Tiedonhallinnan ekosysteemi - avoin ja suljettu, päivitys 28.1.2019

Senaattorit kokoontuivat perinteiseen tammikuun istuntoon Keilaniemessä Innofactorin isännöimään tapahtumaan 23.1.2019. (1) Meitä senaattoreita oli paikalla usea kymmen. Alustajina oli sote-IT:n kannalta keskeisiä toimijoita STM:stä eri yrityksiin. Monen huulilla oli kaksi asiaa: ekosysteemi ja tietysti sote-uudistuksen kohtalo. Yleinen oletus oli, että valtaosa IT-valmistelusta on tarpeellista riippumatta siitä, miten uudistuksen käy.

Ekosysteemin tausta on yhtenäisen alueen eliöiden ja elottomien ympäristötekijöiden muodostama kokonaisuus. Eliöitä me ihmisetkin olemme ja elottomia olioita ovat data, informaatio, tieto erilaisissa järjestelmissä. Ekosysteemille on ominaista tietynlainen tasapaino eri osien kesken. Tiedonhallinnan ekosysteemi voitaisiin kuvata esimerkiksi oheisella ympyrällä, jossa keskiössä on kansalainen, ei organisaatio! Kansalaisen ympärillä oleva tiedonhallinnan ekosysteemi toimii siis sopusoinnussa kansalaisen edun kanssa. On hieno malli, jota likimäärin kaikki ainakin joissakin yhteyksissä kannattavat.

Tiedonhallinnan kannalta kansalaisen asema on haastava. Ekosysteemi kannattaa ehkä nähdä hiukan etäänpänä eliömaailmasta seuraavaa tapaan. Sitran johtava asiantuntija Timo Hämäläinen tunnistaa ainakin neljä erilaista ekostysteemityyppiä (2):

• Innovaatioekosysteemi keskittyy uuden tiedon ja keksintöjen luomiseen. Näihin verkostoihin kuuluu yleensä yliopistoja, tutkimuslaitoksia sekä yrityksiä. (Esimerkkinä Meilahden terveydenhuollon ekosysteemi.)
• Startup-ekosysteemit syntyvät innovatiivisten yritysten, yrittäjien ja sijoittajien yhteisöistä (esim. Espoon Otaniemi).
• Kasvuekosysteemi syntyy, kun tietynlaiseen liiketoimintaan erikoistunut verkosto lähtee nopeaan kasvuun (esim. pelialan ekosysteemi Suomessa).
• Liiketoimintaekosysteemeistä puhuttaessa tarkoitetaan jo vakiintuneen liiketoiminnan verkostoa, jota hallitsee jokin suuryritys (esim. Apple).

Hyvin toimiva ekosysteemi sisältää kilpailukykyiset yhteistyökumppanit, osaavan ja tehokkaan julkishallinnon, yritysten tarpeisiin räätälöidyn infrastruktuurin ja erityispalvelut sekä huippuosaavat työntekijät.

Erilaisia ekosysteemejä nousi esiin alustajakaartilta. Apotti on Jari Rengon mukaan ekosysteemi. Kuunnellessani Jarin alustusta se mielestäni muistutti paljon tuota liiketoimintaekosysteemiä. Itse kutsuisin sitä suljetuksi ekosysteemiksi, koska sitä hallitsee Apotti oy päättämällä, mitkä toimijat (yritykset) pääsevät mukaan. (ks. myös päivitys 28.1.2018). Ari-Pekka Paananen pohti asiaa Häneen sairaanhoitopiirin näkökulmasta. AP totesi, ettei kannata karsia toimijoita vaan kehittää yhteistä ekosysteemiä varsin avoimesti julkisten ja yksityisten toimijoiden yhteenliittymänä. Pirkko Kortekangas puolestaan esitteli UNAn ekosysteemimallia, jossa UNA-yhteisö olisi ydin, katalysaattori, mahdollistaja yhteistyölle. Avaimena on eri palikoiden yhteentoimivuus - Lego-palikat mallina. UNA on tässä mallissa ekosysteemin tiedonjakokeskus. No STM:n Jari Porrasmaa ei suoraan käyttänyt sanaa ekosysteemi vaan osuuskuntaa. Hän kehotti kaikkia "osuuskunnan" osapuolia yhteistyöhön ja myös hyödyntämään muualla kehitettyjä palikoita kuten vaikkapa paikkatietojärjestelmää. Ymmärrettävistä syistä yksityiset yritykset eivät korostaneet tätä ekosysteemiajattelua. Itseasiassa yrityksen tuotteet hankkineet organisaatiot muodostaisivat ekosysteemin yrityksen kanssa. Valitettavasti tällainen ratkaisu ei yleensä ole ollut ekosysteemi, vaan monesti se on ilmentynyt päällekkäisinä rahastuksina ja hieman toisistaan poikkeavina paikallisina järjestelmäratkaisuina. CGI esitteli tilaisuudessa hyvinvoinnin ekosysteemin, joka perustuu tietynlaiseen verkostoajatteluun - on ehkä ajateltavissa puoliavoimeksi ekosysteemiksi. Mielenkiintoisen välimuodon ekosysteemiajattelussa muodostavat ns. Inhouse-yritykset -2MIT ja Istekki. Ne ovat suoraan omistajiensa asialla ja omistajat siis muodostavat tuon ekosysteemin. Uusina toimijoina esittäytyivät jo toiseen kertaan senaattoriväelle SoteDigi oy ja Vimana oy. Yritykset ovat toistaiseksi valtion täydessä omistuksessa olevia organisaatioita, jotka tarjoavat palvelujaan erityisesti tuleville maakunnille. Voisi sanoa, että nämä yritykset ovat yhdistelmä innovaatio-, startup- ja liiketoimintaekosysteemiä. Ko. yritykset rakentavat perustaa uusille ratkaisuille, mutta kilpailuttavat määrityksiä ja toteutuksia markkinoilla. Kaikelta osin minulle ei ole selvinnyt, mikä on työnjako- tai yhteistyömalli näiden Inhouse-yrityksien kanssa.


Avoimet rajapinnat (APIT) ovat tiedonhallinnan ekosysteemin edellytyksiä. "Application Programming Interface" määritellään seuraavasti: "Ohjelmistorajapinta, jonka avulla eri sovellukset voivat jakaa tietoa, toiminnallisuutta ja muita resursseja toisten kanssa. API voi olla REST API eli sitä voidaan käyttää internetissä ohjelmointikielestä riippumatta tai se voi olla tietyn ohjelmointikielen ja tai -kirjaston rajapinta." Ennen API-maailmaa tiedon jako eri osapuolten kesken perustui kahdenkeskisiin integraatioratkaisuihin. API on sen sijaan ymmärrettävä "töpseliksi", joka mahdollistaa tiedon virtaamisen monenkeskisesti. Tavanomaisen kilpailuyhteiskunnan rinnalle API-talous tuo ekosysteemiajattelun, jossa APIt tuotteina ja palveluina tuovat eri osapuolille lisäarvoa nimenomaan keskinäisestä vuorovaikutuksesta, yhteistyöstä. APIn ympärille voidaan itse asiassa luoda kokonainen yllä olevan kuvan mukainen kylä: "API-talouteen tarvitaan koko "kylä" (kaikki toiminnot ostamaan, myymään ja kehittämään liiketoimintaa tukevia, tarkoituksenmukaisia ja turvallisia rajapintoja)." (3) 

Kansalainen ekosysteemin ydin. Palaan vielä rakentamaani kuvaan ekosysteemistä sipulivertauksena. Tätä vertausta käytin myös pohtiessani työllisyyttä ja syrjäytyneisyyttä kirja-arvion pohjalta. (4). Meidän kansalaisten kannalta tiedonhallinnan ekosysteemi voisi näyttää hieman toisenlaiselta kuin senaattoreille esitetyt mallit. Kansalaisen kannalta nousee esille seuraavia ekosysteemin edellytyksiä:

• kansalainen omistaa datansa. Suostumusmenettely mahdollistaa datan jatkokäytön. Omistuksessa tulee esille ns. vaakakuppihaaste yleisen ja yksityisen edun välillä. 
• kansalainen voi edistää halutessaan omaa hyvinvointiaan ja terveyttään monin tavoin. Tähän edistämistapahtumaan liittyy dataa, informaatiota, tietoa, jota voidaan kirjata erilaisiin järjestelmiin
• Palvelujen kysyntään vaikuttaa kansalaisen oma käsitys tarpeesta, mutta varsinainen tarpeen arviointi tapahtuu kansalaisen ja ammattihenkilön yhteistyönä. 
• Palvelujen kysyntään vaikuttaa myös tarjonta. Tarjonta ja palvelujen käyttömahdollisuudet on oltava avoimesti tarjolla (nähtävillä, tilattavissa, saavutettavissa). Palveluita on voitava verrata. Palveluiden laatu on osoitettava kansalaiselle.
• Palvelujen käyttö voi olla äkillistä, tilapäistä tai pitkäaikaista. Näihin kolmeen käyttötarkoitukseen pätee erilaiset tietopohjat: äkillisyys liittyy palvelun saatavuuteen nopeasti ja mahdollisimman läheltä (sosiaalipäivystys ja terveyspäivystys); tilapäisyyteen liittyy nopeasti saatavilla olevat peruspalvelut (perusterveydenhuolto, mahdollisesti sotekeskus jatkossa), pitkäaikaispalveluihin liittyy hoidon/hoivan laatu ja inhimillisyys (kodinomaisuus). 
• Palvelujen suunnitteluun, ohjaukseen ja valvontaan liittyy 
• palvelujen saatavuus, vertailtavuus sekä kustannusten vertailtavuus
• palvelujen integraatio ja osapuolten välinen tiedonvälitys (prosessin integraatio, erilaisten sote ja ei-sotepalvelujen integraatio)
• asiakaspalautemenettely sekä muistutusten ja viime kädessä kantelujen tekeminen.
• palvelujen vaikuttavuus: tehokkuus (odotusaikojen minimointi), hyvinvointi- ja terveyshyöty. 

Listasta voi nähdä, että organisaatioille perinteiset asiat eivät nouse keskiöön kuten organisaation taloudellisuus, tehokkuus. Taloudellisuutta voidaan lisätä vaikkapa hoivatyössä vähentämällä henkilöstöä (esim. Esperi Care -tapaus). Tehokkuutta voidaan lisätä optimoimalla oma palanen palveluketjussa, mutta ei kokonaisuutta. Taloudellisuutta ja tehokkuutta voidaan lisätä keskittymällä sellaisiin asiakkuuksiin, joista on helppo saada tuloksia eli rahaa. (tätähän yritetään ottaa haltuun valinnanvapauslain toteuttamisessa kannusteita pohdittaessa).

Ekosysteemi voi siis olla suljettu tai avoin. Mitä suljetumpi se on, sitä paremmin on hallinnassa tieto, joka systeemissä liikkuu. Toisaalta koko ekosysteemin rajapinnat muuhun maailmaan voivat olla melkoisen korkeat. Avoin ekosysteemi puolestaan tuottaa kokonaisuuden kannalta etuja, mutta kansalaisen tiedon hyödyntäminen ja eri tarkoituksiin on haaste. Data voi olla ekosysteemissä monenlaista - tekstiä, ääntä, kuvaa, rakenteellista dataa. Datan käyttökelpoisuus kasvaa, jos se on rakenteellista ja rakenteellisen datan perustana ovat yhteisesti hyväksytyt luokitukset ja määritykset. Ja datan käyttökelpoisuus tietysti lisääntyy, jos sen oikeellisuuteen voidaan luottaa ja se on ajankohtaista.

Päivitys 28.1.2019: Janne Pitkänen kommentoi FB:n puolella Apotin ekosysteemejä seuraavasti:
Hyvää ekosysteemeiden lajittelua ja kaikkea sitä, mitä niiksi kutsutaan :) Tuosta mainitusta Apotti-ekosysteemistä on ehkä hyvä erottaa Epicin oma konsultti- ja sovellusekosysteemi sekä Apotin oma startup- ja palveluekosysteeminsä:

- Epicillä on liiketoimintaekosysteemi, josta vakiintuneilla ja toimivilla markkinoilla on iloa kouluttautumalla ja maksamalla Epic-konsultiksi tai tekemällä sovelluksensa jaeltavaksi Epicin sovellusalustalla.
- Apotilla on ekosysteemi, jossa uutta palvelua pääsee testaamaan tulevaisuuden mahdollisuuksia varten. Teknisten haasteiden voittamiseksi se on osoittautunut toimivaksi ainakin omien kokemuksieni mukaan ja maksava asiakaskin on jo löydetty, mutta panostukset vaativat suurta luottamusta markkinoiden muodostumiselle Apotin myötä. En kutsuisi sitä suljetuksi, koska mukaan varmasti pääsee muodossa tai toisessa jokainen taho, jolle ekosysteemiyhteistyö voisi sopia.

Päivitys 28.1.2019: Jukka Kyhäräinen kommentoi Linkedinin puolella seuraavasti:
Kiva kirjoitus ekosysteemiajattelusta. Elämän/yrityksen tilanteet kun laittaa keskelle ja katsoo keillä on siihen liittyvää dataa (palveluita), muodostuu koko ajan uusia verkostoja. Olisi kiva ajatella (kuten #AuroraAI ssa) että kuka vaan jolla on tuohon liittyvää tarjontaa saisi tulla mukaan verkostoon. Silti asiakkaalle ei saisi tarjonnasta tulla infoähky, ettei pysty tekemään mitään valintoja. Näin julkispuolen toimijana jako avoimet / suljetut verkostot on kiinnostava. Kuka omistaa verkoston ja mitkä pelisäännöt on. Onko vain perustajajäsenille vai saako kaikki liittyä myös suljettuun jollain säännöillä. Ja suljettukin voi olla viranomaisille hyödyllinen jos julkispuolen jonkun prosessin säännöt on mukana ja data saadaan automatisoidusti ja asiakkaalta voi poistaa erillisen asiointi/raportointitarpeen.

Viitteet

(1) Senaattoriklubi on luotu aikanaan Terveydenhuollon ATK-päivien vakikävijöiden tai "suurkäyttäjien" ympärille. (nykyään sosiaali- ja terveydenhuollon ATK-päivät). ATK-päivät on järjestetty 1970-luvulta lähtien Kuntaliiton toimesta ja nykyään yhteistyössä FCG:n kanssa. Senaattoreita on yli 100 ympäri maata (Olli yksi niistä).

(2) Ekosysteemi: https://www.itewiki.fi/opas/ekosysteemit/
https://www.sitra.fi/artikkelit/unohtakaa-yksin-yrittaminen-uusi-kasvu-syntyy-ekosysteemeissa/

(3) API ja API-talous: 
- Jarkko Moilanen, Marjukka Niinioja, Marko Seppänen, Mika Honkanen: API-talous 101. Alma Talent oy 2018
- https://ollintuumailut.blogspot.com/2018/08/api-liiketoiminnan-vallankumous-ehka.html

(4) Työllisyyskysymys sipulivertailuna:
https://ollintuumailut.blogspot.com/2018/05/tyollisyyskysymys-syvasti-inhimillinen.html

Data on nykyajan öljy - vai onko?, päivitys 21.1.2019

Ks. päivitys 21.1.2019: Mitä lehdessä luki Timon kertomana.

Öljy vs. data. Viime vuosina on verrattu öljyä ja dataa keskenään. (ks. oheinen kuva The Economist - lehdestä 2017). Niin olen minäkin monessa yhteydessä tehnyt. Mutta taitaa vertailu ontua. Tämä selvisi, kun olin 17.-18.1.2019 Tampereella tiedolla johtamisen verkostopäivillä. (1). Öljyvertaus tuli esille useassa alustuksessa. Opetushallituksen pääjohtaja Olli-Pekka Heinonen avasi öljypelin. (2) Öljy kulkee putkistoissa. Se on irrallaan ihmisistä. Se ei muodosta ihmisen kanssa samanlaista elimellistä riippuvuutta kuin data.  Öljy on ehtyvä luonnonvara, kun taas data ei ole sitä lainkaan. Asia on pikemminkin toisin päin. Dataa tulvii sisään ovista ja ikkunoista niin, että kaikkea dataa ei ehditä käsitellä tai käyttää lainkaan. Datalla on myös puolensa, jotka kytkeytyvät ihmiseen. Dataa voidaan käyttää avoimesti tai se voi olla yksilön takana. Ihminen voi antaa  luvan itseään koskevan datan käyttöön tai estää sen. Mutta mielestäni öljyllä ja datalla on jotain yhteistäkin. Kumpikin tuote on merkittävä osa globaaleja markkinoita. (kuten Google). Kumpaakin tuotetta voidaan jalostaa ja kehittää palvelemaan ihmiskuntaa monella tapaa hyvässä ja pahassa. Tuotteet ovat vallankäytön välineinä ja vallankäytön kohteina. Tällainen samankaltaisuus ei tullut esille Tampereella.

Jalostus- ja hyödyntämisprosessit poikkeavat datalla ja öljyllä keskenään. Öljyn jalostus on ammattilaisten puuhaa, syvästi teknologinen prosessi. Kuka hyvänsä ei pääse sohimaan tuota kallista jalostustyötä. Sen sijaan datan jalostaminen informaatioksi, tiedoksi ja viisaudeksi on sellainen prosessi, jota kuka hyvänsä voi tehdä ja tekeekin. No tietysti datan jalostusprosessi voi olla pitkälle tekninen suoritus, johon on kytketty viimeisimmät teknologiset oivallukset - kuten tämä suosittu tekoäly. Jalostus voi olla myös pitkälle tutkimuksellinen prosessi. Oleellista jalostusprosessissa on myös tuotteen omistajuus. Tältä kannalta voidaan löytää eroja ja yhtäläisyyksiä. Kumpaakin tuotetta voidaan myydä markkinoilla. Mutta dataa voidaan myös käyttää maksutta tai omistaa se itse jo datan syntyvaiheessa. Jalostusprosessi datassa kytkeytyy aina tavalla tai toisella suoraan ihmiseen tai ihmisten muodostamiin organisaatoihin. Jos mennään syvällä tiedon filosofiaan, voidaan havaita tuotteiden välillä suuria "olomuotoeroja". Öljyn osalta on vaikea puhua väärästä, valheellisesta tai näkökulmasidonnaisesta öljystä. Datassa nämä filosofiset asiat ovat koko datan jalostusprosessin ydintä.

Johtamiseen sovellettuna Heinonen esitteli David Snowdenilta lainattua kuvaa, jossa tietämys (ymmärrys, viisaus) jaotellaan neljään kategoriaan. (3) Ylhäältä alaspäin tapahtuva autoritaarinen johtaminen (taylorismi) perustuu ajatukseen, että johtaja tietää kaiken oleellisen. (yksikertainen ongelma Cynefin-mallin mukaan). Tietämyksen perusteella johtaminen on ennustettavaa. Oppivan organisaation ajatusmallilla asiat ovat tiedettävissä jatkuvan oppimisprosessin kautta - mukana koko työyhteisö. (vaikea ongelma Cynefin mallin mukaan). Kompleksiset ongelmat on mahdotonta ratkaista "tiedetään"-periaatteella eikä oikein helppoa ole käyttää oppivan organisaation menettelytapoja. Kaaos on nimensä mukaisesti haastava tilanne, johon kenenkään ei soisi joutua. Siitä pyritään selviytymään vaistonvaraisesti.

Sotesovellus on tietysti tehtävä. Tämä on ns. sormiharjoitus eli sovellukset nousevat esille vaistonvaraisesti mutta ei kaaosmaisesti. Testaan samalla, mihin asioihin kukin lokero sopii ja mihin mielestäni ei.

• Tiedetään, että hyvinvoinnin ja terveyden erot niin sosioekonomisesti kuin alueellisestikin ovat suuret. Yhteen ne tuntuvat menevän vuosi vuoden jälkeen ns. Pähkinäsaaren rauhan rajojen mukaan. Tiedetään, että palvelujen saatavuudessa on puutteita. Puutteet näkyvät ennen muuta perusterveydenhuollossa, mutta myös osittain vanhustenhuollossa ja sosiaalityössä - erityisesti lastensuojelussa. Tiedetään, että monin mittarein Suomen terveydenhuolto on tehokkuudeltaan maailman huippua. Tiedetään, että monikanavainen rahoitusmalli on eräs syy eriarvoiseen palvelujen käyttömahdollisuuksiin. Tiedetään, että palveluintegraatio monelta osin sakkaa samoin kuin palvelujen sujuminen - jonoja syntyy siellä ja täällä. Tiedetään, että on monenlaisia tutkimuksellisia, menetelmällisiä ja johtamiseen liittyviä keinoja vaikuttaa havaittuihin puutteisiin. Tiedetään myös, että monessa vaikuttamisen mahdollisuudessa on monia kulttuuriin liittyviä esteitä tai vastavoimia. 
• Tiedettävissä on, että jatkuvalla uudelleen oppimisella ja vallitsevan siiloutuneen organisaatiorakenteen uudistamisella voidaan vaikuttaa tunnettuihin ongelmiin (siis esimerkiksi tiedettyihin asioihin). Tiedetään, että asiakasnäkökulma on yksi avain., mutta tiedettävissä on, että useasta se jää korulauseiksi. Tiedettävissä on, että esimerkiksi palvelumuotoilun tuominen mukaan toiminnan suunnitteluun nostaa esille asiakasnäkökulman. Tiedettävissä  ja kokeiltukin on, että tiettyihin ongelmiin - erityisesti sujuvuusongelmiin voidaan hakea mallia Lean-ajattelusta.
• Kompleksisuus on tullut esille soteuudistuksen kaikilla tuotantokausilla. Niitä taitaa olla jo 5 takana. Mahdollista on, että ajaudumme vielä uuteen tuotantokauteen. Osa ammattilaisista, poliitikoista ja muista vaikuttajista pitää soteuudistusta kuitenkin haasteena, jossa lääkkeet tiedetään tai ovat tiedettävissä. Maakuntauudistus ratkaiseen osan ongelmista, kun saadaan uusi ylärakenne - palvelun järjestäjä. Tämän tietävät osa vaikuttajista. Osa vaikuttajista tietää, että kilvoittelun avulla saadaan tehokkuutta aikaan ja palvelupuutteet korjattua. Osa vaikuttajista tietää, että lisäämällä 1000 lääkäriä, saadaan perusterveydenhuolto kuntoon. Kompleksisuus on kuitenkin koko maakunta-soteuudistuksen yleinen ongelma. Kaikella on vaikutusta kaikkeen, mutta kukaan ei tiedä, mikä kokonaisuuden kannalta on viisain ratkaisu. 
• Kaaos saattaa seurata, kun sotessa koko paletti pistetään uusiksi. Minusta hyvä ennakkotapaus on Länsi-Pohja. Viimeisin lehdistä lukemani tilanne on, että Mehiläisen kanssa tehdystä sopimuksesta on useita tulkintoja. Kukaan ei myöskään tiedä, mitkä palvelut säilyvät ja miten Länsi-Pohjan alueen sotepalvelut tulevaisuudessa järjestyvät. Monia pelkotiloja on jo noussut esille. Miten ylipäätänsä kaiken muutostilassa turvataan olemassa olevat palvelut. Tuottaako valinnanvapaus kansalaiselle mitään hyvää vai valuuko tuotto yksityisten yritysten kassaan. Jne. Riskinä on, että samaan aikaan muutetaan niin paljon järjestelmää, että syntyy riski vakavasta järjestelmävirheestä.

• Datan rooli. Kun tiedetään, mikä on ongelma, on myös sen ratkaisemisen seurantaan mahdollista rakentaa mittareita. Osaan "tiedettävistä" ongelmista on olemassa mittarit. Osassa mittareita on olemassa selkeät syy-seuraussuhteet.(esim. palveluihin pääsy ja esteet/ viiveet palvelujen toteuttamisessa).  Osa mittareista on rakennettu niin, että syy-seuraussuhteiden löytäminen on vaikeaa (esim. eriarvoisuus, sairastavuus). Osaan ei ole mittareita oikein kunnolla olemassa (esim. palvelujen laadun mittarit). Ongelmien vaikeutuessa ja muuttuessa monimutkaisiksi, myös mittaaminen muuttuu monimutkaiseksi. Itse asiassa kyse on keskenään ristikkäisistäkin ongelmista - vaikkapa palveluiden keskittäminen ja hajauttaminen (4) tai palvelujen keskitty ohjaus vs. vapaat markkinat.(5)

Datakriisi. Aikanaan oli öljykriisi, joka horjutti vakavasti maailman taloutta. Datakriisi voisi olla tietoturvakriisi kuten miljoonien henkilötietojen hakkerointi. Datakriisi voisi olla myös vaihtoehtoinen tieto, väärä tieto ja sen hyödyntäminen päätöksenteossa. Datakriisi voisi olla myös tietotulva tai tiedon puute. Niin ja datakriisi voisi olla tietojen hyödyntäminen ei-toivottuihin tehtäviin. Eduskunnassa olevat lainsäädäntöuudistukset liikkuvat datan kriittisessä tasapainomaailmassa suhteessa yksityinen ja yleinen etu.  (6)

Datakriisi /sotesovellus. Jatkuvasti joudutaan tasapainoilemaan yhteisen ja yksityisen edun kanssa. Kuinka pitkälle joudutaan ammentamaan yksityisen henkilön tietoja palvelun ja hoidon tehokkaan, taloudellisen ja vaikuttavan tuloksen aikaansaamiseen? Miten vältetään tiedon manipulointi? Verkostopäivillä tuli esille myös, että sotessa on tiedon tulva, mutta samalla tietojen alikäyttö tai jopa turhaksi koettua tiedonkeruuta. Päivillä tuli tietysti esille tietopuutteetkin. Hoidon ja palvelun laadun mittaamisella ei ole aikaisemmin ollut tilausta. (Tarjous tehtiin STM:lle 1990-luvun lopulla, mutta tilausta ei saatu.; ks. viite 7) Nyt olisi tilaus olemassa, mutta paljon on tehtävää, ennen kuin työ saadaan realisoitua hyötykäyttöön.

Niin itseasiassa raakaöljy on varsin homogeeninen perusta jalostamiselle, kun taas raakadata on mitä heterogeenisinta tai mitä monikäyttöisintä. Siinäpä on eräs keskeinen ero. Data ei siis kuitenkaan ole nykyajan öljy.

Mika Heleniuksen mukaan liittämä kuva

Päivitys 20.1.2019: Mika Helenius kommentoi Linkedinin puolella:  En tiedä Kuinka pahasta pielessä Suomessa Johdon ymmärrys siitä mutta kaikkialla muulla Puhutaan softan arvosta ja vaikutuksesta talouteen. 
Päivitys 21.1.2019: Timo Karjalainen kommentoi kirjoitustani seuraavasti (tiivistin tähän Timon tekstiä): 

Olli, mielenkiintoista pohdintaa, mutta valitettavasti et osu ydinasioihin. Muistan tuon The Economistin artikkelin varsin hyvin. Pääpointti oli tämä: Kun Rockefeller oli kehittänyt ylivoimaisen tehokkaan öljynjalostusmenetelmän Standard Oil, joka uhkasi monopolisoida koko teollisuuden alan, sääntelijät heräsivät ja antitrustilainsäädännön turvin pakottivat alalle kilpailua. Sama kartellien uhka on nyt selvästi näkyvillä datan jalostuksessa. FAMGA ja kiinalaiset ja korealaiset rynnivät nyt isoilla harteilla. Ovat jo pian tulossa myös Suomen sote-markkinoille. Näillä yrityksillä on hallussaan ”viisasten kivi, ikäänkuin ”Standard Data” (SD). SD:n kehittämisen Suomen soten tarpeisiin meikäläiset Saatanan Tunarit valtiolla ovat ryssineet perin juurin. Nyt ovi on selkosen selällään ulkomaalaisille SD:n kehittäjille ja hintalappu Suomen veronmaksajille miljardeja euroja. Raakadata EI OLE mitä heterogeenisintä. Datan ydin on sama ja standardoitavissa. Sen todistaa mm. FAMGA:n menestys.

Ollin vastaus: Raakadatasta voidaan tehdä monenmoisia tuotteita. Se ei lopu koskaan ja sitä voidaan käyttää aina uudelleen. Ehkä tässä olisi se tiivistys. Myös Mika Heleniuksen kommentti on hyvä - softa on se, jolla tehdään raakadatasta tuotteita ja liiketoimintaa. Economistin artikkelista en muista kuin tuon aihetta ilmentävän kuvan, jossa nämä Google, FB ja muut jätit keräävät globaalit liikevoitot kotiin. Joo datan ydin voidaan todella määritellä toisin. Wikipediassa se on määritelty näin: "Dataa ovat esimerkiksi yksittäiset äänteet puheessa, kirjaimet painetussa tekstissä, bitit tietokoneessa, emäsparit DNA:ssa eli biologinen data." Niin tässä mielessä heterogeenisuus on kyseenalaista tai totta.
Senja Larsen tiivistää FB:n puolella osuvasti: 
"Dataa kuvaillaan usein uutena öljynä. Käsitys on virheellinen, sillä öljyn voi käyttää vain kerran. Data taas on monikäyttöinen, kulumaton hyödyke, jonka arvo sen kun kasvaa sovellustapojen myötä."

Viitteet

(1) Tietojohtamisen verkostopäivät 17.-18.1.2019, Tampere; https://verkostopaivat.webnode.fi/ohjelma2/
 
(2) Olli-Pekka Heinonen: Tietojohtamisen sietämätön keveys, esitelmä Tietojohtamisen verkostopäivillä 17.1.2019 Tampereella. https://verkostopaivat.webnode.fi/
 
(3) Edward (Dave) Snowden kehitti ns. Cynefin- mallin, josta Heinosen oma sovellus on peräisin. "Tiedetään" = yksikertainen ongelma, joka on ratkaistavissa systemaattisella luokittelulla. "Tiedettävissä" on vaikea ongelma. "Kompleksisuus" on monimutkainen ongelma. "Kaoottisuus" on kaoottinen, ennennäkemätön ongelma. 
https://docplayer.fi/798616-Cynefin-viitekehys-eri-toimintaymparistot.html

(4) Keskittämisen ja hajauttamisen haasteita pohdin kahdessa peräkkäisessä blogikirjoituksessa taannoin:
- https://ollintuumailut.blogspot.com/2018/02/keskittamisen-ihanuus-ja-karikot.html
- https://ollintuumailut.blogspot.com/2018/02/keskittamisen-pelikentta-sotessa_25.html

(5) Vakavaa järjestelmävirhettä pohdin taannoin blogissani. Samalla pohdin yleensä riskianalyysin puutteita uudistuksessa: https://ollintuumailut.blogspot.com/2017/10/vakava-jarjestelmavirhe-onko-sote.html

(6) Yhteinen etu ja yksityinen etu. Tietopoliittinen selonteko. Lainsäädäntöuudistukset - mm. toissijaisen käytön lakiuudistus. https://ollintuumailut.blogspot.com/2018/10/tietopoliittinen-selonteko-vailla.html;
https://ollintuumailut.blogspot.com/2018/02/yleisen-edun-nimissa-mihin-vaaka.html

(7) THL on käynnistänyt laatutyön, mutta rajannut sen aluksi terveydenhuoltoon ja siellä kuuteen terveysongelmaan. 1990-luvun lopulla Stakesissa käynnitettiin laatutyö inventoimalla olemassa olevat laaturekisterit, pitämällä aiheesta kansallinen seminaari sekä laatimalla laatukäsikirja.
https://thl.fi/fi/web/sote-uudistus/tietopohja-ja-arviointi/terveydenhuollon-kansalliset-laaturekisterit
https://thl.fi/fi/web/sote-uudistus/palvelujen-tuottaminen/laatu

Kokonaisarkkitehtuurin suosio vastatuulessa, päivitys 16.1.2019

Ollin KA-kuva 2017 (11)

Julkisen hallinnon kokonaisarkkitehtuuri (1) ei ole saanut viime aikoina kovin korkeita pisteitä tutkimuksissa eikä myöskään käytännön toimissa. Lainsäädännön avulla otettiin käyttöön tämä kokonaisvaltainen suunnittelu- ja mallinnusväline. Ideana oli, että saataisiin tehokkuutta, vaikuttavuutta eri julkisten toimijoiden yhteiseen peliin. Toimintoja, prosesseja ja tietojärjestelmiä on vuosien varrella kehitetty erillään. Valtionhallinnossa tähän on antanut jalustan varsin itsenäisistä virastoista ja laitoksista koostuva konsernirakenne, jossa jokainen toimija maksimoi oman etunsa. Kunnat puolestaan ovat autonomisia toimijoita, jotka voivat kukin ratkaista lakisääteisten tehtävien hoitamisen omalla tavallaan. Kokonaisarkkitehtuuri on jollain tavoin analoginen rakentamiseen ja maankäyttöön liittyvän arkkitehtuuriajattelun kanssa. Erona on vain se, että tässä kokonaisarkkitehtuurissa yritetään saada aikaan yhteen toimivuutta ihmisten välillä toiminnoissa, tietojen hyödyntämisessä, tietojärjestelmien hyödyntämisessä ja teknologisissa ratkaisuissa. Tietohallintolaki ja siihen läheisesti kytkeytyvä JHS-suositusten joukko (erityisesti suositus 179, viite 2) olivat pakottamassa julkisia toimijoita yhteispeliin ja kokonaisarkkitehtuurin hyödyntämiseen.

Isäntä vai renki. No kuinkas tässä on sitten käynyt. Eräs tutkija on kuvannut haasteita tietojärjestelmien osalta "spagetiksi". (3) Eri toimijat ovat eri aikoina ratkoneet toimintojensa tehostamista ottamalla käyttöön tilanteeseen sopivia välineitä kuten tietojärjestelmiä. Lopputulos on ollut niin yksittäisen viraston sisällä kuin virastojenkin kesken vähintäänkin vaihteleva - jopa sekava. Sekavuutta on voinut lisätä myös virastorakenteen uudistaminen silloin ja tällöin. Vallankäyttö on hajaantunut eikä superministeriö VM:lläkään ole ollut eväitä tarttua asiaan. Keskitettyjen dokumentaatio- ja kuvausvaatimusten perusteella on yritetty vyöryttää ylhäältä alas yhteen toimivuuden sanomaa. Valtiolla on opetettu, koulutettu, konsultoitu, perustettu yhteisiä työryhmiä, projekteja jne. On myös arvioitu tuloksia niin itse kukin kuin ulkoisina auditointimenettelyinään. Mittarikin on rakennettu varsin yksityiskohtaiseksi ja tarkaksi mittavälillä 1-5. (4) Lopputuloksena on ihanteisimmilllaan syntynyt dokumentteja, joiden avulla on voitu muuttaa viraston toimintaa, kehittää muutoksen tueksi yhteen toimivia tietojärjestelmiä sekä rakentaa kestävää kehittämistä eri osapuolten kesken. Ihanteen toinen puoli on ollut irrallisten dokumenttien tekeminen, jotka ovat paperinmakuisina ajauteet virkamiesten ylähyllyille pölyttymään. Arkkitehtuurityö on leimautunut tietohallinnon puuhasteluksi, jonka mielekkyys ei ole kunnolla valjennut johdolle. Läheltä mukana olleena ja hieman kauempaa seuranneena olen monesti todennut kokonaisarkkitehtuurista: hyvä renki mutta huono isäntä.

KA menystystarina? Tutkimusten mukaan eri maiden kokonaisarkkitehtuuriohjelmat eivät ole yleensä menestyneet kovin hyvin. Näin toteaa vuoden 2018 lopulla väitöskirjan julkaissut Katja Penttinen. (5). Tämä pätee Penttisen mukaan myös Suomen julkishallinnon kokonaisarkkitehtuurityöhön, joka on edennyt hitaasti, vaikka julkishallinnon organisaatiot on velvoitettu siihen lailla. "En suosittele, että muissa maissa otettaisiin mallia Suomesta, jossa tehtiin oma kokonaisarkkitehtuurimenetelmä, velvoitettiin sen käyttöön lain nojalla, mutta ei huolehdittu riittävistä resursseista, osaamisesta tai kannusteista", Penttinen sanoo tiedotteessa. Penttisen mukaan kokonaisarkkitehtuurin menestymistä tukee yhteinen kieli ja erilaiset yhteistyömuodot. Mutta merkittävinä esteinä ovat epäselvät tavoitteet, tiukat rakenteet ja sirpaloituminen, resurssien ja tuen puute ja muutosvastarinta. Katjan mukaan kokonaisarkkitehtuuri joko kuihtuu menetelmänä pois tai saa uuden alun. "Kokonaisarkkitehtuurityölle on edelleen tarve, joten näen uudistumisen parempana vaihtoehtona. Perinteisesti kokonaisarkkitehtuurityötä on pidetty hitaana sekä aikaa vievänä ja siksi näen uudistamisen ketterämpään suuntaan tarpeellisena. Toimintaympäristön asettamat rajoitteet ja ihmiset tulisi huomioida paremmin kokonaisarkkitehtuurimenetelmän kehittämisessä, johon voitaisiin sisällyttää esimerkiksi muotoiluajattelua."

Lakisääteinen KA. Kokonaisarkkitehtuuria ollaan muokkaamassa uuteen uskoon säätämällä uusi tiedonhallintalaki tietohallintolain tilalle. (6) Lainsäädäntöön perustuvat velvoitteet kokonaisarkkitehtuurin käytölle poistuvat. Uudessa laissa nostetaan keskiöön tietovarantojen hyödyntäminen yli organisaatiorajojen. Uudessa tiedonhallintamallissa kunkin viraston on määriteltävä prosessit, tietojärjestelmät, tiedon elinkaari jne. Kuitenkin lainsäädäntö jättää ulkopuolelle arkistoinnin uudistamisen. Jotain sisäistä kilvoittelua (ehkä eripuraakin) hallinnossa on ollut, kun lakiehdotuksesta on valmistelun edetessä pudotettu pois tiedon elinkaaren toinen pää eli arkistointi. Uusi lakiehdotus on siis jo lähtötilanteessa ontuva. Myös tietovarantojen osalta jää epäselväksi, mitä eri varantoja lakiehdotuksessa tarkoitetaan. Edelleen lakiehdotuksessa korostetaan tietoturvaa ja samaan aikaan tiedon avointa hyödyntämistä yli organisaatiorajojen. Missä ovat pohdinnat yksityisyyden suojasta? Lukiessa lakiehdotusta tulee mieleen, onko sen valmistelussa käytetty kokonaisarkkitehtuurimenetelmiä.

No mitä mielestäni sitten pitäisi tehdä. Vuonna 2014 tiivistin ehdotukseni näin: (7)

Kokonaisarkkitehtuurin pitää olla osa johtamisjärjestelmää ja johtamiskulttuuria, Toiminta, tieto, tietojärjestelmät ja teknologia pitää olla vuorovaikutuksessa keskenään. Samoin on tietoturvan kehittämisessä. Tieto on "öljy", joka pistää moottorit käyntiin. Suunta ja tarkoitus pitää olla selvä.Nyt vuosia myöhemmin avaisin vielä asiaa seuraavilla ehdotuksillani:

Ollin kuva 2017: KA ja asiakas (11)

• Kokonaisarkkitehtuuria pitää hyödyntää toiminnan, organisaatiorakenteiden, johtamisen sekä tietojärjestelmien kehittämisen apuvälineenä siten, että saadaan myös aikaan muutoksia.
• Paperinmakuinen mittaaminen on korvattava sellaisella mittaamisella ja arvioinnilla, jossa selvitetään arkkitehtuurityön vaikuttavuutta eikä dokumenttien tuottamista.
• JHS-suositusten mukaista kokonaisarkkitehtuurityötä ei saa heittää romukoppaan, vaan tehty työ on arvioitava uudella vaikuttavuuteen perustuvalla mittaamisella.
• Yhteentoimivuus on monentasoinen tavoite: eri virastojen tehtävien ja prosessien on toimittava yhteen, tietojen ja tietovarantojen on toimittava yhteen (semanttinen yhteentoimivuus), tietojärjestelmien on toimittava yhteen (integraatiot ja rajapintaratkaisut), teknologiavalinnat on oltava avoimia, tietoturvassa on löydettävä yhteisesti hyväksytty tasapaino yksityisyyden suojan ja kansalaisen kannalta tehokkaan sekä vaikuttavan palvelun kanssa. (8)
• Kokonaisarkkitehtuurin avain on asiakas, ei organisaatio (ks. oheinen kuvio). Arkkitehtuuri ahtaasti ajateltuna korostaa vain organisaation sisäistä toimintaa, kun pitäisi lähteä liikkeelle asiakkuuksista ja palveluista. 
• Kokonaisarkkitehtuuri liittyy oleellisesti liiketoimintasuunnitelmaan. Tämä näkökulma otettiin mukaan uudistettaessa JHS 179 -suositusta. Mallin avulla voisi saada aikaan asiakas- ja palvelunäkökulman arkkitehtuurityöhön. (9) 
• Rakennetaan lainsäädännön valmisteluun, toimeenpanoon ja toteutukseen selkeä prosessimalli, jonka puitteissa sitten yksittäisiin lakeihin hyödynnetään projektimenetelmiä. Ongelman luonteen määrittelyn avulla valitaan menetelmät ja tekemisen tapa. Kokonaisarkkitehtuuri tuodaan välineenä mukaan, jolloin eri ilmiöiden väliset syy- ja seuraussuhteet saadaan jotenkin määriteltyä, käsitteet saadaan kohdalleen ja lainsäädännön vaikuttavuus systematisoitua. Jo lainsäädäntöuudistuksia suunniteltaessa määritellään eri hankkeiden välinen suhde ja yhteentoimivuuden edellytykset. (10)

Päivitys 16.1.2019: Kokonaisarkkitehtuurista hyvä dokumentti: "Kokonaisarkkitehtuuri – kaikki mitä aiheesta tarvitsee tietää". ...
"Kokonaisarkkitehtuuri tarjoaa tavan jalkauttaa strategia ja toteuttaa digitalisaatiota.
Kokonaisarkkitehtuuri kuulostaa kuitenkin tylsältä, vaikealta ja hyödyttömältä. Moni luulee sen olevan vain IT-juttu. Sitä se ei kuitenkaan ole."

IT-johtaminen / By Niklas Wallenius

https://niklaswallenius.fi/itjohtaminen/kokonaisarkkitehtuuri-taydellinen-opas/
 

Viitteet

(1) Julkisen hallinnon kokonaisarkkitehtuuri: https://vm.fi/julkisen-hallinnon-yhteinen-kokonaisarkkitehtuuri

(2) JHS-suositus 179: http://www.jhs-suositukset.fi/suomi/jhs179

(3) "Spagetti": Väitöskirjan aiheesta tehnyt Eetu Niemi on todennut TIVIlle haastattelussa seuraavaa:
”Organisaatiorakenteissa on erilaisia yksiköitä, toimintoja, osastoja ja tiimejä keskinäisine suhteineen. On matriiseja ja virtuaaliorganisaatioita. Prosesseja voi olla useita kymmeniä, puhumattakaan tietojärjestelmistä, joissa ei usein pärjätä alle sadalla.”Erityisesti tietojärjestelmäympäristöön on Niemen mukaan rakentunut monimutkaisuutta kuin itsestään. Uusia järjestelmiä on hankittu eri tarpeisiin, ja erilaisia yhteyksiä järjestelmien välille on luotu tarpeen mukaan. Järjestelmien väliset riippuvuudet voivat muistuttaa spagettia.
”Ei olekaan ihme, että muutoshankkeissa usein epäonnistutaan”, Niemi huomauttaa.
”Esimerkiksi tietojärjestelmähankkeissa kustannukset voivat räjähtää käsiin, aikataulu venyä ja laatu ei vastaa tavoitteita.”
https://www.tivi.fi/Kaikki_uutiset/jarjestelmien-spagetti-aukeaa-arkkitehtuurilla-6640858
Eetu Niemen väitöskirjan tiivistelmässä todetaan:
Tutkimuksen mukaan KA:n hyödyt syntyvät monimutkaisen prosessin kautta, johon liittyy
useita toisistaan riippuvia teoreettisia käsitteitä. Prosessiin liittyy myös useita KA:n
sidosryhmiä, joilla on monia, myös keskenään ristiriitaisia odotuksia ja tavoitteita KA:n
suhteen. Myös KA:n käyttö on monimutkainen ilmiö, johon liittyvät läheisesti esimerkiksi
KA:n sidosryhmät sekä KA:n tuotteet ja palvelut. Lisäksi ehdotetaan KA:n hyötyjen
mittaamiseen sopivia konkreettisia mittareita.http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-15-3850-6 

(4) JHS-suositus 179: http://www.jhs-suositukset.fi/suomi/jhs179

(5) Katja Penttinen: "Kokonaisarkkitehtuurin käyttööoton pitkä ja mutkikas tie Suomen julkishallinnossa" (teos julkaistu englannin kielellä:The long and winding road of enterprise architecture implementation in the Finnish public sector, University of  Jyväskylä 2018).
https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/60447/978-951-39-7630-9_vaitos19122018.pdf?sequence=1&isAllowed=y
 https://www.tivi.fi/Kaikki_uutiset/julkishallinnon-iso-urakka-lassahti-en-suosittele-etta-otettaisiin-mallia-suomesta-6753710

(6) Tiedonhallintalaki: Uudella yleislailla on tarkoitus määrittää tiedon koko elinkaaren hallinta julkisessa hallinnossa. Osa-alueita ovat suunnittelu- ja kuvausvelvollisuudet, tietoturvallisuusvaatimukset, asian- ja palvelunhallinnan rekisteröinnin perusteet sekä tietoaineistojen säilyttämistä ja arkistointia koskevat säännökset.

https://www.eduskunta.fi/FI/tietoaeduskunnasta/kirjasto/aineistot/kotimainen_oikeus/LATI/Sivut/tiedonhallintalaki.aspx ja sieltä erityisesti

https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/KasittelytiedotValtiopaivaasia/Sivut/HE_284+2018.aspx

(7) Ollin blogikirjoitus kokonaisarkkitehtuurista 2014: Kokonaisarkkitehtuuri osaksi johtamista: https://ollintuumailut.blogspot.com/2014/12/kokonaisarkkitehtuuri-osaksi-johtamista.html
 
(8) Yhteinen tiedonhallintamalli on hieno tavoite, jonka osalta on saatettu päätökseen YTI-hanke ja VRK:lle on siirtynyt toiminnon kehittäminen ja ylläpito.  https://ollintuumailut.blogspot.com/2018/12/yhteinen-tiedonhallinta-yti-tietojen.html

(9) Liiketoimintamallit ja kyvykkyydet: http://docs.jhs-suositukset.fi/jhs-suositukset/JHS179_liite2/JHS179_liite2.pdf

(10) Lakivalmistelun ja KA:n yhteyksiä pohdin blogissani: https://ollintuumailut.blogspot.com/2018/12/lakien-valmistelu-taas-julkisessa.html

(11) Olli Nylander: Tietojohtaminen ja tapaus SOTE, BoD 2017

Näkökulmarelativismin avulla kamppailu totalitaarista uskoa vastaan, päivitys 21.1.2020

https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/59782

Tiedon oikeellisuus, objektiivisuus ja jopa valheellisuus on vaivannut koko viime vuoden politiikkaa, kansalaiskeskustelua ja somemaailmaa. Ääripäässä ovat avoimen tiedon kieltäminen, estäminen tai jopa ihmisten fyysinen eliminointi. Totalitarismi on nostanut päätänsä. Mutta myös suvaitsemattomuus erilaisten mielipiteiden nostamiseen on noussut esille. Vuosi sopii aloittaa filosofisella pohdinnalla tiedon objektiivisuudesta.

Tiedon objektiivisuutta voidaan lähestyä kolmesta näkökulmasta tai maailmasta:
1.  havaintojen maailma, 2. mielipiteiden, ajatusten, tuntemusten maailma, 3. teorioiden ja teoreettisten ongelmien maailma. Havainnot ovat aina siiloutuneet 2-maailmasta ja viisaasti analysoituina perustuvat 3-maailman teorioihin. 2-maailma on täynnä ihmisen ennakkokäsityksiä, jotka saavat pontta havainnoista sekä teoriamaailmasta. Teoriamaailmaa jatkuvasti koetellaan, kritisoidaan. Teoriat ovat jatkuvasti alttiina niiden kumoamiselle, joilla lähestytään tuota objektiivista totuutta. Tutkimustyöllä on keskeinen rooli. Teorioiden maailma on riippumaton yksittäisistä henkilöistä. Kolmen maailman ajatuskehikon esitti filosofi Karl Popper 1970-luvun alussa. (1) Jos ajatellaan havaintojen maailman olevan irrallaan ennakkokäsityksistä tai teorioista, voidaan puhua empirismistä. Kirjaamme vain "ylös" yksittäisiä havaintoja ja muodostamme niistä kokonaisuuden. Ehkä puhdas kokemusasiantuntijuus perustuu tähän kirjaamisen ajatukseen. Niin tätä voivat olla myös yksinkertaiset kyselyt, Gallupit ja vastaavat, jotka koostavat ihmisiltä "puhtaita" havaintoja tai vaikkapa mielipiteitä. Mielipiteiden, ajatusten ja tuntemusten maailma voi olla monen mielestä oikea, tosi, objektiivinen sellainen. Yleensä ne perustuvat yksittäisiin havaintoihin ja kaukaa kulttuurista tiedostamatta opituista ennakkokäsityksistä (2-maailma). "Somekuplat" vahvistavat näitä ennakkokäsityksiä. Myös kritiikitön usko jonkun mielipidejohtajan ajatuksiin vahvistaa tätä. Puhtaat ja ennakkokäsityksillä valikoidut havainnot johtavat yksisilmäiseen näkökulmaan, varsin autoritaariseen sellaiseen. Teorioiden maailmassa pysyminen puolestaan korostaa uskoa viimeiseen teoreettiseen selitykseen todellisuudesta. Ei ole hyvä lähtökohta tämäkään, jossa suljetaan pois kriittinen suhtautuminen. Olen itse yrittänyt rikkoa omia ennakkökäsityksiäni ja suhtautua tietyllä kriittisellä silmällä niin omiin havaintoihini kuin erilaisiin kyselytutkimuksiin tai vaikkapa leipälajiini tilastoihin. Olen myös ajatellut niin, että tiedekin on jatkuvasti kriittiselle arvioinnille ja vaihtoehtoisille teorioille alttiina. On tieteenaloja, joissa tällainen haasteellisuus on silmiin pistävää esim. taloustiede.

Tällaisia tieteenfilosofisia ajatuksia tuli mieleeni lukiessani tuoretta 2018 lopulla ilmestynyttä Antti Hautamäen kirjaa "Näkökulmarelativismi - tiedon suhteellisuuden ongelma". (2) Ehkäpä voidaan päätellä, että Antin systemaattinen avaus näkökulmarelativismiin on eräs jatkokehitelmä tästä Popperin kolmen maailman ajatuksesta.  Antti viittaa Popperiin tämän alkuaikojen kirjoitusten perusteella 1940-luvulta 60-luvulle, mutta ei myöhempien aikojen kirjoituksiin. Näkökulmarelativismi on emeritusprofessori, filosofi Antti Hautamäen vuosikymmenien aikana kehittämä filosofinen näkökulma todellisuuteen ja tietoon. Keskeiset teesit ovat (s.243):

• "Ei ole näkökulmariippumatonta tapaa tarkastella maailmaa.
• Näkökulmat ovat suhteellisia, mutta ne voidaan objektivoida.
• Samoja asioita voidaan tarkastella useasta näkökulmasta.
• Ei ole absoluuttista, etuoikeutettua tai universaalia näkökulmaa.
• Näkökulmia voidaan kehittää, muuttaa ja vaihtaa.
• Näkökulmia voidaan vertailla erilaisilla kriteereillä."

Teos on sinänsä tutkimus näkökulmarelativismista. Tämän puolen arviointi edellyttäisi ao. tutkijan arviota ja tätä en ole. Eräs mielenkiintoinen osa Antin tutkimusta on lähteä liikkeelle vuonna 1994 kuolleen filosofin, yhteiskuntatieteilijän Karl Popperin teoksesta "Avoin yhteiskunta ja sen viholliset" (alkuperäinen ilmestymisvuosi 1945). Antti tukeutuu tässä Popperin alkuaikojen tutkimuksiin myös tehdessään Popperia hyödyntäen johtopäätöksiä. Hän asettaa kaksi ääripäätä vertailuun keskenään. Objektiivinen totuus on saavutettavissa ja se on arvokas tavoiteltavissa oleva asia. Vaakakupin toisessa päässä on käsitys siitä, että objektiivinen totuus on tavoitteena hyödytön, jopa haitallinen. Popper edustaa tätä ensimmäistä eli totuuskoulukuntaa ja Gianni Vattimo jälkimmäistä eli nihilismikoulukuntaa. Totuuskoulukunta ei ymmärrä, että erilaiset näkökulmat eivät ole vain erilaisia mielipiteitä, vaan erilaisia käsityksiä totuudesta, oikeuttamisesta ja todellisuuden luonteesta. Nihimilistit eivät puolestaan ymmärrä sitä, että objektiivisen totuuden ymmärtäminen on eri asia kuin julistaa absoluuttista totuutta. Kaikki kolme koulukuntaa ovat kuitenkin moniarvoisen (pluralismi), totalitarismia vastustavan tiedonkäsityksen edustajia. Myös kriittisyys ja olemassa olevien ajatusten, "totuuksien" tai tieteenteorioiden alttiiksi asettaminen on osa näkökulmarelativismia mutta myös esim. totuuskoulukunnan ajatustapaa (fallibilismi).

Näkökulmat kohtaavat dialogissa, perustelee Antti. Dialogin tulee olla avointa, tasavertaista ja luottamuksellista keskustelua. Dialogi kiteytyy yhteisymmärrykseen ja siinä hyödynnetään erilaisuuden rikkautta. Hautamäki luettelee onnistuneen dialogin edellytyksiä seuraavasti (s.224):

• oivallus, että ihmisillä on erilaisia näkökulmia
• oivallus, että oma näkökulma on vain yksi muiden joukossa
• kyky artikuloida oma näkökulmansa
• kyky hahmottaa näkökulmien takana olevia intressejä, kokemuksia ja kognitiivisia ja emotionaalisia elementtejä
• muiden kuunteleminen ja pyrkimys ymmärtää heidän näkökulmiaan
• näkökulmien vertailu
• kyky oppia muiden näkökulmista
• absoluuttisten näkökulmien torjuminen.

Näkökulmarelativismin avulla voidaan kamppailla yksisilmäistä totuususkoa vastaan. 1970-luvulla vahvasti kytkettiin yhteen totuus ja politiikka, oikeauskoisuuden nimissä. Ei nykyäänkään ole vältytty samankaltaisilta ilmiöiltä. Kun vielä totuuttakin käsitellään suoranaisten valheiden avulla (tai "vaihtoehtoisten totuuksien avulla"), on todella sijaa Antin kehittämälle näkökulmarelativismille. Tietoasiantuntijalehden (4/17) artikkelissa Antti tiivistää asian näin:  "Totuuden jälkeisen ajan ongelma on siinä, että niin moni pitää subjektiivisia käsityksiään ("musta tuntuu") yhtä varmoina tai hyödyllisinä kuin niitä käsityksiä, jotka ovat hyvin perusteltuja ja asiantuntijoiden yhteisön hyväksymiä. Määrittelenkin objektiivisen tiedon tietyn yhteisön hyväksymäksi ja perustelemaksi tiedoksi. Tieto on siis yhteisöllinen käsite." Pari hyödyllistä testauslistaa kannattaa vielä mainita Hautamäen teoksesta. Toinen koskee asiantuntijoita ja toinen tiedettä. (3)

Asiantuntijuus. Hautamäki tekee lainauksen, jossa on hän kuvaa perinteistä (ei toivottavaa) asiantuntijuutta seuraavasti:

• Asiantuntemus oli fokusoitunutta - asiantuntijoilla on omat erityisalansa.
• Asiantuntijan arvo perustui johtopäätösten varmuuteen ja muuttumattomuuteen.
• Asiantuntijuus usein läpinäkymätöntä - todistelujen kaikkia oletuksia ei kerrottu.
• Asiantuntemus oli yksisuuntaista - asiantuntijan osaamista ei kyseenalaistettu.
• Asiantuntijat muodostivat oman luokkansa, joka oli suljettu ja johon oli vaikea päästä.
• Asiantuntijat halusivat puhua yhdellä äänellä - pyrittiin konsensuskäsitteisiin.

Antti tiivistää vastakohdan: "Näiden piirteiden vastakohtana verkottunut asiantuntemus on rajoja rikkovaa, perusteita ja johtopäätöksiä kyseenalaistavaa, monensuuntaista, avointa ja moniäänistä."

Tieteenfilosofia. "Näkökulmarelativismi voidaan määritellä tieteenfilosofiassa hypoteesiksi, että teoriavalinta on näkökulmariippuva." Teoriavalinnan kriteerejä Antti kirjaa seuraavasti (s.203):

• Empiirinen adekvaattisuus: teoria on yhteensopiva datan kanssa.
• Selityskyky: teoria selittää aikaisemmin havaitut säännönmukaisuudet
• Ennustuskyky: teorian avulla voidaan ennustaa uusia säännönmukaisuuksia.
• Käytännöllisyys: teorian avulla voidaan hallita kiinnostavia ilmiöitä.
• Yksinkertaisuus: teoria tekee mahdollisimman vähän teoreettisia oletuksia.
• Konservatiivisuus: teoria muuttaa mahdollisimman vähän aikaisemmin hyväksyttyjä tutkimusta ohjaavia ennakko-oletuksia.
• Kumoutuvuus: teoria on periaatteessa kumoutuva tai koeteltava.
• Intuitiivisuus: teorian periaatteet ovat ymmärrettäviä ja havainnollisia.
• Systemaattisuus: teoria systematisoi mahdollisimman hyvin datan ja empiiriset säännönmukaisuudet. 

Hautamäen ajattelu ja Popperin myöhempien aikojen ajattelu (3-maailmaa) ovat mielestäni varsin lähellä toisiaan. Näkökulmarelativismi on oiva väline ravistella piinttyneitä ennakkokäsityksiä. Kirja on osittain varsin tarkkaa (ja raskasta) filosofista analyysiä, näkökulmareletivismin tutkimusta. Kuitenkin suosittelen kirjaa niille, jotka mielestään tietävät totuuden ja julistavat sitä vaikkapa erilaisissa somekanavissa. Ja tietysti poliitikkojen sekä yhden asian asiantuntijoidenkin kannattaa avartaa ajatteluansa Hautamäen kirjalla. Ja vielä yksi näkökulma miellyttää Antin analyysissä. Hän kaivaa esille myös oman näkökulmansa taustat. Se olisi hyvä ohje meille kaikille. (4)

Päivitys 21.1.2020: Antin kirja on saatavissa maksutta sähköisenä osoitteessa: 
 https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/59782/korjattu_sophi142_Nakokulmarelativismi.pdf?sequence=2&isAllowed=y

Viitteet

(1) 3-maailmasta: Aikanaan 1970-luvun alkupuolella lukiessani filosofiaa perehdyin jotenkin myös Popperin myöhempään ajatteluun. Löysin tuolta ajalta kirjahyllystäni teoksen "Objective Knowledge. An Evolutionary Approach" (Oxford 1972), jossa esitellään, perustellaan ja pohditaan tuota 3-maailman ajatusta.

(2) Antti Hautamäki: Näkökulmarelativismi. Tiedon suhteellisuuden ongelma, SoPhi 142, Jyväskylän yliopisto 2018; ks. myös Antin kirjoitus Tietoasiantuntijalehdessä 4.17 (viite 3; Antti jatkaa11.10.2019 pohdintaansa blogissaan otsikolla "Totuusteoriat ja totuuden jälkeinen aika": http://anthauta.blogspot.com/

(3) Antti Hautamäki: "Tiedon suhteellisuus ja totuuden jälkeinen aika".
http://tietojohtaminen.com/sites/default/files/tietoasiantuntija-lehti_4_17_verkko.pdf;

• Pohdin tätä kysymystä aikanaan blogikirjoituksessanikin "Fakta, fiilis, fiktio - vakavaa puhetta": Vaarat vaanivat, vaikka ottaisimme onkeen Hautamäen kriittisestä relativismista. On monia vaaroja edessä. Kaksi ääripäätä ovat usko faktoihin ja usko omiin näkemyksiin. Jos usko faktoihin natsaa vielä yhteen omien näkemysten kanssa, saatetaan harhautua pois kriittisen relativismin polulta. Vaarat vaanivat myös faktojen ja uskomusten "kuplissa". Tällaisia kuplia voivat saada aikaan voimakkaat mielipiteen muodostajat. Mutta kyllä somekin luo kuplia. Monelle tuttu some Facebook toimii tavalla, jossa syntyy samanmielisten kuplia. Tai Twitter luo kuplia, kun sanoman pitää olla tiivis ja sillä pitää olla seuraajien verkosto. Tai suljetut someryhmät luovat kuplia, joihin ulkopuolelta ei ole mitään vaikutusmahdollisuuksia. https://ollintuumailut.blogspot.com/2017/10/fakta-fiilis-fiktio-vakavaa-puhetta.html

• Pohdin aihetta taannoin myös arvioidessani kirjaa "Puhun niin totta kuin osaan": https://ollintuumailut.blogspot.com/2017/12/puhun-niin-totta-kuin-osaan-ja-sote.html "Puhun niin totta kuin osaan" on lainaus poliitikolta. Kuitenkin poliitikon osaaminen voi olla juuri päinvastaista. Voitaisiin sanoa, että puhun sellaista muunneltua totuuttua, kuin syvempien tarkoitusperieni kannalta on tarkoituksenmukaista. Tai ymmärrän totuuden omalta kannaltani. "Politiikka alkaa siitä, mihin  faktat loppuvat". Tässäkin voidaan tulkita, että poliitikot käyttävät faktoja hyväksi politiikassa. Mielestäni ne eivät ole erillään vaan sisällä politiikassa eri tavoin. Koska nämä "faktat" ovat sisällä politiikassa ja niitä tulkitaan monin tavoin, on syntynyt epäluottamus eri osapuolten kesken. Onko tämä nyt sitten luottamuksen jälkeistä aikaa, kuten kirjan kirjoittajat toteavat. https://ollintuumailut.blogspot.fi/2017/12/puhun-niin-totta-kuin-osaan-ja-sote.html

(4)  Lähtiessäni bloggariksi otin yhdeksi periaatteekseni aina taustoittaa viitteillä ajatustapani lähtökohdat. Samalla tapaa esimerkiksi tilastolla, indikaattorilla, mittarilla on aina taustaoletus, jota voidaan kutsua metaosioksi (metadata, metainformaatio, metatieto). Myös toimittajat nostavat esille periaate: näytä työsi taustat. Tämä liittyy osittain avoimen tiedon periaatteisiin, mutta myös tiedon helppokäyttöisyyteen ja ymmärrettävyyteen. "Pelkkä sisältö ei riitä, vaan tieto pitää myös saada helppokäyttöiseen muotoon."  https://suomenlehdisto.fi/nayta-tyosi-taustat/