maanantai 18. joulukuuta 2023

Hukkajahti: tulosten arviointia

Kuva: Iso Paha Susi sarjakuvassa Aku Ankka
Vaikuttavuusseura toteutti kahdessa vaiheessa hukkajahdin. Ensimmäinen vaihe päättyi kesällä 2023. Kentältä saatiin runsaasti hukkaehdotuksia. Suuri osa oli kuitenkin terveydenhuoltoa koskevia. Siksi päätettiin tehdä vielä syksyllä vain sosiaalihuoltoon keskittyvä hukkajahti. Tiivistän nyt jahtien tulokset.

  • Aihealueet jakautuivat ensimmäisessä hukkajahdissa karkeasti seuraavasti: • Lausunnot ja todistukset • Tarkastukset • Reseptit ja lääkitys • Lähetteet ja kirjaaminen • Ajanvaraus, hoidon tarpeen arviointi • Kontrollit, seulonta • Roolitukset ja työnjako • Järjestelmä ja kehittäminen • Muut ehdotukset.  
  • Vaikuttavuusseuran ja Hyvilin asiantuntijoista koostuva yhdeksänhenkinen arviointiraati luokitteli sosiaalihuollon ehdotukset seuraaviin kategorioihin: toimintamallit, päällekkäinen työ, kirjaaminen, työnjako, suunnitelmat, teknologia, lausunnot, todistukset sekä muut.
  • Palkitut ideat olivat seuraavat
    • päällekkäiset palvelutarpeen arvioinnit ja asiakassuunnitelmat
    • Asiakastietolaki teettää kaksinkertaista työtä kirjaamisen osalta ja so- ja te-lakien eriytyminen edistää siilojen pysymistä, kuitenkin hoivan osuudessa on paljon terveydenhuollon toimintaa, jota ei voi eriyttää asiakastyöstä
    • asiakkaiden auttaminen muiden palvelujen takaisinsoittopalveluihin soittamisessa.

Likimäärin kaikissa hukkajahdin tuloksissa on samoja yhdinominaisuuksia: tiedonhallinnan haasteet, päällekkäinen tiedonkeruu, kirjaamisen työnjako.Suoraan hoitoon liittyviä tekijöitä ovat: reseptit ja lääkehoito, ajanvaraus (mukaan lukien takaisinsoittopalvelu) ja hoitotarpeen arviointi, rutiinitarkastukset ja -kontrollit. Varsinaiseen hoitotapahtumaan liittymättömiä toimintoja olivat Kelan lausunnot ja ajoterveyden arviointi.

Hukkajahtien tulokset ovat varmasti tuttuja monelle - niin myös minulle. Läpi kaikkien löydettyjen hukkatoimien kulkee tiedonhallinta ja siihen liittyvät monet tekijät. Lainsäädäntö on edelleen haaste, kun on kyse tietojen keruusta ja käytöstä yli toimintarajojen - siis erityisesti terveydenhuollon ja sosiaalihuollon välillä. Mutta rajoja on myös niin terveydenhuollon kuin sosiaalihuollon sisällä. Toinen merkittävä rajoite liittyy käytössä olevien tietojärjestelmien käytettävyyteen. Käytettävyydessä on puolestaan monia ongelmakohtia - ehkä voisi puhua sisältöongelmista ja teknisistä ongelmista,

On myös tärkeätä havaita, että hukkajahdin kohteena ovat myös ns. toissijaiset tehtävät. Jos ensisijaiset tehtävät liittyvät varsinaiseen hoitoon / palveluun, niin toissijaisia tehtäviä ovat erilaiset lausunnot. Sellaisia välimaastoon jääviä tehtäviä ovat myös erilaiset kontrollit, seurannat sekä niistä tehtävät raportit. Näihin kaikkiin tehtäviin voidaan liittää hyvinvointi- ja terveyshuödyn arviointi. 

Hukkajahtia voidaan tietysti ratkaista digitalisaation keinoin. Itse asiassa digitalisaatio on eräs keskeinen ratkaisu myös rahapulaan, henkilöstöpulaan, palvelujen saatavuusongelmiin ja moneen vähäimpään ongelmaan. Digitalisaation ilosanomaa on levitetty aktiivisesti vähintään 10-20 vuotta - riittääkö sekään. Yksinkertainen selitys on, että pelkkä toiminnan digitalisointi ei auta. Pitää ravistella koko toimintakukttuuria. Ja sehän nyt on vasta hankalaa.

Mitä itse nostaisin esille hukkajahdin tuloksista?

  • lääkehoito niin terveydenhuolossa kuin sosiaalilhuollossa
  • soten asiakassuunnitelmat. 

Lääkehoito on hyvä esimerkki toiminnan ja tiedonhallinnan kokonaisuudesta. Lääkemääräykset antaa lääkäri. Periaatteessa hänellä pitäisi olla kokonaiskäsitys potilaan tilasta sekä käytetyistä lääkkeistä. Näin ei kuitenkaan monesti ole. Vuosien ja vuosikymmenten aikana on kukin lääkäri tehnyt päätökset sen hetken ongelman ratkaisua varten. Periaatteessa diagnosointi ja diagnoosin antaminen on edellytys reseptin kirjoittamiselle. Näin ei monestikaan ole varsinkaan, kun jälkikäteen tutkitaan käytettävissä olevia tietoa (esim.kanta-arkistosta). Duodecim oy on rakentanut Terveysporttiin lääkityksen kokonaisarviomenetelmän. (https://www.duodecimlehti.fi/duo12968) Aluksi inventoidaan potilaan lääkitys ja indikaatiot. Indikaatiolla tarkoitetaan lääkkeen käyttöaihetta. Siihen puolestaan oleellisesti liittyy diagnoosin määrittely. Jos ei ole mitään tietoa tästä olemassa, taulukko saa punaisen  merkinnän "ei indikaatiota". Periaatteessa sellaista lääkettä ei potilas tarvitse. Tämän jälkeen kirjataan mukaan laboratoriomittaustulokset sekä viitearviot, joiden avulla voidaan tulkita mahdolliset poikkeamat normaalista. Muistutteet puolestaan lääkityksen muuttamiseen liittyviä kehoitteita. Se voi sisältää suosituksen lääkityksen lopettamisesta tai käytön muuttamisesta. Haittavaikutusprofiilin avulla voidaan selvittää lääkkeiden sivuvaikutukset ja niiden haittariskit. Järjestelmä on kehitetty jo vuosia sitten. No asiassa on vain kaksi keskeistä ongelmaa. 1) Käytettävissä olevat tiedot ovat puutteellisia. 2) Käyttäjiä on vain muutama henkilö Suomessa. Minulla on ajankohtaista kokemusta erään läheisen lääkelistasta ja sen arviointiprosessista, mm. diagnoosien kirjaaminen on heikkoa. Surullista tiedon laatua!

Soten asiakassuunnitelmat on vuosien varrella rakennettu suunnitelma kerrallaan - siis siiloissa.Tällä asialla on kaksi puolta: 1) asiakkaalla voi olla useita rinnakkaisia asiakassuunnitelmia, joiden tietojen kirjaaminen tapahtuu suunnitelmasta vastaavan henkilön toimesta  - siis tehdään osittain päällekkäistä työtä kirjaajien kesken, 2) asiakassuunnitelmia käytetään organisaatiolähtöisesti  eikä asiakaslähtöisesti. Pahimmillaan jopa lainsäädäntö estää tietojen hyödyntäminen asiakkaan tarpeisiin yli siilorajojen. Sosiaalihuollossa asiakassuunnitelmat ovat pakollisia, mutta terveydenhuollossa näin ei ole. Kuitenkin varsin usein asiakkaalla on sosiaalisten ja terveydellisten ongelmien kokonaisuus. Hukkajahdin yksi palkituista olivat päällekkäiset palvelutarpeen arvioinnit ja asiakassuunnitelma: "Nykyiset sosiaalihuollon palvelutarpeen arviot ja asiakassuunnitelmat ovat organisaatiolähtöisiä. Kukin sosiaalihuollon ja terveyshuollon viranomainen ja kukin sosiaalihuollon palvelu tekee asiakkaan (yksilö tai perhe) kohdalla oman suunnitelman ja palvelutarpeen arvion. Vaihdetaan useat palveluntarpeen arviot ja suunnitelmat yhteen yhteiseen palvelutarpeen arvioon, joka sisältää myös palveluiden tavoitteet ja suunnitelmat. Sen sijaan, että esim. vammaispalveluissa, työvoimapalveluissa, aikuisten sosiaalihuollossa, lasten sosiaalihuollossa ja lastensuojelussa tehdään oma arvio asiakkaan tilanteesta heidän näkökulmastaan käsin, kootaan asiakkaan verkosto hänen ympärilleen ja tehdään yksi yhteinen palvelutarpeen arvio. Tähän palvelutarpeen arvioon määritellään ihmislähtöisesti kaikki asiakkaan tarvitsema tuki ja määritellään palvelut, joilla tarpeeseen voisi vastata." (https://vaikuttavuusseura.wordpress.com/2023/11/29/sosiaalihuollossa-hukkaa-synnyttavat-huono-tiedonkulku-hankala-kirjaaminen-ja-paallekkainen-tyo/)

Tässä on kaksi ehdotusta hyvinvointialueille uuden vuoden lupauksiksi. Suoraan ei liene laskettu, mitä kustannussäästöjä näiden kahden kokonaisuuden toteuttamisesta koituisi. Aiheissa on kuitenkin muutama hyvä perustelu ottaa ne toteutukseen: Ne ovat tärkeitä kaikille hyvinvointialueille. Niiden jatkotyöstäminen ja mallintaminen voidaan tehdä yhteistyössä alueiden kesken. Ne perustuvat vaikuttavuusseuran kilpailun tuloksiin. Ne "leikkaavat" omalta osaltaan alueiden tiedonhallinnan ydinkysymyksiä. Ja vielä kaiken lisäksi molemmat ovat omalta osaltaan edistämässä asiakkaan etua, ei pelkästään organisaation etua.

Hukkajahtiin liittyen HS:N mielidesivulla 20.12.2023 esitellään sosiaalihuollon asiakastyötä sujuvoittavaa 3X10D elämäntilannemittari. Ratkaisuksi jalostui 3X10D-mittari ja sen digitaalinen hyödyntäminen asiakastyössä. Tällä helpolla ja nopealla ihmislähtöisellä kokonaishyvinvoinnin mittarilla, jossa asiakkaalta itseltään kysytään arviota arjen sujumisesta, hyvinvoinnin mahdollistajista, sosiaalisista suhteista sekä psyykkisistä voimavaroista, voidaan eri sektorit yhdistävästi kartoittaa asiakkaan tilanne ja tuen tarpeet. Se toimii tavoitteiden asettamisen ja seurannan välineenä. Numeraalisena arviona se tuottaa myös vertailukelpoista kokemustietoa hyvinvoinnista ja tuen tarpeista, eli sen avulla voidaan myös osoittaa toiminnan vaikuttavuutta. https://www.hs.fi/mielipide/art-2000010060598.html

tiistai 5. joulukuuta 2023

Vaikuttavuusinvestointi - osa 2: ratkaisuko hyvinvointialueiden rahoituskriisiin

Kuva: Claude Joseph Vernet'n maalaus Haaksirikko (1759)

Sotea uhkaa haaksirikko - menojen kasvu räjäyttää velkapommin. Näin raportoivat Kauko Koivuniemi ja Ilmo Parvinen mielipidekirjoituksessaan 2.12.2023 Talouselämä-lehdessä.(1) Kirjoittajat jatkavat pääministeri Orpon kuvamaailmaan sotelaivasta. "Törmääminen jäävuoreen tai ajo karille on parempi vertauskuva. Sote-laiva saateltiin väestön tarpeisiin, teknologisiin mahdollisuuksiin ja alan osaamiseen nähden jo alun alkaen 1.1.2023 väärälle reitille, miltä paluu onnistuu vain suurin ponnistuksin. Monimutkaisen järjestelmän tilannekuvaa hämärtää se, että laivassa olijoilla ja sinne päässeillä menee (vielä) suhteellisen hyvin. Laiva laitettiin liikkeelle puutteellisin lähtö- ja taustatiedoin. Ministeriöt laskevat yhä uudelleen rahoituksen riittävyysreittiä eli kokonaiskustannusten kestävää kasvu-uraa ( + 3.5%/v ) verraten sitä nykykurssiin (+7.5%/v ). Kurssin kääntäminen ilman valtaa ja vastuuta tuloksista ei onnistu.VM laski ”sotelaivan” vuoden 2023 nettomenoiksi hallitusohjelmaan 23 miljardia euroa. Lokakuussa se oli 23,7 miljardia. Tilinpäätösluku tulee olemaan noin miljardin tätä suurempi. Menokasvu koko ”laivan” ensimmäisenä liikuntavuotena on yli 10 %, kun menojen piti laskelmien mukaan pysyä täysin hallinnassa.Jos tätä menoa jatketaan, hallitus joutuu ottamaan lisävelkaa sotemenojen hallitsemattomuuden vuoksi vuoteen 2027 mennessä vähintään 10 Mrd. "  Arvioin nyt, voisiko tuosta 1-osassa esittämästäni vaikuttavuusinvestoinnista olla ideana hyötyä tähän sotea uhkaavaan haaksirikkoon. (ks. https://ollintuumailut.blogspot.com/2023/11/vaikuttavuusinvestointi-osa-1-mika-tama.html) .

Rahoituskriisi. Yksinkertaistan nyt hyvinvointialueiden rahoituskriisin ja vaikuttavuusinvestoinnin yhteydet. Rahoituskriisissä ratkaistaan ajankohtainen (jo aikoja sitten ratkaistavaksi asetettu) tavoite alijäämän poistamiseen, kustannuskriisin hallitsemiseen. Nyt kaikkien muiden tavoitteiden edelle on noussut kaikilla hyvinvointialueilla kustannusten leikkaaminen. On selvää, että vaikuttavin leikkaaminen voidaan toteuttaa ainakin kahdella tavalla: 1. henkilöstöä supistamalla eli henkilöstökuluista, 2. ostopalveluja supistamalla. Nämä leikkaukset tietysti iskevät suoraan palvelutoimintaan, jossa vallitsee entuudestaan merkittävä palvelujen kysynnän ja tarjonnan epäsuhta. Nämä tekijät vaikuttavat suoraan palvelujen kysyntään joko pitkittyvinä jonoina, alihoitoina, hoidon piilotarpeena tai kääntymisenä yksityisten palvelujen käyttöön (mikäli niitä on tai henkilöllä on maksuvalmiutta). Rahoituskriisi voidaan osittain ratkaista myös tehostamalla palvelutuotantoa tai poistamalla turhia palveluja tai turhaa tekemistä. Vaikuttavuusseuran järjestämä "vaikuttavuuden hukkajahti" tuotti terveydenhuoltoon ja sosiaalihuoltoon liudan ehdotuksia, joista moni ehdotus edellyttää myös lainsäädännön muuttamista. (2). Ideat ovat yksittäisiä ja niiden rahallisia vaikutuksia ei ole kattavasti selvitetty eikä myös toteutusmahdollisuuksia realisoitu. Rahoituskriisin negatiiviset vastavoimat ovat kaikilla toimijoilla tiedossa. Ikääntyvä väestö lisää palvelutarvetta sekä huoltosuhteen epätasapainoa (kestävyysvajetta). Lääketieteen ja terveysteknologian kehitys lisää sekä kustannuksia että houkuttelee esille uusia palvelutarpeita. Medikalisaatio lisää ihmisten ja myös palveluntuottajien mahdollisuuksia inhimillisten ongelmien ratkaisuun palvelujen avulla. Rahoituskriisin ratkaisut keskittyvät palvelutuotantoon, korjaaviin toimenpiteisiin. Vain noin kymmenesosa sosiaali- ja terveydenhuollon varoista kanavoidaan ongelmien ehkäisyyn, vaikka se tulisi pidemmällä aikavälillä selvästi edullisemmaksi kuin ongelmien hoitaminen.Tällä viimeisellä virkkeellä perustellaan vaihtoehtoista ajattelua myös rahoituksen ratkaisuun eli vaikuttavuusinvestointeja ennaltaehkäisevään toimintaan. Niin toistaiseksi puuttuu kokonaisvaltainen systeemiseen johtamiseen perustuva näkökulma.

Mihin ongelmaan vaikuttavuussijoittaminen? Vaikuttavuussijoittaminen voidaan tehdä ongelmaan, joka muutoin ratkaistaan perinteisin tavoin - siis kilpailutuksen avulla tai suorilla ostopalveluiden käytöllä. Kilpailutus voidaan toteuttaa lähtemällä tavoitteesta ja sen toteutuksesta. Helsingissä kuulema kilpailutettiin terveysasemia asettamalla tavoitteeksi hoitojonon purku. Yhdistettiin siis selkeästi mitattavissa oleva potilashoidon tavoite sekä toteutuksen hinta. Mutta myös on lähdetty selvittämään tutkimuksellisin toimin, millainen ratkaisu on vaikuttavin. Verrokkitutkimuksen avulla on saatu selville, pureeko ongelmaan uusi ratkaisu paremmin kuin vallitseva toimintatapa. Nämä kaksi tapaa eivät kuitenkaan lähde ratkaisemaan ns. suuria ongelmia. 

Lähde: Nylander 2021, s. 13-24

Pohdiskelin tuota ongelmalähtöisyyttä kirjassani "hyvinvointi- ja terveyshyöty" (3). Oheisen kuvan ongelmanratkaisumallini on yhdistelmä, joka mielestäni sopii hyvin vaikuttavuusinvestointiin. Ongelman luonne määritellään. On ongelma mikä tahansa, se voidaan kuvata ilmiönä. Ilmiö voidaan operationalisoida tilannehuoneessa. Se on puolestaan yhdistelmä dataa, informaatiota, tietoa eri muodoissa (asiantuntijatietoa, kokemusasiantuntijatietoa jne.). Tilannehuoneessa rakennetaan mittarit ja niiden tavoitearvot. Tältä pohjalta tehdään päätökset, arvioidaan vaikutukset ja vaikuttavuus päätöksille. Kun yhdistetään inhimillinen tavoite /tulos sekä taloudellinen tavoite / tulos, voidaan puhua vaikuttavuusinvestoinnista. Kuitenkin helposti päädytään tavoitteenasetteluun puhtaasti organisaation kannalta (siis valtio, hyvinvointialue, palveluntuottaja), jolloin kansalainen / potilas / asiakas jää toissijaiseen asemaan. 

Soten mustat poksit. Kehittäessämme Kauko Koivuniemen kanssa eteenpäin pärjäämisen käsitettä, päädyimme nostamaan esille juuri kansalaisnäkökulman. Ilmailusta saadun idean pohjalta rakensimme soten mustat laatikot (kuvassa siniset sellaiset). Toinen laatikoista (POKSI B) kerää toiminnallista laatua kuvaavia mittareita, jotka mittaavat pärjäämisen tunnetta. Suosittelemamme esimerkit terveydenhuollossa on PEI-mittari (”kykenen tulemaan toimeen sairauteni kanssa”) ja sosiaalihuollossa Ensi- ja turvakotien liiton vaikuttavuusmittari (haittakokemukseni, suoriutumiseni, sosiaaliset suhteeni, turvallisuuden kokemukseni, toiveikkuuteni tulevaisuudesta). POKSIIN A kertyvät ja kerätään palvelujen teknistä laatua/hoitovastetta kuvaavat mittarit. Ihmisten luottamus omaan pärjäämiseensä kehittyy, kun otetaan huomioon molemmat laadun osatekijät. Myös palveluorganisaatioiden pärjäämisessä nousevat tasavertaisesti esille palvelun käyttäjien kokemukset ja palveluorganisaation toimintaprosessit. (4). Molemmat Poksit kohdistuvat henkilöihin, jotka ovat joko tulossa sotepalveluihin, käyttävät niitä tai poistuvat palvelujen piiristä. Ennaltaehkäisevä näkökulma Pokseista puuttuu samoin kuin yleisesti riskikäyttäytyminen. Näin tässä Kaukon ja Ollinkin mallissa jäävät kokonaiskustannukset kansalaisen näkökulmasta puutteellisiksi.

Vaikuttavuusinvestoinnin mittareissa yhdistetään inhimillinen laatu ja taloudellinen tulos. Mika Pyykkö korostaa, että tarvitaan perinteiset hallinnolliset sektorirajat ylittävää lähestymistapaa sekä useiden eri toimijoiden suunnitelmallista yhteistyötä. Tavoitteena on rakentaa vaikuttavuuden ekosysteemi. Tavoitteena on rakentaa mittarit, joiden avulla selvitetään, ovat halutut muutokset toteutuneet. Jotta voidaan puhua vaikuttavuusinvestoinnista, on sillä oltava tiedossa hyödynsaaja. Asiakas maksaa vain tuloksista. Terveydenhuollon tutkimuksesessa on käytetty hyväksi laatupainotettujen elinvuosien mittaria (QALY). Esim. Pohjois-Savon muistiterveysohjelmassa on käytetty tätä mittaria. (5)

Ihmiskeskeisyys. Kaverin vinkkaamana käsiini osui tuore (2023) Pekka Lavilan raportti "Ihmiskeskeinen vaikuttavuuslaskenta". (6). Tässä mallissa ylitetään niin tuo määrittelemäni vaikuttavuusinvestoinnin näkökulma kuin myös Kaukon ja Ollin soten mustat laatikot eli Poksit A ja B. Lavila perustelee: Ihmiskeskeisyydessä keskiössä on ihminen ja hänen monimuotoinen elämänsä erilaisine tapahtumineen ja tilanteineen . Palvelujärjestelmän nykytilaa kuvataan eri yhteyksissä termeillä palvelukeskeinen, tuotantolähtöinen, tehtäväkeskeinen, asiakaslähtöinen tai asiakaskeskeinen. Lavilan mallilla tarkoitetaan kokonaisarviota tarkastelun kohteeksi valitun elämäntapahtuman vaikutuksista hyvinvointiin ja kustannuksiin. Mallissa hahmotetaan ihmisen tarpeita ja elinkaarivaikutuksia, yksittäisen palvelun ja rajatun aikajänteen sijaan. Ihmiskeskeisessä vaikuttavuuslaskennassa ollaan kiinnostuneita niistä kompleksisen elämäntilanteen kehityskuluista, joita voimme ennakoida riittävällä tarkkuudella. 

Niin Kaukon ja Ollin käsitemaailmassa on kyse ihmisen pärjäämisen kokonaisuudesta. Lavila käyttää hyväksi mallinnuksessaan ns. ilmiökarttaa, jossa hän pyrkii kuvaamaan kaikki inhimillisen elämän käännekohdat. Tällaisessa laskentatavassa on tunnistettava monimutkaisten ilmiöiden kokoluokka ja monet laskentaan vaikuttavat epävarmuustekijät. Oleellista on tunnistaa ilmiön suuruusluokka. Nythän hyvinvointialueiden rahoituskriisissä on kyse valtavista rahasummista,. Suuruusluokat pyörivät sadoista tuhansista miljooniin, jopa kymmeniin miljooniin. Rahoitusongelmien ratkaisumallitkin pitäisi rakentaa suuruusluokan huomioon ottavaksi, jossa taustana on meidän kansalaisten pärjääminen.

Miksi ei etene, miten etenisi tämä vaikuttavuussijoittamisen ilosanoma? Pfizerin seminaarin paneelissa tiivistyivät asian perehtyneiden henkilöiden näkemykset (5):

  • Vaikuttavuusinvestoinneissa on pitkä aikajänne, kun hyvinvointialueiden ongelmien ratkaisussa on lyhyt aikajänne - rahoituskriisiin vastaaminen.
  • Vaikuttavuusinvestoinnin malli ei ole yhteensopiva valtiollisen rahoitusmallin kanssa.
  • Vaikuttavuuslähtöisen tavoitteen "myynti" päätöksentekijöille on haaste - usein se ei ole riittävän konkreettinen ja selkeästi mitattavissa.
  • Datan hyödyntäminen on edelleen haaste. Se on osin hajallaan ja keskenään vertailukelvotonta. Datalähteiden yhdistäminen on ongelmallista ja lainsäädännössä on edelleen enemmän estäviä kuin mahdollistavia elementtejä.
  • Toiminta on edelleen siiloutunutta - nyt hyvinvointialueisiin siiloutunutta. Tällaisen kulttuurin muuttaminen on pitkä tie.
  • Kiirekulttuuri suuntaa voimavarat akuuttien ongelmien ratkaisuun, kun taas esimerkiksi ehkäisevän työn haasteet ovat pitkäjänteisiä ja vaikeasti mitattavia.
Entä se eteneminen?
  • Edistettävä rohkeutta katsella eteenpäin ja saada aikaan uudenlainen toimintakulttuuri.
  • Edistettävä kansallisen tason ongelmien ratkontaa ja sitä kautta kansallisten ohjelmien rakentamista vuorovaikutteisesti eri osapuolten kesken. Itse asiassa hyvinvointialue voisi olla tässä tapauksessa järjestäjän sijasta tilaajan roolissa.
  • Myös ennaltaehkäisevien haasteiden osalta on vaikuttavuuden arviointi keskeistä.
  • Vaikuttavuussijoittaminen on tuotava valtion rahoituksen rinnalle, mutta myös ihmiskeskeinen vaikuttavuuslaskenta.
Mutta mitä vielä puuttuu?
  • Siilojen purku. Hyvinvointialueet eivät saa muodostaa uusia siiloja, vaan niiden välinen yhteistyö tulee rakentaa ekosysteeminomaiseksi toisiaan tukevaksi järjestelmäksi.
  • Kansalaisen pärjääminen keskiöön - ihmiskeskeiseen näkökulmaan. Vaikuttavuussijoitusten hakeminen pitää perustua kansalaisnäkökulmaan ja vain toissijaisesti organisaationäkökulmaan. 
  • Yksityisen ja julkisen rahoituksen integrointi vaatii pelisääntöjä toimijoiden välille. Muuten ei saada aikaan houkuttelevia riski-investointeja. Ostopalvelujen kansallinen kokonaisuus pitää läpivalaista.
  • Tiedonhallinnan kokonaisuus on arvioitava uudelleen ottamalla riittävästi huomioon yksilön tietoturva. Kansalliset ohjelmat mahdollistavat kokeilujen kautta uudenlaisen tiedonhallinnan mallin.

Viitteet

 (1) Ilmo Parvinen, Kauko Koivuniemi: Sotea uhkaa haksirikko - menojen kasvu räjäyttää velkapommin, Talouselämä 2.12.2023; https://www.talouselama.fi/uutiset/sotea-uhkaa-haaksirikko-menojen-kasvu-rajayttaa-velkapommin/c9b7e664-c3c3-4613-81f7-21b2f9160ac3

(2) Vaikuttavuusseura: hukkajahdit terveydenhuollossa ja sosiaalihuollossa;  https://vaikuttavuusseura.wordpress.com/hukkajahti/

(3) Olli Nylander: Hyvinvointi- ja terveyshyöty - ajopuusta aktiiviksi, BOD 2021, ss. 13-24

(4) Kauko Koivuniemi, Olli Nylander: Me pärjäämme - osa 10: men opimme, siksi pärjäämme - havainnot ja löydökset, 22.8.2023;  https://ollintuumailut.blogspot.com/2023/08/me-parjaamme-osa-10-me-opimme-siksi.html; Olli Nylander: Asiakkaan pärjääminen: uuden palvelukulttuurin avain, Tietoasiantuntijalehti 4.2023, ss. 26-27, lehti ilmestyi 31.10.2023; https://ollintuumailut.blogspot.com/2023/10/asiakkaan-parjaaminen-uuden.html

(5)  Pfizer-seminaari vaikuttavuusinvestoinnista lokakuussa 2023: Mika Pyykön (Aivoliitto), Petri Kinnusen (Siun Sote) ja Janne Martikaisen esitykset; Vaikuttavuusseuran webinaarin marraskuussa 2023 esitykset Mika Pyyköltä ja Janne Martikaiselta.

(6) Pekka Lavila: Ihmiskeskeinen vaikuttavuuslaskenta. Miten voimme lisätä yhtäaikaisesti hyvinvointia ja säästöjä, Raportti 2023;  https://www.google.com/url?sa=t&rct=j&q=&esrc=s&source=web&cd=&cad=rja&uact=8&ved=2ahUKEwiXp-6TyvWCAxW_DRAIHTpuAFIQFnoECBQQAQ&url=https%3A%2F%2Fihmiskeskeisyys.fi%2Fwp-content%2Fuploads%2F2023%2F04%2FIhmiskeskeinen-vaikuttavuuslaskenta-raportti-compressed.pdf&usg=AOvVaw3pWXOI9NB_PmRdnlJ7BF2R&opi=89978449