IT- hankkeissa voidaan onnistuakin

IT-hankkeiden epäonnistuminen on ollut keskeinen teema viime aikoina. Epäonnistumiset liittyvät yleensä projektien teknisten ratkaisujen pulmiin. Lopputulos ei tyydytä käyttäjiä. Tietojärjestelmän käytettävyys on osoittautunut ongelmaksi. Terveydenhuollossa on kiinnitetty huomiota erityisesti lääkärien kriittiseen suhtautumiseen tietojärjestelmiin. Muutaman vuoden takainen tutkimuskin osoitti kouluarvosanoin mitattuna lukua 7-. Raportoin tästä blogikirjoituksessani helmikuussa 2012 (http://ollintuumailut.blogspot.fi/2012/02/potilastietojarjestelmien.html)

IT-hankkeiden onnistuminen. Käsillä oleva Maija Vallan väitöskirja avaa uudella tapaa asiaa. "Valta painottaa, ettei teknologia yksin selitä käyttöönoton onnistumista tai epäonnistumista. Henkilökunnan pitää saada hyvä koulutus uuteen järjestelmään. Lisäksi vanhoja työtapoja pitää olla valmis muuttamaan.
– Uusi teknologia vaatii aina uusia toimintatapoja." (Viite 1: siteerattu Lääkärilehden nettiuutisesta). Maija Vallan tutkimuskohteessa sähköisen potilaskertomuksen käyttöönotto oli onnistunut hanke, kun tutkimusnäkökulmana on ns. sosiotekninen malli ja seurantajakso on usean vuoden mittainen. Väitöskirja tuo esille kaksi mielenkiintoista asiaa: 1. miten mitataan hankkeen onnistuneisuutta, 2. onnistumista ei ratkaise yksin teknologia, vaan myös ihmisten osaaminen, työympäristö ja työtehtävien muuttaminen.(2).

Valta tiivistää johtopäätöksissään onnistuneen projektin syyt neljään päätelmään:

1. tutkimuksen näkökulma - teoriavalinta: ihminen, organisaatio, teknologia, työprosessit kaikki tarkastelun kohteena samaan aikaan; Uudistuksella oli kokonaisuudessaan positiivinen vaikutus ammattilaisten työhön ja potilashoidon laatuun. Ammattilaisia olivat tässä tutkimuksessa sekä lääkärit että hoitohenkilöstö.
2. projektiin sidottiin mukaan kaikki ammattiryhmät
3. seurantatutkimus oli monivuotinen, jolloin tuli esille myös muutosten pitkäaikaisemmat vaikutukset; näin ei korostunut käyttöönottovaiheen ongelmat
4. organisaation käyttöönottoprojekti oli sinänsä onnistunut; koulutus, toiminnan muutokset, esimiesten rooli ja muutosjohtaminen.

Kannattaa vielä tiivistää Vallan omat loppupäätelmät:

1. ihminen ja inhimilliset tekijät: oppiminen, osaaminen, kokonaisuuksien hallinta, asenteet
2. organisaatiotekijät: muutosjohtajuus, käyttöönottoprojektin läpivienti yhteistyössä koko organisaation toimijoiden kesken, koko organisaation sitouttaminen
3. teknologia: teknologian ja substanssiasiantuntemuksen yhteennivominen, työasemat ja oheislaitteet riittäviä, nopeita, suorituskykyisiä ja oikein sijoiteltuja
4. työssä tapahtuvat muutokset: uudistus helpottaa työtaakkaa, vähentää päällekkäistä työtä, työtyytyväisyys kasvaa, työssä tapahtuvissa muutoksissa tasapainoisesti mukana ihmisten osaaminen, organisaation muutokset ja teknologian muutokset; muutokset voidaan havaita vasta pidemmällä aikavälillä, tarvitaan jatkuvaa arviointia.

Tutkimuksesta näki myös sen asian, että työtehtävät todella muuttuivat. Oleellinen muutos oli, että osastosihteereiltä siirtyi työtä lääkäreille ja hoitajille. Tämä tietenkin aiheutti tyytymättömyyttä, mutta toisaalta kirjaaminen nopeutui ja laatu kasvoi. Tulos on mielestäni varsin yleismaailmalllinen. Kun otetaan käyttöön sähköisiä työvälineitä, muuttuvat toimistohenkilöstön ja muun henkilöstön väliset työnjaot.

Viitteet:

(1) Käyttöönotto ratkaisee it-hankkeen onnistumisen. (Julkaistu 25.09.2013 12.3)
Sähköiset potilastietojärjestelmät ovat jatkuvan kritiikin kohteena. TtM Maija Vallan mukaan keskustelussa juututaan liiaksi pelkkään teknologiaan. Hänen väitöstutkimuksensa mukaan tietojärjestelmän toimivuuden ratkaisee usein käyttöönoton onnistuminen.
Valta tutki sähköisen potilastietojärjestelmän käyttöönottoa Varkauden kaupungin sosiaali- ja terveystoimialalla vuosina 2005–2012. Seurantatutkimuksen mukaan henkilökunnan työ nopeutui ja helpottui, hoidon laatu parani ja potilastyytyväisyys lisääntyi sähköisen potilastietojärjestelmän käyttöönoton myötä.
– Vaikutukset eivät näkyneet heti käyttöönoton jälkeen, vaan tulivat esille, kun uutta järjestelmää oli käytetty puoli vuotta. Positiiviset muutokset vahvistuivat edelleen seitsemän vuoden kuluttua.
Yksipuolista keskustelua
Valta painottaa, ettei teknologia yksin selitä käyttöönoton onnistumista tai epäonnistumista. Henkilökunnan pitää saada hyvä koulutus uuteen järjestelmään. Lisäksi vanhoja työtapoja pitää olla valmis muuttamaan.
– Uusi teknologia vaatii aina uusia toimintatapoja.
Nämä asiat onnistuivat Varkaudessa. Tutkimuksessa ei havaittu eroja tyytyväisyydessä eri ammattiryhmien välillä.
– Mukana oli kolme organisaatiota: terveyskeskus, sairaala ja perusturva. Myöskään niiden välillä ei ollut merkitseviä eroja.
Valta ei kiistä potilastietojärjestelmiin liittyviä kehittämistarpeita, mutta teknologian osuutta on hänen mukaansa korostettu liikaa. Kehittämisehdotuksia nousi esiin myös hänen tutkimuksessaan, mutta niiden vaikutus käyttäjien tyytyväisyyteen oli vähäinen.
Vallan mukaan keskustelu potilastietojärjestelmiä koskeva keskustelu on ollut tähän asti yksipuolista ja liian lääkärikeskeistä. Käyttöönottoa ei juuri ole tutkittu.
– Hyväkään järjestelmä ei toimi, jos käyttöönottoon ei kiinnitetä riittävästi huomiota. Kansainväliset tutkimukset osoittavat, että sama järjestelmä voi olla toisessa organisaatiossa menestystarina ja toisessa katastrofi.
TtM Maija Vallan väitöskirja "Sähköisen potilastietojärjestelmän sosiotekninen käyttöönotto. Seitsemän vuoden seurantatutkimus odotuksista omaksumiseen" tarkastetaan perjantaina 27.9.2013 Itä-Suomen yliopistossa.
Hertta Vierula

http://www.laakarilehti.fi/uutinen.html?opcode=show/news_id=13852/news_db=web_lehti2009/type=1/ref=rss

(2)Sähköisen potilastietojärjestelmän sosiotekninen käyttöönotto :seitsemän vuoden seurantatutkimus odotuksista omaksumiseen. Valta, Maija
Itä-Suomen yliopisto, 2013
Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta
Väitöskirja
http://epublications.uef.fi/pub/urn_isbn_978-952-61-1217-6/urn_isbn_978-952-61-1217-6.pdf
http://www.uef.fi/fi/vaitostiedotteet/-/asset_publisher/Fwk50MPXYy2q/content/27-9-sahkoisen-potilastietojarjestelman-kayttoonotto-helpotti-henkilokunnan-tyota-ja-paransi-hoidon-laatua?redirect=http%3A%2F%2Fwww.uef.fi%2Ffi%2Fvaitostiedotteet%3Fp_p_id%3D101_INSTANCE_Fwk50MPXYy2q%26p_p_lifecycle%3D0%26p_p_state%3Dnormal%26p_p_mode%3Dview%26p_p_col_id%3Dcolumn-2%26p_p_col_pos%3D1%26p_p_col_count%3D2

Moolokin valtaa vastaan ketterästi - tietojärjestelmäprojektit kohteena

Moolok. Luin oheisen kirjan, mutta en saanut selvyyttä, veikö Moolok vallan. Kyse lienee jumalaisesta mammutista, jota on vaikea hallita ja se on samalla melkoinen kustannussyöppö. Kankare ja Järvenpää ovat kokeneita IT-projektien pyörittäjiä ja haluavat varoitella, opettaa ja herätellä meitä muita kirjallaan. Kirjoittajien hampaissa ovat selvästä suuret monoliittiset, yhden toimittajan hankkeet. Ketteryys ja paloittelu on kirjoittajien yleinen vastaus. Kirja on sinänsä heidän ketterän valmistelutyön mielenkiintoinen tulos. Kirjassa on selkeästi kolme osiota: 1. kerrotaan yleisesti, miksi niin monet projektit epäonnistuvat, 2. kerrotaan esimerkkejä epäonnistuneista projekteista, antiutopia Apottihankkeen lopputuloksesta sekä pitkä tarina Sampo-projektista, 3. annetaan 12 ohjetta välttyä epäonnistumisilta. Kankare ja Järvenpää joutuvat itse omien periaatteidensa loukkuun. Heidän mielestä pitäisi ottaa mallia ja oppia onnistuneista projekteista eikä epäonnistuneista. Kuitenkin suuri osa kirjasta keskittyy noihin epäonnistuneisiin projekteihin.

15 virhettä - 12 neuvoa. Kirjassa tiivistetään 15 virhettä, jotka johtavat epäonnistumisiin projekteissa. Kirjoittajat antavat lopuksi 12 neuvoa, jotka jakaantuvat kolmeen osioon: Rethink, Rework, Orient:

• Virheet: 1. turhat hankkeet ja huonot toimintamallit, 2. projektin ainutkertaisuus, 3. ainutkertainen ja kaikessa kokematon tiimi, 4. toisten onnistumisen mekaaninen toisto, 5. vanhat opit ja ohjausrakenteet, 6. oppimiseen ei riittävästi aikaa vaan aika menee muuhun puuhasteluun, 7. suhteellisuden taju pettää, 8. tapana tehdä vaikeimman kautta, 9. oma erilaisuus harhaa, 10. asiakas ei tiedä omia tarpeitaan, 11.kuvitellaan, että asiat ovat helppoja, 12. pitkä projekti ei voi onnistua, 13. uusia asioita ei voi kuvata vanhoilla termeillä, 14. käytettävyys ja käyttökelpoisuus ei ratkea paperilla, 15. projektin laajuutta kasvatetaan jo alkumetreillä.

• Suositukset:  RETHINK: 1. ohjausryhmän rooli, 2. arvontuotto, 3. vaikuttavuus, 4. hallittavuus; REWORK: 5. ketteryys, 6. hyödynnä mallit, 7. viestintä, 8. asenne; ORIENT: 9. osallista, 10. itsearvioi, 11. kouluta, 12. voitele.

Toimintaympäristöllä on merkitystä. Epäonnistuneiden hankkeiden riviin kirjoittajat ottavat mm. sähköisen potilaskertomushankkeen (Kanta), valtion asianhallintahankkeen (Valda) ja myös tulevaisuuden utopiana HUS:n ja jäsenkuntien yhteisen Apottihankkeen. Näille kaikille hankkeille on yhteistä toimintaympäristön haasteet, joita kirjan kirjoittajat eivät nosta esille. Kantan osalta toimintaympäristö koostuu valtion ja kuntien itsenäisyydestä ja pitkästä omasta IT-historiasta. Verrattuna Viroon Suomella on jo 1970-luvulta terveydenhuollon atk-historia, jolla on edelleen vaikutusta kunnissa  sekä sosiaali- ja terveystoimessa. Myös sote-asioiden järjestämistapa poikkeaa merkittävästi. Viro aloitti Neuvostoliiton kaaduttua nollasta ilman historiaa. Valda on puolestaan ilmentymä uuden alusta valtiolla, kun VTKK.n lakkauttamisen jälkeen kaikki IT-toiminnot on vuosikausia toteutettu osana valtion virastojen omaa toimintaa. Apotti-hanke on puolestaan ilmentymä vähin erin rakennetun paikallisen - siis sairaanhoitopiirin IT-struktuurin vanhentumisesta ja toisaalta IT-toimintojen elimellisestä yhteydestä varsinaiseen toimintaan.Valtion ja kuntien osalta oleellinen osa toimintaympäristöä on myös uusi tietohallintolaki ja siitä seuraava kokonaisarkkitehtuurin edistäminen. Hankintalainsäädäntö koskee myös valtiota ja kuntia. Ja lopulta IT-toimittajamarkkinat ovat merkittävä tekijä. (1)

Innovaatioilla on riskinsä. Kirjoittajat mielestäni vähättelevät tietojärjestelmähankkeissa innovatiivisuutta. Toiminnan muutoksen ja tietojärjestelmien uusien mahdollisuuksien nivominen yhteen on haastava riskialtis juttu. Tähän riskialttiiseen maastoon lähdettiin mm. Kanta-hankkeessa, Valdassa ja Apotissa. On löydettävä viisas tasapaino riskien hallinnan ja uuden innovoinnin kesken. Tietojärjestelmähankkeiden tekeminen ei ole pelkkää projektihallinnointia, mutta tietysti myös sitä. Olen itse enemmän ketterien menetelmien puolella kuin monoliittisten sellaisten. Toisaalta ei voida yksisilmäisesti vedota jompaan kumpaan. Viron X-Road on monoliittinen kokonaisuus, mutta se antaa mahdollisuuden ketterille innovaatioille tuon pääväylän ympärillä. Suomessakin ollaan menossa tuohon X-Road kuvioon, jos VM nyt saa jalkeille aidon hankkeen (nyt määritystyövaihe meneillään, viite 3).

Moolok, lähde Wikipedia

Kesytetään Moolok. Sosiaali- ja terveydenhuollon maailmassa pitää olla määriteltynä tietyt reunaehdot, määritelmät ja luokitukset. Tässä mielessä tarvitaan jotain monoliittistä pohjaa - tiedon yhteistä valtaväylää. Se on todella ainutlaatuista työtä, jossa on omat riskinsäkin. Silti kaikesta kritiikistä huolimatta pidän oikeana ratkaisuna Kanta-hankkeen läpivientiä. Se tuo perusrakenteita, joiden varaan voidaan jatkossa rakentaa yksityiskohtaisempia paikallisia ratkaisuja - kuten vaikkapa Apottia. Kirjoittajat eivät juuri viittaa kokonaisarkkitehtuuriin, vaikka sitä nyt hehkutetaan niin julkisella kuin yksityiselläkin puolella. Kokonaisarkkitehtuuri tuo myös reunaehtoja, määritelmiä ja luokituksia - monoliittista pohjaa. Projektit eivät jää irrallisiksi vaan ne nivotaan viraston, kunnan, yrityksen laajempaan toimintamuutokseen ja projektisalkun hallintaan. Tässäkin ollaan nyt hyvällä tiellä, kunhan ei harhauduta paperitiikerin vangiksi. Kesytetään Moolok ottamalla haastava kokonaisuus hallintaan ja paloittelemalla toteutus hallittaviin osiin. "Tunne vihollisesi on hyvä ohje taistelussa - Moolok vaanii ja on viekas." (Antti Larsio omassa arviossaan, ks. viite 2). Suosittelen yllä esittämieni varausten kanssa kirjoittajien neuvoja ja Antin tapaan soisi myös neuvojen edetä IT-asiantuntijoiden ulkopuolelle - päätöksentekijöille ja substanssitahoille.  (4)


Viitteet:

(1) Hankkeet Ollin blogitarkastelussa:
-  Valdan historiaa olen käsitellyt blogikirjoituksessani jo sen kaatumisen aikaan 2012. http://ollintuumailut.blogspot.fi/2012/03/ict-strategiaa-valdan-tarina-sai.html
- Apotti-hanke on ollut arvioinnissani siitä lähtien, kun hanke esiteltiin Sirius-hankkeena Terveydenhuollon atk-päivillä 2012. http://ollintuumailut.blogspot.fi/2012/03/ict-strategiaa-valdan-tarina-sai.html
- Kanta-hankkeen VTV:n raporttiin olen ottanut kantaa blogissani 2012. http://ollintuumailut.blogspot.fi/2012/01/sosiaali-ja-terveydenhuollon-it.html
- Viron X-Road-ajattelun puolesta olen kirjoittanut aiemmin useassa blogikirjoituksessani. http://ollintuumailut.blogspot.fi/2012/08/lisaa-oppia-virosta-egovernment.html

(2) Antti Larsio kommentoi Moolok-kirjaan blogissaan tällä tavalla:
http://www.tietoviikko.fi/cio/blogit/ict_standard_forum/article928406.ece
Hän viittaa myös siihen, että ei ole yksiselitteinen asia valita yhden toimittajan mallia. Siis myös tässä mallissa voidaan turvata modulaarisuus ja avoimet rajapinnat. Myös arvon tuotto ja arvolupaus voivat olla erilaisia eri tahoille.

(3) Kansallinen palveluväylä. http://www.vm.fi/vm/fi/04_julkaisut_ja_asiakirjat/03_muut_asiakirjat/20130516Kansal/Kansallinen_palveluvaeylae_-_konsepti_tavoitteet_ja_ratkaisumalli_20130515.pdf
 

(4) VEIKÖ MOOLOK VALLAN?

VAPAUTA PROJEKTISI TUHLAAJAKULTISTA

TAPIO JÄRVENPÄÄ, ILKKA KANKARE

"Tässä kirjassa esitellään konkreettisten, julkisten ja meitä kaikkia koskevien esimerkkien kautta totaalisen absurdeja tapauksia projektimaailmasta. Tuoreet esimerkit Suomesta ravistelevat lukijaa: täysin perverssiä haaskausta, mielipuolista sekoilua, rikollista törsäämistä. Mutta arkipäivää vaikkapa julkishallinnon IT-hankkeissa."

Tilastojen lukutaito - "turistit, maanviljelijät, kaivosmiehet", päivitys 6.10.2013 /Kreikkailmiö

Kreikka on tilastomaailmassakin Euroopan ykkönen. Jussi Simpuran ja Jussi Melkaksen kirjassa otetaan esimerkiksi Kreikan valtion tilastotoimi. (viite 1, s.45, viite 1a/6.10.2013 päivitys). Tieto on valtaa ja jos se ei ole mieleistä vallanpitäjille, niin manipuloidaan tietoa sitten. Olin itse aikanaan eurooppalaisessa kehittämishankkeessa mukana, jossa pyrittiin harmosinoimaan ja tekemään vertailukelpoiseksi terveystilastoja. Mukava, rehevä (kuin Zorbas) Kreikan edustaja totesi kokouksissa, että heillä ei ole mitään ongelmia tuottaa tarvittavia tilastotietoja ja vielä vertailukelpoisesti. No koskaan en nähnyt kreikkalaista tilastoa kyseisessä hankkeessa. Hyvä niin. Vuosia myöhemmin sain 60-vuotislahjaksi hyvältä ystävältäni taulun. Tämä kreikkalainen taulu oli itse asiassa aito tilastotaulu, paperinen sellainen. Taulun luvut eivät olleet riittävän sopivia, joten niitä piti hiukan "jetsuttaa" eli muuttaa lukuarvoja sopivimmiksi. 

Simpura ja Melkas keskittyvät kirjassaan  valtiollisen tilastotoimen taustojen selvittelemiseen. Tavoitteeksi kirjoittajat asettavat tilastojen lukutaidon kehittämisen. Simpura ja Melkas keskittyvät virallisten tilastojen ympärille. Tältä kannalta kirja on monella tapaa rikas. Tosin kaikki tilastotoimen historiat ja tilastoinsituutioihin liittyvät asiat eivät kaikille ole relevanteinta tavaraa. Meitä tilastojen käyttäjiähän on kolmea tyyppiä tanskalaisen mallin mukaan  (s.132-133):

• "turistit" hakevat yksittäisiä tietoja ja ovat tilastojen satunnaiskäyttäjiä, pikakäyttäjiä eivätkä ole myöskään kovin kriittisiä sellaisia
• "maanviljelijät" käyttävät oman alansa tilastoja taajaan ja osana omaa päätöksentekoprosessiaan; tämä porukka käyttää myös pidemmälle jalostettuja indikaattoreita
• "kaivosmiehet" kaivautuvat syvälle tilastojen ytimiin, aineistoihin, luokituksiin. tilastojen laatuun, erilaisiin käyttömahdollisuuksiin sekä kriittisiin tekijöihin.

"Turistina". Tämän blogin lukijat ja myös kirjan lukijat voisivat itse testata, mihin käyttäjäluokkaan katsovat kuuluvansa. Itse kuulun eri kanteilta kaikkiin kolmeen luokkaan. Turistina katson yksittäisiä esim. mediassa julkistettuja lukuja. HS:n 15.9.13 julkaistussa artikkelissa minua viehätti toimittaja Anssi Miettisen pohdinta uudesta rahayksiköstä "bale". Hän kehitti artikkelissaan ymmärrystä suurista rahasummista aina valtion velasta yksittäiseen hankkeeseen. "Bale" = 100 miljoonaa euroa (100me). Balen suomalainen vastine on Miettisen ilmauksella "lastu", joka on lähes 100 me. Niin Real Madrid osti jalkapalloilija Gareth Balen tuolla summalla. Helsingin keskustakirjaston - lastun kustannusarvio on tuo 100me eli likimäärin 1 bale. Turistina on siis vaikea ymmärtää tilastolukujen merkitys ja laajuus. (2)

"Maanviljelijänä" olen mukana kehittämässä omassa työpaikassani tiedolla johtamisen konseptia. Minulla on sekä kehittäjän että käyttäjän/soveltajan rooli. Viralliset tilastot ovat vain yksi osa työpaikkani tietovarantokokonaisuutta.  Moni työpaikka on vielä kauempana valtion virallisista tilastoista. Siksi Simpuran ja Melkaksen kirja ei tavoita edes suuria tietojohtamisen ongelmien piirissä kamppailevia työntekijöitä. Toisaalta kirjoittajien tilastoperiaatteita on kyllä viisasta soveltaa myös työyhteisöjen omaan tiedonhallintaan. Maanvijelijänä olen surullisena katsonut lainsäädäntötyötä, joka on usein yhdistelmä poliittisia tavoitteita, kiireellistä valmistelua ja juristilähtöistä työtä. Siitä seuraa monesti ongelmia, miten valvotaan ja seurataan lain toimeenpanoa. Lakipykälien muuttaminen loogisesti seurattaviksi numeroiksi on usein vaikeaa, joskus jopa mahdotonta.

"Kaivosmiehenä" pureudun tiedon hallinnan ytimeen. Koko tuotantoprosessin pitää olla läpinäkyvän. Sen pitää olla myös laadukkaan ja ymmärrettävän. Tilastointi sisältää aina laadukkaana tapahtumana systemaattisen osion tietoa tiedosta eli metatiedon. Kaivosmiehenä lähden kirjoittajien tapaan liikkeelle tiedonkäsitteestä, jonka olen blogikirjoituksissanikin useaan kertaan lanseerannut: data - informaatio - tieto - ymmärrys - viisaus. (s. 12). Tuotantoprosessin kirjoittajat kuvaavat seuraavasti: ilmiö - määrittely käsitteiden avulla - aineiston hankkiminen - mittaus - aineiston pohjalta tehdyt yleistykset - tulosten kuvaaminen tilastoina - tilaston käyttö. (s.13). Kaivosmiehenä näen tuotantoprosessissa aina ongelmia ja virheen mahdollisuuksia. Tässä pätee sama asia kuin potilaiden hoidossa - inhimillisiltä virheiltä/ erehdyksiltä on lähes mahdotonta välttyä.

"Turisti" virheiden kimpussa. "Turistilla" on suuri mahdollisuus tehdä täysin harhaan johtavia päätelmiä tilastoista. Media voi auttaa turistia tai johtaa harhaan. Netistä löytyy tilastotietoa. Viralllisessa tilastoinnissa on hyvää se, että pyritään avoimeen, puolueettomaan ja laadukkaaseen tilastointiin. Politiikka voi tietysti sotkea senkin - hyvä esimerkki on Kreikka. Simpura ja Melkas eivät käsittele tarpeeksi netissä olevia tilastoja ja niiden haasteita. Tilastojen lukeminen edellyttää jatkuvasti metatietojen tiedostamista. Itse asiassa tuo tiedonkäsitys on hierarkkinen: data -metadata - informaatio - metainformaatio... jne. Toinen ongelma on, miten monista tietolähteistä yhdistetty indikaattori, mittari voidaan ymmärtää. Voidaan jopa tehdä vastakkainen päätelmä: mitä yksinkertaisempi on lukuarvo, sitä helpompi on ymmärtää sen sisältö. Ihan hienoa on todeta, että Suomi on edelleen onnellisuuden kärkimaita, mutta miten sitä on mitattu ja miten tuohon onnellisuuteen voidaan vaikuttaa? (4) .Kolmas ongelma on antaa "turistille" mahdollisuus itse kaivaa tilastotietoja "tilastokuutiosta". Pahimmillaan tässä käy savolaisittain eli vastuu on kuulijalla eli lukijalla. Tilastoturisti voi klikata valinnan, jonka lopputulosta ei juuri kukaan taho ole ennalta selvittänyt. Neljäs virhe voi olla tilastoharha, joita kirjoittajat eivät suoraan käsittele. Taustalla on usein ennakkokäsitys, joka ohjaa myös tulkitsemaan tilastoja ennakkokäsityksiä vahvistaen. (5)

"Maanviljelijä virheiden kimpussa". Maanviljelijällä voi olla tosi vaikea ongelma löytää mielestään luotettavaa tilastotietoa. Hyvä esimerkki on kesän 2013 aikana käyty keskustelu alkoholin maahantuonnista ja sen laajuudesta. Tässä keskustelussahan on useita omaan laariinsa viljeleviä maanviljelijöitä: poliitikot omine taustalobbareineen, alkoholikysymysten tutkijat, asiantuntijat, virkamiehet, juomateollisuus ja kansalaiset. Kun maahantuonnista ei ole kyetty rakentamaan kaikkia osapuolia tyydyttävää tilastointitapaa (nyt TSN-Gallupilta hankittu gallup-tieto), asetetaan jo koko tilastointi ja siitä tehtävät päätelmät kyseenalaisiksi.( http://www.thl.fi/fi_FI/web/fi/uutinen?id=34211) Toinen maanviljelijäesimerkki on vanhustenhuolto ja siinä tämä lakivalmistelun prosenttikeskustelu - 0,5 henkeä per hoidettava. Kun poliitikot keskustelivat, pitääkö normi asettaa ja onko tuo 0,5 sopiva, niin ammattilaiset, tutkijat, virkamiehet keskustelivat normin sisällöstä. Asia on edelleen kuuma, koska nyt vasta selvitetään kattavasti tilannetta koko maassa. Alan keskeiset asiantuntijat ovat pohtineet asiaa tuoreessa Premissi-lehdessä (4/2013, ks. viite 3).

"Kaivosmiehet virheiden kimpussa".  Olin taannoin hoitotakuulainsäädäntöä tehtäessä ja täytäntoään pantaessa kaivosmiehen roolissa. Ideamme oli rakentaa sairaaloiden ja terveyskeskusten perustietojärjestelmien pohjalta kansallinen tilastojärjestelmä hoitotakuun valvonnalle ja seurannalle. Idea oli, että sama tieto pelkistetymmässä muodossa siirtyisi kansalliselle tasolle. Näin seuranta olisi ollut jatkuvaa, läpinäkyvää ja kattavaa. Emme tässä täysin onnistuneet johtuen tiedonhallintaprosessien vaikeuksista. Yhteismitallisuus, järjestelmien kirjo, kirjaamiskäytännöt jne. olivat suuri virheiden lähde. Jonkinlainen järjestelmä on tämän jälkeen saatu aikaan, mutta esim. perusterveydenhuolto ontuu vielä.(6)

Suosittelen Jussien kirjaa. Toivoisin, että tuplajussi laajentaisi kirjan sisältöä yleensä tiedonhallintaan ja tilastointiin kansallisen virallisen tilastotoimen ulkopuolelle. Samoin suosittelen, että jatkossa 2xJussi käsittelisi myös BI-tuotteiden avaamaa tilastomaailmaa mahdollisine virheineen ja ongelmineen. Aiheesta on myös tulossa yleisötilaisuus 17.9.13, johon on vapaa pääsy ja Jussit esiintymässä.  http://www.stat.fi/ajk/tapahtumia/2013-09-17_tilastot_kayttoon_ja_tutuiksi_kaisatalo.html

Viitteet:

(1-a) Päivitys 6.102013: Tilastokeskuksen entinen pääjohtaja Heli Jeskanen-Sundtröm kuuuluu kansainväliseen arviointityöryhmään koskein Kreikan tilastotointa. Uudistuksia on tehty ja tilastointi on saatettu kansainvälisten laatunormien puitteisiin. Jeskanen-Sundström kuitenkin kirjoittaa, että paine siirtyä poliittisesti manipuloituun aikaisempaan tilastomaailmaan on suuri.
http://www.hs.fi/paakirjoitukset/Kreikan+poliitikot+yritt%C3%A4v%C3%A4t+yh%C3%A4+manipuloida+tilastoja/a1380946132857

(1) Tilastot käyttöön! on kansalaisjohdatus tilastojen maailmaan. Matemaattisten
kaavojen tarkan esittelyn sijaan teoksessa korostetaan tilastojen lukemisen taitoa.
Sen tärkeä osa on kyky arvioida kriittisesti, kuinka tilastot vaikuttavat yhteisöllisessä elämässä: tilastojen maailma on ihmisen tekoa ja sellaisenaan myös vallan käytön kenttä.
Tilastojen merkitystä voi arvioida kysymällä, millainen maailma olisi, jos meillä ei olisi sitä kuvaavia tilastoja. Mitä luulisimme tietävämme ja mitä tietäisimme vain luulevamme esimerkiksi väestönmuutoksista, maailmankaupasta tai ympäristökysymyksistä? Mihin perustuisivat esimerkiksi kansantalouteen tai terveydenhoitoon liittyvät poliittiset päätökset?
Maailma tuottaa tilastot, tilastot muokkaavat maailmaa, mutta tilastot eivät ole koko maailma. Taitava tilastojen lukija ymmärtää tämän.
Teoksen kirjoittajat VTT Jussi Simpura ja YTL Jussi Melkas ovat opettaneet tilastojen kriittistä lukemista vuosikausia. Kirjassaan konkarit ovat koonneet kokemuksistaan tiiviin kokonaisuuden opiskelijoiden, asiantuntijoiden ja muiden tilastoista kiinnostuneiden käyttöön.
Harjoitukset
» Teoksen harjoituskokooma (PDF)
Sisällys
1.    Tilastojen yhteiskunta ja tilastojen lukemisen taito
2.    Miksi tilastoidaan?
3.    Ketkä tilastoja tuottavat?
4.    Mitä tilastoidaan?
5.    Miten tilastoidaan?
6.    Mistä tilastoja saa?
7.    Miten tilastoja käytetään?
8.    Miten tilastoja arvioidaan ja kehitetään?
9.    Tilastojen tulevaisuus
Liite 1: Käsitteitä
Liite 2: Tilastonkäyttäjän tilasto-osaamisen perusasiat
Tilastot käyttöön – epilogi"

(2) " Uusi rahayksikkö on bale. Real Madrid maksoi 100 miljoonaa euroa pelaaja Gareth Balesta. Samalla hinnalla rakentaisi Helsingin keskustakirjaston tai ostaisi kolme Hartwall-areenaa" (Anssi Miettinen, Helsingin Sanomat, 15.9.2013)

(3) Päivi Voutilainen, Harriet Finne-Soveri, Anja Noro, Matti Mäkelä: Iäkkäiden palveluyksikköjen henkilöstömitoitukset, Premissi 4/2013, ss. 33-37

(4)  http://ollintuumailut.blogspot.fi/2012/04/suomi-lahes-onnellisin-maa-vai-onko.html )  Suomi on onnellisuusvertailun seitsemäs vuoden 2013 tilaston mukaan. Aikaisemmin raportoidessani Suomi taisi olla muutaman pykälän korkeammalla. Pohjoismaat ovat kaikki kärjessä - nyt viimeisessä mittauksessa Tanska. http://unsdsn.org/files/2013/09/WorldHappinessReport2013_online.pdf
http://unsdsn.org/files/2013/09/WorldHappinessReport2013_online.pdf

(5) Tilastoharhasta olen kertonut aikaisemmissa blogikirjoituksissani. Eräs harha koskee ikäihmisiä, vanhuksia. http://ollintuumailut.blogspot.fi/2012/05/ikaihmiset-tilastoharhan-uhreja.html

(6) ks.esim. blogikirjoitustani "Olli jonoon" http://ollintuumailut.blogspot.fi/2012_01_01_archive.html

Saako hyvää halvalla - tietojärjestelmien hankinnan pulma

Saako hyvää halvalla, on konstikas juttu tietojärjestelmähankinnoissa. Olin mukana 5.9.2013 Työterveyslaitoksen ja Aalto-yliopiston Flow-IT-hankkeen työryhmätyössä. Olen tästä hankkeesta raportoinut aikaisemminkin, kun olin avausseminaarissa. Hanke soisi saada enemmänkin huomiota osakseen. Monitieteisessä projektissa pureudutaan julkisen hankintatoimen ytimeen. Jätän mainitsematta puheenvuorojen pitäjät, koska minulla ei ole käsillä varsinaista materiaalia eikä lupaa julkistaa sitä. http://www.ttl.fi/fi/tutkimus/hankkeet/flowit/sivut/default.aspx

Ongelmana on, miten yhdistetään hinta ja laatu. Julkisessa hankinnassa hinnan ja laadun suhde vaihtelee siten, että hinnan osuus lienee 30-50%. Kuitenkin kritiikkiä tulee jatkuvasti siitä, että loppupeleissä vain hinta vaikuttaa hankintaan. Viimeksi tästä purkautui Tietoviikon sivuilla Fujitsu oyj:n toimitusjohtaja Yrjänä Ahto. Hänen mielestään loppupeleissä vain hinta ratkaisee: http://www.tietoviikko.fi/kaikki_uutiset/julkiset+ithankinnat+tympivat+quotei+ole+mitaan+tekemista+todellisen+kaupanteon+kanssaquot/a924243
"Ahto jatkaa myös hankintalakikritiikkiään:
”Höhlää hommaa, jossa kauppaa tehdään Excelin optimoinnilla. Toiminnalla ei ole mitään tekemistä todellisen kaupanteon kanssa”, Ahto väittää.
Hänen mukaansa tyypillisessä tarjouskilpailussa laatu- ja hankintakriteereillä on yhtä suuret painoarvot. Lähes kaikki tarjoajat saavat laadusta täydet pisteet, joten hinta ratkaisee voittajan.
”Mutta ei voi olla niin, että kaikki palvelut olisivat tasalaatuisia”, Ahto muistuttaa" 

Jo lukiessani Ahton vuodatusta saatoin omiin kokemuksiini vedoten olla eri mieltä. Hinta ei aina ratkaise voittajaa. Tätä vahvisti erään suuren julkisen yhteisön edustajan alustus seminaarissa. Alustus perustui noin  100:n hankkeen  läpikäyntiin pienenä tilastollisena analyysinä. Analyysin tulos oli, että mitään yhteyttä ei löydy hinnan ja laadun välillä. Siis projekti voi olla halpa ja laadukas tai päin vastoin. Samoin pohdittiin sitä, mikä olisi optimaalinen suhde hinnan ja laadun välillä. Seminaarilaiset eivät päätyneet mihinkään optimiratkaisuun. Ääripäässä on, että laatukriteereillä ei ole merkitystä. Tässä äärinäkemyksessä kaikki tarjoajat kykenevät tarjoamaan saman laadun. Siis vastaavat kaikkiin laatukriteereihin kyllä. (Ahton näkemys myös). Toisessa ääripäässä oli näkemys, jonka mukaan kaikilta tarjokkailta vaaditaan tietty minimilaatu.

Laatua voidaan selvittää toki monin tavoin. Voidaan selvittää projektien asiantuntijoiden osaamista, voidaan selvittää järjestelmän käytettävyyttä asiakaskyselyin, voidaan selvittää toimittajan referenssejä, voidaan selvittää projektin toteutuksen laatua tai lopputuloksen laatua. Demon avulla voidaan myös jossain tapauksissa selvittää laatua. Kaikessa laatuarvioinnissa on kuitenkin jatkuvasti kyse inhimillisistä arvioista. Ennen projektin aloitusta pyritään selvittämään laatua ja vaatimusmäärittelyssä asettamaan laatukriteerejä, mutta miten niihin päästään, on koko projektin haaste. Pahimmillaan projekti ei koskaan valmistu tai se keskeytetään epäonnistuneena. (vrt.Valdan tarina). Tai sitten projektin tavoitteet joudutaan toteuttamaan monin lisätöin, jolloin kustannukset karkaavat käsistä. Projekti voidaan toteuttaa monenlaisin tavoin kiinteähintaisista kokonaistoimituksista tuntitöinä tehtäviin paloiteltuihin projekteihin. Näissä eri tavoissa on myös mahdollisuutensa mennä pieleen. Laatu voi olla myös sitä, että pyritään yhdessä toimittajan kanssa mahdollisimman innovatiiviseen lopputulokseen. Toisaalta voidaan myös vetoamalla työmääriin, kustannuksiin, vaatimusmäärittelyihin ja sopimuksiin tehdä vähemmän innovatiivisia ratkaisuja. Kyse on tilaajan ja tuottajan välisestä yhteistyöstä ja luottamuksesta. Kyse on myös liiketoiminnasta, jossa tuottajan on saatava aikaan voittoa.

Woodward 1997: elinkaaren kustannukset

Hintaa on myös pohdittu monelta kannalta. Nykyinen EU-hankintadirektiivi ei anna mahdollisuutta laskea hintaa ns. elinkaariajattelulla. Saamani tiedon perusteella tuleva hankintadirektiivi puolestaan tulee tätä asiaa korostamaan monin tavoin (direktiiviesityksessä 52 viittausta elinkaariajatteluun). Niin tässä ajattelussa mennään laajaan kuvaan hankinnasta. Taustana on elinkaarimalli, jossa viitattiin ekonomistien kehittämään Ollin termein kolmikyttyräiseen malliin. (http://zoomin.idt.mdh.se/course/kpp202/HT2010/Le7ASn100923/Woodward%201997.pdf ) Woodwardin mallissa ensimmäinen kyttyrä järjestelmän rakentamisen kyttyrä, toinen hiukan suurempi ja ajallisesti pidempi kyttyrä on käyttöönotto ja kolmas pisin ja suurimmat kustannukset kattava kyttyrä on käyttökustannukset. (ks.oheinen kuva).  Esim. Apotti-hanketta ja sen edeltävää nykyjärjestelmää koskevissa keskusteluissa on viitattu elinkaareen. Nykyjärjestelmä on elinkaarensa päässä.

"Kokonaisratkaisu" on kattava termi, jolla yritetään ratkaista toimintojen muutosten ja tietojärjestelmien yhteisvaikutus eli uusi innovatiivinen tulevaisuus. Kokonaisratkaisu on myös termi, jolla yritetään yhdistää hinta ja laatu. Ehkä kokonaisratkaisu voidaan ymmärtää myös elinkaarimallilla toteutetuksi pidemmän aikavälin kokonaisuudeksi. Kokonaisratkaisu voidaan ymmärtää myös kokonaisarkkitehtuurin termein: toiminta- tieto - tietojärjestelmä - teknologia toisiinsa kytketty kokonaisuus. Kokonaisratkaisu on monella tapaa vaarallinen termi. Tarjoajat voivat ymmärtää asian kovin eri tavoin. Voidaan myös ajatella, että kyse on yhdestä monoliittisesta yhden toimittajan suljetusta järjestelmästä. Apottihanke on nyt hyvä testipenkki siitä, mitä kokonaisratkaisu voi olla ja miten onnistutaan hankintamenettelyssä. (ks. edellinen blogikirjoitukseni asiasta: http://ollintuumailut.blogspot.fi/2013/08/apotti-kilpailutukseen-seuranta-jatkuu.ht ).

Hankintamenettelyä pitää muuttaa ja kehittää - se on selvä. Syyt eivät ole tilaajassa tai tarjoajassa vaan siinä välissä sekä hankintamenettelyissä. Hankintalaki ja siihen liittyvä erilaiset uhat ovat keskeinen hankintaa vaikeuttava asia. Flow-IT - hankkeen tulokset pitää myllyttää ensin tilaajien ja tarjoajien yhteisissä neuvotteluissa. Sitten pitää tietysti lähteä uusimaan hankintakäytäntöjä - mielellään puuttumalla myös hankintalakiin. Jos tuleva EU-hankintadirektiivi tuo positiivista muutosta, niin siitä vaan. Epäilen kuitenkin sitä, että jäisimme odottamaan tuota direktiivi -messiasta. .HS:n 7.9.13 taoussivun HS-analyysissä (Karoliina Liimatainen) nostettiin esiille IT-järjestelmien tilaamisessa neljä pulmaa: 1. tilaajan ja toimittajan välinen kommunikaatio, 2. ostajan riittämätön valmistautuminen hankkeeseen, 3. suuria hankkeita ei pilkota osiin, 4. riippuvaisuus tilaajan ja tuottajan välillä.