Tietojohtamisen kehittämisessä yhteistyö on voimaa

Datasta viisaaksi vai viisaasti datalla - tiedon hyödyntäminen johdetusti vai yhteisöllisesti?

Kirjoituksemme Jari Kokon kanssa on tarkoitettu herättelyksi tietojohtamisen maailmassa. Ensimmäinen nosto on: "Paljon on töitä paiskittu ja rahaa palanut pääsemättä edes kunnolla alkuun tiedolla johtamisen kehittämisessä." Olemme huomanneet, että tietojohtamisessa on keskitytty järeiden tiedonhallinnan työkalujen rakentamiseen. Liiketoimintanäkökulma ja tiedon tarpeiden kokonaisvaltainen kartoitus ja tavoitteiden asettelu on jäänyt teknologian varjoon. Johtokin on jo alkuvaiheessa vieraantunut useasti hankkeesta ja jättänyt sen IT-osaston vastuulle. Toinen nostomme on: "Kun ei tiedetä, miten kaikkea haalittua tietoa tullaan hyödyntämään, rakennetaan tiedonhallinta-alusta ja niiden tietorakenteet varmuuden vuoksi järeäksi, kattavaksi ja kaikkeen taipuvaksi." Olemme myös huomanneet, että usein tuotantoputken päässä on monimutkainen Dashboard - mittarien viidakko, joka antaa monista ilmiöistä tilannekuvan, mutta ei näytä tavoitteita ja niiden saavutusastetta. Yhteisöllisessä tietojohtamisessa käännetään tuo pyramidi toisinpäin.  Kehitetään tietojohtamista ylhäältä alaspäin eikä alhaalta ylöspäin. Ensin kartoitetaan tiedontarpeet eli toiminnan strategiset ydinmenestystekijät mittareineen. Vasta sitten mietitään, mistä tarvittava tieto saadaan ja miten sitä käsitellään viisaan ajattelun mukaisesti. Kolmas nostomme on: "Tärkeintä olisi saada tiedolla johtamisesta koko organisaation yhteinen, kattava ja avoin johtamis- ja viestintäratkaisu."

Lähde: Datasta viisaaksi vai viisaasti datalla – tiedon hyödyntäminen
johdetusti vai yhteisöllisesti? (Tietoasiantuntijalehti 3-4/2022)
Jari Kokko ja Olli Nylander

Tietojohtamisen menetelmien työpakki on runsas.

Kirjoitimme yhdessä Leena Konosen kanssa yllä otsikoidun jutun Tietoasiantuntijalehden vuoden 2022 viimeiseen numeroon. Lähtökohtamme oli: "Tietotyön johtamisen on todettu lisäävän organisaation tehokkuutta. Täten tietojohtamisen työkalupakki kannattaa koota oman organisaation tarpeisiin sopivaksi ja opetella käyttämään valittuja menetelmiä ja työkaluja uusien käyttömahdollisuuksien ymmärtämiseksi."

Bernard Marr: viisi askelta

Työkalupakki yhdistettyna erilaisiin osaamisen muotoihin auttaa tietotyötä organisaatiossa. Avasimme Leenan kanssa työkalupakkia Bernard Marrin viisi askelta näyttöön perustuvan artikkelin avulla (Marr: Five Steps to Evidence Based Management, 2013). Ensimmäinen askel on "kartoita ja hyväksy tietotarpeet" (aivan niin kuin Kokon kanssa tekemässämme jutussa). Toinen askel on "kerätä oikeata tietoa". Siinä työssä tulee välttää väärää tietoa. On osoitettava, mikä on tietolähde. On perusteltava väittämät. On selvitettävä, mitä muita tietolähteitä väittämästä on olemassa. Kolmas askel on "analysoida tieto havainnoiksi, oivalluksiksi, näkemyksiksi". Neljäs askel on "kommunikoida havainnoista, oivalluksista ja näkemyksistä" eri asianosaisille vuorovaikutuksellisesti. Viides ja viimeinen askel on "tehdä parempia päätöksiä ennakoivasti ja vuorovaikuttavuusperusteisesti. Parempi päätöksenteko perustuu kypsään ja jatkuvaan datan - informaation- tiedon ja tietämyksen hallintaan."

Lähde:  Tietojohtamisen menetelmien työkalupakki on runsas (Tietoasiatuntijalehti 5/2022)                                          Olli Nylander ja Leena Kononen

Jälkipohdintaa

Kahden artikkelin ytimessä on liiketoimintalähtöinen ajatusmalli, jonka tuloksena on avoin, vuorovaikutteinen päätöksentekomenettely.  Niin, mutta nämä jututhan ovat itsestään selvyyksiä. Kerron lyhyesti taustoja juttujen synnystä. 

• Jarin kanssa päätimme tehdä jutun, koska olemme yrittäneet eri yhteyksissä saada ydintavoitteet esille ja rakentaa niiden varaan tietojohtamista. Jari kehitti aikanaan yksinkertaisen mallin, jolla kokonaisvaltaisesti tavoitteet määritellään ja asetetaan tavoitteet mitattaviksi. Kehitimme tuoteaihiota eteenpäin nimellä "yhteisöllinen tietojohtaminen -360 Tijo". Mallin avainkäsitteet ovat  organisaation kyvykkyydet, toimintojen tehokkuus, tuotteiden ja/tai palvelujen vaikuttavuus, toiminnan tuloksellisuus. Oleellista mallissa on, että johtaminen ei ole pelkkää talouden johtamista ja että eri avainkäsitteet linkittyvät toisiinsa. Kauppasimme ajatustamme eteenpäin, mutta kohtasimme monenlaista vastarintaa. Miksi johto / johtaja ei ollut kiinnostunut asiasta, liittyy mitä ilmeisimmin reviirin varjeluun. Toisaalta johtaminen on myös paljon muutakin kuin tiedolla johtamista. 
• Leenan kanssa pohdimme työkalupakkiasiaa keräämällä suuren määrän tietojohtamisen työkaluja. Syntyi tekstiä monin verroin verrattuna sallittuun palstatilaan. Bernard Marrin askeleet ovat "julma" tiivistys työkalupakista. Olisiko tuo laajempi pakin sisällön avaaminen sitten tie johtajan sydämeen.  
• Ja vielä Ollin omat pohdinnat. 
1. Vaikuttavuuden mittaaminen on vuosikymmenten haaste. Tutkimusta on tehty, mutta ns. arkivaikuttavuus osana päätöksentekoa on vielä kaukana. Sen totesin luettuani ja kommentoituani Antti Malmivaaran kirjan ko. aiheesta: https://ollintuumailut.blogspot.com/2023/01/sotepalvelujen-vaikuttavuus-uuden.html. 
2. Ennakoivuus ja riskiarviointi on osa johtamista. Siihen on tarjolla monenlaista tietoteknistä apua - tekoälyn hyödyntäminen on nyt uudessa nousussa. Jättiyritykset (kuten Microsoft ja Google) satsaavat siihen runsaalla kädellä. (Esim. Chat GPT). 
3. Pohdintani liittyy omaan pitkään työuraani, josta vähintään 25 vuotta olin erilaisissa johtotehtävissä ja sitä ennen johdon tukena koko työurani. Aineistoa olen kerännyt elämäkertaani "Lauttasaaresta sotemaailmaan" (BOD 2022). Olen arvioinut jälkikäteen onnistumisiani ja epäonnistumisiani. Johtaminen ei ole ollut pelkkää mittareihin tuijottamista, vaan monenlaista verkostoitumista, ihmisten johtamista ja tärkeinä pitämieni tavoitteiden edistämistä. Nuo kokemukset täytyy vielä jatkossa tiivistää. Pitäisiköhän se 2017 kirjoittamani kirja "Tietojohtaminen ja tapaus SOTE" siirtää 2020-luvulle elämäkertani ja monien tietojohtamiseen liittyvien kirjan ilmestymisen jälkeisten kehittämis- ja konsultointitöistä kertyneiden uusien oppien ja kokemusten avulla. 
   

Erik Allardtin hyvinvoinnin teorian uusiokäyttö eli sovellus 2020-luvulle

 Hyvinvointialueilla on suuri haaste hyvinvoinnin edistäminen yhdessä keskenään ja kera kuntien sekä valtion. Edesmennyt professori Erik Allardt oli tämän aiheen ehdoton guru aikanaan. Tässä oppia meille kaikille.

Suomalaisen hyvinvointitutkimuksen klassikko on Erik Allardtin "Hyvinvoinnin ulottuvuuksia" vuodelta 1976. Hannu Uusitalo kumppaneineen on tehnyt uusiotutkimuksen 2018 aineistolla Allardtin luokituksella. Jussi Simpura on kirjoittanut aiheesta oivan artikkelin Osallisuusmediaan otsikolla "Hyvinvoinnin muutoksia ja pysyvyyksiä". (1). Kirjoitin kirjassani "Hyvinvointi- ja terveyshyöty" (2) aiheesta hyvinvointi seuraavaa:

Hyvinvointi voidaan ymmärtää terveyttä laajempana käsitteenä. Hyvinvointi on elämänlaatua, joka koostuu terveydestä, toimintakyvystä, materiaalisesta hyvinvoinnista, yksilön odotuksista hyvästä elämästä ja ihmissuhteista, sosiaalisesta pääomasta, onnellisuudesta, omanarvontunteesta, mielekkäästä tekemisestä ja itsensä toteuttamisesta. Hyvinvointitutkimuksen avainhenkilö oli edesmennyt professori Erik Allardt. Hän muodosti ympärilleen vertailevan sosiologian tutkimusryhmän, joka jatkoi tutkimustyötä pitkään. Ryhmän alkuvaiheita dokumentoi hyvin ryhmäläinen Hannu Uusitalo (3) muistelmakirjassaan. Having, loving, being oli Erik Allardtin hyvinvointitutkimuksen avaintulos. Taustalla näkyy myös Maslowin tarvehierarkia. Allardtin tutkimus "Hyvinvoinnin ulottuvuuksia" vuodelta 1976 (4) avasi koko käsitemaailman aiheeseen.  Kirjassa esiteltiin myös pohjoismainen vertailututkimus aiheesta. Allardt nelikenttä perustuu käsitepareihin hyvinvointi -onnellisuus, elintaso – elämänlaatu seuraavasti:

·       A. hyvinvointi - elintaso: "aineellisiin ja persoonattomiin resursseihin perustuva tarpeentyydytys”;

·       B. hyvinvointi - elämänlaatu: "ihmisten välisiin, ihmisten ja yhteiskunnan sekä ihmisen ja luonnon suhteisiin perustuva tarpeentyydytys";

·       C. onnellisuus - elintaso: subjektiiviset tunteet ja kokemukset yksilön materiaalisista ja ulkoisista ehdoista;

·       D. onnellisuus - elämänlaatu: subjektiiviset tunteet ja kokemukset suhteessa ihmisiin, luontoon ja yhteiskuntaan. 

 

Allardt tiivistää hyvinvoinnin ja onnellisuuden kolmeen osioon. Jos ne kaikki osaset onnistuvat, hyvinvointi ja onnellisuus ovat maksimissaan: elintaso (having), yhteisyyssuhteet (loving), itsensä toteuttamisen muodot (being). Tehdessäni taannoin indikaattorianalyysin, löysin hyvinvointi - onnellisuus akselilta kärkipäästä suomenruotsalaiset kunnat. (5).  Vastaavia tuloksia on saatu myös muissa tutkimuksissa.  Onko noissa suomenruotsalaisissa kunnissa sopiva sekoitus elintasoa, yhteisyyssuhteita ja itsensä toteuttamista ("having – loving - being"). Onko suomenruotsalainen yhteisö hyvinvoinnin ja onnellisuuden yhteiskunta pienoiskoossa? Hyvinvointia voidaan tutkia havainnoimalla todellisia olosuhteita. Puolestaan onnea tutkitaan selvittämällä asenteita ja subjektiivisia tunteita.

Stakesin aikaiset työkaverini Hannu Uusitalo ja Jussi Simpura eräiden muiden tutkijoiden kanssa ovat tarttuneet Allardtin käsitteiden having, loving, being -mittareiden uusiokäyttöön 2020-luvulla.(6). Tutkijat tekivät kyselyn modernein välinein noin 2500 kansalaiselle. Kun vuonna 1970 tyytyväisimpiä elämäänsä olivat nuoret, niin 2017 tyytyväisimpiä olivat yli 50-vuotiaat. Oletan kuuluvani tuohon yli 50-vuotiaiden tyytyväisten joukkoon. Tutkijat tekivät sivulla 159 viiden virkkeen kiteytyksen seuraavasti:

”Allardtin mittaama hyvinvointi on kohentunut. Elintason (having) nousu on ollut vahvaa, poikkeuksena kuitenkin huonontunut työllisyys. Loving-arvojen muutos on maltillinen, mutta suunta on ollut kohti parempaa tarpeiden tyydytystä. Being-arvot ovat parantuneet loving-arvoja hieman enemmän. Yksilöllinen elämäntyytyväisyys on parantunut, ja yhteiskunnallinen tyytyväisyys on pääsääntöisesti lisääntynyt.”

Allardtin hyvinvoinnin osatekijöiden mittarit ovat seuraavat (mittarien arvot 1. pieni, 5.suuri – hyvinvoinnissa; elämäntyytymättömyydessä toisin päin eli suuri arvo tarkoittaa suurta tyytymättömyyttä). 18 osatekijää ovat seuraavat:

• hyvinvointi
• elintaso (being): asumistaso, työllisyys, koulutus, fyysinen terveys, psyykkinen terveys, 
• yhteisyyssuhteet (loving): paikallisyhteisyys, perheyhteisyys, ystävyyssuhteet,
• itsensä toteuttaminen (being): korvaamattomuus, poliittiset resurssit, tekeminen
• elämäntyytymättömyys
• vastakohtaisuuksien voimakkuus
• eriarvoinen kohtelu
• epäoikeudenmukaisuuden kokemus
• tyytymättömyys tuloihin
• yksilöllinen elämäntyytyväisyys
• elämäntyytyväisyys
• tarpeen tyydytys.

Tarkastellessani 18 osatekijää elämänpolkuni aikana, voin yhteenvetona todeta, että hyvinvointini ja elämäntyytyväisyyteni ovat kasvaneet nuoruuden ja työelämän alkuvaiheista tänne eläkevaiheeseen. Terveydessä on tapahtunut jonkin verran laskua samoin kuin menetettyjen ystävyyssuhteiden myötä. Nämä menetykset ovat olleet ennen muuta ystävien poismenosta johtuvia.(6)

Tämä oli nyt toinen omakohtainen tarkastelu, jossa pohjana oli jokin hyvinvointiin liittyvä luokittelu. Ensimmäinen oli 19.12.22. julkaisemani blogikirjoitus "Pärjäämisen omakuva joulua odotellessa ja uutta oppiessa". Olen tulkinnut omaa tilaani seuraavasti: Olen siis ”aktiivinen ja ongelmien kanssa pärjääjä”.(7)

Viitteet

(1) Jussi Simpura: Hyvinvoinnin muutoksia ja pysyvyyksiä. Osallisuusmedia 25.8.2022;https://www.osallisuusmedia.fi/jussi-simpura-hyvinvoinnin-muutoksia-ja-pysyvyyksia/

(2) Olli Nylander: Hyvinvointi- ja terveyshyöty - ajopuusta aktiiviksi, BOD 2021, s. 65-66

(3) Hannu Uusitalo: Tutkimus ja päätöksenteko hyvinvointivaltiossa. Havaintoja viideltä vuosikymmeneltä. Into 2020; Vertailevan sosiologian tutkimusryhmä s.39-50

(4) Erik Allardt: Hyvinvoinnin ulottuvuuksia, Porvoo 1976; ss. 32-33, 37-49, 

(5)  Olli Nylander: Lauttasaaresta sotemaailmaan, BOD 2022, tapaus 2: hyvinvoivat kunnat indikaattorien ryhmässä kuvattuna  - suomenruotsalaiset kunnat kärjessä, ss. 320-321; https://ollintuumailut.blogspot.com/2012/07/sairastavuus-ja-toimeentulotuki-tassako.html

(6) Hannu Uusitalo, Jussi Simpura, Juho Saari ja Tuomo Laihiala (toim): Hyvinvoinnin muutos ja pysyvyys – Allardt-hyvinvointi Suomessa 1972 ja 2017, Into; Ollin kirjassa aihe esillä sivuilla 64–67, 164

 

(7) Pärjäämisen omakuva joulua odotellessa ja uutta oppiessa, blogikirjoitus 19.12.2022;  https://ollintuumailut.blogspot.com/2022/12/parjaamisen-omakuva-joulua-odotellessa.html

 

---

Sotepalvelujen vaikuttavuus uuden sotejärjestelmän haaste

Vaikuttavuus on uudelleen esiin nossut tai nostettu käsite sotemaailmassa. Jokin aika sitten perustettu Vaikuttavuusseura ry. edistää kansallisesti tätä ilosanomaa. Olen seuran rivijäsen. (https://vaikuttavuusseura.wordpress.com/). Nyt pitäisi ottaa vaikuttavuus avaintavoitteeksi uusille hyvinvointialueilla. 

LKT Antti Malmivaara on emeritusprofessori, jonka tunnen työuraltani jo Stakesin ajoilta. Antti on vuosikausia työskennellyt monin tavoin aiheen kimpussa. Hänen mielestään yläkäsite on vaikuttavuus ja sen rinnakkaiskäsite kustannusvaikuttavuus. Vaikuttavuus jaetaan kanteen alakäsitteeseen: kokeellinen vaikuttavuus ja arkivaikuttavuus. Kokeellinen on vaikuttavuuden tutkimista ja arkivaikuttavuus on tutkimustulosten soveltamista arjessa. Antti määrittelee seuraavasti: "Tietoa kokeellisesta vaikuttavuudesta, jotta saavutettaisiin vertailukelpoiset potilas/asiakasryhmät ja voidaan arvioida ryhmien välistä interventioiden vaikuttavuutta, turvallisuutta ja kustannusvaikuttavuutta. Vertaiskontrolloitu tutkimus on tutkimusasetelma, jossa havainnoidaan lähtökohtaisesti mahdollisimman samankaltaisia potilata/asiakkaita, pyritään saattamaan vertailtavat tutkittavat tilastollisesti vertailukelpoisiksi ja arvioidaan ryhmien välistä interventioiden vaikuttavuutta, turvallisuutta ja kustannusvaikuttavuutta." Antille oleellinen tietolähde on laaturekisteri, joka on PICOS-viitekehykseen perustuva potilas/asiakasryhmäkohtainen rekisteri. PICOS-viitekehys tarkoittaa potilas (patient), toimenpide (intervention), vertailutoimenpide (control-intervention), tulosmittari (outcome) ja tutkimusasetelma (study design) -viitekehys, jota tarvitaan vaikuttavuuskysymyksen määrittämisessä, tutkimuksen suunnittelussa ja toteutuksessa sekä tulosten raportoinnissa,"

Oikeastaan luettuani läpi Antin monipuolisen kirjan sain yleiskäsityksen aiheesta. Se on kuvattu edellisessä kappaleessa. Käsitteiden käyttö toistuu pitkin kirjaa monin tavoin - joskus jopa hiukan rasittavina toistoina. Antti periaatteessa rakentaa ajatusmallinsa yleiseksi, jota voidaan soveltaa koko sotemaailmaan. Kuitenkin esimerkit ja sovellukset ovat terveydenhuoltoa ja erityisesti erikoissairaanhoitoa suurelta osin. Perusterveydenhuolto ja sosiaalihuolto jäävät muutamien mainintojen varaan. Edelleen Malmivaara luottaa periaatteessa tutkimuksen voimaan ja sen soveltamiseen arjessa. Kuitenkin hänen mielestään on paljon kokeellista tutkimusta, joka ei täytä vaikuttavuustutkimuksen tieteellisiä kriteereitä kattavasti. Ongelmaksi Antti näkee myös tutkimusten soveltamisen arkeen. Yksi luotettu lähde hänelle ovat laaturekisterit, mutta niiden kattavuus ei ole Antin mielestä lainkaan riittävä. Se on totta. Kun yhdistetään tutkimusnäkökulma ja arjessa tapahtuva päätöksenteko, jään lukijana miettimään, onko nykyisellä vaikuttavuustutkimuksella vaikutusta soten päätöksentekoon. Jään myös miettimään, onko Antin malli niin kunnianhimoinen, että sillä on rajalliset toteutumismahdollisuudet. Jos laaturekistereitä on nyt kymmenkunta keskittyen suurelta osin erikoissairaanhoitoon, niin tarve varovaisen laskelmani mukaan on 10-100 kertainen. Tarvevälys on melkoinen, koska asiakasryhmä voidaan määritellä todella monella tapaa. Tutkimusasetelmissa on aukkoja mielestäni aina, koska asetelmaa ei voida erottaa elävästä elämästä omaksi "laboratoriokseen". Haaste tulee (niin Anttikin toteaa) viime kädessä vastaan, kun tutkimustuloksia ryhdytään soveltamaan arkielämään eli potilas/asiakashoitoon ja palveluun. Haaste kasvaa, kun otetaan mukaan moniongelmaiset asiakasryhmät eli yli perinteisten rajojen menevät ryhmät sisältäen sosiaalihuoltoa, perusterveydenhuoltoa ja erikoissairaanhoitoa sekä laajemmin yhteiskunnallisia ongelmia.

Tein itse samaan aihealueeseen liittyvän kirjan 2021 (hyvinvointi- ja terveyshyöty). Harmillista on, että en tiennyt Antin kirjahankkeesta mitään. Olisin saanut hänen näkökulmastansa paljon lisäpohdintaa omaan teokseeni. Meillä on kyllä ajatteluissamme yhtymäkohtia, mutta sovelluksemme sotemaailmaan poikkeavat monelta osin. Keskeisiä eroja löydän seuraavasti:

• Antin kirja keskittyy vaikuttavuuteen liittyvän tutkimusmetodologian avaamiseen, kun taas minun kirjassani painopiste on sisältökysymyksissä.
  
• Antilla keskeinen käsite on vaikuttavuus, kun puolestaan minulla keskeinen käsite on hyvinvointi- ja terveyshyöty. Sen vaikuttavuuden kuvaamisessa otan ytimeen pärjäämisen käsitteen, jota kehitin eteenpäin Hollantilaisen tutkimusryhmän ja suomalaisten sovellusten pohjalta. (ks. pärjäämisestä https://ollintuumailut.blogspot.com/2022/12/parjaamisen-omakuva-joulua-odotellessa.html)
• Antilla lääkäri- ja tutkimustaustansa vuoksi painopisteenä on terveydenhuolto, kun itse yritän kiihkeästi tuoda mukaan keskusteluun sosiaalihuollon ja enkä näe sotea vain terveydenhuoltona.
• Antin näkökulmana on vaikuttavuustutkimus ja miten se saadaan arkivaikuttavuuden avulla osaksi soten päätöksentekoprosesseja. Minulla näkökulmana on ennen muuta päätöksenteko eri organisaatiotasoilla ja ennen muuta ammattihenkilön ja asiakkaan/potilaan kohtaamisessa. Päätöksenteossa ei riittävästi hyödynnetä dataa-informaatiota-tietoa eikä tiedon pohjalta tehdä vaikuttavia päätöksiä. Lopputavoitteen osalta olemme Antin kanssa samassa veneessä.  
• Asiakasryhmät: minun mallissani asiakasryhmiä kutsun asiakassegmenteiksi, joita ovat hätäapu, satunnainen apu, jatkuva palvelu ja palvelun ennalta ehkäisy. Antilla lähtökohtana ovat ainakin toistaiseksi diagnoosipohjaiset asiakasryhmät, joiden määrään ja sisältöön hän ei ota kirjassaan kantaa. Tämä liittyy myös löyhään arviooni tarvittavien laaturekisterien määrästä.
  
• Suhtautuminen laaturekistereihin: pidän mahdottomana kattavan rekisterimaailman rakentamista ellei rajata asiakasryhmiä todella radikaalisti; laatunäkökulma pitäisi sisään leipoa kansallisiin rekistereihin ja kanta-arkistoon. Antti olettaa, että ennemmin tai myöhemmin laaturekisterit ovat kattavasti perustana vaikuttavuustutkimukselle.
  

Oletan, että Antin kanssa keskustelut toisivat uusia ulottuvuuksia meidän molempien ajatusmaailmoihin. Yhteinen tavoitteemme on saada vaikuttavuus osaksi soten päätöksentekojärjestelmää asiakastason päätöksistä aina strategisiin hyvinvointialueen päätöksiin saakka.

Alla on vielä kehittämäni ongelmanratkaisumalli, joka on sovellettavissa myös vaikuttavuustutkimuksen tulosten hyödyntämiseen soten päätöksenteossa. (Nylander: Hyvinvointi- ja terveyshyöty 2021, ss.13-24). Ongelman operationalisoinnin jälkeen se liitetään laajempaan ilmiöön. Tilanteen kartoituksessa tilannehuoneessa osana dataa-informaatiota- tietoa hyödynnettäisiin vaikuttavuustutkimusten tuloksia.  Lopulta vielä arvioidaan tehdyn päätöksen vaikuttavuutta ja siinä yhteydessä myös vaikuttavuustutkimusten roolia päätöksenteossa.