Duodecimin visio perusterveydenhuollolle on kapea

Duodecimin visio on vahva perusterveydenhuolto, joka tarjoaa varhaista ja vaikuttavaa hoitoa.

Kolme keskeistä eduskuntavaalitavoitetta ovat: 
1️⃣ Käypä hoito -suositustyön riittävä ja vakaa rahoitus on turvattava.
👉🏼 Hoitosuositukset auttavat kohdentamaan resurssit vaikuttaviin hoitoihin. Hoitosuosituksiin investointi vahvistaa potilasturvallisuutta, potilaiden yhdenvertaisuutta ja koko julkisen talouden kestävyyttä.
2️⃣ Jokainen kansalainen tarvitsee oman lääkärin.
👉🏼 Terveydenhuollon painopiste on siirrettävä korjaavasta hoidosta varhaiseen, vaikuttavaan ja jatkuvaan hoitoon perusterveydenhuollossa. 
3️⃣ Lääkäreiden osaamisen kehittämiseen on panostettava.
👉🏼 Lääketieteellisen tiedon nopea uusiutuminen edellyttää suunnitelmallista täydennyskoulutusta, joka tukee hoidon laatua, kustannusvaikuttavuutta ja potilasturvallisuutta.

Oikealle potilaalle oikeaan aikaan annettu hoito on investointi, joka turvaa niin hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuuden kuin taloudellisen kestävyyden.

 📎https://www.duodecim.fi/wp-content/uploads/sites/9/2026/05/Duodecimin-eduskuntavaalitavoitteet.pdf

Duodecimin visio vahvasta perusterveydenhuollosta sisältää kolme hallitusohjelmatavoitetta. Ne ovat visioon verrattuna kapeita ja mitä suurimmassa määrin lääkärikeskeisiä ja Duodecim-lääkäriseura-keskeisiä. Duodecimin sivuilta poimin seuran esittelyn ytimen: "Suomalainen Lääkäriseura Duodecim on vuonna 1881 perustettu tieteellinen yhdistys. Se kehittää lääkärin ammattitaitoa ja käytännön työtä täydennyskoulutuksen, julkaisujen ja apurahojen avulla."

Miksi seuran esittämät tavoitteet perusterveydenhuollolle ovat kapeita? Luettelen tässä muutaman perustelun:

1. Perusterveydenhuolto ei ole pelkästään lääkärien tuottamia vastaanottopalveluita. Sen tietävät hyvin vision laatijatkin. Perusterveydenhuolto voidaan määritellä vaikka näin:  "Perusterveydenhuoltoa tarjoavat lähinnä terveyskeskukset ja näiden tehtäviin kuuluu ylläpitää yleislääkärin vastaanottoa, terveyskeskuksen sairaalaa (joka on ensisijaisesti vanhusten hoitoa ja muuta pitkäaikaishoitoa varten), ennalta ehkäisevää terveydenhuoltoa, mukaan luettuina äitiys- ja lastenneuvolatoiminta, kouluterveydenhuolto, työterveyshuolto, hammashuolto sekä elinympäristön valvonta (nykyisin terveydensuojelu); tästä kokonaisuudesta käytetään termiä perusterveydenhuolto." Tämä määritelmä on Duodecimin terveyskirjaston määritelmä. (https://www.terveyskirjasto.fi/ltt02591)
2. Hoitosuositukset ovat lääkäriseuran tuottamia suosituksia, joilla ei ole mitään lainsäädännöllistä perustaa. Ja vaikka olisikin, ne ovat vain suosituksia. Syynä tähän ovat kunkin potilaan yksilölliset ongelmat ja tarpeet. Siis soveltuvin osin tai täysin soveltumattomasti suosituksia voidaan käyttää. En tunne, onko suositusten vaikutuksia mitenkään mitattu?
3. Palveluvalikoiman kehittäminen on sukulainen hoitosuosituksille. Itse asiassa palveluvalikoiman pitäisi kohdistaa resurssit vaikuttaviin hoitoihin. Palveluvalikoiman ylläpito ja kehittäminen on STM:n vastuulla ja sen lainsäädännöllinen perusta on vahvempi kuin käypä hoito-suositusten. Kun palveluvalikoiman kehittäminen on osa nykyhallituksen ohjelmaa ja etenemässä lainsäädäntövaiheeseen, jätettiin käypä hoito pois valmistelusta. Siihen perustuu nyt Duodecimin ykköstavoite saada käypä hoito vakaalle rahoituspohjalle. Periaatteessa palveluvalikoiman ja käypä hoito-suositusten kehittäminen pitäisi yhdentää. Tosin saamani tietojen perusteella sosiaalihuollon palveluvalikoiman rakentaminen on aivan alkutekijöissään.
4. Kun avataan tätä 1-kohdan terveyskirjaston määrittelyä, havaitaan, että on muutakin toimintaa kuin yleislääkärin vastaanotto. Muussa toiminnassa oleellista ovat muutkin terveydenhuollon henkilöt kuin pelkästää lääkärit. Eräs tavoite on julkilausuttu vuosikymmeniä jääden pelkäksi julkilausumaksi. Se on myös Duodecimin listalla: "Terveydenhuollon painopiste on siirrettävä korjaavasta hoidosta varhaiseen, vaikuttavaan ja jatkuvaan hoitoon perusterveydenhuollossa." Näitä tehtäviä hoitavat tahot on jo määritelty lainsäädännössä ja historia toimijoilla on tosi pitkä.(siis aiemmin terveyskirjastossa määritellyt ennalta ehkäisevät palvelut).  
5. Miksi varhainen vaikuttaminen ei ole onnistunut?  Tähän on löydettävissä useita syitä. Luettelen tässä joitakin: 

• Vaikuttaminen ja vaikuttavuus on erittäin vaikeasti määriteltävissä, mitattavissa. Korjaavissa toiminnoissa vaikutus on välitön, kun taas varhaisessa vaikuttamisessa, ennaltaehkäisevässä toiminnassa vaikutukset ovat mahdollisesti tulevaisuudessa. Onkin helppo kiristää resursseja tai väistää kehittäminen tältä osin, kun tulevaisuus on avoin. 
• Vaikuttamisessa on myös kysymys, keneen pyritään vaikuttamaan. Nyt ennalta ehkäisevä toiminta on hallinnollisesti jaoteltu, mutta niiden yhteistä vaikutusta ei ole kyetty aikaansaamaan. Duodecim toteaa: "Jokainen kansalainen tarvitsee oman lääkärin."  Tämä ei kuitenkaan riitä. Sen tietävät kaikki asianosaiset. Koko ennaltaehkäisevan toiminnan "paletti" pitää käydä läpi mukaan lukien myös sosiaalihuolto. Omalääkärin rinnalla on tärkeä rooli muilla ammattiryhmillä: erityisesti hoitohenkilöstö, sosiaalityöntekijät. 

Nyt periaatteessa on suuret mahdollisuudet hyödyntää laajaa tietopohjaa ennaltaehkäisevien toimien kohdentamiseen. Tutkimuksia,  kokeiluja ja kehittämisprojekteja on usean vuoden ajan toteutettu. Mutta saman tien ne on unohdettu. Nostan esille kaksi esimerkkiä unohduksista. 1. Edellisen soteuudistuksen tuotantokauden laaja "tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskushanke", 2. Oulun erillistutkimus, jonka tuloksena saatiin esille eniten palveluja käyttävät tahot. Tämä tunnetaan yleisesti 80-20 sääntönä eli 20 prosessia asiakkaista käyttää 80 prosenttia palveluista. Tästä ei ole edetty kuin joihinkin kokeiluihin (mm. Omahäme-kokeilu).

 

Tein vuoden alussa kirjan "Kohti ihmislähtöistä sotea- ihminen pärjäämisen keskiössä." (BOD 2026). Tavoitteeni oli pysyä ihmisnäkökulmassa organisaationäkökulman sijasta. Tätä tuki ajatus edistää edelleen pärjäämisen ilosanomaa. Duodecimin ehdotuksia vaivaa lääkärikeskeinen organisaationäkökulma. Kirjani jälkeisten keskustelujen perusteella tein vielä yhden kaaviokuvan asiasta.  Tälla alla olevalla kuvalla voitaisiin hahmotella myös perusterveydenhuollon roolia jatkossa, mutta myös  sosiaalihuollon roolia. Kummatkin ovat ns. lähipalveluita. 

 

Tämä kaikki edellyttää, että uuteen hallitusohjelmaan saadaan kolmenlainen toisiinsa nivoutuva lainsäädäntöuudistus. 1) Miten ja millä ehdoilla signaalit ja interventio kohtaa ihmiset? Kohtaaminen pitää olla oikea-aikaista ja ihmisen itsensä tiedostamaa ja hyväksymää. On saatava aikaan lainsäädännön avulla tasapaino yksityisyyden suojan ja ennakoivaa apua mahdollistavien tietojen keräämiselle ja hyödyntämiselle. 2) Lainsäädäntöä edellyttävä uudistus on saada integroitua yhteen palvelutiedot (sote, työllisyys) ja etuustiedot (kela). Tässäkin on herkkä asia ihmisten oma kokeminen, miten ja miksi tietojen kerätään ja yhdistetään? Hyödyt on tunnistettava molemminpuolisiksi. 3) Jo nyt lainsäädännössä ja hallitusohjelmassa on mukana sosiaali- ja terveydenhuollon integraatio. Käytännössä sitä ei kunnolla ole kuitenkaan toteutettu. Tuo edellisen hallituksen aikainen tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus olisi edelleen konkreettinen ehdotus soteintegraatiolle. Ja mukaan mahtuisi vallan mainiosti myös omalääkäri-omahoitajamalli.