 |
| Kuva: Malmström etc. 2017 (1) |
Lupasin ystävälleni yrittää tehdä jotain asialle. Keinoni ovat myös vähäiset ja rajalliset. En ole lääkäri, hoitaja, sosiaalihuollon työntekijä enkä enää millään tapaa edes sotehallinnossa, puhumattakaan poliitikko. Kaikki ystäväni kertomat ongelmat, havainnot liittyvät laajempaan ongelmavyyhtiin, jota on vuosien, vuosikymmenten saatossa yritetty ratkoa monin tavoin. Poliitikot ovat olleet säännöllisesti asialla kerran neljässä vuodessa. Vanhuspalvelulaki, hoitajanormit, lääkärivajeiden poistaminen, asiakaskeskeisyys, palveluintegraatio, palveluketjujen hallinta, palvelu- ja hoitosuunnitelma, terveys- ja hoitosuunnitelma, kaltoin kohtelun ilmianto ja kohtelun parantaminen, hoito- ja palveluvirheiden välttäminen, kanteluiden käsittelyaikojen nopeuttaminen, muistutusten aito käsittely hoitoyhteisössä nyt heti pitkällä muistilla ovat mieleen tulleita tavoitteita ja huomioita.
 |
| Kuva: Nylander 2021, s.229 (2) |
Aikanaan 2000-luvun alussa teimme pienellä tutkijaryhmällä
rekisteritutkimuksen yhdistämällä yhden keskisuuren kaupungin kaikki
sote-palvelujen käytöt. Esille nousi erikoissairaanhoidon, erityisesti
sairaalahoidon erillisyys verrattuna muuhun annettuun hoitoon. Samoin
satunnaisuus tuli esille joitakin vuosia sitten Kuntaliiton tekemässä
rekisteritutkimuksessa. Oheinen ko. tutkimuksen kuva yllä kertoo, miten ikääntyneet ihmiset
ajautuvat palvelusta toiseen. (1) Päätelmäni oli "Hyvinvointi- ja
terveyshyöty"-kirjassani seuraava (2): Ikääntyneiden huonokuntoisten joukko
on monisairasta ja toimintakyvyltään vajavaista. Kyseessä on pärjäämisen
ja elämänhallinnan vajeista. Nämä pärjäämisvajeet akutisoituvat monista
erilaisista syistä, jolloin hoitoketju etenee mieluusti
erikoissairaanhoitoon. Jos tarjolla ei ole muuta hoitopaikkaa, saattaa
ainoa tarjolla oleva paikka olla päivystys. Hyvinvoinnin ja terveyden haitat ja riskit kasvavat, kun itsenäisessä pärjäämisessa on vajausta ja henkilö tarvitsee paljon palveluita. Oheisessa pärjäämiskuvassa henkilöt sijoittuvat oikeaan yläneliöön.
Sote on tunnetusti tietointensiivinen toimiala. Siksi myös kirjoitin taannoin kirjan "Tietojohtaminen ja tapaus SOTE" (BoD 2017). Tarkastelin myös tietojohtamisen ongelmia sairauksien näkökulmasta.Valitettavasti nuo taannoiset näkökulmat sopivat kovin hyvin näidenkin käsillä olevien ongelmien puimiseen. Kutsun tätä kokonaisuutta nyt "palveluketjusairaudeksi". Se on sukulainen diagnosoimiini "tiedon siiloutumissairauteen", "prosessisairauteen" ja "asiakasnäkökulma kateissa-sairauteen". Kyse on siis monisairaudesta. Kun näin on, niin uhkana on myös sairauskokonaisuuden kriisiytyminen "pirulliseksi ongelmaksi". (3)
- Tiedon siiloutumissairaudessa jokainen toimija tekee työtä ikäänkuin asiakas olisi tullut atomina vastaan ja ammattiauttajan tehtävänä on tehdä se, mikä hänen tehtäväkenttäänsä kuuluu. Erittäin vaarallinen osio tätä tiedon siiloutumista on sosiaalihuollon ja terveydenhuollon toimien erillisyys.Toinen erittäin hankala osio on runsas määrä toisistaan tietämättömiä, riippumattomia ammattihenkilöitä, jotka kohtaavat asiakasparan.
- "Prosessisairaus" on puolestaan käsissä, kun asiakas siirtyy uuteen vaiheeseen tai uuteen hoitopaikkaan. Kovin yleistä on, että vanhan hoitopaikan tiedot eivät siirry mukana. Hommat aloitetaan alusta ikään kuin tyhjältä pöydältä. Hienosti prosessitermein sanottuna prosessilta puuttuu omistaja eli se vastuullinen henkilö, joka varmistaa tiedon kulun ja hoidon / palvelun jatkuvuuden asiakkaan keskeisten ongelmien ratkaisemisessa.
- "Asiakasnäkökulma kateissa - sairaus" muistuttaa osittain tuota prosessisairautta. Oleellista on kuitenkin, että asiakasnäkökulmaan liittyy vuorovaikutus ammattihenkilön ja asiakkaan välillä - niin ja mukaan lukien puolesta asioija, omainen tai muu luotettu henkilö. Tämän sairauden välttämisen oleellisena taustana pitäisi olla näkökulmana pärjääminen.
Mielestäni tämä hoitoprosessi sisältää rakenteellisia ongelmia, jotka valitettavasti ovat varsin yleisiä ja pysyviä. Ongelmat ovat osoittautuneet myös "pirulliseksi ongelmavyydiksi", jota pitäisi purkaa ainakin seuraavilla tavoilla:
- Eri osapuolten tulee olla systemaattisesti yhteistyössä keskenään koko prosessin ajan: sosiaalihuolto - terveydenhuolto - ikääntynyt itse tai hänen luotettu henkilönsä.
- Asiakkaalla / asukkaalla / potilaalla tulee olla ajantasaiset hoito- ja palvelusuunnitelma sekä terveys- ja hoitosuunnitelma (ml. ajantasainen lääkelista). Se on oltava aina uudessa hoitopaikassa tai hoitokontaktissa käytettävissä ja päivitettävissä. UNA-konsortio on kehittänyt tilannekuvamallia, jossa yhdistyvät asiakkaan sosiaalihuollon ja terveydenhuollon tiedot. (6)
- Asiakkaalla on oltava koko prosessin vastuuhenkilö. Vastuu on määritelty, kun ensi kertaa suunnitelma kirjataan ja sovitaan, miten sitä toteutetaan ja seurataan.
- Hoidossa on noudatettava hyviä hoitokäytäntöjä ottamalla huomioon ikääntyneiden ihmisten erityiset pärjäämisen vajeet.
Tapauskertomus valitettavasti jatkuu (päivitys 11.11.2021). Tein tämän blogikirjoituksen 19.10.2021. Sain viestin ystävältäni 8.11.2021. Tilanne on kohtalokkaasti vielä heikentynyt. Hoitopolkuvaellus ja hoidon laiminlyöntien seuraukset ovat realisoituneet vanhuksen kannalta vakavina jatkosairauksina ja niihin liittyvinä hoitotoimenpiteinä niin, että yksi vasen ja yksi oikea jalka on jo polvinivelestä alaspäin amputoitu. Kaikki vain siksi, että ei ole toimittu olemassa olevien ja vakiintuneiden hyvän hoidon prosessien mukaisesti. Myös kokonaislääkityksen hallinta hoitovaelluksessa edelleen ontuu mukaan lukien tietojärjestelmiin tehdyt muutokset.
Päivitys 29.11.2021 uudet tapaukset vyöryvät. Jalan tynkä leikkauksen jälkeen meni kuntoon, jota kuvaa ei voi edes julkisesti näyttää. Ja edelleen lääkityksen osalta Sairaalasta kotiutettu munuaispotilaalle oli sairaalan lääkäri antanut aivan väärän lääkityksen. Surullista, tarkemmin en näitä tapauksia edes tässä ryhdy kuvaamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti