Simpura ja Melkas keskittyvät kirjassaan valtiollisen tilastotoimen taustojen selvittelemiseen. Tavoitteeksi kirjoittajat asettavat tilastojen lukutaidon kehittämisen. Simpura ja Melkas keskittyvät virallisten tilastojen ympärille. Tältä kannalta kirja on monella tapaa rikas. Tosin kaikki tilastotoimen historiat ja tilastoinsituutioihin liittyvät asiat eivät kaikille ole relevanteinta tavaraa. Meitä tilastojen käyttäjiähän on kolmea tyyppiä tanskalaisen mallin mukaan (s.132-133):
- "turistit" hakevat yksittäisiä tietoja ja ovat tilastojen satunnaiskäyttäjiä, pikakäyttäjiä eivätkä ole myöskään kovin kriittisiä sellaisia
- "maanviljelijät" käyttävät oman alansa tilastoja taajaan ja osana omaa päätöksentekoprosessiaan; tämä porukka käyttää myös pidemmälle jalostettuja indikaattoreita
- "kaivosmiehet" kaivautuvat syvälle tilastojen ytimiin, aineistoihin, luokituksiin. tilastojen laatuun, erilaisiin käyttömahdollisuuksiin sekä kriittisiin tekijöihin.
"Maanviljelijänä" olen mukana kehittämässä omassa työpaikassani tiedolla johtamisen konseptia. Minulla on sekä kehittäjän että käyttäjän/soveltajan rooli. Viralliset tilastot ovat vain yksi osa työpaikkani tietovarantokokonaisuutta. Moni työpaikka on vielä kauempana valtion virallisista tilastoista. Siksi Simpuran ja Melkaksen kirja ei tavoita edes suuria tietojohtamisen ongelmien piirissä kamppailevia työntekijöitä. Toisaalta kirjoittajien tilastoperiaatteita on kyllä viisasta soveltaa myös työyhteisöjen omaan tiedonhallintaan. Maanvijelijänä olen surullisena katsonut lainsäädäntötyötä, joka on usein yhdistelmä poliittisia tavoitteita, kiireellistä valmistelua ja juristilähtöistä työtä. Siitä seuraa monesti ongelmia, miten valvotaan ja seurataan lain toimeenpanoa. Lakipykälien muuttaminen loogisesti seurattaviksi numeroiksi on usein vaikeaa, joskus jopa mahdotonta.
"Kaivosmiehenä" pureudun tiedon hallinnan ytimeen. Koko tuotantoprosessin pitää olla läpinäkyvän. Sen pitää olla myös laadukkaan ja ymmärrettävän. Tilastointi sisältää aina laadukkaana tapahtumana systemaattisen osion tietoa tiedosta eli metatiedon. Kaivosmiehenä lähden kirjoittajien tapaan liikkeelle tiedonkäsitteestä, jonka olen blogikirjoituksissanikin useaan kertaan lanseerannut: data - informaatio - tieto - ymmärrys - viisaus. (s. 12). Tuotantoprosessin kirjoittajat kuvaavat seuraavasti: ilmiö - määrittely käsitteiden avulla - aineiston hankkiminen - mittaus - aineiston pohjalta tehdyt yleistykset - tulosten kuvaaminen tilastoina - tilaston käyttö. (s.13). Kaivosmiehenä näen tuotantoprosessissa aina ongelmia ja virheen mahdollisuuksia. Tässä pätee sama asia kuin potilaiden hoidossa - inhimillisiltä virheiltä/ erehdyksiltä on lähes mahdotonta välttyä.
"Turisti" virheiden kimpussa. "Turistilla" on suuri mahdollisuus tehdä täysin harhaan johtavia päätelmiä tilastoista. Media voi auttaa turistia tai johtaa harhaan. Netistä löytyy tilastotietoa. Viralllisessa tilastoinnissa on hyvää se, että pyritään avoimeen, puolueettomaan ja laadukkaaseen tilastointiin. Politiikka voi tietysti sotkea senkin - hyvä esimerkki on Kreikka. Simpura ja Melkas eivät käsittele tarpeeksi netissä olevia tilastoja ja niiden haasteita. Tilastojen lukeminen edellyttää jatkuvasti metatietojen tiedostamista. Itse asiassa tuo tiedonkäsitys on hierarkkinen: data -metadata - informaatio - metainformaatio... jne. Toinen ongelma on, miten monista tietolähteistä yhdistetty indikaattori, mittari voidaan ymmärtää. Voidaan jopa tehdä vastakkainen päätelmä: mitä yksinkertaisempi on lukuarvo, sitä helpompi on ymmärtää sen sisältö. Ihan hienoa on todeta, että Suomi on edelleen onnellisuuden kärkimaita, mutta miten sitä on mitattu ja miten tuohon onnellisuuteen voidaan vaikuttaa? (4) .Kolmas ongelma on antaa "turistille" mahdollisuus itse kaivaa tilastotietoja "tilastokuutiosta". Pahimmillaan tässä käy savolaisittain eli vastuu on kuulijalla eli lukijalla. Tilastoturisti voi klikata valinnan, jonka lopputulosta ei juuri kukaan taho ole ennalta selvittänyt. Neljäs virhe voi olla tilastoharha, joita kirjoittajat eivät suoraan käsittele. Taustalla on usein ennakkokäsitys, joka ohjaa myös tulkitsemaan tilastoja ennakkokäsityksiä vahvistaen. (5)
"Maanviljelijä virheiden kimpussa". Maanviljelijällä voi olla tosi vaikea ongelma löytää mielestään luotettavaa tilastotietoa. Hyvä esimerkki on kesän 2013 aikana käyty keskustelu alkoholin maahantuonnista ja sen laajuudesta. Tässä keskustelussahan on useita omaan laariinsa viljeleviä maanviljelijöitä: poliitikot omine taustalobbareineen, alkoholikysymysten tutkijat, asiantuntijat, virkamiehet, juomateollisuus ja kansalaiset. Kun maahantuonnista ei ole kyetty rakentamaan kaikkia osapuolia tyydyttävää tilastointitapaa (nyt TSN-Gallupilta hankittu gallup-tieto), asetetaan jo koko tilastointi ja siitä tehtävät päätelmät kyseenalaisiksi.( http://www.thl.fi/fi_FI/web/fi/uutinen?id=34211) Toinen maanviljelijäesimerkki on vanhustenhuolto ja siinä tämä lakivalmistelun prosenttikeskustelu - 0,5 henkeä per hoidettava. Kun poliitikot keskustelivat, pitääkö normi asettaa ja onko tuo 0,5 sopiva, niin ammattilaiset, tutkijat, virkamiehet keskustelivat normin sisällöstä. Asia on edelleen kuuma, koska nyt vasta selvitetään kattavasti tilannetta koko maassa. Alan keskeiset asiantuntijat ovat pohtineet asiaa tuoreessa Premissi-lehdessä (4/2013, ks. viite 3).
"Kaivosmiehet virheiden kimpussa". Olin taannoin hoitotakuulainsäädäntöä tehtäessä ja täytäntoään pantaessa kaivosmiehen roolissa. Ideamme oli rakentaa sairaaloiden ja terveyskeskusten perustietojärjestelmien pohjalta kansallinen tilastojärjestelmä hoitotakuun valvonnalle ja seurannalle. Idea oli, että sama tieto pelkistetymmässä muodossa siirtyisi kansalliselle tasolle. Näin seuranta olisi ollut jatkuvaa, läpinäkyvää ja kattavaa. Emme tässä täysin onnistuneet johtuen tiedonhallintaprosessien vaikeuksista. Yhteismitallisuus, järjestelmien kirjo, kirjaamiskäytännöt jne. olivat suuri virheiden lähde. Jonkinlainen järjestelmä on tämän jälkeen saatu aikaan, mutta esim. perusterveydenhuolto ontuu vielä.(6)
Suosittelen Jussien kirjaa. Toivoisin, että tuplajussi laajentaisi kirjan sisältöä yleensä tiedonhallintaan ja tilastointiin kansallisen virallisen tilastotoimen ulkopuolelle. Samoin suosittelen, että jatkossa 2xJussi käsittelisi myös BI-tuotteiden avaamaa tilastomaailmaa mahdollisine virheineen ja ongelmineen. Aiheesta on myös tulossa yleisötilaisuus 17.9.13, johon on vapaa pääsy ja Jussit esiintymässä. http://www.stat.fi/ajk/tapahtumia/2013-09-17_tilastot_kayttoon_ja_tutuiksi_kaisatalo.html
Viitteet:
(1-a) Päivitys 6.102013: Tilastokeskuksen entinen pääjohtaja Heli Jeskanen-Sundtröm kuuuluu kansainväliseen arviointityöryhmään koskein Kreikan tilastotointa. Uudistuksia on tehty ja tilastointi on saatettu kansainvälisten laatunormien puitteisiin. Jeskanen-Sundström kuitenkin kirjoittaa, että paine siirtyä poliittisesti manipuloituun aikaisempaan tilastomaailmaan on suuri.
http://www.hs.fi/paakirjoitukset/Kreikan+poliitikot+yritt%C3%A4v%C3%A4t+yh%C3%A4+manipuloida+tilastoja/a1380946132857
(1) Tilastot käyttöön! on kansalaisjohdatus tilastojen maailmaan. Matemaattisten
kaavojen tarkan esittelyn sijaan teoksessa korostetaan tilastojen lukemisen taitoa.
Sen tärkeä osa on kyky arvioida kriittisesti, kuinka tilastot vaikuttavat yhteisöllisessä elämässä: tilastojen maailma on ihmisen tekoa ja sellaisenaan myös vallan käytön kenttä.
Tilastojen merkitystä voi arvioida kysymällä, millainen maailma olisi, jos meillä ei olisi sitä kuvaavia tilastoja. Mitä luulisimme tietävämme ja mitä tietäisimme vain luulevamme esimerkiksi väestönmuutoksista, maailmankaupasta tai ympäristökysymyksistä? Mihin perustuisivat esimerkiksi kansantalouteen tai terveydenhoitoon liittyvät poliittiset päätökset?
Maailma tuottaa tilastot, tilastot muokkaavat maailmaa, mutta tilastot eivät ole koko maailma. Taitava tilastojen lukija ymmärtää tämän.
Teoksen kirjoittajat VTT Jussi Simpura ja YTL Jussi Melkas ovat opettaneet tilastojen kriittistä lukemista vuosikausia. Kirjassaan konkarit ovat koonneet kokemuksistaan tiiviin kokonaisuuden opiskelijoiden, asiantuntijoiden ja muiden tilastoista kiinnostuneiden käyttöön.
Harjoitukset
» Teoksen harjoituskokooma (PDF)
Sisällys
1. Tilastojen yhteiskunta ja tilastojen lukemisen taito
2. Miksi tilastoidaan?
3. Ketkä tilastoja tuottavat?
4. Mitä tilastoidaan?
5. Miten tilastoidaan?
6. Mistä tilastoja saa?
7. Miten tilastoja käytetään?
8. Miten tilastoja arvioidaan ja kehitetään?
9. Tilastojen tulevaisuus
Liite 1: Käsitteitä
Liite 2: Tilastonkäyttäjän tilasto-osaamisen perusasiat
Tilastot käyttöön – epilogi"
(2) " Uusi rahayksikkö on bale. Real Madrid maksoi 100 miljoonaa euroa pelaaja Gareth Balesta. Samalla hinnalla rakentaisi Helsingin keskustakirjaston tai ostaisi kolme Hartwall-areenaa" (Anssi Miettinen, Helsingin Sanomat, 15.9.2013)
(3) Päivi Voutilainen, Harriet Finne-Soveri, Anja Noro, Matti Mäkelä: Iäkkäiden palveluyksikköjen henkilöstömitoitukset, Premissi 4/2013, ss. 33-37
(4) http://ollintuumailut.blogspot.fi/2012/04/suomi-lahes-onnellisin-maa-vai-onko.html ) Suomi on onnellisuusvertailun seitsemäs vuoden 2013 tilaston mukaan. Aikaisemmin raportoidessani Suomi taisi olla muutaman pykälän korkeammalla. Pohjoismaat ovat kaikki kärjessä - nyt viimeisessä mittauksessa Tanska. http://unsdsn.org/files/2013/09/WorldHappinessReport2013_online.pdf
http://unsdsn.org/files/2013/09/WorldHappinessReport2013_online.pdf
(5) Tilastoharhasta olen kertonut aikaisemmissa blogikirjoituksissani. Eräs harha koskee ikäihmisiä, vanhuksia. http://ollintuumailut.blogspot.fi/2012/05/ikaihmiset-tilastoharhan-uhreja.html
(6) ks.esim. blogikirjoitustani "Olli jonoon" http://ollintuumailut.blogspot.fi/2012_01_01_archive.html
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti