Kestävyysvaje on kaikille tuttu termi politiikasta ja myös sote-uudituksesta. Kestävyysvajeella tarkoitetaan valtion tai kuntatalouden budjettialijäämää, velkaantumista, jossa siis menot ylittävät tulot. Kestävyysvajetta kuvataan joko nykytilana tai ennusteina vuoteen 2020-2030. Tämä on vaikea asia avoimessa maailmassa. Sen osoittaa oma analyysini, mutta onko sekään kestävä.
 |
| Väestöllinen huoltosuhde Suomessa vuosina 1987–2040 |
Kuluttavat ja elättävät/tuottavat luokat. Sekä työssä käyvät että ei-työssä käyvät osallistuvat hyvinvointivaltion etuuksien ja palvelujen kulutukseen. Työssä käyvät kuluttavat sosiaalietuuksia sekä sosiaalipalveluita vähemmän kuin työn ulkopuolella olevat. Terveyspalveluiden osalta tilanne ei ole aivan sama. Suurkuluttajia on myös työssäkäyvissä. Tosin suurkulutuksen todennäköisyys kasvaa ikääntymisen myötä. Työssä käyviäkin on kahdenlaisia: julkisen sektorin työntekijät ja yksityisen sektorin työntekijät. Syntyy kahtiajako "kuluttavat ja tuottavat luokat (tai elättävät luokat)". "Kuluttaviin luokkiin" voidaan laskea julkisen sektorin hallintotehtäviä tekevät virkamiehet. Laajemmin tulkittuna kuluttavia luokkia edustavat kaikki työntekijät julkisella sektorilla. Pahimmillaan puhutaankin "kuluerästä". Kuntasektorilla on silloin kyse mm. sosiaali- ja terveyspalveluista. Valtiolla on kyse myös mm. turvallisuussektorista (erityisesti puolustusvoimat), joka on suurin valtion hallinnon kuluerä. "Tuottavissa luokissakin" on yrityksiä, jotka toimivat markkinoilla ilman valtion tukia. Mutta on osa yrityksistä, jotka saavat tilapäistä tai pysyvää tukea valtiolta. Sosiaali- ja terveydenhuollossa on yritystoimintaa, jota kompensoidaan sosiaalivakuutuksen avulla tai jota kunta hankkii oman palvelutuotantonsa lisukkeeksi. Kuluttavat ja tuottavat/elättävät luokat ovat kietoutuneet monin tavoin yhteen.
 |
| VM:n virkamiesten tilannekuva Suomen taloudesta, viite2 |
Oheisessa VM:n virkamiesten tilannekuvaraportin piirroksessa kuvataan kahtiajakoa. Työttömyys sen kuin kasvaa ja bkt laskee, jolloin julkisen talouden kestävyysvaje sen kuin kasvaa. (2)
Kestävyysvaje vältetään tai hallitaan lyhyellä tähtäimellä ottamalla lisää lainaa ja näin on tehty viimeiset 8 vuotta. Kestävyysvajetta kurotaan umpeen lyhyellä tähtäimellä nostamalla verotusastetta. Näin on osittain tehty viimeiset 8 vuotta. Kestävyysvajetta kurotaan umpeen karsimalla hyvinvointiyhteiskunnan etuuksia ja palveluita. Karsintaa ei ole juuri tehty viimeiseen 8 vuoteen. Kestävyysvajetta vähennetään tehostamalla julkisen sektorin toimintaa eli tekemällä samat asiat pienemmillä voimavaroilla. Pitkällä aikavälillä kestävyysvajetta kurotaan umpeen bkt:tä kasvattamalla eli tehostamalla ja lisäämällä elättävien luokkien toiminnallisuutta, tuotantoa.
Kestävyysvaje kasvaa, kun realisoidaan hyvinvointiyhteiskunnan jatkuvasti lisääntyvät etuus- ja palvelutarpeet. Näin on tehty nyt jatkuvasti sen jälkeen, kun 1990-luvun lamasta on toivuttu. Laman seurauksien torjunnassa käytettiin hyvinvointivaltion etuuksien ja palveluiden karsintaa. Siitä seurasi monenlaisia ongelmia osalle kansalaisista kuten työttömyysasteen jatkuva pysyminen korkeammalla tasolla kuin ennen lamaa. Monesti siteeratun Wagnerin lain mukaan hyvinvoinnin kasvaessa myös tarpeemme kasvavat ja näin myös julkisen talouden osuus kansantaloudessamme kasvaa. Kasvun osittainen harha on se, että julkista taloutta suhteutetaan talouden kokonaisuuteen. Jos kansantalous kokonaisuudessaan supistuu ja julkinen talous pysyy ennallaan, niin tietysti julkisen talouden suhteellinen osuus kasvaa. Vuoden 2008 jälkeen on "elättävä talous" supistunut, mutta tämä julkinen, "kuluttava talous" on pysynyt ennallaan. Tosin myös poliittiset päätökset realisoituvat viiveellä. Kestävyysvajeen on sanottu kasvavan myös ns. Baumolin tautina. Tuottavuuden kehitys palvelualoilla ja erityisesti julkisella sektorille on "elättävää/ tuottavaa" taloutta hitaampaa. Kun tuottavassa taloudessa kilpailutilanne edistää tuottavuutta, niin kuluttavassa taloudessa tällainen kannustin puuttuu. (3)
Leikkauslistat vastaveto Wagnerin laille ja Baumolin taudille. Poliittisten puolueiden negatiivinen kilpajuoksu on, kuka uskaltaa esittää minkälaisen leikkauslistan ja haastaa Wagnerin sekä Baumolin. VM:n virkamiehet tekivät pohjat eli 4 miljardin leikkaus valtion kuluista ja 2 miljardia kuntien kuluista neljässä vuodessa. Suurimmat puolueet tulivat perässä ja tekivät kukin äänestäjien, kansalaisten kannalta lievemmät ehdotukset sekä määrällisesti että aikatautuksena.(HS:n uutissivulla 21.3.2015 kuvattu puolueiden leikkauslistat, ks. oheinen kuvio http://www.hs.fi/kotimaa/a1426835582013) . Tämän jälkeen Kokoomus nokitti vielä 22.3.15 pääministerin suulla ja otti leikkaustavoitteeksi saman kuin VM:n virkamiehet. Perusteluina tiukoille leikkauksille VM:n virkamiehet antavat vaisun kuvan Suomen talouden tulevaisuudesta: "Suomen talouden keskipitkän ajan näkymät arvioidaan myös vaisuiksi, vaikka investoinnit ovatkin elpymässä. Kotitalouksien ostovoiman kehitys on vaimeaa ja korkea työttömyys lisää kuluttajien kokemaa epävarmuutta. Viennin kasvu on jäämässä edelleen maailmankaupan kasvua heikommaksi ja siten markkinaosuuksien menettäminen jatkuu. Työmarkkinoilla pitkäaikaistyöttömien osuus on nousussa ja siten rakenteellinen työttömyys on edelleen yleistymässä. Työvoiman kysynnän ja tarjonnan välillä ilmenevät kohtaanto-ongelmat ylläpitävät pitkäaikaistyöttömyyttä." (2)Sote-uudistuksen mahdollisuudet ratkaista kehittämisvajetta. VM:n virkamiehet linjaavat soteuudistuksen välitöntä jatkoa seuraavasti:
"Jatkovalmistelun lähtökohtana on oltava väestön ikärakenteen muutoksesta aiheutuvan sotemenojen kasvupaineen hillintä. Menopaineen hillitsemiseksi on ehdottoman tärkeää, että palvelutuotantoa ohjaava sotebudjettikehys saadaan pikaisesti voimaan. Silloin osa tavoitelluista säästöistä voisi realisoitua jo ensi vaalikauden lopulla.....Sotebudjetoinnin tulee perustua laskennallisiin kriteereihin ja sen yleislinjat tulee päättää osana Julkisen talouden suunnitelmaa. Rahoituskehyksen tulee rajoittaa sotemenojen kasvu julkisen talouden kantokyvyn mukaiseksi, ohjata palvelutuotantoa tehokkaampaan suuntaan ja varmistaa laadukkaiden, oikein mitoitettujen palveluiden saatavuus koko maassa ja kaikissa väestöryhmissä yhtenäisellä tavalla."
Kuuden miljardin leikkauslistalta kuntatalouden osuus VM:n laskelmissa on 2 miljardia. Jos kuntataloudessa sotebudjetin osuus on noin 50%, niin 1 miljardi jää leikattavaksi. Leikkaus voidaan tehdä valtion tasolla sotebudjettikehyksen määrittelyllä. Sen reaalinen toteutusmahdollisuus todettiin jo toisessa VM:n työryhmässä rajalliseksi johtuen kuntien autonomiasta. (4) Myös laskennallinen sopeuttaminen tuottaa ongelmia varsinkin, kun sen perustana pidetään ns. kapitaatioperiaatetta. Nykyisessä rahoitusratkaisussa kunnat ensisijaisesti nostaisivat verotusastettaan. Toinen vaihtoehto on karsia palveluita ja kolmas vaihtoehto on tehostaa palveluita ja sitä kautta laskea kustannuksia. Neljäs vaihtoehto on Aalto-yliopiston tutkijoiden ratkaisumalli, jossa säästöt kiinnitetään nykyisin kustannustehokkaimpaan ratkaisuun. Siinäkin on ongelmana se, että kuntien palvelujen todelliseen käyttöön vaikuttavat kuntatalouden ulkopuoliset rahoituskanavat ja palvelujen käyttö. Kaikkien ratkaisumallien ongelmat kietoutuvat nykyisen monikanavaisen rahoitusmallin haasteisiin. (5)
Pitkän aikavälin soteuudistuksessa kestävyysvajetta voidaan selittää suoraan ikärakenteen muutoksella eli väestöllisen huoltosuhteen muutoksella sekä taloudellisen huoltosuhteen muutoksella. Lisäksi haasteeksi tulee työvoiman tarjonta, kun työikäisten määrä laskee. Ajankohtaiseen paikalliseen työvoimapulaan on haettu apua maahanmuutosta. Tämä on myös eräs ratkaisumalli pidemmällä aikavälillä, jos työvoimatarve pysyy tai kasvaa. Jos ennustetaan lineaarisesti sosiaali- ja terveyspalvelujen tarvetta tulevaisuudessa, niin nykyiset resurssit eivät riitä alkuunkaan. Tarvitaan siis toiminnan ja työtapojen uudistaminen. Tarvitaan varmaankin myös hyvinvointivaltion uudelleen arviointi. On siis pureuduttava sekä Wagnerin lakiin että Baumolin tautiin ja otettava niistä niskalenkki. (6) Siksi on tarpeen ravistella sekä sote-organisaatiorakenteita että rahoitusperustaa. Tarvitaan myös palvelujen toiminnallinen uudelleen järjestäminen hyödyntämällä uusia teknologioita, uusia innovaatioita ja läpitunkemalla digitalisaatio koko palvelutoimintaan. Palvelujen ytimessä ovat työvoimavaltaiset hoivapalvelut. Suurin osa kustannuksista on henkilöstökustannuksia. Leikkaaminen tarkoittaisi siis henkilöstövähennyksiä. Niin voidaanko henkilöt korvata roboteilla tai itsehoidolla tai omaishoidolla?
Digitalisaatiostako keino tuottavuuden parantamiselle. VM:n virkamiesten toimenpideohjelmassa on digitalisaatiolle oma osuutensa. Perustana on digistrategia ja käynnitetyt valtion toimenpiteet. Sote-maailmassa digitalisoituminen on edennyt terveydenhuollossa nopeammin kuin sosiaalihuollossa. Tietojärjestelmät erillisinä vähin erin erilaisiin tarkoituksiin tehtyinä ratkaisuina ovat tiensä päässä. Tietojärjestelmien uusiminen kokonaisarkkitehtuurin periaatteilla edellyttää samanaikaisesti toimintatapojen uudistamista. Uudistusprosessi vaatii investointeja, joiden takaisin maksun aika on useita vuosia. HUS-piirin toiminnan ja tietojärjestelmien uudistaminen, ns. Apotti-hanke on keskeinen esimerkki siitä, miten investoimalla voidaan saada aikaan tulevaisuudessa hyötyjä. Takaisinmaksuajaksi ennakoidaan 6-7 vuotta. (7) On otettava myös riskejä, jotta saadaan aikaan merkittävää toimintojen tehostamista. Leikkaslistoja esitellessään poliitikot tarttuivat yksi toisensa jälkeen ICT-kustannuksiin hyvänä leikkauslistalle otettavana kulueränä. Digistrategia ja leikkauslistat ovat jyrkästi ristiriidassa keskenään. Sote-uudistus tarjoaa hyvät mahdollisuudet myös uudenlaiseen ICT-strategiaan. Valmistelutöitä on tehty STM:ssä ja Kuntaliitossa. Siilot on vain saatava nurin ja eri organisaatioiden välinen yhteistyö ja yhdessä tekeminen avainasiaksi. ICT:ssä säästöjen aikaansaaminen edellyttää investointeja. Jos investoinneilla uusitaan samaan aikaan sekä ICT:tä että toimintaa, saadaan aikaan myös pidemmällä aikavälillä toimintasäästöjä. (8)
Pitkä kestävyysvajeen pohdintani osoittaa, että avoimessa taloudessa niskalenkin ottaminen on vaikeata. Sote-uudistus ei ainakaan lyhyellä aikavälillä ratkaise kestävyysvajetta. Nopealla toiminnalla voidaan purkaa hyvinvointivaltiota, joka on kuitenkin suomalaisen yhteiskunnan kilpailuvaltti. Käsiini osui kirjahyllystäni edellistä lamasta ja sen vaikutuksista tutkimusraportteja. Kannattaisi nyt vielä lukea nuo raportit läpi ja pohtia, olisiko jotain opittavaa historiasta. Tässä on sosiaalipolitiikan tutkijoille tutkimisen ja vaikuttamisen paikka. (9)
Päivitys 23.3.2015: Jouni Särkijärvi kommentoi FB:ssä 22.3.15 blogikirjoitustani seuraavasti:
| Jouni J Särkijärvi | 22. maaliskuuta 2015 22:53 |
Suuresti
epäilen, että olisi mahdollista määritellä valtion tasolla
sote-budjetin raamit. Asiakkaan tarvitsemaa hoitoa ei voi evätä sillä
perusteella, että raamissa ei ole enää tilaa.
Sote-retoriikasta voi vielä täsmentää, että Kataisen hallituksen jäsenet puhuivat systemaattisesti huoltosuhteesta tarkoittaessaan taloudellista huoltosuhdetta. Niiden muutosvauhdissa on merkittävä ero. Ja jos loogisia ollaan, työllisten määrän ei pitäisi riippua siitä, kuinka suuri työvoima on; työpaikat ovat primäärinen muuttuja, eikä niiden määrään periaatteessa vaikuta se, kuinka monta henkeä on jonottamassa työpaikkaa - kunhan jonoa on niinkin paljon kuin nyt on.
Sote-retoriikasta voi vielä täsmentää, että Kataisen hallituksen jäsenet puhuivat systemaattisesti huoltosuhteesta tarkoittaessaan taloudellista huoltosuhdetta. Niiden muutosvauhdissa on merkittävä ero. Ja jos loogisia ollaan, työllisten määrän ei pitäisi riippua siitä, kuinka suuri työvoima on; työpaikat ovat primäärinen muuttuja, eikä niiden määrään periaatteessa vaikuta se, kuinka monta henkeä on jonottamassa työpaikkaa - kunhan jonoa on niinkin paljon kuin nyt on.
Viitteet
Kaija Ruotsalainen avaa Tilastokeskuksen blogikirjoituksessa huoltosuhdetta alueelliseen suuntaan ja eteenpäin ajassa. On väestöllinen huoltosuhde, joka perustuu väestön ikäjakaumaan eri aikoina. Toinen huoltosuhde on työlliseen työvoimaan liittyvä taloudellinen huoltosuhde, jonka ennustaminen on ensin mainittua mittaria huomattavasti vaikeampaa.
Väestöllinen huoltosuhde: "Vuodesta 1987 lähtien väestöllinen huoltosuhde on pysytellyt hieman yli 50:ssä (kuvio 1). Vuonna 1987 lapsia ja vanhuksia oli 50 sataa työikäistä kohden, vuoteen 2011 mennessä huoltosuhde oli noussut 53:een. Tämä merkitsee sitä, että lapsia ja vanhuksia on noin kolmannes koko väestöstä. Etenkin vanhusväestön määrän huomattava kasvu nostaa väestöllistä huoltosuhdetta tulevaisuudessa. Vuodelta 2012 olevan uusimman väestöennusteen mukaan jo vuonna 2020 koko maan huoltosuhteen arvioidaan olevan 62,8 ja vuonna 2030 hieman yli 70. Tämä tarkoittaa, että työikäisen väestön osuus väestöstä pienenee nykyisestä noin 65 prosentista alle 60 prosentin."
Taloudellinen huoltosuhde: "Jos oletetaan, että työllisyys pysyisi vuosien 2009–2011 tasolla eli työllisten osuus 18−67-vuotiaista pysyisi koko tarkastelujakson samana aina vuoteen 2040 saakka, nousisi huoltosuhde koko maan tasolla vuoteen 2020 mennessä 147:ään nykyisestä 129,5:stä Vuonna 2030 huoltosuhde olisi jo noin 157, millä tasolla se pysyttelisi koko seuraavan vuosikymmenen."
http://www.stat.fi/tup/vl2010/art_2013-02-21_001.html
(2) VM:n virkamiesten tilannekuva Suomesta sekä toimenpide-ehdotuksia mm. soteuudistuksen jatkovauhdittamiseen.
- http://vnk.fi/documents/10184/1190126/Suomen+tilannekuva+kev%C3%A4%C3%A4ll%C3%A4+2015_f.pdf/49937e79-bd4d-42ac-8739-ac3d9bb34811
- http://vnk.fi/documents/10616/1095776/R0515-+Strategia+Suomelle.pdf/76ade217-f878-446d-be5c-6073d5c1efd3?version=1.0
- http://valtioneuvosto.fi/documents/10623/1096506/K%C3%A4rkiviestit+ja+keskeiset+johtop%C3%A4%C3%A4t%C3%B6kset/fee03c69-d451-4bbb-908e-dec684a1da67
http://valtioneuvosto.fi/documents/10623/1096506/Talouspolitiikan+l%C3%A4ht%C3%B6kohdat+2015-2019+-raportti/27db969b-8eef-4312-aaf3-e6258a2e8801
- http://valtioneuvosto.fi/documents/10623/1096506/Markus+Sovalan+esitysmateriaali/9cba471f-b9a0-4dc2-8476-c9c47f062b01
(3) Baumolin tautiWikipedian määritelmänä:
"Baumolin taudilla tarkoitetaan taloudellista ilmiötä, jossa tuottavuuden ja palkkojen kasvaessa useilla talouden aloilla palkkoja joudutaan nostamaan myös niillä aloilla, joilla tuottavuuden kasvua ei ole juuri tapahtunut. Palkannostopaine johtuu siitä, että tuottavuudeltaan heikommat alat joutuvat kilpailemaan työvoimasta muiden alojen kanssa. Ilmiön seurauksena useiden palvelualojen kustannukset kasvavat pitkällä aikavälillä inflaatiota nopeammin. Kysynnän hintajoustosta riippuen nämä palvelut joko kattavat yhä suuremman osuuden nimellisestä bruttokansantuotteesta tai hiljalleen katoavat talouden piiristä. Jälkimmäisessä tapauksessa palvelut voivat jäädä kustannusnousun myötä vain rikkaimpien saavutettaviksi tai markkinoiden ulkopuolelle harrastelijoiden puuhasteluksi."
(4) Sotebudjettikehys: VM:n julkaisussa 6/2015: "Sote-budjettikehys sosiaali- ja terveyspalvelujen kustannusten hallinnan keinona.":
"Sote-budjettikehys muodostettaisiin kuntien peruspalvelujen valtionosuusjärjestelmän laskennallisten kustannusten avulla. Kustannuksista voidaan erottaa sosiaali- ja terveyspalvelujen osuus. Sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntakohtaisten laskennallisten kustannusten yhteissumma muodostaisi koko maan sote-budjettikehyksen. Sote-alueen budjettikehys muodostettaisiin vastaavasti sen jäsenkuntien laskennallisten kustannusten summana."
http://vm.fi/artikkeli/-/asset_publisher/tyoryhma-selvittanyt-sote-budjettikehysta-keinoksi-sosiaali-ja-terveyspalvelujen-kustannusten-hallintaan?_101_INSTANCE_chtsflfeCEcQ_redirect=%2Fhaku%2F-%2Fq%2Fpekkarinen
http://vm.fi/documents/10623/456829/Sote-budjettikehys+sosiaali-+ja+terveyspalvelujen+kustannusten+hallinnan+keinona/cd6dd198-25d3-4758-9dd1-ba950d4e060d
(5) Monikanavainen rahoitus: Blogikirjoituksessani ruodin tätä rahoitusuudistuksen haastetta: http://ollintuumailut.blogspot.fi/2015/03/soten-rahoitusuudistus-monta-nakokulmaa.html
STM:n työryhmä sai selvityksen valmiiksi 26.3.2015: http://www.stm.fi/tiedotteet/tiedote/-/view/1905764#fi
(6) Jouko Salonen tekee oman arvionsa kestävyysvajeesta (tai kestävyystaseesta) ja pohtii yleisenä julkishallinnon kysymyksenä myös Wagnerin lakia ja Baumolin tautia:
https://www.linkedin.com/pulse/kest%C3%A4vyystaseen-varallisuuser%C3%A4t-1-jouko-salonen?trk=hb_ntf_MEGAPHONE_ARTICLE_POST
(7) Apottihanketta olen seurannut blogissani alkumetreiltä. Viimeisin kirjoitukseni on vuodelta 2013, mutta päivitin sitä viimeksi 22.3.2015: http://ollintuumailut.blogspot.fi/2013/12/apotin-kandidaatit-selville-5122013.html
(8) ICT- investointina, ei pelkkä kuluerä: Tartuin taannoin aiheeseen, kun valtiovaraiministeri Rinne intoutui hakemaan leikkauslistoille apua ICT-menojen leikkauksesta. Sama toistui MTV:n puoluejohtajien vaalitentissä. ks. blogikirjoitukseni ICT-säästöt pelkkää populistista politiikkaa; http://ollintuumailut.blogspot.fi/2015/01/ict-saastot-populistista-politiikkaa.html
- ei Dekaaninkaan teesit TIVIssä 16.3.2015 pohtineet ICT:tä investointina: Jyväskyläläinen akateemikko: JulkICT:ssä jopa 2 miljardin säästövara - nämä 8 kohtaa kuntoon
http://www.tivi.fi/Kaikki_uutiset/2015-03-16/Jyv%C3%A4skyl%C3%A4l%C3%A4inen-akateemikko-JulkICTss%C3%A4-jopa-2-miljardin-s%C3%A4%C3%A4st%C3%B6vara---n%C3%A4m%C3%A4-8-kohtaa-kuntoon-3217508.html
Dekaanin teesit Tivissä:
1. Valtion ja kuntien yhteinen metatietokanta
Yhteiset tietokannat edellyttävät, että tietojärjestelmät määritellään ja toteutetaan käyttämällä julkishallinnon yhteistä tietokantaa. Valtion ja kuntien yhteisellä ICT-järjestelmällä voidaan saada merkittävät säästöt ja samalla parantaa merkittävästi kansalaisten palveluita.
2. Keskitetyt palvelimet
Kunnilla ja valtiolla on satoja konesaleja ja tuhansia palvelimia. Kuntien ja valtion kannattaa keskittää pienet hajallaan olevat palvelimet isommiksi kokonaisuuksiksi. Lisäksi tietoturva paranee, energiatehokkuus lisääntyy ja kehittämis- ja ylläpitokustannukset pienenevät.
3. SOTE-IT
IT:n näkökulmasta sote-järjestelmästä tulee rakentaa valtakunnallisen ja alueellisen toimintamallin kombinaatio. Uusi valtakunnallinen sote-järjestelmä hoidetaan yhteisiltä palvelimilta Kelan toiminnan tapaan. Järjestelmään integroidaan sekä julkinen että yksityinen terveydenhuolto.
4. Digitaalinen pilvikoulu
Siirrytään pilvipalveluna toimivaan digikoulutukseen kaikilla koulutustasoilla. Suomeen luodaan ensimmäisenä maailmassa keskitetyillä IT-järjestelmillä tuetettu peruskoulu ja lukio. Toiminnanohjaus ja materiaalit hoidetaan keskitetyiltä palvelimilta kullakin koulutusasteella.
5. Nopea kuituverkko
Nopea kuituverkko koko Suomeen ja nopeaan tietoliikenneverkkoon pohjautuvat palveluprosessit sekä julkiselle että yksityiselle sektorille. Suomen tavoite 100 Mb/s, Korean tavoite 1.000 Mb/s.
6. Hankintaprosessit
Nykytilanteessa muutamat suuret, yleensä kansainväliset järjestelmätoimittajat ja konsulttitoimistot hallitsevat markkinoita. Pienten innovatiivisten toimijoiden on vaikea päästä markkinoille. Kehitysrahat ohjautuvat nykyisin yksittäisiin asiakaskohtaisiin kehittämishankkeisiin.
7. ICT kansalaistaidoksi
ICT-taidot ja tietämys ICT:n mahdollisuuksista täytyy sisältyä opetusohjelmaan kaikilla koulutusasteilla esikoulusta yliopistoihin. Lisäksi alan aikuiskoulutusta tulisi lisätä. Hyvät ICT-taidot lisäävät työn tuottavuutta merkittävästi.
8. Kehittämisohjelma
Suomessa tulisi Korean ja Singaporen tapaan päivittää kansallinen ICT-strategia.
Niin tämä dekaaninkin lista vaatii ensin investointeja, jotka sitten alkavat tuottaa kukin jollakin aikavalillä. Dekaanin ohjelmasta puuttuu investointiohjelman kustannukset ja se, milloin nuo kustannukset kuoleentuvat ja kahden miljardin euron säästöt realisoituvat.
Tivia 18.3.2015: Ari Uusikartano ottaa kantaa myös tähän ICT-investointiasiaan viestintähaasteena:
http://www.tivia.fi/tiviassa-tapahtuu/tivia-blogi/viestinnallinen-epaonnistuminen-rassaa-julkishallinnon-tietohallintoa
(9) 1990-luvun lamaa koskevia tutkimusraportteja:
- Matti Heikkilä, Hannu Uusitalo (toim.): Leikkausten hinta. Tutkimuksia sosiaaliturvan leikkauksista ja niiden vaikutuksista 1990-luvun Suomessa, Stakes, raportteja 208, 1997
- Matti Heikkilä ja Merja Rastas: Kysyntä, tarjonta ja politiikka. Laman vaikutuksia kuntien sosiaalitoimeen, Stakes Raportteja 254, 2000
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti