Moninkertaistaako digiaika sittenkin työtä - päivitys 13.1.2014

Kuva on HS:n turhaa työtä koskevasta jutusta 13.10.2013

Digiajan Kafka-tarinoita. "Moni vastaaja piti turhana sitä, että heidän pitää päivittäin kirjata työaikansa. Ongelmaa ei ehkä olisi, jos työntekijä saisi ilmoittaa todellisen työaikansa. Moni kuitenkin kertoi, että ilmoittaa saa vain 7,25 tunnin työpäivän – vaikka työtä tekisi oikeasti 5–15 tuntia päivässä. Ylitöistä ei makseta – eikä alityötäkään suvaita....
Toinen lukija kuvasi matkustamisesta syntyvää byrokratiaa.
Ensin teen keskeytysanomuksen yhteen ohjelmaan, kerron matkan tarkoituksen, ohjelman, kustannukset ja maksajan. Sitten laitan samassa ohjelmassa kahdelle henkilölle tarkistukseen ja hyväksyttäväksi. Vasta, kun keskeytysanomus on hyväksytty ja keskeytyspäätös on tehty, saa kustannuksia syntyä. Käyn matkalla. Teen matkalaskun toiseen järjestelmään, joka ei keskustele ensimmäisen kanssa. Täytän samat tiedot uudelleen. Skannaan tositteet ja liitän ne laskulle, liitän myös sähköpostitse tulleen keskeytyspäätöksen laskulle. Laitan laskun kahdelle henkilölle tarkastukseen ja hyväksyttäväksi. Kolmas henkilö laittaa maksun eteenpäin. Pahimmillaan tämä rumba tehdään tunnin palaverin takia....
Pahin kaikista on työyhteisössämme kirosanaksi muuttunut taloushallintaohjelma, joka on keskeneräinen ja jonka kanssa menee ainakin alkuvaiheessa tunteja yhden laskun käsittelyyn.Lukijat kertoivat, että pelkkä tietokoneen käynnistäminen ja sammuttaminen voi viedä 15 minuuttia työpäivästä. Sama tilanne on jollakin työpaikalla 80 työntekijällä. Silti ongelmaa ei voida korjata.
Jos Kafka eläisi nyt, hän kirjoittaisi tietojärjestelmistä."http://www.hs.fi/sunnuntai/Lukijat+kertoivat+turhasta+ty%C3%B6st%C3%A4+liikaa+pomoja+ja+huonoja+tietoj%C3%A4rjestelmi%C3%A4/a1381550393662


Digiajan "uustyö". Pohdiskelin edellisessä blogikirjoituksessani digivallankumousta ja erästä väitettä, että tulevaisuudessa työn määrä voi puolittua. Viittasin myös edellä olevaan turhan työn juttuun, jonka HS julkaisi viikko sitten. Poimin jutusta muutaman huolestuttavan sitaatin yllä olevaan kappaleeseen. On tämä kafkamaista juttua, joka osuu ytimeen. Kokemukseni ovat julkisesta hallinnosta. Nykyään tehdään taloussuunnittelussa, talousseurannassa, laskujen maksatuksessa, tuntikirjaamisessa, matkalaskuissa, loma-anomuksissa, hankintaesityksissä jne. suuri määrä "uustyötä". Kun ennen hoidettiin varsin keskitetysti taloussuunnittelu, rahojen jako ja käyttö, niin jo vuosia tämä on perustunut tulosjohtamiseen, tavoitejohtamiseen, osastojen, yksiköiden ja vastaavien autonomiaan. Ennen emme me viraston, toimintayksikön perustyötä tehneet virkamiehet tarvinneet juuri taloushallinnon järjestelmiä. Teimme päätyötä ja muut hoitivat tätä henkilöstö-ja taloushallinnon perustyötä. Nyt teemme itse kaiken eli suunnittelemme toiminnan ja talouden, kirjaamme työtuntimme ylös erilaisiin tehtävä-ja toimintoluokkiin, maksamme toiminnasta aiheutuneet laskut ja teemme myös itse matkalaskut ja vastaavat. Kaikki tämä tehdään nykyaikaisilla digitaalisilla välineillä - siis sähköisesti tai ainakin lähes sähköisesti skannaten tarvittavat paperit.

Työt on jaettu uudella tapaa ja tehokkuus on kasvanut merkittävästi. Ei enää tarvita entiseen tapaan laskuttajia, taloussihteereitä, sihteereitä ja vastaavia. Sen sijaan päätyöhön on kytketty tämä perusinfrastruktuuria koskeva työ uusilla digiajan välineillä. Kustannukset pitää voida kohdistaa oikein, jotta voidaan seurata toiminnan taloudellisuutta ja tehokkuutta sekä kohdistaa mahdollisimman oikein maksullisen toiminnan suoritteita. Niin ja me voimme sitten myös kohdistaa omaa työtämme mahdollisimman  tehokkaasti, kun kirjaamme asiat hyvin ja oikein. Säästämme samalla tuota entisaikaista perustyötä ja olemme siis huimasti tehokkaampia kuin ennen.

"Uustyö" lisää työtä. Nykyään hyvin usein - taitaa olla lähes pääsääntö - nämä sähköiset välineet lisäävät työtämme, työn tehottomuutta. Se vain ei näy, koska loppupeleissä kaikki tehty ylityö ja tämä "uustyö" häviävät näkyvistä. Harvassa järjestelmässä on erikseen mittausjärjestelmää tälle ylimääräiselle työlle. Ja pahimmissa tapauksissa tehty työ valuu hukkaan: kirjaukset ovat epäluotettavia, jopa virheellisiä; kirjausten tarkkuus on turhaa, koska sillä tarkkuudella ei loppupeleissä tehdä yhtään mitään. Oleelliset toiminnan ja työprosessien tehostamiset ovat aivan muualla: päällekkäiset työt, vanhat työtavat, paperimuotoisen työn ja digitaalisen työn päällekkäisyys tai jopa viime kädessä lainsäädännöstä johtuva nykyaikaan sopimaton työ.

Uustyön välineet surkeita. Ainakin valtionhallinnossa uustyötä tehdään useilla täysin erillisillä välineillä: taloussuunnittelu, talousseuranta, laskutus, matkalaskut, työajan kirjaus, lomakirjaus, hankinnat. Kaikki nämä ovat täysin erillisiä järjestelmiä, joilla ei ole mitään tekoa toistensa kanssa. Ne on tehty usein hutaisemalla ja eri aikaan, eri it-talojen toimesta. Myös luokitukset, määritelmät ovat eri aikaan tehtyjä - osa jollain tapaa yleisiä kaikkia koskevia, osa spesifejä virasto- toimintayksikkökohtaisia. Kaiken lisäksi nämä välineet ovat usein myös hitaita monella tapaa - tapahtumakirjaamiset on useiden "klikkausten" päässä ja järjestelmä "rupsuttaa hitaasti". Tai järjestelmä on tehty jonkin spesialistin ja it-henkilön yhteistyönä, jolloin laskutusspesialisti tuntee logiikan, mutta varsinainen käyttäjä on vaikeuksissa.

Kieku ratkaisee kaiken. Valtion hallinnossa kaikki kokonaisuudistukset ovat jäissä, kun odotetaan uuden Kieku- järjestelmän valmistumista ja käyttöönottoa. Järjestelmä sisältää ainakin ajanhallinnan, palvelussuhteen hallinnan,  laskujen käsittelyn, yhteisen asiakasrekisterin, käyttöomaisuuden hallinnan jne. Sen valmistuminen ja käyttöönotto on siirtynyt säännöllisesti vuosi vuodelta. Ehkä kaikki valtion virastot ovat uudessa järjestelmässä 2016. http://www.valtiokonttori.fi/fi-FI/Virastoille_ja_laitoksille/Kiekun_kayttoonotto_valtionhallinnossa

"Kieku-portaalin avulla virkamies

• ylläpitää omia perustietojaan (osoite, puhelinnumero, pankkitili)
• ilmoittaa poissaolonsa
• tekee esitykset lomien ja vaihtovapaiden ajankohdista
• tarkastaa jäljellä olevat lomapäivät
• seuraa vireille panemiensa asioiden etenemistä, esimerkiksi virkavapaushakemuksen käsittelyä
• ilmoittautuu sisäisiin koulutuksiin ja lähettää koulutuspalautetta
• kirjaa tavoite- ja kehityskeskustelujen tulokset yhdessä esimiehen kanssa
• kohdentaa työaikansa seurantakohteille
• tarkastaa työaikapankin tiedot
• selaa ja tarvittaessa tulostaa palkkalaskelmansa
• arvioi omaa osaamistaan, jos osaamisen hallinnan osio on käytössä."

Kiekun sivuilla on hauska video entisajan virkamiehestä ja Kieku-ajan virkamiehestä. http://www.valtiokonttori.fi/fi-FI/Virastoille_ja_laitoksille/Kiekun_kayttoonotto_valtionhallinnossa/Materiaalipankki  Kumpikin ovat iloisia ihmisiä. Työprosessit vaan muuttuvat parin klikkauksen prosesseiksi verrattuna monimutkaisiin nykykäytäntöihin. Toivottavasti aidosti Kiekussa on otettu huomioon virkamies ja esimies. Samoin toivon, että Kiekun mukana voidaan luopua nykyjärjestelmistä (ESS, Rondo, M2, Tilha jne). Samoin toivon, että pääsemme yhteen järjestelmään yhdellä kirjauksella. Edelleen toivon, että uusi järjestelmä mahdollistaa tiedon hallinnan kokonaisuuden. Tällä tarkoitan sitä, että kertakirjauksen kautta tietoja voidaan hyödyntää niin yksittäisen virkamiehen kuin johtamisenkin tarpeisiin. Edelleen toivon, että käyttöliittymä on niin helppo, että harvemminkin sitä käyttävä voi saada nopeasti ja luotettavasti tiedot sisään ja tarvitsemansa tiedot ulos. Ja vielä yksi toive: Saadaanko lopulta valtionhallintoon muitakin kuin vain talousammattilaisia tukeva talouden, suunnittelu- ja seurantajärjestelmä. Järjestelmässä on voitava "surfailla" yleisestä yksityiseen ja päin vastoin - modernia porautumista ja tietojen louhimista.

Jos Kieku ei ratkaise, niin sitten peliala apuun. Odotan nyt tuhansien muiden pikkuvirkamiesten tapaan, että työmme tehostuu ja helpottuu Kiekun myötä. Jos näin ei käy, asetan toiveeni uuteen nousevaan IT-alaan Suomessa - pelialaan. Peliala on Suomessa maailman huippua. Pelit menevät kaupaksi kuin häkä. Ne tuntuvat toimivankin erinomaisesti. Harvoin olen nähnyt kiroilevaa pelaajaa, joka kiroilisi järjestelmän surkeutta, tehottomuutta ja käytettävyyden ongelmia. Kiroilut liittyvät pikemminkin siihen, että peli ei sinänsä suju.  Pelialan innovaattorit voisivat kehittää hauskan virkamiehen työkalun uuvuttavan tylsiin töihin.
http://www.kauppalehti.fi/etusivu/peliala+odottaa+roimaa+liikevaihdon+kasvua/201310533033

Yksityiset. Toinen juttu ovat yksityiset yritykset vai ovatko? Pienet ketterät yritykset eivät kamppaile digiajan  byrokratian ongelmissa. Sen sijaan epäilen, että suurissa yrityksissä on samoja ongelmia kuin valtiolla. Yrityksissä on mahdollista vyöryttää tehoton työ asiakkaalle. IT-yrityksissä pitäisi itse asiassa myös läpivalaista tuo perustyö eli mistä osista maksullinen toiminta koostuu ja kuinka tunteja tai päiviä kerätään asiakkaan piikkiin. Projektihallinta ja laatukriteerit eivät taida aina ulottua tällaisiin asioihin.

Päivitys 13.1.2014: Etlan tutkimus IT:n vaikutuksista ammatteihin. 
http://yle.fi/uutiset/milla_todennakoisyydella_ammattisi_katoaa__koko_etlan_lista_taalla/7028199
ks. myös Ollin tuumailuissa blogikirjoitus: http://ollintuumailut.blogspot.fi/2013/10/moninkertaistaako-digiaika-sittenkin.html

Digitaalinen vallankumous sote-alalle? - päivitetty 11.2.2014

Digitaalinen vallankumous tuo ensin paperin ja manuaalityön rinnalle sähköisiin välineisiin perustuvat työt. Parhaimmillaan uudet työmuodot vähentävät työn määrää tai jopa poistavat työprosseja. Työtä voi siirtyä myös palvelun tuottajalta asiakkaalle tai ihmiseltä koneelle, jopa robotille. Kuitenkin  pahimmillaan uudet työmuodot tuplaavat työmäärän, kun entisia työprosesseja ei ole kunnolla kyetty muuttamaan ja uudet välineetkin ovat käyttäjilleen hankalia ja työntekoa hidastavia. (1) Tuoretta Oxfordin yliopiston tutkimusta kommentoivat omissa blogikirjoituksissaan Tuomo Alasoini  ja  Eero Lehto. (2).  Oxfordin yliopiston tutkimus viittaa sellaiseen utopiaan, jossa työt järkeistetään. Siirrytään siis selvästi digitaaliseen vallankumoukseen. (3). "Uskomme kehityksen johtavan kestävään ja erittäin korkeaan työttömyyteen. Älykoneet voivat nostaa työttömyysasteen jopa 90 prosenttiin". Niin utopian mukaan osa ammateista häviää kokonaan ja osassa ammateista inhimillinen työ ja teknologia nivoutuvat aivan uudella tapaa yhteen.  Gartnerin analyytikko Kenneth Brandt varoittaa.(4) . Tekoälyn tuominen lääkärin työhön voisi teoreettisesti johtaa tämänkin ammatin uudelleenarvioon. Lentäjien työn muutos on myös esimerkki muutoksesta, itse asiassa tietokone toteuttaa koko homman. (5) 

THL:n kuntien ja kuntayhtymien henkilöstötilasto 2012, viite 6

Sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstö on kasvanut hieman vuodesta 2011 vuoteen 2012. (6). Ei ole vielä näkyvissä kuntien säästötalkoita tai digiajan vallankumousta. Suurimmat ammattiryhmät kuuluvat hoitohenkilöstöön. Suomalainen sote-järjestelmä on varsin laitospainotteinen ja näin vaatii runsaasti hoitohenkilökuntaa. Voisiko digivallankumous puolittaa myös sosiaali- ja terveydenhuollon työpaikat. Ei ihan heti vai kuinka?

Asiakas kärkeen. Digitaalinen vallankumous on kohdistettava asiakkuuteen, asiakkaan ja palvelujen tuottajan väliseen suhteeseen, asiakas - ammattilainen -suhteeseen. Tämän nosti esille myös työterveyslaitoksen tutkija Antti Koivula esityksessään taannoin. Antti  myös nosti esille Internetin ja ICT:n megavoimana muutokseen. (7) Erään seminaarin innoittamana kirjoitin blogiini 2012 seuraavaa: "Eräs tapa on ryhmitellä asiakkaat yksilöllisen palvelutarpeen mukaan. Janan toisessa päässä ovat yksilöllistä asiantuntija-apua vaativat  Välimaastossa ovat asiakkaat.asiakkaat, jotka pääsääntöisesti voivat hyödyntää erilaisia sähköisiä palveluja, mutta tarvitsevat avukseen neuvontaa, tukea ja apua ammattilaisilta tai hyviä ohjeistuksia. Toisessa päässä ovat asiakkaat, jotka tulevat toimeen itsenäisesti ja hyödyntävät palvelut omatoimisesti.
Jokaiseen palvelutapahtumaan liittyy varsinainen palvelu ja siihen kytkeytyvä kommunikaatio. Kun palvelu tuottaa tuloksen ja kommunikaatiokin on ollut onnistunutta, tuloksellisuus ja vaikuttavuus toteutuu. Kommunikaatiossa on myös oleellista, että asiakas tietää, mitä palvelussa tapahtuu ja miten palveluprosessi etenee (mukaan lukien ennustetettava toteutumisaika)." (8). Sotessakin voidaan ottaa näkökulmaksi asiakas.  Kirjoitin tästä blogikirjoituksen otsikolla "ei potilas vaan asiakas". (9). Kirjoitukseni kimmokkeena oli aiheesta tehty kirja, "Kohti asiakkuutta", jossa tehdään "pärjääjien" luokittelu (aktiiviset terveet, terveet pärjääjät, alttiit ja riskiryhmä, ks. oheinen kuvio kaappauksena kirjasta). Pärjääjien luokitteluun liittyy myös omatoiminen teknologian hyödyntäminen.

Prosessinäkökulma. Digitaalisen vallankumouksen tuominen sosiaali- ja terveydenhuoltoon edellyttää asiakasnäkökulman lisäksi prosessinäkökulmaa.Tästä kirjoitin taannoin blogissani (10) ja tein seuraavan yleisen prosessimallin:
1. palvelujen tarve ja palveluihin hakeutuminen
2. lähtökohtatietojen hankinta
3. ongelman, tarpeen arviointi
4. varsinainen palvelu ja siihen liittyvät tiedot
5. palvelun päättyminen ja siihen liittyvät tiedot

Palvelujen tarve, lähtökohtatietojen hankinta, ongelman, tarpeen arviointi. Nämä osiot ovat tietointensiivisiä, joihin digitaalinen vallankumous voi iskeä monin tavoin. Omatoimisuutta edistävät terveyden edistämisen innovaatiot ja tietolähteet - vaikkapa Taltioni-konsepti tai Duodecimin terveyskirjasto. (11).  
Palveluihin hakeutuminen on jo astetta haastavampi digitalisoinnin kohde. On tiedettävä, missä ja mitä palveluja on saatavilla ja mihin hintaan. Osittain haastetta ei ole, kun työssä oleva voi hakeutua vielä työterveyshuoltoonsa ja muut voivat hakeutua lähimpään terveyskeskukseen. Valinnanvapaus tullee lisääntymään, jolloin myös tiedon tarve erilaisista palveluista lisääntyy. Tällä hetkellä on haasteena se, että puuttuu kattava palvelujen tuottajien rekisteri. Hankkeita on monenlaisia meneillään. Kun yhdistetään palvelu, hinta, tuottajan perustiedot ja karttanäkymä, saadaan aikaan varsin moderni palvelu. Tässä olisi myös mahdollisuus avoimen tiedon ja yksityisten innovaatioiden yhdistämiseen vaikkapa Wellbookers-tyyliin. (12)
Palvelu. Nyt sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut ovat tiukasti säädeltyjä ja perustuvat digitaalista vallankumousta edeltävään työkulttuuriin. Juuret ovat pitkällä tayloristisessa työnjaon ja tehokkuuden kulttuurissa. Palvelu on yhdistelmä tietoa, tutkimusta ja kädentaitoa. Palvelu on myös yhdistelmä osaamista, paperimuotoista tietoa ja digitalisoitua tietoa. Tulevaisuuden pitäisi olla yhdistelmä osaamista, teknologiaa, paperitonta tietoa ja myös käsityötaitoa. Prosessissa syntyvän tiedon pitäisi olla myös luotettavaa ja siis laadukasta. Näistä haasteista olen kirjoittanut monissa blogikirjoituksissani. (13).
Palvelun  päättyminen. Palvelujen hinnoittelu ja laskutus, jatkohoito, ohjeistukset jne. ovat alueita, joissa digitalisointi on vaihtelevaa, tiedon tarjonta on vaihtelevaa ja myös tiedon laatu vaihtelee. Yhteinäisiä kansallisia periaatteita ja käytänteitä tarvitaan. Esimerkiksi hinnoittelussa on suurta vaihtelua palvelujen tarjoajien kesken ja läpinäkyvyys on välillä heikkoa. Eresepti on erinomainen esimerkki kansallisesta innovaatiosta, jossa hyöty näkyy laajalle. Samoin tulevaisuudessa kattava omien tietojen katselumahdollisuus earkistosta on hieno innovaatio. (14)
Palvelukokonaisuuden hallinta. Toiminnanohjausjärjestelmien tuominen palveluprosessien ohjaukseen olisi eräs innovaatio, joka on jo kattavasti käytössä laajalti yritysmaailmassa.  "Sote-erp" olisi sosiaali- ja terveydenhuollon vastine.  (15)

Strategioita, työryhmiä ja ekosysteemin rakentamista. Suomalainen kehittämiskulttuuri digivallankumouksessa on ollut yksittäisten innovaatioiden varassa. Pieni Suomi kaipaa kokonaisvaltaisempaa otetta. Julkisessa hallinnossa JulkICT-strategia antaa oman ryhdin (ml. tietohallintolaki). Kansallisen palveluväylän ajatus on saatu puolestaan Viron X-Road-mallista. Myös lainsäädäntöä ollaan perkaamassa liikenneministeriön toimesta. STM:ssä valmistellaan "älystrategiaa". Luonnospaperin mukaan "älypalveluilla tarkoitetaan tieto-, viestintä-, ja hyvinvointiteknologian avulla kansalaiselle tuotettua sosiaali- ja terveydenhuollon palvelua, jota tyypillisesti käytetään itsenäisesti ajasta ja paikasta riippumattomasti ilman suoraa kontaktia palvelujen tuottajaan". (16)  Lisäksi STM valmistelee "sosiaali- ja terveydenhuollon tiedonhallinnan strategiaa". Työ tehdään asiantuntijaryhmissä: 1. yksilönäkökulma - mm. ennaltaehkäisy ja terveyden edistäminen, 2. soten palveluketjujen hallinta, 3. tiedon toissijainen käyttö - mm. tiedolla johtaminen, 4. ohjaus- ja yhteistyörakenteet, 5. teknologianäkökulma. (17)

Haaste työprosessien uudistamiselle. Sosiaali- ja terveydenhuollossa digitaalinen ja työprosessien vallankumous on alkuvaiheessa. Radikaalien uudistusten esteenä ovat ikiaikaiset ammattirajat (professiot) ja työkulttuuri. Samoin esteenä on vanhentunut lainsäädäntö, joka pitää yllä korkeita ammattikuntarajoja sekä paperiperustaista tiedonhallintaa. Sosiaali- ja terveydenhuollossa pitäisi ottaa oppia muilta aloilta ja levittää oman alan  hyviä innovaatioita.

Turhien töiden ja digiajan yhteyttä olen pohtinut blogikirjoituksessani:  Moninkertaistaako digiaika sittenkin työtä? http://ollintuumailut.blogspot.fi/2013/10/moninkertaistaako-digiaika-sittenkin.html

Viitteet:

(1) Turhat työt: HS:n toimittaja teki jutun turhista töistä ja haastoi lukijat kommentoimaan aihetta. Kommenttien pohjalta hän teki yhteenvetoartikkelin 13.10.2013 Helsingin Sanomiin .
http://www.hs.fi/sunnuntai/Lukijat+kertoivat+turhasta+ty%C3%B6st%C3%A4+liikaa+pomoja+ja+huonoja+tietoj%C3%A4rjestelmi%C3%A4/a1381550393662

(2) Päivitys 1.11.2013:  Työpaikkojen katoaminen: Arto Koho/ STM tiivistänyt ja kommentoinut Eero Lehdon ja Tuomo Alasoinin blogikirjoitusten sisällön:   http://www.tekes.fi/nyt/blogit-2013/katoavatko-tyopaikat/

http://www.labour.fi/ptblogit.asp

"Kukaan ei ole viime päivinä voinut välttyä uutisilta, joissa kerrotaan teollisuuden ja muidenkin alojen työpaikkojen katoamisesta.  Uhkakuva massatyöttömyydestä on noussut esille.  Tunnetuksi on tullut Carl Freyn ja Michael A. Osbornen Oxfordin yliopistossa tekemä tutkimus., jonka mukaan tietokoneet ja robotit uhkaavat viedä lähes puolet Yhdysvaltain työpaikoista. Liikenne, logistiikka, toimistotyö ja hallinto ovat automaation uhkan ”suuren riskin” alueita. Yllätyksellisesti myös palvelualaa uhkaa suuri työpaikkojen menetys. Kekseliäisyyttä ja uuttaa tietoa luovia töitä ei voida siirtää koneille, Oxfordin tutkimuksessa todetaan. Palkansaajien tutkimuslaitoksen tutkimuskoordinaattori Eero Lehto on tarkastellut mainittua tutkimusta blogissaan.  Hän nostaa esille kriittisiä huomioita nimenomaan täysautomatisaation vaikutuksista. Vaikutukset työn hintaan, arvio korvattavista työtehtävistä ja mm. liikenteen ja kuljetusten sekä rakentamisen sujuvuudesta ja turvallisuudesta herättävät kysymyksiä. Lehto huomauttaa myös siitä, että tutkimus nojaa yhden maan empiriaan, mikä on ongelmallista.  Lehdon kommentit voi ehkä tiivistää niin, että suuri muutos on meneillään, mutta äkkimuutokset tuskin toteutuvat.  Lohdullista tai ei, mutta meillä on pienessäkin maassa vaikeita rakenteellisia ongelmia yllin kyllin. Tulevina vuosina esimerkiksi julkisen sektorin reippaasti vähenevien työpaikkojen korvaaminen uusilla voi olla yksi hyvä esimerkki haasteista kautta maan.

Johtava asiantuntija Tuomo Alasoini Tekesistä on kommentoinut samaa asiaa. Alasoinin mukaan työn loppu -keskustelussa nähdään teknologiset vaikutukset yksipuolisesti ja irrallaan ihmisten luovasta panoksesta. Ihmiset otaksutaan teknologisen kehityksen passiivisiksi uhreiksi. Edellä mainittuun Oxfordin tutkimukseen Alasoini viittaa toteamalla, että arvio suuresta poistumasta pohjaa työvoiman ”kehitysasteeseen”. Taloustutkijoiden tuottamattomaksi työksi kutsutuissa tehtävissä on edelleen paljon väkeä. Teknologisen kehityksen myötä moni asia joka tapauksessa muuttuu. Alasoinin mukaan korkeakaan koulutus ei takaa enää suojaa työmarkkinoilla ja turvatuimmassa asemassa saattavat jatkossa olla matalapalkkaisemmat, henkilökohtaista vuorovaikutusta vaativat asiakaspalvelutyön tekijät. Tällaista työtä on liian vaikeata tai kallista digitalisoida (tai automatisoida).  Sama koskee monia suurta käden taitoa vaativia ja paikkaan sidottuja töitä. Taloudellinen hyvinvointimme riippuu lopulta kuitenkin siitä, kuinka paljon Suomessa on korkean tuottavuuden asiantuntijatehtäviä. Kilpaillaan siis osaamisesta ja korkean tuottavuuden töistä.  "   

(Lähteet: PT -blogi 21.10.2013, Eero Lehto, ”Viekö automaatio työpaikat?”; Tekes -blogi 23.10.2013, Tuomo Alasoini, ”Katoavatko työpaikat?”)   

(3) Oxfordin tutkimus: YLE::n uutispoiminta: "Oxfordin yliopiston tutkijoiden raportin mukaan 47 prosenttia Yhdysvaltain työpaikoista on vaarassa 20 vuoden sisällä, kun tietokoneet ja keinoäly ja muut uudet teknologiat vievät ne, kertoo Yle.
Sama kehitys on nähtävissä Suomessa ja muissa teollistuneissa maissa. Digitaalisen vallankumouksen vaikutuksia yhteiskuntiin verrataan höyryn ja sähkön mukanaan tuomiin muutoksiin.
Tutkijat uskovat, että koneet valtaavat työpaikat kahdessa aallossa. Ensin koneet korvaavat ihmisiä kuljetuksessa ja logistiikassa, tuotantotyössä ja hallinnollisissa tukitehtävissä.
Ihmiskunnan tietokoneistumisen voidaan laskea alkavan 1940-luvun reikäkorttikoneista. Silloin pelättiin, että tuotannon automatisoituminen vie työpaikat. Niin onkin osin käynyt, kun on siirrytty tietoyhteiskuntaan. Nyt käsillä oleva digitaalivallankumous on monien tutkijoiden mielestä paljon suurempi mullistus
"Tämä on suurin muutos työelämässä sitten teollisen vallankumouksen, eli kun siirryttiin maatalousyhteiskunnasta teolliseen yhteiskuntaan. Seuraavan 20 vuoden aikana tapahtuu jotain samanlaista. Se on isompi muutos kuin mitä me muuten elinaikanamme näemme", sanoo Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen tutkimusjohtaja Petri Rouvinen.
"Ei ole mitään syytä sille, miksei melkein mikä tahansa fyysinen tehtävä, esimerkiksi lähes kaikki tehdastyö, olisi 20 vuoden päästä robottien hoidettavissa", Rouvinen sanoo.
Myös palvelualalla, myynnissä ja rakennusalalla robotit tekevät työt pian ihmistä halvemmalla, nopeammin ja tarkemmin. Sitten pullonkaulat hidastavat korvattavuutta vaikeammin automatisoitavissa töissä, kuten tekniikan alalla.
Toisessa aallossa kehitys riippuu siitä, missä vaiheessa keinoälyn kehittely on meneillään. Vuorossa voisivat olla työpaikat hallinnossa, tieteessä, tekniikassa ja taiteessa."
http://yle.fi/uutiset/lahes_puolet_tyopaikoista_on_vaarassa_kadota/6872845

(4) Gartnerin arvio digitaalisesta vallankumouksesta: http://www.tietoviikko.fi/cio/article938311.ece
http://www.tietokone.fi/artikkeli/uutiset/hurja_tekninen_muutos_tulossa_vie_miljoonia_tyopaikkoja
Päivitys 11.2.2014: Digibarometrissa Suomi alisuoriutuja; http://www.digibarometri.fi/
http://www.talouselama.fi/uutiset/suomi+on+alisuoriutuja/a2231020

(5) Ammattien muutos digitaalisessa vallankumouksessa:
 - Petri Rouvisen viisi ammattia: uhatuimmat ja parhaiten säilyvät:
Viisi uhatuinta ammattia: puhelinmyyjä, tavarantarkastaja, käsinompelija, laskentainsinööri, vakuutusmyyjä
Viisi parhaiten säilyvää ammattia: liikunta- ja taideterapeutti, asentajien ja korjaajien työnjohtotehtävät, onnettomuus- ja hätätilanteisiin liittyvät johtotehtävät, mielenterveyden ja huumaavien aineiden väärinkäytön parissa työskentelevät sosiaalityöntekijät, audiologi
- Watson -tekoäly:
"Tietokone lähestyy ongelmaa samaan tapaan kuin ihmislääkäri. Watson kerää tietoja potilaan sairauskertomuksista ja tutkimustuloksista. Niitä verrataan reaaliajassa lääketieteen tietoihin ja jopa hiljattain julkaistuihin tutkimustuloksiin. Näiden tietojen pohjalta WatsonPaths tekee arvion todennäköisestä diagnoosista ja muista epätodennäköisemmistä vaihtoehdoista. Tulos esitetään eri paksuisten viivojen avulla (kuvassa)."
http://www.tietokone.fi/artikkeli/uutiset/visailuvoittajasta_laakariksi_ibm_n_watsonista_tohtori_house
- Lentäjän työn muutos:
http://www.forbes.com/sites/gregsatell/2013/06/08/how-technology-is-changing-the-way-organizations-learn/

(6) THL:n henkilöstötilaston mukaan lievää kasvua on ollut kuntien ja kuntayhtymien henkilöstössä vuodesta 2011 vuoteen 2012. http://www.thl.fi/fi_FI/web/fi/uutinen?id=34297
Suomi.fi

(7) Antti Koivula, työterveyslaitos: esitelmä lokakuussa 2013 (lainauksen mahdollisuus varmennettu esitelmöitsijältä). Antin 12-kohdan Internetin ja ICT:n megatrendistä on seuraava:

1. Asiakas on ykkönen
2. Liisattavat, horisontaaliset softa-palikat
3. Tietojärjestelmä organisaatiorakenteena ja ohjesääntönä
4. Hyppääminen kehitysvaiheiden ylitse
5. Muutoksen kellotaajuuden oleellinen kasvaminen
6. Netin ja globalisaation kombinaatioefekti
7. Joukkoistuminen – tie demokratiaan vain kaaokseen
8. Käytettävyys pullonkaulana
9. Kyseenalainen tietoturva
10. Pilvi korteksin jatkeena
11. Virtuaalinen johtajuus
12. Luovat nerot ja tieto vaihdannan välineenä

Aivotutkija Susan Greenfieldin mielestä ympäristö muokkaa myös aivoja - siis tämä Antin esiin nostama megatrendi. Diginatiivit (1990-luvulla syntyneet) jäävät aikaisempia sukupolvia hauraammiksi, pinnallisemmiksi ja riippuvaisemmiksi ulkoisista ärsykkeistä ja palautteista. Vuorovaikutus ruudun äärellä jää hänen mielestään kaksivuoroiseksi, kun vuorovaikutusta oppii olemalla vain vuorovaikutuksessa - välittömissä ihmiskontakteissa. Niin tutkijan puhe on melkoisen kovaa. Onkohan kyse tässäkin ääri-ilmiöistä ja niiden mahdollista negatiivisista vaikutuksista.  http://net.fujitsu.fi/fi-FI/22013/Susan_Greenfield_ja_kiehtovat_aivot%284686%29

(8) Asiakkaan tarpeet:
http://ollintuumailut.blogspot.fi/2012/04/asiakkaan-tarpeet-julkict-strategian.html

(9) Ei potilas vaan asiakas:
http://ollintuumailut.blogspot.fi/2013/03/ei-potilas-vaan-asiakas.html

(10) Prosessiajattelu
http://ollintuumailut.blogspot.fi/2012/11/sertifiointi-sosiaali-ja.html
- Pyhä kolminaisuus:
http://ollintuumailut.blogspot.fi/2012/03/toimisiko-uusi-kolminaisuus-eli-mikon.html
- Potilaan, kansalaisen näkökulma:
http://ollintuumailut.blogspot.fi/2012/02/potilaan-asiakkaan-nakokulma-esille.html

(11) Omatoimisuus, palvelujen tarve, lähtökohtatiedot:
- Taltioni: http://ollintuumailut.blogspot.fi/2012/12/osuuskuntamalli-todellisuutta-taltioni.html
http://www.slideshare.net/Valtiokonttori/suomifi-ja-avoindatavaltionitpalvelukeskuksenasiakaspiv26102011-9959959
- Duodeminin terveyskirjasto: http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti
- Potilaan oma vastuu:
http://ollintuumailut.blogspot.fi/2012/01/potilaan-oma-vastuu-ei-kovin.html

(12) Palveluihin hakeutuminen:
- esimerkki uudesta sähköisestä palvelujen hakumuodosta: http://www.wellbookers.eu/
- Kafkamaista jonottamista:
http://ollintuumailut.blogspot.fi/2012/06/kafkamaista-jonottamista.html
- Hoivamarkkinat:
http://ollintuumailut.blogspot.fi/2012/10/toimivatko-markkinat-vai-kapitalismin.html

(13) Palvelu:
- Sähköisku paperille:
http://ollintuumailut.blogspot.fi/2012/10/sahkoisku-paperille.html
- Potilastietojärjestelmien käytettävyys 7-
http://ollintuumailut.blogspot.fi/2012/02/potilastietojarjestelmien.html
- nuorten lääkärien mielestä potilastietojärjestelmät ovat kehittyneet heikosti (Lääkärilehti - nettisivut 25.10.2013)
http://www.laakarilehti.fi/uutinen.html?opcode=show/news_id=13997/news_db=web_lehti2009/type=1/ref=rss
- Laadukas tieto:
http://ollintuumailut.blogspot.fi/2012_05_01_archive.html
- Nakkisormet:
http://ollintuumailut.blogspot.fi/2012/03/nakkisormet-hyotykayttoon-ratkaisu.html
- Lääkärin ja potilaan kohtaaminen:
http://ollintuumailut.blogspot.fi/2012/03/ja-potilaan-kohtaaminen-ei-niin-helppo.html
 - Päätetyö:
http://ollintuumailut.blogspot.fi/2012/07/paatetyo-ahdistaa-laakareita-helsingin.html
- Tietotekniikasta terveydenhuollossa:
http://ollintuumailut.blogspot.fi/2012/12/tietotekniikan-roolista.html


(14) Palvelun päättyminen:
- eresepti, earkisto: http://www.kanta.fi/
- Yksityisyyden suoja: http://ollintuumailut.blogspot.fi/2012/08/potilashuoneessa-ei-ole-yksityisyyden.html

(15) Palvelukokonaisuuden hallinta:
- Sote-erp:  http://ollintuumailut.blogspot.fi/2013/06/ekosysteemi-vai-sote-erp.html
- Apotti-hanke on eräs esimerkki palvelukokonaisuuden hallinnasta. Hanke on nyt kilpailutusvaiheessa.
http://ollintuumailut.blogspot.fi/2013/08/apotti-kilpailutukseen-seuranta-jatkuu.html
- Tietoturvassa ihmisellä keskeinen rooli:
http://ollintuumailut.blogspot.fi/2013/02/tietoturvassa-ihmisella-on-keskeinen.html

(16) Julkisten toimijoiden koordinaatio:
- JulkICT-toiminto: kansallinen palveluväylä
https://wiki.julkict.fi/julkict/juhta/juhta-n-jaostot/jhka-jaosto/kokousmateriaali-23102013/1_0%20Kansallinen%20palveluvaylaarkkitehtuuri%20v0_99.pdf/view?searchterm=palveluv%C3%A4yl%C3%A4
- Liikenneministeriö: tietoyhteiskuntakaari
http://www.lvm.fi/web/hanke/tietoyhteiskuntakaari
-  STM:n  asiakirjat ovat vielä valmistelussa, eivätkä ole yleisessä jaossa
- innokylään on koottu hankkeita, projekteja:https://www.innokyla.fi/
- TIVI-uutinen 21.102013: Espoo ja Lahti lähtemässä testaamaan kansallista palveluväylää sosiaali- ja terveydenhuoltoon http://www.tietoviikko.fi/kaikki_uutiset/article939791.ece

(17) Päivitys 25.10.2013: sosiaali- ja terveydenhuollon tiedonhallinnan strategiatyö - ote LinkedInin sivustolta:

Jari Porrasmaa has started a discussion: Sote-tieto hyötykäyttöön - strategia 2020

"Sosiaali- ja terveysministeriö on käynnistänyt strategiatyön sosiaali- ja terveydenhuollon tiedonhallinnon osalta. Työtä tehdään nimellä sote-tieto hyötykäyttöön - strategia 2020. Haluamme osallistaa mahdollisimman laajan joukon asiantuntijoita aiheen ideointiin. Olemme tätä varten perustaneet oman Linkedin-ryhmän. Jaamme strategiatyöhön liittyvää materiaali avoimesta myös sosiaali- ja terveydenhuollon avoimessa innovaatioympäristössä www.innokylä.fi. Kutsun kaikki sosiaali- ja terveydenhuollon tiedonhallinnasta kiinnostuneet vasta perustettuun Linkedin ryhmään ideoimaan ICT:n parempaa hyödyntämistä SOTE-sektorilla tulevaisuudessa."

Vanhusvertailu: Ruotsi 1. , Suomi 15., mutta inhimillisen pääoman mittauksessa Suomi 2.

http://www.hs.fi/kotimaa/Selvitys+Ik%C3%A4%C3%A4ntyneiden+hyvinvointi+Suomessa+l%C3%A4nsimaiden+heikoimpia+/a1380515193486

HS uutisoi asian 1.10.2013 eli kansainvälisenä vanhojen toimintapäivänä vanhusvertailun - "help age". (1). Uutisen taustana taisi olla Vanhus- ja lähimmäispalveluliiton lanseeraus. Liiton puheenjohtajaa, Vappu Taipalettakin on aiheeseen liittyen haastateltu. Ohessa on liiton sivuilta otettu teksti aiheesta.(2) Heti on todettava, että en tunne vertailun perusteita. Niitä on kommentoitu ohessa liiton tiedotteessa. Vertailuista yleensä voisi todeta, että

• pohjoismaat ovat yleensä tällaisten hyvinvointivertailujen kärjessä: esim. tuoreessa Word Economic Forumin inhimillisen pääoman vertailussa Suomi on Sveitsin jälkeen toisena kokonaisarviossa, mutta hyvinvoinnin ja terveyden osiossa 9; muut pohjoismaat ovat myös aivan kärjessä, esim. Ruotsi 5; Suomi on myös todettu lähes onnellisimmaksi maaksi - tästä olen raportoinut blogissani 2012 (3)
• pohjoismaissa on yleensä kattavimmat lähtökohtatiedot vertailuille (osassa Euroopan maidenkin tilastoja on runsaasti ongelmia, vaikka muodollisesti tiedot olisivatkin olemassa, vrt. kreikkailmiö: http://ollintuumailut.blogspot.fi/2013/09/tilastojen-lukutaito-turistit.html)
• pohjoismaita ja osaa Euroopan valtioista voidaan kohtalaisen hyvin verrata keskenään yleisen yhteiskuntarakenteen perusteella (ikäihmisten asema ja olot muistuttavat toisiaan)
• vertailussa pitäisi päästä taustoihin kiinni eli mikä rakenteellinen seikka vaikuttaa kattavasti valtion sijaintiin- silloin vertailussa voisi olla vaikuttavuutta.

Työurat ja elinajan odote. Mielenkiintoinen toinen vertailutilasto koskeen eläkeiän ja työurien välistä suhdetta. Anna-Maija Lehto toteaa asiasta seuraavaa: "Suomessa vedotaan usein siihen, että useimmissa EU-maissa on 65 vuoden eläkeikä. Vaatimuksena on, että Suomessakin alin eläkeikä tulisi nostaa tuolle tasolle. Työllisyystilastojen avulla nähdään kuitenkin, että useimmissa EU-maissa yli 60-vuotiaat ovat paljon harvemmin töissä kuin suomalaiset – korkeasta eläkeiästä riippumatta." (4) Nykyisessä eläkemallissa pitkä työura kartuttaa eläkettä ja näin myös tämä tekijä nostaa tulevaisuudessa eläkkeellä olevien ikäihmisten elintasoa. Samaan suuntaan vaikuttavat sairauksen ennaltaehkäisyn merkitys. Elinajan odote kasvaa rytmillä "joka viikko kaksi päivää lisää elinaikaa". Näin myös ikääntyneiden ihmisten terveet elinvuodet lisääntyvät ja myös siis hyvinvointi.  (5)  Eläkejärjestelmän kehittämisellä voidaan myös vaikuttaa ikääntyneiden elintasoon. Tätä ovat pohtineet Eläketurvakeskusken tutkijat tuoreessa raportissaan. (6)

Ruotsi - Suomi -vertailu tarpeen. Mielestäni kannattaisi vielä verrata toisiinsa Suomen, Ruotsin, Norjan ja Tanskan lukuja sekä niiden taustoja. Vanhusvertailun indikaattorit eivät keskity vanhusten palveluiden vertailuun, vaan vertailu on keskittyy yleisiin elinoloihin ja hyvinvointiin. Olisiko Suomi tulossa tässä suhteessa perässä muita pohjoismaita, kun suuret ikäluokat tulevat kattavasti eläkeputkeen. Elintasoerot näkyvät ehkä nyt Suomen ja Ruotsin ikääntyneessä väestössä, mutta ehkä tasaantuvat jatkossa. Aikaisemmin pohdin myös tuota suomenruotsalaisten hyvinvointia, joka siis Suomessa poikkeaa suomensuomalaisten hyvinvoinnista edukseen.  (3)

Viitteet:

(1) Help age - ensimmäistä kertaa tehty kansainvälinen vertailu osoitteessa:
http://www.helpage.org/global-agewatch/population-ageing-data/country-ageing-data/?country=Finland


(2) "MAAILMAN MAAT ARVIOITU: INDEKSI KERTOO, MITEN VANHOJEN IHMISTEN ELÄMÄ SUJUU (http://www.valli.fi/ajankohtaista_helpage2013.htm)
Ruotsi paras, Suomen sijoitus vasta viidestoista
Suomi on sijalla 15, Ruotsi on paras, HelpAge International -järjestön uudessa vanhojen ihmisten hyvinvointi-indeksissä. Global Age Watch Index julkistettiin 1.10.2013. Globaali ikäindeksi kuvaa vanhojen ihmisten toimeentuloa, terveyttä ja elämän laatua. Kaikki Pohjoismaat sijoittuvat 20 parhaan joukkoon. Ruotsin jälkeen Norja on toisena, Islanti yhdeksäntenä ja Tanska sijalla 17.
Indeksissä kiinnitetään huomiota neljään eri alueeseen: vanhojen ihmisten toimeentuloon, terveyteen, koulutukseen ja työllistymiseen sekä elinympäristön ikäystävällisyyteen. Indeksin laatimiseen on osallistunut joukko nimekkäitä tutkijoita ympäri maailmaa. Indeksin laatijat korostavat, että kyseessä on vasta ensimmäinen harjoitus, joten tietopohjassa on vielä parannettavaa.
- Indeksin pohjana ovat tämän hetken parhaat käytettävissä olevat tilastot esimerkiksi Maailman Terveysjärjestöltä ja Maailmanpankilta. Eläkkeistä tiedetään paljon, mutta vanhojen ihmisten mielenterveydestä tai elinympäristöstä on vähemmän dataa, Ashgar Zaidi, Southamptonin yliopiston kansainvälisen sosiaalipolitiikan professori sanoo.
Suomen sijoitusta tässä kansainvälisessä indeksissä heikentävät vanhojen ikäluokkien heikko koulutus ja erityisesti vanhojen naisten pienet eläkkeet. Eräänä mittarina on HLE, Healthy Life Expectancy, eli odotettavissa olevien terveiden ikävuosien määrä vanhuudessa. Suomalaiset tutkijat kiinnittävät huomiota siihen, että Suomessa tilanne on parantunut huomattavasti viime aikoina, mutta se ei vielä heijastu käytettyihin kansainvälisiin mittareihin. 
Suomen edellä olivat Euroopan maista Ruotsi, Norja, Saksa, Alankomaat, Sveitsi, Islanti, Itävalta ja Englanti.  Näissä maissa elinympäristön ikäystävällisyys on hyvällä tasolla.  Elinympäristön ikäystävällisyys tarkoittaa mm. liikennettä, yleistä turvallisuutta ja avun saannin läheisiltä ihmisiltä.
Ikä vaatii toimia!
- Meidän on päästävä eroon huonosti suunnitellusta ja toteutetusta ikäpolitiikasta. Tarvitaan kansallisia suunnitelmia, joissa sosiaalisesti ja taloudellisesti aktiiviset vanhat ihmiset nähdään yhteiskunnan voimavarana", Sylvia Beales, HelpAge Internationalin strategisten kumppanuuksien johtaja sanoo.
- Kun investoimme ikääntyvien omaan osallistumiseen ja hyvinvointiin, rakennamme vahvempia ja vauraampia yhteiskuntia. Kun huolehdimme hyvin ikääntyvien terveydestä ja sosiaalisesta hyvinvoinnista, tuemme itsenäistä elämää ja estämme ennalta vanhuusiän köyhyyttä.
Lokakuun ensimmäistä päivää vietetään kansainvälisesti vanhojen toimintapäivänä tunnuksella ADA, Age Demands Action eli Ikä Vaatii Toimia. HelpAge International johtaa toimia globaalisti, Suomessa asialla on Valtaa Vanhuus -liike.
- Vanhat ihmiset eivät ole mikään harmaa massa, vaan joukko keskenään hyvin erilaisia ihmisiä. Lisäksi kuusikymppiset ovat kokeneet erilaisia asioita elämässään kuin yhdeksänkymppiset. Olisi syytä tuntea paremmin eri ikäryhmien elämänolosuhteet ja mielipiteet. Meiltä ei yleensä kysytä! Valtaa Vanhuus- liikkeen eräänä mottona onkin: Kysy, älä oleta!, Vappu Taipale, Valtaa vanhuus-liikkeen tämän vuoden puheenjohtaja painottaa. 
Hallitusten on nostettava vanhat ihmiset yhteiskuntien voimavaraksi. Vuonna 2000 maailmassa oli ensimmäistä kertaa enemmän yli 60-vuotiaita kuin alle 5-vuotiaita. Kymmenen vuoden kuluttua vanhojen ihmisten määrä tulee ylittämään miljardin ihmisen rajapyykin.
Myös kansantaloudet ikääntyvät, ja kulutuksen painopiste siirtyy vanhempiin ikäluokkiin. Vuonna 2010 maailmassa oli jo 23 maata, joissa yli 65-vuotiaiden ikäluokat kuluttivat enemmän rahaa kuin nuorten ikäluokat (alle 19-vuotiaat).  Suomi on näiden maiden joukossa. Vielä 30 vuotta sitten tällaisia talouksia ei ollut lainkaan.

(3) Word Economic Forumin inhimillisen pääoman raportti 2013
http://www3.weforum.org/docs/WEF_HumanCapitalReport_2013.pdf
Word Happiness Report 2012, 2013: Suomi on lähes onnellisin maa. Edellä on vain Tanska ja jälleen lähituntumassa pohjoismaat. Vuoden 2012 mittaukseen verrattuna Suomi on tippunut kärjestä 7. sijalle ja Tanska noussut kärkeen. Puolestaan vanhusvertailussa Tanska oli Suomen jälkeen 17., kun Suomi on vertailun 15.
http://ollintuumailut.blogspot.fi/2012/04/suomi-lahes-onnellisin-maa-vai-onko.html
http://unsdsn.org/files/2013/09/WorldHappinessReport2013_online.pdf

(4)" Korkea eläkeikä ei takaa pitkiä työuria Euroopassa" (Anna-Maija Lehto 7.10.2013)
 http://tietotrenditblogi.stat.fi/korkea-el%C3%A4keik%C3%A4-ei-takaa-pitki%C3%A4-ty%C3%B6uria-euroopassa/
 
 http://www.etk.fi/fi/service/el%C3%A4kei%C3%A4t/634/el%C3%A4kei%C3%A4t

(5) "Sairauksien ehkäisy ei ole vain taloudellinen kysymys" (Jaakko Kaprio, Tellervo Korhonen, HS:n mielipidesivulla 12.10.2013): "Elinajan odote on kasvanut liki 20 vuotta 1940-luvun lopultatähän päivään.Vuosina 1946-1950 elinajan odote oli miehillä 58,4 vuotta, ja vuonna 2011 se oli 77,2 vuotta. Tämä tarkoittaa joka viikko kaksi päivää lisää elinaikaa".

(6) Eläketurvakeskuksen tutkijat ovat pohtineet vaihtoehtoja, miten eläkejärjestelmää voitaisiin kehittää.  Tutkimuksessa on myös verrattu vanhuuseläkeikää pohjoismaiden kesken.
http://www.etla.fi/wp-content/uploads/elakeian_sitominen_elinaikaan.pdf

Sote-uudistuksen uudet käänteet - tarina jatkuu THL:n esiintulolla, päivitys 21.10.2013

THL:n uudistusesitys 3.10.2013

Tarinan viimeiset vaiheet. Sote-uudistuksen seuraaminen on verrannollinen jatkoromaanille tai dekkarille. Käänteet ovat niin moninaiset, että kukaan ei tiedä lopputulosta. Tässä omat havaintoni viimeisen blogikirjoitukseni jälkeen:

• tuore ministeri Huovinen: rahoitusuudistusta ei tämä hallitus avaa - onneksi väärä hälytys
• hallituksen rakenneudistuspaketti: rahoitusuudistus avataan tämän hallituksen toimesta (1)
• väliraportti ja vastuukuntamalli: hallitus pitää kiinni ajatuksesta vaikka suuri vaara asian kariutumiseen perustuslain tulkinnoissa ... metropolihallinnon esiinnosto jo horjuttaa hallituksenkin ajatuksia (2)
• Keskustapuolue: maakuntamalli ja monikanavaisesta rahoitusmallista luopuminen - varovaista kannatusta muilta puolueilta (3)
• parlamentaarinen komitea ja työryhmä sittenkin pystyyn rahoitusuudistuksen edistämiseen - tätähän on esitetty jo uudistuksen alkuvaiheesta lähtien, mutta hallitus on torpannut ajatuksen tähän saakka (1)
• THL: rahat ohjataan yhteen kanavaan, "toimijoille"- järjestäjille, joita vähintään 5 erva-aluetta tai 15+ sotepiiriä; potilas "rahan" kuljettajaksi tuottajille; terveyskeskukset voivat olla yksityisiä tai julkisia  - rajoitettu kilpailu perusterveydenhuollon asiakkaista (4, ks myös oheinen kuvio)
• Lääkäripalveluyhdistykset: työterveydenhuoltoa ei saa paloitella (THL: työterveyteen jäisi ennaltaehkäisevä toiminta - muu siirtyisi terveyskeskuksiin, viite 5)
• päivitys 21.10.2013: perustuslakivaliokunnan kuulemisista on vuotanut tietoja YLE:lle: "sote-laki törmäsi perustulailliseen seinään"; Orpo kommentoi tuoreeltaan, että ei. http://yle.fi/uutiset/sote-laki_tormasi_perustuslailliseen_seinaan_-_hallituksen_muutettava_linjauksiaan/6892591 

Haastava tilanne. Tilanne on edelleen surullinen soteuudistuksen kannalta. Yleiset rahoitusongelmat kärjistyvät. On vaikea siirtää resursseja toiminnoista toisiin. Erikoissairaanhoito on sinänsä suuri toiminnallinen "aparaatti", jota on vaikea purkaa. Tätä kuvaa hyvin pikku-uutinen HS:ssa: "synnytykset loppuvat Vammalassa" (HS 1.10.2013). Aluesairaaloiden synnytysyksiköiden lakkauttamista on pohdittu vähintään 20 vuotta. Perusteet lakkauttamiselle ovat olleet olemassa (tehokkuus, taloudellisuus, potilasturvallisuus jne), mutta aluepolitiikka/kunnallispolitiikka on estänyt monet rationalisoinnit. Myös suurten sairaaloiden "apparaattien" purkaminen ja rationalisointi on vaikea kysymys niin tehokkuuden, taloudellisuuden, potilasturvallisuuden kuin palvelujen saatavuudenkin kannalta. Perusterveydenhuoltoon pitäisi mitä ilmeisimmin satsata lisää voimavaroja, jos siihen kiristyvä julkinen talous vain taipuisi.

Vanhan purku ja uuden alku. Olemassa olevien rakenteiden purkaminen on kallista puuhaa. Jos voitaisiin tavalla tai toisella säilyttää osakin vanhoista palvelujen tuottamisen rakenteista, uudistukset olisi jotenkin mahdollista toteuttaa. Pelkästään tietojärjestelmien uusiminen on merkittävä investointi, joka kohtaa kaikkia sote-palvelujen tuottajia. Jos olen ymmärtänyt THL:n ehdotukset, niin niissä yhdistyisivät olemassa olevien palvelujen tuottajien toimintojen hyödyntäminen, osittain myös perushallintorakenteiden hyödyntäminen rahoitusuudistuksen kanssa. Rahoitusuudistus vaatii varsin suuria väestöpohjia, joissa erva-alueet ovat suomalaisittain riittävän suuria. Tällöin nykyisten sairaanhoitopiirien sairaaloista voitaisiin tehdä erva-alueille palvelujen tuottajia. Tämä edistäisi sitä, että voitaisiin rationalisoida vähin erin liian pieniä sairaalayksiköitä. THL:n malli saattaa yksityiset ja julkiset palvelujen tuottajat samalle viivalle. Tässä pitäisi ennakoida ja estää epäterveiden markkinoiden syntymistä. Tällaisia merkkejä on ilmassa myös Ruotsin todellisuudessa.

Jatkoa odotellessa. Sote-tarinan jatko riippuun  nyt poliittisista suhdanteista. Seuraava vaihe on katsoa, mitä väliraportin lausunnot tuottavat ja miten rahoitusuudistus saadaan käyntiin. Niin luovutaanko kuntauudistuksen ja soteuudistuksen tiukasta liitosta, jonka yhtenä yhdistävänä tekijänä on vastuukunta-ajattelu. Jospa näin kävisi... (6).

Viitteet:

(1) "Valmistellaan laajapohjaisesti (mukana mm. parlamentaarinen edustus,eri rahoittajatahot ja järjestöt) selvitys sosiaali‐ ja terveydenhuollon monikanavaisen rahoituksen purkamisen vaihtoehdoista ja niiden vaikutuksista asiakkaan asemaan ja oikeuksiin, palvelujen saatavuuteen, etuuksiin, sosiaali‐  ja terveydenhuoltojärjestelmään ja kansantalouteen. Selvityksen tavoitteena on rahoituksen selkiyttäminen ja sen ongelmien poistaminen sekä osaoptimoinnin vähentäminen."
http://valtioneuvosto.fi/tiedostot/julkinen/budjetti/290813/kannanotto.pdf

(2) Orpon työryhmän pohjalta stm:n valmisteluryhmä laati väliraportin, joka on lausunnoilla 11.10. 2013. http://www.stm.fi/julkaisut/nayta/-/_julkaisu/1859627
http://ollintuumailut.blogspot.fi/2013/05/orpo-sote-ei-uusia-avauksia-vaan-uusi.html

(3) Keskustan soteuudistusesitys julkaistiin 26.9.2013:  http://www.keskusta.fi/loader.aspx?id=3a8281b8-fe64-457d-be9b-02cb2162a118

(4) THL julkisti oman mallinsa soteuudistukseen vaikuttajaseminaarissa 3-4.10.2013. Seminaarin tulokset saivat julkista huomiota osakseen riittävästi. Helsingin Sanomissa julkistettiin Marina Erholan ja Markku Pekurisen vieraskynä-artikkeli jne.  http://www.thl.fi/fi_FI/web/fi/tutkimus/hankkeet/ramu/vaikuttajaseminaari_2013
 http://www.laakarilehti.fi/uutinen.html?opcode=show/news_id=13900/news_db=web_lehti2009/type=1/ref=rss;  
http://www.hs.fi/paakirjoitukset/Terveydenhuollon+rahoitus+tarvitsee+uuden+mallin/a1380699563414
"Suomen malli: Mallissa terveydenhuollon julkinen rahoitus ohjataan yhdelle alueelliselle palvelunjärjestäjälle, joka voi ostaa palveluita niin julkisen, yksityisen kuin kolmannen sektorin palveluntuottajilta. Tarkoitus ei ole ostaa halvinta, vaan palveluntuottajiksi hyväksytään vain tietyt standardit omaavat tuottajat."

(5) Lääkäripalveluyhdistykset: THL:n malli hyvä potilaan valinnanvapauden osalta; työterveyden pilkkominen ei hyvä asia; palvelujen järjestämisvastuu ja palvelujen tuottaminen erotettava selkeästi toisistaan. http://www.laakarilehti.fi/uutinen.html?opcode=show/news_id=13903/news_db=web_lehti2009/type=1/ref=rss

(6) Soteuudistus on ollut myös jatkuvasti valtapolitiikassa esillä linjalla hallitus - oppositio, poliitikot - asiantuntijat. Arvioidessani Dobellin kirjaa otin esimerkiksi myös tuon soteuudistuksen.
http://ollintuumailut.blogspot.fi/2013/07/dobellin-viisaudet-52-valtettavaa.html
Pohdin alkuvuodesta myös eri intressiryhmiä. En nostanut yksityisiä palvelujen tuottajia tuolloin esille, mutta rahoitusuudistus nostaa nämäkin intressitahot valokeilaan (kuten nyt lääkäripalveluyhdistys).
http://ollintuumailut.blogspot.fi/2013/05/soteratkaisu-monien-intressiryhmien.html

IT- hankkeissa voidaan onnistuakin

IT-hankkeiden epäonnistuminen on ollut keskeinen teema viime aikoina. Epäonnistumiset liittyvät yleensä projektien teknisten ratkaisujen pulmiin. Lopputulos ei tyydytä käyttäjiä. Tietojärjestelmän käytettävyys on osoittautunut ongelmaksi. Terveydenhuollossa on kiinnitetty huomiota erityisesti lääkärien kriittiseen suhtautumiseen tietojärjestelmiin. Muutaman vuoden takainen tutkimuskin osoitti kouluarvosanoin mitattuna lukua 7-. Raportoin tästä blogikirjoituksessani helmikuussa 2012 (http://ollintuumailut.blogspot.fi/2012/02/potilastietojarjestelmien.html)

IT-hankkeiden onnistuminen. Käsillä oleva Maija Vallan väitöskirja avaa uudella tapaa asiaa. "Valta painottaa, ettei teknologia yksin selitä käyttöönoton onnistumista tai epäonnistumista. Henkilökunnan pitää saada hyvä koulutus uuteen järjestelmään. Lisäksi vanhoja työtapoja pitää olla valmis muuttamaan.
– Uusi teknologia vaatii aina uusia toimintatapoja." (Viite 1: siteerattu Lääkärilehden nettiuutisesta). Maija Vallan tutkimuskohteessa sähköisen potilaskertomuksen käyttöönotto oli onnistunut hanke, kun tutkimusnäkökulmana on ns. sosiotekninen malli ja seurantajakso on usean vuoden mittainen. Väitöskirja tuo esille kaksi mielenkiintoista asiaa: 1. miten mitataan hankkeen onnistuneisuutta, 2. onnistumista ei ratkaise yksin teknologia, vaan myös ihmisten osaaminen, työympäristö ja työtehtävien muuttaminen.(2).

Valta tiivistää johtopäätöksissään onnistuneen projektin syyt neljään päätelmään:

1. tutkimuksen näkökulma - teoriavalinta: ihminen, organisaatio, teknologia, työprosessit kaikki tarkastelun kohteena samaan aikaan; Uudistuksella oli kokonaisuudessaan positiivinen vaikutus ammattilaisten työhön ja potilashoidon laatuun. Ammattilaisia olivat tässä tutkimuksessa sekä lääkärit että hoitohenkilöstö.
2. projektiin sidottiin mukaan kaikki ammattiryhmät
3. seurantatutkimus oli monivuotinen, jolloin tuli esille myös muutosten pitkäaikaisemmat vaikutukset; näin ei korostunut käyttöönottovaiheen ongelmat
4. organisaation käyttöönottoprojekti oli sinänsä onnistunut; koulutus, toiminnan muutokset, esimiesten rooli ja muutosjohtaminen.

Kannattaa vielä tiivistää Vallan omat loppupäätelmät:

1. ihminen ja inhimilliset tekijät: oppiminen, osaaminen, kokonaisuuksien hallinta, asenteet
2. organisaatiotekijät: muutosjohtajuus, käyttöönottoprojektin läpivienti yhteistyössä koko organisaation toimijoiden kesken, koko organisaation sitouttaminen
3. teknologia: teknologian ja substanssiasiantuntemuksen yhteennivominen, työasemat ja oheislaitteet riittäviä, nopeita, suorituskykyisiä ja oikein sijoiteltuja
4. työssä tapahtuvat muutokset: uudistus helpottaa työtaakkaa, vähentää päällekkäistä työtä, työtyytyväisyys kasvaa, työssä tapahtuvissa muutoksissa tasapainoisesti mukana ihmisten osaaminen, organisaation muutokset ja teknologian muutokset; muutokset voidaan havaita vasta pidemmällä aikavälillä, tarvitaan jatkuvaa arviointia.

Tutkimuksesta näki myös sen asian, että työtehtävät todella muuttuivat. Oleellinen muutos oli, että osastosihteereiltä siirtyi työtä lääkäreille ja hoitajille. Tämä tietenkin aiheutti tyytymättömyyttä, mutta toisaalta kirjaaminen nopeutui ja laatu kasvoi. Tulos on mielestäni varsin yleismaailmalllinen. Kun otetaan käyttöön sähköisiä työvälineitä, muuttuvat toimistohenkilöstön ja muun henkilöstön väliset työnjaot.

Viitteet:

(1) Käyttöönotto ratkaisee it-hankkeen onnistumisen. (Julkaistu 25.09.2013 12.3)
Sähköiset potilastietojärjestelmät ovat jatkuvan kritiikin kohteena. TtM Maija Vallan mukaan keskustelussa juututaan liiaksi pelkkään teknologiaan. Hänen väitöstutkimuksensa mukaan tietojärjestelmän toimivuuden ratkaisee usein käyttöönoton onnistuminen.
Valta tutki sähköisen potilastietojärjestelmän käyttöönottoa Varkauden kaupungin sosiaali- ja terveystoimialalla vuosina 2005–2012. Seurantatutkimuksen mukaan henkilökunnan työ nopeutui ja helpottui, hoidon laatu parani ja potilastyytyväisyys lisääntyi sähköisen potilastietojärjestelmän käyttöönoton myötä.
– Vaikutukset eivät näkyneet heti käyttöönoton jälkeen, vaan tulivat esille, kun uutta järjestelmää oli käytetty puoli vuotta. Positiiviset muutokset vahvistuivat edelleen seitsemän vuoden kuluttua.
Yksipuolista keskustelua
Valta painottaa, ettei teknologia yksin selitä käyttöönoton onnistumista tai epäonnistumista. Henkilökunnan pitää saada hyvä koulutus uuteen järjestelmään. Lisäksi vanhoja työtapoja pitää olla valmis muuttamaan.
– Uusi teknologia vaatii aina uusia toimintatapoja.
Nämä asiat onnistuivat Varkaudessa. Tutkimuksessa ei havaittu eroja tyytyväisyydessä eri ammattiryhmien välillä.
– Mukana oli kolme organisaatiota: terveyskeskus, sairaala ja perusturva. Myöskään niiden välillä ei ollut merkitseviä eroja.
Valta ei kiistä potilastietojärjestelmiin liittyviä kehittämistarpeita, mutta teknologian osuutta on hänen mukaansa korostettu liikaa. Kehittämisehdotuksia nousi esiin myös hänen tutkimuksessaan, mutta niiden vaikutus käyttäjien tyytyväisyyteen oli vähäinen.
Vallan mukaan keskustelu potilastietojärjestelmiä koskeva keskustelu on ollut tähän asti yksipuolista ja liian lääkärikeskeistä. Käyttöönottoa ei juuri ole tutkittu.
– Hyväkään järjestelmä ei toimi, jos käyttöönottoon ei kiinnitetä riittävästi huomiota. Kansainväliset tutkimukset osoittavat, että sama järjestelmä voi olla toisessa organisaatiossa menestystarina ja toisessa katastrofi.
TtM Maija Vallan väitöskirja "Sähköisen potilastietojärjestelmän sosiotekninen käyttöönotto. Seitsemän vuoden seurantatutkimus odotuksista omaksumiseen" tarkastetaan perjantaina 27.9.2013 Itä-Suomen yliopistossa.
Hertta Vierula

http://www.laakarilehti.fi/uutinen.html?opcode=show/news_id=13852/news_db=web_lehti2009/type=1/ref=rss

(2)Sähköisen potilastietojärjestelmän sosiotekninen käyttöönotto :seitsemän vuoden seurantatutkimus odotuksista omaksumiseen. Valta, Maija
Itä-Suomen yliopisto, 2013
Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta
Väitöskirja
http://epublications.uef.fi/pub/urn_isbn_978-952-61-1217-6/urn_isbn_978-952-61-1217-6.pdf
http://www.uef.fi/fi/vaitostiedotteet/-/asset_publisher/Fwk50MPXYy2q/content/27-9-sahkoisen-potilastietojarjestelman-kayttoonotto-helpotti-henkilokunnan-tyota-ja-paransi-hoidon-laatua?redirect=http%3A%2F%2Fwww.uef.fi%2Ffi%2Fvaitostiedotteet%3Fp_p_id%3D101_INSTANCE_Fwk50MPXYy2q%26p_p_lifecycle%3D0%26p_p_state%3Dnormal%26p_p_mode%3Dview%26p_p_col_id%3Dcolumn-2%26p_p_col_pos%3D1%26p_p_col_count%3D2

Moolokin valtaa vastaan ketterästi - tietojärjestelmäprojektit kohteena

Moolok. Luin oheisen kirjan, mutta en saanut selvyyttä, veikö Moolok vallan. Kyse lienee jumalaisesta mammutista, jota on vaikea hallita ja se on samalla melkoinen kustannussyöppö. Kankare ja Järvenpää ovat kokeneita IT-projektien pyörittäjiä ja haluavat varoitella, opettaa ja herätellä meitä muita kirjallaan. Kirjoittajien hampaissa ovat selvästä suuret monoliittiset, yhden toimittajan hankkeet. Ketteryys ja paloittelu on kirjoittajien yleinen vastaus. Kirja on sinänsä heidän ketterän valmistelutyön mielenkiintoinen tulos. Kirjassa on selkeästi kolme osiota: 1. kerrotaan yleisesti, miksi niin monet projektit epäonnistuvat, 2. kerrotaan esimerkkejä epäonnistuneista projekteista, antiutopia Apottihankkeen lopputuloksesta sekä pitkä tarina Sampo-projektista, 3. annetaan 12 ohjetta välttyä epäonnistumisilta. Kankare ja Järvenpää joutuvat itse omien periaatteidensa loukkuun. Heidän mielestä pitäisi ottaa mallia ja oppia onnistuneista projekteista eikä epäonnistuneista. Kuitenkin suuri osa kirjasta keskittyy noihin epäonnistuneisiin projekteihin.

15 virhettä - 12 neuvoa. Kirjassa tiivistetään 15 virhettä, jotka johtavat epäonnistumisiin projekteissa. Kirjoittajat antavat lopuksi 12 neuvoa, jotka jakaantuvat kolmeen osioon: Rethink, Rework, Orient:

• Virheet: 1. turhat hankkeet ja huonot toimintamallit, 2. projektin ainutkertaisuus, 3. ainutkertainen ja kaikessa kokematon tiimi, 4. toisten onnistumisen mekaaninen toisto, 5. vanhat opit ja ohjausrakenteet, 6. oppimiseen ei riittävästi aikaa vaan aika menee muuhun puuhasteluun, 7. suhteellisuden taju pettää, 8. tapana tehdä vaikeimman kautta, 9. oma erilaisuus harhaa, 10. asiakas ei tiedä omia tarpeitaan, 11.kuvitellaan, että asiat ovat helppoja, 12. pitkä projekti ei voi onnistua, 13. uusia asioita ei voi kuvata vanhoilla termeillä, 14. käytettävyys ja käyttökelpoisuus ei ratkea paperilla, 15. projektin laajuutta kasvatetaan jo alkumetreillä.

• Suositukset:  RETHINK: 1. ohjausryhmän rooli, 2. arvontuotto, 3. vaikuttavuus, 4. hallittavuus; REWORK: 5. ketteryys, 6. hyödynnä mallit, 7. viestintä, 8. asenne; ORIENT: 9. osallista, 10. itsearvioi, 11. kouluta, 12. voitele.

Toimintaympäristöllä on merkitystä. Epäonnistuneiden hankkeiden riviin kirjoittajat ottavat mm. sähköisen potilaskertomushankkeen (Kanta), valtion asianhallintahankkeen (Valda) ja myös tulevaisuuden utopiana HUS:n ja jäsenkuntien yhteisen Apottihankkeen. Näille kaikille hankkeille on yhteistä toimintaympäristön haasteet, joita kirjan kirjoittajat eivät nosta esille. Kantan osalta toimintaympäristö koostuu valtion ja kuntien itsenäisyydestä ja pitkästä omasta IT-historiasta. Verrattuna Viroon Suomella on jo 1970-luvulta terveydenhuollon atk-historia, jolla on edelleen vaikutusta kunnissa  sekä sosiaali- ja terveystoimessa. Myös sote-asioiden järjestämistapa poikkeaa merkittävästi. Viro aloitti Neuvostoliiton kaaduttua nollasta ilman historiaa. Valda on puolestaan ilmentymä uuden alusta valtiolla, kun VTKK.n lakkauttamisen jälkeen kaikki IT-toiminnot on vuosikausia toteutettu osana valtion virastojen omaa toimintaa. Apotti-hanke on puolestaan ilmentymä vähin erin rakennetun paikallisen - siis sairaanhoitopiirin IT-struktuurin vanhentumisesta ja toisaalta IT-toimintojen elimellisestä yhteydestä varsinaiseen toimintaan.Valtion ja kuntien osalta oleellinen osa toimintaympäristöä on myös uusi tietohallintolaki ja siitä seuraava kokonaisarkkitehtuurin edistäminen. Hankintalainsäädäntö koskee myös valtiota ja kuntia. Ja lopulta IT-toimittajamarkkinat ovat merkittävä tekijä. (1)

Innovaatioilla on riskinsä. Kirjoittajat mielestäni vähättelevät tietojärjestelmähankkeissa innovatiivisuutta. Toiminnan muutoksen ja tietojärjestelmien uusien mahdollisuuksien nivominen yhteen on haastava riskialtis juttu. Tähän riskialttiiseen maastoon lähdettiin mm. Kanta-hankkeessa, Valdassa ja Apotissa. On löydettävä viisas tasapaino riskien hallinnan ja uuden innovoinnin kesken. Tietojärjestelmähankkeiden tekeminen ei ole pelkkää projektihallinnointia, mutta tietysti myös sitä. Olen itse enemmän ketterien menetelmien puolella kuin monoliittisten sellaisten. Toisaalta ei voida yksisilmäisesti vedota jompaan kumpaan. Viron X-Road on monoliittinen kokonaisuus, mutta se antaa mahdollisuuden ketterille innovaatioille tuon pääväylän ympärillä. Suomessakin ollaan menossa tuohon X-Road kuvioon, jos VM nyt saa jalkeille aidon hankkeen (nyt määritystyövaihe meneillään, viite 3).

Moolok, lähde Wikipedia

Kesytetään Moolok. Sosiaali- ja terveydenhuollon maailmassa pitää olla määriteltynä tietyt reunaehdot, määritelmät ja luokitukset. Tässä mielessä tarvitaan jotain monoliittistä pohjaa - tiedon yhteistä valtaväylää. Se on todella ainutlaatuista työtä, jossa on omat riskinsäkin. Silti kaikesta kritiikistä huolimatta pidän oikeana ratkaisuna Kanta-hankkeen läpivientiä. Se tuo perusrakenteita, joiden varaan voidaan jatkossa rakentaa yksityiskohtaisempia paikallisia ratkaisuja - kuten vaikkapa Apottia. Kirjoittajat eivät juuri viittaa kokonaisarkkitehtuuriin, vaikka sitä nyt hehkutetaan niin julkisella kuin yksityiselläkin puolella. Kokonaisarkkitehtuuri tuo myös reunaehtoja, määritelmiä ja luokituksia - monoliittista pohjaa. Projektit eivät jää irrallisiksi vaan ne nivotaan viraston, kunnan, yrityksen laajempaan toimintamuutokseen ja projektisalkun hallintaan. Tässäkin ollaan nyt hyvällä tiellä, kunhan ei harhauduta paperitiikerin vangiksi. Kesytetään Moolok ottamalla haastava kokonaisuus hallintaan ja paloittelemalla toteutus hallittaviin osiin. "Tunne vihollisesi on hyvä ohje taistelussa - Moolok vaanii ja on viekas." (Antti Larsio omassa arviossaan, ks. viite 2). Suosittelen yllä esittämieni varausten kanssa kirjoittajien neuvoja ja Antin tapaan soisi myös neuvojen edetä IT-asiantuntijoiden ulkopuolelle - päätöksentekijöille ja substanssitahoille.  (4)


Viitteet:

(1) Hankkeet Ollin blogitarkastelussa:
-  Valdan historiaa olen käsitellyt blogikirjoituksessani jo sen kaatumisen aikaan 2012. http://ollintuumailut.blogspot.fi/2012/03/ict-strategiaa-valdan-tarina-sai.html
- Apotti-hanke on ollut arvioinnissani siitä lähtien, kun hanke esiteltiin Sirius-hankkeena Terveydenhuollon atk-päivillä 2012. http://ollintuumailut.blogspot.fi/2012/03/ict-strategiaa-valdan-tarina-sai.html
- Kanta-hankkeen VTV:n raporttiin olen ottanut kantaa blogissani 2012. http://ollintuumailut.blogspot.fi/2012/01/sosiaali-ja-terveydenhuollon-it.html
- Viron X-Road-ajattelun puolesta olen kirjoittanut aiemmin useassa blogikirjoituksessani. http://ollintuumailut.blogspot.fi/2012/08/lisaa-oppia-virosta-egovernment.html

(2) Antti Larsio kommentoi Moolok-kirjaan blogissaan tällä tavalla:
http://www.tietoviikko.fi/cio/blogit/ict_standard_forum/article928406.ece
Hän viittaa myös siihen, että ei ole yksiselitteinen asia valita yhden toimittajan mallia. Siis myös tässä mallissa voidaan turvata modulaarisuus ja avoimet rajapinnat. Myös arvon tuotto ja arvolupaus voivat olla erilaisia eri tahoille.

(3) Kansallinen palveluväylä. http://www.vm.fi/vm/fi/04_julkaisut_ja_asiakirjat/03_muut_asiakirjat/20130516Kansal/Kansallinen_palveluvaeylae_-_konsepti_tavoitteet_ja_ratkaisumalli_20130515.pdf
 

(4) VEIKÖ MOOLOK VALLAN?

VAPAUTA PROJEKTISI TUHLAAJAKULTISTA

TAPIO JÄRVENPÄÄ, ILKKA KANKARE

"Tässä kirjassa esitellään konkreettisten, julkisten ja meitä kaikkia koskevien esimerkkien kautta totaalisen absurdeja tapauksia projektimaailmasta. Tuoreet esimerkit Suomesta ravistelevat lukijaa: täysin perverssiä haaskausta, mielipuolista sekoilua, rikollista törsäämistä. Mutta arkipäivää vaikkapa julkishallinnon IT-hankkeissa."

Tilastojen lukutaito - "turistit, maanviljelijät, kaivosmiehet", päivitys 6.10.2013 /Kreikkailmiö

Kreikka on tilastomaailmassakin Euroopan ykkönen. Jussi Simpuran ja Jussi Melkaksen kirjassa otetaan esimerkiksi Kreikan valtion tilastotoimi. (viite 1, s.45, viite 1a/6.10.2013 päivitys). Tieto on valtaa ja jos se ei ole mieleistä vallanpitäjille, niin manipuloidaan tietoa sitten. Olin itse aikanaan eurooppalaisessa kehittämishankkeessa mukana, jossa pyrittiin harmosinoimaan ja tekemään vertailukelpoiseksi terveystilastoja. Mukava, rehevä (kuin Zorbas) Kreikan edustaja totesi kokouksissa, että heillä ei ole mitään ongelmia tuottaa tarvittavia tilastotietoja ja vielä vertailukelpoisesti. No koskaan en nähnyt kreikkalaista tilastoa kyseisessä hankkeessa. Hyvä niin. Vuosia myöhemmin sain 60-vuotislahjaksi hyvältä ystävältäni taulun. Tämä kreikkalainen taulu oli itse asiassa aito tilastotaulu, paperinen sellainen. Taulun luvut eivät olleet riittävän sopivia, joten niitä piti hiukan "jetsuttaa" eli muuttaa lukuarvoja sopivimmiksi. 

Simpura ja Melkas keskittyvät kirjassaan  valtiollisen tilastotoimen taustojen selvittelemiseen. Tavoitteeksi kirjoittajat asettavat tilastojen lukutaidon kehittämisen. Simpura ja Melkas keskittyvät virallisten tilastojen ympärille. Tältä kannalta kirja on monella tapaa rikas. Tosin kaikki tilastotoimen historiat ja tilastoinsituutioihin liittyvät asiat eivät kaikille ole relevanteinta tavaraa. Meitä tilastojen käyttäjiähän on kolmea tyyppiä tanskalaisen mallin mukaan  (s.132-133):

• "turistit" hakevat yksittäisiä tietoja ja ovat tilastojen satunnaiskäyttäjiä, pikakäyttäjiä eivätkä ole myöskään kovin kriittisiä sellaisia
• "maanviljelijät" käyttävät oman alansa tilastoja taajaan ja osana omaa päätöksentekoprosessiaan; tämä porukka käyttää myös pidemmälle jalostettuja indikaattoreita
• "kaivosmiehet" kaivautuvat syvälle tilastojen ytimiin, aineistoihin, luokituksiin. tilastojen laatuun, erilaisiin käyttömahdollisuuksiin sekä kriittisiin tekijöihin.

"Turistina". Tämän blogin lukijat ja myös kirjan lukijat voisivat itse testata, mihin käyttäjäluokkaan katsovat kuuluvansa. Itse kuulun eri kanteilta kaikkiin kolmeen luokkaan. Turistina katson yksittäisiä esim. mediassa julkistettuja lukuja. HS:n 15.9.13 julkaistussa artikkelissa minua viehätti toimittaja Anssi Miettisen pohdinta uudesta rahayksiköstä "bale". Hän kehitti artikkelissaan ymmärrystä suurista rahasummista aina valtion velasta yksittäiseen hankkeeseen. "Bale" = 100 miljoonaa euroa (100me). Balen suomalainen vastine on Miettisen ilmauksella "lastu", joka on lähes 100 me. Niin Real Madrid osti jalkapalloilija Gareth Balen tuolla summalla. Helsingin keskustakirjaston - lastun kustannusarvio on tuo 100me eli likimäärin 1 bale. Turistina on siis vaikea ymmärtää tilastolukujen merkitys ja laajuus. (2)

"Maanviljelijänä" olen mukana kehittämässä omassa työpaikassani tiedolla johtamisen konseptia. Minulla on sekä kehittäjän että käyttäjän/soveltajan rooli. Viralliset tilastot ovat vain yksi osa työpaikkani tietovarantokokonaisuutta.  Moni työpaikka on vielä kauempana valtion virallisista tilastoista. Siksi Simpuran ja Melkaksen kirja ei tavoita edes suuria tietojohtamisen ongelmien piirissä kamppailevia työntekijöitä. Toisaalta kirjoittajien tilastoperiaatteita on kyllä viisasta soveltaa myös työyhteisöjen omaan tiedonhallintaan. Maanvijelijänä olen surullisena katsonut lainsäädäntötyötä, joka on usein yhdistelmä poliittisia tavoitteita, kiireellistä valmistelua ja juristilähtöistä työtä. Siitä seuraa monesti ongelmia, miten valvotaan ja seurataan lain toimeenpanoa. Lakipykälien muuttaminen loogisesti seurattaviksi numeroiksi on usein vaikeaa, joskus jopa mahdotonta.

"Kaivosmiehenä" pureudun tiedon hallinnan ytimeen. Koko tuotantoprosessin pitää olla läpinäkyvän. Sen pitää olla myös laadukkaan ja ymmärrettävän. Tilastointi sisältää aina laadukkaana tapahtumana systemaattisen osion tietoa tiedosta eli metatiedon. Kaivosmiehenä lähden kirjoittajien tapaan liikkeelle tiedonkäsitteestä, jonka olen blogikirjoituksissanikin useaan kertaan lanseerannut: data - informaatio - tieto - ymmärrys - viisaus. (s. 12). Tuotantoprosessin kirjoittajat kuvaavat seuraavasti: ilmiö - määrittely käsitteiden avulla - aineiston hankkiminen - mittaus - aineiston pohjalta tehdyt yleistykset - tulosten kuvaaminen tilastoina - tilaston käyttö. (s.13). Kaivosmiehenä näen tuotantoprosessissa aina ongelmia ja virheen mahdollisuuksia. Tässä pätee sama asia kuin potilaiden hoidossa - inhimillisiltä virheiltä/ erehdyksiltä on lähes mahdotonta välttyä.

"Turisti" virheiden kimpussa. "Turistilla" on suuri mahdollisuus tehdä täysin harhaan johtavia päätelmiä tilastoista. Media voi auttaa turistia tai johtaa harhaan. Netistä löytyy tilastotietoa. Viralllisessa tilastoinnissa on hyvää se, että pyritään avoimeen, puolueettomaan ja laadukkaaseen tilastointiin. Politiikka voi tietysti sotkea senkin - hyvä esimerkki on Kreikka. Simpura ja Melkas eivät käsittele tarpeeksi netissä olevia tilastoja ja niiden haasteita. Tilastojen lukeminen edellyttää jatkuvasti metatietojen tiedostamista. Itse asiassa tuo tiedonkäsitys on hierarkkinen: data -metadata - informaatio - metainformaatio... jne. Toinen ongelma on, miten monista tietolähteistä yhdistetty indikaattori, mittari voidaan ymmärtää. Voidaan jopa tehdä vastakkainen päätelmä: mitä yksinkertaisempi on lukuarvo, sitä helpompi on ymmärtää sen sisältö. Ihan hienoa on todeta, että Suomi on edelleen onnellisuuden kärkimaita, mutta miten sitä on mitattu ja miten tuohon onnellisuuteen voidaan vaikuttaa? (4) .Kolmas ongelma on antaa "turistille" mahdollisuus itse kaivaa tilastotietoja "tilastokuutiosta". Pahimmillaan tässä käy savolaisittain eli vastuu on kuulijalla eli lukijalla. Tilastoturisti voi klikata valinnan, jonka lopputulosta ei juuri kukaan taho ole ennalta selvittänyt. Neljäs virhe voi olla tilastoharha, joita kirjoittajat eivät suoraan käsittele. Taustalla on usein ennakkokäsitys, joka ohjaa myös tulkitsemaan tilastoja ennakkokäsityksiä vahvistaen. (5)

"Maanviljelijä virheiden kimpussa". Maanviljelijällä voi olla tosi vaikea ongelma löytää mielestään luotettavaa tilastotietoa. Hyvä esimerkki on kesän 2013 aikana käyty keskustelu alkoholin maahantuonnista ja sen laajuudesta. Tässä keskustelussahan on useita omaan laariinsa viljeleviä maanviljelijöitä: poliitikot omine taustalobbareineen, alkoholikysymysten tutkijat, asiantuntijat, virkamiehet, juomateollisuus ja kansalaiset. Kun maahantuonnista ei ole kyetty rakentamaan kaikkia osapuolia tyydyttävää tilastointitapaa (nyt TSN-Gallupilta hankittu gallup-tieto), asetetaan jo koko tilastointi ja siitä tehtävät päätelmät kyseenalaisiksi.( http://www.thl.fi/fi_FI/web/fi/uutinen?id=34211) Toinen maanviljelijäesimerkki on vanhustenhuolto ja siinä tämä lakivalmistelun prosenttikeskustelu - 0,5 henkeä per hoidettava. Kun poliitikot keskustelivat, pitääkö normi asettaa ja onko tuo 0,5 sopiva, niin ammattilaiset, tutkijat, virkamiehet keskustelivat normin sisällöstä. Asia on edelleen kuuma, koska nyt vasta selvitetään kattavasti tilannetta koko maassa. Alan keskeiset asiantuntijat ovat pohtineet asiaa tuoreessa Premissi-lehdessä (4/2013, ks. viite 3).

"Kaivosmiehet virheiden kimpussa".  Olin taannoin hoitotakuulainsäädäntöä tehtäessä ja täytäntoään pantaessa kaivosmiehen roolissa. Ideamme oli rakentaa sairaaloiden ja terveyskeskusten perustietojärjestelmien pohjalta kansallinen tilastojärjestelmä hoitotakuun valvonnalle ja seurannalle. Idea oli, että sama tieto pelkistetymmässä muodossa siirtyisi kansalliselle tasolle. Näin seuranta olisi ollut jatkuvaa, läpinäkyvää ja kattavaa. Emme tässä täysin onnistuneet johtuen tiedonhallintaprosessien vaikeuksista. Yhteismitallisuus, järjestelmien kirjo, kirjaamiskäytännöt jne. olivat suuri virheiden lähde. Jonkinlainen järjestelmä on tämän jälkeen saatu aikaan, mutta esim. perusterveydenhuolto ontuu vielä.(6)

Suosittelen Jussien kirjaa. Toivoisin, että tuplajussi laajentaisi kirjan sisältöä yleensä tiedonhallintaan ja tilastointiin kansallisen virallisen tilastotoimen ulkopuolelle. Samoin suosittelen, että jatkossa 2xJussi käsittelisi myös BI-tuotteiden avaamaa tilastomaailmaa mahdollisine virheineen ja ongelmineen. Aiheesta on myös tulossa yleisötilaisuus 17.9.13, johon on vapaa pääsy ja Jussit esiintymässä.  http://www.stat.fi/ajk/tapahtumia/2013-09-17_tilastot_kayttoon_ja_tutuiksi_kaisatalo.html

Viitteet:

(1-a) Päivitys 6.102013: Tilastokeskuksen entinen pääjohtaja Heli Jeskanen-Sundtröm kuuuluu kansainväliseen arviointityöryhmään koskein Kreikan tilastotointa. Uudistuksia on tehty ja tilastointi on saatettu kansainvälisten laatunormien puitteisiin. Jeskanen-Sundström kuitenkin kirjoittaa, että paine siirtyä poliittisesti manipuloituun aikaisempaan tilastomaailmaan on suuri.
http://www.hs.fi/paakirjoitukset/Kreikan+poliitikot+yritt%C3%A4v%C3%A4t+yh%C3%A4+manipuloida+tilastoja/a1380946132857

(1) Tilastot käyttöön! on kansalaisjohdatus tilastojen maailmaan. Matemaattisten
kaavojen tarkan esittelyn sijaan teoksessa korostetaan tilastojen lukemisen taitoa.
Sen tärkeä osa on kyky arvioida kriittisesti, kuinka tilastot vaikuttavat yhteisöllisessä elämässä: tilastojen maailma on ihmisen tekoa ja sellaisenaan myös vallan käytön kenttä.
Tilastojen merkitystä voi arvioida kysymällä, millainen maailma olisi, jos meillä ei olisi sitä kuvaavia tilastoja. Mitä luulisimme tietävämme ja mitä tietäisimme vain luulevamme esimerkiksi väestönmuutoksista, maailmankaupasta tai ympäristökysymyksistä? Mihin perustuisivat esimerkiksi kansantalouteen tai terveydenhoitoon liittyvät poliittiset päätökset?
Maailma tuottaa tilastot, tilastot muokkaavat maailmaa, mutta tilastot eivät ole koko maailma. Taitava tilastojen lukija ymmärtää tämän.
Teoksen kirjoittajat VTT Jussi Simpura ja YTL Jussi Melkas ovat opettaneet tilastojen kriittistä lukemista vuosikausia. Kirjassaan konkarit ovat koonneet kokemuksistaan tiiviin kokonaisuuden opiskelijoiden, asiantuntijoiden ja muiden tilastoista kiinnostuneiden käyttöön.
Harjoitukset
» Teoksen harjoituskokooma (PDF)
Sisällys
1.    Tilastojen yhteiskunta ja tilastojen lukemisen taito
2.    Miksi tilastoidaan?
3.    Ketkä tilastoja tuottavat?
4.    Mitä tilastoidaan?
5.    Miten tilastoidaan?
6.    Mistä tilastoja saa?
7.    Miten tilastoja käytetään?
8.    Miten tilastoja arvioidaan ja kehitetään?
9.    Tilastojen tulevaisuus
Liite 1: Käsitteitä
Liite 2: Tilastonkäyttäjän tilasto-osaamisen perusasiat
Tilastot käyttöön – epilogi"

(2) " Uusi rahayksikkö on bale. Real Madrid maksoi 100 miljoonaa euroa pelaaja Gareth Balesta. Samalla hinnalla rakentaisi Helsingin keskustakirjaston tai ostaisi kolme Hartwall-areenaa" (Anssi Miettinen, Helsingin Sanomat, 15.9.2013)

(3) Päivi Voutilainen, Harriet Finne-Soveri, Anja Noro, Matti Mäkelä: Iäkkäiden palveluyksikköjen henkilöstömitoitukset, Premissi 4/2013, ss. 33-37

(4)  http://ollintuumailut.blogspot.fi/2012/04/suomi-lahes-onnellisin-maa-vai-onko.html )  Suomi on onnellisuusvertailun seitsemäs vuoden 2013 tilaston mukaan. Aikaisemmin raportoidessani Suomi taisi olla muutaman pykälän korkeammalla. Pohjoismaat ovat kaikki kärjessä - nyt viimeisessä mittauksessa Tanska. http://unsdsn.org/files/2013/09/WorldHappinessReport2013_online.pdf
http://unsdsn.org/files/2013/09/WorldHappinessReport2013_online.pdf

(5) Tilastoharhasta olen kertonut aikaisemmissa blogikirjoituksissani. Eräs harha koskee ikäihmisiä, vanhuksia. http://ollintuumailut.blogspot.fi/2012/05/ikaihmiset-tilastoharhan-uhreja.html

(6) ks.esim. blogikirjoitustani "Olli jonoon" http://ollintuumailut.blogspot.fi/2012_01_01_archive.html

Saako hyvää halvalla - tietojärjestelmien hankinnan pulma

Saako hyvää halvalla, on konstikas juttu tietojärjestelmähankinnoissa. Olin mukana 5.9.2013 Työterveyslaitoksen ja Aalto-yliopiston Flow-IT-hankkeen työryhmätyössä. Olen tästä hankkeesta raportoinut aikaisemminkin, kun olin avausseminaarissa. Hanke soisi saada enemmänkin huomiota osakseen. Monitieteisessä projektissa pureudutaan julkisen hankintatoimen ytimeen. Jätän mainitsematta puheenvuorojen pitäjät, koska minulla ei ole käsillä varsinaista materiaalia eikä lupaa julkistaa sitä. http://www.ttl.fi/fi/tutkimus/hankkeet/flowit/sivut/default.aspx

Ongelmana on, miten yhdistetään hinta ja laatu. Julkisessa hankinnassa hinnan ja laadun suhde vaihtelee siten, että hinnan osuus lienee 30-50%. Kuitenkin kritiikkiä tulee jatkuvasti siitä, että loppupeleissä vain hinta vaikuttaa hankintaan. Viimeksi tästä purkautui Tietoviikon sivuilla Fujitsu oyj:n toimitusjohtaja Yrjänä Ahto. Hänen mielestään loppupeleissä vain hinta ratkaisee: http://www.tietoviikko.fi/kaikki_uutiset/julkiset+ithankinnat+tympivat+quotei+ole+mitaan+tekemista+todellisen+kaupanteon+kanssaquot/a924243
"Ahto jatkaa myös hankintalakikritiikkiään:
”Höhlää hommaa, jossa kauppaa tehdään Excelin optimoinnilla. Toiminnalla ei ole mitään tekemistä todellisen kaupanteon kanssa”, Ahto väittää.
Hänen mukaansa tyypillisessä tarjouskilpailussa laatu- ja hankintakriteereillä on yhtä suuret painoarvot. Lähes kaikki tarjoajat saavat laadusta täydet pisteet, joten hinta ratkaisee voittajan.
”Mutta ei voi olla niin, että kaikki palvelut olisivat tasalaatuisia”, Ahto muistuttaa" 

Jo lukiessani Ahton vuodatusta saatoin omiin kokemuksiini vedoten olla eri mieltä. Hinta ei aina ratkaise voittajaa. Tätä vahvisti erään suuren julkisen yhteisön edustajan alustus seminaarissa. Alustus perustui noin  100:n hankkeen  läpikäyntiin pienenä tilastollisena analyysinä. Analyysin tulos oli, että mitään yhteyttä ei löydy hinnan ja laadun välillä. Siis projekti voi olla halpa ja laadukas tai päin vastoin. Samoin pohdittiin sitä, mikä olisi optimaalinen suhde hinnan ja laadun välillä. Seminaarilaiset eivät päätyneet mihinkään optimiratkaisuun. Ääripäässä on, että laatukriteereillä ei ole merkitystä. Tässä äärinäkemyksessä kaikki tarjoajat kykenevät tarjoamaan saman laadun. Siis vastaavat kaikkiin laatukriteereihin kyllä. (Ahton näkemys myös). Toisessa ääripäässä oli näkemys, jonka mukaan kaikilta tarjokkailta vaaditaan tietty minimilaatu.

Laatua voidaan selvittää toki monin tavoin. Voidaan selvittää projektien asiantuntijoiden osaamista, voidaan selvittää järjestelmän käytettävyyttä asiakaskyselyin, voidaan selvittää toimittajan referenssejä, voidaan selvittää projektin toteutuksen laatua tai lopputuloksen laatua. Demon avulla voidaan myös jossain tapauksissa selvittää laatua. Kaikessa laatuarvioinnissa on kuitenkin jatkuvasti kyse inhimillisistä arvioista. Ennen projektin aloitusta pyritään selvittämään laatua ja vaatimusmäärittelyssä asettamaan laatukriteerejä, mutta miten niihin päästään, on koko projektin haaste. Pahimmillaan projekti ei koskaan valmistu tai se keskeytetään epäonnistuneena. (vrt.Valdan tarina). Tai sitten projektin tavoitteet joudutaan toteuttamaan monin lisätöin, jolloin kustannukset karkaavat käsistä. Projekti voidaan toteuttaa monenlaisin tavoin kiinteähintaisista kokonaistoimituksista tuntitöinä tehtäviin paloiteltuihin projekteihin. Näissä eri tavoissa on myös mahdollisuutensa mennä pieleen. Laatu voi olla myös sitä, että pyritään yhdessä toimittajan kanssa mahdollisimman innovatiiviseen lopputulokseen. Toisaalta voidaan myös vetoamalla työmääriin, kustannuksiin, vaatimusmäärittelyihin ja sopimuksiin tehdä vähemmän innovatiivisia ratkaisuja. Kyse on tilaajan ja tuottajan välisestä yhteistyöstä ja luottamuksesta. Kyse on myös liiketoiminnasta, jossa tuottajan on saatava aikaan voittoa.

Woodward 1997: elinkaaren kustannukset

Hintaa on myös pohdittu monelta kannalta. Nykyinen EU-hankintadirektiivi ei anna mahdollisuutta laskea hintaa ns. elinkaariajattelulla. Saamani tiedon perusteella tuleva hankintadirektiivi puolestaan tulee tätä asiaa korostamaan monin tavoin (direktiiviesityksessä 52 viittausta elinkaariajatteluun). Niin tässä ajattelussa mennään laajaan kuvaan hankinnasta. Taustana on elinkaarimalli, jossa viitattiin ekonomistien kehittämään Ollin termein kolmikyttyräiseen malliin. (http://zoomin.idt.mdh.se/course/kpp202/HT2010/Le7ASn100923/Woodward%201997.pdf ) Woodwardin mallissa ensimmäinen kyttyrä järjestelmän rakentamisen kyttyrä, toinen hiukan suurempi ja ajallisesti pidempi kyttyrä on käyttöönotto ja kolmas pisin ja suurimmat kustannukset kattava kyttyrä on käyttökustannukset. (ks.oheinen kuva).  Esim. Apotti-hanketta ja sen edeltävää nykyjärjestelmää koskevissa keskusteluissa on viitattu elinkaareen. Nykyjärjestelmä on elinkaarensa päässä.

"Kokonaisratkaisu" on kattava termi, jolla yritetään ratkaista toimintojen muutosten ja tietojärjestelmien yhteisvaikutus eli uusi innovatiivinen tulevaisuus. Kokonaisratkaisu on myös termi, jolla yritetään yhdistää hinta ja laatu. Ehkä kokonaisratkaisu voidaan ymmärtää myös elinkaarimallilla toteutetuksi pidemmän aikavälin kokonaisuudeksi. Kokonaisratkaisu voidaan ymmärtää myös kokonaisarkkitehtuurin termein: toiminta- tieto - tietojärjestelmä - teknologia toisiinsa kytketty kokonaisuus. Kokonaisratkaisu on monella tapaa vaarallinen termi. Tarjoajat voivat ymmärtää asian kovin eri tavoin. Voidaan myös ajatella, että kyse on yhdestä monoliittisesta yhden toimittajan suljetusta järjestelmästä. Apottihanke on nyt hyvä testipenkki siitä, mitä kokonaisratkaisu voi olla ja miten onnistutaan hankintamenettelyssä. (ks. edellinen blogikirjoitukseni asiasta: http://ollintuumailut.blogspot.fi/2013/08/apotti-kilpailutukseen-seuranta-jatkuu.ht ).

Hankintamenettelyä pitää muuttaa ja kehittää - se on selvä. Syyt eivät ole tilaajassa tai tarjoajassa vaan siinä välissä sekä hankintamenettelyissä. Hankintalaki ja siihen liittyvä erilaiset uhat ovat keskeinen hankintaa vaikeuttava asia. Flow-IT - hankkeen tulokset pitää myllyttää ensin tilaajien ja tarjoajien yhteisissä neuvotteluissa. Sitten pitää tietysti lähteä uusimaan hankintakäytäntöjä - mielellään puuttumalla myös hankintalakiin. Jos tuleva EU-hankintadirektiivi tuo positiivista muutosta, niin siitä vaan. Epäilen kuitenkin sitä, että jäisimme odottamaan tuota direktiivi -messiasta. .HS:n 7.9.13 taoussivun HS-analyysissä (Karoliina Liimatainen) nostettiin esiille IT-järjestelmien tilaamisessa neljä pulmaa: 1. tilaajan ja toimittajan välinen kommunikaatio, 2. ostajan riittämätön valmistautuminen hankkeeseen, 3. suuria hankkeita ei pilkota osiin, 4. riippuvaisuus tilaajan ja tuottajan välillä.