Sote-atk-päivillä muutosjohtaminen ja tekoäly nousivat keskiöön

Tampereella messukeskuksessa 2027

Helsingin messukeskukseen kokoontui 26-27-5-26 noin 2500 soten atk-alan toimijaa (tutkijoita, kehittäjiä, johtajia, päälliköitä ja eläkeläisiä sekä opiskelijoita). Näytteille asettajia oli yli 100. Kuultavaa ja opittavaa oli yllin kyllin. Rinnakkaisia sessioita oli molempina päivinä 5 kpl. Valitsin ensimmäiseltä päivältä session 4 - tietojohtaminen, data ja tekoäly. Toisen päivän valintani kohdistui sessioon 7- tekoälyratkaisujen hyöty diagnostisessa tutkimuksessa, hoidossa ja palveluissa. 

Onhan se uskottava, kun sen ottaa esille HUS:n toimitusjohtaja avaussession puheenvuorossaan: "Kaikkein tärkein asia, jossa pitäisi puhua enemmän on muutosjohtaminen."  Sanoma tuntui menevän perille. Olen kyllä samaa mieltä. Periaatteessa muutosjohtamista tarvitsevat kaikki uudistaminen, toiminnan muuttaminen, tiedonhallinnan muuttaminen, uusien teknisten apuneuvojen hyödyntäminen kuten automatisaatio, robotit ja tietysti tekoäly. Pitkävaikutteisten, jopa pysyvien muutosten aikaansaaminen edellyttää muutosvastarinnan poistamista tai ainakin hallintaa kaikilta osapuolilta kansalaiset, asiakkaat, potilaat, henkilöstö, johto. Tämä kaikki on mahdollista, kun muutosprosessiin sitoutetaan aktiivisina osapuolina kaikki. Tietysti pitää muistaa, että muutosten ajurina voivat olla ylhäältä päätetyt säästöt tai organisaation muutosneuvottelut. Molemmat muutokset ovat vaikeita "nieltäväksi" niille, jotka joutuvat kohteeksi. Henkilöiden ikiaikaiset tehtävät saattavat muuttua tai lakata olemasta voimavarojen leikkausten ja/tai uusien tekologioiden käyttöönotolla. Näitä ei HUS:n toimitusjohtaja nostanut esille.

Tieto, laadukas tieto, oikea tieto, virheetön tieto, tietovinoumat, tietopuutteet ynnä muut dataan, informaatioon, tietoon ja viisauteen liittyvät haasteet ovat olleet soten ytimessä vuosikausia ja mitä ilmeisimmin ovat jatkossakin. No autoritaarista johtamista voidaan toteuttaa tarkoituksenmukaiselle tiedolla jopa virheellisellä. Jos taas halutaan sitouttaa kaikki osapuolet, on äärimmäisen tärkeää nostaa esille tiedon laatu. Moni alustaja totesi: jos tieto on roskaa (jopa "paskaa"), ei se muutu jalostamalla ja tarjoilemalla muuksi. Alustuksista kävi ilmi, että edelleen on tärkeätä kiinnittää huomiota tietomäärittelyihin. Yhteiset käsitteet ja luokitukset ovat kullanarvoista perustaa tiedon laadulle. Mutta en tavoittanut käymissäni sessioissa kahden tiedon - rakenteellisen ja ei.-rakenteellisen tiedon eroja. Kummassani tiedossa voi olla omat ongelmansa. Rakenteellinen tieto on kahlittua tietoa, jossa tiedon määrittelijän pitää olla ajantasalla, mitä mikin luokitus ja määrittely tarkoittaa. Vapaa teksti on puolestaan tiedon tuottajan käsissä. Mutta kyllä vapaata tietoa tuotettaessakin voidaan hyödyntää käsitteita ja luokituksia. Tiedontuotantokin on rajoittava tekijä sen käytölle. Ihanne olisi, että sama tieto kelpaisia lähteeksi kaikkiin tarkoituksiin, asiakas/potilastyohön, johtamiseen, tutkimukseen, tilastotuotantoon.  

Tekoäly oli ATK-päivilläkin keskeinen puheenaihe, kunhan ensin tehtiin selväksi tiedon laaduun haasteet ja laajemmin muutosjohtamisen merkitys. Hyvän yhteenvedon teki toisen päivän session 7 vetäjä Jarmo Pulkkinen. 

Tässä on omat huomioni Jarmon kalvon perusteella siitä, mitä pitäisi tekoälyn suhteen tehdä. Huomioni perustuvat vain osittain omiin kokemuksiin, suurelta osin niin atk-päivien alustuksiin kuin muihinkin vastaaviin seminaaritapahtumiin. Oheiseen viitteeseen kokosin omat havaintoni edellisten ATK-päivien jälkeen. (1)

• Sinä, aloitteleva käyttäjä, peruskäyttäjä, edistynyt käyttäjä: Googlaus on esimerkki useilla tekoälyn käytöstä jo vuosikausia. Google on uusinut hakutoimintoaan hyödyntämällä omia tekoälyvälineitä. Monesta asiasta on hyvät tiivistelmät, mutta täytyy muistaa, että Googlen lähtöaineistossa voi olla vinoumia, suoranaisia virheitä vieläkin. Mm. Wikipedia on osana Googlen aineistoa. Hyvä niin. Kaupalliset tekoälyvälineet tietysti saavat lähes viikoittain uusia versioita. Itse käytin vuoden vaihteessa 2025-26 oman kirjani tekemisen apurina tuolloin tarjolla olleita välineitä. Käyttökustannus koko potista oli vuosilisenssinä 50 euroa - ei paha. Oleellista on muistaa, että kansalainen saa huomattavasti halvemmalla käyttöön välineistön verrattuna yrityksiin. Näin voi olla yritystasolla käytännön esteitä yksittäisille henkilöille käyttää välineistöä - yrityksen johto saattaa pitää hankintaa liian kalliina. Edistyin kirjaa kirjoittaessani ja sen jälkeen esityskalvoja tehdessäni käyttäjänä. Jotta olin isäntä, herra suhteessa tekoälyyn, yhdistin omia kirjoituksiani, tein useita tarkennettuja kysymyksiä. Hylkäsin osan tekoälyn tuotoksista, korjasin osaa jne. Eräs väline oli oikein oivallinen esityskalvojen teossa. 
• Hyvinvointialue, aloitteleva käyttäjä, peruskäyttäjä, edistynyt käyttäjä.  Unan alustaja 7-sessiossa vastasi tähän kohtaan oikein hyvin. Una oli tehnyt alueille tuoreen kartoituksen. Tekoälyä hyödyntäviä hankkeita /projekteja löytyi yli 300.  Alueet jaettiin kolmeen ryhmään aktiivisuuden mukaan: 1. aktiiviset edelläkävijät (eli edistyneet käyttäjät), 2. hallitusti etenevät (eli peruskäyttäjät), 3. rationaalisesti kehitystä seuraavat (eli aloittelevat). 

Hyvä renki, huono isäntä. Tein tästä oman kirjani aineistoon perustuen tekoälyn kanssa keskustellen alla olevan kalvon.  Hyvän lisän tähän antaa Mikko Rotosen seikkaperäinen EU:n tekoälyasetuksen analysointi ja ISO-standardien ohjaava merkitys sekä EHDS:n ja terveystietojen toissijaisen käytön mahdollisuudet ja rajoitteet.  Säädösten, standardien ja suositusten määrä hirvitti. Ymmärsin käytäväpuheissa, että alustuksen taustana on Mikon laajempi selvitys aiheesta. Sovimme, että palaamme asiaan erikseen lähiaikoina. Myös tuli selväksi, että uusi lupa- ja valvontavirasto (LVV) on ottanut jo etukäteen valvonnan aihealueen perustuen EU:n tekoälyasetukseen. LVV:n Arttu Malava piti aiheesta alustuksen. "Jos tekoälyjärjestelmää on tarkoitus käyttää korkean riskin käyttötarkoituksessa, se määritellään suuririskiseksi ja sen on täytettävä muita tekoälyjärjestelmiä tiukemmat vaatimukset ennen markkinoille saattamista. Niin kyse on siitä, mitkä ovat käyttäjän todelliset mahdollisuudet vaikuttaa annettavan hoidon lopputulokseen ja sen perusteella tehtäviin jatkotoimenpiteisiin. Onko tekoälyyn perustuva järjestelmä ottanut yliotteen käyttäjästä. 

Renki-isäntä-suhde tuli esille aidoissa toteutetuissa esimerkeissä. HUS:n rintasyöpapotilaan hoitoprosessi oli ensimmäinen esimerkki. Prosessikuva osoitti, miten automatiikkaa ja tekoälyä on hyödynnetty prosessin eri vaiheissa.  Toinen esimerkki oli Terveystalolta,  miten tekoälyn lupaukset saadaa lunastettua. Se pitää integroida sujuvaksi osaksi ammattilaisen työnkulkua. Tuomo Oikarinen avasi esmierkkiä nostamalla esille kolme pointtia: 1. API-rajapinnat - tiivis integraatio vähentää manuaalista työtä ja edistävät kaksisuuntaista dataliikennettä, 2. One Click: Joka klikkaus työprosessissa pienentää konversiota jopa 10%. Useamman klikkauksen takana oleva työnkulku menettää selvän osan käyttäjistä. Siis käytettävyys on ensisijainen asia. 3. Less Is More: Vähemmän työkaluja ja syvempi integraatio. Agenteista ei kovin paljoa puhuttu kuulemissani sessioissa. Oleellista on agenttien avulla suorittaa työprosessin osia varsinaisen käyttäjän, prosessin vastuuhenkilön ehdoilla. Eli kuten alla olevassa kalvossani todetaan punaisella: Vastuu päätöksistä säilyy aina ihmisellä. 

 

Sote-atk-päivät olivat tiedon runsauden sarvi. Olin ensi kertaa mukana eläkeläisen roolissa, mutta entisen työnantajan kanssa olemme edelleen tiiviissä yhteispelissä. Jaakko Viitanen teki tuoreeltaan 27.5.2026 oman pikaisen yhteenvedon päivien sisällöstä. Osin oltiin eri sessioissa Jaakon kanssa. (2). Näytteille asettajia messualueella oli yli 100. Yritin saada kuvaa, miten kirjassani ideoimani "pärjäämisen alusta" pärjää yritysten vastaavien jo tuotannossa tai pilottivaiheessa olevien tuotosten kanssa. Opin messumatkalla ja käytäväkeskusteluissa aiheesta lisää. Nyt näytän vain tuon mallin tässä, joka on perusteltu ja kuvattu kirjassani Kohti ihmislähtöistä sotea sivuilla 169-174. Opin, että kuvani on piirretty varsin staattisena kaaviona. Itse asiassa koko datan sisältö voisi sijaita useassa tietovarastossa tai altaassa, mutta pääsyn hallinnalla voisi olla mahdollista hyödyntää eri tarkoituksiin koko datamassaa. Tällaisia systeemejä oli esillä messuilla. Datan pitää olla mahdollista kulkea ja integroitua toisten datojen kanssa. Tähän kokonaisuuteen palaan vielä, kunhan saan koottua lisäaineistoa pohjaksi. Tällainen alusta-kokonaisuus palvelisi kaikkia hyvinvointialueita ja muita tahoja, kuten yksittäisiä kansalaisia, asiakkaita, potilaita, tutkijoita, kehittäjiä, mediaa jne. Tekoälyn avulla voitaisiin yhdistää dataa eri lähteistä toki ottamalla huomioon tekoälyasetuksen tietoturvarajoitteet. Mallini mahdollistaisi esimerkiksi soten palvelutietojen ja Kelan etuustietojen integroinnin. Malli edistäisi ennaltaehkäisyä ja kansalaisten mahdollisuuksia hakea palveluita yhdestä lähteestä. 

Seuraavat atk-päivät ovat (taas) Tampereella 24.5.2027 - 26.5.2027. Paikkana on Tampereen messu- ja urheilukeskus. Taisi olla sama paikka pari vuotta sitten. Ohessa on kuva messukeskuksesta.

Viitteet

(1) Ollin huomiot ja kokemukset tekoälystä: kirjat ja seminaarit

• Tammikuussa 2026 julkaistu kirjani "Kohti ihmislähtöistä Sotea -ihminen pärjäämisen keskiössä"(BOD 2026) Kirjan pohjalta tehty tiivistelmäkuva Tekoäly hyvä renki - huono isäntä.  
• 29.9.2025 blogikirjoitus: https://ollintuumailut.blogspot.com/2025/09/soten-tietojohtamisessa-parantamisen.html
• 6.10.2025 blogikirjoitus: https://ollintuumailut.blogspot.com/2025/10/voiko-konemieli-haastaa-ihmismielen.html
• 27.11.2025 blogikirjoitus: https://ollintuumailut.blogspot.com/2025/11/
• 13.5.2026 blogikirjoitus:  https://ollintuumailut.blogspot.com/2026/05/tietoasiantuntijan-tyolla-on-jo.html

 (2) Jaakko Viitanen: Sote-ATK-päivät 2026 -wrap-up; https://lawder.fi/sote-atk-paivat-2026-wrap-up/

Sote-rahoitus puhuttaa - ongelma ei ole kevyt - päivitys 21.5.2026

Soten rahoitus puhuttaa, oikein "kutkuttaa". THL on terästäytynyt - hyvä niin. Sen ehdotuksen ydinpointit ovat seuraavat: (1)

• tarkastellaan erilaisia rahoitusmalleja sen selvittämiseksi, mitä ongelmia eri mallit ratkaisisivat
• selvitetään hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen (HYTE) kertoimen painoarvon maltillista kasvattamista nykymallissa
• pohditaan rahoituksen ennakoitavuuden lisäämistä niin, että rahoitus määrättäisiin aina seuraavaksi kahdeksi tai kolmeksi vuodeksi
• selvitetään hyvinvointialueiden verotusoikeuden vaikutuksia
• sitoudutaan rahoitusmallin tutkimusvetoiseen kehittämiseen.

Tiivis raportti on hyvä lähtökohta rahoitusmallin jatkokehittelylle. Kannatettavia periaatteita ovat oheisen kolmiokuvan mukaiset kannustavuus, tarveperusteisuus, yksinkertaisuus ja ennakoitavuus.  Raportissa käydään läpi eri rahoitusmallien ongelmia, haasteita ja hyviä puolia. Kuvasta näkyy, että THL:n mielestä ollaan kaukana kolmion kokonaisuudesta. Lisää mielenkiintoa tulee, kun VM on perustanut tutkimusryhmän selvittämään hyvinvointialueiden rahoitusmallin vaihtoehtoja. Ryhmässä on kolme tutkijaa: professori Mats Brommels, profesori Niku Määttänen ja tutkimusjohtaja, professori Teemu Lyytikäinen. (2) Toivottavasti nyt sitten THL ja tämä ryhmä keskustelevat keskenään. 

Taannoin huhtikuun alussa olin kutsuttuna asiantuntijana erään puolueen parlamentaarisen työryhmän valmisteluun tähtäävässä neuvonpidossa 10:n muun asiantuntijan joukossa. Rahoitus oli myös keskeisessä asemassa, mutta kytkentä SOTEPE.n toimintaa oli yksipuolista ja vahvasti erikoissairaanhoitoon keskittyvää. (3) Tietysti hyvinvointialueiden johdollakin on omat näkemyksensä - ennen muuta pitäisi antaa lisäaikaa sopeutukseen. Poikkeuksiakin on. VAKE:n aluehallitus esitti 28.4.2026 muutosta talousarvioon alijäämien kattamiseksi jo kuluvana vuonna. Laajasti toimintalähtöinen muutosohjelma on ollut onnistumisen perusta. (4) 

Vaikuttavuusseuran nimissä on ehdotettu vaikuttavuusperusteista rahoitusmallia. Sen ajatuksena on, että tietty osa alueen saamasta rahoituksesta varattaisiin vaikuttavuusmittaukseen perustuvaan kannustusrahaan. Taisi olla 10 tai 20 prosenttia. Samaa ajatustapaa ehdottavat myös HS:n mielipidekirjoituksessaan kaksi yhteiskuntasuhdejohtajaa yksityisistä yrityksistä. Heidän ehdotuksensa on 15 % ja vaikuttavuuden osalta mielessä on erityisesti somaattinen erikoissairaanhoito. (5)

Niin haluan edelleen sanoa, että SOTEPE koostuu terveydenhuollosta, sosiaalihuollosta, pelastustoimesta. On hoitoa, jonka ytimessä on erikoissairaanhoito. On hoitoa, jonka ytimessä on perusterveydenhuolto, On hoivaa, jonka ytimessä on sosiaalihuolto. Mutta on myös hoitoa ja hoivaa, jonka ytimessä on monisairas ihminen monine sosiaalisine ja terveydellisine ongelmineen.Vaikuttavuuden mittaamisen ytimessä ovat olleet suurelta osin erikoissairaanhoidon toimenpiteet. Myös lääkitys on kuulunut tähän luokkaan. Vaikeuksia on rakentaa vaikuttavuuden mittareita mm. seuraavien ongelmien ympärille: mielenterveys, päihde- ja huumeongelmat, lastensuojeluun liittyvät lapsen ja perheen ongelmat, syrjäytyneiden ihmisten moninaiset ongelmat sekä vammaisten ja vanhusten palvelut. On myös vaikeuksia vaikuttavuutta arvioida perusterveydenhuoltoon hakeutuvien ihmisten ongelmissa. Osa näistä kaikista palveluista voi olla keveitä, osa sotkuisia, osa pirullisia. Keveiden ongelmien ratkaiseminen ja vaikuttavuuden mittaaminen niin organisaation kuin asiakkaan kannalta on helppoa. Mutta sotkuisissa ja pirullisissa ongelmissa on myös vaikuttavuuden mittaaminen myös sotkuista ja pirullista. (6) 

Ja vielä askarruttaa mieltäni, että rahoitus edelleen nähdään ensisijaisesti velkajarrun kautta ja "välttämättömien" säästöjen kautta. Juustohöylä on siihen monesti sopiva. Höyläys heikompiosaisten hoidosta on helppo kohde, koska nämä ihmiset eivät kykene puolustamaan asemaansa. On toki muitakin tapoja. Oleellista muissa tavoissa on nostaa keskiöön ihmisten pärjääminen ja sitä tukeva toiminta. Jos olen ymmärtänyt oikein VAKEn muutosohjelma on jotain tällaista. 

Rahoitusmallin ratkaiseminen ei ole kevyt ongelma vaan pikemminkin sotkuinen tai jopa pirullinen sellainen. Vielä en ole luovuttanut esittämästä ajatustani sopimusyhteiskunnasta ja sen perustana pärjäämisen tuloskortistosta. Tähän konseptiin on mahdollista yhdistää myös vaikuttavuusnäkökulma, kunhan se on tasavertainen eri asiakasryhmien kannalta. Tähän konseptiin on mahdollista myös liittää rahoituksen jakaminen ns. perusrahoitukseen ja vaikuttavuuselementtiin. Tai mahdollista on myös liittää mukaan maakuntaveron aineksia, kunhan ratkaisumalli olisi yhteensopiva kuntarahoituksen uudistamisen kanssa. Oleellista on, että sopimukset laaditaan tasavertaisesti eri osapuolten kesken. Myös sopimusten seurannassa tulee olla vaikutusmittarit kaikista pelikorteista, joiden avain on asiakkuuden pelikortti ja yhdistävänä kokonaisvaikuttavuuden jokerikortti.  Muutoksen suunnittelun ja toteutuksen eräs etenemistie voisi olla kehittämäni ongelmanratkaisumalli. Kaikki nämä ideat ovat edelleen käytettävissä kirjastani "Kohti ihmislähtöistä Sotea - ihmisen pärjääminen keskiössä". (BOD 2026; saatavilla myös sähköisenä versiona, sopimusyhteiskunta kirjassani sivuilla 145-149, pärjäämisen kortisto sivuilla 104-118, ongelmanratkaisumalli sivuilla 127-133). 

Viitteet

(1) THL:n ehdotuksia sote-rahoitusmallin kehittämiseksi, 11.5.2026; https://www.julkari.fi/bitstreams/ff09182b-5c18-4a51-baad-1ad506fac140/download

(2) VM 19.5.2026 tiedote: Tutkimusryhmä selvittämään hyvinvointialueiden rahoitusmallin vaihtoehtoja; https://vm.fi/-/tutkimusryhma-arvioimaan-hyvinvointialueiden-rahoitusmallin-tulevaisuutta-; Timo Aronkytö kommentoi tutkimusryhmän asettamispäätöstä blogissaan otsikolla "Taas uusi selvitys, mutta ongelma ei ratkea selvittämällä" 21.5.2026 mm. seuraavasti: Hyvinvointialueiden syvin ongelma ei ole se, että rahoitusmalli on epäselvä. Se on itse asiassa ihan selvä ja alueiden rahoitus perustuu palvelutarpeeseen.  Tästä syystä joku alue saa lähes tupla rahoituksen asukasta kohden kun joku toinen. Siis siksi, koska sen väestö on sairasta ja vanhaa.   Siis,  ongelma onkin muualla. Se on se, että järjestelmä ei ole kyennyt muuttumaan rakenteellisesti – ei kansallisesti eikä alueilla – siinä mittakaavassa, jota niukkenevat resurssit edellyttävät. Palveluverkko on pitkälti entisellään. (https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/timo-aronkyto/taas-uusi-selvitys-mutta-ongelma-ei-ratkea-selvittamalla/

(3) Olli Nylander:Parlamentaarinen työryhmä hyvinvointialueiden tilannekuvan ja tulevaisuuden muodostajaksi - saadaankohan sopua aikaan?https://ollintuumailut.blogspot.com/2026/05/parlamentaarinen-tyoryhma.html; https://www.osallisuusmedia.fi/hyvinvointialueiden-ohjausmalli-uudistettava/

(4)  Vantaan ja Keravan hyvinvointialueen (VAKE) aluehallitus päätti 28.4.2026 kokouksessaan esittää aluevaltuustolle muutosta talousarvioon. Muutos on merkittävä, sillä VAKE saa katettua alijäämänsä jo tämän vuoden aikana, eli lakisääteisessä määräajassa. https://vakehyva.fi/fi/ajankohtaista/ajankohtaista/aluehallitus-esittaa-muutosta-talousarvioon-alijaamat-katetaan-jo-tana-vuonna

(5) Timo Seppälä, Pekka Ihalmo: Sote-rahoitus kannattaisi kytkeä hoitotavoitteisiin. https://www.hs.fi/mielipide/art-2000012005453.html; Alla kopioituna koko mielipidekirjoitus, koska linkki pätee ainoastaan HS:n lukijoille:  Hyvinvointialueiden rahoituksesta käydään kiivasta keskustelua, ja huomio kohdistuu rahoitusmallin yksityiskohtiin: onko rahoitus riittävää, kohteleeko malli alueita oikeudenmukaisesti ja voiko järjestelmän perusteita hyödyntää omaksi eduksi. Keskustelusta puuttuu kuitenkin keskeisin kysymys: mitä rahoituksella halutaan konkreettisesti saavuttaaHyvinvointialueiden rahoitus perustuu pitkälle kehitettyyn tarvemalliin, joka ennustaa kustannuksia väestörakenteen ja sairastavuuden perusteella. Malli ei kuitenkaan edellytä sitä, paranevatko hoitotulokset tai väheneekö sairastavuus. Hyvinvointialueille jaetaan suuria summia ilman, että rahoituksen saaminen edellyttäisi keskeisten terveyshyötyjen tai hoitotulosten saavuttamista. Rahoituksen riittävyyden arviointi onkin erityisen vaikeaa, kun ei tiedetä, mitä rahalla olisi pitänyt saada aikaan. Näin ei ole järkevää jatkaa. Ehdotamme ratkaisuksi mallia, jossa perusrahoitus turvaa hyvinvointialueiden toiminnan vakauden ja ennakoitavuuden, mutta esimerkiksi 15 prosenttia rahoituksesta sidotaan mitattavien hoitotulosten saavuttamiseen. Tulosohjattu osuus kannattaa kohdentaa kansanterveydellisesti ja kansantaloudellisesti merkittäviin sairauksiin, kuten syöpään sekä sydän- ja verisuonisairauksiin. Tulosohjatun rahoitusosuuden kriteerit voidaan rakentaa esimerkiksi Käypä hoito -suositusten, kansallisen syöpästrategian tai pohjoismaisen vertailun pohjalta. Toteutumisen raportointi ja seuranta voidaan toteuttaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kansallisten rekisterien avulla samoilla vahvoilla tietopohjilla, joihin tarveperusteinen rahoitus jo nojaa. Rahoituksen kytkeminen hoitotavoitteisiin kannustaa parantamaan hoidon laatua, ehkäisemään sairauksia ja kaventamaan alueellisia eroja. Samalla rahoituksen tosiasiallisen riittävyyden arviointi muuttuu läpinäkyvämmäksi ja kytkeytyy olennaisimpaan kysymykseen: mitä yhteisillä varoilla saatiin aikaan.

(6)  Kevyt, sotkuinen, pirullinen ongelma: Jaottelua on käytetty yleensä ongelmanratkaisumalleissa. Kirjassani Kohti ihmislähtöistä Sotea - ihminen pärjäämisen keskiössä  (BOD 2026, ss. 128-133) mallia on hyödynnetty. Ydinlähteenä on: Raisio, H., Puustinen A., Vartiainen P.: The Concept of Wicked Problems:Improving the Understanding of Managing Problem Wickedness in Health and Health Care. teoksessa The Management of Wicked Problems in Health and Socialn Care, toim. Will Thomas, Anneli Hujanen, Sanna Laulainen, Robert MacMurray. Lontoo Rodledge, 2018

Tietoasiantuntijan työllä on jo nykyisyydessäkin tulevaisuus

Olen ollut Tietoasiantuntijalehden toimituskunnassa yli 10 vuotta. Kokemukseni on, että tietoasiantuntijan työllä on tulevaisuus, mutta tulevaisuus on jo nykytodellisuutta. Lehdellä on 40-vuoden perinne edistää ja vaalia tietoasiantuntijuutta. Tämänkertainen numero sisältää artikkeleita aiheesta. Oma juttuni on kokonaisuudessaan kirjoituksen lopussa.

Mutta miksi tietoasiantuntijuudella on jo nyt todellinen tehtävä huolimatta tekoälyn ryntäyksestä. Luin viimeisintä Suomen Kuvalehteä.(SK 20/ 15.5.2026).Kolumnissaan  Laura Saarikoski (Hesarin säätiön yliasiamies) toteaa seuraavaa: "Perugiassa kuulin monta eri vastausta siihen, mihin  ihmistä yhä tarvitaan:

• Yksi: Suhteellisuuden taju. Tekoälyn tuottamaa materiaalia on jo vaikea erottaa ihmisen tekemästä. Mutta vain ihminen osaa arvioida, mikä on ihmiselle merkityksellistä.
• Kaksi: Inhimillinen ymmärrys. Tapahtumat, joita tekoäly ei voi järjestää, ja yhteistyö, joka kokoontuu livenä. 
• Kolme: Havainnointi ja jalkautuminen. Tekoäly ei kiipeä vuorille ja kerro, miltä se tuntuu.
• Neljä: Omat lähteet ja uutiset. Tekoäly koostaa hetkessä sen, mikä on jo julki. Joka päivä tapahtuu kuitenkin uutta. 
• Viisi: Oma ääni. Tekoäly voi köyhdyttää kieltä niin, että toimituksissa saatetaan tarvita omia kirjoituskouluja.  
• Kuusi: Luottamus. Sillä myydään journalismia, koska tekoälyyn ei luoteta." 

Tietoasiantuntijalehden jutuissa on nostettu esille nykyisiä ja tulevaisuudessa relevantteja tietoasiantuntijan ammatteja ja tehtäviä. Myös Saarikoski luettelee niitä: algoritmianalyytikko, avoimien lähdekoodien asiantuntija, visuaalinen faktantarkastaja, paikkatietoanalyytikko, disinformaation jäljittäjä, tekoälytyökalujen rakentaja, lokalisaatiotoimittaja. 

Niin onpa myös perustettu vapaamuotoinen yhteisö, johon voi kuka hyvänsä liittyä. https://ihmisentekemaa.fi/-yhteisö kantaa huolta siitä, että "synteettinen häly uhkaa peittää ihmisen äänen." Kopioin joitain yhteisön jäsenien ääniä:   "Ajattelu ja kunnolla tehdyistä asioista nauttiminen on kuin käsityötaito: se surkastuu jos sitä ei harjoita." (Roope Lipasti),  "Tekoälyn myötä hyväksymme, että lukemamme ei tarvitse olla ihmisen kirjoittamaa. Hyväksymme kuin varkain elämän, joka on vain varjo siitä, mitä se voisi olla." (Perttu Pölönen),  "Moni ulkoistaa asioiden selvittämistä ja kirjoitustyötä kielimalleille. Mutta miksi ihminen lukee tai kirjoittaa? Ymmärtääkseen ja oppiakseen jotain, ja kommunikoidakseen tätä ymmärrystä toisille." (Katri Saarikivi). Ilmoitauduin tänään 13.5.2026 yhteisön jäseneksi.    

PÄÄKIRJOITUS
Outi Örn Kysy tietoasiantuntijalta!
– Tietoasiantuntijoita tarvitaan nyt ja tulevaisuudessa, kun data-analytiikka, tekoäly ja digitaalinen tiedonhallinta jatkavat kasvuaan. Näitä moniosaajia ja toisaalta oman alansa syväosaajia tarvitaan hallitsemaan ja hyödyntämään käytettävissä olevaa suurta tietomäärää ja ennen kaikkea arvioimaan kriittisesti käytettävissä olevaa tietoa ja sen lähteitä.

Helena Berg ja Leena Kononen: Tietopäivä pureutui tekoälyn eettiseen ja kriittiseen käyttöön
– Tietoasiantuntijalle vastuullisuus, eettisyys ja tekoälyn kriittinen käyttö ovat ydinkysymyksiä. Tietojohtaminen ry:n Tietopäivä tarjosi rakentavia näkökulmia ja vinkkejä tekoälyn käyttöön. Tekoälystä saadaan monipuolista hyötyä, useimmat sudenkuopatkin voidaan välttää huolellisella suunnittelulla ja kriittisellä otteella.

Virpi Einola-Pekkinen: Reaktiivisuudesta katse kohti tulevaisuutta – tietoasiantutijan työ megatrendien valossa
– ”Kohti uutta yhteiskuntasopimusta”, otsikoi Sitra tuoreen Megatrendit 2026 -raporttinsa. Mitä näkökulmia esitetyt megatrendit voisivat tarjota tietoasiantuntijoille? Tulevaisuusvalta on meillä jokaisella. Jos vain varaudumme huonoihin tulevaisuuksiin, päädymme niihin. Voisiko tietoasiantuntija auttaa siinä, että organisaatiossa katse siirretään tästä päivästä tulevaisuuteen? Olla osa jotain, mihin tekoäly ei yksin pysty?

Kimmo Hautala: Tietoammattilainen vai tekoälyagentti?
– Tietoasiantuntija ei pysty voittamaan virtuaalisia tekoälyagentteja nopeudessa tai muistin määrässä. Mutta ihmisen supervoima on luoda ja keksiä jotain täysin uutta, jonka me ymmärrämme olevan merkityksellistä. Tutkimukset osoittavat innovoinnin vähentyvän kun emme tapaa muita ihmisiä ihan elävässä elämässä, kun verkostot kaventuvat.

”Kehitys on innostavaa – ja hengästyttävää”
– Tietoasiantuntija-lehti kysyi viideltä alan ammattilaiselta, onko tekoäly uhka vai mahdollisuus? Miltä työelämä näyttää nyt? Vastaajat edustavat sekä yrityksiä että julkaista sektoria. Tässä heidän näkemyksiään:

• Tekoäly ei ole poistanut asiantuntijuuden tarvetta, vaan tehnyt siitä oikeastaan näkyvämpää.
• Joskus on todella hengästyttävää yrittää pysyä kehityksen mukana.
•  Tärkeintä on mielestäni utelias asenne.
•  Olennaista on ymmärtää, mihin ja miten tekoälyä voi käyttää vastuullisesti ja niin, että se tukee omaa ajattelua ja oppimista.
•  Tekoälymurros korostaa kriittisen ajattelun ja lukutaidon merkitystä, joka on alallamme olennainen perustaito. 

Veli-Pekka Hyttinen: Tietoammattilaisen uusi rooli ja uudet vaatteet – Kun kaikki muuttuu – vai muuttuuko sittenkään?
– Tietoasiantuntijan maailma ja roolit ovat olleet jatkuvassa muutoksessa jo vuosikymmeniä. Tekoälymurroksessa tietoammattilaisten on kyettävä sopeutumaan ja omaksumaan jälleen kerran uusia rooleja ja puettava ylleen ”uudet vaatteet” – mutta millaiset? 
”Meidän tietoammattilaisten voimavara ovat edelleen vahva tietoalan osaaminen, monipuoliset verkostot sekä halu ja kyky uudistua ja sopeutua ajan ja teknologioiden tuomiin vaatimuksiin.”

Alan ihmisiä – URAPOLKUNI
Katja Hilska-Keinänen: Tarjoilijasta tiedon tarjoajaksi
– Urani voi vaikuttaa rikkonaiselta, mutta kokemukset eri organisaatioista ovat antaneet runsaasti eväitä ja perspektiiviä nykyiseen tehtävääni Kansalliskirjaston palvelujohtajana. Muistutan aina myös verkostoitumisen tärkeydestä.

PUHEENVUORO
Riikka Tanner: Tällä kertaa se on henkilökohtaista – muutoskyvykkyys tekoälymurroksessa keskiöön
– Tietojohtamisen perusoletus on ollut, että parempi tieto tuottaa parempia päätöksiä. Tekoälyn aikakaudella tämä ei enää riitä – ratkaisevaa on, kuinka nopeasti tieto muuttuu oppimiseksi ja toiminnaksi.

Pia Adibe: Datatalouden aikakausi tarvitsee uusia rooleja – vastuullisen tekoälyn ammattilaisesta on moneksi
– Vastuullisen tekoälyn asiantuntija, digitaalinen sosiologi, Lisa Talia Morettin pääviestinä on, että tekoälyn vastuullinen käyttö edellyttää sekä lakien että inhimillisten arvojen huomioon ottamista – ei vain sääntelyn noudattamista. Uusi lainsäädäntö, kuten EU:n tekoälyasetus, on tärkeä edistysaskel, mutta yksin se ei riitä. 

Anne Karhapää: Digiteknologia työn arjessa oppimisen apuna
– Digiteknologia laajentaa oppimisen mahdollisuuksia tarjoamalla joustavia tapoja vuorovaikutukseen, yhteistyöhön ja pääsyn laajaan tietomäärään. Suuri osa aikuisten oppimisesta tapahtuu työn arjessa. Työssä oppimiseen liittyy paljon yksilön ja organisaation kannalta positiivisia vaikutuksia, mutta toisaalta teknologia ja jatkuva oppimisen tarve kuormittavat. Karhapää väitteli aiheesta Jyväskylän yliopistossa alkuvuodesta 2026.

NÄKÖKULMA: alla artikkelini kopioituna
Olli Nylander: Onko tietoasiantuntijalla tulevaisuutta?
– Taidot ja osaaminen muuttuvat ripeästi. Maailman Talousforum teki 2025 tutkimuksen analysoimalla vastaajien odotuksia osaamisen murroksesta vuoteen 2030 mennessä.

Norja on Pohjoismaiden tekoälytähti, Suomi hännillä
– Tekoälyn käyttöönotossa on selkeitä eroja Pohjoismaiden sisällä. Norjassa jo lähes puolet työikäisestä väestöstä hyödyntää tekoälytyökaluja, mikä tekee maasta globaalin edelläkävijän. Suomi on tässä selvityksessä vajaan kolmenkymmenen prosentin osuudellaan sijalla 28.

Moni yhtiö ei saa tekoälystä tavoiteltuja hyötyjä – syy piilee oppimisen johtamisessa
– Tekoäly nostaa työpaikoilla esiin kysymyksiä, joiden ratkaisemiseen perinteiset muutosjohtamisen ja oppimisen johtamisen opit eivät enää riitä. ”Paras tapa varmistaa sitoutuminen ja avoin asenne tekoälytyökaluja kohtaan on antaa työntekijöille vastuuta tekoälyn opettelemisesta. Oppimisesta tulee kiinnostavaa, kun työntekijät voivat määrittää itse tekoälyn sopivimpia käyttötapoja. Näin rakennetaan kestävää tekoälymuutosta”.

Mikael Seppälä: Kestävyysraportoinnista vaikutusten arviointiin – tietoasiantuntijan uudet kompetenssit
– Kestävän kehityksen edistäminen patistaa organisaatioita hahmottamaan aiempaa enemmän toimintansa vaikutuksia taloudellisten näkökulmien lisäksi myös ekologisiin ja sosiaalisiin seikkoihin. Minkälaisia uusia kompetensseja saattavat tietoasiantuntijan tarvita tulevaisuudessa näiden toteuttamiseen?

JULKAISUT
Janika Asplund: Vuorovaikutus on etäjohtajan ydintaito
– Etäjohtaminen ja digitaalinen viestintä -kirjan arvo on siinä, että se kokoaa yhteen kansainvälistä ja suomalaista tutkimusta etätyöstä, tuo uutta tietoa etäjohtamisesta ja antaa hyviä vinkkejä työelämään. Tämän aihepiirin suomenkielistä teosta on odotettu ja sitä ehdottomasti tarvitaan!

PAKINA
Kimmo Hautala: Citius, Altius, Fortius – tietoasiantuntijan askelmerkit huipulle
– ”Kukapa meistä ei haluaisi menestyä, olla koko kansan ihailema tiedon sankari. Valitettavasti se on vaikeampaa kuin koskaan ennen. Meitä kirittää doupattu epäinhimillinen tehomylly, yleisnimeltään tekoäly. Säännöt eivät ole enää kaikille samat, emmekä ole samalla viivalla. Olemmeko edes samassa kisassa?”

Olli Nylander:
Onko tietoasiantuntijalla tulevaisuutta?

 
Taidot ja osaaminen muuttuvat ripeästi. Maailman Talousforum teki 2025 tutkimuksen
analysoimalla vastaajien odotuksia osaamisen murroksesta vuoteen 2030 mennessä.
Tutkimuksessa arvioitiin, mitkä taidot ovat nousevia ydintaitoja. Samoin verrattiin
kasvavissa ja vähenevissä työtehtävissä vaadittavia taitoja.

Listasin tutkimusartikkelista tärkeimmät tulevaisuuden taidot ja osaamiset sekä kasvavat ja vähenevät tehtävät. Niistä osa on työnantajien mielestä myös nyt relevantteja ydintaitoja.

• ykköstaito on analyyttinen ajattelu nyt ja tulevaisuudessa
• kasvavat taidot (myös nykyisyydessä): teknologiset taidot (tekoäly, big data,kyberturvallisuus) sekä ”pehmeät” inhimilliset taidot (resilienssi eli sietokyky, luovaajattelu, motivaatio, johtajuus ja itsetuntemus, uteliaisuus).
• tulevaisuuden nousevia taitoja ovat muutoskyvykkyys, systeemiajattelu, vihreä osaaminen uuden oppiminen ja luova ajattelu
• väheneviä taitoja ovat manuaaliset taidot (tarkkuus, kestävyys), rutiininomaiset luku- ja laskutaidot (automaatio korvaa niitä) sekä perinteiseen laadunvalvontaan liittyvät taidot.

Tutkimuksessa keskeisin muutoksen ajuri on teknologia, erityisesti generatiivinen tekoäly
ihmisen työtä täydentävänä apuvälineenä. Tekoäly nykykäsityksen mukaan hoitaa
rutiineja, mutta ei kykene korvaamaan empatiaa tai monimutkaista fyysistä työtä. Muita
muutosajureita listataan: ympäristöosaaminen, kyberturvallisuus, terveydenhuollon taidot
ja empatia.

Työelämään keskittyneestä tutkimuksesta voidaan päätellä myös jotain työelämän
ulkopuolisista taidoista. Koululaisilla ja opiskelijoilla ovat tulevaisuuden taidot pitkälti samat
kuin työssä käyvillä mukaan lukien teknologinen lukutaito. Väheneviä tai poistuvia taitoja
ovat rutiininomainen kirjoittaminen ja laskeminen sekä ulkoa opettelu. Työttömillä ja
alanvaihtajilla toistuvat samat taidot kuin työssä olijoilla. Työllistymisen edellytyksenä on
sietokyky, joustavuus ja ketteryys sekä palveluorientaatio. Eläkeläisillä ja ikääntyvällä
työvoimalla nousee esille fyysisen työkyvyn laskeminen. Muuten toistuvat samat taidot
kuin työssä olevilla ihmisillä. Elinikäinen oppiminen nousee esille taidoissa.

Miten sitten käy suomalaisille? On nyt ja tulevaisuudessa varsinaisia tietotyöläisiä. On
tietotyöläisten tuloksia hyödyntäviä työpaikkojen koululaisia, opiskelijoita, työpaikkojen
johtajia ja muita työntekijöitä sekä eläkeläisiä.

Tietoasiantuntija on henkilö, jolla on erityinen perehtyneisyys tietoalan keskeisiin tietoihin
ja taitoihin (https://finto.fi/tt/fi/page/t103). Analyytikon tehtävänä on hyödyntää yrityksen
tietovarantoja yrityksen liiketoimintaan (tai julkisen yhteisön toimintaan) auttamalla
johtamis-, hallinto-, tuotanto- ja markkinointitehtäviä hoitavia ihmisiä. Eri toimialat ovat
lisääntyvässä määrin riippuvaisia organisaation tiedonhallinnasta ja analytiikasta.
Informaatikot puolestaan hyödyntävät laajasti niin julkisia kuin yksityisiä tietovarantoja.

Talousforumin taitokartoitus sopii pitkällä myös tietoasiantuntijoiden nyky- ja
tulevaisuustaitoihin. Ehkä analyytikoiden työ saa monipuolisemman roolin tekoälyn
tuodessa uusia taitoja perinteisten analytiikkataitojen rinnalle. Informaatikoiden työnkuva
tulee oletettavasti muuttumaan tekoälyaikakauden nopean kehittymisen myötä. Laajemmin
myös toimittajien työ tulee muuttumaan. Näissä ammateissa tullaan enenevässä määrin
kohtaamaan todellisen tiedon ja valetiedon välisiä vaikeuksia sekä sitä, mikä rooli
ylipäätänsä on tekoälyllä ja mikä inhimillisellä toiminnalla.

Muutoksia on odotettavissa tietotyöläisten tuottamissa tietopalveluissa yrityksen johdolle ja
henkilökunnalle. On uhkia ajautumisesta yhä lisääntyvään tietotulvaan. Mutta on myös
uhkia ajautua epävarman jopa virheellisen tiedon varaan omissa työtehtävissään.
Tarvitaan kriittistä tiedonlukutaitoa. Tämä pätee myös koululaisiin ja opiskelijoihin ja miksei
myös työttömiin ja eläkeläisiin.

Tilastoalan seniorit Jussi Melkas ja Jussi Simpura kirjoittivat tilastoalaan liittyvän kirjan
vuonna 2013 eli ”kauan sitten”. Kuitenkin tähänkin aikaan sopii heidän tekemä kolmijako
tilastojen käyttöön. Jakoa voidaan laajentaa yleensä tiedon hyödyntämiseen:

• ”Turistit” hakevat yksittäisiä tietoja ja ovat tällaisten tietojen satunnaiskäyttäjiä, pikakäyttäjiä eivätkä kovin kriittisiä sellaisia. He hakevat Internetin maailmasta vastausta johonkin kysymykseen. Voivat tehdä kyselyjä nyt ja jatkossa myös tekoälytyökaluille. Se on teknisesti helppoa. Luotettava lopputulos on arvailujen ja oman luottamuksen varassa.
• ”Maanviljelijät” käyttävät oman alansa tietoja taajaan ja osana omaa päätöksentekoa ja työtehtäviä. Tämä ryhmä käyttää myös pidemmälle jalostettua analytiikkaa sekä tietoammattilaisten apua tai ovat itse työyhteisön analyytikoita. Lopputulokset ovat luotettavuuden osalta oletettavasti lähempänä totuutta.
• ”Kaivosmiehet” kaivautuvat syvälle tietojen, aineistojen ja luokitusten ytimeen. He tiedostavat ongelmat tietojen laadussa ja käyttömahdollisuuksissa. ”Kaivosmiehet” ovat nyky- ja tulevaisuuden taitojen kriittisiä hyödyntäjiä – analyyttisesti ajattelevia ammattilaisia.

Lähteet:
The Future of Jobs Report 2025: https://www.weforum.org/publications/the-future-of-jobs-
report-2025/in-full/3-skills-outlook/
Jussi Simpura, Jussi Melkas: Tilastot käyttöön – opas tilastojen maailmaan, Gaudeamus
2013

Parlamentaarinen työryhmä hyvinvointialueiden tilannekuvan ja tulevaisuuden muodostajaksi - saadaankohan sopua aikaan?

A-Studion Sotekeskustelu, viite 1

Valtioneuvosto on asettanut 1. huhtikuuta parlamentaarisen hyvinvointialueiden tulevaisuutta käsittelevän työryhmän. (2)

Ryhmän tavoitteena on muodostaa yhteinen tilannekuva hyvinvointialueiden toiminnasta, taloudesta ja tulevaisuusnäkymistä sekä pohjustaa tulevalla vaalikaudella tehtävää sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen palvelujärjestelmän edelleen kehittämistä. Parlamentaarisen työryhmän toimikausi on 1.4.2026–18.12.2027. Työryhmän puheenjohtajana toimii kunta- ja alueministeri Anna-Kaisa Ikonen ja varapuheenjohtajana sosiaali- ja terveysministeri Wille Rydman. Toinen varapuheenjohtaja nimetään työryhmän sisältä. Työryhmässä ovat edustettuina kaikki eduskuntapuolueet. Lisäksi työryhmässä on pysyvät asiantuntijat valtiovarainministeriöstä, sosiaali- ja terveysministeriöstä, sisäministeriöstä, Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta, hyvinvointialuejohtajien verkostosta sekä Hyvinvointialueyhtiö Hyvilistä.” Yhteinen tehtävämme on hakea keinot turvata suomalaisten sote- ja pelastuspalvelut tulevaisuudessa. Kestävät ratkaisut edellyttävät yhteistä tahtoa ja kykyä katsoa yli hallituskausien. Työ käynnistyy yhteisen tilannekuvan muodostamisella. Väestön ja ikärakenteen muutokset, palvelutarpeen kasvu, teknologinen kehitys, julkinen talous ja alueiden erilaiset haasteet huomioiden tulemme tarkastelemaan erilaisia polkuja sote-mallin kehittämiselle asiantuntijatietoa hyödyntäen. Haastavista aiheista huolimatta odotan hyvää ja ratkaisuhakuista yhteistyötä”, toteaa kunta- ja alueministeri Anna-Kaisa Ikonen.

Tuntemattomia teitä myöden sain kutsun erään poliittisen parlamenttiryhmän valmistelevaan kuulemistilaisuuteen. Tilaisuuteen oli saanut kutsun joukko sote-asiantuntijoita monelta taholta - tutkijoita, kehittäjiä, aluejohtajia sekä emeritusasiantuntijoita. Ehkä minut voi lukea tuohon emerituskategoriaan. En ole minkään puolueen jäsen. Pohjaksi kultakin asiantuntijalta oli pyydetty vastauksia suureen määrään kysymyksiä. Laadin vastaukseni mahdollisimman lyhytsanaisesti ranskalaisin viivoin. Silti dokumentin pituudeksi tuli liki 10 sivua. Jokaiselle meistä annettiin aikaa 3-5 minuuttia esitellä vastaustamme. Palaveri oli etenä (Teams). Tiivistin sanomani tuohon aikaikkumaan. Sitä eivät juuri muut alustajat kunnoittaneet, vaan latelivat pp-kuvia toisensa perään. Olin siis kelvoton, kun olin kalvoton. Kelpoisuuttani vielä rajoitti se, että Teams-yhteys ei toiminut. Olin Euroopan kiertueella camping-alueen parkissa. Vanha kunnon puhelin oli ainoa keino saada itsensä kuuluviin. Kiitos siitä järjestävälle taholle. Alustukseni perustui neljään pointtiin: 

•          Organisaatiolähtöisyydestä kansalaislähtöisyyteen – kansalaisen pärjääminen edellä.
• Talouskeskeisestä ohjauksesta kokonaisvaikuttavuuden ohjauskulttuuriin: valtion, hyvinvointialueiden, palveluntuottajien välinen ohjaus sopimusohjaukseksi, jossa taloudellinen ohjaus on alistettu toiminnallisille tavoitteille – nyt talous käytännössä ainoa ohjausinstrumentti
• Terveydenhuoltokeskeisyydestä SOTEPE-keskeisyyteen: nyt monet poliitikot, tutkijat, asiantuntijat, virkamiehetkin keskittyvät ainoastaan terveydenhuollon kysymyksiin ja poikkeustapauksissa sosiaalihuoltoon sekä pelastustoimeen (ml. ensihoito) ja niiden keskeiseen yhteyteen terveydenhuoltoon.
• Jos halutaan pitää kiinni siitä, että kokonaisuuteen liittyy myös sosiaalihuolto ja pelastustoimi, on otettava vakavasti soteintegraatio osaksi sote-rakenteita. Se tarkoittaa myös kiinteätä yhteistyötä kuntien kanssa erityisesti ennaltaehkäisevissä toiminnoissa, hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä sekä työllisyyskysymyksissä. 

Kysymyssarja (noin 20 kysymystä) oli rakennettu seuraavien otsikoiden varaan. 

1. SOTE-rakenne ja hyvinvointialueet 
2. Rahoitusmalli (ks. oheinen kuva)
3. Erikoissairaanhoito
4. Valtakunnallinen ohjaus
5. Asiakastiedot ja tietojärjestelmät
6. Monituottajamalli ja asiakkaan valinnanvapaus
7. Työterveyshuolto ja YTHS
8. Priorisointi ja vaikuttavuus 

• 1.-kohtaan vastaukseni olivat nuo neljä pallukkaa: Lisäksi totesin, että hyvinvointialueita on liikaa, keskitetty valtion ohjaus lisää byrokratiaa ja vähentää aluehallinnon omaa päätäntävaltaa. 
• 2-.kohtaan tein vielä erikseen kirjoituksen osallisuusmediaan otsikolla hyvinvointialueiden ohjausmalli uudistettava: https://www.osallisuusmedia.fi/hyvinvointialueiden-ohjausmalli-uudistettava/; kysymykseen huomioiko nykyinen rahoitusmalli väestön tarpeet vastasin - ei. Eikä rahoitusmalli ole kannustava, koska sen mukaisiin resurssien jakoperusteisiin ei voi vaikuttaa alueen omin ratkaisuin. 
• 3-kohtaan totesin, että nykyinen erikoissairaanhoidon järjestämistapa ei ole toimiva. Peruslähtökohdan pitäisi olla väestövastuupyramidi eli mitä harvinaisempi on ongelma, sitä suurempi on väestöpohja. Nyt peruslähtökohtana on paikallisten poliitikkojen kiinni pitäminen vanhasta sairaalarakenteesta - rakennuskeskeisyys. 
• 4-kohtaan  korostin kokonaisvaikuttavuuden malliani sekä siihen liittyen toiminnan ja talouden yhteennivomista toiminnan ehdoin. En kannata vielä vahvempaa valtion ohjausta vaan sopimusohjausta, joka perustuu tasavertaisiin sopimusosapuoliin valtio- alueet.
• 5-kohtaan kritisoin nykyistä hajautettua tietojärjestelmärakennetta, koska kukin alue voi toimia varsin vapaasti tietojärjestelmien rakentamisessa. Ongelmia on myös THL:n, Kelan ja alueiden välisessä yhteistyössä. Tieto ei kulje riittävän nopeasti ja laadukkaasti. Osin tieto ei kulje lainkaan. Tarvitaan yhteinen kansallinen alustaratkaisu. Ja tarvitaan yhteiset standardit toimintojen ja voimavarojen vertailuun. 
• 6-kohdassa monituottajamallin kehittämisessä patenttiratkaisuni on sopimusohjausmalli niinkuin valtion ja alueidenkin suhteessa. Hoitopaikan valintaan pitäisi rakentaa yksi valtakunnallinen tietojärjestelmä, jonka perustana olisi SOTERI-rekisteri. Nyt jokaisella alueella on oma ratkaisunsa hoitopaikan valintaan. 
• 7-kohtaan esitin, että työterveyshuolto ja YTHS pitäisi sairauksien korjauksen (parantamisen) osalta integroida yhteen perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon kanssa. Monikanavaisesta rahoituksesta voitaisiin näin luopua. Ennaltaehkäisevät toimet voisivat olla työterveyshuollon ja YTHS:n vastuilla nykyiseen tapaan. 
• 8-kohtaan eli priorisointiin ja vaikuttavuuteen näin useita näkökulmia. Kaikki SOTEPEn toiminnot pitäisi olla prorisoinnin kohteena ja myös vaikuttavuusarvioinnin kohteena. Pelkkä organisaatiolähtöinen ja tutkimuslähtöinen vaikuttavuus ei riitä. On otettava myös lähtökohdaksi kansalaisnäkökulma - pärjäämisnäkökulma. Kolmas sektori ja ennaltaehkäisevät toimet on oltava myös mukana priorisointi- ja vaikuttavuusnäkökulmassa. On vain muistettava, että ehkäisevien toimien vaikuttavuus on pitkäkestoista, kun taas korjaavien toimien vaikuttavuus on välitöntä.

Nyt kuukauden jälkikäteen tiivistin 10-sivuisen vastaukseni edellä esitettyihin 8 pallukkaan. Puolestaan tuon 10-sivuisen dokumentin perustana on alkuvuodesta julkaisemani kirja "Kohti ihmislähtöistä Sotea- ihminen pärjäämisen keskiössä" (BOD 2026).  Kirjan voi ostaa myös digiversiona vaikkapa osoitteesta BOD.fi. Hintakin on vain 10,99e. (3)

Mutta uskoni näiden kaikkien ajatusten realisoitumiseen parlamentaarisessa työryhmässä ehtyi kuunnellessani keskuskustelua kuulemistilaisuudessa ja yrittäessäni päästä sanomaan omia mielipiteitäni puhelimen välityksellä. Suuri osa alustuksista keskittyi rahoitusmalliin ja vieläpä sen arvosteluun. Myös haluttiin ottaa kantaa alueiden määrään. Vaihtelua oli nykytilasta 5.n alueen malliin ja jopa 1.n alueen malliin. Mieliaihe oli tietysti erikoissairaanhoito. Työnjakoa korostettiin ja päivystys oli tärkeä pitää mahdollisimman lähellä. Vaken Timo Aronkytö kyllä otti esille muutakin ja nosti esille sosiaalihuollon.(4) Samoin Kanta-Hämeen alueen edustaja Olli Naukkarinen. Hänellä oli hyviä ajatuksia, miten palvelujen käyttö keskittyy samoille henkilöille ja miten se on  tehotonta. Taustana on alueella kehitetty ja osittain käyttöönotettu henkilöpohjainen tietomalli. Se osoittaa, miten tietyt moniongelmaiset asiakasryhmät ajautuvat käyttämään monenlaisia palveluita ilman keskitettyä koordinaatiota. Kun tähän kalliiseen palvelujen käyttöön puututaan, saadaan todellisia säästöjä aikaan.  Naukkarinen totesi kivasti: "Kannattaa keskittyä kustannuksissa pilkun vasemmalle puolelle. Nyt paljon keskitytään oikealle puolelle.(28,8 miljardia)." Muutoin sosiaalihuolto ei ollut näissä porukoissa muodissa. Yritin kuitenkin tätäkin nostaa esille.  Eikä kansalaisen pärjääminen paljoa puhuttanut ja vielä vähemmän sopimusyhteiskunta-ajatukseni. 

Parlamentaarisen työryhmän puheenjohtajisto lisäsi spekulaatiotani, onko sillä onnistumisen mahdollisuuksia. Jos työ etenee A-studion kaksintaistelun (kumpi valehtelee enemmän) moodissa tai sosiaalivaliokunnan moodissa, ei kyllä hyvää seuraa. Vastakkainasettelu ei tuota mitään uutta innovaatiota. Pitää löytää uusi yhteinen kehittämistie SOTEPElle. On luovuttava näennäisesti satunnaisista vaikutuksista, kun leikataan ilman kunnollista vaikuttavuusarvioita. Nyt leikkaukset ovat jälkikäteen osoittautuneet ilmeisen tarkoituksella kohdistuneen samoille huono-osaisille ihmisryhmille. Velkajarrun rinnalle emeritusprofessori Markku Ojanen ehdotti HS-mielipiteessään 10.1.2016 "köyhyysjarrua". Tällä estettäisiin köyhien elämäntilanteen heikentyminen, vaan vähitellen parannettaisiin sitä. 

Viitteet 

(1) Virta ja Rydman syyttivät A-studiossa toisiaan valehtelusta – tarkistimme, kumpi puhuu totta. https://yle.fi/a/74-20223042; A-Studion oli 27.4.2026; https://areena.yle.fi/1-77990145

(2) VM:n päätös parlamentaarisen työryhmän asettamisesta pohtimaan hyvinvointialueiden tulevaisuutta;   https://vm.fi/-/parlamentaarinen-tyoryhma-pohtimaan-hyvinvointialueiden-tulevaisuutta-

(3) Olli Nylander: Kohti ihmislähtöistä Sotea-ihminen pärjäämisen keskiössä, BOD 2026; Viittaan 10-sivuisessa vastauksessani 20 kysymyksen kussakin kohdassa kirjaani sivuihin, missä aihetta on käyty läpi tarkemmin ja laajemmin. Kirja oli myös vastaukseni liitemateriaalina.  

(4) Timo Aronkytö kertoo tuoreessa blogissaan näkemystään "polkuriippuvuudesta" eli tarpeesta uudituksiin, mutta ottaen huomioon kaikkien eri toimintojen välinen riippuvuus. Ja hän muistuttaa, että kaikki toiminnot ovat kohteena (ei vain terveydenhuolto) , erityisesti myös sosiaalihuolto. https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/timo-aronkyto/sote-vaatii-avointa-keskustelua-mutta-myos-realismia-ja-ymmarrysta-polkuriippuvuudesta/?utm_source=Postiviidakko&utm_medium=email&utm_campaign=Uusisuomi_Uutiskirje