maanantai 26. lokakuuta 2020

Palveluohjaava sotejärjestelmä - keskustelu Jorma Niemelän kanssa - jatko-osa kesäsarjaan hyvinvointi- ja terveyshyöty


Keskustelu dosentti Jorma Niemelän (www.doktriini.fi) kanssa liittyy kesällä 2020 toteuttamaani kesäsarjaan hyvinvointi- ja terveyshyödystä. Haastattelin aiheeseen liittyviä avainhenkilöitä sekä kävin läpi keskeisiä tietolähteitä yhteensä 9:ssä blogikirjoituksessa. Viimeinen juttu veti yhteen kokonaisuuden ja aihetta käsiteltiin myös webinaarissa 20.8.2020. https://ollintuumailut.blogspot.com/2020/08/hyotyajattelun-perustaksi-tarvitaan.html

Jorma Niemelän puheenvuoro on ansiokas tutkielma aiheesta palveluohjaus. https://dialogi.diak.fi/wp-content/uploads/sites/8/2020/09/Puheenvuoro_32_web.pdf

Pidin varsin pitkän keskustelun aiheesta Jorman kanssa. Lohdullista pitkän hyvinvointi- ja terveyshyödyn kesäsarjani kokonaisuuteen verrattuna olimme pääosin samoilla linjoilla. Lähteitä on runsaasti ja ovat ajankohtaisia sekä tuoreita. Palveluohjaus kääntyy voimakkaasti järjestelmälähtöiseksi analyysiksi, jossa oleelliset ehdotukset liittyvät ennen muuta organisaatioiden ja IT-järjestelmien ympärille. Erityistä palveluohjaajan ammattikuntaa ei Niemelä suosittele, vaan palveluohjaus on sisään leivottu koko palveluprosessiin - myös perinteisiä case management-menetelmiä myöten. Oleellista on myös tunnistaa erilaiset asiakkuussegmentit ja näin kohdistaa segmentin mukaisesti interventiotoimenpiteet. Jorma puhuu vaikuttavuudesta, joka on hänen mielestään tarkoittaa likimäärin samaa kuin hyvinvointi- ja terveyshyöty. Jorman analyysin painopiste on sosiaalihuollossa.

Palveluohjaus. Jorma selvitti minulle, mitä hän palveluohjauksella tarkoittaa. Tarvitaan koko palvelujärjestelmän kääntämistä asiakkuusnäkökulmaan. Palveluohjaus on sisään leivottu ammattihenkilöiden työteon orientaatioon ja koko järjestelmä tukee tätä orientaatiota.

Arjen pärjäämisestä ja elämänhallinnasta Jormakin puhuu samaan tapaan kuin minä. Kun elämänhallinnassa on vaikeuksia, ensimmäinen aste on turvautua omatoimipalveluihin. Kun voimavarat ovat rajalliset, tarvitaan yhteisöpalveluita. Kun tarvitaan vaativampia palveluita, joudutaan jo turvautumaan moniammatillisiin ja monitoimijapalveluihin. Verkostopalvelut ovat sitten voimavara, jossa elämänhallinta vaikeutuu entisestään ja tarvitaan sekä yhteistyö- että yhteisöpalveluita. Sosiaalihuoltolain mukaan kyseessä ovat henkilöt, joilla on erityisen tuen tarve. (oheinen kuva: http://koskeverkko.fi/wp-content/uploads/2020/10/Palveluohjaus_Niemela_JAmk_7_10_2020.pdf). Järjestelmän näkökulmasta on kysymys neljästä eri asiakkuussegmentistä. Niitä tulee tarkastella väestönäkökulmasta, jotta tunnistetaan eri segmentteihin kuuluvien mahdollisten asiakkuuksien määrä sekä yksilölliset tarpeet. Palvelujärjestelmäkin tulee suunnitella ja toteuttaa asiakkuus edellä, kun vallitseva ajatustapa on varsin yleisesti organisaatiokeskeinen. Palvelun tarvitsija ja tarjoaja kohtaavat siten, että tarjoaja voi ehdottaa erilaisia palvelupolkuja, joista sitten tarvitsija valitsee parhaiten hänen tarpeitaan vastaavan polun. Kaiken lähtökohtana on omatoimisuuden korostaminen. Palveluohjauksen osalta päädytään Niemelän mukaan alla olevaan taulukkoon: 

Kymmenen kehittämiskohdetta ruodittiin Jorman kanssa läpi ja seuraavia havaintoja löydettiin:

1.  Palveluohjausta tulee kehittää kiinteässä yhteistyössä koko järjestelmän ja tietojärjestelmien kehittämisen kanssa. Kehittämisessä tulee olla mukana integroitavien sosiaali- ja terveyspalveluiden sekä perus- ja erityistason palveluiden lisäksi myös ns. laajennettu integraatio muiden hallintokuntien, palveluntuottajien ja järjestöjen kanssa koko ekosysteemin hyödyntämiseksi. Jorman mielestä yhteistyö eri organisaatioiden ja ihmisten välillä syntyy usein jopa spontaanisti tarpeista käsin. Se on Jorman tarkoittamaa ekosysteemiajattelua. Eri osapuolilla pitää olla yhteinen visio ja intressi. Ekosysteemissä on Jorman mielestä kolme tasoa: paikallinen (isot keskukset) - seudullinen yhteistyö  – maakunnallinen yhteistyö - valtakunnallinen yhteistyö. Keskustelimme tältä kannalta soten uuden tuotantokauden ratkaisusta, joka on mahdollista saada tukemaan tällaista ajatustapaa.

2.      Palvelujärjestelmän ja sen tietojärjestelmien tulee olla itsessään ohjaavia. Koko palvelujärjestelmän kehittämisessä tarvitaan asiakas- ja potilastiedoista, toiminnanohjausjärjestelmistä ja palveluiden käytöstä kerääntyneen tiedon lisäksi palveluiden tietomallinnusta (SIM) sekä vahvaa asiakaslähtöisyyttä ja asiakasymmärrystä järjestelmän kehittämiseen. Jorma lähti liikkeelle tietomallista BIM (Building Information Model) eli rakennuksen tietomallista. (https://fi.wikipedia.org/wiki/Rakennuksen_tietomalli).  Tämä SIM viittaa BIM:n varianttiin eli palvelun (”Service”) tai IT-ohjelmiston (”Software”) tietomalliin (https://en.wikipedia.org/wiki/Information_model). Oleellista on, että tietomalli pitäisi tehdä ensin ja sitten katsoa, mitä lähdetietoa on tarjolla sekä sovittaa tietomalli ja lähdetiedot yhteen.

3.      Palvelujärjestelmän ja sen tietojärjestelmien kehittämisessä on kerättävä tietoa erilaisista, nykyisin tiedonkeruun ulkopuolelle osin jäävistä matalan kynnyksen paikoista ja löytävän työn toiminnoista, joilla on suuri merkitys asiakkuuksien synnylle ja palveluohjaukselle. Tulevaisuudessa on huolehdittava niidenkin osalta systemaattisesta tiedonkeruusta, kaikkien järjestelmien yhteensopivuudesta ja saumattomasta tiedonkulusta asiakkaan tarpeiden mukaan. Olimme samaa mieltä, että tarvitaan yksi julkisesti ylläpidetty palveluntuottajien masterrekisteri. Oli lähellä, että soteuudistuksen edellisellä tuotantokaudella tällainen olisi saatu aikaan (SOTERI). Onnetonta oli, että sekin piti kytkeä ja kätkeä 1000-sivuiseen uudistuspakettiin. Jorma nosti lisäksi esille järjestöjen matalan kynnyksen palvelut sekä niiden kokoaminen yhteen. Tuo olisi oivallinen lisä uuteen SOTERIin, jos nuo palvelut puuttuvat rekisteristä.

4.      Asiakas- ja potilastietojärjestelmien hyödyntämistä hankaloittavat lainsäädännölliset esteet on purettava siten, että monialaisen palvelutarpeen tunnistamisessa voidaan hyödyntää ja yhdistää aiempaa enemmän sekä sosiaali- että terveydenhuollon tietoja – kuitenkin eettisiä periaatteita noudattaen. Näin pitäisi tehdä, mutta varmistettava yksilön tietoturva. Asiakkaalla pitää olla oikeus myös rajoittaa omien tietojensa käyttöä.

5.      Palvelujärjestelmän, palvelupolkujen, palveluketjujen, palvelukokonaisuuksien ja palveluohjauksen kehittämisessä tulee ottaa asiakkuussegmenttien avulla pohjaksi kansalaisten erilaiset tarpeet ja mahdollisuudet. Digitaaliset palvelut ja monimuotoinen verkkoviestintä hyödyntävät merkittävää osaa väestöstä kaikissa asiakkuussegmenteissä, mutta erityisesti niiden käyttö tulee olemaan entistä laajempaa omatoimi- ja yhteistyöasiakkuuksissa. Tein yhteistyössä Mikko Nenosen kanssa asiakkuussegmentoinnin, jota yritämme soveltaa myös QMS Nordic- työssämme.  Löytyykö näille kahdelle segmentoinnille yhtymäkohtia? Kysyin Jormalta, mitä mieltä hän on tästä mallista: välitön palvelu ja hoito, jatkuva palvelu ja hoito, tilausperusteinen palvelu ja hoito. Jorman mielestä jaottelumme ei ota riittävästi huomioon omatoimisuustavoitetta. Tuo näkökulma pitäisi sisään leipoa malliimme eli miten kaikissa segmenteissä ja polun varrella pitää ottaa huomioon asiakkaan omat rajalliset voimavarat.

6.   Sosiaali- ja terveydenhuollon hajanaista ja osin sekavaa tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaa on selkiytettävä ja johdettava niin, ettei lukuisissa eri hankkeissa synny osaoptimointia ja sellaista kehittämistyötä, joka ei nivelly tulevaisuuden organisaatioon ja sen hallintoon. Yksittäisten kehittämishankkeiden tulisi niveltyä aina systeemiseen innovaatiotyöhön. Tunnistimme uhat ja edesmennyt Kaste-ohjelma oli mm. kummankin mielessä. Sisällölloinen ja rakenteellinen kehittäminen menevät meneillään olevassa sote-uudistuksessa erillisinä hankkeina. Tähän sisältyy riskejä.

7.  Palvelu- ja asiakasohjaukseen ja palvelukokonaisuuksiin liittyvää käsitteistöä tulisi selkiyttää käytännön työntekijöiden sekä sosiaali- ja hoitotieteilijöiden yhteistyönä ja laajentaa käsitteistöä järjestelmäkehitystä kuvaavaan suuntaan. Totesimme yhdessä, että yhteistyötä pitäisi systemaattisesti tehdä organisaatiotasolla, tietojärjestelmien kehittämisessä sekä asiakas tulisi ottaa aina keskiöön. Kerroin Jormalle, että käsite- ja tietomallinnusta on nyt alettu hyödyntämään tietojohtamiseen liittyvässä kehittämistyössä. Tavoitteena on ollut myös samojen käsitteiden hyödyntäminen eri hankkeissa. Mm. THL on tehnyt sosiaalihuollossakin sanastotyötä, jota hyödynnetään kentällä (https://thl.fi/documents/920442/2940835/Sosiaalialan_tiedonhallinnan_sanasto_4_0.pdf/1854a756-2662-4f47-80e3-a8b413340fce)

8.  Tekoälyn mahdollisuuksia palvelujärjestelmän, palvelupolkujen, palveluketjujen, palvelukokonaisuuksien ja palveluohjauksen kehittämiseksi tulisi käyttää huomattavasti nykyisiä suunnitelmia enemmän niin asiakaskokemuksen kuin järjestelmän loogisuuden ja toimivuuden parantamiseksi.  Olimme samoilla linjoilla. Kerroin Jormalle, että olin mukana taannoin SoteDigi oy:n Virta-hankkeen Kainuu-pilotissa, jossa hyödynnettiin koneoppimista yli 75- vuotiaiden palvelutarpeen määrittelyssä ja raskaampaan hoitoon ennakoinnissa tai riskien hallinnassa: (https://docplayer.fi/186927383-Tietojohtamisen-pilotti-sotedigi-oy-kainuun-sote-loppuraportti.html)

9.   Tietojärjestelmien tulee mahdollistaa monialaisen vaikuttavuustiedon kerääminen ja analysointi. Palveluita, palvelujärjestelmää, palveluohjausta ja työmenetelmiä tulee kehittää saadun vaikuttavuustiedon avulla.  Tämä on molempien mielestä välttämätön lähtökohta. Jorma kertoi, että on DIAK:n puitteissa ollut edistämässä vaikuttavuuden tutkimusta ja kehittämistä. Valtakunnallisesti oliis kuitenkin paljon tehtävää. Tästä olin samaa mieltä. Aihe on ollut ikuisuuskysymys, johon konkreettisten ratkaisujen löytäminen on ollut vaikeaa.

10.  Palveluohjauksen kehittämisen tulee olla koko organisaation johdon vastuulla, koska koko järjestelmän toimivuudella on inhimillisesti, toiminnallisesti ja taloudellisesti keskeinen merkitys. Kummatkin korostimme tietojohtamisen merkitystä. Muutoin muutoksen tekeminen ei ole mahdollista. Jorman termein tietojohtaminen toteuttaa periaatetta "mittarilento". Tämä on analogia lentokoneen mittaristoon, joka takaa lennon myös sumun, pilven vaikeuttaessa fyysistä näkymää. Ilman luotettavia, ajantasaisia mittareita ajetaan myös sotessa sumussa ilman näkymää tulevaisuuteen.

Sociala – yhteisen hyvän alusta. (http://www.sociala.fi/). Jorma Niemelä kertoi yhteisen hyvän alustan rakentamisesta järjestöjen tarpeisiin. Alustapalvelu - Sociala on yritys saada järjestöt aktiivisesti yhteiseen kehitystyöhön mukaan. Kysymys on Kuntien Tieran kanssa tehtävästä ”Yhteisen hyvän alustasta”, jossa järjestöjen toiminta integroidaan yhteen yhteisen kehittämisalustan avulla. Tarpeen mukaan alusta integroidaan yhteen myös palveluntuottajien asiakas- ja potilastietojärjestelmien, palvelusetelijärjestelmien, palveluntuottajahakujen sekä ehdota palvelua -herätteen kanssa. Sociala Oy kehittää digitaalista alustaa, jonka kautta monimuotoinen järjestöjen palvelutuotanto tarjotaan palveluiden käyttäjille. Socialan toimintamallissa järjestöjen uudenlaisella yhteistyöllä lisätään asiakasarvoa ja vaikuttavuutta.

  • Sociala mahdollistaa järjestöjen palvelutuotantoa vahvistavien osaajaverkostojen vaikuttavan toiminnan ja tarjoaa ratkaisuja yhteiskehittämiseen, yhteishankintoihin ja yhteistarjouksiin.
  • Yhteisen hyvän alusta -platform on digitaalinen ratkaisu järjestöjen keskinäisen yhteistyön vahvistamiseksi ja palvelutuotannon turvaamiseksi.
  • Tulevaisuudessa digitaalisuuden, verkostojen, yhteisöjen ja vuorovaikutuksen merkitys kasvaa. Digitalisaatio tukee toiminnan uudistumista ja erityisesti asiakaslähtöisten palveluiden kehittämistä.

Päivitys 26.10.2020: FB:n puolelta Kari Perttula totesi:
Kannattaa tutustua myös PAKU-hankkeeseen, mitä täällä Keski-Suomessa on vetänyt (muiden muassa) Jamk. Itse olen ollut mukana tässä 2-vuotisessa palvelupolut kuntoon hankkeessa asiakas-kehittäjänä.

PAKU-hankkeen tarkoituksena on, että ihminen löytää tarvitsemansa avun helposti ja ajoissa. Palveluohjauksessa huomioidaan elämäntilanne kokonaisuutena ja mietitään yhdessä vaihtoehtoja parhaan ratkaisun löytämiseksi. Palveluohjaus voi olla tarvittaessa linkki muihin palveluihin ja verkostoihin. Hanke toteutetaan yhteiskehittämisen menetelmin kehittäjäkumppanien: sosiaali-, terveys- ja työllisyyspalveluiden asiakkaiden, työntekijöiden, eri tahojen kokemusasiantuntijoiden, kehittäjäasiakkaiden ja järjestöjen kanssa. Palveluohjausta kehitetään 1.8.2018 - 31.12.2020 Jyväskylässä, Jämsässä, Laukaassa, Wiitaunionissa ja Äänekoskella. Hanketta rahoittaa Euroopan sosiaalirahasto (ESR) Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen (ELY) kautta.

https://www.jamk.fi/fi/Tutkimus-ja-kehitys/projektit/paku/etusivu/?fbclid=IwAR08cHyJIe4lhCGsl2FfTSSJajYUOcDO48dR0brSlYCXCEmDPGuUsRS-LV0

Päivitys 27.10.2020: Keskustelu on virinnyt FB:n eriarvoisuusryhmässä. Mukaan keskusteluun kaivattiin myös haastatteluni kohdetta Jorma Niemelää. Palaan tuloksiin, kun keskustelu pysähtyy.