Parlamentaarinen työryhmä hyvinvointialueiden tilannekuvan ja tulevaisuuden muodostajaksi - saadaankohan sopua aikaan?

A-Studion Sotekeskustelu, viite 1

Valtioneuvosto on asettanut 1. huhtikuuta parlamentaarisen hyvinvointialueiden tulevaisuutta käsittelevän työryhmän. (2)

Ryhmän tavoitteena on muodostaa yhteinen tilannekuva hyvinvointialueiden toiminnasta, taloudesta ja tulevaisuusnäkymistä sekä pohjustaa tulevalla vaalikaudella tehtävää sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen palvelujärjestelmän edelleen kehittämistä. Parlamentaarisen työryhmän toimikausi on 1.4.2026–18.12.2027. Työryhmän puheenjohtajana toimii kunta- ja alueministeri Anna-Kaisa Ikonen ja varapuheenjohtajana sosiaali- ja terveysministeri Wille Rydman. Toinen varapuheenjohtaja nimetään työryhmän sisältä. Työryhmässä ovat edustettuina kaikki eduskuntapuolueet. Lisäksi työryhmässä on pysyvät asiantuntijat valtiovarainministeriöstä, sosiaali- ja terveysministeriöstä, sisäministeriöstä, Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta, hyvinvointialuejohtajien verkostosta sekä Hyvinvointialueyhtiö Hyvilistä.” Yhteinen tehtävämme on hakea keinot turvata suomalaisten sote- ja pelastuspalvelut tulevaisuudessa. Kestävät ratkaisut edellyttävät yhteistä tahtoa ja kykyä katsoa yli hallituskausien. Työ käynnistyy yhteisen tilannekuvan muodostamisella. Väestön ja ikärakenteen muutokset, palvelutarpeen kasvu, teknologinen kehitys, julkinen talous ja alueiden erilaiset haasteet huomioiden tulemme tarkastelemaan erilaisia polkuja sote-mallin kehittämiselle asiantuntijatietoa hyödyntäen. Haastavista aiheista huolimatta odotan hyvää ja ratkaisuhakuista yhteistyötä”, toteaa kunta- ja alueministeri Anna-Kaisa Ikonen.

Tuntemattomia teitä myöden sain kutsun erään poliittisen parlamenttiryhmän valmistelevaan kuulemistilaisuuteen. Tilaisuuteen oli saanut kutsun joukko sote-asiantuntijoita monelta taholta - tutkijoita, kehittäjiä, aluejohtajia sekä emeritusasiantuntijoita. Ehkä minut voi lukea tuohon emerituskategoriaan. En ole minkään puolueen jäsen. Pohjaksi kultakin asiantuntijalta oli pyydetty vastauksia suureen määrään kysymyksiä. Laadin vastaukseni mahdollisimman lyhytsanaisesti ranskalaisin viivoin. Silti dokumentin putuudeksi tuli liki 10 sivua. Jokaiselle meistä annettiin aikaa 3-5 minuuttia esitellä vastaustamme. Palaveri oli etenä (Teams). Tiivistin sanomani tuohon aikaikkumaan. Sitä eivät juuri muut alustajat kunnoittaneet vaan latelivat pp-kuvia toisensa perään. Olin siis kelvoton, kun olin kalvoton. Kelpoisuuttani vielä rajoitti se, että Teams-yhteys ei toiminut. Olin Euroopan kiertueella camping-alueen parkissa. Vanha kunnon puhelin oli ainoa keino saada itsensä kuuluviin. Kiitos siitä järjestävälle taholle. Alustukseni perustui neljään pointtiin: 

•          Organisaatiolähtöisyydestä kansalaislähtöisyyteen – kansalaisen pärjääminen edellä.
• Talouskeskeisestä ohjauksesta kokonaisvaikuttavuuden ohjauskulttuuriin: valtion, hyvinvointialueiden, palveluntuottajien välinen ohjaus sopimusohjaukseksi, jossa taloudellinen ohjaus on alistettu toiminnallisille tavoitteille – nyt talous käytännössä ainoa ohjausinstrumentti
• Terveydenhuoltokeskeisyydestä SOTEPE-keskeisyyteen: nyt monet poliitikot, tutkijat, asiantuntijat, virkamiehetkin keskittyvät ainoastaan terveydenhuollon kysymyksiin ja poikkeustapauksissa sosiaalihuoltoon sekä pelastustoimeen (ml. ensihoito) ja niiden keskeiseen yhteyteen terveydenhuoltoon.
• Jos halutaan pitää kiinni siitä, että kokonaisuuteen liittyy myös sosiaalihuolto ja pelastustoimi, on otettava vakavasti soteintegraatio osaksi sote-rakenteita. Se tarkoittaa myös kiinteätä yhteistyötä kuntien kanssa erityisesti ennaltaehkäisevissä toiminnoissa, hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä sekä työllisyyskysymyksissä. 

Kysymyssarja (noin 20 kysymystä) oli rakennettu seuraavien otsikoiden varaan. 

1. SOTE-rakenne ja hyvinvointialueet 
2. Rahoitusmalli (ks. oheinen kuva)
3. Erikoissairaanhoito
4. Valtakunnallinen ohjaus
5. Asiakastiedot ja tietojärjestelmät
6. Monituottajamalli ja asiakkaan valinnanvapaus
7. Työterveyshuolto ja YTHS
8. Priorisointi ja vaikuttavuus 

• 1.-kohtaan vastaukseni olivat nuo neljä pallukkaa: Lisäksi totesin, että hyvinvointialueita on liikaa, keskitetty valtion ohjaus lisää byrokratiaa ja vähentää aluehallinnon omaa päätäntävaltaa. 
• 2-.kohtaan tein vielä erikseen kirjoituksen osallisuusmediaan otsikolla hyvinvointialueiden ohjausmalli uudistettava: https://www.osallisuusmedia.fi/hyvinvointialueiden-ohjausmalli-uudistettava/; kysymykseen huomioiko nykyinen rahoitusmalli väestön tarpeet vastasin - ei. Eikä rahoitusmalli ei ole kannustava, koska sen mukaisiin resurssien jakoperusteisiin ei voi vaikuttaa alueen omin ratkaisuin. 
• 3-kohtaan totesin, että nykyinen erikoissairaanhoidon järjestämistapa ei ole toimiva. Peruslähtökohdan pitäisi olla väestövastuupyramidi eli mitä harvinaisempi on ongelma, sitä suurempi on väestöpohja. Nyt peruslähtökohtana on paikallisten poliitikkojen kiinni pitäminen vanhasta sairaalarakenteesta - rakennuskeskeisyys. 
• 4-kohtaan  korostin kokonaisvaikuttavuuden malliani sekä siihen liittyen toiminnan ja talouden yhteennivomista toiminnan ehdoin. En kannata vielä vahvempaa valtion ohjausta vaan sopimusohjausta, joka perustuu tasavertaisiin sopimusosapuoliin valtio- alueet.
• 5-kohtaan kritisoin nykyistä hajautettua tietojärjestelmärakennetta, koska kukin alue voi toimia varsin vapaasti tietojärjestelmien rakentamisessa. Ongelmia on myös THL:n, Kelan ja alueiden välisessä yhteistyössä. Tieto ei kulje riittävän nopeasti ja laadukkaasti. Osin tieto ei kulje lainkaan. Tarvitaan yhteinen kansallinen alustaratkaisu. Ja tarvitaan yhteiset standardit toimintojen ja voimavarojen vertailuun. 
• 6-kohdassa monituottajamallin kehittämisessä patenttiratkaisuni on sopimusohjausmalli niinkuin valtion ja alueidenkin suhteessa. Hoitopaikan valintaan pitäisi rakentaa yksi valtakunnallinen tietojärjestelmä, jonka perustana olisi SOTERI-rekisteri. Nyt jokaisella alueella on oma ratkaisunsa hoitopaikan valintaan. 
• 7-kohtaan esitin, että työterveyshuolto ja YTHS pitäisi sairauksien korjauksen (parantamisen) osalta integroida yhteen perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon kanssa. Monikanavaisesta rahoituksesta voitaisiin näin luopua. Ennaltaehkäisevät toimet voisivat olla työterveyshuollon ja YTHS:n vastuilla nykyiseen tapaan. 
• 8-kohtaan eli priorisointiin ja vaikuttavuuteen näin useita näkökulmia. Kaikki SOTEPEn toiminnot pitäisi olla prorisoinnin kohteena ja myös vaikuttavuusarvioinnin kohteena. Pelkkä organisaatiolähtöinen ja tutkimuslähtöinen vaikuttavuus ei riitä. On otettava myös lähtökohdaksi kansalaisnäkökulma - pärjäämisnäkökulma. Kolmas sektori ja ennaltaehkäisevät toimet on oltava myös mukana priorisointi- ja vaikuttavuusnäkökulmassa. On vain muistettava, että ehkäisevät toimien vaikuttavuus on pitkäkestoista, kun taas korjaavien toimien vaikuttavuus on välitöntä.

Nyt kuukauden jälkikäteen tiivistin 10-sivuisen vastaukseni edellä esitettyihin 8 pallukkaan. Puolestaan tuon 10-sivuisen dokumentin perustana on alkuvuodesta julkaisemani kirja "Kohti ihmislähtöistä Soitea- ihminen pärjäämisen keskiössä" (BOD 2026).  Kirjan voi ostaa myös digiversiona vaikkapa osoitteesta BOD.fi. Hintakin on vain 10,99e. (3)

Mutta uskoni näiden kaikkien ajatusten realisoitumiseen parlamentaarisessa työryhmässä ehtyi kuunnellessani keskuskustelua kuulemistilaisuudessa ja yrittäessäni päästä sanomaan omia mielipiteitäni puhelimen välityksellä. Suuri osa alustuksista keskittyi rahoitusmalliin ja vieläpä sen arvosteluun. Myös haluttiin ottaa kantaa alueiden määrään. Vaihtelua oli nykytilasta 5.n alueen malliin ja jopa 1.n alueen malliin. Mieliaihe oli tietysti erikoissairaanhoito. Työnjakoa korostettiin ja päivystys oli tärkeä pitää mahdollisimman lähellä. Vaken Timo Aronkytö kyllä otti esille muutakin ja nosti esille sosiaalihuollon. Samoin Kanta-Hämeen alueen edustaja Olli Naukkarinen. Hänellä oli hyviä ajatuksia, miten palvelujen käyttö keskittyy ja miten se on  tehotonta. Taustana on alueella kehitetty ja osittain käyttöönotettu henkilöpohjainen tietomalli. Se osoittaa, miten tietyt moniongelmaiset asiakasryhmät ajautuvat käyttämään monenlaisia palveluita ilman keskitettyä koordinaatiota. Kun tähän kalliiseen palvelujen käyttöön puututaan, saadaan todellisia säästöjä aikaan.  Naukkarinen totesi kivasti: "Kannattaa keskittyä kustannuksissa pilkun vasemmalle puolelle. Nyt paljon keskitytään oikealle puolelle." Muutoin sosiaalihuolto ei ollut näissä porukoissa muodissa. Yritin kuitenkin tätäkin nostaa esille.  Eikä kansalaisen pärjääminen paljoa puhuttanut ja vielä vähemmän sopimusyhteiskunta-ajatukseni. 

Parlamentaarisen työryhmän puheenjohtajisto lisäsi spekulaatiotani, onko sillä onnistumisen mahdollisuuksia. Jos työ etenee A-studion kaksintaistelun (kumpi valehtelee enemmän) moodissa tai sosiaalivaliokunnan moodissa, ei kyllä hyvää seuraa. Vastakkainasettelu ei tuota mitään uutta innovaatiota. Pitää löytää uusi yhteinen kehittämistie SOTEPElle. On luovuttava näennäisesti satunnaisista vaikutuksista, kun leikataan ilman kunnollista vaikuttavuusarvioita. Nyt leikkaukset ovat jälkikäteen osoittautuneet kohdistuneen samoille huono-osaisille ihmisryhmille. Velkajarrun rinnalle emeritusprofessori Markku Ojanen ehdotti "köyhyysjarrua". Tällä esitettäisiin köyhien elämäntilanteen heikentyminen, vaan vähitellen parannettaisiin sitä. 

Viitteet 

(1) Virta ja Rydman syyttivät A-studiossa toisiaan valehtelusta – tarkistimme, kumpi puhuu totta. https://yle.fi/a/74-20223042; A-Studion oli 27.4.2026; https://areena.yle.fi/1-77990145

(2) VM:n päätös parlamentaarisen työryhmän asettamisesta pohtimaan hyvinvointialueiden tulevaisuutta;   https://vm.fi/-/parlamentaarinen-tyoryhma-pohtimaan-hyvinvointialueiden-tulevaisuutta-

(3) Olli Nylander: Kohti ihmislähtöistä Sotea-ihminen pärjäämisen keskiössä, BOD 2026; Viittaan 10-sivuisessa vastauksessani noin 20 kysymykseen kussakin kohdassa kirjaani sivuihin, missä aihetta on käyty läpi tarkemmin. Kirja oli myös vastaukseni liitemateriaalina.