Miten minusta tuli minä? - tietoasiantuntijan urapolku

1970-luvun alun yliopistomaailmassa yhteiskuntieteiden opiskelijana opin, että tietoon pitää suhtautua kriittisesti. Oman tietämyksen lisääminen on jatkuva kasvuprosessi. Pitää olla aktiivinen, utelias ja rikkoa ennakkokäsityksiä. Välttämättömyysajattelulle on aina olemassa vaihtoehtoisia teitä. 

Sattuma heitti minut Tampereelle keskussairaalaan sivariksi 70-luvun lopulla ja sen jälkeen kantapeikoksi. Tampereella opin, että pelkästään kriittinen asenne ei riitä. On esitettävä omia vaihtoehtoja. Jäi myös mieleen, että joidenkin ihmisten kanssa synkkaa ideointi ja ideoiden toteuttaminen vuorovedoin. Joidenkin kanssa hikoaa vain kainalot. Kyse on erään tutkijakaverini mukaan ns. Lennon- McCartney- ilmiöstä. Ilman tätä paria ei olisi syntynyt satoja kappaleita ja hittejä. On upeata kokea sama ilmiö. 

Tampereella opin myös, että eräs työyhteisön kehittämisen väline on projekti. Projekti sopii moneen ja moneen ei. Projekti voi onnistua tai epäonnistua. Projektissakin on kyse ongelmanratkaisusta, uusista etenemispoluista ja ratkaisuista. Tietoammattilaisena tuli tutuksi valtion keskitetty suunnittelujärjestelmä, jossa ohjauksen välineinä olivat virkakiintiöt ja hankerahat. Se tosin ajautui umpikujaan, kun suljettuun yhteiskuntaan sopiva suunnittelujärjestelmä rapautui käsiin.   

Viha-rakkaus-suhde tilastoihin sai alkunsa keskussairaalan erilaisista suunnittelutehtävistä. Innostuin hyödyntämään laajemminkin erilaisia valtakunnallisia tietovarantoja. Huomasin, että tietojohtaminen oli varsin ohutta. 1990-luvun alussa minut tempaistiin Stakesiin kehittämään valtakunnallisia rekistereitä. Tietojärjestelmien rakentaminen on työläs projekti, jossa on mitä suurimmassa määrin kyse toiminnan ja ihmisten toimintatapojen muuttamisesta. IT on apuväline tai este, parhaimmillaan mahdollisuus.

Johtamisesta opin, että pelkkä tiedolla johtaminen ei auta mihinkään. Ihmisten johtaminen on jatkuvan oppimisen paikka. Oppi tilastoista Stakesin ajoilta oli, että tilaston takana on aina taustatieto, metatieto. Fakta on aina riippuvainen taustaoletuksesta (metatiedosta). Tilaston ei tarvitse olla emävale, jos sen tuottamisprosessissa noudatetaan tiukkoja laatukriteerejä ja metatiedot on kunnossa. Kehitimme hyvän työkaverin kanssa 2000-luvun alussa sovelluksen termistöstä data – informaatio- tieto/tietämys – viisaus. Sen ydin tilastomaailmassa on juuri tuo meta-ajattelu. Tämä metodinen näkökulma pätee hienosti tähän päivään ja vaikkapa ajankohtaiseen kysymykseen kestävyysvajeesta. 

Nykyinen työni Valvirassa on tehnyt tutuksi kokonaisarkkitehtuurin. Malli tulee USA:sta, mutta sen suomalainen variantti on VM:n kehittämä. Toiminta – tieto – tietojärjestelmä – teknologia ja niitä kaikkia yhdistävä tietoturva ovat hyvä metodi ja hyvä renki tietotyössä. Kyse on vuorovaikutuksesta, joka onnistuessaan saa aikaan tehokkaan ja vaikuttavan tiedon johtamisen ja tiedolla johtamisen välineistön.

Jälkikirjoitus 27.12.2015: Tietoasiantuntija-lehden päätoimittaja pyysi minua kirjoittamaan ennalta määritellyllä tarkalla enimmäispituudella aiheesta "Miten minusta tuli minä?".  "Kriittisyys" liittyy 70-luvun HY:n yhteiskuntatieteiden ilmapiiriin, jossa ajauduin opiskelemaan filosofiaa monipuolisesti - kriittisesti. (Ei siis välttämättömyys, kuten eräs muotiaate tuolloin käski).  Tästä voisi kirjoittaa joskus oman stoorinsa. Siviilipalvelus oli 70-luvulla eettisen vakaumuksen koetinkivi. Kuvaava kirja tästä on Erkki Löfbergin teos "Kanta vaihteli - sivarit kertovat" (Like 2013). Tästäkin elämänvaiheesta voisi kirjoittaa oman pienen tarinan. Keskussairaalassa on oma sivarien alakulttuuri tiukkoine debatteineen. Lennon-MacCartney-vertaus tarkoittaa tiettyä kahden henkilön keskinäistä ajatusten ymmärrystä ja ideoiden kehittelyä. Näitä "synkkauksia" ei kovin montaa elämän varrelle mahdu. Pitkä avioliitto vaatii tuon synkkauksen. Opiskeluajoilta Karin kanssa ajatus lensi. Nuo ajatukset ovat vieläkin ajatteluni juuria. Tampereella työelämässä Rapen kanssa kehitimme ja toteutimme monia juttuja. Stakesissa kehittelimme rekistereitä Pekan kanssa ja loimme mielestämme uutta tilastoajattelua Mikon kanssa. Monesti olen kokenut tuon ideoiden alasampumisen kohtalon. Hyvä niinkin. Ilman noita kokemuksia en kirjoittelisi näitä blogeja. 

Viite: Olli Nylander: Tietoasiantuntijan urapolku. Miten minusta tuli minä?, Tietoasiantuntija - lehti 5/2015

Otan kantaa - STM haluaa kansalaisilta vastauksia kysymyksiin soteuudistusta varten

STM kerää kokemuksia ja  näkemyksiä soteuudistuksen tueksi. otakantaa.fi  -sivustossa on kysymyssarja, johon meidän kansalaisten toivotaan antavan vastauksia. Testasin itse tuota kysymyssarjaa omien kokemusteni valossa. Toivottavasti kysymyksiin vastaa muitakin kuin meitä etuoikeutettuja. Sosiaalihuollon palvelujen käyttäjien ääni pitäisi saada esille. Samoin pitäisi saada esille niiden näkemykset, jotka eivät voi käyttää terveyspalvelujen koko palettia (siis työterveyden ja yksityisen terveydenhuollon palveluja). (1)

Sujuvat hoito- ja palvelupolut. "Sosiaali- ja terveyspalvelut on tarkoitus järjestää asiakkaan näkökulmasta sujuviksi hoito- ja palvelupoluiksi. Onko sinulla kokemusta siitä, että olet joutunut asioimaan monella eri luukulla asiasi hoitamiseksi? Mitä olisit toivonut tuolloin?"

Ollin vastaus: (2) Työssä olevana olen etuoikeutettu. Hoitoon pääsy on helppoa. Samana päivänä saan ajan lääkärille. Lääkärit toimivat aktiivisesti lähettämisessä tutkimuksiin. Omat ja omaisten kokemukset viittaavat siihen, että monesti asiaan paneutuminen korvataan laboratoriotutkimuksilla. Väärä ja virheellinen diagnoosi on sattunut kohdalleni ja myös lähiomaisen kohdalle. Hoitopolku yksityiseltä julkiselle on kivinen. Tieto ei kulje ja tutkimuksia joudutaan ottamaan uusiksi. Kaikkinensa nykyterveydenhuollossa tutkimuksia otetaan liikaa. Yksityinen törsää ja julkinen pihtaa. Sosiaalihuollon osalta kokemukset liittyvät omaishoitoon. Vanhusta voidaan pitää laitoksessa ilman suurempaa kiirettä ja hoidon tarpeen selvittelyä. Laitoksessa ja palvelukodissa passivoidaan vanhus. Sen olen nähnyt. Hoitopolku diagnosoinnissa, tutkimuksissa ja hoidon järjestämisessä ontuu ainakin suurella paikkakunnalla. Omaisen pitää olla aktiivinen, jossain tapauksessa jopa agressiivinen, jotta vanhus saa tarvitsemaansa hoitoa. Äitiysneuvolan toiminta on jossain tapauksessa hyvin byrokraattista eikä ota huomioon työssä olevien ihmisten ajankäyttöä. Akuutti hoito leikkausopertaatioineen toimii hyvin julkisella puolella. Sen sijaan päivystyspalvelut saattavat olla hitaita, suorastaan virheellistä informaatiota sisältävää ja tietysti päällekkäistä tutkimusten ottamista, vaikka edellisessä pisteessä on jo tutkimukset otettu. Pahimmillaan päivystyksessä voidaan sotkea lääkityksessä yrittämällä antaa toiselle ihmiselle tarkoitettuja lääkkeita. Skarppiutta vaaditaan siis myös potilaalta. Tiedon kulku ja potilaan informointi on monelta osin varsinkin julkisella puolella paperiajassa.

Erityisen hyvät palvelut. "Oletko sosiaali- tai terveyspalvelujen asiakkaana saanut joskus erityisen hyvin järjestettyä palvelua? Mikä palvelusta teki erityisen hyvän?"

Ollin vastaus:  Yksityisen terveydenhuollon sähköiset palvelut ovat erityisen hyvät. Ajanvaraus toimii erinomaisesti. Ihmetyttää vain se, että aamulla voi olla runsaasti vapaita aikoja samalle päivälle. Meneeköhön kaikki kaupaksi. Tutkimustulokset voi nähdä suoraan webistä omilla tunnuksilla ja raja-arvotkin ovat selkeitä. Voi siis varsin helposti itse päätellä tutkimusten tulokset. Operaatiot julkisella puolella ovat erityisen hyvää - osaavaa ja tehokasta, kunhan vain pääsee hoitoon. Akuutit tarpeet tyydytetään nopeasti.

Lähipalvelut ja nopeat palvelut. "Mitkä sosiaali- ja terveyspalvelut on mielestäsi tärkeää saada lähellä kotia? Milloin palveluun pääsy nopeasti on tärkeämpää, kuin palvelun saaminen läheltä?"

Ollin vastaus: Pääkaupunkiseudulla palvelujen läheisyys toteutuu kaikissa tapauksissa. Sen sijaan nopeudessa on paljon parantamisen varaa. Päivystyksessä on edelleen suuria eroja nopeudessa ja tehokkuudessa ja palvelualttiudessa. Monesti tuntuu, että palvelun prosessointia ei ole oikein kunnolla pohdittu. Samoin työnjako eri ammattiryhmien välillä voisi olla joustavampaa. Lääkäriä saa aina odotella varsinkin päivystyspisteessä. Hoitotakuu on parantanut hoidon saatavuutta erikoissairaanhoidossa. Sen sijaan vanhusten palveluissa tarvittaisiin jonkin sorttinen hoitotakuu myös. Omaiset ovat ratkaisevassa asemassa. Huolestuttaa, miten käy sellaisten vanhusten, joilla ei ole aktiivisia, lähellä asuvia omaisia.

Sähköiset palvelutarpeet. "Mitä sosiaali- ja terveyspalveluja tai toimintoja haluaisit käyttää myös sähköisinä palveluina? (Toimintoja ovat esim. ajanvaraus, tietopankki, keskustelu, omien tulosten katselu, hakemukset, viestittely asiantuntijan kanssa jne)" 

Ollin vastaus: Pitäisi olla yhtenäinen julkiset ja yksityiset rajat ylittävä palvelujen sähköinen tarjonta vertailukelpoisine sisältöineen ja hintoineen. Samasta palvelusta pitäisi voida tilata sähkäisesti palvelu. Palvelun pitäisi olla käyttäjäystävällistä ja sen pitäisi ottaa huomioon erilaiset käyttäjäryhmät ja niiden digiosaamispohja. Edelleen pitäisi olla omat tiedot hoidosta ja palveluista, mutta myös niin, että niihin tulee selkeät standardoitut historiatiedot: tutkimustulokset, lääkitykset jne. Omakanta on hyvä alku. Tietopankit ja vastaavat aasiakas/potilastietoja sisältävät palvelut pitää olla "laatuvarmistettuja", ajantasaisia ja tiedot esitetty yksikäsitteisesti ymmärrettävässä muodossa. Yksityisyys on turvattava. (3)

Asukkaiden ja asiakkaiden vaikutusmahdollisuudet. "Sote-uudistuksen yhtenä tavoitteena on parantaa asukkaiden mahdollisuutta vaikuttaa palveluihin. Millä tavoin haluaisit osallistua alueesi sosiaali- ja terveyspalveluiden suunnitteluun ja päätöksentekoon?" (itsehallintoalueen vaalit, nuoriso-, vammais- ja vanhusneuvostot, vähemmistökielten ja etnisten suhteiden neuvottelukunta jne.)

Ollin vastaus: Kaikki vaikutusmahdollisuudet ovat sinänsä kannatettavia, mutta todellinen vaikutusmahdollisuus on tällaisessa asukas/asiakasdemokratiassa aina haaste. Itsehallintoalueen vaaleissa tulee olla jotain selkeitä aluepoliitisia asioita, joissa erot ehdokkaiden välillä tulevat esille. Samoin on luotava aito paikallisdemokratia. Nyt valmisteilla oleva itsehallintomalli on vielä valtion ja kunnan sekoitus, jossa todellinen päätöksenteon valta on epäselvä. Erilaiset neuvostot, asukas-asiakasraadit ja kuulemistilaisuudet ja niiden tehtävät on määriteltävä niin, että kuulluksi tulemisella on jotain merkitystä. Asiakaskyselyt ja kokemusasiantuntijuus ovat ihan hyviä kanavia, mutta ne pitää systematisoida ja tehdä kattaviksi sekä vertailukelpoisiksi kanaviksi. Nyt sellaista ei ole Suomessa olemassa. Kantelut ja muistutukset ovat virallisia tapoja reklamoida palvelusta. Niiden rooli on arvioitava samalla uudelleen.

Lisätietojen kaipuu. "Mistä sosiaali- ja terveydenhuollon uudistukseen liittyvästä asiasta kaipaat enemmän tietoa?"

Ollin vastaus: Lähes kaikki hallituksen päätöksen sisällöt kaipaavat lisäpäätöksiä ja lisätietoja: valtion rooli, rahoitusratkaisu, valinnanvapaus, itsehallintoalueen rooli, suunnittelun, ohjauksen ja valvonnan välineet, indikaattorit/mittarit jne. Tehtävä on kunniainhimoinen kaikella tapaa.


Viitteet

(1) STM:n uutinen 18.12.2015 klo 15.45: Mitä odotat sote-uudistukselta? Millaisia ovat hyvät sosiaali- ja terveyspalvelut? Sosiaali- ja terveysministeriö on avannut kaikille avoimen kyselyn otakantaa.fi -palvelussa. Ministeriö toivoo ihmisiltä näkemyksiä sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistamisesta. Vastausaikaa on 31.1.2016 saakka. Kyselyssä voi kertoa näkemyksiään siitä, millaiset olisivat asiakkaan näkökulmasta sujuvat palvelut. Kantaa voi ottaa myös siihen, mitkä sosiaali- ja terveyspalvelut on tärkeää saada lähellä kotia ja mitä sähköisiä palveluja haluaisi käyttää. Niin ikään kysytään kiinnostuksesta vaikuttaa oman asuinalueen palveluihin ja päätöksentekoon. Vastaukset käsitellään nimettöminä. Kooste kaikista vastauksista julkaistaan alueuudistus.fi-sivustolla helmikuussa 2016. Palautetta hyödynnetään sote-uudistuksen valmistelussa. Sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestäminen siirtyy vuoden 2019 alusta kunnilta ja alan kuntayhtymiltä 18 itsehallintoalueelle. Itsehallintoalueiden pohjana ovat nykyiset maakunnat. Itsehallintoalueet järjestävät kaikki julkiset sosiaali- ja terveyspalvelut.  Uudistuksen tavoitteena on, että ihmiset saisivat tarvitsemansa sosiaali- ja terveyspalvelut yhdenvertaisesti. Sitä varten sosiaali- ja terveyspalvelut yhdistetään kaikilla tasoilla asiakaslähtöisiksi kokonaisuuksiksi. Peruspalveluja vahvistetaan ja tietoteknologiaa hyödynnetään nykyistä paremmin.

Kyselyyn voi vastata suomeksi tai ruotsiksi osoitteessa: otakantaa.fi 

(2) Olli potilaana - tunnisteella olen kirjoittanut omia kokemuksiani ja lähiomaisten tai tuttavien kokemuksista sotepalveluiden käyttäjinä. Kirjoitukset ovat vuosilta 2012-2015. Moni alkuvaiheen kirjoituksista on relevantteja vielä nytkin. 
- http://ollintuumailut.blogspot.fi/2012/01/hoitotietojen-ihmettelya-potilaana.html
- http://ollintuumailut.blogspot.fi/2012/01/olli-jonoon-25.html
- http://ollintuumailut.blogspot.fi/2012/01/potilaan-oma-vastuu-ei-kovin.html  
- http://ollintuumailut.blogspot.fi/2012/02/pieni-on-kaunista-ollin-kokemus.html
- http://ollintuumailut.blogspot.fi/2012/03/hoitovirheita-sattuu-aina-hoitovirhe-on.html
- http://ollintuumailut.blogspot.fi/2012/08/potilashuoneessa-ei-ole-yksityisyyden.html 
- http://ollintuumailut.blogspot.fi/2014/01/liukumaki-vanhustenhuollon-uusi.html
- http://ollintuumailut.blogspot.fi/2014/02/hoidetaanko-vanhuksia-liikaa-vai-liian.html 
- http://ollintuumailut.blogspot.fi/2014/11/vanhustenhuollon-pirullinen-ongelma.html
- http://ollintuumailut.blogspot.fi/2015/04/perimalla-ja-elintavoilla-syvat-ita.html  
- http://ollintuumailut.blogspot.fi/2015/06/lean-asiakas-edella-tehokkuus-ja.html
- http://ollintuumailut.blogspot.fi/2015/01/potilastietojarjestelmille-jalleen.html
- http://ollintuumailut.blogspot.fi/2013/06/potilaskertomus-kenen-kertomus.html 
- http://ollintuumailut.blogspot.fi/2013/03/ei-potilas-vaan-asiakas.html
- http://ollintuumailut.blogspot.fi/2015/09/asiakasanalyysi-tarpeen-sotesektorilla.html


(3) Sähköisistä palveluista ja niiden tulevaisuuden suunnitelmista on hyvä Youtube-video osoitteessa: https://www.youtube.com/watch?v=_DjmRr9FKxw&feature=youtu.be

Älykästä johtamista - sopisiko SOTEen, päivitys 17.12.2015

Olli ja Pentti tennispelin jälkitunnelmissa

Älykästä itsensä johtamista testasimme käytännössä tennispelin merkeissä 12.12.15 Pentti Sydänmaanlakan kanssa (oheinen kuva jälkipelistä). Pentin tuoreen kirjan mukaan (s.165) olimme aamulla tasolla 1 eli itsensä johtamisen tasolla. Kuvasta on vaikea päätellä, miten pelissä kävi. Itsensä johtaminen tennispelissä on aivan keskeinen juttu. Jos itsensä johtaminen ei onnistu, ei kyllä saa parastaan irti. On sattuma, että päädyimme pelaamaan vastakkain ja sattuma, että olin juuri lukenut arvostelukappaleena Pentin teoksen "Älykäs julkinen johtaminen" (Talentum, Helsinki 2015). (1)

Älykäs johtaminen on johtamiskirjallisuudessa nyt jonkinlainen muoti-ilmiö. Myös huonosta johtamisesta on tehty väitöskirjatutkimus hiljakkoin. (2) Pentti käyttää lähteinään myös Pirkko Vartiaisen ja kumppanien tutkimusta sekä Virtasen ja Stenvallin tutkimuksia. Konsultti Sydänmaanlakka on kuitenkin kehittänyt viimeiset 16 vuotta omaa älykkään verkostojohtamisen (tm) mallia. Pentti kutsuu sitä älykäs johtaminen 7.0:ksi. Mallimerkintä 7 viittaa älykkään johtamisen tasoihin: 1. itsensä johtaminen, 2. yksilöiden johtaminen, 3. tiimin johtaminen, 4. virtuaalijohtaminen, 5. organisaation johtaminen, 6. verkoston johtaminen, 7. ekosysteemin johtaminen. (s.165).

Julkinen hallinto kohteena. Kirja keskittyy julkiseen hallintoon, mutta johtamisen malli taitaa olla tehty yleispäteväksi. Heti täytyy todeta, että julkista hallintoa tuntevalle kirjan tämä analyysi ei ole uutta. Itse asiassa liiankin kuvailevaa ja yllättäen myös nopeasti vanhenevaa. Pentti kertoo kuvailevasti myös ajankohtaisista hankkeista KEHU, VIRSU, OHRA (s. 96-97). (3) Odotin älykästä analyysiä nykytilasta ja näistä uudistushankkeista. Sotekin on kuvattu vielä edellisen hallituksen ehdotuksilla. Tuoreet Sipilän hallituksen aikaansaannokset eivät ole ehtineet kirjaan mukaan. Julkisen hallinnon perinteinen johtamiskulttuuri on sitä tyhmää johtamista ja tulevaisuus älykästä sellaista. Vastaava analyysi on Virtasen ja Stenvallin kirjassa "Älykäs julkinen organisaatio". Varsin kritiikittömästi Sydänmaanlakka referoi (s.49) myös Matti Wibergin ns. tutkimusta "julkeasta sektorista". (4)

Julkea dikotomia: älykäs - tyhmä. Julkisessa hallinnossa vuosikausia toimineena on pakko hiukan puolustaakin johtamista. Älykäs johtaminen on innovatiivista, rutiineja rikkovaa, aikaisempia käytäntöjä kyseenalaistavaa johtamista. Tyhmä johtaminen on päinvastoin rutiineissa pysyvää, olemassa olevia valtarakenteita ja toimintakäytäntöjä puolustavaa. Tässä on sellainen väkisin tehdyn dikotomian maku. Ikään kuin julkisen hallinnon työntekijät tahallaan ja oman etunsa varjelun nimissä harjoittaisivat tyhmää johtamista. Tällaisen kuvan antaa erityisesti Matti Wiberg. Pentti ei sorru tällaiseen yleistykseen. Julkinen hallinto tarvitsee sopivasti myös hallintokultttuuria, pysyvyyttä, vakautta. Se on kansalaiselle luotettavuuden ja ennustettavuuden merkki. Weberin ajatuksissa oli myös hyviä piirteitä. Ne vain ovat nyt pois muodista.

Kompleksisuus. Tämä käsite viehättää. (s. 31-33). Vartiainen ja kumppanit lanseerasivat suomalaiseen johtamiskeskusteluun tämä termin. He onnistuivat asiassa niin hyvin, että taannoinen pääministeri Katainenkin käytti käsitettä hyväksi. Ongelmia on siis monenlaisia: helppoja, haastavia ja tosi vaikeita. Moninaiset, kompleksiset ongelmat ovat pirullisia. Julkisessa hallinnossa on osoittautunut, että sote-uudistus on pirullinen ongelma. Pentti Sydänmaanlakka piirtää yhteiskunnan murroksen käyrän, jossa lineaarisuus on mennyttä teollisuusyhteiskunnan aikaa. Nyt ollaan tietoyhteiskunnan ja verkostoyhteiskunnan vaiheessa, jonka jatkumo on vaikeasti ennustettavissa.

Älykäs johtaminen 7.0. Tuotteistettu älykäs johtaminen sisältää tiivistetysti mallinnuksen johtajan rooleista ja osaamisesta. Johtajia on neljää tyyppiä: uudistaja, visionääri, toteuttaja ja verkottuja. Jatkuva uudistuminen on johtajan hyve Sydänmaanlakan mallissa. (s.150-152). Alf Rehnin haastattelussa Ylioppilaslehden joulukuun numerossa Rehn heittää mielenkiintoisen konsultin havainnon. Jatkuvasti uudistuva johtaja on alaisille epävarma, hankala johtaja, kun taas ärtyisä pysyvien periaatteiden johtaja on ennustettava ja näin helpommin "käsiteltävissä". (5) Osaaminen on myös prosessi, joka päättyy tulokseen, onnistumiseen ja vaikuttavuuteen. (s.153). Johtajuuden osaamispuu on Sydänmaanlakan pitkään kehittämä malli, jonka kompponentteja ovat yleisosaaminen, vuorovaikutusosaaminen, tehokkuusosaaminen ja hyvinvointiosaaminen. (s.155). Älykkään johtamisen tasot ovat tämän Pentin mallin kulmakivi. Siinä edetään itsensä johtamisesta viime kädessä tasolla 6. verkostojohtamiseen ja tasolle 7. ekosysteemin johtamiseen.  (s.165).

Verkoston ja ekosysteemin johtaminen - sopisiko SOTEen. Uusi itsehallintoalue voidaan ymmärtää verkostoksi tai ekosysteemiksi -ehkä. "Osa verkostoista on löyhiä, osa kiinteitä, mikä lisää entisestään johtamishaastetta. Kyseessä on tällöin monimutkaisten arvoverkostojen johtaminen...Verkostotaloudessa toimintaa ohjaavat avoimuus, nopeus, uudenlainen yhteistoiminta, tiedon jakaminen ja globaalius...Ekosysteemi on siis makroverkosto, kun verkosto määritellään yritysten ja muiden organisaatioiden välisten suhteiden muodostamaksi ja toimialat ylittäväksi verkostokudokseksi, joka on periaatteessa rajaton". (s. 166-167). Nämä Sydänmaanlakan kuvaukset verkoston ja ekosysteemin johtamisesta kuulostavat kompleksisilta. Sopii siinä mielessä SOTEen.

Valtio, itsehallintoalue, kunnat. Johtamisen yksinkertainen rakenne on esitetty selvitysmies Tarastin asettamisasiakirjassa: valtio, itsehallintoalue, kunta. (3) Tähän myös kulminoituvat verkosto- ekosysteemijohtamisen mahdollisuudet. Valtiolla on suunnittelu-, ohjaus-, valvonta- ja rahoitusrooli. Nämä roolit ovat luonteeltaan ylhäältä alas - johtamista, eräänlaista käskyttämistä. Kuntien toiminnan perusta on kunnallinen itsehallinto - perustuslaillinen oikeus. Nyt sitten selvitysmies Tarasti pohtii, mikä on itsehallintoalueen rooli ja tehtävät. Ohjaako valtio suoraan itsehallintoalueita? Silloinhan ne olisivat suoraan osa valtion hallintoa. Vai ovatko itsehallintoalueet autonomisia toimijoita kuntien tapaan? Tee tästä nyt sitten verkosto tai ekosysteemi - ei oikein onnistu. Ehkä itsehallintoalue voi rakentaa omaan palvelukokonaisuuteensa verkoston-ekosysteemin. Miten tuo järjestetään nykyisessä kilpailutusmaailmassa, hankintalainsäädännön puristuksessa? Eikö verkoston ja ekosysteemin idea ole tietynlaisessa vapaaehtoisessa yhteenliittymisessä, vuorovaikutuksessa, jossa eri osapuolet voittavat (winwin-tilanne). Sote-maailmassa on vaikea rakentaa vuorovaikutus, jossa kaikki ovat voittajia. Sen osoittaa myös keskustelu valinnanvapaudesta. Vai olisiko koko SOTE kaikkinensa suuri ekosysteemi? Joku viisas on sanonut, että ekosysteemi toimii darwinismin periaatteella - heikot sortuu vahvat vahvistuu. (6)

Päivitys 14.12.2015: Erkki Laitila FB:n puolella kommentoi: "Olen kehittänyt visuaalisia malleja ekosysteemeille ja systeemeille kirjassani Systeemiajattelun tekniikka tehostamassa arkiajattelua. Sen mallit ovat niin geneerisiä että sopivat minne vain : soteen ja yrityspuolelle kaikille tasoille.
Www.goodreason.fi/ajankohtaista
Se ei ole ihan helppo oppia, mutta sitten kun jyvälle pääsee, valaistuminen jatkuu koko elämän mittaisena prosessina."

Päivitys 15.12.2015: Matti Rimpelä kommentoi pirullista ongelmaa FB:n puolella seuraavasti

"Eivät ongelmat ole koskaan pirullisia. Ne vaan näyttäytyvät pirullisilta, jos ei ymmärrä tai ei osaa tulkita johtamisympäristöä. "Pirullinen" ongelma on vanhenevan paradigman tuottama käsite, jolla siiirretään huomio ongelmaan, vaikka pitäisi tutkia toimija ja huomata, että ongelman tekee pirulliseksi hänen kyvyttömyytensä ymmärtää johtamisympätistön olemusta. Kompleksisuuden hallitsevalle saattaa yksinkertaiset syys-seuraussuhteen toimintaympäristöt jäsentyä pirulliseksi (lastensuojelun osaaja erikoissairaanhoidon johtajana) tai päinvastoin (erikoissairaanhoidon osaaja lastensuojelun johtajana)."

Olli vastasi seuraavasti: Ehkä olet Matti oikeassa. Intän kuitenkin sitä, että johtamisympäristö on sinänsä kompleksinen. Riittääkö nyt esim. voimaa tehdä tämä hallituksen kaavailema uudistus. Lukiessani Sydänmaanlakan kirjaa en aivan ollut valmis uskomaan verkosto-ekosysteemiajatteluun ratkaisuna soten johtamiskysymyksiin. Tosin ei kirjan kirjoittaja tähän tuota lääkettä ollut tarjoamassa.

Päivitys 17.12.2015: HS kolumni, Marko Junkkari: Häiriö iski häiriötalouteen. (http://www.hs.fi/paakirjoitukset/a1450245082142) Marko kertoo disruption isän Clayton Christensenin hairahduksesta häiriötaloudessa. Kyse on Claytonin teoksesta The Innovator`s Dilemma. Ensinnäkin Clayton teoriaansa perustuen arvioi täysin väärin iPhonen maailmanvalloituksen ja Nokian syrjäyttämisen. Toiseksi myöhemmin Christensenin pohjana oleva 71 yrityksen aineisto kyseenalaistettiin. Junkkari viittaa myös toiseen guruun.  "Christenseniin kohdistuvassa kritiikissä on paljon yhtäläisyyksiä toiseen bisnesguruun Tom Petersiin. Peters julkaisi vuonna 1982 bestselleriksi nousseen liikkeenjohdon oppaan In Search of Excellence. Parikymmentä vuotta myöhemmin Peters myönsi, että hän oli väärentänyt ison osan teoksen tausta-aineistona käytetystä datasta." "Yritysten epäonnistumisen syyt ovat niin moninaisia, että niitä on vaikea yleistää yksinkertaiseksi teoriaksi." Marko Junkkari toteaa, että tällaisten oppaiden teorioita uskotaan intuitiivisesti, vaikka niiden datapohja onkin pettänyt. Marko tiivistää: "Disruptiivisuudessa on kyse hyvistä asioista: kehityksestä, edistyksestä, luovasta tuhosta ja evoluutiosta." Tuli mieleeni myös tämä kahtiajako älykkäisiin ja tyhmiin organisaatioihin. Onkohan tuollakaan dikotomialla mitään teoreettista pohjaa. Digitalisaatiota koskevassa blogikirjoituksessani tulee tuo disruption käsite esille:
http://ollintuumailut.blogspot.fi/2015/11/digitalisaatio-vaatii-asennetta.html

Viitteet

(1) Pentti Sydänmaanlakka: Älykäs julkinen johtaminen. Talentum pro, Talentum Helsinki 2015; Ote kirjan mainostustekstistä:

" Miten Suomen julkinen sektori voi selvitä turbulentissa tulevaisuuden toimintaympäristössä? Mikä on julkisen johtamisen tärkeintä osaamista ja miten luodaan älykäs julkinen organisaatio? Kirja kehittää uudenlaista julkisen johtamisen mallia kuntasektorille ja valtion hallintoon. Tavoitteena on auttaa niitä vastaamaan paremmin tulevaisuuden haasteisiin ja näyttää tietä kohti uudenlaista kansalaisyhteiskuntaa. Konkreettiset esimerkit ja haastattelut tekevät kirjan teoriasta käytännönläheisen ja helposti sovellettavan." 
- Tätä itsensä johtamisen ongelmaa pohdin taannoin blogikirjoituksessani rutiineista - tennis taisi olla myös esimerkkinä:  http://ollintuumailut.blogspot.fi/2014/12/rutiinit-uuden-oppiminen-ei-helppoa.html


(2) Älykäs (vs. tyhmä,  huono) johtaminen ja digitalisaatio: Näitä kirjoja olen kommentoinut blogikirjoituksissani aiemmin:
- Petri Virtanen, Jari Stenvall: Älykäs julkinen organisaatio, Tietosanoma, Helsinki 2014

http://ollintuumailut.blogspot.fi/2014/08/alykkyytta-julkiseen-organisaatioon.html
- Pirkko Vartiainen, Seija Ollila, Harri Raisio, Juha Lindell: Johtajana kaaoksen reunalla. Kuinka selviytyä pirullisista ongelmista?, Gaudeamus, Tallinna 2013
http://ollintuumailut.blogspot.fi/2014/02/pirulliset-ongelmat-sotessa-ei-helppoja.html
- huono johtaminen: "Despootit ja tyrannit johtajinamme" http://www.kaks.fi/node/8464
- Digitalisaatio on yhteydessä toiminnan muutokseen ja muutosjohtamiseen. Muutosjohtaminen on puolestaan eräs johtamisen näkökulma älykkääseen johtamiseen.
-- Vesa Ilmarinen, Kai Koskela: Digitalisaatio. Yritysjohdon käsikirja
http://ollintuumailut.blogspot.fi/2015/09/digiagenda-sotemaailmaan.html
-- Uuskasvun polut - digitalisaation lupaus, TeliaSonera Finland oyj, Helsinki 2015
http://ollintuumailut.blogspot.fi/2015/11/uuskasvua-digitalisaatiolla-soten.html

(3) Aluehallinnon uudistaminen on ollut valtionhallinnon uudistamisen agendalla vuosia. Tein aiheesta blogikirjoituksia, joissa pohdin Kehua, Ohraa ja Virsua.
- http://ollintuumailut.blogspot.fi/2015/02/valtiokoneen-korjausohjeet-virsut-ja.html
- http://ollintuumailut.blogspot.fi/2015/04/aluehallintoa-uusitaan-virsut-jalassa.html. 
- Tuorein asian on Lauri Tarastin asettaminen selvitysmieheksi: Ote Valtioneuvoston tiedotteesta 20.11.2015:  "Hallituksen mukaan itsehallintoalueet perustetaan 2019 alkaen monitoimialaisiksi.  Itsehallintoalueille osoitetaan pelastustoimen tehtävät, maakuntien liittojen tehtävät, ELY-keskusten alueiden- ja elinkeinoelämän kehittämistehtävät sekä mahdollisesti ympäristöterveydenhuolto. Selvityshenkilön tehtävänä on yhdessä ministeriöiden kanssa selvittää erityisesti alueellisia ja kuntien lakisääteisessä yhteistyössä hoidettuja tehtäviä. On myös mahdollista, että osaa siirrettävistä tehtävistä hoidetaan itsehallintoalueiden yhteistyönä tai yhtä aluetta laajemmalla alueella. Samalla selvitetään voidaanko joitakin aluehallinnon ja alueellisesti hoidettuja tehtäviä siirtää kokonaan tai joiltain osin kunnille."
http://valtioneuvosto.fi/artikkeli/-/asset_publisher/ministeri-tarasti-aluehallinnon-selvityshenkiloksi?_101_INSTANCE_3wyslLo1Z0ni_groupId=10623
http://stm.fi/sote-uudistus

(4) Matti Wibergin kirjan "Julkea sektori" arvioin taannoin otsikolla julkea sektori ja itsekkäät byrokraatit:
http://ollintuumailut.blogspot.fi/2014/09/julkea-sektori-ja-itsekkaat-byrokraatit.html

(5) Alf Rehn on ollut arvioni kohteena hänen  parin vuoden takaisesta kirjastaan "Vaaralliset ideat". 11.12.22015 Ylioppilaslehti julkisti Rehnistä haastattelun, jossa hän mm. totesi tästä johtamisesta seuraavaa: "Rehnin johtopäätös oli, että alaiset olivat kehittäneet tekniikan, jolla kusipääjohtajan kanssa oli helppo tulla toimeen. Kusipää oli kusipää joka päivä. Toimitusjohtajan suosikin ongelma taas oli se, että tämä luki jatkuvasti Harvard Business Review’n kirjoja ja oppaita johtamisesta ja siksi muuttui johtajana jatkuvasti. Milloin tämä halusi olla johtajana coach, milloin visionääri."
http://ylioppilaslehti.fi/2015/12/professori-alf-rehn-on-yliopiston-ja-yritysmaailman-unelmavavy/
http://ollintuumailut.blogspot.fi/2015/07/miksi-idea-ei-etene-kaytantoon.html

(6) Ekosysteemiä pohdiskelin taannoin blogissani kesällä 2013.
http://ollintuumailut.blogspot.fi/2013/06/ekosysteemi-vai-sote-erp.html
Valinnanvapaudesta olen kirjoittanut useasti. Asia on akuutti ja pirullinen ongelma koko SOTE-uudistuksessa.  http://ollintuumailut.blogspot.fi/2015/11/valinnanvapaudesta-keskustelu-terveys.html

Soteindikaattorit - kova työsarka edessä, päivitys 11.12.2015

Tarvekerroin (THL, viite3)

Indikaattori-innostus. Indikaattori on tilastollinen luku, jota voidaan käyttää osana tietojohtamista mitattavien tavoitteiden välineenä. Se voi olla myös vertailun väline tai  hälytyssignaali. (1)  Indikaattori-innostus on vallannut taas tilaan julkisessa hallinnossa. Hallitusohjelman toteuttaminen ja sovittaminen valtion virastojen tulossopimuksiin vilisee ylätason indikaattoreita. Sote-uudistuksessakin on innostuttu indikaattoreihin. VM on virittänyt jopa kokeiluhanketta kuntatason indikaattoreiden tekoon. Tietojohtamisessa indikaattorit ja mittaaminen on luonnollinen osa. Olen kuitenkin sitä mieltä, että nyt innostusta levitetään kritiikittömästi osaksi eritasoista johtamista. Jos indikaattori puuttuu, keksitään nopeasti jokin mittari asiaan. Tai haetaan joku sopivaksi koettu mittari. Ei ollenkaan hyvä juttu! Indikaattoreilla johtamista on yritetty jo 1970-luvulta, mutta pysyvää läpimurtoa ei ole saavutettu.

Jotain vinksallaan. Innostuksessa tehdään mielestäni virheitä indikaattorien käytössä. Virheellinen käyttö hukkaa indikaattorien hyödyt. Löysin ainakin 8 virhettä/puutetta/harhaa indikaattorien käytössä:

1. Indikaattori on rakennettu niin, että tulosta voidaan tulkita monella tapaa ja pahimmillaan jopa raaka-ainekin (data) on puutteellista.
2. Indikaattori on sinänsä kuvaava, mutta sitä käytetään aivan väärään tarkoitukseen. Käyttäjätaho ei pysty itse vaikuttamaan indikaattorin tunnuslukujen muuttamiseen.
3. Indikaattorin tavoitearvot on asetettu epärealistisesti luottamalla esimerkiksi lineaariseen muutokseen (kasvuun tai kutistumiseen).
4. Indikaattori on rakennettu monesta eri osatekijästä koostuvaksi kokonaisindeksiksi, johon vaikuttaminenkin on yhden toimijan tehtävänä mahdottomuus. Tähän liittyy myös ns. laboratorioajattelu, jossa kuvitellaan syy-seuraussuhteet selkeästi mitattaviksi ikäänkuin yhteiskunta olisi suljettu laborotorio.
5. Jonkun ilmiön mittaaminen on mahdottomuus tai mittaustulos tuo vain hyvin puutteellisen kuvan ilmiöstä esille.
6. Indikaattorin taustaolettamuksia ei ole avattu, vaan kuvitellaan indikaattorin olevan sinänsä "faktatieto".
7. Indikaattorin nykyarvosta tai historiallisesta trendistä kuvitellaan voitavan johtaa pätevä ennuste tulevaisuuteen. Tai halutaan piirtää tulevaisuuteen yksi tie - välttämätön tie. (ks. ennustamisesta viite 7)
8. Indikaattorien visualisointi saattaa myös johtaa harhaan. (2)

Tiedolla johtamisen prosessit: Ollin malli 2014

Tiedolla johtamisen prosessimallia voi myös pitää indikaattorien rakentamisen mallina. (3) Markkinatieto on ennakointia, riskien arviointia, syrjäytymisen, pahoinvoinnin ja sairauksien ennakointia. (4) Prosessitieto on potentiaalisesta asiakaskunnasta palvelun piiriin valitsemista, palvelun tuottamista ja onnellisen lopputuloksen tavoittelua. Prosessitiedolla mitataan organisaation suorituskykyä. (5) Tuotos/vaikuttavuustieto on puolestaan kahdenlaista: joko yksilöllistä

Sitran malli vaikuttavuuden kuvaamisesta, viite 6

(miten asiakas pärjää jatkossa) tai väestötasolla tapahtuvaa (miten yleisiä vaikutuksia on palvelujen tarpeeseen jatkossa). Kaikilla tiedon osa-alueilla näin artikkelissani haasteita ja niitä on edelleen. Markkinatiedossa on haasteena löytää relevantti palvelujen tarve palvelujen kysynnän virrasta. Prosessitiedossa on haasteena saada aikaan kattava prosessitietokokonaisuus, joka palvelee kaikkia johtamisen tasoja. Toiminnanohjausjärjestelmiä on käytössä ja aineksia olemassa, mutta yhteentoimivuus eri järjestelmien kesken puuttuu. Tuotos/vaikuttavuustieto on ikiaikainen haave, josta on olemassa tutkimushankkeiden avulla rakennettuja vaikuttavuuden osia. (6)

Tuottavuudesta jotain trendejä olemassa. Systemaattinen kunnittainen tai maakunnittainen tieto puuttuu (5):

• erikoissairaanhoito: pohjoismaisessa vertailussa Suomen sairaalat ovat tuottavimpia; Suomessa sairaaloiden tuottavuudessa on suuria eroja ja yliopistosairaalat ovat viime vuosina parantaneet tuottavuuttaan
• perusterveydenhuollossa tuottavuus on laskenut 2000-luvulla; tuottavuuden laskuun on vaikuttanut ennen muuta lääkärien työpanosten vähentyminen.
• vanhustenhuollossa tuottavuus on laitoshoidossa laskenut viime vuosina ja toisaalta kotihoidossa kasvanut.
• sosiaalipalvelujen tuottavuus on laskenut viime vuosina.

Kypsyysmalli. (7) Tuukka Sarkin mallin avulla voidaan paikantaa myös soteindikaattorien tilanne. Ykköstasoa kuvataan sanoilla  "hallitsemattomat olosuhteet". Tietoa kerätään ajankohtaisiin tarpeisiin eri tasoilla. Seuraava taso on nimeltään "hallittu tekninen ympäristö". Tämä taso merkinnee sitä, että tiedon johtaminen teknisenä suorituksena on organisaatiolla hallinnassa. Tieto kulkee datalähteistä datan prosessointiin informaatioksi sekä sen tarjontaan tiedoksi. Tietoa ei kuitenkaan käytetä systemaattisesti osana johtamista. Kolmas taso on nimeltään "hallittu prosessi". Tällä tasolla on jo systematisoitu tieto kokonaisuudeksi eri tietolähteistä, jolloin tiedon siiloutuneisuudesta on päästy eroon. Korkeinta tasoa kutsutaan "hallitutuksi tiedolla johtamiseksi". Siinä on jo rakennettu dynaaminen tiedolla johtamisen ympäristö, jossa kehittäminen tapahtuu vuorovaikutuksessa johdon ja tiedon hallinnasta vastaavien kanssa. Tiedon johtaminen ja tiedolla johtaminen yhdentyvät.  Soteindikaattorien osalta ollaan nyt tasolla 1 eli tasolla "hallitsemattomat olosuhteet". Aikaa ottaa olosuhteet hallintaan on vuoteen 2019 - kiire on jo!

Analytiikan portaat. (7). Gartnerin malli on seuraava: Alin taso on kuvaileva taso, jossa vastataan seuraavaan kysymykseen: "Mitä tapahtui?". Seuraava taso on diagnostisen analytiikan taso: "Miksi se tapahtui?". Kolmatta tasoa kutsutaan ennusteanalytiikan tasoksi, jossa kysymys asetellaan seuraavasti: " Mitä tulee tapahtumaan?". Niin ja korkein taso on ohjaavan analytiikan taso, jossa vastataan kysymykseen "Miten saamme sen tapahtumaan?". Soteindikaattorien osalta ollaan alimmalla tasolla eli kuvailevalla tasolla. Kakkostasolta on olemassa yksittäisiä tutkimuksia, joista on hyvä ottaa oppia. Analyytikkoja tarvitaan ja systemaattinen projekti. Muuten vuosi 2019 tulee varkain vastaan.

Päivitys 9.12.2015: Hoidon vaikutuksen mittaaminen rahassa. Olisikohan tässä ratkaisu vaikuttavuusindikaattorien rakentamiseen? YLEn uutinen 7.12.2015 väitöskirjasta/ Katja Klemola:
"Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirissä on käytössä diplomi-insinööri Katja Klemolan kehittämä malli, jolla lasketaan esimerkiksi kuntoutuksen vaikutuksia muun hoidon tarpeeseen.
– Mallin avulla nähdään, millaisia palveluita eri asiakasryhmät tarvitsevat saamiensa toimenpiteiden, diagnoosien tai hoitojen jälkeen. vastaavaa mallia jatkuvaan seurantaan ei ole tähän saakka ollut, Katja Klemola toteaa"http://yle.fi/uutiset/hoidon_vaikutusta_voidaan_pian_mitata_rahassa/8508843

Päivitys 11.12.2015: LinkedInin puolelta kommentti:
Petteri Mussalo Olen vahvasti samaa mieltä. Kun nyt viedään läpi peruskouluuudistuksen jälkeen suurinta muutosta, on myös sen käynnistymistä ja vaikutuksia pystyttävä seuraamaan. Seuranta onnistuu mainiosti, jos jo toiminnan suunnittelu- ja käynnistys- ja tavoitteiden asettamisvaiheissa käytetään yksikertaisesti mitattavia kriteereitä. Seuranta onnistuu sitten näiden samojen mittareiden avulla. Onnistuakseen ja käynnistyäkseen kustannustehokkaasti mittarointi edellyttää jälleen kerran kaikkien tahojen tiivistä yhteistyötä. Hyvin toteutettu kokonaisuus niin mittareineen kuin oheispalveluineen auttaa sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstöä keskittymään oleelliseen- toiminnan kehittämiseen potilaiden ja asiakkaiden parhaaksi. Ollin tuumailuihin liittyen nostaisin esille tiedon laadun. Vaikka usein on mahdollista seurata vain tiedon täydellisyyttä ja eheyttä, tuottavat nämäkin ulottuvuudet tärkeää oheistietoa tulosten arviointiin.

Viitteet

(1) Indikaattorin määritelmä Wikipedian mukaan: "Indikaattori on paitsi sanakirjamääritelmän mukaisesti osoitin tai ilmaisin, myös tilastollinen luku, jonka avulla voidaan moninaista tietoa tiivistää helpommin hallittavaan ja ymmärrettävään muotoon. Indikaattori on siis laadullinen mittari, joka parhaimmillaan antaa laajoja ja monimutkaisiakin tietoja yksinkertaisemmassa muodossa. Indikaattori voi toimia myös apuvälineenä niin tavoitteiden asettamisessa ja seurannassa kuin suunnittelussa ja päätöksenteossakin. Lisäksi yhteneväisillä toimintatavoilla ja periaatteilla kerätyillä indikaattoreilla voidaan verrata eri alueiden välistä kehitystä." (https://fi.wikipedia.org/wiki/Indikaattori)

(2) Visualisoinnin vaarat ja mahdollisuudet: Tästä tein jutun myös Tietoasiantuntijat-lehteen.
http://ollintuumailut.blogspot.fi/2015/08/se-on-keksitty-miten-sote-uudistus.html

(3) Ollin tietojohtamisen malli:  http://ollintuumailut.blogspot.fi/2014/08/sote-uudistukseen-tarvitaan-tiedon.html; ks. myös artikkeli: Olli Nylander: "Uusi tiedolla johtamisen malli pitää testata ja tietysti big data", Tietoasiantuntija-lehti 3.2014, ss. 30-31

(4) Markkinatieto: Länsi - Itä. Nämä indikaattorit ovat luonteeltaan yleensä sellaisia, että niihin vaikuttaminen on monikutkainen prosessi. Muutokset ovat myös yleensä hitaita. Sairastavuusindeksi on hyvä esimerkki hitaasta ja vaikeasti vaikutettavasta indikaattorista. Myös puheet Länsi- ja Itä-Suomalaisuuden eroista ovat hitaan muutoksen ilmentymiä. http://ollintuumailut.blogspot.fi/2015/11/pitka-historia-hidas-muutos-lansi.html
Tarve- kysyntä-tarjonta. Markkinatietoon liittyy myös oleellisesti sotemaailmassa tarpeen - kysynnän - tarjonnan välinen ero. Yksilötasolla henkilöllä voi olla selvä hoidon tarve, mutta hän ei kysy palvelua - tai päin vastoin. Palvelujen tarjoaja tarjoaa käytettävissä olevia palveluita. Lopputuloksena ovat suuret palvelujen käyttöerot ja suuret kustannuserot alueittain. Tarpeen, kysynnän ja tarjonnan suhdetta pohdin taannoin arviodessani kirjaa "Tiedolla johtaminen toimialan murroksessa". http://ollintuumailut.blogspot.fi/2013/07/vaikea-tie-toimialan-murroksessa.html. Kysynnän, tarpeen ja tarjonnan suhdetta olen pohtinut mm. oheisessä artikkelissa: http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/100999/031nylander.pdf?sequence=1
Tarvekerroin:  Sotekustannuksia on laskettu 1990-luvulta asti Stakesin/THL:n kehittämällä tarvekertoimella. Oheisessa kartassa on kunnittain kuvattu poikkeama maan keskiarvosta. Erot ovat suuria ja kuvaavat myös näin haastetta tarpeiden, kysynnän ja tarjonnan tasapainottamiselle. Kerroin on myös tutkimusasetelmana tehty laadukkaasti, mutta miten kertoimen muuttamiseen voitaisiin vaikuttaa, on haaste. https://www.thl.fi/fi/web/paatoksenteko-talous-ja-palvelujarjestelma/talous/tilastoja
Mediuutisten uutisessa on kerrottu kartan sisältö tiiviisti: http://www.mediuutiset.fi/debatti/paakirjoitukset/sote-soi-2888-euroa-asukasta-kohti-6210532
Terveyserot ovat myös ilmentymä markkinatiedosta sekä palvelujen tarpeen ja tarjonnan välisestä suhteesta. Alueet, sosioekonomiset ryhmät ja koulutus ovat yhteydessä terveyseroihin. Ei siis ole yhtä syy-seuraussuhdetta, jolla näitä eroja voitaisiin pienentää - pirullinen ongelma.  Tästä tein arvion blogissani taannoin: http://ollintuumailut.blogspot.fi/2014/09/terveyserot-pirullinen-poliittinen.html

(5) Prosessitieto: Tuottavuuteen on erikseen kehitetty tutkimustyönä indikaattoreita. Osa indikaattoreista on tuotteistettu jatkuvaan käyttöön, osa on jäänyt tutkimusraportteihin. Soteen liittyvää ns.kokonaistuottavuuden mittaria ei ole kehitetty. Hyvä tuore esimerkki on kansainvälinen sairaaloiden välinen tuottavuusvertailu, jonka oleellinen tulos on, että sairaaloiden sisällä on erilaisia tuottavuuden osaamia palveluketjuja. Näinhän se on arkijärjelläkin ajateltavissa. "Mikään maa ei ollut tutkimuksessa Häkkisen mukaan kaikilla mittareilla mitattuna toistaan parempi. Hyvä suoriutuminen yhden potilasryhmän hoidossa ei välttämättä tarkoittanut kaikkien potilaiden hyvää hoitoa. Yhden potilasryhmän hoidon laadun perusteella ei voida päätellä koko sairaalan hoidon laatua. "
https://www.thl.fi/fi/-/hoidon-keskittaminen-tai-matalat-kustannukset-eivat-heikenna-sote-palvelujen-laatua?redirect=https%3A%2%2Fwww.thl.fi%2Ffi%2Fetusivu%3Fp_p_id%3D101_INSTANCE_tcsSJTqcGl0N%26p_p_lifecycle%3D0%26p_p_state%3Dnormal%26p_p_mode%3Dview%26p_p_col_id%3Dcolumn-2-1-3%26p_p_col_pos%3D1%26p_p_col_count%3D2
Kokosin kesällä 2013 tuottavuusindikaattoreista listan. http://ollintuumailut.blogspot.fi/2013/07/sote-uudistusta-arvioitava-myos.html
 - THL tekee säännöllisiä tuottavuusmittauksia perustuen tilasto- ja rekisteriaineistoihin. Viimeisin THL:n tuottavuusmittaus koskee vuotta 2011 ja on julkistettu helmikuussa 2013.
http://www.thl.fi/fi_FI/web/fi/tilastot/aiheittain/erikoissairaanhoito/sairaaloiden_tuottavuus
http://ollintuumailut.blogspot.fi/2013/02/sairaaloiden-tuottavuus-2007-2011-apu.html
http://ollintuumailut.blogspot.fi/2012/09/sairaaloiden-tuottavuudessa-eroja.html
- Terveyskeskusten tuottavuusmittauksia tekee VATT (Valtion talouden tutkimuskeskus). Viimeiset mittaukset on tehty 2005. THL kerää perusterveydenhuollosta tilastotietoja.
http://www.vatt.fi/file/vatt_publication_pdf/j49.pdf ;
http://www.vatt.fi/en/announcements/announcement/news_1432_id/43
http://www.thl.fi/fi_FI/web/fi/tilastot/aiheittain/perusterveydenhuollon_palvelut/perusterveydenhuolto http://www.sotera.fi/pdf/Loppuraportti_small.pdf
- Vanhuspalvelujen tuottavuutta on mitattu VATTn tutkimuksessa.
Tulosten perusteella kuntien  itse tuottamien ja niiden yksityiseltä sektorilta ostamien vanhusten laitospalveluiden tuottavuus laski 4% vuonna 2011 vuodesta 2008. Kotipalveluiden keskimääräinen tuottavuus sitä vastoin kasvoi  9% vastaavana a janjaksona. Lisäksi perusterveydenhuollon vuo deosasto jen tuottavuus laski 7 % vuonna 2011 vuo desta 2008. Tulosten perusteella on kuitenkin mahdotonta sanoa, minkälaiseen tuottavuuskehitykseen päästään, jos esimerkiksi kotipalveluita lisättäisiin vanhusten laitospalveluiden kustannuksella.
http://www.vatt.fi/file/vatt_publication_pdf/34.pdf
http://www.sotera.fi/pdf/Loppuraportti_small.pdf
http://ollintuumailut.blogspot.fi/2013/03/vanhukset-ylos-sangyistaan.html
- Sosiaalipalvelujen tuottavuutta laskee Tilastokeskus. Viimeisin mittaus on vuodelta 2011.
http://www.thl.fi/fi_FI/web/fi/organisaatio/rakenne/yksikot/terveys_ja_sosiaalitalous/optimi/2011/sosiaalipalvelut
- BM-näkökulma: Kinnula kumppaneineen on tutkinut myös tuottavuutta:  http://ollintuumailut.blogspot.fi/2015/08/se-on-keksitty-miten-sote-uudistus.html
- Jonotiedot: Perusterveydenhuollosta, erikoissairaanhoidosta, lastensuojelusta ja toimeentulotuesta kerätään THL:ssä jonotustietoja. Valvontaviranomaisten tehtävänä on valvoa, että jonot eivät karkaa käsistä. 

(6) Tuotos/vaikuttavuustieto: Vaikuttavuudesta on tarjolla sotemaailmaan vain tutkimustietoa, mutta ei pysyvästi toistettua tietoa. Oheinen kuva vaikuttavuudesta on Sitran artikkelista vuodelta 2014: http://www.sitra.fi/artikkelit/hyvinvointi/kannattaako-vaikuttavuutta-yrittaa-mitata
Tutkimuksellisesti pisimmälle ovat edenneet THL:n vaikuttavuustutkimukset: https://www.thl.fi/fi/web/hyvinvointi-ja-terveyserot/seuranta-ja-vaikuttavuus/vaikuttavuus-ja-kustannukset
Hoidon vaikuttavuutta on tuotteistettukin. Asiakastyytyväisyys on eräs osa hoidon vaikuttavuutta mutta vain osa totuudesta. Ei ole myöskään toteutettu systemaattista asiakastyytyväisyysindikaattoria. Esimerkki tuotteistuksesta on seuraava: http://hoidonvaikuttavuus.fi/

(7) Kypsyysmalli, analytiikan portaat ja ennustaminen.
- Kypsyysmallin ja analytiikan portaat esittelin blogikirjoituksessani:  http://ollintuumailut.blogspot.fi/2015/08/soteuudistus-tarvitsee-systemaattista.html
- Ennustamiseen liittyvät haasteita pohdin arvioidessani alaan liittyvää kirjaa:  Ennusteita tehtäessä ja tulkittaessa on aina otettava huomioon kolme keskeistä epävarmuustekijää: 1. Alkuehtojen epävarmuus otetaan hallintaan tiedostamalla, mitkä ovat ennusteen laadinnan lähtökohtadata ja -informaatio. Se on aina sidoksissa johonkin teoreettiseen viitekehykseen ja ajatusmaailmaan. 2. Tapahtumaketjun epävarmuus lisääntyy ajassa. Tämä epävarmuustekijä perustuu siihen, että ajassa tulee uutta informaatiota ilmiön ympäristöstä. Tuo uusi informaatio voi muuttaa merkittävästi lähtökohtaolettamuksia. 3. Rakenteellinen epävarmuus tarkoittaa sitä, että ymmärrys ilmiön eri puolista on aina rajallinen, siis epävarma. Erityinen rakenteellinen epävarmuus tulee sellaisesta ilmiöstä, jota voidaan kutsua kompeksiseksi. http://ollintuumailut.blogspot.fi/2015/03/tim-sparv-standard-poor-kestavyysvaje.html    

Pitkä historia - hidas muutos: Länsi-Suomalaiset terveempiä kuin Itä-Suomalaiset, päivitys 4.12.2015

http://www.terveytemme.fi/sairastavuusindeksi/

"Itä- ja Pohjois-Suomessa sairastetaan edelleen enemmän ja vakavammin kuin Länsi-Suomessa, osoittaa THL:n tuore sairastavuusindeksi. 
Yli 50 000 asukkaan kaupungeista terveimmät asukkaat ovat Espoossa (indeksiluku 72) ja Helsingissä (81). Suurinta sairastavuus on Kotkassa (124) ja Kuopiossa (120). Koko maan sairastavuuden indeksi on sata. Mitä pienempi indeksiluku on, sitä terveempi väestö.
Maakunnittain tarkasteltuna terveimmät asukkaat ovat Ahvenanmaalla (70) ja Uudellamaalla (83) ja sairaimmat Pohjois-Savossa (124) ja Pohjois-Pohjanmaalla (121). 
Itä- ja Pohjois-Suomessa esiintyy enemmän sepelvaltimotautia, aivoverisuonien tauteja, tuki- ja liikuntaelinsairauksia sekä mielenterveyden häiriöitä kuin läntisessä Suomessa. Tapaturmat ja syöpätaudit jakaantuvat tasaisemmin koko maahan. Tapaturmia oli vähiten Espoossa (82) ja eniten Rovaniemellä (129). Syöpäindeksi on matalin Jyväskylässä (83) ja korkein Kotkassa (109). Syöpäindeksi lasketaan nykyisin uusista syöpätapauksista, mikä kuvaa syöpäsairastavuutta luotettavasti. Elintavoista varsinkin tupakointi ja runsas alkoholin käyttö lisäävät sairastumisia. Myös ikääntyminen, työllisyys, koulutus ja tulotaso vaikuttavat sairastavuuteen. Monet terveysriskit ja sairaudet kasaantuvat vähemmän koulutetuille, pienituloisille ja pitkäaikaistyöttömille.(1)

THL:n sairastavuusindeksin uusimmilla luvuilla on pitkä historia. Muutokset ovat todella hitaita eikä monenlaisilla interventioillakaan saada aikaan kovin nopeita tuloksia. Siteerasin taannoin Tiede-lehteä seuraavasti:

"Suomessa asuu kaksi kansaa" avaa meille oivallisesti taustoja. Idän ja lännen välinen ero on kulkenut vuosikymmenten käsityksen mukaan Pähkinäsaaren rauhan rajan mukaan vuodelta 1323. Uusimmat tutkimukset kuitenkin vievät perimämme taustoja kivikaudelle saakka. Tiivistäen artikkelin sanoma on:
"Länsisuomalaiset ovat keskimäärin terveempiä ja varakkaampia kuin itäsuomalaiset. Tähän vaikuttavat niin geneettiset kuin elintapoihin ja elinympäristöön liittyvät erot. Näissä näkyy menneitten vuosisatojen vaikutus: idässä maanviljelyolot ovat olleet huonommat ja kaupankäyntireitit paljon hankalammat kuin leudommassa, vähälumisemmassa ja merenläheisessä Länsi-Suomessa." http://www.tiede.fi/artikkeli/uutiset/suomessa_asuu_kaksi_kansaa_itainen_ja_lantinen

Niin tutkimusprofessori Seppo Koskinen kehottaa kaikkia hyödyntämään tätä sairastavuusindeksin tulosta. Olen samaa mieltä Sepon kanssa, mutta tie on pitkä. Elintapojen muutos ei tapahdu hetkessä. Sen osoittaa indeksin pysyvyys vuodesta toiseen ja myös tuo Tiede-lehden artikkeli syvästä kahtiajaosta geeniperimässämme. Saattaa pikemminkin olla niin, että sisäinen ja ulkoinen muuttoliike sekoittavat vanhoja rajapyykkejä enemmän kuin elintapojen muutokset sinänsä.

Soteuudistuksessa ollaan rakentamassa indikaattoreita eri tarkoituksiin. On tärkeätä, että tutkijat avaavat indikaattorien taustaolettamuksia sekä syy-seuraussuhteita. Sairastavuusindeksi on hyvä koepala tähän. Mitkä ovat ne sosiaali- ja terveyspoliittiset toimet, joilla voidaan vaikuttaa sairastavuuden vähenemiseen ja tasoittumiseen eri maakuntien välillä? Millä aikajänteellä on odotettavissa tuloksia? Ja mitkä väliin tulevat tekijät voivat sysätä muutoksen uusille ennakoimattomille urille?

Päivitys 30.11.2015: Koulutuksella on merkitystä terveyseroihin.  
http://ollintuumailut.blogspot.fi/2014/09/terveyserot-pirullinen-poliittinen.html
FB:n puolella kommentoi Jouni Laurila juttuani seuraavasti:

" Ei yllätä. Tällä hetkellä ei terveydenhuolto toimi varsinkaan juuri sairauksien ehkäisyssä. Idässä ollaan jo ottamassa takapakkia, kun siellä on saanut suosiota lääkäreitä ja muita jotka palauttavat voin ja muun ravitsemukseen. Voi hyvin olla että kohta näkyy takapakki idässä. Lännessä ja Etelässä on koulutetumpaa väkeä jonka tiedetään elävän terveempänä ja pitempään. Se ei johdu pelkästään sosiaalisesta ajautumisesta vaan siitä että osaa ottaa oppia hyvistä neuvoista helpommin. Itse asiassa äkkiä katsoen näyttää siltä että huonoissa kunnissa on käännytty huonompaan suuntaan. En osaa ottaa oikein hyvää kuvaajaa jossa olisi aikajanalla hyvin näkyvissä."

Kuolleisuus maakunnittain v.1990-2014, Sotkanet

Päivitys 1.12.2015: Sairastavuuden rinnalla kuntia ja alueita erottelevia indikaattoreita on muitakin, kuten kuolleisuus: Oheisen maakuntia koskevan kuvion perusteella Pohjois-Karjalassa kuolleisuus on kasvussa, kun taas Uusimaa on matkalla toisenlaisella trendillä.  https://www.sotkanet.fi/sotkanet/fi/kaavio?indicator=szYKBwA%3D&region=szZ3tc7UMwQA&year=sy4rtc7X0zUEAA%3D%3D&gender=t&t=line

Toimeentulotukea saaneet 18 - 24-vuotiaat, % vastaavanikäisestä väestöstä, Sotkanet

Toinen elinoloja ja syrjäytymistä kuvaava indikaattori on toimeentulotuki:   Tämä käyrästö reagoi puolestaan jo yhteiskunnalliseen tilanteeseen. Kyttyrä osoittaa 1990-luvun laman vaikutuksen. Huomionarvoista on, että korkein toimeentulotuen saajien osuus väestöstä on jatkuvasti Pohjois-Karjala. Muutokset maakuntien välillä ovat vähäisiä. Alimpana ovat Ahvenanmaa, Pohjanmaa, Varsinais-Suomi ja Uusimaa. https://www.sotkanet.fi/sotkanet/fi/kaavio?indicator=szbLAQA=&region=szZ3tc7UMwQA&year=sy4rtc7X0zUEAA==&gender=t&t=line

Päivitys 4.12.2015: Anonyymi kommentoijani viittaa siihen, että kaikilta osin tuo Länsi-Suomi ei pidä paikkaansa. Kommentti on tavallaan relevantti. Tällaiset tilastolliset "totuudet" ovat todennäköisyyksiä. Länsi-Suomalaisten todennäköisyys pärjätä elämässä pidempään. Toisaalta sattumallakin on merkitystä, miten todellisuudessa sitten käy. Tein pitkäikäisyydestä jutun elokuussa 2012. Ei tuon jutun relevanssi ole mihinkään kadonnut. http://ollintuumailut.blogspot.fi/2012/08/pitkaikaisyys-vanhustenhuollon.html


Viitteet

(1) THL:n sairastavuusindeksin uusimmat tulokset:

https://www.thl.fi/fi/-/suomalaiset-terveempia-lannessa-kuin-idassa?redirect=https%3A%2F%2Fwww.thl.fi%2Ffi%2Fetusivu%3Fp_p_id%3D101_INSTANCE_tcsSJTqcGl0N%26p_p_lifecycle%3D0%26p_p_state%3Dnormal%26p_p_mode%3Dview%26p_p_col_id%3Dcolumn-2-1-3%26p_p_col_pos%3D1%26p_p_col_count%3D2

(2) Perimällä ja elintavoilla syvät itä - länsí - juuret:
http://ollintuumailut.blogspot.fi/2015/04/perimalla-ja-elintavoilla-syvat-ita.html

Kuoppa ja sen poistaminen digillä?, päivitys 1.12.2015

Kuoppa löytyi kotikadun päästä jälleen. Vuosi sitten kaivettiin tuore katuosuus auki. Ja tätä ennen rakennettiin uusiksi koko katuosuus asvaltteineen ja istutuksineen. Ikuisuuskysymys on, miksi hommaa ei voida hoitaa kerralla. Tutkailin Espoon kaupungin sivuja ja yritin löytää vastauksen tähän asiaan - ei löytynyt. Hyviä ohjeita löytyi kuopan kaivamiselle. Näinä digitalisaation aikoina luulisi, että kaupunki ja sen yhteistyökumppanit voisivat sovittaa yhteen tekemiset ja selvitä asiassa yhdellä kertaa, mutta ei.

Naapurissa toisin. Olin taannoin Espoon Otaniemessä kuuntelemassa naapurikunnan digitalisaatioesitystä. (Viite: Digisalonki) Paikallinen tietohallintojohtaja oli lennokas esityksissään. En mene yksityiskohtiin. Kysyin alustajalta, mitä konkreettisia esimerkkejä hänellä oli esittää digitalisaatiomuutoksesta kaupungissa. Yleisöstä eräs henkilö kertoi, että kaupungissa on selätetty moninkertainen kuopan kaivuu. Eri hallintokuntien ja yhteistyökumppanien suunnitelmat on saatettu samalle viivalle ja ajoitettu toimet siten, että kertarysäyksellä johdot, putket ja kaapelit saadaan kaivettua maahan. Ei tarvitse avata teitä alvariinsa. Jos tämä on totta, on digitalisaatio tuottanut ihmeen. Kannattaa Espoon virkamiesten ja päättäjien käydä kylässä ja selvittää, miten tämä ihme on tehty.

Espoo digitalisoi. Tällaisen infopaketin löysin Espoon sivuilta.
"Espoon kaupunki ottaa merkittävän askeleen palvelujensa kehittämisessä innovatiivisella tavalla. Espoo selvittää, millaisia mahdollisuuksia digitalisaatio tarjoaa kaupungin palvelutuotantoon. Tavoitteena on lisätä palvelujen tuottavuutta ja tehokkuutta ja sujuvoittaa asiakkaiden arkea. Työ aloitetaan yhdessä palvelujen käyttäjien kanssa. Heiltä kootaan ideoita digitalisointiin joukkoistamisen avulla. Joukkoistamista kokeillaan ensin ennalta valitun, kaupungin sidosryhmistä kootun ryhmän kanssa. Ryhmään kuuluu kaupungin omien asiantuntijoiden lisäksi noin 120 kuntapalvelujen asiakasta, mukana merkittäviä yhteiskunnallisia vaikuttajia. He ideoivat, miten digitalisaation avulla olisi mahdollista luoda kuntapalveluihin täysin uudenlaisia palvelumalleja ja lisätä nykyisten kuntapalvelujen tuottavuutta. Ideoinnissa mukana olevat palvelualueet ovat opetus, vanhustenpalvelut, varhaiskasvatus sekä infrastruktuuri ja elinympäristö."
http://www.espoo.fi/fi-FI/Espoo_digitalisoi_palvelujaan_yhdessa_as%2864377%29

Joukkoistamisen saavutuksia olisi kiva saada esille. Tuo kuoppa voidaan ymmärtää myös hiukan symbolisemminkin. Kuoppa katkaisee yhteydet. Digitalisoinnin avulla voidaan luoda yhteyksiä, helpottaa kansalaisten palvelujen saantia. Helposti esteenä ovat kuitenkin vanhat siilot eli kuopat eri toimijoiden välillä. Mieliaiheeni sotemaailma sisältää paljon kuoppia vaikkapa eri palvelujen tuottajien kesken. Tietoa ei ole riittävästi standardoitu, että kerran tehtyä työtä voitaisiin hyödyntää jatkossa. Tietojärjestelmät ovat avainasemassa. Nyt yhteentoimivuus on haaste. Tieto ei kulje helposti edes perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon kesken puhumattakaan yksityisestä ja julkisesta terveydenhuollosta.

Päivitys 23.11.2015: Tuli konkreettinen osoite. Tänne kannattaa olla yhteydessä. https://www.facebook.com/tekninenkeskusespoo/?fref=ts

Päivitys 26.11.2015: Linkitin juttuni tuohon osoitteeseen ja sain ystävällisen vastauksen Espoon tekniseltä keskukselta:
Tekninen keskus Hei Olli! On kieltämättä ongelma, että samalla alueella voi puuhata tihein aikavälein monia rakentamisen toimijoita - ja tuolloin kuntalaiselle asia näyttäytyy niin, että samaa katua kaivetaan jatkuvasti auki. Sidosryhmien kanssa käydään jatkuvaa vuoropuhelua, ja asioita pyritään edistämään siihen suuntaan, että kaikki tehtäisiin kerralla. Tietoa sinänsä on tarjolla. Epäonneksemme sidosryhmät eivät kuitenkaan ole yhden ja saman määräysvallan alla, vaan kaikki ovat itsenäisiä toimijoita, jotka katsovat asioita omista intresseistään. Taloudellisuuslaskelmat tai esimerkiksi nopeasti esiin tuleviin asiakastarpeisiin reagoiminen voivat aiheuttaa sen, että kaivuutöiden ajankohdat eivät kohtaa.

Päivitys 1.12.2015/ kaksi kommenttia blogin kommenttiosiossa: Jounin kommentista: Paljastin myöhemmin, että naapurikaupunki oli Vantaa - eikä Helsinki. Timon komentista: Timo kehittää kommentissaan analogisen ratkaisun ongelmaan. Jospa Vantaan ratkaisu on tämän analogisen ratkaisun digitalisoitu variantti.
 

Jälkikirjoitus 1.12.2015: Kuoppa on täytetty ja tie on asvaltoitu. Kaikki hyvin. Sen sijaan Espoon tekninen keskus ei ensin vastannut peruskysymykseeni eli onko digiloikkaa yritetty tässä asiassa Vantaan kaupungin tapaan. Yleisemmällä tasolla olen ymmärtänyt, että Helsinki, Espoo ja Vantaa tekevät yhteistyötä tässä digiaiheessa. Olin 24.11.2015 tilaisuudessa, jossa kaupunkien edustajat hehkuttivat yhteistyötä. Eivät puhuneet mitään kuopasta!
Teknisen keskuksen vastaus: 
Hyvä vinkki, Olli. Otetaanpa selvää!

Viitteet

Digisalonki: https://www.linkedin.com/groups/8334815/8334815-6072655625362423812

Digitalisaatiosta kirjoitin edellisessä blogissani hyvän kirjan pohjalta: "Uuskasvun polut". http://ollintuumailut.blogspot.fi/2015/11/uuskasvua-digitalisaatiolla-soten.html