Kouluruokailu suomalainen sosiaalinen innovaatio nro 24, päivitys 6.10.2018 - ministerikin huolestui

YLE-kuva Keravan Sompion koulusta

Kouluruokailu on osa hyvinvointivaltion rakentamisvaiheen innovaatioita. Ilkka Taipaleen toimittama kirja 100 sosiaalista innovaatiota Suomesta sisältää innovaation nro 24. "lämmin ja maksuton kouluateria". (1) Peruskoulujen, ammatillisten koulujen ja lukioiden oppilaat ovat vuosikausia saaneet tämän palvelun. YLE uutisoi viikolla kouluterveyskyselyn tuloksista koskien kouluruokailua. Yllätyin siitä, että joissakin kunnissa jopa 60% oppilaista jättää kouluruokailun väliin. Keskimäärin kolmannes oppilaista jättää ruokailun väliin. (2)

Väittämiä, miksi ruoka ei maistu tai maistuu. Hyvinvointiyhteiskunta rappioittaa hyvinvointivaltiota, voisi olla kovin väittämä aiheesta. Tai toisin päin ruoka on niin huonoa, että se ei kelpaa kaikille. Tai YLEn uutisen toteamus: "Ruoka maistuu, jos kaveritkin syövät sitä ja jos nuoret saavat vaikuttaa ruokaan ja ateriatapahtumaan."  Tai YLEn arvio kärkikunnista: "Kouluruokaan on näissä kärkikunnissa panostettu: laskennallinen ateriahinta on selvästi koko maan keskiarvon yläpuolella." Tai sellaisenkin väittämän voisi esittää, että ruokakulttuuri ja perheiden elintaso on muuttunut rinnan suuntaan, jossa mukavampi on työntää rahaa kouraan lapselle ja kehoittaa menemään ruokiksella jonnekin muualle syömään. Aikanaan koulun alueelta oli poistumiskiellot. Muistan lapsuudesta, kun parijonossa mentiin ruokalaan ja opettaja valvoi, että kaikki söivät ruokansa. No eihän sekään ollut kovin mukavaa.

"Kohtaamattomuus on koulujärjestelmämme pahin puute." Tällaisen väittämän heitti aineenopettaja Pekka Peura blogissaan 28.9.2018. Kiire on kaikilla, erityisesti opettajilla. (3)  Opettajalla ei ole aidosti aikaa kohdata oppilasta. Peura ehdottaa, että kalenteriin järjestettäisiin viikoittain henkilökohtaista ohjausta jokaiselle oppilaalle. Tästä tuli mieleeni, että voisiko yhteisötasolla ohjausta ja yhdessä oloa edistää kouluruokailun avulla. Joka päivä olisi koululuokalla yhteinen ruokapöytä luokanopettajan tai valinnaisesti aineenopettajan kanssa. Otettaisiin uusiokäyttöön ikiaikainen kansakoulun käytäntö, mutta uusin opein ja tavoittein. Vaimon kanssa juteltiin asiasta. Hän ehdotti, että olisi oma kouluaine (vaikkapa hyvinvointi- ja terveystietoa tms.), jossa yhdessä mentäisiin syömään kouluruokalaan. Pitäisikö tiukentaa koulusta poistumissäännöstöä. Vai pitäisikö tiukentaa valvontaa ruokailuun menosta. Ovat hiukan vanhan ajan keinoja. Niin vai annetaanko periksi koko asialle ja poistetaan kouluruokailu kokonaan. Tai pistettäisiinkö se maksulliseksi. Näyttäähän ainakin osalla (kolmanneksella keskimäärin) olevan varaa hakea ruokansa muualta.

Ei anneta periksi. Oma mielipiteeni on, että "lämmin ja maksuton kouluruoka" on hyvinvointivaltion lasten ja nuorten saavuttama etu, joka pitäisi kaikin keinoin säilyttää mahdollisimman kattavasti. Nälän täyttäminen roskaruoalla on keino, joka omalta osaltaan edistää vain lihavuutta sekä kaikenlaisia hyvinvointisairauksia. (4) Jos vielä saataisiin opettajat ja oppilaat saman pöydän ääreen, voitaisiin osittain helpottaa tuota "kohtaamattomuus"-ongelmaa ja edistää terveellistä ruokakulttuuria.

Tutkijoille vielä viesti. Voisiko tehdä tutkimusta siitä, minkälaiset oppilaiden osajoukot ovat kouluruokailun laistajia ja minkälaiset vakioruokailijoita. Jotenkin tuntuu siltä, että tämä "kouluruoan laistamismittari" voisi kuvata myös laajemmin koululaisten eroja, mutta mitä eroja.

Päivitys 30.9.2018: Tutkijaviestiin vastasi Sari Fröjd FB:n puolella seuraavasti:

Sen verran on selvitetty, että kouluruoan syömättä jättäminen on yhteydessä siihen, ettei syö lämmintä ruokaa kotonakaan.

Päivitys 30.9.2018: Lisää tutkimuksia aiheesta Katri Kulmalalta FB:n kautta

• https://www.helsinki.fi/fi/uutiset/koulutus/maukas-kouluruoka-ja-yhdessa-syominen-on-parasta-kouluruokailussa 
• http://www.utu.fi/fi/sivustot/cyri/tutkimustoiminta/promeal/Sivut/home.aspx 

Päivitys 30.9.2018: FB:n puolella käydään keskustelua siitä, miten opettajat suhtautuvat tähän kouluruokaan. Jotkut kehuvat, jotkut haukkuvat ruokaa. Tässä yksi yhteenvedonomainen kommentti aiheesta:

Jarno Maki Kyllä opettajat syövät kouluruokaa. Harvassa on he jotka eivät syö. Muutama vuosi sitten toki joissain kunnissa taisteltiin siitä, millä hinnalla opettaja syö (esimerkkiruokailuhinta vai ei), silloin moni lopetti syömisen joksikin aikaa. Kouluruoka myös on (omalla kokemuksellani muutamasta kunnasta) varsin hyvää. Ehkä olisi syytä jatkotutkia kauppakeskusten ja fast food -paikkojen imua ja koulusijoittelua. Yläkouluikäisten osalta pitkä ruokailuvälitunti, energiajuoma ja suklaapatukka on kova kilpailija kouluruoalle, jos rahaa on. Mutu-tuntumalla kysymys voi olla jopa enemmän siitä, että kesken organisoidun koulupäivän poistumalla koulun vaikutuspiiristä vähän sivuun, tehdään nuorten omaa tilaa ja aikaa. Näistä tilastoistahan näkee, että kaupungeissa skipataan useammin ruokailu, kuin pienissä kunnissa. Kyllä siitä tulee se koulusijoittelu mieleen.

Päivitys 6.10.2018: Ministerikin huolestui kouluruokailusta: Leppä Ykkösaamussa: Kouluruokailun kehittämisestä selvitys, välipalan tarjoaminen pohdintaan

Maa- ja metsätalousministeri sanoi olevansa huolissaan kouluruokailun suosion laskusta.

Leppä kuvaili huolestuttavaksi sitä, että yhä harvempi syö kouluruokaa. Hän kertoi, että selvityksessä pohditaan myös, pitäisikö kouluruokailussa tarjota nykyisen yhden aterian lisäksi myös välipalaa.

– Työelämä on muuttunut kiireisemmäksi ja lapset ovat ehkä aiempaa enemmän yksin tai keskenään iltapäivisin. Pitäisikö olla elementtejä että napostelukulttuuri ei olisi nykyisen kaltaista, Leppä pohti.

Lepän mukaan päättäjien pitää pohtia, mitä voidaan tehdä jotta kouluruoka saataisiin maistumaan entistä paremmalta. Ministeri ei ottanut kantaa siihen, millaisia rahamääriä kouluruokailuun pitäisi laittaa.– Tavoitteen pitää ilman muuta olla, että nykyistä useampi koululainen syö kouluruokansa. Jos se vaatii taloudellisia panostuksia, niitä on tehtävä, Leppä kommentoi. https://yle.fi/uutiset/3-10443287

Päivitys 18.10.2018: Jouko Tuomisto tiivistää FB:n puolella nuorten ylipainoisuutta koskevan tutkimuksen tulokset seuraavasti:  "Suurin osa nuorista, jotka ovat ylipainoisia, ovat olleet normaalipainoisia pikkulapsina, ja toisin päin alle kaksivuotiaan ylipaino ei ennusta myöhempää ylipainoa. Sen sijaan ylipainoisista kolmevuotiaista oli 90 % ylipainoisia myös nuoruusiässä. Näyttää siltä, että kriittinen ikkuna on 2-6 vuoden iässä. Jos silloin kehittyy ylipaino, se todennäkäisesti myös pysyy nuoruusikään asti. Tutkimus ei selvitä ilmiön syitä, mutta ennen kouluikää saadut ruokatottumukset ja mahdollisesti liikuntatottumukset näyttävät olevan asioita, jotka vanhempien olisi hyvä ymmärtää." http://stm.sciencemag.org/content/10/463/eaav3890?fbclid=IwAR1Vf8N_30nhjGzUkkOeQ_rQHXhuOSvxHYR3mowd904uHgZv8zBPkDE-EcQ

Viitteet

(1) Toim. Ilkka Taipale: 100 sosiaalista innovaatiota Suomesta, Kustannus oy Kunnia, Helsinki 2006; Maaseudun tulevaisuus-lehdessä 12.2.2018 on artikkeli aiheesta otsikolla "Suomen ylpeys ja maailman ykkössija: maksuton kouluruokailu kaikille lapsille jo 70 vuotta." : 
"Suomessa 70 vuotta sitten kaikille koululaisille taattiin maksuton ateria, joka oli yleensä lämmin keitto, puuro tai velli. Eväsleivät ja maito tuotiin kotoa ja lisäksi laki velvoitti lapset tekemään kohtuulliseksi katsottavan määrän työtä ruokatarvikkeiden kasvattamiseksi ja keräämiseksi koulukeittolaa varten. Opettajan piti ohjata tätä toimintaa. "Jo silloin kouluruuassa oli hienot elementit: opettaja ohjaa, lapset osallistuvat. Vuonna 2004 kouluruokailu otettiin osaksi opetussuunnitelman perusteita ja oppilashuoltoa ja vuonna 2014 siitä tuli oppimistapahtuma", selvittää opetusneuvos Marjaana Manninen Opetushallituksesta." https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/ihmiset-kulttuuri/artikkeli-1.224039
Aiheesta vielä tarkemmin, ks. https://thl.fi/fi/web/elintavat-ja-ravitsemus/ravitsemus/ruokapalvelut/koulu-ja-oppilaitosruokailu

(2) Edes ilmainen ruoka ei kelpaa, YLE-uutinen 28.9.2018: Artikkelissa on kattava tilasto kunnittain koko maasta. https://yle.fi/uutiset/3-10411104


"Keskimäärin lähes kolmasosa Suomen kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalaista peruskoululaisista jättää päivittäisen koululounaan väliin. Mutta jo maakunnittain löytyy selviä eroja. Huonoin tilanne on Uudellamaalla. Siellä 41 prosenttia laistaa koululounaan joko kerran tai useammin koko viikon ajan. Kainuun prosenttiluku on 20, matalin maakunnista. Kunnittaiset erot ovat maakuntia selvästi suuremmat. Rautalammilla kaikki kasit ja ysit ilmoittivat nauttivansa koululounaan joka päivä, Petäjävedellä, Lemillä, Hirvensalmella ja Jämijärvellä lähes jokainen. Kouluruokaan on näissä kärkikunnissa panostettu: laskennallinen ateriahinta on selvästi koko maan keskiarvon yläpuolella. Muita kouluruokailun ilonaiheita ovat muun muassa Pyhäntä, Ypäjä ja Kihniö. Niissäkin lähes kaikki käyvät koululounaalla säntillisesti."

(3) Pekka Peura: Kohtaamattomuus on koulujärjestelmämme pahin puute, blogikirjoitus 28.9.2018 http://maot.fi/author/ppeura/

(4) Tämä kirja avaa hyvin tuota lihavuuden taustaa: Barry Bobkin: Läski maailma, Like 2011: Kirjan esittelyteksti avaa asiaa seuraavasti: "Mistä ylipaino johtuu? Ovatko syynä virvoitusjuomat, pikaruoka, liikunnan puute vai elintarviketeollisuuden epäeettisyys tuotantoketjussa? Ravitsemustaloustieteen professori Popkin tarkastelee elintasossa sekä elämäntavoissa tapahtuneita muutoksia ja osoittaa, että nykyiset ravintotottumuksemme ovat törmäyskurssilla evoluution kanssa. Liikalihavuuden ja kuolemaan johtavien kroonisten sairauksien yhteys ei ole välttämättä seurausta vain yksilön huonoista ravintovalinnoista. Pikemminkin se on seurausta kehittyneen, globaalin ja ylikansallisten yritysten hallitseman maailman tavasta ohjata jokapäiväistä elämäämme. Popkin paljastaa tehotuotetun ravintoketjun kuolleet kulmat, valmisruokamarkkinoita hallitsevien ketjujen pimeät puolet ja elintarvikelainsäädännön porsaanreiät lihavuuskriisin taustalla."

Suurten ja pienten asioiden harha - tapaus Nokia, päivitys 31.10.2018

HS-kuva artikkelista "Ollila oli idolini"

Siilasmaa vastaan Ollila on HS:n sunnuntainumeron 23.9.2018 laaja artikkelikokonaisuus. Nokian hallituksen puheenjohtaja antaa harvinaisen haastattelun HS:lle . Siilasmaalta on tulossa oma Nokia-kirja, jossa mitä ilmeisimmin haastattelun taustat tulevat tarkemmin esille. Kyse on tietysti Nokian matkapuhelintoiminnan kohtalosta. HS antaa myös Ollillalle mahdollisuuden vastata Siilasmaan väitteisiin. Kannattaa lukea molempien näkökulmat. Tiivistetysti kyse on johtamisesta ja toisaalta johtmiskulttuurin arvioinnista Nokian hallituksessa. Siilasmaan mukaan Nokian kohtalo on ollut Ollilan tapa johtaa pelolla ja tietojen pimittämisellä, kun taas Siilasvuo mielestänsä edustaa aivan päinvastaista johtamiskulttuuria. Ollila puolestaan toteaa, että hänen mielestään Siilasmaa halusi puuttua yksityiskohtiin eli operatiivisen johdon asioihin, kun hallituksen tehtävänä oli johtaa yhtiötä strategisella tasolla. Siilasmaan mielestä Ollila teki johtamisesta ja siihen kohdistuvasta kritiikistä henkilökohtaista. Ollila puolestaan totesi, että hänen tapansa oli sanoa suoraan. Hänen mielestään kuitenkin työilmapiiri oli hyvä. https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000005838254.html

Ollilan ja Jobsin johtamisopit. Luin taannoin sekä Ollilan elämänkerran että Steven Jobsin elämänkerran. Tein kummastakin kirjasta arvioni. Ehkä arvioini avaavat tätäkin keskustelua. Tässä on tiivistys arviostani:

• Ollilan johtamisoppi. Kirjan avulla saadaan esille Ollilan johtamisopin ilmikuva, julkinen kuva. Jos tuota johtamisoppia haluttaisiin kaivella kunnolla, tarvittaisiin aikalaisten, työtovereiden ja vastaavien arvioita. Johtamisopin pontimena ovat analyyttisyys ja systemaattisuus. Näihin tekijöihin liittyy ulkoa tuotujen ajatusten kriittinen soveltaminen Nokian oloihin. Toisaalta Ollila toteaa, että konsultteja ei saa päästää hallitsevaan asemaan organisaatiota kehitettäessä. Analyyttisyyteen liittyy myös strategiaoppi missioineen, visioineen, strategisine painotuksineen ja arvoineen. Nämä ovat Ollilan mielestä vieneet Nokiaa menestykseen. Johtamisoppiin on sisältynyt myös systemaattinen yhteistyö, tiimityö, jossa on haettu sitkaasti yhteinen etenemistie erilaisten näkemysten kompromisseina. Jorman tiimillä on kuitenkin yhteinen arvopohja. Johtamisoppiin on liittynyt myös jatkuva organisatorinen muutos sekä henkilöiden roolien jatkuva muuttaminen. Seurauksena on ollut Ollilan kannalta poikkeuksellisen pitkä yritysjohtajan ura ja ulkopuolelta katsottuna suvereeni rooli Nokiassa. Kasvun paikka Nokiassa oli Ollilalla, mutta alaisilla vain Jorman sallimissa rajoissa. Näin myös Ollilan väistyessä seuraajien joukko hupeni hupenemistaan ja lopputuloksena oli Elop. Johtamisoppiin liittyi myös henkilöstön huomioon ottaminen ja palkitsemisjärjestelmän käyttöönotto. Puhutuin osa palkitsemisjärjestelmää on ollut optiojärjestelmä,  jonka piirissä on Ollilan mukaan ollut satoja nokialaisia. Kirjassa ei tähän asiaa puututa kovin analyyttisesti - mielenkiintoista. Nokia lienee ollut suomalaisittain tässä urtanuurtaja. Optioilla on ollut suuret vaikutukset myös suomalaiseen yhteiskuntaan, yrityskulttuuriin ja arvomaailmaan. Vaikutus ei ole ollut pelkästään positiivinen. http://ollintuumailut.blogspot.fi/2013/12/mahdoton-menestys-ollilan-tilitys.html 

•  Jobs ja Ollila. Tämä herra Jobs ei ollut peräpeilimiehiä millään tavalla - ehkä ennen muuta tulevaisuusorientoitunut tyyppi. Nokia pomo Ollila oli puolestaan parhaimmillaan kombinaatio eli otti huomioon menneisyyden, hallitsi riskit ja katsoi tulevaisuuteen. Jotain meni kuitenkin Ollilallakin pieleen. Samaan aikaan kun Ollila porukoineen hioi yritystään yhä tehokkaammaksi Jobs keskittyi hakemaan aivan uusia tuotteita. Ollila korosti strategista ajattelua, tiimityöskentelyä, siis varmoja asioita, riskien minimointia. Jobs ei paljoa riskeistä puhunut. Kumpikin johtaja edisti innovaatioita, mutta Jobs haki kuumeisesti omille ideoilleen innovatiivisia ratkaisuja. Ollila totesi aikanaan, että nuorella iällä opitut johtamisperiaatteet kantavat pitkälle niin hyvässä kuin pahassakin. Jobs totesi vain, että tällainen olen. https://ollintuumailut.blogspot.com/2014/07/johtamisoppia-jobsilta.html

Kyllä tästä kaikesta voisi ottaa oppia pienemmissäkin piireissä. Johtaminen on vaikea laji. Johtaminen on yksilöllinen laji, jossa on vaikeata pysyä erossa omasta persoonasta. Lopputulos voi olla hyvä tai huono monellakin tapaa. Reumasäätiön sairaalan kohtalo muistuttaa jollain tapaa Nokian kohtaloa. Pohdin taannoin aihetta liittyen sinisen ja punaisen meren strategiaan:

• Tapaus Reuma. Reuma ajautui punaisen meren tyrskyihin ja hukkui. Tätä Reumasäätiön sairaalan tapausta kuvasin kirjassani "Tietojohtaminen ja tapaus SOTE" (2017, 95-98). Näkökulmani oli tietojohtaminen, jonka kannalta organisaatio teki loistavaa työtä. Työ palkittiin presidentti Tarja Halosen jakamalla laatupalkinnolla. Lyhyen ajan sisällä sairaala ajautui konkurssiin. Päädyimme yhdessä Mikko Nenosen kanssa vielä arvioimaan Reuma-tapausta uudelleen ja pohtimaan, mitä siitä on opittavaa meneillään olevaan soteuudistukseen. "Reumasäätiön sairaalan tarinan kouriintuntuvin opetus on, että kaikkein riskialttein toimintamalli on julkisen sektorin ja puhtaan liiketoiminnan välimaastossa tasapainotteleminen. Tähän väli­maastoon sote-uudistus on nyt viemässä koko sosiaali- ja ­terveydenhuoltomme."  https://ollintuumailut.blogspot.com/2018/01/punainen-ja-sininen-meri-seka-tapaus.html

Suurten ja pienten asioiden harha tulee tästä kaikesta mieleen. Systemaattinen strateginen eteneminen ja luottaminen omaan lähtökohtaan saattaa sokeuttaa. Ympäristön "pienet" signaalit saattavat jäädä huomaamatta. Niistä tuleekin signaalien sijasta suuria ulkoisesti ohjaavia tekijöitä, joiden ennakointi on jäänyt vähälle. Jobs oli johtajana ristiriitainen persoona, mutta hän tutkaili markkinoita etukenossa, haistoi, mihin markkinat ovat menossa. Ollila ja Reuman johto luottivat omaan strategiseen ajatteluun ja siitä kumpuavaan johtamisoppiin. 

Päivitys 23.9.2018: Mikael Seppälä kommentoi FB:n puolella seuraavasti:
 Juu, Nokiallakin oli kaikki edellytykset lähteä ajamaan kosketusnäytöllisten kännyköiden tulon tarjoamaan muutosta, mutta firman sisäinen valtakoneisto ampui alas aloitteet N7700 (vuodelta 2004: https://en.wikipedia.org/wiki/Nokia_7710) kosketusnäyttöpuhelimen edistämisestä ja kosketusnäyttölaitteisiin kehittetyn Maemo-käyttöjärjestelmän levittämisestä.
Menneeseen dataan perustuva analyysi ja siihen perustuva keskitetty ja fokusoitintia painottavat johtaminen toimivat konteksteissa, joissa tavoitellaan hallittua kasvua.

Mutta tuosta Nokian johtamisesta voisi oppia sen, että organisaatioiden tulisi kyetä rakastamaan paradokseja, toimimaan monilla aikajänteillä (horizon 1-3) ja keskenään ristiriitaisilla toimintalogiikoilla (Simon Wardleyn pioneers, settlers and town planners): https://medium.com/…/uudistuvat-innovatiiviset…Nykyäänhän sisäisille startupeille pyritään antamaan paljon joustovaraa suhteessa organisaation yleisiin käytänteisiin, että niille luodaan olosuhteet yrittää innovoida eikä ainoastaan toimimaan olemassaolevan linjan mukaisesti.

Päivitys 23.9.2018: Siilasmaa twitterissä. Twitterissä on sitten käyty kymmenien henkilöiden keskustelu aiheesta.
https://twitter.com/rsiilasmaa/status/1043765962640711681

Päivitys 24.9.2018: Puhe pelolla johtamisesta jatkuu 24.9.18 Iltasanomissa: Ote  lehden jutusta:

"Nokian työntekijät kertoivat tutkijoille, miten esimiehet huusivat ja yhtiössä vallitsi pelon ilmapiiri.

Matkapuhelinvalmistaja Nokiassa vallitseva pelon ilmapiiri on tullut tutuksi apulaisprofessori Timo Vuorelle. Hän vaikuttaa nykyisin Aalto-yliopiston strategisen johtamisen apulaisprofessorina. Vuori on julkaissut viime vuosina artikkeleita Nokian johtamistyylistä. – Pelon ilmapiiri ja sen vaikutus Nokian strategiatyöhön ja strategisiin valintoihin on ollut keskeinen teema. Pelon ilmapiiri tuli esille vuonna 2014, kun ranskalainen Insead-kauppakorkeakoulu julkaisi Nokian johtamista koskevan tutkimuksen. – Olen Ristosta riippumatta löytänyt näitä tuloksia jo aiemmin, Vuori viittaa Nokian hallituksen puheenjohtajan Risto Siilasmaan haastatteluun HS:ssa." https://www.is.fi/tyoelama/art-2000005838928.html

HS-kuva: Pertti Korhonen

Päivitys 27.9.2018:  HS/talous: Nyt kertoo Nokian entinen teknologiajohtaja Nokian keskinäisestä valtataistelusta. https://www.hs.fi/talous/art-2000005842635.html
Korhonen arvioi, että ylimpien johtajien valtataistelun vaikutukset vaikuttivat organisaation eri tasoille. Työntekijät leiriytyivät sen mukaan, missä liiketoimintayksikössä he työskentelivät. Se saattoi hänen mielestään olla yksi syy pelkoon puhua ongelmista avoimesti. Korhosen johtama ohjelmistoalustayksikkö palveli kaikkia liiketoimintayksiköitä verkkolaitteita lukuun ottamatta. Kun Symbiania jatkuvasti muutettiin eri liiketoimintayksiköiden vaatimusten mukaisesti eri puhelimiin, siitä ei saatu rakennettua yhtenäistä alustaa. ”Yritimme Anssi Vanjoen kanssa monta kertaa selittää muulle johdolle, että ohjelmistokehitystä pitäisi muuttaa radikaalisti, ja yksittäisten tuotteiden sijaan olisi välttämätöntä luoda yhtenäinen ohjelmisto- ja palvelualusta. Emme tässä onnistuneet vaan tämä koettiin valtapeliksi.” 

Päivitys 31.10.2018: http://www.pauliforma.fi/rantaradanvarrelta/

Ihminen ajattelee, tekoäly suorittaa, väittää Henning Beck

neurotieteilijä Henning Beck

"Ihminen ajattelee, tekoäly suorittaa" on artikkelin otsikko HS: lauantainumerossa 15.9.2018. (1) Saksalainen neurotieteilijä Henning Beck tutkii, luennoi, kirjoittaa ja väittelee tekoälystä. Perusajatus on, että ihminen keksii nyt ja tulevaisuudessa kaikki merkittävät ideat, ei tekoäly. Ihmisaivot toimivat hitaammin ja tekevät enemmän virheitä kuin tietokoneet. Juuri siksi ihmiset keksivät uusia ideoita eivätkä koneet. Meidän siis pitäisi toimia toisin kuin tietokoneet. Olennaista on, että tietokoneet eivät ymmärrä, mitä ne tekevät. Ne vain seuraavat sääntöjä, jotka asetamme niille. Niin itse asiassa parhaat ideat syntyvät siitä, kun sääntöjä rikotaan eikä seurata.  Tietokone ei tätä ajattelun murrosta kykene tekemään. Beck haluaakin puhua koneoppimisesta eikä tekoälystä. Älykkyys on pyhitetty hänen ajattelussaan ihmiselle ei koneelle. Kyse on ymmärtämisestä ja ymmärryksen jatkuvasta kehittymisestä, kun ihminen saa vuorovaikutuksessa palautetta. "Ihmisten välistä vuorovaikutusta ei voi tällä hetkellä digitalisoida." Itse asiassa tekoäly on hyvä työkalu eli loistava renki, mutta ehkä vaarallinen isäntä. 

Keksiminen, innovointi, ideoiden synnyttäminen on inhimillinen prosessi, jota Beckin mielestä voidaan edistää  monin tavoin. Kannattaa ongelman ratkaisemiseksi tehdä mahdollisimman paljon kysymyksiä, joihin ei kannata etsiä heti vastauksia. Yön yli nukkuminen auttaa. Aivojen lepuuttaminen aivan muilla toiminnoilla avaa monesti ongelmiin ratkaisuja. Vaaraksi on myös juuttua liiaksi omiin totuttuihin tapoihin tai juuttua somemaailman luomaan turvalliseen kuplaan samanmielisten joukkoon. "Ihmisten pitäisi useammin hakeutua erilaisten mielipiteiden äärelle, haastaa omaa ajatteluaan, olla mahdollisimman ennakkoluulottomia ja väitellä ystävienkin kanssa."

Erehtyminen. Niin en ole lukenut Henning Beckin kirjaa "Irren ist Nytzlich!" - erehtyminen on hyödyllistä. Kyllä, ideoinnissa tämä periaate on hyödyllinen, mutta en nyt periaatetta kaikessa tekemisessä allekirjoita. Ei aina kannata keksiä uutta tai erehtyä vain sen vuoksi, että ei hyväksy toimintaperiaatetta. Ja toinen asia on tämä tekoäly. Ei sitäkään pidä käsitellä täysin erehtymättömänä suorittajana. Inhimillinen toiminta tekoälyn takana voi olla monin tavoin erehtyväistä kuten käytettävissä oleva data tai rakennetut algoritmit. Ja vielä ottaisin esille tuon eettisen puolen eli tekoälyä voidaan hyödyntää eettisesti hyvään ja pahaan. 

Arvioin taannoin joitakin tekoälyä koskettelevaa kirjaa sekä tein omakohtaisia havaintoja automatkalla:

• Martin Ford: Robottien kukoistus - teknologia ja massatyöttömyyden uhka. Sammakko 2017: (2) Martin synkistelee kirjassaan mm. seuraavaa: Työpaikkojen työvoimavaltaisuus vähenee. Kyse on eksponentiaalisesta tiedon käsittelykapasiteetin muutoksesta. Roboteista tulee monitaitoisia. Robotiikka ja tekoäly yhdentyvät. Ääripäässä syntyy ihmisen ja robotin synerginen liitto. Ja vielä pidemmälle vietynä syntyy heikon tekoälyn tilalle itsenäisestä ajatteleva kone. Kyse on tällöin älykkyyden räjähdyksestä - yli-inhimillisen älyn syntymisestä. Tätä kutsutaan singulariteetiksi. Martin Ford ei synkkyyttä maalaillessaan kuitenkaan riittävästi kiinnittänyt huomiota kahteen seikkaan: 1) Miten nopeasti muutokset tapahtuvat? Taustalla on toki Mooren laki eli tiedonkäsittelyn kapasiteetin kaksinkertaistuminen. Joo, mutta ei inhimillinen kulttuuri muutu samalla kaksinkertaistumisen kaavalla. Syntyy ristiriita teknologisista mahdollisuuksista ja inhimillisen kulttuurin syvästi tavoitteista, tavoista ja tottumuksista. 2) Teknologia ei ole pelkkää teknologiaa vaan inhimillistä toimintaa, jossa pätevät tai ainakin pitäisi päteä yleiset eettiset ja moraaliset säännöt. Onkin aina teknologisissa muutoksissa pidettävä vaakakuppi mielessä eli mitä voi tehdä ja mitä ei ole "sopivaa" tehdä.
• Antti Merilehto: Tekoäly. Matkaopas Johtajalle. AlmaTalent 2018:  Kuvasin blogissani lyhyesti kirjan antia ja tein sovelluksen sotemaailmaan. Lopuksi kommentoin aihetta otsikolla "Tekoäly muuttaa toimintoja ja toimintatapoja": Antti jakaakin perusohjeita, miten liiketoiminnassa tekoälyä pitäisi kokeilemalla viedä eteenpäin. Välttämättä tekoälyn apostolia Antti ei kuitenkaan johtoryhmään toisi. Tekoäly on siis renki eikä isäntä yritysmaailmassa. Tähän kelpaisi vanhat opit muutosjohtamisesta, joita on siis jaeltu pitkään ennen tekoälyn esiin marssia. (3)
• Minna Huotilainen, Katri Saarikivi: Aivot työssä, Otava 2018. Kävin läpi Minnan ja Katrin keskeiset teesit. Lähtökohtana oli aivojen pitkä kehityskaari. Edelleen meitä ohjaa metsästäjä-keräilijän tehtäviin mukautuneet aivot. Aivoihin on sisäänleivottu ennakoivuus. Pystytään reagoimaan vaaroihin ja ongelmiin nopeasti. Muisti on sidottu paikkaan, jolla on puolensa (hyvät ja huonot). Ns. peilijärjestelmä aivoissa varmistaa ennakoinnin ja sosiaalisen oppimisen muilta. Vielä ei olla kuitenkaan saatu aikaan aivoissa muutosta, joka mahdollistaisi ns. moniajon eli monien asioiden yhtäaikaisen työstämisen. Sosiaalisuus on edelleen voimissaan ja kognitio eli ihmisen ajattelu ja toiminta. Kone ei pysty korvaamaan inhimillistä oppimista, luovaa ajattelua, joustavaa ajattelua sekä empaattista vuorovaikutusta. Kone on toki ylivoimainen monessa asiassa: pitkäkestoinen muisti, ei tarkkaavaisuusrajoitteita, laskentateho, ei tarvitse taukoja, havaintotarkkuus. Minnan ja Katrin analyysi on pitkältä samanlaista kuin Henningin. (4)
• Matkalla tekoälyn kanssa oli heinäkuun blogikirjoitukseni aihe: Pohdiskelin aihetta automatkalla apunamme olleiden karttasovellusten avulla. Päädyin kuitenkin vakavampaankin päätelmään: "Mitkä eettiset periaatteet ohjaavat tekoälyn kehittämistä ja erilaisten sovellusten tekoa. Jos sokeasti noudatetaan tekoälyn antamia ohjeita, saatetaan joutua kummallisiin tilanteisiin. Eettisiä periaatteita on vaikea muuntaa "yhdeksi faktaksi". Tästähän on jo esimerkkejä itseohjautuvien autojen käyttäytymisestä. Myös terveydenhuollossa on jo esimerkkejä tekoälyn ongelmista. Käytetty algoritmi voi olla jollain tavalla puutteellinen ja antaa harhaan johtavia hoito-ohjeita. Mutta olen myös huolissani siitä, miten inhimillinen tunneäly saatettaisiin korvata tekoälyllä. Ja vielä yksisuuntaisella informaatiolla - käskyillä. Käskytys ei ole nykyaikaa." (5)

Viitteet

(1) Antti Tiainen: Ihminen ajattelee, tekoäly suorittaa, HS-lauantai, teknologia, 15.9.2018:https://www.hs.fi/teknologia/art-2000005827349.html
Omilla nettisivuillaan Henning Beck esittelee itsensä seuraavasti: 

I am a neuroscientist:Until 2008 I studied biochemistry at the University of Tübingen and got in touch with neuroscientific topics during my diploma thesis (equivalent to a master thesis). Supported by a PhD scholarship granted by the Hertie Foundation I started my doctoral thesis at the Hertie Institute for Clinical Brain Research in Tübingen. I finished my research project at the Institute for Physiological Chemistry at the University of Ulm and did my PhD in neuroscience in 2012 at the Graduate School of Cellular & Molecular Neuroscience. Additionally, I acquired an international diploma in project management at the University of California, Berkeley and worked for small companies in the San Francisco Bay Area. Meanwhile, I live and work in Frankfurt am Main, Germany. https://www.henning-beck.com/english/about-me/

(2) Martin Ford: Robottien kukoistus - teknologia ja massatyöttömyyden uhka. Sammakko 2017: https://ollintuumailut.blogspot.com/2017/05/robottien-kukoistus-positiivisia-ja.html

(3) Antti Merilehto: Tekoäly. Matkaopas johtajalle. Alma Talent 2018. https://ollintuumailut.blogspot.com/2018/04/matkaopas-tekoalyn-maailmaan.html

(4) Minna Huotilainen, Katri Saarikivi: Aivot työssä, Otava 2018. https://ollintuumailut.blogspot.com/2018/03/ihmisen-aivoilla-viela-ylivalta.html 

(5) Matkalla tekoälyn kanssa: https://ollintuumailut.blogspot.com/2018/07/matkalla-tekoalyn-kanssa-hauskaakin-oli.html 

Kuha nostaa esille todelliset IT-haasteet ja luo välineen

Deloitte: Kuhan lähtökohtatilanne, viite 2

"Kuha" tekee kustannus-hyötylaskentaa. "Kuha"  huomaa, että näitä uusittavia IT-järjestelmiä on satoja eri organisaatioissa. Ne ovat kaikki aikansa tuotteita ja vanhenevat käsiin. Kuha kalana pysyy syömäkelpoisena muutaman päivän. Sitten se alkaa haista. IT-järjestelmä pysyy määrätyn ajan käyttökelpoisena. Sitten sitä pitää ryhtyä uusimaan, korjaamaan ja kehittämään. Vanhasta ei ole helppo saada uutta. Siksi HUS kumppaneineen on viemässä läpi suururakkaa (Apotti) aivan uudelta pohjalta (niin Suomessa uudelta pohjalta). Lääkäriliiton hiljan teettämä kysely osoitti, että edelleen käytössä olevat potilastietojärjestelmät saavat välttävän arvosanan, vaikka korjausta ja paikkuuta on tehty. Tästä raportoin edellisessä blogikirjoituksessani. (1)


Kuha ei tässä yhteydessä ole pila tai pilakuva (2) eikä kala, vaan Deloitten läpiviemä projekti, jossa rakennettiin vaihtoisten etenemispolkujen malli ja siihen tueksi kustannus-hyötyanalyysin malli. (3) Kustannukset on kohtalaisen helppo määritellä. On rakentamisen, ylläpidon ja kehittämisen kustannuksia. Kustannusten ja hyötyjen suhde pitää rakentaa aina tietojärjestelmä oletetun elinkaaren varaan. Elinkaarimallissa lasketaan, millä aikavälillä saadaan kuoletettua rakentamiskustannukset ja päästään pelkkiin ylläpitokustannuksiin käsiksi. Kuhamallissa on ajateltu rakentamiseen menevän 30% ja ylläpitoon 70% kustannuksista seuraavan kymmenen vuoden aikana. Laskelmien teko on hankalaa, koska hyödyt usein sekoittuvat toiminnallisiin muutoksiin. Kustannustenkin ennakointi on vaikeaa, koska matkan varrella tulee usein uusia haasteita, vaatimuksia. Ne on sitten toteutettava vanhaan järjestelmään. Muutostarpeet voivat johtua ulkoisista tekijöistä (vaikkapa lainsäädännön muutoksista) tai sisäisistä tekijöistä, kuten toimintatapojen muutoksista. Vanhaan järjestelmään tehtävät muutokset  voivat monimutkaistaa järjestelmän käyttöä ja siis tuoda uusia käytettävyyshaasteita.

Sote-uudistuksessa ollaan uuden edessä. Monelta osin "vanha kuha" ei enää ole riittävän tuore ratkaisemaan uusia haasteita. Siksi Deloittekin on pyydetty apuun kehittelemään vaihtoehtoisia etenemispolkuja. Vaihtoehdoiksi saatiin kolme etenemistietä: 1) lopputuloksena on yksi kokonaisjärjestelmä, 2) tehdään tuoteperheittäinen yhdistäminen, 3) tehdään integraatio keskeisten tietojen ja järjestelmien välillä.

Kokonaisjärjestelmän ratkaisussa on nyt jo haasteensa. Aikamme kalleinta sote-järjestelmää rakennetaan täyttä häkää. Tarkoitus on palvella kuitenkin vain osaa koko maan toimijoista. Rinnalla kehitetään UNA-järjestelmää ja taitaa olla jokin taho tämänkin ulkopuolella. Jos halutaan yksi kokonaisjärjestelmä, pitäisi kaikkien osapuolten sopia mennä mukaan Apotti-hankkeeseen. Toinen vaihtoehto on tuoteperheittäinen yhdistäminen. Tuoteperhe tarkoittanee ennen muuta yhden toimittajan tuoteperhettä. Näin lienee mahdollista toimia. Kolmas vaihtoehto on  ns. minimivaihtoehto eli tietojen ja järjestelmien integraatio. Se ei ole mielestäni itse asiassa vaihtoehto, vaan realiteetti. Koska yhteen järjestelmään ei ole mahdollisuutta edetä, tarvitaan järjestelmien välinen integraatio. Se on valtaisa urakka. Pelkästään Apottijärjestelmän sisällä on rakennetaan jo kymmenittäin (ehkä sadoittain) integraatioita. Järjestelmien välistä integraatiota tarvitaan palveluketjujen tietojen integroinnissa, maksujärjestelmien rakentamisessa, palvelun järjestäjän sopimussalkun ylläpidossa, yleensä tiedolla johtamisessa jne. Vielä täytyy muistaa, että kaikkien järjestelmien tulee integroitua yhteen Kanta-järjestelmä-kokonaisuuteen (terveydenhuolto, sosiaalihuolto, reseptit). Ei pidä tässä integraatiopelissä unohtaa yksityistä sektoria ja kolmatta sektoria. "Kuha nyt vain jatkossa integroidaan yhteen".

Soteuudistuksesta riippumatta IT-uudistus on edessä. Jos sote-uudistusta vietäisiin läpi pienin askelin, voitaisiin ehkä IT-uudistustakin viedä vähin erin läpi. Jos taas edetään maakuntien järjestäjämalliin ja valinnanvapausratkaisuun, monimutkaistuu entisestään IT-ratkaisujen teko. Tarvitaan omat "lisäpalikkansa" sekä maakuntajärjestäjän ohjausvelvoitteen toteutukseen että valinnanvapausjärjestelmän kattavaan käyttöön ottoon. Valmistelutyötä tehdään kyllä kiitettävällä intensiteetillä, mutta tie on vielä pitkä toteutukseen. Haasteena ovat myös nykyisten järjestelmien käytettävyysongelmat ja integraatio-ongelmat. Ei turhaan lääkäriliiton teettämässäkään kyselyssä arvosanoja jätetty välttäviksi. Ajankohtaisena uhkana on, että olemassa olevia järjestelmiä ei kehitetä puhumattakaan uusita ennen kuin sotesotku aukeaa.


Viitteet

(1) Ollin blogikirjoitus lääkäriliiton teettämästä kyselystä potilastietojärjestelmien käytettävyydestä: 
https://ollintuumailut.blogspot.com/2018/09/laakareilta-taas-kriittinen-arvio.html

(2) Kuha-huumoria viljeltiin jokin aika sitten monin tavoin. https://www.google.com/search?q=kuha+huumoria&ie=utf-8&oe=utf-8&client=firefox-b-ab

(2) Kuha SOTE- järjestelmäkonsolidaation kustannus-hyötyarvioinnin pohja,ohjeistukset ja referenssilaskelmat, Deloitte toukokuu 2018
 
 

https://www.kuntaliitto.fi/sites/default/files/media/file/KUHA%20Sote-J%C3%A4rjestelm%C3%A4konsolidointien%20kustannus-hy%C3%B6ty-arviointipohja_Loppuraportti_p%C3%A4ivitetty_0.pdf?cn=ZmxleGlibGVfcmVjcw%3D%3D&refsrc=email

Lääkäreiltä taas kriittinen arvio potilastietojärjestelmistä

YLEn vakiokuva aiheen uutisoinnissa

Potilastietojärjestelmille edelleen välttävä arvosana.  (1) Potilastietojärjelmät ovat olleet jälleen lääkärikunnan arvioissa. Edelliseen arvioon verrattuna muutos on ollut niukasti parempaan suuntaan. (2) Arvosanasta 6 lähestytään arvosanaa 7 ja joissain tapauksissa ylitetäänkin. Edelleen tietojen saatavuus toisesta organisaatiosta on heikossa kantimissa lukuunottamatta laboratorio- ja kuvantamispalveluita. Kuitenkin päällekkäisiä tutkimuksia esiintyy, koska tietojen haku toisesta organisaatiosta on työlöstä. 

Kanta-palveluiden käyttö ei ole merkittävästi lisääntynyt edelliseen lääkärien arviointiin verrattuna. Organisaatiot käyttävät päivittäin Kanta-palveluita oheisen taulukon mukaan keskimäärin 20%.

Oheisessa kuvassa näkyy potilasjärjestelmittäin niiden saamat arvosanat. Sairaaloiden puolella Esko-Oberon on kärjessä ja terveyskeskusten  puolella Finstar. (3)

Sairaaloiden potilastietojärjestelmät, saadut pisteet sekä 
vastanneiden lääkäreiden määrä

1. Esko-Oberon	7,63 pistettä	223 vastausta
2. Radiologien PACS/RIS	7,33 pistettä	81 vastausta
3. Mediatri	7,13 pistettä	45 vastausta
4. Effica	6,70 pistettä	481 vastausta
5. Uranus	6,62 pistettä	893 vastausta
6. Pegasos	6,34 pistettä	128 vastausta

Terveyskeskusten potilastietojärjestelmät

Finstar GFS (graafinen versio)	7,40 pistettä	43 vastausta
Effica	6,85 pistettä	478 vastausta
Mediatri	6,74 pistettä	85 vastausta
Pegasos	6,47 pistettä	404 vastausta

Mitä ihmettä? Eikö toistettavilla arvioinneilla ole vaikutusta IT-järjestelmien kehittelyyn? Kaksi tai kolme vaihtoehtoa tulee mieleen: 1) tietojärjestelmien rakenne ja vanhentunut IT-teknologia aiheuttavat suuria vaikeuksia merkittäville muutoksille, 2) osapuolet eivät "puhu samaa kieltä" - järjestelmien muuttamismahdollisuudet ja muutostarpeet eivät kohtaa... 3) niin voihan olla kyse myös rahasta - ei ole mahdollisuutta suuriin muutoksiin. Vai sotkeeko jatkuvasti vellova soteuudistus IT-järjestelmien kehittämistä, kun odotetaan ns. suurta muutosta.

Ei uusia järjestelmiä arvioinnissa. Niin kaikki yllä esitetyssä taulukossa olevat potilastietojärjestelmät ovat iäkkäitä, jopa ikäloppuja. Ikälopuista järjestelmistä vanhin perustaltaan on terveyskeskusjärjestelmä Finstar-GFC, joka on uudistettu aikanaan, mutta on tietosisällön ytimestä alkuperäinen. Suunnitteilla ja kehitteillä on uusia järjestelmiä keskeisillä tietojärjestelmätoimittajilla. Uusia järjestelmiä maailmalta yritetään myös tuoda Suomen markkinoille. Onhan tulollaan myös kaikki ongelmat ratkaisevat Apotti ja UNA. Potilastietojärjestelmät ovat kiinteä osa hoitoprosessia eikä niitä pystytä noin vain vaihtamaan. Senhän osoittaa esimerkiksi Apotti-uudistustyö, joka vie runsaasti aikaa ja rahaa.

Kantajärjestelmän käytön vähäisyys ihmetyttää. Jos päivittäinen käyttö on mahdollisesta tai toivottavasta käyttöasteestavain 12-29%, jää kysymään muutamaa asiaa. Luotetaanko Kanta-järjestelmän tietosisältöön: onko se riittävän oikeaa, riittävän ajantasaista. Vai riittävätkö valtaosin oman organisaation pohjatiedot. Vai onko kantan käytettävyys niin työlästä, että luovutaan tietojen hakemisesta. Kysynkin, onko Kantajärjestelmästä tehty sinänsä käytettävyysarvio niin organisaatiokäytön osalta kuin kansalaiskäytön osalta (Omakanta). (4)  Omakannan osalta omakohtaiset kokemukset liittyvät tietojen ajankohtaisuuteen ja käytettävyyteen. Jokainen tieto on tavallaan "oma asiakirjansa". Jos haluaa saada tietoa ajassa, ne on kerättävä tekstistä ja tehtävä on ajallinen seurantataulukko. Samantyyppinen ongelma lienee myös varsinaisen Kannan puolella.

Pitäisikö vielä tehdä suomalainen versio HIMSS- järjestelmästä. Saataisiin hiukan kansainvälistä vertailutietoa ja myös täsmennettyä, missä ne puutteet ovat. Oma käsitykseni on, että nykyiset potilastietojärjestelmät ovat HIMSS-luokituksessa 1-7 asteikolla ehkä 3 tasoa. Jossain sairaanhoitopiirissä on itsearvioinnilla päästy 5-tasolle. HIMSS-järjestelmässä 6-7 tason saavuttamiseksi on tehtävä ulkoinen arvio.(5)

 

 

Viitteet 

(1) Lääkärien arviot potilastietojärjestelmistä ovat parantuneet hieman (Peppiina Saastamoinen, Hannele Hyppönen, Johanna Kaipio, Tinja Lääveri, Jarmo Reponen, Suvi Vainiomäki Jukka Vänskä)

LÄHTÖKOHDAT: Lääkärien arvioita potilastietojärjestelmistä on kartoitettu vuosina 2010 ja 2014. Tämä tutkimus jatkaa seurantaa ja tarkastelee lisäksi organisaatioiden välistä tiedonkulkua.
MENETELMÄT: Sähköinen kyselylomake lähetettiin keväällä 2017 alle 65-vuotiaille Suomessa asuville lääkäreille. Potilastietojärjestelmiä arvioitiin kouluarvosanoin (4–10) ja tiedonkulkua seitsemän väittämän avulla.
TULOKSET: Arvosanojen keskiarvo oli parantunut edelliseen tutkimukseen verrattuna; sairaaloissa työskentelevien lääkärien antamat arvosanat olivat korkeampia kuin aiemmin. Tietojen saatavuus toisesta organisaatiosta koettiin edelleen heikoksi lukuun ottamatta laboratorio- ja radiologisia tuloksia. Tilanne ei ole juuri parantunut vuodesta 2014, vaikka Kanta-palvelut ovat tulleet laajalti käyttöön.
PÄÄTELMÄT: Potilastietojärjestelmissä on havaittavissa pientä parannusta. Kehittämistyötä on kuitenkin jatkettava ja potilastietojen saatavuutta sujuvoitettava, jotta terveydenhuoltojärjestelmä toimii tehokkaasti, erityisesti tulevan sote-uudistuksen jälkeen. https://www.laakarilehti.fi/ajassa/ajankohtaista/kirjaamisen-osuus-tyoajasta-kasvaa/

(2)  Tein aikaisempien kartoitusten perusteella blogikirjoituksen aiheesta 2015. Mukana on myös kommentteja kirjoitukseeni.
https://ollintuumailut.blogspot.com/2015/01/potilastietojarjestelmille-jalleen.html  

(3) Tivin uutisointi Lääkärilehden tutkimuksesta. Tässä ovat parhaat potilastietojärjestelmät – lääkärit arvioivat Suomen terveydenhuollon tilaa https://www.tivi.fi/Kaikki_uutiset/tassa-ovat-parhaat-potilastietojarjestelmat-laakarit-arvioivat-suomen-terveydenhuollon-tilaa-6738696

(3) Omakanta Olli blogikirjoituksissa: käytettävyys ja luotettavuus
-  https://ollintuumailut.blogspot.com/2017/08/omakannan-kaytettavyys-ja-luotettavuus.html

-  https://ollintuumailut.blogspot.com/2016/02/omakanta-systemaattiseen-kayttoon.html

(4)EMRAM/HIMSS:

http://go.allscripts.com/rs/267-SDD-453/images/SD-EMRAM-OEMRAM-webinar-2018-04.pdf