lauantai 8. joulukuuta 2018

Matkaketjujen soveltaminen sotemaailmaan, päivitys 11.12.2018

Lippu-hanke: liikennepalvelulain II-vaihe: matkaketjut ja puolesta asiointi, viite 1
Matkaketjut, puolesta asiointi, rajapinnat, MaaS ja ekosysteemi. Siinä on viisi sanaa ja käsitettä, joita valaistiin 4.12.2018 pidetyssä Lippu-hankkeen loppuseminaarissa. (1)  (ks. oheinen kuva: liikennepalvelulain II-vaihe / matkaketjut ja puolesta aisointi)  Olin paikalla mielenkiinnosta ja vähän myös asianosaisena. En mene yksityiskohtiin, koska kyse on liikennepalveluista eikä esimerkiksi leipälajistani sosiaali- ja terveydenhuollosta. Esittelen tässä nyt vielä ymmärrykseni mukaisella kielellä viisi käsitettä:
  • Matkaketjut. Kyse on yksinkertaisesta innovaatiosta linkittää eri liikennepalvelut yhteen matkaketjuksi. Matkustaja määrittelee matkan määränpään ja milloin se on tarkoitus aloittaa sekä milloin viimeistään pitää olla perillä. Matkaketjun rakentaminen alkaa matkustajan antaessa valtuutuksen yhdistämispalvelun järjestämälle. Tämä puolestaan luo yhdessä liikennepalvelujen tuottajien kanssa matkaketjun.  (Matkaketju etenee seuraavasti: valtuutus - matkan suunnittelu - matkatuotteen ostaminen - matkustaminen - reklamointi; keskeiset opsapuolet ovat asiakas, yhdistämispalvelu, liikkumispalvelut, rekisterit, viite 1).
  • Puolesta asiointi. Matkustaja valtuuttaa matkaketjun yhdistämispalvelun järjestäjän  suunnittelemaan ja toteuttamaan yhdessä liikennepalvelujen tuottajien kanssa matkaketjun. Puolesta asiointia on myös omaisen tai muun läheisen rooli toimiessaan matkustajan puolesta ketjun alkupäässä tavallaan matkustajan roolissa. 
  • Rajapinnat. Jotta matkaketju saadaan aikaan, on eri osapuolten välillä kuljettava oleellinen matkaketjuun liittyvä tieto. Rajapinnat ovat eri toimijoiden välisiä tiedon yhdistämiskohtia. "Syvällisemmin on kyse ohjelmistorajapinnasta, jonka avulla eri sovellukset voivat jakaa tietoa, toiminnallisuutta ja muita resursseja toisensa kanssa." (2) 
  • MaaS. "Liikenteen palveluistuminen luo mahdollisuuksia entistä saumattomammalle ja helpommalle liikkumiselle. Liikenteeseen palveluna viitataan yleisesti myös termillä MaaS, joka tulee englanninkielisistä sanoista Mobility as a Service. Yksinkertaisimmillaan MaaS:issa on kyse siitä, että matkustaja voi esimerkiksi hankkia tarvitsemansa matkan ovelta ovelle yhdellä maksulla ja lipulla. Palveluistuneessa liikenteessä liikennemuodot toimivat saumattomasti yhdessä ja matkasuunnitelmia on mahdollista muuttaa jopa matkan aikana, sillä tieto liikkuu matkustajan ja tavaran matkassa sujuvasti myös liikkumismuodon vaihtuessa." (3)
  • Ekosysteemi: Matkustaja, yhdistämispalvelun järjestäjä ja liikennepalvelujen tuottajat muodostavat ekosysteemin yhteisellä sopimuksella uuden liikennepalveluin mahdollistamassa markkinassa. Wikipediassa määritellään: "Ekosysteemi tarkoittaa luonnoltaan verraten yhtenäisen alueen eliöiden ja elottomien ympäristötekijöiden muodostamaa toiminnallista kokonaisuutta." (4)
    Matkaketjun idean sovellus sotemaailmaan.  Sotemaailmassa ja soteuudistuksessa käytetään käsitteitä palveluketju, asiointiketju tai palvelujen integraatio. (5) Oleellista näissä kaikissa käsitteissä on asiakasnäkökulma. Toinen asia on, miten nykyjärjestelmä ja suunniteltu soteuudistus sitten täyttää nämä tavoitteet. Hyvän ideointipohjan antaa liikennepalvelujen uudistus ja siihen liittyvät yllä esittämäni viisi käsitettä. Testataan nyt niitä sotemaailmaan:
    • Matkaketjut ja puolesta asiointi. Matkaketjut voisivat vastata sotessa palveluketjua tai asiointiketjua. Kyse on matkasta eli palvelujen ketjusta, jossa alkupäässä on asiakkaalla jokin ongelma, palvelujen tarve tai kysyntä. Asiakas hakee sitten apua itse tai omainen (läheinen) puolesta asioijana. Ketjussa asiakas toimii tavallaan yksin ilman yhdistämispalvelua puolesta asioijana. Apua haetaan menemällä fyysisesti paikalle, etsimällä sitä soittamalla tai hakemalla tietoa / apua netistä. Palveluketjussakin on alku ja toivottavasti itsenäiseen elämään päätyvä loppu. Mutta ketju voi olla myös jatkuva, pysyvä prosessi. Ketjussa on yleensä kahdenlaisia ongelmia venyminen (monenlainen odottelu) ja tiedon kulku (samaa tietoa voidaan kysyä, tutkia monessa paikkaa peräkkäin ). Ketju voi olla tehoton, taloudellisesti kallis ja vaikuttavuudelta kyseenalainen niin asiakkaan kuin ketjun eri osapuoltenkin kannalta. Niin tai ketjun kukin osapuoli maksimoi vain oman etunsa. Auttaisiko, jos olisi palveluketjulla yhdistämispalvelu puolesta asioijana liikennepalvelulain analogialla. Joku sanoisi minulle, että maakuntahan on se yhdistämispalvelu. Voi toki olla "ylätasolla", mutta tässä mainitussa tarkoituksessa se ei riitä. Joku sanoisi, että ollaanhan luomassa uutta ammattikuntaa monissa kokeiluissa ja malleissa (kuten palveluneuvoja). Niin ja tietysti on vuosikausia kehitetty sähköistä lähetejärjestelmää sekä erilaisia sähköisiä ajanvarausjärjestelmiä.  Matkaketjuanalogia on kuitenkin laajempi idea.
    • Rajapinnat ovat aivan oleellinen osa palveluketjun onnistumista. Tiedon on kuljettava osapuolelta toiselle. Tässä on haaste - miljoonien - miljardiluokan haaste. Tiedon hallinnan osalta tehdään toki työtä ministeriöissä, maakuntavalmisteluissa jne. Asiakaskohtaisesti homma pitäisi ottaa kuitenkin haltuun. Jos yhdistämispalvelusta vastaava taho olisi selvillä, voisi tuon instituution velvoitteena olla tiedon kulun varmistaminen. Sitä ennen voisi toki tietojärjestelmienkin välillä olla ohjelmistorajapinnat kunnossa. Niin aivan kuin matkaketjussakin ei sitä yhdistämispalvelua välttämättä tarvita kertakäynnissä. Mutta olisihan tuo palvelu aivan erinomainen asia monisairaille monia palveluja käyttäville henkilöille (niille palveluiden suurkäyttäjille).
    • MaaS -idealla voitaisiin palveluketjujen harmaat, liittymäkohdat palveluistaa. Voitaisiin rakentaa alusta sotepalvelujen integroimiselle. (6) Kun palveluntuottajat velvoitetaan rekisteröitymään (SOTERI), velvoite sisältäisi samalla velvoitteen ja oikeuden olla mukana alustassa ja sen hyödyntämisessä. (7) Palvelut olisivat tarkkaan, yhteisesti sovitusti määriteltyjä. Palveluiden tuottamisesta syntyvät tiedot olisivat standardinmukaisia ja näin siirrettävissä yli palvelujen tuottajien rajojen seuraavalle ketjussa. Maas-Topologyssa on neljä integraation tasoa: 0. ei integraatiota, 1. informaation integraatio, 2. palvelujen varaamisen ja maksamisen integraatio, 3. palvelujen tarjonnan integraatio, 4. yhteiskunnallisten tavoitteiden integraatio. Nyt taidetaan olla välillä 0-1. Soteuudistus tuottaa jotain tasoille 2-4. (ks. oheinen kuva MaaS Topology, viite 8).
    • Ekosysteemi olisi tässä tapauksessa yhteinen tavoitteiltaan kansalaisen, asiakkaan sekä yhdistämispalvelun ja palveluntuottajien kannalta. Tarkoituksena tällä ekosysteemillä olisi tuottaa palveluketjukokonaisuus taloudellisesti, tehokkaasti ja vaikuttavasti. Jokainen osapuoli olisi voittaja. Ekosysteemissä voitaisiin myös sovittaa yhteen julkiset ja yksityiset palvelut. Lippu-seminaarissa yleisön puolelta todistettiin, että itse asiassa liikkumispalvelun ytimessä ovat julkiset liikennepalvelut. Kukaan ei nurissut ajatusta vastaan. Niin voisi olla myös sotesovelluksessa.

    Päivitys 11.12.2018: FB:n yhdessä ryhmässä käydyn keskustelun tiivistelmä:
    Timo Karjalainen totesi tiivistäen: Jos alkaa verrata Lippu-hanketta ja Sote-hanketta toisiinsa teknisinä ICT-malleina tai ratkaisuina, pitäisi minusta ottaa kaiken lähtökohdaksi professori Lasse Lehtosen viime keväänä Arbiksessa Sosiaalisfoorumissa pitämässään mainiossa luennossa mainitsemat kaksi soten avainseikkaa eli rahoituksen ja kannusteet. Ymmärtääkseni rahoitus ja kannusteet ovat Lippu-hankkeen toimijoilla varsin, ellei hyvin erilaiset kuin Sote-hankkeen toimijoilla. Matkaketjussa kannusteena on  sujuva ja nopea siirtyminen paikasta toiseen. Sotesta puuttuu vastaava ristiriidaton kannuste.
    Sen sijaan suurin ja kallein osa soten tapauksista, esim. vanhusten, pitkäaikaissairaiden ja monien pysyvästi vammaisten ihmisten tapauksista ovat a) varsin vaikeasti ennakoitavia ja suunniteltavissa tarkasti ja b) sisältävät kannusteita, joissa asiakkaat pikemminkin aktiivisesti hidastelevat pyrkimyksiä saavuttaa määränpää nopeasti, suunnitelmallisesti ja halvoilla kustannuksilla, kuten Lippu- hankkeen toimijat tekevät. Tällainen kannusteiltaan Lippu-hankkeeseen verrattuna käänteinen toiminta on minusta luonnostaan esim. vanhustenhuolto. Vanhustenhuollon logistiikkaan kuuluvat kannusteet ja rahoitusongelmat ovat jääneet sote-valmistelussa tyystin julkisuudessa avaaamatta ja keskustelematta, kuten emeritaprofessori Sirkka-Liisa Kivelä äskettäin kertoi Tastulan haastattelussa.
    Oppi on minusta tämä: Sotessa on a) toimintoja tai ”rintamia”, joihin Lippu-hankkeen ICT-logiikka istuu hyvin, koska toimijoilla on yhteinen intressi eli samat kannusteet; ja sitten sotessa on b) toimintoja ja ”rintamia”, joihin mainittu ICT-logiikka istuu huonommin sen takia, että toimijoilla on ristiriitaiset intressit (erityisesti rahoituksessa) ja kannusteet. Molemmilla rintamilla kannattaa tietenkin kehittää ICT-järjestelmiä terveen järjen mukaisesti rajapintoja yms. sujuvoittaen. Mutta kannattaa ottaa huomioon, että sotessa kaikkien intressi ei ole rajapintojen sujuvoittaminen ja objektiivisen tiedon tuotanto ja jakaaminen kaikille asianosaisille.


    Ollin kommentti: Jo kirjoittaessani juttua minulle tuli mieleen eräs muu oleellinen ero. Matkustajalla on yleisesti ottaen selkeä tavoite siirtyä paikasta toiseen. Sen sijaan sote-asiakkaalla on lähtötilanteessa epämääräinen ongelma, jonka ratkaisu sitten siivittää ihmistä palvelupolulla eteenpäin. Oleellinen osa on tietysti, miten ammattilaisten kanssa ongelmia ratkotaan. Näin palveluketjukin voi vaihdella tuon päätöksentekoprosessin vaihtelun mukaan.
    Matti Rimpelä:  Onhan tuo liikenteen malli aika jännä sovellettuna soteen, mutta toisaalta... Kannattaa lukea Matti Virtasen kirja 1990-luvun alusta 'Tehtaasta studioon" ja kiinnittää erityisesti huomiota käsitteisiin 'luominen' ja 'monistaminen'. Ja jos tullaan lähemmäksi tätä päivää, voisi referenssinä olla CYNEFIN -tulkinta toimintaympäristöistä ja sopeutuvien tietointensiivisten palvelujen teoria (KIBS, CAS). Liikenteen tiedon hallinnan malli sopinee CYNEFIN- nelikentässä yksinkertaisiin ja monimutkaisiin toimintaympäristöissä, mutta saattaa alla vasta-aiheinen kompleksisissa ja kaoottisissa toimintaympäristöissä, joissa luominen on välttämätöntä ja monistaminen voi pudottaa kaaoksen reunalta kaaokseen. Siispä kysyn Sinulta Olli: Miten asetat 'itseohjautuvat peruspalvelutiimit' sovellutukseesi?
    Ollin kommentti:  Hain tuosta liikenne-esimerkistä analogiaa sotemaailmaan ja pohdin, löytyisikö jotain uutta näkökulmaa monissa yhteyksissä todettuihin viheliäiksi muodostuneisiin ongelmiin. Vuosikymmenten saatossa olen huomannut, että monesti me soteihmiset selitämme kaikki soteongelmat ja niiden ratkaisumahdollisuudet hyvin erityislaatuisiksi. Monistaminen on tietysti tyhmää, mutta ideoiden hakeminen ei ole sitä. Itseohjautuvat peruspalvelutiimit ovat mielestäni johtamistapa, josta nämä kotipalveluesimerkit Hollannista ovat tunnetuimpia. Eikähän näissäkin tapauksissa ole kyse asiakkaan palvelemisesta. Asiakkaana tai omaisena ei ole keskeistä, minkälainen tiimin johtamistapa on, vaan saatu palvelu. Soteuudistuksessa palvelu-asiointiketjujen kuntoon saattaminen ja palveluintegraatio ovat tietysti puheessa tavoitteita. Sen sijaan en usko, että tiukka keskitetty ohjaus yhdistettynä osittaiseen markkinaohjaukseen ratkaisisi asian. Yhtälöä voidaan pitää itse asiassa lähes mahdottomana. Siksi siellä seminaarissa tuli mieleeni, olisiko jokin apu tästä Lippu-hankkeen näkökulmasta: ekosysteemi ja palvelualusta saattaisivat jatkokehittelyssä olla eräs ratkaisumalli.
    Matti Rimpelä vastaa:  Yksi olennainen asia, joka tiivistyy kahteen sanaan eli "saatuun palveluun". Entä jos kysymyksessä ei ole "palvelun saaminen", vaan "arvon yhdessä luominen" (ks. Nordic School/Hanken)
    Timo Karjalainen myös kommentoi Ollille:  Muuten melkein samaa mieltä, mutta tämä uskomuksesi tarvitsee minusta perusteluja: ”Sen sijaan en usko, että tiukka keskitetty ohjaus yhdistettynä osittaiseen markkinaohjaukseen ratkaisisi asian.” Markkinaohjaus on jo sotessa mukana monilla sektoreilla. Historian pyörää ei mikään voima käännä taaksepäin. Eikä ole syytäkään. Sen sijaan esim. soten tietojärjestelmissä tarvitaan tiukkaa keskitettyä ohjausta. 
    Hannele Kerola: Sote-puolella eri toimijoiden tavoitteiden ristiriita on tärkeä huomio. Lainsäädännöllä on sote-puolella eri rooli kuin liikennepuolelle. Sotessa on paljon salassapidettäviä tietoja ja hyvin vakiintuneet toimintatavat; suuri osa toimijoista tekee omaa lakisääteistä tehtäväänsä ja tietojen luovuttaminen edes viranomaisten välillä on vaikeaa. Liikenteessä on vähän velvoittavaa lainsäädäntöä ja paljon uusia ”ketteriä” toimijoita. Tosin sielläkin voi tulla ongelmaksi esim. paikkatietojen luovuttaminen. Jos jollekin tulee ongelmia (esim. korvausvastuita) vastuutahoa voi olla vaikea löytää. Tätä mietittiin mm. HSL:n hallituksessa eli voiko HSL joutua vastuuseen matkaketjun jonkun yksittäisen lenkin pettämisestä. 
    Ollin kommentti:  Tiedon rooli on keskeinen niin matkaketjuissa kuin sotemaailmassa. Myös matkaketjujen tapauksessa keskeinen keskustelun aihe on ollut tiedon avoimuus vs. salassapito. Avoimen tiedon lisääminen vs. yksityisyyden suoja ovat vaakavertailussa kahdessa vastakkaisessa kupissa. Tasapaino pitää löytää tavalla tai toisella.
    Timo Karjalainen kommentoi vielä itseohjautuvia ryhmiä nostamalla esille Hollannin esimerkin itseohjautuvista kotipalveluista.(Buurtzorg). ”Päähavainto oli, että Buurtzorgin suoraan tarjoama hoito tosiaan oli noin 20 prosenttia halvempaa kuin kotihoito keskimäärin.” Olen kuitenkin 100 varma siitä, että Buurtzorg ja muut ”itseohjautuvat” systeemit eivät pitemmän päälle pelaa hyvin ilman perusrakenteeeltaan HYVIN YKSINKERTAISTA tietojärjestelmäarkkitehtuuria ja sen avulla luotuja algoritmeja, jotka laskevat yksinkertaisen perusmallin ( kehittämäni ns. ”yleisen mallin”) avulla yksinkertaisella tavalla asiat, jotka muuten ajautuisivat turhaan ja kalliiseen epäjärjestykseen, jopa kaaokseen.  https://yle.fi/uutiset/3-10232480?fbclid=IwAR3NdC45ESFrdsKdPU38ezpQ_8rmz3CmXW3ZjDi45R3kuxRacClqm7Bteys
    (ks. myös lisää linkkejä viitteessä 9
    Lisäksi Timo kommentoi lainsäädännön pakollisuutta verrattuna liikennepalvelujen sopimusluonteiseen matkaketjutukseen.
    Hannele Kerola kommentoi Timon pakollisuusväitettä: Lainsäädäntö on eri asia kuin pakollisuus. Tutkin jossain vaiheessa tiedonhallintalainsäädäntöä. Noin 10 yleislain lisäksi meillä on noin 1 000 erityislakia. Näitä kaikkia on noudatettava. Muuttaminen on hankalaa, minkä vuoksi yleislait ovat pääosin 20 vuotta vanhoja. Liikennepuolelle pakollisuus on sopimuspohjaista eli pakollisuutta voidaan muuttaa yhteisellä sopimuksella, jos niin nähdään hyväksi.
    Olli kommentoi: Joo, uusi liikennepalvelulakikin on varsin väljä. Tarkoitus on, että yhteisten sopimusten avulla saataisiin aikaan matkaketjut ja niihin liittyvä ekosysteemi. Jos soteuudistus aktivoituu, tekee maakunta myös lukuisan määrän sopimuksia eri suuntiin. Hannelen kanssa olen samaa mieltä tuon tiedonhallintalain taustoista. Jo nykyinen voimassa oleva laki on kummallisesti tehty, kun siihen ei ole kytketty erityislainsäädännön muuttamista (niin taitaa olla tosi työlästä). Olisi vain käynnistänyt jo vuosia sitten vanhojen lakien uudistamisen, mikä on ollut soten hallinnonalalla tunnettu asia pitkään.

    Viitteet

    (1) Lippu-hankkeen päätösseminaari 4.12.2018:  https://www.viestintavirasto.fi/viestintavirasto/tilaisuudet/esitysmateriaalit.html; Perusteena hankkeelle on uusi liikennepalvelulaki:
    https://www.liikennevirasto.fi/liikennejarjestelma/liikennepalvelulaki#.XAuSoOLkuUk
    https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/KasittelytiedotValtiopaivaasia/Sivut/HE_145+2017.aspx

    (2)  Jarkko Moilanen,. Marjukka Niinioja, Marko Seppänen, Mika Honkanen: Api-talous 101, Talentum 2018; ks. tästä arvioini blogissani: https://ollintuumailut.blogspot.com/2018/08/api-liiketoiminnan-vallankumous-ehka.html
    Ohessa on kuva API-ekosysteemista API-taloudesta. (s. 19)
    (3) MaaS = liikenteen palveluistaminen

     https://www.liikennevirasto.fi/liikennejarjestelma/maas#.XAuYoeLkuUk

    (4) Ekosysteemi Wikipedian mukaan: https://fi.wikipedia.org/wiki/Ekosysteemi

    (5) Palveluintegraatio:

    (6) Alusta määritellään Moilasen etc. API-kirjassa (viite 2) seuraavasti:  Alusta (Platform): Alustan  käyttäjien ja tuottajien vuorovaikutuksen mahdollista ja alustan ulkopuolisia resursseja hyödyntävä ja niistä liiketoimintaa tekevä ratkaisu, usein digitaalinen. (s.211)

    (7) SOTERI: Sosiaali- ja terveyspalveluissa yksityiset palvelun tuottajat joutuvat anoa lupaa toiminnalleen jo nyt. Jatkossa kaikki palveluntuottajat joutuvat rekisteröitymään. Soteri- rekisterissä ovat tuolloin kattavasti palvelujen tuottajien tiedot. https://www.valvira.fi/ajankohtaista/sosiaali-ja-terveydenhuollon-palveluntuottajien-rekisteri-soteri 

    (8) MaaS Topology: Piia Karjalaisen alustus Lippu-hankkeen päätösseminaarissa:
    Joko ollaan perillä? - Katsaus liikkumispalvelujen eurooppalaiseen kehitykseen,

    (9) Buurzorg: Tätä pohdiskelin myös aikanaan ja keräsin jotain aineistoja pohjaksi:
     
    http://www.bilot.fi/fi/itseohjautuva-organisaatio/

    http://frankmartela.fi/2015/08/buurtzorg-ja-kotihoidon-itseohjautuva-vallankumous-miten-tarjota-halvempaa-iloisempaa-ja-laadukkaampaa-hoitoa/

    https://www.sitra.fi/blogi/tulevaisuus/tutkimustiimin-viikon-varrelta-32-buurtzorg-ravistelee-hierarkkisia





    sunnuntai 2. joulukuuta 2018

    Lakien valmistelu taas julkisessa pohdinnassa, päivitys 12.12.2018 - superlobbarit

    Sitran seminaari 30.11.2018 - paneelin vetäjänä Eeva Hellström
    Jälleen lainsäädäntötyö julkisessa arvioinnissa. Lakien valmistelu on puhuttanut sotealalla, mutta aiheen käsittely on levinnyt muillekin hallinnonaloille. Aihe ei ole uusi - pikemminkin ajoittain esiinnouseva kestoaihe.  Patenttiratkaisuksi on esitetty lisää resursseja, juristeja. On myös esitetty, että jokaisella ministeriöllä pitäisi olla lainsäädäntöjohtaja koordinoimassa lainsäädäntötyötä. HS:n vieraskynässä aiheeseen tarttui VTV:n viranhaltija, Auri Pakarinen. (1) Tiivistetysti hänen lääkkeensä olivat resurssien lisäysten lisäksi seuraavat:
    • parempi ymmärrys yhteiskunnan toiminnasta ja miten lait vaikuttavat yhteiskuntaan,
    • oltava selvillä, minkä ongelman lakiuudistus ratkaisee, 
    • tarvitaan nykyistä enemmän generalisteja (siis juristien rinnalle valmisteluun)
    • tarvitaan parempaa kirjoitustaitoa lakien valmistelussa.
    Prosessi ja projekti. Minusta näissä sinänsä ihan hyvissä ehdotuksissa on kaksi toisiinsa kytkeytyvää oleellista puutetta. Lainvalmistelu on mielestäni sekä prosessi että projekti. Prosessissa lainvalmistelu alkaa herätteestä, joka voi olla tullut poliitikolta, lobbarilta tai virkamieheltä hallitusohjelman valmistelussa tai ministeriön virkamiesten ja vastuuministerin neuvonpidosta. Prosessissa hallituksella ja ministeillä on keskeinen valmisteluasema, joka joltain osin voi ulottua liiankin pitkälle yksityiskohtiin. Virkamiesvalmistelussa päävastuu lienee yleensä substanssiministeriöllä, mutta jaettujakin vastuita on nähty. Valmisteluun on kyllä tähänkin asti osallistunut muitakin kuin juristeja. Lakivalmisteluun liittyy oleellisena osana vaikuttavuuden arviointi. Jos ratkaistava ongelma on kevyt ja tavoitteet selkeät, lakiehdotus etenee lausuntovaiheen kautta jouhevasti hallituksen esityksenä eduskuntaan ja sieltä takaisin toimeenpanovaiheeseen vastuuministeriöön. Tämän jälkeen prosessi tietysti jatkuu toteutuksena ja siihen liittyvinä tehtävineen. Lainvalmistelu on mielestäni myös projekti, joka on joko tietoinen sellainen tai tiedostamaton. Projektilla on yhteisesti asetettu tavoite eli minkä ongelman tai ongelmat lakiuudistus ratkaisee. Projektilla on tietysti aikataulu ja siihen sovitetut resurssit. Näin se menee periaatteessa, mutta käytännössä tulee esille runsaasti ongelmia. Ne johtuvat joko prosessista tai projektista sekä epäselvästä tavoitteenasettelusta.

    Lain valmistelu - pirullinen ongelma. Sitran hanke "Tiedon käyttö yhteiskunnallisessa päätöksenteossa" tuo myös välineitä lainsäädännön valmistelun tueksi. Hanke on edennyt vaiheeseen, jossa 30.11.2018 esiteltiin tuloksia Sitran tiloissa. (2) Olin mukana tilaisuudessa ja sen jälkeisessä työpajassa. Osallistuin myös edelliseen työpajaan, josta kirjoitin elokuussa blogiini. (3). Sitran malli perustuu ns. kompleksisuuskuutioon, jossa ongelmat jaetaan kolmeen kategoriaan: kevyet, sotkuiset, pirulliset ongelmat. Kevyistä ongelmista selvitään hyödyntämällä näyttöön perustuvaa tietojohtamista. Ongelmat ovat luonteeltaan stabiileja, ratkaisuvaihtoehdot ovat selviä ja niistä on vahva yhteisymmärrys.  Sotkuiset ongelmat ovat monimutkaisia, mutta ne voidaan ratkaista samantapaisin menettelyin kuin kevyet ongelmat. Pirulliset ongelmat ovat jatkuvaa "suossa tarpomista". Toimintaympäristö on jatkuvassa muutoksessa, syy-seuraussuhteet ovat hämäriä, yhteisymmärrys on kateissa. Ongelman ratkaisu etenee täsmentämällä ongelma ja sen vaikeus, hakemalla ratkaisumallit, tekemällä päätökset ja arvioimalla lopputulos. Sitran raportissa vielä varoitetaan kahdesta asiasta. Pirullinen ongelma voidaan yksinkertaistaa kevyeksi ongelmaksi. Tai kevyt tai sotkuinen ongelma voidaan julistaa pirulliseksi ongelmaksi.

    Ongelman määrittely täsmentää sen, minkälainen projekti on tarpeen rakentaa lakivalmistelulle. Myös menetelmät nousevat esille ongelman luonteesta. Sitran hankkeessa nostetaan esille neljä eri tiedolla johtamisen areenaa ja kulttuuria: avoin kuulemiskulttuuri ja poliittinen dialogi, asiantuntijakulttuuri ja - paneelit, komiteakulttuuri, kokeilukulttuuri ja tiedolla johtaminen. Minusta tähän työkalupakkiin kuuluu myös tilannehuone, johon tuodaan keskeiset henkilöt ja tiedon jyväset. Myös hieman vastatuulessa oleva kokonaisarkkitehtuurin menetelmä oikein käytettynä edistää laadukasta lainsäädännön valmistelua. (4) Kokonaisarkkitehtuuri menetelmänä on hyvä renki mutta huono isäntä. Erityisesti sotkuisten ja pirullisten ongelmien aukaisemiseen voitaisiin hyödyntää tätä menetelmää - siis myös vaikeisiin lainsäädäntöhankkeisiin. Näin onkin osittain tehty ja olen kuullut, että siitä on ollut mitä ilmeisimmin hyötyä.

    Ehdotus. Rakennetaan lainsäädännön valmisteluun, toimeenpanoon ja toteutukseen selkeä prosessimalli, jonka puitteissa sitten yksittäisiin lakeihin hyödynnetään projektimenetelmiä. Ongelman luonteen määrittelyn avulla valitaan menetelmät ja tekemisen tapa. Kokonaisarkkitehtuuri tuodaan välineenä mukaan, jolloin eri ilmiöiden väliset syy- ja seuraussuhteet saadaan jotenkin määriteltyä, käsitteet saadaan kohdalleen ja lainsäädännön vaikuttavuus systematisoitua. Jo lainsäädäntöuudistuksia suunniteltaessa määritellään eri hankkeiden välinen suhde ja yhteentoimivuuden edellytykset. Vaikuttavuuden arviointiin on olemassa runsaasti taustatietoa - vaikkapa tuo viitteessä 1 mainittu VTV:n julkaisu vuodelta 2011. Vaikuttavuuteen liittyy myös toteutuksen mahdollisuudet, mitattavuus eli minkälaisin mittarein lain toteutusta voidaan arvioida. (Esim. sotemaailmassa toteutus tapahtuu kuntakentällä ja palvelujen tuottajien toimesta. Toteutusta valvovat valvontaviranomaiset sekä sekä palveluntuottajat itse omavalvontana.)

    Päivitys 12.12.2018: Anu Kantolan kolumni HS:ssä 11.12.2018: "Eteläranta on harmaan vyöhykkeen voittaja". 
    "Tutkimme Juho Vesan ja Anne Skorkjær Binderkrantzin kanssa Helsingin ja Aarhusin yliopistoissa, miten eri etujärjestöt saavat äänensä kuuluviin poliittisten päätösten valmistelussa Suomessa, Tanskassa ja Britanniassa. Tutkimus ilmestyi vastikään Scandinavian Political Studies -lehdessä.
    HS-kuva Anu Kantola 11.12.2018
    ...Tutkimuksemme mukaan lakien valmisteluun vaikuttamisessa kunnostautuvat etenkin suuret järjestöt, jotka edustavat vakiintuneita julkisia instituu­tioita tai elinkeinoelämää. Kolme vahvinta superlobbaria ovat Kuntaliitto, Elinkeinoelämän keskusliitto ja Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto. Heikommalle jäävät yleiset kansalaisjärjestöt, erityisiä ryhmiä – esimerkiksi potilaita – edustavat järjestöt sekä urheilu- ja kulttuurijärjestöt....Suorat epäviralliset yhteydenotot virkamiehiin ja erilaiset kirjavat työryhmät ovat nousseet tär­keiksi, kun lakeja ei enää valmistella suurissa komiteoissa. Samalla lakien valmistelusta on tullut harmaa vyö­hyke, jossa on vaikea nähdä, kuka pääsee vaikuttamaan päätöksiin. Komiteat olivat hitaita, mutta ne olivat myös avoimia siten, että oli selvää, mitkä järjestöt olivat mukana valmistelussa, kun kaikki istuivat yhdessä pöydässä. Erityisesti suurissa uudistuksissa voisi olla yhä tarpeen, että on yksi pöytä, jossa asioita neuvotellaan. Myös lobbareiden rekisteröinti auttaisi ja toisi läpi­näkyvyyttä demokratiaan. Nyt näyttää, että monet uudistukset takkuavat, koska valmistelu on sekavaa. Ja samalla nopeat ja vahvat syövät hitaat ja heikommat. https://www.hs.fi/mielipide/art-2000005927963.html


    Viitteet

    (1) Auri Pakarinen: Lainvalmistelu vaatii tajua yhteiskunnasta. Resurssien lisääminen ei ratkaise lainvalmistelun ongelmia. Valmistelu kaipaa enemmän yleissivistystä ja kokonaisnäkemystä. HS-vieraskynä 1.12.2018: " Lakien valmistelun laatua kritisoidaan toistuvasti. Mitä merkittävämpi lakiuudistus on, sitä kohtalokkaampia valmistelussa tehdyt virheet ovat. Niinpä istuvaa hallitusta on kritisoitu etenkin sote- ja maakuntauudistuksen ongelmista. Niin virkamiehet itse kuin tutkijatkin ovat pitäneet tärkeimpänä syynä ongelmiin resurssien puutetta: lainvalmistelijoita on liian vähän. Kiire on niin kova, ettei annetussa ajassa ole mahdollista tehdä hyvää työtä.
    Parempi lainvalmistelu vaatii parempaa ymmärrystä siitä, miten yhteiskunta toimii ja miten lait vaikuttavat yhteiskuntaan. Julkishallinnossa vaarana on kapea hallintokeskeinen katsanto. Tulisi muistaa, että kaikkien virkamiesten työn tarkoitus on tehdä ­yhteiskunnasta parempi. Ratkaista ­ongelmia, muuttaa yhteiskuntaa. Lainvalmistelussa asiat alkavat mennä heti vikaan, kun unohdetaan, minkä ongelman ratkaisemiseksi lakia ollaan tekemässä....Lakien valmistelutehtäviin tarvitaan nykyistä enemmän generalisteja: henkilöitä, jotka ymmärtävät yhteiskunnan toimintaa laaja-alaisesti....Lisäksi lakien valmisteluun tarvitaan parempaa kirjoitustaitoa."

    https://www.hs.fi/mielipide/art-2000005917229.html
    Löysin VTV:n julkaisuista tutkimuksen, joka oletettavasti on eräs taustadokumentti myös Auri Pakarisen vieraskynäkirjoituksessa: "Laadukas lainsäädäntö osana valtiontaloudellista päätöksentekoa", Helsinki 2011; Asia ei siis ole mitenkään uusi! https://www.vtv.fi/app/uploads/2018/09/10114611/laadukas-lainsaadanto-2011.pdf

    (2) Sitran hanke: "Tiedon käyttö yhteiskunnallisessa päätöksenteossa": https://www.sitra.fi/aiheet/tieto-paatoksenteossa/#ajankohtaista
    - Harri Raisio, Harri Jalonen, Petri Uusikylä: Kesy, sotkuinen vai pirullinen ongelma? Tiedon käyttö yhteiskunnallisessa päätöksenteossa, Sitra selvityksiä 139, marraskuu 2018
    - Santtu Lehtinen: Uskalla ajatella, yhdessä. Parempiin päätöksiin moniulotteisessa tietoympäristössä, Sitra työpaperi 16.11.2018
    Petri Takala: Kohti jatkuvaa tilannekuvaa. Data-analytiikka yhteiskunnallisen päätöksenteon tukena, Muistio 30.11.2018

    (3) Pirulliset ongelmat 2.0: tieto päätöksenteossa
    https://ollintuumailut.blogspot.com/2018/08/pirulliset-ongelmat-20-tieto.html

    (4) Kokonaisarkkitehtuurin julkishallinnon sovellus on määritelty JHS-suosituksessa 179. http://www.jhs-suositukset.fi/web/guest/jhs/recommendations/179 Menetelmää lainsäädäntötyön apuna on hyödynnetty mm. STM:ssä. (https://stm.fi/sote-tiedon-hyodyntaminen).  Menetelmä on sinetöity myös nykyiseen tietohallintolakiin, mutta valmisteilla oleva uusi tiedonhallintalainsäädäntö ei ota kantaa kokonaisarkkitehtuuriin. https://vm.fi/tiedonhallintalain-valmistelu


    sunnuntai 25. marraskuuta 2018

    Hyvinvointivaltion vastaiskijät

    Hyvinvointivaltion vastaiskuVastaiskijät. HYVA:n (hyvinvointivaltion vaalijat ry: http://www.hyvinvointivaltio.fi/) järjestämässä tilaisuudessa 21.11.2018 alustajina olivat kaksi luokanopettajaa Antti Jauhiainen ja Joona Hermanni Mäkinen. Kaverukset olivat saaneet aikaan kirjan nimeltä "Hyvinvointivaltion vastaisku". (1) Tähän asti se on mennyt ohi korvieni, vaikka teos on julkaistu jo vuosi sitten. Kirjan idea on menetelmällisesti mielenkiintoinen. Herrat menivät haastattelemaan paikanpäälle USAan keskeisiä tutkijoita ja vaikuttajia, joiden mielenkiinto kohdistui hyvinvointivaltioon. Kyse oli myös eräänlaisesta kahden maan vertailusta eli hyvinvointivaltiota koskevasta maaottelusta Suomi vastaan USA. No lopputulos oli ennalta aavistettavissa. Suomi voitti mennen tullen. (2) Haastateltavana oli Noam Chomsky, joka on kuulemma usein nimitetty maailman tunnetuimmaksi intellektuelliksi. On minullekin tuttu tyyppi. Muut haastateltavat olivat alansa guruja mutta minulle vähemmän tuttuja: Robin Hahnel, Matt Bruenik, Gar Alperovitz, Juliet Schor, Stephen Shalom, Michael Albert. Kirjan perusteella kyllä ovat tunnettuja ja sanavalmiita vaikuttajia.

    Vapauden monet kasvot. Noam Chomskyn mukaan on harhaanjohtavaa vastustaa hyvinvointivaltiota vapauteen vetoamalla.  Hyvinvointivaltion (kuten Suomen) laadukkaat palvelut, lapsiköyhyyden menestyksekäs vähentäminen ja maksuton koulutus ovat lisänneet ennennäkemättömästi hyvinvointia ja mahdollisuuksia itsensä toteuttamiseen. Hyvinvointivaltio on Chomskyn mukaan kiistaton menestys. Ainoa kritiikki hänellä on työelämän liikaa käskyttämistä kohtaan. Tarvittaisiin työelämän demokratiaa. Valtiotakin syyllistyy johtamisessa vahvoihin käskytyssuhteisiin. On myös naiivia ajatella, että höllentämällä markkinoiden pelisääntöjä saataisiin aikaan tasavertaisuutta ja hyvinvointia kaikille. "Markkinatalouden yksilön vapaus on yksityistämistä kannattaville demokratiaa, jossa kaikki voivat vapaasti valita. Todellisuus on jotain aivan muuta." Chomsky synkistelee lisää: "Markkinatalous ruokkii ihmisten synkimpiä puolia. Se palkitsee yksilön, joka omistautuu oman edun tavoitteluun.Yhteinen hyvä on vain sivujuonne, toiset ihmiset keino omien etujemme saavuttamiseen."

    "Suomi on parasta kapitalismia: "Robin Hahnel ja Matt Bruenig ovat tutkineet ja vertailleet erilaisin tilastoin Suomea USA.han. Suomi on heidän tilastohavaintojensa perusteella maailman kärkeä mm. hallinnon laadussa, peruskoulun oppimistuloksissa, terveydenhuollon kustannustehokkuudessa, köyhyyden torjumisessa sekä yrittäjyydessä. Siksi heidän mielestään Suomi on parasta kapitalismia. Huolenahan on nyt hyvinvointivaltion heikentäminen Hahnel toteaa: "On selvää, että perinteistä hyvinvointivaltiota on korvattu uusliberaaleilla ideoilla. Ruotsissa tämä on edennyt pidemmälle kuin Suomessa." ... Hitaan vähittäisen rakentamisen jälkeen on usko hyvinvointivaltion rakentamiseen loppunut kesken. Hahnel on myös pohtinut argumenttia rahojen puutteesta eikä löydä sille perusteita. (vrt. kestävyysvaje).  Hahnel piirtää pitkän kehityskaaren vuodelta 1960 2010-luvulle ja toteaa, että tuottavuuden muutoksen vuoksi julkiset palvelut voisivat olla kolminkertaiset verrattuna 1960-lukuun. Jauhiaisen ja Mäkisen kirja ei tarjoa tähän tarkempia perusteluja. Hahnel haluaisi kehittää hyvinvointivaltiota eteenpäin Chomskyn tavoin lisäämällä demokratiaa työelämään - yritysten omistusrakenteen muuttamista edistämällä työntekijöiden omistajuutta. Gar Alberovitz haluaisi perustaa yksityisten ja julkisten toimijoiden yhteisiä yrityksiä, joiden voittoja sitten voitaisiin ohjata lähialueen kehittämiseen. Juliet Schor arvioi kulutusyhteiskuntaa ja toteaa, että USAssa ihmisillä on kulutuksen ja työnteon kierre. Työtuntien määrä on kasvanut, kun taas Suomessa työtuntien määrä on laskenut vahvan AY-liikkeen vuoksi.

    Osallistavaa demokratiaa vaatii Stephen Shalom, jolla on haastattelijoiden mukaan kovaa kritiikkiä USAn poliittista järjestelmää kohtaan. Edustuksellinen demokratia ei toimi. Oleellista on, että demokratia ei ulotu kansalaisiin ja talouteen. Edustuksellisen demokratian ongelmat toistuvat lievemmässä muodossa myös Suomessa. Shalom ehdottaa osallistavaa päätöksentekoa, joka lähtee liikkeelle alhaalta ja sanansaattaja (edustaja) tuo viestin astetta ylemmälle osallistumisen tasolle jne. Tällä periaatteella voitaisiin osallistaa noin 30 hengen ryhmissä koko kansa. Näin saataisiin kansan erilaiset näkemykset esille. En löytänyt kirjasta esimerkkiä toteutuksesta tai kokeiluista. Matemaattisena mallina se kyllä mitä ilmeisimmin toimisi. Vaikuttamisen, aktivismin veteraani Michael Albert puolestaan on huolissaan nykymaailman menosta, jossa tietoa saadaan vaikka mistä ja mikään ei ole enää uutta ja ihmeellistä, huolestuttavaa. Somemaailmassa vielä ajaudutaan omiin "kupliin". Ihmiset hänen mukaansa yleensäkin ajattelevat, että elämme synkkää aikaa emmekä sille mitään mahda. Tässäkin mielessä tarvitaan uutta aktivismia - vastaisku synkkyydelle.

    Toiveikkuus ja synkkyys. Antin ja Joona-Hermannin kirja on yllä esitettyä moni-ilmeisempi kokonaisuus, johon kannattaa kyllä tutustua. Ehdotukset ovat osittain tuoreita ja soveltamiskelpoisia, mutta osa ehdotuksista menee toteuttamismahdollisuuksien osalta synkkyyden puolelle. Ehkä voisi vielä maakunta-soteuudistukseen peilata muutamaa kommenttia ja ehdotusta:
    • Maakunta-soteuudistuksessa on piirteitä hyvinvointivaltion alasajosta - erityisesti valinnanvapautta koskeva osio on sellainen (vrt. Chomskyn haastattelu): voisiko ajatella, että valinnanvapauslainsäädäntö saatettaisiin aluksi voimaan kokeilulainsäädäntönä (mallia Paras-lainsäädäntö); silloin halukkaat maakunnat voisivat aloittaa kokeilut välittömästi, jotkut muut viiveellä ja kokeilujakson jälkeen korjattaisiin ja muokattaisiin lakia kelvolliseksi 
    • Maakuntahallinto on mitä ilmeisimmin edustuksellisen demokratia variantti. Ongelmahan on kaikkien alueiden ja näkökulmien esiin saaminen. Vastaava ongelma on ollut kuntayhtymän hallinnossa, mutta sitä on voitu jossain määrin paikata eri kuntien minimi- ja maksimiedustajilla. Uudessa mallissa taitaa olla niin, että osa kunnista saattaa jäädä ilman edustajaansa maakuntavaltuustossa. Olisiko tähän avuksi jonkin sortin muunnelma Stephen Shalomin kehittämistä osallistavasta demokratiasta. Saataisiin kiinteä yhteys kuntien (ja suurien kuntien osalta kunnan osien) sekä maakunnan välillä. 
    • Käskyttävä johtaminen ja demokratia näyttää olevan uudistuksen perusilme. Valtio käskyttää maakuntia (budjettiohjaus) ja ne puolestaan palveluntuottajia. Käskytyksen rinnalle tuodaan sitten tämä valinnanvapaus julkisine ja yksityisine palveluineen. Se on mallina vaikeasti ennustettava kansalaisen kannalta ja miksei myös käskyttäjien kannalta. 
    Päivitys 25.11.2018: Markku Mölläri kommentoi Linkedinin puolella seuraavasti:
    Kiitos arviosta, mielenkiintoista, varsinkin Chomskyn osuus. En olisi maku-soten demokratiapuolesta niin huolissani, kun nykyiset kuntayhtymät eivät tässä suhteessa ole malliesimerkkejä. Maakunnillehan on tulossa kuntalain hengessä demokratiaa niin paljon kuin jaksetaan kantaa- ja vähän ylikin. Pykälät ovat joustavat ja asukasraadeilla voi aukkoja täydentää.
    Viitteet

    (1) Antti Jauhiainen, Joona-Hermanni Mäkinen: Hyvinvointivaltion vastaisku - keskusteluja tulevaisuuden yhteiskunnasta, LIKE 2017

    (2) Ennen hyvinvointivaltion vastaiskun ilmestymistä  suomalainen Anu Partanen julkisti haastatteluihin perustuvan kirjan: The Nordic Theory of Everything. In Search of a Better Life. New York 2016
    Tein siitä arvion blogiini. Myöhemmin se käännettiin myös suomeksi. Anu tekee myös vertailua USAn ja pohjoismaiden kesken päätyen samantapaiseen tulokseen kuin tämän kirjan kirjoittajat ja haastateltava. 
    http://ollintuumailut.blogspot.com/2016/09/amerikkalainen-unelma-pohjoismaisessa.html


    sunnuntai 11. marraskuuta 2018

    Paranoidia optimismia Siilasmaan tavalla

    Paranoidi optimisti : näin johdin Nokiaa murroksessaParanoidi optimisti- kirja on kuvaus Nokian vaiheista vuodesta 1988 tammikuuhun 2016. (1) Risto Siilasmaa Nokian hallituksen jäsenenä ja sittemmin hallituksen puheenjohtajana on ollut kirjan sisällön tuottaja. Apuna hänellä on ollut Catherine Fredman, jonka kanssa teos on saatu aikaan ensin englannin kielellä ja sittemmin se on käännetty suomeksi.

    Hyvä ystäväni totesi, että tämä on tähän asti paras Nokiaa käsittelevä teos. Ystäväni on lukenut kaikki edelliset aiheeseen liittyvät kirjat läpi. Odotukset olivat tältä osin korkealla. Toisaalta aikaisemmin aihetta käsiteltiin HS:ssä ja siinä päädyttiin jopa juupasepäs-väittelyyn Siilasmaan ja ja Nokian matkapuhelintoiminnan avainhenkilön, Jorma Ollilan välillä. Oliko kyse viime aikoina pelolla johtamisesta. (2) No Risto lupasi, että kirja ei keskittyisi tähän asiaan. Se on totta. Jorma Ollilan rooli on mukana kirjassa siihen saakka, kunnes Ristosta tulee hallituksen puheenjohtaja Jorman tilalle. Toinen tuttuni väitti omassa arviossaan, että Ristokin sortuu samantyyppiseen itsensä esiin nostamiseen kuin Ollila omassa elämänkerrassaan. (3) Olen lukenut myös Ollilaa koskevan elämänkerran. En tunnista tuota samankaltaisuutta. (4)  Risto korostaa vaihtoehtojen hakemista yhdessä muiden asiantuntijoiden kanssa ja päätösten tekemistä avoimesti yhteisten analyysien pohjalta. Itse asiassa Riston edustama ajattelumalli (strategisen johtamisen malli) todistaa sen - siis tämä "paranoidi optimismi". Ollilan kirjan kirjoittaja Harri Saukkomaa puolestaan toteaa tästä paranoidista optimismista, että se ei ole Siilasmaan keksintö:  ”Siilasmaan kirjan varsinainen kirjoittaja, amerikkalainen Catherine Fredman, on kirjoittanut Intelin johtajan Andy Groven legendaarisen kirjan Only the paranoid survives. Eli Fredman ei ole ainakaan ensimmäistä kertaa paranoidia kyydissä”, Saukkomaa näkee. HS:lle hän kuitenkin tarkentaa, että uskoo toki Siilasmaan olleen oleellinen tekijä kirjassa. ”Yhteistyötähän kirja on ja kaikki ajatukset ovat varmasti Siilasmaan ajatuksia. Mitkä ovat prosenttijakautumat itse kirjoittamistyössä, siitä en tiedä.” (5)

    Kirjan sisältö on kuitenkin monipuolinen ja Nokian vaiheita on pyritty tarkastelemaan hallituksen näkökulmasta mutta myös varsinaisen liiketoiminnan ja sen perustana olevien teknologisten ratkaisujen näkökulmasta. Tältä kannalta ei ole merkitystä ainakaan minulle, mikä on ollut Riston ja Catherinen välinen työnjako kirjan kirjoittamisessa. Sisältö on Riston käsialaa. Kirjassa kuvataan Nokian matkapuhelintoiminnan nousu - ylivalta - usko ylivallan pitämiseen - pelko sen menettämiseen - pelko koko toiminnan joutumisesta vararikkoon - matkapuhelintoiminnan uudet liittolaiset - ostot ja myynnit - uuden liiketoimintatavan rakentaminen. Kuvaus perustuu pitkälti paranoidin optimismin ajatteluun.
    • "Yrittäjämäisen johtajuuden ydin edellyttää paranoidia optimismia. Paranoidi optimismi tarkoittaa sitä, että kaiken pelon ja hämmennyksen keskellä voi olla optimisti, koska on vakuuttunut siitä, käsillä oleviin ongelmiin on olemassa ratkaisu. Samalla on kuitenkin oltava paranoidi sen suhteen, mikä voi mennä vikaan. Näin varaudutaan ongelmiin, sillä ongelmia on aina, myös silloin kun muut väittävät, ettei niitä ole. Kun ongelmia tunnistetaan, selviää, miten ne voidaan välttää ja niiden vaikutuksia minimoida. Vaikka ongelmien ennalta ehkäiseminen ei ennalta onnistuisikaan, optimisti on vuorenvarma, että siitä selviää." (s.173-174).
    Siilasmaa luotti aluksi Ollilaan ja piti häntä esikuvanaan. Risto varmaankin ajatteli, että Jorma oli myös paranoidi optimisti. Näin ei Riston mielestä ollut. Päätöksenteon valmistelu ei ollut avointa eikä vaihtoehtoja hakevaan ja punnitsevaa. Jopa Riston mielestä hänen omat ehdotuksensakin vaiennettiin hallituksen työskentelyssä. Jorma ei siis ollut paranoidi optimisti. Siilasmaan aloittaessa hallituksen puheenjohtajana, hän julkisti omat johtamisen periaatteensa paranoidin optimismin hengessä. Vaikea matkapuhelintoiminnan myynti sekä myös SNS-yhteisyrityksen toisen osapuolen osto ja HEREn myynti sekä Alcatel Lucentin osto perustuivat avoimeen vaihtoehtojen pohdintaan ja analyysiin. Miten uuden yhteisyrityksen johtaminen sitten on sujunut, siitä kirja ei kerro mitään. Siilasmaa löysi matkan varrelta paljon hengenheimolaisia - paranoideja optimisteja. Mitä ilmeisimmin Stephen Elop kuului tähän kaartiin. Risto puolusti Elopia viimeiseen asti, kun julkisuus lynkkasi Stephenin ja moni nokialainenkin.

    Vainoharhainen pessimismi vaani kuitenkin pitkin matkaa Siilasmaan toimintaa. Hänen mielestään hallituksen jäsenenä ei hallitus eikä toimiva johtokaan ymmärtänyt kaikilta osin Nokian huonoon suuntaan luisuvaa liiketoimintaa. Siilasmaalla ei ollut uskoa älypuhelinalusta -Symbianiin. Hän ihmetteli, miten välinpätämättömästi suhtauduttiin kilpailutilanteeseen Applen Iphonen ja Googlen Androidin noustessa esille. Liittoutuminen Microsoftin kanssa vei myös Ristolta myöhemmin uskon Windows-maailman ekosysteemiin. Usko omiin korvaaviin alustaratkaisuihinkin oli heikko (kuten Meego). Jopa usko omiin mahdollisuuksiin vaikuttaa Nokian hallituksessakin hiipui - siis vainoharhaista pessimismiä. Kirjan edetessä tuli myös selväksi se, että kukaan (ei myöskään Risto) pysty yksin ratkaisemaan Nokian ongelmia. Ei myöskään eteneminen liiketoiminnan kehittämisessä ole virtaviivaista, ennustettavaa toimintaa. Kyse on eri osapuolten välisestä kaupanteosta, markkinoiden hallitsemisesta, valtaamisesta, puolustamisesta jne. Kysy on varautumisesta jatkuviin yllätyksiin. Vainoharhaista optimismia edustaa kuitenkin Riston kuvaus sinnikkäästä neuvottelutoiminnasta (myös neuvottelutaidoista). Sitkeyttä edustaa myös Sillasmaan jatkuva halu oppia uutta, ottaa selvää liiketoiminnan koko skaalasta mukaan lukien sen teknologinen perusta. Jos tämä kaikki pitää paikkansa, niin hieno juttu.

    Kannattaa lukea. Kirjasta voi ottaa oppia myös omassa elämässä tavalla tai toisella.

    Viitteet

    (1) Risto Siilasmaa, Catherine Fredman: Paranoidi optimisti - Näin johdan Nokian murroksessa, Tammi, Helsinki 2018

    (2) Kirjoitin aiheesta blogikirjoituksen otsikolla "suurten ja pienten asioiden harha" -tapaus Nokia, 23.9.2018, päivitin juttua 23.9-30.10 välisenä aikana muutamaan kertaan.
    https://ollintuumailut.blogspot.com/2018/09/suurten-ja-pienten-asioiden-harha.html

    (3)  Pauli Forma: Paranoidi optimisti Nokian puikoissa: Pauli päätyy toteamaan:
    Kun luin Ollilan kirjaa, mietin, kuinka yksin kymmenien tuhansien ja sadan tuhannen työntekijän yhtiön pääjohtaja lopulta tekee ratkaisevia strategisia päätöksiään. Sama tuli mieleen Siilasmaan kirjassa. Vaikka päähenkilön ympärillä on tiimi, lopulliset päätökset jäävät suurimmalla johtajalle. Yhden ihmisen roolia alleviivaa myös Siilasmaan kirjan alaotsikko: ”Näin johdin Nokiaa murroksessa.”
    http://www.pauliforma.fi/rantaradanvarrelta/

    (4) Ollin blogikirjoituksessa arvio Ollilan kirjasta otsikolla "Mahdoton menestys - Ollilan tilitys"
    http://ollintuumailut.blogspot.com/2013/12/mahdoton-menestys-ollilan-tilitys.html

    (5) Vesa Siren: Siilasmaa "ei keksinyt" paranoidia optimismia. HS-kulttuuri, 7.11.2018; https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005890132.html

    sunnuntai 4. marraskuuta 2018

    Kaksinaismoraalikone - moraalin monet kasvot


    MIT:n moraalikone. HS:n toimittaja Heikki Aittokoski teki jutun tekoälyyn liittyen MIT:n tutkimuksesta, joka on julkaistu Nature-lehdessä 2018. (1) Aittokoski oikoo hiukan tuota tutkimusta jättämällä pois tutkimukseen liittyvät tarkemmat luokittelukriteerit. Poimin ne esille alkuperäislähteestä. (2). Aittokosken kuvasta ja tekstisti selviää se, että nämä kuvan henkilö/eläin-kategoriat eivät ole keskenään vertailukelpoisia. Jos ajatellaan, että henkilö joutuu tekemään valinnan auton jarrujen pettäessä näiden välillä, valinnan tekeminen on tietysti mahdotonta. Tietysti kysyttäessä kansalaisilta saadaan yleisesti vastaukseksi suurin piirtein tuo järjestys. Kansalaiskategoriassa pikkulapsi ja raskaana oleva nainen ovat luonnollisesti kärjessä. Ammattikategoriassa tunnettua on, että lääkäriammatti on arvostetuin ja siis prioriteetin kärjessä. Prioriteettijärjestystä tehtäessä nousee esille helposti ns. itse aiheutetut ihmisen ominaispiirteet. Tässä on noussut esille ylipaino. Kummeksun, että mukana ei ole vaikkapa alkoholismi. Aittokoskikin viittaa lääketieteen prioriteettilistoihin. Näitähän on tehty kautta aikain. Ne ovat saaneet ristiriitaista vastaanottoa julkisuudessa. Vakuutusyhtiöt ovat myös erilaisia vakuutuksia markkinoidessaan ja vakuutusmaksuja määritellessään tehneet priorisointeja iän, painon, elämäntavan mukaan.

    Kaksinaismoraalikone. HS:n 2.11.2018 paperiversiossa oikealla oli yllä oleva uutinen 7-vuotiaasta Amal Husseinista, joka kuoli torstaina 1.11.2018:" Amal Hussainin kohtalosta uutisoi The New York Times, joka julkaisi kuvan riutuneesta tytöstä alun perin reportaasissaan viime viikolla.  Torstaina Amalin perhe kertoi, että hän oli kuollut pakolaisleirillä kuuden kilometrin päässä avustusjärjestö Unicefin kenttäsairaalasta, jossa hänet oli valokuvattu. ”Ei lihaa, vain luita”, lääkäri Mekkia Mahdi sanoi The New York Timesille tarttuessaan Amalin kuihtuneseen käsivarteen.”Kukaan ei välitä hittoakaan heistä. (3) Samaisessa lehdessä on vasemmalla puolella artikkeli Nature-lehden maailmanlaajuisesta moraalikyselystä. Lapsen ja raskaana olevan naisen henki on arvokkaampi kuin lihavan miehen. Tämä juttu on otsikoitu paperiversiossa "Moraalikone kysyy, kuka saa elää". Toisen puolen otsikko on puolestaan "Jemenin hädän symboli kuoli". HS osoittaa meille joko sattumalta tai ei, mitä tarkoitan juttuni otsikolla "kaksinaismoraalikone".  Moraalilla on kaksi puolta ihan niin kuin meissä ihmisissä. Olemme luomakunnan raaimpia eläimiä, joilla kaiken inhimillisen hyvän edelle menee ahneus, valta, itsekkyys ja mitä nyt kaikkia pimeän puolen moraalikäsitteitä onkaan. Naturen moraalikoneessa alimmaksi oli arvioitu rikollinen - pahan ilmentymä.

    Tekoäly ja moraali.  "Moraali on käsityksiä ja käyttäytymissääntöjä siitä, mikä on hyvää ja pahaa, oikein tai väärin. Moraali-sanaa käytetään sekä kuvailevasti viittaamaan vallitseviin käsityksiin oikeasta ja väärästä että ohjeita antavasti siitä, minkä tulisi olla moraalisesti hyvää ja oikeaa toimintaa." (Wikipedia) Moraalikone irrottaa moraaliset periaatteet inhimillisestä todellisuudesta. Onko siis viisasta yhdistää tekoäly ja moraali toisiinsa? Moraalikoneen tulos osoittaa tällaisen ajattelun vaikeudet. Puheet ja teot saattavat olla ristiriidassa keskenään. "Kaksinaismoraali tarkoittaa ristiriitaa yksilön tai yhteisön moraalivaatimusten ja tekojen välillä tai moraalia, joka asettaa eri vaatimukset eri yksilöille tai ryhmille."  (Wikipedia)

    Viitteet

    (1) Heikki Aittokoski: Moraalikone kysyy, kuka saa elää - Onko raskaana olevan naisen henki arvokkaampi kuin lihavan miehen? Miljoonat ihmiset vastasivat, ja tulokset panevat ajattelemaan, HS 3.11.2018 https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005887212.html


    (2) The Moral Machine experiment (julkaistu 24.10.2018)
    Naturevolume 563, pages5964 (2018)





    a, AMCE for each preference. In each row, ΔP is the difference between the probability of sparing characters possessing the attribute on the right, and the probability of sparing characters possessing the attribute on the left, aggregated over all other attributes. For example, for the attribute age, the probability of sparing young characters is 0.49 (s.e. = 0.0008) greater than the probability of sparing older characters. The 95% confidence intervals of the means are omitted owing to their insignificant width, given the sample size (n = 35.2 million). For the number of characters (No. characters), effect sizes are shown for each number of additional characters (1 to 4; n1 = 1.52 million, n2 = 1.52 million, n3 = 1.52 million, n4 = 1.53 million); the effect size for two additional characters overlaps with the mean effect of the attribute. AV, autonomous vehicle. b, Relative advantage or penalty for each character, compared to an adult man or woman. For each character, ΔP is the difference the between the probability of sparing this character (when presented alone) and the probability of sparing one adult man or woman (n = 1 million). For example, the probability of sparing a girl is 0.15 (s.e. = 0.003) higher than the probability of sparing an adult man or woman.
    https://www.nature.com/articles/s41586-018-0637-6/figures/2

    Aittokoski tiivistää tutkimusasetelman: "Moraalikone on verkkokysely, johon on vastannut miljoonia ihmisiä yli 230 maasta tai alueelta, myös Suomesta. MIT:n tutkijoilla on vastausten pohjalta käytössään 40 miljoonan päätöksen tietomassa, jota analysoidaan mainitussa Nature-lehden artikkelissa. Moraalikoneessa vastaajat saavat eteensä kuvitteellisia yliajotilanteita. Yksinkertaisimmillaan näin: Auton jarrut pettävät. Jos auto ajaa suoraan omalla kaistallaan, suojatietä ylittävä pikkutyttö kuolee. Jos auto väistää viime hetkellä, vastaantulijoiden kaistalla suojatietä ylittävä vanha nainen kuolee. Moraalikoneessa vastaaja joutuu pähkäilemään toimintaansa lukuisissa vastaavissa tilanteissa, joissa mahdollisten kuolonuhrien ominaisuudet ja lukumäärät vaihtelevat. Joissakin tapauksissa mukana on myös eläimiä." https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005887212.html

    (3) Tommi Hannula: Jemenin hädän symboli kuoli, HS 3.11.2018
    https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005886978.html

    sunnuntai 28. lokakuuta 2018

    Hans Rosling faktojen maailmassa


    Faktojen maailmaRuotsalainen lääkäri Hans Rosling kuoli viime vuonna. Saadessaan kohtalokkaan diagnoosin ja ennusteen elinajastaan Hans ryhtyi kirjoittamaan pitkään suunnittelemaansa kirjaa. "Faktojen maailma" valmistui yhteistyössä pojan ja miniän kanssa. (ks. oheinen kuva alempana). (1)  Hans Rosling oli karismaattinen puhuja, tiedon levittäjä, tiedon visualisoija sekä ennakkokäsityksien murtaja. Sain ensikosketuksen Hansin ajatteluun OECD:n maailman foorumissa Italian Palermossa vuonna 2004. (2)  Hans ei ollut silloin ainakaan OECD:n päättäjien silmissä maailmantähti. Menin kuuntelemaan hänen esitystään alasessioon, jossa oli kuulijoita muutama kymmen. Kongressissa oli yli 500 ammattilaista ympäri maailmaa paikalla. Seuraavana päivänä Hans nostettiin ohjelman muutoksella yhteisen session pääpuhujaksi. Siitä se maailmanvalloitus alkoi. Yhdessä poikansa Olan ja miniänsä Annan kanssa he perustivat Gapminder-säätiön edistämään tiedon avoimuutta ja vaikuttavaa analyysiä. Hansin mm. käyttämät "kupla-animaatiot" ovat säätiön työntekijöiden aikaansaannosta. Niitä voi ihailla You Tubesta tai suoraan säätiön sivuilta. (3) Kirjalla on monta näkökulmaa tai käyttötarkoitusta. Löysin itse neljä:
    Anna, Hans, Ola - kuva Gapminderista
    Se on oivallinen kertomus, miten dataa muutetaan havainnolliseen  muotoon. Miten sitä käytetään ja mistä kumpuavat taustaselitykset. (Ohessa alempana Roslingin perheen kehittämä visualisointiväline.) Kirja on samalla kertomus lääkäri Hans Roslingista ja miten hän päätyi käsittämättömän suosituksi luennoitsijaksi.
    Se on metodinen opas, miten dataa kerätään, hyödynnetään ja muutetaan ihmisten ennakkokäsityksiä. Hans virittää meille yksinkertaisia kysymyksiä ja pyytää meidän rastittaa arvioimamme tulos. Tätä metodia hän on käyttänyt tuhansiin eri maiden ja eri ammattiryhmiä edustaviin ihmisiin. Lopputulos on mykistävä. Apinat vastaavat keskimäärin paremmin kuin me ihmiset. Niillä kun ei ole ennakkokäsityksiä. Meillä taas niitä on rutkasti.
    Se on kuvaus ja selitys maailmasta, jossa asiat ovat paremmin kuin luulet. Rosling jakaa maailman maat tulotasoltaan neljään kategoriaan. Hän vertailee monenlaisella kansainvälisellä datalla maaryhmiä keskenään ja muutoksia ajassa. Maailma ei ole Hansin mielestä kahtiajakoinen. Ja monella maalla menee paremmin kuin voisi luulla.

    Rosling etc: 2018, s. 277: peukalosäännöt
    Se on kuvaus, mitä eri ennakkoluuloja meillä on. Itseasiassa kirjan pääluvut ovat nimettyjä näillä ennakkoluuloilla. Näistä syntyvät faktatietoisuuden peukalosäännöt (s.277, kuva sivusta ohessa).

      • Kuiluvaisto ("etsi enemmistöä"): Ihmisillä on vahva viehtymys jakaa asiat kahteen erilliseen ryhmään: hyvä vastaan paha. Keskiarvot johtavat harhaan kätkemällä hajonnan eli eri lukujen vaihteluvälin. Myös äärimmäisyyksien vertailu johtaa harhaan. Näin tilastoja käytetään myös poliittisiin tarkoituksiin. Myös lukija itse hairahtuu katsomaan ylhäältä asioita (esim. me tason 4 kokemusmaailmasta).
      • Kielteisyysvaisto ("odota huonoja uutisia"): Tapamme on odottaa ennen muuta huonoja uutisia. Ja niitähän tietysti löytyy uutisvirrasta. Kun asiat muuttuvat paremmaksi, emme niitä löydä uutisvirrasta.
      • Viivasuoruusvaisto ("linjat voivat taipua"): Aikajana jatkaa vääjäämättä viivavuoraan eteenpäin ennustaen tulevaisuutta. Todellisuudessa viivasuorat trendit ja ennusteet ovat hyvin harvinaisia. Monet trendit sisältävät S-mutkia, liukumäkiä tai tuplaantuvia linjoja. 
      • Pelkovaisto ("laske riskit"): Liioittelemme helposti riskejä. Luontainen pelkomme on väkivaltaa, loukkuun joutumista, saastutetuksi tulemista kohtaan. Jätämme helposti arvioimatta riskit.
      • Kokovaisto ("suhteuta asiat"): Usein asioita paisutellaan suhteettomasti. Media on hyvä tässä asiassa. Helposti nousevat esille yksittäiset kielteiset tapahtumat. Kokovaistoa vastaan voi käyttää tilastoja ja tehdä niistä erilaisia vertailulukuja, kunhan on varmistunut vertailukeloisuudesta. Toisaalta pitää olla erityisen varovainen suurten lukujen kanssa.
        https://www.gapminder.org/tools/#$chart-type=bubbles
        Niin kyse on asioiden pistämisestä oikeisiin mittasuhteisiin.
      • Yleistämisvaisto ("kyseenalaista kategoriasi"): Jokainen ihminen luokittelee ja yleistää automaattisesti koko ajan ja vielä tiedostamattaan. Aina pitäisi kyseenalaistaa omat luokituksensa. Aina pitää kyseenalaistaa, jos joku väittää asialla olevan "enemmistön" tai toisaalta merkittävän poikkeuksen. 
      • Kohtalovaisto ("hidas muutos on silti muutos"): Myötäsyntyiset ominaisuudet määräävät kansojen ja ihmisten kohtalon. Todellisuudessa asioiden nykytila ei ole aina ollut sama eikä sitä ole aina tarkoitettu samanlaiseksi. Hidaskin muutos on muutosta ja siitä kasvaa vähitellen suuri muutos. 
      • Ainoan näkökulman vaisto ("hanki työkalupakki"): Yksinkertainen idea näyttäytyy usein ainoana näkökulmana. Aikaa säästyy tukeutumalla ainoaan näkökulmaan. Kuitenkin pitäisi jatkuvasti hakea heikkouksia tuosta vallitsevasta näkökulmasta sekä miettiä vaihtoehtoisia teitä. Myös asiantuntijat voivat olla vaarallinen idean lähde. Heilläkin voi olla kapea ja kritiikitön näkökulma asiaan. Pitää varoa yksinkertaisia ideoita ja yksinkertaisia ratkaisuja.
      • Syyttelyvaisto ("vältä osoittamasta sormella"): Meillä on viehtymys etsiä selvä, yksinkertainen syy siihen, miksi jotain pahaa on tapahtunut. Liioittelemme helposti jonkin yksilön tai ryhmän tärkeyttä. Etsimme helposti pahiksia, jotka vahvistavat olemassa olevia uskomuksiamme. Etsiessämme syntipukkia vie se usein huomion pois muista mahdollisista selityksistä ja kyvyn estää samanlaiset ongelmat tulevaisuudessa. Ja toisin päin: sankareiden etsimisen sijasta pitäisi etsiä järjestelmän aikaansaannoksia. 
      • Hätävaisto ("ota pieniä askelia"): Tällainen vaisto saa meidät haluamaan suoraa toimintaa välittömästi koetun uhan edessä. Toisaalta tulevaisuuden riskien osalta olemme taas kovin saamattomia. Harvoin päätöksen tekeminen on niin kiireellinen kuin ihmisestä tuntuu. Pitäisi vetää henkeä, vaatia lisää aikaa ja tietoa.
       
      Jotain jäi uupumaan peukalosäännöistä. Nämä kymmenen faktatietoisuuden peukalosääntöä ovat tosi hyviä yleensäkin ihmisten keskinäisessä keskustelussa työssä ja työn ulkopuolella;  katsekontaktissa ja somekontaktissa. Roslingin peukalosäännöt ovat monelta osin yhtä tiedonkäsitykseni kanssa. On haastettava aina ennakkokäsitykset, tiedon perustana oleva perusdata ja informaatio. Ehkä peruslähteiden, perusdatan osalta Rosling on liian hyväuskoinen. En huomannut tekstistä mainintaa tilastojen laatukriteereistä. Esimerkiksi Suomen tilastokeskuksella on tällaiset kriteerit, jotka perustuvat kansainvälisiin kriteereihin. (4) (ks. myös päivitystekstissä 28.102018 Teemu Mykkäsen kommentti). Hans ottaa usein lähes itsestään selvyytenä ajatustapansa nostaa avoimeksi datan ja antaa meille kaikille mahdollisuudet rakentaa datasta informaatiota, tietoa sekä tietämystä. Perusdatan kattavuudessa, ajnatasaisuudessa, luotettavuudessa ja vertailukelpoisuudessa on monesti suuria puutteita. Erityisesti niitä on havaittu olevan kansainvälisessä datassa. Dataa voidaan käyttää väärin, mutta data voi olla jo itsessäänkin harhaanjohtavaa. Periaatteessa pitäisi avata myös datan tausta (metadata) eli mistä se on peräisin. Samoin pitäisi avata informaatio eli datasta jalostettu mittari, indikaattori eli mitä se on "syönyt". Ja sitten on tämä päätelmien teko, jossa ovat hyviä periaatteita Hansin 10 peukalosääntöä. 
    Odotan, että jälkikasvu jatkaa Hansin viitoittamaa tietä datan käsittelyn, analyysin, visualisoinnin ja ennakkokäsitysten murtamisen tiellä. Ideoita voitaisiin soveltaa myös suomalaiseen todellisuuteen. Ei tarvitse kaukaa hakea soveltamiskohteita. Kannattaa lukea tämä kirja!

    Päivitys 28.10.2018: Teemu Mykkänen kommentoi FB:n puolella Roslingin vanhentuneen datan käyttöä kyselyissään. 

    Kirjassa Hans myös toitottaa, että data muuttuu koko ajan. Jopa se alkuperäinen kysely, jossa rastitetaan perustotuuksia, ei sellaisenaan enää kelpaa, koska jotkut tunnusluvut ovat muuttuneet jopa 13 vuodessa. Hans itse kommentoi, että data oli vanhentunutta, eikä kyselyn tekemisessä sellaisenaan ollut mitään järkeä. Sivulla 198, suomenkielisessä versiossa. Samassa luvussa sivulla 200 hän saa myös palautetta "visionsa nyrjähtäneisyydestä", eli siitä että Afrikalle ei riitä nousta äärimmäidestä köyhyydestä VAIN tasolle 2.


    Viitteet

    (1) Hans Rosling, Ola Rosling, Anna Rosling Rönlund: Faktojen maailma. Asiat ovat paremmin kuin luulet. Otava 2018

    (2) OECD Word Forum on Key Indicators, Palermo Italy 2004
    http://www.oecd.org/site/worldforum/oecdworldforumonkeyindicators-firstconference.htm 

    (3) Hans Rosling esiintyjänä ja Gapminder -säätiön perustajajäsenenä.
    (4) Tilastokeskuksen tilastojen laatukriteeristö: https://www.stat.fi/meta/svt/svt-laatukriteerit.html
    puolueettomuus, läpinäkyvyys, tehokkuus, relevanssi, tarkkuus ja luotettavuus, ajantasaisuus ja oikea-aikaisuus, yhtenäisyys ja vertailukelpoisuus, saatavuus ja selkeys.  

    sunnuntai 21. lokakuuta 2018

    Perusterveydenhuolto kriisissä - apua Astanan julistuksesta? - päivitys 22.10.2018 Matti Rimpelä taustoittaa Alma Atan julistuksen

    Lancet-kuva: Astana
    Perusterveydenhuolto on kriisissä - otsikoidaan Lancetin tuoreessa numerossa.(1) Kriisi on maailmanlaajuinen. Puolella väestöstä ei ole pääsyä keskeisiin terveyspalveluihin. Kuitenkin 80-90 prosenttia terveysongelmista elinaikana on ratkaistavissa perusterveydenhuollossa. Alma-Atan julistuksessa vuonna 1978 nostettiin keskeiseksi tavoitteeksi parempi terveys kaikille ihmisille ja terveyden tasa-arvo. (2)  Nyt 40 vuotta myöhemmin visio ei ole realisoitunut. Kazakstanin Astanassa on 25.-26.10.2018 maailmanlaajuinen perusterveydenhuollon kongressi. Tavoitteena on saada aikaan Astanan julistus. Lancetin pääkirjoituksessa boldataan asia näin: "Investing in primary health care through four delivery platforms (community-based care, health centres, first-level hospitals, and population-based interventions) is one of the messages from the Lancet Commission on Investing in Health." Tämä kaikki edellyttää, että ennalta ehkäisevässä työssä ja perusterveydenhuollossa työyhteisöön kuuluvat tiiminä lääkäri ja hoitaja. Edelleen tavoitteena on saada perusterveydenhuollosta houkutteleva työympäristö.Yhteistyön tulee pelata sairaaloiden kanssa ja väestöperusteisiin interventioihin tulee panostaa.

    Ajankohtainen myös meillä Suomessa. Niin tartuin tähän asiaan kahdesta syystä. Ensinnäkin Suomessa on hyvin samanlainen tilanne perusterveydenhuollossa kuin maailmalla yleisesti. Palvelujen saatavuudessa on ongelmia, eriarvoisuus on tunnistettu eikä monista kehittämishankkeista ole tullut apua ongelmiin. Työparityöskentelyssä on paljon hyviä kokemuksia, mutta se ei ole ratkaissut työyhteisön ongelmia kattavasti. Päivystyksestä kamppaillaan - laajan päivystyksen sairaaloita on nyt linjattu 12. Ulkopuolelle ollaan jättämässä mm. Vaasan keskussairaala. Toinen syy on tämä soteuudistus. Siinä on tunnistettu haasteet, mutta ratkaisuehdotukset ovat jotenkin puutteellisia. Monikanavainen rahoitusmalli ja työterveydenhuollon vahva asema työssä olevien perusterveydenhuollon ytimenä ovat johtaneet resurssien hajanaiseen käyttöön. Työelämän ulkopuolella olevilla on monella paikkakunnalla vaikeuksia saada tarvitsemiaan palveluja. Valinnanvapaus ja yksityisten yritysten tulo markkinoille ovat vain hankaloittamassa julkisen terveydenhuollon asemaa.

    Riippumatta siitä, miten soteuudistuksen käy, on tämä perusterveydenhuolto saatava nousu-uralle niin sisällöllisesti kuin resurssienkin osalta. Luulen, että Astanaan on menossa Suomestakin asiantuntijoita, ehkä jopa poliitikkoja. Toisiko Astanan mahdollinen julistus selkärankaa tähän perusterveydenhuollon haasteeseen.

    Päivitys 22.10.2018: Matti Rimpelä innostui FB:n puolella taustoittamaan Alma Atan julistusta:
    Usein unohdamme, mistä Alma Atan konferenssissa todella oli kysymys. 1970-luvulla perustereydenhuollon kehittämisessä oli kaksi 'koulukuntaa' (paradigmaa). 'comprehensive primary health care' ja 'selective primary health care'. Pelkistetysti voidaan sanoa, että edelliseen olivat vaikuttaneet mm. kokemukset kehitysmaista: Ilman paikalliskulttuuriin tutustumista ja yhteisöjen sisäisen logiikan ymmärtämistä oli vaikea saavuttaa kestäviä tuloksia. Tunnettu urbaani ääriesimerkki oli 1930-luvulla perustettu Peckhamin terveyskeskus Lontoossa. Jälkimmäisessä taas ajateltiin, että perusterveydenhuolto on "kevytversio" sairaalapoliklinikasta. Alma Atan julistuksessa yritettiin sovittaa näitä yhteen. WHOn  Euroopan aluetoimisto johtajansa Leo Kaprion johdolla jatkoi tätä yhteensovittamista. Suosittelen lämpimästi Kaprion raporttia vuodelta 1979: "Primary health care in Europe." EURO Reports and Studies 14 1979 (https://www.cabdirect.org/cabdirect/abstract/19802701399) Kansainvälinen kehitys on kuitenkin painottunut selektiiviseen tulkintaan. 'Health' putosi pois ja käsitteeksi tuli 'primary care¨. Suomi on 2000-luvulla tyypillinen esimerkki jälkimmäisestä. On pidetty paljon tärkeämpänä erikoissairaanhoidon ja perussairaanhoidon vuorovaikutusta kuin perusterveydenhuollon vuorovaikutusta ihmisen arjen ja asuinyhteisöjen kanssa. "Sote irti kunnista' pelkistää tämän strategisen linjan. Erityisen kiinnostava näkökulma on 'public health' -toimeenpanorakenteen ja -osaamisen suhde perusterveydenhuoltoon ja yleisemminkin terveydenhuoltoon. Se oli olennainen osa Alma Atan julkistuksen tarkoittamaa perusterveydenhuoltoa ja erityisesti WHO-Euron tulkintaa 1980-luvun alussa. Vähitellen kansainvälisesti 1800-luvun puolivälistä alkaen kehittynyt 'public health' -toimintalinja on käytännössä Suomessa unohtunut. Sen viimeisin näkyvä sovellutus oli Terveyttä kaikille vuoteen 2000 -toimintaohjelma, joka valmistui 1980-luvun puolivälissä, ja sen jatko vuoteen 2015. Kuka vielä muistaa?
    Matti jatkaa vielä muistin virkistämiseksi siteeraamalla Leo Kaprion toimittamaa kirjaa sekä Hannu Vuoren katsausta aiheeseen:
    Muistin virkistämiseksi: Primary health care in Europe. Author(s) : KAPRIO, L. A. Book : EURO Reports and Studies 14 1979 pp.vi + 40 pp.
    Abstract : It has been felt by many that the Declaration of Alma-Ata, the joint report on primary health care by the directors of WHO and UNICEF, and the WHO formulation of strategies for health for all by the year 2000, concerned mainly, if not entirely, the non-industrialized areas of the world, In any case, however, it must be recognized that the regions of WHO differ considerably with regard to the present state of primary care and its future prospects. Therefore, a statement by the Regional Director for Europe is welcome and necessary to clarify the implications of Alma-Ata for the countries of Europe, heterogeneous as they are, even though the author emphasizes that he expresses only his own views and does not speak on behalf of Member States or the Regional Committee.
    The main sections of the report are: (1) Introduction (p, 1); (2) Health and the development of health services in the European Region (p, 4); (3) The main problems of PHC in the European Region; (4) Towards new solutions: some new strategies for PHC in the European Region.
    There are three Annexes: Declaration of Alma-Ata; Other publications of the WHO Regional Office for Europe relating to primary health care; Publications and documents on primary health care distributed at the Alma-Ata Conference by Member States of the WHO European Region.
    Among the strategies outlined for the strengthening of primary care in Europe are the unification of services in health centres and polyclinics, the team approach, health education, and community participation. The need for effective coordination with the social services is stressed, but there is little on how primary medical care might liaise with other communal sectors such as housing, education or employment. The report contains a brief overview of research being carried out in various countries of the Region, and it delineates areas for future study. Although presented as the author's personal view, it can be taken as an authoritative interpretation of the meaning of Alma-Ata for the Member States of the Region, The Annexes increase its usefulness as a source reference for those concerned with the present state and future development of primary care in Europe.

    Hannu Vuoren katsaus 1980-luvun alusta: Primary health care in industrialized countries. J R Coll Gen Pract. 1982 Dec; 32(245): 729–735. (https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC1972857/)
    Pieni poiminta: "Conceptual
    problems result primarily from the overall ramifications of the Alma-Ata approach to PHC not being understood; more often than not, the concept is understood too narrowly. The existing systems of primary medical care are sometimes defined on the basis of types of health problems (trivial versus complicated), sometimes types of providers (general practitioners versus
    specialists) and sometimes again on the basis of types of health care facility providing services (health centres or polyclinics versus hospitals)."


    Viitteet

     (1) Astanan julistus 2018: 
    https://www.thelancet.com/journals/lancet/article/PIIS0140-6736(18)32478-4/fulltext?dgcid=raven_jbs_etoc_email

    (2) Alma Atan julistus 1978: http://archive.phmovement.org/sites/www.phmovement.org/files/phm-pch-finnish.pdf
    Visio:  Oikeudenmukaisuus, kestävä kehitys ja rauha ovat visiomme paremmasta maailmasta –maailmasta, jossa terveellinen elämä kaikille on tosiasia; maailmasta, joka kunnioittaa, arvostaa ja vaalii kaikkea elämää ja sen moninaisuutta; maailmasta, joka mahdollistaa ihmisten kykyjen ja
    taitojen kukoistamisen toistensa rikastuttamiseksi; maailmasta, missä kansan ääni ohjaa elämäämme muokkaavia päätöksiä.