Vertaisarviointi hyvinvointialueilla haastava tehtävä, päivitys 1.11.2021

Vanha tuttuni Ilkka Ronkainen postitti minulle (28.10.2021) uuden kirjansa "Maakunnallinen kuntayhtymä soteuudistuksen tavoitteiden toteuttajana - tutkimus Marinin hallituksen soteuudistuksen tavoitteiden toteuttamisesta Etelä-Karjalassa ja neljässä muussa maakunnassa 2008-2019" (BOD 2021, viite 1). 

"Maakunnallinen kuntayhtymä" kirjan otsikkona on minua puhutteleva. Ymmärrän Ilkan otsikon, kun luen sisältöä. Kirja on ansiokas tilastokatsaus tavoitteisiin perustuvista tilastovertailuista maakunnittain. Toisaalta otsikko iskee sote-uudistusten tuotantokausien yhteen poliittiseen ytimeen. Maakunta viittaa kepun aikaansaamaan uudistuksen ylärakenteeseen. Kuntayhtymä viittaa nykyiseen hallintorakenteeseen, jossa vähin erin entisiä sairaanhoitopiirejä on muutettu hyvinvointi- / sosiaali- ja terveyspiireiksi. Marinin hallitus lukitsi nimeksi "hyvinvointialue" ja rahoituksen suoraan valtion kassasta. Hyvinvointia ylläpidetään ja edistetään kansalaisen itsensä lisäksi vaikkapa kunnissa ja osittain nykyisissä sairaanhoitopiireissä tai vastaavissa. Itse asiassa Marinin hallituksen sotessa ainoa hyvinvointialue voisi olla Helsinki. Muilla alueilla hyvinvoinnin edistäminen on jakaantunut kuntien ja alueiden kesken.

Ronkainen 2021: nettokäyttömenot

Vertaisarviointi eli Benchmarking on toinen havaintoni Ronkaisen teoksesta. Siinä on kyse parhaista käytännöistä oppimisesta. (2) Ilkka käy tunnollisesti läpi kaikki sote-tavoitteet ja etsii niihin mittarit julkisista lähteistä, ennen muuta Sotkanet-indikaattoripankista. Olen tyytyväinen, että aikanaan alulle panemani indikaattoripankki elää ja kehittyy myös soteuudistuksen tuotantokausien myötä. Ongelma tuolla tietolähteellä on ollut alun alkaen tietojen ajallinen viive. Se ei kuitenkaan ole ratkaiseva, jos tunnistaa ilmiön luonteen. Merkittävässä osassa myös Ilkan tunnistamia ilmiöitä ja tilastoja muutokset vuosittain ovat pieniä. Kyse on niissä tapauksissa "kylmästä tiedosta". Mutta vertaisarvioinnilla on monia ominaisuuksia ja myös vaikeuksia. Ensimmäinen vaikeus koskee yleensä vertailukelpoisuutta. Kohteena olevien ilmiöiden takana on monia toisistaan poikkeavia vaikutusmekanismeja, jotka häiritsevät jatkohyödyntämistä. Myös muutoksen aikaansaamisessa on alueellisia eroja kuten johtamiskulttuuri, johtamisen menetelmät, käytettävissä olevat voimavarat, paikalliset valtaristiriidat jne. Oletan ja itse asiassa tiedän, että Ilkka on törmännyt pitkällä konsultin urallaan varmasti kaikkiin näihin seikkoihin. Toinen vertaisarvioinnin haaste on muutostarpeen mitallistaminen. Yleensä tavoitellaan kahta vaihtoehtoista ihannetilaa: parhaiten tilastossa pärjääjää tai keskimääräistä pärjäämistä. Tämä vertailu riippuu omasta tilanteesta. Jos olet keskiarvon huonommalla puolella, keskiarvon tavoittelu on jotenkin realistisempaa kuin parhaan tavoittelu jne. Jos olet paras, niin voit mainostaa asiaa eikä sinun tarvitse tehdä mitään. Ilmiöt eli vertailun kohteet ovat tietysti tavalla tai toisella kytköksissä toisiinsa. Mitä enemmän näitä mitattavia kohteita on, sitä suurempi hajonta kuitenkin on. Siis jokin alue ei yleensä kaikessa voi olla ykkönen. Ilkka rakentaa lopuksi eri tavoitteista koostuvan indeksin, jonka perusteella maakunnallisesti järjestetty toiminta tuottaa parempia tuloksia kuin ei-maakunnallinen ratkaisu.

Vertailun kohteet Ilkan kirjassa ovat seuraavat (alleviivasin ne kohteet, joihin Ilkka ei ole löytänyt tilastolähteitä; ohessa on poimintana sote-nettomenoja koskeva taulukko):

• väestön hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen: elämänlaatu (Ilkka: nopea muutos), onnellisuus (Ilkka: nopea muutos), koettu terveys (Ilkka: varsin positiivinen muuutos), sairastavuus (Ilkka: merkittävä parantuminen) - muutokset kuvattu noin 5-vuoden ajalta
  
• terveys- ja hyvinvointierot: tuloerot (Ilkka: sotepalvelujen järjestämisellä ei vaikutusta), kansalaisen kokema terveyserojen muutos iän mukaan (Ilkka: sairastavuuserot kutistuneet koko maassa), koulutukseen perustuvat erot (Ilkka: osassa maakuntia kasvaneet ja osassa kaventuneet)
  
• kustannusten kasvun hillintä: sote-nettomenot (Ilkka: kustannusten kasvu kaikilla alueilla, kasvuprosenttien erot suuria), sote-tarvevakioidut kustannukset (Ilkka: vähennystä, ennallaan, kasvua alueittain), nettokäyttömenojen kasvu pth:ssa, esh:ssa, sosiaalihuollossa (Ilkka: tutkituilla alueilla ei painopisteen muutosta pth:hon)
  
• palvelurakenteen kustannukset: laitospalvelut, kalliit laitospalvelut (Ilkka: säästöjä lastensuojelussa, päihdepalveluissa, ikääntyneiden kustannukset romahtaneet), perustason palvelujen tuottavuus ja saavutettavuus / kustannussäästöt, palvelujen laatu -vaikuttavuus -tuottavuus /palveluverkon tiivistys ja työnjaon uudistus  (Ilkka: suun terveydessä tilastojen avulla tuottavuuden paranemista)
  
• resurssien vähentäminen: digitalisaatio, sähköiset palvelut
• palvelujen saatavuuden parantaminen: yhteyden saanti, lääkäripalvelut, hammaslääkäripalvelut, hoitajan palvelut, ehs-palvelut, palvelujen saatavuus, (Ilkka: pth-hoitoonpääsy 2019 toteutunut paitsi yhdellä alueella; esh-hoitoajat mielenkiintoinen; no nythän Ilkan tilastot eivät kuvaa koronan vaikutuksia eli syntynyttä hoitovelkaa)
  
• painopiste perustasolle ja ehkäisevään työhön: kustannusten muutos pth:ssa, avohoidon muutos, painopisteen siirto ehkäisevään työhön (Ilkka: pth-kustannukset eivät nousseet, jossain jopa laskeneet, esh-kustannukset nousseet)
  
• soten erityislakien palvelut: lastensuojelu, päihdehuolto, vammaispalvelut, omaishoidon tuki, ikääntyneiden palvelut, muut erityislakien palvelut (adoptiolain muutoksista ei tilastotietoa)
  
• ammattitaitoisen työvoiman turvaaminen  - vertailut tehty tältä osin neljän maakunnan kesken
  
• kansalaisten osallisuuden vahvistaminen
• hyvinvointialueiden järjestämisvastuun vahvistaminen
• tietojohtamisen vahvistaminen

Hyvää työtä on tehty vertailujen osalta. Ongelmana on realisoida vertailut osaksi tietojohtamista. Sen toteaa Ilkkakin johtopäätöksissään. Mielestäni aineiston avulla voidaan tehdä tilannearvioita ja yleisiä päätelmiä, mutta tietojohtamiseen se ei anna mahdollisuuksia.

Vähimmäistietosisältöjen avulla tullaan tekemään valtakunnallisesti hyvinvointialueiden vertailua. Olen tähän kokonaisuuteen perehtynyt eräässä konsultointitehtävässäni syksyn 2021 aikana. Kokonaisuuden kehittämisvastuu on DigiFinlandilla, mutta se tehdään yhteistyössä THL:n ja kentän toimijoiden kanssa. Myös eri yritykset on informoitu etenemisestä viimeksi 26.10.2021. DigiFinland on päätynyt kehittämään minimitietosisältö kerrallaan kokonaisuutta. Tekemisen tapa on perusteellinen mutta valitettavan hidas. Läpikäydessäni kokonaisuutta löysin toisenlaisen etenemistien, jossa luokittelin tehtävät kunkin vähimmäistietosisällön ja siihen liittyvien eri mittarien osalta kolmeen kategoriaan: heti, selvitettävä, jatkotyöt. En aukaise tätä sen enempää (asiakas omistaa tuon tiedon). Vähimmäistietosisällöt (ulottuvuudet) voidaan tässä kuitenkin kerrata valmisteluaikatauluineen.

• väestön hyvinvointi ja terveys: valmistelu osana muita ulottuvuuksia
  
• sote-palvelujen tarve: 2022
• sote-palvelujen saatavuus: 2021
  
• sote-palvelujen laatu: 2022
• sote-palvelujen vaikuttavuus: 2022
  
• sote-palvelujen yhdenvertaisuus: valmistelu osana muita ulottuvuuksia
  
• asiakkaiden palvelujen yhteensovittaminen: valmistelu osana muita ulottuvuuksia
  
• sote-palvelujen kustannukset: 2021
  
• sote-palvelujen tuottavuus: 2021. 

Ilkka on kyllä avannut lähes kaikkia minimisisältöjä, joten DigiSoten kannattaisi hankkia Ilkan kirja.

Yhteisiä päätelmiä sote-uudistukseen liittyen. Palaan lopuksi alun pohdintaani kirjan otsikosta. Ilkan päätelmät tukevat sitä, että valtio-omisteista uutta hallintotasoa ei tarvita. Itse asiassa siitä syntyy epätasapaino ohjauksessa kuntien ja alueen välillä. Ilkan Eksoteen keskittynyt vertaisarviointi osoittaa, että monin tavoin kuntayhtymä on onnistunut toimissaan. Kuitenkin perusterveydenhuollon resurssien väheneminen ja erikoissairaanhoidon merkittävä kasvu ovat asetettujen tavoitteiden vastaisia. Vanhassa mallissa pth ei ollut osa erikoissairaanhoidon organisaatiota eli oli organisatorinen hoidon porrastus. Nyt pth on osa kokonaisuutta ja näin myös helppo jättää vähemmille voimavaroille. Yhteisessä organisaatiossa ei hoitoon pääsykään ole ollut onnistunutta. Ilkan otsikko onkin selkeä kritiikki tätä uusintakin soteuudistusta kohtaan. Parempi ratkaisu olisi maakunnallinen - siis kuntien omistama kuntayhtymä. Seuratessani vuosikausia eri tuotantokausien uudistusehdotuksia, olen aina lopulta kääntynyt puoltamaan kuntaliittomallia. Sitä on kritisoitu epädemokraattisena, mutta miten demokraattisena voidaan pitää hyvinvointialueratkaisua. 

Päivitys 1.11.2021: Pertti Markkanen kommentoi FB:n puolella ja Olli vastaa kommenttiin.

 

Terve Olli, luin blogin ja ajatus jäi pohtimaan tätä kohtaa yhteisissä päätelmissä: "Kuitenkin perusterveydenhuollon resurssien väheneminen ja erikoissairaanhoidon merkittävä kasvu ovat asetettujen tavoitteiden vastaisia." Viime viikolla aluekierroksellaan, yhdellä uudenmaan alueella, ministeri Kiuru kuitenkin totesi, että maakunnan tuottamaa erikoistason hoitoa pitäisi jopa kasvattaa ja käyttä sitä ohjaustekijänä (HUS:n tuottamaan ESH tasoiseen hoitoon). Onko kirjassa tai sinulla Olli tarkempaa pohdintaa tuosta? Jos asia ilmaistaan noin ylätasolla, niin se johtaa vähän harhaan (ainakin uudenmaan alueella). Toki asian esittäminen pitää pitää yleisellä tasolla yleisen ymmärrettävyyden vuoksi, mutta nyt kuitenkin on kyseessä aiheeseen erityisesti pureutuva kirja. Kun asiaa tässä hetken pohdin, niin minä olen Kiurun kanssa samaa mieltä, että tuo (PTH:n tuotama ESH) on tärkeä ohjaustekijä hyvinvointialueille. 

•  Ollin vastaus: Tuo kannanotto perustuu kirjan tekijän, Ilkka Ronkaisen analyysiin. Hän on verrannut viittä aluetta keskenään: Kanta-Häme, keski-Suomi, Pohjanmaa, Etelä-Karjala, Satakunta. Tässä ryhmässä Etelä-Karjala erottuu juuri tuon pth:n vähenevän resurssoinnin ja esh:n merkittävästi kasvavan resurssoinnin osalta - ml. hoitoon pääsyn haasteet. Tekijä tekee päätelmän, että samassa organisaatiossa pth:n on käynyt huonosti suhteessa esh:hon resurssien jaossa. Tämä oli minulle uusi tieto ja näkökulma. Aiemmin olen ollut vahvasti sitä mieltä, että on hyvä saada pth ja esh samaan organisaatioon juuri siksi, että näin voitaisiin parantaa pth:n asemaa. No kannattaa pitää hälytystietona, että vaarana on ajautua tähän Etelä-Karjalan kuoppaan. HUS on kieltämättä oma maailmansa verrattuna näihin pieniin alueisiin. Kyllä silti hieman oudoksun tuota Kiurun näkemystä. Pitkä historiani ja myös tilastot kertovat, että esh osaa pitää puoliaan. Aikanaan kun lähdin Pirkanmaalta Stakesiin, eräs pienen kunnan edustaja sanoi - Olli tee jotain tälle jatkuvalle esh:n kustannusten kasvulle vs. pth:n ja sosiaalihuollon resurssit.

  
  

Viitteet

(1) Ilkka Ronkainen: Maakunnallinen kuntayhtymä soteuudistuksen tavoitteiden toteuttajana, BOD 2021: esittelyteksti: Kesällä 2021 eduskunnassa hyväksytty soteuudistus on tehty monissa maakunnissa jo vuosia sitten. Etelä-Karjalassa on toiminut maakunnallinen sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymä, Eksote, vuodesta 2010. Tässä kirjassa selvitetään, miten muutos Marinin hallituksen soteuudistuksen tavoitteiden suuntaan on toteutunut sosiaali- ja terveydenhuollossa 2008 - 2019. Onko tuloksissa eroa, jos maakunnassa on toiminut sosiaali- ja terveyspalveluiden integraatioon perustuva koko maakuntaa käsittävä kuntayhtymä tai ei ole? Soteuudistuksen 11 tavoitetta mitataan 79 mittarilla. Etelä-Karjalan muutosta vertaillaan Kanta-Hämeen, Keski-Suomen, Pohjanmaan ja Satakunnan maakuntiin, joissa ei ole ollut toiminnassa maakunnallista sotekuntayhtymää. Tutkimuksen tulokset ovat mielenkiintoisia ja tuovat uutta tietoa soteuudistuksesta ja sen toimeenpanosta.

(2)  Vertaisarvioinnista olen kirjoittanut kirjoissani Sote-uudistus -pirullinen ongelma (s.200-201) sekä Tietojohtaminen ja tapaus Sote (148-152). Sotessa pitkäaikaisin ja monipuolisimmin kehitetty vertaisarviointijärjestelmä koskee erikoissairaanhoitoa.

Tietojohtamisen verkoston sietämätöntä keveyttä sekä jälkikirjoitukset 1 Toivo ja 2 korona

Tietoasiantuntija-lehti pyysi minulta jutun sosiaali- ja terveydenhuollon tietojohtamisen verkostosta. Lehden teemanumerona olivat verkostot. Lehti ilmestyy aluksi paperisena ja myöhemmin luvan kautta jutut julkaistaan sähköisenä. Nyt osa artikkeleista on julkistettu oheisessa linkissä (https://www.tietojohtaminen.com/tietoasiantuntija-12020). Tietojohtaminen etenee niin vauhdilla, että piti tehdä kaksi jälkikirjoitusta: Toivo ja korona. Tässä on kuitenkin tämä Tietoasiantuntijan juttu ensin suoraan samassa muodossa kuin lehdessä:

Ajauduin Tietojohtamisen verkoston ensimmäiseen tapaamiseen Lahteen 2016. Meitä oli koolla koululuokallinen porukkaa, mutta into oli jo kova. Hengen luojana oli tuolloin, niin kuin tammikuun 2020 tapaamisessakin Lapin tai oikeastaan Länsi-Pohjan oma poika Janne Okkonen. Nimikin tälle yhteiselle verkostolle lienee tullut Jannelta. Joku piti myöhemmin alustuksen aiheesta tietojohtamisen sietämätön keveys. Alustuksen otsikko sopii hyvin koko verkoston ilmeeseen. Sietämättömän innostunutta on ollut osallistujien toiminta ja verkostoitumista on Jannen johdolla jatkettu lähes poikkeuksetta pitkälle varsinaisen virallisen ohjelman jälkeen. Niin teimme myös tammikuun tapaamisessamme. Olin lähes varma, että osallistujamäärä sen kuin vain kasvaa vuosien varrella. No ei aivan. Huippu osui puolivälin krouviin 8 tapaamisen sarjassa.

Tapaamisten aiheiden sisältöanalyysi paljastaa käsitteistön ajankuvan. Alla on lista tapaamispaikoista ja osallistujamääristä. Olen itsekin kohtalainen konkari tässä verkostossa. Kuopion päiviä lukuunottamatta olen ollut mukana. Naantalissa oli pyydetty alusta.maan aiheesta ”Tietojohtaminen ennen, eilen, nyt, tulevaisuudessa.”

• Lahti 22.5.2016, osallistujia 36
• Kuopio 6.-7.10.2016, osallistujia 57
• Naantali 9.-10.2.2017, osallistujia 98
• Helsinki 22.5.2017, osallistujia 221
• Pyhätunturi 9.-10.11.2017, osallistujia 155
• Jyväskylä 21.5.2018, osallistujia 132
• Tampere 17.-18.1.2019, osallistujia 158
• Helsinki 16.-17.1.2020, osallistujia 166.

Tutkailin läpi eri päivien otsikot. Tein niistä lyhyen sisältöanalyysin. Soteuudistus on ollut kestoaihe melkein kaikilla päivillä (7/8 otsikkoa). Vahvana kakkosena otsikoissa on ollut analytiikka (6/8). Pronssimitalin ottaa käsitepari vaikuttavuus ja kustannustieto (4/8). No jokaisella verkostopäivillä on itse instituutio ollut tarkastelun alla, niin virallisesti kuin virallisen ohjelman ulkopuolella. Aluksi Lapin sairaanhoitopiirillä oli päävastuu, mutta myöhemmin muodostettiin oma yhdistys, joka sitten pyörittää koko hommaa.

Sietämätöntä kestävyyttä. Sietämätöntä kestävyyttä on tietysti osoittanut käsite tietojohtaminen. Alussa se oli uutta, mutta nyt se on osa sotemaailmaa – tosin käsitteellä on runsaasti variaatioita. Viimeisin niitti tästä on ns. toisiolaki, joka tuli voimaan vuoden 2020 alussa. Pykälä 41 täsmää sen oikein lakiin. Tässä on ensimmäinen kappale:

• ”Sosiaali- tai terveydenhuollon palvelunantajalla on oikeus salassapitovelvoitteiden estämättä sekä tietosuoja-asetuksen 9 artiklan 2 kohdan h) alakohdan nojalla käsitellä ja yhdistellä tunnisteellisesti asiakastietoja, jotka ovat syntyneet sen omassa toiminnassa tai ovat sen omiin rekistereihin tallennettuja, jos se on välttämätöntä palvelunantajan vastuulla toteutettavan palvelutoiminnan tuottamista, seurantaa, arviointia, suunnittelua, kehittämistä, johtamista ja valvontaa varten.”(Laki sosiaali- ja terveystietojen toissijaisesta käytöstä, 26.4.2019, 41§).

Yhtä sietämättömän kestävä on ollut käsite ”tietoallas”. Verkostossa tätä käsitettä on hivelty hienovaraisesti, mutta on sen ympärillä käyty muissa yhteyksissä oikein kädenvääntöäkin. Mikä organisaatio saa pitää tällaisia tietoaltaita, jonne voidaan koota yhtä sun toista dataa, vaikka ei aina edes tiedetä, mihin tarkoitukseen.

Kestävistä käsitteistä raukkoihin. Raukkoja käsitteitä on ollut myös mukana – ehkä jopa syrjäytyneitä sellaisia. Tässä ryhmässä ehdoton ykkönen on sosiaalihuolto (1/8). Aina se sosiaalihuolto jätetään syrjään ja terveydenhuolto varastaa koko show:n. Toinen raukka on asiakas. Potilas on tässä ryhmässä aina ykkönen. Mutta toisekseen oudolta tuntuu se, että tietojohtaminen käsitetään jotenkin toiminnaksi ilman asiakasta. No ei tietystikään tarkoituksella. Puhutaanhan sitä ”järjestäjän tietotarpeista” tai johtajasta / johdosta. Minusta tietojohtaminen on osallinen kaikkien ihmisten töissä. Sote-ammattilaiset johtavat myös omaa työtään ja tarvitsevat avukseen omalla tavallaan tietojohtamisen välineistöä. Jopa meidän tavallisten kansalaisten pitäisi johtaa myös itseämme koskevaa tietoa (MyData). Hilmo on myös omanlaisensa raukka. (1/8), vaikka sen vaikutus tietojohtamisen pohjana olevien tietojen standardointiin on ollut ratkaiseva. Satun jopa tietämään, kuka keksi sanan hilmo. Nyt voin sen historiatietona kertoa. No ei se ollut Olli, mutta jotain tekemistä minulla oli käsitteen synnylle. Minut oli 1990-luvun alkuvuosina pyydetty mukaan hoitoilmoitusjärjestelmän uudistamiseen. Oivallinen IT-kollegani Tampereelta, Anneli Keinonen uurasti kokeiluaineistojen parissa ja oli rakentamassa muutenkin uutta järjestelmää. Niin Anneli sen keksi.

Nyt on katse tulevaisuuteen. Analytiikan kehittäminen ja välineistön kehittyminen mahdollistaa vaikka mitä. Hyviä esimerkkejä tämän käsitteen ympärillä on tullut jokaisessa verkostopäivässä. Kaivoin esille tuon esitykseni vuodelta 2017. Esitin tuolloin yhdellä kalvolla tulevaisuuden visioita / haasteita. Tässäpä tämä viiden pallukan lista:

• erillisistä valtakunnallisista rekistereistä luovuttu – paikalliset tietovarannot ja Kanta/Kansaintegroituvat toisiinsa – edelleen olen tätä mieltä, mutta integraatio ei ole vielä tapahtunut
• tiedon siirto reaaliaikaista ja vuorovaikutteista: siis BM-tiedot saadaan vuorovaikutuksessa – osittain edetty, mutta matkaa vielä jäljellä; jos tuo ensimmäinen pallukka toteutuisi, tämänkin toteutus olisi ratkaisevasti helpompaa
• tiedon laatu ”sisään leivottu” tiedon siirron ja hyödyntämisen prosesseihin – vielä ollaan kaukana tavoitteesta eikä aina ajatella, että tietojohtaminen on apu omassa työssä, eivät järjestelmätkään tätä aina tue
• tietojohtamisen indikaattorit (mittarit) vaikuttavia: tarvitaan vaikutusmekanismin happotesti – yllätys, tämän esitin kolme vuotta sitten – se on edelleen erittäin ajankohtainen asia – itse asiassa koko homman ydin, mutta toteutuksen tasossa on rutkasti kirittävää
• tiedonhallinnan organisointi on selkeä: valtio – maakunta – palvelun tuottaja – asiakas / potilas / kansalainen – tässä asiassa on taas ”Toivoa” olemassa ihan hankkeenkin muodossa.

Tietojohtamisen sietämätön keveys. Niin, kuka ihmeessä kertoi ”tietojohtamisen sietämättömästä keveydestä”. Kaivoin esille esittäjän. Sehän oli opetushallituksen pääjohtaja Olli-Pekka Heinonen. Esitys oli maailmankuvaa avartava. Oheinen pallo on osa esitystä. Heinosen sanomassakin oli tuttuja piirteitä. Ehkäpä tämä tietojohtaminenkin on ”pirullinen ongelma”. Olli-Pekka määritteli sen näin. Pitää rakentaa ymmärrys perehtymällä asiayhteyteen, määrittely muokkaa ratkaisua. Pirullisessa ongelmassa ei ole selkeää alkua tai loppua. Ratkaisut eivät ole oikeita tai vääriä, vaan parempia tai huonompia, uniikkeja. Pirulliseen ongelmaan ei ole määriteltävissä olevaa ratkaisujoukkoa, vaan kokeilemalla oppiminen on se paras mahdollinen tapa.

Jälkikirjoitus 1 /TOIVO. Tietojohtaminen on nostettu uudelleen valokeilaan alkuvuodesta. STM on jakamassa suuren summan rahaa alueille tietojohtamisen kehittämiseen tällä uudella soten tuotantokaudella. Haku oli alun perin päällä maaliskuun loppuun, mutta sitä jatkettiin koronan vuoksi huhtikuun loppuun. https://soteuudistus.fi/etusivu Monissa tilaisuuksissa on kehoitettu hakijoita yhteispeliin keskenään, itseasiassa verkostoitumaan. Ja myöhemmin on tarkoitus, että hyväksytyt hankkeet verkostoituvat keskenään. Moottorina tulee olemaan SoteDigi oy. Oleellista on, että nyt on herätetty henkiin edellisen tuotantokauden hankekokonaisuus nimeltä TOIVO. Sen alahankkeina ovat Virta - alueiden tarpeisiin ja Valtava - valtakunnallisiin tarpeisiin. Toivo elää.

Jälkikirjoitus 2 / KORONA. Tietojohtaminen on ollut voimakas väline moneen suuntaan koronassa. Tartuntatapausten määrät ja ennusteet ovat tuttua jopapäiväistä tietoa. Terveydenhuollon resurssien riittävyys on haaste, johon myös on rakennettu ennusteita ja vaitoehtoisia tulevaisuuksia. Olen ollut työni puolesta mukana prosessien kehittämisessä ja tutustunut erään pienen yrityksen prosessimallinnuksen ohjelmistoon. Tuotetta on kehitetty terveydenhuoltolähtöisesti jo vuosia aluksia tutkimushankkeena ja sittemmin ohjelmistotuotteena. Keskustelimme viime viikolla keskenämme ja totesimme, että tämä olisi oiva väline analysoimaan valtakunnallisesti ja alueellisesti sekä palveluntuottajittain terveydenhuollon resurssitarvetta ja resurssien riittävyyttä erilaisilla tartuntatapausten ennusteilla. Ehdotin tätä myös STM:lle. Sain vastauksen, että apua ei tarvita. Toivottavasti olin väärässä. Jospa tämä Toivo herättäisiä kiinnostuksen asiaan.

Kirjoitin tämän Tietoasiantuntijalehden kanssa samaan aikaan blogiini Helsingin verkostopäivistä tammikuulla 2020. Tuossa yhteydessä löysin myös oman taannoisen alustukseni, josta on yllä referaatti.
https://ollintuumailut.blogspot.com/2020/02/tietojohtamisen-verkosto-ennusteista.html

Lisätietoa Tietojohtamisen verkostosta
”Tietojohtaminen ennen, eilen, nyt, tulevaisuudessa.” Saatavissa https://tietojohtamisen-verkosto-ry.webnode.fi/tietoa-meista/
Verkoston perusti Lapin sairaanhoitopiiri ja tietojohtamisen projektipäällikkö Janne Okkonen.