Nyt "ammutaan" kovilla sote-tietojärjestelmien kehittämisessä. Valtiolla on jo KRP valjastettu arvioimaan ja hakemaan esille syyllisiä pitkään kestäneeseen potilastietojärjestelmähankkeeseen. Ohjelmistoyrittäjät ry:n tekemä kyselytutkimus tuo esille myös epäonnistumisia projekteissa. Viimeisin ilmentymä tässä projektien arviointi-innosta on Kankereen ja Järvenpään uusi kirja "Veikö moolok vallan?".(1) Kirjoitin aiheesta pari viikkoa sitten blogikirjoituksen, jota olen sitten päivittänyt näillä uusilla kuvioilla. http://ollintuumailut.blogspot.fi/2013/08/tietojarjestelmat-vaikeita-toteuttaa.htmlEnnen kuin pääsen tuon uusimman kirjan sisältöjä arvioimaan, haluan esittää muutamia lähtökohtia:
1. Valtio on käsitettävissä konserniksi, jossa jokaisella ministeriöllä ja virastolla on oma erityistehtävänsä. Yhteen tehtävään on vain yksi virasto. Vertailuna kunnillahan kaikilla on pääosa tehtävistä samoja. Valtiolla on ollut pitkään tulosohjaukseen ja päällikkövirastomalliin perustuva johtamisjärjestelmä. IT-toiminnot on tässä systeemissä pääosin hoidettu osana omaa toimintaa. Joitakin palveluja on keskitetty - kuten Palkeet hoitaa palkka- ja henkilöstöasioita. Hajautetusta ollaan nyt menossa kohden keskitettyä IT-toimintoa. Tämä on yksi tausta. Toinen tausta on hankintalainsäädäntö. Kun yhdistetään virastokohtainen oma osaoptimointi, keskitykseen pyrkivä valtion IT-strategia ja hankintalainsäädäntö, saadaan aikaan monenlaisia ongelmia projekteihin. Uusimman haasteen tässä tuo vielä tietohallintolaki ja sen myötä tullut kokonaisarkkitehtuuriajattelu.
2. Kunnat ja kuntayhtymät toimivat omalla logiikallaan, jossa lakiin perustuva autonomia suhteessa valtioon on erittäin voimakas. Tietohallintolaki ja julkICT-strategia ovat yrityksiä IT-toiminnoissa saada aikaan yhtenäistä näkymää valtion, kuntien ja kuntayhtymien kesken. Historia on kuitenkin kuntien ja kuntayhtymien vapaassa mahdollisuudessa tehdä tai hankkia parhaaksi katsomiaan tietojärjestelmiä. Kuntien Tiera yrittää edistää yhtenäisyyttä kuntien välillä kuten omalta osaltaan myös Kuntaliitto. Valtion ja kuntien välillä sote-puolella on monia hankkeita, yhteistyöryhmiä ja yhteisesti sovittuja menettelytapoja, mutta valtaa ei ole suvereenisti kenellakään osapuolella vain hyvä tahto voi kantaa yhteisiin ratkaisuihin.
3. Sotepuolella kolmas toimijataho ovat yksityiset ja kolmannen sektorin toimijat. Nekin toimivat itsenäisesti ja muodostavat mitä moninaisempia organisaatioita. Pienin organisaatio muodostuu yksittäisestä ammatinharjoittajasta ja suurin on joku monikansallinen organisaatio, jolla on runsaasti alueellisia toimipisteitä ympäri maata.Näitä itsenäisiä organisaatioita on tuhansittain.
Kaikki riippuu kaikesta. Tämän hokeman poimin yhdestä keskustelusta Linkedinin eräällä keskustelupalstalla. Sotessa IT:n ongelma on se, että periaatteessa kansalainen, asiakas, potilas on oikeutettu saamaan tasavertaisesti hoitoa. Kunnilla on järjestämisvastuu, mutta monikanavainen rahoitusmalli pirstoo todellisuudessa hallitsemattomaan tilaan. Tämä sitten vaikuttaa myös IT-asioihin. Kun esimerkiksi potilastietojärjestelmiä yritetään yhtenäistää, standardoida, mahdollistaa yhteiskäyttöisyyttä jne., vastaan tulevat kaikki edellä esitetyt haasteet. Yhtälö ei ole helppo.
Sote-tietojärjestelmien uudistamisessa tuo haaste muodostuu juuri tästä "kaikki riippuu kaikesta". Pitäisi löytää yhteistyömuodot ja tekemisen tavat, jossa yhteistoiminnallisuus ja vähittäinen uudistaminen tehdään mahdolliseksi. Viekö tässä moolok vallan, on kysymys, johon palaan vielä luettuani tuon kirjan.
(1) Veikö Moolok vallan?: "Tässä kirjassa esitellään konkreettisten, julkisten ja meitä kaikkia koskevien esimerkkien kautta totaalisen absurdeja tapauksia projektimaailmasta. Tuoreet esimerkit Suomesta ravistelevat lukijaa: täysin perverssiä haaskausta, mielipuolista sekoilua, rikollista törsäämistä. Mutta arkipäivää vaikkapa julkishallinnon IT-hankkeissa.
Esimerkiksi Suomen terveydenhuollon järjestelmien kehittämistyö on näyttämö, jossa vastuulliset, täyspäisinä pitämämme päätöksentekijät edustavat meitä kansalaisia parhaan kykynsä mukaan ja ostavat päällekkäisiä, yhteensopimattomia ja tolkuttoman kalliita järjestelmiä. Sinä ja minä maksamme, heikompina palveluina, korkeampina veroina ja hyvinvointitappioina: uhraamme kaksin käsin tälle projekteja nielevälle Moolokille.
Onneksi uusi paradigma nostaa jo päätään – projektiperversiot ovat teollisen aikakauden jäänteitä, ja onneksemme väistymässä. Vaikka olemme kyltymättömien megaprojektien ympäröimiä nyt ja niille sokeita, ketterämmät, älykkäämmät ja sopeutumiskykyisemmät projektimuodot ovat jo nousussa.!" http://www.talentumshop.fi/kirjailijat/tapio-jarvenpaa/veiko-moolok-vallan.html
http://www.tietoviikko.fi/cio/ithankkeiden+budjeteista+tehdaan+ylisuuria+varmuuden+vuoksi/a923483?s=u&wtm=tivi-26082013#!
Päivitys 30.8.2013: Apotti-hanke on nyt kilpailutusvaiheessa. Ehdotuksia voi jättää 4.10.13. mennessä. Moolok-kirjan tekijät ovat myös tätä hanketta ruotimassa.
http://www.hankintailmoitukset.fi/fi/notice/view/2013-016093/
Olli,
VastaaPoistasamoilla linjoilla ollaan! Tuntuu kuin "kaikki riippuu kaikesta" olisi kiertoilmaisu sille, että ei oikein tiedetä kuinka yhteistyö oikein pitäisi käynnistää tai - vielä pahempaa - ei tiedetä mikä yleensäkään olisi tekemisten tärkeysjärjestys.
Toimittajaloukku, hankintalaki, tietosuojalaki, mikätahansa, tuntuu olevan käypä selitys huonoille investointipäätöksille. Mitä jos huonon investointipäätöksen sijaan pohdittaisiin vaihtoehtoisia tapoja kehittää toimintoja. Vaikka siitäkin syystä, että yhtään huonoa investointipäätöstä ei ole pelastettu täydelliselläkään projektilla, mutta monta hyvääkin on pilattu puutteellisilla.
Rattoisia lukukokemuksia!
Tapsa