Elli ja Anneli - sosiaalinen taso ei saa unohtua - se on soten suuri tehtävä, päivitys 13.8.2024

"Olisi suuri virhe unohtaa sote-palvelujen sosiaalinen taso." Elli Aaltonen ja Anneli Pohjola puhuvat HS-vieraskynässä syvällistä asia 31.7.2024. Poimin heidän jutustaan osan esille suorana sitaattina:

• Tutkijat ovatkin viime aikoina huolestuneet suomalaisten keskuudessa lisääntyvistä sosiaalisista ongelmista, kuten syrjäytymisestä, työttömyydestä, yksinäisyydestä sekä päihde- ja mielenterveysongelmista. Yhä useamman ihmisen tulot ovat riittämättömät. On selvää, että julkisista palveluista leikkaamisen ja sosiaalisten ongelmien välillä on vahva syysuhde.
• Erityisesti olisi huomioitava poikkeuksellisen paljon sosiaalipalveluita tarvitsevat ihmiset. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen toteuttaman palvelujen vuosiseurannan mukaan 20 prosenttia sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaista käyttää 80 prosenttia palveluista. Näille ihmisille on kasautunut lukuisia päällekkäisiä sosiaalisia ongelmia.
• Kyse on kasvavasta joukosta apua tarvitsevia ihmisiä, joiden elämäntilanteiden vakavuus tunnistetaan siiloutuneissa sote-palveluissa heikosti. He eivät ikään kuin mahdu tunnistettuihin palvelulokeroihin. Silti juuri heidän auttamisensa ylös ahjosta toisi eniten säästöjä sote-alalla.
• Tällaisten laajojen hyvinvointitarpeiden havaitseminen ja hoitaminen eivät onnistu vain terveydenhuollolta. Tarvitaan ehkäiseviä toimia sekä läheisempää yhteistyötä nyt liian erillään olevien sosiaali- ja terveyspalvelujen välillä. Jos hyvinvointialueet eivät onnistu hyödyntämään sosiaalityön osaamista, on asiakkaiden hoidontarpeen kokonaiskuvaa vaikea hahmottaa ja tavoittaa.

Mutta miksi se sosiaalinen taso pakkaa unohtua? Näen tässä muutamia perusteita unohduksille. Ensinnäkin me hyväosaiset, hyväkuntoiset ihmiset olemme jonkinlainen valtaenemmistö, joka näkee vain terveyden, sairauden tilapäisenä asiana. Terveys ja sairauksien parantaminen ovat keskiössä. Elli ja Anneli nostavat vastapainona esille yleensä sosiaaliset ongelmat. Tämä on asian toinen puoli. Sosiaalisista ongelmista kärsivät eivät jaksa tai pysty nostamaan esille ongelmiaan. Monet muut näkevät nuo ongelmat myös itse aiheutettuina, kun taas tilapäiset, varsinkin somaattiset sairaudet ovat kohtalon aikaansaamia. Mutta on tässä sosiaalisen tason asiassa myös kyse perinteisestä tavoitteenasettelun ja mittaamisen ongelmasta. Sosiaalisia ongelmia ei voi rajata somaattisen sairaanhoidon tavoin, vaan ne ovat moninaisia syyseuraussuhteita. Ei ole helppoa rakentaa positiivista kehittämisen linjaa. Ei ole myöskään helppoa tehdä negatiivista voimavarojen kuristamisen linjaa. Kun Orpon hallituksen pienistä puroista tehdään leikkauksia sieltä ja täältä, ei huomata selvittää niiden keskinäisiä syyseuraussuhteita. Sosiaalisen tason huomioiminen liittyy myös tavoitteiden aikajänteisiin. Sosiaaliset ongelmat syntyvät ja kärjistyvät vähin erin. Niin on niiden "tuottavan ja tehokkaan" ratkaisun laita. Ja viimeiseksi puutun vielä median ja yleisen mielipiteen voimaan. Siinähän tapahtuu juuri niin kuin Elli ja Anneli otsikoivat juttunsa "unohdetaan sosiaalinen taso". Tai puhutaan soteongelmista, soteuudistuksesta vain terveydenhuollon termein, tavoittein, uhin ja ongelmin. 

Miten sitten saataisiin sosiaalinen taso mukaan soten keskiöön niin valtakunnallisesti kuin hyvinvointialueilla, palveluntuottajilla, ammattilaisilla ja kansalaisilla? Tarvitaan uudenlainen sote-kulttuuri, joka ei korosta erikoissairaanhoidon, perusterveydenhuollon, sosiaalihuollon ja ensihoidon erillisyyttä. Nythän kiistellään, mistä voitaisiin leikata. Vallitseva leikkausajattelu korostaa juuri erillisyyttä. Jotkut haluavat sairaaloiden toimintaa leikata tai jopa poistaa niitä kartalta. Monet haluavat leikata perusterveydenhuoltoa, koska sellaiset pienemmät leikkaukset ovat helpommin tehtävissä. Sosiaalihuoltoakin halutaan leikata, mutta kukaan ei tiedä mistä. Hallitus asetti STM:lle vaatimukset keksiä 100 miljoonan leikkaukset sosiaalihuoltoon. Jokin aika sitten kuulin suoraan virkamiehiltä, että emme tiedä mistä leikata. No ehkä nyt sitten tietävät. Hyvinvointialueilla ja myös valtiolla on nyt mahdollisuudet yhdistää kaikki toiminnot ainakin strategisesti "samaan laariin". Tämä vaatii sitä uutta kulttuuria. On nähtävä soten eri toimintojen väliset yhteydet ja nimenomaan asiakaslähtöisesti. Näitä juttuja mietimme myös Kauko Koivuniemen kanssa 10-osaisessa pärjäämisen pohdinnassamme viime vuonna. Kaikki osat löytyvät Ollin blogista http://ollintuumailut.blogspot.fi.

Olisiko pärjäämisen kulttuurista ratkaisua soten ongelmiin? Suururakkamme ajoittui viime vuodelle, mutta eivät nuo ongelmat ole minnekään vielä karanneet. Saimme vaihtelevaa palautetta ja myös pieniä valonpilkahduksia uudesta näkökulmastamme. Joitakin vuosia sitten yritin tarjota ajatustapaa myös STM:lle, mutta se torpattiin arkikäsitteenä. Kyllä se kuvaa ymmärrettävästi ihmisten arkea, mutta sisältää syvällisen uuden näkökulman sosiaalihuollon ja terveydenhuollon yhdistämiseen.  Viimeiseen kymmenenteen osaan tiivistimme keskeisiä löydöksiämme. Ytimessä on kehittämämme kuva "Soten mustat laatikot" (kuva alla). https://ollintuumailut.blogspot.com/2023/08/me-parjaamme-osa-10-me-opimme-siksi.html

1. Ensilöydös: Pärjäämisen määritelmämme: Pärjääminen on taitoa tulla toimeen omien sosiaalisten ja terveydentilaan liittyvien poikkeavuuksien kanssa ja taitoa ohjata elämänsä kulkua joko yksin tai yhdessä kumppanin tai kumppaniverkoston kanssa. 
2. Toinen löydös: uusi pärjäämiskulttuuri: On tosiaan kysymys uudesta pärjäämiskulttuurista. Sen ytimessä on oppiminen ja vuorovaikutus ihmisten kesken. Tavoitteena on edistää vuorovaikutuksellisuutta sen sijaan, että ihmiset turvautuvat vain oma-apuunsa eli yksinpärjäämiseen tai antavat periksi. Uuteen kulttuuriin päästään digiaikana entistä paremmin kumppanien ja kumppanuusverkoston avulla. 
3. Kolmas löydös: yhteisöjen elinvoima: Taloudelliset ja toiminnalliset näkymät ovat vielä jonkin sortin usvan peitossa. Osalla kunnista ja myös hyvinvointialueista on vaikeuksia elinvoimansa kanssa. Voidaankin sanoa, että elinvoima on organisaatioiden pärjäämisen ydintä. Elinvoimaisen kunnan elinehtoja ovat alueellinen vetovoima, kilpailukykykyinen yrityskanta, osaamisessa työvoima ja työpaikat kohtaavat, julkiset palvelut riittäviä, sosiaalinen pääoma ja yhteisöllisyys vahvoja.
4. Neljäs löydös: pärjääminen taitolajina: Taidot opitaan harjoittelemalla. Avainsana on harjoitteiden toistaminen. Uuden taidon oppiminen vaatii tuhatmäärin toistoja. Siksi puhumme toisenlaisesta pärjäämiskulttuurista. Sen ytimessä on Ben Furmania lainaten ratkaisukeskeinen ajattelutapa. Ongelmat, haasteet muutetaan pärjäämisen taidoiksi. Oppimisprosessikin on etenemistä ymmärryksestä kokeiluun ja osataitojen yhdistämiseen toisiinsa sekä taidon hallintaan. Se on myös poisoppimista entisistä tavoista ja tottumuksista.
5. Viides löydös: Asiakkuuksien ryhmittely ja ohjaus:  Ensinnäkin on kyettävä näkemään eri osapuolten kesken, mikä on pärjäämisen tila yksilötasolla tai väestötasolla. Ja miten tuohon tilaan voidaan vaikuttaa. Löydämme asiakassegmenttejä, joiden avulla voidaan nostaa esille keskeisiä haasteita. Asiakassegmentit voidaan vaikkapa jakaa neljään osaan: hätäapu, kiireellinen apu, jatkuva apu ja avun ennaltaehkäisy. Sen ytimessä ovat ihmisten turvallisuuden kannalta välttämättömät päivystys- ja akuuttipalvelut, joita ilman me emme pärjää. Tämä ryhmittely lähti, kuten muutkin, tavoitteiden määrittelemisestä. 
6. Kuudes löydös: Vaikutus (= välittömät jäljet), vaikuttavuus:   Pärjäämisen käsitteisiin paneutuessamme tärkeä löydös on puhua välittömistä jäljistä eli palvelukokemuksista. Vaikutus on ”muutos, jonka tarkasteltava toiminta tai muu tarkasteltava tekijä aiheuttaa joko yksin tai yhdessä muiden tekijöiden kanssa”. Jäljet palvelukaarella otetaan järjestelmälliseen tarkasteluun: ne toimivat nostoina ja syötteinä myös vaikuttavuuden suuntaan. Terveydenhuollossa jälkiä, muutoksia eli vaikutuksia mitataan järjestelmällisesti PEI-mittarilla laidasta laitaan (”kykenen tulemaan toimeen sairauteni kanssa”) ja sosiaalihuollossa Ensi- ja turvakotien liiton vaikuttavuusmittarilla (haittakokemuksesi, suoriutumisesi, sosiaaliset suhteesi, turvallisuuden kokemus, toiveikkuutesi tulevaisuudesta).  PEI-mittarin käyttö soveltunee parhaiten hoitotoimien yhteydessä toteutettavaksi hoitajien jo käytössä olevin digilaittein ja niihin tehdyin sovelluksin. Niin päästään ja pysytään oikeilla jäljillä – pidetään ihmiset kiinni arjessaan!
7. Seitsemäs löydös: soten mustat laatikot:  Sote-organisaatioiden laadunvarmistuksessa sijoitamme edellä mainitut mittarit toiminnallisten laatumittareiden joukkoon soten mustissa laatikoissa (POKSI B) (soten muistat laatikot kuva edellä). Jäljet ovat liimaa ja me ihmiset sen kuljettimia yli siilojen. Niitä järjestelmällisesti seuraamalla saadaan lisänäyttöä palvelujen ohjaamiseen tavoitteisesti koko palvelukaarella. Päähyötyjiä ovat ihmiset, joiden pärjäämisreppu pysyy koossa ja kasvaa myös koettelemusten myötä. Soten mustissa laatikoissa vaikuttavuuden mittarit sijoittuvat useimmiten palvelujen teknistä laatua kuvaavaan osaan (POKSI A).
8. Kahdeksas löydös: pärjäämisalusta:  Tarvitsemme alustaratkaisun, johon tuodaan kaikki keskeiset pärjäämisen mittarit tavoitteineen ja seurantanaan. Mittarit ovat avoimia, mutta sisältävät eri näkökulmia: asiakas, palveluntuottaja, hyvinvointialue, valtio. Alustan pohjana ovat soten mustat laatikot (seitsemäs löydös). Niiden esikuvana on ilmailualan lentokoneiden mustat laatikot. Poksiin B kerätään sotesta ns. teknistä tietoa eli organisaatiokohtaista tietoa. Poksiin A kerätään toiminnallista tietoa - kuten nämä PEI-mittarin ja Ensi- ja turvakotien liiton mittarin tiedot. Ihmisten luottamus omaan pärjäämiseensä kehittyy, kun otetaan huomioon molemmat laadun osatekijät. Pärjäämisvarantomme karttuu ja saamme uutta evästä pärjäämisreppuihimme. Luottamus omiin vahvuuksiin, itsetunto kasvaa.

Pärjääminen sopii oikein hyvin sosiaalisen tasoa tukevaksi asiakkuuden ydinkäsitteeksi. Kulttuurin muutos on myös haastava tehtävä, koska kyse on myös vallankäytöstä sekä pitkälle opituista tavoista ja asenteista. Sosiaalisen tason muistaminen vaatii jatkuvaa muistutusta aivan kuin pärjääminenkin. Asiakkuuksien ryhmittely osoittaa sen, että muutokset vaativat myös kovaa lainsäädännöllistä muutosta. Pitää saada tieto kulkemaan asiakaslähtöisesti eikä organisaatioittain siiloituneesti. Vaikutus ja vaikuttavuus ovat tuttuja käsitteitä kaikille sotemaailmassa työskenneille. Yleistä on myös sotemaailmassa ja sen ulkopuolella kysyä ihmisiltä palvelukokemuksesta. Mutta yleistä on myös, että tietoja palvelukokemisista ei linkitetä yhteen organisaation omiin tietoihin (teknisen Poksin tietoihin). Näin ei saada aikaan vaikuttavuutta. Tiedossa on myös, että vaikeata on saada esille syrjäytyneiden ja moniongelmaisten ihmisten palvelukokemuksia. Pärjäämisalustamme on yritys ratkaista jatkuva tiedon siiloutumisen ja puutteellisen tiedon ongelmat. Alusta on tekninen, mutta sen hyödyntäminen on toiminnallinen vuorovaikutustehtävä kaikkien osallisten kesken. 

Kokonaisturvallisuus

Olisiko kulttuurin muutokseen apu Suomen turvallisuusstrategiasta 2024? Kiinnitän siinä huomiota sisäiseen turvallisuuteen, jossa kolme osiota liittyvät Ellin ja Annelin sosiaaliseen tasoon: 1.sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen jatkuvuus ja potilaiden sekä asiakkaiden tarvitsema hoito ja huolenpito kaikissa tilanteissa, 2. syrjäytymisen ja eriarvoisuuden ehkäisy ja vähentäminen, 3. laajemmin henkinen kriisinkestävyys. (https://www.lausuntopalvelu.fi/FI/Proposal/Participation?proposalId=74a2a012-95e7-43b9-b4cd-1811e71d077). Strategian ehdotukset jäävät näissä varsin yleisiksi ja yleviksi. Kokonaisturvallisuus on strategian kehysteema. (ks. oheinen kuva).  Keskustelin aiheesta kollegani Kauko Koivuniemen kanssa. Hän ehdotti, että Olli tee selkeä konkreettinen ehdotus. No tässä se on. Kaikki turvallisuusihmiset tuntevat maanpuolustuskurssit. Suuri joukko ihmisiä tuntee Marttaliiton työn aina sodan jälkeisesta ajasta nykypäiviin. Näiden taustojen perusteella voitaisiin järjestää "Pärjäämisen puolustuskursseja" eli arjessa pärjäämisen kursseja yhdessä kansalaisjärjestöjen kanssa. Neljäs löydös "pärjääminen taitolajina" olisi tässä taustana. Esimerkkejä vastaavanlaisista kursseista löytyy eri kansalaisjärjestöjen toiminnoista. 

Päivitys 3.8.2024: Elli Aaltonen eli toinen vieraskynän kirjoittajista kommentoi tekstiäni seuraavasti:

"Hei Olli. Olipa hyvin ajateltua tekstiä. Jatkoa sille, mitä kirjoitimme ja todella asiaa viety pidemmälle, sinne miten."

 

Päivitys 13.8.2024: FB:n kommentti: Pärjäämisen puolustuskurssi vastaa sosiaalihuollon lainsäädännön sosiaalista kuntoutusta,17§: Sosiaalinen kuntoutus

"Sosiaalisella kuntoutuksella tarkoitetaan sosiaalityön ja sosiaaliohjauksen keinoin annettavaa tehostettua ja tavoitteellista tukea sosiaalisen toimintakyvyn ja elämänhallinnan parantamiseksi tai ylläpitämiseksi, syrjäytymisen ehkäisemiseksi ja vähentämiseksi sekä osallisuuden edistämiseksi. Sosiaaliseen kuntoutukseen sisältyy henkilön yksilöllisten tarpeiden mukaan: (29.12.2022/1280)

1) sosiaalisen toimintakyvyn ja kuntoutustarpeen selvittäminen;

2) kuntoutusneuvonta ja -ohjaus sekä tarvittaessa kuntoutuspalvelujen yhteensovittaminen;

3) valmennus arkipäivän toiminnoista suoriutumiseen ja elämänhallintaan;

4) ryhmätoiminta ja tuki sosiaalisiin vuorovaikutussuhteisiin;

5) muut tarvittavat sosiaalista kuntoutumista edistävät toimenpiteet.

Nuorten sosiaalisella kuntoutuksella tuetaan nuorten sijoittumista työ-, työkokeilu-, opiskelu-, työpaja- tai kuntoutuspaikkaan sekä ehkäistään näiden keskeyttämistä."

Palvelukonseptiin kirjattu tavoitteet ja menettelytavat ikääntyneiden ympärivuorokautisessa palveluasumisessa, päivitys 4.8.24

Kokemusasiantuntijan vinkin pohjalta sain käsiini Länsi-Suomen hyvinvointialueen "Palvelukonseptin ikääntyneiden ympärivuorokautiseen palveluasumiseen". (1) 

Kävimme läpi kokemusasiantuntijan kanssa tuon dokumentin. Löysin siitä keskustelumme perusteella paljon yleisiä huomioita. Ajattelin, että täytyy niitä levittää laajemmallekin. 25-sivuinen dokumentti on tehty helppolukuiseksi. Kohteena tuntuu olevan "tilaajan (siis hyvinvointialueen)" ja palveluntuottajan välinen vuorovaikutus. Mutta kohteena ymmärrykseni mukaan on myös asiakkaan ja omaisen rooli suhteessa palveluntuottajaan ja siellä työskenteleviin henkilöihin. Pääotsikoittain löysin seuraavia huomioita:

• Yleistä. Periaatteet ja tavoitteet ovat hyviä. Ensimmäisenä tavoitteena on palveluntuottajan velvollisuus tukea hyvinvointialueen omaa palvelutuotantoa. Sen jälkeen tulevat asiakaskohtaiset tavoitteet: hyvinvointi, turvallisuus, elämänlaatu, itsenäisyys, yksilöllisyys, arvokkuus, yksityisyys, kodinomaisuus, hoidon jatkuvuus ja yhteistyö myös omaisten kanssa. Tavoitteet sopivat hyvin sellaisille asiakkaille, joiden keskeisimmät pärjäämisen haasteet eivät liity dementiaan. Kuitenkin merkittävä osa palveluasumisen asiakkaista ovat dementikkoja. 
• Palvelukonseptin merkitys. Niin tällä dokumentilla tilaaja sitouttaa palveluntuottajan täyttämään koko palvelun tuottamisen ajan taukoamatta. Tämä on vaativa tehtävä ja sen toteutuksen seuranta on selkeästi merkittävä haaste.
• Asiakkaan asuminen. Asiakkaalla on oma lukittava huone. Palveluntuottajalla on kirjallinen siivoussuunnitelma. Varsin yleistä on, että asiakkaan vaatteet ovat hukassa tai suuri osa tilapäisesti pyykissä määräämättömän ajan. Pahimmillaan asiakkaalla voi olla päällään mitä kummallisimpia sijaisvaatteita. Arvokkuus on tuolloin haaste.
  
• Asiakkaan palvelujen ja hoidon suunnittelu. Asiakkaalla pitää olla omahoitaja ja myös omaisten tiedossa omahoitajan nimi sekä tehtävät. Palvelukonseptissa ei määritellä omahoitajan tehtäviä. Ainakin yleisellä tasolla ne pitäisi määritellä. Monesti omaiselta puuttuu tieto omahoitajasta. Se voi myös vaihtua useinkin. Asiakkaalla pitää olla palvelu- ja hoitosuunnitelma. Asiakkaan ja erityisesti omaisen rooli suunnitelman laadinnassa ja seurannassa on epämääräisesti sanottu. Usein on niin, että omainen ei tiedä suunnitelmasta juuri mitään, vaikka se voisi olla yhteisen vuorovaikutuksen runko. On tärkeätä, että suunnitelman sisällöstä on yhteinen näkemys. Löysin runsaasti lähteitä omahoitajan tehtävän määrittämiseen.Metropolian blogissa on hyvä tiivistys: "Omahoitajan tehtäviä tulisi syventää osaksi ihmisarvojen mukaista toimintakulttuuria. Hoidollisiin tarpeisiin perehtymisen lisäksi omahoitajan tärkeä tehtävä on selvittää, miten oman asukkaan mielekäs ja omannäköinen elämä mahdollistuu juuri siinä ympäristössä käytettävissä olevilla resursseilla." Muistisairaan omahoitajan tehtävien pitäisi nojautua muistisairaan käypähoito-suositukseen.  (2)
  
• Asiakkaan merkityksellinen ja arvokas elämä. "Asiakas on oman elämänsä asiantuntija ja päättää itse omasta arjestaan:" Tämä on vaativa tavoite, koska organisaation sisäiset työtavat, aikataulut määrittelevät arjen. Siihen on sitten tyytyminen. Toisaalta varsinkin dementikoilla kuuluu sairauteen oman elämän hallinnan puute. Hoitoyhteisön tehtävänä on vastata perustarpeista eli oman elämän perustarpeiden hallinnasta. "Asiakkaan itsemäärämisoikeutta rajoitetaan vain poikkeustilanteissa." Epäselväksi jää, mikä on se poikkeustilanne. Onhan suuri osa itsemääräämisoikeutta jo rajoitettu hoitoon tullessa. Hyvä terveellinen  ruoka on määritelty ja toteutettukin. Hassulta tai absurdilta tuntuu palvelukonseptin eräs periaate: "Asiakkaat osallistuvat ruokalistan suunnitteluun".
  
• Asiakkaan aktiivinen elämä. Asiakkaan toimintakyvyn tukeminen ja kuntouttaminen ovat hyviä periaatteita. Aktiivinen elämä on muun muassa ulkoilua, liikuntaa, kulttuuria, käsillä tekemistä. Aktiivisen elämän tavoite on ristiriidassa todellisuuden kanssa. Kaikki aika työntekijöillä kuluu perustarpeiden tyydyttämiseen. Tilapäiset avut voivat jollain tavalla vastata aktiivisen elämän turvaamiseen. Yleistä on, että liikkuminen ja liikunta eivät kuulu keskeisiin toimintoihin muuta kuin vapaaehtoisavun turvin. 
• Osallisuus ja yhteisöllisyys. Tässä korostetaan osallisuutta edistävää toimintakulttuuria. Sitä voi olla monenlaista, mutta myös aivan minimaalista."Hoivakodissa järjestetään vähintään kerran kuukaudessa yhteisökokouksia, jossa asiakkaalla on mahdollisuus vaikuttaa hoivakodin arkeen." Tästä tavoitteesta on vaikea löytää, miten se on toteutunut reaalimaailmassa. Myös yhteistyö asiakkaan läheisten kanssa riippuu molemminpuolisesta aktiviteetista.
• Asiakkaan hyvä hoito. Terveyden- ja sairauden hoidon periaatteet ja tavoitteet ovat hyviä kannatettavia. Hoito- ja palvelusuunnitelma on tässä tärkeä dokumentti, mutta hyödynnetäänkö sitä, on toinen kysymys.Turvallinen lääkehoito on ydinasia. Sen turvaa lääkehoitosuunnitelma, jota pitää jatkuvasti päivittää ja omaisen on tiedettävä sen sisältö. Onkin monesti havaittu, että asiakkaan lääkelista on syntynyt vuosien saatossa eikä sen sisällöstä ole kukaan vastannut. Kokonaisvastuu pitäisi olla vastuulääkärillä.  Vastuulääkärin ja sairaanhoitajan tehtävät ja roolit eivät käy ilmi dokumentissa. Selvitin esimerkkitapauksen avulla, mikä voisi olla lääkärin tehtäväkuva:
• Yleislääkäritason virka-aikaiset konsultaatiot puhelimitse
•  Uusien asukkaiden tulotarkastus ja lääkityksen optimoinnin aloitus
• Vuositarkastukset
• Lääkityksen tarkistus 6 kk välein
• Tarvittavat todistukset ja lausunnot
•  Lähetteet konsultaatioihin ja tutkimuksiin.
• Palveluntuottajana toimimisen edellytykset. Nämä kuuluvat tilaajan ja palveluntuottajan väliseen sopimuskokonaisuuteen. Yksittäisen asiakkaan tai omaisen on vaikea vaikuttaa tuohon sisältöön. Toiminta-ajatus ja arvot ovat hyviä, kuten johtamisen periaatteet ja henkilöstöä koskevat periaatteet mukaan lukien määrää ja sisältöä koskevat vaatimukset.
  
• Turvallisuus ja riskien hallinta. "Palveluntuottaja vastaa asiakkaiden turvallisuudesta." Palveluntuottajalla on menettelytavat, joilla erityisesti muistisairaiden asiakkaiden turvallisuus varmistetaan (ovien ja ikkunoiden lukitus, kulunvalvonta)." Turvallisuus on myös asiakkaiden ja henkilöstön välistä yhteistoimintaa ja arvostusta. Turvallinen hoitoympäristö on ydintä. Sitä ei tässä listassa ole mukana. 
• Asiakastietojen kirjaaminen. Tämä on ikuisuuskysymys, joka tiivistyy kahteen haasteeseen: 1. miten paljon kirjaaminen vie aikaa, 2. mitä kirjataan, kuinka usein ja miten asiakas ja omainen ovat tässä prosessissa mukana. Sinänsä luotettavaa kirjaamista tarvitaan. Lääkärin kirjaamisvelvoitteet ovat pitkän kehitysprosessin tulosta ja tarkkaan säädeltyjä. Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelystä ohjaa sekä lääkärien että hoitajien kirjaamisvelvoitteita. (3)
  
• Palveluntuottajan laadunhallinta ja omavalvonta. Omavalvontasuunnitelma on tässä ydindokumentti.Valvontaviranomainen (Valvira ja AVIT) on tämän keksinyt, kun valvonta muuten on vain jälkikäteistä ongelmiin puuttumista tai satunnaista tarkastustoimintaa. Haasteeksi on todettu, että tällainen ylhäältä tullut velvoite saattaa helposti jäädä "paperitiikeriksi". (4).

Jaa-a. Voikohan yksikään hoivakoti allekirjoittaa ja todentaa, että palvelukonseptin periaatteet, tavoitteet ja toimenpiteet toteutuvat täysimääräisesti. En ole käynyt läpi muiden hyvinvointialueiden mahdollisia vastaavia dokumentteja. Oletettavasti niitä on. Oletukseni perustuu kahteen asiaan: 1. yksityinen palveluasuminen on merkittävä kustannuserä hyvinvointialueen budjetissa, 2. hyvinvointialueen on voitava asettaa tavoitteita palveluntuottajalle ja myös seurata ja arvioida palveluntuottajan toimintaa. Toiminnan on oltava lainsäädännön mukaista. 

Olen aihetta käsitellyt vuosien varrella monin tavoin ja saanut myös kokemusasiantuntemusta omaisten ja läheisten hoidon kautta. Palvelukulttuuria pitäisi uudistaa. Se on iso juttu. Palveluasuminen on monin tavoin organisaatiokeskeistä kulttuuria. Kirjoitin aiheesta 2020 blogiini "Tarvittaisiinko palvelukotiin uusi palvelukulttuuri". (5) Tässä yhteenvetoa pohdinnastani: Toin esille kaksi rakenteellisiksi kutsumaani taustaa, jotka voisivat selittää tätä ilmiötä ainakin osittain. 

1. Vuorotyö systematisoi työtehtävät ja tarvittavat henkilöresurssit jakaen päivän kolmeen osaan - aamuvuoro, päivävuoro, yövuoro. Aamu- ja päivävuorossa on periaatteessa enemmän resursseja käytössä verrattuna yövuoroon. Jotta vuorotyö voidaan mitoittaa, pitää työt jakaa mitattavissa oleviin työtehtäviin. Niistä ja niihin käytetystä ajasta syntyy kunkin työntekijän työvuoron työprosessi. Kohteena ovat asukkaat. Hoidon / hoivan tehtävänä on ylläpitää asukkaalle sovitut palvelut. Mikäli asukas tarvitsee jotain lisäpalveluja, niihin osoitetaan lisäresurssit ja lisämaksut. Näin esimerkiksi kuntouttava toimintaote liikkumisharjoituksineen jää peruspalvelun ulkopuolelle.
2. Toimintatapa, toimintakulttuuri on mitä ilmeisimmin lainattu sairaalan laitoshoidosta. Sairaalahoidon perustarkoitus on parantaa jokin havaittu ongelma, sairaus. Monesti ajaudutaan siihen, että potilasta pidetään vain kohteena eikä aktiivisena toimijana. Näin hoito on tukitoimi parantamiselle ja riippuen sairaudesta perushoitoon ei välttämättä sisälly palvelukodissa tarvittavaa kuntoutusotetta. Oleellinen ero on myös hoito/palvelujakson pituudessa. Sairaalassa potilas ei ehdi välttämättä "laitostumaan", kun taas palvelukodissa laitostuminen on mitä suurin uhka. Se ilmenee passiivisena, jopa vastenhakoisena suhtautumisena kaikkeen kuntouttavaan toimintaan tai ylipäätänsä aktiviteetteihin, jossa vaaditaan sekä asukkaalta että hoitajalta vuorovaitteista toimintaa. 

Päivitys 4.8.2024: HS-mielipide 4.8.24 nimimerkillä huolestunut tytär: Jaettua huonetta ventovieraan kanssa ei voi kutsua kodiksi. Tytär kertoo, miten hänen isälleen osoitettiin Riistavuoren seniorikeskuksesta kahden hengen huoneeseen. Siteeraamassani palvelukonseptissa "asiakkaalla on oma lukittava huone". Riistavuoren seniorokeskus on Helsingin kaupungin omistama palveluasumisyksikkö. 

Päivitys 3.8.2024: Hoivayhtiö kritisoi säästöä hoitajamitoituksessa. HS-uutiset, Teija Sutinen: Jutussa haastatellaan Esperi Caren ikäihmisten palveluista vastaavaaArne Köhleriä. Hänen mukaansa hoitoajamitoituksen öasku vaikeuttaisi työntekijöiden rekrytointia. Nyt on onnistuttu ympäri maata rekrytoinneissa Esperi Caressa. Toinen huomio Köhlerillä on, että sitovan mitoituksen kirjaaminen lakiin merkitsi investointia vanhuspalveluihin. Nyt hänen mielestään Orpon hallitus on kääntämässä suuntaa. Edelleen Köhler toteaa: "Hoivaan pääsyn kriteerejä on nostettu kaikilla hyvinvointialueilla. Se tarkoittaa, että asiakkaiden kunto on heikentynyt, ja osa meille tulevista asukkaista tulee jopa suoraan saattohoitoon. Meidän mielestämme on väärin silloin lähteä vähentämään mitoitusta." Köhler kertoi myös, että hyvinvointialueiden säästötalkoot ovat vaikuttaneet siihen, että itse asiassa ympäri maata on vapaita hoitopaikkoja tarjolla. Siteeraamani palvelukonsepti perustuu olemassa olevaan lakisääteiseen henkilöstömitoitukseen.

Lähteet

(1) Länsi-Suomen hyvinvointialue: Palvelukonsepti ikääntyneiden ympärivuorokautiseen palveluasumiseen. https://www.luvn.fi/fi/palvelut/ymparivuorokautinen-palveluasuminen-ikaantyneille

(2) Omahoitaja kulkee ryhmäkodin asukkaan vierellä (Sari Kauppi, Anne Ropponen, Sini Saarenmaa), Metropolia ammattikorkeakoulu, Geroblogi 9.5.2019; https://blogit.metropolia.fi/geroblogi/2019/05/09/omahoitaja-kulkee-ryhmakodin-asukkaan-vierella/; Ihmislähtöinen omahoitajamalli (Heli Lehtinen), Jyväskylän ammattikorkeakoulu 2016; https://www.finna.fi/Record/theseus_jamk.10024_116686; Käypä hoitosuositus muistisairaan hoidossa; https://www.kaypahoito.fi/hoi50044; ks. myös blogikirjoitukseni Omahoitajamallista;17.7.2022.https://ollintuumailut.blogspot.com/2022/07/omahoitoajamallista-apu-ikaihmisten.html; ks. myös Ollin tammikuussa 2024 kirjoittama juttu dementiasta otsikolla "Koskettava elokuva father-dementikosta": https://ollintuumailut.blogspot.com/2024/01/koskettava-elokuva-father-dementikosta.html

(3) Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelystä 703/2023; https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2023/20230703 

(4)  Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto (Valvira): Määräys sosiaali- ja terveydenhuollon palveluntuottajan palveluyksikkökohtaisen omavalvontasuunnitelman sisällöstä, laatimisesta ja seurannasta; 08.05.2024 V/42106/202; https://www.finlex.fi/fi/viranomaiset/normi/562001/50504

(5) Ollin tuumailut 20.11.2020: Tarvittaisiinko palvelukotiin uusi palvelukulttuuri;  https://ollintuumailut.blogspot.com/2020/11/tarvittaisiinko-palvelukotiin-uusi.html

"Vaikutuksen alaisena" - Sari Kuuselan kirja arvioinnissa

 ”Opi tuntemaan tavat, joilla vaikutamme toisiimme. Vaikutuksen alaisena tekee matkan ihmissuhteisiin ja sosiaaliseen maailmaamme. Käytännönläheinen ja inspiroiva kirja auttaa tunnistamaan vaikuttamisen tavat, sosiaaliset pelit ja ryhmän voiman sekä oivaltamaan, mitä tapahtuu työpaikoilla, harrastusryhmissä ja kaveriporukoissa. Vuorovaikutus on keino muuttaa maailmaa, ja kukin meistä tekee oman valintansa siitä, mihin suuntaan sitä vie.” (1)

Tiivistin Sari Kuuselan kirjan kannesta Vaikuttamisen alaisena – kirjan ydinsanoman. On tosi mielenkiintoinen kirja, jota oli mukava lukea Euroopan matkalla iltaisin kappale kerrallaan. Sari tutkijana ja konsulttina kirjoittaa omiin työkokemuksiinsa perustuen vuorovaikutuksen voimasta, suhteiden merkityksestä, erilaisista vuorovaikutustyyleistä, sosiaalisista peleistä, vinoutuneesta kulttuurista, sosiaalisista kartoista ja käyttäytymisestä vallan keinona. 

Pohjimmiltaan ymmärsin, että perustana on käyttäytymisen psykologia sekä sosiaalipsykologia. Tieteelliset päätelmät on kuitenkin piilotettu käytännön kokemusten syliin. Olen itse ollut työelämässä yli 50 vuotta raksa-apumiehestä, suunnittelijaan, pikkupäällikköön, vähän isompaan johtajaan ja takaisin asiantuntija- ja konsulttihommiin. Paljon on tuttua vaikuttamisen muodoista. Jäin vain hiukan ihmettelemään, miten Sari itse kykeni katselemaan ulkokohtaisesti vaikuttamisen ihmeellistä maailmaa ja poistumaan näyttämöltä, kun homma ei enää tuntunut kotoisalta. Samoin jäin ihmettelemään vaikutuksen alaisuuden kohderyhmän rajaamista työikäisiin ja työyhteisöihin sekä työikäisten vapaa-ajan porukoihin. Lapset, nuoret, koululaiset, työttömät, eläkeläiset ovat vaikutuksen ulkopuolella. Ja vielä ihmetytti työelämän katselu alaisnäkökulmasta sekä vain viitteellisesti johtajien ja johtajuuden kautta.

Miksi ihmettelen Sarin rajauksia? Vaikutuksen alaisena oleminen ei ole mikään pysyvä ennalta määrätty tila. Kyse on pikemminkin kasvamisesta, kasvamaan oppimisesta, erehdyksistä oppimisesta,
satunnaisuuksista. Tein pari vuotta sitten omaelämäkerran, jonka työnimenä ja yhtenä alaotsikkona
oli ”Ollin oppivuodet”. (2) Jo lapsuudessa voimistuvat myös monenlaiset tunteet, asenteet ja tavat. Jo
silloin varhaiset muistikuvanikin todistivat, että on meitä monenlaisilla tunteilla kuormitettu. On myös monenlaista viisautta ja älykkyyttä, jotka kehittyvät ja kuoriutuvat esille niin omasta toiminnasta kuin yhteistyöstä ja vuorovaikutuksesta. On myös monenlaisia elämänpolkuja, joista vain osa on omien valintojen aikaansaannoksia, osa ns. pakkovalintoja, osa satunnaisia polkuja. Mielestäni ympäristöpsykologiaan liittyvää reviiriajattelua Kuusela käsittelee vain negatiivisena poikkeamana, jopa pois opittavana asiantilana. Minusta oikein hyvin voidaan selittää monia vaikuttamisen alaisuuksia reviiriajattelulla. Muun eläinkunnan tavoin – kuten lintujen tavoin meilläkin on kullakin oma reviirimme. Sitä voidaan jopa mitata metrimitalla, mutta myös muutoinkin. Siteeraan elämäkerrassani mikromanagerointia pohtiessani ympäristöpsykologi Liisa Horellin ajatuksiin reviireistä. Liisa määrittelee tarkkoja mittoja reviireille: intiimi etäisyys 0-45 cm, henkilökohtainen etäisyys 45-120cm, sosiaalinen etäisyys 120-360cm, julkinen etäisyys 360-750 cm. Inhimillisyys on Ollin mielestä sitä, että tunnistetaan toisemme reviirit ja kunnioitetaan niitä. Äärimmillään reviiriristiriidat ja reviirien rikkominen ilmenevät kiusaamisena, häirintänä, toisen vahingoittamisena, kiduttamisena ja viime kädessä tappamisena.

Johtajuuttakin on monenlaista. Johtajalla ja johtajuudella on merkittävää vaikutusta työyhteisössä.
Sarikin nostaa tätä puolta esille viimeisimmässä kappaleessa ”käyttäytyminen vallankäytön välineenä”. Itse olen kokenut alaisena autoritaarisen johtamisen niin koulussa kuin työpaikoilla. On myös erilaisia variaatioita yhteistyöjohtajuudesta, mutta myös johtajuuden välttämisestä. Puolensa kaikilla ja seuraukset kaikille tavoilla ovat erilaiset organisaatiossa. Mutta olen itsekin ollut pomona ja yrittänyt noudattaa inhimillistä, yhteistyöjohtajuutta. Minua on kritisoitu löysyydestä, kun taas autoritaarisia kollegoja itsevaltaisuudesta.

Mieleeni tulee jatkuvan oppimisen, kasvamisen ajatustapa. Se näkyy erityisesti uuden oppimisessa ja vanhojen tapojen, kulttuurin muuttamisen vaikeuksista. Nämä kaikki ovat todellisuutta läpi elämän. Nyt eläkeläisenä havainnoin maailmaa pitkän kokemuksen avulla. Jotkut antavat varhain periksi, toiset pyrkivät uusiutumaan nuorempien mukana. Paljon riippuu siitä, minkälaisen pärjäämisen voimavara on käytössä. Myös sietokyky auttaa pärjäämisessä. Sietokyvyllä eli resilienssillä tarkoitan häiriöistä ja kriiseistä nopeaa palautumista ja toipumista.

Vuorovaikutusta voidaan parantaa monin tavoin. Siitä Sari jakaa oikein hyviä neuvoja. Olen ollut
monessa vuorovaikutuksen kehittämisympäristössä mukana – välillä alaisena, välillä johtajana,
joskus jopa jonkin sortin konsulttina. Ilosanomaa voidaan puskea monin tavoin. On vain niin, että
muutoksen aikaansaaminen pysyvänä muutoksena on suuri tehtävä. Kysehän on joukkomittaisesta uudelleen oppimisesta. Jokaisen on arvioitava oma reviirinsä uudelleen ja käyttäytymistapansa sovitettava muutoksen tuuliin. Sarikin sivulauseessa havaitsi tämän vaikeuden pari kertaa. Hänen yksi ratkaisunsa oli poistua työyhteisöstä takavasemmalle. Toisessa esimerkissä Sari oli ystävältään kuullut, miten kaikki muutos lähti hienosti käyntiin johtajan vaihtumisen myötä. Tämä on myös vanha viisaus, kun pelaajia ei voi kaikkia vaihtaa, vaihdetaan johtaja / valmentaja.

Kriittisistä kommenteistani huolimatta suosittelen kyllä kirjaa. Se on helppolukuinen. Se on jaoteltu itsenäisiin palasiin. Tieteellisillä teorioilla ei ole lukijaa kuormitettu, mutta tarvittaessa löytyy riittävä lähdeluettelo tarkempaa perehtymistä varten. Kannattaa myös testata Sarin ajatuksia omiin kokemuksiinsa.  Iltalukemiselle sopivat ohjeet jakaantuvat seuraaviin palasiin (otsikot poimittu sisällysluettelosta):

• vuorovaikutuksen voima: pääseekö mukaan, sosiaaliset ansat, joukkoon kuulumisen lumo, jäänkö sittenkin yksin, sosiaalinen valta
• suhteiden merkitys: näyttämöllisyys ja esittämisen voima, tarinoiden totuus, minäkö asenteellinen, verkostojen valta, yhteisön sankarit ja konnat
• erilaiset tyylit: sosiaaliset synnit, kateelliset, kilpailevat, kaikkivoipaiset, vihaiset, ahneet, kaiken tilan valtaajat
• sosiaaliset pelit: juoruilu, julkinen hyökkäys, näkyvä puolustautuminen, sissitoiminta, viivyttely vastarintana, peittely vallan käytön välineenä, organisaatiopolitikointi
• vinoutunut kulttuuri: reviirien rakentaminen, suosikkijärjestelmät, itsekeskeisyyden vangit, ulossulkeminen, aikaansaamattomuus, jatkuva kyseenalaistaminen, kärjistyneet tunteet
• elämä yhdessä: sosiaaliset kartat, yhteisöjen luonne, yhdessä olemme enemmän, näyttämöllä ja kulissien takana, hälytysmerkkejä
• käyttäytyminen vallankäytön välineenä.
  

Viitteet

1) Sari Kuusela: Vaikutuksen alaisena. Eli kuinka ihmiset ympärillämme vaikuttavat kaikkeen, mitä teemme, Into 2023

(2) Olli Nylander: Lauttasaaresta sotemaailmaan.Tuumailijan elämäkerta 1950-luvulta 2020-luvulle, BOD, Neuderstadt 2022:

• tunteista olen kirjoittanut elämäkertani alkusivuilla 28-31. Päädyn arvioimaan omaa kokemusmaailmaani seuraavien tunteiden kautta: viha, pelko, inho ja halveksunta, ilo, suru, masennus, häpeä, kateus, hämmennys
• reviiriajattelua käyn läpi pohtiessani mikromanagerointia omien kokemusteni perusteella. Viittaan siinä Liisa Horelliin, s. 243
• johtajuutta periaatteena ja omia kokemuksiani pohdin kirjani sivuilla 145-165
  
• Sietokykyäni pohdin sivuilla 31-32 ja pärjäämistäni kirjani loppupuolella sivuilla 478-480
  

Miksi ihmeessä omalääkärimalli ei tahdo nousta lentoon?

Omalääkäri ja potilas aktiivisessa vuorovaikutuksessa

Omalääkärillä tarkoitan juuri minun omaa lääkäriä, jonka puoleen voin kääntyä, kun koen jokapäiväisessä pärjäämisessäni terveysongelmia. Jotkut käyttävät myös nimitystä: "perhelääkäri" tai "lähilääkäri". Hyviä nimikkeitä molemmat. Tiedän kokemuksestani, että ongelmat voivat olla kovin epämääräisiä ja niiden ratkaisemiseen voisi olla myös omahoitajalla sanottavaa. Keskeistä on luottamuksellinen vuorovaikutus. Ja keskeistä on myös yhdenvertaisuus. Siis meillä kaikilla pitää olla samat mahdollisuudet turvautua omalääkäriin, omahoitajaan ja tarvittaessa myös laajemmin muihin ammattihenkilöihin. Kaikessa avun saannissa on tarkoitus vaikuttaa pärjäämiseeni elämässä yleensä ja elinkaareni eri vaiheissa. Omalääkäri on myös minun ajatuksissani se keskeinen linkki hoidon jatkuvuudessa - jatkohoitoon saattamisessa. Itse asiassa pitäisi olla portinvartijan roolissa lähetteiden tekijänä. Lääkärilehden pääkirjoituksessa Päivi Korhonen perustelee, mitä kaikkea hyvää seuraa omalääkäritoiminnasta potilaalle. (1) Näitä ovat mm.  

• Britanniassa on mitattu oman yleislääkärin tuottavuutta. Omalääkärin vastaanoton jälkeen aikaväli potilaan seuraavaan käyntiin oli pidempi kuin satunnaisen lääkärin vastaanoton jälkeen: ero oli keskimäärin 18 % ja ikääntyneillä 21 %
• Omalääkärillä jäi enemmän aikaa muille potilaille. Hänellä on kannustin hoitaa potilaansa huolellisesti ja useita asioita yhdellä vastaanotolla, sillä oma työkuorma kevenee, kun uusintakäyntien tarve vähenee. 
• Omalääkäriltä kuluu vain vähän aikaa esitietojen keräämiseen, ja hän voi havaita muutokset potilaansa terveydentilassa sekä toimia oikea-aikaisesti. Näitä etuja ei ole satunnaisella lääkärillä.
• Aika ja valpas seuranta ovat yleislääketieteessä voimakas diagnostinen testi sille, mikä oire vaatii lääketieteen puuttumista peliin.
• Potilaan ja heistä huolehtivien aika on myös kallista. Puhutaan häiriökysynnästä, vaikka eihän potilas häiriköi vaan järjestelmä, joka ei päästä häntä lääkäriin.
• Potilas tarvitsee aikaa sopeutua sairauteen ja sitoutua hoitoon. Hänen tulee voida luottaa siihen, että lääkäri on pätevä ja ajattelee hänen parastaan.
• Hyvä lääkäri antaa potilaan ongelmaan selityksen, joka käy järkeen ja on potilaan elämässä hyväksyttävä.

Omalääkärimallia kokeiltiin ja tutkittiin Suomessa jo vuoisina 1985-1993. (2) Innokkaimmat mallin puolustajat syyttivät poliitikkoja, että mallia ei siirretty käytäntöön. STM:n tutkimus piti kokeilua onnistuneena. Malli on todellisuutta monissa Euroopan maassa, mutta soten organisointi ja kannusteet ovat toisenlaisia verrattuna Suomeen. Marinin hallitus teetti selvityksen nimeltä omalääkärimalli 2.0. (3) Tuo luku viittaa aikaisempaan 80-luvun kokeiluun (1.0). 2.0-versiossa korostettiin hoidon jatkuvuutta ja myös tunnistettiin tarve nähdä palvelu laajemmin kuin pelkkänä omalääkäritoimintana. Lääkäriliitto on tehnyt linjauksen 29.4.2024 otsikolla "Perusterveydenhuollon hoidon jatkuvuus ja saatavuus -työryhmän linjaukset - omalääkärimalli toteutettava NYT". (4). Linjaus jakaantuu lähiajan tavoitteisiin 2025 ja pitkän ajan tavoitteisiin 2030.

• Vuoden 2025 tavoitteet: Potilas-lääkärisuhteen jatkuvuutta parannetaan terveysasemilla nimeämällä kullekin alueen asukkaalle omalääkäri ja omahoitaja vakituisesta henkilökunnasta.Asetetaan kansalliseksi ja hyvinvointialuetason tavoitteeksi hoidon jatkuvuutta kuvaavan COC (Continuity of Care eli hoidon jatkuvuus) -indeksin nosto nykyisestä 0.30 tasosta 0.50 tasolle. (5)
  
• Vuoden 2030 tavoitteet: Vuoteen 2030 mennessä jokaiselle suomalaiselle taataan omalääkäri, johon saa helposti yhteyden ja jonka vastaanotolle tarvittaessa pääsee kahdessa viikossa.Omalääkärin väestön tulee olla kooltaan hallittava, korkeintaan 1200 asukasta, huomioiden väestön ikärakenne ja sairastavuus. Potilaalla tulee olla oikeus vaihtaa hänelle nimetty omalääkäri. Hyödynnetään kaikkia terveyspalvelujen perustasolla toimivia lääkäreitä omalääkäriratkaisussa. Omalääkäri voi olla virkasuhteinen, palveluntuottajaan työsuhteessa tai ammatinharjoittaja.
  

Lääkäriliiton periaatteet ovat kannatettavia. Toisaalta väitän, että malli on karannut käsistä monista kansalaisesta riippumattomasta syystä. Huoleni on, että jälleen ollaan ratkaisemassa ongelmaa organisaatiokeskeisesti eikä asiakas/potilas-keskeisesti. Avaan huoltani muutamilla huomioilla.

Omalääkärimallin huolia:

• Omalääkärimalliin halutaan myös liittää ammatinharjoittajamalli. Tämä vaatii lainsäädännön muutoksia sekä kustannus-hyödyn ratkaisemista.  (6) Mallin avulla uskotaan voitavan tuoda lisää lääkäreitä perusterveydenhuollon toimintoihin. 
• Omalääkärimallista puhutaan vain yleisesti, ei siitä, mihin eri ongelmiin, asiakasryhmiin, ikäryhmiin tuo malli sopisi parhaiten. Heti on todettava, että Siun soten kokeilusta tehdyissä tutkimuksissa on osoitettu, että ikääntyneiden ongelmiin omalääkärimalli toisi apua ja myös säästöjä. (7) 
• Vähemmän on keskusteltu siitä, minkälaisilla kannusteilla, palkkioilla omalääkärit voisivat työtänsä tehdä. Vielä vähemmän on tätä Siun soten tapausta lukuunottamatta tehty arvioita, miten omalääkärimallilla saataisiin aikaan terveyshyötyjä tai laajemmin hyvinvointi- ja terveyshyötyjä. Suoritekeskeinen ja jopa aikaan rajoitettu suoritekeskeisyys on kaukana terveyshyödystä. Miten suhtaudutaan sellaisiin lääkärikäynteihin, joista ei seuraa tunnistettavasti mitään terveyshyötyjä. Tällaisia käyntejä tulkinnasta riippuen on nykyään jopa kolmannes.
  
• Omalääkärimalli tuodaan yleensä sotejärjestelmään ilman selkeätä yhteyttä järjestelmän kokonaisuuteen. Pohdin tätä kysymystä jo helmikuussa 2012 julkaistussa kirjoituksessani. Päädyin silloin "väestövastuullisen palvelujen tuotantojärjestelmän " ehdotukseen kolmoportaisesti: 1-porras: sosiaali- ja terveysasema - siellä moniammattillinen tiimi ja omalääkäri, 2-porras: peruspalvelukeskus (eli sote-palvelukeskus) kattaen perusterveydenhuollon ja sosiaalihuollon, 3-porras: erikoissairaanhoito -sairaala. (8) Tuolloin kannatin ja esitin, että työterveydenhuolto olisi osa sosiaali- ja terveysasemaa. Osin tällaista tarkoittanee lääkäriliiton mallissa maininta "Hyödynnetään kaikkia terveyspalvelujen perustasolla toimivia lääkäreitä omalääkäriratkaisussa".
• Nyt omalääkärimallissa ei oteta kantaa työterveydenhuollon lääkäripalveluihin. Työterveyshuollon ytimessä on ollut ja edelleenkin saada työntekijä nopeasti palaamaan työhön sekä viivästyttää eläkkeelle siirtymistä. Voikin kysyä: Onko omalääkärimalli itse asiassa suunnattu vain lapsiin ja nuoriin, eläkeläisiin ja muihin työelämän ulkopuolella oleville väestöryhmille? Kuitenkin nämä työterveydenhuollon hyvät periaatteet voisivat koskea soveltuvin osin koko väestöä muunneltuna pikaiselle paluulle itsenäiseen pärjäämiseen sekä laajemmin elinajan odotteen nousuun. Avoimeksi jää myös omalääkärimallin suhde yksityislääkäritoimintaan. Entä jatkuuko edelleen lähetteiden tekeminen niin työterveydenhuollosta kuin yksityisestä terveydenhuollosta. Onhan maita, joissa omalääkäri on samalla portinvartijan roolissa eli kaikki lähetteet ovat viime kädessä tai ainoastaan omalääkärin tekemiä. 
  
• Hoidon jatkuvuutta korostetaan myös omalääkärimallin etuina. Tämä on sisäänleivottu vuoden 2022 selvitykseen.  Ehkä portinvartijamallissa tällainen etu voitaisiin saavuttaa, mutta liimaamalla omalääkärimalli osaksi nykyjärjestelmää etuja ei kattavasti saavuteta. Myös lääkäriliiton mallissa nostetaan hoidon jatkuvuus esille mittarissa COC eli Continuity of Care - indeksi eli hoidon jatkuvuuden indeksi. Se on myös tietolähteenä Sotkanetissä (ks. viite 5).
  
• On vielä eräs asia, joka on mielestäni dramaattinen. Se liittyy kolmeen kokonaisuuteen: 1. lääkäripulaan, 2. lääkärien hakeutumiseen ensisijaisesti muualle kuin perusterveydenhuoltoon, 3. lääkärien ammattipätevyyden rajallisuuteen suhteessa omalääkärinä toimimiseen. Olen ymmärtänyt, että lääkäreitä kiinnostaa enemmän erikoistuminen sairaalalääkäriksi kuin perusterveydenhuoltoon. Ainakin tuo reitti on houkuttelevampi. Perusterveydenhuolto ei ole samalla tapaa palkitsevaa kuin sairaalalääkärin erikoistuminen johonkin tarkkaan määriteltyyn erikoisalaan. Lääkärien nykyisessä hierarkiassa ja koulutusjärjestelmässä lääkäri, joka ei ole erikoistunut jollekin sairaalaerikoisalalle, arvioidaan soveliaaksi tekemään kaikkein vaativinta lääkärintyötä, eli perusterveydenhuollon omalääkärin työtä. Asian pitäisi mennä niin päin, että se, joka ei kykene erikoistumaan omalääkäriksi, joutuisi sitten hakeutumaan jollekin sairaalaerikoisalalle, jossa ei olisi tarpeen hallita niin laajoja ja monimutkaisia kokonaisuuksia.

Omalääkärimallin sijasta haluaisin puhua omalääkäri-omahoitajamallista sekä siihen oleellisena osapuolena asiakkaasta ja hänen verkostostaan. Liittäisiin tähän vielä muitakin ammattiryhmiä mukaan riippuen asiakasryhmän ongelmien kirjosta (kuten sosiaalityön). Yleisesti on todettu, että kailleinta, tehottominta on moniongelmaisten asiakas/potilasryhmien hoito. Vastuuta ei ole kenelläkään paitsi asiakkaalla itsellään, jos hänellä on edes kykyä olla pärjäämisestään huolissaan. Kytkisin työterveydenhuollon osaksi omalääkärikokonaisuutta. Kaikkinensa muuttaisin monikanavaisen rahoitusmallin yksikanavaiseksi ja koko väestölle yhdenvertaiseksi ratkaisuksi. Rakentaisin omalääkäri-hoitajamallin asiakassegmenttien varaan. Käypä lähtökohtamalli olisi 2021 asiantuntijaryhmässä kehittelemämme nelijako: hätäapu, kiireellinen apu, jatkuva apu, avun ennaltaehkäisy. Omalääkäri-hoitaja työpari on keskiössä kiireellisessä avussa, jatkuvassa avussa ja avun ennaltaehkäisyssä. Hätäavun ensisijaisina toimijoina ovat tuon alan spesialistit (ensihoito). Oleellista omalääkäri-omahoitajamallissa on tiedon kulku, jossa tämä työpari on asiakkaan /potilaan kanssa avaintekijöitä / tiedon ytimessä. Oleellista on myös löytää kaikkien osapuolen kannalta hyvinvointi- ja terveyshyödyn mittarit. Alla on kuva asiakassegmenttiajattelusta, jonka kuvasin kirjassani vuonna 2021 "Hyvinvointi- ja terveyshyöty" (9). Asiakassegmenttiajattelua voitaisiin tiivistää kahteen blokkiin. Etulinjassa hätäapuna ja kiireellisenä apuna vastataan akuuttiin pärjäämisvajeeseen. Ja toisessa linjassa keskitytään pärjäämiseen liittyvien ongelmien ennaltaehkäisyyn eli pärjäämisvarannon ylläpitämiseen tai jatkuvaan apuun tulla toimeen pärjäämisvajeiden kanssa. (10).

Omalääkäri-omahoitajamallin toteuttaminen vaatii ehdottomasti lainsäädännöllisiä muutoksia. Muutos on vaativa ja liittyy poliittisiin intresseihin, eri ammattiryhmien intresseihin sekä rahaan (kustannukset yhteiskunnalle, ansaintalogiikka lääkäreille ja muille ammattihenkilöille) liittyviin intresseihin. Myös meillä kansalaisilla on omat intressimme eli päästä nopeasti osaavaan hoitoon, mutta kansalaisnäkökulma on jäänyt aina muiden intressien varjoon. Siksi monien intressien vuoksi omalääkärimalli ei tahdo nousta lentoon. 

Päivitys 5.7.2024: tiivistys keskusteluista FB:ssä eri ryhmissä

• keskustelu 80-90-luvun kokeilusta ja sen lopetuksesta. Tulkitsen saamieni kommentien pohjalta, että palvelujen kysyntä ylitti tarjonnan ja lääkärien työmäärät tulivat kohtuuttomiksi. Tähän liittyi myös arviot, miten paljon tarjontaa ylipäätänsä on ja kuinka kalliiksi tällainen avoin tarjontalähtöinen malli tuo tullessaan. Löydän pari selitystä. Ensimmäinen on aito piilokysyntä, Toinen on medikalisoitu ongelmien esiinnostaminen. Yli kokeiluissa kansalaiset muuttivat yleiset pärjäämisen haasteensa pelkästään terveydellisiksi ongelmiksi. STM:n tutkimuksen päätelmissä todettiin, että palvelujen peittävyys kasvoi Ja tyydyttämätön hoidon tartve väheni. Odotusajat lyhenivät ja tyytyväisyys parani potilas-lääkärisuhteessa. Lama oli myös selityksenä hyvän kokeilun lopettamiseen. Piti karsia menoissa, kun rahat loppuivat. Toisaalta myös tällöin oli lääkärivajetta ja täyttämättömiä lääkärin virkoja. Myös esteenä oli monesti "tsaristinen" työnteon malli ja toisten kontrollointi. Myös virheiden salaaminen oli ja lienee edelleenkin yksi rajoittava tekijä. Lääkärien palkkausperusteet olivat silloin myös haaste.
  
• keskustelu omahoitajista: Monessa kommentissa haluttiin tuoda esille, että joissakin terveyskeskuksissa on ollut hyviä kokemuksia omahoitajamallista. Tosin itselläni ei ole käsitystä, miten laajaa tällainen toiminta on. 
• eräissä kommenteissa (niin kuin osin omassa tekstissänikin) kiinnitetään huomiota vuorovaikutukseen ja vastavuoroisuuteen. Tuo medikalisaatioilmiö on esimerkki siitä, että vastavuoroisuus ei aina toimi. Haetaan siis apua medikalisoimalla oma ongelma. No on tietysti myös järjestelmän syytäkin, kun  ei saada haluttua palvelua, niin ajaudutaan lopulta päivystykseen eli viimekätiseen palveluun. 
• Tuore tieto Englannista FB-kommenttien perusteella. GP (general practitioner) eli yleislääkäri-toiminta lakkautetaan. Lääkärit eivät jaksa. 

Päivitys 7.7.2024: Matti Rimpelä aukaisi minulle pitkää historiaa aiheesta. Tässä muutama tiivistys Matin kommentista:

Harmaa alue ihmisten arkisen terveyden ja sairaanhoidon  ja ammatillisten peruspalvelujen välillä on kasvanut 2000-luvun edetessä. Terveydenhuollon peruspalvelut ovat yhä enemmän keskittyneet suuriin sotekeskuksiin. Tähän on esitetty uudelleen ratkaisuksi omalääkärijärjestelmää ikään kuin sellainen olisi valmiina Suomeen sovellettaksi.
Uuteen vaiheeseen tultiin soteuudistuksen toimeenpanossa. Pakkotahtiset säästövaatimukset ovat johtamassa maaseudun terveyskeskusjärjestelmän nopeaan purkamiseen. Korvaavaa toimintaa vasta kehitetään. Keskustelussa omalääkärijärjestelmästä on sivuutettu edellä pikaisesti kuvattu historia ja Suomen perusterveydenhuollon poikkeuksellinen rakenne. Laaja ja edelleen kasvava harmaa alue yritetään kattaa lukuisilla erillisilla toimilla, joista yhtenä ovat omalääkärit. Kokonaiskuvaa ei ole analysoitu. Kansainvälisestä kirjallisuudesta on poimittu vain uutta omalääkäribrändiä tukevaa aineistoa. Kriittinen keskustelu ja tulevaisuuden näkymät muissa maissa puuttuvat. 
Miltä tulevaisuus näyttää? Edellä kuvatun harmaan alueen merkitys tulee jo nyt selvästi näkyviin sosiaali- ja terveyspäivystyksessä. Koronapandemia testasi nykyrakenteen selviämisen kriiseistä. 
Idea omalääkäreistä on edelleen perusteltu ja kestäväkin, kun se asetetaan laajempaan kokonasuuteen, jossa edellä kuvattu harmaa alue pyritään saamaan ihmisten näkökulmasta hallintaan. Lääkärikeskeinen ratkaisu tuskin on kestävä. Kansainvälisessä keskustelussa painottuu yhä enemmän vaihteleva 'peruspalvelutiimi', jossa keskitytään ihmisten arkisen terveyden- ja sairaanhoidon jatkuvaan tukemiseen tilannejohtoisesti.Joka tapauksessa 'omalääkärijärjestelmän' laajamittaiseen toimeenpanoon tarvitaan huomattavia muutoksia perus-, jatko- ja täydennyskoulutuksessa.

Viitteet

(1) Päivi Korhonen: Pitäisikö lääkärien pelastaa julkinen terveydenhuolto, Suomen lääkärilehti 2024:79; https://www.laakarilehti.fi/tieteessa/paakirjoitus-tiede/pitaisiko-laakarien-pelastaa-julkinen-perusterveydenhuolto/?public=dba95c1867cde17b2098062a089f0b70&utm_source=linkedin

(2) Omalääkärikokeilu 1985-1993: Professori: Miksi hyvin onnistunut kokeilu haudattiin? Neljässä kaupungissa testattiin vuosina 1985-93 mallia, joka on yleisesti käytössä muualla Euroopassa: potilas saa itse valita yleislääkärinsä, joka sitten laskuttaa maksajatahoa.  Lääkärin vastaanotto on siellä, missä potilaatkin ovat. Lääkäri on itsenäinen ammatinharjoittaja, joka laittaa laskun yhteiskunnan järjestämälle maksajalle. Potilas valitsee itse lääkärinsä, ja hänelle käynti on maksuton. Vastaanotolle pääsee tarvittaessa vaikka samana päivänä.  https://yle.fi/a/3-6660141; ks. myös toim. Ilkka Vohlonen: STM:n omalääkärikokeilu. tutkimuksen aineisto, tulokset ja johtopäätökset, Lääkintöhallituksen tutkimuksia 50/1988; Tutkimuksen tulokset olivat pääsääntöisesti positiivisia niin kansalaisten kuin lääkärienkin kannalta. Myös kustannukset olivat pienemmät verrattuna nykyjärjestelmään.

(3) Omalääkärimalli 2.0.  https://ollintuumailut.blogspot.com/2022/11/onko-omalaakarimalli-20-pohjana.html

(4) Suomen Lääkäriliitto: Perusterveydenhuollon hoidon jatkuvuus ja saatavuus -työryhmä: omalääkärimalli on toteutettava NYT; 29.4.2024;   https://www.laakariliitto.fi/uutiset/linjauksia/perusterveydenhuollon-hoidon-jatkuvuus-ja-saatavuus-tyoryhman-linjaukset-omalaakarimalli-toteutettava-nyt/?fbclid=IwZXh0bgNhZW0CMTEAAR146hty-rTDcSeQBfafBE249DNTHNknlsmWKVFBAHm-fzUm7xnmVntv73k_aem_NKWaprNGvFFFbsBFGtML3A

(5) Hoidon jatkuvuus (COCI) perusterveydenhuollon avosairaanhoidon hoitajakäynneillä (ind. 5503);   https://sotkanet.fi/sotkanet/fi/metadata/indicators/5503; Indikaattori ilmaisee hoidon jatkuvuuden osa-alueen, potilaan ja ammattihenkilön välisen hoitosuhteen ja vuorovaikutuksen keskimääräistä jatkuvuutta perusterveydenhuollon avosairaanhoidon kiireettömiä hoitajapalveluja käyttäneillä asiakkailla. Indikaattorin perustana ovat asiakkaiden yksilölliset jatkuvuusindeksit, joista on muodostettu alueellinen keskiarvo hyödyntäen tietoa asiakkaiden asuinkunnasta. Tulostaulukko 2019-2023: 0,24, 0,2, 0,16, 0,15, 0,18. Sotkanetin mukaan nyt luku on alle 0,2:n eikä 0,3 ellei lääkäriliitto ole saanut tietoonsa vuoden 2024 lukua.

(6) Ammatinharjoittajamalli. https://www.hs.fi/mielipide/art-2000010507006.html; Lääkäriliiton kannanotossa (viite 2) viitataan myös tähän malliin: "Suomea ja Ruotsia lukuun ottamatta perusterveydenhuollon vastaanottotoiminta Euroopassa pohjautuu ammatinharjoittajina tai yrittäjinä toimiviin yleislääkäreihin. Kukin kansalainen listautuu valitsemalleen yleislääkärille, jota voi halutessaan vaihtaa. Tämä on taannut potilaslääkärisuhteiden jatkuvuuden sekä riittävän ja yhdenvertaisen vastaanottoaikojen saatavuuden. Näissä maissa yleislääkärit ottavat vastaan ennestään tuttuja potilaita, mikä vaikuttaa suoraan työn tehokkuuteen ja vastaanottoaikojen saatavuuteen. (Kajaria-Montag ym. 2024)"

(7) Siun Soten kokeilu ikääntyneiden omalääkärimallista;   https://www.hs.fi/mielipide/art-2000010474923.html; https://www.talouselama.fi/uutiset/te/39da7222-1f1b-4141-8894-9b958df61bbf

(8) Väestövastuuajattelu: ks. Ollin blogikirjoitus vuodelta 2012;  https://ollintuumailut.blogspot.com/2012/02/kansalainen-potilas-palvelut-ja-ohjaus.html

(9) Olli Nylander: Hyvinvointi- ja terveyshyöty - ajopuusta aktiiviksi, BOD 2021, ss. 129-203

(10) Pärjäämisestä tein yhdessä Kauko Koivuniemen kanssa blogkirjoitusten 10-osaisen sarjan vuoden 2023 aikana. https://ollintuumailut.blogspot.com/2023/08/

"Filosofisen ajattelun opas" arvioitavana

"Filosofisen ajattelun opas - selvemmän ajattelun olennaiset periaatteet" oli urakka lukea ja selventää itselleen Bagginin ajattelua. Kirjan takakansi valistaa seuraavasti: Filosofisen ajattelun oppaassa järjenkäytön suosittu kansantajuistaja Julian Baggini tarjoaa jokaiselle tiedonhaluiselle kaksitoista oppituntia siitä, miten täysipäisestä ajattelusta voi tulla itse kullekin toinen luonto. Järkiolentona oleminen on hauskaa ja hyödyllistä! Mahdollisena järkiolentona ihmettelen kirjan suomenkielistä nimeä. Englanninkielinen alkuperäisteos on nimeltään "How to Think Like a Philosopher. Essential Principles for Clearer Thinking". (1) Minulle otsikko suomennettuna on jotain tällaista: "Miten ajatella filosofin tavoin. Olennaiset periaatteet selkeämmälle ajattelulla:" Voin sanoa ensimmäiselle lukukerralla ja jatkolukemisella, että 12 oppituntia vaativat filosofin perustietoutta pysyäkseen mukana ajatuksen virrassa. Opas tulee mieleen, kun lukee kunkin oppitunnin tiivistykset eli pointilistan. Sekin voi olla oma haasteensa. 

Innostuin jotenkin enemmän johtopäätösluvusta, jossa Baggini loihtii yhteyden australialaiseen rockbändin AC/DC:n nimeen. Filosofisen ajattelun kehittämisessä A tarkoittaa englannin kielen sanaa "Attend" eli suomennettuna "kiinnitä huomiota". C tarkoittaa sanaa "Clarify" eli suomeksi selvennä. D tarkoittaa sanaa "Deconstruct" eli suomeksi sanaa dekonstruoi. Se puolestaan voidaan suomentaa sanoin tulkita, selvittää. C tarkoittaa sanaa "Connect" eli suomeksi yhdistää. 

• Kiinnitä huomiota tarkoittaa huomion kiinnittämistä näyttöön eli siihen millä on väliä ongelman ratkaisun kannalta. Samalla on tärkeätä kiinnittää huomiota omiin vinoutuneisiin ennakkokäsityksiin ja avata niitä perehtymällä aiheeseen myös muiden asiatuntijoiden ajatustapojen avulla. 
• Selvennä on seuraava ongelman ratkaisun vaihe, jossa pyritään saamaan lisäselvyyttä ongelman luonteeseen. On ymmärrettävä, mikä ongelma todella on. On selvitettävä asiaan kuuluvat "faktat" sekä käytetyt käsitteet.
• Dekonstruoi tarkoittaa sitä, mitkä faktat ovat tärkeitä, mitkä harhaan johtavia tai pelkkiä harhautuksia. Täytyy kaivaa esille myös omista ennakkokäsityksistäni faktat, joista en jostain syystä pidä.
• Yhdistä tarkoittaa edellisten kolmen tekijän yhdistämistä eli toisiinsa liittyväksi kokonaisuudeksi. Yhteyksien muodostaminen vaatii järkeilyä. Kyse on johtopäätösten teosta.

Pitkin Bagginin tekstiä viitataan moniin filosofeihin. Suuri osa näistä ovat minulle tuntemattomia nimiä. Julian varoittelee filosofien laittamista erilaisten -ismien alaisuuteen. Tällaisia ismejä ovat esimerkiksi empirismi tai positivismi. Kuitenkin huomaan, että Baggini käsittelee annettuna käsitteenä "faktaa". Tämä koostuu yksittäisistä havainnoista tai jotenkin vain ilmeisistä elämän faktoista. Suomalainen emeritusprofessori Antti Hautamäki on viime aikoina sitkeästi tarttunut tähän faktakäsitykseen. (2) "Monismin mukaan asiat voivat olla vain yhdellä tavalla ja ne voidaan kuvata vain yhdellä oikealla tavalla. Pluralismi asettuu sille kannalle, että asiat voivat olla monella tavalla ja ne voidaan kuvata oikein monella tapaa. Pluralismi raivaa tietä tiedon suhteellisuudelle. Antin mukaan on kysymys näkökulmarelativismista, joka muodostuu näkökulman subjektista (henkilö, ryhmä, kulttuuri), objektista (asia tai ilmiö) ja aspektista. Aspekti on se objektin puoli, johon subjekti kiinnittää huomionsa. Väitän, että Baggini ei tunnista tätä kolmijakoa. Hänelle fakta on fakta objektista ilman subjektin näkökulmaa. Faktakeskeinen ajattelu sulkee pois vaihtoehtoiset näkökulmat asiaan, ilmiöön. Tällainen ajattelutapa myös sortuu itse asiassa ennakkokäsityksiin, jotka nimetään "faktoiksi". 

Käyn vielä läpi Bagginin 12 oppituntia tiivistelmien avulla. Sieltä löytyy osittain myös tiedostamatta faktakäsitykselle joitain vastaoppeja, vinoumien havaintoja, suoranaisten virheiden havaitsemista. Yritän nyt tiivistää, mitä opin kustakin oppitunnista. Mikä oli oppitunnin ydin minulle?

1. Ole tarkkana sopii hyvin tuohon A-kohtaan eli kiinnitä huomiota (Attend). Bagginin mielestä pitää riisua pois ennakkokäsitykset. Mielentilan pitää olla otollinen eli kiihkoton ja toisaalta innostunut. Mutta on varottava juuttumasta joihinkin valtavirtanäkemyksiin. Samoin on varottava tekemästä tunteella äkkipikaisia johtopäätöksiä. On kuunneltava muita.
2. Kyseenalaista kaikki. Sillä tarkoitetaan omien motiivien tarkistamista ja avoimuutta vaihtoehtoisille ratkaisuille. Näen kuitenkin Bagginin tekemässä otsikossa ongelmiakin. Kaiken kyseenalaistamisesta voi seurata oma umpikuja jatkuvaan kasvuun ja oppimiseen.
   
3. Varo askeleitasi. Pitäisi aina käydä läpi omat päättelyt ja mitä niistä voi seurata. Suuri vaara on ajautua pohtimaan asiaa ja ilmiötä omien uskomusten perusteella. Helposti myös ajautuu löytämään yksinkertaisia päättelyketjuja. Tilastot ovat myös haaste tulkintojen kannalta. Oma näkemykseni tilastoistakin on, että niissä näkyy ennalta joko tiedostetusti tai tiedostamatta luotu yksi aspekti. (Vrt Hautamäen monismitulkinta). Harha-askeleita tilastoissakin voidaan varoa avaamalla tilaston ns. metamaailman eli taustan.
   
4. Seuraa faktoja. Tässä Baggini toimii Anttia lainaten monismin ajatustavoin. Kuitenkin Julian nostaa esille harhoja faktoissa, kun ei tunnisteta datan rajallisuutta tai tehdään yliyleistyksiä. Samoin voidaan luoda omiin ennakkoluuloihin ja uskomuksiin perustuvia "faktoja". Näissä sorrutaan oman pätevyysalueen ulkopuolelle. Bagginin mielestä pitäisi aina tarkistaa faktat ja faktan lähteet. Nämä ovat kyllä oikein kannatettavia pointteja.
5. Tarkkaa kieltäsi. Termit, käsitteet pitäisi olla hallinnassa ja määritelty eivätkä ne saa olla moniselitteisiä. On pyrittävä suhteuttamaan omat käsitteet ilmiön kokonaisuuteen, mutta myös muihin vastaaviin käsitteisiin. Niinkuin faktoilla tai teorioilla, käsitteilläkin on taustaoletukset. Ne pitäisi löytää ja avata muille.
   
6. Ole eklektinen. Käsite on minulle vieras ja hankala ymmärtää. Baggini johdattelee käsitteeseen seuraavalla virkkeellä: "Hyvä kriittinen ajattelu vaatii meitä ammentamaan tiedosta, löytyy se mistä tahansa, ja yhdistämään informaatiota monenlaisista lähteistä." (s. 117). . Käsitteenä löysin eklektisyydelle sisällön Wikipediasta: Eklektisyys (kreikan kielen ἐκλεκτικός eklektikós 'valikoiva') kuvaa suuntausta tai teoriaa, joka yhdistelee vaikutteita eri suuntauksista tai teorioista." Eklektisen henkilön pitäisi kuitenkin hallita yhdistelystä seuraava kokonaisuus. Tulisi tunnistaa oppialojen rajat ja selvittää, onko joku taho aiemmin tarkastellut aihetta. Tässä kaikessa ollaan selventämisen alueella eli kohdassa C - Clarify.
7. Ole psykologi. Oli vaikeuksia löytää psykologian ydin Bagginin runsaasta pohdinnasta. Googlaten löysin mielestäni ytimen: Psykologia on ihmisen toimintaa tutkiva ja selittävä tiede. Psykologian tärkeimpiä tutkimuskohteita ovat ihmisen psyykkiset ominaisuudet ja erilaisten taustatekijöiden vaikutukset ihmisen käyttäytymiseen ja ajatteluun. Henkilön pitäisi tunnistaa omat psykologiset ominaisuutensa. Mutta ei saa liikaa psykologisoida. Tässä Baggini halua nostaa esille kunkin ihmisen omat tunteet ja miten ne sopivat yhteen järjen kanssa. Ei pitäisi sortua kuvitteluun, vaan kaivaa esille todellisuus. Tämä psykologian yksilöllinen tunnistaminen on mielestäni melkoinen haaste. Jollain tapaa haaste on minulle avautunut erilaisissa työnhakuun liittyvissä psykologisissa testeissä.
   
8. Tiedä millä on väliä. Pitää osata erottaa toisistaan triviaali ja merkityksellinen tieto. Tunnistettava, milloin on kyse erimielisyydestä arvoista eikä faktoista. Vältettävä virheellisiä teorioita ja yleensäkin virheitä. Tunnistettava asian ydin. Toisaalta oltava ymmärrystä ja suopeutta erilaisille mielipiteille.Ja kaiken lisäksi Baggini toteaa, että "tärkeys on tilannesidonnainen:" Tämä on merkittävä haaste, koska ei riitä pelkästään erilaisten "faktojen" tarkastelu. Tarvitaan niiden taustaoletusten analyysiä.
   
9. Kadota egosi. Pitää olla aktiivinen ja positiivinen muutoksille eikä osoittaa pelkuruutta tai olemista vastarannankiiski kaikelle muutokselle. Tunnettava omat tietämyksen rajat. On vältettävä nurkkakuntaisuutta. Ja lopuksi on tunnistettava oma temperamentti. Ja kuitenkin Baggani vaatii toisella oppitunnillaan - "kyseenalaista kaikki".
   
10. Ajattele itse, älä itseksesi. Pitää olla yhteydessä ja tekemisissä muiden kanssa,.Omat henkilökohtaiset intressit eivät saa olla määrääviä. Pitää välttää ryväsajattelua ja kaksinapaista ajattelua. Tämä on tärkeä opetus. Asioiden pohdiskelu yksin ilman mitään inhimillistä vastinparia johtaa usein vääristyneisiin tai puutteellisiin päätelmiin. Itse asiassa (tätä Baggani ei nosta esille) parasta ajattelua ja uuden ideointia on parityöskentely avoimessa toisiaan kunnioittavassa ilmapiirissä. Yksi plus yksi on enemmän kuin kaksi.
    
11. Yhdistä vain. Tässä ollaan viimeistään ACDC:n ytimessä eli yhdistämisessä. On varottava sortumasta erilaisiin ismeihin. On erotettava toisistaan etiikan teoriat ja tosiasiat. On purettava kaksinapaisuudet eli vaihtoehtoisten ratkaisujen määrittely hyviksi tai huonoiksi, mahdollisiksi tai mahdottomiksi jne. Vaihtoehtoja on monia. On yhdistettävä eri asiat keskenään ja muodostettava kokonaiskuva asiasta, ilmiöstä ja ongelman ratkaisusta. 
12. Älä anna periksi. Ajattelu on lakkaamaton kasvu- ja oppimisprosessi. On hyväksyttävä, että aina on olemassa ratkaisemattomia ongelmia. Kaikkiea ei voi palauttaa ennalta määriteltuihin sääntöihin. On tunnistettava, että ongelmat ovat monimutkaisia. Ja aina toimitaan jatkuvassa epävarmuudessa. Silti kannattaa aina yrittää saada aikaan muutosta. Se kai on Bagganin viesti "älä anna periksi".
    

Olen sitä mieltä, että Baggini "tykittää" liian paljon erilaisia ohjeita, nostaa esille monenlaisia ajatteluun liittyviä vaaroja, mahdollisia virheellisyyksiä. 12 luentoa sisältävät osittain päällekkäisyyksiä. Aina ei oikein lukijalle selviä, mikä oleellinen ero on eri luentojen ydinsanomien välillä. Teorioiden ja faktojen väliset erot ja yhteydet tulevat sekavasti esille. Kirjan analyysit keskittyvät usein eri filosofien ajatusten erittelyyn. Keskeinen osa käytännön esimerkeistä liittyvät filosofien välisiin keskusteluihin ja vuorovaikutukseen. Minusta ajattelu ei ole filosofien yksinoikeus. Se kuuluu kaikille meille.  

Viitteet

(1) Julian Baggini: Filosofisen ajattelun opas - selvemmän ajattelun olennaiset periaatteet. Eurooppalaisen filosofian seura ry / niin&näin 2023; Englanninkielinen alkuperäisteos "How to Think Like a Philosopher. Essential Principles for Clearer Thinking" 2023

(2) Antti Hautamäki: Tiedon suhteellisuus, Tietoasiantuntija-lehti 2-3.2024; https://www.tietojohtaminen.com/tietoasiantuntija-2-32024; ks. myös blogikirjoitukseni 6.1.2019 koskien Antin kirjaa Näkökulmarelativismi otsikolla "Näkökulmarelativismin avulla kamppailu totalitaarista uskoa vastaan"; https://ollintuumailut.blogspot.com/2019/01/nakokulmarelativismin-avulla-kamppailu.html

Vanhustenhuolto - herätys valtiomahdit - päivitys 28.6.24

 Päivitys 28.6.2024: YLE: Tutkimus osoittaa: muistisairaalle järjestyy usein hoivakotipaikka vasta, kun vaaratilanne on jo tapahtunut. Tutkijat selvittivät muistisairaiden läheisten kokemuksia hoitoon pääsystä. Myös ympärivuorokautisen hoidon laatu herättää huolta.Tutkimuksessa selvitettiin läheisten kokemuksia muistisairaiden hoitoon pääsemisestä. Ympärivuorokautista hoitoa tarjotaan muistisairaalle Suomessa usein liian myöhään, osoittaa tuore tutkimus. Turun, Tampereen ja Helsingin yliopistojen tutkijat haastattelivat pitkälle edennyttä muistisairautta sairastavien hoivakotiasukkaiden läheisiä. Haastattelututkimuksessa selvitettiin, miltä hoitoon pääsy ja saatu hoito näyttävät Suomessa läheisten silmin. Tutkimus osoittaa puutteita sekä ympärivuorokautiseen hoitoon pääsyssä että hoidon laadussa.Haastattelujen perusteella hoitoon pääseminen edellyttää usein paitsi mittavia hoidontarpeita, myös jo todentuneita riskejä. Monesti ympärivuorokautista hoitoa oli myös edeltänyt yksi tai useampi sairaalajakso. https://yle.fi/a/74-20096673

"Kun vanhustenhoito ei toimi, vanhukset päätyvät päivystykseen. Siinä vaiheessa he ovat usein niin huonokuntoisia, että päivystyksen on lähetettävä heidät sairaalahoitoon. Silloin vanhukset päätyvät sattumanvaraisesti sellaiselle erikoissairaanhoidon osastolle, jolle he mahtuvat, vaikka vaivoihin tehoavaa hoitoa voitaisiin antaa perusterveydenhuollossa. Erikoissairaanhoidon osastoilla vanhukset ovat usein lähinnä säilössä, eivätkä he saa esimerkiksi muistisairauteen kuuluvaa hoitoa. Samalla he vievät kaikkein kalleimpia hoitopaikkoja, mikä hidastaa muiden pääsyä hoitoon." https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000010489894.html

HS on laatujulkaisu, mutta kyllä silläkin on "mustia aukkoja", "asenteellista kirjoittelua". Vanhustenhuolto eli ikääntyneitten palvelut ovat yksi tällainen. HS ja moni muukin media mukaanlukien YLE näkevät, että sote on yhtä kuin terveydenhuolto. Ja terveydenhuolto on kriisissä. Voisi ilkeästi todeta, että vanhuksia joudutaan työntämään kalliiseen erikoissairaanhoitoon. Siitä kärsimme me hyväosaiset työelämässä olijat. Päivystyspalvelutkin sakkaavat "peijoonan" vanhustulvan vuoksi. Jatketaan tätä asenteellista puhetta. Vanhus koetaan "kulueräksi" - vielä harmilliseksi sellaiseksi. Nytkin tunnistetaan yleisesti, että "kuluerä" on riittämätön. Kuitenkin tarvitaan siitäkin leikkauksia. Kuuluisa tokaisu oli, että "ihminen ei ole desimaali". Kuitenkin vanhustenhuoltoa keskitytään johtamaan desimaaleilla - milloin ylöspäin, milloin alaspäin. Nyt on suunta alaspäin. Vapaa markkinatalouskin on otettu ohjenuoraksi varsinkin palveluasumisessa jo vuosikausia sitten. "Marxin pääoman ajakohtaisuus" on sanellut palvelukotien tulevaisuutta kohden keskittämistä muutamille tuottajille - ehkä lopulta kehityskulusta siiloutuu yksi tai sitten jäljelle jääneet jakavat markkinat yhteisellä sopimuksella. Siinä se kilpailun loppu sitten on eli Marxin vuosisatoja vanha ennuste toteutuu palveluasumisen osalta. 

Olen puhunut ja nostanut esille vanhustenhuollon ongelmia ja niiden ratkaisumahdollisuuksia vuosikymmeniä - aluksi pienen virkamiehen vinkkelistä, sitten oto. tutkijana, sitten osana valtakunnallista tilastouudistusta, sitten blogistina ja nyt lopulta eräänlaisena kokemusasiantuntijana. Seuraava vaihe on yrittää vaikuttaa asioihin palvelujen käyttäjänä. Tästä piirtyy kauhea kuva. Vievätkö vallanpitäjät ikääntyneiden palvelut pisteeseen, jossa vain raha ratkaisee eli se raha, mitä meillä vanhuksilla on iskeä "pätäkkää" tiskiin. 

Kaivoin esille muutamia juttujani vuosien varrelta. Josko niiden juttujen uusiokäytöstä olisi apua tähän kriisiin. 

• Pärjääminen on taitoa tulla toimeen omien sosiaalisten ja terveydentilaan liittyvien poikkeavuuksien kanssa ja taitoa ohjata elämänsä kulkua joko yksin tai yhdessä kumppanin tai kumppaniverkoston kanssa. https://ollintuumailut.blogspot.com/2023/08/me-parjaamme-osa-10-me-opimme-siksi.html
• Tätä aihetta lämmittelimme yhdessä ystäväni Kauko Koivuniemen kanssa kymmenen blogikirjoituksen verran viime vuonna. Tuo boldattu käsitemääritelmä "pärjäämisestä" voisi avata periaatteellisia ajatuskulkuja, miten laajemmin uudistuksiin pitäisi pureutua. 
  

• Palvelujärjestelmä sairastaa https://ollintuumailut.blogspot.com/2021/10/palvelujarjestelma-sairastaa.html
• Tämän sairausdiagnoosin nostin esille tehdessäni tietojohtamiseen liittyvää kirjaa 2017 alussa. Diagnoosi on edelleen hyvin ajankohtainen. Palvelujärjestelmä tarkoittaa sotea - eikä suinkaan pelkästään terveydehuoltoa. Kun palvelujärjestelmä sairastaa, siitä kärsivät eniten heikossa asemassa olevat eli ne ihmiset, joiden pärjäämisvaranto on ehtynyt tai ehtymässä. Moniongelmaiset ja ikääntyneet ovat kuitenkin suurin palvelujen käyttäjäryhmä niin määrällisesti kuin euroissa laskettuna.
  

• 30-vuoden sota vanhustenhuollosta: https://ollintuumailut.blogspot.com/2019/02/30-vuoden-sota-vanhustenhuollosta.html
• Jo otsikko puhuu puolestaan. Vanhustenhuollon ongelmat ovat seuranneet koko palvelujärjestelmää kymmeniä vuosia monelta osin ajopuun lailla milloin pelkkänä kulueränä, milloin desimaalipolitiikan avulla.
  

•  Sosiaalihuolto eri paria terveydenhuollon kanssa: https://ollintuumailut.blogspot.com/2017/11/
• Sosiaalihuoltoa ei mediassa muisteta kuin äärimmäisissä kriisitilainteissa tai vaalipuheissa. Näin se on ollut vuosikymmeniä. Tärkeätä mielestäni on tunnistaa sosiaalihuollon ja terveydenhuollon erot. Sosiaalihuollossa ihminen nähdään kokonaisuutena. Pärjääminen on liittyy toimintakyvyn kaikkiin puoliin. Terveydenhuollossa korostuu palvelujärjestelmässä korjaava puoli. Sosiaalihuollossa keskeistä on lähiympäristö. Yhteistä on hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen ennaltaehkäisevin toimin.

• Hoivakoti on KOTI: https://ollintuumailut.blogspot.com/2017/01/tampereella-tehdaan-toisin-hoivakoti-on.html
• Mielenkiintoista on nostaa hoivakodin, palvelukodin perusideaksi  käsite KOTI. Olen seurannut läheltä, miten hoivakodit ovat organisaatioita, joissa keskiössä on henkilöstö, ei niinkään asukkaat. Tampereen tapauksesta nousi esille pari henkilöstön kuvausta: "Täällä eletään niin kuin kotona eletään, omaan tahtiin ja kaikkia etunimillä puhutellen. Autetaan ihmisiä elämään niin kuin he itse haluavat, tekemään niitä asioita, joista he pitävät."
  

• SOTE-ATK päivillä esillä uusi innovaatio Teamcare-tuote: https://ollintuumailut.blogspot.com/2024/05/sote-atk-paivat-2024-tampere-suuri-ja.html
• Vanhustenhuolto ja ikääntyneiden palvelut tarvitsevat toiminnan tueksi täsmäohjatun toiminnanohjausjärjestelmän. Alku toiminnanohjauksen tuomiseen systemaattisesti osaksi sotetietojärjestelmien kehittämistä löytyi kokeiluversiosta "Teamcare". Mainostekstissä todetaan "Yhdistä sosiaalihuollon toimijat, palvelut ja asiakkaan arki! Teamcare (TM) toiminnanohjausjärjestelmä tukee ammattilaisia, asiakasta ja omaisia kuntoutuksen jokaisena päivänä. Tiiminä toimimme paremmin." Tiivistetysti järjestelmän avulla voidaan systematisoida asiakassuunnitelmien suunnittelu, tavoitteenasettelu, toteutus, seuranta, arviointi ja valvonta yhdellä kokonaisratkaisulla. Siinä nostetaan esille prosessissa asiakkaiden arjen toiminta palvelujen rinnalle. Järjestelmä ratkaisee yli 20 sotepalvelujen nykyisiä haasteita.

Sitra ratkaisemassa hyvinvointialueiden IT-järjestelmien haasteet - onkohan tie pitkä? - päivitys 5.6.2024

Toiminnan tehostaminen monitavoiteoptimoinnilla open EHR-tietomallin avulla

SITRA: Sote-järjestelmän tietojen tehokkaampi käsittely tarjoaa mahdollisuuksia miljardisäästöihin ja parempaan hoitoon.Uudistamalla potilastietojen järjestämistä ja käyttöä on mahdollista saavuttaa lähes kahden miljardin euron säästöpotentiaali vuosittaisista sote-kustannuksista. Etenkin samanaikaisesti useita sote-palveluita tarvitsevien potilaiden hoitoa voitaisiin suunnitella ja tarjota tehokkaammin.

Uudistuksen keskeisinä välineinä ovat OpenEHR:n ja OMOP:n (Observational Medical Outcomes Partnership Common Data Model) tietomallien hyödyntäminen. Lopputavoitteena on toiminnan tehostamisen malli. Raportissa todetaan: Tietomallit toimivat tietojärjestelmien taustalla ja ne muodostavat eräänlaisen yhteisen kieliopin järjestelmissä oleville tiedoille. Mallien avulla tietoa pystytään helposti jakamaan yhdestä järjestelmästä sinne, missä sitä kulloinkin tarvitaan sekä analysoimaan ja vertaamaan tietoja.

Taustana on, että tietojärjestelmät ovat hajallaan eikä niiden sisältämiä tietoja voidan hyödyntää vertailukelpoisesti toiminnassa. Raportin mukaan säästöjen aikaansaamiseksi tietomallit pitäisi ottaa kattavasti käyttöön kaikilla hyvinvointialueilla. Ratkaisumalli toimii ennen muuta moniongelmaisten asiakkaiden hoidossa.Raportissa todetaan: OpenEHR-tietomalli kuvaa yksityiskohtaisesti terveys- ja hyvinvointitietojen kokonaisuutta. Mallia voidaan laajentaa kattamaan entistä suurempia tietokokonaisuuksia kuten hoitopolkuja ja resursseja. Se sopii myös sosiaalihuollon tarpeisiin. Tietomalli perustuu avoimeen lähdekoodiin, jonka kehittämisestä vastaa kansainvälinen voittoa tavoittelematon OpenEHR - Foundation. Raportissa esitetään neljä tietoarkkitehtuurin kehitysvaihetta seuraavasti:

1. Kymmeniä tietojärjestelmiä, joissa on oma data ja sisäinen logiikka. Järjestelmät kytketty toisiinsa sanomavälityksellä..
2. Kymmenet tietojärjestelmät tuottavat dataa yhteiseen tietovarastoon raportointia varten.
3. Tietojärjestelmät tuottavat dataa yhteiseen tietovarastoon, josta ne saavat dataa muista tietojärjestelmistä omaa toimintalogiikkaansa varten. Voidaan tuottaa myös yhteistä ohjausta.
4. Tietojärjestelmien kaikki data on yhteisessä tietovarastossa, mutta vain järjestelmäkohtainen toimintalogiikka on eri tietojärjestelmissä. Yhteinen ohjaus voidaan toteuttaa ja optimoida. 

OpenEHR-tietomalli asiakkaan / potilaan kannalta

Tietomallissa ihanteellisena tavoitteena on, että se kattaa kaiken datan asiakkaasta / potilaasta tuhansista hoitopoluista. Yllä oleva raportin kuva kertoo kaiken.

Sitran ehdotuksessa on tehty SWOT-analyysit Open EHR:stä ja OMOP-tietomalleista. 

Yllä oleva teksti on tiivistetty Sitran raportista ja kuvat on kopioitu suoraan.  Raportti on julkistettu Sitran sivuilla toukokuussa 2024. https://www.sitra.fi/;  https://www.sitra.fi/julkaisut/tietomalleista-tehoa-sote-jarjestelmaan/. Seuraavassa kerron oman ymmärrykseni asiaan. Jos olen tulkinnut virheellisesti, toivon sitralaisten ja Antti Larsion korjaavan tätä tulkintaani. 

• Tietomallit rakennetaan loppupeleissä kaikista hoitopoluista, joita on siis tuhansia. Mallit otetaan käyttöön kaikilla hyvinvointialueilla ja näiden avulla uudistetaan olemassa olevien tietojärjestelmien tietosisällöt vertailukelpoisiksi keskenään. Samaan aikaan rakennetaan tietovarasto, johon tuodaan vähin erin kaikki vertailukelpoiset tiedot hoitopoluista. Kun urakka on valmis tai riittävän kattava, voidaan tietovaraston tietoja hyödyntää eri käyttötarkoituksiin käyttöoikeuksien puitteissa. Käyttöoikeuksia tulee olemaan kansalaisilla /asiakkailla / potilailla sekä ammattihenkilöillä ja sote-organisaatioilla. Kun tiedoissa yhdistetään toimintatiedot ja resurssitiedot, voidaan näin tehostaa jatkuvasti kunkin hyvinvointialueen toimintaa asiakas/potilaslähtöisesti. 
• Malli on ihanneratkaisu, joka edellyttää yhteistä toiminta- ja datavisiota kaikilla hyvinvointialueilla ja valtakunnallisilla ohjausorganisaatioilla (siis ainakin VM, STM, THL, Valvira ja AVIT). Ratkaisu edellyttää vahvaa keskusjohtoisuutta. Ratkaisu edellyttää, että tavalla tai toisella kaikki järjestelmätoimittajatkin suostuvat lähtemään mukaan tähän tietomalliajatteluun. 
• Toistaiseksi Open EHR ei ole saavuttanut Suomessa eikä maailmalla kattavaa, laajaa menestystä. Ehkä yksi syy on uudenlaisen näkökulman työläys. Kansainväliset standardit ovat myös hankalia rakentaa niin, että kaikki osapuolet hyväksyvät ne. Valmistelusta hyväksymiseen ja käyttööönottoon menee pitkä aika. 
• Säästölaskelmat perustuvat myös ihannemallin kattavaan toteutumiseen. Säästöt on mahdollista saada aikaan pitkällä aikavälillä vuosien mittaan. Ne perustuvat myös monien hoitopolkujen tehostamislaskelmiin. On myös mahdollista, että hoitopolkujen toiminnoissa tulee vastaan muita vaikeuksia, esteitä kuten henkilöresurssit, osaaminen ja kansalaisten oma aktiviteetti. 

Perehdyin melko pinnallisesti vuonna 2020 OpenEHR-maailmaan. Kävin aiheeseen liittyneen kurssikokonaisuuden, josta sain OpenEHR-sertifikaatin. Kirjoitin aiheesta blogikirjoituksen otsikolla "Arkkityyppi voi olla myös APTJ-arkkitehtuurin ydin".( https://ollintuumailut.blogspot.com/2020/10/arkkityyppi-voi-olla-myos-aptj.html). Arkkityyppi on hahmon, asian tai käsitteen alkumuoto, malli. OpenEHR-maailmassa arkkityyppi on toiminnallinen moduuli. Arkkityypin ominaisuuksia ovat: uudelleenkäyttävyys, yhteensopivuus keskeisten luokitusten kanssa (kuten ICD 10), julkista aineistoa. Arkkityypit on luokiteltu viiteen kategoriaan: 1. toiminta, 2. arviointi, 3. havainto, 4. ohje, 5. hallinnollinen määritelmä (esim. kiireellisyysluokitus). Tältä pohjalta voisi sanoa, että hoitopolku on toiminnallinen arkkityyppi. Ehkä voisi myös sanoa, että hoitopolun vaiheet muodostaisivat arkkityypin  - siis ongelma/oire - hoidon ja palvelutarpeen arviointi - tutkimukset hoitoa varten - varsinaisen hoidon /palvelun toteutus - seuranta. Tämä poimin yllä olevasta kuvasta "OpenEHR-tietomalli asiakkaan / potilaan kannalta". Tuossa vuoden 2020 kirjoituksessani nostin esille seuraavia huolia/ kommentteja:

• Siirtyminen perinteisestä mallista /järjestelmästä (monoliittisesta järjestelmästä) openEHR-järjestelmään on haastava ja pitkäkestoinen työ; myös hyvät esimerkit ovat vähissä.
• Alustaratkaisut perinne- ja openEHR-järjestelmissä eivät ole yhteensopivia, eli suoraan perinnejärjestelmän päälle ei voi kunnolla rakentaa openEHR-toiminnallisuutta.
• Arkkityypit ovat ainakin osittain suuren joukon muodostamia de facto-standardeja. Niitä pitäisi voida hyödyntää myös perinnejärjestelmissä - itseasiassa kysynkin, miksi ei voisi?
• Arkkityypit muodostavat mielestäni hajanaisen toiminnallisuuksien joukon, jossa kokonaisuuden hallinta jää askarruttamaan mieltäni; jos seuraa arkkityyppien valmisteluprosessia, voi havaita pari oleellista asiaa: 1) kokonaismäärästä merkittävästi suurempi osa on eriasteisessa valmisteluvaiheessa verrattuna valmiisiin , 2) vain osa arkkityypeistä on suomennettu eikä suomentaminenkaan ole pelkkää google -kääntäjän työtä vaan vaatii lokalisointia eli soveltamista Suomen oloihin (lainsäädäntö, toimintakäytännöt jne.).

Ehkä osa neljästä pointistani voitaisiin hanskata joillakin yhteisesti sovittavilla periaatteilla, visioilla ja strategioilla. Näitä voisivat olla seuraavat pointit:

• Tietomallit jäsentävät toiminnanohjausjärjestelmän tiedollista sisältöä. Näin tietomallit kuvaavat toiminnan tavoitteita, sisältöä ja voimavaroja. Tämä on erittäin suuri haaste, koska tietääkseni toimintolaskennan periaatteita ei ole kyetty johdonmukaisesti ja kattavasti sekä kaikkien osapuolten hyväksymänä standardoimaan. Ei ole myöskään käytössä kattavia soten toiminnanohjausjärjestelmiä. Tämän tiedon ongin esille soten ATK-päivillä 27-29.5.24 (ks.https://ollintuumailut.blogspot.com/2024/05/sote-atk-paivat-2024-tampere-suuri-ja.html)
  
• Tietomallinnuksen perustana ovat hyvinvointialueiden perustehtävät ja aiheeseen liittyvä lainsäädäntö.
  
• Hoitopolun yläpuolelle nostaisin arkkityypeiksi asiakkuussegmentit. Hoitopolut ovat osa asiakassegmenttejä. Pienessä asiantuntijaryhmässämme määrittelimme kolme vuotta sitten asiakkuussegmentit seuraavasti: hätäapu, satunnainen apu, jatkuva apu, avun ennaltaehkäisy. (ks. Nylander 2021, Hyvinvointi- ja terveyshyöty, ss. 129-203). Malli sopii sekä sosiaalihuoltoon että terveydenhuoltoon mutta myös ensihoitoon.
• Tietomallinnustyö pitäisi olla keskeisten toimijoiden yhteisellä agendalla - siis VM, STM, THL, Valvira ja AVI, hyvinvointialueet ja julkiset sekä yksityiset palvelutuottajat. Mutta mukana tulisi olla myös kansalaisten/asiakkaiden/potilaiden edustus. Myös tietojärjestelmätoimittajat pitäisi kutsua mukaan tähän työhön.
  
• STM:n työryhmän tulisi rakentaa toiminta- ja datavisio, strategia ja toimintasuunnitelma tietomallinnustyölle. Tällainen työryhmä on perustettu ja sen on saatava työnsä valmiiksi syksyllä 2024.
  

Näen siltä haasteita tässä tietomallinnuskeskeisessä työssä kuten sitoutuminen, resurssointi ja aikataulutus. Myös haasteena on toimintakentän laajuus. On tehtävä priorisointilista, mistä aloitetaan ja miten jatketaan. On varmistettava, että kukin järjestelmätoimittaja tai järjestelmien tilaaja sitoutuu hyödyntämään syntyneitä standardeja. IT-järjestelmien hankintaperiaatteisiin ja kilpailutukseen on sisään leivottava standardivaatimukset. On siis kyse melkoisesta savotasta, joka vaatii työtä ja voimavaroja, rahaa. Mahdolliset säästöt syntyvät vähin erin vuosien kuluttua. 

Päivitys 5.6.2024: FB:n terveydenhuollon tietojärjestelmät korjattava - ryhmässä on blogini pohjalta keskusteltu jonkin aikaa. Keskustelu on aaltoillut ja jotenkin on tuntunut siltä, että onkohan keskustelijat lukeneet kirjoitukseni. Tiivistän vielä näkemykseni seuraavasti:

• Hyvinvointialueiden tietojärjestelmäkokonaisuus on uudistettava. Se on pitkä tie, koska nykyjärjestelmät ovat jo ikääntyneitä ja niiden yhteentoimivuus uudessa hallintomallissa ei toimi kunnolla. 
• Kannatan pitkän aikavälin tavoitteena ratkaisua, jossa erillisten tietojärjestelmien sijasta rakennetaan järjestelmäverkko, jota voidaan kokonaisuudessaan kutsua toiminnanohjausjärjestelmäksi. Siinä yhdistyvät toiminta, voimavarat ja talous. Toiminnanohjaus tarkoittaa tavoitteellista toimintaa, jossa korostuu hyvinvointi- ja terveyshyöty asiakkaille / potilaille sekä tehokas toiminta.
• Alueiden kesken pitää saada aikaan tiivis yhteistyö, jota ohjaa valtiovalta. Ihanne olisi, että toiminnanohjausjärjestelmiä olisi mahdollisimman vähän. Ihanne olisi, että kaikki käytetyt käsitteet, luokitukset, määritelmät olisivat samoja ja näin vertailukelpoisuus alueiden ja palvelujen tuottajien kesken olisi mahdollista. 
• Toiminnanohjausjärjestelmissä pitäisi olla sisään leivottu toimintolaskenta, joka avaisi kattavasti kustannusvastaavuuden.
• Asiakastyötä tukevat tietojärjestelmätoiminnot pitää uudistaa käytettävyys -edellä. Nyt olemassa olevien järjestelmien käytettävyys ei ole riittävällä tasolla. Tavoite pitäisi olla 8-10 eikä tyydyttävä tai heikko. Tekoälyratkaisut edistävät parhaimmillaan käytettävyyttä.
• Ja lopuksi. Sitran raportin malli ei sinänsä tuo ratkaisua IT:n ongelmiin. Kannattaa myös lukea Mikko Huovilan kommentti aiheeseen:https://www.linkedin.com/posts/mikkohuo_sitra-julkaisi-viikolla-raportin-sote-alan-activity-7200531117194514432-qe1B?utm_source=share&utm_medium=member_android&fbclid=IwZXh0bgNhZW0CMTAAAR1t8w2WEP5YQiSlS3efAY9FijRVQnCu16pLCROAqUncpjRbkhYlz8Rr_Qo_aem_AUbIQYD-9XiO8X4CM5AmW3iFYI4VKiRiidfk9I9FbM0tzeubJnTMmWXpUQ8_WtsHu1vRAjrhDTngInrKuU7JwpKD