Senaattoritapaamisessa 25.1.2024 tekoäly keskiössä

Senaattoritapaamisessa Innofactorin isännnöimänä 25.1.2024 oli keskiössä tekoäly. (kuvassa isäntä Sami Ensio vauhdissa). Vuosi sitten ei tästä aiheesta juuri puhuttu. Toinen aihe oli In House-yhtiöiden rooli hyvinvointialueiden toiminnassa. 

 In House-yritykset arvioinnin kohteena

Alustuksista kävi ilmi, että In House-yhtiöiden toiminta uhkaa ja onkin etääntynyt omistajien edustamien organisaatioiden käytännön toiminnoista. In House -yritykset ovat sananmukaisesti "talossa sisällä", joilloin ne eivät altistu markkinoiden kilpailulle. Joidenkin tapausesimerkkien valossa In House-yhtiöillä on ollut merkittävä rooli hyvinvointialueiden perustamisessa, mutta myös keskeisten IT-palveluiden tuottamisessa. Nyt on herätty myös arvioimaan yhtiöiden toimintaa ja roolia suhteessa yksityisiin markkinoihin sekä omaan palvelutoimintaan. Jos joku lukijoista ei tiedä, niin kysymys on yrityksistä, jotka palvelevat omistajiaan eli lähinnä hyvinvointialueita itseään. En mene syvemmälle tässä aiheessa, koska ymmärsin selvitysten ja linjausten olevan vielä monelta osin valmisteluvaiheessa.

 Microsoft tekoälyn kehittämisen etulinjassa

Yleistä mielenkiintoa on tapahtuman isännän Innofactorin toimitusjohtajan Sami Ension alustus. Innofactor on keskittynyt kaikessa yritystoiminnassa Microsoftin tuotteiden hyödyntämiseen. Tunnetusti Microsoft on yhteistyöyritystensä kanssa kehittänyt viimeisen vuoden aikana merkittävästi tekoälyn hyödyntämistä organisaatioiden toiminnoissa ja myös aivan yksittäisten kansalaisten tietokoneiden ohjelmistoissa.Muistiinpanojeni mukaan Sami johdatteli meitä aiheeseen seuraavaan tapaan. Tekoälyn avulla voidaan tehostaa sotetyöntekijöiden työtä 10-20%. Ottaen huomioon sotepalveluiden suuren työntekijämäärän mahdolliset kustannushyödyt ovat todella merkittäviä. Tekoälyä voidaan hyödyntää neljällä tavalla. Ensinnäkin yleensä työntekijän tietotyötä voidaan helpottaa. Toiseksi organisaation yleisiä hallinnollisia ja asiakaspalveluun liittyviä toimintoja voidaan tehostaa. Kolmanneksi tekoälyä voidaan hyödyntää toimialakohtaisesti kuten esimerkiksi terveydenhuollon diagnostiikassa. Neljänneksi tekoälyä voidaan hyödyntää organisaation erityistoimintojen tehostamiseen.

Mickrosoftin tämän hetkiset ratkaisut tekoälyssä perustuvat kahteen erilliseen ohjelmistoratkaisuun sekä niiden yhteiskäyttöön. Copilot for M365 antaa uusia monipuolisia mahdollisuuksia yksittäisen henkilön tietotyöskentelyllä peristeisten officetuotteiden kanssa. Azure Open AI palvelee puolestaan organisaation  toimintojen kehittämistä niin yleisessä ja erityisessäkin tarkoituksessa. Sami suosittelee tukeutumista molempiin ohjelmistotuotteisiin. Ymmärsin, että Copilot for M365 on suhteellisen kallis, koska sen hinnoittelu on laitekohtainen / henkilökohtainen. Azure Open AI:n hinnoittelu on puolestaan organisaatiokohtainen. Mutta luulen, että suurten yritysjättien keskinäinen kilpailu vielä muuttaa asetelmia ja hinnoittelukin saattaa yksittäisen kansalaiskäyttäjälle olla kohtuullinen - ehkä? (ks. viitteessä X Sulava oy:n kuvaus ja kommentti Copilotista; https://sulava.com)

Tekoälyn käytössä on toki Saminkin mielestä tietoturvahaasteita sekä datan laatuun liittyviä haasteita. Sami kehottaakin kaikkia varmistamaan, että tietoa käytetään vain organisaation sisällä laatu varmistaen. Näin tekoälyn hyödyntäminen pitäisi olla osa organisaation strategiaa ja liiketoimintamallia. Koska alan kehitys on nopeaa, kouluttaminenkin ja oppikirjat jne. vanhenevat nopeasti. Myös käyttömahdollisuudet nousevat käytännön kokeiluista. Samin suositus onkin, että edetään tekoälyn hyöödyntämisessä kolmiportaisesti: kokeile - paranna - laajenna. 

Tekoälyn käytön opas julkiselle sektorille 

Futuricyn voimanaiset Metsola ja Lehtinen alustivat innolla työpajojen avulla rakennetusta julkisen sektorin oppaasta. Sain sen nopeasti ladattua ja mukaan tuli Katja Metsolan kiitokset oppaan latauksesta. Linkki löytyi Googlehaulla, mutta Futuricen sivuilta en sitä löytänyt. Oppaasta löytyy 66 käyttötapausta, jotka ovat siis peräisin neljästä työpajasta. Niihin oli kutsuttu julkisen alan asiantuntijoita kymmenittäin.Yksi työpajoista keskittyi sotemaailman tekoälymahdollisuuksiin. Alustajat korostivat, että tekoälyn hyödyntämisessä 80% on ihmisten toimintaa ja 20% teknologiaa. Oleellista onkin korostaa, että ihmisten käyttäytymisen muutokset ovat keskeisiä teitä tekoälyn hyödyntämisessä tehokkaampaan toimintaan. Käyttötapaukset siilattiin työpajojen runsaasta annista priorisoinnnin  avulla. Haettiin eniten kustannussäästöjä ja vaikuttavuutta tuottavat innovaatiot. Strategisina haasteina olivat hakea säästöjä palvelujen tuottamiselle, nopeuttaa päätöksentekoprosesseja ja vahvistaa innovatiivisia toimintoja. Alustajat näyttivät muutaman käyttötapauksen. Yritän nyt löytää esimerkkejä sote-ehtoisista käyttätapauksista käymällä läpi kaikki 66 tapausta:

• (9, 55, 56) Sote-henkilöstön aikaresurssien vähentämyminen kirjausten vuoksi ja terveydenhuollon rahoituksen tiukentuminen. Ollin kommentti: Vaikuttavuusseuran hukkajahdissa löydettiin sama haaste ja muistaakseni palkittiin. Ja jatkokommenttini: haaste on ollut tiedossa vuosikymmeniä eli koko julkisen työurani aikana.
• (20, myös 24) Tämä on yleinen mutta hyvin sotespesifi: Organisaatioissa tiedon hajautuminen eri järjestelmiin ja alustoihin luo haasteita tiedon löytämisessä ja sen päivittäisessä hyödyntämisessä. Ollin kommentti: Senaattoritapaamisessa eräissä alustuksissä avattiin tätä kirjoa. Kyse on hyvinvointialueilla sadoista eri järjestelmistä. Näin on ollut asia vuosikymmeniä.
• (21 ja 22, myös 49) Asiakaspalvelun automatisointi ja nopeuttaminen sekä asiakaspalautteen tehokas käsittely. Ollin kommentti: Tapaamisessa esiteltiin kokeilu ja kehitysvaiheessa olevaa tekoälypohjaista asiakaspalvelua.
• (25, myös 52) Tämä on yleinen haaste, mutta pätee hyvin soteenkin. Erilaiset palvelut ovat hajallaan ja niiden löytäminen voi olla haastavaa kansalaiselle. 
• (26) Monimutkaiset ja moninaiset palvelut voivat olla haastavia ymmärtää, erityisesti hyvinvointialueen asukkaille, jotka edustavat erilaisia teknologian osa-alueita. 
• (29) Palveluverkkojen suunnittelussa on haasteita, kun eri organisaatioiden sisällä olevaa tietoa ei ole saatavilla tehokkaasti.
• (30, myös 34) Terveydentilan heikkenemisen varhainen tunnistaminen on kriittistä, jotta voidaan ennaltaehkäistä vakavampia terveysongelmia ja vähentää sote-palveluiden kuormitusta. Palvelutarpeiden ennakoiva tunnistaminen ja tarpeisiin vastaaminen. Olli kommentti: Näitä asioita olen pohtinut kirjassani "Hyvinvointi- ja terveyshyöty - ajopuusta aktiiviksi", BOD 2021.
• (45) Nuorten keskuudessa ilmenevien haitallisten trendien (esim. sähkötupakointi) aikainen havaitseminen ja nuorten hyvinvoinnin tukeminen ennalta ehkäisevillä toiminnoilla. 
• (53, 54) Monimutkaisten tietojärjestelmien hallinta ja ymmärtäminen, erityisesti kun otetaan huomioon kokonaisarkkitehtuuri ja avoimet standardit. Ollin kommentti: Nyt tarvitaan kokonaisarkkitehtuuria, jotta sadat tietojärjestelmät saadaan uudella tapaa uudistettua.
  
• (58) Julkisen datan hyödyntäminen sote-palveluiden kehittämisessä on monimutkaista, erityisesti tietosuojakysymykset huomioiden. Ollin kommentti: tämä haaste on ollut vuosikymmenien mittainen. Olin mukana 2018 SoteDigi py:n Kainuun pilotissa. Siinä testattiin ensi kertaa ns. toisiokäyttölakia ja yritettiin edistää muutosta STM:n ja THL:n suuntaan. Taisi jäädä yritykseksi.
• (65) Sote-kustannusten kasvun taustatekijöiden ymmärtäminen eri alueilla. 

 Kiitos järjestäville tahoille tiedollisesta ja muusta annista. Ruoka oli maittavaa ja vanhojen tuttujen tapaaminen antoisaa. Jätin nyt monen erinomaisen alustuksen sisällöt pois tästä blogikirjoituksesta. Olikohan tämä, Jari helpotus? 

Viite (X): Sulava oy:n kuvaus ja kommentti Copilotista - kuvakaappaus kuvausosasta; https://sulava.com

Koskettava elokuva The Father dementikosta

Katsoin 5.1.2024 YLE-teemalta elokuvan Isä (The Father).Elokuva oli vuodelta 2020 ja ensi-ilta oli Suomessa 13.8.2021: ohjaaja Florian Zeller, pääosissa Anthony Hopkins ja Olivia Colman (oheisessa kuvassa). Elokuvan teemana oli vahvasti dementoituvan isän Anthonin mielenmaisena ja hän tyttärensä osallisuus ja apu isälleen dementia edetessä. Aihe on edelleen erittäin ajankohtainen. Siinä kuvataan aidon oloisesti mielen muutoksia ja muistikuvien sekaisuutta ajassa, paikassa. Mutta kuvaus nostaa esille myös läheisten tuskan ja joskus toivottomuudenkin. Elokuva päättyy palvelukodin hoitajan ja Anthonin keskusteluun, jossa hoitaja eläytyy tunteikkaasti potilaansa tuskaan.

Tämän elokuvan sisältö on monelle tuttua. Minun isäni kuoli jo työiässä, ennen kuin dementian riski oli reaalinen. Sen sijaan perhepiiristämme löytyy esimerkkejä. Itsekin olen riski-iässä ja näin tulee peilattua omaisten kokemuksia aivan toisella tapaa. Nuorempana olin mukana työelämässä erilaisissa dementian ja Alzheimer-taudin tutkimus- ja kehittämishankkeissa. Silloin minua "otti päähän", kun moni käytti sanaa dementia vähän niin kuin leikillään. Kun ei oikein jotain asiaa muistanut, todettiin, että "minulla taitaa olla dementiaa". Kun olen seurannut vierestä, niin dementia ikään kuin hiipii ensin omaisten mieleen ja huoleen sukulaisen alkavasta dementiasta. Mutta jo varhaisessa vaiheessa itse dementikkokin huolestuu ja masentuu. Olen havainnut toistaiseksi vähin erin eteneviä sairauksia, joiden yhteinen sairausryhmänimike on dementia. Suurimmalle osalle dementiaa sairastavista on annettu Alzheimer-diagnoosi. Lääkkeitä kehitetään jatkuvasti, mutta lähiakoina ei taida olla tarjolla "parantavaa" lääkettä. Monenlaisia lievittäviä sellaisia on ja niitä käytetään varsinkin palvelukodeissa ja hoitolaitoksissa sekä omaishoidon piirissä oleville sairaille.  

Olen seurannut myös läheltä omaishoitajien roolia. Yleensä nimensä mukaisesti omaishoitaja on joko oma vaimo tai aviomies tai aikuinen lapsi. Käytännössä hoitajan työ on ympärivuorokautista - pahimmillaan todella myös yöhoitoa kattaen kaiken mahdollisen avun. Palkkio on mitätön, mutta se ei ole pääasia, vaan huoli läheisestään. Jos "omahoitajajärjestelmä" lakkautettaisiin, olisi ikäihmisten hoidon tila vielä paljon, paljon murheellisempi kuin nykyään. Toisaalta työ ja vastuu on niin suuri, että hoitajan terveys on jatkuvasti kovilla. Palvelukodeissa puolestaan vastuu jakaantuu usean henkilön kesken. Tässä mielessä kuormitus ei ole lainkaan verrattavissa omaishoitajan hoitokuormaan. Palvelukoteja on myös monenlaisia. Jotkut toimivat aktiivisesti ja järjestävät monenlaista aktiviteettia asukkaille. Hoitajat tuntevat dementian ilmenemismuodot ja osaavat tukea asiakkaita heidän mielentilan muutoksissa (ääritilanteessa aikaisemmasta käyttäytymisestä poikkeava agressiivisuus esimerkkinä). Osa palvelukodeista on puolestaan perushoidon juuri ja juuri suorittavia yhteisöjä. Dementian ilmenemismuodot ovat vieraita ja lääkkeiden avulla rauhoitetaan tai väsytetään asiakkaat tarpeen mukaan. Osalla palvelukodeista on henkilökuntaa riittävästi - osalla ei, mutta tämäkään ei ole aina selitys hoidon laatuun. Asenne ja osaaminen ovat keskiössä. Dementikot ovat myös useasti monisairaita ikäihmisiä. Tästä seuraa, että hoidon ja lääkityksen tarve on myös monenlaista. Parhaimmillaan lääkitykset ovat kohdallaan ja hoitokin vastaa tarpeita. Pahimmillaan lääkitys on vuosien saatossa syntynyt lääkkeiden "cocktail", jossa kukaan ei kanna kokonaisvastuuta. Useasti asiakkaan hyvinvointi voi helpottaa, kun lääkityksen kokonaisuus käydään läpi ja poistetaan turhat lääkkeet sekä muutetaan kokonaislääkitys yhteensopivaksi keskenään. 

Dementiasta on runsaasti tutkimustietoa niin kotimaista kuin ulkomaistakin. Tunnettua on, että ikääntyminen on riski sairauden ilmaantumiseen. Suomen ikäpyramidi on väestötasolla todellinen osoitus riskin ja sen toteutumisen laajuudesta. Lancet komissio listasi joitakin vuosia sitten riskit väestöpohjaisten tutkimusten pohjalta seuraavasti: syntymä 7%, nuoruudessa alhainen koulutustaso 8%, keski-iässä: kuulon menetys 9%, verenpainetauti 2%, lihavuus 1 %, loppuikä: tupakointi 5%, masennus 4%, fyysinen laiskuus 3%, sosiaalinen eristäytyminen 2%, diabetes 1%. Lancetin komissio toteaa, että 35%:iin riskeistä voimme vaikuttaa, mutta 65%:iin riskeistä emme voi vaikuttaa. Lista näyttää sen, että sattuma lienee keskeinen tekijä, sairastuuko dementiaan vai ei. (lähde: Lancet-tehti 12/2017). 

Pohdin kirjassani Hyvinvointi- ja terveyshyöty (2021, 192-193) annettavan hoidon hyötynäkökulmaa seuraavasti: "Dementiapotilaan hyöty muodostuu siitä, että mahdollistetaan turvallisesti kotona, palveluasumisessa tai hoitolaitoksessa pärjääminen omien pärjäämisresurssien varassa." Annetun hoidon hyödyt puolestaan tiivisti hyvin vanhustyön ammattihenkilö, Toini Nukari seuraavasti (HS-artikkeli 30.3.2019): 

• hoidossa on keskeistä hoitajien aika, ammattitaito ja ymmärrys
• "Monisairauksissa pitää ottaa ihmisten yksilöllisyydet huomioon ja tuntea jokaisen hoidettavan elämäntarina."
• "Asiansa osaavat hoitajat pystyvät tekemään tämän kaiken ilman, että hoitajamitoitus on mahdottoman iso."
• Hoitajien palkkaus on työn määrään ja vastuullisuuteen nähden huono.
• Ongelmana ristiriitatilanteissa hoidettavan itsemääräämisoikeuden sekä suojaamisvelvoitteen välillä (esimerkiksi pesetyminen).
• Hyvä hoito on yksittäisen hoitopaikan vastuulla, mutta kokonaisvastuu on yhteiskunnassa jaettu.
• "Merkitystä on myös, miten asiasta puhutaan. Jos aina puhutaan , että vanhukset ovat suuri rahareikä ja heitä tarvitsee vielä hoitaakin, niin sehän luo jo ilmapiirin."

Lähes poikkeuksetta vaalikeskusteluissa on otettu esille ikäihmisten palvelujen tarve. Sitten asia on jäänyt taka-alalle. Viimeiset vaalikeskustelut keskittyivät raha-asioiden ympärille. Nyt ollaan ikäihmisten hoidossa suuressa ristiriidassa. Pitäisi tästäkin palvelusta säästää ja niin sitä tehdäänkin. Toisaalta tarve olisi suuri voimavarojen lisäykseen.  Mutta paljon on tehtävissä nykyisinkin voimavaroin.