan kokonaisuus
Sosiaalihuolto voi olla etuuksien jakamista tai erityyppisiä palveluita. (3) Asiakkaina on lapsia, työikäisiä ja ikääntyneitä. Kullakin ryhmällä on omia erityispiirteitä. Toisaalta keskeinen tekijä on, milloin ja miten ammattihenkilöiden puuttuminen (interventio) tulisi tehdä. Tämä on herkkä paikka, jossa kansalaisen itsemääräämisoikeus on vastinparina tuolle interventiolle. Rakenteinen tieto antaa ammattihenkilöille uusia välineitä kohdata asiakas. Voidaan muodostaa tietoja yhdistämällä laajempaa ja kattavampaa kuvaa niin yksilö- kuin yhteisötasolla sosiaalisesta ongelmasta. Voidaan ennakoida ja ennalta vaikuttaa, ehkäistä ongelmien kriisiytymistä - periaatteessa.  Yksilötasolla annettava palvelu oletettavasti tehostuu, kunhan kunnioitetaan asiakkaan itsemääräämisoikeutta eikä levitetä tietoja asiattomille. IT-järjestelmien tulee täyttää käytönhallinnan kokonaisuuden vaatimukset. Ne ovat asiakkaan turva tietojen asiattomilta käyttäjiltä.

Sosiaalihuollon tiedonhallinta ja uudet työkalut pitäisi yhteensovittaa sosiaalihuollon yhteisöllisen työtavan kanssa. Tästä näkökulmasta oli vuosi sitten Sosiaalifoorumissa seminaari, jossa alustajat olivat kovasti huolissaan sosiaalihuollon tilasta.(4)

Viitteet

(1) Soten digitalisaation kansallinen pohja kuntoon yhteistyöllä - tiedonhallinnan kehittämisen seminaari31.10.2019, THL; 
https://thl.fi/fi/ajankohtaista/tapahtumat/tapahtumakalenteri/-/event/4638719
Sessio 2: Sosiaalihuollon hyvässä nosteessa
puheenjohtaja kehittämispäällikkö Maarit Rötsä, THL
THL/alustava aikataulu rekisteriuudistukselle
  • Sosiaalihuollon tiedonhallinnan kehittämisen tilanne, kehittämispäällikkö Maarit Rötsä, THL
  • Valmistautuminen rakenteiseen tallentamiseen ja määräys asiakirjoista, kehittämispäällikkö Erja Ailio, THL 
  • Miten päästään eroon sosiaalihuollon erillisistä rekisteri- ja tiedonkeruista? erikoissuunnittelija Miina Arajärvi, THL
  • Yksi sosiaalihuollon asiakasrekisteri ja yhdenmukaiset käyttöoikeudet vuoteen 2021 mennessä, Maarit Rötsä, THL
(2) Sosiaalihuolto eriparia terveydenhuollon kanssa - oli taannoin 2017 kirjoitukseni aihe
https://ollintuumailut.blogspot.com/2017/11/ : Tähän kannattaa siteerata kirjoitukseni päätelmiä:

Keskeistä sosiaalihuollolle ovat :

  • sosiaalinen ympäristö - erityisesti lähiympäristö: onkin kysyttävä, miten lähellä on tuleva maakunta? Eikö lähempänä ole kunta, kunnan osa, kortteli, kylä jne. 
  • sosiaalisen ympäristön verkosto, siis myös julkisten toimijoiden virallinen verkosto sekä lähiverkosto  - läheisyysperiaate hienosti sanottuna.
  • ongelmien tunnistaminen: sen tekevät itse ongelmien ja avun tarvitsija sekä tietysti sosiaalityön/sosiaalihuollon edustajat oikea-aikaisesti sekä antamalla riittävän avun tai puuttumalla riittävällä kontrollilla tilanteeseen  - tähän tarvitaan riittävät voimavarat, tiivis yhteys koko verkostoon. 
Terveydenhuolto on osa sosialisen ympäristön verkostoa. Terveydenhuollolla on verkostoroolissaan erityinen tehtävä kahdella tapaa:
  • hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen toimii ennaltaehkäisevänä toimintana läpi ihmisiän
  • mielenterveyden ja päihdeongelmien erityispalvelut tuovat omalta osaltaan lisää apua niitä tarvitseville.  
(3) Sosiaalihuollon palvelutehtävät / THL:n määritys:

"Vuonna 2016 THL on antanut määräyksen sosiaalihuollon palvelutehtävistä, jotka ovat: lapsiperheiden palvelut, työikäisten palvelut, ikääntyneiden palvelut, perheoikeudelliset palvelut, vammaispalvelut, päihdehuolto sekä lastensuojelu. Päihdehuolto ja terveydenhuollon päihdehoito muodostavat yhteensä päihdepalvelut. Mielenterveyshoito on terveydenhuoltoa, mutta sosiaalihuollon puolelta siihen osallistutaan eri palvelutehtävissä aina tarpeenmukaisten sosiaalipalvelujen (44 erilaista) avulla. Täältä löydän lisää tietoa palvelutehtävistä ja sosiaalipalveluista https://www.thl.fi/fi/web/tiedonhallinta-sosiaali-ja-terveysalalla/tietojarjestelmapalvelut/sosiaalihuollon-tiedonhallinta/palvelutuotannon-toiminnalliset-maarittelyt/sosiaalipalvelujen-luokitus paras taulukko on Palvelutehtävät ja niissä annettavat sosiaalipalvelut, joissa on myös lakiviittaukset. Sosiaalityön ajatellaan tässä luokittelussa kuuluvan osana lähes kaikkiin palvelutehtäviin. Sosiaalityö on myös ammattitehtävä, jota tekee sosiaalityöntekijä.

(4)  "Ihminen ympäristössään on sosiaalihuollon toiminnan ydin-seminaari".Sosiaalifoorumi. Huhtikuu 2018.  Oma yhteenvetoni seminaarista oli seuraava:
Surullisena joudun toteamaan, että sosiaalihuollon nykytilanne ei ole ihanne. Se on kriisiytynyt monella tapaa. Markkinoistaminen on vain lisännyt raja-aitoja. Tuotteistusta on viety yhä pidemmälle, josta on seurannut uusia raja-aitoja. Soteuudistus on jättänyt sosiaalihuollon aivan toisarvoiseen, terveydenhuollon apuhenkilön rooliin. Maakuntahallinto etäännyttää entisestään päätöksentekoa. Tilaaja-tuottajamalli pirstoo palvelut ja vaikeuttaa integraatiota. Ammattilaisten osallistuminen ihmisten arkeen vaikeutuu entisestään. Toisaalta ammattiryhmien väliset raja-aidat ovat realiteetti niin nykyjärjestelmässä kuin uudistetussakin.Tiukoista ammattirajoista on päästävä eroon. (Vaatii lakiuudistuksia, joita ei ole luvassa.).
https://ollintuumailut.blogspot.com/2018/04/sosiaalihuolto-ongelmissa-nyt-ja-viela.html