Robottien kukoistus - positiivisia ja synkkiä tulevaisuuden kuvia, päivitys 30.5.2017

Työpaikkojen työvoimavaltaisuus vähenee. Tulevaisuudessa suurten ikäluokkien jääminen työvoimasta pois aiheuttaa työvoimapulaa, mutta automatisaatio korvaa tätä puutetta. Robotiikalla ja automatisaatiolla on takanaan pitkä historia ja erilaiset ennusteet, tulevaisuuden visiot ovat olleet vuosikymmeniä ajankohtaista niin hyvässä kuin pahassa. Nyt ollaan jälleen uudessa käänteessä, jossa on kyse räjähdysmäisestä robotiikan muutoksesta. Tai kyse on eksponentiaalisesta tiedon käsittelykapasiteetin muutoksesta. Roboteista tulee monitaitoisia. Robotiikka ja tekoäly yhdentyvät. Ääripäässä syntyy ihmisen ja robotin synerginen liitto. Ja vielä pidemmälle vietynä syntyy heikon tekoälyn tilalle itsenäisestä ajatteleva kone. Kyse on tällöin älykkyyden räjähdyksestä - yli-inhimillisen älyn syntymisestä. Tätä kutsutaan singulariteetiksi. Aiheen kimpussa on suuri määrä tiedemiehiä. Jotkut uskovat tähän tulevaisuuden näkymään jo uskonnon tavoin. Mutta ovat suuret yrityksetkin kiinnostuneita ja sijoittavat tähän tutkimusalaan resursseja. Kaiken tämä opin luettuani Martin Fordin kirjan "Robottien kukoistus - teknologia ja massatyöttömyyden uhka". (Kustannusosakeyhtiö Sammakko 2017).

Martin Ford käsittelee robotisaatiota monipuolisesti ja varsin kriittisesti. Tilastoaineisto on erityisesti USA:sta ja Briteistä, joten osa päätelmistäkin on hieman vaikea sovittaa pohjoismaiseen ympäristöön. Ford löytää kuusi huolestuttavaa kehityssuuntaa. Suomenkielisen laitoksen kustannustoimittaja Jouka Mattila oli selvittänyt näiden kuuden kehityssuunnan relevanssia, pätevyyttä Suomen tilanteessa. Puolet väittämistä pätevät Suomessakin.

1. Työntekijöiden palkat polkevat paikallaan. Kun tähän asti työn tuottavuus ja palkat ovat nousseet tasatahtia, uusi kehityssuunta on tuottavuuden kasvun tapahtuminen nopeammin kuin palkkojen kasvun. Taustallahan on tämä robotisaatio ja automatisaatio. Tosin kaikki ekonomistit eivät näe uutta kehityssuuntaan pysyvänä ilmiönä vaan tilapäisenä.  Palkkojen stagnaatio ei päde Suomen tilanteeseen Tilastokeskuksen tilastojen perusteella.
2. Kansantulosta työvoimaan ja pääomaan menevät osuudet pysyttelevät suhteellisen vakaana ainakin pitkällä aikavälillä. Tämä ns. Bowleyn laki ei enää pätisi Fordin mukaan, vaan 1970-luvun jälkeen työvoiman osuus alkoi laskea ja kääntyä suoranaiseen syöksyyn. Työntekijöiden palkat laskevat ja johdon palkat nousevat. Tämä ilmiö pätee myös Suomessa. 
3. Uusia työpaikkoja syntyy yhä vähemmän. Viive pitenee jatkuvasti siinä, miten talouden elpyminen vaikuttaa työpaikkojen syntyyn. Seurauksena on pitkäaikaistyöttömyyttä. Mitä pidempään ihminen on työttömänä, sitä vaikeampaa on saada töitä. Kolmatta väitettä ei voida osoittaa oikeaksi eikä vääräksi suomalaisin tilastoin, koska ne eivät ole vertailukelpoisia kirjassa käytettyjen tilastojen kanssa.
4. Räikeä eriarvoisuus kasvaa jatkuvasti. Kansakunnan rikkain prosentti sai 2013 USAssa 95% kansantulon kasvusta. Uhkana on demokratian rapautuminen ja rikkaiden haluttomuus osallistua julkisten palveluiden rahoittamiseen. Suomalainen yhteiskunta ei ole samalla tapaa kahtiajakautunut kuin amerikkalainen. Väite ei kustannustoimittaja Mattilan mukaan pidä paikkaansa. Tähän voi tuoda lisää aineistoa Thomas Pikettyn analyyseistä, joissa todetaan pohjoismaisten yhteiskuntien olevan vähiten eriarvoisia yhteiskuntia. 
5. Korkeakouluista vastavalmistuneet saavat pienimmät tulot ja heillä on suuri uhka alityöllistymiseen. Tämä pitää paikkansa myös Suomessa.
6. Osa-aikaiset työt lisääntyvät ja puolestaan keskipalkkaiset vakaat työsuhteet häviävät. On vaikeuksia saada koulutusta vastaavaa työtä. Tämä kehityssuunta pätee myös Suomen oloihin. 

Martin Ford piirtää myös tulevaisuuden visioita - varsin synkkiä sellaisia. Tulkitsisin itse Martinin visioiden lähtökohdiksi ihmisten, organisaatioiden, kansakuntien osa-optimoinnin. Tuottavuus, tehokkuus ja uudet teknologiat nähdään positiivisina utopioina, kun niitä tarkastellaan yksi kerrallaan. Yhdistettäessä nämä utopiat kansakuntien tasolle saadaan aikaan synkkiä tulevaisuuden kuvia. Palkkatyö vähenee, kun työ siirtyy roboteille - älykkäille roboteille. Ensin häviävät kaikki tarkkaan automatisoitavissa olevat työtehtävät. Lopulta muuttuu koko yrityskulttuuri. Uhkana on, että ei ole enää ihmisille edellytyksiä kuluttaa. Eriarvoisuus keskittää varallisuutta harvojen käsiin, mutta tätä kautta ei saada kuluttajia lisää. Uhkana on maailmanlaajuinen taloudellisen toimeliaisuuden loppuminen. Synkkää puhetta. Martin Fordin vastalääke on perustulotakuu. Tässäkin järjestelmässä Martin näkee monia ongelmia. Ehkä noiden ongelmien läpikäynti voisi olla hyödyksi myös suomalaisesta perustulokokeilusta vastaaville tahoille.

Martin Ford ei synkkyyttä maalaillessaan kuitenkaan riittävästi kiinnittänyt huomiota kahteen seikkaan: 1) Miten nopeasti muutokset tapahtuvat? Taustalla on toki Mooren laki eli tiedonkäsittelyn kapasiteetin kaksinkertaistuminen. Joo, mutta ei inhimillinen kulttuuri muutu samalla kaksinkertaistumisen kaavalla. Syntyy ristiriita teknologisista mahdollisuuksista ja inhimillisen kulttuurin syvästi tavoitteista, tavoista ja tottumuksista. 2) Teknologia ei ole pelkkää teknologiaa vaan inhimillistä toimintaa, jossa pätevät tai ainakin pitäisi päteä yleiset eettiset ja moraaliset säännöt. Onkin aina teknologisissa muutoksissa pidettävä vaakakuppi mielessä eli mitä voi tehdä ja mitä ei ole "sopivaa" tehdä.
Oletan, että hallituksen asettama tekoälyn ja robotisaation työryhmä pohtii varmasti myös näitä kahta kysymystä.

Päivitys 25.5.2017: Luin tänään uudelleen HS:n arvion kirjasta. Se on hiukan toisenlainen painotuksiltaan, mutta yhtymäkohtiakin on. http://www.hs.fi/tiede/art-2000005188145.html

Päivitys 30.5.2017: TIVI-uutinen: "Kaikki työpaikat saattavat olla vaarassa 120 vuoden sisällä – keinoäly vie myös keinoälytutkijoiden työt"
http://www.tivi.fi/Kaikki_uutiset/kaikki-tyopaikat-saattavat-olla-vaarassa-120-vuoden-sisalla-keinoaly-vie-myos-keinoalytutkijoiden-tyot-6653231