Etiikkaa ja ekonomiaa - arvioita tuoreesta kirjasta

"Etiikasta ekonomiaan ja takaisin" on emeritusprofessori Martti Ketomäen tuore tietokirja. (1) Kekomäki on sosiaali- ja terveydenhuollon kentässä tunnettu asiantuntija. Kokemusta ja näkemystä Kekolla on vuosikymmenten ajalta. Kirurgina Kekolla on selkeät mielipiteet. Monesti hän korostaa asiantuntijuuttaan käyttämällä verbiä "on". Keko on tunnettu myös kannanotoistaan soteuudistusten eri vaiheissa. Tämä kirja ei kuitenkaan keskity soteuudistuksiin. Pienen vinkin hän kuitenkin antaa siitä, että jossain vaiheessa ministeritason puhelun perusteella avautui myös asiantuntijan rooli hallitustasolla saakka. Henkilö jää arvailujen varaan enkä minäkään paljasta tätä (vaikka tiedän, ketä tarkoitetaan).

Tietokirja avaa lukijoille tienviittoja suomalaiseen palvelujärjestelmään, sen laatumääreisiin, tarvittaviin ohjaustoimiin ja niiden erilaisiin tulkitsemistapoihin. Teoksen ytimessä on Kekomäen ajatus integraatiosta, tarpeesta eheyttää ja pitää sosiaali- ja terveyspalvelut yhdenvertaisina kaikille suomalaisille. Hierarkiat ja markkinat ovat silloin vaihtoehtoisia tapoja tuon tavoitteen toteuttamiseen. Pitkään ja monipuoliseen kokemukseensa perustuen Keko vyöryttää esimerkkien valossa monenlaista hiljaista tietoa. 

Eettisiä periaatteita ja niiden taustalla vaikuttavaa taloutta Kekomäki kuvaa kehityskaaren avulla: myönteisestä terveyskäsitteestä kohti palvelujärjestelyjä, joille leimallisia ovat arjessaan pärjäävät kansalaiset, koko väestö. Maailman terveysjärjestö määritteli v 1948 ensimmäisen terveyden käsitteen tilanteessa, missä infektiosairaudet vallitsivat. Nyt 70-vuotta myöhemmin vallalla ovat krooniset ja elintapasairaudet. Myös terveyden määritelmää on Kekomäen mukaan silloin tarkistettava."Ability to adapt and self-manage" (2) tarkoittaa ihmisten sopeutumista ja sinnittelyä ”erilaisten kremppojensa” kanssa, jossa sotepalvelujen päämääränä on tukea tuota pärjäämistä. Tätä mitataan erilaisin vaikuttavuusmittarein. Palvelujen tuottajien tehtävänä on pitää kansalaiset työkykyisinä ja toimintakykyisinä mahdollisimman pitkään. On myös otettava huomioon sotemaailman ulkopuoliset tekijät eli ihmisten elintavat ja käyttäytyminen. Siksi Kekomäki kannattaa ja edistää soteratkaisuissa ns.kapitaatioperiaatetta ja erilaisia variantteja vakuutusratkaisuista.

Ekonomia on Kekon ajattelussa luonnollinen jatke tällä eettiselle näkökulmalle. Palvelujen rajahyöty ja kustannusvaikuttavuus nousevat silloin järjestelyjen keskiöön. Kyse on hoidon tarpeesta ja kysynnän tyydyttämisestä jatkuvassa niukkuudessa. Niukkuus merkitsee priorisoinnin tarvetta kolmella tasolla: makrotasolla kyse on hyvinvointiyhteiskunnan mahdollisuuksista turvata perustuslain mukaisesti peruspalvelut hyvinvointivaltion voimavaroin, mesotasolla palvelujen järjestäjät ja tarjoajat priorisoivat palvelujen antamisen noudattamalla palveluvalikoiman mukaista priorisointia. Ja sitten mikrotasolla priorisoinnin tekee lääkäri valitessaan potilaita hoitoon ja mahdollistaessa riittävän hoidon. Lääketieteellinen tutkimustoiminta nostaa esille vaikuttavimmat hoitomuodot. Keko esittelee myös erilaisia mittareita, joiden avulla voidaan jälkikäteen arvioida hoidon vaikuttavuutta. QALY (Quality Adjusted Life Year) on "täydellisen laadukkaan elinvuoden" suure ja DALY (Disability-Adjusted Life Year) on potilaan subjektiiviseen toimintakyvyn muutokseen suhteutettu hoidon vaikuttavuusmittari. Nämä mittarit tuovat myös esille terveyden kaksi arvoa: itseisarvon ja välinearvon. Välinearvolla Keko tarkoittaa sitä, että ihmisellä on mahdollisuus tehdä jotain hyödyllistä, kuten työtä. Ehkä yksi Kekon oivallus on nimeltään "Kekon kukkula" (108-112), jossa visualisoidaan rajahyödyn määritelmä. Kukkulassa x-y-akselien osat ovat vaikuttavuus /euro ja sairauden vaikeusaste. Kukkulan huipulla resurssien kohdentaminen euroina vastaa sairauden astetta optimaalisimmillaan. Edettäessä kohti kukkulan huippua joudutaan priorisoimaan hoitoa eli kyse on alihoidosta. Valuttaessa kukkulalta alas ajaudutaan ylihoitoon.

Kapitaatiomalli. Annetun hoidon kustannukset ovat monella tapaa keskiössä. Sen takia Kekon ekonomia-mallissa on keskeisellä sijalla toimintolaskenta. Kustannus-hyötyanalyysi erilaisine variaatioineen on ajatuskehikon keskiössä. Kustannusten rinnalla on kiinnitettävä erityistä huomiota annetun hoidon laatuun. Kun tähän yhdistetään terveydenhuollon erityislaatuisuus (ei ole mitä hyvänsä palvelutuotantoa), päädytään myös tietynlaiseen terveydenhuollon markkinatalouden kritiikkiin. Rohkeita näkemyksiä Keko esitti myös edellisen tuotantokauden sotevalmistelun ollessa kuumimmillaan. Valinnanvapaus oli kritiikin kohteena tuolloin. Oman mallin kehittely jatkuu myös monipuolisella vakuutusajattelun arvioinnilla. Kekoa viehättää jonkin sortin kapitaatiomalli eli väestöpohjainen resurssointi ja vastuun kanto. Pitkälle tuotteistetuissa malleissa on kussakin ongelmansa kuten vaikkapa kannusteet ylihoitamiseen. Kapitaatiomallissakin on jatkuvasti läsnä resurssiniukkuuden haaste. Tähän Keko tarttuu monella eri ratkaisumallilla, joista suuri osa on ammattilaisten keskuudessa tuttuja keinoja: terveyden edistäminen, sairauksien ehkäisy, ihmisten käyttäytymiseen vaikuttaminen, elintapoihin vaikuttaminen, "hoitosäästötili", "negatiivinen hinta", tuottajaan vaikuttaminen. Ja lopulta integraatio monin tavoin on Kekon mielestä keskeinen tekijä, jolla vaikutetaan sosiaali- ja terveydenhuollon ongelmiin.

Kekomäki 2019, 143: tiedon jäähtyminen

Tiedonkäsitys. Hyvien teorioiden ja ehdotusten lista on varsin kattava. Kuitenkin kirurgin ehdottomuus ja tiedonkäsitys vaanii ajattelun taustalla. Kokemukset ovat valtaosin erikoissairaanhoidosta ja usein Suomen suurimmasta sairaalasta, vaikka Kekomäki on kolunnut Suomea ristiin rastiin. Uusia avauksia nykysoten ongelmiin ei oikein löydy. Yksi tekijä jää jotenkin sivusta katsojaksi - tieto. Sosiaali- ja terveydenhuolto on erittäin tietointensiivinen toiminta-alue. Kaikki toiminta asiakastyöstä valtion tason ohjaukseen ja valvontaan perustuu tietoon. Tiedon avulla voidaan ennakoida toimintaa eri tasoilla (Kekon makro-, meso- ja mikrotasot). Tiedolla voidaan saada aikaan vaikutuksia myös eri tasoilla. Keko esittää mittariston käyttöä tiedosta vertaamalla sitä lämpöön. (ks. oheinen kuva). Kuumaa tietoa tarvitaan potilas / asiakasuhteessa eli tiedon pitää olla täsmälleen ajassa ja mahdollisimman luotettavaa. Mitä etäämmälle mennään tästä ytimestä, sitä viileämmäksi suhde tietoon tulee. Kaikki tämä on tuttua, mutta sen tuominen tiedon hallintaan ja johtamiseen jää valjuksi. Johtamista koskeva luku jää latteaksi suhteessa kirjassa aikaisemmin yli 200 sivun aikana kehiteltyihin ajatuksiin. Kehittelin itse omassa kirjassani tätä kuumemittarianalogiaa eteenpäin 2017 ilmestyneessä kirjassani. Yhdistin sen kerroksellisesti johtamisen tasoihin sekä samalla myös tiedon keruun eri tasoihin. (3).

Hyvässä on puolensa ja puolensa. Parhaimmillaan Kekomäen kirja on avatessaan ”sote-suunnistajille” reittejä ja polkuja terveydenhuollon maailman erityisyyksiin suhteessa "ekonomiaan" ja markkina-ajatteluun. Suuri arvo on myös annettava kirjan lopussa esitellylle Suomi-englanti -hoito- ja palvelusanastolle. Ongelmallista on puolestaan Kekon valinta jättää lähteet mainitsematta (joitain poikkeuksia lukuunottamatta) ei ole ollenkaan hyvä asia. Ratkaisu vähentää kirjan käytettävyyttä oppikirjana eikä teosta voida luokitella tutkimukseksi. Lähteiden puuttuminen jättää myös lukijalle auki, mistä Keko tarkasti ottaen ammentaa pohdintansa. Osa pohdoksista on tunnistettavissa selviksi lainauksiksi. Miksi niitä ei kerrota? Pitkän työurani aikana olen tottunut ja opetellut siihen, että lähdekriittisyys on niin ammattilaisen työssä kuin tutkimuksessakin tuiki tärkeä juttu. Se on myös avoimuuden edellytys. Tämä liittyy myös tiedonkäsitykseen. Edustan näkemystä, että kaikkiin ilmiöihin on aina erilaisia näkökulmia. Myös itse tieto sisältää eri näkökulmia, joiden avaaminen on mahdollista metatiedoilla. Tämä pätee mitä suurimmassa määrin myös sotemaailmaan. Eri näkökulmien esiin nostaminen ja oman ratkaisun perustelu on tärkeä avoimuuden tekijä.

Viitteet

(1) Martti Kekomäki: Etiikasta ekonomiaan ja takaisin; Duodecim, Tallinna 2019

(2) Huber et al: How should we define health? BMJ 2011; 343 doi: https://doi.org/10.1136/bmj.d4163 (Published 26 July 2011) Cite this as: BMJ 2011;343:d4163; https://www.bmj.com/content/343/bmj.d4163
Pärjäämisen käsitettä Suomen oloissa kehitettiin kirjassa Kauko Koivuniemi, Kimmo Simonen: Kohti asiakkuutta. Ihmistä arvostava terveydenhuolto, Duodecim, Keuruu 2011. Hyödynsin eräässä konsultointihankkeessa käsitteen ympärille rakennettua nelikenttää. Innostuimme pienellä ryhmällä myös kehittämään sen sisältöä. Loppuraporttiin tuo käsite ei kuitenkaan päässyt, koska sitä ei oltu hyväksytty viralliseksi kansalliseksi käsitteeksi. (ks. oheinen kuva).

(3) Kuumemittarivertailun löysin dokumentista: STM-raportteja ja muistioita 2016:28: Kajakki-loppuraporttiluonnos. Sosiaali- ja terveydenhuollon kokonaisarkkitehtuuri. Sote-yhteiset palvelut ja terveydenhuolto 2020. Innostuin käyttämään sitä kirjassani "Tietojohtaminen ja tapaus SOTE" 2017, ss.189-192. Sovitin kirjassani tuon kuumemittarianalogian vuosien varrella kehittämääni tiedon tiimalasiin. (ks. oheinen kuva, jossa vielä käsitteinä erikseen eKanta, eKansa ja eResepti = ovat yhtä kuin Kanta). Data-informaatio-tieto-viisaus ovat hyvin tunnettu ja laajasti käytetty tietohierarkian käsitekokonaisuus. Kehitimme tähän mukaan meta-ajattelun Mikko Nenosen kanssa, joka julkaistiin otsikolla: "A theoretical framework for health information systems Article (PDF Available) in International Journal of Healthcare Technology and Management 4(6) · January 2002 with 8,867 Reads" DOI: 10.1504/IJHTM.2002.002425
(https://www.researchgate.net/publication/238157904_A_theoretical_framework_for_health_information_systems). Tätä 2000-luvun alun artikkelia siteerataan edelleen ympäri maailmaa runsaasti eli moninkertaisesti Suomeen verrattuna.

Saadaanko aikaan uusi maakuntamalli?

Kuntaliiton kartta erityisvastuualueista ja sairaanhoitopiireistä 2019

"Pääministerin mukaan nyt saavutettu viiden sote-alueen ratkaisumalli ei ole vesitetty kompromissi, vaan todellinen uudistus. Hallituspuolueet ja oppositio ovat päässeet sopuun sote-uudistuksen toteutustavasta. Nyt saavutettu sote-sopu perustuu niin sanottuun viiden alueen malliin ja pohjautuu nykyisiin erityisvastuualueisiin, jotka ovat Helsinki, Turku, Tampere, Kuopio ja Oulu. Pääministerin mukaan sote-lakiesitys tuodaan eduskuntaan syksyllä. Sotepalvelut perustasolta erikoistasolle integroidaan, mikä tarkoittaa saumatonta palveluketjua käyttäjän näkökulmasta." (1)


Mikä ihmeen sitaatti tämä on ja miksi nostin sen "tikun nokkaan"? No. Nyt on meneillään pääkaupunkiseudun soteselvittely. Helsingin Sanomat on viikko sitten saanut käsiinsä väliaikatietoja, joiden mukaan alue jaettaisiin osiin ja Helsinki saisi jonkinlaisen erityisaseman. (2) Hetimiten on tätä ratkaisumallia kritisoitu monelta kannalta: tulee lisää maakuntia, yksi kunta on erityisasemassa verrattuna muihin kuntiin tai vaikkapa muihin suuriin kuntiin (kuten Turku, Tampere, Kuopio, Oulu), HUS:n asema pitää järjestää erityisratkaisuna palvelemaan kaikkia Uudenmaan alueelle mahdollisesti syntyviä maakuntia jne. Niin ja päinvastoin. Helsinki olisi väkiluvultaan suurin maakuntiin verrattava alue. Kuitenkin säilyisi mallissa monta pientä maakuntaa, joiden kantokyky ja väestöennusteiden mukainen tulevaisuus voivat johtaa palvelujen järjestämisessä vaikeuksiin. 

Luulen niin, että hyvinkin ajankohtaisesti tehdään uutta hallintomalliehdotusta tuon 23.4.2014 julkistetun Kataisen sixpack-hallituksen  tekemän jo kaatuneen ehdotuksen pohjalta. Kataisen hallituksen malli perustui kuntayhtymäratkaisuun ja se sai perustuslakivaliokunnan tuomion. Toisaalta ehdotus oli sekä hallituksen että opposition yhteisen neuvottelun tulos. Asiantuntijatkin hyvin yksimielisinä olivat kannattamassa tällaista "suurten hartioiden" mallia. Kataisen hallitus oli kokoomusvetoinen. Ehkä Vapaavuori kumppaneineen voisi tämän niellä. Ns. HYKS-erva-alue olisi kuitenkin vahvasti Helsingin hallinnassa sen oman väestöpohjan vuoksi. Nykyinen HUS voisi säilyä ennallaan Sipilän hallituksen mallin mukaisena erikoissairaanhoidon palveluiden tuottajana koko ERVA-alueelle. Muutkin suuret kunnat saisivat ympärilleen alueen, jossa niillä olisi väestöpohjansa perusteella johtava asema ja yliopistosairaala alueen ykkössairaalana. Kepu saisi maakuntamallinsa tosin typistettynä viiteen maakuntaan. Vähin erin maakunnat palvelujen järjestäjinä voisivat suunnitella pitkän tähtäimen muutoksia, joilla turvattaisiin maakunnan väestölle riittävät palvelut riippumatta nykykunnan väestökehityksestä. 

Uudenmaan alueella voitaisiin jatkaa valmistelutöitä suurin piirtein samoilta pohjilta kuin edellisellä tuotantokaudella. Ei menisi hukkaan kymmenien miljoonien valmistelutyöt. Soveltuvin osin myös muuallakin olisi mahdollisuus hyödyntää jo tehtyä työtä. Lainsäädäntövalmistelukin voisi lähteä liikkeelle edellistä tuotantokautta tasavertaisemmasta alueellisesta lähtökohdasta. Väestövastuut ovat jotenkin samalla hehtaarilla. Kuntia ja palveluntuottajiakin olisi jotenkin samalla kymmenluvulla. Niin ja voitaisiin kaivaa esille kaikki valmistelumateriaali, joka perustuu viiden alueen malliin. Sitäkin kertyi kilokaupalla. Neljä vuotta on lyhyt aika ja helppo juttu päivittää tilanne nykypäivään.

Minulla on sellainen harmaa aavistus, että jossain Helsingin kaupungilla tätä mallia on pohdittu tai pohditaan aivan lähiaikoina. Uudenmaan alueen selvitysmies Nenonen on ollut kovin hiljaa. Väliraporttia ei ole tulossa, totesi ministeri jokin aika sitten. Työ on vahvasti kesken eikä välttämättä HS:n julkistama ennakkotieto ole ainoa ratkaisumalli. Jos tämä aavistus "kaupungilla puhutaan" on virheellinen, niin kannattaisi tätä yrittää esittää ihan oikeastikin. 

Viitteet

(1) Sitaatti on julkaistu alun perin YLEn uutisena 23.3.2014. Seurasin tuohon aikaan varsin tarkkaan soteuudistuksen käänteitä. Kirjasin käänteitä ylös viikoittain, jopa päivittäin. Kirjani "Soteuudistus - pirullinen ongelma" (BoD 2016, ss.73-81) kuvaa Kataisen hallituksen tuon ajan soteuudistuksen vaiheita. 

(2) HS-uutinen 1.11.2019: Uusimaa on jatkossa Helsinki ja neljä maa­kuntaa – hallituksen lupaama soten erillis­ratkaisu etenee
https://www.hs.fi/politiikka/art-2000006292150.html 

Sosiaalihuollon tiedonhallinnan uudistus etenee - hyödyt ja haasteet vielä edessä

THL: Sosiaalihuollon asiakastiedon arkiston tilanne 10/2019

Sosiaalihuollon tiedonhallinnan uudistaminen on ollut pitkä tie. Kaksi erillistä tietä ovat ehkäpä kohtaamassa toisensa. Valtakunnallisten rekisterien sisältö on ollut rakenteista tietoa eli tavalla tai toisella luokiteltua tietoa. Sosiaalihuollon tieto puolestaan toiminnassa on ollut asiakkaiden asioiden käsittelyä, jossa rakenteisella tiedolla ei ole ollut keskeistä asemaa vaan tekstietiedolla (ei-rakenteellisella tiedolla). Näin myös valtakunnallisten rekisteritietojen keruu on ollut erillistä ja keruut erikseen "liimattu" osaksi kentän toimintaa. On muodostunut päällekkäinen tiedonkeruujärjestelmä. THL:ssä on sinikkäästi ja määrätietoisesti suunniteltu, kehitetty ja kokeiltu rakenteista tietoa sosiaalihuoltoon. Olin 31.10.2019 Skypen välityksellä kuuntelemassa tämän hetkistä satoa THL:n OPER-yksikön järjestämässä seminaarissa. (1) Edetty on. Lainsäädännön uudistamistakin on ajettu, mutta esim. soteuudistuksen kaatumiset lienevät myös vaikuttaneet lakiuudistusten viivästymiseen.

THL: sosiaalihuollon asiankäsittelyprosessi

Sosiaalihuollon asiakirjoja on viety kansalliseen Kanta-järjestelmään (vai onko se nimi nyt sitten Kansa tässä tapauksessa). (Ks. kuva yllä). Edistystä on, mutta en päässyt selvyyteen, miten rakenteisia nämä asiakirjat ovat muodoltaan. Ovat ehkä vielä vanhan koulukunnan tuotoksia. Nyt ollaan kuitenkin yhdentämässä kahta tietä. Valtakunnallisia rekistereitä sosiaalihuollossa yhdistetään yhdeksi kokonaisuudeksi. Samoin asiakirjojen rakenteistaminen on vahvasti meneillään. Ja myös paikallisia rekistereitä yhdennetään yhteiseksi sosiaalihuollon asiakasrekisteriksi. Kun uudistustiet saadaan valmiiksi, on periaatteessa mahdollista varsinaisessa toiminnassa synnyttää sosiaalihuollon rakenteinen tieto (ja varmaan tueksi tekstitieto). Uudistusohjelma kestänee vielä muutaman vuoden, mutta sitten ollaan sosiaalihuollon digitaalisen tiedon kärjessä ehkä maailmanmitassa?

Mutta. Valtakunnallinen ohjaus ei ole nykyään mutkatonta - ei se ole ollut ennenkään. Kunnat ovat itsenäisiä toimijoita ja jatkossa myös mahdollisen soteuudistuksen maakunnat. IT-markkinoita ajetaan uusiksi, kun vanhat terveydenhuollon järjestelmät ovat tiensä päässä ja sosiaalihuoltokin pitäisi saada IT-järjestelmien osalta jaloilleen. IT-järjestelmät eivät ole yhtenäisiä tietosisällöiltään sosiaalihuollon näkövinkkelistä. Myös tietojen integraatio terveydenhuollon ja sosiaalihuollon välillä on vasta alkutekijöissä. Julkisella sektorilla näyttäisi tapahtuvan uusjako IT-sektorilla. Apotti on voimissaan pääkaupunkiseudulla, UNA-konsortio pyrkii valtaamaan lähes muun maan ja sitten on Keski-Suomen sairaanhoitopiirin ympärille ryhmittynyt kokonaisuus (muut Siunsote, Essote, Sossteri, Vaasan sairaanhoitopiiri). Sosiaalihuollon asiakkaan kannalta tiedonhallinta pitäisi saada tasalaatuiseksi ympäri maan. Yhtenäiset ammattikäytännöt ja yhtenäinen tietoperusta sekä riittävät yhteydet terveydenhuoltoon pitää kautta maan turvata.

Kansallisella tasolla on tiedostettu rakenteisen tiedon haasteet. Toimintatapojen muutos, rakenteisen tiedon integrointi osaksi toimintaa ja IT-järjestelmien samanaikainen kehittäminen ovat haastava kokonaisuus. Terveydenhuolto on hyvä esimerkki haasteista, vaikka siellä on tosi pitkät traditiot rakenteisen tiedon käytössä (vaikkapa diagnoosit jne.). Esim. keskustelu Apotin käyttöönotosta kuvaa haasteita, vaikka niitä on pyritty isolla joukolla ennakoimaan ja riskejä poistamaan. Sosiaalihuollossa ei ole samanlaista eksaktin tiedon ja mittaamisen perinnettä kuin terveydenhuollossa. Pikemminkin on korostettu ihmistä kokonaisuutena, jota ei pidä palotella yksittäisiin ongelmiin tai mitattaviin tekijöihin. (2) Ja toisin päin. Jos kielletään vertailukelpoisen tiedon ja mittaamisen mahdollisuus, menetetään samalla paljon mahdollisuuksia kehittää hallitusti sosiaalihuollon eri toimintoja.

THL: Käytönhallinnan kokonaisuus

Sosiaalihuolto voi olla etuuksien jakamista tai erityyppisiä palveluita. (3) Asiakkaina on lapsia, työikäisiä ja ikääntyneitä. Kullakin ryhmällä on omia erityispiirteitä. Toisaalta keskeinen tekijä on, milloin ja miten ammattihenkilöiden puuttuminen (interventio) tulisi tehdä. Tämä on herkkä paikka, jossa kansalaisen itsemääräämisoikeus on vastinparina tuolle interventiolle. Rakenteinen tieto antaa ammattihenkilöille uusia välineitä kohdata asiakas. Voidaan muodostaa tietoja yhdistämällä laajempaa ja kattavampaa kuvaa niin yksilö- kuin yhteisötasolla sosiaalisesta ongelmasta. Voidaan ennakoida ja ennalta vaikuttaa, ehkäistä ongelmien kriisiytymistä - periaatteessa.  Yksilötasolla annettava palvelu oletettavasti tehostuu, kunhan kunnioitetaan asiakkaan itsemääräämisoikeutta eikä levitetä tietoja asiattomille. IT-järjestelmien tulee täyttää käytönhallinnan kokonaisuuden vaatimukset. Ne ovat asiakkaan turva tietojen asiattomilta käyttäjiltä.

Sosiaalihuollon tiedonhallinta ja uudet työkalut pitäisi yhteensovittaa sosiaalihuollon yhteisöllisen työtavan kanssa. Tästä näkökulmasta oli vuosi sitten Sosiaalifoorumissa seminaari, jossa alustajat olivat kovasti huolissaan sosiaalihuollon tilasta.(4)

Viitteet

(1) Soten digitalisaation kansallinen pohja kuntoon yhteistyöllä - tiedonhallinnan kehittämisen seminaari31.10.2019, THL; 
https://thl.fi/fi/ajankohtaista/tapahtumat/tapahtumakalenteri/-/event/4638719
Sessio 2: Sosiaalihuollon hyvässä nosteessa
puheenjohtaja kehittämispäällikkö Maarit Rötsä, THL

THL/alustava aikataulu rekisteriuudistukselle

• Sosiaalihuollon tiedonhallinnan kehittämisen tilanne, kehittämispäällikkö Maarit Rötsä, THL
• Valmistautuminen rakenteiseen tallentamiseen ja määräys asiakirjoista, kehittämispäällikkö Erja Ailio, THL 
• Miten päästään eroon sosiaalihuollon erillisistä rekisteri- ja tiedonkeruista? erikoissuunnittelija Miina Arajärvi, THL
• Yksi sosiaalihuollon asiakasrekisteri ja yhdenmukaiset käyttöoikeudet vuoteen 2021 mennessä, Maarit Rötsä, THL

(2) Sosiaalihuolto eriparia terveydenhuollon kanssa - oli taannoin 2017 kirjoitukseni aihe
https://ollintuumailut.blogspot.com/2017/11/ : Tähän kannattaa siteerata kirjoitukseni päätelmiä:

Keskeistä sosiaalihuollolle ovat :

• sosiaalinen ympäristö - erityisesti lähiympäristö: onkin kysyttävä, miten lähellä on tuleva maakunta? Eikö lähempänä ole kunta, kunnan osa, kortteli, kylä jne. 
• sosiaalisen ympäristön verkosto, siis myös julkisten toimijoiden virallinen verkosto sekä lähiverkosto  - läheisyysperiaate hienosti sanottuna.
• ongelmien tunnistaminen: sen tekevät itse ongelmien ja avun tarvitsija sekä tietysti sosiaalityön/sosiaalihuollon edustajat oikea-aikaisesti sekä antamalla riittävän avun tai puuttumalla riittävällä kontrollilla tilanteeseen  - tähän tarvitaan riittävät voimavarat, tiivis yhteys koko verkostoon. 

Terveydenhuolto on osa sosialisen ympäristön verkostoa. Terveydenhuollolla on verkostoroolissaan erityinen tehtävä kahdella tapaa:

• hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen toimii ennaltaehkäisevänä toimintana läpi ihmisiän
• mielenterveyden ja päihdeongelmien erityispalvelut tuovat omalta osaltaan lisää apua niitä tarvitseville.  

(3) Sosiaalihuollon palvelutehtävät / THL:n määritys:

"Vuonna 2016 THL on antanut määräyksen sosiaalihuollon palvelutehtävistä, jotka ovat: lapsiperheiden palvelut, työikäisten palvelut, ikääntyneiden palvelut, perheoikeudelliset palvelut, vammaispalvelut, päihdehuolto sekä lastensuojelu. Päihdehuolto ja terveydenhuollon päihdehoito muodostavat yhteensä päihdepalvelut. Mielenterveyshoito on terveydenhuoltoa, mutta sosiaalihuollon puolelta siihen osallistutaan eri palvelutehtävissä aina tarpeenmukaisten sosiaalipalvelujen (44 erilaista) avulla. Täältä löydän lisää tietoa palvelutehtävistä ja sosiaalipalveluista https://www.thl.fi/fi/web/tiedonhallinta-sosiaali-ja-terveysalalla/tietojarjestelmapalvelut/sosiaalihuollon-tiedonhallinta/palvelutuotannon-toiminnalliset-maarittelyt/sosiaalipalvelujen-luokitus paras taulukko on Palvelutehtävät ja niissä annettavat sosiaalipalvelut, joissa on myös lakiviittaukset. Sosiaalityön ajatellaan tässä luokittelussa kuuluvan osana lähes kaikkiin palvelutehtäviin. Sosiaalityö on myös ammattitehtävä, jota tekee sosiaalityöntekijä.

(4)  "Ihminen ympäristössään on sosiaalihuollon toiminnan ydin-seminaari".Sosiaalifoorumi. Huhtikuu 2018.  Oma yhteenvetoni seminaarista oli seuraava:
Surullisena joudun toteamaan, että sosiaalihuollon nykytilanne ei ole ihanne. Se on kriisiytynyt monella tapaa. Markkinoistaminen on vain lisännyt raja-aitoja. Tuotteistusta on viety yhä pidemmälle, josta on seurannut uusia raja-aitoja. Soteuudistus on jättänyt sosiaalihuollon aivan toisarvoiseen, terveydenhuollon apuhenkilön rooliin. Maakuntahallinto etäännyttää entisestään päätöksentekoa. Tilaaja-tuottajamalli pirstoo palvelut ja vaikeuttaa integraatiota. Ammattilaisten osallistuminen ihmisten arkeen vaikeutuu entisestään. Toisaalta ammattiryhmien väliset raja-aidat ovat realiteetti niin nykyjärjestelmässä kuin uudistetussakin.Tiukoista ammattirajoista on päästävä eroon. (Vaatii lakiuudistuksia, joita ei ole luvassa.).
https://ollintuumailut.blogspot.com/2018/04/sosiaalihuolto-ongelmissa-nyt-ja-viela.html