IT- hankkeissa voidaan onnistuakin

IT-hankkeiden epäonnistuminen on ollut keskeinen teema viime aikoina. Epäonnistumiset liittyvät yleensä projektien teknisten ratkaisujen pulmiin. Lopputulos ei tyydytä käyttäjiä. Tietojärjestelmän käytettävyys on osoittautunut ongelmaksi. Terveydenhuollossa on kiinnitetty huomiota erityisesti lääkärien kriittiseen suhtautumiseen tietojärjestelmiin. Muutaman vuoden takainen tutkimuskin osoitti kouluarvosanoin mitattuna lukua 7-. Raportoin tästä blogikirjoituksessani helmikuussa 2012 (http://ollintuumailut.blogspot.fi/2012/02/potilastietojarjestelmien.html)

IT-hankkeiden onnistuminen. Käsillä oleva Maija Vallan väitöskirja avaa uudella tapaa asiaa. "Valta painottaa, ettei teknologia yksin selitä käyttöönoton onnistumista tai epäonnistumista. Henkilökunnan pitää saada hyvä koulutus uuteen järjestelmään. Lisäksi vanhoja työtapoja pitää olla valmis muuttamaan.
– Uusi teknologia vaatii aina uusia toimintatapoja." (Viite 1: siteerattu Lääkärilehden nettiuutisesta). Maija Vallan tutkimuskohteessa sähköisen potilaskertomuksen käyttöönotto oli onnistunut hanke, kun tutkimusnäkökulmana on ns. sosiotekninen malli ja seurantajakso on usean vuoden mittainen. Väitöskirja tuo esille kaksi mielenkiintoista asiaa: 1. miten mitataan hankkeen onnistuneisuutta, 2. onnistumista ei ratkaise yksin teknologia, vaan myös ihmisten osaaminen, työympäristö ja työtehtävien muuttaminen.(2).

Valta tiivistää johtopäätöksissään onnistuneen projektin syyt neljään päätelmään:

1. tutkimuksen näkökulma - teoriavalinta: ihminen, organisaatio, teknologia, työprosessit kaikki tarkastelun kohteena samaan aikaan; Uudistuksella oli kokonaisuudessaan positiivinen vaikutus ammattilaisten työhön ja potilashoidon laatuun. Ammattilaisia olivat tässä tutkimuksessa sekä lääkärit että hoitohenkilöstö.
2. projektiin sidottiin mukaan kaikki ammattiryhmät
3. seurantatutkimus oli monivuotinen, jolloin tuli esille myös muutosten pitkäaikaisemmat vaikutukset; näin ei korostunut käyttöönottovaiheen ongelmat
4. organisaation käyttöönottoprojekti oli sinänsä onnistunut; koulutus, toiminnan muutokset, esimiesten rooli ja muutosjohtaminen.

Kannattaa vielä tiivistää Vallan omat loppupäätelmät:

1. ihminen ja inhimilliset tekijät: oppiminen, osaaminen, kokonaisuuksien hallinta, asenteet
2. organisaatiotekijät: muutosjohtajuus, käyttöönottoprojektin läpivienti yhteistyössä koko organisaation toimijoiden kesken, koko organisaation sitouttaminen
3. teknologia: teknologian ja substanssiasiantuntemuksen yhteennivominen, työasemat ja oheislaitteet riittäviä, nopeita, suorituskykyisiä ja oikein sijoiteltuja
4. työssä tapahtuvat muutokset: uudistus helpottaa työtaakkaa, vähentää päällekkäistä työtä, työtyytyväisyys kasvaa, työssä tapahtuvissa muutoksissa tasapainoisesti mukana ihmisten osaaminen, organisaation muutokset ja teknologian muutokset; muutokset voidaan havaita vasta pidemmällä aikavälillä, tarvitaan jatkuvaa arviointia.

Tutkimuksesta näki myös sen asian, että työtehtävät todella muuttuivat. Oleellinen muutos oli, että osastosihteereiltä siirtyi työtä lääkäreille ja hoitajille. Tämä tietenkin aiheutti tyytymättömyyttä, mutta toisaalta kirjaaminen nopeutui ja laatu kasvoi. Tulos on mielestäni varsin yleismaailmalllinen. Kun otetaan käyttöön sähköisiä työvälineitä, muuttuvat toimistohenkilöstön ja muun henkilöstön väliset työnjaot.

Viitteet:

(1) Käyttöönotto ratkaisee it-hankkeen onnistumisen. (Julkaistu 25.09.2013 12.3)
Sähköiset potilastietojärjestelmät ovat jatkuvan kritiikin kohteena. TtM Maija Vallan mukaan keskustelussa juututaan liiaksi pelkkään teknologiaan. Hänen väitöstutkimuksensa mukaan tietojärjestelmän toimivuuden ratkaisee usein käyttöönoton onnistuminen.
Valta tutki sähköisen potilastietojärjestelmän käyttöönottoa Varkauden kaupungin sosiaali- ja terveystoimialalla vuosina 2005–2012. Seurantatutkimuksen mukaan henkilökunnan työ nopeutui ja helpottui, hoidon laatu parani ja potilastyytyväisyys lisääntyi sähköisen potilastietojärjestelmän käyttöönoton myötä.
– Vaikutukset eivät näkyneet heti käyttöönoton jälkeen, vaan tulivat esille, kun uutta järjestelmää oli käytetty puoli vuotta. Positiiviset muutokset vahvistuivat edelleen seitsemän vuoden kuluttua.
Yksipuolista keskustelua
Valta painottaa, ettei teknologia yksin selitä käyttöönoton onnistumista tai epäonnistumista. Henkilökunnan pitää saada hyvä koulutus uuteen järjestelmään. Lisäksi vanhoja työtapoja pitää olla valmis muuttamaan.
– Uusi teknologia vaatii aina uusia toimintatapoja.
Nämä asiat onnistuivat Varkaudessa. Tutkimuksessa ei havaittu eroja tyytyväisyydessä eri ammattiryhmien välillä.
– Mukana oli kolme organisaatiota: terveyskeskus, sairaala ja perusturva. Myöskään niiden välillä ei ollut merkitseviä eroja.
Valta ei kiistä potilastietojärjestelmiin liittyviä kehittämistarpeita, mutta teknologian osuutta on hänen mukaansa korostettu liikaa. Kehittämisehdotuksia nousi esiin myös hänen tutkimuksessaan, mutta niiden vaikutus käyttäjien tyytyväisyyteen oli vähäinen.
Vallan mukaan keskustelu potilastietojärjestelmiä koskeva keskustelu on ollut tähän asti yksipuolista ja liian lääkärikeskeistä. Käyttöönottoa ei juuri ole tutkittu.
– Hyväkään järjestelmä ei toimi, jos käyttöönottoon ei kiinnitetä riittävästi huomiota. Kansainväliset tutkimukset osoittavat, että sama järjestelmä voi olla toisessa organisaatiossa menestystarina ja toisessa katastrofi.
TtM Maija Vallan väitöskirja "Sähköisen potilastietojärjestelmän sosiotekninen käyttöönotto. Seitsemän vuoden seurantatutkimus odotuksista omaksumiseen" tarkastetaan perjantaina 27.9.2013 Itä-Suomen yliopistossa.
Hertta Vierula

http://www.laakarilehti.fi/uutinen.html?opcode=show/news_id=13852/news_db=web_lehti2009/type=1/ref=rss

(2)Sähköisen potilastietojärjestelmän sosiotekninen käyttöönotto :seitsemän vuoden seurantatutkimus odotuksista omaksumiseen. Valta, Maija
Itä-Suomen yliopisto, 2013
Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta
Väitöskirja
http://epublications.uef.fi/pub/urn_isbn_978-952-61-1217-6/urn_isbn_978-952-61-1217-6.pdf
http://www.uef.fi/fi/vaitostiedotteet/-/asset_publisher/Fwk50MPXYy2q/content/27-9-sahkoisen-potilastietojarjestelman-kayttoonotto-helpotti-henkilokunnan-tyota-ja-paransi-hoidon-laatua?redirect=http%3A%2F%2Fwww.uef.fi%2Ffi%2Fvaitostiedotteet%3Fp_p_id%3D101_INSTANCE_Fwk50MPXYy2q%26p_p_lifecycle%3D0%26p_p_state%3Dnormal%26p_p_mode%3Dview%26p_p_col_id%3Dcolumn-2%26p_p_col_pos%3D1%26p_p_col_count%3D2

Moolokin valtaa vastaan ketterästi - tietojärjestelmäprojektit kohteena

Moolok. Luin oheisen kirjan, mutta en saanut selvyyttä, veikö Moolok vallan. Kyse lienee jumalaisesta mammutista, jota on vaikea hallita ja se on samalla melkoinen kustannussyöppö. Kankare ja Järvenpää ovat kokeneita IT-projektien pyörittäjiä ja haluavat varoitella, opettaa ja herätellä meitä muita kirjallaan. Kirjoittajien hampaissa ovat selvästä suuret monoliittiset, yhden toimittajan hankkeet. Ketteryys ja paloittelu on kirjoittajien yleinen vastaus. Kirja on sinänsä heidän ketterän valmistelutyön mielenkiintoinen tulos. Kirjassa on selkeästi kolme osiota: 1. kerrotaan yleisesti, miksi niin monet projektit epäonnistuvat, 2. kerrotaan esimerkkejä epäonnistuneista projekteista, antiutopia Apottihankkeen lopputuloksesta sekä pitkä tarina Sampo-projektista, 3. annetaan 12 ohjetta välttyä epäonnistumisilta. Kankare ja Järvenpää joutuvat itse omien periaatteidensa loukkuun. Heidän mielestä pitäisi ottaa mallia ja oppia onnistuneista projekteista eikä epäonnistuneista. Kuitenkin suuri osa kirjasta keskittyy noihin epäonnistuneisiin projekteihin.

15 virhettä - 12 neuvoa. Kirjassa tiivistetään 15 virhettä, jotka johtavat epäonnistumisiin projekteissa. Kirjoittajat antavat lopuksi 12 neuvoa, jotka jakaantuvat kolmeen osioon: Rethink, Rework, Orient:

• Virheet: 1. turhat hankkeet ja huonot toimintamallit, 2. projektin ainutkertaisuus, 3. ainutkertainen ja kaikessa kokematon tiimi, 4. toisten onnistumisen mekaaninen toisto, 5. vanhat opit ja ohjausrakenteet, 6. oppimiseen ei riittävästi aikaa vaan aika menee muuhun puuhasteluun, 7. suhteellisuden taju pettää, 8. tapana tehdä vaikeimman kautta, 9. oma erilaisuus harhaa, 10. asiakas ei tiedä omia tarpeitaan, 11.kuvitellaan, että asiat ovat helppoja, 12. pitkä projekti ei voi onnistua, 13. uusia asioita ei voi kuvata vanhoilla termeillä, 14. käytettävyys ja käyttökelpoisuus ei ratkea paperilla, 15. projektin laajuutta kasvatetaan jo alkumetreillä.

• Suositukset:  RETHINK: 1. ohjausryhmän rooli, 2. arvontuotto, 3. vaikuttavuus, 4. hallittavuus; REWORK: 5. ketteryys, 6. hyödynnä mallit, 7. viestintä, 8. asenne; ORIENT: 9. osallista, 10. itsearvioi, 11. kouluta, 12. voitele.

Toimintaympäristöllä on merkitystä. Epäonnistuneiden hankkeiden riviin kirjoittajat ottavat mm. sähköisen potilaskertomushankkeen (Kanta), valtion asianhallintahankkeen (Valda) ja myös tulevaisuuden utopiana HUS:n ja jäsenkuntien yhteisen Apottihankkeen. Näille kaikille hankkeille on yhteistä toimintaympäristön haasteet, joita kirjan kirjoittajat eivät nosta esille. Kantan osalta toimintaympäristö koostuu valtion ja kuntien itsenäisyydestä ja pitkästä omasta IT-historiasta. Verrattuna Viroon Suomella on jo 1970-luvulta terveydenhuollon atk-historia, jolla on edelleen vaikutusta kunnissa  sekä sosiaali- ja terveystoimessa. Myös sote-asioiden järjestämistapa poikkeaa merkittävästi. Viro aloitti Neuvostoliiton kaaduttua nollasta ilman historiaa. Valda on puolestaan ilmentymä uuden alusta valtiolla, kun VTKK.n lakkauttamisen jälkeen kaikki IT-toiminnot on vuosikausia toteutettu osana valtion virastojen omaa toimintaa. Apotti-hanke on puolestaan ilmentymä vähin erin rakennetun paikallisen - siis sairaanhoitopiirin IT-struktuurin vanhentumisesta ja toisaalta IT-toimintojen elimellisestä yhteydestä varsinaiseen toimintaan.Valtion ja kuntien osalta oleellinen osa toimintaympäristöä on myös uusi tietohallintolaki ja siitä seuraava kokonaisarkkitehtuurin edistäminen. Hankintalainsäädäntö koskee myös valtiota ja kuntia. Ja lopulta IT-toimittajamarkkinat ovat merkittävä tekijä. (1)

Innovaatioilla on riskinsä. Kirjoittajat mielestäni vähättelevät tietojärjestelmähankkeissa innovatiivisuutta. Toiminnan muutoksen ja tietojärjestelmien uusien mahdollisuuksien nivominen yhteen on haastava riskialtis juttu. Tähän riskialttiiseen maastoon lähdettiin mm. Kanta-hankkeessa, Valdassa ja Apotissa. On löydettävä viisas tasapaino riskien hallinnan ja uuden innovoinnin kesken. Tietojärjestelmähankkeiden tekeminen ei ole pelkkää projektihallinnointia, mutta tietysti myös sitä. Olen itse enemmän ketterien menetelmien puolella kuin monoliittisten sellaisten. Toisaalta ei voida yksisilmäisesti vedota jompaan kumpaan. Viron X-Road on monoliittinen kokonaisuus, mutta se antaa mahdollisuuden ketterille innovaatioille tuon pääväylän ympärillä. Suomessakin ollaan menossa tuohon X-Road kuvioon, jos VM nyt saa jalkeille aidon hankkeen (nyt määritystyövaihe meneillään, viite 3).

Moolok, lähde Wikipedia

Kesytetään Moolok. Sosiaali- ja terveydenhuollon maailmassa pitää olla määriteltynä tietyt reunaehdot, määritelmät ja luokitukset. Tässä mielessä tarvitaan jotain monoliittistä pohjaa - tiedon yhteistä valtaväylää. Se on todella ainutlaatuista työtä, jossa on omat riskinsäkin. Silti kaikesta kritiikistä huolimatta pidän oikeana ratkaisuna Kanta-hankkeen läpivientiä. Se tuo perusrakenteita, joiden varaan voidaan jatkossa rakentaa yksityiskohtaisempia paikallisia ratkaisuja - kuten vaikkapa Apottia. Kirjoittajat eivät juuri viittaa kokonaisarkkitehtuuriin, vaikka sitä nyt hehkutetaan niin julkisella kuin yksityiselläkin puolella. Kokonaisarkkitehtuuri tuo myös reunaehtoja, määritelmiä ja luokituksia - monoliittista pohjaa. Projektit eivät jää irrallisiksi vaan ne nivotaan viraston, kunnan, yrityksen laajempaan toimintamuutokseen ja projektisalkun hallintaan. Tässäkin ollaan nyt hyvällä tiellä, kunhan ei harhauduta paperitiikerin vangiksi. Kesytetään Moolok ottamalla haastava kokonaisuus hallintaan ja paloittelemalla toteutus hallittaviin osiin. "Tunne vihollisesi on hyvä ohje taistelussa - Moolok vaanii ja on viekas." (Antti Larsio omassa arviossaan, ks. viite 2). Suosittelen yllä esittämieni varausten kanssa kirjoittajien neuvoja ja Antin tapaan soisi myös neuvojen edetä IT-asiantuntijoiden ulkopuolelle - päätöksentekijöille ja substanssitahoille.  (4)


Viitteet:

(1) Hankkeet Ollin blogitarkastelussa:
-  Valdan historiaa olen käsitellyt blogikirjoituksessani jo sen kaatumisen aikaan 2012. http://ollintuumailut.blogspot.fi/2012/03/ict-strategiaa-valdan-tarina-sai.html
- Apotti-hanke on ollut arvioinnissani siitä lähtien, kun hanke esiteltiin Sirius-hankkeena Terveydenhuollon atk-päivillä 2012. http://ollintuumailut.blogspot.fi/2012/03/ict-strategiaa-valdan-tarina-sai.html
- Kanta-hankkeen VTV:n raporttiin olen ottanut kantaa blogissani 2012. http://ollintuumailut.blogspot.fi/2012/01/sosiaali-ja-terveydenhuollon-it.html
- Viron X-Road-ajattelun puolesta olen kirjoittanut aiemmin useassa blogikirjoituksessani. http://ollintuumailut.blogspot.fi/2012/08/lisaa-oppia-virosta-egovernment.html

(2) Antti Larsio kommentoi Moolok-kirjaan blogissaan tällä tavalla:
http://www.tietoviikko.fi/cio/blogit/ict_standard_forum/article928406.ece
Hän viittaa myös siihen, että ei ole yksiselitteinen asia valita yhden toimittajan mallia. Siis myös tässä mallissa voidaan turvata modulaarisuus ja avoimet rajapinnat. Myös arvon tuotto ja arvolupaus voivat olla erilaisia eri tahoille.

(3) Kansallinen palveluväylä. http://www.vm.fi/vm/fi/04_julkaisut_ja_asiakirjat/03_muut_asiakirjat/20130516Kansal/Kansallinen_palveluvaeylae_-_konsepti_tavoitteet_ja_ratkaisumalli_20130515.pdf
 

(4) VEIKÖ MOOLOK VALLAN?

VAPAUTA PROJEKTISI TUHLAAJAKULTISTA

TAPIO JÄRVENPÄÄ, ILKKA KANKARE

"Tässä kirjassa esitellään konkreettisten, julkisten ja meitä kaikkia koskevien esimerkkien kautta totaalisen absurdeja tapauksia projektimaailmasta. Tuoreet esimerkit Suomesta ravistelevat lukijaa: täysin perverssiä haaskausta, mielipuolista sekoilua, rikollista törsäämistä. Mutta arkipäivää vaikkapa julkishallinnon IT-hankkeissa."

Tilastojen lukutaito - "turistit, maanviljelijät, kaivosmiehet", päivitys 6.10.2013 /Kreikkailmiö

Kreikka on tilastomaailmassakin Euroopan ykkönen. Jussi Simpuran ja Jussi Melkaksen kirjassa otetaan esimerkiksi Kreikan valtion tilastotoimi. (viite 1, s.45, viite 1a/6.10.2013 päivitys). Tieto on valtaa ja jos se ei ole mieleistä vallanpitäjille, niin manipuloidaan tietoa sitten. Olin itse aikanaan eurooppalaisessa kehittämishankkeessa mukana, jossa pyrittiin harmosinoimaan ja tekemään vertailukelpoiseksi terveystilastoja. Mukava, rehevä (kuin Zorbas) Kreikan edustaja totesi kokouksissa, että heillä ei ole mitään ongelmia tuottaa tarvittavia tilastotietoja ja vielä vertailukelpoisesti. No koskaan en nähnyt kreikkalaista tilastoa kyseisessä hankkeessa. Hyvä niin. Vuosia myöhemmin sain 60-vuotislahjaksi hyvältä ystävältäni taulun. Tämä kreikkalainen taulu oli itse asiassa aito tilastotaulu, paperinen sellainen. Taulun luvut eivät olleet riittävän sopivia, joten niitä piti hiukan "jetsuttaa" eli muuttaa lukuarvoja sopivimmiksi. 

Simpura ja Melkas keskittyvät kirjassaan  valtiollisen tilastotoimen taustojen selvittelemiseen. Tavoitteeksi kirjoittajat asettavat tilastojen lukutaidon kehittämisen. Simpura ja Melkas keskittyvät virallisten tilastojen ympärille. Tältä kannalta kirja on monella tapaa rikas. Tosin kaikki tilastotoimen historiat ja tilastoinsituutioihin liittyvät asiat eivät kaikille ole relevanteinta tavaraa. Meitä tilastojen käyttäjiähän on kolmea tyyppiä tanskalaisen mallin mukaan  (s.132-133):

• "turistit" hakevat yksittäisiä tietoja ja ovat tilastojen satunnaiskäyttäjiä, pikakäyttäjiä eivätkä ole myöskään kovin kriittisiä sellaisia
• "maanviljelijät" käyttävät oman alansa tilastoja taajaan ja osana omaa päätöksentekoprosessiaan; tämä porukka käyttää myös pidemmälle jalostettuja indikaattoreita
• "kaivosmiehet" kaivautuvat syvälle tilastojen ytimiin, aineistoihin, luokituksiin. tilastojen laatuun, erilaisiin käyttömahdollisuuksiin sekä kriittisiin tekijöihin.

"Turistina". Tämän blogin lukijat ja myös kirjan lukijat voisivat itse testata, mihin käyttäjäluokkaan katsovat kuuluvansa. Itse kuulun eri kanteilta kaikkiin kolmeen luokkaan. Turistina katson yksittäisiä esim. mediassa julkistettuja lukuja. HS:n 15.9.13 julkaistussa artikkelissa minua viehätti toimittaja Anssi Miettisen pohdinta uudesta rahayksiköstä "bale". Hän kehitti artikkelissaan ymmärrystä suurista rahasummista aina valtion velasta yksittäiseen hankkeeseen. "Bale" = 100 miljoonaa euroa (100me). Balen suomalainen vastine on Miettisen ilmauksella "lastu", joka on lähes 100 me. Niin Real Madrid osti jalkapalloilija Gareth Balen tuolla summalla. Helsingin keskustakirjaston - lastun kustannusarvio on tuo 100me eli likimäärin 1 bale. Turistina on siis vaikea ymmärtää tilastolukujen merkitys ja laajuus. (2)

"Maanviljelijänä" olen mukana kehittämässä omassa työpaikassani tiedolla johtamisen konseptia. Minulla on sekä kehittäjän että käyttäjän/soveltajan rooli. Viralliset tilastot ovat vain yksi osa työpaikkani tietovarantokokonaisuutta.  Moni työpaikka on vielä kauempana valtion virallisista tilastoista. Siksi Simpuran ja Melkaksen kirja ei tavoita edes suuria tietojohtamisen ongelmien piirissä kamppailevia työntekijöitä. Toisaalta kirjoittajien tilastoperiaatteita on kyllä viisasta soveltaa myös työyhteisöjen omaan tiedonhallintaan. Maanvijelijänä olen surullisena katsonut lainsäädäntötyötä, joka on usein yhdistelmä poliittisia tavoitteita, kiireellistä valmistelua ja juristilähtöistä työtä. Siitä seuraa monesti ongelmia, miten valvotaan ja seurataan lain toimeenpanoa. Lakipykälien muuttaminen loogisesti seurattaviksi numeroiksi on usein vaikeaa, joskus jopa mahdotonta.

"Kaivosmiehenä" pureudun tiedon hallinnan ytimeen. Koko tuotantoprosessin pitää olla läpinäkyvän. Sen pitää olla myös laadukkaan ja ymmärrettävän. Tilastointi sisältää aina laadukkaana tapahtumana systemaattisen osion tietoa tiedosta eli metatiedon. Kaivosmiehenä lähden kirjoittajien tapaan liikkeelle tiedonkäsitteestä, jonka olen blogikirjoituksissanikin useaan kertaan lanseerannut: data - informaatio - tieto - ymmärrys - viisaus. (s. 12). Tuotantoprosessin kirjoittajat kuvaavat seuraavasti: ilmiö - määrittely käsitteiden avulla - aineiston hankkiminen - mittaus - aineiston pohjalta tehdyt yleistykset - tulosten kuvaaminen tilastoina - tilaston käyttö. (s.13). Kaivosmiehenä näen tuotantoprosessissa aina ongelmia ja virheen mahdollisuuksia. Tässä pätee sama asia kuin potilaiden hoidossa - inhimillisiltä virheiltä/ erehdyksiltä on lähes mahdotonta välttyä.

"Turisti" virheiden kimpussa. "Turistilla" on suuri mahdollisuus tehdä täysin harhaan johtavia päätelmiä tilastoista. Media voi auttaa turistia tai johtaa harhaan. Netistä löytyy tilastotietoa. Viralllisessa tilastoinnissa on hyvää se, että pyritään avoimeen, puolueettomaan ja laadukkaaseen tilastointiin. Politiikka voi tietysti sotkea senkin - hyvä esimerkki on Kreikka. Simpura ja Melkas eivät käsittele tarpeeksi netissä olevia tilastoja ja niiden haasteita. Tilastojen lukeminen edellyttää jatkuvasti metatietojen tiedostamista. Itse asiassa tuo tiedonkäsitys on hierarkkinen: data -metadata - informaatio - metainformaatio... jne. Toinen ongelma on, miten monista tietolähteistä yhdistetty indikaattori, mittari voidaan ymmärtää. Voidaan jopa tehdä vastakkainen päätelmä: mitä yksinkertaisempi on lukuarvo, sitä helpompi on ymmärtää sen sisältö. Ihan hienoa on todeta, että Suomi on edelleen onnellisuuden kärkimaita, mutta miten sitä on mitattu ja miten tuohon onnellisuuteen voidaan vaikuttaa? (4) .Kolmas ongelma on antaa "turistille" mahdollisuus itse kaivaa tilastotietoja "tilastokuutiosta". Pahimmillaan tässä käy savolaisittain eli vastuu on kuulijalla eli lukijalla. Tilastoturisti voi klikata valinnan, jonka lopputulosta ei juuri kukaan taho ole ennalta selvittänyt. Neljäs virhe voi olla tilastoharha, joita kirjoittajat eivät suoraan käsittele. Taustalla on usein ennakkokäsitys, joka ohjaa myös tulkitsemaan tilastoja ennakkokäsityksiä vahvistaen. (5)

"Maanviljelijä virheiden kimpussa". Maanviljelijällä voi olla tosi vaikea ongelma löytää mielestään luotettavaa tilastotietoa. Hyvä esimerkki on kesän 2013 aikana käyty keskustelu alkoholin maahantuonnista ja sen laajuudesta. Tässä keskustelussahan on useita omaan laariinsa viljeleviä maanviljelijöitä: poliitikot omine taustalobbareineen, alkoholikysymysten tutkijat, asiantuntijat, virkamiehet, juomateollisuus ja kansalaiset. Kun maahantuonnista ei ole kyetty rakentamaan kaikkia osapuolia tyydyttävää tilastointitapaa (nyt TSN-Gallupilta hankittu gallup-tieto), asetetaan jo koko tilastointi ja siitä tehtävät päätelmät kyseenalaisiksi.( http://www.thl.fi/fi_FI/web/fi/uutinen?id=34211) Toinen maanviljelijäesimerkki on vanhustenhuolto ja siinä tämä lakivalmistelun prosenttikeskustelu - 0,5 henkeä per hoidettava. Kun poliitikot keskustelivat, pitääkö normi asettaa ja onko tuo 0,5 sopiva, niin ammattilaiset, tutkijat, virkamiehet keskustelivat normin sisällöstä. Asia on edelleen kuuma, koska nyt vasta selvitetään kattavasti tilannetta koko maassa. Alan keskeiset asiantuntijat ovat pohtineet asiaa tuoreessa Premissi-lehdessä (4/2013, ks. viite 3).

"Kaivosmiehet virheiden kimpussa".  Olin taannoin hoitotakuulainsäädäntöä tehtäessä ja täytäntoään pantaessa kaivosmiehen roolissa. Ideamme oli rakentaa sairaaloiden ja terveyskeskusten perustietojärjestelmien pohjalta kansallinen tilastojärjestelmä hoitotakuun valvonnalle ja seurannalle. Idea oli, että sama tieto pelkistetymmässä muodossa siirtyisi kansalliselle tasolle. Näin seuranta olisi ollut jatkuvaa, läpinäkyvää ja kattavaa. Emme tässä täysin onnistuneet johtuen tiedonhallintaprosessien vaikeuksista. Yhteismitallisuus, järjestelmien kirjo, kirjaamiskäytännöt jne. olivat suuri virheiden lähde. Jonkinlainen järjestelmä on tämän jälkeen saatu aikaan, mutta esim. perusterveydenhuolto ontuu vielä.(6)

Suosittelen Jussien kirjaa. Toivoisin, että tuplajussi laajentaisi kirjan sisältöä yleensä tiedonhallintaan ja tilastointiin kansallisen virallisen tilastotoimen ulkopuolelle. Samoin suosittelen, että jatkossa 2xJussi käsittelisi myös BI-tuotteiden avaamaa tilastomaailmaa mahdollisine virheineen ja ongelmineen. Aiheesta on myös tulossa yleisötilaisuus 17.9.13, johon on vapaa pääsy ja Jussit esiintymässä.  http://www.stat.fi/ajk/tapahtumia/2013-09-17_tilastot_kayttoon_ja_tutuiksi_kaisatalo.html

Viitteet:

(1-a) Päivitys 6.102013: Tilastokeskuksen entinen pääjohtaja Heli Jeskanen-Sundtröm kuuuluu kansainväliseen arviointityöryhmään koskein Kreikan tilastotointa. Uudistuksia on tehty ja tilastointi on saatettu kansainvälisten laatunormien puitteisiin. Jeskanen-Sundström kuitenkin kirjoittaa, että paine siirtyä poliittisesti manipuloituun aikaisempaan tilastomaailmaan on suuri.
http://www.hs.fi/paakirjoitukset/Kreikan+poliitikot+yritt%C3%A4v%C3%A4t+yh%C3%A4+manipuloida+tilastoja/a1380946132857

(1) Tilastot käyttöön! on kansalaisjohdatus tilastojen maailmaan. Matemaattisten
kaavojen tarkan esittelyn sijaan teoksessa korostetaan tilastojen lukemisen taitoa.
Sen tärkeä osa on kyky arvioida kriittisesti, kuinka tilastot vaikuttavat yhteisöllisessä elämässä: tilastojen maailma on ihmisen tekoa ja sellaisenaan myös vallan käytön kenttä.
Tilastojen merkitystä voi arvioida kysymällä, millainen maailma olisi, jos meillä ei olisi sitä kuvaavia tilastoja. Mitä luulisimme tietävämme ja mitä tietäisimme vain luulevamme esimerkiksi väestönmuutoksista, maailmankaupasta tai ympäristökysymyksistä? Mihin perustuisivat esimerkiksi kansantalouteen tai terveydenhoitoon liittyvät poliittiset päätökset?
Maailma tuottaa tilastot, tilastot muokkaavat maailmaa, mutta tilastot eivät ole koko maailma. Taitava tilastojen lukija ymmärtää tämän.
Teoksen kirjoittajat VTT Jussi Simpura ja YTL Jussi Melkas ovat opettaneet tilastojen kriittistä lukemista vuosikausia. Kirjassaan konkarit ovat koonneet kokemuksistaan tiiviin kokonaisuuden opiskelijoiden, asiantuntijoiden ja muiden tilastoista kiinnostuneiden käyttöön.
Harjoitukset
» Teoksen harjoituskokooma (PDF)
Sisällys
1.    Tilastojen yhteiskunta ja tilastojen lukemisen taito
2.    Miksi tilastoidaan?
3.    Ketkä tilastoja tuottavat?
4.    Mitä tilastoidaan?
5.    Miten tilastoidaan?
6.    Mistä tilastoja saa?
7.    Miten tilastoja käytetään?
8.    Miten tilastoja arvioidaan ja kehitetään?
9.    Tilastojen tulevaisuus
Liite 1: Käsitteitä
Liite 2: Tilastonkäyttäjän tilasto-osaamisen perusasiat
Tilastot käyttöön – epilogi"

(2) " Uusi rahayksikkö on bale. Real Madrid maksoi 100 miljoonaa euroa pelaaja Gareth Balesta. Samalla hinnalla rakentaisi Helsingin keskustakirjaston tai ostaisi kolme Hartwall-areenaa" (Anssi Miettinen, Helsingin Sanomat, 15.9.2013)

(3) Päivi Voutilainen, Harriet Finne-Soveri, Anja Noro, Matti Mäkelä: Iäkkäiden palveluyksikköjen henkilöstömitoitukset, Premissi 4/2013, ss. 33-37

(4)  http://ollintuumailut.blogspot.fi/2012/04/suomi-lahes-onnellisin-maa-vai-onko.html )  Suomi on onnellisuusvertailun seitsemäs vuoden 2013 tilaston mukaan. Aikaisemmin raportoidessani Suomi taisi olla muutaman pykälän korkeammalla. Pohjoismaat ovat kaikki kärjessä - nyt viimeisessä mittauksessa Tanska. http://unsdsn.org/files/2013/09/WorldHappinessReport2013_online.pdf
http://unsdsn.org/files/2013/09/WorldHappinessReport2013_online.pdf

(5) Tilastoharhasta olen kertonut aikaisemmissa blogikirjoituksissani. Eräs harha koskee ikäihmisiä, vanhuksia. http://ollintuumailut.blogspot.fi/2012/05/ikaihmiset-tilastoharhan-uhreja.html

(6) ks.esim. blogikirjoitustani "Olli jonoon" http://ollintuumailut.blogspot.fi/2012_01_01_archive.html

Saako hyvää halvalla - tietojärjestelmien hankinnan pulma

Saako hyvää halvalla, on konstikas juttu tietojärjestelmähankinnoissa. Olin mukana 5.9.2013 Työterveyslaitoksen ja Aalto-yliopiston Flow-IT-hankkeen työryhmätyössä. Olen tästä hankkeesta raportoinut aikaisemminkin, kun olin avausseminaarissa. Hanke soisi saada enemmänkin huomiota osakseen. Monitieteisessä projektissa pureudutaan julkisen hankintatoimen ytimeen. Jätän mainitsematta puheenvuorojen pitäjät, koska minulla ei ole käsillä varsinaista materiaalia eikä lupaa julkistaa sitä. http://www.ttl.fi/fi/tutkimus/hankkeet/flowit/sivut/default.aspx

Ongelmana on, miten yhdistetään hinta ja laatu. Julkisessa hankinnassa hinnan ja laadun suhde vaihtelee siten, että hinnan osuus lienee 30-50%. Kuitenkin kritiikkiä tulee jatkuvasti siitä, että loppupeleissä vain hinta vaikuttaa hankintaan. Viimeksi tästä purkautui Tietoviikon sivuilla Fujitsu oyj:n toimitusjohtaja Yrjänä Ahto. Hänen mielestään loppupeleissä vain hinta ratkaisee: http://www.tietoviikko.fi/kaikki_uutiset/julkiset+ithankinnat+tympivat+quotei+ole+mitaan+tekemista+todellisen+kaupanteon+kanssaquot/a924243
"Ahto jatkaa myös hankintalakikritiikkiään:
”Höhlää hommaa, jossa kauppaa tehdään Excelin optimoinnilla. Toiminnalla ei ole mitään tekemistä todellisen kaupanteon kanssa”, Ahto väittää.
Hänen mukaansa tyypillisessä tarjouskilpailussa laatu- ja hankintakriteereillä on yhtä suuret painoarvot. Lähes kaikki tarjoajat saavat laadusta täydet pisteet, joten hinta ratkaisee voittajan.
”Mutta ei voi olla niin, että kaikki palvelut olisivat tasalaatuisia”, Ahto muistuttaa" 

Jo lukiessani Ahton vuodatusta saatoin omiin kokemuksiini vedoten olla eri mieltä. Hinta ei aina ratkaise voittajaa. Tätä vahvisti erään suuren julkisen yhteisön edustajan alustus seminaarissa. Alustus perustui noin  100:n hankkeen  läpikäyntiin pienenä tilastollisena analyysinä. Analyysin tulos oli, että mitään yhteyttä ei löydy hinnan ja laadun välillä. Siis projekti voi olla halpa ja laadukas tai päin vastoin. Samoin pohdittiin sitä, mikä olisi optimaalinen suhde hinnan ja laadun välillä. Seminaarilaiset eivät päätyneet mihinkään optimiratkaisuun. Ääripäässä on, että laatukriteereillä ei ole merkitystä. Tässä äärinäkemyksessä kaikki tarjoajat kykenevät tarjoamaan saman laadun. Siis vastaavat kaikkiin laatukriteereihin kyllä. (Ahton näkemys myös). Toisessa ääripäässä oli näkemys, jonka mukaan kaikilta tarjokkailta vaaditaan tietty minimilaatu.

Laatua voidaan selvittää toki monin tavoin. Voidaan selvittää projektien asiantuntijoiden osaamista, voidaan selvittää järjestelmän käytettävyyttä asiakaskyselyin, voidaan selvittää toimittajan referenssejä, voidaan selvittää projektin toteutuksen laatua tai lopputuloksen laatua. Demon avulla voidaan myös jossain tapauksissa selvittää laatua. Kaikessa laatuarvioinnissa on kuitenkin jatkuvasti kyse inhimillisistä arvioista. Ennen projektin aloitusta pyritään selvittämään laatua ja vaatimusmäärittelyssä asettamaan laatukriteerejä, mutta miten niihin päästään, on koko projektin haaste. Pahimmillaan projekti ei koskaan valmistu tai se keskeytetään epäonnistuneena. (vrt.Valdan tarina). Tai sitten projektin tavoitteet joudutaan toteuttamaan monin lisätöin, jolloin kustannukset karkaavat käsistä. Projekti voidaan toteuttaa monenlaisin tavoin kiinteähintaisista kokonaistoimituksista tuntitöinä tehtäviin paloiteltuihin projekteihin. Näissä eri tavoissa on myös mahdollisuutensa mennä pieleen. Laatu voi olla myös sitä, että pyritään yhdessä toimittajan kanssa mahdollisimman innovatiiviseen lopputulokseen. Toisaalta voidaan myös vetoamalla työmääriin, kustannuksiin, vaatimusmäärittelyihin ja sopimuksiin tehdä vähemmän innovatiivisia ratkaisuja. Kyse on tilaajan ja tuottajan välisestä yhteistyöstä ja luottamuksesta. Kyse on myös liiketoiminnasta, jossa tuottajan on saatava aikaan voittoa.

Woodward 1997: elinkaaren kustannukset

Hintaa on myös pohdittu monelta kannalta. Nykyinen EU-hankintadirektiivi ei anna mahdollisuutta laskea hintaa ns. elinkaariajattelulla. Saamani tiedon perusteella tuleva hankintadirektiivi puolestaan tulee tätä asiaa korostamaan monin tavoin (direktiiviesityksessä 52 viittausta elinkaariajatteluun). Niin tässä ajattelussa mennään laajaan kuvaan hankinnasta. Taustana on elinkaarimalli, jossa viitattiin ekonomistien kehittämään Ollin termein kolmikyttyräiseen malliin. (http://zoomin.idt.mdh.se/course/kpp202/HT2010/Le7ASn100923/Woodward%201997.pdf ) Woodwardin mallissa ensimmäinen kyttyrä järjestelmän rakentamisen kyttyrä, toinen hiukan suurempi ja ajallisesti pidempi kyttyrä on käyttöönotto ja kolmas pisin ja suurimmat kustannukset kattava kyttyrä on käyttökustannukset. (ks.oheinen kuva).  Esim. Apotti-hanketta ja sen edeltävää nykyjärjestelmää koskevissa keskusteluissa on viitattu elinkaareen. Nykyjärjestelmä on elinkaarensa päässä.

"Kokonaisratkaisu" on kattava termi, jolla yritetään ratkaista toimintojen muutosten ja tietojärjestelmien yhteisvaikutus eli uusi innovatiivinen tulevaisuus. Kokonaisratkaisu on myös termi, jolla yritetään yhdistää hinta ja laatu. Ehkä kokonaisratkaisu voidaan ymmärtää myös elinkaarimallilla toteutetuksi pidemmän aikavälin kokonaisuudeksi. Kokonaisratkaisu voidaan ymmärtää myös kokonaisarkkitehtuurin termein: toiminta- tieto - tietojärjestelmä - teknologia toisiinsa kytketty kokonaisuus. Kokonaisratkaisu on monella tapaa vaarallinen termi. Tarjoajat voivat ymmärtää asian kovin eri tavoin. Voidaan myös ajatella, että kyse on yhdestä monoliittisesta yhden toimittajan suljetusta järjestelmästä. Apottihanke on nyt hyvä testipenkki siitä, mitä kokonaisratkaisu voi olla ja miten onnistutaan hankintamenettelyssä. (ks. edellinen blogikirjoitukseni asiasta: http://ollintuumailut.blogspot.fi/2013/08/apotti-kilpailutukseen-seuranta-jatkuu.ht ).

Hankintamenettelyä pitää muuttaa ja kehittää - se on selvä. Syyt eivät ole tilaajassa tai tarjoajassa vaan siinä välissä sekä hankintamenettelyissä. Hankintalaki ja siihen liittyvä erilaiset uhat ovat keskeinen hankintaa vaikeuttava asia. Flow-IT - hankkeen tulokset pitää myllyttää ensin tilaajien ja tarjoajien yhteisissä neuvotteluissa. Sitten pitää tietysti lähteä uusimaan hankintakäytäntöjä - mielellään puuttumalla myös hankintalakiin. Jos tuleva EU-hankintadirektiivi tuo positiivista muutosta, niin siitä vaan. Epäilen kuitenkin sitä, että jäisimme odottamaan tuota direktiivi -messiasta. .HS:n 7.9.13 taoussivun HS-analyysissä (Karoliina Liimatainen) nostettiin esiille IT-järjestelmien tilaamisessa neljä pulmaa: 1. tilaajan ja toimittajan välinen kommunikaatio, 2. ostajan riittämätön valmistautuminen hankkeeseen, 3. suuria hankkeita ei pilkota osiin, 4. riippuvaisuus tilaajan ja tuottajan välillä.

Apotti kilpailutukseen - seuranta jatkuu

HUS-piirin ja pääkaupunkiseudun kuntien sote-tietojärjestelmän uudistaminen on edennyt kilpailutusvaiheeseen. Oheinen  aikataulukuvio kertoo, miten tähän on päädytty ja kuinka edetään kohden finaalia eli vuotta 2018.Ohessa on poiminta Hilma-ilmoituksesta 30.8.2012: 

"Hankinnan kohteena on HUS:n, yllä mainittujen HYKS-sairaanhoitoalueen kuntien sekä mahdollisesti myöhemmin myös muiden HUS-alueen kuntien käyttöön tuleva ajanmukainen sosiaali- ja terveydenhuollon sekä erikoissairaanhoidon yhteinen asiakas- ja potilastietojärjestelmä, jolla pyritään varmistamaan mm. saumattomat hoitoketjut sekä sähköiset palvelut ja sähköinen asiointi."http://www.hankintailmoitukset.fi/fi/notice/view/2013-016093/

 
Olen seurannut Siriuksen - Apotin vaiheita toukuusta 2012 alkaen, jolloin konkreettisesti sain terveydenhuollon atk-päivillä muiden satojen kuulijoiden tapaan ensikosketuksen aiheeseen. Ajauduin myös tuolloin seuraamaan hankkeen kohtaloita ja olen blogikirjoituksissani kommentoinut omalta osaltani monia hankkeen asioita. Viitteissä 1-8 on tuo blogihistoria löydettävissä.

Apotti-hankkeen nettisivuilla avataan tuota kilpailutusta seuraavasti:
Aikaa lokakuun alkuun saakka
Järjestelmätoimittajilla on nyt 2.10.2013 asti aikaa toimittaa osallistumishakemuksensa. Osallistuvien toimittajien joukosta valitaan maksimissaan kuusi varsinaisiin neuvotteluihin. Neuvotteluihin valittujen järjestelmätoimittajien joukon on tarkoitus olla selvillä marraskuun lopussa.
Valintakriteereinä käytetään toimitusvahvuuteen liittyvien minimivaatimusten lisäksi mm. ehdokkaiden kokemusta toiminnalliselta ja sisällölliseltä vastaavuudeltaan Apotin vaatimuksia vastaavista hankkeista sekä kokoluokaltaan Apotin vaatimuksia vastaavista hankkeista.
”Valmisteluvaiheen aikana osoitetun kiinnostuksen perusteella uskon osallistumishakemuksia tulevan kymmenkunta kappaletta joko yksittäisiltä järjestelmätoimittajilta tai useamman toimittajan yhteenliittymiltä”, kertoo Apotin hankejohtaja Hannu Välimäki.
Neuvotteluvaiheessa apuna satoja ammattilaisia
Varsinaiseen neuvotteluvaiheeseen liittyy kiinteästi suunnittelu-, toiminnanmuutos-, testaus- ja arviointityö. Tässä hanketoimistoa tulee avustamaan useampia satoja Apotti-hankintarenkaan sosiaalitoimen, erikoissairaanhoidon, perusterveydenhuollon sekä tietotekniikan ammattilaisia.
http://www.hel.fi/hki/apotti/fi/Uutiset/Pyynto_osallistumishakemusten_jattamiseen_on_nyt_julkaistu

Neuvottelumenettely on kuvattu Hilma-aineistossa tarkkaan ja uskon, että taustana on ollut vahva hankintajuristien työpanos. Muistissa on varmaan edellisenä vuonna käyty kipakka julkinen keskustelu aiheesta. Neuvottelumenettelyssä haetaan yhden toimittajan tai tarjousyhteenliittymän kokonaisratkaisua haasteeseen. Valintakriteereinä ovat kokemukset samantyyppisten järjestelmien toimittamisesta - siis erityisesti ymmärtääkseni sote-kokemukset. Toinen vaikuttava tekijä on tällaisen "mega"-kokoluokan toimitusten toteutuskokemus. Tarkoitus on valita kokonaistaloudellisesti edullisin ratkaisu. Näyttää siltä, että ei ole luovuttu moniliittisesta kokonaishankkeesta, jossa riippuvuus toimittajasta on pitkäaikainen - kymmenen vuotta ei riitä. Hankinta-asiakirjoissa nostetaan esille ylätason tavoitteet: 1. yhtenäiset toimintatavat, 2. kustannustehokas ja laadukas toiminta, 3. tiedolla johtaminen ja tiedon hödyntäminen, 4. asiakaslähtöinen toiminta, 5. tyytyväiset käyttäjät, 6. uudet innovatiiviset toimintatavat. Apotti on osa kokonaisuutta, jossa on tarkoitus uudistaa sosiaalihuollon ja terveydenhuollon palveluja ja toimintatapoja. Hankinta-asiakirjoista käy ilmi luonnollisesti myös tarkemmat hankkeen tavoitteet ja halutun järjestelmän peruskuvaus. (9).

Tätä hanketta on syytä edelleen seurata. Kunhan saan lopulta käsiini tuon edellisessä blogikirjoituksessani esiin nostamani kirjan"Veikö moolok vallan?", ehkä saan lisää aineistoa tähän Apotti-hankkeeseen. Onko sielläkin  moolokin kita odottamassa vai hallittu toiminnan ja tietojärjestelmien muutos.
http://ollintuumailut.blogspot.fi/

Viitteet: 

(1) Huhtikuussa 2013 nostin esiin sen, että Apottiakin pitää johtaa. Se on todella monitahoinen asia. Kaikki riippuu kaikesta - periaate pätee tähänkin. Esimerkiksi Espoo ja Kerava ovat irtautuneet hankkeesta, mutta ovat toki mukana siinä HUS:n kautta. (tästä päivitin blogia 21.8.13). Johtamisen vaatimuksen on nostanut esille myös Apottihanke itse - viimeksi elokuun lopun seminaarissa. (ks. Apotin ww-sivujen aineisto).
http://ollintuumailut.blogspot.fi/2013/04/apottia-pitaa-johtaa.html

(2) Kesäkuun 2013 blogikirjoituksessa otin esiin käsitteen sote-erp. Apotti voidaan ymmärtää kaiken kattavana sote-erp:nä. Otin myös esiin ekosysteemi-ajattelun. Apotti lienee varsin suljettu ekosysteemi.
http://ollintuumailut.blogspot.fi/2013/06/ekosysteemi-vai-sote-erp.html

(3) Syyskuussa 2012 otin kantaa blogikirjoituksessani Apotin ympärillä olevista monista intressitahoista. Niin tämäkin vaikeuttaa hankkeen johtamista ja tulosten saavuttamista. Se on nähty myös kuntapoliittisissa kannanotoissa.
http://ollintuumailut.blogspot.fi/2012/09/apotin-ymparilla-monta-intressitahoa.html

(4) Syyskuussa 2012 avasin myös hankkeiden kustannusten syntymisen taustoja. Viitteenäni oli Apottihanke ja Tietokonelehden laaja artikkeli hankkeesta. Tuo artikkelikin on blogini linkkinä.
http://ollintuumailut.blogspot.fi/2012/09/mista-ne-ict-kustannukset-tulevat.html

(5) Syyskuussa 2012 pohdin myös Apotin tietä alkaen Siriuksesta. Viittasin tässä myös erilaisiin etenemistiemahdollisuuksiin, joista käytiin tuohon aikaan kovaa keskustelua erilaisilla some-palstoilla.
http://ollintuumailut.blogspot.fi/2012/09/tapaus-siriuksesta-apotti-ja-julkict.html

(6) Elokuussa 2012 otin esille myös Viron X-Road-mallin ja sen tuomismahdollisuudet sote-ICT-kenttäänkin. Myöhemmin JulkICT-toiminto VM:ssä on nostanut tämän ajattelutavan esille ja lähtenyt mallintamaan Suomen oloihin. Kytkennät sote-maailmaan ovat edelleen ohuet. Apottihanke ei suoranaisesti lähde tästä liikkeelle.
http://ollintuumailut.blogspot.fi/2012/08/lisaa-oppia-virosta-egovernment.html
http://ollintuumailut.blogspot.fi/2012/08/voisiko-suomi-ottaa-mallia-virosta-ict.html

(7) Heinäkuussa 2012 otin esille Sirius-Apottihankkeeseen liittyvät kriittiset keskustelut kilpailutuksesta ja sen aitoudesta. Ehkä tämä julkinen varsin laaja ja repiväkin keskustelu ryhdisti Apotin valmistelukoneistoa. Nyt käsillä oleva kilpailutusasetelma näyttää hankintajuridiikan kannalta huolella valmistellulta prosessilta, jossa on valittu neuvottelumenettely hankintamalliksi.
http://ollintuumailut.blogspot.fi/2012/07/tietojarjestelmien-kilpailutus-hankala.html

(8) Toukokuussa 2012 Sirius (myöhemmin Apotti) -hanketta esiteltiin terveydenhuollon atk-päivillä. Tuohon aikaan hankkeen valmistelijat liputtivat voimakkaasti ulkomailta tuotavan mallin suuntaan. Tästäkin käytiin julkisesti melkoinen keskustelu, jossa epäiltiin kilpailutuksen aitoutta sekä pelättiin monoliittisen mammuttijärjestelmän syntymistä (ja myös tuhoa).  Sama mammuttipelko on edelleen ajankohtainen.
http://ollintuumailut.blogspot.fi/2012/05/tahtotilaa-etsimassa-atk-paivilla.html 

(9) Apotti neuvottelumenettelyssä.  Seuraavassa vielä ote hankinta-asiakirjasta:

"Apotti-hankkeen tarkoituksena on parantaa sosiaali- ja terveydenhuollon toimintaa ja palveluja. Niiden palvelukokonaisuudet liittyvät toisiinsa entistä enemmän. Hankkeen yhtenä osana toteutetaan kansainvälisesti korkeatasoisen yhteisen asiakas- ja potilastietojärjestelmän hankinta ja  käyttöönotto. Asiakas- ja potilastietojärjestelmän toimittaja on tarkoitus valita vuoden 2014 aikana. Hankittavan asiakas- ja potilastietojärjestelmän tavoitteena on kattaa sosiaalihuollon, perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon toiminnallisuudet. Nykyisin eri asiakas- ja potilastietojärjestelmien kirjo on HUS:n alueella erittäin laaja. Lähes kaikki kotimaisilla markkinoilla olevat sosiaali- ja terveydenhuollon toimialan asiakas- ja potilastietojärjestelmät ovat edustettuina kunnissa ja kuntayhtymissä...

Asiakas- ja potilastietojärjestelmän hankinnalle on asetettu strategisina linjauksina:

1.Asiakas- ja potilastietojärjestelmäkokonaisuus koostuu ydinjärjestelmäkokonaisuudesta ja sekä

sitä täydentävistä erityisjärjestelmistä, jotka integroidaan yhtenäiseksi kokonaisuudeksi tieto-

jen yhteiskäyttö ja avoimet rajapinnat varmistaen

2.Hankinta toteutetaan järjestelmähankintana ja erillisenä käyttöpalveluhankintana

3.Järjestelmähankinnassa haetaan päävastuullista toimittajaa tai toimittajayhteenliittymää, joka

vastaa mahdollisimman laajasta, yhtenäisestä järjestelmäkokonaisuudesta ja siihen liittyvistä

järjestelmäpalveluista

4.Järjestelmäkokonaisuus muodostuu markkinoilla olevista alan kehittyneistä tuotteista, jotka

ovat joustavasti konfiguroitavissa

5.Järjestelmäkokonaisuutta voidaan täydentää tarvittaessa erillishankinnoilla ja sillä voi olla usei-

ta toimittajia

6.Järjestelmähankinta toteutetaan neuvottelumenettelyllä

7.Hankittavien järjestelmien ja palveluiden hallinta toteutetaan keskitetysti

8. Tarjoaa uusien innovatiivisten palvelujen käytön, asiakkaan oman osallistumisen ja sähköisen

asioinnin. Asiakkaan vahvempi osallistuminen lisää tyytyväisyyttä ja voimaantumista vähen-

täen ulkopuolisen tuen tarvetta.

9. Toteuttaa parhaalla mahdollisella tavalla asiakkaan ja potilaan hoidon ja palvelutapahtuman

toteuttamisen koko prosessin ajan riippumatta siitä, missä organisaatiossa kukin prosessin

vaihe tapahtuu.

10. Tarjoaa sosiaali- ja terveydenhuollon prosessien tehokkaan ja taloudellisen integraation mui-

den organisaatioiden ja heidän asiakkaidensa prosessien kanssa.

11.Toteuttaa sen, että kulloisessakin hoito- ja palvelutilanteessa asiakkaan ja potilaan ajantasai-

set tiedot ovat luotettavasti käytettävissä.

12.Tarjoaa hoito- ja palveluprosessin eri tapahtumien tuen, ohjauksen ja seurannan.

13.Tukee uusien hoito- ja palveluprosessien aktiivista kehittämistä ja edistää niiden laatua, asia-

kas- ja potilasturvallisuutta sekä kustannustehokkuutta.

14. Tukee ammattilaista päätöksenteossa ja ohjaa standardin mukaisiin ratkaisuihin vähentäen

toimintatapojen vaihtelua ja parantaen asiakas- ja potilasturvallisuutta sekä hoitotuloksia.

15. Sisältää avoimet rajapinnat, joiden kautta kokonaisjärjestelmään voidaan liittää tulevaisuu-

den tarpeita palvelevia lisätoiminnallisuuksia tai vaihtaa yksittäisiä ratkaisun osia.

16. Sisältää tiedonsiirtorajapinnan muihin tarvittaviin, esimerkiksi hallinnollisiin järjestelmiin.

17. On käyttäjäystävällinen.

18. Toteuttaa sähköisesti modernin käyttöoikeushallinnan, tietoturvan ja -suojan sekä niihin liit-

tyvät sujuvat käytännöt (hoitoketjujen hallinta / roolien mukaiset käyttöoikeudet).

19. Mahdollistaa yhteisen järjestelmän hallinnan ja hyödyntämisen usean erillisen järjestelmän

sijasta.

20.Tukee vuoden 2011 alusta voimaan tulleen kotikuntalain muutoksen (1377/2010) ja tervey-

denhuoltolain (1326/2010) vuonna 2014 voimaan tulevan maanlaajuisen vapaan hakeutumi-

sen sujuvaa toteuttamista.

21. Tuottaa hallinnolle ja tutkimukselle tarpeellisia tietoja."

Tietojärjestelmien tekemisen vaikeus - kaikki riippuu kaikesta, päivitys 30.8.2013

Nyt "ammutaan" kovilla sote-tietojärjestelmien kehittämisessä. Valtiolla on jo KRP valjastettu arvioimaan ja hakemaan esille syyllisiä pitkään kestäneeseen potilastietojärjestelmähankkeeseen. Ohjelmistoyrittäjät ry:n tekemä kyselytutkimus tuo esille myös epäonnistumisia projekteissa. Viimeisin ilmentymä tässä projektien arviointi-innosta on Kankereen ja Järvenpään uusi kirja "Veikö moolok vallan?".(1) Kirjoitin aiheesta pari viikkoa sitten blogikirjoituksen, jota olen sitten päivittänyt näillä uusilla kuvioilla. http://ollintuumailut.blogspot.fi/2013/08/tietojarjestelmat-vaikeita-toteuttaa.html

Ennen kuin pääsen tuon uusimman kirjan sisältöjä arvioimaan, haluan esittää muutamia lähtökohtia:

1. Valtio on käsitettävissä konserniksi, jossa jokaisella ministeriöllä ja virastolla on oma erityistehtävänsä. Yhteen tehtävään on vain yksi virasto. Vertailuna kunnillahan kaikilla on pääosa tehtävistä samoja. Valtiolla on ollut pitkään tulosohjaukseen ja päällikkövirastomalliin perustuva johtamisjärjestelmä. IT-toiminnot on tässä systeemissä pääosin hoidettu osana omaa toimintaa. Joitakin palveluja on keskitetty - kuten Palkeet hoitaa palkka- ja henkilöstöasioita. Hajautetusta ollaan nyt menossa kohden keskitettyä IT-toimintoa. Tämä on yksi tausta. Toinen tausta on hankintalainsäädäntö. Kun yhdistetään virastokohtainen oma osaoptimointi, keskitykseen pyrkivä valtion IT-strategia ja hankintalainsäädäntö, saadaan aikaan monenlaisia ongelmia projekteihin. Uusimman haasteen tässä tuo vielä tietohallintolaki ja sen myötä tullut kokonaisarkkitehtuuriajattelu.

2. Kunnat ja kuntayhtymät toimivat omalla logiikallaan, jossa lakiin perustuva autonomia suhteessa valtioon on erittäin voimakas. Tietohallintolaki ja julkICT-strategia ovat yrityksiä IT-toiminnoissa saada aikaan yhtenäistä näkymää valtion, kuntien ja kuntayhtymien kesken. Historia on kuitenkin kuntien ja kuntayhtymien vapaassa mahdollisuudessa tehdä tai hankkia parhaaksi katsomiaan tietojärjestelmiä. Kuntien Tiera yrittää edistää yhtenäisyyttä kuntien välillä kuten omalta osaltaan myös Kuntaliitto. Valtion  ja kuntien välillä sote-puolella on monia hankkeita, yhteistyöryhmiä ja yhteisesti sovittuja menettelytapoja, mutta valtaa ei ole suvereenisti kenellakään osapuolella vain hyvä tahto voi kantaa yhteisiin ratkaisuihin.

3. Sotepuolella kolmas toimijataho ovat yksityiset ja kolmannen sektorin toimijat. Nekin toimivat itsenäisesti ja muodostavat mitä moninaisempia organisaatioita. Pienin organisaatio muodostuu yksittäisestä ammatinharjoittajasta ja suurin on joku monikansallinen organisaatio, jolla on runsaasti alueellisia toimipisteitä ympäri maata.Näitä itsenäisiä organisaatioita on tuhansittain.

Kaikki riippuu kaikesta. Tämän hokeman poimin yhdestä keskustelusta Linkedinin eräällä keskustelupalstalla. Sotessa IT:n ongelma on se, että periaatteessa kansalainen, asiakas, potilas on oikeutettu saamaan tasavertaisesti hoitoa. Kunnilla on järjestämisvastuu, mutta monikanavainen rahoitusmalli pirstoo todellisuudessa hallitsemattomaan tilaan. Tämä sitten vaikuttaa myös IT-asioihin. Kun esimerkiksi potilastietojärjestelmiä yritetään yhtenäistää, standardoida, mahdollistaa yhteiskäyttöisyyttä jne., vastaan tulevat kaikki edellä esitetyt haasteet. Yhtälö ei ole helppo.

Sote-tietojärjestelmien uudistamisessa tuo haaste muodostuu juuri tästä "kaikki riippuu kaikesta". Pitäisi löytää yhteistyömuodot ja tekemisen tavat, jossa yhteistoiminnallisuus ja vähittäinen uudistaminen tehdään mahdolliseksi. Viekö tässä moolok vallan, on kysymys, johon palaan vielä luettuani tuon kirjan.

(1) Veikö Moolok vallan?: "Tässä kirjassa esitellään konkreettisten, julkisten ja meitä kaikkia koskevien esimerkkien kautta totaalisen absurdeja tapauksia projektimaailmasta. Tuoreet esimerkit Suomesta ravistelevat lukijaa: täysin perverssiä haaskausta, mielipuolista sekoilua, rikollista törsäämistä. Mutta arkipäivää vaikkapa julkishallinnon IT-hankkeissa.
Esimerkiksi Suomen terveydenhuollon järjestelmien kehittämistyö on näyttämö, jossa vastuulliset, täyspäisinä pitämämme päätöksentekijät edustavat meitä kansalaisia parhaan kykynsä mukaan ja ostavat päällekkäisiä, yhteensopimattomia ja tolkuttoman kalliita järjestelmiä. Sinä ja minä maksamme, heikompina palveluina, korkeampina veroina ja hyvinvointitappioina: uhraamme kaksin käsin tälle projekteja nielevälle Moolokille.
Onneksi uusi paradigma nostaa jo päätään – projektiperversiot ovat teollisen aikakauden jäänteitä, ja onneksemme väistymässä. Vaikka olemme kyltymättömien megaprojektien ympäröimiä nyt ja niille sokeita, ketterämmät, älykkäämmät ja sopeutumiskykyisemmät projektimuodot ovat jo nousussa.!" http://www.talentumshop.fi/kirjailijat/tapio-jarvenpaa/veiko-moolok-vallan.html
 http://www.tietoviikko.fi/cio/ithankkeiden+budjeteista+tehdaan+ylisuuria+varmuuden+vuoksi/a923483?s=u&wtm=tivi-26082013#!
Päivitys 30.8.2013: Apotti-hanke on nyt kilpailutusvaiheessa. Ehdotuksia voi jättää 4.10.13. mennessä. Moolok-kirjan tekijät ovat myös tätä hanketta ruotimassa.
http://www.hankintailmoitukset.fi/fi/notice/view/2013-016093/ 

Lastensuojelu - kasvava ongelma?, päivitys 13.7.2015

THL:lastensuojelutilasto 2013

Pitkä kasvu-ura. Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrä kuvaa lastensuojelun tilaa ja kehitystä varsin hyvin. Se on jäävuoren huippu. Kasvu on ollut jatkuvaa aina 1990-luvun alusta saakka. (ks. oheinen kuva, viite 1).  Kaksi ääriselitystä kasvulle voidaan antaa: 1. ongelmat havaitaan yhä kattavammin ja ongelmiin puututaan yhä kattavammin, 2. ongelmat lisääntyvät jatkuvasti lasten ja nuorten parissa. Molemmille selityksille on paikkansa. Toisaalta lastensuojelua selvittävä työryhmäkin on todennut sen, että resurssipula on keskeinen asia (2). Tilastot ja tutkimustulokset eivät kuitenkaan anna kuvaa siitä, miten tehokkaita nämä puuttumisen keinot ovat olleet.

Vaikuttavuuden mittaaminen vaikeaa. Käsiini osui hiukan vanha tutkimus, joka on julkaistu Yhteiskuntapolitiikka-lehden vuoden 2012 viimeisessä numerossa. (3). "Tutkimuksen perusteella ei voida tehdä johtopäätöksiä lasensuojelujärjestelmän yhteydestä tai vaikuttavuudesta vaikutuksesta myöhempään pärjäämiseen. ... järjestelmä osin epäonnistunee tehtävässään suojella nuoria epäsuotuisilta valinnoilta sekä haitalliselta käyttäytymiseltä. .. yhä enemmän olisi panostettava siihen vaiheeseen, jolloin lastensuojelun asiakkaina siirtyvät aikuisuuteen ja itsenäiseen elämään." (Kestilä etc. 2012, 616). Olen sivusta seurannut kymmenen vuoden ajan muutaman pojan taivalta. Pojat ovat saaneet ensiluokkaisen hoidon, avun ja turvan sijoituspaikastaan. Pojat ovat käyneet koulua muiden ei-sijoitettujen lasten rinnalla. Tilanne on muistuttanut tavallisen perheen tilannetta. Jotain on kuitenkin puuttunut. Verkosto on ollut, mutta omaan varsinaiseen perheeseen perustuva turvaverkko on puuttunut. Nyt pojat ovat olleet omillaan ja tulokset ovat olleet vaihtelevia - ei kuitenkaan erinomaisia, joillakin jopa masentavia. Kun omilla lapsillani on ollut oman perheen turvaverkko koko ajan, niin näillä pojilla on ollut tuo "keinotekoinen" turvaverkko peruskoulun loppuun saakka. Ja oleellista on ollut turvaverkon loppuminen aikuistumisen myötä. Omien lasteni turvaverkko on jatkunut ja jatkuu "etänä" tarpeen mukaan omasta kodista irtautumisenkin jälkeen. Niin aikuisuuteen siirtymisen tuki on oleellinen juttu.

Ongelmat ovat kuitenkin taustoissa. Kestilän ja kumppanien tutkimus avaa taustoja. Kotien rikkonaisuus, työttymyys ja vanhempien syrjäytyneisyys, alkoholiongelmat jopa rikollisuus ovat antaneet lapsille pitkäkestoiset vaikeat lähtökohdat pärjäämiselle. Kodin mallit eivät ole rohkaisevia. (4) Tämä ei ole tietenkään mikään suomalainen ilmiö. Kun pistetään yhteen kodin historialliset taustat ja riskit sekä lasten erkaannuttaminen omasta kodistaan, mahdollisuudet pärjätä aikuisuudessa heikkenevät oleellisesti. En tunne poikien taustaa, joita olen seurannut. Oletettavasti näilläkin pojilla tuo historiallinen tausta on ollut melkoisen hankala.

Lastensuojelun kehittämistyöryhmä on tehnyt laajan kirjon toimenpide-ehdotuksia, lähes 80 sellaista. Ehdotusten määrä kuvaa hyvin ongelman haastavuutta. Pitäisi voida muuttaa yhteiskuntaa, tehostaa ennakoivaa apua, varsinaista apua. Pitäisi saada lisää resursseja lastensuojelutyöhön, Pitäisi löytää uusia keinoja niin väestötasolla kuin yksilötasolla. Niin ja sitten tietenkin tulee tämä yhteiskunta, joka ei ole mikään ennakoitavissa oleva laboratorio. Globaalit ilmiöt vaikuttavat myös lapsiin ja nuoriin - vaikkapa talouden muutokset, työttömyys jne.

Lastensuojelutyö on kuitenkin erittäin kallista. Kun verrataan koko sosiaali- ja terveyspalvelukenttää keskenään, niin lastensuojelu taitaa olla kalleimpien joukossa laskettaessa satsaukset asiakasta (siis lasta kohden). Yhteiskuntatutkimuksessa pitäisi tehdä vaikuttavuustutkimusta, jonka avulla voitaisiin ehdottaa lastensuojelutyöhön uusia menetelmiä ja resurssien suuntaamisen tapoja. Varmaan tarvittaisiin uutta tutkimustietoa (Minna Rytkösen väitöskirjan tapaan, viite 4) siitä, minkälaisia kehityspolkuja ja yhteyksiä erilaisilla yhteiskunnan väliin tuloilla on lasten ja nuorten käyttäytymiseen. Ja tietysti vanhana tilastomiehenä kaipaan systemaattista lastensuojelun tilastoinnin ja tiedonhallinnan kehittämistä. Ns. kansahankkeessa tätä on edistetty hyvin, mutta tarvitaan terveydenhuollon tavoin tähänkin kunnon satsausta ja yhtenäistä kokonaisarkkitehtuuria tiedonhallintaan. Lastensuojelun käsikirja on oivallinen tiedonhallinnan lähde, kunhan siihen saataisiin tueksi nykyistä kehittyneempi tilastotiedonhallinta. (5). Päivitys 6.1.2013: Niin tätä tehdessäni en tiennyt, että lastensuojelu oli ollut vuonna 2012 VTV:n tarkastuksen kohteena. (6)

Niin ne pojat ovat hävinneet lähikulmilta. Olen kuullut vain toisen käden kertomuksia poikien kohtaloista. Toivottavasti pojilla sujuu ennakoitua paremmin elämässä.

Viitteet:

(1)Tietolähde THL: tilastotiedote:  http://www.thl.fi/fi_FI/web/fi/tilastot/aiheittain/lasten_sosiaalipalvelut/lastensuojelu; Tietolähteenä Sotkanet antaa tarkemman kuvan aluellisesti sekä väestäsuhteutuksena sekä erilaisin indikaattorein lastensuojelmsuta; Alueellisia eroja on merkittävästi: http://uusi.sotkanet.fi/portal/page/portal/etusivu/hakusivu/?q=lastensuojelu            

(2) Lastensuojelua selvittänyt STM:n työryhmä 2013: 
Selvitysryhmälle annettu tehtävä on ollut laaja. Loppuraportissa on painotettu lastensuojelun asiakkuuden alkuvaihetta ja avohuoltoa sekä niihin sisältyvää yhteistyötä. Sijaishuollon osalta rajoitutaan muutamiin yksittäisiin havaintoihin. Muun aineiston lisäksi on tukeuduttu palvelujen käyttäjien näkemyksiin palvelujen kehittämistarpeista. Lastensuojelun kysymyksiä on tarkasteltu sekä paikallisella että kansallisella tasolla. Osa toimenpide-ehdotuksista on jo pantu toimeen väliraportin pohjalta.
Selvitysryhmä esittää, että lasten ja perheiden tilanteiden arvioinnin käytäntöjä ja menetelmiä on systematisoitava. Työntekijöiden osaamista on vahvistettava lastensuojelun erikoistumiskoulutuksen avulla. Työntekijäresursseja on lisättävä välittömästi mutta asiakasmäärämitoitusten antamisen pohjaksi tarvitaan kokemukseen perustuvaa tietoa erilaisten työn organisointitapojen vaikutuksista työmäärään. Tätä tulee selvittää kuntakokeilujen avulla.
Rakenteellisena kehityssuuntana esitetään hyvinvointia edistävien ja ongelmia ehkäisevien toimenpiteiden vahvistamista perustasolla. Varsinainen lastensuojelutyö kuuluu ns. laajan perustason tehtäviin. Erityisen vaativia tilanteita varten tarvitaan jokaisella viidellä erityisvastuualueella lastensuojelun moniammatillinen osaamiskeskus. Pitkän aikavälin tavoitteeksi asetetaan lasten, nuorten ja perheiden palvelujen kokoaminen järjestelmäksi, jolla on yhteinen tietopohja ja viitekehys.
Lasten ja perheiden palvelujen kansallinen johtaminen edellyttää tietopohjan, tutkimuksen, ohjauksen, valvonnan ja kehittämisen vahvistamista sekä niiden resurssien lisäämistä. http://www.stm.fi/c/document_library/get_file?folderId=6511574&name=DLFE-26809.pdf

(3) Seurantatutkimus.  Laura Kestilä, Antti Väisänen, Reija Paananen, Tarja Heino, Mika Gissler: Kodin ulkopuolelle sijoitetut nuorina aikuisina. Rekisteripohjainen seurantatutkimus Suomessa vuonna 1987 syntyneistä, Yhteiskuntapolitiikka 6/2012, ss. 599-620;  http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/100138/YP6_2012_Kestil%C3%A4.pdf?sequence=1

(4) Alkoholiasia on ollut esillä varsin ajankohtaisesti koko 2013 kesän keskusteluissa. Olen tehnyt siitä myös oman blogikirjoituksen ja päivittänyt sitä viimeksi matkustajatuonnin osalta 18.8.2013.  (http://ollintuumailut.blogspot.fi/2013/07/alkoholin-kulutus-ja-kaytto-kylla-kansa.html )

Rikollisuus puolestaan tuoreen Minna Rytkösen väitöskirjan (tiedote 16.8.2013) mukaan osoittaa, että "vakavia väkivallantekoja tehneiden nuorten kehityskulut ovat erilaisia": 
"Nuorten vakavan väkivaltaisen käyttäytymisen taustalla esiintyi merkittäviä sosioemotionaalisen terveyden ongelmia. Ne ilmenivät vaikeuksina ilmaista tunteita ja käyttäytyä tarkoituksenmukaisesti. Tyypillisiä olivat myös vaikeudet sopeutua arkielämän vaatimuksiin, odotuksiin ja normeihin sekä kommunikoida mielekkäällä tavalla toisten kanssa. Nuorilla sosioemotionaalisen terveyden kehitys mutkistui viimeistään nuoruusiässä. Kehitys ei kuitenkaan edennyt kaikilla samaa polkua, vaan nuoret muodostivat sosioemotionaalisilta käyttäytymispiirteiltään ja kehitysympäristöiltään hyvin hajanaisen ryhmän."
http://www.uef.fi/fi/-/16-8-vakavia-vakivallantekoja-tehneiden-nuorten-kehityskulut-ovat-erilaisia?redirect=http%3A%2F%2Fwww.uef.fi%2Ffi%2Fhome%3Fp_p_id%3D101_INSTANCE_5Up9%26p_p_lifecycle%3D0%26p_p_state%3Dnormal%26p_p_mode%3Dview%26p_p_col_id%3Dcolumn-2%26p_p_col_pos%3D3%26p_p_col_count%3D7

(5) Lastensuojelun käsikirjaan ylläpitää THL. Toivottavasti tähän ei kohdistu resurssileikkauksia, kun THL joutuu hallituksen päätöksiä realisoimaan. http://www.sosiaaliportti.fi/fi-FI/lastensuojelunkasikirja
Ks. myös aiempaa blogikirjotustani vuodelta 2012 koskien sosiaalihuollon tiedonhallintaa.
http://ollintuumailut.blogspot.fi/2012/05/sosiaalihuollolla-suuret-haasteet-tieto.html

(6) Päivitys 6.1.2013 Facebookin kautta tulleen vinkin pohjalta:
http://www.e-julkaisu.fi/vtv/lastensuojelu/pdf/6_2012_lastensuojelu_netti.pdf

Tietojärjestelmät - vaikeita toteuttaa, helppoja arvostella, päivitys 21.8.13 - onko KRP-kin asialla?, päivitys 25.8.2013

HS:n artikkelin kuva 10.8.2013

Päivitys 21.8.2013: HS:n uutisen (viite 4) mukaan KRP olisi STM:n kintereillä siitä, että se ei ole riittävästi valvonut tietojärjestelmäasioita kunnissa. Jos tässä on vähänkin totuuden siementä, niin kyllä KRP on kummallisilla poluilla. Vaarana on, että itse tietojärjestelmien kehittämisen, standardoinnin ja ohjauksen sijasta keskitytään syyllisten etsimiseen.


Tietojärjestelmien suunnittelu, rakentaminen ja käyttöönotto ovat vaikea yhtälö. Sen sijaan tietojärjestelmien suunnittelun, rakentamisen ja toteutuksen arvostelu on helppoa kuin heinänteko. Minulla on kokemusta kummaltakin puolelta. Olen blogikirjoituksissanikin ansiokkaasti osannut arvostella mm. Apotti-hanketta ja sen suunnittelua. Itse asiassa pieni asiantuntijoiden kansanliike on tätä hommaa tehnyt viimeisen vuoden aikana. Kanta-hanke on myös ollut vaikea suunnitella ja toteuttaa, mutta niin mahdottoman helppo arvostella. Itse asiassa kokonainen valtion virasto (VTV) on  suunnannut arvostelupiippunsa tätä helposti raadeltavaa kohdetta kohden. Olen myös itse ollut mukana varhaisvaiheen hankkeen, makropilotin arviointiryhmässä. Ryhmä sai kunniakkaan arviointiraportin alaraportteineen aikaan vuonna 2002 (1). Avoimuuden aika sosiaalisine medioineen antaa lisää mahdollisuuksia arvosteluun. LinkedInin keskustelupalstoilla voi seurata aivan erinomaisia kriittisiä keskusteluja, miten ja miksi hommat ovat menneet pieleen. Toisaalta aina muutoksia tehtäessä altistutaan myös epäonnistumisille.

Päivitys 25.8.2013: Tuore kirja "Veikö moolok vallan?" - pureutuu epäonnistuneisiin projekteihin ja muihinkin ajankohtaisiin projekteihin, joissa ylisuurilla budjeteilla ratkaistaan ongelmia. En ole lukenut teosta läpi, vaan ainoastaan sen mainostekstin, esipuheen ja sisällysluettelon. Palaan tähän kirjaan, kunhan olen sen kahlannut läpi.

Onnistumisraportti. Pieni tovi sitten julkistettiin tietojärjestelmien onnistumisraportti. (2) Raportin keskeiset havainnot ovat seuraavat:

• Tutkimusten mukaan tietojärjestelmähankkeet epäonnistuvat usein.
• Julkisella sektorilla tarjouspyynnöt tehdään jähmeiksi.
• It-konsultin mukaan se johtaa pahimmillaan siihen, että tarjousten hinta lasketaan keinotekoisen alas tietäen, että myöhemmät muutostyöt tuovat varsinaisen katteen.

Tutkimuksen mukaan on kolme keskeistä syytä tietojärjestelmien epäonnistumiseen: 1) viestintä tilaajan ja tuottajan välillä ontuu, 2) tilaajalla heikko hankintaosaaminen ja riittämättömät resurssit, 3) hankkeen onnistumisen mittaaminen on epämääräistä tai olematonta. Viestintä on vaikea asia, koska tietojärjestelmän rakentaminen ja hankinta ei ole auton ostamista. Tietojärjestelmä on aina väline toiminnan järkeistämiseksi ja siinä on aina mukana toiminnan asiakas ja palvelun tuottaja. Kumpikin osapuoli on omillaan ajatteleva henkilö. Tietojärjestelmän rakentava osapuoli puolestaan yrittää tehdä järjestelmän, joka täyttää tilaajan toiveet ja on samalla kustannustehokas tuottajan kannalta. On syytä syntyä siitä myös voittoa tuottajalle. Hankintaosaamisen puute on helppo selitys epäonnistumiselle. Tämä pitää varmasti osittain myös paikkaansa. Julkisella puolella hankintalainsäädäntö on niin hankala, että viimeisen päälle hankintaosaaminen saadaan tukeutumalla ulkopuolisiin konsulttijuristeihin! Tässä on myös kauhun tasapaino jatkuvasti läsnä. Hankintapäätöksen takana vaanii valtion oma tarkastusbyrokratia tai markkinatuomioistuimen uhka. Helpoimmalla pääsee jättämällä hankinta tekemättä. Onnistumisen mittaaminen on hankalaa, koska mittaaminen vaatisi pitkäaikaista seurantaa. Onnistumista tulisi kysyä tilaajan sijasta käyttäjältä - siis asiakkaalta tai tietojärjestelmän hallinnolliselta käyttäjältä. Onhan esimerkiksi tehty tutkimuksia terveydenhuoltojärjestelmien toimivuudesta lääkäreiltä - arvosana ei ole ollut kiitettävä, ehkä pikemminkin välttävä.

HS:n artikkelista 10.8.2013

Kustannukset ja hyödyt. Onnistumista on myös arvioitu kustannuksina. Tästä on hyvä esimerkki jo edellisessä blogikirjoituksessani viitattu VALDA-hanke. Siinä lopulta keskeisenä hankkeen keskeytyksen kriteerinä olivat kohtuuttomiksi nousseet kustannukset ja vähäinen käyttö. Samaa kustannusonnistuneisuutta on VTV selvittänyt Kanta-hankkeen arvioinnissa. HS:n 10.8.2013 tekemässä perusteellisessa artikkelissa on tätä asiaa avattu.(3) Kustannukset on laskettu rinnakkain sekä VTV:ssä että STM:ssä. Erot laskelmissa ovat suuria. En tunne laskentaperusteita kummankaan viraston laskelmissa. Mielestäni oleellista on, että tietojärjestelmähankkeissa on runsaasti suoria ja epäsuoria kustannuksia ja ne jakaantuvat pitkälle aikavälille. HS on artikkelissaan löytänyt aikajanaksi vuodet 1988 -2020. Nykyään vielä tehtäessä tietojärjestelmäuudistuksia, voidaan todeta, että kaikki riippuu kaikesta. Jos tietojärjestelmäuudistuksella saadaan aikaan toiminnallinen muutos, voidaan myös pitkällä tähtäimellä laskea kokonaishyötyjä. Kanta-hankkeessakin oleellista on se, miten toteutus saa aikaan muutoksia varsinaisessa toiminnassa.

Ote Helsingin Sanomien artikkelista 10.8.2013: "Potilasarkisto rämpii maaliin"

Tietojärjestelmähankkeiden onnistuminen. On löydettävä kelvollinen keskitie muutaman muuttujan osalta:

• rohkeus - varovaisuus: ei muista piittaamatonta rohkeutta, ei yltiövarovaisuutta
• muutoksen tekeminen - pitäytyminen vanhoissa tavoissa, tekemisissä: muutos aikaansaatava yhdessä käyttäjien kanssa, ei tietojärjestelmävetoisesti; vanhoja tapoja tekemistä ei saa animoida uusiin järjestelmiin
• suuri kertarysäys - vähittäinen muutos: kaikki riippuu kaikesta, siksi kertarysäys ei ole mahdollinen
• nopeat kustannushyödyt - pitkän aikavälin kustannushyödyt: niin tutkimuksessakin hoppuilusta varoitettiin - kokonaisarkkitehtuurin ajatuskehikko asettaa hyviä linjauksia hyötyajattelulle
• avoimuus - sulkeutuneisuus: kun kaikki riippuu kaikesta, ei kannata tehdä suljettuja ratkaisuja eikä rakentaa suljettuja kehittämisen poteroita
• vuorovaikutuksen maksimointi - minimointi: tietojärjestelmien kehittäminen on jatkuvaa vuorovaikutusta eri osapuolten kesken; projektityö toisaalta vaatii tiettyjä välivaiheita ja päätöksiä kehittämisen suunnasta.

Positiiviseen vuorovaikutukseen. Vielä VTV:n suuntaan uusin edelleen toivomukseni. Kun kerran olette arvioineet varsin työläin menetelmin erilaisten IT -hankkeiden onnistumista, eikö voisi samalla tehdä yleisen ehdotuksen hankintalainsäädännön uudistamisesta sekä ohjeen suositeltavista hankintakäytännöistä. Samalla toivoisin, että VTV arvioisi myös omaa arvointitoimintaansa, sen menetelmiä ja vaikuttavuutta. Nyt olen huomannut, että tarkastustapa on erittäin työläs tarkastuskohteille. Myös viestintä tarkastajan ja tarkastuskohteen välillä monesti ontuu. Äärimmillään VTV pitää julkista mediaa ensisijaisena tulosten julkistamiskeinona, jolloin tarkastuksen kohde joutuu median välityksellä puolustautumaan. Tarkastuksen pitäisi johtaa positiivisiin muutoksiin eikä loputtomiin kiistelyihin tehtyjen ratkaisujen oikeutuksista.

Viitteet:

(1) Jukka Ohtonen (toim.): Satakunnan makropilotti: tulosten arviointi, Finohtan raportti 21/2002


(2) http://www.ohjelmistoyrittajat.fi/tietoj%C3%A4rjestelm%C3%A4hankkeista-onnistuu-vain-puoletUutinen tutkimushankkeesta: Konsultti: It-yhtiöt tekevät asiakkailleen epäeettisiä tarjouksia Useampi kuin joka kolmas tietojärjestelmiä tilaava kokee, että projektit menevät aina tai lähes aina pieleen. Hinta, aikataulu tai laatu ei tyydytä.
 Mistä on kyse?

• Tutkimusten mukaan tietojärjestelmähankkeet epäonnistuvat usein.
• Julkisella sektorilla tarjouspyynnöt tehdään jähmeiksi.
• It-konsultin mukaan se johtaa pahimmillaan siihen, että tarjousten hinta lasketaan keinotekoisen alas tietäen, että myöhemmät muutostyöt tuovat varsinaisen katteen.

Elämä työpaikoilla on jatkuvien tietokoneongelmien kanssa painimista. Milloin se ja tämä ohjelma ei toimi. Tekisi mieli heittää tietokone ikkunasta ulos. Tietotekniikan liiton, Celkee Oy:n ja Ohjelmistoyrittäjät ry:n hiljattain julkaisema tutkimus kertoo karua kieltään. Useampi kuin joka kolmas tietojärjestelmiä tilaava kokee, että heidän tilaamansa projektit menevät aina tai lähes aina pieleen.
Kokenut it-konsultti Ahti Haukilehto Sovelto Oyj sanoo, että kunnissa ja julkisella sektorilla syynä on ylivarovaisuus. Jos kunta tilaa ison tietojärjestelmän, tarjouspyyntö halutaan kirjoittaa mahdollisimman seikkaperäiseksi. Tavoitteena on, että yhtään muotovirhettä ei tehtäisi: hanke ei nousisi otsikoihin, tarjouskilpailun voittaneen yhtiön kilpailijat eivät haastaisi tilaajaa markkinaoikeuteen ja kaikki menisi muutenkin mallikelpoisesti.
- It-yhtiö ei voi siinä käyttää tervettä järkeä, vaan pitää tarjota sitä, mitä on pyydetty - jopa siinäkin tilanteessa, kun nähdään, että näillä spekseillä tai määrittelyillä järjestelmää ei voida tehdä tai käyttää, Haukilehto sanoo.
Hänen mukaansa it-yhtiöt sortuvat tällaisissa tilanteissa usein epäeettiseen kilpailuun.
- Tehdään tarjous jopa teennäisen matalalla hinnalla tietäen, että projektin aikana tehtävillä muutostöillä, jotka voidaan laskuttaa erikseen, projekti voidaan ajaa taloudellisesti maaliin, hän sanoo.
Asiakkaan kannalta ongelma on, että kustannukset nousevat huomattavasti yli sen, mitä suunniteltiin. 
Tieto kiistää sumutuksen: Satu Kiiskinen, joka työskentelee it-yhtiö Tieto Oyj:ssä toimialajohtajana, kiistää, että ainakaan Tieto tekisi asiakkailleen tarjouksia, joissa hinta on yhtiölle kannattamaton. Kiiskisen mukaan tarjouksia laaditaan toki markkinatilanteen mukaan.- On silti asiakkaankin etu, että toimintamme on kannattavaa, Kiiskinen sanoo. Asiantuntijoiden mukaan tietotekniikkaprojektit onnistuisivat paremmin, jos tilaajat uskaltaisivat neuvotella projektin yksityiskohdista it-yhtiön kanssa ilman, että pelätään juridisia virheitä. Myös hankkeiden pilkkominen pienempiin osiin auttaisi. Projekteja voi myös kilpailuttaa pienissä aloissa tai niitä voi tehdä pala kerrallaan, jolloin jokaisessa välivaiheessa voidaan tarkistaa, mikä on mennyt hyvin, mikä huonosti ja mihin suuntaan hankkeessa jatketaan. Silloin tarjouspyyntö ei voi kuitenkaan olla kovin yksityiskohtainen, ja kuntien päättäjien mielissä välkkyy pelko markkinaoikeudesta. - Jos suoritetaan hankintoja ja ne eivät mene juridisesti oikein, siitä tulee kovaa kritiikkiä. Se taas ruokkii ajattelua, että vältetään ehdottomasti virheitä. Virheiden välttämisestä tulee suurin hyve, Kuntaliiton johtava lakimies Juha Myllymäki julkisten hankintojen neuvontayksiköstä sanoo.- Jos virheitä pelätään liikaa, pelataan varman päälle ja silloin joudutaan tinkimään toiminnallisuudesta tai laadusta. Ahti Haukilehto muistuttaa, että jos julkisella sektorilla rakennettaisiin it-yhtiöiden ja tilaajien kesken pitkäaikaisia asiakassuhteita, it-yhtiö voisi jopa pelastaa epäonnistuvia projekteja käyttämällä niihin paljon omaa rahaa. It-yhtiö voisi varjella omaa mainettaan ja hyvää asiakassuhdetta. Julkinen sektori kuitenkin kilpailuttaa joka hankkeen erikseen, jolloin yhtiön aikaisemmalla toiminnalla ei ole juuri merkitystä.

ks. myös aiheeseen liittyvä ajankohtainen blogikirjoitus:
http://www.juuriharja.fi/2013/08/07/%E2%80%9Dit-yhtiot-tekevat-asiakkailleen-epaeettisia-tarjouksia%E2%80%9D-enta-mita-siita-seuraa-tyontekijoiden-hyvinvoinnille/ 

(3) Helsingin Sanomien artikkeli 10.8.2013:http://www.hs.fi/talous/Terveysarkiston+k%C3%A4ytt%C3%B6%C3%B6notto+saattaa+taas+lykk%C3%A4%C3%A4nty%C3%A4/a1376033159406

(4) HS:n uutinen 21.8.2013: "Keskusrikospoliisi on päättänyt aloittaa tutkinnan, joka koskee sosiaali- ja terveysministeriön toimia potilastietojärjestelmähankkeiden valvonnassa, kertoo STT.
Krp epäilee, että valvontaa on laiminlyöty viime vuosikymmenellä. Epäilys kohdistuu STT:n haastatteleman rikoskomisario Vesa Isokuortin mukaan "muutamiin" ministeriön työntekijöihin, joilla on valvontavastuu potilastietojärjestelmäasioissa.
Potilastietojärjestelmiä hankkivat tavallisesti kunnat, sairaanhoitopiirit tai kuntayhtymät. Ne ostavat järjestelmiään itsenäisesti, mutta sosiaali- ja terveysministeriön velvollisuutena on ohjata kuntia siten, että potilastietojärjestelmät toimivat yhteen koko maassa.
Keskusrikospoliisin epäilys kohdistuu tämän valvonnan laiminlyöntiin."http://www.hs.fi/kotimaa/Krp+alkaa+tutkia+sosiaali-+ja+terveysministeri%C3%B6n+toimia+potilastietoj%C3%A4rjestelmiss%C3%A4/a1377055461201

(5) Ilkka Kankare, Tapio Järvenpää. Veikö moolok vallan?: Ote mainostekstistä: Tässä kirjassa esitellään konkreettisten, julkisten ja meitä kaikkia koskevien esimerkkien kautta totaalisen absurdeja tapauksia projektimaailmasta. Tuoreet esimerkit Suomesta ravistelevat lukijaa: täysin perverssiä haaskausta, mielipuolista sekoilua, rikollista törsäämistä. Mutta arkipäivää vaikkapa julkishallinnon IT-hankkeissa.

Esimerkiksi Suomen terveydenhuollon järjestelmien kehittämistyö on näyttämö, jossa vastuulliset, täyspäisinä pitämämme päätöksentekijät edustavat meitä kansalaisia parhaan kykynsä mukaan ja ostavat päällekkäisiä, yhteensopimattomia ja tolkuttoman kalliita järjestelmiä. Sinä ja minä maksamme, heikompina palveluina, korkeampina veroina ja hyvinvointitappioina: uhraamme kaksin käsin tälle projekteja nielevälle Moolokille.

Onneksi uusi paradigma nostaa jo päätään – projektiperversiot ovat teollisen aikakauden jäänteitä, ja onneksemme väistymässä. Vaikka olemme kyltymättömien megaprojektien ympäröimiä nyt ja niille sokeita, ketterämmät, älykkäämmät ja sopeutumiskykyisemmät projektimuodot ovat jo nousussa. http://www.talentumshop.fi/kirjailijat/tapio-jarvenpaa/veiko-moolok-vallan.html