sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

Onkohan SOTE esimerkki hyvästä narratiivista?, päivitys 11.7.2017

Narratiivi ollut joitakin vuosia sivistyneistön käyttämä termi, jolla on tarkoin määritelty tarkoituksensa, mutta myös meitä arjessa toimivia hämäävä elitistinen tunnelma. Luin HS:ää 9.7.2017 ja löysin kaksi "narratiivia".

1) Puhuttelevassa artikkelissa "Romahdus voi olla nopea" haastatellaan professori Juha-Antti Lambergia. Hän toteaa seuraavaa: "Rooma on narratiivinen arsenaali. Sitä käytetään eri aikoina eri asioiden perustelemiseen. Sitä ovat käyttäneet fasistit ja marxistit. Yleensä analyysit ovat olleet melko epähistoriallisia."
http://www.hs.fi/talous/art-2000005284314.html

2)  Jukka Petäjä arvioi Orhan Panukin romaanin  "Kummallinen mieleni" (HS 9.7.2017). Petäjä kirjoittaa seuraavaa: "Vaikka isoja eeppisiä kaaria piirtävä Kummallinen mieleni jäsentyy nimenomaan keskushenkilönsä tarinana vauhdilla kasvavassa Istanbulissa, kerronta etenee kuitenkin moniäänisesti eräänlaisena narratiivisena mosaiikkina, joka tuo esiin erilaisia puolia lähes huomaamattaan pesunkestäväksi istanbulilaiseksi muuttuvan Mevlut Karasin persoonasta ja elämästä." Mahtaisikohan arjessa elävä Mevlut ymmärtää, mitä Petäjä yrittää sanoa. http://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005284216.html

Yritän nyt arjessa (on tarkoituksella esillä - toinen muotitermi!) kertoa, mitä tämä narratiivi tai narratiivinen tarkoittaa. Tässä on lainaus suoraan Wikipediasta:

  • Narratiivi (lat. narrare, subst. tarkistuslaskenta tai verbi kertoa) tarkoittaa kertomusta tai kertovaa esitystä. Narratiivi voi olla suullinen tai kirjallinen, mutta laajassa mielessä narratiiveina voidaan pitää myös mainoksia ja elokuvia. Narratiivilla on alku, keskikohta ja loppu. Hyvä narratiivi on juonellisesti eheä. Keskeistä narratiiville on se, että tapahtumat järjestyvät ajallisesti peräkkäin, vaikka tapahtumien järjestyksen ei tarvitse olla kronologinen. Narratiivin kertojan tulee ottaa lukija huomioon ja kertomus on kerrottava siten, että se muodostaa selkeän kokonaisuuden lukijan mielessä. Hyvä narratiivi on ymmärrettävä.
Onko SOTE hyvä narratiivi?  Vai onko se "narratiivista mosaiikkia"? STM:n virkamiehet puhuvat useasta tarinasta. Nyt on heidän mielestään menossa SOTEn viides tuotantokausi. En nyt lähde pohtimaan tuotantokausien vaiheita siis alkua, keskikohtaa ja loppua. Tämän meneillään olevan viidennen tuotantokauden alku oli omalla laillaan myrskyisä. Se tuotti ehdotukset 18 maakunnasta ja valinnanvapaudesta. Tuotantokauden keskikohdan dramatiikkaan liittyivät hallituksen pelastusoperaatio ja perustuslakivaliokunnan 80-sivun analyysi poliittisine seurauksineen. Jäämme odottamaan juonen loppurykäisyä. Se saadaan aikaan, kun hallituskausi on loppu. Tuleeko sitten vuoroon SOTEn kuudes tuotantokausi. Moni kansalainen on jo ajat sitten menettänyt toivon, että tässä jotenkin uudistettaisiin ja parannetteisiin sosiaali- ja terveyspalveluita tai tehtäisiin jotain säästöjä. Nyt en pysty vastaamaan kysymykseen, onko SOTE hyvä narratiivi? Huono narratiivi voisi olla täysin ennakoimaton kaikkien osapuolten kannalta surkea lopputulos? Palvelut heikkenisivät, byrokratia lisääntyisi ja kustannukset kasvaisivat.

Vielä huonompi narratiivi - mukaelma Rooman tuhosta. Yllä oleva kuva on kaapattu HS:n jo ylläkin siteeraamastani jutusta "Romahdus voi olla nopea" (HS Niko Vatiainen 9.7.2017). Väestön väheneminen on selviö, koska suuret ikäluokat siirtyvät mullan alle ja uusissa ikäluokissa syntyvyys sen kuin laskee. Samalla poliittisin keinoin estetään merkittävää maahanmuuttoa. Resurssit vähenevät eli pakosta valtion ohjauksella vähennetään maakuntien käytettävissä olevia voimavaroja. Laskelmat ovat jo olemassa. Vaihdanta vähenee, kun palveluita ei voida kehittää, lisätä. Keskusvallan (VM ja STM) toimintaedellytykset vähenevät, kun riittävää kasvua ei ole. Nyt 2 %:kin kasvu on liian vähän joidenkin ekonomistien mielestä. Järjestelmä rapautuu. Palvelujärestelmä kuihtuu valtion vähenevien resurssien ja maksavien asiakkaiden puutteessa. Laillisuuspohja murtuu. "Ihan oikeasti" järjestelmästä tulee perustuslain vastainen. Tämä kaikki näkyy kansalaisten arjessa.

Hyvää hakemaan. Nyt vain aktiivisesti virittämään edellytyksiä hyvälle SOTE-narratiiville, jossa on positiivinen loppu kansalaisten arjen kannalta. Narratiivisuus voidaan ymmärtää myös tieteellisenä analyysinä, joten vapaus on ajatella asiaa niin arjessa kuin tieteellisestikin.(ks. viite)

Päivitys 9.7.2017: Mikko Poutanen kommentoi FB:n puolella Tampereen yliopiston "Kertomuksen vaarat - projektista" . Jos narratiivien - tarinoiden - voima kiinnostaa niin voisin vinkata vilkaisemaan Tampereen yliopiston Kertomuksen vaarat -projektia (https://www.facebook.com/KertomuksenVaarat/?hc_ref=SEARCH).

Päivitys 10.7.2017: Sirkka Mäkeläinen kommentoi Linkedinin puolellaSe taisi olla Finlandia-palkinnon saanut Laura Lindstedt, joka sen narraatio-sanan pari vuotta sitten toi suuremman yleisön tietoisuuteen....

Päivitys 11.7.2017: Otto Tiusanen FB:n puolella kommentoi seuraavasti:

Narratiivinen on hyvin yleisesti käytetty sana esim. historiantutkimuksessa. Mielestäni ei ole turhaa brassailua käyttää sitä Hesarissa.
Jos vaikka historiantutkimuksessa on narratiivinen rakenne, niin se tarkoittaa ehkä yleistäen sanottuna kertomuksellisuuden käyttämistä sen esityksen muodossa (vaikka kirjassa). Äärimmäinen vastaesimerkki olisi tuoda esiin vain sirpaleisia faktoja. Puhuttaessa "suurista kertomuksista" vaikka sosiologiassa tarkoitetaan muistaakseni laajoja ideologisia ajatustapoja kuten esim. kommunismi, valistus. Lyotardin mukaan suuri kertomus on kertomus todellisuudesta. En tiedä onko tämä oikeaa analyysiä, mutta esim. kommunismissa ja kristinuskossahan on todella tarkkoja selityksiä myös siitä, mikä vaikka minun tehtäväni ja osani juuri nyt on tässä osassa maailman kertomusta.
Lambergin sitaatti on mielestäni hyvää suomea, Petäjän liian monimutkainen.


Viite: Narratiivinen analyysi (Jyväskylän yliopisto /Koppa: https://koppa.jyu.fi/avoimet/hum/menetelmapolkuja/menetelmapolku/aineiston-analyysimenetelmat/narratiivinen-analyysi)
"Narratiivi tarkoittaa kertomusta. Narrativiinen analyysi on laadullinen menetelmä, jonka avulla pyritään hahmottamaan, millaisia kertomuksia tutkittavasta kohteesta kerrotaan tai miten tutkittavan ilmiön olemus hahmottuu kertomuksenkaltaisena rakenteena. Narratiivisen analyysin kohteena voi olla esimerkiksi teksti, mediateksti, kuva, elokuva, musiikki tai ympäristö, joka ymmärretään kertomuksena tai kertomuksenkaltaisena rakenteena. Analyysissa kohdetta eritellään kerrontaan ja kertomuksen teorioihin liittyvien käsitteiden, termien ja näkökulmien avulla. Analyysissa muodostetaan usein ydinkertomuksia tai tyyppikertomuksia, joiden avulla voidaan osoittaa, millaisia yleisiä ajattelu- ja toimintatapoja, merkityksiä ja asenteita kertomuksen kohteena oleviin asioihin liittyy. Narratiivisessa tutkimuksessa on erilaisia variaatioita. Esimerkiksi kertomusten rakenteita analysoivaa ja niitä teoretisoivaa tutkimusta kutsutaan narratologiaksi."


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti