maanantai 20. heinäkuuta 2020

Hyödyn todentaminen - vaikea kysymys sosiaalihuollossa - kesäsarja 4, päivitys 26.7.2020

Hyvinvointi- ja terveyshyöty - kesäsarja: osa 4: Hyödyn todentaminen - vaikea kysymys sosiaalihuollossa - Ollin alustus aiheesta

Sarjan aikaisemmat jutut:

Sosiaalihuollon käsittely hyötynäkökulmasta on jotenkin vaikeampaa kuin terveydenhuollossa. Yritän nyt ymmärtää ja selittää tätä vaikeutta. Aineistoa on runsaasti eri vuosikymmeniltä ja myös 2010-luvulta. Sosiaalialan tiedonhallinnan sanastosta löysin oivan lähtökohdan. (1)
  • sosiaalipalvelun tarkoituksena on edistää asiakkaan sosiaalista hyvinvointia ja toimintakykyä sekä ehkäistä, vähentää ja poistaa sosiaalisia ongelmia; Sosmeta avaa sosiaalipalvelua 49 eri palveluun akkosjärjestyksessä adoptioneuvonnasta äitiyden selvittämiseen (2)
    • sosiaalityö on osa sosiaalipalvelua, jossa otetaan kokonaisvastuu sosiaalihuollon asiakkaan palvelutarpeiden arvioimisesta, tarvittavien sosiaalipalvelujen ja tuen myöntämisestä, kokonaisuuden yhteensovittamisesta muiden toimijoiden tarjoaman tuen kanssa sekä ohjataan ja seurataan tuen ja palvelujen toteuttamista ja vaikuttavuutta.
    • sosiaaliohjaus on osa sosiaalipalvelua, jossa arvioidaan sosiaalihuollon asiakkaan palvelutarpeita, ohjataa asiakas palveluihin, tuetaan häntä palvelujen käytössä ja elämänhallinnassa ja tehdään yhteistyötä eri tukimuotojen yhtgeensovittamiseksi.
    • omaishoidon tuki on osa sosiaalipalvelua, jossa tuetaan iäkkään, vammaisen tai sairaan henkilön hoidon ja huolenpidon järjestämistä kotioloissa omaisen tai muun hänen läheiosen työpanoksen avulla.
    • sosiaalipäivystys on osa sosiaalipalvelua, jossa annetaan sosiaalihuollon asiakkaalle välitön apu kriisitilanteessa ja järjestetään hänen kiireellisesti tarvitsemansa muut sosiaalipalvelut
Sosiaalityö on sosiaalihuollon kattavin käsite. Sosiaalipäivystys on tähän tiiviisti liittyvä käsite. Prosessimaisesti ajateltuna ensin tulee sosiaalityö ja sosiaalipäivystys, sitten sosiaaliohjaus ja omaishoidon tuki. Tämä on tietysti näkökulmakysymys. Voidaan myös ajatella, että ensin on akuutti sosiaalityö - mukaan lukien sosiaalipäivystys. Tämän jälkeen tulee sosiaaliohjaus. Ja lopuksi tulevat erilaiset sosiaalipalvelutehtävät,  joita ovat iäikkäiden palvelut, lapsiperheiden palvelut, lastensuojelu, perheoikeudelliset palvelut, päihdehuolto, työikäisten palvelut, vammaispalvelut.  Tietysti yksittäisen asiakkaan kannalta palvelujen tarve voi kohdistua useisiin palveluihin ja palvelutehtäviin. Joltain osin sosiaalipalvelut ja terveyspalvelut kohtaavat toisensa, mutta ei aina.

Toimintamalli sitoo sosiaali- ja terveydenhuollon palveluprosessit yhteen kuvaamalla prosessien tavanomaisen kulun, niiden väliset riippuvuudet ja vuorovaikutuksen. Asiakkuuden yhteinen toimintamalli ei korvaa esimerkiksi sosiaalihuollon palveluprosesseja tai terveydenhuollon hoitoprosessien vaiheita. Näin perustellaan Kanta-arkkitehtuuridokumentissa alla oleva kuva. (3)

Sosiaalityön ydin. Selvittelin itselleni taannoin, mikä sitten on sosiaalityön ydin. Löysin lähteeksi Aila-Leena Mathiesenin alustuksen Osaamiskeskuspäiviltä Seinäjoella 2017. (4)  Tein aiheen tiimoilta blogikirjoituksen, josta poimin tähän yhteyteen tuon sosiaalityön ytimen: 1. ihminen sosiaalisessa ympäristössään, 2. ongelma ei ole ihminen vaan tilanne, 3. sosiaalityöllä on kaksoismandaatti: apu ja kontrolli. Mielestäni nämä kolme tekijää voidaan yleistää osaksi koko sosiaalihuoltoa. Onkin tärkeää, että sosiaalihuollon ja sosiaalityön ollessa kyseessä, toimitaan sosiaalisen ympäristön muodostamassa verkostossa. Verkosto voi olla tietoinen ja kaikkien osapuolten hyväksymä, mutta se voi osittain olla myös tiedostamaton. Verkoston ydin on asiakas perheineen, lähipiireineen, virallisine läheverkostoineen (asuin-, koulu-, työ- ja harrastusympäristö). Verkostoon kuuluu myös laajemmin asuinympäristö ja viime kädessä kunnan palvelut ja muut julkiset palvelut, kuten poliisi, palokunta ja Kela (mm. toimeentulotuen perusosa).  Sosiaalityön ja sosiaalihuollon ongelmat nousevat esille ihmisten tilanteista sosiaalisessa ympäristössä. Tilanteillakin on ominaista verkostomaisuus ja ongelmien sekä avun tarpeen kasautuminen. On tietenkin niin, että joidenkin ihmisten riskit ajautua ongelmiin ovat suuremmat kuin toisten ihmisten riskit. Tähän liittyy sosiaalihuollon ja sosiaalityön kolmas tekijä eli tuo kaksoismandaatti. Miten ja milloin sosiaalihuollon ammattilaiset puuttuvat  ihmisten ongelmiin. Onko se luonteeltaan apu vai kontrolli. Se on keskeinen ristiriita koko toiminnassa. Tähän liittyy myös olennainen juridinen ero terveydenhuoltoon verrattuna. Sosiaalihuollossa päätökset tehdään hallinnollisina päätöksinä.

Sosiaalipalvelujen hyöty voitaisiin saada esille prosessikaavion avulla. Hoidon ja palvelun tarve syntyy. Ammattihenkilö arvioi palvelutarpeen (sosiaalityöntekijä). Palvelu suunnitellaan ja toteutetaan sekä arvioidaan. Ja siinä se sitten loppuu vai jatkuuko se määräämättömän ajan. Jos tämä yksinkertainen kuvaus yhdistetään  sosiaalityön ytimen kuvaukseen, saadaan aikaan moniulotteinen, moniongelmainen ja vaikeasti mitattavissa oleva kokonaisuus. Inhimillisten tekijöiden joukko prosessin eri vaiheissa on vaikeasti standardoitavissa. Miten arvioidaan tilanne, jossa on mahdollista ja tarpeen ammattiauttajan puuttuminen asiaan? Kokeeko auttamisen kohteena oleva henkilö tuon puuttumisen avuksi vai kontrolliksi? Jos yhteisesti koetaan, että ammattihenkilön puuttuminen on apu, voidaan ehkä hyötykin yhdessä arvioida paremmin kuin muutoin. Edettäessä prosessissa palvelukokonaisuuden suunnitteluun ja toteutukseen, voidaan myös rakentaa hyötynäkökulma esille. Laaja näkökulma hyödystä voidaan kytkeä "pärjäämisen" käsitteeseen. (5) Se pitää sisällään sekä sosiaali- että terveysnäkökulmat. Sosiaalilähtöisestä näkökulmasta voidaan nostaa esille toimintakyky- ja työkyky mahdollisina hyötynäkökohtina. Onko siis ulkoinen apu luonut ihmiselle paremman toiminta- ja/tai työkyvyn.

Avaimet hyötyyn? Löysin myös sosiaalityön hyödyn mittaamista koskevan 2010-luvulla aloitetun kehitystyökokonaisuuden -AVAIN-mittari. Mittari on hyväksytty osaksi THL:n koodistopalvelua 2017. Mittarin esittelyteksteissä todetaan seuraavaa: mittarin avulla pystytään tuottamaan tieto sosiaalityöstä, sen vaikutuksista sekä sosiaalityön asikakaina olevien ihmisten elämäntilanteista. Mittarissa on kolme pääosiota ja niiden alla yhteensä 43 osiota: 1) sosiaalityön tavoitteet, 2) sosiaalityön menetelmät ja toimintatavat (37 kpl), 3) tavoitteiden saavuttamista edistävät ja vaikeuttavat tilannetekijät (36 kpl). Mittaaminen tapahtuu prosessimaisesti edellä kuvatun toimintamallin mukaisesti. Tilannetekijät-osiossa asiakas ja työntekijä arvioivat yhdessä tavoitteiden saavuttamista. Tilannetekijät ryhmitellään seuraaviin osioihin: elämänhallinta, terveys, päihteet ja riippuvuudet, sosiaaliset verkostot ja ihmissuhteet, talous, koulutus, työelämä sekä asiakkaasta riippumattomat tekijät. Tilannetekijät liittyvät mm. seuraaviin asioihin: asiakkaan motivaatio, asenne ja jaksaminen, verkostoihin sekä laajempiin yhteiskunnan tekijöihin. Mittarin kattavuus on huima. Ulkopuolisen silmin en keksi juuri mitään tekijää, jota ei olisi jotenkin mainittu. Avain on mitä ilmeisimmin moniammatillisen yhteistyön tulos. Mittarin kehittämiseen osallistunut THL:n Minna Kivipelto viittaakin ulkomaisiin lähteisiin, että sosiaalityössä mittaaminen on yksi vaikeimmista tehtävistä. Syynä on, että sosiaalityö ulottuu myös elinolosuhteisiin ja palveluihin. AVAIN-mittari ei ole kattavasti käytössä - näin olen ymmärtänyt. (6)

Kokemuksia AVAIN-mittarista on. Tässä on vielä muutama poiminta mittarin hyödyistä: Sosiaalityön asiakkaiden elämässä toivottua edistystä (esim. työllistyminen, päihdeongelman hoito, talouden hallinta) tapahtuu yleensä pienin askelin ja tämä vaiheittaisuus pyritään saamaan mittarilla esille. Mittaamisen toistaminen määräajoin on edellytys sille, että työn vaikuttavuus pystytään osoittamaan. Kun sosiaalityön vaikutuksia tutkitaan, ei ole löydettävissä yhtä selkeää muutoksen aikaansaavaa tekijää eli mekanismia, vaan selittäviä tekijöitä on useita. Esimerkiksi rakenteellisilla seikoilla kuten palvelujen saatavuudella tai yhdyskuntarakenteella on keskeinen merkitys siinä, miten sosiaalityön vaikutukset näkyvät asiakkaan elämässä tai saadaanko työskentelyllä aikaan tavoiteltua tulosta. Mittarilla kootun tiedon avulla on esimerkiksi saatu tukea havainnoille, että talousvaikeuksista kärsivien asiakkaiden kohdalla tilannetta saadaan parhaiten eteenpäin käyttämällä useita, asiakkaan tavoitteiden saavuttamista tukevia menetelmiä. Pelkkä taloudellinen tuki ei auta asioiden eteenpäin viemisessä vaan lähinnä pitää tilannetta ennallaan. Mittari tekee sosiaalityötä näkyväksi, kun siinä seurataan perinteisten päätösmäärien ja käsittelyaikojen sijaan sitä, mitä sosiaalityössä varsinaisesti tehdään ja millaisten asiakkaiden kanssa työskennellään. Tuoreita kokemuksia en löytänyt nopealla haulla, mutta niitä varmasti on. (6)

Hyöty- ja vaikuttavuusnäkökulma näyttää rajallisesti toteutetulta sosiaalihuollossa. Jos tämä pitää paikkaansa, tarvittaisiin uutta sosiaalihuollon "ryhtiliikettä" sosiaalityön lisäksi eri palvelutehtävissä. Vanhustenhuollossa on kehitystyötä tehty runsaasti (RAI, RAVA, jne.). Lastensuojelun osalta löysin lähteen, joka antaa heikon kuvan kehitystyöstä: Lastensuojelun vaikuttavuudesta asiakkaiden hyvinvointiin on Suomessa niukasti tutkittua tietoa. Myös lastensuojelutyön vaikutusmekanismeja on tutkittu vähän. https://www3.uef.fi/web/tiedon-jaljilla/lastensuojelu Päihdehuoltoa on tutkittu vuosikymmeniä. Vaikuttavuuden ja hyödyn mittaamista on myös tutkittu ja hyödynnetty kentällä. Tämä vaatisi nyt pienen ajankohtaiskatsauksen tilanteesta 2020-luvulle. (7/ päivitys 26.7.2020) Vammaispalvelujen vaikuttavuutta on tutkittu mitä ilmeisimmin pitkään. Esim. kehitysvammalaitosten historia on pitkä ja moninainen. Palvelu on ollut vaikuttavaa, kun sitä saanut ihminen on tyytyväinen ja voi hyvin. Tämä lienee pätevä oletus minkä tahansa palvelun kohdalla. Palvelun tuottaminen asiakasta kuunnellen takaa parhaan vaikuttavuuden. Pitkäaikaisissa palveluissa on oleellista, että esimerkiksi hoito- tai kasvatussuunnitelma laaditaan yhteistyössä perheen kanssa. Kun tavoitteet sovitaan yhdessä, niin voidaan myös yhdessä arvioida palvelujen toteutuminen ja vaikuttavuus. Erityislasten ja heidän perheidensä palvelujen toteuttamisessa yhdistyvät monen ammattilaisen voimat. Riskinä pitääkin tunnistaa, että palvelujen hajanaisuus voi heikentää parasta vaikuttavuutta. Puutteita voi olla esimerkiksi tiedon kulkemisessa eri ammattilaisten välillä tai lapsen ja perheen mielipiteiden selvittämisessä, kuulemisessa ja kohtaamisessa. Näin kuvaa Rinnekotisäätiön asiakkuuspäällikkö aihetta. https://hoivajaterveys.fi/mita-vaikuttavuus-vammaispalveluissa-ja-miten-sita-mitataan/
Vammaispalveluista löytyy Sotemetasta vammaispalvelun toteuttamissuunnitelma, johon kirjataan sosiaalihuollon asiakkaalle annettavan vammaispalveluihin kuuluvan sosiaalipalvelun tavoitteet ja palvelun toteuttamisen yksityiskohdat. Muiden palvelutehtävien osalta Sotemetassa ei ole asiakirjarakenteita ainakaan vielä kuvattu. (2)

Hyöty irti asiakas-/palvelusuunnitelmien avulla. Terveydenhuollossa osa terveyshyötyajattelua on terveys- ja hoitosuunnitelma. Sosiaalihuollossa puhutaan joko asiakas- tai palvelusuunnitelmasta. Mallia voidaan periaatteessa soveltaa eri palvelutehtäviin - siis eri-ikäisten palveluihin tai eri ongelmaryhmiin. Tein taannoin STM:lle konsulttiselvityksen, jossa tuli esille tämä asiakassuunnitelma. Selvitysraportissa todetaan seuraavaa: "Kattavana vaatimuksena asiakassuunnitelma on uusi toimenpide. Sen lainsäädännöllinen velvoittavuus on vielä avoin[1] . Tähän asti on ollut useita palvelukohtaisia suunnitelmia kuten hoito- ja palvelusuunnitelma, hyvinvointisuunnitelma, osatyökykyisyyteen liittyvät suunnitelmat, kuntoutussuunnitelma. LAPEn projektissa on tehty määrittelytyö monialaiseksi sähköiseksi palveluksi.[2] Lapsiperheiden lisäksi suunnitelman rakennetta voitaisiin soveltuvin osin hyödyntää muissakin asiakasryhmissä. Suunnitelmaan voitaisiin integroida työ- ja toimintakyvyn arvio. Suunnitelman sisältö voisi olla yllä esitettyä mallia hyödyntäen seuraava: perustiedot, nykytilanne, oma arvio, aiemmat palvelut, suunnitelma ja tavoitteet, seuranta. Tietojärjestelmäpalvelu voitaisiin rakentaa seuraavin periaattein lainaten ”Yksi lapsi yhteinen suunnitelma”-dokumentista: ”Kansalainen tai puolesta asioija: Käyttäjien hyväksyntä yhteisen suunnitelman käsittelyyn järjestelmässä. Hyväksyttäviä henkilöitä olisivat ammattihenkilöt ja tukihenkilön roolissa toimivat henkilöt. Käyttäjien hyväksyminen tarkoittaisi myös tarvittaessa käyttäjien käyttöoikeuksien poistamista. Suostumuksen antaminen tietojen hakemiseen. Tällöin järjestelmä voisi hakea siihen liitetyistä eri toimialojen tietojärjestelmistä tiedot esimerkiksi asiakkuuksista eri palveluissa. Kun järjestelmä olisi koostanut taustajärjestelmistä tiedot asiakkuuksista, voisivat lapsi, nuori ja/tai hänen laillinen edustajansa katsella koostetta omista asiakkuuksista eri palveluissa. Suunnitelman laatiminen kirjaamalla tietoja järjestelmään sen rakenteiden mukaisesti. Tietojen kirjaaminen suunnitelman toteutumisesta eli suunnitelman toteutumisen ja sen mukaan etenemisen arviointi. Ammattilaisen tai tukihenkilö: Asiakkuuksia koskevan koosteen katselu. Suunnitelman laatiminen lapsen, nuoren ja/tai perheen kanssa sekä muiden tarvittavien asioiden kirjaaminen suunnitelmaan. Suunnitelman toteuttamista koskevien tietojen kirjaaminen.” (8)

Sosiaalipalvelujen hyöty on tämän läpikäyntini perusteella "vaikea rasti". Syitä on monia. Sosiaalisten ongelmien syntyyn vaikuttavat monet yhteiskunnalliset tekijät samoin kuin poistamiseen. Sosiaalipalveluilla on vain osittaiset vaikutusmahdollisuudet.  Hyötyyn ja vaikuttavuuteen liittyy oleellisena osana myös mitattavuus. Mitattavuus puolestaan yksinkertaistaa ongelmaa väkisinkin. Sehän ei ole hyvä asia sosiaalihuollon kannalta. Toisaalta jos hyötyä voitaisiin arvioida, mitata yksilötasolla ja sitä kautta myös väestötasolla, saataisiin niukat sosiaalihuollon voimavarat kohdennettua kansalaisten kannalta tasavertaisesti ja ehkä myös oikea-aikaisesti. Jäin myös miettimään, olenko löytänyt riittävästi lähteitä tälle jutulleni. Siis onko hyötyä ja vaikuttavuutta pohdittu ja toteutettu Suomessa kattavasti ja vaikuttavasti. Tähän kaipaan lisävalaistusta alan ammattilaisilta.


Viitteet


(2) Sosmeta sosiaalihuollon asiakirjarakenteiden ja metatietojen palvelu: asiakirjarakenteet, tietokomponentit, sanasto, palaute. https://sosmeta.thl.fi/sosmeta-publish-ui

(3) Kanta: Sosiaali-ja terveydenhuollon asiakas-ja potilastietojen kansallinen kokonaisarkkitehtuuri; Marika Pentikäinen, Anna Kärkkäinen, Juha Mykkänen, Jaakko Penttinen, Konstantin Hyppönen, Timo Siira, Marko Jalonen 2.110/2019

(4) Aila-Leena Mathiesenin alustus Osaamiskeskuspäiviltä Seinäjoella 2017.  http://ollintuumailut.blogspot.com/2017/11/sosiaalihuolto-eri-paria.html

(5) Pärjäämisen käsite: Avaan tätä kokonaisuutta myöhemmässä kesäsarjan osassa. Lyhyt kuvaus löytyy vanhasta blogikirjoituksestani sekä sen pohjana olevista teoksista: Kauko Koivuniemi, Kimmo Simonen: Kohti asiakkuutta, Ihmistä arvostava terveydenhuolto, Duodecim 2011; Kauko Koivuniemi, Doris Holmberg-Marttila, Päivi Hirsso, Ulla Mattelmäki: Terveydenhuollon kompassi, avain asiakkuuteen, Duodemim 2014; http://ollintuumailut.blogspot.fi/2013/03/ei-potilas-vaan-asiakas.html

(6) AVAIN-mittari:
(7) Päivitetty 26.7.2020: Marko Lempinen (Iltasanomat 25.7.2020): ”Suomessa päihderiippuvaisille ei ole tarpeeksi palveluja saatavilla” – Mikä järjestelmässä on vialla?
Iltasanomien toimittaja avaa asiantuntijahaastattelujen avulla nykytilanteen päihdepalvelujärjestelmästä, kuntien roolista sekä A-klinikkasäästiön omistaman A-klinikka oy:n monopolistisesta roolista palvelujen tuottajana. Jutussa käydään myös kriittistä keskustelua päihdehoidon hyödystä ja vaikuttavuudesta vaihtoehtoina korvaushoito ja kuntouttava hoito. Jutussa on tiukka johtopäätös: "Johtopäätös on yksiselitteinen, kysyipä asiaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) asiantuntijoilta, julkisen sektorin ulkopuolisilta palveluntuottajilta tai potilailta itseltään: suomalainen päihdehoitojärjestelmä ei toimi.....Erimielisyyttä yksityisten toimijoiden kesken herättävät ensinnäkin toisistaan poikkeavat hoitofilosofiat. Korvaushoitoihin uskotaan turvauduttavan ainakin osittain siksi, että ne ovat kuntoutusta halvempi hoitomuoto... – Kun hoidossa irrottaudutaan ongelmia aiheuttaneista päihteistä, tämä tuottaa isoja säästöjä lyhyelläkin aikavälillä. Korvaushoidolla ainoastaan ylläpidetään riippuvuutta, eikä se paranna elämänlaatua tai auta riippuvaisia eroon päihteistä, kahdeksan vuotta raittiina ollut Tuomaila sanoo. Useat alan pienimmistä toimijoista nojaavat täysin lääkkeettömiin, toipumiskeskeisiin hoitomenetelmiin, toisin sanoen kuntouttavaan järjestelmään....Oleellista olisi, että kunta antaisi päihderiippuvaisten itse valita, millaiseen hoitoon he haluavat. Ilman sisäistä motivaatiota sairaudesta ei voi toipua."
(8) Olli Nylander: Hallituksen kärkihankkeet: arkkitehtuurin iso kuva - yhteiset tietojärjestelmäpalvelut, 2018; https://docplayer.fi/113243063-Stm-karkihankkeiden-digipalveluiden-iso-kuva-olli-nylander.html
[1] vrt. perustuslakivaliokunnan lausunto PeVL 15/2018, 1.6.2018, 2.3.3. Asiakassuunnitelma: https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Lausunto/Sivut/PeVL_15+2018.aspx
[2] LAPEn projekti: ”Yksi lapsi – yhteinen suunnitelma”: http://stm.fi/julkaisu?pubid=URN:ISBN:978-952-00-3886-1, 2017
Lähettänyt klo
Tunnisteet: , , , , ,

1 kommentti:

  1. Anonyymi21. heinäkuuta 2020 klo 2.31

    Hei Olli, lähestyt asiaa palvelu- ja työntekijän tehtävälähtöisesti. Ihmisen kannalta tarvelähtöisyys hyödyn arvioinnin näkökulmana olisi tärkein: saiko ihminen apua niihin tarpeisiin, joiden vuoksi hän apua on tarvinnut, ja millaiset asiat sitä avittivat (palvelusysteemin ohella asioiden edistymiseen ovat voineet vaikuttaa myös ihmisen oman elämän asiat ja ihmiset). Tärkeimmät mittarit pitäisi olla ihmisen oma arvio miten hyvin tarpeisiin on saatua apua ja miten sovituissa asiakkuuden tavoitteissa on onnistuttu, sekä mikä on ihmisen oman arvion mukaan hänen hyvinvointinsa ja toimintakykynsä avun saannin toteuduttua. Kun olemme onnistuneet viipaloimaan auttamisjärjestelmämme niin, että ihmisen tarpeita arvioivat kutakin palvelutarvetta varten perustetut ammattilaiset, ei ihmistä tarpeineen voida kohdata kokonaisena vaan viipaloituna sen mukaan mitä palvelua hän on ymmärtänyt hakea, ja tätä palvelulähtöisen ajattelun mukaan sitten mitataan. ...pois palvelulähtöisyydestä, enemmän ihmislähtöistä lähestymistapaa myös hyötyjen ja vaikutustan arvioinnissa. Ihminen itse keskeisin informantti. Asiakkauusprosessin toimivuutta pitäisi mitata tästä näkökulmasta: mikä on hukkaa asiakkaana olevan ihmisen kannalta; mikä on päällekäistä ihmisen kannalta (kokonaisprosessimme ovat tehottomia: ihmisiä luukutetaan edelleen, ja annetaan sitä mitä palveluhyllyltä saattuu löytymään oli se ko.asiakkaan tarpeisiin soveltuvaa tai ei); mikä on tehotonta eli ei ole pystytty vastaamaan ihmisen tarpeisiin jne. ...LEAN-idean mukaan. Pitäisi katsoa asioita auttamisjärjestelmänä, ja pois palvelujärjestelmä-näkökulmasta.... Minkä ihmiset kokevat heitä auttaneen? - se, että kohdataan ihmisenä, kuunnellaan, varmistetaan, että jokaisella asiakkaana olevalla ihmisellä on joku luotettava toinen ihminen elämässään saatavilla, otetaan tarpeet huomioon ja saadaan apua juuri siihen, mihin apua tarvitaan - aika yksinkertaisia asioita, mutta meidän syteemijärjestelmällemme vaikeita saada tuotettua tiedoksi (asiakastietojärjestelmämme eivät näitä asioita kirjaa ja raportoi).

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)