Tiivistin Sari Kuuselan kirjan kannesta Vaikuttamisen alaisena – kirjan ydinsanoman. On tosi mielenkiintoinen kirja, jota oli mukava lukea Euroopan matkalla iltaisin kappale kerrallaan. Sari tutkijana ja konsulttina kirjoittaa omiin työkokemuksiinsa perustuen vuorovaikutuksen voimasta, suhteiden merkityksestä, erilaisista vuorovaikutustyyleistä, sosiaalisista peleistä, vinoutuneesta kulttuurista, sosiaalisista kartoista ja käyttäytymisestä vallan keinona.
Pohjimmiltaan ymmärsin, että perustana on käyttäytymisen psykologia sekä sosiaalipsykologia. Tieteelliset päätelmät on kuitenkin piilotettu käytännön kokemusten syliin. Olen itse ollut työelämässä yli 50 vuotta raksa-apumiehestä, suunnittelijaan, pikkupäällikköön, vähän isompaan johtajaan ja takaisin asiantuntija- ja konsulttihommiin. Paljon on tuttua vaikuttamisen muodoista. Jäin vain hiukan ihmettelemään, miten Sari itse kykeni katselemaan ulkokohtaisesti vaikuttamisen ihmeellistä maailmaa ja poistumaan näyttämöltä, kun homma ei enää tuntunut kotoisalta. Samoin jäin ihmettelemään vaikutuksen alaisuuden kohderyhmän rajaamista työikäisiin ja työyhteisöihin sekä työikäisten vapaa-ajan porukoihin. Lapset, nuoret, koululaiset, työttömät, eläkeläiset ovat vaikutuksen ulkopuolella. Ja vielä ihmetytti työelämän katselu alaisnäkökulmasta sekä vain viitteellisesti johtajien ja johtajuuden kautta.
Miksi ihmettelen Sarin rajauksia? Vaikutuksen alaisena oleminen ei ole mikään pysyvä ennalta määrätty tila. Kyse on pikemminkin kasvamisesta, kasvamaan oppimisesta, erehdyksistä oppimisesta,
satunnaisuuksista. Tein pari vuotta sitten omaelämäkerran, jonka työnimenä ja yhtenä alaotsikkona
oli ”Ollin oppivuodet”. (2) Jo lapsuudessa voimistuvat myös monenlaiset tunteet, asenteet ja tavat. Jo
silloin varhaiset muistikuvanikin todistivat, että on meitä monenlaisilla tunteilla kuormitettu. On myös monenlaista viisautta ja älykkyyttä, jotka kehittyvät ja kuoriutuvat esille niin omasta toiminnasta kuin yhteistyöstä ja vuorovaikutuksesta. On myös monenlaisia elämänpolkuja, joista vain osa on omien valintojen aikaansaannoksia, osa ns. pakkovalintoja, osa satunnaisia polkuja. Mielestäni ympäristöpsykologiaan liittyvää reviiriajattelua Kuusela käsittelee vain negatiivisena poikkeamana, jopa pois opittavana asiantilana. Minusta oikein hyvin voidaan selittää monia vaikuttamisen alaisuuksia reviiriajattelulla. Muun eläinkunnan tavoin – kuten lintujen tavoin meilläkin on kullakin oma reviirimme. Sitä voidaan jopa mitata metrimitalla, mutta myös muutoinkin. Siteeraan elämäkerrassani mikromanagerointia pohtiessani ympäristöpsykologi Liisa Horellin ajatuksiin reviireistä. Liisa määrittelee tarkkoja mittoja reviireille: intiimi etäisyys 0-45 cm, henkilökohtainen etäisyys 45-120cm, sosiaalinen etäisyys 120-360cm, julkinen etäisyys 360-750 cm. Inhimillisyys on Ollin mielestä sitä, että tunnistetaan toisemme reviirit ja kunnioitetaan niitä. Äärimmillään reviiriristiriidat ja reviirien rikkominen ilmenevät kiusaamisena, häirintänä, toisen vahingoittamisena, kiduttamisena ja viime kädessä tappamisena.
Johtajuuttakin on monenlaista. Johtajalla ja johtajuudella on merkittävää vaikutusta työyhteisössä.
Sarikin nostaa tätä puolta esille viimeisimmässä kappaleessa ”käyttäytyminen vallankäytön välineenä”. Itse olen kokenut alaisena autoritaarisen johtamisen niin koulussa kuin työpaikoilla. On myös erilaisia variaatioita yhteistyöjohtajuudesta, mutta myös johtajuuden välttämisestä. Puolensa kaikilla ja seuraukset kaikille tavoilla ovat erilaiset organisaatiossa. Mutta olen itsekin ollut pomona ja yrittänyt noudattaa inhimillistä, yhteistyöjohtajuutta. Minua on kritisoitu löysyydestä, kun taas autoritaarisia kollegoja itsevaltaisuudesta.
Mieleeni tulee jatkuvan oppimisen, kasvamisen ajatustapa. Se näkyy erityisesti uuden oppimisessa ja vanhojen tapojen, kulttuurin muuttamisen vaikeuksista. Nämä kaikki ovat todellisuutta läpi elämän. Nyt eläkeläisenä havainnoin maailmaa pitkän kokemuksen avulla. Jotkut antavat varhain periksi, toiset pyrkivät uusiutumaan nuorempien mukana. Paljon riippuu siitä, minkälaisen pärjäämisen voimavara on käytössä. Myös sietokyky auttaa pärjäämisessä. Sietokyvyllä eli resilienssillä tarkoitan häiriöistä ja kriiseistä nopeaa palautumista ja toipumista.
Vuorovaikutusta voidaan parantaa monin tavoin. Siitä Sari jakaa oikein hyviä neuvoja. Olen ollut
monessa vuorovaikutuksen kehittämisympäristössä mukana – välillä alaisena, välillä johtajana,
joskus jopa jonkin sortin konsulttina. Ilosanomaa voidaan puskea monin tavoin. On vain niin, että
muutoksen aikaansaaminen pysyvänä muutoksena on suuri tehtävä. Kysehän on joukkomittaisesta uudelleen oppimisesta. Jokaisen on arvioitava oma reviirinsä uudelleen ja käyttäytymistapansa sovitettava muutoksen tuuliin. Sarikin sivulauseessa havaitsi tämän vaikeuden pari kertaa. Hänen yksi ratkaisunsa oli poistua työyhteisöstä takavasemmalle. Toisessa esimerkissä Sari oli ystävältään kuullut, miten kaikki muutos lähti hienosti käyntiin johtajan vaihtumisen myötä. Tämä on myös vanha viisaus, kun pelaajia ei voi kaikkia vaihtaa, vaihdetaan johtaja / valmentaja.
Kriittisistä kommenteistani huolimatta suosittelen kyllä kirjaa. Se on helppolukuinen. Se on jaoteltu itsenäisiin palasiin. Tieteellisillä teorioilla ei ole lukijaa kuormitettu, mutta tarvittaessa löytyy riittävä lähdeluettelo tarkempaa perehtymistä varten. Kannattaa myös testata Sarin ajatuksia omiin kokemuksiinsa. Iltalukemiselle sopivat ohjeet jakaantuvat seuraaviin palasiin (otsikot poimittu sisällysluettelosta):
- vuorovaikutuksen voima: pääseekö mukaan, sosiaaliset ansat, joukkoon kuulumisen lumo, jäänkö sittenkin yksin, sosiaalinen valta
- suhteiden merkitys: näyttämöllisyys ja esittämisen voima, tarinoiden totuus, minäkö asenteellinen, verkostojen valta, yhteisön sankarit ja konnat
- erilaiset tyylit: sosiaaliset synnit, kateelliset, kilpailevat, kaikkivoipaiset, vihaiset, ahneet, kaiken tilan valtaajat
- sosiaaliset pelit: juoruilu, julkinen hyökkäys, näkyvä puolustautuminen, sissitoiminta, viivyttely vastarintana, peittely vallan käytön välineenä, organisaatiopolitikointi
- vinoutunut kulttuuri: reviirien rakentaminen, suosikkijärjestelmät, itsekeskeisyyden vangit, ulossulkeminen, aikaansaamattomuus, jatkuva kyseenalaistaminen, kärjistyneet tunteet
- elämä yhdessä: sosiaaliset kartat, yhteisöjen luonne, yhdessä olemme enemmän, näyttämöllä ja kulissien takana, hälytysmerkkejä
- käyttäytyminen vallankäytön välineenä.
Viitteet
1) Sari Kuusela: Vaikutuksen alaisena. Eli kuinka ihmiset ympärillämme vaikuttavat kaikkeen, mitä teemme, Into 2023
(2) Olli Nylander: Lauttasaaresta sotemaailmaan.Tuumailijan elämäkerta 1950-luvulta 2020-luvulle, BOD, Neuderstadt 2022:
- tunteista olen kirjoittanut elämäkertani alkusivuilla 28-31. Päädyn arvioimaan omaa kokemusmaailmaani seuraavien tunteiden kautta: viha, pelko, inho ja halveksunta, ilo, suru, masennus, häpeä, kateus, hämmennys
- reviiriajattelua käyn läpi pohtiessani mikromanagerointia omien kokemusteni perusteella. Viittaan siinä Liisa Horelliin, s. 243
- johtajuutta periaatteena ja omia kokemuksiani pohdin kirjani sivuilla 145-165
- Sietokykyäni pohdin sivuilla 31-32 ja pärjäämistäni kirjani loppupuolella sivuilla 478-480
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti