Tiimalasiaihe saa jatkoa hyvinvoinnin ja onnellisuuden pohdinnasta. Tiimalasin keskiössä ovat indikaattorit. Indikaattori- mittari ei ole lainkaan uusi asia. Sekin oli muotia 70-luvulla niinkuin moni muukin asia. 70-luvulla sosiaali- ja terveydenhuoltoa ei hallinnut hyvinvointiteema. Sen sijaan yhteiskuntapolitiikka (jonkun mielestä politiikan tieteellistäminen) nosti esille hyvinvointi-indikaattorit. Harrastus jäi tutkijoiden ja suunnittelijoiden pöydille. Ehkä tunnetuin pohdiskelija Suomessa oli professori Erik Allardt. Hänen tutkimuksensa "Hyvinvoinnin ulottuvuuksia"(Porvoo 1976) avasi koko käsitemaailman aiheeseen. Kirjassa esiteltiin myös pohjoismainen vertailututkimus aiheesta. Allardt esitti nelikentän 1) hyvinvointi -onnellisuus, 2) Elintaso - elämänlaatu. Nelikentän osat olivat: A. hyvinvointi - elintaso: "aineellisiin ja persoonattomiin resurseihin perustuva tarpeentyydytys; B. hyvinvointi - elämänlaatu: "ihmisten välisiin, ihmisten ja yhteiskunnan sekä ihmisen ja luonnon suhteisiin perustuva tarpeentyydytys"; C. onnellisuus - elintaso: subjektiiviset tunteet ja kokemukset yksilön materiaalisista ja ulkoisista ehdoista; D. onnellisuus - elämänlaatu: subjektiiviset tunteet ja kokemukset suhteessa ihmisiin, luontoon ja yhteiskuntaan. (Allardt 1976, 32-33). Hyvinvointia voi tutkia havainnoimalla todellisia olosuhteita. Puolestaan onnea tutkitaan selvittämällä asenteita ja subjektiivisia tunteita.
Tämä Allardtin ajattelu tuli mieleeni lukiessani YK:n onnellisuusraporttia. Siinä on verrattu 150 maata keskenään onnellisuusindeksillä. Pohjoismaat nousevat kärkikaartiin - Tanska ykköseksi ja Suomi heti kakkoseksi. Niin onnellisuus on jokaisen oma tunnetila, johon vaikuttavat tietysti muut tekijät. Tuo Allardtin nelikenttä avaa mukavasti analyysiä. Jos Suomi on kakkonen, ei se tarkoita sitä, että olemme kaikki tosi onnellisia. Costa Rican kansalaiset olivatkin tyytyväisimpiä elämään kokonaisuutena. Suomessa kyetään olemassa olevien rekisteri-ja tilastoaineistojen perusteella rakentamaan pahoinvoinnin mittareita, jotka vaikuttavat välillisesti myös onnellisuuden kokemiseen. Palaan tähän vielä myöhemmin. Näyttää melko selkeästi siltä, että työttömyys ja toimeentulotuen varassa eläminen lisäävät pahoinvointia. Sitä löytyy myös Suomesta - onnellisten maasta. Allardt tiivistää hyvinvoinnin ja onnellisuuden kolmeen osioon. Jos ne kaikki "natsaavat", hyvinvointi ja onnellisuus ovat maksimissaan: elintaso (having), yhteisyyssuhteet (loving), itsensätoteuttamisen muodot (being).(Allardt 1976, 37-49). Tehdessäni taannoin indikaattorianalyysin, löysin hyvinvointi-onnellisuus akselilta kärkipäästä suomen-ruotsalaiset kunnat. Vastaavia tuloksia on saatu myös muissa tutkimuksissa. Onko noissa kunnissa sopiva sekoitus elitasoa, yhteisyyssuhteita ja itsensä toteuttamista ("having-loving-being"). Onko suomen-ruotsalainen yhteisö hyvinvointi/onnellisuusyhteiskunta pienoiskoossa?
Tässä tiivistettynä uutinen aiheesta (HS 3.4.2012) Laitoin mukaan lainauksen myös suoraan YK:n raportista englanniksi:
Maailman onnellisin maa on Tanska. Suomi on YK:n onnellisuusraportin mukaan maailman toiseksi onnellisin maa. Hyvänä kolmosena on Norja.
Aloitteen tutkimuksesta ja YK:n onnellisuuskonferenssista teki Bhutan. Pieni Himalajan kuningaskunta pitää ainoana valtiona kansantulonsa lisäksi kirjaa myös "bruttokansanonnellisuudesta", BNH:sta.
YK-raportti koottiin taloustieteen professori Jeffrey Sachsin johdolla arvostetun Columbian yliopiston Earth Institute -tutkimuslaitoksessa. Tiedot keräsi Gallup-yhtiö maailmanlaajuisella kyselyllään 150 maassa.
"Pelkkä vauraus ei tee ihmisiä onnellisiksi. Poliittinen vapaus, vahvat sosiaaliset verkostot ja korruption puuttuminen ovat yhteen laskien maiden tuloeroja tärkeämpiä hyvinvoinnin syitä", tutkijat sanovat.
Terveys, läheiset ihmiset, varma työ ja vakaat perheolot selittävät nekin yksilöiden onnellisuutta paremmin kuin pelkkä vauraus.
Maailman "onnellisimmat maat" ovat raportin mukaan kaikki Pohjois-Euroopassa. Huippumaiden asukkaiden arvio onnellisuudestaan tiivistyy keskiarvoksi 7,6 asteikolla nollasta kymmeneen. Kymmenen kärkivaltion joukkoon kuuluvat myös Hollanti, Kanada, Sveitsi, Ruotsi, Uusi-Seelanti, Australia ja Irlanti. Onnellisemmat maat ovat yleensä myös rikkaampia. Lisäksi kansalaisten onneen vaikuttaa muun muassa henkilökohtaisen vapauden määrä.
Sijainti onnellisten tikapuilla vaihtelee raportissa kysymysten mukaan. Kun kysyttiin "tyytyväisyyttä elämään kokonaisuutena", tyytyväisimpiä ovatkin keskiamerikkalaisen Costa Rican asukkaat.
Elintason nousu ei aina lisää onnellisuutta. Suoraa yhteyttä ei ole esimerkiksi Yhdysvalloissa, joka on onnellisten listan yhdestoista. Kehittyneissä maissa naiset ovat onnellisempia kuin miehet. "Kehitysmaissa tilanne vaihtelee", yhteenvedossa sanotaan.
Koetun onnellisuuden aallonpohja on keski-ikäisillä.
Onnettomimmiksi itsensä kokevat köyhimpien maiden, etenkin Saharan eteläpuolisen Afrikan asukkaat: Togo, Benin, Keski-Afrikan tasavalta, sisällissodista toipuva Sierra Leone. Niissä onnen keskiarvo oli noin 3,4. Onnettomuuden tunne on yleistä ja syvää myös muun muassa Haitissa, Kongossa ja Bulgariassa.
Työttömyys aiheuttaa kaikissa maissa ihmisillä yhtä lohdutonta onnettomuuden tunnetta kuin läheisen kuoleman tai eron aiheuttama suru, tutkijat tiivistävät. Työssäkäyvien onnellisuus ei riipu suuresta palkasta tai sopivista työajoista. Työpaikan varmuus ja hyvät suhteet työtovereihin ovat tärkeämpiä.
Mielenterveys tai sen puute vaikuttaa onnellisuuteen enemmän kuin mikään muu seikka, raportissa sanotaan. Silti kehittyneissäkin maissa vain neljännes mieleltään sairaista saa asianmukaista hoitoa.
Bhutan ei ole mukana YK:n teettämässä kyselyssä, mutta muiden tietojen perusteella YK-raportti arvioi Bhutanin onnellisuusindeksiksi 6,05.
The happiest countries in the world are all in Northern Europe (Denmark, Norway, Finland, Netherlands). Their average life evaluation score is 7.6 on a 0-to-10 scale. The least happy countries are all poor countries in Sub-Saharan Africa (Togo, Benin, Central African Republic, Sierra Leone) with average life evaluation scores of 3.4. But it is not just wealth that makes people happy: Political freedom, strong social networks and an absence of corruption are together more important than income in explaining well-being differences between the top and bottom countries. At the individual level, good mental and physical health, someone to count on, job security and stable families are crucial.
These are among the findings of the first ever World Happiness Report (download PDF), commissioned for the April 2nd United Nations Conference on Happiness (mandated by the UN General Assembly). The report, published by the Earth Institute and co-edited by the institute’s director, Jeffrey Sachs, reflects a new worldwide demand for more attention to happiness and absence of misery as criteria for government policy. It reviews the state of happiness in the world today and shows how the new science of happiness explains personal and national variations in happiness.
The report shows that, where happiness is measured by how happy people are with their lives:
- Happier countries tend to be richer countries. But more important for happiness than income are social factors like the strength of social support, the absence of corruption and the degree of personal freedom.
- Over time as living standards have risen, happiness has increased in some countries, but not in others (like for example, the United States). On average, the world has become a little happier in the last 30 years (by 0.14 times the standard deviation of happiness around the world).
- Unemployment causes as much unhappiness as bereavement or separation. At work, job security and good relationships do more for job satisfaction than high pay and convenient hours.
- Behaving well makes people happier.
- Mental health is the biggest single factor affecting happiness in any country. Yet only a quarter of mentally ill people get treatment for their condition in advanced countries and fewer in poorer countries.
- Stable family life and enduring marriages are important for the happiness of parents and children. • In advanced countries, women are happier than men, while the position in poorer countries is mixed. • Happiness is lowest in middle age.
- Taking all things together, how happy would you say you are? (where 0 means extremely unhappy, and 10 means extremely happy)
- All things considered, how satisfied are you with your life as a whole nowadays? (where 0 means extremely dissatisfied and 10 means extremely satisfied.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti