API - liiketoiminnan vallankumous - ehkä?

 
API eli "Application Programming Interface" määritellään kirjassa seuraavasti: "Ohjelmistorajapinta, jonka avulla eri sovellukset voivat jakaa tietoa, toiminnallisuutta ja muita resursseja toisten kanssa. API voi olla REST API eli sitä voidaan käyttää internetissä ohjelmointikielestä riippumatta tai se voi olla tietyn ohjelmointikielen ja tai -kirjaston rajapinta." Ennen API-maailmaa tiedon jako eri osapuolten kesken perustui kahdenkeskisiin integraatioratkaisuihin. API on sen sijaan ymmärrettävä "töpseliksi", joka mahdollistaa tiedon virtaamisen monenkeskisesti. 

API-talous 101 on kirja, jossa yhdistyy liiketoimintasuunnittelu, tuote-ja palvelusuunnittelu sekä tietojärjestelmien suunnittelusta, testauksesta ja toteutuksesta tunnetut tavoitteet, menetelmät sekä tietohallintoratkaisut. (1) Kirja on moniaineksinen yhdistelmä toimintatapoja API-maailmaan. Kirjan tavoitteena on muuttaa perinteistä liiketoiminta-ajattelua hyödyntämällä API-tuotteita / palveluita organisaation sisällä sekä organisaatioiden välillä. Tavanomaisen kilpailuyhteiskunnan rinnalle API-talous tuo ekosysteemiajattelun, jossa APIt tuotteina ja palveluina tuovat eri osapuolille lisäarvoa nimenomaan keskinäisestä vuorovaikutuksesta, yhteistyöstä. APIn ympärille voidaan itse asiassa luoda kokonainen yllä olevan kuvan mukainen kylä: "API-talouteen tarvitaan koko "kylä" (kaikki toiminnot ostamaan, myymään ja kehittämään liiketoimintaa tukevia, tarkoituksenmukaisia ja turvallisia rajapintoja)." Luulisin, että kirja onkin tarkoitettu kaikille API-osapuolille. Kirja on siksi käsitettävä yleisteokseksi, jossa liiketoimintavastuulliset saavat uuden näkökulman koko liiketoimintaan. IT-puolen vastuutahot puolestaan joutuvat tarkastelemaan APIen kehittämistä tuote/palvelunäkökulmasta. (2)

Alusta. Ekosysteemi voidaan ymmärtää innovaatiiviseksi, teolliseksi systeemiksi, mutta myös markkinoinnin järjestelmäksi, jonka tarkoituksena on tuottaa lisäarvoa asiakkaalle. Jotta API-maailma saadaan asiakkaiden käyttöön, tarvitaan alusta. "Alusta on käyttäjien ja tuottajien vuorovaikutuksen mahdollistava ja alustan ulkopuolisia resursseja hyödyntävä ja niistä liiketoimintaa tekevä ratkaisu, usein digitaalinen."  Oheisen kuvan mukaan alustalla on omistaja, alustalle tarjottavien tuotteiden tuottajat, rajapintojen tarjoajat sekä tietysti asiakkaat.

APIn elinkaari muodostuu kirjan mukaan seuraavista vaiheista: 

1. tarpeen määritys: miten API luo arvoa? ketkä ovat asiakkaita? miten APIa tullaan käyttämään ja miten API palvelee asiakkaita?
2. kehittäminen ja testaus: pyritään käyttämään ns. MVP-menetelmää (Minimum Viable Product). Se on pienin mahdollinen kokonaisuus, jonka avulla voidaan mahdollisimman vähällä vaivalla todentaa asiakkaan tarpeiden tyydyttäminen. Menetelmä painottaa oppimisen nopeutta kehitysprosessissa. Kehittämistyössä käytetään hyväksi ketteriä menetelmiä. (SOA-manifesti). Kirjan kirjoittajien mielestä erityisen hyvin soveltuu ns. DevOps-menetelmä tähän (käsite perustuu sanoihin Developers - kehittäjät; Operations - tuotanto).
3. tuotanto
4. käytöstä poistaminen.

APIt voidaan kirjan tekijöiden mukaan jakaa kolmeen kategoriaan:

• sisäiset APIt; nämä voivat korvata osaa vanhoista tietojärjestelmistä tai tulla niiden rinnalle; sisäiset APIt haastavat koko sisäisen organisaation kaikki tason uudenlaiseen toimintaan ja voivat myös joutua ristiriitaan perinteisten tietojärjestelmäratkaisujen kanssa
• kumppani-APIt voivat olla jomman kumman kumppanin vastuulla tai yhteisellä vastuulla tuotettuja
• julkiset APIt ovat periaatteessa ilmaisia ja vapaasti kaikkien käytettävissä olevia tuotteita / palveluita; Avoin Data .fi-palvelu ylläpitää näitä avoimia rajapintoja.

Jotta koko API-kehittämisprosessi olisi tehokasta ja laadukasta sekä asiakaslähtöistä, tarvitaan "API-tyyliopas", joka sisältää seuraavat asiat: operaatioiden ja parametrien nimeämiskäytännöt, versiointi, virheenkäsittely, tietoturvakäytännöt (tunnistus, pääsynhallinta), tietomallit (käytetyt standardit), käytettävät metodit (CRUD) ja niiden mahdolliset vastaukset eri tilanteissa. Lisäksi tarvitaan sekä tietoturva- että käytettävyysauditointiprosessi. Ja lopuksi tarvitaan vielä mittarit, millä koko prosessia ja lopputulosta voidaan arvioida sekä jatkuvasti parantaa. Kaikki tämä edellyttää API-hallintajärjestelmää.

Kulttuuri- ja liiketoimintamuutos. Kysymys on mielestäni melkoisesta yrityskulttuurin sekä IT-järjestelmien kehittämiskulttuurien uudistamisesta. Kirjoittajat vyöryttävät esille paljon kehittämiskohteita ja uudenlaisia näkökulmia jo koeteltuihin työskentelytapoihin. Kun mennään vielä yksittäisen yrityksen ulkopuolelle, tarvitaan ekosysteemin luomisessa eri osapuolten keskinäistä luottamusta ja uuden yrityskulttuurin omaksumista. On kyllä haaste. Tietojärjestelmien kehittämisessä ei riitä pelkästään ketterien menetelmien omaksuminen. Tarvitaan myös API-ajattelun tuomista perinteisten integraatioratkaisujen rinnalle tai sijalle. Näin kun pohdiskelen asiaa, olisi varmaan ollut hienoa saada kirjoittajilta jonkinsorttinen SWOT-analyysi ja riskianalyysi niin yritystasoisena toimintana kuin ekosysteemin toimintana.

Viitteet

(1) Jarkko Moilanen, Marjukka Niinioja, Marko Seppänen, Mika Honkanen: API-talous 101. Alma Talent oy 2018

(2) API-talous - käsitteenä on kirjassa sen loppusivuilla esitetty seuraavasti: "API-talous tarkoittaa, että yritys hyödyntää toisilla organisaatioilla olevia resursseja (esim. data tai toiminta) tehokkaasti ja
 nopeasti tuottaakseen lisäarvoa omille asiakkailleen. Hyödyntämisessä rakennuspalikoita ovat omat ja toisten tarjoamat julkiset rajapinnat (maksulliset tai ilmaiset) sekä kehittäjäyhteisöt, joita hyödyntämällä yritys pystyy vastaamaan nopeammin muuttuviin ja ennakoimattomiin asiakastarpeisiin. API-taloudelle luonteenomaista on kilpailu sovelluskehittäjien suosiosta ja ensisijaisina asiakkaina pidetään sovelluskehittäjiä. Toisin sanoen tarjotaan palveluita yrityksiltä kehittäjille."
 
Poimin Googlaamalla kaksi muuta lähdettä, joissa on esitetty sekä API-talouden että APIn käsitteet. Käsillä olevaan kirjaan verrattuna Digian ja Alfamen dokumentteja on pidettävä enemmänkin kyseisten yhtiöiden mainosmateriaalina, kun taas arvostelemani kirja on riippumaton yksittäisistä yrityksistä. Poimin nämä kaksi firmadokumenttia vertaillakseni, miten ovat määritelleet APIn verrattuna kirjan määritelmiin.

•  Näin surfaat API-talouden aallonharjalla. Pelasta liiketoimintasi disruption hyökyaallolta API-rajapintojen avulla. Digia 2018.

"Mikä on API-rajapinta?

API:t eli ohjelmointirajapinnat toimivat ikään kuin polkuina, joita pitkin tarvittava tieto kulkee hallitusti järjestelmästä, laitteesta tai verkkopalvelusta toiseen. API-rajapinnat eroavat perinteisistä järjestelmäintegraatioista siten, ettei jokaista järjestelmää varten tarvitse enää luoda erillisiä polkuja, vaan riittää, että on olemassa yksi API-rajapinta, jota pitkin tieto kulkee kaikkien tarvittavien osapuolten ja järjestelmien välillä.

Mitä on API-talous?

API-talouden hyöty perustuu siihen, että yritykset jakavat tietoa kumppaniverkostoilleen hallitusti

rajapintojen kautta. Uutta arvoa muodostuu, kun liiketoimintaa kehitetään verkostomaisessa yhteistyössä eri toimijoiden kesken rajapintojen tarjoaman tiedon ympärille. API-talouden uudet liiketoimintamallit eroavat siis merkittävästi perinteisistä sekä ekosysteemiulottuvuuden että teknologian keskeisen roolin takia. Käytännössä API-rajapinnat ovat usein liiketoiminnan digitalisoimisen perusedellytys." https://resources.digia.com/hubfs/Oppaat/N%C3%A4in-surffaat-api-talouden-aallonharjalla-opas.pdf?t=1535133309668&utm_campaign=Integraatio&utm_source=hs_automation&utm_medium=email&utm_content=63422619&_hsenc=p2ANqtz-9piKv3GD4ZPJyHOPw0nX_NN6uVjE36g0UZtX0pzttNr3vs6gcAMqlngJzElJtUH_jh3snB2hgBPpg3eLbrtJb7BWGcqw&_hsmi=63422619
  

• Avain ketterän liiketoimintastrategian toteuttamiseenAPI-ohjelmointirajapintaopas IT-päättäjille. Alfame 2018

"API eli Application Programming Interface on

ohjelmointirajapinta, joka kuvaa vuorovaikutuksen tarjottujen palveluiden kanssa. Se rajaa riippuvuudet varsinaisen toteutuksen ja asiakkaan välillä minimiin eli on eräänlainen menettely löyhään sidontaan. API:a käyttämällä saadaan siis liiketoimintaan teknologia- ja toimittajariippumattomuutta, mikä taas lisää jatkokehitysmahdollisuuksia ja taloudellisia etuja. Ilman rajapintamäärityksiä sovelluksista tulee monoliittisia, jossa kaikki tarjotut toiminnoton sidottu kiinteästi yhteen. Silloinyksikin muutos voi heijastua koko toteutukseen ja aiheuttaa ennalta tuntemattomia ongelmia. Sen vuoksi sovelluksille määritetään komponenttiarkkitehtuureja ja lisätään rajapintoja komponenttien vuorovaikutuskohtiin, jotta osia olisi mahdollista kehittää tai korvata riskittömämmin."

https://www.alfame.com/hubfs/files/Avain%20ketter%C3%A4n%20liiketoimintastrategian%20toteuttamiseen.pdf 

Pirulliset ongelmat 2.0: tieto päätöksenteossa, päivitys 23.8.2018

Sitra järjesti työpajan 16.8.2018 pirullisista ongelmista julkisessa päätöksenteossa. (1) Se on osa Sitran hanketta, joka valmistuu vuoden vaihteessa. Jostain syystä minutkin oli kutsuttu mukaan 30 hengen työpajaan ratkaisemaan kevyitä, sotkuisia ja pirullisia ongelmia. Kyllä niitä julkisessa päätöksenteossa riittää. Monia tuli esille enkä minä esittänyt sitä, että soteuudistus olisi pirullinen ongelma. Ei kyllä se oli joku toinen. Hieno avaussessio valoitti meille, mitä pirullisilla tai viheliäillä ongelmilla tarkoitetaan. Itse asiassa oheinen kuutio oli koko tilaisuuden lähtökohta. Vaasan yliopiston tutkijat ovat jatkaneet tämän aiheen parissa. Muutama vuosi sitten ilmestyi kirja, jonka minäkin arvioin blogissani. (2) Nyt tämä kuutio saa maailmanensi-iltansa tieteellisessä artikkelissa.

Ollin prosessikaavio ongelmanratkaisusta / pirulliset ongelmat

Pohdin vielä jälkeen päin tätä ongelmanratkaisun maailmaa prosessiajatteluna. Tein aiheesta oheisen kuvan. Prosessi alkaa ongelman esiin kaivamisesta ja päättyy tehdyn päätöksen vaikuttavuuden arviointiin. Voisihan se jatkua siirtymänä uuteen ongelmaan jne. Prosessin vaiheet voisi kuvata seuraavasti:

• Ongelma kaivetaan esille: joku henkilö, organisaatio, yhteisö toteaa, että asiat nyt eivät ole kunnossa - "tarttis tehrä jotain nyt eikä 15 päivä".
• Yhdessä tai erikseen pohditaan, että haastavahan se ongelma on. Monet asiat eivät ole kohdallaan johtuen tästä ongelmasta. Päätetään systematisoida ongelmaa ja selvitetään, onko se tosi pirullinen, muuten vain sotkuinen vai kevyt sellainen. Jos ongelma on tosi pirullinen, ei siihen itse asiassa ole löydettävissä parasta mahdollista ratkaisua. Jos ongelma on sotkuinen, voidaan periaatteessa sotku selvittää ja löytää siihen erilaiset ratkaisut. Jos ongelma on kevyt, siihen on  jo olemassa ratkaisuvälineet. Samantyyppisiä keveitä ongelmia on aiemminkin ratkottu.
• On niin tai näin niin ongelma on joka tapauksessa ilmiö. Ilmiö on monenkirjavan ongelman positiivinen käsite. Ilmiötä voidaan tarkastella, tutkia, selittää monesta näkökulmasta ja monin menetelmin. Myös ilmiön mittaaminen voi koostua useista mittareista. Muuttamalla ongelma ilmiöksi, se voidaan sitten jotenkin saada näkyvään, käsin kosketeltavaan muotoon.
• Ilmiötä tarkastellaan tilannehuoneessa. Tulee kyllä mieleen, että tämä tilannehuoneen käsite on perua jostain militäärisestä ajattelusta - johtokeskus tms. Tilannehuone voi olla itse asiassa ihan aito fyysinen tila tai myös tietysti nykyään virtuaalinen sellainen. Tilannehuoneessa ovat kaikki keskeiset ilmiöön liittyvät tekijät, osapuolet ja tiedot käytössä. Näin se ilmiön tilanne selviää ja taustalla oleva ongelma voidaan luokitella kevyeksi, sotkuiseksi tai pirulliseksi.
• Tehdään sitten päätös, miten homma hoidetaan kotiin. 
• Päätöksen jälkeen palataan jossain sovitussa vaiheessa tilannehuoneeseen ja katsotaan, onko päätöksestä seurannut jotain. Tehdään siis taas tilannearvio.
• Tilannearvion pohjalta tehdään sitten vaikuttavuuden arvio. Se tietysti riippuu ongelman luonteesta. Kevyen ongelman ratkaisun arvio on paljon helpompaa kuin sotkuisen tai pirullisen ongelman. Mutta kaikissa tapauksissa vaikuttavuuden arviointi sinänsä on oma haasteensa - jopa pahimmillaan sekin pirullinen ongelma.

Yksilötasolla voitaisiin ottaa esimerkiksi vaikkapa perinnönjako. Perilliset (tai perillinen) toteavat, että jotain pitää tälle edesmenneen sukulaisen (omaisen) omaisuudelle tehdä. No onhan se haastava kaikissa tapauksissa. Kevyeksi ongelman voi hahmottaa, kun perillisiä on yksi ja omaisuuskin on selkeä kokonaisuus (vaikkapa asunto). Sotkuiseksi ongelma tulee, kun perillisiä on useita ja omaisuuttakin on monensorttista. Pirulliseksi ongelma muodostuu, kun monilla perillisillä on keskinäisiä intressejä, kaunaa, vihaa, erimielisyyttä edesmenneen omaisen toimista sekä vielä kaiken lisäksi kummallinen testamentti. Kaikesta huolimatta kyse on ilmiöstä nimeltä "perinnönjako". Tilannehuoneessa ovat tietysti kaikki osapuolet ja lisäksi ulkopuoliset juridiset voimat. Dokumenttejakin on monenlaisia. Näistä kaikista aineksista seuraa päätös, joka on joko kevyt - siis helppo ja kaikkien kannalta oikeudenmukainen tai sotkuisuuden selvittyä käypä tai riitainen, pitkittyvä pirullinen prosessi. Siitä sitten uudelleen tilannehuoneeseen joko kerran tai lukemattomia kertoja. Ja sitten vaikuttavuus voi olla monenlainen - kukaan ei ole tyytyväinen, suurin osa omaisuudesta valui ulkoisten selvittelijöiden käsiin -- siis pahin skenaario vaikutuksista. Tai onni kukoistaa perillisten päästessä nauttimaan perinnöstään.

Enpä ala tekemään soteuudistuksesta vastaavaa esimerkkiä. Lyhyesti voi todeta, että ongelma on pirullinen. Viisi tuotantokautta on sitä ratkottu ja kuudes häämöttää edessä. Vaikutuksia eri tuotantokausien prosesseista ei ole kunnolla tehty. Onko edes opittu - no on varmaan jotain.  No ehkä se on opittu, että joidenkin mielestä kyse on kesystä ongelmasta, toisten mielestä sotkuisesta ongelmasta ja tietysti joidenkin mielestä pirullisesta ongelmasta.

Päivitys 20.8.2018: Tarja Heino kommentoi FB:n puolella tilannehuonekäsitettä seuraavasti:
"Dialoginen tila, jossa implisiittinen ja eksplisiittinen tieto kohtaa/vaihtuu ja tuottaa uutta tietoa/ymmärrystä." Tarja on tutkinut ja kehittänyt lastensuojeluun liittyvää läheisneuvonpitoa tämän periaatteen perusteella. Se on puolestaan lainattu Ikujiro Nonakan 2001 luomasta teoriasta, miten tieto luodaan Ba:na. Ba on paikka, missä tieto luodaan, jaetaan ja hyödynnetään. Ba on tila, jossa tällainen vuorovaikutus toteutuu. Näin luodaan joukko uutta vuorovaikutusta. Paikassa yhdistetään piilevä, hiljainen kokemustieto ja näkyvä, täsmällinen tieto. Oheinen kuva on lainattu Nonakan etc. artikkelista. (Lähteet: Tarja Heino: Lapsen tieto tutkimuksessa ja käytännössä, teoksessa Hänninen etc: Toinen tieto, Saarijärvi 2005; Nonaka, Ikujiro & Konno, Noburo & Toyama, Ryoko (2001): Emergence of "Ba". A Conceptual Framework for the Continuous and Self-transcending Process of Knowledge Creation teoksessa Nonaka, Nishiguchi (eds) Knowledge Emergence. https://www.yumpu.com/en/document/view/4109582/seci-ba-and-leadership-a-unired-model-of-dynamic-knowledge-)


Päivitys 21.8.2018: Matti Rimpelä kommentoi aihetta FB:n puolella seuraavasti:
”Pirullinen ongelma” on hokema, johon sisältyy vakavan joukkoharhan vaara. Se on tyylipuhtaasti ongelmasuuntautunut ja pinnallinenkin. Siirtää huomion ihmisten kokeman huolen luonnehdintaan sen sijaan, että johtaisi pohtimaan, miksi ihmiset kokevat usein pirullisiksi haasteet, joille on valmiina helppo ja aivan ilmeinen ratkaisu. Pidän keskustelua ja pohdintaa ”pirullisista ongelmista” jopa hieman populistisina. Pelkistetään ihmisten yhteistoiminnan ydinkysymys yhteen hokemaan. Mitä sitten vaihtoehdoksi. Esimerkiksi Tampereen Yliopiston johtamiskorkeakoulun tutkima ja kehittelemä tuloksellisuusdialogi. Mutta kun keskittyy ”pirullisen ongelman” kuvailuun ja analyysin, ei tarvi perehtyä kyseisyn ilmiön tutkimisen ja tulkinnan historiaan.
Matti täsmentää näkemystään (kesyt ja ilkeät ongelmat): 
Suosittelen Sinulle Sotaraudan raporttia vuodelta 1996: Kohti epäselvyyden hallintaa. Pehmeä strategia 2000-luvun alun suunnittelun lähtökohtana. Tulevaisuuden tutkimuksen seura. Gummerrus Kirjapaino Oy/ Finnpublishers. Jyväskylä 1996. Laajassa tutkimuksessa hän lyhyesti lonnehtii ongelmia kesyiksi ja ilkeiksi: "Vastassamme olevat ongelmat eivät ole kesyjä. Ne ovat ilkeitä. Samalla on tullut yhä ilmeisemmäksi, ettei ole yksikköä, joka voisi yksin olla vastuussa jonkun yhteiskunnallisen ongelman ratkaisusta. Päämäärät ja intressit ovat hajautuneet, markkinavoimien merkitys on kasvanut. (Sotarauta 1996, 62).

Päivitys 23.8.2018: Timo Karjalainen pohtii aihetta monella tapaa. Tiivistän joitain hänen huomioitaan seuraavasti:
"Joiltakin lääkäreiltä olen oppinut viitekehyksen ”input-temput-output” , lyhyesti PUTPUTPUT. Sitä käytetään myös (tieto)konetekniikassa. PUTPUTPUT kannattaa liittää osaksi kompleksisuuskuutiota. Näin kuutio saadaan liikkeelle, ja mielellään ihmisille positiivista vuorovaikutusta = liike-elämää edistämään. Kompleksisuuskuutioon ja PUTPUTPUT-liike-elämään kannattaa liittää mukaan myös Karl Popperin näkemys kellosta ja pilvestä." 

Timo viittaa Beatrice Bennen blogikirjoitukseen vuodelta 2012, jossa lähtökohtana on Karl Popperin kuvaus kahdesta maailmasta kello-maailmasta ja pilvi-maailmasta. Luulen, että tässä haetaan samaa asiaa kuin Nonakan Ba-tilannehuoneessa. Kaksi näkymää pitää saada kohtaamaan - mekaaninen mitattavissa oleva maailma ja dynaaminen- innovatiivinen maailma. Siitä se vuorovaikutus syntyy. Maailmojen kahtiajakoa esiteltiin myös Sitran seminaarissa. Oppi on sellainen, että kaikki ongelmat ovat moninaisia ja kuvattavissa monesta näkökulmasta. Ratkaisuja voidaan hakea näkökulmien vuorovaikutuksesta, kohtaannosta vaikka "tilannehuoneessa". 
https://beatricebenne.com/2012/01/31/clocks-and-clouds/ 
 
Viitteet

(1) Sitran hanke "Tieto päätöksenteossa". https://www.sitra.fi/julkaisut/tieto-paatoksenteossa/
(2) Pirulliset ongelmat: "Johtajana kaaoksen reunalla". http://ollintuumailut.blogspot.com/2014/02/pirulliset-ongelmat-sotessa-ei-helppoja.html

Iso kuva ratkaisee ja selittää kaiken vai kuinka?

Elastisen levyn kansikuva vuodelta 2015

Nyt alkaa selkiytyä Ollillekin, mikä tämä iso kuva oikein on. Googlaamalla eniten iskuja saa Elastisen levy "Iso kuva" vuodelta 2015. En tunne herran tuotantoa enkä riimittelyä. Elastinenkin on isossa kuvassa, jossa horisontti siintää kaukana. Kaikkiaan ison kuvan otsikoita riitti yli 30 aukeamaan eli liki 300.

Löysin myös jutun vuodelta 2015, joka oli otsikoitu "iso kuva kadoksissa - näkyykö metsä". (1) Ison kuvan avulla ilmeisesti halutaan selkeyttää jotain monimutkaista tai liian yksinkertaiseksi puettua monimutkaista asiaa. Taloustiede, poliittinen taloustiede ja talouspolitiikka ovat aina ajankohtaisia esimerkkejä tästä isosta kuvasta. (2) Tulee vain mieleen, että isossa kuvassakin on erilaisia näkökulmia eli mistä sitä katsoo. Näkeekö Elastinen laajemman kuvan vai vain oman varjonsa. Googlausaineistosta näkyy myös tietty historiallisuus. Voidaan piirtää isoa kuvaa taaksepäin. Eli voidaan sijoittaa yksittäinen historiallinen tapahtuma laajempaan yhteyteen jopa maailmanlaajuisiin historiallisiin muutoksiin. Sama toistuu myös eteenpäin katsottaessa. Pieni, pikkuruinen kuva voi olla jokin yksittäisen asian trendi tai ennuste tulevaisuuteen. Iso kuva voi olla "megatrendi", jonka uskotaan selittävän tuon pikkuilmiön. Iso kuva voi koskea jotain aluetta, paikkakuntaa, kylää, kuntaa ja sen historiaa, nykytilaa ja tulevaisuutta. "Kolista" on tehty suunnitelma, joka on samalla nimetty isoksi kuvaksi. (3) Mutta vielä suurempi kuva on maapalloistuminen, globalisaatio, jolla esimerkiksi tuo Kolinkin tulevaisuus voidaan selittää. No tästä tullaan myös poliittiseen keskusteluun eli miten poliitikot käyttävät käsitettä iso kuva. Suomen

Kolin iso kuva: suunnitteluprosessi

talouden ja julkistalouden haasteet ja tulevaisuus on monella tapaa kuvattu isossa kuvassa. Myös ajankohtaiset talouden tapahtumat voidaan selittää monin tavoin. Hallituksen toimet ovat vaikuttaneet Suomen talouden isoon kuvaan ratkaisevasti. Niin tai sitten oppositio toteaa, että globaalit talouden muutokset ne itse asiassa selittävät kaiken.

Meidän tavallisten kansalaisten kannalta tämä iso kuva voi olla harmillinen, jopa vaarallinen lähestymistapa. Ison kuvan avulla voidaan etäännyttää kansalaiset asioiden ytimestä. Etkö sinä Olli ymmärrä tätä isoa kuvaa, se ratkaisee ja selittää kaiken. Ei tuo pohdintasi. Tällaisesta ajattelusta on olemassa oikein psykologiaan liittyvä käsite. Mitä pidempi matka päätöksen tekijän ja päätöksen kohteen välillä on, sitä suurempi on ns. psykologinen etäisyys. (4) Englannin kielellä tätä kutsutaan seuraavaksi teoriaksi: "Construal level theory". (5) Tähän liittyy tietysti myös digitalisaatio. "Digitalisaatio ei saa jyrätä yleissivistystä. Viestinnän ison kuvan hallintaan liittyy se, että aikoinaan laajasti arvostettu yleissivistys ei saisi olla vanhentunut tänäkään päivänä, vaikka erikoistumista tapahtuu yhä enemmän. Aikamme on täynnä kärjistyksiä ja väärää informaatiota. Miten osataan nähdä metsän puilta? Mihin lähteisiin kannattaa luottaa ja mihin lähdetään mukaan?" (6)


Tietysti iso kuva kummittelee myös maakunta-soteuudistusta koskevassa keskustelussa. Tilanne on kimurantti. Iso kuva on kadoksissa eri osapuolilla. Monenlaista informaatiota tulee asiantuntijoilta, tutkijoilta, viranomaisilta, intressiosapuolilta, lobbareilta sekä tietysti eri poliitikoilta. Iso kuva on muuttunut hurjaksi määräksi lakiesityksiä satoine sivuineen. Monen mielestä isot ja pienet asiat ovat sellaisessa sopassa keskenään, että ei siitä enää kaikki selkoa ota. Kansalainen on kyllästynyt. Minullekin moni tuttu sanoo. Olli, miten sinä jaksat tuota soteuudistusta seurata ja kommentoida. Vaatiihan tämä erityistä sitkautta. Se on tunnustettava. Muutosjohtaja Sinikka Salo sanoi 27.7.2017 edesmenneessä Tesso-lehdessä: "Sote-palvelujen järjestämisvastuun siirtyminen kunnilta maakunnille on historiallisen suuri muutos, jota tarvitaan turvaamaan palvelujen kustannustehokkuus, asiakaslähtöisyys, korkea laatu ja yhdenvertaisuus. Tämä iso kuva on tärkeää pitää koko ajan kirkkaana mielessä. Uudistukseen liittyy todella paljon järjestelyjä, jotka voivat muuten haudata päämäärän alleen."(7)

Niin monen muun tavoin kysyn, voitaisiinko tämä iso kuva turvata paljon yksinkertaisimmin tavoin. Teimme neljä kokenutta sote-ihmistä heinäkuussa yhden A-4:sen, yhden virkkeen ehdotuksen. Toteutus on mahdollista saada aikaan yksinkertaisemminkin kuin tämä satojen sivujen maakunta-sote-uudistus. Se meidän näkökulma on hiukka toinen isoon kuvaan. Kolumnisti Osmo Soininvaara tekee myös yksinkertaisen ehdotuksen isoon kuvaan. Ehdotukseen liittyy vain perusterveydenhuollon kuntoon saattaminen. (8)

Päivitys 15.8.2018: Timo Karjalaisen pitkä kommentti FB:n puolella.

"Olli, Kiitos hyvin mielenkiintoisesta käsitteen Iso Kuva (IK) selvennyksestä. Ensiksi muutamia käytännöllisiä, sitten teoreettisia kommentteja IK:sta. Heinäkuinen yhden virkkeen ehdotus soten uudistamiseksi on kerrassaan upea proustilainen näkökulma asiaan! Välittänet onnittelut myös muille tekijöille. Tarjotkaapa ehdotuksenne ( IK1/SOTEn ) tärkeimmät ydinasiat (YA) esim. HS-vieraskynäksi niin, että mahdollisimman laajat kansalaispiirit voivat sen avulla avata silmiänsä ja saavat kannusteita ajatella soten YA:ta osana IK:ta. Nelikkona kirjoitatte: ”Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen lähtökohdat ovat: yksikanavainen rahoitus, joka mahdollistaa toiminnan kokonaisoptimoinnin, sekä sosiaali- ja terveydenhuollon viidennen sukupolven tietojärjestelmät (Gartner luokitus) ”. Käsitteet ”yksikanavainen rahoitus”, ”toiminnan kokonaisoptimointi” sekä ”Gartner luokitus” ovat minustakin avainasemassa yhdessä sotea koskevien kannusteiden kanssa. Oma käsitykseni on, että sotessa yksikanavainen rahoitus sekä toiminnan kokonaisoptimointi ovat käytännössä mahdottomia toteuttaa enkä ole 100-varma ovatko ne edes tavoitteina viisaita. Kirjoitat: ”Kolumnisti Osmo Soininvaara tekee myös yksinkertaisen ehdotuksen isoon kuvaan. Ehdotukseen liittyy vain perusterveydenhuollon kuntoon saattaminen.” Soininvaaran IK2/SOTE ansaitsisi myös laajan kansalaiskeskustelun esim. HS-vieraskynässä. Minusta Soininvaara yksinkertaistaa todellisuutta liikaa. Muuten olen sitä mieltä, että kansalaisina tarvitsemme nyt kipeästi paljon erilaisia YKSINKERTAISIA sotea koskevia isoja kuvia (IK) ja niiden ydinasioita (YA), siis kilpailevan sarjan IK1,2,3,...n/SOTE ja niiden YA1,2.3,...n/SOTE. On nimittäin vaara, että päättäjät, kuten hallitus, eduskunnan sosiaali-ja terveysvaliokunta sekä perustuslakivaliokunta sekä STM:n virkamiehet ja THL:n tutkijat - joiden kaikkien uskon toimivan vilpittömästi ja tekevän kaikkensa, jotta Suomeen saataisiin paras mahdollinen soteuudistus - kuin vahingossa aiheuttavat samanlaisen onnettumuuden kuin 1990-luvun alussa, kun pankkikriisi pani maamme asiat pahasti sekaisin. Sellainen vahinko kannattaa sotessa välttää ja se innostuu parhaiten soten ydinasioita YA ja isoja kuvia IK selventämällä. Ja vielä teoreettisesta katsannosta: Minustakin sotea koskevan todellisuuden IK ja varsinkin YA ovat perusrakenteiltaan hyvin yksinkertaisia. Mahtuvat hyvinkin A4:seen. Valitettavasti ihmisillä on taipumus tehdä soten IK:sta ja YA:sta mutkikkaampia kuin on välttämätöntä."

Viitteet

(1)  Harri Kallio-Kurssi: Iso kuva kateissa - näkyykö metsä?
https://www.ilkka.fi/mielipide/kolumnit/iso-kuva-kateissa-nakyyko-metsa-1.1772574
(2) Luen parhaillaan muutaman vuoden takaista kirjaa Heikki Patomäki: Suomen talouspolitiikan tulevaisuus. teoriasta käytäntöön. Into 2014 - yli puolet luettu - kannattaa lukea, on väkevää analyysiä poliittisesta taloustieteestä ja talouspolitiikasta. Tai Vesa Viriälän kolumni: Mihin katosi kasvun , kulutuksen ja tulonjaon iso kuva.
https://www.etla.fi/ajankohtaista/kolumnit/mihin-katosi-kasvun-kulutuksen-ja-tulonjaon-iso-kuva/
(3) Kolin suunnitelman kuva kaapattu Googlen kuvastosta "iso kuva".
(4) Susanna Kaukinen: Globalisaatio ja psykologinen etäisyys
https://vastavalkea.fi/2015/04/30/globalisaatio-ja-psykologinen-etaisyys/
(5) Wikipedia: Construal level theory (CLT) is a theory in social psychology that describes the relation between psychological distance and the extent to which people's thinking (e.g., about objects and events) is abstract or concrete.^[1][2] The general idea is that the more distant an object is from the individual, the more abstract it will be thought of, while the closer the object is, the more concretely it will be thought of^[3]. In CLT, psychological distance is defined on several dimensions—temporal, spatial, social and hypothetical distance being considered most important,^[4] though there is some debate among social psychologists about further dimensions like informational, experiential or affective distance.^[5]
(6) Kai Tarkka: Digitalisaatio ja viestinnön iso kuva
https://www.true.fi/2017/05/digitalisaatio-ja-viestinnan-iso-kuva/
(7) Sinikka Salon haastattelu Tesso-lehdessä: https://tesso.fi/artikkeli/sinikka-salo-soten-iso-kuva-pidettava-mielessa.
(8)  Mikko Nenonen, Olli Nylander, Markku Valli, Seppo Pääkkönen: Proustilainen SOTE-uudistus - yksi virke riittää.
https://ollintuumailut.blogspot.com/2018/07/proustilainen-sote-uudistus-yksi-virke.html
Aika hyvä tämä Soininvaaran ehdotus. 100 me perusterveydenhuoltoon ja se on siinä. Ehkä tuo ehdotuksen keskittäminen lääkärimäärän lisäämiseen on hiukan yksipuolinen ratkaisumalli, mutta sijoittaminen perusterveydenhuoltoon on sinänsä kannatettava ajatus.
http://www.soininvaara.fi/2018/08/10/sata-miljoonaa-riittaisi-terveydenhuollon-korjaukseen/