sunnuntai 11. marraskuuta 2018

Paranoidia optimismia Siilasmaan tavalla

Paranoidi optimisti : näin johdin Nokiaa murroksessaParanoidi optimisti- kirja on kuvaus Nokian vaiheista vuodesta 1988 tammikuuhun 2016. (1) Risto Siilasmaa Nokian hallituksen jäsenenä ja sittemmin hallituksen puheenjohtajana on ollut kirjan sisällön tuottaja. Apuna hänellä on ollut Catherine Fredman, jonka kanssa teos on saatu aikaan ensin englannin kielellä ja sittemmin se on käännetty suomeksi.

Hyvä ystäväni totesi, että tämä on tähän asti paras Nokiaa käsittelevä teos. Ystäväni on lukenut kaikki edelliset aiheeseen liittyvät kirjat läpi. Odotukset olivat tältä osin korkealla. Toisaalta aikaisemmin aihetta käsiteltiin HS:ssä ja siinä päädyttiin jopa juupasepäs-väittelyyn Siilasmaan ja ja Nokian matkapuhelintoiminnan avainhenkilön, Jorma Ollilan välillä. Oliko kyse viime aikoina pelolla johtamisesta. (2) No Risto lupasi, että kirja ei keskittyisi tähän asiaan. Se on totta. Jorma Ollilan rooli on mukana kirjassa siihen saakka, kunnes Ristosta tulee hallituksen puheenjohtaja Jorman tilalle. Toinen tuttuni väitti omassa arviossaan, että Ristokin sortuu samantyyppiseen itsensä esiin nostamiseen kuin Ollila omassa elämänkerrassaan. (3) Olen lukenut myös Ollilaa koskevan elämänkerran. En tunnista tuota samankaltaisuutta. (4)  Risto korostaa vaihtoehtojen hakemista yhdessä muiden asiantuntijoiden kanssa ja päätösten tekemistä avoimesti yhteisten analyysien pohjalta. Itse asiassa Riston edustama ajattelumalli (strategisen johtamisen malli) todistaa sen - siis tämä "paranoidi optimismi". Ollilan kirjan kirjoittaja Harri Saukkomaa puolestaan toteaa tästä paranoidista optimismista, että se ei ole Siilasmaan keksintö:  ”Siilasmaan kirjan varsinainen kirjoittaja, amerikkalainen Catherine Fredman, on kirjoittanut Intelin johtajan Andy Groven legendaarisen kirjan Only the paranoid survives. Eli Fredman ei ole ainakaan ensimmäistä kertaa paranoidia kyydissä”, Saukkomaa näkee. HS:lle hän kuitenkin tarkentaa, että uskoo toki Siilasmaan olleen oleellinen tekijä kirjassa. ”Yhteistyötähän kirja on ja kaikki ajatukset ovat varmasti Siilasmaan ajatuksia. Mitkä ovat prosenttijakautumat itse kirjoittamistyössä, siitä en tiedä.” (5)

Kirjan sisältö on kuitenkin monipuolinen ja Nokian vaiheita on pyritty tarkastelemaan hallituksen näkökulmasta mutta myös varsinaisen liiketoiminnan ja sen perustana olevien teknologisten ratkaisujen näkökulmasta. Tältä kannalta ei ole merkitystä ainakaan minulle, mikä on ollut Riston ja Catherinen välinen työnjako kirjan kirjoittamisessa. Sisältö on Riston käsialaa. Kirjassa kuvataan Nokian matkapuhelintoiminnan nousu - ylivalta - usko ylivallan pitämiseen - pelko sen menettämiseen - pelko koko toiminnan joutumisesta vararikkoon - matkapuhelintoiminnan uudet liittolaiset - ostot ja myynnit - uuden liiketoimintatavan rakentaminen. Kuvaus perustuu pitkälti paranoidin optimismin ajatteluun.
  • "Yrittäjämäisen johtajuuden ydin edellyttää paranoidia optimismia. Paranoidi optimismi tarkoittaa sitä, että kaiken pelon ja hämmennyksen keskellä voi olla optimisti, koska on vakuuttunut siitä, käsillä oleviin ongelmiin on olemassa ratkaisu. Samalla on kuitenkin oltava paranoidi sen suhteen, mikä voi mennä vikaan. Näin varaudutaan ongelmiin, sillä ongelmia on aina, myös silloin kun muut väittävät, ettei niitä ole. Kun ongelmia tunnistetaan, selviää, miten ne voidaan välttää ja niiden vaikutuksia minimoida. Vaikka ongelmien ennalta ehkäiseminen ei ennalta onnistuisikaan, optimisti on vuorenvarma, että siitä selviää." (s.173-174).
Siilasmaa luotti aluksi Ollilaan ja piti häntä esikuvanaan. Risto varmaankin ajatteli, että Jorma oli myös paranoidi optimisti. Näin ei Riston mielestä ollut. Päätöksenteon valmistelu ei ollut avointa eikä vaihtoehtoja hakevaan ja punnitsevaa. Jopa Riston mielestä hänen omat ehdotuksensakin vaiennettiin hallituksen työskentelyssä. Jorma ei siis ollut paranoidi optimisti. Siilasmaan aloittaessa hallituksen puheenjohtajana, hän julkisti omat johtamisen periaatteensa paranoidin optimismin hengessä. Vaikea matkapuhelintoiminnan myynti sekä myös SNS-yhteisyrityksen toisen osapuolen osto ja HEREn myynti sekä Alcatel Lucentin osto perustuivat avoimeen vaihtoehtojen pohdintaan ja analyysiin. Miten uuden yhteisyrityksen johtaminen sitten on sujunut, siitä kirja ei kerro mitään. Siilasmaa löysi matkan varrelta paljon hengenheimolaisia - paranoideja optimisteja. Mitä ilmeisimmin Stephen Elop kuului tähän kaartiin. Risto puolusti Elopia viimeiseen asti, kun julkisuus lynkkasi Stephenin ja moni nokialainenkin.

Vainoharhainen pessimismi vaani kuitenkin pitkin matkaa Siilasmaan toimintaa. Hänen mielestään hallituksen jäsenenä ei hallitus eikä toimiva johtokaan ymmärtänyt kaikilta osin Nokian huonoon suuntaan luisuvaa liiketoimintaa. Siilasmaalla ei ollut uskoa älypuhelinalusta -Symbianiin. Hän ihmetteli, miten välinpätämättömästi suhtauduttiin kilpailutilanteeseen Applen Iphonen ja Googlen Androidin noustessa esille. Liittoutuminen Microsoftin kanssa vei myös Ristolta myöhemmin uskon Windows-maailman ekosysteemiin. Usko omiin korvaaviin alustaratkaisuihinkin oli heikko (kuten Meego). Jopa usko omiin mahdollisuuksiin vaikuttaa Nokian hallituksessakin hiipui - siis vainoharhaista pessimismiä. Kirjan edetessä tuli myös selväksi se, että kukaan (ei myöskään Risto) pysty yksin ratkaisemaan Nokian ongelmia. Ei myöskään eteneminen liiketoiminnan kehittämisessä ole virtaviivaista, ennustettavaa toimintaa. Kyse on eri osapuolten välisestä kaupanteosta, markkinoiden hallitsemisesta, valtaamisesta, puolustamisesta jne. Kysy on varautumisesta jatkuviin yllätyksiin. Vainoharhaista optimismia edustaa kuitenkin Riston kuvaus sinnikkäästä neuvottelutoiminnasta (myös neuvottelutaidoista). Sitkeyttä edustaa myös Sillasmaan jatkuva halu oppia uutta, ottaa selvää liiketoiminnan koko skaalasta mukaan lukien sen teknologinen perusta. Jos tämä kaikki pitää paikkansa, niin hieno juttu.

Kannattaa lukea. Kirjasta voi ottaa oppia myös omassa elämässä tavalla tai toisella.

Viitteet

(1) Risto Siilasmaa, Catherine Fredman: Paranoidi optimisti - Näin johdan Nokian murroksessa, Tammi, Helsinki 2018

(2) Kirjoitin aiheesta blogikirjoituksen otsikolla "suurten ja pienten asioiden harha" -tapaus Nokia, 23.9.2018, päivitin juttua 23.9-30.10 välisenä aikana muutamaan kertaan.
https://ollintuumailut.blogspot.com/2018/09/suurten-ja-pienten-asioiden-harha.html

(3)  Pauli Forma: Paranoidi optimisti Nokian puikoissa: Pauli päätyy toteamaan:
Kun luin Ollilan kirjaa, mietin, kuinka yksin kymmenien tuhansien ja sadan tuhannen työntekijän yhtiön pääjohtaja lopulta tekee ratkaisevia strategisia päätöksiään. Sama tuli mieleen Siilasmaan kirjassa. Vaikka päähenkilön ympärillä on tiimi, lopulliset päätökset jäävät suurimmalla johtajalle. Yhden ihmisen roolia alleviivaa myös Siilasmaan kirjan alaotsikko: ”Näin johdin Nokiaa murroksessa.”
http://www.pauliforma.fi/rantaradanvarrelta/

(4) Ollin blogikirjoituksessa arvio Ollilan kirjasta otsikolla "Mahdoton menestys - Ollilan tilitys"
http://ollintuumailut.blogspot.com/2013/12/mahdoton-menestys-ollilan-tilitys.html

(5) Vesa Siren: Siilasmaa "ei keksinyt" paranoidia optimismia. HS-kulttuuri, 7.11.2018; https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005890132.html

sunnuntai 4. marraskuuta 2018

Kaksinaismoraalikone - moraalin monet kasvot


MIT:n moraalikone. HS:n toimittaja Heikki Aittokoski teki jutun tekoälyyn liittyen MIT:n tutkimuksesta, joka on julkaistu Nature-lehdessä 2018. (1) Aittokoski oikoo hiukan tuota tutkimusta jättämällä pois tutkimukseen liittyvät tarkemmat luokittelukriteerit. Poimin ne esille alkuperäislähteestä. (2). Aittokosken kuvasta ja tekstisti selviää se, että nämä kuvan henkilö/eläin-kategoriat eivät ole keskenään vertailukelpoisia. Jos ajatellaan, että henkilö joutuu tekemään valinnan auton jarrujen pettäessä näiden välillä, valinnan tekeminen on tietysti mahdotonta. Tietysti kysyttäessä kansalaisilta saadaan yleisesti vastaukseksi suurin piirtein tuo järjestys. Kansalaiskategoriassa pikkulapsi ja raskaana oleva nainen ovat luonnollisesti kärjessä. Ammattikategoriassa tunnettua on, että lääkäriammatti on arvostetuin ja siis prioriteetin kärjessä. Prioriteettijärjestystä tehtäessä nousee esille helposti ns. itse aiheutetut ihmisen ominaispiirteet. Tässä on noussut esille ylipaino. Kummeksun, että mukana ei ole vaikkapa alkoholismi. Aittokoskikin viittaa lääketieteen prioriteettilistoihin. Näitähän on tehty kautta aikain. Ne ovat saaneet ristiriitaista vastaanottoa julkisuudessa. Vakuutusyhtiöt ovat myös erilaisia vakuutuksia markkinoidessaan ja vakuutusmaksuja määritellessään tehneet priorisointeja iän, painon, elämäntavan mukaan.

Kaksinaismoraalikone. HS:n 2.11.2018 paperiversiossa oikealla oli yllä oleva uutinen 7-vuotiaasta Amal Husseinista, joka kuoli torstaina 1.11.2018:" Amal Hussainin kohtalosta uutisoi The New York Times, joka julkaisi kuvan riutuneesta tytöstä alun perin reportaasissaan viime viikolla.  Torstaina Amalin perhe kertoi, että hän oli kuollut pakolaisleirillä kuuden kilometrin päässä avustusjärjestö Unicefin kenttäsairaalasta, jossa hänet oli valokuvattu. ”Ei lihaa, vain luita”, lääkäri Mekkia Mahdi sanoi The New York Timesille tarttuessaan Amalin kuihtuneseen käsivarteen.”Kukaan ei välitä hittoakaan heistä. (3) Samaisessa lehdessä on vasemmalla puolella artikkeli Nature-lehden maailmanlaajuisesta moraalikyselystä. Lapsen ja raskaana olevan naisen henki on arvokkaampi kuin lihavan miehen. Tämä juttu on otsikoitu paperiversiossa "Moraalikone kysyy, kuka saa elää". Toisen puolen otsikko on puolestaan "Jemenin hädän symboli kuoli". HS osoittaa meille joko sattumalta tai ei, mitä tarkoitan juttuni otsikolla "kaksinaismoraalikone".  Moraalilla on kaksi puolta ihan niin kuin meissä ihmisissä. Olemme luomakunnan raaimpia eläimiä, joilla kaiken inhimillisen hyvän edelle menee ahneus, valta, itsekkyys ja mitä nyt kaikkia pimeän puolen moraalikäsitteitä onkaan. Naturen moraalikoneessa alimmaksi oli arvioitu rikollinen - pahan ilmentymä.

Tekoäly ja moraali.  "Moraali on käsityksiä ja käyttäytymissääntöjä siitä, mikä on hyvää ja pahaa, oikein tai väärin. Moraali-sanaa käytetään sekä kuvailevasti viittaamaan vallitseviin käsityksiin oikeasta ja väärästä että ohjeita antavasti siitä, minkä tulisi olla moraalisesti hyvää ja oikeaa toimintaa." (Wikipedia) Moraalikone irrottaa moraaliset periaatteet inhimillisestä todellisuudesta. Onko siis viisasta yhdistää tekoäly ja moraali toisiinsa? Moraalikoneen tulos osoittaa tällaisen ajattelun vaikeudet. Puheet ja teot saattavat olla ristiriidassa keskenään. "Kaksinaismoraali tarkoittaa ristiriitaa yksilön tai yhteisön moraalivaatimusten ja tekojen välillä tai moraalia, joka asettaa eri vaatimukset eri yksilöille tai ryhmille."  (Wikipedia)

Viitteet

(1) Heikki Aittokoski: Moraalikone kysyy, kuka saa elää - Onko raskaana olevan naisen henki arvokkaampi kuin lihavan miehen? Miljoonat ihmiset vastasivat, ja tulokset panevat ajattelemaan, HS 3.11.2018 https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005887212.html


(2) The Moral Machine experiment (julkaistu 24.10.2018)
Naturevolume 563, pages5964 (2018)





a, AMCE for each preference. In each row, ΔP is the difference between the probability of sparing characters possessing the attribute on the right, and the probability of sparing characters possessing the attribute on the left, aggregated over all other attributes. For example, for the attribute age, the probability of sparing young characters is 0.49 (s.e. = 0.0008) greater than the probability of sparing older characters. The 95% confidence intervals of the means are omitted owing to their insignificant width, given the sample size (n = 35.2 million). For the number of characters (No. characters), effect sizes are shown for each number of additional characters (1 to 4; n1 = 1.52 million, n2 = 1.52 million, n3 = 1.52 million, n4 = 1.53 million); the effect size for two additional characters overlaps with the mean effect of the attribute. AV, autonomous vehicle. b, Relative advantage or penalty for each character, compared to an adult man or woman. For each character, ΔP is the difference the between the probability of sparing this character (when presented alone) and the probability of sparing one adult man or woman (n = 1 million). For example, the probability of sparing a girl is 0.15 (s.e. = 0.003) higher than the probability of sparing an adult man or woman.
https://www.nature.com/articles/s41586-018-0637-6/figures/2

Aittokoski tiivistää tutkimusasetelman: "Moraalikone on verkkokysely, johon on vastannut miljoonia ihmisiä yli 230 maasta tai alueelta, myös Suomesta. MIT:n tutkijoilla on vastausten pohjalta käytössään 40 miljoonan päätöksen tietomassa, jota analysoidaan mainitussa Nature-lehden artikkelissa. Moraalikoneessa vastaajat saavat eteensä kuvitteellisia yliajotilanteita. Yksinkertaisimmillaan näin: Auton jarrut pettävät. Jos auto ajaa suoraan omalla kaistallaan, suojatietä ylittävä pikkutyttö kuolee. Jos auto väistää viime hetkellä, vastaantulijoiden kaistalla suojatietä ylittävä vanha nainen kuolee. Moraalikoneessa vastaaja joutuu pähkäilemään toimintaansa lukuisissa vastaavissa tilanteissa, joissa mahdollisten kuolonuhrien ominaisuudet ja lukumäärät vaihtelevat. Joissakin tapauksissa mukana on myös eläimiä." https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005887212.html

(3) Tommi Hannula: Jemenin hädän symboli kuoli, HS 3.11.2018
https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005886978.html

sunnuntai 28. lokakuuta 2018

Hans Rosling faktojen maailmassa


Faktojen maailmaRuotsalainen lääkäri Hans Rosling kuoli viime vuonna. Saadessaan kohtalokkaan diagnoosin ja ennusteen elinajastaan Hans ryhtyi kirjoittamaan pitkään suunnittelemaansa kirjaa. "Faktojen maailma" valmistui yhteistyössä pojan ja miniän kanssa. (ks. oheinen kuva alempana). (1)  Hans Rosling oli karismaattinen puhuja, tiedon levittäjä, tiedon visualisoija sekä ennakkokäsityksien murtaja. Sain ensikosketuksen Hansin ajatteluun OECD:n maailman foorumissa Italian Palermossa vuonna 2004. (2)  Hans ei ollut silloin ainakaan OECD:n päättäjien silmissä maailmantähti. Menin kuuntelemaan hänen esitystään alasessioon, jossa oli kuulijoita muutama kymmen. Kongressissa oli yli 500 ammattilaista ympäri maailmaa paikalla. Seuraavana päivänä Hans nostettiin ohjelman muutoksella yhteisen session pääpuhujaksi. Siitä se maailmanvalloitus alkoi. Yhdessä poikansa Olan ja miniänsä Annan kanssa he perustivat Gapminder-säätiön edistämään tiedon avoimuutta ja vaikuttavaa analyysiä. Hansin mm. käyttämät "kupla-animaatiot" ovat säätiön työntekijöiden aikaansaannosta. Niitä voi ihailla You Tubesta tai suoraan säätiön sivuilta. (3) Kirjalla on monta näkökulmaa tai käyttötarkoitusta. Löysin itse neljä:
Anna, Hans, Ola - kuva Gapminderista
Se on oivallinen kertomus, miten dataa muutetaan havainnolliseen  muotoon. Miten sitä käytetään ja mistä kumpuavat taustaselitykset. (Ohessa alempana Roslingin perheen kehittämä visualisointiväline.) Kirja on samalla kertomus lääkäri Hans Roslingista ja miten hän päätyi käsittämättömän suosituksi luennoitsijaksi.
Se on metodinen opas, miten dataa kerätään, hyödynnetään ja muutetaan ihmisten ennakkokäsityksiä. Hans virittää meille yksinkertaisia kysymyksiä ja pyytää meidän rastittaa arvioimamme tulos. Tätä metodia hän on käyttänyt tuhansiin eri maiden ja eri ammattiryhmiä edustaviin ihmisiin. Lopputulos on mykistävä. Apinat vastaavat keskimäärin paremmin kuin me ihmiset. Niillä kun ei ole ennakkokäsityksiä. Meillä taas niitä on rutkasti.
Se on kuvaus ja selitys maailmasta, jossa asiat ovat paremmin kuin luulet. Rosling jakaa maailman maat tulotasoltaan neljään kategoriaan. Hän vertailee monenlaisella kansainvälisellä datalla maaryhmiä keskenään ja muutoksia ajassa. Maailma ei ole Hansin mielestä kahtiajakoinen. Ja monella maalla menee paremmin kuin voisi luulla.

Rosling etc: 2018, s. 277: peukalosäännöt
Se on kuvaus, mitä eri ennakkoluuloja meillä on. Itseasiassa kirjan pääluvut ovat nimettyjä näillä ennakkoluuloilla. Näistä syntyvät faktatietoisuuden peukalosäännöt (s.277, kuva sivusta ohessa).

    • Kuiluvaisto ("etsi enemmistöä"): Ihmisillä on vahva viehtymys jakaa asiat kahteen erilliseen ryhmään: hyvä vastaan paha. Keskiarvot johtavat harhaan kätkemällä hajonnan eli eri lukujen vaihteluvälin. Myös äärimmäisyyksien vertailu johtaa harhaan. Näin tilastoja käytetään myös poliittisiin tarkoituksiin. Myös lukija itse hairahtuu katsomaan ylhäältä asioita (esim. me tason 4 kokemusmaailmasta).
    • Kielteisyysvaisto ("odota huonoja uutisia"): Tapamme on odottaa ennen muuta huonoja uutisia. Ja niitähän tietysti löytyy uutisvirrasta. Kun asiat muuttuvat paremmaksi, emme niitä löydä uutisvirrasta.
    • Viivasuoruusvaisto ("linjat voivat taipua"): Aikajana jatkaa vääjäämättä viivavuoraan eteenpäin ennustaen tulevaisuutta. Todellisuudessa viivasuorat trendit ja ennusteet ovat hyvin harvinaisia. Monet trendit sisältävät S-mutkia, liukumäkiä tai tuplaantuvia linjoja. 
    • Pelkovaisto ("laske riskit"): Liioittelemme helposti riskejä. Luontainen pelkomme on väkivaltaa, loukkuun joutumista, saastutetuksi tulemista kohtaan. Jätämme helposti arvioimatta riskit.
    • Kokovaisto ("suhteuta asiat"): Usein asioita paisutellaan suhteettomasti. Media on hyvä tässä asiassa. Helposti nousevat esille yksittäiset kielteiset tapahtumat. Kokovaistoa vastaan voi käyttää tilastoja ja tehdä niistä erilaisia vertailulukuja, kunhan on varmistunut vertailukeloisuudesta. Toisaalta pitää olla erityisen varovainen suurten lukujen kanssa.
      https://www.gapminder.org/tools/#$chart-type=bubbles
      Niin kyse on asioiden pistämisestä oikeisiin mittasuhteisiin.
    • Yleistämisvaisto ("kyseenalaista kategoriasi"): Jokainen ihminen luokittelee ja yleistää automaattisesti koko ajan ja vielä tiedostamattaan. Aina pitäisi kyseenalaistaa omat luokituksensa. Aina pitää kyseenalaistaa, jos joku väittää asialla olevan "enemmistön" tai toisaalta merkittävän poikkeuksen. 
    • Kohtalovaisto ("hidas muutos on silti muutos"): Myötäsyntyiset ominaisuudet määräävät kansojen ja ihmisten kohtalon. Todellisuudessa asioiden nykytila ei ole aina ollut sama eikä sitä ole aina tarkoitettu samanlaiseksi. Hidaskin muutos on muutosta ja siitä kasvaa vähitellen suuri muutos. 
    • Ainoan näkökulman vaisto ("hanki työkalupakki"): Yksinkertainen idea näyttäytyy usein ainoana näkökulmana. Aikaa säästyy tukeutumalla ainoaan näkökulmaan. Kuitenkin pitäisi jatkuvasti hakea heikkouksia tuosta vallitsevasta näkökulmasta sekä miettiä vaihtoehtoisia teitä. Myös asiantuntijat voivat olla vaarallinen idean lähde. Heilläkin voi olla kapea ja kritiikitön näkökulma asiaan. Pitää varoa yksinkertaisia ideoita ja yksinkertaisia ratkaisuja.
    • Syyttelyvaisto ("vältä osoittamasta sormella"): Meillä on viehtymys etsiä selvä, yksinkertainen syy siihen, miksi jotain pahaa on tapahtunut. Liioittelemme helposti jonkin yksilön tai ryhmän tärkeyttä. Etsimme helposti pahiksia, jotka vahvistavat olemassa olevia uskomuksiamme. Etsiessämme syntipukkia vie se usein huomion pois muista mahdollisista selityksistä ja kyvyn estää samanlaiset ongelmat tulevaisuudessa. Ja toisin päin: sankareiden etsimisen sijasta pitäisi etsiä järjestelmän aikaansaannoksia. 
    • Hätävaisto ("ota pieniä askelia"): Tällainen vaisto saa meidät haluamaan suoraa toimintaa välittömästi koetun uhan edessä. Toisaalta tulevaisuuden riskien osalta olemme taas kovin saamattomia. Harvoin päätöksen tekeminen on niin kiireellinen kuin ihmisestä tuntuu. Pitäisi vetää henkeä, vaatia lisää aikaa ja tietoa.
     
    Jotain jäi uupumaan peukalosäännöistä. Nämä kymmenen faktatietoisuuden peukalosääntöä ovat tosi hyviä yleensäkin ihmisten keskinäisessä keskustelussa työssä ja työn ulkopuolella;  katsekontaktissa ja somekontaktissa. Roslingin peukalosäännöt ovat monelta osin yhtä tiedonkäsitykseni kanssa. On haastettava aina ennakkokäsitykset, tiedon perustana oleva perusdata ja informaatio. Ehkä peruslähteiden, perusdatan osalta Rosling on liian hyväuskoinen. En huomannut tekstistä mainintaa tilastojen laatukriteereistä. Esimerkiksi Suomen tilastokeskuksella on tällaiset kriteerit, jotka perustuvat kansainvälisiin kriteereihin. (4) (ks. myös päivitystekstissä 28.102018 Teemu Mykkäsen kommentti). Hans ottaa usein lähes itsestään selvyytenä ajatustapansa nostaa avoimeksi datan ja antaa meille kaikille mahdollisuudet rakentaa datasta informaatiota, tietoa sekä tietämystä. Perusdatan kattavuudessa, ajnatasaisuudessa, luotettavuudessa ja vertailukelpoisuudessa on monesti suuria puutteita. Erityisesti niitä on havaittu olevan kansainvälisessä datassa. Dataa voidaan käyttää väärin, mutta data voi olla jo itsessäänkin harhaanjohtavaa. Periaatteessa pitäisi avata myös datan tausta (metadata) eli mistä se on peräisin. Samoin pitäisi avata informaatio eli datasta jalostettu mittari, indikaattori eli mitä se on "syönyt". Ja sitten on tämä päätelmien teko, jossa ovat hyviä periaatteita Hansin 10 peukalosääntöä. 
Odotan, että jälkikasvu jatkaa Hansin viitoittamaa tietä datan käsittelyn, analyysin, visualisoinnin ja ennakkokäsitysten murtamisen tiellä. Ideoita voitaisiin soveltaa myös suomalaiseen todellisuuteen. Ei tarvitse kaukaa hakea soveltamiskohteita. Kannattaa lukea tämä kirja!

Päivitys 28.10.2018: Teemu Mykkänen kommentoi FB:n puolella Roslingin vanhentuneen datan käyttöä kyselyissään. 

Kirjassa Hans myös toitottaa, että data muuttuu koko ajan. Jopa se alkuperäinen kysely, jossa rastitetaan perustotuuksia, ei sellaisenaan enää kelpaa, koska jotkut tunnusluvut ovat muuttuneet jopa 13 vuodessa. Hans itse kommentoi, että data oli vanhentunutta, eikä kyselyn tekemisessä sellaisenaan ollut mitään järkeä. Sivulla 198, suomenkielisessä versiossa. Samassa luvussa sivulla 200 hän saa myös palautetta "visionsa nyrjähtäneisyydestä", eli siitä että Afrikalle ei riitä nousta äärimmäidestä köyhyydestä VAIN tasolle 2.


Viitteet

(1) Hans Rosling, Ola Rosling, Anna Rosling Rönlund: Faktojen maailma. Asiat ovat paremmin kuin luulet. Otava 2018

(2) OECD Word Forum on Key Indicators, Palermo Italy 2004
http://www.oecd.org/site/worldforum/oecdworldforumonkeyindicators-firstconference.htm 

(3) Hans Rosling esiintyjänä ja Gapminder -säätiön perustajajäsenenä.
(4) Tilastokeskuksen tilastojen laatukriteeristö: https://www.stat.fi/meta/svt/svt-laatukriteerit.html
puolueettomuus, läpinäkyvyys, tehokkuus, relevanssi, tarkkuus ja luotettavuus, ajantasaisuus ja oikea-aikaisuus, yhtenäisyys ja vertailukelpoisuus, saatavuus ja selkeys.  

sunnuntai 21. lokakuuta 2018

Perusterveydenhuolto kriisissä - apua Astanan julistuksesta? - päivitys 22.10.2018 Matti Rimpelä taustoittaa Alma Atan julistuksen

Lancet-kuva: Astana
Perusterveydenhuolto on kriisissä - otsikoidaan Lancetin tuoreessa numerossa.(1) Kriisi on maailmanlaajuinen. Puolella väestöstä ei ole pääsyä keskeisiin terveyspalveluihin. Kuitenkin 80-90 prosenttia terveysongelmista elinaikana on ratkaistavissa perusterveydenhuollossa. Alma-Atan julistuksessa vuonna 1978 nostettiin keskeiseksi tavoitteeksi parempi terveys kaikille ihmisille ja terveyden tasa-arvo. (2)  Nyt 40 vuotta myöhemmin visio ei ole realisoitunut. Kazakstanin Astanassa on 25.-26.10.2018 maailmanlaajuinen perusterveydenhuollon kongressi. Tavoitteena on saada aikaan Astanan julistus. Lancetin pääkirjoituksessa boldataan asia näin: "Investing in primary health care through four delivery platforms (community-based care, health centres, first-level hospitals, and population-based interventions) is one of the messages from the Lancet Commission on Investing in Health." Tämä kaikki edellyttää, että ennalta ehkäisevässä työssä ja perusterveydenhuollossa työyhteisöön kuuluvat tiiminä lääkäri ja hoitaja. Edelleen tavoitteena on saada perusterveydenhuollosta houkutteleva työympäristö.Yhteistyön tulee pelata sairaaloiden kanssa ja väestöperusteisiin interventioihin tulee panostaa.

Ajankohtainen myös meillä Suomessa. Niin tartuin tähän asiaan kahdesta syystä. Ensinnäkin Suomessa on hyvin samanlainen tilanne perusterveydenhuollossa kuin maailmalla yleisesti. Palvelujen saatavuudessa on ongelmia, eriarvoisuus on tunnistettu eikä monista kehittämishankkeista ole tullut apua ongelmiin. Työparityöskentelyssä on paljon hyviä kokemuksia, mutta se ei ole ratkaissut työyhteisön ongelmia kattavasti. Päivystyksestä kamppaillaan - laajan päivystyksen sairaaloita on nyt linjattu 12. Ulkopuolelle ollaan jättämässä mm. Vaasan keskussairaala. Toinen syy on tämä soteuudistus. Siinä on tunnistettu haasteet, mutta ratkaisuehdotukset ovat jotenkin puutteellisia. Monikanavainen rahoitusmalli ja työterveydenhuollon vahva asema työssä olevien perusterveydenhuollon ytimenä ovat johtaneet resurssien hajanaiseen käyttöön. Työelämän ulkopuolella olevilla on monella paikkakunnalla vaikeuksia saada tarvitsemiaan palveluja. Valinnanvapaus ja yksityisten yritysten tulo markkinoille ovat vain hankaloittamassa julkisen terveydenhuollon asemaa.

Riippumatta siitä, miten soteuudistuksen käy, on tämä perusterveydenhuolto saatava nousu-uralle niin sisällöllisesti kuin resurssienkin osalta. Luulen, että Astanaan on menossa Suomestakin asiantuntijoita, ehkä jopa poliitikkoja. Toisiko Astanan mahdollinen julistus selkärankaa tähän perusterveydenhuollon haasteeseen.

Päivitys 22.10.2018: Matti Rimpelä innostui FB:n puolella taustoittamaan Alma Atan julistusta:
Usein unohdamme, mistä Alma Atan konferenssissa todella oli kysymys. 1970-luvulla perustereydenhuollon kehittämisessä oli kaksi 'koulukuntaa' (paradigmaa). 'comprehensive primary health care' ja 'selective primary health care'. Pelkistetysti voidaan sanoa, että edelliseen olivat vaikuttaneet mm. kokemukset kehitysmaista: Ilman paikalliskulttuuriin tutustumista ja yhteisöjen sisäisen logiikan ymmärtämistä oli vaikea saavuttaa kestäviä tuloksia. Tunnettu urbaani ääriesimerkki oli 1930-luvulla perustettu Peckhamin terveyskeskus Lontoossa. Jälkimmäisessä taas ajateltiin, että perusterveydenhuolto on "kevytversio" sairaalapoliklinikasta. Alma Atan julistuksessa yritettiin sovittaa näitä yhteen. WHOn  Euroopan aluetoimisto johtajansa Leo Kaprion johdolla jatkoi tätä yhteensovittamista. Suosittelen lämpimästi Kaprion raporttia vuodelta 1979: "Primary health care in Europe." EURO Reports and Studies 14 1979 (https://www.cabdirect.org/cabdirect/abstract/19802701399) Kansainvälinen kehitys on kuitenkin painottunut selektiiviseen tulkintaan. 'Health' putosi pois ja käsitteeksi tuli 'primary care¨. Suomi on 2000-luvulla tyypillinen esimerkki jälkimmäisestä. On pidetty paljon tärkeämpänä erikoissairaanhoidon ja perussairaanhoidon vuorovaikutusta kuin perusterveydenhuollon vuorovaikutusta ihmisen arjen ja asuinyhteisöjen kanssa. "Sote irti kunnista' pelkistää tämän strategisen linjan. Erityisen kiinnostava näkökulma on 'public health' -toimeenpanorakenteen ja -osaamisen suhde perusterveydenhuoltoon ja yleisemminkin terveydenhuoltoon. Se oli olennainen osa Alma Atan julkistuksen tarkoittamaa perusterveydenhuoltoa ja erityisesti WHO-Euron tulkintaa 1980-luvun alussa. Vähitellen kansainvälisesti 1800-luvun puolivälistä alkaen kehittynyt 'public health' -toimintalinja on käytännössä Suomessa unohtunut. Sen viimeisin näkyvä sovellutus oli Terveyttä kaikille vuoteen 2000 -toimintaohjelma, joka valmistui 1980-luvun puolivälissä, ja sen jatko vuoteen 2015. Kuka vielä muistaa?
Matti jatkaa vielä muistin virkistämiseksi siteeraamalla Leo Kaprion toimittamaa kirjaa sekä Hannu Vuoren katsausta aiheeseen:
Muistin virkistämiseksi: Primary health care in Europe. Author(s) : KAPRIO, L. A. Book : EURO Reports and Studies 14 1979 pp.vi + 40 pp.
Abstract : It has been felt by many that the Declaration of Alma-Ata, the joint report on primary health care by the directors of WHO and UNICEF, and the WHO formulation of strategies for health for all by the year 2000, concerned mainly, if not entirely, the non-industrialized areas of the world, In any case, however, it must be recognized that the regions of WHO differ considerably with regard to the present state of primary care and its future prospects. Therefore, a statement by the Regional Director for Europe is welcome and necessary to clarify the implications of Alma-Ata for the countries of Europe, heterogeneous as they are, even though the author emphasizes that he expresses only his own views and does not speak on behalf of Member States or the Regional Committee.
The main sections of the report are: (1) Introduction (p, 1); (2) Health and the development of health services in the European Region (p, 4); (3) The main problems of PHC in the European Region; (4) Towards new solutions: some new strategies for PHC in the European Region.
There are three Annexes: Declaration of Alma-Ata; Other publications of the WHO Regional Office for Europe relating to primary health care; Publications and documents on primary health care distributed at the Alma-Ata Conference by Member States of the WHO European Region.
Among the strategies outlined for the strengthening of primary care in Europe are the unification of services in health centres and polyclinics, the team approach, health education, and community participation. The need for effective coordination with the social services is stressed, but there is little on how primary medical care might liaise with other communal sectors such as housing, education or employment. The report contains a brief overview of research being carried out in various countries of the Region, and it delineates areas for future study. Although presented as the author's personal view, it can be taken as an authoritative interpretation of the meaning of Alma-Ata for the Member States of the Region, The Annexes increase its usefulness as a source reference for those concerned with the present state and future development of primary care in Europe.

Hannu Vuoren katsaus 1980-luvun alusta: Primary health care in industrialized countries. J R Coll Gen Pract. 1982 Dec; 32(245): 729–735. (https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC1972857/)
Pieni poiminta: "Conceptual
problems result primarily from the overall ramifications of the Alma-Ata approach to PHC not being understood; more often than not, the concept is understood too narrowly. The existing systems of primary medical care are sometimes defined on the basis of types of health problems (trivial versus complicated), sometimes types of providers (general practitioners versus
specialists) and sometimes again on the basis of types of health care facility providing services (health centres or polyclinics versus hospitals)."


Viitteet

 (1) Astanan julistus 2018: 
https://www.thelancet.com/journals/lancet/article/PIIS0140-6736(18)32478-4/fulltext?dgcid=raven_jbs_etoc_email

(2) Alma Atan julistus 1978: http://archive.phmovement.org/sites/www.phmovement.org/files/phm-pch-finnish.pdf
Visio:  Oikeudenmukaisuus, kestävä kehitys ja rauha ovat visiomme paremmasta maailmasta –maailmasta, jossa terveellinen elämä kaikille on tosiasia; maailmasta, joka kunnioittaa, arvostaa ja vaalii kaikkea elämää ja sen moninaisuutta; maailmasta, joka mahdollistaa ihmisten kykyjen ja
taitojen kukoistamisen toistensa rikastuttamiseksi; maailmasta, missä kansan ääni ohjaa elämäämme muokkaavia päätöksiä.

sunnuntai 14. lokakuuta 2018

Tietopoliittinen selonteko vailla suuria yllätyksiä

Ollin kuva aikaisemmasta kirjoituksesta /tiedustelulaki
Tietopolitiikka politiikan lohkoksi. Sipilän hallitus asetti vuoden alkupuolella työryhmän, jonka tehtävänä oli valmistella "Tekoäly ja tietopolitiikka - selonteko". Edustettuna olivat suurin osa ministeriöistä. Vastuuministeriönä oli VM, jonka virkamiehistöstä oli valittu myös työryhmällä puheenjohtajaksi alivaltiosihteeri Päivi Nerg ja sihteeristöön henkilöitä. Selonteko annetaan syksyllä 2018 eduskunnalle.Tätä ennen on lausuntokierros, joka päättyy 31.10.2018. Vaikka selonteko on suunnattu lopulta yhteiskuntaan eikä pelkästään valtionhallintoon, puuttuvat työryhmästä kaikki valtionhallinnon ulkopuoliset toimijat kuten yritysmaailma, kuntakenttä, työmarkkinajärjestöt, kansalaisjärjestöt jne. https://vm.fi/artikkeli/-/asset_publisher/tietopolitiikasta-uusi-politiikkalohko-suomeen-tietopoliittinen-selonteko-lausunnoilla

"Selonteon teemoina ovat muun muassa tietopolitiikan määrittäminen, tekoälyn hyödyntäminen laajasti, tekoälyn osaamistarpeet sekä alusta- ja datatalous. Selontekoon sisällytettävät toimet koskevat esimerkiksi tiedon keräämistä, yhdistämistä, avaamista ja säilyttämistä sekä tietoturvallisuutta ja tietosuojaa. Selonteossa selvitettäviin toimiin lukeutuvat myös eettiset kysymykset, osaamisen varmistaminen ja sääntelykysymykset sekä EU- ja kansainvälinen vaikuttaminen. Selonteolla vahvistetaan Suomen ja Suomessa toimivien yritysten sekä muiden yhteiskunnan toimijoiden kilpailu- ja päätöksentekokykyä. Lisäksi yhdessä tehtävillä linjauksilla ja periaatteilla rakennetaan ihmisten hyvinvoinnin sekä taloudellisen, sosiaalisen, kulttuurisen että turvallisuuden ja ympäristön kannalta kestävää yhteiskuntaa." https://www.lausuntopalvelu.fi/FI/Proposal/Participation?proposalId=f05b7eb2-ff3b-4fc0-a5f7-89ee30975cbb&proposalLanguage=da4408c3-39e4-4f5a-84db-84481bafc744

Selonteko on vailla yllätyksiä. Siinä tasapainoillaan (ehkä onnistuneesti) tiedon monipuolisen hyödyntämisen ja siitä seuraavien erilaisten riskien välimaastossa. Lausunnot pyydetään  standardimuodossa lausuntopalvelu.fi:n kautta. 14.10.2018 mennessä on annettu 4 lausuntoa vastauksella "ei lausuttavaa". Aihe ei tarttunut esimerkiksi yhdenvertaisuusvaltuutetulle tai korkeimmalle oikeudelle. Lausunnot on pyydetty erityisesti kunnilta, muilta julkishallinnon toimijoilta, järjestöiltä. Lausunto pitää antaa seuraavien otsikoiden alle laatikoituun tilaan:
  • yleiset kommentit
  • 1.Johdanto
  • 2.Kansainväliset näkymät
  • 3. Suomen tilanne
  • 4.1. Tieto käyttöön
  • 4.2. Etiikka ohjaa valintoja
  • 4.3. Ihmisen ja koneen vuorovaikutus
  • 4.4. Osaaminen, osallisuus ja luottamus
  • 4.5. Vahvistetaan tietotalouden kilpailukykyä.
Ollin kootut kommentit: Eräs ystäväni toivoi, että perehtyisin tähän dokumenttiin ja kommentoisin tavalla tai toisella. En nyt mene lausuntostandardilla asiaan. Tässä muutama kommentti aikaisemmista blogikirjoituksistani:
Ja sitten vielä kansalaisen huoli. Siitä kirjoitin taannoin tiedustelulakihankkeen tiimoilta ja sain kommentin myös tietosuojavaltuutetulta: Kansalaisena olen huolissaan, miten lainvalmistelijat kykenevät kiihkottomasti arvioimaan vaakakupin kumpiakin puolia. Vaarana on heilahdus jompaan kumpaan suuntaan. Vaara on toki olemassa nykylainsäädännössäkin. Heilahduksia voitaisiin kuvata tietoon liittyen seuraavasti:
  • Yleinen etu loukkaa yksityisyyden suojaa: tietoja käytetään epämääräisesti niin, että kansalainen joutuu osattomana osaksi yleisen edun vastaisiin toimiin; esimerkiksi suurten tietomassojen käsittelyssä voidaan linkittää yhteen yksityisiä henkilöitä koskevaa dataa, joka voi aiheetta syyllistää henkilöä yleisen edun vastaisiin tekoihin
  • Yksityinen etu loukkaa yhteistä etua: yksityinen taho (henkilö, yritys, yhteisö) perustelee esimerkiksi lobbaamalla yhteisen edun edustajia (poliitikot, virkamiehet) omien etujen mukaisiin yhteisiin ratkaisuihin
  • Yleinen etu varmistaa yksityisen edun eli edut kohtaavat yleisen edun turvaamisen avulla: kaikkia kansalaisia kohdellaan samoin periaattein, kaikilla on samat oikeudet jne.

sunnuntai 30. syyskuuta 2018

Kouluruokailu suomalainen sosiaalinen innovaatio nro 24, päivitys 6.10.2018 - ministerikin huolestui

lautasellinen kouluruokaa
YLE-kuva Keravan Sompion koulusta
Kouluruokailu on osa hyvinvointivaltion rakentamisvaiheen innovaatioita. Ilkka Taipaleen toimittama kirja 100 sosiaalista innovaatiota Suomesta sisältää innovaation nro 24. "lämmin ja maksuton kouluateria". (1) Peruskoulujen, ammatillisten koulujen ja lukioiden oppilaat ovat vuosikausia saaneet tämän palvelun. YLE uutisoi viikolla kouluterveyskyselyn tuloksista koskien kouluruokailua. Yllätyin siitä, että joissakin kunnissa jopa 60% oppilaista jättää kouluruokailun väliin. Keskimäärin kolmannes oppilaista jättää ruokailun väliin. (2)

Väittämiä, miksi ruoka ei maistu tai maistuu. Hyvinvointiyhteiskunta rappioittaa hyvinvointivaltiota, voisi olla kovin väittämä aiheesta. Tai toisin päin ruoka on niin huonoa, että se ei kelpaa kaikille. Tai YLEn uutisen toteamus: "Ruoka maistuu, jos kaveritkin syövät sitä ja jos nuoret saavat vaikuttaa ruokaan ja ateriatapahtumaan."  Tai YLEn arvio kärkikunnista: "Kouluruokaan on näissä kärkikunnissa panostettu: laskennallinen ateriahinta on selvästi koko maan keskiarvon yläpuolella." Tai sellaisenkin väittämän voisi esittää, että ruokakulttuuri ja perheiden elintaso on muuttunut rinnan suuntaan, jossa mukavampi on työntää rahaa kouraan lapselle ja kehoittaa menemään ruokiksella jonnekin muualle syömään. Aikanaan koulun alueelta oli poistumiskiellot. Muistan lapsuudesta, kun parijonossa mentiin ruokalaan ja opettaja valvoi, että kaikki söivät ruokansa. No eihän sekään ollut kovin mukavaa.

"Kohtaamattomuus on koulujärjestelmämme pahin puute." Tällaisen väittämän heitti aineenopettaja Pekka Peura blogissaan 28.9.2018. Kiire on kaikilla, erityisesti opettajilla. (3)  Opettajalla ei ole aidosti aikaa kohdata oppilasta. Peura ehdottaa, että kalenteriin järjestettäisiin viikoittain henkilökohtaista ohjausta jokaiselle oppilaalle. Tästä tuli mieleeni, että voisiko yhteisötasolla ohjausta ja yhdessä oloa edistää kouluruokailun avulla. Joka päivä olisi koululuokalla yhteinen ruokapöytä luokanopettajan tai valinnaisesti aineenopettajan kanssa. Otettaisiin uusiokäyttöön ikiaikainen kansakoulun käytäntö, mutta uusin opein ja tavoittein. Vaimon kanssa juteltiin asiasta. Hän ehdotti, että olisi oma kouluaine (vaikkapa hyvinvointi- ja terveystietoa tms.), jossa yhdessä mentäisiin syömään kouluruokalaan. Pitäisikö tiukentaa koulusta poistumissäännöstöä. Vai pitäisikö tiukentaa valvontaa ruokailuun menosta. Ovat hiukan vanhan ajan keinoja. Niin vai annetaanko periksi koko asialle ja poistetaan kouluruokailu kokonaan. Tai pistettäisiinkö se maksulliseksi. Näyttäähän ainakin osalla (kolmanneksella keskimäärin) olevan varaa hakea ruokansa muualta.

Ei anneta periksi. Oma mielipiteeni on, että "lämmin ja maksuton kouluruoka" on hyvinvointivaltion lasten ja nuorten saavuttama etu, joka pitäisi kaikin keinoin säilyttää mahdollisimman kattavasti. Nälän täyttäminen roskaruoalla on keino, joka omalta osaltaan edistää vain lihavuutta sekä kaikenlaisia hyvinvointisairauksia. (4) Jos vielä saataisiin opettajat ja oppilaat saman pöydän ääreen, voitaisiin osittain helpottaa tuota "kohtaamattomuus"-ongelmaa ja edistää terveellistä ruokakulttuuria.

Tutkijoille vielä viesti. Voisiko tehdä tutkimusta siitä, minkälaiset oppilaiden osajoukot ovat kouluruokailun laistajia ja minkälaiset vakioruokailijoita. Jotenkin tuntuu siltä, että tämä "kouluruoan laistamismittari" voisi kuvata myös laajemmin koululaisten eroja, mutta mitä eroja.

Päivitys 30.9.2018: Tutkijaviestiin vastasi Sari Fröjd FB:n puolella seuraavasti:
Sen verran on selvitetty, että kouluruoan syömättä jättäminen on yhteydessä siihen, ettei syö lämmintä ruokaa kotonakaan.

Päivitys 30.9.2018: Lisää tutkimuksia aiheesta Katri Kulmalalta FB:n kautta
Päivitys 30.9.2018: FB:n puolella käydään keskustelua siitä, miten opettajat suhtautuvat tähän kouluruokaan. Jotkut kehuvat, jotkut haukkuvat ruokaa. Tässä yksi yhteenvedonomainen kommentti aiheesta:

Jarno Maki Kyllä opettajat syövät kouluruokaa. Harvassa on he jotka eivät syö. Muutama vuosi sitten toki joissain kunnissa taisteltiin siitä, millä hinnalla opettaja syö (esimerkkiruokailuhinta vai ei), silloin moni lopetti syömisen joksikin aikaa. Kouluruoka myös on (omalla kokemuksellani muutamasta kunnasta) varsin hyvää. Ehkä olisi syytä jatkotutkia kauppakeskusten ja fast food -paikkojen imua ja koulusijoittelua. Yläkouluikäisten osalta pitkä ruokailuvälitunti, energiajuoma ja suklaapatukka on kova kilpailija kouluruoalle, jos rahaa on. Mutu-tuntumalla kysymys voi olla jopa enemmän siitä, että kesken organisoidun koulupäivän poistumalla koulun vaikutuspiiristä vähän sivuun, tehdään nuorten omaa tilaa ja aikaa. Näistä tilastoistahan näkee, että kaupungeissa skipataan useammin ruokailu, kuin pienissä kunnissa. Kyllä siitä tulee se koulusijoittelu mieleen.

Päivitys 6.10.2018: Ministerikin huolestui kouluruokailusta: Leppä Ykkösaamussa: Kouluruokailun kehittämisestä selvitys, välipalan tarjoaminen pohdintaan
Maa- ja metsätalousministeri sanoi olevansa huolissaan kouluruokailun suosion laskusta.
Leppä kuvaili huolestuttavaksi sitä, että yhä harvempi syö kouluruokaa. Hän kertoi, että selvityksessä pohditaan myös, pitäisikö kouluruokailussa tarjota nykyisen yhden aterian lisäksi myös välipalaa.
– Työelämä on muuttunut kiireisemmäksi ja lapset ovat ehkä aiempaa enemmän yksin tai keskenään iltapäivisin. Pitäisikö olla elementtejä että napostelukulttuuri ei olisi nykyisen kaltaista, Leppä pohti.
Lepän mukaan päättäjien pitää pohtia, mitä voidaan tehdä jotta kouluruoka saataisiin maistumaan entistä paremmalta. Ministeri ei ottanut kantaa siihen, millaisia rahamääriä kouluruokailuun pitäisi laittaa.– Tavoitteen pitää ilman muuta olla, että nykyistä useampi koululainen syö kouluruokansa. Jos se vaatii taloudellisia panostuksia, niitä on tehtävä, Leppä kommentoi. https://yle.fi/uutiset/3-10443287

Päivitys 18.10.2018: Jouko Tuomisto tiivistää FB:n puolella nuorten ylipainoisuutta koskevan tutkimuksen tulokset seuraavasti:  "Suurin osa nuorista, jotka ovat ylipainoisia, ovat olleet normaalipainoisia pikkulapsina, ja toisin päin alle kaksivuotiaan ylipaino ei ennusta myöhempää ylipainoa. Sen sijaan ylipainoisista kolmevuotiaista oli 90 % ylipainoisia myös nuoruusiässä. Näyttää siltä, että kriittinen ikkuna on 2-6 vuoden iässä. Jos silloin kehittyy ylipaino, se todennäkäisesti myös pysyy nuoruusikään asti. Tutkimus ei selvitä ilmiön syitä, mutta ennen kouluikää saadut ruokatottumukset ja mahdollisesti liikuntatottumukset näyttävät olevan asioita, jotka vanhempien olisi hyvä ymmärtää." http://stm.sciencemag.org/content/10/463/eaav3890?fbclid=IwAR1Vf8N_30nhjGzUkkOeQ_rQHXhuOSvxHYR3mowd904uHgZv8zBPkDE-EcQ

Viitteet

(1) Toim. Ilkka Taipale: 100 sosiaalista innovaatiota Suomesta, Kustannus oy Kunnia, Helsinki 2006; Maaseudun tulevaisuus-lehdessä 12.2.2018 on artikkeli aiheesta otsikolla "Suomen ylpeys ja maailman ykkössija: maksuton kouluruokailu kaikille lapsille jo 70 vuotta." : 
"Suomessa 70 vuotta sitten kaikille koululaisille taattiin maksuton ateria, joka oli yleensä lämmin keitto, puuro tai velli. Eväsleivät ja maito tuotiin kotoa ja lisäksi laki velvoitti lapset tekemään kohtuulliseksi katsottavan määrän työtä ruokatarvikkeiden kasvattamiseksi ja keräämiseksi koulukeittolaa varten. Opettajan piti ohjata tätä toimintaa. "Jo silloin kouluruuassa oli hienot elementit: opettaja ohjaa, lapset osallistuvat. Vuonna 2004 kouluruokailu otettiin osaksi opetussuunnitelman perusteita ja oppilashuoltoa ja vuonna 2014 siitä tuli oppimistapahtuma", selvittää opetusneuvos Marjaana Manninen Opetushallituksesta." https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/ihmiset-kulttuuri/artikkeli-1.224039
Aiheesta vielä tarkemmin, ks. https://thl.fi/fi/web/elintavat-ja-ravitsemus/ravitsemus/ruokapalvelut/koulu-ja-oppilaitosruokailu

(2) Edes ilmainen ruoka ei kelpaa, YLE-uutinen 28.9.2018: Artikkelissa on kattava tilasto kunnittain koko maasta. https://yle.fi/uutiset/3-10411104

TOP5: Oppilaista ei syö koululounasta päivittäin
"Keskimäärin lähes kolmasosa Suomen kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalaista peruskoululaisista jättää päivittäisen koululounaan väliin. Mutta jo maakunnittain löytyy selviä eroja. Huonoin tilanne on Uudellamaalla. Siellä 41 prosenttia laistaa koululounaan joko kerran tai useammin koko viikon ajan. Kainuun prosenttiluku on 20, matalin maakunnista. Kunnittaiset erot ovat maakuntia selvästi suuremmat. Rautalammilla kaikki kasit ja ysit ilmoittivat nauttivansa koululounaan joka päivä, Petäjävedellä, Lemillä, Hirvensalmella ja Jämijärvellä lähes jokainen. Kouluruokaan on näissä kärkikunnissa panostettu: laskennallinen ateriahinta on selvästi koko maan keskiarvon yläpuolella. Muita kouluruokailun ilonaiheita ovat muun muassa Pyhäntä, Ypäjä ja Kihniö. Niissäkin lähes kaikki käyvät koululounaalla säntillisesti."

(3) Pekka Peura: Kohtaamattomuus on koulujärjestelmämme pahin puute, blogikirjoitus 28.9.2018 http://maot.fi/author/ppeura/

(4) Tämä kirja avaa hyvin tuota lihavuuden taustaa: Barry Bobkin: Läski maailma, Like 2011: Kirjan esittelyteksti avaa asiaa seuraavasti: "Mistä ylipaino johtuu? Ovatko syynä virvoitusjuomat, pikaruoka, liikunnan puute vai elintarviketeollisuuden epäeettisyys tuotantoketjussa? Ravitsemustaloustieteen professori Popkin tarkastelee elintasossa sekä elämäntavoissa tapahtuneita muutoksia ja osoittaa, että nykyiset ravintotottumuksemme ovat törmäyskurssilla evoluution kanssa. Liikalihavuuden ja kuolemaan johtavien kroonisten sairauksien yhteys ei ole välttämättä seurausta vain yksilön huonoista ravintovalinnoista. Pikemminkin se on seurausta kehittyneen, globaalin ja ylikansallisten yritysten hallitseman maailman tavasta ohjata jokapäiväistä elämäämme. Popkin paljastaa tehotuotetun ravintoketjun kuolleet kulmat, valmisruokamarkkinoita hallitsevien ketjujen pimeät puolet ja elintarvikelainsäädännön porsaanreiät lihavuuskriisin taustalla."

sunnuntai 23. syyskuuta 2018

Suurten ja pienten asioiden harha - tapaus Nokia, päivitys 31.10.2018

HS-kuva artikkelista "Ollila oli idolini"
Siilasmaa vastaan Ollila on HS:n sunnuntainumeron 23.9.2018 laaja artikkelikokonaisuus. Nokian hallituksen puheenjohtaja antaa harvinaisen haastattelun HS:lle . Siilasmaalta on tulossa oma Nokia-kirja, jossa mitä ilmeisimmin haastattelun taustat tulevat tarkemmin esille. Kyse on tietysti Nokian matkapuhelintoiminnan kohtalosta. HS antaa myös Ollillalle mahdollisuuden vastata Siilasmaan väitteisiin. Kannattaa lukea molempien näkökulmat. Tiivistetysti kyse on johtamisesta ja toisaalta johtmiskulttuurin arvioinnista Nokian hallituksessa. Siilasmaan mukaan Nokian kohtalo on ollut Ollilan tapa johtaa pelolla ja tietojen pimittämisellä, kun taas Siilasvuo mielestänsä edustaa aivan päinvastaista johtamiskulttuuria. Ollila puolestaan toteaa, että hänen mielestään Siilasmaa halusi puuttua yksityiskohtiin eli operatiivisen johdon asioihin, kun hallituksen tehtävänä oli johtaa yhtiötä strategisella tasolla. Siilasmaan mielestä Ollila teki johtamisesta ja siihen kohdistuvasta kritiikistä henkilökohtaista. Ollila puolestaan totesi, että hänen tapansa oli sanoa suoraan. Hänen mielestään kuitenkin työilmapiiri oli hyvä. https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000005838254.html

Ollilan ja Jobsin johtamisopit. Luin taannoin sekä Ollilan elämänkerran että Steven Jobsin elämänkerran. Tein kummastakin kirjasta arvioni. Ehkä arvioini avaavat tätäkin keskustelua. Tässä on tiivistys arviostani:
    Mahdoton menestys
  • Ollilan johtamisoppi. Kirjan avulla saadaan esille Ollilan johtamisopin ilmikuva, julkinen kuva. Jos tuota johtamisoppia haluttaisiin kaivella kunnolla, tarvittaisiin aikalaisten, työtovereiden ja vastaavien arvioita. Johtamisopin pontimena ovat analyyttisyys ja systemaattisuus. Näihin tekijöihin liittyy ulkoa tuotujen ajatusten kriittinen soveltaminen Nokian oloihin. Toisaalta Ollila toteaa, että konsultteja ei saa päästää hallitsevaan asemaan organisaatiota kehitettäessä. Analyyttisyyteen liittyy myös strategiaoppi missioineen, visioineen, strategisine painotuksineen ja arvoineen. Nämä ovat Ollilan mielestä vieneet Nokiaa menestykseen. Johtamisoppiin on sisältynyt myös systemaattinen yhteistyö, tiimityö, jossa on haettu sitkaasti yhteinen etenemistie erilaisten näkemysten kompromisseina. Jorman tiimillä on kuitenkin yhteinen arvopohja. Johtamisoppiin on liittynyt myös jatkuva organisatorinen muutos sekä henkilöiden roolien jatkuva muuttaminen. Seurauksena on ollut Ollilan kannalta poikkeuksellisen pitkä yritysjohtajan ura ja ulkopuolelta katsottuna suvereeni rooli Nokiassa. Kasvun paikka Nokiassa oli Ollilalla, mutta alaisilla vain Jorman sallimissa rajoissa. Näin myös Ollilan väistyessä seuraajien joukko hupeni hupenemistaan ja lopputuloksena oli Elop. Johtamisoppiin liittyi myös henkilöstön huomioon ottaminen ja palkitsemisjärjestelmän käyttöönotto. Puhutuin osa palkitsemisjärjestelmää on ollut optiojärjestelmä,  jonka piirissä on Ollilan mukaan ollut satoja nokialaisia. Kirjassa ei tähän asiaa puututa kovin analyyttisesti - mielenkiintoista. Nokia lienee ollut suomalaisittain tässä urtanuurtaja. Optioilla on ollut suuret vaikutukset myös suomalaiseen yhteiskuntaan, yrityskulttuuriin ja arvomaailmaan. Vaikutus ei ole ollut pelkästään positiivinen. http://ollintuumailut.blogspot.fi/2013/12/mahdoton-menestys-ollilan-tilitys.html 
    Steve Jobs
  •  Jobs ja Ollila. Tämä herra Jobs ei ollut peräpeilimiehiä millään tavalla - ehkä ennen muuta tulevaisuusorientoitunut tyyppi. Nokia pomo Ollila oli puolestaan parhaimmillaan kombinaatio eli otti huomioon menneisyyden, hallitsi riskit ja katsoi tulevaisuuteen. Jotain meni kuitenkin Ollilallakin pieleen. Samaan aikaan kun Ollila porukoineen hioi yritystään yhä tehokkaammaksi Jobs keskittyi hakemaan aivan uusia tuotteita. Ollila korosti strategista ajattelua, tiimityöskentelyä, siis varmoja asioita, riskien minimointia. Jobs ei paljoa riskeistä puhunut. Kumpikin johtaja edisti innovaatioita, mutta Jobs haki kuumeisesti omille ideoilleen innovatiivisia ratkaisuja. Ollila totesi aikanaan, että nuorella iällä opitut johtamisperiaatteet kantavat pitkälle niin hyvässä kuin pahassakin. Jobs totesi vain, että tällainen olen. https://ollintuumailut.blogspot.com/2014/07/johtamisoppia-jobsilta.html
Kyllä tästä kaikesta voisi ottaa oppia pienemmissäkin piireissä. Johtaminen on vaikea laji. Johtaminen on yksilöllinen laji, jossa on vaikeata pysyä erossa omasta persoonasta. Lopputulos voi olla hyvä tai huono monellakin tapaa. Reumasäätiön sairaalan kohtalo muistuttaa jollain tapaa Nokian kohtaloa. Pohdin taannoin aihetta liittyen sinisen ja punaisen meren strategiaan:
  • Tapaus Reuma. Reuma ajautui punaisen meren tyrskyihin ja hukkui. Tätä Reumasäätiön sairaalan tapausta kuvasin kirjassani "Tietojohtaminen ja tapaus SOTE" (2017, 95-98). Näkökulmani oli tietojohtaminen, jonka kannalta organisaatio teki loistavaa työtä. Työ palkittiin presidentti Tarja Halosen jakamalla laatupalkinnolla. Lyhyen ajan sisällä sairaala ajautui konkurssiin. Päädyimme yhdessä Mikko Nenosen kanssa vielä arvioimaan Reuma-tapausta uudelleen ja pohtimaan, mitä siitä on opittavaa meneillään olevaan soteuudistukseen. "Reumasäätiön sairaalan tarinan kouriintuntuvin opetus on, että kaikkein riskialttein toimintamalli on julkisen sektorin ja puhtaan liiketoiminnan välimaastossa tasapainotteleminen. Tähän väli­maastoon sote-uudistus on nyt viemässä koko sosiaali- ja ­terveydenhuoltomme."  https://ollintuumailut.blogspot.com/2018/01/punainen-ja-sininen-meri-seka-tapaus.html

Suurten ja pienten asioiden harha tulee tästä kaikesta mieleen. Systemaattinen strateginen eteneminen ja luottaminen omaan lähtökohtaan saattaa sokeuttaa. Ympäristön "pienet" signaalit saattavat jäädä huomaamatta. Niistä tuleekin signaalien sijasta suuria ulkoisesti ohjaavia tekijöitä, joiden ennakointi on jäänyt vähälle. Jobs oli johtajana ristiriitainen persoona, mutta hän tutkaili markkinoita etukenossa, haistoi, mihin markkinat ovat menossa. Ollila ja Reuman johto luottivat omaan strategiseen ajatteluun ja siitä kumpuavaan johtamisoppiin. 

Päivitys 23.9.2018: Mikael Seppälä kommentoi FB:n puolella seuraavasti:
 Juu, Nokiallakin oli kaikki edellytykset lähteä ajamaan kosketusnäytöllisten kännyköiden tulon tarjoamaan muutosta, mutta firman sisäinen valtakoneisto ampui alas aloitteet N7700 (vuodelta 2004: https://en.wikipedia.org/wiki/Nokia_7710) kosketusnäyttöpuhelimen edistämisestä ja kosketusnäyttölaitteisiin kehittetyn Maemo-käyttöjärjestelmän levittämisestä.
Menneeseen dataan perustuva analyysi ja siihen perustuva keskitetty ja fokusoitintia painottavat johtaminen toimivat konteksteissa, joissa tavoitellaan hallittua kasvua.
Mutta tuosta Nokian johtamisesta voisi oppia sen, että organisaatioiden tulisi kyetä rakastamaan paradokseja, toimimaan monilla aikajänteillä (horizon 1-3) ja keskenään ristiriitaisilla toimintalogiikoilla (Simon Wardleyn pioneers, settlers and town planners): https://medium.com/…/uudistuvat-innovatiiviset…Nykyäänhän sisäisille startupeille pyritään antamaan paljon joustovaraa suhteessa organisaation yleisiin käytänteisiin, että niille luodaan olosuhteet yrittää innovoida eikä ainoastaan toimimaan olemassaolevan linjan mukaisesti.

Päivitys 23.9.2018: Siilasmaa twitterissä. Twitterissä on sitten käyty kymmenien henkilöiden keskustelu aiheesta.
https://twitter.com/rsiilasmaa/status/1043765962640711681











Päivitys 24.9.2018: Puhe pelolla johtamisesta jatkuu 24.9.18 Iltasanomissa: Ote  lehden jutusta:

"Nokian työntekijät kertoivat tutkijoille, miten esimiehet huusivat ja yhtiössä vallitsi pelon ilmapiiri.
Matkapuhelinvalmistaja Nokiassa vallitseva pelon ilmapiiri on tullut tutuksi apulaisprofessori Timo Vuorelle. Hän vaikuttaa nykyisin Aalto-yliopiston strategisen johtamisen apulaisprofessorina. Vuori on julkaissut viime vuosina artikkeleita Nokian johtamistyylistä. – Pelon ilmapiiri ja sen vaikutus Nokian strategiatyöhön ja strategisiin valintoihin on ollut keskeinen teema. Pelon ilmapiiri tuli esille vuonna 2014, kun ranskalainen Insead-kauppakorkeakoulu julkaisi Nokian johtamista koskevan tutkimuksen. – Olen Ristosta riippumatta löytänyt näitä tuloksia jo aiemmin, Vuori viittaa Nokian hallituksen puheenjohtajan Risto Siilasmaan haastatteluun HS:ssa." https://www.is.fi/tyoelama/art-2000005838928.html

HS-kuva: Pertti Korhonen
Päivitys 27.9.2018:  HS/talous: Nyt kertoo Nokian entinen teknologiajohtaja Nokian keskinäisestä valtataistelusta. https://www.hs.fi/talous/art-2000005842635.html
Korhonen arvioi, että ylimpien johtajien valtataistelun vaikutukset vaikuttivat organisaation eri tasoille. Työntekijät leiriytyivät sen mukaan, missä liiketoimintayksikössä he työskentelivät. Se saattoi hänen mielestään olla yksi syy pelkoon puhua ongelmista avoimesti. Korhosen johtama ohjelmistoalustayksikkö palveli kaikkia liiketoimintayksiköitä verkkolaitteita lukuun ottamatta. Kun Symbiania jatkuvasti muutettiin eri liiketoimintayksiköiden vaatimusten mukaisesti eri puhelimiin, siitä ei saatu rakennettua yhtenäistä alustaa. ”Yritimme Anssi Vanjoen kanssa monta kertaa selittää muulle johdolle, että ohjelmistokehitystä pitäisi muuttaa radikaalisti, ja yksittäisten tuotteiden sijaan olisi välttämätöntä luoda yhtenäinen ohjelmisto- ja palvelualusta. Emme tässä onnistuneet vaan tämä koettiin valtapeliksi.” 

Päivitys 31.10.2018: http://www.pauliforma.fi/rantaradanvarrelta/

sunnuntai 16. syyskuuta 2018

Ihminen ajattelee, tekoäly suorittaa, väittää Henning Beck



Henning Beck
neurotieteilijä Henning Beck
"Ihminen ajattelee, tekoäly suorittaa" on artikkelin otsikko HS: lauantainumerossa 15.9.2018. (1) Saksalainen neurotieteilijä Henning Beck tutkii, luennoi, kirjoittaa ja väittelee tekoälystä. Perusajatus on, että ihminen keksii nyt ja tulevaisuudessa kaikki merkittävät ideat, ei tekoäly. Ihmisaivot toimivat hitaammin ja tekevät enemmän virheitä kuin tietokoneet. Juuri siksi ihmiset keksivät uusia ideoita eivätkä koneet. Meidän siis pitäisi toimia toisin kuin tietokoneet. Olennaista on, että tietokoneet eivät ymmärrä, mitä ne tekevät. Ne vain seuraavat sääntöjä, jotka asetamme niille. Niin itse asiassa parhaat ideat syntyvät siitä, kun sääntöjä rikotaan eikä seurata.  Tietokone ei tätä ajattelun murrosta kykene tekemään. Beck haluaakin puhua koneoppimisesta eikä tekoälystä. Älykkyys on pyhitetty hänen ajattelussaan ihmiselle ei koneelle. Kyse on ymmärtämisestä ja ymmärryksen jatkuvasta kehittymisestä, kun ihminen saa vuorovaikutuksessa palautetta. "Ihmisten välistä vuorovaikutusta ei voi tällä hetkellä digitalisoida." Itse asiassa tekoäly on hyvä työkalu eli loistava renki, mutta ehkä vaarallinen isäntä. 

Keksiminen, innovointi, ideoiden synnyttäminen on inhimillinen prosessi, jota Beckin mielestä voidaan edistää  monin tavoin. Kannattaa ongelman ratkaisemiseksi tehdä mahdollisimman paljon kysymyksiä, joihin ei kannata etsiä heti vastauksia. Yön yli nukkuminen auttaa. Aivojen lepuuttaminen aivan muilla toiminnoilla avaa monesti ongelmiin ratkaisuja. Vaaraksi on myös juuttua liiaksi omiin totuttuihin tapoihin tai juuttua somemaailman luomaan turvalliseen kuplaan samanmielisten joukkoon. "Ihmisten pitäisi useammin hakeutua erilaisten mielipiteiden äärelle, haastaa omaa ajatteluaan, olla mahdollisimman ennakkoluulottomia ja väitellä ystävienkin kanssa."

Erehtyminen. Niin en ole lukenut Henning Beckin kirjaa "Irren ist Nytzlich!" - erehtyminen on hyödyllistä. Kyllä, ideoinnissa tämä periaate on hyödyllinen, mutta en nyt periaatetta kaikessa tekemisessä allekirjoita. Ei aina kannata keksiä uutta tai erehtyä vain sen vuoksi, että ei hyväksy toimintaperiaatetta. Ja toinen asia on tämä tekoäly. Ei sitäkään pidä käsitellä täysin erehtymättömänä suorittajana. Inhimillinen toiminta tekoälyn takana voi olla monin tavoin erehtyväistä kuten käytettävissä oleva data tai rakennetut algoritmit. Ja vielä ottaisin esille tuon eettisen puolen eli tekoälyä voidaan hyödyntää eettisesti hyvään ja pahaan. 

Arvioin taannoin joitakin tekoälyä koskettelevaa kirjaa sekä tein omakohtaisia havaintoja automatkalla:
  • Martin Ford: Robottien kukoistus - teknologia ja massatyöttömyyden uhka. Sammakko 2017: (2) Martin synkistelee kirjassaan mm. seuraavaa: Työpaikkojen työvoimavaltaisuus vähenee. Kyse on eksponentiaalisesta tiedon käsittelykapasiteetin muutoksesta. Roboteista tulee monitaitoisia. Robotiikka ja tekoäly yhdentyvät. Ääripäässä syntyy ihmisen ja robotin synerginen liitto. Ja vielä pidemmälle vietynä syntyy heikon tekoälyn tilalle itsenäisestä ajatteleva kone. Kyse on tällöin älykkyyden räjähdyksestä - yli-inhimillisen älyn syntymisestä. Tätä kutsutaan singulariteetiksi. Martin Ford ei synkkyyttä maalaillessaan kuitenkaan riittävästi kiinnittänyt huomiota kahteen seikkaan: 1) Miten nopeasti muutokset tapahtuvat? Taustalla on toki Mooren laki eli tiedonkäsittelyn kapasiteetin kaksinkertaistuminen. Joo, mutta ei inhimillinen kulttuuri muutu samalla kaksinkertaistumisen kaavalla. Syntyy ristiriita teknologisista mahdollisuuksista ja inhimillisen kulttuurin syvästi tavoitteista, tavoista ja tottumuksista. 2) Teknologia ei ole pelkkää teknologiaa vaan inhimillistä toimintaa, jossa pätevät tai ainakin pitäisi päteä yleiset eettiset ja moraaliset säännöt. Onkin aina teknologisissa muutoksissa pidettävä vaakakuppi mielessä eli mitä voi tehdä ja mitä ei ole "sopivaa" tehdä.
  • Antti Merilehto: Tekoäly. Matkaopas Johtajalle. AlmaTalent 2018:  Kuvasin blogissani lyhyesti kirjan antia ja tein sovelluksen sotemaailmaan. Lopuksi kommentoin aihetta otsikolla "Tekoäly muuttaa toimintoja ja toimintatapoja": Antti jakaakin perusohjeita, miten liiketoiminnassa tekoälyä pitäisi kokeilemalla viedä eteenpäin. Välttämättä tekoälyn apostolia Antti ei kuitenkaan johtoryhmään toisi. Tekoäly on siis renki eikä isäntä yritysmaailmassa. Tähän kelpaisi vanhat opit muutosjohtamisesta, joita on siis jaeltu pitkään ennen tekoälyn esiin marssia. (3)
  • Minna Huotilainen, Katri Saarikivi: Aivot työssä, Otava 2018. Kävin läpi Minnan ja Katrin keskeiset teesit. Lähtökohtana oli aivojen pitkä kehityskaari. Edelleen meitä ohjaa metsästäjä-keräilijän tehtäviin mukautuneet aivot. Aivoihin on sisäänleivottu ennakoivuus. Pystytään reagoimaan vaaroihin ja ongelmiin nopeasti. Muisti on sidottu paikkaan, jolla on puolensa (hyvät ja huonot). Ns. peilijärjestelmä aivoissa varmistaa ennakoinnin ja sosiaalisen oppimisen muilta. Vielä ei olla kuitenkaan saatu aikaan aivoissa muutosta, joka mahdollistaisi ns. moniajon eli monien asioiden yhtäaikaisen työstämisen. Sosiaalisuus on edelleen voimissaan ja kognitio eli ihmisen ajattelu ja toiminta. Kone ei pysty korvaamaan inhimillistä oppimista, luovaa ajattelua, joustavaa ajattelua sekä empaattista vuorovaikutusta. Kone on toki ylivoimainen monessa asiassa: pitkäkestoinen muisti, ei tarkkaavaisuusrajoitteita, laskentateho, ei tarvitse taukoja, havaintotarkkuus. Minnan ja Katrin analyysi on pitkältä samanlaista kuin Henningin. (4)
  • Matkalla tekoälyn kanssa oli heinäkuun blogikirjoitukseni aihe: Pohdiskelin aihetta automatkalla apunamme olleiden karttasovellusten avulla. Päädyin kuitenkin vakavampaankin päätelmään: "Mitkä eettiset periaatteet ohjaavat tekoälyn kehittämistä ja erilaisten sovellusten tekoa. Jos sokeasti noudatetaan tekoälyn antamia ohjeita, saatetaan joutua kummallisiin tilanteisiin. Eettisiä periaatteita on vaikea muuntaa "yhdeksi faktaksi". Tästähän on jo esimerkkejä itseohjautuvien autojen käyttäytymisestä. Myös terveydenhuollossa on jo esimerkkejä tekoälyn ongelmista. Käytetty algoritmi voi olla jollain tavalla puutteellinen ja antaa harhaan johtavia hoito-ohjeita. Mutta olen myös huolissani siitä, miten inhimillinen tunneäly saatettaisiin korvata tekoälyllä. Ja vielä yksisuuntaisella informaatiolla - käskyillä. Käskytys ei ole nykyaikaa." (5)

Viitteet

(1) Antti Tiainen: Ihminen ajattelee, tekoäly suorittaa, HS-lauantai, teknologia, 15.9.2018:https://www.hs.fi/teknologia/art-2000005827349.html
Omilla nettisivuillaan Henning Beck esittelee itsensä seuraavasti: 

I am a neuroscientist:Until 2008 I studied biochemistry at the University of Tübingen and got in touch with neuroscientific topics during my diploma thesis (equivalent to a master thesis). Supported by a PhD scholarship granted by the Hertie Foundation I started my doctoral thesis at the Hertie Institute for Clinical Brain Research in Tübingen. I finished my research project at the Institute for Physiological Chemistry at the University of Ulm and did my PhD in neuroscience in 2012 at the Graduate School of Cellular & Molecular Neuroscience. Additionally, I acquired an international diploma in project management at the University of California, Berkeley and worked for small companies in the San Francisco Bay Area. Meanwhile, I live and work in Frankfurt am Main, Germany. https://www.henning-beck.com/english/about-me/

(2) Martin Ford: Robottien kukoistus - teknologia ja massatyöttömyyden uhka. Sammakko 2017: https://ollintuumailut.blogspot.com/2017/05/robottien-kukoistus-positiivisia-ja.html

(3) Antti Merilehto: Tekoäly. Matkaopas johtajalle. Alma Talent 2018. https://ollintuumailut.blogspot.com/2018/04/matkaopas-tekoalyn-maailmaan.html

(4) Minna Huotilainen, Katri Saarikivi: Aivot työssä, Otava 2018. https://ollintuumailut.blogspot.com/2018/03/ihmisen-aivoilla-viela-ylivalta.html 

(5) Matkalla tekoälyn kanssa: https://ollintuumailut.blogspot.com/2018/07/matkalla-tekoalyn-kanssa-hauskaakin-oli.html 

sunnuntai 9. syyskuuta 2018

Kuha nostaa esille todelliset IT-haasteet ja luo välineen



Deloitte: Kuhan lähtökohtatilanne, viite 2
"Kuha" tekee kustannus-hyötylaskentaa. "Kuha"  huomaa, että näitä uusittavia IT-järjestelmiä on satoja eri organisaatioissa. Ne ovat kaikki aikansa tuotteita ja vanhenevat käsiin. Kuha kalana pysyy syömäkelpoisena muutaman päivän. Sitten se alkaa haista. IT-järjestelmä pysyy määrätyn ajan käyttökelpoisena. Sitten sitä pitää ryhtyä uusimaan, korjaamaan ja kehittämään. Vanhasta ei ole helppo saada uutta. Siksi HUS kumppaneineen on viemässä läpi suururakkaa (Apotti) aivan uudelta pohjalta (niin Suomessa uudelta pohjalta). Lääkäriliiton hiljan teettämä kysely osoitti, että edelleen käytössä olevat potilastietojärjestelmät saavat välttävän arvosanan, vaikka korjausta ja paikkuuta on tehty. Tästä raportoin edellisessä blogikirjoituksessani. (1)


Kuha ei tässä yhteydessä ole pila tai pilakuva (2) eikä kala, vaan Deloitten läpiviemä projekti, jossa rakennettiin vaihtoisten etenemispolkujen malli ja siihen tueksi kustannus-hyötyanalyysin malli. (3) Kustannukset on kohtalaisen helppo määritellä. On rakentamisen, ylläpidon ja kehittämisen kustannuksia. Kustannusten ja hyötyjen suhde pitää rakentaa aina tietojärjestelmä oletetun elinkaaren varaan. Elinkaarimallissa lasketaan, millä aikavälillä saadaan kuoletettua rakentamiskustannukset ja päästään pelkkiin ylläpitokustannuksiin käsiksi. Kuhamallissa on ajateltu rakentamiseen menevän 30% ja ylläpitoon 70% kustannuksista seuraavan kymmenen vuoden aikana. Laskelmien teko on hankalaa, koska hyödyt usein sekoittuvat toiminnallisiin muutoksiin. Kustannustenkin ennakointi on vaikeaa, koska matkan varrella tulee usein uusia haasteita, vaatimuksia. Ne on sitten toteutettava vanhaan järjestelmään. Muutostarpeet voivat johtua ulkoisista tekijöistä (vaikkapa lainsäädännön muutoksista) tai sisäisistä tekijöistä, kuten toimintatapojen muutoksista. Vanhaan järjestelmään tehtävät muutokset  voivat monimutkaistaa järjestelmän käyttöä ja siis tuoda uusia käytettävyyshaasteita.

Sote-uudistuksessa ollaan uuden edessä. Monelta osin "vanha kuha" ei enää ole riittävän tuore ratkaisemaan uusia haasteita. Siksi Deloittekin on pyydetty apuun kehittelemään vaihtoehtoisia etenemispolkuja. Vaihtoehdoiksi saatiin kolme etenemistietä: 1) lopputuloksena on yksi kokonaisjärjestelmä, 2) tehdään tuoteperheittäinen yhdistäminen, 3) tehdään integraatio keskeisten tietojen ja järjestelmien välillä.

Kokonaisjärjestelmän ratkaisussa on nyt jo haasteensa. Aikamme kalleinta sote-järjestelmää rakennetaan täyttä häkää. Tarkoitus on palvella kuitenkin vain osaa koko maan toimijoista. Rinnalla kehitetään UNA-järjestelmää ja taitaa olla jokin taho tämänkin ulkopuolella. Jos halutaan yksi kokonaisjärjestelmä, pitäisi kaikkien osapuolten sopia mennä mukaan Apotti-hankkeeseen. Toinen vaihtoehto on tuoteperheittäinen yhdistäminen. Tuoteperhe tarkoittanee ennen muuta yhden toimittajan tuoteperhettä. Näin lienee mahdollista toimia. Kolmas vaihtoehto on  ns. minimivaihtoehto eli tietojen ja järjestelmien integraatio. Se ei ole mielestäni itse asiassa vaihtoehto, vaan realiteetti. Koska yhteen järjestelmään ei ole mahdollisuutta edetä, tarvitaan järjestelmien välinen integraatio. Se on valtaisa urakka. Pelkästään Apottijärjestelmän sisällä on rakennetaan jo kymmenittäin (ehkä sadoittain) integraatioita. Järjestelmien välistä integraatiota tarvitaan palveluketjujen tietojen integroinnissa, maksujärjestelmien rakentamisessa, palvelun järjestäjän sopimussalkun ylläpidossa, yleensä tiedolla johtamisessa jne. Vielä täytyy muistaa, että kaikkien järjestelmien tulee integroitua yhteen Kanta-järjestelmä-kokonaisuuteen (terveydenhuolto, sosiaalihuolto, reseptit). Ei pidä tässä integraatiopelissä unohtaa yksityistä sektoria ja kolmatta sektoria. "Kuha nyt vain jatkossa integroidaan yhteen".

Soteuudistuksesta riippumatta IT-uudistus on edessä. Jos sote-uudistusta vietäisiin läpi pienin askelin, voitaisiin ehkä IT-uudistustakin viedä vähin erin läpi. Jos taas edetään maakuntien järjestäjämalliin ja valinnanvapausratkaisuun, monimutkaistuu entisestään IT-ratkaisujen teko. Tarvitaan omat "lisäpalikkansa" sekä maakuntajärjestäjän ohjausvelvoitteen toteutukseen että valinnanvapausjärjestelmän kattavaan käyttöön ottoon. Valmistelutyötä tehdään kyllä kiitettävällä intensiteetillä, mutta tie on vielä pitkä toteutukseen. Haasteena ovat myös nykyisten järjestelmien käytettävyysongelmat ja integraatio-ongelmat. Ei turhaan lääkäriliiton teettämässäkään kyselyssä arvosanoja jätetty välttäviksi. Ajankohtaisena uhkana on, että olemassa olevia järjestelmiä ei kehitetä puhumattakaan uusita ennen kuin sotesotku aukeaa.


Viitteet

(1) Ollin blogikirjoitus lääkäriliiton teettämästä kyselystä potilastietojärjestelmien käytettävyydestä: 
https://ollintuumailut.blogspot.com/2018/09/laakareilta-taas-kriittinen-arvio.html

(2) Kuha-huumoria viljeltiin jokin aika sitten monin tavoin. https://www.google.com/search?q=kuha+huumoria&ie=utf-8&oe=utf-8&client=firefox-b-ab

(2) Kuha SOTE- järjestelmäkonsolidaation kustannus-hyötyarvioinnin pohja,ohjeistukset ja referenssilaskelmat, Deloitte toukokuu 2018
 
 




https://www.kuntaliitto.fi/sites/default/files/media/file/KUHA%20Sote-J%C3%A4rjestelm%C3%A4konsolidointien%20kustannus-hy%C3%B6ty-arviointipohja_Loppuraportti_p%C3%A4ivitetty_0.pdf?cn=ZmxleGlibGVfcmVjcw%3D%3D&refsrc=email