Vaikuttavuuden monet kasvot - kirja-arvio

Samuli Pekkolan, Ulriika Leponiemen ja Matias Heikkilän toimittama tietoteos Vaikuttavuuden monet kasvot (Vastapaino, 2025, viite 1). Se on monitieteinen läpileikkaus ennen muuta vaikuttavuustutkimukseen. Luin kirjan pätkittäin ja sen jälkeen selasin sen vielä läpi ennen arviointiani. Kirjasta jäi mieleeni monitieteisyys, tutkimusnäkökulman korostuminen, vaikuttavuuden käsitteen sitominen parivaljakkoon vaikuttavuus- vaikutus. Vaikuttavuustutkimusten soveltaminen käytäntöön perustui ennen muuta tutkimuskriittisiin kysymyksiin ja monin tavoin kerrottuna vaikuttavuuden ongelmiin käytännön sovelluksissa. Ns. ylätason tarkastelu eri artikkeleissa oli keskeistä paitsi jotkin yksityiskohtaiset kuvaukset. Yhteydet päätöksentekoon jäivät vähäisiksi. Itse asiassa jäin kaipaamaan tarkemmin  vaikuttavuuden toteuttamisen analyysiä. Huomioni olivat kirjan kokonaisuudesta esiin nousseita tunnetason nostoja. Siksi pääti ottaa avuksi tekoälyn, joka ei ole tunteisiin perustuva välie. Se kauhoo läpi tekstin antamieni kysymysten 

Kysymys 1: Löydätkö vaikuttavuuden käsitteelle kirjasta rinnakkaiskäsitteitä? Tekoäly löysi. Tiivistän vastauksen listaksi rinnakkaiskäsitteitä: vaikutus, onnistunut hoito, resurssivaikuttavuus, oikeiden asioiden tekeminen, palvelun laatu ja asiakastyytyväisyys, prosessien ulkoinen suorituskyky ja asetettujen tavoitteiden saavuttamisen kyky, kestävyys. Tutkin ilmiötä 2021 kirjassani "hyvinvointi- ja terveyshyöty". (2) Se oli yläkäsitetteeni, jonka rinnakkaiskäsitteisiin kuuluivat vaikutus ja vaikuttavuus.Mielestäni hyödyn käsitettä voidaan pitää vaikuttavuuden avainkäsitteenä. Sitä voidaan avata filosofisin pohdinnoin (kuten utilitarismi tai rationalismi). Sitä voidaan avata taloustieteen käsitteistöön (kuten rajahyöty, Pareto-optimi, kysynnän ja tarjonnan tasapaino, hoito- ja palveluvelka). Hyödyn käsitteen avulla voidaan edetä vielä kustannus-hyödyn ja kustannus-vaikuttavuuden käsitteisiin. Rationaalisen hyödyn vastakohta on irrationalismi (kuten häiriötila eli epäjärjestys). Hyödylle rinnakkainen käsite on arvo, joka avautuu arvon tuottamisena asiakkaalle. Sieltä se etenee arvolupaukseen (palvelulupaukseen) ja asiakkaan kokemaan arvoon. (ks. tarkemmin kirjassani sivut 24-44). Käsittelin myös kirjassani vaikuttavuutta hyödyn kautta. Oleellista siinä on niinkuin Pekkolan jne. kirjassa kausaliteetti, mutta myös vaikutus-vaikuttavuusketju. (sivut 45-58). Kirjoittaessamme 10-osaista blogisarjaa pärjäämisestä, määrittelimme silloin vaikutuksen ja vaikuttavuuden seuraavasti: "vaikutus on jälki (impakti) jonka tarkasteltava toiminta aiheuttaa joko yksi tai yhdessä muiden tekijöiden kanssa; vaikuttavuus = toiminnan ominaisuus, josta saadaan kiinni vasta vertaillessa eli suhteutettaessa se johonkin toiseen (samansukuiseen tmv) ilmiöön." (3)
Kirjoittamani kirjan (2021) jälkeen ilmestyi VM:n sanaston toinen laitos 2023, jossa on hyvin kattavasti käyty läpi vaikuttavuuteen ja sen seurantaan sekä arviointiin liittyvä sanasto. Kirjassa käytetään Tekniikan sanastokeskuksen käsitteenmäärittelyn metodia. Sellainen menetelmä ei ole tunnettu kirjan kirjoituksissa. (4). 

Kysymys 2: Löydätkö tekstistä erityisesti sosiaalihuoltoon liittyviä vaikuttavuuden menetelmiä ja oppeja? Tekoäly löysi. Mutta menetelmät ja opit ovat hajallaan kirjan eri luvuissa. Yhtenäinen kokonaisuus jää vaillinaiseksi. Esimerkiksi erot lääketieteelliseen vaikuttavuuteen jäävät vaikeasti löydettäviksi. Tekoäly tiivistää seuraavasti: Sosiaalihuollon ja perusterveydenhuollon vaikuttavuuden arviointi eroaa perinteisestä lääketieteellisestä arvioinnista, sillä asiakkaiden ongelmat ja palvelupolut ovat usein monimutkaisia, pitkäkestoisia ja kytkeytyvät tiiviisti arjen kokonaisuuteen. Sosiaalityössä palvelutapahtumat ovat usein ainutkertaisia, minkä vuoksi perinteiset kvantitatiiviset eli määrälliset mittausmenetelmät soveltuvat huonosti sen laadullisiin asiakasprosesseihin. Tekoäly löysi seuraavia vaikuttavuuden menetelmiä, jotka soveltuvat sosiaalihuoltoon: arkiarviointi, minäkertomus, kriittisten tapahtumien menetelmä, yhteiskunnallinen hyöty arjen tasolla, standardoidut asiakasmuutoksen mittarit, Ja mitä oppeja tekoäly löysi: ihmisen kokonaisvaltainen kohtaaminen osana ympäristöään, läheiset ovat vaikuttavuutta lisäävä voimavara, aito vuorovaikutus, arkitieto täydentää rekisteritietoa, kokonaisasiantuntijuuden hyödyntäminen. Mielestäni kirjasta jää sosiaalihuollon osalta lähes kokonaan puuttumaan interventiot (puuttumisen haasteet). Terveydenhuollossa yleensä hakeudutaan omaehtoisesti palveluihin. (poikkeuksena psykiatrinen pakkohoito). Sosiaalihuollossa osittain vanhusten palveluita lukuunottamatta on kyse ulkoisesta interventiosta. Interventio on kyllä oleellinen osa muistisairaiden palveluiden hakuprosessia. Sosiaalihuollon vaikuttavuusketjussa on erityisen tärkeä vaikuttavuuden oikea-aikaisuus. Toki se on tärkeä myös muussa sotessa. Tein yhdessä ystäväni Kauko Koivuniemen kanssa täydennetyn kuvan interventiosta. (ks. edellinen blogikirjoitus, viite 5).  Sitä voisi hyödyntää vaikutuksen monissa kasvoissa. Vaikutus on pärjäämislisän tuottamista ihmiselle. Vaikuttavuus sen mahdollistamista. Viisasti toteutettuna päätösten ja toimeenpanojen vaikuttavuutta koetellaan jatkuvan oppimisen näkökulmasta. Parhaiten se onnistuu ns. suljetun silmukan menetelmällä. Kirja tosin viittaa vaikutusten sekoittamiseen puhumalla "paksukorvaisista" interventioista, jolla tarkoitetaan samanaikaista tavoitetta vaikuttaa moneen asiaan yhtäaikaa. Tällöin eri vaikutukset sekoittuvat keskenään ja on erittäin vaikeata osoittaa, mikä yksittäinen tekijä tai mekanismi sai muutoksen aikaan. Mutta kirjassa käsitellään tätä ilmiötä vain ongelmana. Ei haeta siihen ratkaisua. Kyse on vaikuttavuusketjusta, joka pitää avata. Alla olevassa kuvassa on tällainen avaus tehty. 

Kysymys 3: Etsitkö keskeiset haasteet vertailevissa tutkimusmenetelmissä? Tekoäly vastaa: Vertailevat tutkimusmenetelmät ovat erityisesti kvasikokeellisia, kokeellisia tai katsauspohjaisia mentelmiä. Ja sen jälkeen tekoäly listaa keskeiset haasteet: tutkimusten ja tietojen vertailukelvottomuus, ryhmien vertailukelpoisuus ja valikoitumisharha, kausaalisuuden ja syy-seuraussuhteiden epävarmuus, kvasikokeellisten asetelmien tiukat taustaoletukset, paksukorvaiset interventiot ja vaikutusten sekoittaminen, mittaamisen ja mallintamisen rajoitteet (kaikkea ei voida määrällistää, kriteerien valintaongelmana subjektiivisuus). Haasteet ilmenevät useissa kirjan artikkeleissa osin päällekkäisyyksinä, osin uusina havaintoina. Yhtenäiset johtopäätökset puuttuvat paitsi, että haasteiden "hanskaamisen" ongelmat näkyvät vaikuttavuustutkimusten tulosten hyödymiseen kentällä ja arjessa. 

Kysymys 4: Minua jäi edelleen vaivaamaan sosiaalihuollon tieteellinen näkökulma kirjassa. Kysyin tekoälyltä: Monitieteisyys, mitkä tieteenalat on kirjassa mainittu? Tekoäly löytää kirjasta seuraavat tieteenalat: lääketiede, sosiaalitiede ja sosiaalityö, taloustiede (ml. terveystalous), hallintotiede ja julkinen johtaminen (ml. yhteiskuntapolitiikka), teknologia ja tietojärjestelmien tutkimus (tietojohtaminen), psykologia ja historiakatsauksessa epidemiologia ja organisaatiotutkimus.No kyllä se sosiaalihuolto näkyy, kun oikein etsii. Ja erot lääketieteen ja sosiaalitieteen sekä taloustieteen  näkökulmissakin on mainittu. Lääketieteessä potilas on kohde, sosiaalityössä asiakas on aktiivinen toimija ja kumppani, taloustieteessä kansalainen on hyödyn saaja ja resurssien kuluttaja. Tämä erottelu lienee kärjistys. 

Kysymys 5: Miksi organisaatiotutkimus ja epidemiologia jäävät historiaan?  Tämä näkemys on mitä ilmeisimmin minulta virheellinen tulkinta. Tekoäly löytää perusteet kirjan tekstistä toisenlaiseen päätelmään. 

• Epidemiologia kytkeytyy määrällistämisen ja mittaamisen historiaan. Epidemiologia on keskeisessä asemassa lääketieteellisen vaikuttavuustiedon tuottamisessa ja arvioinnissa. 
• Organisaatiotutkimuksen muutosnäkökulmaa tarvitaan selittämään se, miten, milloin ja millä ehdoilla muutos kohti vaikuttavimpia käytäntöjä todellisuudessa tapahtuu palveluorganisaation arjessa ja työntekijöiden käyttäytymisessä. Organisaatiotutkimus yhdistyy hallintotieteeseen, julkisen toiminnan tuloksellisuuteen  ja tietojohtamiseen. Kaivoin kirjasta vielä esille seuraavan nelijaon: 1. valtakunnan taso (makrotaso, hyvinvointipolitiikka), 2. hyvinvointialueet (mesotaso, alueellinen hallinto), 3. palveluntuottajat (mikrotaso, palveluorganisaatiot), 4. asiakastyö (yksilötaso, mikrotaso, asiakasrajapinta). 

Kysymys 6: Voitko vielä tarkentaa erot lääketieteellisen mallin ja muiden yhteiskuntatieteellisten mallien välillä? Tiivistän tekoälyn vastauksen kahteen pointtiin.

• Lääketieteellisessä mallissa vaikuttavuus määritellään tiukasti potilaalle tuotetuksi terveyshyödyksi. Hyvinvointi- ja terveyshyötykirjassani laajensin teerveysnäkökulmaa hyvinvointiin, jolloin tällainen hyötyajattelu sopii myös yhteiskuntatieteelliseen malliin.Kirjan mukaan lääketieteessä pyritään rajaamaan tutkimusasetelma yhteen suppeaan kysymykseen.
• Yhteiskuntatieteellisissä malleissa vaikuttavuus nähdään kokonaisvaltaisena elämäntilanteen ja arjen muutoksena, oppimisprosessina. Alkaessani 2020-luvulla pohtimaan yhdessä Kauko Koivuniemen kanssa pärjäämisen näkökulmaa, havaitsimme, että pärjäämisen käsite sopii hyvin lähtökohdaksi niin lääketieteelliseen kuin yhteiskuntatieteelliseen malliin. Yhteiskuntatieteellisissä malleissa keskitytään interventioihin ja niihin liittyviin monen muuttujan ongelmiin sekä ns. ilkeisiin ongelmiin ("pirullisiin ongelmiin"). 
• Oma käsitykseni on, että kirjassa hahmotellaan vaikuttavuuden tutkimusasetelmia suppeasti lääketieteen ja yhteiskuntatieteiden välillä. On paljon ilmiöitä ja ongelmia, joihin pätee rinnan useita tutkimussuuntia. Tästä esimerkkinä voidaan pitää ns. moniongelmaisia asiakkaita (ja potilaita). Sote-integraatio on tässä tärkeä lisäkäsite.

Kysymys 7: Käsitelläänkö kirjassa sosiaali- ja terveydenhuollon integraatiota? Tekoäly löytää tähän myönteisen vastauksen, joka sisältää useita eri näkökulmia: alueellinen palveluintegraatio ja tietojohtaminen, soteuudistuksen tavoitteet ja toiminnallinen integraatio, palvelujen integraatio asiakkaan arjessa, työterveydenhuollon integraatio hyvinvointialueiden toimintojen kanssa. Mielestäni kirjan näkökulma integraatiosta on osittainen. Olen itse tiiviisti määritellyt integraation nelikenttänä: toimínnat asiakas keskiössä, tiedot (semanttinen yhteentoimivuus), tietojärjestelmät (yhteiskäyttöisyys) ja teknologia (yhtenäiset teknologiaratkaisut), tietoturva ja tietosuoja kaikkia yhdistävänä tekijänä. (ks. kuva nelikentästä alla ja viite 6). Periaatteessa kaikki käytäntöön vietävät vaikuttavuustutkimusten tulokset sekä mittarit tulisi mallintaa hyödyntämällä tällaista integraation nelikenttää. Kaikki käytäntöön vietävä toiminta tulee olla mahdollisimman vertailukelpoista ja täyttää myös tietoturva- ja tietosuojavaatimukset.  Ja kaikessa käyttöönotossa on noudatettava oppivan organisaation periaatteita (mielellään suljettua silmukkaa, kuten yllä olevassa kuvassa pärjämislisä oppimisen näkökannalta).

Yhteenvetona yli 300 sivua kattava kirja on rakennettu kirjan toimittajien lähtöhypoteesien avulla siten, että on voitu järjestää avoin kirjoittajakutsu. Tätä on täydennetty erikseen pyydettyinä täydentävinä kirjoituksina. Muodollisesti kirjoittajilta on kirjoituksen alkuun kaksi vastausta: 1. mikä on kirjoituksen keskeisin oivallus ja 2. mikä on sen seuraus. Toimittajat vetävät yhteen kirjan sisällön lopussa otsikolla: "mitä opimme: hajanaisista vaikuttavuustutkimuksista kokonaisvaltaisesti vaikuttaviin hyvinvointipalveluihin". Ehkä ei kirjassa vielä esitetty kaikkea tarpeellista tietoa ja oppia vaikuttavuudesta, koska yhteenvedossakin jäi vielä kirimistä. Tällä kokonaisuudella ei vielä avata tietä vaikuttavuuden ytimeen makro-meso-mikrotasoilla. Analyysistä puuttuu ydin eli mikä on se tarkoitus ja siihen liittyvä kokonaisvaikuttavuus, mihin tähdätään eri tasoilla yhteennivoten. Tätä pohdin kollegani kanssa edellisessä blogikirjoituksessani (3) sekä tätä ennen julkaisemassani kirjassa "Kohti ihmislähtöistä sotea - ihminen pärjäämisen keskiössä". (7) Sitähän se vaikuttavuus pitäisi olla. Kovan yrittämiseni jälkeen en saanut kirjasta riittävän johdonmukaista kuvaa eikä vaikuttavuuden toteuttamiseen tullut riittävää apua. Ehkä kirjan merkittävä ongelma on, että siinä nostetaan esille vaikuttavuuden tutkimisen ongelmat, mutta jätetään vähemmällä ongelmien ratkaisujen esittäminen. 

Viitteet 

(1) Samuli Pekkola, Ulriikka Leponiemi, Matias Heikkilä (toim.): Vaikuttavuuden monet kasvot, Vastapaino 2025; sähköinen versio: 9356(2).pdf

(2) Olli Nylander: Hyvinvointi- ja terveyshyöty - ajopuusta aktiiviksi, BOD 2021; kirjan esittely blogissani 5.2021;  https://ollintuumailut.blogspot.com/2021/05/hyvinvointi-ja-terveyshyoty-ajopuusta.html 

(3) Kauko Koivuniemi, Olli Nylander: Me pärjäämme- blogikirjoitussarja; https://ollintuumailut.blogspot.com/2023/08/ 

(4)   Valtionavustustoiminnan sanasto 2. laajennettu laitos, hallintopolitiikka; Valtiovarainministeriön julkaisuja 2023:33; https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/server/api/core/bitstreams/748041f4-5c32-4d07-993a-48f08429190a/content; vaikuttavuuteen liittyvä sanasto-osio sivuilla 125-219; ks. myös Sanastokeskus; https://sanastokeskus.fi/tsk/fi

(5) Olli Nylander: SOTEn päätöksentekoon ja toimeenpanoon ryhtiä suljetun silmukan menetelmällä - osa 2; 24.8.2026; https://ollintuumailut.blogspot.com/2026/08/soten-paatoksentekoon-ja-toimeenpanoon.html

(6) Sotetietojen yhteentoimivuus:  https://ollintuumailut.blogspot.com/2020/02/sote-tietojen-yhteentoimivuus.html. 

(7) Olli Nylander: Kohti ihmislähtöistä Sotea -ihminen pärjäämisen keskiössä, BOD 2026; kirjan esittely blogissani 1.2026; https://ollintuumailut.blogspot.com/2026/01/kohti-ihmislahtoista-sotea-blogistin.html

SOTEn päätöksentekoon ja toimeenpanoon ryhtiä suljetun silmukan menetelmällä - osa 2

Tekoäly: kuva 1 suljetusta silmukasta

Kävin läpi edellisessä blogikirjoituksessani Elias Kunnaksen Mekanismirealismi-kirjan keskeiset käsitteet. (1).Esille nousi esille mekanismirealismin systeeminen perusajatus suljetusta silmukasta. Se mahdollistaa koko koneiston käynnin ja kokonaisuuden arvioinnin niiden optimointiin. ks. https://ollintuumailut.blogspot.com/2026/08/mekanismi-realismi-miten-toimii.html

Vertasin omia sotepohdintoja Kunnaksen systeemilähtöiseen malliin. Löysin yhtäläisyyksiä, mutta myös erilaisia lähestymisiä. Suljettu silmukka on Kunnaksen ajattelussa ehdoton edellytys päätöksenteolle ja onnistuneelle toimeenpanolle. Systeemissä on aina hommat vietävä loppuun. Avoimeen silmukkaan ja näennäisperusteluihin nojaava kokonaisuus ontuu.Ei synny ryhdikästä aikaansaannosta eli pärjäämislisää arkeen. Päätös voi olla laiha kompromissi. Toisaalta moni sanoo, että parempi laiha kompromissi kuin lihava riita. Tuotin mekanismi realismin suljetusta silmukasta tekoälyllä kuvan 1 ohessa koko kirjan sisällön pohjalta.  

Mieleeni tulee neljä keskeistä ilmiötä sotemaailmassa, jossa päätöksenteko ei ole aina täysin kulkenut Kunnaksen suljetun silmukan mallilla, pikemminkin avosilmukalla. Olen itsekin omissa ehdotuksissani tyytynyt avoimen silmukan malliin monelta osin. Nyt yritän ryhdistäytyä.

1. Valtion ohjaus. Valtion rahanjako hyvinvointialueille on perustunut VM:n valtaan, koska siellä se tarjolla oleva raha makaa. Sivuun on jäänyt talouden ja toiminnan yhteensovittaminen. Se on ollut minun ehdotusteni ydintä. Miten käännetään yksisuuntainen päätöksenteko VM:stä kohden alueiden kanssa tapahtuvaa tavoitteista ja vuorovaikutteista sopimista, sopimusohjausta?  Sopimuksiakin voidaan tarkastella suljettuina silmukoina. Monien laskennallisten rahanjakoperusteiden pohjalta kyse on yksipuolisesta sopimuksesta. Käskyksikin tällaista voidaan kutsua. Olen aiheesta kirjoittanut blogissani keväällä 2026. (2).Ja kentältä on tullut kritiikkiä kohteista sekä rahanjaon oikeudenmukaisuudesta. Niitä on sitten ratkottu VM:n johdolla. Toimiviin ratkaisuihin voitaisiin hyödyntää Kunnaksen "mekanismivirasto (MeV)"eli viankorjausosasto-mallia: 

• MeV on riippumaton virasto, joka auditoi valtion päätöksiä mekanismitasolla: toimivatko kannustimet, palautesilmukat ja kausaaliketjut kuten väitetään? Täyslaskentamallin avulla avataan päätöksenteon perusteet. Virasto olisi riippumaton elin eikä siis VM:n yksikkö tai hyvinvointialueiden yksikkö. Tällä hetkellä riippumattomia elimiä ovat oikeuskanslerin ja oikeusasiamiehen virastot, Kuluttajavirasto, lupa- ja valvontavirasto, talousneuvosto ja ehkä muitakin. Kun näitä organisaatioita on runsaasti, ei voida olettaa syntyvän yhtä riippumatonta virastoa. Periaatteessa virastohan voisi olla pieni yksikkö, joka hakee osaamisen ja perustiedot olemassa olevilta toimijoilta ( tiedot ja osaaminen Tilastokeskukselta, THL:ltä, yliopistoilta, korkeakouluilta jne).  

2.  Pärjäämisen hallinta. Suljetulla silmukalla pitää olla yhteinen tavoite, TELOS. Perustuslaki ja alueita koskeva muu lainsäädäntö antavat niiden pohdinnoille lähtökohdan. Kunnas nostaa esille kukoistuksen, elinvoimaisuuden, kyvykkyyden. Näiden hyvien periaatteiden rinnalle olen nostanut ihmisten (kansalaisten) ja organisaatioiden pärjäämisen. Niistä voidaan rakentaa iso pärjäämisen koneisto/systeemi, joka toimisi yhtäläisin perustein kaikilla hyvinvointialueilla suljetun silmukan avulla. Oheinen kuva 2 on kehitytty edelleen Kunnaksen kirjan lukemisen jälkeen. Edellisen version julkaisin, kun arvioin Duodecimin perusterveydenhuollon kehitysajatuksia kapeiksi.(3). Ystäväni Kauko Koivuniemi oli lukenut myös Kunnaksen teoksen ja nähnyt tuon interventiokuvani. Kuvan ongelmana oli systeemin suljetun silmukan puute. Kehitimmekin alla olevan kuvan 2 vuoropuhelulla. Kuvassa on onnistuneita silmukoita, jotka tuottavat arkeen pärjäämislisän. Mutta kuvassa on myös epäonistuneitä yrityksiä. Niihin tarvitaan korjaamiskierros (ehkä useampiakin). Oleellista mallissa ovat myös kaksi palautetta. 1-palaute lähettää viestin tai viestit eteenpäin korjaamistarpeista. 2-palaute lähettää viestin eteenpäin kaikille kasvattamalla virheistä oppimista. 

                                   Kuva 2: Pärjäämisen tarkastelu suljettujen silmukoiden avulla

Suljetut silmukat ovat tiukasti yhteydessä VM:n rahoitusmalliin. Rahoituksen ja toiminnan on kohdattava ainakin kohtuullisesti. Muuten tarjonta ei riitä vastaamaan kysyntään. Oppivaksi ajateltu järjestelmä vuotaa tunnistamisvaiheessa ja interventiovaiheessa. Koneistoksi hahmotetun sotejärjestelmän tarkoituksena (telos) on tuottaa ihmisten/kansalaisten arkeen pärjäämislisää. Sen avulla elämä haasteineen otetaan haltuun (coping), tullaan toimeen sen erilaisten ja vaihtuvien piirteiden kanssa ja mennään eteenpäin joko yksin, yhdessä asiantuntijoiden tai lähipiirin ihmisten kanssa. Soten teloksen pitää ilmetä palvelulupauksena, jonka pohjana on valtakunnallisesti sovittu palveluvalikoima. Siihen ei riitä pelkästään terveydenhuollon valikoima, vaan mukaan on mahduttava myös sosiaalihuollon ja pelastustoimen valikoima. Nyt koko valikoima on vasta kehittämisvaiheessa. Sosiaalihuollon lakien tehtävät olisivat hyvä pohja palvelulupaukselle: sosiaalihuoltolaki (sosiaalityö), vammaislaki (eri vammaisryhmien palvelut), lastensuojelulaki, "ikälaki eli vanhuspalvelulaki" sekä terveydenhuollon puolelta mielenterveyslaki.  Valtion ohjauksen toteuttamista varten MeV-viraston sisällä olisi ihmisten pärjäämisen asiantuntijaryhmä, joka hyödyntäisi tietovarantoja ja tarjolla olevaa osaamista. (kuvassa 2 pallukkana vasemmassa ylänurkassa otsikolla "asiantuntija-arviointi"). 

3. Moniongelmaiset palveluiden suurkäyttäjät. Kaikki palvelutarpeet eivät ratkea pelkästään hyvinvointialueiden lakisääteisten palveluiden avulla. Merkittävä joukko palvelujen tarvitsijoita on moniongelmaisia ihmisiä. Palveluita heille tarjoavat neljä itsenäistä organisaatiokokonaisuutta: Kela - etuuspalvelut, kunnat- työllisyyspalvelut, hyvinvointialueet sotepe-palvelut ja sotejärjestöt - ennaltaehkäisyn palveluita. Nyt tieto ja osaaminen sekä palvelut ovat omissa siiloissaan. Laadukkaasti toteutettu osaoptimointi ei palvele pärjäämisen kokonaisuutta. Kokonaisvaikuttavuus kärsii. Organisaatioiden välille tulee rakentaa keskinäiseen luottamukseen perustuva päätöksenteon rakenne, mekanismi. Tähän soveltuu hyvin edellä kuvattu pärjäämisen intervention suljettu silmukka. Helpoin osa moniongelmaisten pärjäämishaasteista ratkeaa onnistumisen silmukoilla. Sotkuiset tai jopa pirulliset ongelmat vaativat ratketakseen korjaamiskierroksen tai useita sellaisia.(4). Tämä vaatii myös niihin sopivaa tiedonhallintaa ja sitä tukevaa lainsäädäntöuudistusta tiedon kulun varmistamiseksi. Olen ehdottanut, että rakennetaan maahan yhteinen tietovarasto (tietoallas), joka mahdollistaisi teknisesti eri organisaatioiden tietojen rinnakkaiskäytön. Yksi vaihtoehto tämän toteuttamiseen olisi keskittää ennakoivan  (proaktiivisen) palvelun ja tiedon hallinta Kelalle, joka runsas vuosi toteutti asiaan soveltuvan merkittävän investoinnin (n. 600 milj.e) asiakkuuspohjaisiin tietojärjestelmiin (CRM). Erillisen tutkimushankkeen avulla on kyetty löytämään ns. suurkäyttäjät eli liki 20 % asiakkaista käyttää 80 prosenttia palveluista. Tämänkin kokonaisuuden hallintaa ja ohjausta edesauttaisi valtion MeV-virasto tai osasto. Parhaimmillaan se edistäisi kaikkien osapuolten oppimista. 

4. Tietojärjestelmät. Myös suljetun silmukan periaatteella voitaisiin ottaa hallintaan alueiden ja valtion sotepea koskevat tietojärjestelmät. Niiden kirjo on edelleen suuri ja kukin alue rationalisoi omalta osaltaan tätä. Toisaalta on paljon tarpeita toimintojen ja niitä tukevien järjestelmien integroimiseen yli toimialojen ja alueiden. Tämä suljettu silmukka pitää ehdottomasti ulottua koskemaan myös Kelan palveluita (vrt kohta 3 moniongelmaiset....). Kyse on alustaratkaisujen integraatiosta, tietovarantojen integraatiosta ja yhteisistä pelisäännöistä tietojen hyödyntämisessä henkilötasolla ja organisaatiotasolla. Sitran tuoreessa tutkimuksessa löydettiin myös tältä kokonaisuudelta säästöpotentiaalia miljardin verran. Tähänkin haasteeseen voisi tarttua MeV-viraston alainen tietojärjestelmien arviointiryhmä. Niiden integraatiossa on ollut avoimia silmukoita jo ennen sote-uudistusta ja sen jälkeen. Jonkinlaista ryhtiä valtionhallintoon toi Valtorin perustaminen. Osapuolten oppimisen näkökulmasta voi kysyä, riittääkö se?

Joku tietysti heittää minulle kritiikkiä, että Olli se vain perustaa uusia virastoja ja lisää byrokratiaa. Vastaan tähän toteamalla nykyisissä valtion virastoissa olevan runsaasti tähän toimintaan sopivia kyvykkyyksia ja resursseja. Olisikohan tässä niiden osalta mahdollista tehdä "kimppa" Sitran kanssa.  Sitran sivuilta on luettavissa: ”Näin on aina tehty”- Mutta miten teemme huomenna? Sitra on suuntaamassa 50 miljoonan euron erityispanostuksen valtionhallinnon, kuntien ja hyvinvointialueiden tuottavuusmurroksen vauhdittamiseen. Haluaako se tukea nyt vaadittavaa järjestelmäoppimista?

Esitän haasteen millaisin keinoin vuonna 2023 alulle pantu sotepe-järjestelmä ja siihen kytkeytyvät muut organisaatiot oppivat parhaiten.  Tässä olen rakentanut oppivan organisaation jatkuvan mallin, joka korvaa yksisuuntaisen ohjausmenetelmän hyvinvointialueiden suuntaan. Malli korvaa myös VM:n lakisääteisen arviointimenettelyn.(5) Suljetun silmukan menetelmä koskee kaikkia hyvinvointialueita ja myös osittain niihin liittyviä muita toimijoita (Kela, kunnat, Sotejärjestöt). Arviointi on jatkuvaa yhteisesti sovituin menettelytavoin silmukkamallin perusteella. Nykyinen VM:n arviointimenettely ei edistä jatkuvaa oppimista. 

Viitteet 

 (1) Elias Kunnas: Mekanismirealismi. Sivilisaation käyttöopas, Curiosity oy 2026; ks. myös Kunnaksen nettisivusto https://mekanismirealismi.fi/

 (2) Valtion rahoitus ja sen yhteydet sotepen tomintaan: Olli Nylander:  http://ollintuumailut.blogspot.com/2026/05/sote-rahoitus-puhuttaa-ongelma-ei-ole.html. 

 (3) Olli Nylander: Duodecimin visio perusterveydenhuollolle on kapea; https://ollintuumailut.blogspot.com/2026/07/duodecimin-visio-perusterveydenhuolloll.html

 (4) Määritelmä  kevyestä (helposta), sotkuisesta ja pirullisesta ongelmasta liittyy kehittämääni ongelmanratkaisumalliin. Mallini on esitelty kirjassani Kohti ihmislähtöistä Sotea - ihminen pärjäämisen keskiössä (BOD2026), ss. 127-130; ongelmien luokittelun primaarilähde on: Raisio, H., Puustinen A., Vartiainen P.: The Concept of Wicked Problems: Improving the Understanding of Managing Problem Wickedness in Health and Health Care. teoksessa The Management of Wicked Problems in Health and Socialn Care, toim. Will Thomas, Anneli Hujanen, Sanna Laulainen, Robert MacMurray. Lontoo Rodledge, 2018

(5) VM: Arviointimenettely:   Hyvinvointialueen arviointimenettelystä säädetään hyvinvointialuelain 122–124 §:ssäLinkki toiselle sivustolle. Valtiovarainministeriö voi käynnistää arviointimenettelyn laissa säädettyjen hyvinvointialueen talouteen liittyvien edellytysten täyttyessä. Myös sosiaali- ja terveysministeriö voi tehdä aloitteen arviointimenettelyn käynnistämisestä.;  https://vm.fi/arviointimenettely

Mekanismirealismi - miten toimii systeemin suljettu silmukka? - osa 1

 

Elias Kunnas on tarkka kirjoittaja. (ks. viite 1). Hän määrittelee kirjassaan mekanismi - realismi kaikki käyttämänsä tai osin myös luomansa erityiset käsitteet. Niitä on 150-200 kappaletta. Kopioin Kunnaksen otsikon käsitteen seuraavasti:

 

Mekanismi realismi käsitteenä. "Maailmankatsomus: todellisuus ei neuvottele. Valintapaine on perimmäinen voima, jota voidaan kanavoida mekanismien kautta. Kuvaus, joka ei vastaa mekanismia, murtuu - riippumatta siitä kuinka toivottava se on. Selkeä kieli, selkeä ajattelu, maailma sellaisena kuin se on. Mekanismi: Erottaa Tahdon (mitä) ja toteutuksen (miten). Korvaa hyvät aikomukset protokollalla ja vaatii jokaiselta päätökseltä täyslaskentaa, resurssikytkentää sekä kosketusvastuuta (nahkaa pelissä). Torjuu: Näennäisliikkeen, aikaloisinnan ja sivilisaation itsemurha-algoritmit." (s.227).  

 

Koneen toiminta: suljetut ja avoimet silmukat. Kunnas tarkastelee yhteiskuntaa koneena, jonka toimintaa ohjaavat fysiikan lait (termodynamiikka) ja valintapaine (sen puute johtaa löystymiseen ja kykyyn sopeutua). Koneen voima on ns. suljettu silmukka, joka mahdollistaa päätösten seurannan, arvioinnin ja toiminnan korjaamisen. Sen vastakohta on avoin silmukka, jossa kyllä mitataan päätösten toteutumista, mutta jätetään palautemekamismi pois. Kunnaksen keskeisenä kriitiikkinä nykyajatteluun on ns. näennäisliike. Se tarkoittaa toimintaa ja puhetta, joka perustuu aikomuksiin, epämääräisiin lupauksiin ja oman vastuun välttämiseen. Suljetussa silmukassa noudatetaan täyslaskentaa, jonka määritelmä on seuraava: "Vaatimus kaikkien pääomamuotojen arvioinnista päätöksenteossa. Torjuu vajauslaskennan (arviointi, joka sivuuttaa piilomuuttujat ja ulkoisvaikutukset),  monmutkaisuuspesun ja tasepetoksen (ulkoisvaikutus). Monimutkaisuuspesussa politiikan todelliset kustannukset piilotetaan rakenteellisen sumun taakse."

 

Vuorovaikutus. Mekanismin realismissa vuorovaikutus perustuu systeemin sisäiseen takaisinkytkennän mekanismiin. Inhimillisestä tekijästä ei tässä mallissa juuri kerrota. Jos puhutaan inhimillisestä tekijästä, vedotaan näennäisliikkeeseen. Siihen Kunnaksella on runsas selitysten määrä tarjolla, mihin pitää puuttua. Tällaisia hokemia ovat "tulee varmistaa" (kuka varmistaa?), riittävät resurssit (paljonko on riittävästi?), "kohtuullisessa ajassa" (milloin tarkalleen?), "tarvittaessa" (kuka päättää tarpeen?) ja edelleen tällaisia esimerkkejä kuten "pakko" (pakko kenelle?), "ei ole vaihtoehtoja", "olosuhteet vaativat", "rakenteelliset paineet", "välttämätöntä". Monimuitkaisuuspesu on myös inhimillinen tekijä Kunnaksen mallissa. 

 

Mekanismivirasto (MeV). Mesaoptimointi on myös toimivan koneen vihollinen. Organisaation osat, osa siinä toimivista henkilöistä pyrkivät optimoimaan päätökset omalta kannaltaan. Tästä myös seuraa näennäisvaikutuksia. Ongelmana Kunnaksen mielestä suomalaisessa valtionhallinnossa on juuri osaoptimointi sekä suljetun palautteen systemaattinen puuttuminen. Tähän hän esittää lääkkeeksi mekanismiviraston (MeV)  perustamisen. MeV on riippumaton virasto, joka auditoi valtion päätöksiä mekanismitasolla: toimivatko kannustimet, palautesilmukat,  ja kausaaliketjut kuten väitetään? Ei päätä, mitä tehdään (tahto), vaan tarkistaa, toimiiko toteutus. Mekanismissa (MeV) yhdistää täyslaskennan, totuustaulun (mittaristo nykytilasta), vastaväittäjän toimiston ja projektivakuutuksen (markkinaehtoinen riskin hinnoitttelu). Luo synteettisen valintapaineen, joka korvaa puuttuvan  luonnollisen valinnan. Rakentaa algedonisen (kipusignaalin) kanavan valtioon: kansalainen tuntee päätösten vaikutuksen suoraan, ilman välikerroksia. Torjuu metatason sokeuden, kannustinketjujen virheet ja Zombi-instituutiot (virasto, jolla on budjetti, mutta jolta puuttuu telos eli syy olla olemassa).  

 

Kukoistus. Mekanismi ei ole pelkkä sisään lämpiävä kone. Sen toiminnalla on tarkoitus. Kunnaksen mielestä tarkoitus voidaan ilmaista sanalla "kukoistus" tai "elinvoimaisuus". Näiden käsitteiden yhteinen määritelmä on seuraava:  "Kyky ylläpitää järjestystä (syntropiaa). Kukoistus on maksimaalinen turvamarginaali. Turvamarginaalilla tarkoitetaan etäisyyttä kuolemasta. Ylikapasiteetti mahdollistaa sopeutumisen. Vastavoimana on tehokkuusajattelu, joka karsii kaiken "turhan"." Kukoistus ja elinvoima ovat myös kyvykkyyttä kehittää omaa toimintakykyään. Tässä määritelmässä ollaan lähellä pärjäämisen käsitettä, jonka olemme Koivuniemen, Nenosen ja Nylanderin kirjoituksissa perustelleet vuosina 2023-2026. (2).

 

Arvioitani. Kirjalla on mielenkiintoinen itsekriittinen osio. Juuri kun tulee mieleen kritiikkiä, niin herra pistää lopussa 68 kohdan listan kritiikeistä ja jokaiseen perustellun vastakritiikin. Samoin  mielenkiintoinen kokonaisuus on näennäispuhe, miten perustellaan tai jätetään perustelematta päätöksiä politiikassa. Jokunen yksityiskohta jäi vaivaamaan. 

• Kirjoittajalla on kapea näkökulma soteen.(Näköala laajenee erillisartikkeleissa - ks. viite 3).  Myös Nato on kummallisesti esitetty, että jossain on ollut valmis malli, joka sitten vain tuotiin sopivaan aikaan päätökseen. (Sortuuko kirjoittaja salaliittoteoriaan).  
• Yleensäkin kirjoittaja näkee ongelmat helppoina. Jos joku ajattelee toisin, niin se haluaa piilotella tai viivyttää ratkaisun tekoa. Tähän liittyy myös yksisilmäinen käsitys totuudesta, jossa korostuvat omat ennakkokäsitykset (jopa epäkriittiset sellaiset). 
• Valtionhallinnosta on kirjoittajalla kapea ennakkoluuloinen käsitys, että muutoksia ei ole tehty. Muutoksia on tehty ja VM:n osastopäällikön Tero Meltin johdolla käydään koko hallinnon paletti läpi 2026-2027. (https://vm.fi/-/valtionhallinnon-rakenteita-ja-tehtavia-uudistamalla-kohti-vaikuttavampaa-toimintaa)
• Ja sitten vielä niitä käsitteitä on runsaasti, joiden kanssa lukijalla on tekemistä pysyä perässä. 

Mitä opin kirjasta? Kirja on hämmentävä esitys "koko maailman haltuunotosta" ja sen käsitteellistämisestä. Mutta suljetun silmukan ajatusmaailmaa kannattaa sovittaa päätöksentekoprosessiin niin valtion poliittisella tasolla, kuin virastojen ja laitosten hallinnossa. (Erillisartikkelissa Kyvykkyysloukku kuvataan, miten Suomen sosiaaliturva tuhoaa sen, mitä se väittää rakentavansa. https://mekanismirealismi.fi/kyvykkyysloukku). Suljettua silmukkaa voisi myös verrata jatkuvaan korjaavaan oppimisprosessiin. Itse asiassa tekoälyvälineiden kielimallit ovat tällaisia suljettuja koneita. Niihin syötetään uutta tietoa ja erilaisia kysymyksiä, joista malli oppii jatkuvasti. 

Palaan Kunnaksen ajatusmaailmaan ja metodologiaan vielä jatko-osassa seuraavassa blogikirjoituksessa. Yritän soveltaa menetelmää sotemaailmaan.  

Viitteet

(1)  Elias Kunnas: Mekanismi realismi - sivilisaation käyttöohje, Curiosity oy, Helsinki 2026

(2) Nylander, Kauko Koivuniemi:  Me pärjäämme - osa 10: me opimme, siksi pärjäämme - havainnot ja löydökset;(2023)  Nylander, Koivuniemi, Mikko Nenonen: SOTE 3.0 - kohti SOTE uutta kulttuuria BOD 2024/2025; Nylander: Kohti ihmislähtöistä Sotea - ihminen  pärjäämisen keskiössä. BOD 2026

(3) Elias Kunnas:   https://mekanismirealismi.fi/

• kyvykkyysloukku
• Kyvykkyysarkkitehtuuri – Miltä kyvykkyyttä todella rakentava järjestelmä näyttää
• Hyvinvointi” – Sana tekee kritiikistä hyvinvoinnin vastustamista. Kuusi kutsui järjestelmää navetaksi.
• Kosketusvastuuansa – Miksi järjestelmät valikoivat varovaisuutta kyvykkyyden sijaan
• Kannustinketju – Mesaoptimointi Suomen hallinnossa
• Fysiikka ei neuvottele – Luvut jotka eivät neuvottele: korjausvelka, syntyvyys, huoltosuhde
• Elias Kunnas: Valtio vailla säädintä, Kanava 4/2026 

Duodecimin visio perusterveydenhuollolle on kapea

Duodecimin visio on vahva perusterveydenhuolto, joka tarjoaa varhaista ja vaikuttavaa hoitoa.

Kolme keskeistä eduskuntavaalitavoitetta ovat: 
1️⃣ Käypä hoito -suositustyön riittävä ja vakaa rahoitus on turvattava.
👉🏼 Hoitosuositukset auttavat kohdentamaan resurssit vaikuttaviin hoitoihin. Hoitosuosituksiin investointi vahvistaa potilasturvallisuutta, potilaiden yhdenvertaisuutta ja koko julkisen talouden kestävyyttä.
2️⃣ Jokainen kansalainen tarvitsee oman lääkärin.
👉🏼 Terveydenhuollon painopiste on siirrettävä korjaavasta hoidosta varhaiseen, vaikuttavaan ja jatkuvaan hoitoon perusterveydenhuollossa. 
3️⃣ Lääkäreiden osaamisen kehittämiseen on panostettava.
👉🏼 Lääketieteellisen tiedon nopea uusiutuminen edellyttää suunnitelmallista täydennyskoulutusta, joka tukee hoidon laatua, kustannusvaikuttavuutta ja potilasturvallisuutta.

Oikealle potilaalle oikeaan aikaan annettu hoito on investointi, joka turvaa niin hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuuden kuin taloudellisen kestävyyden.

 📎https://www.duodecim.fi/wp-content/uploads/sites/9/2026/05/Duodecimin-eduskuntavaalitavoitteet.pdf

Duodecimin visio vahvasta perusterveydenhuollosta sisältää kolme hallitusohjelmatavoitetta. Ne ovat visioon verrattuna kapeita ja mitä suurimmassa määrin lääkärikeskeisiä ja Duodecim-lääkäriseura-keskeisiä. Duodecimin sivuilta poimin seuran esittelyn ytimen: "Suomalainen Lääkäriseura Duodecim on vuonna 1881 perustettu tieteellinen yhdistys. Se kehittää lääkärin ammattitaitoa ja käytännön työtä täydennyskoulutuksen, julkaisujen ja apurahojen avulla."

Miksi seuran esittämät tavoitteet perusterveydenhuollolle ovat kapeita? Luettelen tässä muutaman perustelun:

1. Perusterveydenhuolto ei ole pelkästään lääkärien tuottamia vastaanottopalveluita. Sen tietävät hyvin vision laatijatkin. Perusterveydenhuolto voidaan määritellä vaikka näin:  "Perusterveydenhuoltoa tarjoavat lähinnä terveyskeskukset ja näiden tehtäviin kuuluu ylläpitää yleislääkärin vastaanottoa, terveyskeskuksen sairaalaa (joka on ensisijaisesti vanhusten hoitoa ja muuta pitkäaikaishoitoa varten), ennalta ehkäisevää terveydenhuoltoa, mukaan luettuina äitiys- ja lastenneuvolatoiminta, kouluterveydenhuolto, työterveyshuolto, hammashuolto sekä elinympäristön valvonta (nykyisin terveydensuojelu); tästä kokonaisuudesta käytetään termiä perusterveydenhuolto." Tämä määritelmä on Duodecimin terveyskirjaston määritelmä. (https://www.terveyskirjasto.fi/ltt02591)
2. Hoitosuositukset ovat lääkäriseuran tuottamia suosituksia, joilla ei ole mitään lainsäädännöllistä perustaa. Ja vaikka olisikin, ne ovat vain suosituksia. Syynä tähän ovat kunkin potilaan yksilölliset ongelmat ja tarpeet. Siis soveltuvin osin suosituksia voidaan käyttää. En tunne, onko suositusten vaikutuksia mitenkään mitattu? Enkä tunne suositusten käytön kattavuutta. 
3. Palveluvalikoiman kehittäminen on sukulainen hoitosuosituksille. Itse asiassa palveluvalikoiman pitäisi kohdistaa resurssit vaikuttaviin hoitoihin. Palveluvalikoiman ylläpito ja kehittäminen on STM:n vastuulla ja sen lainsäädännöllinen perusta on vahvempi kuin käypä hoito-suositusten. Kun palveluvalikoiman kehittäminen on osa nykyhallituksen ohjelmaa ja etenemässä lainsäädäntövaiheeseen, jätettiin käypä hoito pois valmistelusta. Siihen perustuu nyt Duodecimin ykköstavoite saada käypä hoito vakaalle rahoituspohjalle. Periaatteessa palveluvalikoiman ja käypä hoito-suositusten kehittäminen pitäisi yhdentää, linkittää yhteen . Saamani tietojen perusteella sosiaalihuollon palveluvalikoiman rakentaminen on aivan alkutekijöissään, jolloin ei vielä ole mahdollista puhua sote-palveluvalikoimasta. 
4. Kun avataan tätä 1-kohdan terveyskirjaston määrittelyä, havaitaan, että on muutakin toimintaa kuin yleislääkärin vastaanotto. Muussa toiminnassa oleellista ovat muutkin terveydenhuollon henkilöt kuin pelkästää lääkärit. Eräs tavoite on julkilausuttu vuosikymmeniä jääden pelkäksi julkilausumaksi. Se on myös Duodecimin listalla: "Terveydenhuollon painopiste on siirrettävä korjaavasta hoidosta varhaiseen, vaikuttavaan ja jatkuvaan hoitoon perusterveydenhuollossa." Näitä tehtäviä hoitavat tahot on jo määritelty lainsäädännössä ja historia toimijoilla on tosi pitkä.(siis aiemmin terveyskirjastossa määritellyt ennalta ehkäisevät palvelut).  
5. Miksi varhainen vaikuttaminen ei ole onnistunut?  Tähän on löydettävissä useita syitä. Luettelen tässä joitakin: 

• Vaikuttaminen ja vaikuttavuus on erittäin vaikeasti määriteltävissä, mitattavissa. Korjaavissa toiminnoissa vaikutus on välitön, kun taas varhaisessa vaikuttamisessa, ennaltaehkäisevässä toiminnassa vaikutukset ovat mahdollisesti tulevaisuudessa. Onkin helppo kiristää resursseja tai väistää kehittäminen tältä osin, kun tulevaisuus on avoin. 
• Vaikuttamisessa on myös kysymys, keneen pyritään vaikuttamaan. Nyt ennalta ehkäisevä toiminta on hallinnollisesti jaoteltu, mutta niiden yhteistä vaikutusta ei ole kyetty aikaansaamaan. Duodecim toteaa: "Jokainen kansalainen tarvitsee oman lääkärin."  Tämä ei kuitenkaan riitä. Sen tietävät kaikki asianosaiset. Koko ennaltaehkäisevan toiminnan "paletti" pitää käydä läpi mukaan lukien myös sosiaalihuolto. Omalääkärin rinnalla on tärkeä rooli muilla ammattiryhmillä: erityisesti hoitohenkilöstö, sosiaalityöntekijät. 

Nyt periaatteessa on suuret mahdollisuudet hyödyntää laajaa tietopohjaa ennaltaehkäisevien toimien kohdentamiseen. Tutkimuksia,  kokeiluja ja kehittämisprojekteja on usean vuoden ajan toteutettu. Mutta saman tien ne on unohdettu. Nostan esille kaksi esimerkkiä unohduksista. 1. Edellisen soteuudistuksen tuotantokauden laaja "tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskushanke", 2. Oulun erillistutkimus, jonka tuloksena saatiin esille eniten palveluja käyttävät tahot. Tämä tunnetaan yleisesti 80-20 sääntönä eli 20 prosessia asiakkaista käyttää 80 prosenttia palveluista. Tästä ei ole edetty kuin joihinkin kokeiluihin (mm. Omahäme-kokeilu).

 

Tein vuoden alussa kirjan "Kohti ihmislähtöistä sotea- ihminen pärjäämisen keskiössä." (BOD 2026). Tavoitteeni oli pysyä ihmisnäkökulmassa organisaationäkökulman sijasta. Tätä tuki ajatus edistää edelleen pärjäämisen ilosanomaa. Duodecimin ehdotuksia vaivaa lääkärikeskeinen organisaationäkökulma. Kirjani jälkeisten keskustelujen perusteella tein vielä yhden kaaviokuvan asiasta.  Tälla alla olevalla kuvalla voitaisiin hahmotella myös perusterveydenhuollon roolia jatkossa, mutta myös  sosiaalihuollon roolia. Kummatkin ovat ns. lähipalveluita. 

 

Tämä kaikki edellyttää, että uuteen hallitusohjelmaan saadaan kolmenlainen toisiinsa nivoutuva lainsäädäntöuudistus. 1) Miten ja millä ehdoilla signaalit ja interventio kohtaa ihmiset? Kohtaaminen pitää olla oikea-aikaista ja ihmisen itsensä tiedostamaa ja hyväksymää. On saatava aikaan lainsäädännön avulla tasapaino yksityisyyden suojan ja ennakoivaa apua mahdollistavien tietojen keräämiselle ja hyödyntämiselle. 2) Lainsäädäntöä edellyttävä uudistus on saada integroitua yhteen palvelutiedot (sote, työllisyys) ja etuustiedot (kela). Tässäkin on herkkä asia ihmisten oma kokeminen, miten ja miksi tietojen kerätään ja yhdistetään? Hyödyt on tunnistettava molemminpuolisiksi. 3) Jo nyt lainsäädännössä ja hallitusohjelmassa on mukana sosiaali- ja terveydenhuollon integraatio. Käytännössä sitä ei kunnolla ole kuitenkaan toteutettu. Tuo edellisen hallituksen aikainen tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus olisi edelleen konkreettinen ehdotus soteintegraatiolle. Ja mukaan mahtuisi vallan mainiosti myös omalääkäri-omahoitajamalli. 

Vanhusten hoivan kriisi on nyt ja kärjistyy vain lisää

Vanhustenhoidossa on hoivakriisi. Työmäärä kasvaa, kun voimavaroja leikataan ja samaan aikaan palvelujen tarvitsijoita on yhä enemmän. Omaishoitajat väsyvät, kotihoidon asiakkaat ovat yhä huonokuntoisempia. Samaan aikaan hyvinvointialueet joutuvat säästötoimissaan leikkaamaan ostopalveluja myös vanhustenhuollossa. Palvelukodeissa leikataan henkilöstövoimavaroja saamaan aikaan. Työmäärän kasvaessa vanhustenhoidon työntekijöistä yli puolet ovat halukkaita jättämään alan. Syinä ovat mm. työnteon muuttuminen yhä raskaammaksi asukkaiden kunnon heikentyessä, työturvallisuus on heikentynyt eikä työntekijät saa riittävää tukea arkityössään. Tämä käy ilmi professori Teppo Krögerin tutkimusryhmän tuloksista. (1) Eikä tämä kriisi helpota tulevaisuudessa. 

Vanhustenhuollon kaksoismyrsky. Belgialainen väestötutkija Ron Lesthaeghe puhuu vanhustenhuollon kaksoismyrskystä. Ensimmäinen myrsky liittyy suurten iköluokkien hoivan tarpeeseen. Kun me suuret ikäluokat siirrymme autuaammille maille, koittaa kaksoismyrskyn toinen osa eli työvoimapula, joka johtuu alhaisesta synnytysten määrästä. (2). 
Monet tutkijat ja nyt myös Lesthaeghen varoittavat jatkuvasta kriisistä vuosikymmeniksi, jollei valtiovalta tartu kiireesti asiaan. Lyhytnäköiset päättäjät ihmettelevät, miten voi olla tulossa työvoimapula, kun nyt on voimavarojen säästön seurauksena hoivatyön tekijöiden työttömyys. Kun syntyvyys on alhaisimmillaan vuosikymmeniin, ainoa mahdollisuus on lisätä maahanmuuttoa. Kriisin ratkaisumahdollisuuksiin pitää nyt kiireesti puuttua niin tutkijoiden kuin päättäjienkin. 

Me ikäihmiset, vanhukset, vanhuseläkeläiset olemme itse ristiriitaisessa elämäntilanteessa. Monet pitävät meitä vain kulueränä tai vaikkapa muutoksen esteinä. Joku jopa rohkenee sanomaan, että tietyn iän ylittäviltä ihmisiltä pitäisi poistaa äänioikeus. Kun lähestymme vanhenemisessamme tilaa, jossa emme pysty huolehtimaan kunnolla itsestämme, tulee apuun hyvinvointiyhteiskunnan turvaverkko. Sekin nyt sitten natisee vaikkapa tuon edellä kuvaamani hoivakriisin ja sen juurisyynä rahapulan vuoksi. Meitä omillamme pärjääviä ikäihmisiä toiset pitävät hyväosaisina. Tosin meissäkin on monenlaisilla lähtökohdilla pärjäämisellä varustettuja. On oikein hyväosaisia, melkoisen hyväosaisia, melko huono-osaisia ja huono-osaisia. Tämä jaettelu on peräisin Juho Saaren kirjasta "Ihmisiä yhteiskunnan portailla" (3). 

Pärjäämisvarannon ehtyminen johtaa meidät moniin ongelmiin. Jos ikääntyvinä parisuhteemme on jotenkin tasapainossa, tuemme toisiamme ja näin yhteenlaskien pärjäämme pidempään. Jos ajaudumme pärjäämisessä epätasapainoon, toinen meistä joutuu turvautumaan toisen apuun ollen viime kädessä omaishoitajan roolissa. Vielä heikommin voi käydä yksinäiselle ikäihmiselle. Läheisten apu auttaa, mutta auttaako kaikissa tapauksissa. Hyvinvointiyhteiskunnan apu on tässä tapauksessa lähes ainoa turvaverkko. Tietysti kaikki me ikäihmiset haluamme asua kotona hyvin varustetussa asunnossa palveluiden ollessa lähietäisyydellä. Tämä onnistuu niin kauan kuin itsenäinen pärjääminen on voimavarana ja mahdollinen ulkoinen apu on riittävää (läheiset ja/tai kotipalvelu). Palveluiden hakeminen ja saanti puolestaan riippuvat kahdesta ristikkäisestä asiasta - onko niitä saatavilla ja haluanko tai olenko oikeutettu palveluihin. HS:n mielipidekirjoituksessa 7.7.2026 henkilö kirjoittaa nimimerkin takaa otsikolla "Palvelutarpeen arviointi on ollut muodollisuus": "Käytännössä kaikki kerätty tieto viittaa siihen, ettei vaikeasti muistisairaan ihmisen asuminen kotona ole enää turvallista. Silti ratkaisevaksi näyttää usein muodostuvan asiakkaan oma näkemys tilanteesta. Arviointi-asiakirjoihin kirjataan esimerkiksi: "Asiakkaalta on kysytty käynnin yhteydessä mielipidettä asumisasiassa. Hän on todennut, että haluaa edelleen asua kotonaan ja kotona on hyvä olla." Tämän jälkeen todetaan kokonaisarvioon perustuen, ettei ympärivuorokautiselle hoidolle ole tarvetta." Kirjoitus on yksittäinen kokemusasiantuntijan purkaus. Kuinka totta se on laajemmin, en pysty arvioimaan. 

Kokemusasiantuntijana olen nähnyt läheltä, miten vaikeata on saada apua läheiselle todellisen avun tarpeessa. Tässä on kolme ristikkäistä näkemystä: ammattiavun tarjonnan rajallisuus - avun tarvitsijan ylioptimistinen näkemys omasta pärjäämisestään - lähiomaisten toinen käsitys läheisestä avun tarpeesta. Tällä hetkellä puhe velkajarrusta ja "välttämättömistä" voimavarojen leikkauksista iskevät juuri tuohon kolmen ristiriitaisen tekijän ytimeen. Gerontologian emeritaprofessori Marja Jylhän mielestä ongelmaan on vain yksi ratkaisu - eli raha. Ja sille on vastakkainen näkemys: ei raha puussa kasva. Vaihtoehtoisia teitä on esitetty. Lisätään vanhuksen ja omaisten omaa vastuuta. Luodaan kotiavun ja ympärivuorokautisen palveluasemisen väliin "yhteisöllinen asumismuoto eli -ei-ympärivuorokautinen asumismuoto". Vähennetään vanhuksia palvelevien henkilöiden määrää.  

Jos ja kun osa meistä saa (tai joutuu saamaan) paikan palveluasumisessa, siellä nousevat esille Teppo Krögerin esiinnostamat hoitajien ongelmat suhteessa meihin asukkaisiin. Ongelmat ovat yhdessä ratkaistavissa silloin, kun asukkaan pärjäämisvajeet liittyvät fyysiseen toimintakykyyn. Mutta merkittävä osa asukkaista on dementikkoja tai moniongelmaisia. Yleisesti tiedossa on, että dementia muuttaa ihmisen käyttäytymistä ja tekee mahdottomaksi kyvyn itsemääräämiseen. Gerontologian erikoislääkäri Tiina Harjulehto kirjoittaa HS:n mielipiteessään (7.7.2026) otsikolla "Muistisairaiden hyvä hoito voi sisältää myös lääkkeitä".  Harjulehto kirjoittaa: "Valitettavasti osa meistä muuttuu muistisairauden edetessä ikäväksi, väkivaltaiseksi tai levottomaksi yöaikaan, vaelteleviksi, toisten asiakkaiden huoneisiin ja vuoteisiin työntyviksi, toisia nipisteleviksi, rollaattorilla toisiin tahallaan törmäileviksi, huuteleviksi, kähveltäviksi, töniviksi, raapiviksi, sylkeviksi, toisten mukit ja ruoat kaataviksi, itseään paljastaviksi tai muuten erikoisesti käyttäytyviksi." Siksi Harjulehto puoltaa poikkeavissa tapauksissa lääkkeiden käyttöä. Niin lääkkeiden käytöllä on sitten toinen puoli - liiallinen ja monien eri lääkärien toisistaan tietämättä tehdyt lääkemääräykset. Tähän ongelmaan on puuttunut mm. lääkäriystäväni Mikko Nenonen, joka toimi useita vuosia palvekotien lääkärinä päätehtävänään käydä läpi asukkaiden lääkelistat poistaen ristikkäisiin vaikutuksiin johtavat lääkitykset. Kyse on polyfarmasiasta eli lääkityksen ylenmääräisyydestä. (4)

Olen huolissani meistä vielä pärjäävien ja palveluiden ulkopuolella olevien ikäihmisten puolesta, mutta myös palveluja saavien ja niitä tarjoavien ammattilaisten puolesta. Vaikeata on muuttaa päätöksentekijöiden asenteita. Vuosikymmeniä päätöksentekijöiden asenteet ikäihmisiä kohtaan ovat vaalien välillä kovia keskittyen aivan muuhun. Mitä lähempänä ollaan vaaleja, sitä enemmän nousee esille ikäihmisiä mairittelevia puheenvuoroja ja valitettavasti kaikista puolueista. Pelätään, että me aktiiviset ikäihmiset äänestäjinä hylkäämme puolueen tai jopa kaikki puolueet. Näin vaalilupaukset ovat jopa epärealistisiksi muodostuneita mielistelyitä. Tarvitaan sellaisia vaalilupauksia, joissa pohjana ovat tutkijoiden ja kehittäjien näkemykset nykytilasta sekä vaihtoehtoiset ehdotukset muutoksille. Miten olisi, jos pistettäisiin pystyyn parlamentaarinen komitea. Se käyttäisi hyväksi tutkijoiden, kehittäjien ja kokemusasiantuntijoiden osaamista. Niin tämä ei ole mikään uusi ajatus, mutta esitän sen silti.

Viitteet 

(1)  Teppo Kröger etc: Hoivatyön muutossuunnat, JY 2026  https://jyx.jyu.fi/jyx/Record/jyx_123456789_111349; ks. myös Helmi Muhonen, HS 29.6.2026 https://www.hs.fi/suomi/art-2000012093540.html

(2) Varoitus kaksoismyrskystä visio 5.7.2026 ; https://www.hs.fi/visio/art-2000011975535.html

(3) Juho Saari: Ihmisiä yhteiskunnan portailla. Eriarvoisuus statusyhteiskunnassa, Gaudeamus 2025; ks. yhteenvetoni ja arvioni Saaren kirjasta blogpissani 10.6.2025: https://ollintuumailut.blogspot.com/2025/06/yhteiskunnan-portaat-juho-saaren.html

(4) Mikko Nenonen: Polyfarmasia eli lääkityksen ylenmääräisyys, kirjassamme Olli Nylander, Kauko Koivuniemi, MIkko Nenonen: Sote 3.0- kohti soten uutta kulttuuria, BOD 2024/2025, s. 42 

THL:n 10 keinoa vahvistaa luottamusta ja sotejärjestelmän kestävyyttä - toivoa herättävä lista

THL: Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistamisessa tulee keskittyä nyt palveluihin ja luottamuksen rakentamiseen. THL:n 10-kohdan ehdotus on monin tavoin tasapainoinen kokonaisuus. (1) Edellisessä blogikirjoituksessani puolustin sosiaalihuollon asemaa. (Ks. https://ollintuumailut.blogspot.com/2026/06/sosiaalihuolto-nostettava.html). YLEn aamutelevision uutisessa 25.6.26 kuitenkin kerrottiin, että kyse on terveydenhuoltoon liittyvästä kannanotosta. Se oli virheellinen uutinen. Media, uutisten laatijat ja suuri osa katselijoista ja kuulijoista eivät tätä virhettä huomaa. Kyse on harhasta. Kun riittävän usein ja riittävän monella äänellä toistetaan, että sotepe on vain terveydenhuoltoa, siitä tulee eräänlainen virheellinen, harhainen"fakta". THL:n kymmenen kohdan lista koskee sotepe:a eli terveydenhuollon lisäksi sosiaalihuoltoa ja pelastustointa. Tosin pelastustoimi ja sen suhde muihin toimintoihin jää kyllä vähälle huomiolle keinovalikoimassa.  En toista koko THL:n muistion koko sisältöä vaan avaan otsikoita THL:n diasarjalla. Lisään kunkin keinon kohdalle oman kommenttini otsikolla ON-kommentti.  

1. Päättäjien on sitouduttava kehittämään sotejärjestelmää parlamentaarisesti koko hallituskauden ajan.  • Sote-järjestelmän uudistamisen keskeiset linjaukset rakenteista, rahoituksesta, priorisoinnista ja ohjauksesta tehdään koko hallituskauden ajan parlamentaarisessa työryhmässä. • Parlamentaarisen ryhmän työ perustuu tutkittuun tietoon ja asiantuntijoiden arvioihin järjestelmän haasteista ja niiden ratkaisuvaihtoehdoista.

• ON-kommentti: Jotta nämä tavoitteet toteutuisivat, on saatava aikaan muutos  keskuskustelukulttuurissa mukaan lukien luottamus eri osapuolten näkemyksiin. Poliittisessa keskustelussa polarisaation poistamiseen tarvitaan ns. vihajarru (2). Asiantuntijoiden näkemykset voivat olla liian erikoistumisen sijasta kokonaisuuksia ymmärtäviä ja asiantuntijoita pitäisi ylipäätänsä kuunnella (3). Tarvitaan työryhmän toiminnalle pelisäännöt. (Ks. myös työryhmän haasteista blogikirjoitukseni https://ollintuumailut.blogspot.com/2026/05/parlamentaarinen-tyoryhma.html)

2. Järjestelmän suunnasta on tehtävä selkeä valinta. Tulevalla hallituskaudella tulee linjata, mihin suuntaan järjestelmää kehitetään: vahvistetaanko hyvinvointialueiden itsehallintoa vai siirrytäänkö kohti kansallista sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen kokonaisuutta. • Linjaus ohjaa hyvinvointialueiden rahoitusmallin, aluejaon, palveluverkon (ml. erikoissairaanhoito ja sosiaalihuollon erityispalvelut) sekä alueiden välisen yhteistyön kehittämistä. • Samalla on arvioitava, mitkä palvelut hyötyvät alueellisesta tai kansallisesta keskittämisestä ja mitä on tarkoituksenmukaista tuottaa hajautetusti lähellä ihmisiä.

• ON-kommentti: hyvät periaatteet. 

3. Sosiaali- ja terveyspoliittisten tavoitteiden merkitystä on vahvistettava sotejärjestelmän ohjauksessa.  Valtakunnallisten sosiaali- ja terveyspoliittisten tavoitteiden merkitystä on vahvistettava talouspoliittisten tavoitteiden rinnalla. Samalla on kehitettävä sisällöllisten tavoitteiden mittaamista ja uusia mittareita. • Perustuslaki edellyttää, että julkisen vallan on turvattava väestölle riittävät
sosiaali- ja terveyspalvelut. Palveluiden riittävyys on määriteltävä nykyistä selkeämmin. • Kerran hallituskaudessa on toteutettava sosiaali- ja terveydenhuollon laaja kansallinen arviointi yhtenäisen kansallisen arviointikehikon pohjalta ja kattaen myös hyvinvointialueille rinnakkaiset järjestelmät.

• ON-kommentti: Periaatteet ovat hyviä. Olen sotekirjassani (4) ehdottanut pärjäämisen tuloskorttimallia, jossa jokerikorttina on kokonaisvaikuttavuus ja heti seuraavana asiakkuus sekä niiden jälkeen talous- ja voimavarat, työkyky, uudistumiskyky sekä palveluprosessit ja palvelurakenteet. Ytimessä on visio eli palvelulupaus - kansalaisen pärjäämislisä. (ks. sotekirjani sivut 104-118). 

4. Rahoitusmallin kehittäminen on aloitettava määrittelemällä mallin tavoitteet ja niiden painotukset.  Rahoitusmallille asetetut tavoitteet ja järjestelmän suunta määrittävät sitä,
miten rahoitusmallia tulee uudistaa. Kaikkia tavoitteita ei voida saavuttaa samanaikaisesti, joten tarvitaan poliittinen linjaus siitä, mikä on ensisijaista. • Rahoitusmallia on kehitettävä tutkimusperusteisesti. • Hyvinvointialueiden verotusoikeuden eri vaihtoehtoja tulee selvittää osana
rahoitusmallin tulevaisuuden suunnan arviointia, jos järjestelmää kehitetään alueiden itsehallintoa vahvistavaan suuntaan.

• ON-kommentti: THL on tehnyt rahoitusratkaisuihin liittyen ehdotuksia 11.5.2026 (5). Rahoitusmallien eri vaihtoehtoihin on kytkettävä tutkimusperusteisuuden lisäksi tietotarpeet (tietopuutteet ja niiden korjaaminen) ja kytkentä ohjaus- ja johtamisjärjestelmään. (ks. myös pohdintani blogissani https://ollintuumailut.blogspot.com/2026/05/sote-rahoitus-puhuttaa-ongelma-ei-ole.html  ja osallisuusmediassa https://www.osallisuusmedia.fi/hyvinvointialueiden-ohjausmalli-uudistettava/). 

5. Sotejärjestelmän ohjaamisen tietopohjaa on kehitettävä.  Sote-järjestelmän tietopohjan vahvistamista ja laadun kehittämistä on jatkettava tiedon tuotannon kaikissa vaiheissa. • Laadun ja vaikuttavuuden mittareita on kehitettävä tutkimukseen, jotta niitä voidaan käyttää järjestelmän ohjauksessa. • Laatu- ja vaikuttavuusmittareiden mahdollisuuksia korvata esimerkiksi erilaisia määräaikoja tai mitoituksia tulee arvioida järjestelmän ohjauksen välineinä.

• ON-kommentti: Hyviä periaatteita. Mukaan on ehdottomasti saatava asiakkaiden kokemuksiin liittyvät tietotarpeet. Annettujen palvelujen vaikuttavuus palvelun kohteena olevan henkilön kannalta on oltava kiinteä osa tietopohjaa. Toinen keskeinen asia on palveluita ja etuuksia koskevien tietojen integrointitarve. Keskeisiä toimijoita tässä olisivat THL, hyvinvointialueet ja Kela. Hyödyntäjiä olisivat suoraan hyvinvointialueet.

6. Julkisen perusterveydenhuollon vahvistamiseksi on aloitettava uudistusohjelma. Hyvinvointialueiden vastuulla olevien perusterveydenhuollon palvelujen saatavuutta on parannettava mahdollistamalla niiden monipuolisempi palvelutuotanto. • Perusterveydenhuollon nykyisten toimintamallien vaikuttavuudesta ja ihmislähtöisyydestä on tehtävä kattava selvitys. Tämä koskee esimerkiksi hoidon tarpeen arviointia, ammattilaisten työnjakoa ja digipalveluja. • Malleja hoidon jatkuvuuden varmistamiseksi on kehitettävä edelleen. Samalla on kehitettävä myös moniammatillisia toimintatapoja sekä väestön terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä. • On arvioitava mahdollisuuksia vahvistaa hyvinvointialueiden järjestämisvastuulla olevaa perusterveydenhuoltoa kohdentamalla julkista rahoitusta rinnakkaisista järjestelmistä hyvinvointialueille.

• ON-kommentti: Perusterveydenhuoltoon liittyvät oleellisesti sosiaalihuollon lähipalvelut, erityisesti sosiaalityöntekijöiden työpanos. Edelliseen soteuudistuksen tuotantokauteen liittyi hanke: "tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus". Se on kokonaan unohdettu, vaikka hanke sisälsi myös laajat kokeilut. Tiivistin hankkeen ongelmanratkaisumallini avulla sotekirjaani (sivut 130-133). Lisäksi työterveydenhuollon roolin vaihtoehtoisia ratkaisumalleja ei kosketella keinon esittelyssä, vaikka THL:n pääjohtajakin on ottanut aiheeseen tiukkaa kantaa. 

7. Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluvalikoiman määrittelyä tulee jatkaa.  Palveluiden ja toiminnan vaikuttavuuden ja kustannusvaikuttavuuden arviointi- ja tutkimusosaamista sekä tähän varattua resursointia on vahvistettava kansallisesti niin sosiaali- kuin terveydenhuollossa. • Suomeen on perustettava kansallinen toimija, jolla on riittävä osaaminen arvioida ja linjata poliittisesti määriteltyjen
periaatteiden mukaisesti, mitkä sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut kuuluvat julkiseen palveluvalikoimaan. • Julkista palveluvalikoimaa koskevia linjauksia on noudatettava kaikissa palveluissa, joita rahoitetaan julkisin varoin. 

• ON-kommentti: Jos saataisiin yhteisymmärrys palveluvalikoimasta, se voitaisiin liittää visoinnissa osaksi palvelulupausta. (Ks. myös omia pohdintojani palveluvalikoimasta sotekirjassani, s.81-83). 

8. Terveyttä ja hyvinvointia on vahvistettava kaikissa elämänvaiheissa. Koko maassa ja kaikissa elämänvaiheissa on otettava käyttöön näyttöön perustuvia ennaltaehkäisyn ja varhaisen tuen toimintamalleja (esim. Finger- elintapaohjaus). • Ikääntyneiden palveluiden saatavuudelle ja laadulle on määriteltävä kansalliset tavoitteet ja kansallinen seuranta- ja raportointijärjestelmä. Seurannassa on painotettava erityisesti palveluiden lopputuloksia. • Omaisilla on merkittävä rooli iäkkäiden ihmisten hoivan tuottajina, mutta he eivät korvaa sote-ammattilaisten tuottamia palveluja. Omaishoidontuen saamisen kriteereitä tulee yhtenäistää ja omaishoitajien jaksamisen tukea vahvistaa. 

• ON-kommentti: Olemme kolme konkaria ( Kauko Koivuniemi, Mikko Nenonen ja minä, ks. viite 6) nostaneet yleiskäsitteeksi pärjäämisen, joka on enemmän kuin pelkästään toimintakyky, terveys tai selviytyminen. Käsite sopii hyvinvointialueen koko tehtäväkenttään. Toinen kommenttini: Palveluiden, kustannusten ja itsemääräämisoikeuden kannalta muistisairaiden palvelutarpeet on nostettava keskiöön. Muistisairaalta puuttuvat sairautensa vuoksi itsemääräyksen edellytykset. Ja kolmas kommenttini: Suuret ikäluokat muodostavat tilapäisen suuren palvelutarpeen, joka poistuu ikäluokkien siirtyessä ajasta iäisyyteen. 

9. Julkista taloutta ei tule enää sopeuttaa sosiaali- ja terveydenhuollon tasasuuruisia asiakasmaksuja korottamalla.  Seurantavastuu asiakasmaksujen maksukaton täyttymisestä tulee säätää hyvinvointialueille. Samalla on valmisteltava siirtymistä kansalliseen seurantaan. • Toimeentulotuen ja asiakasmaksujen alentamismenettelyn rooleja on selkeytettävä. Maksualennuksen tarjoaminen tasasuuruisissa maksuissa voisi olla alueille velvoittavaa, ei vapaaehtoista. • Ympärivuorokautisessa hoivassa asiakkaan maksukyvyn suojaa on vahvistettava niin, että myös esim. lääkärikäyntien maksut vähennettäisiin tuloista ennen vähimmäiskäyttövaran laskemista. • Pitkäaikaishoivassa tulisi selvittää asiakasmaksun perusteena olevan tulokäsitteen laajentamista sekä asiakkaan varallisuuden huomioimista. 

• ON-kommentti: Hyvät periaatteet asiakasmaksujen osalta. 9-kohtaa pitäisi laajentaa koskemaan myös verotus- ja etuusratkaisuihin, joissa varmistettaisiin, että päätökset eivät kohdistu heikoimmassa asemassa oleviin ihmisiin. (ns. köyhyysjarru, viite 7 ). Kaikkien kansallisten uudistusehdotusten pitäisi kulkea läpi vaikuttavuusarvioinnin eli mihin muihin palveluihin tai etuuksien uudistuksella on vaikutusta. Ja edelleen jatkaa vaikuttavuusketjun arviointia kansalaisiin saakka. Näin on jätetty tekemättä viime aikoina joko kiireessä, vahingossa tai tarkoituksella. 

10. Hyvinvointialueiden järjestämisosaamista on vahvistettava. Tulevalla hallituskaudella on
selvitettävä hyvinvointialueiden järjestämis- ja johtamisosaamisen sekä sotepe-integraation toimivuuden kehittämistarpeet etenkin ikääntyvän väestön näkökulmasta. • Lisäksi on selvitettävä, miten hyvinvointialueet ohjaavat palvelutuotantoa (sekä omaa että yksityisiltä palveluntuottajilta hankimaansa) sekä millaisia kannustimia tuottajille on asetettu esimerkiksi toivottujen lopputulosten
saamiseksi.

• ON-kommentti: Sotepe-integraation vaatimus koskee kaikkia ikäryhmiä ja kaikkia ongelmaryhmiä. Erityisen haasteen aiheuttavat moniongelmaiset-monisairaat ihmiset. Nykyisin heidän hoidon vastuu on hajaantunut ja itseasiassa "atomina" maailmalla. Johtamisessa tulisi ottaa käyttöön sopimusohjausmalli. Olen sitä "tyrkyttänyt" kaikissa mahdollisissa paikoissa. Se malli on ongelmallinen, koska ihanteellisesti toteutettuna se mahdollistaa eri osapuolten välisen vuorovaikutuksen nykyisen keskitetyn ohjausmallin sijaan. (ks. kirjani sivut 145-149). 

Jotain 10-kohdan listasta jäi puuttumaan, kiinteä vuorovaikutus kansalaiseen, asiakkaaseen, potilaaseen ja eri osapuolten vaikutusmahdollisuudet 10-kohdan esitysten realististen vaihtoehtojen rakentamiseen. Keskitetty VM-vetoinen voimavaraohjaus pitää korvata vuorovaikutteisella sopimusmallilla. Hyvinvointialueilla tai niitä mahdollisesti korvaavilla järjestäjäorganisaatioilla pitää myös olla omaa vaikutusvaltaa demokratiavajeen taltuttamiseksi.  Johanna Vuorelma avaa aihetta hyvin tuoreessa artikkelissaan nostamalla esille etäisyyden merkityksen (kognitiivinen, moraalinen, deomkraattinen, kielellinen, affektiivinen eli tunteisiin liittyvä etäisyys). (8).  Kansalaisen näkökulmasta hyvinvointialue on lisännyt etäisyyttä päätöksentekoon verrattuna entiseen hallintorakenteeseen. 

 Viitteet

 (1) THL: Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistamisessa tulee keskittyä nyt palveluihin ja luottamuksen rakentamiseen; Julkaisuajankohta 25.6.2026; https://thl.fi/-/thl-sosiaali-ja-terveydenhuollon-uudistamisessa-tulee-keskittya-nyt-palveluihin-ja-luottamuksen-rakentamiseen-#toimiva-sote-jarjestelma-vahvistaa-yhteiskunnallista-luottamusta

(2) Janne Saarikivi: Velkajarrun sijasta Suomi tarvitsee vihajarrua, HS 18.6.2026;  https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000012083808.html

 

(3) Silva Virtanen:  Professori pelkää, että asiantuntijat ovat kadottaneet kyvyn käydä keskustelua, HS 16.6.2026; https://www.hs.fi/suomi/art-2000012034507.html

 

(4) Olli Nylander: Kohti ihmislähtöistä Sotea - ihminen pärjäämisen keskiössä, BOD 2026

 

(5)  THL:n ehdotuksia sote-rahoitusmallin kehittämiseksi Linkki toiselle sivustolleAvautuu uudessa välilehdessäAvautuu uudessa välilehdessä

 

(6) Olli Nylander, Kauko Koivuniemi, Mikko Nenonen: Sote 3.0 - kohti Soten uutta kulttuuria, BOD 2024/2025; ks. myös viite 2 Nylander 2026

(7)  Markku Ojanen: Suomi tarvitsee köyhyysjarrun: On kohtuutonta, että juuri nyt taloudellisten ongelmiensa kanssa kamppailevat joutuvat odottamaan epämääräisiä parempia vuosia, joita ei ehkä tulekaan, HS mielipide 10.1.2026   

 

(8) Johanna Vuorelma: Etäisyys ja demokratia suomalaisessa hyvinvointivaltiossa 2020-luvulla teoksessa Marja Heikkilä etc.: Hyvinvointialueuudistuksen arviointia sosiaalihuollon näkökulmasta, Jyväskylä 2026; https://www.jyu.fi/fi/uutinen/hyvinvointialueuudistuksen-arviointia-sosiaalihuollon-nakokulmasta                   

Sosiaalihuolto nostettava hyvinvointialueilla toiminnan keskiöön

Sosiaalihuolto osana hyvinvointialueiden tehtäviä on ainutlaatuinen hallinnollinen ratkaisu. Edellinen kuntaperustainen ratkaisu oli puolestaan varsin yleinen. Kuntien tehtävät ja sosiaalihuolto linkittyivät monin tavoin yhteen. Uudistuksen perusteita ei ole tutkittu tai edes kunnolla pohdittu. Sosiaalihuollon osuus sotekustannuksista on merkittävä,  45%. Myös asiakasmäärinä sosiaalihuolto on todella suuri 720000 asiakasta eli 13% väestöstä. (1)

Olli ja Elli 19.3.2026

Kävin keskustelun Elli Aaltosen  kanssa sosiaalihuollosta kirjani "Kohti ihmislähtöistä Sotea- ihminen pärjääminen keskiössä" 19.3.2926 2026. (2) Nostimme esille viisi kysymystä ja niihin omat ratkaisuehdotuksemme.

1. Pärjäämisen käsitemaailma sopii hyvin sosiaalihuoltoon, mutta myös sosiaalihuollon ja terveydenhuollon integraatioon. Sosiaalihuolto kattaa sosiaalityön ohella, lastensuojelun, vammaispalvelut, vanhusten palvelut sekä Kelan etuuspalvelut. Kaikkia näitä yhdistää pärjäämisen käsite, joka on enemmän kuin toimintakyky ja sietokyky. Pärjääminen perustuu myös riittäviin taloudellisiin voimavaroihin, turvallisuuden tunteeseen, mielekkääseen tekemiseen sekä toimivaan vuorovaikutukseen lähipiirin ja ympäristön kanssa.
2. Sosiaalihuolto on keskeinen osa SOTEPE-kokonaisuutta eli hyvinvointialueiden tehtäviä. Nostamme ohjaamisen ja johtamisen ytimeen kokonaisvaikuttavuuden, joka koostuu viidestä osatekijästä: asiakkuus, talous ja voimavarat, työkyky, uudistamiskyky sekä palveluprosessit ja palvelurakenteet.
3. Sosiaalihuolto on nostettava SOTEPE:n johtamisen ytimeen kaikilla tasoilla. Siihen liittyy alan asiantuntijoiden sekä asiakkaiden aito kuuleminen, osallistaminen - siis valtion puolella erityisesti STM, myös VM, hyvinvointialueet sekä yhteistyötahoina kunnat ja kolmas sektori.
4. Asiakasnäkökulma on niin sosiaalihuollossa kuin koko SOTEPE:ssa on toiminnan keskiössä. Sosiaalihuollon uudistaminen ei saa ajautua entisaikojen siiloihin, vaan siilot ylittävä integraatio on keskeinen voima, jolla saadaan vuorovaikutuksellisesti hallintaan kaikki asiakasryhmät.
5. Soteintegraation vahvistamista tarvitaan ja samalla vahvempaa sosiaalihuollon asiantuntijuuden näkyvyyttä läpi koko SOTEPEn aina ennalta ehkäisystä ja riskien hallinnasta palveluihin, niiden järjestämiseen ja valtion kumppanuuteen mahdollistajana.  Sosiaalihuollon tiedonhallinta on avain soteintegraatioon.

Alkukesästä tarttui käsiini mielenkiintoisia julkaisuja sosiaalihuollon tilasta hyvinvointialueilla. (3). Kävin rinnakkain läpi löytämiini julkaisuihin liittyvät artikkelit. Niiden perusteella tein yhteenvedon, joka muistuttaa kovasti Ellin ja minun asialistaa. Nostin artikkeleista esille ongelmat ja niihin ehdotetut ratkaisut.

1. Rakenteellinen asema ja "terveydenhuoltovetoisuus". Ongelmat: Sosiaalihuolto on jäänyt hyvinvointialueilla terveydenhuoltovetoisen ja hierarkkisen järjestelmän puristuksiin, mikä johtuu osin siitä, että alueet perustettiin vanhojen sairaanhoitopiirien pohjalle. Voimakas keskittäminen ja "suuruuden ekonomia" etäännyttävät johdon asukkaiden arjesta ja ammattilaisten työstä. Sote-integraation tavoitteista huolimatta palvelujen siiloutuminen on paikoin jopa jyrkentynyt. Ratkaisut: Sosiaalihuolto on nostettava päätöksenteossa tasavertaiseksi terveydenhuollon rinnalle. Hallinnossa tulisi siirtyä kohti hajautetumpaa päätöksentekoa ja vaalia paikallisia verkostoja. Ehdotetaan neliportaista palvelumallia, joka painottaa paikallisyhteisöjen tukea ja ammatillisia lähipalveluja ennen keskitettyjä erikoistason palveluja.(1-porras: tuki paikallisyhteisöjen omaehtoiselle huolenpidolla;  2-porras: ensisijaiset ennaltaehkäisevät ammatilliset lähipalvelut; 3-porras: toissijaisesta tarvittavat ammatilliset palvelut;4-porras: harvoin tarvittavat erityistason keskitetyt palvelut.
2. Tietojärjestelmät, käsitteistö ja osaaminen. Ongelmat: Sosiaalihuollon tietojärjestelmät ovat hajanaisia, eivätkä ne keskustele keskenään, mikä vaikeuttaa tiedolla johtamista ja lisää työn kuormitusta. Aikuissosiaalityön käsitteistö on verkkosivustoilla hyvin kirjavaa ja järjestelmälähtöistä, mikä heikentää palvelujen löydettävyyttä ja asiakkaiden yhdenvertaisuutta. Sosiaalihuollosta puuttuu systemaattista vaikuttavuustietoa, minkä vuoksi resursseja saatetaan leikata vääristä paikoista. Ratkaisut: Käsitteistö tulisi yhdenmukaistaa valtakunnallisesti ja verkkosivuja kehittää käyttäjälähtöisesti. Tekoälyratkaisut on integroitava sujuvasti perusjärjestelmiin ja koulutettava uudenlaisia osaajia, jotka ymmärtävät tiedon hyödyntämistä sosiaalihuollon kentällä. Työikäisten palveluissa tulisi ottaa käyttöön AVAIN-mittari tavoitteiden ja vaikuttavuuden seuraamiseksi. 
3. Rahoitus ja vaikuttavuuden arviointi. Ongelmat: Hyvinvointialueiden rahoitusmalli nojaa liikaa sairastavuustietoihin, eikä se huomioi sosiaalisia tarpeita, kuten köyhyyttä tai työttömyyttä. Sosiaalipalvelujen keskittäminen säästösyistä siirtää kustannuksia asiakkaille ilman todellista tuotannollista hyötyä. Ratkaisut: Rahoitusmallia on muutettava siten, että se kannustaa ennaltaehkäisyyn ja varhaiseen tukeen myös sosiaalihuollossa. On kehitettävä sosiaalihuollon omia, vaikuttavuutta kuvaavia mittareita ("sosiaali-Hilmo") rahoituksen perusteeksi. Esimerkkinä mittareista on AVAIN-mittari, jota on kehitetty jo vuosia. Sen käyttöönotto kattavasti hyvinvointialueilla ei käy ilmi artikkeleista. Mittari keskittyy myös yhteen sosiaalihuollon osa-alueeseen, aikuisssosiaalityöhön.  (ON-huomautus 23.6.26 ja mittarin kuvaus, viite 4). 
4. Erityisryhmät: iäkkäät, lapset ja perheet. Ongelmat: Iäkkäiden palveluissa hoivaköyhyys kasvaa resurssien niukkuuden vuoksi samalla kun tarve lisääntyy. Lastensuojelussa talouden tasapainottaminen ohjaa myöntämään apua vain kriisitilanteissa, jolloin varhainen tuki laiminlyödään ja ammattilaisten eettinen kuormitus kasva. Ratkaisut: Vahvistetaan gerontologista sosiaalityötä ja kehitetään uusia palveluinnovaatioita, kuten yhteisöllistä asumista ja perhehoitoa. Lastensuojelun painopiste on siirrettävä takaisin ennaltaehkäisyyn ja perheiden arjen tukeen siellä, missä he asuvat.
5. Demokratia ja yhteisöllisyys. Ongelmat: Keskittäminen on luonnut kielellistä ja affektiivista etäisyyttä kansalaisten ja päättäjien välille, mikä murentaa luottamusta hyvinvointivaltioon. Paikallisten kohtaamispaikkojen lakkauttaminen näivyttää yhteisöllisyyttä. Ratkaisut: Hyödynnetään yhteiskehittämistä asukkaiden ja järjestöjen kanssa (relationaalinen hyvinvointimalli). Demokratian vahvistamiseksi tulisi ottaa käyttöön osallistavia kansalaispaneeleita. Etäisyyden politiikka on nähtävä osana yhteiskunnallista turvallisuutta.

 Muutama jälkihuomio molempien listojen perusteella.

• Sosiaalihuolto on jatkuvasti syrjityssä ja syrjäytyneessä asemassa SOTEPEn  kehittämisessä ja uutisoinnissa. Tästä löysin  nopeasti kaksi esimerkkiä. Esimerkki 1: Olin kuultavana erään puolueen parlamenttiryhmän valmistelukokouksessa koskien parlamentaarista työryhmää. Yritin haastaa ja esittää näkökulmia sosiaalihuollonkin kannalta, mutta keskiössä oli terveydenhuolto ja siihen liittyvät rahoitusmallin yksityiskohdat.(5). Esimerkki 2: Jälleen muutama päivä sitten YLEn 1:n puoli yhdeksän uutisissa oli esillä uudet hyvinvointialueiden arviointimenettelyt, jotka uutisoitiin terveydenhuollon arviointina. Tai 25.6.26 YLE 1:n aamutv:n uutisissa kerrottiin THL:n uusista ehdotuksista terveydenhuollossa, vaikka kyse oli sosiaali- ja terveydenhuollosta. (Palaan THL:n ehdotuksiin sewuraavassa blogimkirjoituksessani.) 
• Siiloutuminen koskee myös sosiaalihuollon omaa toimintaa. Vammaispalvelut, lastensuojelu, ikääntyneiden palvelut, sosiaalityö ovat kaikki erillisissä siiloissaan, vaikka sosiaalihuollon ydin koskee kaikkia näitä siiloja. Myös sosiaalihuollon tiedon hallinta koskee kaikkia, mutta on ratkaistu erillisinä toimintoina - kuten vaikkapa asiakassuunnitelma. 
• Hienosti aineistossa tehdään analyysiä terveydenhuollon ja sosiaalihuollon eroista ja yhtäläisyyksistä. Vähemmän kuitenkin kohdistetaan ns. harmaalle alueelle eli ihmisryhmiin, jotka ovat moniongelmaisia ja paljon erilaisia palveluita tarvitsevia. Niin sosiaalihuollon kuin moniongelmaisten asiakkaiden kannalta on tarpeen rakentaa tiedonhallintaa yhdessä palveluiden ja etuuksien järjestelmien kesken eli linjalla STM-THL-hyvinvointialueet-Kela. 
• Rahoitusmalli ja sosiaalihuollon tietojärjestelmät eivät kulje lainkaan "yhtä jalkaa". Myös sosiaalihuollon julkaisuaineistosta jää kuva siitä, onko kaikilla alan ihmisillä käsitystä, mitä tietoa on olemassa, missä on tietovajetta ja mikä on tietojen laatu. Eikä ole täyttä käsitystä, mitä pitää sisällään sosiaalihuollon hoitoilmoitus. THL:stä löytyisi tähän asiantuntemusta vaikka kuinka. (Sosiaalihuollon tilastojen yhdyshenkilöt ovat THL:ssä Martta Forssell ja Riikka Väyrynen). 
• Tietojärjestelmien käytettävyys on ongelma, joka koskee sekä sosiaalihuoltoa että terveydenhuoltoa samoin kuin ammattihenkilöitä, kansalaisia, asiakkaita ja potilaita. Kun tehdään viimeisen päälle käytettävyyttä edistäviä järjestelmiä, varmistetaan ratkaisut käyttötapausten avulla sekä käytettävyystutkimuksin. On myös niin, että digiosaaminen ei ole pelkästään ikääntyneiden ihmisten ongelma. Osaamiseen ja digipalveluiden käyttöön liittyy ihmisten koulutuspohja, asema yhteiskunnassa jne. Hyväosaiset pärjäävät paremmin digiasioissa kuin huono-osaiset.  

Kommentti: Tuntematon kommentoi postausta

23.6.2026

Kiitos Elli ja Olli N. Sosiaalihuolto todella tarvitsee nyt huomiota ja nostamista. Asiantuntijuutta on, kuten artikkeleistakin käy ilmi, mutta tarvitaan julkisuutta ja avointa keskustelua. Tälle hallitukselle taitaa olla turha sitä tarjota, mutta jospa seuraava olisi viisaampi ja ennen muuta tiedonhaluisempi? Tutkittu tieto on nostettava ansaitsemaansa arvostukseen. Keskustelua on hyvä jatkaa oman alan sisällä ja oltava siten valmiudessa tuoda näkemyksiä esille, kun niille on taas tarvetta. Uskon, että on! On oltava!

Viitteet

(1) Sosiaalihuolto THL:n kerääminä ja raportoimina lukuina (Martta Forsell), https://thl.fi/data-ja-tilastot/sosiaalihuolto#sosiaalihuollossa-720-000-asiakasta; Martta Forsell: Sosiaalihuollon kustannukset 2024: syvällisempi katsaus sosiaali- ja terveyspalvelujen talous 2024 -tilaston tietoihin; https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-408-692-9

(2) Olli Nylander: Kohti ihmislähtöistä Sotea - ihminen pärjäämisen keskiössä, BOD 2026

(3) Läpikäydyt julkaisut sosiaalihuollon tilasta hyvinvointialueilla kesällä 2026:

• Sirpa Saario: Aikuisssosiaalityön kirjava käsitteistö hyvinvointialueiden verkkosivustoilla; Vol 34 Nro 2 (2026): Janus 34 (2); https://journal.fi/janus
• Maija Komonen: Hajanaiset järjestelmät haastavat sosiaalihuollon kehittämistä, Talentia-lehti 9.6.2026;  https://www.talentia.fi/talentia-lehti/hajanaiset-jarjestelmat-haastavat-sosiaalihuollon-kehittamista/
• Marja Heikkilä, Minna Kivipelto, Risto Kortelainen, Marjo Kuronen, Aila-Leena Matthies, Maija Mänttäri-van der Kuip, Mikko Mäntysaari, Johanna Vuorelma: Hyvinvointialueiden arviointia sosiaalihuollon näkökulmasta, JYU reports 100,m Jyväskylä 2026;  https://www.jyu.fi/fi/uutinen/hyvinvointialueuudistuksen-arviointia-sosiaalihuollon-nakokulmasta

(4) Niina Tanner, Minna Kivipelto: AVAIN-mittarin käyttö aikuissosiaalityössä, THL-ohjaus 3/2022; https://www.julkari.fi/bitstreams/f0df1049-8532-4c10-9354-b2f3d3c2631b/download 

(5) Olli Nylander: Parlamentaarinen työryhmä hyvinvointialueiden tilannekuvan ja tulevaisuuden muodostajaksi - saadaankohan sopua aikaan?

https://ollintuumailut.blogspot.com/2026/05/parlamentaarinen-tyoryhma.html