sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Konsulttidemokratia - vieläkin voimissaan?

Kuvahaun tulos haulle konsulttidemokratiaHanna Kuuselan ja Matti Ylösen konsulttidemokratian (miten valtiosta tehdään tyhmä ja tehoton, 2013) Google-hakuja tuotti 141, joista ehkä parikymmentä oli kirjan mainoksia. Runsaasti oli kommentteja, jotka tukivat kirjoittajien näkemyksiä. (1) Löytyi joitakin kriittisiä kommentteja - osa sisällöstä ja osa kirjan metodiikasta. Kirjahan on tehty vuosina 2011-2012 kerättyjen haastattelujen ja muun materiaalin perusteella. Kirja on julkaistu 2013 eli ennen Sipilän hallitusta. Yhdessä kommentissa on linkitetty kirjan anti myös Sipilän hallitusaikaan ja todettu, että sama valtionhallinnon kehittäminen jatkuu kuin aikaisemmilla hallituksilla. (2)

Kirja-alessa. Jostain kumman syystä en ole lukenut aikaisemmin kirjaa. Nyt löysin sen Gaudeamuksen kirjakaupan alehyllystä 5 eurolla. Kustannushyötysuhde oli erinomainen. Toisaalta olisihan sitä pitänyt arvioida tuoreeltaankin tuo kirja. Yksi arvioitsija teki kirja-arvion mielestäni naulan kantaan. Minuakin jäi askarruttamaan kirjan metodologia, aineiston keruun perusteet, haastattelujen analyysi ja käyttö sekä miksi ja miten haastateltavat oli valittu. (3) Joukossa oli tuttuja haastateltavia. Leimallista oli, että haastatteluja on siteerattu varsin kritiikittömästi ikään kuin laajemminkin todennettavissa olevina faktoina. Joku kommentoijakin on halunnut tarkentaa oman kommenttinsa sitaattia. (4) Itse jäin pohtimaan, onkohan kaikki sitaatit tarkistettu ennen julkistamista. Ja miten ne on poimittu ja mistä yhteyksistä. Lähdekriittisyys on tämän tyyppisten julkaisujen avainasia.

YLEn kuva, viite 1: kirjoittajat
Kritiikin puute. Epäilyttää myös yksittäisten esimerkkien kritiikitön kuvaaminen. Kritiikittömyys liittyy myös valittujen haastateltavien kritiikittömään tulkintaan. Eniten huolta minulle tuotti Valtiontalouden tarkastusviraston toimien siteeraaminen. Kyseiset siteeratut henkilöt ovat siirtyneet elämässään eteenpäin. Tuona kirjan kirjoittamisen aikoina ja ennen sitä minua ärsytti VTV:n tarkastustapa, joka oli ajatustavaltaan jostain vuosikymmenten takaa. Haetaan esille virheitä, julkistetaan ne suurella mediakohulla ensin lehdistöön ja sitten vasta kohteilleen. Itse olen ymmärtänyt, että yleisesti tarkastustoimi on muodostanut uutta kulttuuria, oppivan organisaation kulttuuria. Yritin pienenä virkamiehenä usein ehdottaa, että VTV kokoaisi tarkastustensa havainnoista ehdotuksia esimerkiksi hankintalainsäädännön ja hankintamenettelyn uudistamiseksi. Sellaisia ehdotuksia en ole nähnyt. Aineistoahan olisi kasa päin. Tietysti virkamiehenä ärsytti VTV:n asenne. Virkamiehet ovat itsekkäitä, osaamattomia tyhmyreitä, jotka käyttävät omaksi edukseen hyväksi kaikkia hankinnan porsaanreikiä. Uusi VTV:n pääjohtaja saattaa tuoda uusia tuulia. Uskon ja toivon niin, kun olen myös ollut tilaisuuksissa kuulemassa hänen ajatuksiaan.

IT - konsultointi ja IT - yritysten rooli ovat puhuttaneet ennen konsulttidemokratia-kirjan julkistamista ja sen jälkeen. Vapaat ja osittain keskittyneet markkinat ovat jyllänneet alalla. Muutama suuryritys on jakanut keskeiset markkinat. Kuvauksia tästä on kirjassa. Järjestelmä-yritysriippuvuus on tunnettu asia. Riippuvuudesta ei päästä irti pelkillä päätöksillä, koska järjestelmien käyttö on osa toimintaa. Toimintaa ja järjestelmiä on kehitetty rinta rinnan ottaen huomioon myös lainsäädännön jatkuvat muutokset. Esimerkiksi tällaisia näkökulmia (s.60-65) ei ole juuri otettu esille. Ei ole myöskään siiloutuneen valtiokonsernin perusteita  eritelty. Kun IT valtiolla on ollut osa virastojen toimintaa ja virastot ovat olleet tulosjohdettuja, oman viraston toiminnan maksimointi on sen elinehto. Näin on edelleenkin, vaikka erilaisia valtiokonsernin uudistushankkeita viritetty vuosien varrella. Monet IT- järjestelmien kummallisuudet saavat selitystään tästä. Samoin jatkuva kauhun tasapaino hankintamenettelyssä tuottaa jäykkää uudistamista. Tilaaja ja tuottaja ovat lainsäädännön ja tarkastustoiminnan puristuksissa.

Rohkea valtio on helppo hieno ja termi. Muita hyviä termejä voisivat olla vaikkapa "älykäs valtio". Rohkeus ja älykkyys saavat vielä rinnalleen kaksi ajan termiä "kokeilukulttuuri" ja " ketterä kehittäminen". Kannatan näitä kaikkia termejä, käsitteitä. Rohkeuden arvon vastakohtana on "pelkuruus". Pelätään virkavirhettä tai muuten "älykkään" ehdotuksen sijasta ehdotuksen julistamista "tyhmäksi". Tässä voisi puhua "ideoiden alasampumisesta". "Kokeilukulttuurin" sijasta asiat pitäisi saada kerralla valmiiksi. Hallituksen ohjelmateksteissä kannatetaan kokeilukulttuuria, mutta esim. SOTEn valinnanvapaus pitäisi saada kerralla valmiiksi. Kokeileminen vie aikaa. On mahdollista, että kokeilun seurauksena toimintatapa ei olekaan paras mahdollinen jne. Kokeiluista seuraa paljon riesaa - erityisesti poliitikoille. "Ketterä kehittäminen" on erityisesti IT-kehitystyössä suoranainen muotitermi, jossa vanha ns. vesiputousmalli tuomitaan eittämättä täysin vanhanaikaiseksi metodiksi. Niin ketterä kehittäminen on tosi hyvä menetelmä, jos tavoite on riittävän yleinen ja epämääräinen, rahaa on rutkasti eikä aikatauluista ole väliä. Kun hankinta- ja projektielämä ei ole tätä, niin ketterälle kehittämiselle jää vähän liikkumavaraa. Näitä asioita ei kirjassa liiemmin pohdita.

Digitalisaatiovapaa konsulttidemokratia. Kirjan julkistamisen jälkeen on noussut esille uusi käsite: digitalisaatio. Se ratkaisee kaikki ongelmat, jotka kirja nostaa esille. Vai ratkaiseeko? Oleellista on kuitenkin, että valtio ja ennen muuta kansalaiset parhaimmillaan hyötyvät digitalisaatiosta ainakin osittain. Toimintoja voidaan muuttaa radikaalisti, voimavaroja säästää (siis vähentää väkeä), siirtää vastuuta kansalaiselle virkamiehiltä. Siirtää työtä kansalaisille jne. 

Päivitys 25.6.2017: Asko Rantala kommentoi FB:n puolella seuraavasti:
Hyvin ja asiallisesti olet analysoinut käsillä olevia asioita. Mukava todeta, että itsekin entisenä virkamiehenä toteat joissakin virkojen hoidoissa olevan reippaasti parannettavaa. Jos nyt sanon VTV toiminnan kehittämistavasta tai sen puutteesta jotakin, mikä soveltuu lähes kaikkien muidenkin organisaatioiden kehittämisen kehittämiseen. Valmiin tuotteen lopputarkastus ja syyllisten moittiminen ei kehitä toimintaa. Kehittäminen tapahtuu parhaiten tarkastelemalla prosessia ja kehittämällä (syyllisten aiheuttamia) havaittuja virheitä. Virheetön lopputuote syntyy ikään kuin sivutuotteena, kun prosessi toimii oikein.

Viitteet

(1) Poiminta 140 googlehaun hedelmistä: 
http://www.suomenperusta.fi/ajatus/kasvava-byrokratia-ulkoistettu-ajattelu/
https://yle.fi/uutiset/3-6544741
http://johannakotipelto.blogspot.fi/2013/04/konsultti-demokratia-ja-pieni-virkamies.html 
www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/116206/uusikylä.pdf?sequence=1

(2) Anu Koivusen arvio Sipilän hallitusohjelmasta:  https://longplay.fi/sidetone/hallitus-sanoo-tekevansa-uutta-mutta-toistaa-vanhaa

(3) Nimimerkki "Kartturin" kirja-arvio: Analyyttinen ja kriittinen sellainen.  https://kartturi.wordpress.com/2013/04/18/kirja-arvio-konsulttidemokratia/

(4) Otso Kivekkään lyhyt arvio, jossa hän viittaa omiin teksteihinsä:  http://otsokivekas.fi/tag/kirjat/


sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

SOTEn tietojohtamisen tason kohottamisessa avainsana vuorovaikutus, päivitys 20.6.2017

Lapin matkailu lisäsi vuorovaikutusta. Olin 16.6.2017 alustamassa Lapin maakunta - alueen yhteistyöseminaarissa aiheesta "Tietojohtaminen - pirullinen haaste tiedolle ja sen käyttäjälle". (1) Pohdin alustuksessani, millä tasolla on nykyisen SOTE-maailman tietojohtaminen. (2) Olemme tasoilla I-II, kun tavoitetasojen pitäisi olla III-IV. Tasomittaus perustui kolmeen mittariin: kypsyysmittariin, analytiikan tason mittariin ja vuorovaikutusmittariin. Kaikkien kolmen mittarin skaala on I-IV ja optiona tulevaisuuden taso V. 
  • Kypsyysmittari: Yksinkertaisesti kuvattuna kypsyysmittarin tehtävänä on kuvata, miten dataa hyödynnetään johtamisessa. Tasot I-II perustuvat pitkälle kuvailevaan, tilastoivaan, jälkiseurantaan. Tasoilla I-II tietovarannotkin ovat palasina maailmalla ja historiallisesti rakentuneet erilaisten tarkoitusperien kautta. Mittarissa I-tasoa kuvaa termi "hallitsemattomat olosuhteet", II-tasoa "hallittu tekninen ympäristö", III-tasoa "hallittu prosessi", IV-tasoa "hallittu tiedon johtaminen".  
  • Analytiikan tason mittarissa puolestaan vastataan kysymyksiin: I: mitä tapahtui?, II: miksi se tapahtui?; III: mitä tulee tapahtumaan?; miten saamme sen tapahtumaan?. Tasoilla I-II katse on enemmän peräpeilissä, kun pitäisi katsoa eteenpäin ennustaen ja mm. riskejä ennakoiden.
  • Vuorovaikutusmittari.  Kuvassa oleva vuorovaikusmittari puolestaan osoittaa sen, että tasolla I tietovarannot, analytiikka ja käyttö ovat erillään, tasolla II tehdään rajallisesti yhteistyötä eri osapuolten kesken olemassa olevien tietovarantojen puitteissa. Tasoilla III-IV vuorovaikutus on jatkuvaa eri osapuolten kesken ja katse on tulevaisuudessa. Vuorovaikutus tuottaa jatkuvasti uutta materiaalia niin tietovarantojen "huoltamiseen ja uudistamiseen" kuin tiedon käytön "huoltamiseen ja uudistamiseen". Tieto on myös ajantasaista - tiedon tuottamisen viiveet on karsittu pois. Oheisessa ylimmässä kuvassa on havainnollistettu vuorovaikutus ihannetapauksena. Sen alla on jäävuorikuva, jonka olen esitellyt jo aiemmassa blogikirjoituksessani. Kuva avaa sen, miten vuorovaikutuksen pitäisi rakentua käytännössä kuvainnollisesti veden päällä ja alla. http://ollintuumailut.blogspot.fi/2017/06/tiedolla-johtaminen-on-jaavuoren-huippu.html

Puolustus. On heti todettava, että mittarit ovat minun skaalaamiani ja osittain alusta loppuun omia keksintöjäni ja/tai sovellutuksia. Arvioni puolestaan perustuvat pitkään kokemukseen ja tuntumaan siitä, miten tämä kypsyys "makaa" koko Suomen tasolla. Tulostani voi siis kaikessa rauhassa kritisoida. Toivon, että vastakritiikin pohjaksi tutustutte kirjaani. Olen myös kirjassani kuvannut yksittäisiä esimerkkejä organisaatioista tai toimintokokonaisuuksista, jotka ovat tasolta III-IV.  Ei ole mahdotonta saavuttaa noita tasoja. Itse asiassa SOTE - uudistuksessa tietojohtamisessa tulisi asettaa tavoitteeksi III-IV ja rakentaa etenemispolku siihen.

Lappilaiset asian kimpussa. Lappilainen alustaja Merja Haapakoski-Kallio avasi aihetta Lapin maakunnan kannalta. Tiedolla johtamisen tiekarttaa on tehty usean sairaanhoitopiirin yhteistyönä ja löydetty osittaisia onnistumisia eri puolilta Pohjois-Suomea, Pohjanmaata ja Kainuuta. Toisaalta tiedon tarpeita on tunnistettu "pilvin pimein" ja kartoitustyössä on ajauduttu jonkinlaiseen mittaritiedon ähkyn umpikujaan. On paikallisia, alueellisia ja valtakunnallisia mittaripaketteja / indikaattoripaketteja. Ongelmaksi on noussut, miten päätöksentekijät saataisiin määrittelemään tiedon tarve. Leimallista on myös, että asiakaslähtöisiä indikaattoreita ei juuri ole eikä käytetä. Toinen lappilainen alustaja Kaisa Kostamo-Pääkkö puolestaan avasi aihetta valtakunnallisesta näkökulmasta. Kaisa on mukana STM:n ja VM:n laajan kokoonpanon kehittämisryhmässä, jossa on tehty ahkerasti työtä ja kovalla kiireellä. (3) Kartoitus tuotti ensin liki 2000 mittaria ja siitä on tiivistetty nyt noin 100:aan mittariin. Kaisakin totesi alustuksensa päätteeksi, että päättäjien pitäisi kyetä määrittelemään tietotarpeet. Päivän eri alustusten ja keskustelujen perusteella havaitsin, että osallistujakunnankin mielestä tietojohtamisen tila on melkolailla tasolla I-II. Puuttuu päätöksentekijöitä tarve- ja tahtotila.

Ymmärrys? Onkohan tässä nyt lähestymistavassa jotain nurinkurista? Nythän haetaan kaikkiin SOTE - ilmiöihin mittareita. Kuuleman mukaan valtakunnallisella areenalla on 15 pääsisältöaluetta. Olisiko tämän rinnalla tai sijasta lähdettävä liikkeelle aivan muusta kuin mittareista. Mitkä ovat oleellisia ohjauksen ja valvonnan ydintehtäviä valtakunnallisella tasolla? Mitkä ovat oleellisia järjestämisen ydintehtäviä maakunnallisella tasolla? Ja mitkä ovat oleellisia ydintehtäviä palvelujen tuottajien tasolla? Tästä kysymyksenasettelusta nousee esille, miten ydintehtävistä suoriutumista mitataan. Koska ydintehtävät eivät ole samoja valtiolla, maakunnilla ja palvelujen tuottajilla, eivät mittaritkaan voi olla samoja. Edelleen käytettäessä yhteyksistään irrotettuina erilaisia mittareita, on vaarana, että ne eivät kohtaa tuota ydintehtävää. Mittarin pitää olla sellaisen, että siihen kyseisen organisaation toimin voidaan vaikuttaa. Oheisessa kuvassa olen esittänyt laatikkoleikkinä, miten edetään ydintehtävistä eteenpäin ja päädytään lopulta mittareihin. Malli on esitetty kirjani sivulla 12 ja sitä on kehitelty pitkin matkaa. Sivulta 180 alkaen on esitetty koko tietojohtamisen malli.  (2)

Lapin matkailu sekä avartaa että antaa lisää oppia, mutta nostaa myös esille uudenlaisia (itsestään selviä) kysymyksiä. Toisaalta näyttäisi siltä, että tuo ylimmän kuvan vuorovaikutus on tässä mittaripuuhassa oleellista. Ei riitä, että haetaan maailmalta mallimittareita ja selvitetään, onko riittävää tietopohjaa olemassa niiden realisointiin. Tarvitaan aito tarve. Se syntyy esittämäni mallin pohjalta: ydintehtävä - ydinprosessit - mittaaminen - mittarit (joihin voidaan vaikuttaa). Valmistelutyössäkin vuorovaikutusmittari on nostettava I-II-tasoilta III-IV-tasoille. 

Päivitys 18.6.2017: Petri Hakanen ja Jan Lindblom kommentoivat LInkedinissä blogiani ja erityisesti sen ylintä kuvaa eli vuorovaikutuskuvaa seuraavasti: 
Petri Hakanen: 

Pohdit hyvin Olli. Jäin itse pohtimaan näitä sinun luomiasi "kypsyystasoja" tarkastellessani, että tässä(kin) kypsyyden ajattelu pohjautuu tiedon "kypsyttelyyn" nyt analytiikkojenkin avulla ja vahvaan oletukseen, että "kypsempi" moninaisempi tieto on sitten käyttäjälle mieluisampaa. Eikö vain. - Kun kuvassa on kirjoitettu "analytiikan strateginen asemointi", miten strategia oikeasti tähän liittyy. Mikä tekee "asemoinnista" "strategisen"? Onko olemassa strategia, josta voidaan johtaa nämä kehittämistoimenpiteet ja toisinpäin? - Kuten ehkä omista ulostuloistani on käynyt esille, pohdin, kehittelen, nyt kovasti tällaisia linkkejä strategy-to-execution ja execution-to-strategy. - sinun, Petrisi
Ollin kommentti: Olemme samoilla linjoilla. Pelkkä kuva ei avaa vain tätä juttua. Varsinaisessa blogikirjoituksessa olen hieman enemmän avannut asiaa juuri strategian suuntaan kuvineen kaikkineen ja vielä laajemmin omassa kirjassani "Tietojohtaminen ja tapaus SOTE".




Jan Lindblom: Tuosta kuvasta tulee väkisin mieleen seuraava kysymys, mikä kenties osoittaa kuvan vajaavuuden - mitä eroa on analytiikalla ja intelligencellä (tiedustelutieto, tiedon tiedustelu)? Onko BI analytiikkaa? Josta herää myös kysymys onko data-analyytikko (analyytikko on talousihminen) sama asia kuin intelligence-asiantuntija?
Ollin kommentti:  Hyviä tarkentavia kysymyksiä Janilla. Itse asiassa ajattelen asiaa laajasti. Oleellista on, että jokin välittävä analyyttinen taho muuntaa käyttäjien, päätöksentekijöiden tietotarpeen käyttökelpoiseksi tietopalveluksi. Tieto voi olla monenlaista lähtökohdiltaan, mutta jotenkin sitä pitää operationalisoida maksimaalisen hyödyn aikaansaamiseksi. Ja samalla tietovarasto tai laajemmin ajatellen tietoallas huolletaan sekä tietotarpeet realisoidaan tavalla tai toisella sinne tietoaltaaseen. En ajattele, että kyse on talousanalyytikosta vaan laajemmin. Koko kirjani pohdiskelee asiaa paljon laajemmin kuin vain talousnäkökulmasta. Kyllä BI-kin on analytiikkaa riippuen siitä, miten työkalua käytetään ja mihin se taipuu.






Jan jatkaa kommentointia oman kommenttini pohjalta seuraavasti:
Niin, itse olen tullut siihen johtopäätelmään tietotieteen näkökulmasta, että analytiikka-prosessi koostii useista tieteellisesti tehdyistä analyyseista, missä datasta tuotetaan informaatiota. Analyysissä ei oteta kantaa onko tieto hyödyllistä vai ei, tai vastaako se kysymyksiin. Intelligence on se joka koostaa informaation ja tietämyksen ja muokkaa siitä tietotuotteet millä pyritään vastaamaan asiakkaan kysymyksiin, täyttämään tietotarpeet. Tällä tavalla mm. CIA toimii, ja onhan heillä kokemusta analyytiikasta (analysts) ja intelligencestä (intelligence-officer) muistaakseni jo yli 70 vuotta. En kyllä allekirjoita väitettä että analytiikka sisältää intelligencen - se on enemmänkin toisinpäin, intelligence sisältää analytiikan. Kannattaa lukea John Hughes-Wilsonin "On Intelligence". Lopuksi, monet ajattelee että BI on tietojärjestelmän, ei ole. BIS on tietojärjestelmä ja BI on sisäisen liiketoimintatiedon tuottamista, järjestelmällä tai ilman. Analytiikka, eli analytics, määritelmänä on minusta usein virheellisesti tulkittu ja sen on paisuteltu olevan isompaa asiaa kuin mitä se oikeasti on. Kun katsoo data-analytiikka ihmisten työtä, niin ei se ole kysymysten selvittelyä ja vastausten löytämistä, se on enemmän data-aineiston käsittelyä ja sieltä korrelaatioiden ja muiden merkityksellisten asioiden tunnistamista. - Merriam-Webster: Analytics = the method of logical analysis. - Oxford: Analytics = The systematic computational analysis of data or statistics. - Wiki: Analytics = [...] discovery, interpretation, and communication of meaningful patterns in data. - Ari Hovi: Painopisteenä on edistyneen analytiikan (data science, tilastotiede, koneoppiminen, tiedon louhinta) soveltaminen liiketoimintaongelmiin menestyksellisesti. Tiivistäen, analytiikka on tiedon jalostamista tieteellisin menetelmin, esimerkiksi tilastomatematiikkaa hyödyntäen. Analytiikka ei ole tiedon hyödyntämistä liiketoiminnassa, mutta analytiikkaa voi hyödyntää liiketoiminnassa. Tämän tekee intelligence mikä käy läpi analytiikan tuottamat tiedot ja arvioi mikä niistä on tärkeää liiketoiminnalle ja mikä ei.
Ollin kommentti:  On viisasta nyt löytää tuolle käsitteelle "analytiikka" ja "analyytikko" laaja-alaisempi intelligentsiasta lähtevä käsite. Käsitekeskustelu ei olisi pahitteeksi. Tiedonmuokkaaja? - liian passiivinen, tiedontuottaja,  tietoagentti - älykkyysagentti? Intelligence = äly, älykkyys suomeksi. Janin pohdinnan avulla voitaisiin sanoa keskipalloksi analytiikasta tiedon tulkintaan liiketoiminnan (tai toiminnan) tarpeisiin tai kapulakielellä analytiikasta intelligentsian avulla tietoa toiminnan tarpeisiin. Joku ulkopuolinen voi ajatella, että tässä Jan ja Olli saivartelevat - eivät tee sitä.




Viitteet

(1) Lapin ja Länsi-Pohjan sote-johdon seminaari Pohtimolammella 15.-16.6.2017: noin 30 km Rovaniemen keskustasta. Kyllä kelpasi seminaroida. Kiitos vielä järjestäjille. Kaikki alustuksen mukaan lukien Ollin alustus on luettavissa osoitteessa: http://www.lshp.fi/fi-FI/Sairaanhoitopiiri/Seminaarit_ja_neuvottelupaivat/Lapin_ja_LansiPohjan_sotejohdon_seminaar(9961)
Päärakennus


Varsinainen Pohtimolampi

(2) Olli Nylander; Tietojohtaminen ja tapaus SOTE, Norderstadt 2017 (Kirjan voi hankkia myös e-kirjana Google Playstä tai Amazonilta, eikä maksa paljon.)

(3) KUVA-työryhmän yleinen esittely ja pohdintani on kirjassani sivuilla 81-86; KUVA:n toimeenpanoryhmän puheenjohtaja Päivi Hämäläisen työryhmän työn esittely on oheisessa linkissa:
KUVA toimeenpanoryhmän työn esittely, P.Hämäläinen - SlideSharehttps://www.slideshare.net/THLfi/320170321thlsotetietopohjakickoffhamalainen22.3.2017 - KUVA-toimeenpano- työryhmän tehtävät: Viimeistellä kustannus- ja vaikuttavuustieto-ryhmän alaryhmissä valmistellut ehdotukset ...
Ehdotus on nyt mennyt asiantuntijalausunnoille, mutta näitä dokumentteja ei löydy netistä. Ohessa on vielä tuoreesta Pohtimolammen esityksestä poimittu kuva mittarien 15 aihealueesta.

maanantai 12. kesäkuuta 2017

Ollin kirja Tietojohtaminen ja tapaus SOTE nyt e-kirjana, päivitys 14.6.2017

Ollin kirja "Tietojohtaminen ja tapaus SOTE" myynnissä e-kirjana Amazonilla ja Google Playlla. Paperikirja on aina ihan toista. Sen voit tilata Ollilta. Mutta e-kirjan etuna on, että pääset linkkien kautta alkuperäislähteisiin. Myös kuvat ovat e-kirjassa paperiseen verrattuna selkeämmät. Hinta on mitätön paperiseen verrattuna.

Kehittelen aihetta eteenpäin osana tietojohtamiseen liittyviä luentoja. Esityksistäni on syntynyt jo melkoinen pp-kuvasto. Otan vastaan myös kommentteja kirjasta ja hyödynnän niitä esityksissäni. Lisäksi olen kehittämässä Citrus oy:n puitteissa muutaman muun Citruslaisen kanssa tietojohtamisen työkalua sovellettuna aluksi kuinka ollakaan SOTE-maailmaan. Tavoitteena on tehdä tätä kehitystyötä ns. oikeassa ympäristössä eli koekenttää ollaan jo kartoittamassa. 

Päivytys 14.6.2017: Otto Tiusanen esittää kysymyksen FB:n puolella seuraavasti:
Miten yrityksellä ja sen henkilöstöllä olevaa tietopääomaa voidaan täydentää, parantaa, jakaa, säilyttää organisaatiomuutoksissa?
Ollin kommentti: Tämä on hyvä ja ajankohtainen kysymys erityisesti SOTE -uudistuksen kannalta. Monet ovat jo pelänneet kahta asiaa: 1) ennen uudistusta ei voida tehdä järkeviä muutoksia, 2) uudistuksen jälkeen katkeaa toimivia käytäntöjä.

Oman tulkintani mukaan tietopääoma (Ollin kirjassa sivuilla 33-35) voidaan jakaa seuraaviin osioihin:
1. Täsmällinen tieto (eksplisiittinen tieto): data-informaatio-tieto/tietämys – viisaus – visio – meta-ajattelu
2. Piilevä, kokemuksellinen tieto (implisiittinen tieto): kokemustiedon avaaminen eli subjektiivisista kokemuksista oppiminen; systemaattisen tiedonkeruun ja analyysin haaste
3. Mahdollinen tieto, innovaatiotieto: innovaatioympäristön avaaminen/ pitäminen suljettuna
4. Integraatio täsmällisen, piilevän, mahdollisen tiedon välillä – tiedon kasvu yksilötasolla, tiimitasolla, työyhteisötasolla ja johtajuudessa

sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

SOTE-uudistuksessa yhtiöittämisasia perustulakivaliokunnan kynsissä


SOTE-palvelujen yhtiöittäminen perustuslakivaliokunnan arvioinnin kohteena. Sipilä arvioi, että muutoksia joudutaan tekemään yhtiöittämisasiaan.

Pääministeri Juha Sipilä (kesk.) sanoi Yle Radio Suomen Pääministerin haastattelutunti -ohjelmassa sunnuntaina, että julkisten palvelujen yhtiöittäminen ei ehkä saakaan perustuslakivaliokunnan siunausta.
Perustuslakivaliokunta on käsitellyt lakipakettia koko kevään ja valiokunnan puheenjohtajan Annika Lapintien (vas.) mukaan tarkoitus on saada
juhannuksen jälkeisellä viikolla.
Odotettavissa onkin ehkä aivan muuta, kuin hallitus toivoo.
– Perustuslakivaliokunnan käsittelyssä yhtiöittäminen on yksi kysymys, joka on noussut ehkä hieman yllättäen esiin. He ovat päätymässä toisen tyyppiseen ratkaisuun kuin ne asiantuntijat, joita hallitus on prosessin aikana kuullut, Sipilä sanoi.
Sipilä kertoi hallituksen kuulleen muun muassa EU-asiantuntijoita, perustuslakiasiantutijoita ja kilpailulainsäädännön tuntijoita esityksensä pohjaksi ja päätyneensä siten julkisten palvelujen yhtiöittämisvelvoitteeseen. Se on Sipilän mukaan kuitenkin vain käytännön keino sote-lainsäädännössä eikä ideologinen tai arvopohjainen ratkaisu.
– Tämä tosiaankaan ei ole filosofinen tai arvokysymys vaan käytännön ratkaisu, joka korjataan sen mukaisesti kuin mihin perustuslakivaliokunta päätyy.
– Jos perustuslakivaliokunta päätyisi yhtiöittämisessä toisenlaiseen arvioon, niin meillä hallituspuolueilla ei ole mikään ongelma löytää siihen toinen ratkaisu, Sipilä vakuutti.https://yle.fi/uutiset/3-9663365
Ja lisää viestiä perususlakivaliokunnan työstä YLEn uutispalvelusta 11..6.2017: 
Perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Annika Lapintie (vas.) ei paljasta valiokunnan tulevan lausunnon sisältöä eikä siten vahvista tai kiistä pääministerin lausuntoa, mutta toistaa jo aikaisemmin kuullut, että hallituksen sote-esityksessä on yhä monta ongelmallista kohtaa suhteessa perustuslakiin.
– Asiantuntijoiden kuuleminen on yhä kesken, mutta itse nostan ensimmäisenä esiin perustuslain pykälän 19 eli sen, että julkisen vallan on turvattava kaikille tasavertaisesti terveys- ja sosiaalipalvelut. Kohteleeko sote-uudistus ja esimerkiksi yhtiöittäminen kaikkia tasavertaisesti? Lapintie kysyy. Ongelmallinen on yhtiöittämisessä myös virkavastuu, jota käsittelee perustuslain pykälä 124 otsikolla Hallintotehtävän antamisesta muulle kuin viranomaiselle. Sen mukaan "merkittävää julkisen vallan käyttöä sisältäviä tehtäviä voidaan kuitenkin antaa vain viranomaiselle".

Yhtiöittämispakosta mahdollinen luopuminen - mielenkiintoista. Tästähän seuraa tietynlainen dominoilmiö. On rakennettava uusiksi hallintomalli koskien palvelujen tuottajien asemaa suhteessa keskenään ja suhteessa maakuntiin. Nopeasti pohdittuna tästä seuraa seuraavia haasteita:
  • Jos yksityiseen palveluun verrattavaa julkista palvelua ei yhtiöitetä, syntää epätasapaino palvelujen tuottajien kesken. Se voidaan ratkaista nykyisen kaltaisella mallille eli käytetään tarvittaessa yksityistä palvelutarjontaa hyväksi kilpailuttamalla maakunnan toimesta. 
  • Julkisen ei-yhtiöitettävän sisälle voidaan tuoda kilpailutuksen kautta yksityistä palvelutoimintaa - myös pienet toimijat saavat mahdollisuuden.
  • Ei juututa EU:n kilpailulainsäädännön ja kilpailutuksen lainsäädännön armoille. 
  • Päästään irti ristiriidasta suoran ohjauksen ja markkinaohjauksen välillä.
  • Ei synny kilpailutilannetta julkisten ja yksityisten palvelujen tuottajien kesken.
  • Palvelujen saatavuuden parantaminen kilpailutuskannusteen avulla purkautuu. 
  • Tiedolla johtamisen hektinen kiire ja palvelujen laatukriteerien, vertailtavuuden rakentamiselle tulee hieman hengähdysaikaa. 
  • Palvelujen integraatio on mahdollista rakentaa helpommin kuin suunnitellussa sekamallissa, jossa siis osa palveluista olisi tuotettu kilpailutilanteessa ja osa julkisten palvelujen monopolitilanteessa. 
  • Alla oleva monimutkainen johtamis-ohjaus-valvontamalli menee uusiksi. Jospa se yksinkertaistuu. 
Valinnanvapaudesta ja yhtiöittämispakosta on käyty jatkuvaa keskustelua poliittisella tasolla ja asiantuntijatasolla. Yhtiöittäminenkin on jo ehditty ymmärtää "ideologiseksi ja arvopohjaiseksi" ratkaisuksi. Onko nyt niin, että Sipilä ja keskusta näkee sen vain "käytännön ratkaisuksi", kun taas erityisesti kokoomus ja oppositio näkee sen juuri ideologiseksi ratkaisuksi. Miten lienee tämän uuden (presidentti Niinistö sanoin) Persupuolueen laita - onko se käytäntöä vai ideologiaa. (1)

Saapas nähdä, miten käy maakuntamallin kanssa. Käsittääkseni maakuntien rooli ei ole nykyisessä perustuslaissa mitenkään vahva, vaan vahvoja ovat kunnat. Luulen, että perustuslakivaliokunta ottaa tämänkin esille. Jos halutaan maakunnille vahva rooli, lienee tarpeen avata verotusoikeuskysymys. Samoin tarvittaneen perustuslain rukkaamista - menee pitkäksi koko juttu.  Tai toisin päin ajateltuna palataankin kuntayhtymämalliin, joka kuitenkin on koeteltu perustuslain kannalta. Silloin voidaan uudelleen vielä arvioida, tarvitaanko erillistä järjestäjäorganisaatiota. Näin voitaisiin palata yhteen aivan toimivaan malliin, jota edustaa tällä hetkellä EKSOTE. Yhdistetään yhden kuntayhtymän alle joko koko sote tai pääosa siitä. (2)

Tätä 2017 alun ohjaus- ja valvontamallia pohdiskelin taannoin blogikirjoituksessani ja viittasin omaan kirjaani "Tietojohtaminen ja tapaus SOTE". http://ollintuumailut.blogspot.fi/2017/05/soten-sopimusohjausta-ei-saa-jattaa.html (3) .



Viitteet

(1) Valinnanvapaus opposition vinkkelistä:
- https://demokraatti.fi/paatero-nostaa-esiin-hallituksen-salakavalan-ujutustaktiikan-sotessa-asia-ei-ole-vahapatoinen/
- https://blogi.thl.fi/blogin-nayttosivu/-/blogs/valinnanvapaudesta-markkinapakkoon

(2) Maakunta palvelujen järjestäjän roolissa asetetaan kyseenalaiseksi.
- https://kuntalehti.fi/uutiset/sote/husin-hallintoylilaakari-uskomus-ohjaa-uudistuksia-tietoa-vahvemmin/?utm_source=Eduskunta+ei+istu+soten+takia+hein%C3%A4kuussa+-+perustuslakivaliokunnan+lausuntoa+j%C3%A4nnitet%C3%A4%C3%A4n&utm_medium=email&utm_campaign=

(3) Olli Nylander: Tietojohtaminen ja tapaus SOTE, Norderstadt 2017 ; Nykänen, Eeva; Kovasin, Merja; Liukko, Eeva; Blomqvist, Pia; Krohn, Minerva; Ahola, Sanna; Nurmi-Koikkalainen, Päivi; Jonsson, Pia Maria (2017) Raportti. Valtioneuvoston kanslia. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 29/2017. http://tietokayttoon.fi/julkaisu?pubid=18203




maanantai 5. kesäkuuta 2017

Tiedolla johtaminen on jäävuoren huippu, päivitys 14.6.2017

Tiedolla johtaminen on vain jäävuoren huippu. Tämä vertauksen opin, kun kuuntelin viime perjantaina VM:n ja HAUS:n digitalisaation työpajassa Poliisin edustajan alustusta. Mallinsin asian oman "Tietojohtamisen " kirjani perusteella kokonaisuuden. (1) Näinä SOTE-uudistuksen aikoina on mielestäni ehdottoman tärkeätä rakentaa tietojohtamisen kokonaisuus kalliolle eikä suolle. Ei auta, että ideoidaan pelkästään erilaisia indikaattoreita/mittareita. Ei auta, että kehitetään ja rakennetaan tietojärjestelmiä. Veden alla olevan infrastuktuurin on palveltava veden päällä olevaa tietojohtamista. Ylempi kuva on äärimmäinen yksinkertaistus, jonka luulisi toimivan kaikissa organisaatioissa. Aina ei näin ole. Itse asiassa SOTE-uudistuksen akilleen kantapää on tämän yhteyden vaillinaisuus. Alempaan kuvaan on tuotu arkkitehtuurikuvana, miten ihannetapauksessa tietojohtaminen toimisi. Kun vuorovaikutus eri osapuolten kesken toimii jatkuvasti, taataan myös jatkuvasti paremmat johtamisen edellytykset, tiedon kattavuuden paraneminen ja tiedon laadun kehittyminen.

Kokosin 2.5. 2017 digiseminaarin opit vielä muutamaan "pallukkaan" tuon jäävuori-innostukseni jatkeeksi. (2):
  • Jäävuorivertaus: käyttäjälle näkyy jäävuoren huippu digisovelluksina ja erilaisina päätelaitteina. Veden alla on sitten se oleellinen infrastuktuuri, joka mahdollistaa käyttäjälle digipalvelut. 
  • Kaksi toisiaan tukevaa toimintoa: 1) asiakkaalle (niin ulkoiselle kuin sisäisellekin) tarjottavat sähköiset palvelut; 2) organisaation oma sisäinen operatiivinen toiminta; kumpikin osio vaatii toiminnallista uudelleenajattelua ja sen mukaisia digitaalisia ratkaisuja; kumpikin on toisistaan riiippuvaisia
  • Digitalisaation toteuttaminen vaatii neljää menettelytapaa: 1) kokeilukulttuuria, 2) palvelumuotoilua ja siihen liittyvää viestintää, 3) muutosherkkyyttä, 4) teknologiaa mahdollistajana
  • Digitaalisten palvelujen toimivuudella on riskinsä, jotka on pyrittävä ennakoimaan mahdollisimman hyvin. Virheet, häiriöt, heikentävät palvelun uskottavuutta ja käytettävyyttä.
  • Digitalisaation toteuttamisen uhkana on siiloutunut nykytoiminta. Siilot on purettava ottamalla ohjenuoraksi asiakkaan ongelmien ratkaiseminen yhdellä kertaa. 
  • Lisäarvoa tuottava arvoketju on digitalisaation avaintavoite, joka vaatii yhteistyöhön perustuvaa johtajuutta sekä selkeätä toimintojen ja prosessien omistajuutta.
Päivitys 6.6.2017: Kari Nukala kommentoi FB:n puolella seuraavasti: Perusteltua tuumailua!
Mitä tarkoitan, kun sanon, että "johtamiseni perustuu tietoon"? Se tarkoittaa tiimiytymistä ja johtamistarpeiden palastelemista ongelmakeskeisesti. Niinpä ja käsitystä tai arvausta siitä, mitä tieto kussakuin ongelmassa tarkoittaa! Minä en tykkää käsitteestä "tiedolla johtaminen"! Ei tuo uutta , ei lisäarvoa!

Ollin kommentti: Mielestäni tämä käsite (tiedolla johtaminen) tuo kyllä lisäarvoa, kun käytetään kolmea käsitettä. Tietojohtaminen on tiedon johtamista ja tiedolla johtamista. Tuo jäävuorivertaus kuvaa käsitteen kaksijakoisuuden. Silti voidaan edetä viittoittamaasi ongelmakeskeistä linjaa eteenpäin. Se on yksi tapa hyödyntää olemassa olevaa tietoa. Tietovarantojen pitää palvella mahdollisimman monipuolisesti erilaisia johtamistarpeita. Muuten kerätään aina erikseen eri tarpeita varten tietoa ja se on tehotonta puuhaa. Sellaista puuhaa on paljon esimerkiksi sotemaailmassa tällä hetkellä. 

Päivitys 14.6.2017: Otto Tiusanen kommentoi FB:n puolella seuraavasti:
Johtoryhmä saa käsiteltäväkseen, nähtäväkseen vain pienen osan kaikesta tiedosta? Se voi kyllä tehdä tutkimuksia mitä "alla" voisi olla. Mutta ei koskaan nähdä sitä alaosaa kokonaan. Johtoryhmän toiminta myös vaikuttaa alaosan toimintaan ja tietovarantoon. Ja alatason toiminta vaikuttaa johtoryhmään. Ne ovat toisiinsa nähden dynaamisessa vuorovaikutussuhteessa.
Ollin kommentti: Peukutin tätä.


Viitteet

(1) Olli Nylander: Tietojohtaminen ja tapaus SOTE, Norderstadt 2017

(2) VM/HAUS-seminaarisarjan info:
Tervetuloa mukaan Julkisen hallinnon digiosaamisten kehittäminen -seminaarisarjaan!
Mitä sinun tulee tietää ja ymmärtää digitalisaatiosta, jotta voisit tunnistaa sen mukanaan tuomat mahdollisuudet oman työsi ja organisaatiosi kannalta? Tämä seminaarisarja on sinulle, joka tiedät digistä jotakin, mutta haluat ymmärtää vielä enemmän päästäksesi diginatiivien vauhtiin mukaan! Valtiovarainministeriö ja HAUS kehittämiskeskus Oy toteuttavat yhteistyössä seminaarisarjan, jossa perehdytään julkishallinnon vaatimiin osaamisiin digitalisaatioon liittyen - osaamista tarvitsevat kaikki julkishallinnossa työskentelevät.  Osaamisen syvyys ja laajuus aihealueittain vaihtelevat työtehtävien mukaan, mutta kukaan ei voi jättää omaa digiloikkaansa tekemättä.  Seminaarisarja käsittelee digitalisaation trendejä neljän eri teeman kautta, jotka ovat
  • Asiakkuus ja keskeiset muutosvoimat 30.3.2017 klo 12-15
  • Tiedonhallinnan uudet mahdollisuudet 28.4.2017 klo 9-12
  • Keinoäly uudistajana 5.5.2017 klo 12.30 - 15.30
  • Palveluprosessit digitaalisessa hallinnossa 2.6.2017 klo 9-12
Seminaaritilaisuuksissa kutakin teemaa konkretisoidaan käytännön esimerkein ja tarjotaan osallistujille välineitä siihen, miten digitalisaation mahdollisuudet voi tunnistaa omassa työssä ja organisaatiossa.  Lisäksi pyritään löytämään keinoja siihen, miten muutoksia voi lähteä konkreettisesti suunnittelemaan ja toteuttamaan. Seminaarit ovat puolenpäivän pituisia tilaisuuksia, jotka sisältävät aiheeseen johdattelevia asiantuntija-alustuksia ja työpajatyöskentelyä.

maanantai 29. toukokuuta 2017

SOTEn sopimusohjausta ei saa jättää konsulttijuristien käsiin

Ohjaus on jaettu VM:n, STM:n kesken. VM vastaa rahoitukseen liittyvästä resurssiohjauksesta ja STM strategisesta ohjauksesta. Valvontatehtävät on osoitettu uudelle valvontavirastolle. THL:n tehtävänä on tuottaa informaatio-ohjauksen välineet. Nuolet valtiolta maakuntiin kuvaavat puolestaan resurssien jakoa ja strategista ohjausta sopimusmenettelyllä. Maakunnilla on yhteistyösopimukset toistensa kanssa – erityisesti koskien vaativia harvempaan maakuntaan keskitettyjä palveluja sekä päivystyspalveluja. Maakunnilla on puolestaan seuraavalla tasolla ohjausvastuu maakunnan palvelun tuottajiin: liikelaitos, yhtiöt, palvelujen tuottaja-yritykset. Lisäksi maakunnalla on sopimussuhde kuntien kanssa koskien hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä. Valvontaviranomainen valvoo palvelurakennetta, palvelujen tuottajia ja ammattihenkilöitä. On viittä eri johtamista: 1) suoraa ohjaus, 2) sopimusjohtaminen, 3) valvonta, 4) seuranta, 5) informaatio-ohjaus. Kaikki kuvion nuolet sisältävät tietojohtamisen elementit: data, informaatio ja niihin kytketyt tavoitteet ja mittarit. Kaikki tämä on vielä riippuvaista, miten valinnanvapauden lainsäädäntö laaditaan. Sote-markkinat luovat omat verkostomaiset nuolet. [i]
Tavoitteet ovat eritasoisia ja osittain saattavat olla ristiriitaisia:

1)       säästämistavoitteet

2)       hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen

3)       peruspalvelujen turvaaminen

4)       valinnanvapaus

5)       palvelujen integraatio.

Kaikkien osapuolten tiedossa on, että uudistus vaatii ajantasaiset tietovarannot ja niiden pohjalta rakennetut mittarit. Sekä johtamisjärjestelmään liittyvät viisi tehtävää, että asiakkaan valintamahdollisuuksien turvaamistehtävät vaativat tätä.

Selvityksen perusteella nostetaan nyt esiin sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnan kannalta muutamia keskeisiä näkökulmia:

1.   Ohjaus-, seuranta- ja valvontatehtävien toteuttaminen uudessa palvelujärjestelmässä edellyttää tiivistä yhteistyötä ja selkeää työnjakoa eri toimijoiden välillä. 
2.   Uusi palvelujärjestelmä edellyttää kansallisesti ohjattua, kattavaa ja ajantasaista tietopohjaa, jonka rakentamisella on kiire. 
3.   Valvontaviranomaisrakenne selkeytyy ja valvonnan riskiperusteisuus voi vahvistua. 
4. Järjestämisen ja palvelurakenteen viranomaisvalvonta on vaativa tehtävä, jonka sisältö edellyttää vielä täsmentämistä.
5. Rahoitus-, järjestämis- ja tuottamisvastuiden eriyttämisestä voi seurata valvonnassa vaikeasti ratkaistavia kysymyksiä. 
6.  Maakunnan ohjaus- ja valvontavastuu sekä valinnanvapausjärjestelmän hallinnointi edellyttävät vankkaa osaamista, jota kaikissa maakunnissa ei välttämättä muodostu. 
7.  Uudistus merkitsee syvällistä muutosta palvelujen käyttäjien asemaan.




[i] Nykänen, Eeva; Kovasin, Merja; Liukko, Eeva; Blomqvist, Pia; Krohn, Minerva; Ahola, Sanna; Nurmi-Koikkalainen, Päivi; Jonsson, Pia Maria (2017) Raportti. Valtioneuvoston kanslia. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 29/2017. http://tietokayttoon.fi/julkaisu?pubid=18203

Kuva ja sitaatit ovat Valtioneuvoston kanslia  yllä mainitusta raportista. Tulkintateksti on minun tekemä ja se on julkaistu osana kirjaani "Tietojohtaminen ja tapaus SOTE" (s.123-125). Aihe tuli uudelleen ajankohtaiseksi, kun YLEn uutisvirrassa julkaistiin Kuntaliiton juristin Arto Sulosen pohdinnat asiasta:
"Maakunta- ja sote-koneiston rakentaminen on jättiurakka. Maakuntavirkamiesten omat voimat eivät siihen riitä. Maakuntien on pakko palkata avukseen myös yksityisiä konsultteja ja asianajotoimistoja.
– Maakunta- ja sote-lakien muuttaminen lihaksi, elävässä elämässä toimivaksi järjestelmäksi, on valtava urakka. Edessä on hyppy tuntemattomaan, Sulonen sanoo....Jos ja kun maakunnat joskus ovat pystyssä, alkaa raaka sopimusjuridiikka, yritysjuristien vääntö...
– Maakuntien on pakko yhtiöittää oma valinnanvapauden piirissä oleva peruspalvelutuotantonsa. Yksityiset ja julkiset yhtiöt ovat reviirejä jaettaessa vastedes samalla viivalla.
– Maakuntien edessä on pian hirmuisen vaikeasti hallittava sopimusviidakko. Sitä peliä pelataan enimmäkseen EU:n markkina- ja kilpailulainsäädännön ehdoilla. Mittava järjestämis- ja tuotantolainsäädäntö panee monella sormen suuhun, Sulonen pohtii. http://yle.fi/uutiset/3-9628203 

Periaatteessa ajatus sopimuspohjaisesta ohjausmallista on hyvä. Ongelmat tulevat joistakin rakenteellisista perusratkaisuista: 1) valtion suora resurssiohjaus ei ole sopimista, 2) valinnanvapaus sisältää markkinalähtöisyyden, jossa sopimukset luovat markkinapuitteet, mutta lopputulos on yksittäisten valintojen summa, 3) luodaan kokonaan uusi hallintorakenne kulttuureineen, 4) sopiminen edellyttää dataa-informaatiota-tietoa siitä, mistä sovitaan ja miten sopimuksia seurataan, arvioidaan ja tulkitaan. Syntyy sekä toiminnallinen että juridinen hallittavuusongelma. Seurauksena voi olla perinteiset ongelmat aliresurssoinnissa vs. palvelujen käytössä. 

Mielestäni ongelman ratkaisua ei voi eikä pidä päästää konsulttijuristien valtakunnaksi. On rakennettava mallisopimukset. On mallinnettava vielä ohjaus- ja johtamispolut. On rakennettava tietojärjestelmät ja mittarit niiden päälle. On tehtävä vaikuttavat mittarit. Yksinkertaistaisin maailmaa vielä rutkasti. Järjestäjiä riittäisi 5 kappaletta eli ns. yliopistosairaalapiirit.  Loput maakunnat voisivat olla pelkästään palvelujen tuottajan roolissa. Eikä valinnanvapautta tarvitse kytkeä pakkoyhtiöittämiseen. 

torstai 25. toukokuuta 2017

SOTEn ATK-päivät voimissaan Helsingissä 22.-23.5.2017, päivitys 30.5.2017

Kuva: Ilkka Kunnamo
ATK oli voimissaan ja uudesti syntyneenä päivillä Helsingin Finlandia- talolla (1700 osallistujaa). Automaatio on mitä ajankohtaisin termi. Ei siis kannata hävittää vuosikymmenien nimeä päiviltä.
Sosiaalihuolto oli nyt ensi kertaa mukana täysivaltaisena osapuolena. Tosin se jäi vähäisille maininnoille ohjelman yleisosioissa.  Ohjelma oli erittäin kattava:
http://www.atkpaivat.fi/Default.aspx?tabid=342&id=8193


• Kansalliset sähköiset SOTE-palvelut
• Digitaalinen tuki asiakkaalle ja ammattilaiselle
• Modernit diagnostiset it-palvelut
• Potilastietojen ja asiakastietojen tietoallasratkaisut ja raportoinnin visualisointi
• Sosiaali- ja terveydenhuollon tiedon integrointi
• Sosiaali- ja terveydenhuollon tiedonhallinnan kehittäminen
• Keskitetyt palvelukeskukset uudessa SOTEssa
• Keinoälyratkaisut osana diagnostisia tutkimuksia ja hoitoa
• Mobiilisovellut osana asiakas- ja potilaspalveluiden kehittämistä
• Teknologia ja turvallisuus

• Tuotteet ja toteutukset tutuiksi 

Näytteilleasettajat. Oli valtava kattaus erilaisia palvelujen tarjoajia ja tuotteita. Nopeasti läpi juoksemalla tuli kuva, että on kaksi pääjoukkoa yrityksiä: suuret kokonaispalvelujen, laajojen ja kattavien tuotteiden tarjoajat sekä pienet jonkun tai joidenkin spesifien tuotteiden tarjoajina. Kuuluin nyt uutena henkilönä noihin pienten tarjoajien joukkoon. Ja yksityishenkilönä olin minitarjoajana - oman kirjani markkinoijana. Mieleeni tuli, että suomalaisten yritysten pitäisi tehdä jotenkin uudella tapaa yhteistyötä yli rajojen. Pienet yritykset voisivat rakentaa omia ekosysteemejä, jotka mahdollistaisivat yksittäisten tuotteiden levittämisen toisella tapaa ristilevityksenä - BtoB. Isot yritykset voisivat integroida moduuleina pienten yritysten innovaatioita omiin kattaviin järjestelmiinsä. Kenties tätä kaikkea tehdäänkin, mutta tehdäänkö riittävästi.

Muotitermein pohdintoja ohjelmasta. Automaation lisäksi nousi omissa vähäisiksi jääneissä muistiinpanoissani esille seuraavia muotitermejä:

  • SO-MA - uusi termi = SOTE- ja Maakuntauudistus yhdessä:  SOTE-uudistuksessa vähiten muutosta erikoissairaanhoidossa, eniten perusterveydenhuollossa ja sosiaalihuollossa; kolmea et voi saada yhtä aikaa, totesi Aki Linden: 1) laaja valinnanvapaus, 2) kustannusten alentaminen, 3) korkea laatu
  • Kunta menettää puolet voimavaroistaan maakunnalle, mutta itsenäinen päätäntävalta jatkossa entistä luokkaa. Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä eli HYTEssä edelleen rooli (ks. päivitys 27.5.2017: Vapaavuori kritisoi maakuntauudistusta)
  • sosiaalihuolto edelleen ottopoika; muotiterminä paljolti mukana vain terveydenhuollon näkökulmasta sekä integraation kannalta (ks. päivitys 26.5.2017 /Aulikki Kananojan lausunto eduskunnassa 23.5.2017)
  • digitalisaatio: alkaa olla jo ylikypsä termi - niin toiminta edellä tietysti periaatteessa, entä miten käytännössä; hauska yksityiskohta oli eräällä juhlapuhujalla "digitaalisaatio" eli yksi  "a" lisää ehkä automaatiolisä
  • tekoäly: pitää olla rengin roolissa, muuten yhdessä älykkäiden robottien kanssa voi käydä huonosti, taustaäly (Kunnamo); ks. kirja-arvioni edellisessä blogissani "Robottien kukoistuksesta" http://ollintuumailut.blogspot.fi/2017/05/robottien-kukoistus-positiivisia-ja.html
  • tietoallas: ennen oli tietojärjestelmät ja tietovarannot, joiden kokoavana pönttönä oli tietovarasto - nyt uutena väliin tulevana varastona tulee olemaan tietoallas; siihen voidaan johtaa kaikenlaista dataa ja kaikkialta - strukturoimatontakin; 
  • palveluoperaattori: uusi tiedonhallinnan kokonaisratkaisu / Sitran hanke;  kiirettä pitää, että hyötyjä saadaan irti SOTE-uudistuksen toteuduttua
  • kokeilukulttuuri: innovaatioiden kehittelyyn ja loppukäyttäjien tarpeisiin vastaa parhaiten kokeilukulttuuri - hyvä juttu, kunhan ratkaistaan ansaintalogiikka ja projektien hallinta; jos tilaajalla on piikki auki tai levällään eli aikatauluista ei ole väliä, lopputuloskin on yleinen hyvä ja rahaa on rajatta, kokeilukulttuuri onnistuu loistavasti
  • avoin data: tietysti haasteena on, että osa datasta pitää suojata; jatkuvan vuorovaikutuksen ajatus on jäänyt taka-alalle eli avoimen datan käyttäjän pitäisi olla yhteydessä avoimen datan peruslähteeseen - mitä enemmän ja monipuolisemmin käyttöä saadaan aikaan sitä enemmän voidaan huoltaa (uudistaa ja nostaa laatua) tuota primaarilähdettä - vuorovaikutus pitäisi olla jopa sisään kirjoitettu datan käytön sopimukseen
  • GDPR on lyhenne sanoista General Data Protection Regulation eli suomeksi EU:n yleinen tietosuoja-asetus. Se tuli voimaan keväällä 2016 ja asetuksen vaatimat toimenpiteet on oltava valmiit 25.5.2018; taitaa olla melkoinen haaste monille organisaatioille; palvelujen tarjoajayritykset ovat heränneet asiassa (mukaan lukien Citrus); Reijo Aarnio julisti nytkin täydelle salille ilosanomaa (ks. myös päivitys 26.5.2017 alla)
  • virtuaali: diagnostiikka, hoito, palvelut, omahoito jne.; kunnollinen käännös pitäisi saada aikaan - kuva, ääni, sensorit jne linkitettynä nettiin; haasteena on myös tällaisen palvelun rooli asiakas-ammattiauttaja-vuorovaikutuksessa sekä tietosuoja sekä tietoturva. 

Tietojohtaminen ja tapaus SOTEVuoden kuluttua päivät ovat Jyväskylässä. Kiitos Kaukolle hienosta sisältökattauksesta. Kiitos FCG:lle ja Jarille. Puitteet toimivat hienosti. Reijo veti ehkä yliäyräiden väkeä - en mahtunut kunnolla mukaan. Henkilökohtaisten tapaamisten systeemiä pitäisi kehittää luotettavammaksi.
Sain jälleen lisää materiaalia jo julkaistuun tietojohtamisen kirjaani. Asiat etenevät monella rintamalla nopeaan tahtiin, mutta ei kuitenkaan kaikilta osin riittävän nopeasti. Kannattaa kyllä vielä hankkia Ollinkin kirja "Tietojohtaminen ja tapaus SOTE". Tilaukset Ollille osoitteeseen olli.nylander1@gmail.com. Hintakin on kohdallaan: 25e.


Päivitys 26.5.2017/ GDPR:  FB:n puolelta sain kysymyksiä EU:n tietosuoja-asetukseen, mitä se rajoittaa ja mahdollistaa. En ole tässä mitenkään asiantuntija. Asetus on laaja kuin mikä. Tässä on linkki asetukseen: http://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/… ja yleinen linkki aiheeseen http://www.tietosuoja.fi/fi/index/euntietosuojauudistus.html. Citrus oy on tehnyt MyGDPR - itsearviointituotteen organisaatioita varten, josta nyt on olemassa vasta demoversio. Se on varsin yksikertainen käyttäjälleen. http://www.mygdpr.fi/

Päivitys 26.5.2017: Arvostan  ylisosiaalineuvos Aulikki Kananojan kokemusta ja osaamista sosiaalihuollossa. Aulikin ajatuksia olisi pitänyt ottaa vaikkapa ATK-päivillekin ravistelemaan esille sosiaalihuollon toisenlaisia haasteita vs. terveydenhuolto. https://www.soste.fi/ajankohtaista/ylisosiaalineuvos-sosiaalihuollon-asiakkaat-tarvitsevat-omaa-palveluohjausta.html

Päivitys 27.5.2017: HS:n artikkelissa Jan Vapaavuori (kok) kritisoi vahvasti maakuntauudistusta suurten kaupunkien kannalta. Kuntaliiton Reinahan ATK-päivillä käsitteli maakuntauudistusta silkkihansikkain eikä nähnyt ongelmia kuntien puolella. Tiivistykseni varsinaisen tekstin puolella kohdassa "kunta" perustuu Reinan alustukseen. http://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005228862.html 

sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Robottien kukoistus - positiivisia ja synkkiä tulevaisuuden kuvia, päivitys 30.5.2017

Robottien kukoistusTyöpaikkojen työvoimavaltaisuus vähenee. Tulevaisuudessa suurten ikäluokkien jääminen työvoimasta pois aiheuttaa työvoimapulaa, mutta automatisaatio korvaa tätä puutetta. Robotiikalla ja automatisaatiolla on takanaan pitkä historia ja erilaiset ennusteet, tulevaisuuden visiot ovat olleet vuosikymmeniä ajankohtaista niin hyvässä kuin pahassa. Nyt ollaan jälleen uudessa käänteessä, jossa on kyse räjähdysmäisestä robotiikan muutoksesta. Tai kyse on eksponentiaalisesta tiedon käsittelykapasiteetin muutoksesta. Roboteista tulee monitaitoisia. Robotiikka ja tekoäly yhdentyvät. Ääripäässä syntyy ihmisen ja robotin synerginen liitto. Ja vielä pidemmälle vietynä syntyy heikon tekoälyn tilalle itsenäisestä ajatteleva kone. Kyse on tällöin älykkyyden räjähdyksestä - yli-inhimillisen älyn syntymisestä. Tätä kutsutaan singulariteetiksi. Aiheen kimpussa on suuri määrä tiedemiehiä. Jotkut uskovat tähän tulevaisuuden näkymään jo uskonnon tavoin. Mutta ovat suuret yrityksetkin kiinnostuneita ja sijoittavat tähän tutkimusalaan resursseja. Kaiken tämä opin luettuani Martin Fordin kirjan "Robottien kukoistus - teknologia ja massatyöttömyyden uhka". (Kustannusosakeyhtiö Sammakko 2017).

Martin Ford käsittelee robotisaatiota monipuolisesti ja varsin kriittisesti. Tilastoaineisto on erityisesti USA:sta ja Briteistä, joten osa päätelmistäkin on hieman vaikea sovittaa pohjoismaiseen ympäristöön. Ford löytää kuusi huolestuttavaa kehityssuuntaa. Suomenkielisen laitoksen kustannustoimittaja Jouka Mattila oli selvittänyt näiden kuuden kehityssuunnan relevanssia, pätevyyttä Suomen tilanteessa. Puolet väittämistä pätevät Suomessakin.
  1. Työntekijöiden palkat polkevat paikallaan. Kun tähän asti työn tuottavuus ja palkat ovat nousseet tasatahtia, uusi kehityssuunta on tuottavuuden kasvun tapahtuminen nopeammin kuin palkkojen kasvun. Taustallahan on tämä robotisaatio ja automatisaatio. Tosin kaikki ekonomistit eivät näe uutta kehityssuuntaan pysyvänä ilmiönä vaan tilapäisenä.  Palkkojen stagnaatio ei päde Suomen tilanteeseen Tilastokeskuksen tilastojen perusteella.
  2. Kansantulosta työvoimaan ja pääomaan menevät osuudet pysyttelevät suhteellisen vakaana ainakin pitkällä aikavälillä. Tämä ns. Bowleyn laki ei enää pätisi Fordin mukaan, vaan 1970-luvun jälkeen työvoiman osuus alkoi laskea ja kääntyä suoranaiseen syöksyyn. Työntekijöiden palkat laskevat ja johdon palkat nousevat. Tämä ilmiö pätee myös Suomessa. 
  3. Uusia työpaikkoja syntyy yhä vähemmän. Viive pitenee jatkuvasti siinä, miten talouden elpyminen vaikuttaa työpaikkojen syntyyn. Seurauksena on pitkäaikaistyöttömyyttä. Mitä pidempään ihminen on työttömänä, sitä vaikeampaa on saada töitä. Kolmatta väitettä ei voida osoittaa oikeaksi eikä vääräksi suomalaisin tilastoin, koska ne eivät ole vertailukelpoisia kirjassa käytettyjen tilastojen kanssa.
  4. Räikeä eriarvoisuus kasvaa jatkuvasti. Kansakunnan rikkain prosentti sai 2013 USAssa 95% kansantulon kasvusta. Uhkana on demokratian rapautuminen ja rikkaiden haluttomuus osallistua julkisten palveluiden rahoittamiseen. Suomalainen yhteiskunta ei ole samalla tapaa kahtiajakautunut kuin amerikkalainen. Väite ei kustannustoimittaja Mattilan mukaan pidä paikkaansa. Tähän voi tuoda lisää aineistoa Thomas Pikettyn analyyseistä, joissa todetaan pohjoismaisten yhteiskuntien olevan vähiten eriarvoisia yhteiskuntia. 
  5. Korkeakouluista vastavalmistuneet saavat pienimmät tulot ja heillä on suuri uhka alityöllistymiseen. Tämä pitää paikkansa myös Suomessa.
  6. Osa-aikaiset työt lisääntyvät ja puolestaan keskipalkkaiset vakaat työsuhteet häviävät. On vaikeuksia saada koulutusta vastaavaa työtä. Tämä kehityssuunta pätee myös Suomen oloihin. 
Martin Ford piirtää myös tulevaisuuden visioita - varsin synkkiä sellaisia. Tulkitsisin itse Martinin visioiden lähtökohdiksi ihmisten, organisaatioiden, kansakuntien osa-optimoinnin. Tuottavuus, tehokkuus ja uudet teknologiat nähdään positiivisina utopioina, kun niitä tarkastellaan yksi kerrallaan. Yhdistettäessä nämä utopiat kansakuntien tasolle saadaan aikaan synkkiä tulevaisuuden kuvia. Palkkatyö vähenee, kun työ siirtyy roboteille - älykkäille roboteille. Ensin häviävät kaikki tarkkaan automatisoitavissa olevat työtehtävät. Lopulta muuttuu koko yrityskulttuuri. Uhkana on, että ei ole enää ihmisille edellytyksiä kuluttaa. Eriarvoisuus keskittää varallisuutta harvojen käsiin, mutta tätä kautta ei saada kuluttajia lisää. Uhkana on maailmanlaajuinen taloudellisen toimeliaisuuden loppuminen. Synkkää puhetta. Martin Fordin vastalääke on perustulotakuu. Tässäkin järjestelmässä Martin näkee monia ongelmia. Ehkä noiden ongelmien läpikäynti voisi olla hyödyksi myös suomalaisesta perustulokokeilusta vastaaville tahoille.

Martin Ford ei synkkyyttä maalaillessaan kuitenkaan riittävästi kiinnittänyt huomiota kahteen seikkaan: 1) Miten nopeasti muutokset tapahtuvat? Taustalla on toki Mooren laki eli tiedonkäsittelyn kapasiteetin kaksinkertaistuminen. Joo, mutta ei inhimillinen kulttuuri muutu samalla kaksinkertaistumisen kaavalla. Syntyy ristiriita teknologisista mahdollisuuksista ja inhimillisen kulttuurin syvästi tavoitteista, tavoista ja tottumuksista. 2) Teknologia ei ole pelkkää teknologiaa vaan inhimillistä toimintaa, jossa pätevät tai ainakin pitäisi päteä yleiset eettiset ja moraaliset säännöt. Onkin aina teknologisissa muutoksissa pidettävä vaakakuppi mielessä eli mitä voi tehdä ja mitä ei ole "sopivaa" tehdä.
Oletan, että hallituksen asettama tekoälyn ja robotisaation työryhmä pohtii varmasti myös näitä kahta kysymystä.

Päivitys 25.5.2017: Luin tänään uudelleen HS:n arvion kirjasta. Se on hiukan toisenlainen painotuksiltaan, mutta yhtymäkohtiakin on. http://www.hs.fi/tiede/art-2000005188145.html

Päivitys 30.5.2017: TIVI-uutinen: "Kaikki työpaikat saattavat olla vaarassa 120 vuoden sisällä – keinoäly vie myös keinoälytutkijoiden työt"
http://www.tivi.fi/Kaikki_uutiset/kaikki-tyopaikat-saattavat-olla-vaarassa-120-vuoden-sisalla-keinoaly-vie-myos-keinoalytutkijoiden-tyot-6653231 

maanantai 15. toukokuuta 2017

Onko SOTEn tietojärjestelmien ihmeparantuminen tuloillaan?, päivitys 19.5.2017



Henkilön Mikko Nenonen kuva.
Kenkävero 11.5.2017: Vesa vasemmalla, keskellä Tinja, oikealla Mikko
Terveydenhuollon tietojenkäsittelyn tiellä - nihilistinen lähestymistapa asioihin. Kunpa edes joskus joku kerrankin jotain mutta kun kukaan ei koskaan yhtään mitään vaan aina ne kaikki sitä yhtä ja samaa vaan ... Tämä oli Vesa Pakarisen alustuksen otsikko kutsuseminaarissa 11.5.2017. Vesa on ollut mukana terveydenhuollon tietojärjestelmien kehittämisessä viimeiset 40 vuotta. Kokemusmaailmamme poikkeavat hiukan toisistaan, mutta aikajänne on likimäärin sama Vesan kanssa. Vesa on peruskoulutukseltaan lääkäri, minä  yhteiskuntatieteilijä. Vesa pohti terveydenhuollon tietojärjestelmien tilaa yhteisen ystävämme Mikko Nenosen (kuvassa oikealla) eläköitymis / synttäriseminaarissa Mikkelin Kenkäverossa. Väkeä oli paikalla yli 60, lähinnä paikallista lääkäriporukkaa (työelämässä olevia ja eläkeläisiä). Vesalla oli lennokas ja kriittinen puheenvuoro. Hän päätyi analysoimaan tietojärjestelmiä saman analogian avulla kuin minä ennen vappua ilmestyneessä kirjassani "Tietojohtaminen ja tapaus SOTE". (1) Tiivistän Vesan analyysin seuraavasti:
  •  Ongelmatapauksen esittely: Esitiedot. Konsultteja on vaivattu, mutta ongelma on pahentunut ja muuttunut krooniseksi. Vastuuhenkilöä ei ole nimetty ja ongelmaa on vain työnnetty eteenpäin. Hallitukset ovat ottaneet ongelman suojeluunsa. On epäilty välillä työperäisestä sairaudesta. Kokeiltu on pieniä kuntoutusjaksoja uupumuksen vuoksi. "Vastaa kun ei kysytä, kysyy kun ei vastata mutta ei kuitenkaan vastata."    
  • Tehdyt toimenpiteet. (2)On kirjoitettu erilaisia määräyksiä ja lakeja, jotka eivät ole kuitenkaan auttaneet perusvaivaan. Raha ei ole tuonut ratkaisuja. On sillä ollut työllistävä vaikutus. Hallinnollisilla päätöksillä ei ole syntynyt toimivuutta. Vesa listaa seuraavia: 1980 Finstar (perusterveydenhuollon tietojärjestelmä, joka sisältää rakenteisen tiedonkeruun), 1990: Helsinki Tandem-järjestelmä, 1990: Musti-järjestelmä, 2000-luku: Makropilotti, 2005 -2010: HL7 ja Kantakehitystyö, 2015-2020: Apotti.  Rahasummiakin Vesa luettelee. Finstar oli mitä ilmeisimmin halvin ja toimivin IT-ratkaisu. Helsingin Tandem oli aivan toista hintaluokkaa. Makropilotti se vasta rahasyöppö oli (60me). Kyllä Kanta-järjestelmään on mennyt rahaa paljon enemmän kuin Vesa arvio - 2 me. Ja lopulta Apotti räjäyttää pankin 500-1500 me.
  • Status.Vesa intoutuu status-vaiheen kuvauksessa kunnolla:  turvonnut ja ylensyönyt ruumis, pyytää lisää ruokaa ja parempaa palveluja, uhkaa mennä yksityiselle, ajoittain desorientoinut, hokee neologismeja kiihtyvällä tahdilla, hypomaaninen, ei sairauden tunnetta, suorituskyky alentunut, odottaa kai lihavuusleikkausta, kuulossa ja kuullun ymmärtämisessä selviä alenemia, ei ole noudattanut asiantuntijoiden ohjeita, ryhdistäytyminen  aina tutkimuksen alussa, sydämestä sivuääniä ja selvä laukka, käynyt usein ulkomailla ja epäilee eksoottisia tartuntoja, epäiltävissä laajalle levinnyt hallinnollinen syöpä. 
  • Ongelman, diagnoosin määrittely.Ongelmalla ei ole omistajaa, selvä työuupumus on havaittavissa. On unohdettu perusasiat, kuten lääketieteellinen ajattelu arkistoinnin sijasta. On unohdettu oleellisen tiedon tiivistäminen ja rakenteistaminen. Puuttuu vertaistuki. Koulutus on vähäistä. Johtajuus on vähäistä. Vesa kritisoi myös ammattikuntansa edustajaa Lääkäriliittoa passiivisuudesta. Mitä ilmeisimmin saattaa olla kyse depressiosta, taisteluväsymyksestä. Tästä seuraa lypsävän lehmän hyväksikäyttöä. Toimittaja tekee vain mitä tilaaja pyytää.

Kaikki muuttuu, kun Apotti saadaan korvaamaan nykyjärjestelmät pääkaupunkiseudulla. Apottilainen lääkäri Tinja Lääveri (kuvassa keskellä) uskoo asiaan vahvasti. Apotin 250 hengen porukkaan on saatu rekrytoitua mukaan suuri joukko substanssi-ihmisiä: lääkäreitä, hoitajia ja sosiaalityöntekijöitä.  Tinja on vakuuttunut, että Epic-järjestelmä ja sen sovelluksen teko Suomen oloihin ratkaisee tietojärjestelmäpulmat ennen pitkää sekä terveydenhuollossa että sosiaalihuollossa. Käytännön asiantuntijoiden panos lopputuloksessa on Pinjan mielestä ratkaiseva. Ja olisihan tämä eräänlainen ihmeparantuminen, vaikka rahaa ja aikaa tuo parantumisprosessi vaatii. Tinja haluaa korostaa, että Apotissa on kyse toiminnan muuttamisesta eikä pelkästään tietojärjestelmien uudistamisesta. 

Seminaarin isäntä oli pyytänyt minulta kommenttipuheenvuoroa Vesan ja Tinjan alustuksiin. Tietojärjestelmien kehittämisessä on kyse siirtymisestä paperisen maailman valtakaudesta digitaaliseen maailmaan. Tiellä on seuraavat neljä suurta estettä (tai haastetta, ongelmaa): 
  1. Arkistoajattelu vaivaa sekä sosiaali- että terveydenhuoltoa. Kantakin on tehty ennen muuta arkistonäkökulmasta, ei niinkään toiminnan ohjauksen kannalta. 
  2. Siiloajattelu. Sote-organisaatiot ovat omissa siiloissaan ja tiedonhallintakin on rakennettu kunkin siilon ehdoilla. Asiakas/potilasjärjestelmät ovat arkistosiilon dominoimia. Lisäksi terveydenhuollossa tietojärjestelmät ovat syntyneet kunkin erillisen toiminnon tarpeiden tyydyttämiseen. Lopputuloksena on kalliisti ylläpidettävä tietojärjestelmäkokonaisuus, jossa tietojen yhteen toimivuus on haaste.
  3. Organisaatiolähtöisyys. Periaatteessa kaiken toiminnan ja tiedonhallinnan lähtökohtana pitäisi olla asiakas (kansalainen, potilas). Kun näin ei ole, niin tietokaan ei kulje organisaatioiden välillä eikä kaikilta osin organisaation sisälläkään. Asiakkaana sen kyllä huomaa. Organisaatiolähtöisyydestä on hyvä esimerkki myös omakanta, koska se sisältää erillisiä organisaatiokohtaisia asiakirjoja - ei asiakkaan kannalta yhtenäistä prosessimaista kuvausta.
  4. Tietojärjestelmälähtöisyys. Käyttäjälähtöisyys ei ole ollut keskeinen tietojärjestelmien rakentamisen ajuri (driver). Käyttäjiä ei ole riittävästi kuultu, mutta eivät käyttäjätkään ole riittävästi vaatineet. Nostin esille lääkärien kummallisen vaisun panoksen vuosien saatossa tietojärjestelmien kehittämiseen, vaikka muutoin lääkärikunnalla on suuri vaikutusvalta. 
Kirjan kirjoituksen eräs havainnoillistava ydinajatukseni oli verrata tietojohtamista ja sen haasteita Vesan tapaan sairauden etenemisprosessiin: anamneesi - status - diagnoosi - hoito - epikriisi. Löysin tapausesimerkin avulla kirjan johdantoon sairauden nimeltään "palveluketjusairaus".  (1) Se on variantti tuosta organisaatiokeskeisestä kulttuurista. En nyt lähde kuvaamaan tätä sen tarkemmin, koska halukkaat voivat perehtyä aiheeseen kirjassani. Oleellista on, että esimerkiksi tämä palveluketjusairaus vaatii sekä tietojärjestelmien että toiminnnan uudistamista. Viimeisimpien tietojen mukaan tietojärjestelmien uudistaminen menee 2020-luvulle, kun taas soteuudistuksen pitäisi alkaa jo 2019. Soten organisaatiouudistus ei puolestaan nosta suuria odotuksia palveluketjuaiheen ratkaisulle - pikemminkin uhkana on ratkaisujen vaikeutuminen uudistuksen myötä. Saadaanko aikaan  ihmeparantuminen kattavasti koko maahan, on suuri kysymys.

Päivitys 19.5.2017: Vesa Pakarinen halusi korjata Ollin tiivistystä. Olihan se selvä lapsus minulta, että kirjoitin yhden virkkeen sisällön aivan väärin päin. Oikea tulkinta on seuraava: 
Hallinnollisilla päätöksillä ei ole syntynyt toimivuutta. Tässä tulkinnassa olen samaa mieltä. Lisäisin vielä sen, että koko IT-päätöksenteko valtakunnan tasolla on ontunut. Kuntien, kuntayhtymien ja palvelujen tuottajien suuri autonomia on taannut sen, että yhtenäistämisyritykset ovat kilpistyneet kunkin toimijan omien etujen optimointiin. Samalla yrityksille on tarjoutunut markkinat myydä tuotteita vaikkapa pienellä variaatiolla eri toimijoille. Nyt ollaan tilanteessa, jossa meillä on satamäärin eri aikoina rakennettuja tietojärjestelmiä ja niiden yhteen toimivuus on haaste. Haaste on myös tietojärjestelmien toiminnallisuus, yksinkertaisesti vanhanaikaisuus jne. On siis tehtävä miljardi-investoinnit uudistukseen. Yksi miljardi ei taida riittää alkuunkaan (vrt. Apotti-hankkeen kustannukset). Ja tämä haaste on samalla SOTE-uudistuksen eräs suurimmista riskeistä. Sen tunnustavat ja tunnistavat kaikki osapuolet.

Viitteet
 
(1) Olli Nylander: Tietojohtaminen ja tapaus sote, Norderstadt 2017
(2) Mikko Nenosen kanssa pohdimme kesällä 2014 tätä IT-järjestelmien historiaa ja Finstarin roolia historian kulussa: ks. http://ollintuumailut.blogspot.fi/2014/07/kihveli-soikoon-terveydenhuollon.html
Päädyimme seuraavaan yhteenvetoon: Hoitotapahtuman dokumentointi on vain yksi tietojärjestelmän käyttötarkoitus. Nykyaikainen tietojärjestelmä sallii kaikki ajateltavissa olevat käyttötarkoitukset, joita ovat kliinisen hoitotyön lisäksi prosessin ohjaus kaikilla tasoilla vastaanottohuoneesta kansliapäällikön työpöydälle sekä työn laadun, tehokkuuden ja vaikuttavuuden seurantaan. Tällainen tietojärjestelmäarkkitehtuuri mahdollistaa potilaan vapaan liikkuvuuden sekä sote-alueelle toiminnan kokonaisoptimoinnin.