Elias Kunnas on tarkka kirjoittaja. (ks. viite 1). Hän määrittelee kirjassaan mekanismi - realismi kaikki käyttämänsä tai osin myös luomansa erityiset käsitteet. Niitä on 150-200 kappaletta. Kopioin Kunnaksen otsikon käsitteen seuraavasti:
Mekanismi realismi käsitteenä. "Maailmankatsomus: todellisuus ei neuvottele. Valintapaine on perimmäinen voima, jota voidaan kanavoida mekanismien kautta. Kuvaus, joka ei vastaa mekanismia, murtuu - riippumatta siitä kuinka toivottava se on. Selkeä kieli, selkeä ajattelu, maailma sellaisena kuin se on. Mekanismi: Erottaa Tahdon (mitä) ja toteutuksen (miten). Korvaa hyvät aikomukset protokollalla ja vaatii jokaiselta päätökseltä täyslaskentaa, resurssikytkentää sekä kosketusvastuuta (nahkaa pelissä). Torjuu: Näennäisliikkeen, aikaloisinnan ja sivilisaation itsemurha-algoritmit." (s.227).
Koneen toiminta: suljetut ja avoimet silmukat. Kunnas tarkastelee yhteiskuntaa koneena, jonka toimintaa ohjaavat fysiikan lait (termodynamiikka) ja valintapaine (sen puute johtaa löystymiseen ja kykyyn sopeutua). Koneen voima on ns. suljettu silmukka, joka mahdollistaa päätösten seurannan, arvioinnin ja toiminnan korjaamisen. Sen vastakohta on avoin silmukka, jossa kyllä mitataan päätösten toteutumista, mutta jätetään palautemekamismi pois. Kunnaksen keskeisenä kriitiikkinä nykyajatteluun on ns. näennäisliike. Se tarkoittaa toimintaa ja puhetta, joka perustuu aikomuksiin, epämääräisiin lupauksiin ja oman vastuun välttämiseen. Suljetussa silmukassa noudatetaan täyslaskentaa, jonka määritelmä on seuraava: "Vaatimus kaikkien pääomamuotojen arvioinnista päätöksenteossa. Torjuu vajauslaskennan (arviointi, joka sivuuttaa piilomuuttujat ja ulkoisvaikutukset), monmutkaisuuspesun ja tasepetoksen (ulkoisvaikutus). Monimutkaisuuspesussa politiikan todelliset kustannukset piilotetaan rakenteellisen sumun taakse."
Vuorovaikutus. Mekanismin realismissa vuorovaikutus perustuu systeemin sisäiseen takaisinkytkennän mekanismiin. Inhimillisestä tekijästä ei tässä mallissa juuri kerrota. Jos puhutaan inhimillisestä tekijästä, vedotaan näennäisliikkeeseen. Siihen Kunnaksella on runsas selitysten määrä tarjolla, mihin pitää puuttua. Tällaisia hokemia ovat "tulee varmistaa" (kuka varmistaa?), riittävät resurssit (paljonko on riittävästi?), "kohtuullisessa ajassa" (milloin tarkalleen?), "tarvittaessa" (kuka päättää tarpeen?) ja edelleen tällaisia esimerkkejä kuten "pakko" (pakko kenelle?), "ei ole vaihtoehtoja", "olosuhteet vaativat", "rakenteelliset paineet", "välttämätöntä". Monimuitkaisuuspesu on myös inhimillinen tekijä Kunnaksen mallissa.
Mekanismivirasto (MeV). Mesaoptimointi on myös toimivan koneen vihollinen. Organisaation osat, osa siinä toimivista henkilöistä pyrkivät optimoimaan päätökset omalta kannaltaan. Tästä myös seuraa näennäisvaikutuksia. Ongelmana Kunnaksen mielestä suomalaisessa valtionhallinnossa on juuri osaoptimointi sekä suljetun palautteen systemaattinen puuttuminen. Tähän hän esittää lääkkeeksi mekanismiviraston (MeV) perustamisen. MeV on riippumaton virasto, joka auditoi valtion päätöksiä mekanismitasolla: toimivatko kannustimet, palautesilmukat, ja kausaaliketjut kuten väitetään? Ei päätä, mitä tehdään (tahto), vaan tarkistaa, toimiiko toteutus. Mekanismissa (MeV) yhdistää täyslaskennan, totuustaulun (mittaristo nykytilasta), vastaväittäjän toimiston ja projektivakuutuksen (markkinaehtoinen riskin hinnoitttelu). Luo synteettisen valintapaineen, joka korvaa puuttuvan luonnollisen valinnan. Rakentaa algedonisen (kipusignaalin) kanavan valtioon: kansalainen tuntee päätösten vaikutuksen suoraan, ilman välikerroksia. Torjuu metatason sokeuden, kannustinketjujen virheet ja Zombi-instituutiot (virasto, jolla on budjetti, mutta jolta puuttuu telos eli syy olla olemassa).
Kukoistus. Mekanismi ei ole pelkkä sisään lämpiävä kone. Sen toiminnalla on tarkoitus. Kunnaksen mielestä tarkoitus voidaan ilmaista sanalla "kukoistus" tai "elinvoimaisuus". Näiden käsitteiden yhteinen määritelmä on seuraava: "Kyky ylläpitää järjestystä (syntropiaa). Kukoistus on maksimaalinen turvamarginaali. Turvamarginaalilla tarkoitetaan etäisyyttä kuolemasta. Ylikapasiteetti mahdollistaa sopeutumisen. Vastavoimana on tehokkuusajattelu, joka karsii kaiken "turhan"." Kukoistus ja elinvoima ovat myös kyvykkyyttä kehittää omaa toimintakykyään. Tässä määritelmässä ollaan lähellä pärjäämisen käsitettä, jonka olemme Koivuniemen, Nenosen ja Nylanderin kirjoituksissa perustelleet vuosina 2023-2026. (2).
Arvioitani. Kirjalla on mielenkiintoinen itsekriittinen osio. Juuri kun tulee mieleen
kritiikkiä, niin herra pistää lopussa 68 kohdan listan kritiikeistä ja
jokaiseen perustellun vastakritiikin. Samoin mielenkiintoinen kokonaisuus on
näennäispuhe, miten perustellaan tai jätetään perustelematta
päätöksiä politiikassa. Jokunen
yksityiskohta jäi vaivaamaan.
- Kirjoittajalla on kapea näkökulma soteen.(Näköala laajenee erillisartikkeleissa - ks. viite 3). Myös Nato on kummallisesti esitetty, että jossain on ollut valmis malli, joka sitten vain tuotiin sopivaan aikaan päätökseen. (Sortuuko kirjoittaja salaliittoteoriaan).
- Yleensäkin kirjoittaja näkee ongelmat helppoina. Jos joku ajattelee toisin, niin se haluaa piilotella tai viivyttää ratkaisun tekoa. Tähän liittyy myös yksisilmäinen käsitys totuudesta, jossa korostuvat omat ennakkokäsitykset (jopa epäkriittiset sellaiset).
- Valtionhallinnosta on kirjoittajalla kapea ennakkoluuloinen käsitys, että muutoksia ei ole tehty. Muutoksia on tehty ja VM:n osastopäällikön Tero Meltin johdolla käydään koko hallinnon paletti läpi 2026-2027. (https://vm.fi/-/valtionhallinnon-rakenteita-ja-tehtavia-uudistamalla-kohti-vaikuttavampaa-toimintaa)
- Ja sitten vielä niitä käsitteitä on runsaasti, joiden kanssa lukijalla on tekemistä pysyä perässä.
Mitä opin kirjasta? Kirja on hämmentävä esitys "koko maailman haltuunotosta" ja sen käsitteellistämisestä. Mutta suljetun silmukan ajatusmaailmaa kannattaa sovittaa päätöksentekoprosessiin niin valtion poliittisella tasolla, kuin virastojen ja laitosten hallinnossa. (Erillisartikkelissa Kyvykkyysloukku kuvataan, miten Suomen sosiaaliturva tuhoaa sen, mitä se väittää rakentavansa. https://mekanismirealismi.fi/kyvykkyysloukku). Suljettua silmukkaa voisi myös verrata jatkuvaan korjaavaan oppimisprosessiin. Itse asiassa tekoälyvälineiden kielimallit ovat tällaisia suljettuja koneita. Niihin syötetään uutta tietoa ja erilaisia kysymyksiä, joista malli oppii jatkuvasti.
Palaan Kunnaksen ajatusmaailmaan ja metodologiaan vielä jatko-osassa seuraavassa blogikirjoituksessa. Yritän soveltaa menetelmää johonkin käytännön esimerkkiin.
Viitteet
(1) Elias Kunnas: Mekanismi realismi - sivilisaation käyttöohje, Curiosity oy, Helsinki 2026
(2) Nylander, Kauko Koivuniemi: Me pärjäämme - osa 10: me opimme, siksi pärjäämme - havainnot ja löydökset;(2023) Nylander, Koivuniemi, Mikko Nenonen: SOTE 3.0 - kohti SOTE uutta kulttuuria BOD 2024/2025; Nylander: Kohti ihmislähtöistä Sotea - ihminen pärjäämisen keskiössä. BOD 2026
(3) Elias Kunnas: https://mekanismirealismi.fi/- kyvykkyysloukku
- Kyvykkyysarkkitehtuuri – Miltä kyvykkyyttä todella rakentava järjestelmä näyttää
- Hyvinvointi” – Sana tekee kritiikistä hyvinvoinnin vastustamista. Kuusi kutsui järjestelmää navetaksi.
- Kosketusvastuuansa – Miksi järjestelmät valikoivat varovaisuutta kyvykkyyden sijaan
- Kannustinketju – Mesaoptimointi Suomen hallinnossa
- Fysiikka ei neuvottele – Luvut jotka eivät neuvottele: korjausvelka, syntyvyys, huoltosuhde
- Elias Kunnas: Valtio vailla säädintä, Kanava 4/2026
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti