Tietojohtamisesta tiedettä - teoriat saatava myös käytäntöön, päivitykset 2.7.2013, 3.7.2013

Tietojohtaminen rynnii omana tutkimusalanaan. Viimeisin käsiini tullut teos on Tampereen teknillisen yliopiston Tietojohtamisen tutkimuskeskuksen julkaisu: Harri Laihonen etc: Tietojohtaminen, Tampere 2013. Teos löytyy myös sähköisessä muodossa osoitteesta: http://dspace.cc.tut.fi/dpub/bitstream/handle/123456789/21534/tietojohtaminen.pdf?sequence=1 .

Lyhyt arvio. Yli 10 hengen kirjoittajakunta on vihkiytynyt tutkijoina tietojohtamisen aiheeseen. Teos on monitieteinen, mikä on sen ilmeinen vahvuus. Toisaalta teos on hyvin teoriaorientoitunut eikä sisällä lainkaan sovellusesimerkkejä käytäntöön. Kompakti koko houkuttelee lukijan puoleensa (noin 80 sivua). Odotin, että kirjassa olisi pohdittu tiedon jalostamista indikaattoreiksi ja mittareiksi. Samoin odotin, että kirjassa olisi pohdintaa mittarien ja tavoitearvojen käytäntöön panosta sekä eteen tulevista ongelmista.(1). Meille käytännössä tarpoville on selkeä vastakkainasettelu mutu-johtamisen ja tietojohtamisen kanssa. Hiukan jäin myös odottelemaan kytkentää nyt niin muodissa olevaan kokonaisarkkitehtuuriajatteluun. Lyhyt maininta on aiheesta, mutta sitä ei ole systemaattisesti kytketty tietojohtamisen yhteyteen. Tietojohtamisessa tiedon merkitys on suuri ja se heijastuu kokonaisarkkitehtuurissa toimintaan, tietojärjestelmiin sekä jopa teknologiaan. Pyysin Harri Laihoselta kommentin kirja-arviooni. Se on tiivistettynä viitteessä 2.

Tietojohtamisen teoksessa otetaan esille seuraavat näkökulmat:

Nenonen, Nylander - tietomalli

• tietojohtamisen tarve: Niin se ero "mutu"-johtamiseen olisi ollut hyvä perustella. Ville Tolvanen toteaa, että Suomi on "luulojohtamisen maa". http://www.villetolvanen.com/2013/06/19/tiedolla-johtamisen-paluu/?goback=.gde_3686212_member_251087856
• mikä on tieto?: Tätä aihetta olen kehitellyt vuosikymmenen ajan yksin ja yhdessä työkavereiden kanssa (erityisesti Mikko Nenosen kanssa kehitellyt sovellukset on dokumentoitu niin suomeksi kuin englanniksikin); Metatiedon merkitys jää kirjoittajilla vähäiseksi. Kehittämämme malli Nenosen kanssa sisältää portaikot data - metadata, informaatio - metainformaatio - tietämys - metatietämys - viisaus. Meta-ajattelulla tuodaan esille tiedon kasvun avoimuus ja sitoutuneisuus ennakkokäsityksiin. (ks. julkaisumme Datasta tietoon...http://www.julkari.fi/handle/10024/76571).
• tiedosta arvoa: tässä tiedon kasvu on kuvattu ja yhdistetty liiketoimintaprosesseihin. Olen huomannut, että käytännössä tiedon laatu on merkittävä tekijä. Systemaattinen laatuanalyysi puuttuu kirjasta. Tiedon laatu syntyy tiedon jalostusprosessissa ja tiedon hyödyntämisessä. Myös tiedon oikeudellisten perusteiden tarkastelu puuttuu teoksesta. Tästä aiheesta tein kirja-arvion blogiini: http://ollintuumailut.blogspot.fi/2013/06/oikeus-tietoon-kaikille-ei-vain.html
• tietojohtamisen liikkeenjohdolliset lähestymistavat (aineeton pääoma, liiketoimintatiedon hallinta, tietämyksen hallinta, viite 3): Mielestäni on tärkeätä erottaa erilaiset liiketoiminnalliset lähestymistavat. Valtion ja julkisten palveluiden toimnta-ajatukset poikkeavat yksityisestä voittoa tavoittelevasta toiminnasta. Tarvitaan teoriasovelluksia erilaisiin organisaatioihin ja organisaatiokokoihin. Nämä pohdinnat puuttuvat teoksesta. Tältä osin tein aiheesta artikkelin yhdessä Mikko Nenosen ja Pirjo Ståhlen kanssa vuonna 2003 Yhteiskuntapolitiikka -lehdessä (Viite 4: myös viittaus Ikijure Nonakaan;  https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/100999/031nylander.pdf?sequence=1.)
• tietojärjestelmät ja tietohallinto: Kirjassa on esitetty tiivistettynä tietojohtamisen viisaus: "Tietojohtaminen ei ole vain erityisasiantuntijoiden tehtävä, vaan kuuluu koko henkilöstölle - Jokaisen tulee olla tietojohtaja" (s.80).  Kuitenkin teoksessa vuorovaikutus tiedon johtamisen ja tiedolla johtamisen välillä jää mielestäni vajavaiseksi, vaikka edellinen sitaatti on hyvinkin osuva. Myös vähäiseksi jää esimerkiksi big data -ajattelun käsittely (muotisana juuri nyt, mutta ei vielä alan ihmisten suosiossa ks. oheinen kysely: http://www.tietoviikko.fi/cio/article902247.ece). Sovelluksena sosiaali- ja terveydenhuoltoon tein alustukseni pohjalta artikkelin Tietoasiantuntijat -lehteen 2-3/2011 "Tiedolla johtaminen osaksi kokonaisarkkitehtuuria" sekä pidin alustuksen aiheesta myös pyydetyn alustuksen TIVI-seminaarissa keväällä 2013. Viitteessä 5 olen mallintanut tietojohtamisen yhteyden kokonaisarkkitehtuuriin.  

Viitteet:

(1) "Business Intelligence" (BI) - liiketoimintatieto liittyy oleellisesti raportointi- ja analyysitapoihin sekä niihin liittyviin kaupallisiin tuotteisiin. Kaupallisten tuotteiden varaan rakentuvat raportointi- ja analyysijärjestelmät ovat aikaa vieviä ja työläitä kokonaisuuksia. Alalla toimivat yritykset tarjoavat helppoja, nopeita teitä onneen. Kuitenkin kokonaisuus edellyttää jykevää tietojärjestelmäperustaa (perusjärjestelmistä tietovarastoihin). BI-strategian rakentaminen on yksi tapa varmistaa tukeva perusta tiedonhallintaan. Tuore viite tähän on tarjolla seuraavassa: http://ritnoa.com/articles/data-warehousing/192-bi-strategy-do-you-have-one-part-i?goback=.gde_115357_member_252709261 . Market-Visio on kartoittanut markkinoita jälleen kerran. Oheinen artikkeli Tietoviikosta avaa asiaa. http://www.tietoviikko.fi/cio/article907449.ece

(2) Harri Laihosen kommentti arvioihini (Ollin tiivistys): Harri toteaa, että käytännön sovellukset puuttuvat samoin kuin linkit moniin ajankohtaisiin ilmiöihin. Kirjan ytimessä on tiedon hyödyntäminen. Harri pitää haasteellisena tietojohtamisessa erilaisia monitieteisiä näkökulmia sekä "temppukeskeisyyttä". Tällaisilla tempuilla ei ole itsearvoa ellei tiedetä, mihin tietoja tarvitaan. Harrin mielestä pitäisi kerätä aidosti hyödyllistä tietoa. Hänen mielestään temppukeskeisyys on konsulttien elinehto. Keskustelusta on usein puuttunut arvon luominen - parempia palveluita, tehokkuutta, laatua, virheettömyyttä, terveyttä, uutta liiketoimintaa, innovaatioita jne. Harri totesi, että he päättivät kirjoittaa kirjan perusasioista. Erilaisia käytännön sovellutuksia on tarjolla runsaasti. Kirja on myös osa perusopetusta ja se luo pohjaa tiedon soveltamiselle ja hyödyntämiselle. Harri on ottanut kantaa aiheeseen myös sote-kuntanäkökulmasta kevään 2013 Terve-Sos-tapahtumassa. Ohessa on linkki luentoyhteenvetoon:  http://www.thl.fi/thl-client/pdfs/0c4e7eb1-21a7-4025-bbd9-12a3a89f81ab

(3) Vinkkejä ulkomaiseen kirjallisuuteen koskien aihetta "Knowledge Management" = tietämyksen/tai tiedon hallinta:

1.Uriarte, F. A. (2008). Introduction to knowledge management: a brief introduction to the basic elements of knowledge management for non-practitioners interested in understanding the subject. Jakarta, Indonesia: ASEAN Foundation. ISBN 978-979-19684-0-9 http://www.aseanfoundation.org/documents/knowledge_management_book.pdf

2. Armeijan KM-manuaali: http://armypubs.army.mil/doctrine/DR_pubs/dr_a/pdf/fm6_01x1.pdf

3. Rumizen, M. C. (2002). The complete idiot's guide to knowledge management. Indianapolis, IN: Alpha. ISBN 978-0028641775 http://www.amazon.com/Complete-Idiots-Guide-Knowledge-Management/dp/0028641779#reader_0028641779

4. Knowledge Centric Management, by Hans van Heghe. ISBN 978-1-907722-26-4 http://www.knowledge-centric-management.com/  

5. Amrit Tivana: Knowledge Management Toolkit:  ftp://193.233.68.49/Public/KMS/Knowledge%20Management%20Toolkit%20by%20Amrit%20Tiwana.pdf

Nonakan tietomalli,4

(4) Ikijure Nonaka on tietojohtamisen paljon siteerattu tutkija. Myös tietojohtamisen kirjassa viitataan Nonakaan. http://fi.wikipedia.org/wiki/Ikujir%C5%8D_Nonaka. Samoin Nenonen, Nylander, Stålhe -artikkelissa (2003) viitataan Nonakaan tiedon määrittelyssä: täsmällinen tieto (Explicit) ja piilevä tieto, hiljainen tieto (Tacit). Päivitys 3.7.2013: Työterveyshuoltoon liittyen on tehty väitöskirja tiedon jalostamisesta. "Väitöstutkimuksen teoreettinen viitekehys perustuu Nonakan ja Takeuchin (1995) SECI-malliin sekä sen sovelluksiin tiedon jalostamisesta, asiantuntijaksi kasvun teoriaan sekä julkisen ja yksityisen sektorin terveydenhuollon toimintaan."- tiivistää väittelijä Katri Mannermaa. SECI- malli ja sen eri sovelluksia on esitetty väitöskirjan sivuilla 57-77. (http://dspace.cc.tut.fi/dpub/handle/123456789)/21430?show=full

(5) Tietojohtaminen ja kokonaisarkkitehtuuri - Ollin sovellus; nelikentän keskiöön sijoittuu vielä tietoturva, joka siis koskee toimintaa, tietoa, tietojärjestelmää ja teknologiaa. Ks. myös edellinen blogikirjoituksena ekosysteemistä ja Sote-ERP:stä:  http://ollintuumailut.blogspot.fi/2013/06/ekosysteemi-vai-sote-erp.html

Toiminta: ydin- ja tukitehtävät,  prosessit  - toiminnan laatu: rakenne, prosessi, lopputulos - toiminnan taloudellisuus ja tehokkuus - toiminnan vaikuttavuus: esim. terveyshyödyt - organisaation yhteydet muihin toimijoihin	Tieto - metatiedot: luokitukset, käsitteet, määritelmät - mittarit: käsittelyajat, taloudellisuus, tuottavuus, laatu, riskit, vaikuttavuus - ulkoiset ja sisäiset tietovarannot - ilmenevä, näkyvä tieto ja piilevä tieto
Tietojärjestelmä - toiminnan ohjausjärjestelmä (ERP/ SoteERP ml. asianhallinta) - omat operatiiviset järjestelmät - tietovarastoratkaisu - rajapinnat muihin järjestelmiin (sidosryhmät, yhteistyötahot): esim. YTJ, VTJ	Teknologia - palvelininfrastruktuuri - raportointi- ja analysointi-infrastruktuuri (BI) - tiedon välityksen teknologia perusjärjestelmistä johdon raportointijärjestemään

Päivitys 2.7.2013: Mika Aho kommentoi blogiani ja viittasi omaan väitöskirjaansa, jossa on myös otettu kantaa tietojohtamisen ja kokonaisarkkitehtuurin väliseen suhteeseen. Ohessa on linkki väitöskirjaan "Konstruktio suorituskyvyn johtamisen kypsyyden arviointiin": http://dspace.cc.tut.fi/dpub/handle/123456789/20728

Ekosysteemi vai Sote-ERP

Kuvakaappaus Google-haulla ekosysteemi

Biologiasta lainattu käsite ekosysteemi on vallannut alaa IT-maailmassa. IT-Standard-foorumissa esitetyssä blogikirjoituksessaan Leena-Mari Lähteenmaa sovittaa käsitteen uuteen ympäristöön seuraavasti: https://www.tietohallintomalli.fi/artikkeli/2013-04-21/ekosysteemi-juhlapuhetta-vai-arkipaivaa

"Ekosysteemiä ja sen toimintaa voi suunnitelmallisesti kehittää ja luoda sen kautta uusia liiketoimintamahdollisuuksia. Tunnistamalla oman ekosysteemin keskeiset toimijat, niiden roolit ja vahvuudet voi kaikkien verkostossa toimivien kilpailuetu kasvaa merkittävästi. Yhdessä toimijat jakavat tietoa ja osaamista, luovat yhteisiä toimintamalleja sekä parantavat tehokkuutta ja laatua. Luottamus on keskeinen tekijä, jotta ekosysteemille voi syntyä suotuisat olosuhteet.
Arkipäivän ekosysteemissä parhaimmillaan haetaan loppukäyttäjälle ja asiakkaille ratkaisuja niin, että kaikki toimijat saavat siitä myös oman hyötynsä. Kommunikaatio on avointa ja rakentavaa. Yhteistyötä tehdään ennakoiden, yhteisistä toimintatavoista sopien. Tällainen ekosysteemi kestää kilpailun ja luo uusia mahdollisuuksia myös pitkällä aikavälillä."

Tunnetuin ekosysteemi -käsitteen käyttö liittyy mobiilimaailmaan. Applen, Googlen ja Microsoftin ympärille rakennetut kilpailevat ekosysteemit jakavat mobiilimaailman. Mukaan kilpailuun on tarjoutunut moni avoimen koodin ekosysteemi. Ekosysteemin avoimuus - sulkeutuneisuus ovat avaintekijä. IPhonen ympärillä oleva suljettu ekosysteemi perustuu käyttäjälähtöiseen brändiin. Googlen Android-pohjainen ekosysteemi perustuu monien valmistajien mahdollisuuksiin rakentaa erilaisia ratkaisuja. Microsoftin Windows-pohjainen ekosysteemi luottaa Applen tavoin suljettuun systeemiin ja Microsoftin sekä Nokian brändien voimaan. Kaikki tuntevat kilpailutilanteen, jossa Nokian valitsema strategia saattaa kärsiä katastrofaalisen lopun. Brändi ei oikein kanna.

Sosiaali- ja terveydenhuollossa on luotettu varsin suljettuihin ekosysteemeihin. Suurten järjestelmätoimittajien ympärille on ryhmittynyt käyttäjät erityisesti julkisella puolella. Suuret toimittajat ovat kietoneet käyttäjät sormensa ympärille. Jatkuva suljettu kehittäminen vaikeuttaa uusien toimijoiden mukaan tuloa tai kokonaisen järjestelmän uudistamista. Apotti-keskustelussa näkyy tällaisen kuvion ongelmat. Luottamus suljettuihin systeemeihin on myös vaikeuttanut yhteistoiminnallisuutta, tietojen siirtoa toimintayksiköistä toisiin sekä myös prosesseissa syntyvien tietojen vertailukelpoisuutta. Julkinen valta pyrkii ratkaisemaan ongelmat kahdella tapaa: 1. luodaan yhteistä määritys- ja luokituspohjaa, 2. yritetään löytää nykyistä keskitetympää ohjausmallia. Samaan aikaan vastavoimana toimii pitkälle viety kuntien, kuntayhtymien ja palvelujen tuottajien autonomia. Valtiovallan määrittely- ja luokitusnäkökulmaa edistää Kanta-hanke eResepteineen ja eArkistoineen. Valtio-kunta-akselilla edistetään yhteisiä standardeja runsailla yhteisillä työryhmillä, neuvottelukunnille, kehittämishankkeilla ja vastaavilla. Kuntapuolella yhtenäisyyttä yritetään saada aikaan kuntien ja kuntayhtymien omistamalla yhteisyrityksellä Kuntien Tiera. Ahtaalle on tuokin yhtiö joutunut autonomisten toimijoiden puristuksessa. Lentoon lähtö takkuilee viimeisten tietojen mukaan melkoisesti. (http://www.tietoviikko.fi/kaikki_uutiset/article910808.ece).

Onkohan tämä ekosysteemiajattelu sittenkään kantava lähtökohta? Vapaus ja avoimuus ovat toisarvoisia seikkoja verrattuna toiminnan ytimeen eli siihen, miten sosiaali- ja terveydenhuollon organisaatiot tuottavat kansalaisille mahdollisimman paljon terveyshyötyä. Kyse onkin toiminnanohjausjärjestelmästä tai - järjestelmistä. Wikipediassa määritellään tämä käsite seuraavasti:
 
"ERP-järjestelmä (Enterprise Resource Planning) eli toiminnanohjausjärjestelmä on yrityksen tietojärjestelmä, joka integroi eri toimintoja, esimerkiksi tuotantoa, jakelua, varastonhallintaa, laskutusta ja kirjanpitoa. ERP-ajattelumalli on laajennettu MRP II:sta (Manufacturing Resource Planning), joka puolestaan on MRP:n (Material Requirements Planning) seuraaja.
ERP-järjestelmään voi sisältyä erilaisia osioita, esimerkiksi palkan­laskenta, kirjanpito, reskontra, varastonhallinta, tuotannonohjaus sekä materiaalin, projektien, huollon, resurssien ja omaisuuden hallinta. Tyypillistä on että nykyaikaisissa järjestelmissä osiot ovat siis erillisiä moduleita, joita voidaan ostaa ja ottaa käyttöön vaiheittain."

"Sote-ERP" - siinä on märehdittäväksi uusi käsite. Kysehän on kansalaisten (potilaiden/asiakkaiden) hoitoon hakeutumisesta, hoitotoimepiteistä, jatkohoidosta ja niihin liittyvistä erilaisista tukijärjestelmistä. Erilaiset potilastietojärjestelmät, eArkisto, sairaanhoidollisten tutkimusten järjestelmät, hoidon varausjärjestelmät ja perinteiset taloushallinnon järjestelmät ovat tätä Sote-ERP:iä. Jokaisella julkisella ja yksityisellä toimintayksiköllä on jonkinlainen oma Sote-ERP. Potilaat/asiakkaat vaan eivät ole yhden organisaation varassa, vaan siirtyvät organisaatiosta toiseen sekä saattavat jopa valita organisaatioiden välillä. Oleellisen tiedon pitäisi näin kulkea yli rajojen, jotta kaikenlainen päällekkäisyys ja osaoptimointi voitaisiin minimoida. Tässä voidaan verrata ekosysteemiin - avoimeen sellaiseen. Mitä suljetumpia Sote-ERPit ovat sitä hankalampaa kokonaisoptimointi on. Jos vielä laajennetaan yhteensopivuuden ongelmaa rahoitusjärjestelyihin, saadaan aikaan entisestään haastavampia osaoptimointeja. Nykyinen sosiaali- ja terveydenhuollon järjestelmä sekä hallituksen soteuudistus eivät ratkaise tätä optimointiongelmaa lainkaan.
Palveluväyläajattelun avulla pyritään saamaan aikaan yhteistä kokonaisuutta Viron X-Road-mallin mukaisesti.
http://www.hare.vn.fi/mHankePerusSelaus.asp?h_iId=19147http://www.vm.fi/vm/fi/04_julkaisut_ja_asiakirjat/03_muut_asiakirjat/julkict-strategia-2012-2020.pdf

Esimerkki: hoitotakuu. Hoitotakuuhun liittyvän lainsäädännön avulla haluttiin taata kansalaisille yhtäläiset oikeudet hoitoon pääsyyn minimoimalla jonotusaikoja. Yhtenäinen toiminnan ohjauksen "ekosysteemi" ratkaisisi asian. Osittain tähän onkin päädytty. Valvontaviranomaiset valvovat lain toteutumista toimintayksiköistä saatavien tietojen avulla. Nämä tiedot perustuvat puolestaan toimintayksiköiden sisälle viritettyihin toiminnanohjausjärjestelmiin. Tämä lainsäädännön pakottama "ekosysteemi" sisältää yhtenäiset käsitteet, luokitukset ja raportointivaatimukset. Kukin toimintayksikkö voi ratkaista peruskysymyksen omalla tavallaan. Myös kukin yksikkö voi rakentaa itsenäisesti haluamallaan tavalla oman ERP.nsä,. Alkuvaiheessa ERPit olivatkin hyvin kirjavia yhtenäisistä kattavista toisiinsa nivotuista tietojärjestelmistä erilaisiin sekasikiöihin paperivihkoineen ja vastaavine alkeellisine seurantajärjestelmineen. Oletettavasti lainsäädäntö on ajanut järjestelmiä laadultaan ja toimivuudeltaan parempaan suuntaan. Ehkä erikoissairaanhoidossa on edetty tähän suuntaan, mutta perusterveydenhuollossa ollaan monelta osin vielä mutupohjaisessa kuviossa. Jos kaikki ERPit ja valtakunnallinen seurantajärjestelmä olisivat tiiviisti yhteen toimivia, voitaisiin ennakoivasti hyödyntää tietoja monin tavoin. Nythän homma etenee vetoketjun tavoin. Kun valtiovalta puuttuu asiaan, jonot lähtevät laskemaan ja päin vastoin. Mahdollisuuksia olisi myös hyödyntää kansalaisten kannalta yhteensopivuutta, kun kansalaiset tietäisivät tarjonnan ja mahdollisuutensa tehdä valintoja ainakin osittain myös tarjonnan perusteella. (ks. erikoissairaanhoidon jonoista: http://www.thl.fi/fi_FI/web/fi/uutinen?id=33725)

LinkedInin JulkICt-strategian ryhmässä tästä asiasta on virinnyt keskustelu. Virittäjänä oli Johanna Mätäsaho:
"Integroidulla palveluketjulla tarkoitettaneen mm. erikoissairaanhoidon, perusterveydenhuollon sekä sosiaalipalvelujen yhteensovittamista katkeamattomaksi ja toisiaan täydentäväksi kokonaisuudeksi, joka tarjoaa hyvän elämän edellytykset ihmisen elinkaaren koko matkalle. Ja julkisen talouden näkökulmasta systeemin pitäisi hyödyntää käytettävissä olevia resursseja mahdollisimman tehokkaasti. Ongelma on monimuotoinen ja sitä on mahdotonta ratkaista kertalaakista. Tarvitaan ratkaisujen ekosysteemi, jossa huomioidaan ainakin yksilön, yhteisön ja julkisen talouden näkökulmat. Mutta miten se tehdään ja millä periaatteilla päästään punaisen langan päähän?"
http://www.linkedin.com/groups/Miten-tehd%C3%A4%C3%A4n-ratkaisujen-ekosysteemi-4138461.S.245793577?qid=197be5df-34e1-41ec-a451-d749dd8eb8b5&trk=group_most_recent_rich-0-b-ttl&goback=.gmr_4138461.gde_4138461_member_246760947.gmr_4138461

Oma pohdintani myös tähän Johannan virittämään keskusteluun on yllä.

Terveyspolitiikan perusta

"Terveyspolitiikan perusta ja käytännöt" on "ensimmäinen laaja kokonaisesitys terveyspolitiikasta useaan vuosikymmeneen." "Kirjoittajissa on mukana monia pitkän linjan terveyspolitiikan tutkijoita ja vaikuttajia". Kahlasin tämän 420-sivuisen järkäleen läpi. Teos on todella kattava. Se jakaantuu seuraaviin osiin: perusta, terveyspolitiikka kansanterveyden edistäjänä, palvelut ja ehkäisevä työ, terveyspoliittisia intressi- ja eturyhmiä, terveyspolitiikan kansainvälinen toimintakenttä ja terveyteen vaikuttava toiminta. Kirjoittajia on kaikkiaan lähes 60. Niin  oivallinen hakuteos tämä on. Jos teoksessa olisi vielä nimi- ja asiahaku, se täyttäisi tuon tehtävän oivallisesti. Ehkä uudistetussa laitoksessa joskus myöhemmin tämäkin pieni puute voitaisiin korjata.

Jäin kyllä kaipaamaan joitain asioita. Kirja kuvaa hyvin historiaa, nykytilaa ja erilaisia terveyspolitiikan osa-alueita. Tulevaisuuden haaste jää toimituskunnan lyhyeen yhteenvetoon (noin 5 sivua), joka on varsin hajanainen kattaen oleellisia yksittäisiä asioita.

Jäin kaipaamaan terveyspoliitiikkaa suurena läpi menevänä kokonaisuutena. Valtio, kunnat, kuntayhtymät, kolmas sektori, yksityiset palvelujen tuottajat, ammattijärjestöt jne. muodostavat terveyspoliittisen verkoston, intressitahot. Tällainen politiikka-analyysi jää vähäiseksi kirjassa. Tuo olisi erityisen kiintoisa juuri nyt, kun sote-uudistusta viedään ristiriitaisin menettelyin eteenpäin.

Jäin kaipaamaan myös ohjauksen, valvonnan kokonaisuutta mukaan lukien informaatio-ohjaus. Yhdessä artikkelissa viitataan tähän kokonaisuuteen, mutta kovin kapeasta vinkkelistä. Tämäkin analyysi olisi ollut nyt hyvin ajankohtainen ja tarpeellinen tässä sotesotkussa.

Ja lopuksi jäi kaipaamaan myös terveyspolitiikan tietointensiivisyyttä. Ilman pätevää tietoa ei terveyspolitiikkakaan edisty eikä vaikuttavuuskaan näy. Jossain määrin on käsitelty rekistereitä ja indikaattoripankkeja, mutta tiedon hallinnan strategia puuttuu koko teoksesta. Myös puuttuu terveydenhuollon tietojärjestelmien strateginen analyysi osana terveyspolitiikkaa.

Kuitenkin suosittelen sosiaali- ja terveysalan toimijoille tämän kirjan lukemista. Jatkossa tämäkin hakuteos voisi ehkä olla sähköinen kirja, jota voisi päivittää ajankohtaisilla asioilla ja tilastoilla. Siinä samalla ratkeaisi myös tuo nimi- ja asiahaku.

Referaatti: http://www.kauppakv.fi/sis/THL/tuote/9789522458155
Suomessa terveyspolitiikan tavoitteiksi muotoiltiin jo 40 vuotta sitten väestön hyvä terveyden taso ja sen mahdollisimman tasainen jakautuminen. Terveyspolitiikan perusta ja käytännöt avaa yli viidenkymmenen asiantuntijan voimin tätä laajaa aihetta ja kuvaa niitä toimia, joilla terveyspolitiikka on näihin tavoitteisiin pyrkinyt vastaamaan. Kirja antaa yleiskuvan terveyspolitiikan alueesta sekä käsitteenä että käytännön toimintana.

Terveydenhuollon lisäksi valotetaan laajasti myös terveyspolitiikan muita alueita ja tasoja. Käsitys terveyspolitiikan monitahoisesta alueesta pohjautuu lähtökohtaan, jonka mukaan väestön terveyttä määrittävät terveydenhuollon toimien lisäksi olennaisesti elinolosuhteet sekä muut yhteiskunnalliset ja taloudelliset tekijät.

Kansallisen tason lisäksi huomioidaan aluetaso ja kuntataso, ja enenevästi myös EU toimintaympäristönä sekä globaali taso. Kirjassa kuvataan julkishallinnollisten toimijoiden lisäksi myös kolmatta sektoria eli järjestöjä. Keskeisiä toimijoita ovat myös terveydenhuollon vahvat ammattiryhmät ja poliittiset puolueet.

Kirja on ensimmäinen laaja kokonaisesitys terveyspolitiikasta useaan vuosikymmeneen. Kirjoittajissa on mukana monia pitkän linjan terveyspolitiikan tutkijoita ja vaikuttajia.

Potilaskertomus - kenen kertomus? - päivitys 30.7.2014

 Potilaskertomus on ilmentymä monesta eri asiasta. Riikka Lämsä lähestyy asiaa havainnoivalla tutkimisella. (1). Tutkimus tuo esille ikiaikaisen kysymyksen siitä, mikä on potilaan rooli sairaalassa. Mielenkiintoista Lämsän tutkimuksessa on se, että peruslainalaisuudet toimivat edelleen. Sairaala on eräälainen ilmentymä totaalista laitoksesta, jossa ihmiset ovat passiivisia erilaisten toimenpiteiden kohteita. Uusi aika on tullut sairaalaankin erilaisine teknisine toimenpiteineen, mutta perusasetelma potilaan ja henkilöstön välillä on ennallaan. Myös perusasetelma linjalla  voitava lääkäri - hoitohenkilökunta - potilas on ennallaan.

Tein itse aikanaan vuonna 1982 kirja-arvion Kalevi Kivistön lisensiaattitutkimuksesta "Tuberkuloosiparantolan sosiaalinen järjestelmä ja potilaan hoidossa pysyminen". Kivistön mukaan tuberkuloosiparantola voidaan käsittää normatiiviseksi ja viralliseksi organisaatioksi. Siinä potilaan perusrooli on luonteeltaan passiivinen, riippuvainen hoitohenkilöstöstä ja lääkäreistä, ahdistunut, epätietoinen. Elämäntilanne on myös rajoitettu. Kivistö viittaa Riikka Lämsän tavoin Erwing Goffmanin totaalin laitoksen näkökulmaan. (2).

Koin myös sairaalassa totaalin laitoksen ilmentymänä potilaskertomuksen. Olen kuvannut sitä viime vuonna tehdyissä blogikirjoituksissani tunnisteella Olli potilaana. Leimallista oli ikiaikainen paperiteknologia. Siihen tosin oli yhdistetty 1970-luvulla professori Paul Grönroosin Suomeen ideoima potilaskertomuskansioon perustuva järjestelmä kertomuslehtineen. Luonteeltaan nämä lehdet, muistiinpanot ja tutkimuksista saadut mittausarvot ovat olleet lääkärien "omaisuutta". Minullekin vain kerrottiin tietoja valikoiden punaisesta kansiosta. Toisaalta ei Suomessa olla vain paperimaailmassa. HS:n mielipidesivun kirjoitus 7.6.2013, Marja Kuusela on esimerkki vastaavasta uuden teknologian aikana: "Makasin viikon yhden hengen huonessa eristettynä. Yksikään lääkäri ei sormellakaan koskenut minuun sinä aikana. He tulivat sängyn päätyyn tietokonetta työntäen, mukana sairaanhoitaja myös tietokonetta työntäen. He keskustelivat labravastauksista, ehkä kyselivät jotain muilta." Tämä esimerkki lienee Rovaniemeltä.

Olemme Suomessa terveydenhuollon tietoteknologiassa raja-alueella - matkalla paperimaailmasta sähköiseen maailmaan. Meidän kansalaisten/potilaiden kannalta on kyse eräänlaisesta vallankumouksesta. Olemme tulossa omien tietojemme omistajiksi. Samalla muutos merkitsee uudenlaista tietojemme hyväksikäyttöä. Voimme itse seurata terveyskertomustamme ajassa ja spesifeissä yhteyksissä. Kantahankkeen earkisto tulee avaamaan meille oman katselutien kertomustietojen saloihin. (3). Suuri kysymys on kuitenkin, miten kattavasti omistamme tietomme ja mikä hyöty ja käytettävyys näillä tiedoilla on meille. Kysymyshän on aina tiedon jalostuksen ketjusta datasta informaatioon, tietoon. Ketjussa on aina mukana tulkinta, joka antaa mahdollisuuden monenlaiseen tulkintaan: sopivaan, mukavaan, mieleiseen, osittain väärään, osittain oikeaan ja oikeuksi oikeutetuuun tai todettuun. Varsinaisessa hoitoprosessissa tuo tieto syntyy ja aktiivinenkin hyödyntäminen tapahtuu siinä.

Onkin aika uudenlaiseen ajattelutapaan. Totaali laitos saattaa murtua ja potilaasta/ asiakkaasta voi tulla aktiivinen osa hoitoprosessia. Tästähän voi seurata monenlaista. Ikiaikainen tasapaino hoitajan ja hoidettavan välillä saattaa muuttua, jopa murtua. Molemminpuolinen luottamus saa uuden ulottuvuuden, kun ammattilainen ei ole enää suvereeni tiedon hallitsija. Uusia uhkiakin tulee. Kansalaiselle avoin tieto voi olla virheellistä tai kansalaisen tulkinta voi olla virheellistä. Uhkat lisääntyvät myös tiedon väärinkäytölle. Paperiset dokumentit ovat ainutlaatuisia ja siten kyllä oma tietoturvariskinsä, mutta myös omanlainen tiedon turva. Sähköisen tiedostot saattavat kuitenkin houkutella toisenlaiseen urkintaan. Parhaillaan on meneillään Jyväskylän seudulla käräjöinti aiheesta - HS:n uutinen asiasta 7.6.2013: "Potilastietojen urkinta syyteharkintaan: Terveysasemalla työskennellyt nainen luki luvatta yli sadan potilaan tietoja Jyväskylässä".

Vuosien ajan tulee Suomessa olemaan kolmenlaista kulttuuria: 1. lähes täysin paperista - asiat tosin voidaan säilöä sähköisesti, mutta viime käden yhteenvedot ja tulkinnat ovat paperisia, 2. koko homma viedään sähköiseen muotoon, mutta kaikki toimintatavat pidetään paperisina, 3. koko homma viedään sähköiseen muotoon, mutta samalla muutetaan potilaan asemaa tiedon hyödynnän ja tulkinnan saralla.

Sähköinen resepti voi jo muuttaa oleellisesti tiedon tasapainoa. Jos reseptitiedot saadaan kattaviksi ja oikeiksi sekä myös kansalaisten ulottuville, voidaan myös vaikuttaa molemmin puolin lääkkeiden järkevään käyttöön. Myös eArkisto antaisi mahdollisuudet tasapainon muuttamiseen, jos tiedot olisivat ajassa ja relevantteja. Uhkana tältä osin on se, että samaan aikaan sairaaloissa ja terveyskeskuksissa on rinnakkaiset järjestelmät, jotka eivät täysin sitten ole tiedoltaan samoja. Itse näkisin sellaisen tulevaisuuden, jossa eArkisto olisi ainoa aktiivinen osa potilashoitoa kaikkialla - ei vain pelkkä arkisto.

Niin onko totaali tiedonhallinnan monopoli murtumassa?

Päivitys 30.7.2014: Aiheesta on syntynyt keskustelua myös liittyen Lääkärilehden nettiosiossa julkaistuun Riikka Pulkkisen kommenttiin "Paranemiskertomus". Riikka pohtii asiaa kirjailijan vinkkelistä mm. seuraavasti:   " .... Jos ihmisillä on pääsy omiin potilastietoihinsa, epäilen, että heitä kiinnostaa sairauksiensa kuvaamisessa yksi seikka: he haluavat vahvistuksen, mustaa valkoisella siitä, että tapaturma tai sairaus todella tapahtui heille. He todella olivat siellä. Ja siellä, valkoisessa rakennuksessa jossa on kaiuttomat käytävät, oli myös ihmisiä, jotka ottivat heidät ja heidän oireensa tosissaan: heillä oli sairaus Z tai vamma Y, ja he saivat tilaansa hoitoa joka joko tehosi tai ei. Tämän lisäksi ihmisiä kiinnostaisi palavasti omissa potilastiedoissaan myös se, mitä he eivät tule dokumenteista löytämään. Kuinka oikein selvisin? Mitä ajattelin hetkenä 1 ja hetkenä 2 ja mitä sitten tapahtui? Miten toivuin? Niin, mistä paraneminen alkoi? Paraneminen on vähäeleinen prosessi. Paranemiskertomuksia eivät leimaa niinkään faktat ja diagnoosit kuin lisääntyvät huomiot ympäröivästä maailmasta, yhä karttuvat voimat joista on vaikea pitää kirjaa ja se, ettei ennen niin tuttuja oireita ole pannut enää viikkokausiin merkille. Paranemisen täsmällinen kuvaus on elämä kaikessa moninaisuudessaan, eikä sen ylöskirjaaminen kuulu enää lääkäreille. Kuka tekisi sitä koskevan kattavan tietokannan? Ai niin: me kirjailijat."   http://www.laakarilehti.fi/kommentti/index.html?opcode=show/news_id=14896/type=7

Viitteet:

(1) Riikka Lämsä: Potilaskertomus. Etnografia potiluudesta sairaalaosaston käytännöissä. THL-tutkimuksia 99.2013
Referaatti:
Potilaan tietosuoja murtuu lääkärinkierrolla, kun hänen asioitaan käsitellään muiden potilaiden kuulleen monen hengen potilashuoneissa. Miten potilaat reagoivat tähän? Joskus samoihin potilashuoneisiin sijoitetaan sekä naisia että miehiä. Miksi näin tehdään? Henkilökunta kiistelee usein potilaan kotiuttamisesta. Mitkä asiat tilanteessa aiheuttavat ristiriitoja?

Kirjan kirjoittaja vietti pitkiä aikoja potilashuoneissa havainnoimassa, minkälaisiin tapahtumiin potilas sairaalaosastolla törmää. Teos tarjoaa tuoreen näkökulman sairaalaan ja kiinnostavia kurkistuksia sairaalaosaston arkeen.

Teos tuo esiin potilaan yksityisyyden suojan rikkoutumisen lääkärinkierrolla ja ongelmat potilaan kotiuttamisessa. Samalla kirja ottaa kantaa ajankohtaiseen keskusteluun potilaan osallistumisesta ja sairaalan suhteesta yhteiskuntaan. Potilaskertomus tarjoaa terveydenhuollon hallinnoijille ja ammattilaisille uusia näkökulmia työhön ja kehittämisehdotuksia sairaalaosaston käytäntöihin. Terveydenhuollon ja sosiaalitieteiden opiskelijat kirja johdattaa etnografiseen tutkimukseen. Nykypäivän sairaalaelämästä kiinnostunut lukija pääsee kirjan mukana vierailemaan osastolla ja vertaamaan omia sairaalakokemuksiaan kirjassa esitettyihin tapahtumiin.
http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/104408/URN_ISBN_978-952-245-839-1.pdf?sequence=1 

(2) Olli Nylander: Kivistö akateemisen tutkimusperinteen kahleissa - alistua vai ei?, Paradoksi V: Hyppysammakon arvoitus - suomalainen tiede poliitikkojen  valossa, Helsinki 1982.

(3) Kanta.fi:  http://www.kanta.fi/fi/tiedotteet

"Kymmenes miljoonas sähköinen resepti kirjoitettiin  20.5.2013. Kolme vuotta tuli samalla kuluneeksi Turun sähköisen lääkemääräyksen pilotin käynnistymisestä.  Kasvuvauhti on kiihtynyt tämän vuoden aikana. Nyt sähköisiä lääkemääräyksiä kirjoitetaan jo lähes 75 000 jokaisena arkipäivänä. Täysi hyöty potilaille ja terveydenhuollon ammattilaisille saadaan kun myös yksityinen terveydenhuolto alkaa kirjoittaa sähköisiä reseptejä. Osa yksityisistä toimijoista käyttää jo sähköisiä reseptejä.  Omien reseptitietojen katselu on lisääntynyt myös. Tätä keskitettyä palvelua on käytetty jo yli 800 000 kertaa.

Kansallisen terveysarkiston (KanTa) palvelut tulevat käyttöön vaiheittain. Seuraava laajennus on Potilastiedon arkiston käyttö koko maassa. Potilastiedot arkistoidaan teknisesti yhtenäisessä muodossa, mikä mahdollistaa tiedon siirtämisen järjestelmästä toiseen. Tietojen saatavuus potilasta hoitavissa toimintayksiköissä paranee. Potilastiedon arkisto otetaan käyttöön vaiheittain vuosien 2013-2016 aikana." (THL.tiedote 28.5.2013)

Oikeus tietoon kaikille - ei vain asiantuntijoille

Yllä olevat kuvakaappaukset ovat Tomi Voutilaisen kirjan "Oikeus tietoon" - pohjalta tehdystä kirja-arviostani. Se on julkaistu Premissi-lehdessä 2.2013.  Informaatio-oikeuden systeemikaavio osoittaa, että ei olla helppojen ja yksinkertaisten asioiden kanssa tekemisissä. Kävin läpi Tomin seikkaperäisen kirjan ja totesin, että ei tämä ole tavallista kansalaista varten. Juristit ja lääkärit muistuttavat toisiaan siinä, että he ovat rakentaneet ympärilleen vaikeasti lähestyttävän teoria- ja käsiteviidakon. Lääkärien asiantuntemuksen perusta on ihmisen anatomia ja ihmistä kohtaavat ongelmat ja sairaudet. Juristien käsiteviidakko perustuu lainsäädännön logiikkaan, lakien tulkintaan.

Informaatio-oikeutta koskeva lainsäädäntö pitäisi modernisoida ja yhtenäistää. Nyt on voimassa eri aikakausien lakeja ja uusi paperiton, sähköinen aikakausi on totta. Lainsäädännön uudistamisessakin pitäisi olla kaksi johtotähteä: kansalainen (asiakas,  potilas) ja tieto (data, informaatio, tieto, tietämys). Viime kädessä yleisnimike "tieto" pitäisi valjastaa palvelemaan kansalaista. Informaatio-oikeuden pitäisi olla yksilön suoja.

Tietoon liittyvää kirjallisuutta on viime aikoina julkaistu suomeksi useita mielenkiintoisia sellaisia.

	Lukulistalla, ehkä vähän helpommassa kategoriassa on tuore tietojohtamisen peruskirjaksi mainittu teos. Kirjan mainoksen perusteella Ollin pitäisi ehdottomasti lukea tämäkin  teos.(http://dspace.cc.tut.fi/dpub/handle/123456789/21534)  Palaan tämän kirjan sanomaan myöhemmin.  Laihonen, Harri; Hannula, Mika; Helander, Nina; Ilvonen, Ilona; Jussila, Jari; Kukko, Marianne; Kärkkäinen, Hannu; Lönnqvist, Antti; Myllärniemi, Jussi; Pekkola, Samuli; Virtanen, Pasi; Vuori, Vilma; Yliniemi, Terhi: Tietojohtaminen 2013  http://dspace.cc.tut.fi/dpub/bitstream/handle/123456789/21534/tietojohtaminen.pdf?sequence=1

Lukulistalle kannattaa vielä nostaa Hannu Ritvasen ja Jaana Sinipuron teos: "Tiedolla johtaminen toimialan murroksessa. Malli sosiaali- ja terveyspalveluiden kehittämiseen." SAS-instistuutti,2013; Tämän teoksen olen jo lukenut läpi. Se avaa paljon pohdittavaa, mutta vaatii kyllä lukijaltaan tarkkaavaisuutta. Palaan tähänkin tuonnempana. http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9522860727


HS on julkaissut suomeksi Dobellin viimeisen kirjan "Viisaan toiminnan taito, jossa suositellaan meitä oppimaan toisten virheistä. Sekin on lukulistallani.

Oivallinen teos on myös Lauri Järvilehdon "Tee itsestäsi mestariajattelija"Tammi 2012 - Luin sen läpi ja totesin, että paljon on Ollilla vielä tehtävää saavuttaakseen mestariajattelijan kategorian.