KUVA sotemittareista vielä inventaarion asteella, päivitys 25.2.2017

Tunniste: tilasto-indikaattorit, johtaminen ks. bloggaajan taustat http://ollintuumailut.blogspot.fi/2016/10/ollin-tuumailuilla-100000-katselijan.html

KUVA ja strategia. Huomasin juuri (25.2.2017), että tätä KUVA-raporttia olen odotellut jo lokakuussa 2016. Tein aiheesta blogikirjoituksen, joka on edelleen relevantti strategisen ajattelun kannalta. Nythän rakennetaan kaikissa maakunnissa sen omaa strategiaa, johon mittareilla pitäisi olla myös oma tehtävänsä. http://ollintuumailut.blogspot.fi/2016/10/tietojohtamisen-vaikuttavuus-yleinen-ja.html

KUVA- ryhmä (lyhenne): Vaikuttavuus- ja kustannustietoryhmä on saanut valmiiksi väliraporttinsa. (1) Se on käsitettävä todella väliraportiksi tai pikemminkin mittarien inventaarioksi. En laskenut indikaattorien määrää, mutta ryhmän puheenjohtaja ilmoitti taannoin, että indikaattoreita on löydetty 1000-2000. Mittariston tulee olla ryhmälle määriteltyjen tehtävien mukaan sellainen, että sitä voidaan käyttää kansallisessa ohjauksessa, palveluiden järjestämisessä ja tuotannossa (johtaminen, suunnittelu, seuranta), järjestäjien ja tuotantoyksiköiden välisessä vertailussa, valvonnassa. Ryhmä asetti tietyt ominaisuudet, jotka mittarin pitää täyttää: tiedon relevanssi (kuvaa haluttua ilmiötä), herkkyys (mittari muuttuu ilmiön muuttuessa), yksiselitteinen tulkinta, mittarin tulokseen voidaan vaikuttaa toiminnalla (tulosta ei voida manipuloida), tiedon laatu (saatavuus, vertailtavuus, käytettävyys, ajantasaisuus), tiedon tuottamisen kustannukset kohtuulliset (tiedon keruu osa laajempaa järjestelmää).

Ryhmän työ jaettiin neljään alaryhmään: hyvinvoinnin tilanne ja palvelujen tarve, palvelujen saatavuus ja käyttö, palvelujen kustannukset ja resurssit, palvelujen vaikuttavuus ja laatu. Ryhmä koostuu sote-alan asiantuntijoista - siis ennen muuta tutkijoista ja keskushallinnon virkamiehistä. Mittaritulos on varsin kattava. Oletan myös, että ryhmä on arvioinut, miten mittarit täyttävät keskeiset vaaditut ominaisuudet. Mutta jäin epäilemään, miten mittarit toimivat päätöksentekoa ohjaavana tietojohtamisen elementtinä. Esitän tässä nyt muutamia argumentteja tuon epäilyni tueksi.

1. Hyvinvoinnin tilanne ja palvelujen tarve. Hyvinvoinnin tilannetta voidaan kuvata monin yhteiskuntatieteissä rakennetuin mittarein kuten sairastavuusindeksi tai vaikkapa erilaiset onnellisuus- ja hyvinvointi-indeksit. Hyvinvointia, onnellisuutta ja niiden vastakohtaa syrjäytymistä, sairastavuutta on indikaattoreina kehitetty vuosikymmeniä. Oleellista näille kaikille indikaattoreille on, että ne on koottu erilaisista osatekijöistä ja niiden yhteisvaikutuksesta. Olen vakuuttunut, että mittarit täyttävät metodiset perusvaatimukset. Sen sijaan en ole vakuuttunut, että voidaan rakentaa johdonmukainen vaikuttamis/päätöksentekomalli. Eli haasteena on, miten määritellään mittarin tavoitteet, miten ja mikä taho niihin vaikuttaa ilman manipulaatiota.  Palvelujen tarve kumpuaa puolestaan kolmesta toisiinsa liittyvästä tekijästä tarve-kysyntä-tarjonta. Väestötasolla voidaan rakentaa ns. makromalli palvelujen tarpeesta ja se on myös tehty onnistuneesti - THL:n (Stakesin aikanaan kehittämä) tarvevakioitu indeksi. (2) Tässäkin tulee esille vaikutusmekanismin hankaluus, koska tarvevakioitua oliota, ilmiötä ei ole olemassa. Sen tietävät luonnollisesti kaikki asianosaiset. On vielä eräs indikaattori, jolla on samantyyppisiä hankaluuksia hyvinvointi- ja terveyseroja kuvaava indikaattori. Vuosikymmeniä on taisteltu hyvinvointi- ja terveyserojen kaventamiseksi heikoin tuloksin. Vaikutusmekanismi on niin kompeleksinen, että lääkkeitä ei helposti löydy. (3)

2. Palvelujen saatavuus ja käyttö. Ryhmä on kerännyt erittäin kattavan valikoiman indikaattoreita, joista osa on tuotannossa, osa työpöydällä ja osa tulevaisuuden ihanteena. Tässä yhteydessä voisi jakaa kokonaisuuden kolmeen osaan (Ollin malli, 4): 1. markkinatieto, 2. prosessitieto, 3. tuotos/vaikuttavuustieto. Nämä kolme osaa vaikuttavat toisiinsa. Markkinatieto kuvaa palvelujen saatavuutta ja on sinänsä soteuudistuksessa todellinen haaste. Syynä on kaksi ratkaisua: 1. työterveys ei kuulu joukkoon, 2. valinnanvapaus laajenee joukkoon. Kolmantena seurannaisena on, että integraatiota pidetään keskeisenä tavoitteena. Palvelupakettiajattelu on myös osa tätä integraatiota. (5) Markkinatiedon perusta on markkinoiden hallinta ja tuntemus eli mitä on tarjolla, millä hinnalla ja millä laadulla. Nämä kaikki puuttuvat ja varmasti puuttuvat vielä 2019. Prosessitieto kuvaa palveluun pääsyn viiveitä, läpimenoaikoja sekä yleensä suoriutumistehoa. Jos prosessin hallinta tai haltijat ovat haussa, on myös vaikeuksia vaikuttaa prosessiin. Palvelujen tuottajakohtainen osaoptimointi on toki nyt ja jatkossa mahdollista. Palvelun vaikuttavuus on tutkimuspohjaisena indikaattorina osittain ratkaistu, mutta vaikuttavuusketju on ratkaisematta. Sosiaalihuolto on päälle liimattu koko systeemiin. Sosiaalihuollon mittaamisen perinne on ohut, osittain olematon. Ja vielä tästä käytön mittaroinnista voidaan todeta ikiaikainen totuus. Tarjonta luo käyttöä.

3. Palvelujen kustannukset ja resurssit. Valtionosuusuudistus 1990-luvun alussa tuhosi perustan palvelujen kustannusten ja resurssien seurannalle. Se tehtiin myös aikanaan tietoisesti STM:ssä. Kaikenlainen resurssitietojen keruu lakkautettiin tarpeettomana. Itse asiassa ei löydetty yhtenäisiä periaatteita ja vastuunkantajia resurssitietojen keruulle. Nyt ollaan tilanteessa, jossa resurssitiedot ovat maailmalla standardoimattamana osana kunkin palvelujen tuottajan omaa tietojen hallintaa. Kustannuslaskenta, toimintolaskenta on osa liiketoiminnan ydintä, mutta ei systemaattinen osa sote-palvelujen ydintä. Työtä on tehty vuosikausia tutkimus- ja kehittämistoimintana niin Stakesissa-THL:ssä kuin Kuntaliitossa tai sen yrityksissä. Paljon on standardoitua käsitteistöä, luokittelua ja ohjeistusta olemassa, mutta puuttuu kattava tahtotila ottaa tuo osaaminen käyttöön. Erikoissairaanhoito on ollut ensimmäisenä asialla, sitten on ryhdytty standardoimaan perusterveydenhuoltoa ja nyt viimeksi sain tiedon, että sosiaalihuollossakin on jo kehitystyö aloitettu. (6) Tässä olisi tietojohtamisen alue, jossa voitaisiin saada aikaan sotetoiminnan taloudellisuuteen, tehokkuuteen ja jopa vaikuttavuuteen tuloksia. Varsinainen vaikutusketju olisi rajattavissa organisaatioihin ja näin myös saatavissa aidosti vaikuttavaksi.

4. Palvelujen vaikuttavuus ja laatu. Tutkimustyötä aiheen kimpussa on tehty vuosia. Laatuun on luotettu. Siksi sitä ei ole tarvinnut erityisesti tutkia, puhumattakaan, että rakennettaisiin laatuindikaattoreita. Mielestäni vieläkin olisi hyvä perusta systematisoida laatu kolmeen kategoriaan: 1. rakenteellinen laatu, 2. prosessilaatu, 3. lopputuloslaatu. (7) Ehkä tässä soteuudistuksen tavoiteasetelmassa rakenteellinen laatu tarkoittaisi integraatiota niin horisontaalisesti kuin hierarkkisesti. Prosessilaatu on tuota jo aikaisemmin käsittelemääni saatavuutta, viiveiden, odotusten kokonaisuutta - Lean-opista saatavia indikaattoreita ja ajattelutapaa. (8) Lopputuloslaatu voidaan jakaa kolmeen osaan: 1) perusongelma on ratkaistu - laatu (hyvinvointi/terveyshyöty toteutunut), 2) asiakastyytyväisyys on saavutettu, 3) asiakas/potilasturvallisuus on taattu. Laatumittareita pitää kehittää, testata ja uudelleen kehittää. Ne eivät synny pelkästään työryhmissä viisaita päitä yhteen pistäen. Vuosi 2019 tulee vastaan vääjäämättä ennen kuin mittarit ovat valmiita ja niiden tietoperusta osana palvelujen tuottajien perustoimintoja.

Ja vielä yksi jaottelu indikaattoriajatteluun: kylmä, viileä, kuuma, tulikuuma. Jaottelun löysin ns. Kajakki-työryhmän loppuraportista. (9) Taitaa olla Martti Kekomäen keksintöä. Kaikki indikaattorit on suhteutettava osaksi tietojohtamista kuumemittarin avulla. Kylmät ja viileät mittarit sopivat strategiseen suunnitteluun, valtion ohjaukseen. Viileät indikaattorit sopivat palvelujen järjestäjän ja palvelujen tuottajan väliseen valalnkäyttöön ja kommunikointiin. Kuumat ja tulikuumat indikaattorit ovat suorittajatason välineistöä eli siellä, missä asiakas/potilas ja ammattiauttaja kohtaavat. Tulikuumat indikaattorit toimivat online ilman viiveitä. Kuumat toimivat viikon viiveellä. Kylmät indikaattorit ovat vuositasolla toimivia. Kylmän ja kuuman välimaastossa on sitten riippuen johtamisjärjestelmästä osavuotisesti toimivia indikaattoreita.

Ja vielä toinen indikaattoriajattelun ominaisuus. Riippumatta siitä, onko kyse kylmästä tai kuumasta indikaattorista, sen osiin on voitava pureutua. Pureutuminen tulee mahdolliseksi, kun määritelmät, luokitukset ja kirjaamisohjeet on standardoituja alhaalta yläs ja ylhäältä alas. Samoin on voitava pureutua erilaisiin indekseihin eli niiden osiin, koska indeksi "hukkaa" dataa. Esimerkiksi kritiikkiäkin saanut eri maita vertaileva ECHI-indeksi puretaan osiin ja osista voidaan löytää keskeiset indeksiin vaikuttavat positiiviset tai negatiiviset osatekijät. (10)

http://alueuudistus.fi/palvelupaketit

Lopuksi. Pitäisikö vielä pohtia näiden neljän indikaattoriryppään välisiä yhteyksiä. Hyvinvointierot suuntautuvat vain osittain sotepalveluihin, mutta miltä osin, se pitäisi täsmätä. Palvelujen tarve liittyy osittain hyvinvointiin, hyvinvointieroihin, mutta osittain olemassa olevaan palvelujärjestelmään ja siitä kumpuavaan tarjontaan. Palvelujen saatavuus ja käyttö liittyvät olemassa olevaan palvelujärjestelmään, mutta myös kansalaisten käyttäytymiseen. On kehitetty oma alueensa käyttäytymistaloustiede tutkimaan ja kehittämään tätä osiota. Palvelujen saatavuus ja prosessin suoriutumisteho ovat osa palvelujen laatua. Palvelujen laatu ja vaikuttavuus ovat osittain prosessin laatua, mutta myös muuta. KUVAn toimeenpanoryhmällä on vielä tehtävää karsia 1000-2000 mittarista esille noin kymmenen helmeä valtion ohjaukseen, valvontaan, maakuntien järjestämistehtävään, palvelujen tuottajille ja sinne perustehtävään asiakas-ammattilainen suhteeseen. Mittarityön pohjalle on myös ratkaistava, mikä on palvelupakettien rooli jatkossa. Ovatko ne vapaaehtoisia integraatiota edistäviä välineitä vai valtakunnallisesti sidottuja pakollisia ohjausvälineitä. Kokeiluissahan palvelupaketteihin on sidottu 2-4.-ryhmien mittarointipiirteitä. (ks. oheinen kuva 21 paketista).

Päivitys 24.2.2017: Pertti Markkanen kommentoi FB:n puolella blogiani ja toi mukaan uutta tietoa, jota en ole huomannut: Näistä mittareista on johdettu myös Palvelupakettien tulevat mittarit ja indikaattorit. Tällä hetkellä lopputulosta taitaa olla vilautettu julkisuuteen tämän verran. Pertin antama linkki ei sinänsä toimi, vaan se avautuu tuon päivittämäni viitteen 5 kautta: http://alueuudistus.fi/palvelupaketit

Viitteet

(1) Työryhmän raportti ja työryhmän puheenjohtajan blogikirjoitus aiheesta: Tässä blogikirjoituksessa ylin(ohjausrakenne), toiseksi ylin (alaryhmät) ja neljänneksi ylin kuva (resursseja kuvaavat mittarit) ovat tästä raportista.

- http://alueuudistus.fi/blogi/-/blogs/kuva-sote-mittareista-alkaa-hahmottua

- http://alueuudistus.fi/sote-uudistus/tietojohtaminen

(2) THL:n mittari: tarvevakioidut kustannukset: Tässä blogikirjoituksessa kolmanneksi ylin kuva (tarvevakioidut kustannukset/asukas ja tuottavuus) osoittavat suuria eroja maakuntien kesken.  https://www.thl.fi/fi/web/paatoksenteko-talous-ja-palvelujarjestelma/talous/optimi-terveys-ja-sosiaalitalouden-uutiskirje/2017/maakuntien-erikoissairaanhoidon-kustannukset-tuottavuus-ja-kaytto

(3) Näitä asioita olen pohtinut kirjassani "Soteuudistus: pirullinen ongelma" (Nylander 2016) ss. 141-153

(4) Nylander 2016, s. 223-224 sekä oheisessa 2015 blogikirjoituksessa avattu asiaa laajemmin KUVA-työryhmän alaryhmien 2-4 sisältöä:
- http://ollintuumailut.blogspot.fi/2015/12/soteindikaattorit-kova-tyosarka-edessa.html
(5)  Sitran kehittämät palvelupaketit ovat eräs tapa integroida toimintoja yhteen. Palvelupaketteja on yhteensä 21.http://www.sitra.fi/julkaisu/2016/tiedosta-tekoihin  Kehitystyön vastuu on siirtynyt STM:lle. Peruspalveluministerikin totesi, että palvelupaketit tulevat valtakunnallisiksi. http://stm.fi/artikkeli/-/asset_publisher/rehula-sosiaali-ja-terveydenhuollon-palvelupaketit-valtakunnallisiksi
http://alueuudistus.fi/palvelupaketit
Palvelupaketit tulevan maakunnan työkaluna -seminaari järjestettiin10.2.2017.
Tilaisuuden voi katsoa verkossa osoitteessa: http://videonet.fi/stm/20170210/ 
Palvelupakettien pilottikokemusten esittely

• Johdanto, Lea konttinen Sitra
• Palvelupakettien pilotointi, Katja Klemola Eksote
• Kokemuksia keväästä 2016, Kirsi Kinnunen Pohjois-Savo

Kohti palvelupakettien kansallista käyttöönottoa

• Käsikirja, vanhempi neuvonantaja Eero Vaissi Sitra
• Laatu- ja vaikuttavuustyö, vanhempi neuvonantaja Heikki Lukkarinen Sitra
• Tiekartta, johtava asiantuntija Lea Konttinen Sitra

Palvelupakettien arviointiraportissa tiivistetään seuraavasti raportointimalli:  "Sote-palvelupaketit on uusi sosiaali- ja terveydenhuollon raportointimalli. Palvelupaketit ovat ensisijaisesti järjestämisvastuussa olevien maakuntien ja palveluiden tuottajien sekä järjestäjien ja valtion välinen raportoinnin työkalu, jota voidaan käyttää seurantaan ja ohjaukseen. Mallin avulla voidaan parantaa sosiaali- ja terveydenhuollon tiedon saatavuutta, raportointia ja vertailtavuutta."

(6) Stakes -- THL-- Kuntaliitto -- FCG ovat vuosia kehittäneet kustannuslaskentaa, toimintolaskentaa, tuotteistamista. Keskeisenä perustana on ollut potilaiden luokittelu (ICD10 -- DRG-ryhmitys ja sen variaatiot). Erikoissairaanhoidon BM-toiminta on pitkäaikaisin tulos tästä  työstä. Aihe oli esillä taannoin Naantalin tietojohtamisen verkostopäivillä. http://ollintuumailut.blogspot.fi/2017/02/tiedolla-johtamisen-seminaari.html  FCG:n Petra Kokon viesti tiivistettynä päivillä oli seuraava: Soten tietojohtamisessa pitää hyödyntää pitkään kehitettyä analytiikkaa  potilasryhmittelyn ja DRG:n ympärillä. Avauksia aiheen tiimoilta on tulossa myös sosiaalihuoltoon. Tarvitaan yhteiset valtakunnalliset kustannuslaskennan periaatteet ja ohjeet. Kansallinen DRG-keskus kehittää luokituksia ja menetelmiä. http://soteluokitustuotteet.fi/kehitt%C3%A4minen/kansallinen-drg-keskus/Tiedostot

(7) Laadunhallinta sosiaali- ja terveydenhuollossa (suositus), Stakes 1995, s. 17-18: "Rakenteisiin kohdistuvan laadunhallinnan painopiste on palvelurakenteen ja niiden toimintapuitteiden - rahoituksen, tilojen, voimavarojen - kehittämisessä, jotka luovat edellytyksiä laadukkaalle toiminnalle. Tähän liittyvät työntekijöiden pätevyys, saaminen ja taidot. (Tuo soteuudistuksen integraationäkökulma ei näy tässä käsitteessä.) Prosessin ladunhallinnassa kyse on palveluprosessin sujumisesta, virheettömyydestä ja osaamisesta. Tuloksiin kohdistuva laadunhallinta koskee palvelujen tuloksellisuutta ja vaikuttavuutta."

(8) Nylander 2016, 211-221 sekä oheiset blogikirjoitukset vuosilta 2015 ja 2016:
- http://ollintuumailut.blogspot.fi/2015/06/lean-asiakas-edella-tehokkuus-ja.html
- http://ollintuumailut.blogspot.fi/2015/06/lean-ajattelusta-shpssa-tuottavuuden-ja.html
- http://ollintuumailut.blogspot.fi/2016/04/lean-asiantuntijatyon-johtamisessa.html
(9) Kajakki-projektin loppuraportti: Sosiaali- ja terveydenhuollon kokonaisarkkitehtuuri, STM-raportteja ja muistioita 2016:28, s. 30 

(10) EHCI-indeksi: http://ec.europa.eu/health/indicators/echi_en

Kritiikki EHCIä kohtaan liittyy tiedon laatuun ja sitä kautta vertailtavuuteen maiden välillä.  Toisaalta ECHI-esimerkkiä käytti hyväksi CGI:n tietojohtamisen konsultti Pentti Kurki Naantalin tiedolla johtamisen verkostopäivillä. Hänen  sanomansa oli tiivistettynä: Juuritavoitteena on maksimaalinen hyvinvointi, hyvinvointihyöty ja kustannusvaikutus. Näin toimitaan taloudellisesti. Euro Health Consumer-indeksi on hyvä esimerkki, miten suuresta määrästä yksittäisi indikaattoreita tiivistetään  muutama avainindikaattori. Maakuntajärjestäjän oleellinen "driver" on benchmarking. Ydintavoitteita pitää olla rajattu määrä samoin kuin indikaattoreita. http://ollintuumailut.blogspot.fi/2017/02/tiedolla-johtamisen-seminaari.html

Pelikirja digitalisaatioon - onko Ahokkaan kiekkomallista apua?, päivitys 20.3.2017

Jussi Ahokas jääkiekkovalmentajana

Tunniste: johtaminen, ICT-tietojärjestelmät ks. tunnisteen, bloggauksen ja bloggaajan taustat http://ollintuumailut.blogspot.fi/2016/10/ollin-tuumailuilla-100000-katselijan.html            
Jussi Ahokas on menestynyt jääkiekon nuorisomaajoukkueen valmentaja ja töissä Jääkiekkoliitossa. Pelikirja on liiton valmennus- ja kasvatustyön ydin. Jussi esitteli aihetta 17.2.2017 VM:ssä järjestetyssä tilaisuudessa. Kyse on prosessiajattelusta, joka etenee tilanneselvityksestä tavoitteisiin, yhteistyötavoitteisiin, toimintamalliin ja toimintatapaan. Homman ideana on rakentaa yksiöpohjainen pelaajapolku, siihen liittyvä valmentajapolku ja lopuksi joukkueen/joukkueiden menestyspolku. Polkuajattelu etenee ikäluokittain aina A-maajoukkuetasolle saakka. Pelaajapolussa on kyse vaikuttamisen ketjusta asetetuista painopisteistä, harjoitteisiin, ydinasioihin ja viime kädessä pelaajan kehittämiseen. Jussi on innokas jääkiekkomies. Siksi hän mielellään puhui suoraan jääkiekkotermein. Tavoitteet ovat järjestyksessä seuraavat hyökkäyksessä: 1. maalin teko, 2. tilan voittaminen, 3. tilan tekeminen, 4. puolustusvalmius. Puolustuksessa vastaavasti tavoitteet ovat: 1. maalinesto, riisto, tilan voittaminen, hyökkäysvalmius.

Jussi Ahokas kertomassa pelikirjasta VM:ssä 17.2.17

Jussin yhteistyömalli. Jussin mielestä on integroitava yhteen tämä tavoitteellinen puhe ja ajatukset. (vieressä Jussi esittelemässä malliaan 17.2.) Kukin joukkue ja pelaaja sisäistää nämä perustavoitteet. Joukkue sitten toteuttaa niitä kukin omalla tavallaan. Pelikirja on väline, jolla viedään tätä ilosanomaa eteenpäin niin joukkuetasolla kuin yksilötasollakin. Jussi kertoi, että hän on kiertänyt kenttää näillä ideoilla ja keskustellut valmentajien kanssa sekä yksilötasolla myös esiin nousevien tai esiin nostettujen potentiaalisten maajoukkuepelaajien kanssa ikäluokittain. Huippulupaukset löytyvät joukosta helposti, mutta tällä systematiikalla haetaan myös muita potentiaalisia huippupelaajia. Tärkeätä on nostaa esille yksilö kokonaisuutena - ei pelkästään pelaajan fyysisiä ominaisuuksia tai teknisiä ominaisuuksia vaan myös nuoren valmiudet kehittyä ja ottaa vastuuta omasta itsestään. Tärkeätä on saavuttaa luottamus eri tasoilla - myös Jääkiekkoliiton pelikirjalla pitää olla luottamus.

Onnistuisiko valtiolla. Tätä pelikirja-ajattelua ollaan nyt sitten tavalla tai toisella soveltamassa myös julkisen hallinnon digitalisaatioprosessiin. Ymmärsin, että Jussi Ahokkaan esitys oli eräänlainen herätys tai vinkki, miten aivan toisesta maailmasta voitaisiin ottaa oppia julkiseen hallintoon. Teen tässä nyt pienen testin, miten se voisi toimia. Pelaaja on virkamies, työntekijä. Joukkue on viraston tiimi tai osasto. Joukkue voi olla myös virasto sinänsä. Tai joukkue voisi olla koko valtiokonserni. Pelikirja pitäisi saada läpi koko valtiokonserniin. Niin kyse on kymmenien tuhansien virkamiesjoukosta. Tai kyse on sadoittain erilaisista joukkueista - miten vain. Joukkueen pienin osa voisi olla työpari tai tiimi. Jääkiekkoliiton tapauksessa on kaksi oleellista asiaa: 1) jääkiekko, 2) valmis pelikirja.

D9-tiimin ydin ja keskellä tuore digipomo Nina Nissilä

Valtion ydin. Mikähän olisi sitten tämä "jääkiekkoa" vastaava yhteinen tekijä - ydin? Se on häipynyt "horisonttiin" valtion tehtävien ja virkamieskunnan laajentumisen myötä. Yövartijavaltiosta on tullut hyvinvointiyhteiskunnan valtiollinen ilmentymä. Uusi valtion digipomo korosti asiakaslähtöisyyttä, mutta digittelyssä ei riitä pelkkä asiakaslähtöisyys. (ks. oheinen kuva). On mentävä "konepellin alle". Ei riitä, että palvellaan kansalaisia yhdenvertaisesti, tehokkaasti, taloudellisesti , vaikuttavasti. On  löydettävä uusia tapoja toimia kansalaisen parhaaksi. Jääkiekossa kaivetaan suomalaisuuden vahvuudet esille: meitä on pieni, yhtenäinen kansa, jossa ihmisten tavoitettavuus on helppoa. Olisiko tässä mahdollisuus myös valtiolla. Voisiko ajatella, että valtion pelikirjan ydinsanoma olisi helppo viedä perille. On yhteinen kieli (tai kielet suomi/ruotsi), on yhteinen kulttuuri, yhteiset käsitteet jne. Ehkä tässä on analogia jääkiekkoon?

Digitiimi D9

Pelikirja on jääkiekossa viime kädessä selvä ja helppo. Pitää tehdä maaleja ja vahtia omaa maalia, jotta tulee voittoja. Maalien tekijät ja oman pään vahdit ovat pelimiesten (tai -naiset) ydintehtävät. Virkamiehen ydintehtävä on hankalampi kysymys. Joku pelkistäisi sen - vältä virkavirheet. Niin virkavirhe voisi olla omiin päästetty maali. Mutta virkavirheen välttäminen  ei nyt voi olla yhtä kuin maali. Olisiko se "onnistunut palvelu/palvelutapahtuma/palveluprosessi/palvelukokonaisuus". Voihan se olla tiimi-osasto-virasto-tasolla onnistunut, mutta miten se taataan koko valtion tasolla. Eli voidaan tyydyttää jokin osa kansalaisen tarpeista, mutta kokonaisuus jää toteuttamatta. Toisaalta jääkiekkoliiton pelikirjalla on yksittäistä pelaajaa tai joukkuetta suurempi tavoite eli menestyminen koko rintamalla. Millä saadaan siis osaoptimointi hävitettyä valtion toiminnasta tykkänään? Tähän vaaditaan kyllä monenlaisia toimia. Ei esimerkiksi riitä, että digitalisaation vajaan kymmenen hengen D9 Niina Nissilän johdolla levittää ilosanomaa virastoihin, osastoihin, tiimeihin. Kouluttaminen ei riitä mitenkään. http://www.valtiokonttori.fi/fi-FI/Virastoille_ja_laitoksille/Digitalisaatio/Digitiimi_D9

Pelikirjan pitää aivan ilmeisesti sisältää monenlaisia tasoja. On ensinnäkin löydettävä yksi yhteinen ydintavoite. Tähän ei riitä 9-kohdan digiperiaatteet.  (ks. oheinen kuva). Se on pikemminkin ydintavoitteen digipuolen periaatelista, jolla varmistetaan, että digitalisointi ei ole pelkkää nykyisen tekemisen muuttamista manuaalisesta digitaaliseksi.  Sitten pitää poistaa ensin rakenteellisia esteitä. Tunnettu rakenteellinen este on organisaatiorakenne. Toinen tunnettu este on johtamisjärjestelmä. Kolmas este on osaaminen ja asenteet.

Passia voi kehittää vielä pykälän eteenpäin. Voisiko ydintavoite olla kansalaisten tarpeiden tyydyttäminen toisin ja yhdessä kansalaisten sekä muiden virkamiesten- virastojen kanssa. Aina kun, keksitään uusia ratkaisuja tuottaa palvelut uudella tapaa, kysyttäisiin samalla,voitaisiinko homma tehdä yhdessä yksinkertaistaen. D9-pomo otti esille passin hakuprosessin. Ennen piti tehdä paperilla anomuksia, hakea kuvat jne, ja sitten odottaa viikkoja ja hakea passi passitoimistosta. Nyt homma sujuu melkoisen kitkatta melkein kokonaan digitaalisesti, mutta se kuitenkin on haettava itse kansalaisena. Tulevaisuus tässä passiesimerkissä voisi olla, että passi on osa suomalaisen ihmisen identiteettiä. Passin saa syntyessään ja se korkataan pois kuoleman myötä. Passi on sähköinen tietoturvasuojattu dokumentti, joka uudistuu, muuttuu tai se voidaan evätä tiettyjen lakipohjaisten pelisääntöjen mukaisesti. Digitaalinen passi ei vielä riitä, koska sitä käytetään analogisessa, manuaalisessa ympäristössä maailmalla. Tämä palvelu pitää tehdä kuitenkin automaattiseksi ilman hakuprosessia. Toisaalta passi on identiteettitosite kaikessa. Ei tarvita erikseen ajokorttia tai kelakorttia tai vaikkapa kaikkia kymmeniä omavalintaisia S-, K- yms. kortteja. Ne ovat vain tuon passin lisäominaisuuksia siten kuin kansalainen haluaa.

Valtion organisaatio ja johtamisjärjestelmä pitää alistaa toiminnan totaaliseen muutokseen (disruptioon - toimialan murrokseen). Paljon on tehty jo erilaisia selvityksiä (Virsut ja Ohrat yms.).  Siilo ja siilon tulos ovat keskeiset rakenteelliset esteet. Kannusteet pitää rakentaa siilojen ja niiden tulosten sijasta yhteistoimintaa ja yhteisiä tuloksia kannustaviksi. On löydettävä uusi tapa jakaa resurssit virastoille. Yksi tapa on poistaa virastokohtaiset virkaresurssit. On vain valtion virkamiehiä (siis virkahenkilöitä, nyt jo Kiekuhenkilöitä). Nämä virkahenkilöt on fyysisesti sijoitettu johonkin yhteisöön, jossa heidän tehtäviensä kokonaisuus eniten kytkeytyy toisiin vastaaviin. Niin  kyse on aluksi asenne/kulttuurimuutoksesta, mutta jatkossa tällä tavalla ylitetään siiloja tai jopa puretaan niitä jatkuvasti. Digitalisaatiohan voi tuoda mukanaan kaksi vaihtoehtoista muutosta yksittäisen virkahenkilön kannalta: 1) työ häviää kokonaan pois tai 2) työ muuttuu oleellisesti. Positiivisesti ajateltuna voisi kuitenkin olla yksi muutos eli työn muuttuminen. Se voi siirtyä ties minne ja muuttua ties miten. Jääkiekossa pelaajan rooli voi muuttua maalivahdista keskushyökkääjäksi  tai mitä muuta tahansa. Niin tai pelaajasta valmentajaksi, manageriksi, huoltajaksi, analyytikoksi, koulutajaksi, viestijäksi. Tästä sitten syntyisi virkahenkilön polku, tiimin polku ja viraston polku. Aleksi Kopponen kommentoi kirjoitustani 21.2.2017 ja totesi: "Yhden korjauksen tekisin tekstiin: kyseessä on koko julkisen hallinnon yhteinen Digitalisoinnin Pelikirja, ei valtion pelikirja."

Päivitys 19.2.2017: FB:n puolella Juha Nurmela kommentoi ajatuksiani seuraavasti:
"Hei Olli kirjoitat siiloista ja niiden haitallisista seurauksista. Minulle halinnollisten siilojen olemus on jäänyt epäselväksi. Voisi epäillä, että ne on joku keksinyt ottaa käyttöön mukavina vihollisina muutosvastarinnan tapaan. Voisi ajatella kai leikitellä niinkin päin, että jos siilot rikotaan niin puurot ja vellit menevät sekaisin. Minsteriöiden hävittämistä kaavailtiin jo edellistten hallitusten aikana. Sellainen ajattelu ei taida paljon asiantuntijuudesta piitata. Valtionhallinto ei minusta ole projektien nippu pääministerin salkussa."
Olli kommentoi Juhalle tuoreeltaan: 

Mulla jotenkin tuo siilomaisuus on jäänyt päälle, kun olen vuosikausia ollut mukana edistämässä asioita yli organisaatiorajojen. Vastaan on tullut organisaation oman edun valvonta ja sitten toisaalta tämä organisaatiokohtainen tulosjohtamisen malli. Se pakottaa toimimaan ahtaassa välissä. Jos ajatellaan kansalaisen kannalta, on aivan ykshailee, mikä virasto siellä takana sen palvelun tekee. Palvelu on se juttu - vaikkapa tuo passiesimerkki, jota voisi kehittää vieläkin edemmäs. Siitähän seuraa, että tietyt passiehtoiset ammatit muuttuvat - jopa jotkut toimistot poistuvat takavasemmalle. Silti tarvitaan tiettyä ammattitaitoa ja osaamista. Projekti voisi olla ihan hyvä ajatus avata tätä organisaatiokulttuuria.

Päivitys 20.2.2017: Nina Nissilä (D9-pomo) innostui pohtimaan tuota nopeasti kehittelemääni passiesimerkkiä FB:n puolella seuraavasti:

Tuo passiesimerkki on mielenkiintoinen. Muuten pystyisin kuvittelemaan jopa miten se toteutettaisiinkin, mutta kuvan ja allekirjoituksen korvaaminen voi olla himpan haastava homma. Onko ideoita niiden suhteen?
Ollin kommentti Ninalle:

En nyt aivan loppuun asti tuota passiasiaa pohtinut, mutta onhan sähköinen allekirjoitus osa sähköisen asioinnin kokonaisuutta kehitteillä ja kait osin otettu käyttöönkin. Toisivatko mobiiliratkaisut apua tähän kuva-asiaan mukaan lukien my data- ratkaisut.

Nina jatkaa pohdiskeluaan:

"Haistan tässä kieltämättä hieman globaalin tason haasteita, mutta ajatuksena siitä huolimatta erittäin kiehtova. Koska periaatteessahan kaikki kansalaiset saavat passin ellei sitä perustelluista syistä ole erikseen kielletty, niin voisiko prosessin kääntää niin, että sen saavat kaikki ellei toisin ole nimenomaisesti syytä päättää. Annoitpa nyt mielenkiintoisen ajatuspähkinän purtavaksi. Tulee mieleen ajatuksia siitä, että onko passi ylipäänsä tuollainen vihkomuotoinen enää tulevaisuudessa."

Päivitys 21.2.2017: Aleksi Kopponen kommentoi FB:ssä seuraavasti:
"Mielenkiintoista pohdintaa, kiitos siitä. Yhden korjauksen tekisin tekstiin: kyseessä on koko julkisen hallinnon yhteinen Digitalisoinnin Pelikirja, ei valtion pelikirja. Valtio, maakunnat, kunnat -rajat eivät jatkossa saisi näkyä kansalaisille ja yrityksille palveluissa, ellei rajojen näkymisestä ole lisäarvoa. Lisäarvoa saattaa olla esim siitä, että kansalainen tietää viranomaisen olevan nimenomaan poliisi jossain tietyssä tilanteessa jne. Kuntasektorilta muuten löytyy vastaavia tiimejä kuin D9. Toki varmasti jokaisella tiimillä on oma roolinsa, tekemisen tapa, arvovaltansa ja resurssinsa, mutta sieltä se yhteistyö varmastikin löytyy. Suomidigi.fi puolestaan kehittyy nimenomaan koko julkisen hallinnon digitalisoitumisen yhteiseksi areenaksi. Tässä transformaatiossa ei enää voida katsoa pelkästään valtiota, maakuntia ja/tai kuntia, vaan kaikkien toimijoiden pitää olla rakentamassa yhteistä peliä.
Meitä on kuitenkin vaan se about 5,5 milj. ihmistä." 
Ollin kommentti:   Valtion ja kuntien osalta tarvittaneen kuitenkin hiukan toisistaan poikkeavaa digitoteutusmallia. Nuo pohdintani perustuivat valtionhallintoon, jossa valtion sisällä virastojen kesken on selkeät työnjaot. Sen sijaan kunnat ovat puolestaan periaatteessa autonomisina alueellisina toimijoina keskenään samoja tehtäviä suorittavia organisaatioita. 

Päivitys 20.3.2017: FB:n puolelta kommentti Otto Tiusaselta:
Olen kritisoinut suomalaista ongelmanratkaisukeskustelua liian suuresta diskreettisyydestä, pistemäisyydestä. Esimerkiksi talousasioissa keskitytään yksittäisiin asioihin tai ajatellaan asioita vain yhden funktion kautta. Pohditaan "mikä yritys pelastaisi Suomen talouden", "mikä tuoteryhmä pelastaisi Suomen", vaikka olisi tärkeämpää miettiä laajempien kokonaisuuksien yhdistelmissä syntyviä "synergiaetuja". Myöskään esimerkiksi metron ei ole pakko palvella vain liikkumista, vaan tehtäessä valtavia infrastruktuuri-investointeja kannattaa miettiä mitä muuta se voisi palvella tai mitä muuta siihen infraan voisi liittää pienellä vaivalla, jotta saataisiin aikaan yhteiskunnallista hyötyä. JÄÄKIEKOSSA tarkkasilmäiset havaitsevat saman liian pistemäisen ajatustavan siinä, kun MM-KISOISSA selostajat ja kansalaiset kiinnittävät valtavasti huomiota siihen, kuka yksittäinen hyvä pelaaja pääsee jäälle ja kuka ei. Samaan aikaan yhteiset PELISTRATEGIAT jäävät valmentajien pienen piirin päätettäviksi. Vaikka niitä strategioita olisi kyllä mahdollista joukottaa myös ihmisten keskuudessa. Julkisuudessa voisi olla keskustelua erilaisista joukkuepelin ja resurssien yhdistelemisen tavoista, oli kyseessä sitten jääkiekko tai talous.

Aktiivinen työvoimapolitiikka ja soteuudistus nivoutuvat yhteen, päivitys 19.2.2017

Tunniste: sote-uudistus, ks. tunnisteen, bloggauksen ja bloggaajan taustat http://ollintuumailut.blogspot.fi/2016/10/ollin-tuumailuilla-100000-katselijan.html

Aktiivinen työvoimapolitiikka on yhteydessä maakunta-soteuudistukseen monin tavoin. Sen havainnon tein, kun olin aivan erinomaisessa seminaarissa kuulijan paikalla 14.2.2017. Vapaus valita toisin - riippumaton kansalaisfoorumi oli järjestänyt tilaisuuden. (1) Aiheesta on tulossa jatkoseminaareja ja syksyllä kirja. En nyt ryhdy referoimaan yksittäisiä alustuksia tai asiantuntevia yleisön puheenvuoroja. Kerron, miten itse näin tilaisuuden annin.

1. Aktiivinen työvoimapolitiikka liittyy talouspolitiikkaan ja poliittiseen vallankäyttöön. Se on ensimmäinen havaintoni. On aikoja, jolloin aktiivinen työvoimapolitiikka on ollut voimissaan. Kyse on valtion tason poliittisista toimenpiteistä, valikoivista sellaisista, joilla pyritään vaikuttamaan työllisyyteen tai itse asiassa vähentämään työttömyyttä. Voidaan tiivistetysti todeta, että toisessa ääripäässä on ajattelu, että hyvä talouspolitiikka ja markkinat ratkaisevat oleellisesti työllisyyden ja työttömyyden ongelmat. Aktiivinen työvoimapolitiikka puolestaan haluaa puuttua työttömyyden ongelmiin - erityisesti pysyviin tai pysyviksi muuttuviin ongelmiin. Miten politiikka tähän sitten vaikuttaa? No poliittisten toimenpiteiden avulla voidaan luoda tai lisätä aktiivisen työvoimapolitiikan välineitä ja resursseja tai sitten päinvastoin.  Seminaarin asiantuntijat ovat sitä mieltä, että resurssit ja tahtotila ovat tällä hetkellä riittämättömät. Myös TEM:n perustaminen on alistanut työvoimapolitiikkaa talouspolitiikalle. Oheisessa kuviossa on vertailuna te-palveluresurssit Ruotsissa, Tanskassa ja Suomessa. Karu on taulukko Suomen kannalta. (Kuva on Erja Lindbergin alustuksesta).

2. Aktiivisella työvoimapolitiikalla voidaan vaikuttaa erityisesti pitkäaikaistyöttömyyteen. Näyttää siltä, että suhdannevaihteluiden ja lamojen seurauksena syntyy joka kerta lisääntyvä peruspopulaatio pitkäaikaistyöttömiä ja jopa sen seurauksena myös ylisukupolvisia pitkäaikaistyöttömiä. Pelkkä talouspolitiikka ei siis ratkaise työttömyysongelmaa. Voidaan vielä sanoa toisin: Lyhyen aikavälin työttömyydellä on pitkän aikavälin negatiiviset seuraukset. Aktiivista työvoimapolitiikkaa on monenlaista. Hiilamon työryhmä on esittänyt joitakin malleja. (2) Myös Kajanojan esittelemä työtakuumalli on yksi. (3) Ja tietysti kansan syvät rivit ovat esittäneet, että ei muuta kuin työttömät risusavottaan. Eettis-moraalinen jako kulkee käsitteiden "työnteon oikeus" vs. "työteon pakko" välillä. Lyhytaikaisesti työttömät ovat onnekkaita, koska heidän oma aktiviteettinsa ja kilpailukykynsä työmarkkinoilla takaa jatkotyömahdollisuudet. Pitkäaikaistyöttömiä on asiantuntijoiden puheenvuorojen perusteella tällä hetkellä noin 250000. Eikä tuo määrä ole nykytoimenpitein mitenkään vähentynyt. Ryhmä voidaan jakaa neljänneksiin seuraavasti (Kajanojan jako): 1/4 osaaminen ja työhistoria antavat välittömät mahdollisuudet työllistyä työmarkkinoille, toinen 1/4 vaatii jo ulkopuolista apua työllistymiselle; kolmas 1/4 vaatii pitkäaikaisia toimia ja työllistyminen on myös jotain avointen markkinoiden työllistymisen ja erilaisten julkisten toimijoiden ratkaisujen varassa; neljäs 1/4 on ns. toivottomien joukko, joilla on monia pysyviä työllistymistä ehkäiseviä sosiaalisia ja terveydellisiä ongelmia - sosiaali- ja terveystoimi on avuksi heille.

3. Aktiivinen työvoimapolitiikka ja maakunta-sote liittyvät yhteen, jonka seurauksena on sisäinen resurssikilpa. Maakunta-soteuudistus muuttaa työvoimahallinnon roolia. Tällä hetkellä työvoimapoliittiset toimenpiteet ovat kaksijakoisesti valtion ja kuntien tehtäviä. Kuntien agendalla on monenlainen työllistämispolitiikka ja resurssejakin menee tähän paljon - jos ymmärsin niin yhteensä yli 800 me. (tieto Erja Lindbergiltä). Jatkossa valtion työvoimapalvelut siirtyvät maakuntien vastuulle. Kun valtio osoittaa maakunnille "könttärahasumman" kaikkeen maakuntien vastuulle tulevaan toimintaan, on maakuntien sisällä tulossa kilpailutilanne mm. soten ja työvoimahallinnon resurssien välillä. Tähän asti työvoimahallinnon resurssit ovat olleet omalla momentilla TEM:n alla. Jatkossa tällaista erillistä korvamerkittyä momenttia ei tule. (tieto yleisöpuheenvuorosta). Pahimmillaan tämä johtaa joko aktiivisen työvoimapolitiikan alasajoon tai erilaiseen käytäntöön eri maakuntien välillä. Samoin maakunnittain tulee haasteeksi, miten yhteistyö ja työnjako järjestetään kuntien kanssa jatkossa  ja onko tämä jotenkin työttömien kannalta tasavertaista. Myös erityisesti sosiaalitoimen rooli työvoimaviranomaisten kanssa on jatkossa haaste. Tästähän on jo kovasti keskusteltu Hiilamon ryhmän ehdotuksia arvioitaessa.

Robert Arnkilin kokonaisstrateginen työvoimapalvelujen malli

4. Työvoimapalvelujen yksityistäminen on analoginen haaste sotepalvelujen vastaavien linjausten kanssa. Yksityistämistä on tehty mm. Australiassa ja Iso-Britaniassa. Tätä on myös tutkittu kahdella tapaa. On tutkittu, miten ja mihin palveluihin yksityistäminen olisi eduksi. Selviä tuloksia ei ole siitä, onko yksityistämisestä hyötyä vai ei. Toinen asia on, että työvoimapalvelut muodostavat laajan työvoimapoliittisen kokonaisuuden. Valtion on ohjattava, minkälaisia palveluita halutaan tarjota kenelle ja minkä takia. Uhkana on, että yksityiset palvelujen tuottajat harjoittavat kermankuorintaa ja julkiselle puolelle jäävät vaikeimmin ratkaistavat työvoimapoliittiset kysymykset. Samoin tulee ongelmaksi, missä on työvoimapoliittinen kokonaisvastuu, jos osa on yksityistä toimintaa ja osa julkista. Robert Arnkil esitti seminaarissa kuvion, jossa näkyy tuo kokonaisajattelu ja miten voidaan päätyä osaoptimointiin. Oleellista on kokonaisuuden hallinnan lisäksi vuorovaikutus ja verkottuminen eri toimijoiden kesken työttömien eduksi. Samaan aikaan, kun tehdään valtio-maakunta-kunta-suhteessa hallinnollisia muutoksia, toteutetaan yksityistämistä. Lopputulos voi olla tuhoisa.

5. Ristipölytys soten ja työvoimapoliittisten ajatusten kanssa olisi tarpeen. Tulee mieleen muutama asia, joka koskee molempia osapuolia tai voisi ottaa toiseltaan oppia:

• Uusia malleja pitää hakea muista maista, mutta selvittää samalla, mihin kokonaisuuteen palvelumallit noissa muissa maissa liittyvät. Tutkimusta tarvitaan uusista malleista ja tämän jälkeen kokeilua suomalaissa olosuhteissa. 
• Yksityisten palvelujen mukaan tuominen on oltava hallittua, jotta a) yksityinen taso ei pääse kermankuorintaan ja b) että yksityiselle palvelulle syntyy järkevä liiketoiminta-rooli. 
• Yksityinen ja julkinen sekä myös järjestöpuolen palvelujen tuottajat on nähtävä verkostona, jossa julkisella vallalla on kokonaisvastuu. Kokonaisvastuu voidaan rakentaa tutkimusten ja kokeilujen kautta pelisäännöiksi, verkostomaiseksi toiminnaksi tai jopa integroiduksi ekosysteemiksi. Muuten ajaudutaan osaoptimointiin, kerman kuorintaan ja kokonaisuuden kannalta tehottomuuteen. Viime kädessä saattavat kokonaiskustannukset vain kasvaa. 
• Työvoimapolitiikka ja sotepalvelut linkittyvät yhteen tiettyjen vaativien asiakasryhmien osalta. Nämä asiakasryhmät on tunnistettava sekä ennakoivasti että realisoituessaan. Ennakoivasti voidaan löytää hälytyssignaaleja siitä, milloin työssä oleva on ajautumassa työelämän ulkopuolelle joko omien henkilökohtaisten ongelmien vuoksi tai työelämän rakenneongelmien vuoksi  (tai molemmista syistä). Toinen linkki on tuo vaikeimmin työllistettävissä oleva neljännes, jolla jo ovat realisoituneet tai kroonistuneet sekä työttömyys että henkilökohtaiset sosiaali- ja terveysongelmat. (4)
• Viimeisenä ristipölytyksen asiana on uhka resurssien epäterveestä kilpailusta maakuntien sisällä eri toimintasektorien kesken. Valitettavasti usein käy niin, että vahvat voittavat. Ennakolta vahvoja ovat terveydenhuollon toiminnot ja toimijat - erityisesti erikoissaanhoito. Heikkoja ovat sosiaalihuollon toiminnot, aktiivisen työvoimapolitiikan toiminnot sekä toimijat.

Viitteet

(1) Onko aktiivinen työvoimapolitiikka / tempputyöllistäminen mennyttä aikaa? vai onko työtakuu uuden työllisyyspolitiikan avain. Tästä osoitteesta löytyy alustusten kalvot.  http://www.vapausvalitatoisin.com/uutiset.html?83259

(2) Heikki Hiilamo, Kathrin Komp, Pasi Moisio, Thomas Babila Sama, Juha-Pekka Lauronen, Aasa Karimo, Päivi Mäntyneva, Antti Parpo & Henri Aaltonen:
Neljä osallistavan sosiaaliturvan mallia
Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 18/2017 http://valtioneuvosto.fi/artikkeli/-/asset_publisher/tutkimus-esittelee-nelja-osallistavan-sosiaaliturvan-mallia?_101_INSTANCE_3wyslLo1Z0ni_groupId=10616
Tiivistelmä
Tutkimusraportissa tarkastellaan, miten nykyistä sosiaaliturvajärjestelmää, erityisesti työttömyysturvaa, voitaisiin käyttää nykyistä laajemmin työttömien osaamisen kehittämiseen, työelämäosallisuuden vahvistamiseen, työmarkkinoilta syrjäytymisen ehkäisemiseen ja työllistymiskynnyksen alentamiseen. Selvityksessä on kartoitettu Suomen kontekstia ajatellen vaihtoehtoisia osallistavan sosiaaliturvan malleja. Kansainvälisistä osallistavan sosiaaliturvan malleista käsitellään Saksan, Tanskan ja Hollannin osallistavan sosiaaliturvan malleja, joiden lisäksi esitetään osallistumistulomalli Suomelle. Syrjäytymisvaarassa olevat nuoret ja pitkäaikaistyöttömät tarvitsevat uusia polkuja työelämään ja laajemmin yhteiskunnalliseen osallistumiseen, sillä perinteinen työttömien aktivointipolitiikka on osoittautunut heikoksi keinoksi työllistää pitkäaikaistyöttömiä ja estää syrjäytymistä. Osallistavan sosiaaliturvan tavoitteena on työikäisten työelämän ja opiskelun ulkopuolella olevien ihmisten aktivointi koulutukseen, kansalaistoimintaan tai muuhun yhteisölliseen toimintaan. Selvityksen perusteella tutkijaryhmä pitää osallistumistuloa esitetyistä malleista toteuttamiskelpoisimpana osallistavan sosiaaliturvan vaihtoehtona Suomessa. Osallistumistulo korvaisi kuntouttavan työtoiminnan ja antaisi osallistujille mahdollisuuden tietyissä rajoissa valita oma tapansa osallistua. 

 (3) Jouko Kajanoja esitteli työtakuumallin seminaarissa.  Tällä taataan ihmisten osallisuus työelämässä ja tätä kautta vältetään syrjäytymistä. Tällaista on kokeiltu maailmalla ja myös Suomessa aikanaan. Paras esimerkki oli Paltamon kunta, jonka työtakuukokeilussa nujerrettiin 16%:n työttömyysaste 4%:n tasolle. (Tämän hetken tilannetta en tunne tuossa kunnassa.). Työtakuun yksinkertainen idea on kartoittaa työttömän omat osaamisen edellytykset. Samalla kartoitetaan erilaiset työt, joita voitaisiin tarjota. Töiden pitäisi olla sellaisia, jotka eivät häiritse tavallisia työmarkkinoita eli eriarvoista työmarkkinoita. Esimerkiksi hoiva-alalta löytyy työllistettäville tehtäviä, joita ei tarjota vapailla työmarkkinoilla. Ja tässäkin on omat ongelmansa, joihin en asiaa tuntemattomana nyt puutu.

 (4) Päivitys 19.2.2017: Joukon blogikirjoitus rakennetyöttömyydestä avaa tuon 250000 pitkäaikaistyöttömyyden taustoja. http://vapausvalitatoisin.blogspot.fi/

Maakunta Uusimaa on mielenkiintoinen "otus" , päivitys 18.2.2017

Soma-esivalmistelu -info: Markus Sovala, Timo Aronkytö

Tunniste: sote-uudistus, johtaminen ks. tunnisteen ja bloggauksen taustat http://ollintuumailut.blogspot.fi/2016/10/ollin-tuumailuilla-100000-katselijan.html

Uusimaa -maakunnan rakentaminen on  pyörähtänyt käyntiin SOMA-esivalmisteluna. Varsinainen väliaikaishallinto astuu voimaan 1.7.2017 ja itse hallinto vuoden 2019 alusta. Nyt selvitysorganisaatioon on palkattu 7 henkilöä, joista kaksi on muutosjohtajia Markus Sovala (mk) ja Timo Aronkytö (sote). Kuntaliiton tiloihin oli kutsuttu sidosryhmiä ensimmäiseen keskustelutilaisuuteen. Paikalla oli noin 100 vaikuttajaa. Olin myös mukana joukon jatkona. Tilaisuuden vetäjänä oli YLEn toimittaja Tiina Merikanto.

Mielenkiintoinen "otus". Tiina yritti heti haastaa muutosjohtajia kertomaan Uusimaa-hankkeen kunnianhimosta. Markus Sovala totesi, että Uusimaa on otus, joka merkitsee ihmiselle jotain. Niin tämä otus palvelee 1,6 miljoonaa kansalaista. Otuksen koko tulee olemaan 55000 työntekijää tai 5-6 miljardia euroa. Kyse on Markuksen mukaan tulevaisuudessa Suomen suurimmasta yrityksestä. Liikelaitoksen puolelle tulee noin 50000 työntekijää ja loput tuon organisaation ulkopuolelle. Muihin maakuntiin verrattuna tämä otus on mammutti. Pelkästään työntekijöiden määrä on suurempi kuin monen maakunnan väestö. Otuksella on myös monta "päätä": suuret pääkaupunkiseudun kaupungit, Uudenmaan muut kunnat ja HUS. Vertailuna muissa maakunnissa yleensä tilanne on kaksinapainen eli maakunnan keskuskaupunki sekä paikallinen sairaanhoitopiiri. Myös maakuntahallinnolla on historiallinen perusta muissa maakunnissa. Uusimaa on haasteiden edessä, koska lähtökohtaisesti sen brändi ei ole kovin  hyvä. Pääkaupunkiseudun kunnat ovat haranneet vastaan maakuntamallia. Yleensäkin Uusimaan vaikuttajat  valtakunnan politiikassa ovat enemmän  liikkeellä koko maan perspektiivistä kuin maakuntanäkökulmasta. 

Maakunnan rakentaminen on alkutekijöissään. Nyt on saatu palkattua muutama työntekijä ja lähdetty liikkeelle lähinnä nykytilan kartoituksesta. Myös strategiatekstejä vilauteltiin. Lähtökohtana on, että nykytoiminta pyritään siirtämään mahdollisimman ehyenä uuteen organisaatioon. Myös alueelliset toimipisteet tulevat ainakin aluksi säilymään. Valinnanvapaus tuottaa haasteita ja valmistelijat haluaisivat tuohon osioon hiukan lisää aikaa. Muutenkin valmistelusta huokui tiukka aikataulu, ajan puute. Valmistelijat kertoivat strategisen orientaationsa kokonaisuuteen. Ns. sipulivertauksella ensin ollaan tekemisissä ytimen kanssa eli nykyisten organisaatioiden johdon kanssa (noin 1000 ihmistä). Seuraava sipulikerros sisältää nykyisen henkilöstön kanssa toimimisen (55000) ja sitten on päälykuoren vuoro eli kansalaiset (1,6 miljoonaa). Ilmeisesti on jo jossain määrin neuvoteltu tuon 1000:n ydinhenkilön kanssa. Nämä loistivat poissa olollaan tästä tämän päivän tilaisuudesta. Sen sijaan tilaisuudessa oli näkyvä ja monipuolinen edustus 3. sektorilta eli järjestömaailmasta.

Järjestöillä on huoli tulevaisuudestaan. Se tuli esille jokaisessa järjestöpuolen puheenvuorossa ja niitä oli tilaisuuden puheenvuoroista valtaosa. Järjestöt toimivat hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä ja preventiivisessä toiminnassa suoraan kentällä, kunnissa paikallistasolla yhteistyössä sotepalvelujen tuottajien kanssa. Huoli on, että rahoituskanavat pettävät ja pitkään rakennetut yhteistyömuodot katkeavat. Huoli on myös, että maakunnat järjestäjinä eivät hallitse tätä järjestömaailman kokonaisuutta. Olin itse järjestöjen yhteisellä SOSTE-risteilyllä syksyllä 2016. Yhdistyksiä on joka lähtöön valtava määrä. On suuria ja pieniä. On osittain päällekkäisiä toimialaltaan tai limittäisiä. Minulle syntyi tuolloin huoli siitä, onko yhdistysten toiminnan vaikuttavuus hanskassa. Onko Veikkauksen (ennen RAYn rahat) rahat sijoitettu jollain kokonaisajatuksella, vai onko tuo yhdistyskenttä muotoutunut "sattuman" sanelemana vuosien varrella. Yhdistystoimintaan käytetyt rahat muodostuvat pienistä puroista ja monin tavoin paikallisesta yhteistyöstä, mutta ovat kokonaisuudessaan merkittävä resurssi. Maakunnan mammuttiorganisaatio saattaa muuttaa näitä ikiaikaisia toimintoja ja tasapainoa. Esimerkiksi kuntien sijoitukset yhdistyksiin pitäisi selvittää erilliskyselyllä kunnista - eikö tuo tieto ole yhdistysten yhdistyksen SOSTEn tiedossa.

 Monialamammutti. Muutosjohtajilla oli roolinsa mukaan positiivinen ote tulevaisuuteen. Maakunta on väestökasvun maakunta verrattuna väestökadon maakuntiin. Maakunnalla on suuret voimavarat ja näin myös suuret mahdollisuudet tehostaa toimintaa poistamalla päällekkäisyyksiä. Ensi kertaa on yhteinen taloudellinen intressi. Toisaalta muutosjohtajat tiedostavat maakunnan resurssiraamit ja velvoitteet saada aikaan myös säästöjä. Siksi herrat olivat myös varovaisia toimipisteiden säilyttämisen osalta. Kateutta aiheutti positiiviset viestit esimerkiksi EKSOTEsta, vaikka täällä Uudellamaallakin on saavutettu positiivisia tuloksia nykyorganisaatioilla. Käytäväkeskustelujen perusteella edessä on vielä runsaasti haasteita. Muualla ollaan päästy jo aikaa sitten muutosvauhtiin. Myös kooltaan muut maakunnat ovat jotenkin hallittavampia kokonaisuuksia. Minulle jäi tilaisuudesta epämääräinen käsitys, miten muutos aiotaan viedä läpi todellisten valtaosapuolten kanssa. Aikanaan oli jo suuri haaste rakentaa HUS-mammutti. Se onnistui mielestäni lopulta hyvin eikä vain omasta mielestäni. Myös tietyt tunnusluvut puoltavat tätä käsitystä. Nyt on kyseessä aivan toisen kokoluokan monialamammutti, jonka pitää vielä toimia yhdessä kuntien/kaupunkien kanssa, yksityisten palvelujen tuottajien ja järjestöjen kanssa.

Tilaisuus ei avannut koko haasteiden lipasta. Muutosjohtajat olivat selvästi alkumetreillä. Timonkin vastaukset lähtivät lähinnä Vantaan kokemuksista ja välillä melko positiivisista sellaisista. Yritysten rooli on vielä iso savotta riippumatta siitä, miten valinnanvapauslainsäädännön käy. Sosiaalihuollon ja terveydenhuollon integraatiosta ei puhuttu. Siinä on erityisen suuri haaste täällä monitoimijaympäristössä. Tiedolla johtamiseen, tietojärjestelmien integraatioon ei tässä otettu mitään kantaa. Miten saadaan Apotti ja UNA linkitettyä yhteen, vai luovutaanko UNAsta. Onnea on pakko toivottaa. Jatkossa uudistusta voi seurata netissä osoitteessa http://www.uusimaa2019.fi.

Tietojohtamisen vinkki. Olin 9.-10.2. Naantalissa tietojohtamisen verkostopäivillä. Eräs alustus ja sen materiaali saattaisi kiinnostaa myös Uusimaa-esiselvitys-hanketta. Sanna Salmela: Pohjois-Pohjanmaalla on selvitetty lakipaketin analyysin avulla järjestäjän tietotarpeet. Tiedon tarve on valtava. Samaa perusdataa voidaan käyttää useaan tarpeeseen. Lakien sanamuodot ovat usein epätarkkoja ja pahimmillaan passiivimuotoista. Vanhat ja uudet omistajat pitäisi yhdessä pistää aiheen kimppuun. Ollin kommentti: erinomainen pohja-aineisto myös lakipaketin yksityiskohtaiseen jatkokehittämiseen. http://ollintuumailut.blogspot.fi/2017/02/tiedolla-johtamisen-seminaari.html

Päivitys 18.2.2017: Valinnanvapaus aiheuttaa huolia ja pohdintaa muutosjohtajienkin agendalla. Markus Sovalan blogikirjoitus 17.2.2017 "Ensin tuli supi, sitten hirvi" kuvaa hankaluutta, jossa aikataulutus on todella keskeinen pulma - miksei myös tämä yhtiöittämisvaadekin. Markus näkee kolme vaihtoehtoa: 1) hallitus lykkää aikataulua valinnanvapaudesta, 2) toteutetaan pikavauhdilla yhtiöiden perustaminen, 3) jatketaan "virastomuotoisilla terveyskeskuksilla. Kaikki kolme vaihtoehtoa ovat ongelmallisia Markuksen mielestä. Kakkosvaihtoehdosta Sovala toteaa seuraavaa: "Jos suora valinta käynnistyisi vuodenvaihteessa 2018-2019, olisi suuri riski, että nykyisistä terveyskeskuksista muodostettu julkinen sote-keskusverkko ei markkina- ja mielikuvatilanteessa pärjäisi. Silloin edessä olisi toimintojen ja henkilöstön nopea sopeuttaminen. Sen hoitaminen hallitusti olisi varmasti vaikeaa."
http://www.uusimaa2019.fi/uusimaa2019.fi/uutishuone/muutosblogi?25151_m=25962&v_25962=64632

Tässä on poiminta tilaisuuden mainoksesta ko. sivuilta: 8.2.2017

Infotilaisuus 13.2. – seuraa verkkolähetystä ja osallistu keskusteluun

Uudenmaan sote- ja maakuntauudistuksen valmistelua koskeva sidosryhmätilaisuus järjestetään maanantaina 13.2. Toivotamme kaikki aiheesta kiinnostuneet tervetulleiksi seuraamaan tapahtumaa suorana verkkolähetyksenä alkaen kello 14.20 tai katsomaan jälkikäteen tallenteena.

Sosiaalisessa mediassa keskusteluun voi osallistua käyttämällä tunnistetta #uusimaa2019 tai viestimällä Twitter-tilillemme @uusimaa2019

Tilaisuuden ohjelma: 

14.00 Kahvitarjoilu

14.20 Uudenmaan sote- ja maakuntauudistus lähtökuopissa

Esivalmistelun poliittisen ohjausryhmän puheenjohtaja, kansanedustaja Outi Mäkelä

14.30 Kysymyksiä ja evästystä palvelujen tuottajilta ja käyttäjiltä

Miten laajan kansalaisyhteiskunnan osallistuminen sote-ja maakuntauudistukseen pitäisi järjestää? Mitkä ovat uudistuksen huolenaiheet, mitä mahdollisuuksia se tarjoaa?

Parasta Uudellemaalle –Tentissä muutosjohtaja Markus Sovala ja sote-muutosjohtaja Timo Aronkytö

Tenttaajana Ylen sosiaali-ja terveystoimittaja Tiina Merikanto

Keskustelua

16.00 Mistä tietoa valmistelun etenemisestä – Sote- ja maakuntauudistuksen viestintä

Viestinnästä ja osallisuudesta vastaava johtaja Inka Kanerva, Uusimaa2019

16.15 Kiitos osallistumisesta

> Tilaisuutta voit seurata suorana tästä

Tallenne tullaan julkaisemaan sivuillamme muutaman päivän kuluttua tapahtumasta.

Kuvakaappaukset ovat Uusimaa2019 -valmistelumateriaalista. Itse otin kuvan tilaisuudesta.