Miksi ihmeessä omalääkärimalli ei tahdo nousta lentoon?

Omalääkäri ja potilas aktiivisessa vuorovaikutuksessa

Omalääkärillä tarkoitan juuri minun omaa lääkäriä, jonka puoleen voin kääntyä, kun koen jokapäiväisessä pärjäämisessäni terveysongelmia. Jotkut käyttävät myös nimitystä: "perhelääkäri" tai "lähilääkäri". Hyviä nimikkeitä molemmat. Tiedän kokemuksestani, että ongelmat voivat olla kovin epämääräisiä ja niiden ratkaisemiseen voisi olla myös omahoitajalla sanottavaa. Keskeistä on luottamuksellinen vuorovaikutus. Ja keskeistä on myös yhdenvertaisuus. Siis meillä kaikilla pitää olla samat mahdollisuudet turvautua omalääkäriin, omahoitajaan ja tarvittaessa myös laajemmin muihin ammattihenkilöihin. Kaikessa avun saannissa on tarkoitus vaikuttaa pärjäämiseeni elämässä yleensä ja elinkaareni eri vaiheissa. Omalääkäri on myös minun ajatuksissani se keskeinen linkki hoidon jatkuvuudessa - jatkohoitoon saattamisessa. Itse asiassa pitäisi olla portinvartijan roolissa lähetteiden tekijänä. Lääkärilehden pääkirjoituksessa Päivi Korhonen perustelee, mitä kaikkea hyvää seuraa omalääkäritoiminnasta potilaalle. (1) Näitä ovat mm.  

• Britanniassa on mitattu oman yleislääkärin tuottavuutta. Omalääkärin vastaanoton jälkeen aikaväli potilaan seuraavaan käyntiin oli pidempi kuin satunnaisen lääkärin vastaanoton jälkeen: ero oli keskimäärin 18 % ja ikääntyneillä 21 %
• Omalääkärillä jäi enemmän aikaa muille potilaille. Hänellä on kannustin hoitaa potilaansa huolellisesti ja useita asioita yhdellä vastaanotolla, sillä oma työkuorma kevenee, kun uusintakäyntien tarve vähenee. 
• Omalääkäriltä kuluu vain vähän aikaa esitietojen keräämiseen, ja hän voi havaita muutokset potilaansa terveydentilassa sekä toimia oikea-aikaisesti. Näitä etuja ei ole satunnaisella lääkärillä.
• Aika ja valpas seuranta ovat yleislääketieteessä voimakas diagnostinen testi sille, mikä oire vaatii lääketieteen puuttumista peliin.
• Potilaan ja heistä huolehtivien aika on myös kallista. Puhutaan häiriökysynnästä, vaikka eihän potilas häiriköi vaan järjestelmä, joka ei päästä häntä lääkäriin.
• Potilas tarvitsee aikaa sopeutua sairauteen ja sitoutua hoitoon. Hänen tulee voida luottaa siihen, että lääkäri on pätevä ja ajattelee hänen parastaan.
• Hyvä lääkäri antaa potilaan ongelmaan selityksen, joka käy järkeen ja on potilaan elämässä hyväksyttävä.

Omalääkärimallia kokeiltiin ja tutkittiin Suomessa jo vuoisina 1985-1993. (2) Innokkaimmat mallin puolustajat syyttivät poliitikkoja, että mallia ei siirretty käytäntöön. STM:n tutkimus piti kokeilua onnistuneena. Malli on todellisuutta monissa Euroopan maassa, mutta soten organisointi ja kannusteet ovat toisenlaisia verrattuna Suomeen. Marinin hallitus teetti selvityksen nimeltä omalääkärimalli 2.0. (3) Tuo luku viittaa aikaisempaan 80-luvun kokeiluun (1.0). 2.0-versiossa korostettiin hoidon jatkuvuutta ja myös tunnistettiin tarve nähdä palvelu laajemmin kuin pelkkänä omalääkäritoimintana. Lääkäriliitto on tehnyt linjauksen 29.4.2024 otsikolla "Perusterveydenhuollon hoidon jatkuvuus ja saatavuus -työryhmän linjaukset - omalääkärimalli toteutettava NYT". (4). Linjaus jakaantuu lähiajan tavoitteisiin 2025 ja pitkän ajan tavoitteisiin 2030.

• Vuoden 2025 tavoitteet: Potilas-lääkärisuhteen jatkuvuutta parannetaan terveysasemilla nimeämällä kullekin alueen asukkaalle omalääkäri ja omahoitaja vakituisesta henkilökunnasta.Asetetaan kansalliseksi ja hyvinvointialuetason tavoitteeksi hoidon jatkuvuutta kuvaavan COC (Continuity of Care eli hoidon jatkuvuus) -indeksin nosto nykyisestä 0.30 tasosta 0.50 tasolle. (5)
  
• Vuoden 2030 tavoitteet: Vuoteen 2030 mennessä jokaiselle suomalaiselle taataan omalääkäri, johon saa helposti yhteyden ja jonka vastaanotolle tarvittaessa pääsee kahdessa viikossa.Omalääkärin väestön tulee olla kooltaan hallittava, korkeintaan 1200 asukasta, huomioiden väestön ikärakenne ja sairastavuus. Potilaalla tulee olla oikeus vaihtaa hänelle nimetty omalääkäri. Hyödynnetään kaikkia terveyspalvelujen perustasolla toimivia lääkäreitä omalääkäriratkaisussa. Omalääkäri voi olla virkasuhteinen, palveluntuottajaan työsuhteessa tai ammatinharjoittaja.
  

Lääkäriliiton periaatteet ovat kannatettavia. Toisaalta väitän, että malli on karannut käsistä monista kansalaisesta riippumattomasta syystä. Huoleni on, että jälleen ollaan ratkaisemassa ongelmaa organisaatiokeskeisesti eikä asiakas/potilas-keskeisesti. Avaan huoltani muutamilla huomioilla.

Omalääkärimallin huolia:

• Omalääkärimalliin halutaan myös liittää ammatinharjoittajamalli. Tämä vaatii lainsäädännön muutoksia sekä kustannus-hyödyn ratkaisemista.  (6) Mallin avulla uskotaan voitavan tuoda lisää lääkäreitä perusterveydenhuollon toimintoihin. 
• Omalääkärimallista puhutaan vain yleisesti, ei siitä, mihin eri ongelmiin, asiakasryhmiin, ikäryhmiin tuo malli sopisi parhaiten. Heti on todettava, että Siun soten kokeilusta tehdyissä tutkimuksissa on osoitettu, että ikääntyneiden ongelmiin omalääkärimalli toisi apua ja myös säästöjä. (7) 
• Vähemmän on keskusteltu siitä, minkälaisilla kannusteilla, palkkioilla omalääkärit voisivat työtänsä tehdä. Vielä vähemmän on tätä Siun soten tapausta lukuunottamatta tehty arvioita, miten omalääkärimallilla saataisiin aikaan terveyshyötyjä tai laajemmin hyvinvointi- ja terveyshyötyjä. Suoritekeskeinen ja jopa aikaan rajoitettu suoritekeskeisyys on kaukana terveyshyödystä. Miten suhtaudutaan sellaisiin lääkärikäynteihin, joista ei seuraa tunnistettavasti mitään terveyshyötyjä. Tällaisia käyntejä tulkinnasta riippuen on nykyään jopa kolmannes.
  
• Omalääkärimalli tuodaan yleensä sotejärjestelmään ilman selkeätä yhteyttä järjestelmän kokonaisuuteen. Pohdin tätä kysymystä jo helmikuussa 2012 julkaistussa kirjoituksessani. Päädyin silloin "väestövastuullisen palvelujen tuotantojärjestelmän " ehdotukseen kolmoportaisesti: 1-porras: sosiaali- ja terveysasema - siellä moniammattillinen tiimi ja omalääkäri, 2-porras: peruspalvelukeskus (eli sote-palvelukeskus) kattaen perusterveydenhuollon ja sosiaalihuollon, 3-porras: erikoissairaanhoito -sairaala. (8) Tuolloin kannatin ja esitin, että työterveydenhuolto olisi osa sosiaali- ja terveysasemaa. Osin tällaista tarkoittanee lääkäriliiton mallissa maininta "Hyödynnetään kaikkia terveyspalvelujen perustasolla toimivia lääkäreitä omalääkäriratkaisussa".
• Nyt omalääkärimallissa ei oteta kantaa työterveydenhuollon lääkäripalveluihin. Työterveyshuollon ytimessä on ollut ja edelleenkin saada työntekijä nopeasti palaamaan työhön sekä viivästyttää eläkkeelle siirtymistä. Voikin kysyä: Onko omalääkärimalli itse asiassa suunnattu vain lapsiin ja nuoriin, eläkeläisiin ja muihin työelämän ulkopuolella oleville väestöryhmille? Kuitenkin nämä työterveydenhuollon hyvät periaatteet voisivat koskea soveltuvin osin koko väestöä muunneltuna pikaiselle paluulle itsenäiseen pärjäämiseen sekä laajemmin elinajan odotteen nousuun. Avoimeksi jää myös omalääkärimallin suhde yksityislääkäritoimintaan. Entä jatkuuko edelleen lähetteiden tekeminen niin työterveydenhuollosta kuin yksityisestä terveydenhuollosta. Onhan maita, joissa omalääkäri on samalla portinvartijan roolissa eli kaikki lähetteet ovat viime kädessä tai ainoastaan omalääkärin tekemiä. 
  
• Hoidon jatkuvuutta korostetaan myös omalääkärimallin etuina. Tämä on sisäänleivottu vuoden 2022 selvitykseen.  Ehkä portinvartijamallissa tällainen etu voitaisiin saavuttaa, mutta liimaamalla omalääkärimalli osaksi nykyjärjestelmää etuja ei kattavasti saavuteta. Myös lääkäriliiton mallissa nostetaan hoidon jatkuvuus esille mittarissa COC eli Continuity of Care - indeksi eli hoidon jatkuvuuden indeksi. Se on myös tietolähteenä Sotkanetissä (ks. viite 5).
  
• On vielä eräs asia, joka on mielestäni dramaattinen. Se liittyy kolmeen kokonaisuuteen: 1. lääkäripulaan, 2. lääkärien hakeutumiseen ensisijaisesti muualle kuin perusterveydenhuoltoon, 3. lääkärien ammattipätevyyden rajallisuuteen suhteessa omalääkärinä toimimiseen. Olen ymmärtänyt, että lääkäreitä kiinnostaa enemmän erikoistuminen sairaalalääkäriksi kuin perusterveydenhuoltoon. Ainakin tuo reitti on houkuttelevampi. Perusterveydenhuolto ei ole samalla tapaa palkitsevaa kuin sairaalalääkärin erikoistuminen johonkin tarkkaan määriteltyyn erikoisalaan. Lääkärien nykyisessä hierarkiassa ja koulutusjärjestelmässä lääkäri, joka ei ole erikoistunut jollekin sairaalaerikoisalalle, arvioidaan soveliaaksi tekemään kaikkein vaativinta lääkärintyötä, eli perusterveydenhuollon omalääkärin työtä. Asian pitäisi mennä niin päin, että se, joka ei kykene erikoistumaan omalääkäriksi, joutuisi sitten hakeutumaan jollekin sairaalaerikoisalalle, jossa ei olisi tarpeen hallita niin laajoja ja monimutkaisia kokonaisuuksia.

Omalääkärimallin sijasta haluaisin puhua omalääkäri-omahoitajamallista sekä siihen oleellisena osapuolena asiakkaasta ja hänen verkostostaan. Liittäisiin tähän vielä muitakin ammattiryhmiä mukaan riippuen asiakasryhmän ongelmien kirjosta (kuten sosiaalityön). Yleisesti on todettu, että kailleinta, tehottominta on moniongelmaisten asiakas/potilasryhmien hoito. Vastuuta ei ole kenelläkään paitsi asiakkaalla itsellään, jos hänellä on edes kykyä olla pärjäämisestään huolissaan. Kytkisin työterveydenhuollon osaksi omalääkärikokonaisuutta. Kaikkinensa muuttaisin monikanavaisen rahoitusmallin yksikanavaiseksi ja koko väestölle yhdenvertaiseksi ratkaisuksi. Rakentaisin omalääkäri-hoitajamallin asiakassegmenttien varaan. Käypä lähtökohtamalli olisi 2021 asiantuntijaryhmässä kehittelemämme nelijako: hätäapu, kiireellinen apu, jatkuva apu, avun ennaltaehkäisy. Omalääkäri-hoitaja työpari on keskiössä kiireellisessä avussa, jatkuvassa avussa ja avun ennaltaehkäisyssä. Hätäavun ensisijaisina toimijoina ovat tuon alan spesialistit (ensihoito). Oleellista omalääkäri-omahoitajamallissa on tiedon kulku, jossa tämä työpari on asiakkaan /potilaan kanssa avaintekijöitä / tiedon ytimessä. Oleellista on myös löytää kaikkien osapuolen kannalta hyvinvointi- ja terveyshyödyn mittarit. Alla on kuva asiakassegmenttiajattelusta, jonka kuvasin kirjassani vuonna 2021 "Hyvinvointi- ja terveyshyöty" (9). Asiakassegmenttiajattelua voitaisiin tiivistää kahteen blokkiin. Etulinjassa hätäapuna ja kiireellisenä apuna vastataan akuuttiin pärjäämisvajeeseen. Ja toisessa linjassa keskitytään pärjäämiseen liittyvien ongelmien ennaltaehkäisyyn eli pärjäämisvarannon ylläpitämiseen tai jatkuvaan apuun tulla toimeen pärjäämisvajeiden kanssa. (10).

Omalääkäri-omahoitajamallin toteuttaminen vaatii ehdottomasti lainsäädännöllisiä muutoksia. Muutos on vaativa ja liittyy poliittisiin intresseihin, eri ammattiryhmien intresseihin sekä rahaan (kustannukset yhteiskunnalle, ansaintalogiikka lääkäreille ja muille ammattihenkilöille) liittyviin intresseihin. Myös meillä kansalaisilla on omat intressimme eli päästä nopeasti osaavaan hoitoon, mutta kansalaisnäkökulma on jäänyt aina muiden intressien varjoon. Siksi monien intressien vuoksi omalääkärimalli ei tahdo nousta lentoon. 

Päivitys 5.7.2024: tiivistys keskusteluista FB:ssä eri ryhmissä

• keskustelu 80-90-luvun kokeilusta ja sen lopetuksesta. Tulkitsen saamieni kommentien pohjalta, että palvelujen kysyntä ylitti tarjonnan ja lääkärien työmäärät tulivat kohtuuttomiksi. Tähän liittyi myös arviot, miten paljon tarjontaa ylipäätänsä on ja kuinka kalliiksi tällainen avoin tarjontalähtöinen malli tuo tullessaan. Löydän pari selitystä. Ensimmäinen on aito piilokysyntä, Toinen on medikalisoitu ongelmien esiinnostaminen. Yli kokeiluissa kansalaiset muuttivat yleiset pärjäämisen haasteensa pelkästään terveydellisiksi ongelmiksi. STM:n tutkimuksen päätelmissä todettiin, että palvelujen peittävyys kasvoi Ja tyydyttämätön hoidon tartve väheni. Odotusajat lyhenivät ja tyytyväisyys parani potilas-lääkärisuhteessa. Lama oli myös selityksenä hyvän kokeilun lopettamiseen. Piti karsia menoissa, kun rahat loppuivat. Toisaalta myös tällöin oli lääkärivajetta ja täyttämättömiä lääkärin virkoja. Myös esteenä oli monesti "tsaristinen" työnteon malli ja toisten kontrollointi. Myös virheiden salaaminen oli ja lienee edelleenkin yksi rajoittava tekijä. Lääkärien palkkausperusteet olivat silloin myös haaste.
  
• keskustelu omahoitajista: Monessa kommentissa haluttiin tuoda esille, että joissakin terveyskeskuksissa on ollut hyviä kokemuksia omahoitajamallista. Tosin itselläni ei ole käsitystä, miten laajaa tällainen toiminta on. 
• eräissä kommenteissa (niin kuin osin omassa tekstissänikin) kiinnitetään huomiota vuorovaikutukseen ja vastavuoroisuuteen. Tuo medikalisaatioilmiö on esimerkki siitä, että vastavuoroisuus ei aina toimi. Haetaan siis apua medikalisoimalla oma ongelma. No on tietysti myös järjestelmän syytäkin, kun  ei saada haluttua palvelua, niin ajaudutaan lopulta päivystykseen eli viimekätiseen palveluun. 
• Tuore tieto Englannista FB-kommenttien perusteella. GP (general practitioner) eli yleislääkäri-toiminta lakkautetaan. Lääkärit eivät jaksa. 

Päivitys 7.7.2024: Matti Rimpelä aukaisi minulle pitkää historiaa aiheesta. Tässä muutama tiivistys Matin kommentista:

Harmaa alue ihmisten arkisen terveyden ja sairaanhoidon  ja ammatillisten peruspalvelujen välillä on kasvanut 2000-luvun edetessä. Terveydenhuollon peruspalvelut ovat yhä enemmän keskittyneet suuriin sotekeskuksiin. Tähän on esitetty uudelleen ratkaisuksi omalääkärijärjestelmää ikään kuin sellainen olisi valmiina Suomeen sovellettaksi.
Uuteen vaiheeseen tultiin soteuudistuksen toimeenpanossa. Pakkotahtiset säästövaatimukset ovat johtamassa maaseudun terveyskeskusjärjestelmän nopeaan purkamiseen. Korvaavaa toimintaa vasta kehitetään. Keskustelussa omalääkärijärjestelmästä on sivuutettu edellä pikaisesti kuvattu historia ja Suomen perusterveydenhuollon poikkeuksellinen rakenne. Laaja ja edelleen kasvava harmaa alue yritetään kattaa lukuisilla erillisilla toimilla, joista yhtenä ovat omalääkärit. Kokonaiskuvaa ei ole analysoitu. Kansainvälisestä kirjallisuudesta on poimittu vain uutta omalääkäribrändiä tukevaa aineistoa. Kriittinen keskustelu ja tulevaisuuden näkymät muissa maissa puuttuvat. 
Miltä tulevaisuus näyttää? Edellä kuvatun harmaan alueen merkitys tulee jo nyt selvästi näkyviin sosiaali- ja terveyspäivystyksessä. Koronapandemia testasi nykyrakenteen selviämisen kriiseistä. 
Idea omalääkäreistä on edelleen perusteltu ja kestäväkin, kun se asetetaan laajempaan kokonasuuteen, jossa edellä kuvattu harmaa alue pyritään saamaan ihmisten näkökulmasta hallintaan. Lääkärikeskeinen ratkaisu tuskin on kestävä. Kansainvälisessä keskustelussa painottuu yhä enemmän vaihteleva 'peruspalvelutiimi', jossa keskitytään ihmisten arkisen terveyden- ja sairaanhoidon jatkuvaan tukemiseen tilannejohtoisesti.Joka tapauksessa 'omalääkärijärjestelmän' laajamittaiseen toimeenpanoon tarvitaan huomattavia muutoksia perus-, jatko- ja täydennyskoulutuksessa.

Viitteet

(1) Päivi Korhonen: Pitäisikö lääkärien pelastaa julkinen terveydenhuolto, Suomen lääkärilehti 2024:79; https://www.laakarilehti.fi/tieteessa/paakirjoitus-tiede/pitaisiko-laakarien-pelastaa-julkinen-perusterveydenhuolto/?public=dba95c1867cde17b2098062a089f0b70&utm_source=linkedin

(2) Omalääkärikokeilu 1985-1993: Professori: Miksi hyvin onnistunut kokeilu haudattiin? Neljässä kaupungissa testattiin vuosina 1985-93 mallia, joka on yleisesti käytössä muualla Euroopassa: potilas saa itse valita yleislääkärinsä, joka sitten laskuttaa maksajatahoa.  Lääkärin vastaanotto on siellä, missä potilaatkin ovat. Lääkäri on itsenäinen ammatinharjoittaja, joka laittaa laskun yhteiskunnan järjestämälle maksajalle. Potilas valitsee itse lääkärinsä, ja hänelle käynti on maksuton. Vastaanotolle pääsee tarvittaessa vaikka samana päivänä.  https://yle.fi/a/3-6660141; ks. myös toim. Ilkka Vohlonen: STM:n omalääkärikokeilu. tutkimuksen aineisto, tulokset ja johtopäätökset, Lääkintöhallituksen tutkimuksia 50/1988; Tutkimuksen tulokset olivat pääsääntöisesti positiivisia niin kansalaisten kuin lääkärienkin kannalta. Myös kustannukset olivat pienemmät verrattuna nykyjärjestelmään.

(3) Omalääkärimalli 2.0.  https://ollintuumailut.blogspot.com/2022/11/onko-omalaakarimalli-20-pohjana.html

(4) Suomen Lääkäriliitto: Perusterveydenhuollon hoidon jatkuvuus ja saatavuus -työryhmä: omalääkärimalli on toteutettava NYT; 29.4.2024;   https://www.laakariliitto.fi/uutiset/linjauksia/perusterveydenhuollon-hoidon-jatkuvuus-ja-saatavuus-tyoryhman-linjaukset-omalaakarimalli-toteutettava-nyt/?fbclid=IwZXh0bgNhZW0CMTEAAR146hty-rTDcSeQBfafBE249DNTHNknlsmWKVFBAHm-fzUm7xnmVntv73k_aem_NKWaprNGvFFFbsBFGtML3A

(5) Hoidon jatkuvuus (COCI) perusterveydenhuollon avosairaanhoidon hoitajakäynneillä (ind. 5503);   https://sotkanet.fi/sotkanet/fi/metadata/indicators/5503; Indikaattori ilmaisee hoidon jatkuvuuden osa-alueen, potilaan ja ammattihenkilön välisen hoitosuhteen ja vuorovaikutuksen keskimääräistä jatkuvuutta perusterveydenhuollon avosairaanhoidon kiireettömiä hoitajapalveluja käyttäneillä asiakkailla. Indikaattorin perustana ovat asiakkaiden yksilölliset jatkuvuusindeksit, joista on muodostettu alueellinen keskiarvo hyödyntäen tietoa asiakkaiden asuinkunnasta. Tulostaulukko 2019-2023: 0,24, 0,2, 0,16, 0,15, 0,18. Sotkanetin mukaan nyt luku on alle 0,2:n eikä 0,3 ellei lääkäriliitto ole saanut tietoonsa vuoden 2024 lukua.

(6) Ammatinharjoittajamalli. https://www.hs.fi/mielipide/art-2000010507006.html; Lääkäriliiton kannanotossa (viite 2) viitataan myös tähän malliin: "Suomea ja Ruotsia lukuun ottamatta perusterveydenhuollon vastaanottotoiminta Euroopassa pohjautuu ammatinharjoittajina tai yrittäjinä toimiviin yleislääkäreihin. Kukin kansalainen listautuu valitsemalleen yleislääkärille, jota voi halutessaan vaihtaa. Tämä on taannut potilaslääkärisuhteiden jatkuvuuden sekä riittävän ja yhdenvertaisen vastaanottoaikojen saatavuuden. Näissä maissa yleislääkärit ottavat vastaan ennestään tuttuja potilaita, mikä vaikuttaa suoraan työn tehokkuuteen ja vastaanottoaikojen saatavuuteen. (Kajaria-Montag ym. 2024)"

(7) Siun Soten kokeilu ikääntyneiden omalääkärimallista;   https://www.hs.fi/mielipide/art-2000010474923.html; https://www.talouselama.fi/uutiset/te/39da7222-1f1b-4141-8894-9b958df61bbf

(8) Väestövastuuajattelu: ks. Ollin blogikirjoitus vuodelta 2012;  https://ollintuumailut.blogspot.com/2012/02/kansalainen-potilas-palvelut-ja-ohjaus.html

(9) Olli Nylander: Hyvinvointi- ja terveyshyöty - ajopuusta aktiiviksi, BOD 2021, ss. 129-203

(10) Pärjäämisestä tein yhdessä Kauko Koivuniemen kanssa blogkirjoitusten 10-osaisen sarjan vuoden 2023 aikana. https://ollintuumailut.blogspot.com/2023/08/

Tietojohtamisen verkostopäivien 22.-23.9.22 ”väläyksiä”

 

 

Tämä kirjoitus on julkaistu myös 28.9.2022 QMS Nordic oy:n nettisivuilla osoitteessa: https://qmsnordic.fi/fi/blogit/tietojohtamisen-verkostopaivien-22-23922-valayksia

Olin 22-23.9.22 Tampereella tietojohtamisen verkostopäivillä. Tapahtuma oli täysi ja kiitos hyvien ystävien sain viimeisten joukossa paikan. Noin 200 ihmistä oli Tampereen Torni-hotellin kokoustilassa kaksi päivää ja vielä illanvietossa ensimmäisenä iltana kuka pidempään kuka lyhyempään. Nostan nyt esille tapahtumasta ”väläyksiä”. Tuota termiä käytti omassa esityksessään THL:n Petra Kokko. Aloitetaan hänen esityksestään.

Petran väläykset sytyttivät minut. Esityksessä oli niin paljon tuttua, että päätin avata laajemmin näitä Petran esitykseen liittyviä asioita. Keskeisenä ”väläyksenä” hän otti esille HILMOn (eli hoitoimoitusrekisterin). Se on hänen mielestään soten tilastoinnin ja tutkimuksen perusjalka niin palvelujen käytön kuin kustannustenkin arvioinnissa sekä hyvinvointialueiden rahoitusmallissa. Toinen huomioni kiinnittyi TOPI-rekisterin mainitsemiseen. Se on vielä ainoa kattava palvelujentuottajarekisteri eli toimipaikkarekisteri. Valviran aikana yritimme saada aikaan uuden SOTERI-rekisterin, mutta Sipilän hallituksen soteuudistuksen kariutuminen keskeytti tämänkin uudistuksen. Nyt on taas herätty kehittämään SOTERIA TOPIN korvaajana. Laaturekisteritkin Petra otti esille ”väläyksenä”. 1.9.2022 on astunut voimaan asetus, joka takaa laaturekisterien budjettipohjaisen kehittämisen ja käytön. Tätä ennen 2018 THL:n lakiin tuli asiasta maininta. Rekisterien suhde HILMOon jäi minulle hiukan epäselväksi. Ehkä tuo lisälehtiajattelu ei enää ole voimissaan. Pidän sitä edelleen ihan hyvänä ajatuksena. Viimeisin ”väläytys” yllätti minut. Kyse oli hankkeesta nimeltä TAHTO. Uutena ideana on keksitty, että nyt tarvitaan myös kattava valtakunnallinen näkymä talous- ja henkilöstötietoihin. Voidaan sanoa, että aikanaan alas ajetun ns. KETI-rekisterin (oli voimissaan ennen valtionosuusuudistusta) tilalle on vihdoinkin syntynyt TAHTO luoda kattava tietoperusta. Ilman sitä ei vaikuttavuus- ja tuottavuusmittareilla ei ole riittävää tietopohjaa. Sen ovat monet toki tienneet (mukaan lukien minäkin) jo KETIn alasajon ajoilta vuosikymmeniä sitten.

Rakenteellisen tiedon väläykset. Verkostopäivillä niin eräissä alustuksissa kuin myös käytäväpuheissa nostettiin esille kriittistä näkökulmaa rakenteellisen tiedon keruulle. Olen ollut tuon tiedonkeruun kannattaja. Nyt joudun kyllä kääntämään takkia. Rakenteellinen tieto on laadultaan hankala kysymys, koska monet ja monin tavoin ymmärrettävät rastitukset mahdollistavat monenlaisia tulkintoja. Toinen haaste on rastitusten työläys. Tätähän on viime aikoina kritisoitu APOTTI-järjestelmässäkin. Rastittaminen vie kohtuuttomasti työaikaa. Samaan aikaan kirjataan (tai sanellaan) myös potilas- ja asiakaskertomustietoja vapaana tekstinä. Kyse on siis osittain päällekkäisestä työstä. Nykyiset tekoälymenetelmät pystyvät pitkälle tunnistamaan vapaasta tekstistä myös HILMO-tyyppiset tiedot. Tästä vakuutuin, kun kuuntelin Antti Karssonin esitystä koneoppimisen mahdollisuuksista ja ongelmista. Näin päädynkin siihen, että tulevaisuudessa ei tarvita HILMOa eikä KANTAa erikseen, vaan ne on yhdistettävä. Ratkaisu on mahdollista, jos THL ja Kela pääsevät asiassa yhteisymmärrykseen. Tietojohtamisen verkostopäiviltä en tällaista näkymää löytänyt. Vaihtoehtona on kyllä ”hybridimalli” (muotisana 2020-luvulla) eli rakenteellisen ja vapaan tekstin yhdistelmä. Hybridimalli voisi olla myös kirjaamisessa käytössä. Osa kirjaamista voisi olla lääkärien vastuulla, mutta osassa voisi olla vastuu hoitohenkilöstöllä ja toimistohenkilöstöllä. Myös sosiaalihuollossa vastuuta voisi jakaa asioiden substanssivastuullisten ja toimistohenkilöstön kesken.  

Kysymysten väläys. Toni Suihkon vauhdikkaasta esityksestä poimin esille kysymysten väläyksen. Kehittämistyössä, hankkeissa, selvityksissä pitäisi tehdä aina sarja kysymyksiä: miksi? mitä? miten? ja uutena bonuksena pohjalla mitä sitten? Usein tehdään hankkeita hankkeiden vuoksi eli kysymyssarjassa pysähdytään kysymykseen, miten. Pitäisi vielä asettaa kysymys, mitä sitten? Ja siitä Toni loihti esille runsaasti vastauksia hyvinvointialueille kuten preventio esille, pitää johtaa kokonaisuutta, verkostoa – mahdollistava johtaminen, johtamisen pitää olla mitattavaa, epäonnistumisetkin on käsiteltävä oppimisprosesseina jne.

Puoliväläys ja muita sosiaalihuollon väläyksiä. Kaisa Pesonen nosti esille käsitteen sosiaalipuoli. Ei ole olemassa sosiaalipuolta vaan sosiaalihuolto. Muita sosiaalihuollon väläyksiä löysin alustuksesta. Toimintakykytieto pitää saada ketterästi käyttöön. Ketteryyttä lisää mobiilisovellusten käyttö asiakastyössä paikan päällä. Ketteryyttä pitää myös lisätä kirjaamisessa ja kirjausten hyödyntämisessä. Nyt tietojen kirjautuminen Kanta-järjestelmään ei houkuttele paikalla käyttäjiä. Olennainen haaste on myös asiakkaan asian hoitaminen eteenpäin. Esimerkiksi asiakasvastaava voisi olla ratkaisu. Sosiaalihuollossa tekoälyn hyödyntäminen on kaksipiippuinen juttu. Datamassasta voidaan ennakoivasti löytää potentiaaliset asiakkaat, joiden ongelmiin pitäisi tarttua ennen kuin on myöhäistä. Asian toinen puoli suostumuksen saaminen asiakkaalta ja tietosuojakysymykset.

Väläys paluusta menneisyyteen. Vanha Tampereen aikainen työkaveri Jaakko Herrala piti tapansa mukaan hienon esityksen, joka oli täynnä ”väläyksiä”. Oion nyt Jaakon sanomaa ja tulkitsen sitä jyrkemmin. Hyvinvointialueet palaavat aikaan ennen valtionosuusuudistusta, jolloin valtion suora resurssiohjaus meni loppumetreillä äärimmäisiin yksityiskohtiin päätyen mahdottomuuteen. Nyt on uhkana ohjausjärjestelmä, jossa yhdistyvät niukkojen resurssien sanelemat normit ja yhdenvertaisuuden vaatimukset palvelujen tarjonnassa eri hyvinvointialueilla. Hyvinvointialueilla on kapeat mahdollisuudet, koska alussa mennään eteenpäin talous edellä. Omat rahoitusmahdollisuudet ovat olemattomat.

Ennakoinnin väläykset. Kari Natunen ja Jari Pekkanen pitivät tyhjentävän esityksen ennakoinnista ja ennustamisesta. Teollistettu datan tuotantoprosessi luo mahdollisuudet ennakointiin liittyvälle analytiikalle. Keskeistä on kuitenkin datan laatu. Mitä heikompilaatuista data on, sitä epätäydellisempää on ennakoinnin ja ennustamisen mahdollisuudet. Käsitteet ovat standardoituja jo vuosikymmeniä sitten kuten käynnin käsite. Sekin sai osakseen väläyksenomaista kritiikkiä yleisössä. Ääripäässä käynti on vain ”ovensaranatietoa”.

Väläys menestyvästä tiimistä. Jääkiekkomaajoukkueen päävalmentaja Jukka Jalonen avasi välineitä menestyvälle tiimille. Pitää olla keskinäinen luottamus, pitää antaa palautetta (niin positiivista kuin negatiivistakin), tavoitteet pitää olla selkeät tiimille ja myös yksilötasolla. Ja tärkeintä on, että tiimillä on osaava esihenkilö, joka uskoo ryhmäänsä, on innostunut, luja ja vaativa, mutta samalla reilu. Esihenkilö myöntää virheet ja oppii niistä. Hän johtaa johdonmukaisesti, jolloin ryhmäläisillä on turvallisuuden tunne. ”Pelissä vedetään täysillä mutta kohtuullisen rennosti”.  Rentous saadaan aikaan ennakoivalla tilannehuumorilla. Pelaaja kysyi jännittyneenä ennen peliä: miten pelataan?  Toiselta tuli napakka vastaus: ”pelaa vaan”.(Kuvassa estradilla Jalonen, takarivissä väläys Ollin puolikaljusta.)

Väläys ”Onnelasta” ja ”Syrjämästä”.  Riitta Luoto avasi sotetiedon sudenkuopat. Ei riitä, että sotetietoa kerätään vain palvelujen käytöstä. Se on ”sote-ovien heilumisdataa”. Tarvitaan tietoa tyydyttämättömästä hoidon tarpeesta. Jäävuorivertauksessa toteutunut palvelu on veden pinnan yläpuolella, hoitojonot ovat juuri pinnan alla ja tyydyttämätön tarve veden alla koko loppuosa jäävuorta. ”Onnelassa” on hallinnassa jäävuori kokonaisuudessaan ja palveluita käytetään paljon, mutta oikein kohdennettuna. ”Syrjämässä” palveluja käytetään vähän. On henkilöstö- ja osaamispulaa. Tunnetaan jäävuoren huippu, joka näkyy ennen muuta päivystysruuhkissa. ”Syrjämässä” hyvinvointierot kasvavat jatkuvasti eikä rahat riitä koskaan. Tomi Nurmi ja Hanna Downton esittelivät Keusoten ”kysyntälähtöisen palvelutuotantomallin”. Se oli toteutuksena kattava strategisen, taktisen ja operatiivisen johtamisen malli. Jotain jäin kaipaamaan esityksestä eli Riitta Luodon esittämää tyydyttämättömän hoidon tarpeen hallintamallia.

Väläys pirstaleisesta tiedosta. Anna-Kaisa Ikonen kertoi väläyksen ”ihmisten Tampereesta – älykkäämmästä Tampereesta”.  Se saadaan aikaan yhdistämällä monenlaista dataa keskenään sekä analysoimalla sitä tekoälyn keinoin. Väläyksen varjopuolena on tietojen yhdistämisen vaikeudet, tiedon avoimuuden aste ja tietotulva.

Väläykset vaikuttavasta tiedosta. Pasi Lehdon esitys kardiologian laaturekisteristä ja sen hyödyntämisestä sydänsairauksien hoidossa oli apul.prof. Paulus Torkin mielestä oiva esimerkki kattavasta tiedon hyödyntämisestä potilaan hoidon koko prosessissa ja myös johtamisessa. Prof. Harri Laihonen nosti esille vaikuttavuuden organisaation näkökulman ja ihmisen (asiakkaan / potilaan) roolista kokonaisuudessa. Ajaudutaan helposti ratkaisemaan vain tehokkuuden ongelmia, kun tavoitteet pitäisi asettaa palvelun vaikuttavuuden aikaansaannin kannalta. Tietojohtamisen tulee olla strateginen kyvykkyys eikä pelkkä tekninen prosessi – se on väläys. Paulus avasi viimeisessä päivien alustuksessa vaikuttavuusperusteisen johtamisen keskeisen väläyksen. ”Jos ette mitään muuta muista esityksestäni, niin muistakaa keskittyä selkeiden tavoitteiden määrittelyyn.” Se on 1-väläys, josta seuraa neljä muuta eli 2. asiakassegmentointi, 3. mittaus kohden tavoitetta, 4. jaa ja levitä tietoa sekä 5. suunnittele sopivat johtamisrakenteet. 

Kiitos järjestäjille onnistuneista päivistä!

Omahoitoajamallista apu ikäihmisten lääkitykseen, hoitoon ja elämäntilanteen arviointiin

Olipa sattuma löytää uudelleen vuosikymmenten jälkeen Helsingin yliopiston Yliopisto-lehti. Olen lomalukemisina iltaisin käynyt läpi vuoden 2021 ja 2022 ilmestyneet lehdet. Se on laaja-alainen tiedelehti, jossa popularisoidaan tutkimustoimintaa, esitellään tutkijoita, tutkimuksia sekä arvioidaan aiheisiin liittyvää kirjallisuutta. Lisäksi lehden koko on oikein mukava iltalukemiseen. Eikä tilaushintakaan ole mikään suuri. 

Löysin viimeisestä ilmestyneestä numerosta 5.2022 (10.6.2022) esittelyn Heidi Karin väitöskirjasta: "Iäikkäiden omahoidon tukeminen moniammatillisessa perusterveydenhuollossa: Lääkehoidon kokonaisarvioinnin sisältävän ihmiskeskeisen omahoitomallin kehittäminen ja arviointi". Kuva yllä on lehden artikkeli aiheesta. Googlasin alkuperäislähteen, josta poimin tähän yhteyteen otteita tiivistelmästä (https://helda.helsinki.fi/handle/10138/342971):

Tässä tutkimuksessa kehitetystä omahoitomallista on hyötyä paitsi iäkkäille ihmisille (mm. osallisuuden ja hoidon jatkuvuuden parantuminen, toiveiden, tarpeiden ja lääkehoitoon liittyvien ongelmien parempi tunnistaminen) myös terveydenhuollon ammattilaisille (mm. uuden työnjaon hyödyt, vahvistunut moniammatillinen yhteistyö, muilta oppiminen ja työnkuvan ja roolien kehittyminen) ja yhteiskunnalle (kustannusvaikuttavuus). Iäkkäiden monisairaiden kotona asuvien omahoitoa olisi suositeltavaa tukea perusterveydenhuollossa omahoitomallin kaltaisella ihmiskeskeisellä moniammatillisella toimintatavalla.

Omahoitomalli sisälsi: omahoidon tilanteen ja tarpeiden arvioinnin itsenäisesti kotiin lähetetyn omahoitolomakkeen avulla ennen haastattelua; farmasian ammattilaisen (farmaseutin tai proviisorin) ja omahoitajan yhdessä toteuttaman iäkkään ihmisen toiveisiin ja tarpeisiin keskittyvän kotihaastattelun; omahoitajan tekemän terveydentilan arvioinnin; farmasian ammattilaisen tekemän lääkehoidon kokonaisarvioinnin; moniammatillisen hoitopalaverin (lääkäri, farmasian ammattilainen ja omahoitaja); terveys- ja hoitosuunnitelman sekä lääkehoitosuunnitelman sisältävän omahoitosuunnitelman; ja omahoidon ja omahoitajan tuen iäkkäälle. Omahoitomallissa keskeistä olivat ihmisen itsensä ja terveydenhuollon ammattilaisen yhdessä asettamat tavoitteet hoidolle sekä ihmiskeskeisyys. Tutkimukseen osallistuneet terveydenhuollon ammattilaiset kokivat, että omahoitomalli lisäsi moniammatillista yhteistyötä ja tiimityötä sekä muilta terveydenhuollon ammattilaisilta oppimista. Uudet roolit ja työnjako koettiin hyödyllisinä. Omahoitomalli paransi iäkkäiden ihmisten osallisuutta omaan hoitoonsa ja hoidon jatkuvuutta, kun hoidon kokonaisuutta koordinoi omahoitaja. Lisäksi iäkkäiden toiveet, tarpeet ja lääkehoitoon liittyvät ongelmat tunnistettiin terveydenhuollossa paremmin. Osallistujien mukaan luottamuksen vahvistuminen sekä terveydenhuollon ammattilaisten kesken että iäkkäiden ihmisten ja terveydenhuollon ammattilaisten välillä oli keskeistä sille, että omahoitomalli voi toimia. 

Aihe on mitä ajankohtaisin monesta näkökulmasta. Kirjoitin aikaisemmin ystävän vinkkien pohjalta blogikirjoituksen: "Palvelujärjestelämä sairastaa - ikääntyneiden palveluketjussa kriisin ainekset". Jutussa on aihetta käsitelty monelta kannalta. https://ollintuumailut.blogspot.com/2021/10/palvelujarjestelma-sairastaa.html. Laitoin sen myös tiedoksi Valviraan, josta sain asianmukaiset kommentit ylijohtajalta. Sivusin aihetta myös kesällä 2021 julkaisemassani kirjassa "Hyvinvointi- ja terveyshyöty" (2021. 198-200). 

Kannattaisi nyt lähteä aidosti soveltamaan omahoitajamallia ikääntyneiden ihmisten palvelujen kehittämisessä. Kehitystyö on tehty Tornion alueella. Nyt vain levitykseen kaikille hyvinvointialueille.

Onnellinen vanhuus, onko sitä?

Suomiko onnellisen vanhuuden maa, kysytään Timo Strandbergin ja Eino Heikkisen toimittamassa tuoreessa kirjassa eli artikkelikokoelmassa. (1) Pääsääntöisesti artikkeleissa osoitetaan monien tutkimusten ja kirjoittajien näkemysten avulla, että Suomi ei nyt aivan ole onnellisen vanhuuden maa. Ei kirjassa nyt pelkästään tätä pohdita. 14 artikkelia avaa aihealuetta:

• Eino Heikkinen (1 ja 2 artikkelit). Ehkä tästä artikkelista minulle nousee esille onnellisuus ja onnettomuus. Onnellisia ovat ne, jotka saavat elää pitkän ja aktiivisen elämän. Surullisia tai onnettomia ovat ne, jotka joutuvat epätyydyttävien palveluiden varassa pärjäämään lopun elämäänsä. Heikkinen peräänkuuluttaa vanhemiseen liittyvien juurisyiden tutkimista. Pelkät korrelaatioihin perustuvat tutkimukset eivät riitä. Onnellisuuden sijasta pitäisi käyttää käsitettä elämään tyytyväinen. Heikkinen piirtää onnellisuuden ympyrän, jossa toisella laidalla ovat rakentavat tekijät eli terveys, toimintakyky, turvallisuus, yhteisyys, läheisyys, välittämisen kulttuuri, vanhusten voimavarojen rekrytointi. Ympyrän toisen laidan rajoittavina tekijöinä ovat sairaudet, oireet, raihnaisuus, masennus, alakulo, yksinäisyys, turvattomuus, varattomuus, ikäsyrjintä. Eino ja Riitta-Liisa Heikkinen avaavat artikkelissaan "hyvää iltaa elämä" elämän suuren arvoituksen ja vanhuuden rajan siirtymisen. Termi vanhus ei sovi kaikille: kalenteri-ikä vs. biologinen ikä. 
  

• Timo Strandberg on kirjan tuotteliain kirjoittaja (5 artikkelia). Alussa hän käy läpi ikuisen nuoruuden tai vanhenemisen eston käsitykset eri aikoina eli hakee ikuisen onnellisuuden lähdettä. Mm. gerotiede askaroi näiden kysymysten äärellä. Perimä ja ympäristö ovat rinnan vaikuttavia tekijöitä. Yksilöllisesti vaikutusta on elintavoilla. Eliniän pidentyminen on historiallinen ja tilastollinen tosiasia. Toisaalta kaikki me kuolemme joskus. Elämän loppuosassa korostuvat ihmisen jatkuva haurastuminen, raihnaistuminen sekä pitkäaikaissairaudet. Elämänkulkumalleja Timo löytää viisi: A. aiemmin (vanha käsitys): raihnaisuuden lisääntyminen loppuosassa elämää, B. eliniän pidentyminen ja samalla raihnaisuus-ajan pidentyminen, C. sairauksien ja raihnautumisen pakkautuminen loppuosaan elämää, D. eliniän edelleen pidentyminen ja samalla raihnaisuus-ajan pidentyminen, E. eliniän edelleen pidentyminen, mutta raihnausaika sairauksineen pakkautuu loppuelämään lyhyeksi jaksoksi (gerotieteen tavoite). Timo kannattaa Lawtonin mallia elämänlaadun osatekijöinä: subjektiiviset (itse koettu ja psyykkinen hyvinvointi), objektiiviset (kyvykkyys ja ympäristön laatu). Lääkityksessä Strandbergin huolena on monilääkitys ja siihen liittyvät riskit. Ongelma ei ole vieras laitoshoidossa olevienkaan osalta. Lisäksi on monia lääkkeitä, jotka eivät ole soveliaita vanhuksille (vääräaikainen lääkkeiden kohdennus tai psyyken lääkkeiden liikekäyttö). Toisaalta lääkehoitoon voi liittyä myös alihoitoa. Ja vielä haasteena on vanhusten huono sitoutuminen lääkkeiden ottamiseen. Lääkityksen aloittamiseen ja  lopettamiseen liittyy myös hyviä välineitä, joita Timo esittelee (mm. START/STOPP-väline). Timon viimeinen artikkeli liittyy koronaan ikäihmisten kannalta.

• Osittain päällekkäisiä kirjoituksia ovat Koskisen ja Sainion toiminnanvaje-kirjoitus, Vaaraman ikäsyrjintäkirjoitus, Hussin kirjoitus kaltoinkohtelusta, Pitkälän laitoksessa vai kotona -kirjoitus, Heikkisen hoiva- ja hoitokentän kirjoitus, Tilviksen tulevaisuus 2030-kirjoitus. Koskinen ja Sainio avaavat ajankohtaisia tutkimustuloksia ikäihmisten liikkumiskyvystä, kognitiivisesta toimintakyvystä ja sosiaalisesta toimintakyvystä. Vaarama käy läpi hyvinvoinnin osoittimia (Finsote-aineisto) yli 75-vuotiaiden osalta verrattuna 20-vuotta täyttäneeseen väestöön. Marja tekee kriittisen arvion siitä, kohdellaanko ikäihmisiä tasavertaisesti suhteessa muuhun väestöön ja saavatko ikäihmiset riittävästi tarvitsemiaan palveluita. Mielenkiintoista on myös Vaaraman analyysi valtion ohjausasiakirjojen suhtautuminen ikäihmisiin. On ikärasismia ja kaltoinkohtelua sekä riittämättömiä voimavaroja tarpeellisen hoidon tarjoamiseen.  Hussi piirtää kirjoituksessaan kriittisen kuvan ikäihmisten asumisesta sekä hoivasta. Hussi asettaa jopa kysymyksen: jätehuoltoa vai asiallista hoitoa? Pitkälän artikkelissa pohditaan ikäihmisten laitoshoitoa ja kotonahoitoa. Kaisu toteaa mm., että kotihoito ei tule läheskään aika ympärivuorokautista hoitoa halvemmaksi. Heikkinen avaa iäkkäiden hoivan haasteita. Riippuvuus on keskeinen osa iäkkäiden hoivassa. Oleellista on hoidettavan ja hoitajan kohtaaminen ja näkökulmaerot osapuolten välillä. Tärkeätä on elämän suojelemisen rinnalla kivun ja kärsimyksen lievittäminen. Tilvis piirtää laajan kuva ikäihmisten tulevaisuuteen: yksilöllistyminen, markkinoistuminen, konsumerismi, digitalisoituminen sekä tasa-arvokysymykset. 
  

• Mikko Kautto avaa kirjoituksessaan eläketurvan haasteita. Riittävätkö eläkkeisiin varatut rahat, kun ennakoitu eläkepommi on tuloillaan. Vai onko tuo pommi liiottelua. Mikko arvioi myös, riittääkö eläke toimeentuloon. Keskimäärin tilanne on varsin valoisa eläkeläisten taloudellisen aseman kehityksessä. 

Olihan tämä hieno tuore katsaus ikäihmisten onnellisuuteen. Löytyi niitä positiivisiakin puolia onnellisen vanhuuden osalta. Eliniän odote pitenee ja myös aktiivisen, hyväkuntoinen vanhuuden jakso pitenee. Taloudellisestikin eläkkeet ovat keskimäärin kasvaneet. Onnellisuuden vastakohtana ovat edelleen riittämättömät hoivan voimavarat, ikärasismi ja jopa kaltoinkohtelu. 

Löysin kirjahyllystäni teoksen "Vanhuus Suomessa" vuodelta 1983. (2). Toimittajina olivat Jan-Erik Ruth ja Eino Heikkinen. Osittain aiheet olivat samoja kuin tässä 2021 kirjassa. Osittain oli eroja. Samoja aiheita olivat: vanhusten asema, asennoituminen vanhuuteen, elämäntapa ja -tyylit, toimintakyky, hoidon sisältö. Noiden aiheiden osalta myös kritiikki oli samansuuntaista vuonna 1983 vs. 2021. Vanhenemisen selitysmallitkin muistuttivat toisiaan. Tosin luonnollisesti 1983:n tutkimustulokset eivät kaikilta osin vastanneet 2021 tuloksia. Anja Laner-Sivolan ja Tapani Sihvolan kirjoitus asennoitumisesta vanhuuteen on edelleen puhutteleva. Kirjoittajat löytävät kaksi perustyyppiä asennoitumisessa ikäihmisiin, vanhuksiin: kunnioittava ja holhoava. Kumpikin perustyyppi sisältää kolme varianttia: positiivinen, neutraali ja negatiivinen. Kunnioittavassa asennoitumisessa positiivinen ote korostaa vanhuutta luonnollisena hyvänä elämänjaksona. Neutraali asenne pitää vanhuutta väistämättömänä "kohtalona". Kielteinen asenne nostaa esille rappeutumisen ja kelpaamattomuuden ajanjakson eliniän loppupuolella. Holhoava positiivinen asenne perustuun ajatukseen, että vanhus muuttuu "lapseksi jälleen". Neutraali holhoava asenne nostaa esille "sosiaalisen huoltovelvoitteen". Ja negatiivinen holhous on sitä alistamista ja nöyryyttämistä, joka 2021 ilmenee asenteena "kaltoinkohtelu". Asennoitumisen perustyypit voisi päivittää 2020-luvulle. Se ei ole mitenkään vaikea tehtävä. 

Niin pitkät ovat muutoksen juuret. 1983 kirja menee 1800-luvulle saakka ja havainnoi vanhusten onnellisuutta samansuuntaisesti 1983 eli liki 40-vuotta sitten. 

Viitteet

(1) Toim. Timo Strandberg & Eino Heikkinen: Suomiko onnellisen vanhuuden maa?, Into 2021

(2) Toim. Jan-Erik Ruth - Eino Heikkinen: Vanhuus Suomessa, Weilin+Göös, 1983.

Asiakaslähtöisyys – oikeasti vai leikisti?

 

Kävimme kiintoisan keskustelun Anne Whellamsin kanssa asiakaslähtöisyydestä. Anne on terveydenhuollon asiantuntija ja konsultti, joka on osan työuraansa tehnyt Englannissa. Viimeiset kymmenen vuotta työt ovat keskittyneet Suomessa soteasioiden kehittämiseen. Anne piirsi kuvan, mitä hän tarkoittaa oikeasti vai leikisti. Lähtökohtana on, että asiakas huomioidaan osassa tekemistä silloin kun se sopii organisaatiolle. Tästä pitäisi edetä vaiheeseen, jossa asiakas on tärkeä osa tekemistä. Ja vielä eteenpäin – asiakas on kaiken tekemisen ytimessä. On se vaan kummallista, mutta ihan oikeasti olen ollut tätä mieltä vuosikymmeniä. Silti vielä erehdyn sanoittamaan omaan puhettani ja kirjoituksiani tuolla organisaatiopohjaisella ajatuskululla.

Englannissa on tähän haasteeseen tartuttu oikein tosissaan. Englannin terveydenhuollon timantti on NHS, joka on julkinen toimija ja johon koko kansa myös todellisuudessa luottaa ja hakeutuu, on sitten rikas tai köyhä. On muistettava, että Englannissa terveydenhuolto on kansalaiselle käyttämisen näkökulmasta ilmainen, verorahoitteinen palvelu. Sosiaalihuolto on puolestaan tarveharkintaan ja henkilön varallisuuden arvioon perustuen maksullista tai maksutonta. Ei muutosta ole ollut Englannissakaan helppoa tehdä, mutta edetty on vuosien varrella. NHS:llä on pitkä historia takanaan aina vuodesta 1948. Sisäiset markkinat käynnistettiin 1990-luvulla sallimalla palveluntuottajien välinen hinta ja laatukilpailu. Tästä opittiin paljon ja sen jälkeen tiedolla ohjaamisen kulttuuria sekä asiakkaan valinnanvapautta ja asiakaslähtöisyyttä on kehitetty 2000-luvun alusta saakka. Vuodesta 2014 alkaen huomio on kiinnittynyt lisääntyvästi alueellisen integraation edistämiseen palvelujärjestelmän eri tasoilla.  Asiakaslähtöisyyden ilosanomassa on aluksi kiinnitetty huomiota saada asiakkaalla kuuluvampi ääni ja lisää vallinnanvapautta. Samalla on lähdetty edistämään innovatiivisuuden ja monimuotoisuuden tukemista palvelutuotannossa. Kolmantena on nostettu esille periaatteita raha seuraa asiakasta, palkitse parhaita, kannusta toiminnan jatkuvaan kehittämiseen. Ja neljäntenä on pureuduttu johtamisen muutoksiin ja kyvykkyyksiin. Anne korosti, että oikeasti asiakaslähtöisyys tarkoittaa yhteistä tahtotilaa, edellytysten luomista ja yhteistyömekanismien rakentamista. Pelkkä juhlapuhe ei riitä alkuunkaan

Nykypäivänä toiminnan kehittämistä ohjaava visio kiteytyy ajatukseen ”triple aim with triple integration”. Vision taustalla on oivallus siitä, että tavoitteita väestön parantuneesta terveydestä ja hyvinvoinnista, palvelun laadusta ja kustannustehokkuudesta on tuettava palvelujärjestelmän kolmella tasolla tapahtuvalla integraatiolla: vähentämällä raja-aitoja mielenterveyspalvelujen ja fyysisten sairauksien hoidon välillä, erityis- ja perustason palvelujen välillä sekä terveyden- ja sosiaalihuollon välillä. Käytännössä kyse on viidestä merkittävästä muutoksesta: 1. puretaan raja-aitoja sairaalahoidon, muun hoidon ja hoivan sekä yhteisöissä tapahtuvan tuen välillä, 2. vähennetään kiireellisten hoitopalvelujen käyttöä parantamalla palvelujen oikea-aikaista saatavuutta ja saavutettavuutta, 3. tuetaan kansalaisten valmiuksia ottaa vastuuta omasta terveydestä ja hyvinvoinnista ja toisaalta tuetaan hoidon ja hoivan henkilökohtaisuutta, 4. lisätään digitaalista perusterveydenhuoltoa ja avohoitoa, ja 5. kiinnitetään huomioita alueelliseen terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen, alueellisten kumppanuuksien ja yhteistyörakenteiden avulla. Kehityksen tueksi on rakennettu keinoja tukea hoidon ja hoivan henkilökohtaisuutta, alueen verkostomaista yhteistyötä sekä kyvykkyyttä tukea alueellista, alueen tarpeet huomioivaa terveyden ja hyvinvoinnin edistämistyötä.

Anne on tehnyt raportteja valinnanvapaudesta Englannin sosiaali- ja terveydenhuollossa vuonna 2016 taustaksi Sipilän hallituksen soteuudistukselle ja sen valinnanvapaustavoitteeseen. Taustakuvana on Englannin reformin kuvaus. (kuva ohessa). Tein kuvan perusteella oman arvioni, miten tämä nelikenttä toimisi nykyisessä sotejärjestelmässä ja mitä pitäisi tehdä.

·       kysynnän muutokset: asiakkaalle kuuluvampi ääni ja valinnanvapaus: jo nyt järjestelmä sisältää valinnanvapautta, jota ei kaikilta osin hyödynnetä systemaattisesti; kuuluvampi ääni pitäisi systematisoida osaksi järjestelmää.

·       tarjonnan muutokset: innovatiivisuuden ja monimuotoisuuden tukeminen palveluissa on mahdollista nykyisessäkin järjestelmässä, mutta edellyttää yhteistoiminnan foorumeita, hyvinvointiekosysteemejä

·       muutoksen mahdollistajat: raha seuraa asiakasta, palkitsee parhaita ja kannustaa toiminnan jatkuvaan kehittämiseen; tässä tulevat vastaan sotemarkkinoiden epätäydellisyys sekä hinnan ja laadun mittaamisen vaikeudet, koska kaikilta osin ei ole yhtenäisiä hinta-laatukriteereitä. Englannin esimerkki kuitenkin nostaa hyvin esiin sen, että yhtenäisten hinta- ja laatukriteereiden olemassaolo, näihin liittyvä kulttuurimuutos ja analyyttisen tiedon hyödyntäminen kehittämistyön taustalla ovat luoneet hyvät edellytykset siirtyä kehittämistyössä eteenpäin kohti lisääntyvää, palvelutuottajien välistä yhteistyötä, alueellisten tavoitteiden saavuttamiseksi.

·       johtamisen muutokset: systeemin johtamisen, valvonnan ja päätöksenteon viitekehykset ja toimintaohjeet ja niiden noudattaminen puuttuvat suomalaisesta sotemaailmasta.

Viitteet

•       Anne Whellams: Valinnanvapaus Englannin sosiaali- ja terveydenhuollossa, THL työpaperi 2/2016, s. 13; https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/129795/URN_ISBN_978-952-302-605-6.pdf?sequence=1

Päivitys 10.2.2021: Juha Muinonen kommentoi FB:n puolella seuraavasti:

NHS on ollut referenssi monen maan terveydenhuollon nykyisille malleille (esim Tanska, Norja ja Viro). NHS on kaikille maksuton yhdenvertainen oman lääkärin/hoitajan (GP-toimistot) valinnanvapauden tarjoava jatkuvaa laadunparantamista sisältävä järjestelmä. Tärkeä menestystekijä on alusta alkaen vallinnut halu yhtenäistää sanastot, prosessit ja terminologiat, jolloin lopputulos on tietojärjestelmistä riippumaton ja laadukkaasti mitattava antaen edellytykset toiminnan kehittämiseksi asiakaslähtöisesti. Suomen kannattaisi ihan reilusti kopioida paljon hyvää Brittein saarilta ja unohtaa oma poliittinen kädenvääntö esim aluepolitiikan lähtökohdilla.

 

Jälkikirjoitus / Olli:

Olen tammikuun alusta 2021 tehnyt uutta kirjaa aiheesta hyvinvointi- ja terveyshyöty (on työnimi). Keskusteluni Annenkin kanssa liittyy tähän kokonaisuuteen. Tämä yhteinen juttumme on vain osa Annen kanssa käytyä keskustelua ja saamiani hyviä aineistovinkkejä. Kirjassani hyödynnän viime kesän ja syksyn hyvinvointi- ja terveyshyötysarjan aineistoja, mutta myös paljon muuta. Kirjaprojekti on vienyt mukanaan niin tiukasti / mukavasti, että bloggailu on jäänyt lapsipuolen asemaan.