sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Robottien kukoistus - positiivisia ja synkkiä tulevaisuuden kuvia

Robottien kukoistusTyöpaikkojen työvoimavaltaisuus vähenee. Tulevaisuudessa suurten ikäluokkien jääminen työvoimasta pois aiheuttaa työvoimapulaa, mutta automatisaatio korvaa tätä puutetta. Robotiikalla ja automatisaatiolla on takanaan pitkä historia ja erilaiset ennusteet, tulevaisuuden visiot ovat olleet vuosikymmeniä ajankohtaista niin hyvässä kuin pahassa. Nyt ollaan jälleen uudessa käänteessä, jossa on kyse räjähdysmäisestä robotiikan muutoksesta. Tai kyse on eksponentiaalisesta tiedon käsittelykapasiteetin muutoksesta. Roboteista tulee monitaitoisia. Robotiikka ja tekoäly yhdentyvät. Ääripäässä syntyy ihmisen ja robotin synerginen liitto. Ja vielä pidemmälle vietynä syntyy heikon tekoälyn tilalle itsenäisestä ajatteleva kone. Kyse on tällöin älykkyyden räjähdyksestä - yli-inhimillisen älyn syntymisestä. Tätä kutsutaan singulariteetiksi. Aiheen kimpussa on suuri määrä tiedemiehiä. Jotkut uskovat tähän tulevaisuuden näkymään jo uskonnon tavoin. Mutta ovat suuret yrityksetkin kiinnostuneita ja sijoittavat tähän tutkimusalaan resursseja. Kaiken tämä opin luettuani Martin Fordin kirjan "Robottien kukoistus - teknologia ja massatyöttömyyden uhka". (Kustannusosakeyhtiö Sammakko 2017).

Martin Ford käsittelee robotisaatiota monipuolisesti ja varsin kriittisesti. Tilastoaineisto on erityisesti USA:sta ja Briteistä, joten osa päätelmistäkin on hieman vaikea sovittaa pohjoismaiseen ympäristöön. Ford löytää kuusi huolestuttavaa kehityssuuntaa. Suomenkielisen laitoksen kustannustoimittaja Jouka Mattila oli selvittänyt näiden kuuden kehityssuunnan relevanssia, pätevyyttä Suomen tilanteessa. Puolet väittämistä pätevät Suomessakin.
  1. Työntekijöiden palkat polkevat paikallaan. Kun tähän asti työn tuottavuus ja palkat ovat nousseet tasatahtia, uusi kehityssuunta on tuottavuuden kasvun tapahtuminen nopeammin kuin palkkojen kasvun. Taustallahan on tämä robotisaatio ja automatisaatio. Tosin kaikki ekonomistit eivät näe uutta kehityssuuntaan pysyvänä ilmiönä vaan tilapäisenä.  Palkkojen stagnaatio ei päde Suomen tilanteeseen Tilastokeskuksen tilastojen perusteella.
  2. Kansantulosta työvoimaan ja pääomaan menevät osuudet pysyttelevät suhteellisen vakaana ainakin pitkällä aikavälillä. Tämä ns. Bowleyn laki ei enää pätisi Fordin mukaan, vaan 1970-luvun jälkeen työvoiman osuus alkoi laskea ja kääntyä suoranaiseen syöksyyn. Työntekijöiden palkat laskevat ja johdon palkat nousevat. Tämä ilmiö pätee myös Suomessa. 
  3. Uusia työpaikkoja syntyy yhä vähemmän. Viive pitenee jatkuvasti siinä, miten talouden elpyminen vaikuttaa työpaikkojen syntyyn. Seurauksena on pitkäaikaistyöttömyyttä. Mitä pidempään ihminen on työttömänä, sitä vaikeampaa on saada töitä. Kolmatta väitettä ei voida osoittaa oikeaksi eikä vääräksi suomalaisin tilastoin, koska ne eivät ole vertailukelpoisia kirjassa käytettyjen tilastojen kanssa.
  4. Räikeä eriarvoisuus kasvaa jatkuvasti. Kansakunnan rikkain prosentti sai 2013 USAssa 95% kansantulon kasvusta. Uhkana on demokratian rapautuminen ja rikkaiden haluttomuus osallistua julkisten palveluiden rahoittamiseen. Suomalainen yhteiskunta ei ole samalla tapaa kahtiajakautunut kuin amerikkalainen. Väite ei kustannustoimittaja Mattilan mukaan pidä paikkaansa. Tähän voi tuoda lisää aineistoa Thomas Pikettyn analyyseistä, joissa todetaan pohjoismaisten yhteiskuntien olevan vähiten eriarvoisia yhteiskuntia. 
  5. Korkeakouluista vastavalmistuneet saavat pienimmät tulot ja heillä on suuri uhka alityöllistymiseen. Tämä pitää paikkansa myös Suomessa.
  6. Osa-aikaiset työt lisääntyvät ja puolestaan keskipalkkaiset vakaat työsuhteet häviävät. On vaikeuksia saada koulutusta vastaavaa työtä. Tämä kehityssuunta pätee myös Suomen oloihin. 
Martin Ford piirtää myös tulevaisuuden visioita - varsin synkkiä sellaisia. Tulkitsisin itse Martinin visioiden lähtökohdiksi ihmisten, organisaatioiden, kansakuntien osa-optimoinnin. Tuottavuus, tehokkuus ja uudet teknologiat nähdään positiivisina utopioina, kun niitä tarkastellaan yksi kerrallaan. Yhdistettäessä nämä utopiat kansakuntien tasolle saadaan aikaan synkkiä tulevaisuuden kuvia. Palkkatyö vähenee, kun työ siirtyy roboteille - älykkäille roboteille. Ensin häviävät kaikki tarkkaan automatisoitavissa olevat työtehtävät. Lopulta muuttuu koko yrityskulttuuri. Uhkana on, että ei ole enää ihmisille edellytyksiä kuluttaa. Eriarvoisuus keskittää varallisuutta harvojen käsiin, mutta tätä kautta ei saada kuluttajia lisää. Uhkana on maailmanlaajuinen taloudellisen toimeliaisuuden loppuminen. Synkkää puhetta. Martin Fordin vastalääke on perustulotakuu. Tässäkin järjestelmässä Martin näkee monia ongelmia. Ehkä noiden ongelmien läpikäynti voisi olla hyödyksi myös suomalaisesta perustulokokeilusta vastaaville tahoille.

Martin Ford ei synkkyyttä maalaillessaan kuitenkaan riittävästi kiinnittänyt huomiota kahteen seikkaan: 1) Miten nopeasti muutokset tapahtuvat? Taustalla on toki Mooren laki eli tiedonkäsittelyn kapasiteetin kaksinkertaistuminen. Joo, mutta ei inhimillinen kulttuuri muutu samalla kaksinkertaistumisen kaavalla. Syntyy ristiriita teknologisista mahdollisuuksista ja inhimillisen kulttuurin syvästi tavoitteista, tavoista ja tottumuksista. 2) Teknologia ei ole pelkkää teknologiaa vaan inhimillistä toimintaa, jossa pätevät tai ainakin pitäisi päteä yleiset eettiset ja moraaliset säännöt. Onkin aina teknologisissa muutoksissa pidettävä vaakakuppi mielessä eli mitä voi tehdä ja mitä ei ole "sopivaa" tehdä.
Oletan, että hallituksen asettama tekoälyn ja robotisaation työryhmä pohtii varmasti myös näitä kahta kysymystä.

maanantai 15. toukokuuta 2017

Onko SOTEn tietojärjestelmien ihmeparantuminen tuloillaan?, päivitys 19.5.2017



Henkilön Mikko Nenonen kuva.
Kenkävero 11.5.2017: Vesa vasemmalla, keskellä Tinja, oikealla Mikko
Terveydenhuollon tietojenkäsittelyn tiellä - nihilistinen lähestymistapa asioihin. Kunpa edes joskus joku kerrankin jotain mutta kun kukaan ei koskaan yhtään mitään vaan aina ne kaikki sitä yhtä ja samaa vaan ... Tämä oli Vesa Pakarisen alustuksen otsikko kutsuseminaarissa 11.5.2017. Vesa on ollut mukana terveydenhuollon tietojärjestelmien kehittämisessä viimeiset 40 vuotta. Kokemusmaailmamme poikkeavat hiukan toisistaan, mutta aikajänne on likimäärin sama Vesan kanssa. Vesa on peruskoulutukseltaan lääkäri, minä  yhteiskuntatieteilijä. Vesa pohti terveydenhuollon tietojärjestelmien tilaa yhteisen ystävämme Mikko Nenosen (kuvassa oikealla) eläköitymis / synttäriseminaarissa Mikkelin Kenkäverossa. Väkeä oli paikalla yli 60, lähinnä paikallista lääkäriporukkaa (työelämässä olevia ja eläkeläisiä). Vesalla oli lennokas ja kriittinen puheenvuoro. Hän päätyi analysoimaan tietojärjestelmiä saman analogian avulla kuin minä ennen vappua ilmestyneessä kirjassani "Tietojohtaminen ja tapaus SOTE". (1) Tiivistän Vesan analyysin seuraavasti:
  •  Ongelmatapauksen esittely: Esitiedot. Konsultteja on vaivattu, mutta ongelma on pahentunut ja muuttunut krooniseksi. Vastuuhenkilöä ei ole nimetty ja ongelmaa on vain työnnetty eteenpäin. Hallitukset ovat ottaneet ongelman suojeluunsa. On epäilty välillä työperäisestä sairaudesta. Kokeiltu on pieniä kuntoutusjaksoja uupumuksen vuoksi. "Vastaa kun ei kysytä, kysyy kun ei vastata mutta ei kuitenkaan vastata."    
  • Tehdyt toimenpiteet. (2)On kirjoitettu erilaisia määräyksiä ja lakeja, jotka eivät ole kuitenkaan auttaneet perusvaivaan. Raha ei ole tuonut ratkaisuja. On sillä ollut työllistävä vaikutus. Hallinnollisilla päätöksillä ei ole syntynyt toimivuutta. Vesa listaa seuraavia: 1980 Finstar (perusterveydenhuollon tietojärjestelmä, joka sisältää rakenteisen tiedonkeruun), 1990: Helsinki Tandem-järjestelmä, 1990: Musti-järjestelmä, 2000-luku: Makropilotti, 2005 -2010: HL7 ja Kantakehitystyö, 2015-2020: Apotti.  Rahasummiakin Vesa luettelee. Finstar oli mitä ilmeisimmin halvin ja toimivin IT-ratkaisu. Helsingin Tandem oli aivan toista hintaluokkaa. Makropilotti se vasta rahasyöppö oli (60me). Kyllä Kanta-järjestelmään on mennyt rahaa paljon enemmän kuin Vesa arvio - 2 me. Ja lopulta Apotti räjäyttää pankin 500-1500 me.
  • Status.Vesa intoutuu status-vaiheen kuvauksessa kunnolla:  turvonnut ja ylensyönyt ruumis, pyytää lisää ruokaa ja parempaa palveluja, uhkaa mennä yksityiselle, ajoittain desorientoinut, hokee neologismeja kiihtyvällä tahdilla, hypomaaninen, ei sairauden tunnetta, suorituskyky alentunut, odottaa kai lihavuusleikkausta, kuulossa ja kuullun ymmärtämisessä selviä alenemia, ei ole noudattanut asiantuntijoiden ohjeita, ryhdistäytyminen  aina tutkimuksen alussa, sydämestä sivuääniä ja selvä laukka, käynyt usein ulkomailla ja epäilee eksoottisia tartuntoja, epäiltävissä laajalle levinnyt hallinnollinen syöpä. 
  • Ongelman, diagnoosin määrittely.Ongelmalla ei ole omistajaa, selvä työuupumus on havaittavissa. On unohdettu perusasiat, kuten lääketieteellinen ajattelu arkistoinnin sijasta. On unohdettu oleellisen tiedon tiivistäminen ja rakenteistaminen. Puuttuu vertaistuki. Koulutus on vähäistä. Johtajuus on vähäistä. Vesa kritisoi myös ammattikuntansa edustajaa Lääkäriliittoa passiivisuudesta. Mitä ilmeisimmin saattaa olla kyse depressiosta, taisteluväsymyksestä. Tästä seuraa lypsävän lehmän hyväksikäyttöä. Toimittaja tekee vain mitä tilaaja pyytää.

Kaikki muuttuu, kun Apotti saadaan korvaamaan nykyjärjestelmät pääkaupunkiseudulla. Apottilainen lääkäri Tinja Lääveri (kuvassa keskellä) uskoo asiaan vahvasti. Apotin 250 hengen porukkaan on saatu rekrytoitua mukaan suuri joukko substanssi-ihmisiä: lääkäreitä, hoitajia ja sosiaalityöntekijöitä.  Tinja on vakuuttunut, että Epic-järjestelmä ja sen sovelluksen teko Suomen oloihin ratkaisee tietojärjestelmäpulmat ennen pitkää sekä terveydenhuollossa että sosiaalihuollossa. Käytännön asiantuntijoiden panos lopputuloksessa on Pinjan mielestä ratkaiseva. Ja olisihan tämä eräänlainen ihmeparantuminen, vaikka rahaa ja aikaa tuo parantumisprosessi vaatii. Tinja haluaa korostaa, että Apotissa on kyse toiminnan muuttamisesta eikä pelkästään tietojärjestelmien uudistamisesta. 

Seminaarin isäntä oli pyytänyt minulta kommenttipuheenvuoroa Vesan ja Tinjan alustuksiin. Tietojärjestelmien kehittämisessä on kyse siirtymisestä paperisen maailman valtakaudesta digitaaliseen maailmaan. Tiellä on seuraavat neljä suurta estettä (tai haastetta, ongelmaa): 
  1. Arkistoajattelu vaivaa sekä sosiaali- että terveydenhuoltoa. Kantakin on tehty ennen muuta arkistonäkökulmasta, ei niinkään toiminnan ohjauksen kannalta. 
  2. Siiloajattelu. Sote-organisaatiot ovat omissa siiloissaan ja tiedonhallintakin on rakennettu kunkin siilon ehdoilla. Asiakas/potilasjärjestelmät ovat arkistosiilon dominoimia. Lisäksi terveydenhuollossa tietojärjestelmät ovat syntyneet kunkin erillisen toiminnon tarpeiden tyydyttämiseen. Lopputuloksena on kalliisti ylläpidettävä tietojärjestelmäkokonaisuus, jossa tietojen yhteen toimivuus on haaste.
  3. Organisaatiolähtöisyys. Periaatteessa kaiken toiminnan ja tiedonhallinnan lähtökohtana pitäisi olla asiakas (kansalainen, potilas). Kun näin ei ole, niin tietokaan ei kulje organisaatioiden välillä eikä kaikilta osin organisaation sisälläkään. Asiakkaana sen kyllä huomaa. Organisaatiolähtöisyydestä on hyvä esimerkki myös omakanta, koska se sisältää erillisiä organisaatiokohtaisia asiakirjoja - ei asiakkaan kannalta yhtenäistä prosessimaista kuvausta.
  4. Tietojärjestelmälähtöisyys. Käyttäjälähtöisyys ei ole ollut keskeinen tietojärjestelmien rakentamisen ajuri (driver). Käyttäjiä ei ole riittävästi kuultu, mutta eivät käyttäjätkään ole riittävästi vaatineet. Nostin esille lääkärien kummallisen vaisun panoksen vuosien saatossa tietojärjestelmien kehittämiseen, vaikka muutoin lääkärikunnalla on suuri vaikutusvalta. 
Kirjan kirjoituksen eräs havainnoillistava ydinajatukseni oli verrata tietojohtamista ja sen haasteita Vesan tapaan sairauden etenemisprosessiin: anamneesi - status - diagnoosi - hoito - epikriisi. Löysin tapausesimerkin avulla kirjan johdantoon sairauden nimeltään "palveluketjusairaus".  (1) Se on variantti tuosta organisaatiokeskeisestä kulttuurista. En nyt lähde kuvaamaan tätä sen tarkemmin, koska halukkaat voivat perehtyä aiheeseen kirjassani. Oleellista on, että esimerkiksi tämä palveluketjusairaus vaatii sekä tietojärjestelmien että toiminnnan uudistamista. Viimeisimpien tietojen mukaan tietojärjestelmien uudistaminen menee 2020-luvulle, kun taas soteuudistuksen pitäisi alkaa jo 2019. Soten organisaatiouudistus ei puolestaan nosta suuria odotuksia palveluketjuaiheen ratkaisulle - pikemminkin uhkana on ratkaisujen vaikeutuminen uudistuksen myötä. Saadaanko aikaan  ihmeparantuminen kattavasti koko maahan, on suuri kysymys.

Päivitys 19.5.2017: Vesa Pakarinen halusi korjata Ollin tiivistystä. Olihan se selvä lapsus minulta, että kirjoitin yhden virkkeen sisällön aivan väärin päin. Oikea tulkinta on seuraava: 
Hallinnollisilla päätöksillä ei ole syntynyt toimivuutta. Tässä tulkinnassa olen samaa mieltä. Lisäisin vielä sen, että koko IT-päätöksenteko valtakunnan tasolla on ontunut. Kuntien, kuntayhtymien ja palvelujen tuottajien suuri autonomia on taannut sen, että yhtenäistämisyritykset ovat kilpistyneet kunkin toimijan omien etujen optimointiin. Samalla yrityksille on tarjoutunut markkinat myydä tuotteita vaikkapa pienellä variaatiolla eri toimijoille. Nyt ollaan tilanteessa, jossa meillä on satamäärin eri aikoina rakennettuja tietojärjestelmiä ja niiden yhteen toimivuus on haaste. Haaste on myös tietojärjestelmien toiminnallisuus, yksinkertaisesti vanhanaikaisuus jne. On siis tehtävä miljardi-investoinnit uudistukseen. Yksi miljardi ei taida riittää alkuunkaan (vrt. Apotti-hankkeen kustannukset). Ja tämä haaste on samalla SOTE-uudistuksen eräs suurimmista riskeistä. Sen tunnustavat ja tunnistavat kaikki osapuolet.

Viitteet
 
(1) Olli Nylander: Tietojohtaminen ja tapaus sote, Norderstadt 2017
(2) Mikko Nenosen kanssa pohdimme kesällä 2014 tätä IT-järjestelmien historiaa ja Finstarin roolia historian kulussa: ks. http://ollintuumailut.blogspot.fi/2014/07/kihveli-soikoon-terveydenhuollon.html
Päädyimme seuraavaan yhteenvetoon: Hoitotapahtuman dokumentointi on vain yksi tietojärjestelmän käyttötarkoitus. Nykyaikainen tietojärjestelmä sallii kaikki ajateltavissa olevat käyttötarkoitukset, joita ovat kliinisen hoitotyön lisäksi prosessin ohjaus kaikilla tasoilla vastaanottohuoneesta kansliapäällikön työpöydälle sekä työn laadun, tehokkuuden ja vaikuttavuuden seurantaan. Tällainen tietojärjestelmäarkkitehtuuri mahdollistaa potilaan vapaan liikkuvuuden sekä sote-alueelle toiminnan kokonaisoptimoinnin.






keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Syrjäytyminen kiellettyjen sanojen listalle?, päivitys 13.5.2017


9.5.2017_ohjelma_Tyollisyys_4.jpg
Syrjäytyminen kielletty sana! Minulla oli vapaus valita taas erinomainen seminaari työttömyysaiheesta. "Työttömyys ja yhteiskunta" - seminaarin väki oikealta vasemmalle oli sitä mieltä, että "syrjäytyminen" - termi pitää hylätä, syrjäyttää. (ks. oheinen kuva).  Lennokkuutta panelisteilla riitti myös siihen, että osan mielestä myös termi "työtön" pitää siirtää kiellettyjen sanojen joukkoon. Ollille tuli ontto olo näistä termeistä. Juuri sain julkaistua kirjani "Tietojohtaminen ja tapaus SOTE", jossa luvun 7.8. Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen yhtenä alalukuna on 7.8.2. Syrjäytyminen ja osallisuus. En nyt kuitenkaan vedä kirjaa pois markkinoilta. Pohdin ennen vappua julkaistussa kirjassani asiaa näin (suora sitaatti, viite 1):



SYRJÄYTYMINEN on työttömyyden äärimmäinen ilmiö. Syrjäytymisen äärimmäinen muoto on ajautuminen yhteiskunnan turvamekanismin ulkopuolelle. EVAn tuoreessa tutkimuksessa todistetaan, että ”79000 parhaassa työiässä olevaa miestä ei tee tai aina edes hae töitä”. [i]  ”Miesten työllisyysongelmien keskeisin selittäjä on kiihtyvä rakennemuutos. Etenkin teollisuustyö­paikkojen määrä on vähentynyt, kun toimialara­kenne on muuttunut. Työttömäksi on siirtynyt paljon suorittavaa työtä tekeviä miehiä, joilla ei ole juuri peruskoulun jälkeistä koulutusta – ainakaan sellaista, joka pitäisi heidät työmarkkinoilla.” Syrjäytyminen ja työttömyys aiheuttavat myös ongelmia perheissä, jotka voivat puolestaan ilmetä viimekädessä lastensuojelutapauksina. [ii] Ongelmat eivät ratkea pelkästään yksilötasolla, vaan tarvitaan yhteisötason toimia. OSALLISUUS on syrjäytymisen vastinpari. Raivio & Karjalainen (2013) mukaan osallisuus tarkoittaa, että
1) ihmisellä on käytössään riittävät aineelliset resurssit (HAVING: toimeentulotuki, hyvinvointi turvallisuus),
2) hän on omaa elämäänsä koskevassa päätöksenteossa toimijana (ACTING: valtaisuus, toimijuus vs. vieraantuminen, objektius) ja
3) hänellä on sosiaalisesti merkityksellisiä ja tärkeitä suhteita (BELONGING: yhteisyys, jäsenyys vs. vetäytyminen, osattomuus). Nämä osallisuuden ulottuvuudet asettuvat lähelle sosiologi Erik Allardtin (1976) jäsennystä hyvinvoinnin ulottuvuuksista.


[i] Jussi Pyykkönen, Pekka Myrskylä, Ilkka Haavisto, Heikki Hiilamo, Ulla Nord: Kadonneet työmiehet: Suomessa 79000 miestä ei tee tai edes hae töitä – mitä heille tapahtuu? EVA-analyysi 54. 16.2.2017: http://bit.ly/2pasBrc

[ii] Lastensuojeluun liittyvien huostaaottojen ja muiden interventioiden taustalta löytyvät syrjäytymiseen ja työttömyyteen liittyvät perheen ongelmat. Vuonna 2013 pohdin lastensuojelun kasvavaa ongelmaa ja sen kytköksiä muihin yhteiskunnallisiin ongelmiin (kuten syrjäytyminen, työttömyys). http://bit.ly/2okBQRJ. Alla on taulukko kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrä v. 1991 – 2015. (Jatkuva kasvu näyttää taittuvan v. 2015). http://bit.ly/2oSeXbs

Taloustieteilijät (kuten panelisti Juhana Vartiainen) ovat sitä mieltä, että heille riittää käsitteeksi "rationaalinen ihminen". Muut perustelivat syrjäytymisen syrjäyttämistä negatiivisella leimaamisella. Ehkä löytämäni käsite osallisuus, osallinen on se "oikea" käsite. Samoin työttömäksi julistamisen sijasta voitaisiin puhua erilaisista toimeentulon muodoista ja osallisuuksista. On aika monimutkaista. Jotkut haluavat puhua myös vajeesta, osallisuusvajeesta jne. Tuoreessa kansainvälisessä tutkimuksessa puhutaan sosiaalisesta eristyneisyydestä. Onko se nyt sitten kielletyn syrjäytymistermin synonyymi. Lancetin tutkimus osoittaa, että sosiaalinen eristäytyneisyys johtaa ennenaikaiseen kuolemaan. Kun osallisuuden vajeet ja toimeentulon ongelmat kroonistuvat, kasvavat samalla erilaisten sosiaalisten ongelmien ja sairauksien riskit. (2)

Työttömyys. Seminaarissa pohdittiin, mitä pitäisi tehdä ongelmalle - erityisesti osittain kielletyksi julistetulle työttömyysongelmalle. (3) Vartiainen julisti, että kapitalistisessa yhteiskunnassa on pakko hyväksyä tietty työttömyystaso. Jos työllisyys on 100%, siitä seuraa työvoimapulaa ja työntekijöille syntyy kannusteita vaatia parempaa palkkaa. Palkan korotuksista seuraa ennen pitkää ongelmia taloudelle ja näin myös vähenee tarve palkata uusia työntekijöitä sekä lisääntyy tarve heittää ulos väkeä. Kun työttömyyttä on sopivasti, se toimii uhkana ja pelotteena työssä oleville ja pitää palkat kurissa. Uuskokoomuslainen Vartiainen kehoitti kaikkia lukemaan Marxia - hän sen on parhaiten kuvannut. Tämä on sitä rationaalista taloustiedettä ja siitä seuraavaa politiikkaa. Erilaisten talousteorioiden siivittämänä päädytään myös hieman toisistaan poikkeaviin lääkkeisiin linjalla elvyttäminen, leikkaaminen.

Työvoimapoliittiset toimetkin poikkeavat toisistaan riippuen siitä, miten ylipäätänsä nähdään työnteko. Ääripäässä on näkemys, että työttömän on aina tavalla tai toisella ansaittava yhteiskunnan apu. Tai toisin päin yhteiskunnan on piiskattava työtön töihin keksimällä erilaisia piiskoja - vaikkapa edellyttämällä aktiivisia työnhakuja tietty määrä tiettynä aikana. Toisessa ääripäässä ovat erilaiset versiot kansalaispalkasta, jolloin ihminen voi olla täysin kansalaispalkan varassa, osittain tai tilapäisesti. Lempeitä työvoimapoliittisia toimia ovat erilaiset koulutukset, kuntoutukset, työpajat jne, joita voitaisiin kutsua aktiivisen työvoimapolitiikan keinoiksi. Seminaareissa saamieni tietojen perusteella ei ole jäännöksettömästi osoitettuja tutkimuksia aktiivisten työvoimapoliittisten keinojen vaikutuksesta. Joku on jopa kääntänyt nämä keinot myös pelotteiksi. Ne aktivoivat ihmistä työnhakuun, jotta noita aktiivisiin pelotteisiin ei tarvitsisi alentua. Viisasten kivi on  hakusessa, mutta sen hakeminen ja toteuttaminen edellyttää riittäviä voimavaroja.

Syrjäyttäminen. Työvoimahallinnon ja työvoimapoliittisten keinojen syrjäyttäminen on mitä ilmeisin vaara. Kukaan panelisteista ei kieltänyt tätä riskiä tulevassa maakunta-sotehallinnossa. Voitaisiinko tässä asiassa käyttää kuitenkin sanaa syrjäyttäminen. TEM:n Pekka Tiainen luetteli madonlukuja työvoimapoliittisten resurssien alasajosta viimeisinä vuosikymmeninä. Kun maakuntahallinnossa ei enää ole korvamerkittyjä työvoimarahoja, uhat resurssien alasajosta sen kun kasvavat. Toisin sanoin syrjäyttääkö terveydenhuollon resurssitarpeet mennen tullen työvoimahallinnon. Olen nähnyt vuosikymmenten aikana, miten helppoa on preferoida erikoissairaanhoitoa - erityisesti somaattista. Ja miten helppoa on unohtaa mielenterveyden, päihdehuollon, sosiaalihuollon ja jopa perusteydenhuollon tarpeet. Niin päätelmäni on, että kokonaan termiä syrjäytyminen ei pidä hukata. Ehkä voitaisiin sitä korjata termiksi syrjäyttäminen. Jotta työvoimahallinnosta vastaavat voivat kamppailla syrjäyttämistä vastaan, on heidän esitettävä ja vaadittava valtion ja maakuntien välisiin sopimuksiin työvoimahallinnon mittarit/indikaattorit. Mittaritavoitteisiin pitää sitoa tarvittavat resurssit ja menetelmät. Tietysti muuhunkin maakuntahallinnolle siirtyvään toimintaan tarvitaan vaikutettavissa olevat mittarit.

Päivitys 13.5.2017: Sosiaaliturva uudistettava, on Heikki Pursiaisen lääke. (Ajatuspaja Libera)
"Hallitus ei päätä millainen palkka työntekijällä työllistyessään on. Verojen alentaminen niin tuntuvasti, että työ kannattaisi merkittävästi paremmin on Suomessa mahdotonta. Siksi hallituksen on vaikea vaikuttaa työllistymisen hyötyihin. Hallitus voi sen sijaan vaikuttaa suoraan työttömän hyvinvointitasoon. Yksinkertaisin temppu on huonontaa työttömyysturvaa. Niin on tehtykin, ja uusiin ehdotuksiin sisältyy myös heikennyksiä. Työttömyysturvan tasolla on tutkitusti merkittäviä työllisyysvaikutuksia, vaikka kannustindenialistit muuta väittävät....Suomalaisen hyvinvointipolitiikan kiero logiikka estää leikkaamasta työttömyysturvaa. Se pakottaa hallituksen kiusaamaan työttömiä kaikkien kannalta järjettömällä tavalla. Järkevintä olisi uudistaa sosiaaliturva perusteellisesti ja vapauttaa työmarkkinat. Täytyy olla aikamoinen ihmisvihaaja, että pitää nykyistä järjestelmää parempana vaihtoehtona." http://www.libera.fi/blogi/onko-tyottomien-kiusaaminen-hallituksen-tavoite-jep/
https://m.kauppalehti.fi/uutiset/taloustieteilija-hallitus-kiusaa-tyottomia-tarkoituksella/XCTh7cRW

Viitteet

(1) Olli Nylander: Tietojohtaminen ja tapaus SOTE, Norderstadt 2017; s. 163 -171
(2) Sosiaalinen erityneisyys: Tiivistetysti erään STT:n uutisena 10.5.2017 asia esitetään näin:
Sosiaalinen eristyneisyys lähes kaksinkertaistaa ennenaikaisen kuoleman riskin, kertoo Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. THL on ollut mukana lähes puolen miljoonan ihmisen terveyttä seuranneessa epidemiologisessa tutkimuksessa, joka on julkaistu Lancet Public health -tiedelehdessä.
Myös yksinäisyyden tunne oli yhteydessä kuolemanriskiin, mutta ei yhtä voimakkaasti kuin eristyneisyys. Kohonnutta kuolemanriskiä selittivät muun muassa tupakointi, alkoholin kulutus ja masennusoireet.
http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/3505218/Sosiaalinen+eristyneisyys+lisaa+ennenaikaisen+kuoleman+riskia
THL:n peruslähde uutisena on tässä linkissä: https://www.thl.fi/fi/-/sosiaalinen-eristyneisyys-on-terveydelle-yksinaisyyden-tunnetta-vaarallisempaa
(3) Työttömyys ja yhteiskuntapolitiikka - seminaari 9.5.2017, Vapaus valita toisin - yhteisön järjestämä tapahtumasarja. Tämä oli sarjan kolmas seminaari.  http://www.vapausvalitatoisin.com/uutiset.html?88711
Olen kirjoittanut aikaisemmista sarjan seminaareista blogijutut:
- Työttömyys ja syrjäytyminen - kalliita sairauksia;  http://ollintuumailut.blogspot.fi/2017/04/tyottomyys-ja-syrjaytyminen-kalliita.html
- Aktiivinen työvoimapolitiikka ja soteuudistus nivoutuvat yhteen;  http://ollintuumailut.blogspot.fi/2017/02/aktiivinen-tyovoimapolitiikka-ja.html