Kovaäänisten puhe sotessa, päivitys 30.4.2018

"Sotessa puhutaan politiikkaa."  

"Sosiaalityö ei näy somen sotekeskusteluissa."

"Kuka maakunnan kokoisissa sosiaali- ja terveyspalveluissa tietää, ettei vaari enää pärjää yksin kotona? Tai että lapsi on sijoitettava kiireellisesti pois kotoaan?  

Poliittisesti on tehokkaampaa esittää, että miljoonasäästöjen takia kaikkia Helsingin terveysasemia voi uhata alasajo. Tällaista väläytti maaliskuussa mielipidekirjoituksessaan joukko johtavia kuntapäättäjiä."

Kaksi ensimmäistä sitaattia liittyvät Futusomen kehittämään tekoälymetodiin, jolla voidaan muodostaa somesta tiettyjen hakusanojen avulla Big Dataa. Aineistosta luokitellaan ja haetaan erillisten viestien yhteyksiä. Valtaosa soteen liittyvästä keskustelusta on poliittista puhetta. Poliittisen puheen ulkopuolella olevasta somekeskustelusta valtaosa on sitten keskittynyt terveydenhuoltoon. Aineistosta ei käy ilmi, mikä osuus terveydenhuollosta keskittyy perusterveydenhuoltoon ja sotekeskuksiin terveydenhuollon kannalta. (1) Kolmas ja neljäs sitaatti ovat HS:n tuoreesta kirjoituksesta. HS:n toimittaja löytää myös ammattilaisten keskustelusta tarkoituksellista provosointia, että säästäminen iskisi voimakkaasti esim.juuri terveyskeskuksiin. (2)

YLE.A-Talk 27.4.2018: vanhukset heitteillä kotihoidossa

Puheen taustana omat intressit ja kokemukset. Somekeskustelu liittyy mitä ilmeisimmin sellaisiin sosiaali- ja terveydenhuollon aiheisiin, jotka ovat jotenkin tuttuja hyvässä vireessä ja kunnossa oleville työikäisille ihmisille - erityisesti poliitikoille. Sanavalmiit ihmiset täyttävät somepuheen linjat. (3)  Sosiaalihuolto nostetaan esille myös silloin, kun tapahtuu jokin dramaattinen häiriö, ongelma, moka, virhe. A-studion keskustelu kotihoidosta oli oivallinen esimerkki, joka liittyi erityisesti Helsingin ja Espoon kotipalvelun ongelmiin. (4)  Vuosikymmenten saatossa on kehitetty palveluita, jotka palvelevat päätöksentekijäsukupolvea. Samoin kehitetään palveluita, jotka ovat helposti mitattavaa tehokkuutensa ja vaikuttavuutensa osalta. Mittausvaikeuksia tulee, kun pitäisi kehittää ennalta ehkäiseviä palveluita, mielenterveys- ja sosiaalihuollon palveluita. Tähän liittyy myös keskustelun keskittäminen sellaisiin palveluihin, jotka tunnistetaan yleisesti. 

Mikä tässä nyt harmittaa? No minua harmittaa, että sosiaalihuolto on lähes kokonaan soteuudistuskeskustelun ulkopuolella. Siksi järjestimme Sosiaalifoorumiinkin juuri sosiaalihuoltoon liittyvät seminaarin. En ollut yksi harmituksieni kanssa. Minua harmittaa sosiaalihuollon työtä tekevien kohtalo. Jos tulee epäonnistumisia, virheet kohdistetaan yksittäisiin työntekijöihin ja organisaation johto puhdistaa itsensä vaikkapa toteamalla, että tämä on poikkeus. Minua harmittaa, miksi vanhusten huollosta keskustellaan vuosikymmeniä samoilla argumenteilla ja samalla vaalikausisyklillä. Laitoshoitoa on liikaa. Tätä on toitotettu. Laskelmiakin on tehty monenlaisia. Laskelmien ongelmana on, että laitoshoito pidetään omana saarekkeena ja sitä verrataan muiden maiden järjestelmiin. Niin ja sekin on vanha juttu, että laitospaikkojen alasajosta ei seuraa vastaavaa resurssointia vaihtoehtoisiin hoitomuotoihin - kuten kotihoitoon. 

Asiakasnäkökulma ei poliittisessa puheessa korkeintaan välineen roolissa - ei keskiössä. Myös ammattilaisten kesken asiakasnäkökulman sijasta keskeisellä sijalla on organisaationäkökulma tai ammattilaisnäkökulma. Kuitenkin monet tuoreet näkökulmat soten ulkopuolelta toisivat uutta ajatustapaa toiminnallisten muutosten tekoon kuten palvelumuotoilu, asiakaspolkujen optimointi tai Lean-ajattelu. Heikkojen ja vahvojen signaalien läpikäynti auttaisi tuon asiakasnäkökulman esiin nousua. Vahva signaali on esimerkiksi Helsingin tapaus kotihoidon vanhusasiakkaan kuolemasta. Vahva signaali on taannoinen lastensuojelun Erika-tapaus. Vahvoja signaaleja ovat myös todetut hoitovirheet, kanteluista todetut virheet jne.  Vahvan ja heikon signaalin välimaastossa ovat omaisten ja henkilöstön itsensä kertomukset (joko nimellä tai anonyymisti) asiakkaiden kohtelusta sekä hoitovirheistä, joista ei kuitenkaan ole tehty muistutusta (organisaatiolle) tai kantelua (valvontaviranomaiselle). Heikkoja signaaleja ovat monenlaiset "läheltä piti"-tapaukset, joita kirjataan mm. ns. Haipro-järjestelmään  (joidenkin mielestä alikirjataan). Signaalit toimivat hälytysmerkkeinä organisaation rakenteellisista ongelmista suhteessa asiakkaisiin.  

Kova ja heikko puhe. Niin tässä kaikessa tulee mieleen, kuka tai ketkä saavat äänensä kuuluviin ja missä. Samoin tulee mieleen erilaiset totuuden yksinkertaistamisen haasteet. Niin ja näkökulmiakin totuuteen voi olla monenlaisia.  Edelleen tulee mieleen, miten toistojen avulla voidaan vakuuttaa ja tehdä jokin näkemys enemmän todeksi kuin toinen. Sisältönäkökulmasta tulee mieleen yksinkertaisesti heikossa asemassa olevien oma kyvyttömyys pitää esillä asiaansa. Me koulutetut ja työelämässä olevat ihmiset näemme asiat aivan toisin kuin esim. syrjäytyneet, työttömät, mielenterveyongelmaiset ja monella tapaa toimintakykynsä menettäneet ikäihmiset jne. Tähänkin kokonaisuuteen on kehitetty välineeksi kokemusasiantuntijuus. Miten saisimme esille tuon asiantuntijuuden tasavertaisesti - ei pelkästään hyväosaisten kokemusasiantuntijuutta. Heikko puhe on saatava näkyväksi. Siinä on meillä kovaäänisillä tekemistä. 

Päivitys 30.4.2018:  Pekka Kortalainen linkkasi FB:n puolelta vanhan Aamulehden jutun 15.9.2016: "Tästä hallitus ei puhu: 3 miljardin sote-säästölistalla vanhukset, vammaiset ja nuortenpsykiatria" - relevanttia ja huolestuttavaa puhetta edelleen

https://www.aamulehti.fi/kotimaa/tasta-hallitus-ei-puhu-3-miljardin-sote-saastolistalla-vanhukset-vammaiset-ja-nuortenpsykiatria-23925134/

Päivitys 30.4.2018: Lasse Lahtonen avaa hoitovirheasiaa uutisointien perusteella. Hoitovirheisiin kuolee Suomessa tilastojen perusteella alle 100 potilasta vuodessa. Esimerkiksi HUS:ssa on vuodessa n. 2,5 miljoonaa potilaskäyntiä ja 6 korvattua kuolemaan johtanutta potilasvahinkoa. Toki tuo luku voisi olla pyöreä nolla, mutta verrattaessa tilannetta muihin maihin on suomalainen sairaanhoito varsin turvallista.
http://lasselehtonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254569-paljonko-potilaita-kuolee-hoitovirheisiin

Viitteet

(1) Futusome: Futusomen ylläpitäjät innostuivat laajentamaan tuota sote-pohdintaa välineistöllään ehkäpä vinkistäni, jossa kritisoin suppeata sanastoa. Paljastui, että valtaosa kirjoituksista oli luonteeltaan poliittista puhetta. "sotessa puhutaan politiikkaa." Tässä on sitaatti Futusomen jutusta sekä kuva: Sosiaalisessa mediassa puhutaan sotesta. Paljon. Tarkalleen ottaen 719 627 kpl yksittäisiä viestejä yli kolmen vuoden ajalta. Monessako näistä puhuttiin terveydestä tai sosiaalihuollosta? 99 260 eri viestissä. Se on alle 14%. ”Sosiaalityö ei näy somen sotekeskusteluissa”, kirjoittivat Niina Huttunen ja Marjaana Pyykkö Futusomen vierasblogissa 6.4.2018. Sotekeskustelu sosiaalisessa mediassa ajalta 1.1.2015 – 31.3.2018. Ensin laajensin sosiaalityön hakua koskemaan myös terveyskeskustelua: sote + sosiaalihuolto sosiaalityö terveys terveydenhuolto. Näitä keskusteluja on somessa 99 260 yksittäistä viestiä, joissa on mainittu sote ja ainakin jokin näistä tarkentavista hakusanoista. Seuraavaksi niputin sotekeskustelusta nousseita sanoja, jotka liittyvät selvästi soteen liittyvään politikointiin: sote + valinnanvapaus maakunta maakuntauudistus hallitus lape laki kunta kunnat alueet politiikka poliittinen kokoomus. Nämä valitut hakusanat nousevat siis somen viestisisällöistä, koska ovat eniten sisällössä käytettyjä sanoja sekä sanapilvissä että suosituimmissa hashtageissa. Tätä sisältöä oli 337 528 viestin verran somen sotekeskustelusta. Eli huomattavasti enemmän politiikkaa kuin terveyssisältöihin liittyvää keskustelua. Toki näissä keskusteluissa on myös päällekkäisyyttä, mutta pelkät lukumäärät kertovat keskustelujen volyymeista. ”Huomattavasti enemmän politiikkaa kuin terveyssisältöihin liittyvää keskustelua.” https://www.futusome.com/2018/sotessa-puhutaan-politiikkaa/?utm_source=facebook&utm_medium=social&utm_campaign=brand-promotion

(2)  HS-uutinen 29.4.2018: Katja Kuokkanen: Terveysasemien alasajo on tehokas uhkakuva – oikeasti iso veropotti uppoaa huostaanottoihin ja vanhusten kotihoitoon.
Kuka maakunnan kokoisissa sosiaali- ja terveyspalveluissa tietää, ettei vaari enää pärjää yksin kotona? Tai että lapsi on sijoitettava kiireellisesti pois kotoaan?Sosiaali­palvelut ovat jääneet sivuun ajoittain kiivaassakin sote-uhkakuvien maalailussa. Arvioin sen johtuvan luvuista: vain yksi tai kaksi kymmenestä Uudenmaan kunnan asukkaasta käyttää sosiaalipalveluita. Poliittisesti on tehokkaampaa esittää, että miljoonasäästöjen takia kaikkia Helsingin terveysasemia voi uhata alasajo. Tällaista väläytti maaliskuussa mielipidekirjoituksessaan joukko johtavia kuntapäättäjiä. Terveysasemat kun ovat valtaosalle tuttuja. Niitä käyttää pääkaupunkiseudulla noin puolet asukkaista ja joissain Uudenmaan kunnista jopa neljä viidestä ihmisestä. Silti juuri sosiaalipalvelut imevät Uudellamaalla vuodessa keskimäärin 1 500 euroa asukasta kohti. Se on puolet uusmaalaisen keskimääräisistä sote-menoista. Terveysasemiin sitä vastoin kuluu 220 euroa.

(3) Ajankohtainen esimerkki eduskunnan soteäänestykseen valmistautuminen: Iltalehden pääkirjoitus 29.4.2018 avaa aihetta. "Sote-asiat ovat muuttuneet yhä enemmän uskonasiaksi."  http://www.iltalehti.fi/paakirjoitus/201804292200911615_pk.shtml

(4) Vanhukset heitteillä kotihoidossa YLE/A-talk26.4.2018.
A-studio: Talk
Vanhukset heitteillä kotihoidossa. Vieraina muun muassa peruspalveluministeri Annika Saarikko (kesk.) ja kansanedustaja Arja Juvonen (ps.). Jan Andersson juontaa. #yleastudio. Mukana myös Espoon perusturvajohtaja Juha Metso ja Espoolainen omainen.

Sosiaalihuolto ongelmissa nyt ja vielä enemmän soteuudistuksen jälkeen, päivitys 29.4.2018

Alustajat:  Sirkka Rousu, Jarl Spoof, Matti Rimpelä

Sosiaalihuolto oli keskiössä Sosiaalifoorumin seminaarissa "Ihminen ympäristössään on sosiaalihuollon toiminnan ydin". Kehittelimme aihetta HYVAn (Hyvinvointivaltion vaalijat ry., viite 1) hallituksessa hallituksen puheenjohtajan Juha Nurmelan johdolla. Meitä on askarruttanut sosiaalihuollon asema sote-uudistuksessa. Se on jäänyt kerta kaikkiaan terveydenhuollon jalkoihin.  Alustajat toivat hieman toisistaan eroavat näkökulmat aiheeseen. Emeritusprofessori Matti Rimpelä (kuvassa oikealla) keskittyi pohtimaan ammattihenkilön ja kansalaisen kannalta aihetta. Yliopettaja (ja kuntapäättäjä) Sirkka Rousu pureutui sosiaalihuollon johtamiseen. HYVAn hallituksen jäsen, sosiaalityön veteraani Jarl Spoof pureutui aiheeseen 40-vuoden kokemuksen perusteella. Minulla oli kunniatehtävä toimia kellokallena ja puheenvuorojen jakajana. (2) Sosiaalifoorumin seminaarissa "Soteen tai syteen"saatiin vielä lisää näkökulmaa sosiaalihuoltoon. Ei hyvältä näytä, vaikka HYVA oli tuossakin seminaarissa mukana valmisteluissa. Kummankin seminaarin puheenvuorot on kuvattu ja nähtävissä FB: hyva-sivuilla osoitteessa: https://www.facebook.com/search/top/?q=hyva

Matti piti nykyistä sosiaalihuollon työtapaa vanhanaikaisena, joka on peräisin sääty-yhteiskunnasta ja ammattikuntalaitoksesta. Nykyajan työyhteisöt toimivat asiakaslähtöisesti tiiminä. Ammattikuntainen työote on etäännyttänyt työntekijät kansalaisista, ihmisistä eli yhteistyön toisesta osapuolesta. Kaikki työ tehdään ammatikunnan ja palveluinstituution ehdoilla eikä ihmisten ehdoilla. Kovaa puhetta! Ja tällainen työn tekemisen tapa on juurtunut jo viime vuosisadalta osaksi sosiaalihuoltoa. No ei Matti terveydenhuoltoakaan poissulkenut ammattikuntaisuudesta. Koko sote-ammattilaisten maailmassa keskitytään ongelmien tunnistamiseen ja tautien tunnistamiseen. "Ongelmat ja taudit ovat eläväisiä olioita" (Matin lainaus: Ilmoni 1846).  Miten sitten päästäisiin pois järjestelmäkeskeisestä ajattelusta etsiä ihmisistä vajavaisuuksia. Me ihmiset emme ole elämässämme moniongelmaisia, vaan ammattilaiset ovat hajoittaneet meidän elämämme moniin ongelmiin. Pitäisikin nostaa avainasiaksi vuorovaikutus ammattilaisen ja ihmisen (ja perheen välillä). Oleellista on, että ammattilaiset osallistuvat ihmisen arkeen. Nyt esim. lasten ja perheiden palveluissa vaaditaan ihmisten tulemista perhekeskuksiin. Jos tämä nykyinen järjestelmä kaipaa muutosta, ei soteuudistus tuo tähän mitään parannusta. Uudistus etäännyttää ammattilaisia entisestään kansalaisista. Ihmisten arki ja soten hallinto eriytyvät entisestään, kun palvelut siirtyvät sotekeskuksille, maakunnan liikelaitokselle. Tällä hetkellä on ongelmina palveluinstituutioiden ammattikuntaisuus, ammattihenkilön etäisyys ihmisen arjesta ja asiakassuhteiden rakentuminen ammattilaisten näkökulmasta. Soteuudistus vain kärjistää tätä jakoa entisestään.https://www.facebook.com/groups/10864469692/permalink/10156141690184693/

Sirkka nosti esille sosiaalihuollon johtamisen. Johtamisen avulla luodaan sosiaalihuoltoa sellaiseksi, että ihmisen kokonaisvaltainen tuki realisoituu. Nykyinen pohjoismainen kuntapohjainen malli mahdollistaa sosiaalihuollon linkittymisen kunnan muihin toimialoihin ja lähipalveluihin eli ihmisten arkeen. Sirkka vetosi myös Skotlannin malliin, jossa ihminen itse edistää hyvinvointiaan. Sosiaalihuollon tehtävänä on ihmisten arjen tukeminen. Parhaan johtamisalustan tähän tarjoaa kunta. Sosiaalihuoltolaki on ajassa ja mahdollistaa yhdessä kuntalain kanssa johtamisen edellytykset. Sosiaalihuolto on osa kunnan kokonaisvaltaista hyvinvointipolitiikkaa. Soteuudistus hajoittaa sosiaalihuollon eri organisaatioihin ja etäännyttää ihmisten arjesta. Palvelujen integraatio vaikeutuu, kun sosiaalihuolto eriytetään sotekeskuksiin ja maakunnan liikelaitokseen.

Jarl oli huolissaan sosiaalihuollon yhteisöllisen työtavan hiipumisesta. Mattiin verrattuna Jarl näki, että parhaimmillaan on onnistuttu rakentamaan juuri tuota ihmisten arkeen kiinnittyvää yhteisöllistä työotetta. Viime vuosisadalla 70- ja 80-luvulla tätä sosiaalihuollon, sosiaalityön perinnettä vielä vaalittiin. Sosiaalihuolto oli osa yhdyskuntatyötä ja paikallishallintoa, jossa eri organisaatiot ja ammattilaiset toimivat tiiviissä yhteistyössä keskenään. Niin ehkä tuolloin toimittiin Matin kertomalla modernilla tiimityötavalla. Mutta markkinoistaminen alkoi rapauttaa tätä jo 90-luvulla. Sosiaalityöstä uhkaa tulla kapea-alainen insinoööritiede (uusiliberalistinen ajattelutapa). Sektorikeskeisyys, ammattikeskeisyys korostuivat. Tehokkuuteen pyrittiin organisaation ehdoilla ei ihmisten ehdoilla. Kun aikaisemmin ammattilaiset olivat ihmisten arjessa mukana, nyt käännettiin toiminta toisin päin. Sosiaalityötä viedään kapea-alaiseksi suoritekeskeiseksi työksi. Jarlin mielestä on palattava vanhoihin perinteisiin työtapoihin, jossa korostuu alueellinen malli ja sosiaalityön yhteydet ihmisten arkeen. Myös johtamisessa on otettava huomioon tällainen lähiohjaus ja tiimityö. On myös karsittava hallinnollisten päätösten määrää. Tätä kaikkea ei soteuudistus tuo, vaan uudistus vain kärjistää markkinasuuntautuneisuutta.

Surullisena joudun toteamaan, että sosiaalihuollon nykytilanne ei ole ihanne. Se on kriisiytynyt monella tapaa. Markkinoistaminen on vain lisännyt raja-aitoja. Tuotteistusta on
viety yhä pidemmälle, josta on seurannut uusia raja-aitoja. Soteuudistus on jättänyt sosiaalihuollon aivan toisarvoiseen, terveydenhuollon apuhenkilön rooliin. Maakuntahallinto etäännyttää entisestään päätöksentekoa. Tilaaja-tuottajamalli pirstoo palvelut ja vaikeuttaa integraatiota. Ammattilaisten osallistuminen ihmisten arkeen vaikeutuu entisestään. Toisaalta ammattiryhmien väliset raja-aidat ovat realiteetti niin nykyjärjestelmässä kuin uudistetussakin.Tiukoista ammattirajoista on päästävä eroon. (Vaatii lakiuudistuksia, joita ei ole luvassa.).

Rimpelä 2018

"Bermuda-kolmio." Matti Rimpelä esitti omassa alustuksessaan ns. hyvinvointipalveluiden bermudan kolmion: yhteisö - ihminen - ongelma, poikkeavuus, häiriö, tauti. Ihanne olisi hänen mielestään, että olisi tasapaino hyvinvointipalvelujen kehittämisessä näiden tekijöiden kesken. Soteuudistus painottaa paria yhteisö - ongelma unohtaen kokonaan ihmisen. Se on se surullinen juttu tässä uudistuksessa.



"Soteen tai syteen" oli toinen seminaari, jossa olin mukana puhtaasti kuulijana. Sosiaalihuollon kannalta alustukset eivät tuoneet lainkaan lisää toivoa uudistuksesta. Tiivistän muutaman havainnon alustujien puheista seuraavassa (sulkeissa henkilö, jonka alustuksesta poimin ajatukset):

• maakunnille tuleva valtion keskitetty rahoitus sekä säästötavoitteet vaikeasti toteutettavissa ilman, että joudutaan palveluiden karsintaan tai asiakasmaksujen korotuksiin; kuitenkin Suomi kärkimaita soten järjestämisessä, tehokkuudessa sekä BKT-osuudeltaan selvästi alhaisemmalla tasolla kuin esim. muut pohjoismaat (Lasse Lehtonen)
• säästöt johtavat terveyserojen kasvuun eikä kaventumiseen; hyväosaiset kompensoivat julkisten palveluiden puutteet turvautumalla yksityisiin palveluihin; huono-osaisten palvelut heikkenevät; kilpailumekanismi johtaa uuteen byrokratiaan ja sellaisten palveluiden paranemiseen alueilla, jossa on riittävästi kysyntää (kaupunkikeskukset) - tältä osin terveyserot vain kasvavat (Lasse Lehtonen)
• palveluiden integraatiomahdollisuudet heikkenevät oleellisesti, koska osittainen kilpailu ja osittainen kapitaatioperiaate johtavat osaoptimointiin - kärsijöinä ovat monisairaat, moniongelmaiset ihmiset, jotka tarvitsevat jatkuvasti monenlaista apua ja hoitoa. (Lasse Lehtonen)
• soteuudistus johtaa työntekijöiden palkkauksessa moniin ongelmiin: palkkaharmonsaation haasteet, uusien työntekijöiden palkkaus, osa-aikaisuus jne; haasteena on myös, miten optimoidaan sotekeskusten työntekijämäärät, kun asiakasmäärät vaihtelevat - erityisiä ongelmia tulee juuri sosiaalityöntekijöille (Marjo Katajisto)
• koko soteuudistus kulkee erikoissairaanhoito edellä (Olli Salin).

Päivitys 29.4.2018:  Nämä Katja Kuokkasen HS:ssä esittämät asiat tulivat esille Sosiaalifoorumin seminaareissa. Katjan jutussa oleva kuvakin taitaa olla peräisin samoista läheistä kuin foorumin kuva Sirkan esityksessä. Mahtaisiko lehdistökin herätä.

Katja Kuokkanen (HS 29.4.2018) "Terveysasemien alasajo on tehokas uhkakuva – oikeasti iso veropotti uppoaa huostaanottoihin ja vanhusten kotihoitoon.
Kuka maakunnan kokoisissa sosiaali- ja terveyspalveluissa tietää, ettei vaari enää pärjää yksin kotona? Tai että lapsi on sijoitettava kiireellisesti pois kotoaan? Sosiaali­palvelut ovat jääneet sivuun ajoittain kiivaassakin sote-uhkakuvien maalailussa. Arvioin sen johtuvan luvuista: vain yksi tai kaksi kymmenestä Uudenmaan kunnan asukkaasta käyttää sosiaalipalveluita. Poliittisesti on tehokkaampaa esittää, että miljoonasäästöjen takia kaikkia Helsingin terveysasemia voi uhata alasajo. Tällaista väläytti maaliskuussa mielipidekirjoituksessaan joukko johtavia kuntapäättäjiä. Terveysasemat kun ovat valtaosalle tuttuja. Niitä käyttää pääkaupunkiseudulla noin puolet asukkaista ja joissain Uudenmaan kunnista jopa neljä viidestä ihmisestä. Silti juuri sosiaalipalvelut imevät Uudellamaalla vuodessa keskimäärin 1 500 euroa asukasta kohti. Se on puolet uusmaalaisen keskimääräisistä sote-menoista. Terveysasemiin sitä vastoin kuluu 220 euroa.

https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005660963.html


Viitteet

(1) Hyvinvointivaltion vaalijat ry. oli mukana Sosiaalifoorumissa eri seminaareissa, joista valmisteluvastuu oli mm. tässä seminaarissa. http://www.hyvinvointivaltio.fi/?p=844

(2)  Viittasin taannoisessa blogikirjoituksessani myös sosiaalihuollon asemaan soteuudistuksessa. Myös sosiaalihuollon käsittely mediassa on terveydenhuoltoon verrattuna aliedustettuna. https://ollintuumailut.blogspot.fi/2018/04/sosiaalityo-ei-nay-somekeskusteluissa.html

(3) Puheenvuorovideot:

• keskustelu: https://www.facebook.com/sirpa.baer/videos/10215187391975520/?q=HYVA

Pisteytyspuhe ja kapitaatiomallin kehittäminen, päivitys 19.4.2018

HS:n Karlsson teki oman piirroksensa kuumimpaan uutisaikaan

Kansalaisten pisteyttäminen on viimeisen viikon aikana puhuttanut ennen muuta uudistuksen vastustajia ja puolustajia. Pisteytyspuhe pulppusi puoli vahingossa uutisiin. Sen jälkeen aihe on ollut kuumaa tavaraa somessa, asiantuntijoiden keskuudessa, poliitikkojen puheissa jne. Jopa ministeri Saarikko on pitänyt puolustuspuhetta aiheesta.

STM ja THL järjestivät tiedotustilaisuuden lehdistölle. Taloussanomat oli mm. paikalla ja teki aiheesta jutun esimerkkilaskelmineen. Ministeriön tilaisuudessa puhunut STM:n ylijohtaja Kirsi Varhila huomautti, että ihmisten pisteyttämistä tehdään jo muualla ilman, että siitä nousee suurta porua. Opetushallinnon puolella erityislapset on hintalaputettu, mutta ”kukaan ei kyseenalaista sitä”, Varhila huomautti. – Kun uuteen järjestelmään mennään, maakunnille alkaa kertyä tietoa siitä, mikä on palveluiden kustannus. Jollakin aikajänteellä meillä on myös asiakaskohtainen tieto olemassa. Tähän perustuvat myös muualla maailmalla olevat vakuutuspohjaiset järjestelmät, joissa vakuutukselle ja asiakkaalle lasketaan joku hinta. – Kuin auton vakuuttaminen.– Ei autoakaan vakuuteta rekisterinumeron perusteella vaan muilla tekijöillä.
https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000005639475.html

THL oikoi väärinkäsitykset 11.4.2018 tiedotteessaan:

• THL selvittää parhaillaan korvausmallia, jonka perusteella maakunta maksaisi tuleville sote-keskuksille asiakkaista. Kyseessä on tutkimushanke, jonka tulosten pohjalta voidaan päättää, millainen korvausjärjestelmä lopulta rakennetaan. THL:n mallissa sote-keskuksen saama kokonaiskorvaus riippuisi siitä, millainen asiakaskirjo keskukseen on listautunut.
• Korvaussummassa huomioitaisiin mm. kunkin asiakkaan ikä, sukupuoli, perussairaudet ja se, onko hän työterveyshuollon asiakas.
• Tarkoituksena ei ole, että jokaiselle ihmiselle määriteltäisiin oma tietty hinta. Tarkoituksena on määrittää sama hinta esimerkiksi samanikäisille miehille, joilla on diabetes ja jotka käyvät töissä. 
• Samankaltaisella mallilla valtio maksaa nykyisin kunnille valtionosuudet sote-palveluiden järjestämiseksi. https://thl.fi/fi/-/sote-keskusten-korvausmalli-huomioisi-asiakkaiden-valiset-erot

Tietosuojavaltuutettu ja oikeustieteilijät hyökkäsivät aiheeseen tuoreeltaan 11.4.. ”Tämä esitys on täysi raakile. On hyvin vaikea ymmärtää, miksi tätä kysymystä ei ole pohdittu huolellisesti etukäteen. Eduskunnan perustuslakivaliokunnan pitäisi ottaa asian oikeudellisiin ongelmiin kantaa EU:n tietosuojalakiasetuksen näkökulmasta”, sanoo tietosuojavaltuutettu Aarnio. ”Olisi mielenkiintoista tietää, mihin lakiin pisteytys perustuu. Terveystiedot ovat arkaluonteisia tietoja, joiden käsittely on lähtökohtaisesti kielletty”, Ojanen sanoo.  
https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005638108.html

HUS:n Lasse Lehtonen puuttuu aiheeseen blogissaan 15.4. mm. seuraavasti viitaten eduskunnan käsittelyssä olevaan ns. toisiolakiin: Oma suositukseni lainsäätäjälle oli, että jos terveyspalvelujen järjestäjälle tai tuottajalle annetaan oikeus profiloida potilaita, tulee lainsäädännössä tarkasti määritellä, mitkä ovat tällaisen profiloinnin periaatteet ja rajoitukset ja millainen oikeusturva profiloinnin kohteeksi joutuneelle henkilölle annetaan.Toisiolaki sekä suunnitelmat henkilötason riskikertoimien laskemisesta arkaluonteisten henkilötietojen perustella ovat uusia esimerkkejä hoitosuhteen luottamuksellisuuden murenemisesta Suomessa. On varmasti syytä sanoa jo ääneen, että potilastietojen salassapito Suomessa on heikolla tasolla eurooppalaiseen standardiin verrattuna ja ehkä jo heikointa koko Euroopassa.
http://lasselehtonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253848-pitaisiko-olla-huolissaan

Elina Lepomäki (kokoomuksen kansanedustaja ja soteuudistusvastustaja) avasi pelin aiheesta kolumnissaan: Yksilökohtaisella kapitaatiolla ei paranneta kannustimia.
Viime viikolla kohistiin soten korvauskriteereistä eli kapitaatiosta ja ihmisten “profiloinnista”. THL:n tehtävänä on tehdä korvauskriteerit terveyspalveluihin. Yksilökohtaista kapitaatiota perustellaan sillä, että sillä ehkäistään asiakasvalikointia, yli- ja alihoitoa ja voidaan esimerkiksi ottaa huomioon se, että henkilö on jo työterveyshuollon piirissä. (Jälkimmäisen huomiointi tosin voi johtaa siihen, että ihmiset siirtyvät laajemmin pelkästään julkisrahoitteiseen palveluun.) On tärkeä ymmärtää, että kapitaatio johtaa asiakkaiden valikointiin riippumatta sen tasosta. Se johtuu siitä, että kapitaatio on kiinteä korvaus, jonka palveluntuottaja saa jokaisesta asiakkaasta, silloin kun tämä rekisteröityy. Kapitaatiossa maksetaan riskin kantamisesta, ei tutkimuksista eikä hoidosta. Tämä ei ole korvausmallin virhe, vaan ominaisuus.
http://elepomaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253892-nykyinen-sote-ei-ole-katastrofin-partaalla

Mitä tästä nyt pitäisi sanoa? Tarkoitus oli, että olisin kirjoittanut aiheesta jo heti tuoreeltaan viime viikolla. Jäin kuitenkin odottamaan jatkoa. Tuntui siltä, että uutisointi sisälsi runsaasti väärinkäsityksiä ja aiheettomia kärjistyksiä. Tässä ovat omat päätelmäni:

• STM ja THL eivät onnistuneet uutisoinnissaan. Aihe politisoitui ja politisoitiin heti ja se aiheutti lisää vain hämminkiä. 
• Kysymys on tutkimushankkeesta, johon on olemassa tutkimusluvat ja arkaluontoisten rekisteritietojen käyttöoikeudet. Tällaisia tutkimushankkeita on tehty vuosikausia. Niihin on kehitetty menettelytavat, joilla yksityisyyden suoja on turvattu. 
• Tutkimushanke ei sisällä vielä lopullista ratkaisua, mitkä ovat kriteerit ja minkälaisella tiedolla ja tiedon hallinnalla tällainen yksilötasoinen kapitaatiomittaus mahdollistetaan. 
• Ns. toisiokäytön lainsäädännön valmistelu eduskunnassa ja sen lopullinen lakipohja antaa perustan sille, missä puitteissa arkaluontoista tietoa voidaan käsitellä. 
• Pelkkä tutkiminen ei riitä. Tarvitaan testauksia, kokeiluja jne. Myös kapitaatioperiaatteen muuttamiseen on annettava mahdollisuudet riittävän joustavalla lainsäädännöllä. Yli- ja alihoito, kaikenlaiset mahdollisuudet "keinotella" laillisesti julkisella rahalla pitää estää jne.
• Työterveydenhuolto on kaikkien asiantuntijoiden tiedossa oleva "musta laatikko" monellakin tapaa tässä kapitaatioasiassa (kuten rahoitus - ei purettu monikanavarahoitusta). Eräs haaste ovat vertailukelpoiset tiedot työterveydenhuollosta.
• Kaikkinensa kyse on riskien laskennasta (ns. vakuutusmatematiikasta). Vakuutusyhtiöt ovat tehneet tätä vuosikymmeniä ja varmistaneet laskelmilla, että riskien realisoituminen on vakuutusyhtiön kannalta hallinnassa (ei mennä konkurssiin). Julkisten ja yksityisten palvelujen tuottajien on kyettävä toimimaan myös järkevästi julkisella rahoituksella. Hankala vakuutusmatemaattinen yhtälö.

Tutkimushankkeen osalta tulee mieleen vielä kaksi asiaa, jotka eivät selviä uutisoinnista.

1. Miten otetaan huomioon laskelmissa (vai eikö oteta lainkaan) kansalaisten hyvinvoinnin ja terveyden erot. Erot vaikuttavat siihen, minkälaisia hoidon tarpeita meillä on. Otetaanko nämä erot mukaan yksilötasoisiin laskelmiin ja kuinka. Nythän eroja selvitetään määrävälein tehtävillä väestökyselyillä. Sellaisella aineistolla ei voida jatkuvasti varmistaa, että lähtötiedot yksilötasolla ovat kohdallaan. https://thl.fi/fi/-/tutut-terveysongelmat-yha-yleisia-suomessa-mutta-myonteistakin-kehitysta-on-nahtavissa ; http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-105-8 
2. Toinen asia on hoidon ja palveluiden kysyntä. Kysyntään vaikuttavat osittain tarve, osittain tarjonta ja osittain ihmisten valveutuneisuus hakea hoitoa. Erityisesti koulutustasolla on vaikutusta tähän. Olemassa olevat rekisteritiedot kuvaavat vääristynyttä palvelujen käyttöä. Alueelliset palveluiden käyttöerot ovat merkittäviä edelleen. 

Päivitys 18.4.2018: Asko Rantala kysyy FB:n puolella, miksi on pisteytyksen tarkoitus, perimmäinen sellainen. Asko linkittää Kiinassa tapahtuvaan vastaavaan kehitystyöhön: https://www.asml.fi/blogi/tietosuoja-kiina-scoring/: Jari Perko kertoo kolumnissaan (4.11.2016), että Kiinassa tikittää kaikkien aikojen tietosuojapommi.
Suunniteltu Social Credit Score on monipuolinen luokittelujärjestelmä. Kunkin kansalaisen pisteytys olisi julkinen. Pisteytyksen laskennassa otettaisiin huomioon mm.

• elämäntapasi ja harrastuksesi
• viranomaisten kansalaisdata kuten koulutuksesi, verotietosi, liikennesakkosi yms
• verkko-ostoksesi ja online- ja mobiilipalveluiden käyttö
• sosiaalinen median käyttäytymisesi ja sisältösi siellä
• ystäviesi ja tuttujesi mielipiteet sinusta

Hyvän pisteytyksen omaavat saisivat helpommin mm. lainoja, viisumeita. Pisteytystä alentaisi jos harrastaa, ostaa tai tuottaa sisältöä valtiollisen algoritmin (eli näkemyksen) vastaisesti. Koska pisteytys laskee alhaisen pisteytyksen omaavien kanssa seurustelusta olisi siinä itsellään jo eriarvoistava rakenne.

Päivitys 19.4.2018 Twitterin puolelta löytyi STM:n kuva aiheesta: 

Sosiaalityö ei näy somekeskusteluissa - tekoäly apuna, päivitys 25.4.2018

Päivitys 25.4.2018: "Sotessa puhutaan politiikkaa." Futusomen ylläpitäjät innostuivat laajentamaan tuota sote-pohdintaa välineistöllään ehkäpä vinkistäni, jossa kritisoin suppeata sanastoa.Paljastui, että valtaosa kirjoituksista oli luonteeltaan poliittista puhetta. "sotessa puhutaan politiikkaa."  https://www.futusome.com/2018/sotessa-puhutaan-politiikkaa/?utm_source=facebook&utm_medium=social&utm_campaign=brand-promotion

"Sosiaalityö ei näy somen keskusteluissa."
Lainaus on oivallisesta tutkimuksesta, jonka Opiskelijat Niina Huttunen ja Marjaana Pyykkö keksineet tehdä sosiaalihuollon ja sosiaalityön näkyvyydestä somessa vuonna 2017. Taustalla oli ennakkokäsitys (HS:n perusteella), että sosiaali- ja terveydenhuollon julkista keskustelua hallitsee terveydenhuolto. Aineiston haussa ja analyysissä käytettiin tekoälyyn perustuvaa Futusome oy:n menetelmää. Kopioin osan Niinan ja Marjaanan jutusta:

"Hakusanat sote ja terveydenhuolto tuottivat 13 786 osumaa kun taas sotella ja sosiaalihuollolla niitä oli vain 2 083....Tarkastelemissamme some-keskusteluissa näkyi vuonna 2017 kaksi selkeää piikkiä. Ensimmäinen piikeistä ajoittui helmi-maaliskuulle, jolloin erityisesti huhtikuun alussa pidetyt kuntavaalit ja maaliskuussa vietettävä kansainvälinen sosiaalityön päivä vilkastuttivat keskustelua. Vuoden 2017 tuloksista noin kolmasosa osui tälle ajankohdalle....Blogi-kirjoituksia aiheesta löytyi alle 10, mutta positiivista oli se, että näihin lukeutui kaksi puhtaasti sosiaalityön näkökulmasta kirjoitettua blogia (Perusasiat!- ja Sosiaalitarkkailija -blogit).... Toinen vuoden 2017 keskustelupiikeistä ajoittui lokakuun puolivälistä joulukuun puoliväliin....Keskustelu liittyi pääasiassa sosiaalityön ja sosiaalihuollon rooliin sotessa ja tulevissa sote-keskuksissa sekä valinnanvapausmalliin. Iso puheenaihe oli tälläkin kertaa sosiaalityön sivuuttaminen sotessa....Palataksemme takaisin koko vuoden 2017 tarkasteluun, on merkillepantavaa, että sosiaalityön näkökulmasta keskustelua hallitsevat yksityishenkilöt. Aktiivisimman kymmenen joukkoon mahtuu yksityishenkilöinä kirjoittavien sosiaalityön asiantuntijoiden lisäksi vain Sosiaalityöntekijöiden seura ja Twitter-tili nimeltä Sote_laatu." https://www.futusome.com/2018/sosiaalityo-ei-nay-somen-sotekeskusteluissa/?utm_source=facebook&utm_medium=social&utm_campaign=brand-promotion

Futusome oy:n kuva tekoälymenetelmästä

Futusomen menetelmällä siivotaan ja rikastetaan data asiakkaan tarpeiden mukaan. Rikastaminen voi tapahtua luonnollisen kielen analyysillä tai linkittämällä. (kuvassa vaihe 3). Menetelmässä jäsennetään raakadata hyödynnettävään muotoon. (kuvassa vaihe 2). Futusomen menetelmään liittyy myös datan keruu verkosta hyödynnettävään muotoon. (kuvassa vaihe 1). Kuvan vaihe 1 osoittaa sen, että verkon data on yleensä jäsentymätöntä ja sotkuista. Kuvassa vaiheet 4-6 ovat sitten sitä datan analyysiä ja raportointia.  https://www.futusome.com/. Oleellista on kuitenkin menetelmässä se, että sisällönhallinta on tutkijan, analyytikon tehtävä. Hakuehdot on rakennettava selkeistä käsitteistä, mielellään käsitehierarkioista. Analyysin taustalla pitää olla kunnollinen semanttinen meta-analyysi käytettävistä käsitteistä.

Vertailu Ollin blogiin - sosiaalityö ei näy somessa. Tästä olen samaa mieltä oman blogistin kokemukseni kautta. Olen tätä harrastusta tehnyt vuodesta 2012 ja samalla seurannut uutis- ja juttuvirtaa somessa varsin aktiivisesti sote-uudistukseen liittyen. Sosiaalityön käsitettä vastaavana luokitteluperusteeni oli "sosiaalihuolto". Se on kattavampi kuin "sosiaalityö". Laskin siihen mukaan mm. työttömyyteen, syrjäytymiseen, toimeentulotukeen, yleensä sosiaalihuoltoon sekä sosiaalityöhön liittyvät jutut. Jos tutkitaan sanan "sosiaalityön" kautta, osumia kohdalleni olisi tullut 1 eli 1/10 (1 blogikirjoitus 10:stä Niinan ja Marjaanan löytämästä - vai onko osumana mukana?). Jos sosiaalityö ajatellaan laajemmin, osumia olisi kohdallani 6/10. Se ei voi pitää paikkaansa, koska tuolla laajemmalla haulla pitäisi tulla mukaan suurempi määrä blogeja. Tämä tekoälyhaku osoittaa sen, että inhimillisellä toiminnalla on merkitystä. Miten siis määritellään sosiaalityö ja mitä siihen katsotaan kuuluvaksi, on keskeinen kysymys. Mielestäni sosiaalityö liittyy keskeisesti syrjäytymiseen, työttömyyteen, mielenterveysongelmiin, lastensuojeluun, toimeentulotukeen ainakin. Näin mielestäni Niina Huttusen ja Marjaana Pyykön analyysi on ahtaasti ilmaistuna varmaan oikea, mutta laajemmin ajateltuna kapea ja harhaan johtava.  Jos hakuehdoksi otettaisiin laajempi käsite "sote-uudistus", vuoden saldo olisi 46 kirjoitusta. Huttusen ja Pyykön laajempi hakusana oli "sote". Kapeaan hakukriteeriin sopisi Ollin blogikirjoituksista seuraavat 6 juttua:

• 19.3.17: https://ollintuumailut.blogspot.fi/2017/03/so-so-eiko-tasta-voi-puhua.html
• 12.4.17: https://ollintuumailut.blogspot.fi/2017/04/tyottomyys-ja-syrjaytyminen-kalliita.html
• 26.4.17: https://ollintuumailut.blogspot.fi/2017/04/kela-selvitti-toimeentulotuen-tilanteen.html
• 13.5.17: https://ollintuumailut.blogspot.fi/2017/05/syrjaytyminen-kiellettyjen-sanojen.html
• 8.10.17: https://ollintuumailut.blogspot.fi/2017/10/kaupunki-ja-maakuntapolitikointia-raha.html
• 27.11.17: https://ollintuumailut.blogspot.fi/2017/11/sosiaalihuolto-eri-paria.html

• Lisäksi sisällön puolesta tähän mahtuisi mukaan tämän vuoden juttu 18.2.18: https://ollintuumailut.blogspot.fi/2018/02/keskittamisen-ihanuus-ja-karikot.html.

Tekoäly on hyvä renki mutta huono isäntä. Tämä tuli minulle selväksi, kun arvioin edellisessä blogikirjoituksessani teoksen Antti Merilehto: Tekoäly - matkaopas johtajalle (Almatalent 2018) https://ollintuumailut.blogspot.fi/2018/04/matkaopas-tekoalyn-maailmaan.html. Futusomen menetelmässä on isännän otteet datan osalta. Se oli minunkin kommentti Antin kirjaan. Sen sijaan tämä käsite (termi) maailma tai laajemmin semanttinen maailma ei tule esille Futusomen sivuilta eikä se näy myöskään Huttusen ja Pyykön analyysissä.

SO-TE. Toinen asia on tämä sisältö. Olen jatkuvasti ollut huolissani "sote"-käsitteen yksipuolisesta käytöstä. Lehdistö ja jopa monet johtavat tutkijat, virkamiehet ja poliitikotkin puhuvat "soten" nimissä pelkästään terveydenhuollosta. Jopa kotimaisten kielten keskuksen edustaja pohtii termistöä eikä millään tavalla koskettele termin alkuosaa "SO"= sosiaali. Surullista yksipuolisuutta! (1) Hankalinta asiassa on, että koko uudistuksen näkökulma on terveydenhuolto. Sosiaalihuolto on nähty vain alisteisena terveydenhuollolle. Jopa organisoinnissakin tämä näkyy erittäin selkeästi. Sosiaalihuolto onkin nähtävä ennen muuta osana lähiympäristöä.

Arbis-talo

HYVA. Ajauduin vuoden alussa Hyvinvointivaltion vaalijat ry:hyn ja hallituksen jäseneksi. (http://www.hyvinvointivaltio.fi/).  Tämä yhdistys HYVA tekee yhteistyötä mm. Sosiaalifoorumin kanssa, jonka seuraava kaksipäiväinen konferenssi on 21.-22.4.2018. 21.4. on seminaari "Ihminen ympäristössään on sosiaalihuollon toiminnan ydin". Alustajina ovat Matti Rimpelä, Sirkka Rousu ja Jarl Spoof. 17. Suomen sosiaalifoorumi -tapahtuma järjestetään tänä vuonna la-su 21.-22.4.2018 Helsingin ruotsinkielisellä työväenopisto Arbiksella. Ohessa on foorumin sivuilta poimittu ohjelmanpätkä.

Sosiaalifoorumi 21.-22.4.2018 (paikkana Helsingin ruotsinkielinen työväenopisto, Arbis, Dagmarinkatu 3, Helsinki)

Ihminen ympäristössään on sosiaalihuollon toiminnan ydin

21.4. kello 12:00–13:30

luokka 23 (2. krs)

Sosiaalihuollon ja sosiaalipalvelujen ydin on niiden tiivis kytkeytyminen ihmisten lähiympäristöön. Siksi on ollut luontevaa, että sosiaalihuolto on ollut osa kunnan toimintaa. Tärkeimpiä sosiaalihuollon palveluja ovat nykyisin sosiaalityöhön kytketyt
lastensuojelu ja erilaiset hoivapalvelut vanhusten- ja vammaistenhuollossa. SOTE-uudistus siirtää vastuun myös sosiaalihuollossa kunnilta maakunnille. Seminaarin tehtävänä on avata teoreettiselta ja käytännön kannalta, miksi on välttämätöntä, että sosiaalihuollossa kaikki tapahtuu lähellä ja tiiviissä yhteistyössä kuntalaisten ja ammattilaisten kesken.
Seminaariin on varattu aikaa 1,5 tuntia, joka on tarkoitus jakaa kolmeen 20
minuutin alustukseen keskusteluineen.
· Matti Rimpelä: Ihminen ympäristössään on sosiaalihuollon toiminnan ydin
· Sirkka Rousu: Miksi kunta on sosiaalihuollolle luontevampi ja toimivampi yhteisö
kuin maakunta?
· Jarl Spoof: Sosiaalityö yhteisötyötä vai hallinnollista byrokratiatyötä.
Seminaarin vetäjänä toimii Olli Nylander.
Järjestäjä:
HYVA – Hyvinvointivaltion vaalijat ry; www.hyvinvointivaltio.fi

https://sosiaalifoorumi.fi/osatapahtuma/ihminen-ymparistossaan-on-sosiaalihuollon-toiminnan-ydin/

Päivitys 11.4.2018: Minna Zechner: Aikuissosiaalityö ei saa unohtua uudistuksissa -työttömyysturvan aktiivimalli lisää luultavasti aikuissosiaalityön tarvetta. (HS-vieraskynä 11.4.2018)

Aikuissosiaalityön asema uusissa maakunnallisissa palvelurakenteissa on sen sijaan epävarma. Sosiaalihuollon ohjaus ja neuvonta tapahtuisivat sosiaali- ja terveyskeskuk­sissa. Näistä sote-keskuksista asiakas saisi perustason terveyspalve­luja ja sosiaalineuvontaa. Jos asiakas tarvitsee laajemmin palveluita tai palvelu edellyttää viranomaispäätöstä, hänet ohjattaisiin maakunnan liikelaitoksen asiakkaaksi.Koska sosiaalihuollon järjestämisen tulee perustua viranomaisen ­tekemään päätökseen, yksityinen sote-keskus ei voi tällaista päätöstä tehdä. Aikuissosiaalityö joutuu yhä enemmän tasapainoilemaan julkisen ja yksityisen palvelutarjonnan välillä, ja uudistuksessa tavoiteltu palveluiden integraatio vaarantuu. Integraatio ja eri toimijoiden tarjoamien palveluiden ja tukien koordinointi asiakkaan tilanteen parantamiseksi on jo nyt keskeinen osa aikuissosiaalityötä. Aikuissosiaalityöllä on yhteistyötä muun muassa vammais-, mielenterveys-, päihde-, työllistämis-, terveys-, kotoutumis- ja kuntoutuspalveluiden kanssa....Yksilön vastuuta korostavassa palvelujen järjestämisen mallissa jää helposti jalkoihin ihmisiä, jotka eivät ole aktiivisia ja valintoja tekeviä kuluttajakansalaisia. Aikuis­sosiaalityön tarpeessa eivät ole vain perheettömät työikäiset. Lasten huoltajien ongelmat heijastuvat ­perheen kokonaisuuteen, ja vaiku­tukset voivat ulottua moneen sukupolveen.
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000005636554.html

Viitteet

(1) Ulla Onkamo (5.4.2018): "Sosiaali- ja terveydenhuollon uusi organisaatio tarvitsee selkeitä nimiä"
Artikkelissa pohditaan mm. pitäisikö sote-keskus olla sosiaali- ja terveyskeskus vai jopa terveyskeskus. Kuitenkin artikkelin lopussa varoitetaan:
Jos samoista asioista puhutaan eri nimillä eivätkä yksityiset palveluntarjoajat erotu julkisista, asukkaiden on vaikea hahmottaa palvelujen kokonaisuutta. Pahimmillaan epäselvä nimi saattaa johtaa valintaan, joka kaduttaa myöhemmin. Jos nimi ei toimi, sen aiheuttamat ongelmat kuormittavat asukkaan lisäksi hallintoa ja voivat tulla kalliiksi. Jotta maakuntahallintoon saadaan yhdenmukaisia ja käyttökelpoisia nimiä, olisi viestinnän ohjauksen lisäksi tarvetta myös nimistönsuunnittelun ohjaukseen valtakunnallisella tai vähintäänkin maakunnan tasolla. Ohjaukseen ja nimien suunnitteluun voi pyytää apua kielenhuollon ammattilaisilta.
https://www.kotus.fi/nyt/kolumnit/hyvaa_virkakielta/hyvaa_virkakielta_2018/sosiaali-_ja_terveydenhuollon_uusi_organisaatio_tarvitsee_selkeita_nimia.27557.news

Matkaopas tekoälyn maailmaan, päivitys 5.4.2018

"Tekoäly - matkaopas johtajalle" on tuore ja suosittu tietoteos. Kirjan kirjoittaja Antti Merilehto on haastatellut asiantuntijoita meiltä ja maailmalta kirjaa varten. Hän on toiminut aikaisemmin Googlella, joten osa kokemuksistakin on sieltä peräisin. Ideana matkaopas on hyvä. Se auttaa nimenomaan liiketoiminnan johtajaa selviytymään tässä tekoälyn maailmassa. "Matkaopas" on enemmänkin nimi kirjalle kuin menetelmä hallita aihe. Kirjassa kuvataan keskeiset käsitteet ja havainnollistetaan niitä esimerkein. Toisessa osassa kirjaa kuvataan erilaisia hyödyntämistapoja. Kirjoittaja tunnistaa myös tekoälyn kaksi puolta - hyvä ja paha tekoäly. (1) Edelleen Antin mielestä Suomi ei kulje aivan kärkimaiden joukossa tekoälyn kehittämisessä ja hyödyntämisessä. Tehtävää siis on.

Peruskäsitteet ovat algoritmi, tekoäly, koneoppiminen, neuroverkko ja syväoppiminen: Suoraan kirjasta lainattuna käsitteet ovat seuraavat (ss. 17-20):

• Algoritmi on yksityiskohtainen kuvaus tai ohje siitä,miten tehtävä tai prosessi hoidetaan.
• Tekoäly: Koneen suorittamaa toimintaa, joka ihmisen tekemänä olisi älykästä. Tekoäly ei kuitenkaan rajoitu ihmisen tasoon. Toimintoja ovat muun muassa päättely, oppiminen, ennakointi, päätöksenteko, näkö ja kuulo. Heikko tekoäly kykenee ratkaisemaan yhtä tehtävää. Käytännössä kaikki nykyinen tekoäly on heikkoa tekoälyä. Vahva tekoäly ratkoo laajaa skaalaa erilaisia ongelmia, ajaa autoa, ymmärtää kieliä ja kokkaa.
• Koneoppimisessa koneelle ei ole määritelty toimintaohjetta jokaista erillistä tilannetta varten, vaan kone oppii itsenäisesti datasta. Suurin osa tekoälyn sovelluksista on koneoppimista.
• Ohjattu koneoppiminen: Koneelle annetaan oikea vastaus opetusdatassa.
• Ohjaamaton koneoppiminen: kone päättelee asioita datassa olevien säännönmukaisuuksien ja suhteiden pohjalta.
• Vahvistusoppiminen: koneelle annetaan palautetta siitä, kuinka onnistuneesti se toimii eri tilanteissa ilman, että annetaan oikeita vastauksia.
• Neuroverkko koostuu joukosta neuroneita, yksinkertaisia prosessoreita, jotka on kytketty toisiinsa ja joiden välillä tapahtuu kommunikaatiota.
• Syväoppiminen on syvien neuroverkkojen optimointia haastavien ongelmien ratkomiseksi. 

Data myös peruskäsite. Peruskäsitteisiin olisi ollut hyvä liittää vielä data, jota Antti tosin käsittelee pitkin kirjaa ansiokkaasti. Dataan nimittäin sisältyy myös vaaroja ja riskejä, jotka tekoälyn maailmassa pitää ennakoida ja minimoida. Tekoälyn kannalta olisi ollut kiinnostavaa pohtia sitä, miten datan eri ilmenemismuotoja hyödynnetään tekoälyssä. Ns. raakadata on ilmeisesti se perusainesosa. Raakadata voi olla virheellistä, puutteellista ja datat voivat olla yhteismitattomia. Kaikkea tätä voidaan käsitellä tekoälyn avulla muodostamalla erilaisia datan laadun tarkastusalgoritmeja. Datan toinen taso informaatio liittyy jo algoritmiin ja sen oikeellisuuteen. Jotainhan on vialla joko perusdatassa tai algoritmissa, jos itseohjautuva auto törmää betoniesteeseen traagisin seurauksin. (https://yle.fi/uutiset/3-10141285). Datan kolmas taso tietämys voi olla jo osa oppimista - koneen ja ihmisen välistä vuorovaikutusta. Tälläkin datan tasolla ovat omat riskinsä kuten päättelysäännöt tai käsitys "oikeasta vastauksesta". Neuroverkkokin voi olla uhanalainen tekoälyväline riippuen siitä, mitä dataa verkkoon "syötetään". Syväoppiminen on jo lähellä inhimillistä oppimista ja innovointia. Perusdatan pitää olla kunnossa. Muuten syntyy syvällisiä väärinymmärryksiä, väärää oppimista.

Sovelluksia sotemaailmaan ei Antti käsittele kuin esimerkinomaisesti (kuten älykipsi, ss. 157-158). Sovelluksia ja kehittämishankkeita on, mutta ei riittävästi. IBM-Watson on nyt viime aikoina saanut jalansijaa mm. diagnosoinnin apuvälineenä myös Suomessa. (2). Tietysti robotteja on kehitetty hoitoon ja operaatioihin. Ehkä voisi yksinkertaisesti jakaa kolmeen osaan soten sovellusmahdollisuudet: ennen hoitoa - hoidon aikana - hoidon jälkeen.

• ennen hoitoa: a) tekoälyn hyödyntäminen ennakoivassa, ehkäisevässä sosiaali- ja terveydenhuollossa (riskikäyttäytymisen minimointi); b) tekoälyn hyödyntäminen hoitoon / palveluihin ohjauksessa, 
• hoidon aikana: a) hoidon/ palvelun tarpeen määritys, b) hoitotoimenpiteet ja hoivapalvelut
• hoidon jälkeen: a) omahoito - itsekontrolli, b) riskien ennakointi.

Merilehto 2018: väärä ennuste, ss. 179 - 182

Ennen - a-kohdan tekoälysovelluksia on ansiokkaasti edistänyt Teemu Arina kumppaneineen kohteena oman kehon mittaaminen. (3). Ennen -b-kohtaan sopii hyvin eräänä esimerkkinä Antin kirjan (ss. 179- 182, ks. oheinen kuva) nelikenttä. Kuva avaa sen, milloin kannattaa asiakastyössä hyödyntää tekoälyä. Aikana -a-kohta liittyy tekoälysovelluksiin, joilla kaivetaan esille asiakkaan/potilaan ongelma ja annetaan sille määritelmä, kuten diagnoosi. Aikana - b-kohta liittyy mm. robotisaatioon sotemaailmassa. Jälkeen -a-kohta liittyy omahoidon itsekontrollivälineisiin (kuten erilaiset APSit). Jälkeen -b-kohta liittyy samantyyppisiin tekoälysovelluksiin kuin ennakoivassa, ehkäisevässä toiminnassa.

Tekoäly muuttaa toimintoja ja toimintatapoja. Antti jakaakin perusohjeita, miten liiketoiminnassa tekoälyä pitäisi kokeilemalla viedä eteenpäin. Välttämättä tekoälyn apostolia Antti ei kuitenkaan johtoryhmään toisi. Tekoäly on siis renki eikä isäntä yritysmaailmassa. Tähän kelpaisi vanhat opit muutosjohtamisesta, joita on siis jaeltu pitkään ennen tekoälyn esiin marssia. (4)

Päivitys 5.4.2018: Marko Ekqvist kommentoi Linkedinin puolella:

Marko Ekqvist IT Consultant, Research Area: Artificial intelligence #MachineLearning

Sovelluskohteista tai tavoista tehdä asioita "tekoälytekniikoilla" on hyvänä esimerkkinä suun terveydenhuollon tuotteistushanke, jossa kolmen kaupungin aineistolla "opetimme " luokittelijan tekemään potilasryhmittelyjä. Ryhmittelijä lokeroi kiltisti potilaat tiettyyn tuotepakettiin, jota sitten voitiin käyttää esim. hoitokustannusten määrittämisessä tarkastuskäynnin tietojen perusteella. En tuolloin käyttänyt tästä kokonaisuudesta termiä koneoppiminen. Menetelmät ja perusteet tässä olivat samat, jota nyt hypetetään tekoäly-nimikkeellä. Ryhmittelijää (ODRG) ja sen sääntökantaa kehitin reilu kymmen vuotta sitten. Hammaslääkärilehden juttu aiheesta löytyy täältä: https://www.slideshare.net/markovaltuustoon/suomen-hammaslkrilehti-12-2012

Viitteet

(1) Tekoälyn vaarat: Tästä aiheesta on kirjoitettu viime aikoina paljon.

• Esimerkiksi arvioimani kirja Martin Ford: Robottien kukoistus, Sammakko 2017:https://ollintuumailut.blogspot.fi/2017/05/robottien-kukoistus-positiivisia-ja.html 

• Toisaalta  arvoimassani Minna Huotilaisen ja Katri Saarikiven kirjassa "Aivot työssä" (Otava 2018) on positiivisempi ote tekoälyn rooliin tulevaisuudessa.  https://ollintuumailut.blogspot.fi/2018/03/ihmisen-aivoilla-viela-ylivalta.htmlhttps://ollintuumailut.blogspot.fi/2018/03/ihmisen-aivoilla-viela-ylivalta.html

(2) IBM:n Watson diagnosoinnin kimpussa: https://www.ibm.com/watson/

• Suomeen perustettu IBM:n tutkimuskeskus 2017: http://web02.tekes.episerverhosting.com/nyt/uutiset-2017/ibm-kiihdyttaa-terveydenhuollon-ratkaisujen-innovointia-ja-yhteistyota-suomessa/
• Kritiikkiä aiheesta: https://www.tivi.fi/Kaikki_uutiset/ibm-n-watsonin-piti-mullistaa-syopahoito-mutta-tekoaly-petti-odotukset-ei-ole-edes-lahella-6674963

(3) Teemu, 33, mittaa jatkuvasti kehonsa toimintaa – pystyy pudottamaan sykettä ajatuksen voimalla. Biohakkeri Teemu Arina yrittää elää tismalleen niin kuin hänen kehonsa haluaa. Kehonmittaus kertoo muun muassa, mitä ravintoaineita kroppa halajaa tai olisiko ryhtiä syytä kohentaa. Onko Arinan luvuiksi muutetussa elämässä sijaa inhimillisille heikkouksille? Tämä on juttu Teemusta Aamulehdessä 1.12.2016. (https://www.aamulehti.fi/ihmiset/teemu-33-mittaa-jatkuvasti-kehonsa-toimintaa-pystyy-pudottamaan-syketta-ajatuksen-voimalla-24102888/)
Sen jälkeen Teemu kumppaneineen ovat rakentaneet laajan teoreettisen ja käytännön kokonaisuuden "Biohakkerin käsikirjan" ympärille. "Biohakkerin käsikirja yhdistää teknologian, luonnon ja itsensä kehittämisen ennen näkemättömällä tavalla. Biohakkeri suhtautuu kehoonsa kuin monimutkaiseen järjestelmään, jonka syvällisellä ymmärtämisellä ja sen pohjalta tehdyillä omakohtaisilla kokeiluilla (toisin sanoen “biohakkeroinnilla”) voi kehittyä uudelle tasolle. Kirja esittelee oman elämänsä päivittämisen pioneereille uusia työkaluja matkalla itseensä: miten purkaa kaikki lukot, avata kaikki ovet, testata omat uskomukset ja lopulta ylittää kaikki ne rajat, joita oma mieli ja keho asettavat? Kirja esittelee “biohakkeroitavat” oman elämän ja kehon järjestelmät ja esittelee keinot niiden päivittämiseen teknologisin ja biologisin apuvälinein. Koska koetut muutokset ja todelliset vaikutukset ovat yksilöllisiä, kirjassa käydään läpi myös välineet omakohtaisten kokeilujen mittaamiseen ja seurantaan." (Biohakkerin käsikirja: Olli Sovijärvi, Teemu Arina, Jaakko Halmetoja,sidottu, suomi, 2017). 

(4) Muutosjohtaminen ja muutosvastarinta:

• TIVIn tuoreessa uutisessa kuvataan asiaan näin: "Teknologia ei pidättele tekoälyn esiinmarssia liike-elämään, vaan hidas taaperrus johtuu inhimillisistä syistä. Yritysjohtajat kavahtavat tekoälyn tuloa bisneskäyttöön ja työntekijät pelkäävät töiden katoavan älykkäiden koneiden Moolokin kitaan. Teknokonsultti Sapientin tekoälystä vastaavan johtajan Larry Lefkowitzin mukaan vasta alle viidesosa suurista yrityksistä on alkanut hyödyntää tekoälyä edes mitenkään merkittävällä tavalla bisneksissään.https://www.tivi.fi/CIO/ihmisten-vastarinta-pitaa-tekoalyn-kayton-lapsenkengissaan-5-asiaa-jotka-pitaa-ottaa-huomioon-6713088

• Muutosjohtamista käsittelin kirjassani "Soteuudistus - pirullinen ongelma" (2016, ss. 201-206).