Alkoholi Suomessa - lähes kympin suoritus, päivitys 13.6.2013

Lehdistötiedote 2013: Alkoholijuomien kulutus v.2012 (1)

Me kansalaiset olemme kuluttajina lähes kympin arvoisia. Alkoholia käytettiin asukasta kohden Suomessa vuonna 2012 100% alkoholiksi muutettu 9,6 litraa. (1). Oheinen kuvio osoittaa, että edelliseen vuoteen verrattuna on kulutus laskenut. Lasku on koskenut ns. tilastoitua kulutusta eli Suomessa eri tavoin ostettua ja juotua nestettä. Tilastoimaton kulutus on pysynyt ennallaan eli ostot ulkomailta - erityisesti Virosta. Kuvasta näkyy myös, että anniskelupaikoissa juominen ei ole kasvanut. Sen sijaan päivittäistavarakaupassa on jatkuvasti asioitu enenevässä määrin. Pohjoismaissa litkitään alkoholijuomia lähes samaan tahtiin. Tanska taitaa johtaa joukkoa. Humalahakuisuus on valttia kaikissa pohjoismaissa, mutta Suomi on tässä lajissa ykkönen. Suomessa myös tiivistyy runsas käyttö pieneen osaan väestöstä. Tutkijoiden esittämien lukujen mukaan (Karlsson etc. 2013 ja Päihdetilastollinen vuosikirja 2012, Sosiaali- ja terveysalan tilastollinen vuosikirja 2012 viitteet 2-4) suurkuluttajia on 10% väestöstä ja vastaavasti raittiita myös 10%. Me muut olemme tuo loppu 80%, jotka käytämme alkoholia jossain määrin. Alkoholin massakulutus keskittyy perjantai- ja lauantai-iltoihin. Kulutuksen huippu on Lottoarvonnan aikaan. Onkohan viranomaisten salajuoni lopettaa YLEn Lottoarvonta itseasiassa aivan toisesta syystä - kippailu suruun ja iloon jäisi pois. No ehkä ei. Vielä yksi mielenkiintoinen asia kulutusta koskevasta kuviosta - päivittäistavarakaupan ostot. Ostojen lisääntyminen ja kauppojen aukioloaikojen lisääntyminen ovat yhteydessä toisiinsa. Olutta, siideriä saa nyt siis entistä helpommin ja melkein milloin vain. (5).

Historia opettaa. Kuviosta voidaan päätellä historiallisesti mielenkiintoisia seikkoja. Valtiovallan päätökset vaikuttavat alkoholikulutukseen. Näin se vaan on, vaikka jokainen meistä yksilöinä saattaa ajatella muuta. V.1968 keskioluen vapauttaminen aloitti merkittävän kulutuksen kasvun. Vuonna 1995 murtui Alkon monopoli ja siitä alkoi seuraava vapautunut alkoholin kulutuksen kasvu. Tätä ennen Alkolla oli ristiritainen  kaksoisrooli. Toisaalta piti edistää alkoholin menekkiä ja toisaalta valistaa alkoholin vaaroista ja toppuuttaa kansan juomahaluja. Alkon myynti ei ole vuosien varrella kuitenkaan erityisesti laskenut tai noussut. Alkoholiveron laskeminen on jatkossa selvästi nostanut kulutusta ja vastaavasti veron korotus laskenut kulutusta. Veropoliitiikka on siis merkittävä keino kulutuksen ohjaamisessa. (5).

Poliitikoilta odotetaan lainsäädännön uudistuksessa lähes kympin arvoista suoritusta. Tutkijat ovat kautta vuosien selvittäneet alkoholin kulutuksen syitä ja seurauksia/haittavaikutuksia. Tutkimuksia on tehty yksilötasolla ja väestötasolla. Yksilötasolla on tutkittu (väestösurveyt) alkoholikäyttäytymistä. Väestötasolla puolestaan on voitu selvittää alkoholin kulutuksen ja haittojen välisiä yhteyksiä tukeutumalla tilasto- ja rekisteritietoihin. Kulutuksen kasvu lisää alkoholisairauksia jopa eksponentiaalisesti. Nämä yhteydet esitettiin päättäjille, kun veron laskemista suunniteltiin. Myöhemmin veron laskemispäätös johti juuri esim. alkoholikuolemien kasvuun tutkijoiden ennustamalla tavalla. Tutkijoiden ja asiantuntijoiden mielestä alkoholilla on osasyy miesten lyhyempään elinikään naisiin verrattuna (ero noin 6,5 vuotta). THLn tutkijaryhmä on selvittänyt tuoreessa raportissaan kulutuskäyttäytymistä sekä erilaisia vaikutusmahdollisuuksia kulutuskäyttäytymiseen. (2).  Hallitusohjelmassa on agendalla alkoholilainsäädännön uudistaminen. Tutkijat toivovat, että heitäkin kuultaisiin. Toisaalta me kaikki tiedämme, että aihe on kuuma. Kaikki olemme asiantuntijoita. Alkoholipolitiikka on myös elinkeinopolitiikkaa, jossa ovat aivan toiset lainalaisuudet vallalla. (6). Niin politikoilta olisi kympin suoritus, jos he kuuntelisivat lakipäätöksia sorvatessaan tutkijoita. (5).

Viitteet:

1. THLn ja Valviran yhteinen lehdistötiedote 8.3.2013: Alkoholijuomien kulutus vuonna 2012

http://www.valvira.fi/files/Alkoholijuomien%20kulutus_2012.pdf; http://www.thl.fi/fi_FI/web/fi/uutinen?id=33648  - THL:n tilastoraportin mukaan matkustajatuonti on pysynyt ennallaan


2. Karlsson jne.: Alkoholi Suomessa, THLn raportti 13/2013
http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/104455/URN_ISBN_978-952-245-896-4.pdf?sequence=1

3. Päihdetilastollinen vuosikirja 2012
http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/103099/URN_ISBN_978-952-245-805-6.pdf?sequence=1

4. Sosiaali- ja terveysalan tilastollinen vuosikirja 2012
http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/104371/Sosiaali-%20ja%20terveysalan%20tilastollinen%20vuosikirja%202012_verkkoversio_korj%20%20%20.pdf?sequence=1

5. Blogikirjoituksessani olen käyttänyt hyväksi STM:n alkoholiasioista vastaavan virkamiehen Ismo Tuomisen esitystä sekä THL:n tutkijan Thomas Karssonin esitystä aluehallintopäivillä  21.5.2013 - kiitos heille.

6. Tässä esimerkki ja ajankohtainen sellainen: HS:n uutinen 26.5.2013:  "Vihreät: Olutta, siideriä ja viiniä saatava ostaa ravintoloista kotiin". - Ollin kommentti - kaunista, elitistä viherpolitiikkaa. Uutisessa todetaan lisäksi: "Puoluehallituksen lausunnon mukaan ulosmyynnin salliminen mainituilla ehdoilla ei todennäköisesti lisäisi alkoholin kokonaiskulutusta." Onkohan tuo "todennäköisyys" selvitetty jostain, vai onko se vain alkoholipolitikointia.
  http://www.hs.fi/politiikka/Vihre%C3%A4t+Olutta+siideri%C3%A4+ja+viini%C3%A4+saatava+ostaa+ravintoloista+kotiin/a1369531597747
HS:n jatkouutinen, ajankohtainen Vihreiden kannanotto puhuttaa. Ministeri Räsäsen mielestä se on hallitusohjelman vastainen. Ministeri Risikkokin pohtii ja toteaa, että asiaa on pohdittava 15 eri näkökulmasta. Ollin kommentti: Niin tämä alkoholipolitiikka saa kyllä poliitikotkin kuumenemaan. Siksi toivoisi tutkijoita kuultavan tässäkin yksityiskohdassa.
http://www.hs.fi/kotimaa/R%C3%A4s%C3%A4nen+vihreiden+viiniehdotus+vastoin+hallitusohjelmaa/a1369532778163

Soteratkaisu - monien intressiryhmien kilpakenttä, päivitys 25.5.2013, 27.6.2013

Päivitys 27.6.2013:
Orpon työryhmän linjausten perusteella peruspalveluministerin asettama valmisteluryhmä on saanut aikaan väliraportin, joka luovutettiin uudelle peruspalveluministerille Susanna Huoviselle. Kunnilla on aikaa lokakuuhun 2013 saakka pohtia linjausten ja työryhmän raportin perusteella paikallisia ratkaisuja. Auki jäi vielä useita kysymyksiä kuten tutkimus, kehittäminen, valvonta, omaisuuskysymykset jne. Kuntarakennelaki hyväksyttiin myös 26.6.2013 hallituspuolueiden äänin.
- Ei ole hallitus nyt antanut periksi
- Ei ole uusi peruspalveluministerikään linjannut mitään mainittavaa uutta
- Eikä ministerin asettamaa valmisteluryhmääkään ole uudistettu
- ei tullut parlamentaarista työryhmää.
http://www.stm.fi/c/document_library/get_file?folderId=6511574&name=DLFE-26855.pdf


Sote-asiassa on viisi pääintressiryhmää:  

• poliitikot (kansanedustajat, kuntien ja kuntayhtymien luottamushenkilöt)
• asiantuntijat (tutkijat, virkamiehet, konsultit ja vastaavat)
• ammattikunnat /professiot (lääkärit, eriasteiset hoitajat ja terapeutit, sosiaalityön ammattilaiset)
• kansalaiset: asiakkaat/potilaat 
• kunnat ja kuntayhtymät (virkamiesjohto ja henkilöstö).    

Tuntuu siltä, että kamppailu kulkee jatkuvasti näiden viiden intressiryhmän välillä. Poliitikot, asiantuntijat ja ammattikunnat vannovat kaikki kansalaisten nimeen. Kunnat kamppailevat elintilastaan ja pyrkivät hyödyntämään sote-asiaa olemassa olonsa turvaamiseen. Kilpailutilanne on tällä hetkellä tulkintani mukaan seuraava: hallitusrintaman poliitikot johtavat, suurkuntien edun ajajat tulevat kakkosena, asiantuntijat keräävät pöydältä putoavat asiat, ammattikunnat ja kansalaiset tulevat jälkijoukossa.

Susanna Huovinen

Poliitikot.  G:n vaihto H:hon on uusi yritys vahvistaa poliitikkojen kilpailuasetelmaa. Toivottavasti tulevalla peruspalveluministeri Susanna Huovisella on jollain tapaa uusi suhtautuminen asiantuntijoihin, ammattikuntiin ja kansalaisiin. Testi: Katsotaan, muuttaako uusi ministeri mammuttityöryhmän kokoonpanoa. Kutsuuko ministeri kansliapäällikön mukaan. :"Korkeat raja-aidat saatava pois. Erikoislääkäreitä nähtävä muuallakin kuin sairaalanmäellä. Haasteet ovat pitkälle tulevaisuuteen." Nämä kommentit sain irti YLE1:n Uutisten lyhyestä Susanna Huovisen haastattelusta (17.5.2013). Näyttää siltä, että tuleva peruspalveluministeri jatkaa vakaasti Orpon työryhmän linjaa.(X). Politiikassa kuitenkin on tässä soteasiassa selkeä kahtiajako hallitukseen ja oppositioon - liian selkeä. Orpon työryhmä sai täyden tuomion oppositiolta eduskunnassa. Ei hyvältä näytä, koska tällainen uudistus kantaa yli hallituskausien. 2017 ollaan jo uuden hallituksen valtakaudella. On todella mahdollista, että nykyhallituksen ratkaisu avataan ja vaihdetaan toiseen. Sote-asia on selvästi alistettu politikoinnille eli eri poliittisten ryhmien "objektiivisen edun" ajamiselle. Lääkärilehden päätoimittaja jyrähti pääkirjoituksessaan:  

"Sosiaalitoimen asiakas tai terveydenhuoltoa tarvitseva potilas eivät esiinny pääosissa hallituksen sote-uudistusta koskevissa linjauksissa. Kenties siksi, että kyse on ihmisistä – äänestäjistä, veronmaksajista ja heidän läheisistään – joilta ei todennäköisesti heru ymmärrystä sote-palvelujen roolille kuntaremontin työkaluna. Vaalien alla ehdokas kantaa huolta pienestä ­ihmisestä ja hänen arjestaan. Vaalien jälkeen läheisimmältä tuntuu peilistä tuttu pikkusieluinen poliitikko. Jos vallassa pysyminen vaatii pienen ihmisen tärkeimpien julkisten palvelujen valjastamista muuhun käyttöön, niin sitten se vaatii." http://www.laakarilehti.fi/kommentti/index.html?opcode=show/news_id=13449/news_db=web_lehti2009/type=7/ref=rss

HS:n sote-ryhmä: Eriarvoisuus kasvaa (HS 14.5.2013)

Asiantuntijat. Helsingin Sanomien sote-ryhmä piti arviointitilaisuuden 13.5.13. Oheinen kuva on tilaisuudesta (HS 14.5.2013). Ryhmällä oli myös pelkästään kriittinen arvio Orpon ryhmän työstä, Ei tämä ratkaise varsinaisia soteongelmia. Eriarvoisuus kasvaa, perusterveydenhuolto rapautuu, hallinto monimutkaistuu, rahoitusuudistus jää toteuttamatta jne. Kritiikki on samansuuntainen kuin allekirjoittaneellakin monessa aikaisemmassa blogikirjoituksessani aiheesta. Oleellistahan on, että edelleen asiantuntijat ovat alakynnessä suhteessa poliitikkoihin. Hyvä yhdistelmä asiantuntemusta ja politiikkaa olisi, jos eri puolueilla olisi omat perusteelliset sosiaali- ja terveyspoliittiset ohjelmat. Näitä ei tällä hetkellä ole. Peruspalveluministerin perustama mammuttityöryhmä on kokoontunut kerran. Työryhmälle on tippunut mm. selvitettäväksi, miten sovitetaan yhteen järjestämisvastuu, kuntakoot ja palvelut. Tämä on juridisesti hankala tehtävä.

Ammattikunnat. Vanhuspalvelulain valmistelussa eriasteisia hoitajia edustavat ammattijärjestöt liputtivat omiensa puolesta vahvasti. Nyt nämä ammattikunnat ovat olleet hiljaa - miksi? Ehkä edut eivät ole uhattuna, tulee sitten hallinnosta mitä vain? Sen sijaan lääkäriliitto ottaa vahvasti kantaa - miksi? Yritetään vaikuttaa ammattikunnan arvovallalla - niin. Valtuuskunnan kannanotossa on paljon viisautta. Valtuustokunta otti tiukasti kantaa 17.5.2013:
"Valtuuskunta määrittelee kannanotossaan periaatteita, joiden mukaan uudistus tulisi rakentaa. Terveydenhuollon palvelut pitäisi järjestää yhtenä saumattomana kokonaisuutena. Järjestämisosaamista pitäisi vahvistaa muodostamalla riittävän suuret ja vahvat alueelliset järjestäjät. Lisäksi järjestäminen ja tuottaminen pitäisi erottaa toisistaan. Järjestäjän pitäisi kyetä ohjaamaan ja valvomaan tuottajia. Nämä periaatteet voitaisiin toteuttaa siten, että viisi kuntayhtymämuotoista erityisvastuualuetta vastaavat järjestämisestä ja nykyiset kunnalliset sosiaalihuollon, perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon toimintayksiköt tuottavat palveluita. Tällöin ei tarvittaisi mittavia omaisuuden uudelleenjärjestelyjä eikä ajauduttaisi ylivoimaisiin hallinnollisiin haasteisiin, joihin valtuuskunta arvioi hallituksen kunta- ja sote-koordinaatiotyöryhmän esityksen toteuttamisen johtavan. Valtuuskunta painottaa, että uusi valmistelu sosiaali- ja terveydenhuollon rahoituksen, järjestämisen ja palvelutuotannon kokonaisuudistuksen toteuttamiseksi on käynnistettävä pikaisesti. Valmistelun päämääränä on oltava palvelujärjestelmän tehokkuus ja laadukkuus sekä palveluiden yhdenvertainen saatavuus ja saavutettavuus."http://www.laakarilehti.fi/uutinen.html?opcode=show/news_id=13470/news_db=web_lehti2009/type=1/ref=rss

Kansalaisena tulee mieleen, että nyt rakennettu sotehallintomalli johtaa kyllä moneen ongelmaan. Mm. tietojärjestelmien uudistaminen noiden hallintomallien pohjalta vie rutkasti rahaa ja aikaa. Kestää kauan, ennen kuin kansalainen/potilas/asiakas saa hyödyn uudistuksesta. Myös pitkä uuden järjestelmän rakentamisen siirtymäkausi voi suorastaan halvaannuttaa nykyistä palvelujärjestelmää. Tilanne voi olla jopa potilasturvallisuusriski. 

Itse olen päätynyt kannattamaan lopulta melkoisen konservatiivista ajatusta. Ei tuhota sairaanhoitopiireja, vaan laajennetaan niiden tehtäväkenttää perusterveydenhuoltoon ja suuria väestöpohjia tarvitseviin sosiaalihuollon palveluihin. Erotetaan kuntauudistus ja sote toisistaan. Itse asiassa sotepiirit voisivat olla sairaanhoitopiirien jatkeita, jolloin ei tarvita kaikenlaisia hallinnollisia operaatioita. Pitkällä kokemuksella sisältäpäin ja lyhyellä kokemuksella asiakkaana voin sanoa, että sairaanhoitopiirit ja erikoissairaanhoito ovat suuressa mitassa hyvin järjestettyjä. Myös kansainvälisissä vertailuissa tämä on todettu. Terveyskeskuksen syvimmässä ideassa on ollut järkeä, mutta aika ja markkinat ovat pistäneet tuon järjestelmän ahdinkoon.

Kunnat ja kuntayhtymät. Niin vielä kuntien asemasta on hallitusrintama esittänyt harhaan johtavaa tiedotusta. Orpon työryhmän työryhmän tiedotustilaisuuksissa on jopa pääministerin suulla kerrottu, miten nykyinen sairaanhoitopiirimalli jättää pienten kuntien vaikutusmahdollisuudet vähäisiksi ja uusi malli toisi tähän korjauksen. Tämä väite ei pidä paikkaansa. Sairaanhoitopiirien hallintomallissa suurten kuntien valtaa on vähennetty leikkaamalla väestöpohjan vaikutusta äänimääriin, kun taas tässä vastuukuntamallissa vastaavaa leikkausta ei ole tehty. Siis uusi hallintomalli syrjii pieniä kuntia nykymalliin verrattuna.

Tietojärjestelmät ei ole merkityksetön palanen. Rakennetaan sairaanhoitopiirien ja Kelan Kanta-palveluiden varaan tietojärjestelmäuudistus. Mutta tehdään se Viron X-Road -ajatuksella eikä monoliittisella yhden järjestelmän ajatuksella. Vahvistetaan valtion ohjausta toisiinsa integroitavien tietojärjestelmien mahdollistamisessa eli tämän valtaväylän varmistamisessa. Uudistustyö on kaikkinensa erittäin hidas prosessi. Tätä on myös tutkittu ja todettu, että menee vuosia, ennen kuin sijoitetulle rahalle saadaan vastine. Sosiaali- ja terveydenhuolto on erittäin tietointensiivinen ala. Itse asiassa tämä toimiala ei tule toimeen ilman toimivia tietojärjestelmiä. Paljon uudistustyötä tehdään STM:n hallinnonalalla ja kuntapuolella, mutta eteneminen on verkkaista, koska päätöksenteko on erittäin pitkälle hajaantunutta. Kunta voi itse päättää, mitä tekee. Samoin on kuntayhtymänkin laita.

Viite:
(X) .http://valtioneuvosto.fi/tiedostot/julkinen/pdf/2013/SOTE/esittely.pdf

Päivytys 25.5.2013: Prof. Juhani Lehdon haastattelu Radio Suomen ajantasalähetyksessä 25.3.2013
http://areena.yle.fi/radio/1927939 ; kannattaa kuunnella.

Jukka Jalosen tiimihenki - päivitykset 13.5.2013, 18.5.2013: tiimiajattelu ei uusi oppi lainkaan

"Pomon tärkein tehtävä on innostaa http://www.tietoviikko.fi/tividuunit/article899882.ece 

Hyvä johto on tärkein työnantajan ominaisuus ja yritysjohdon tulisi ennen kaikkea keskittyä henkilöstön innostamiseen ja motivoimiseen. Näin vastasivat Talentumin teettämään tutkimukseen haastatellut. Puolet vastanneista oli vakituisessa työssä, joko johtavassa asemassa olevia tai ylempiä toimihenkilöitä. Puolet vastaajista oli opiskelijoita. Hyvä johtaminen on ollut ykköstoive aiemmissakin vastaavissa tutkimuksissa. Henkilöstön innostamista piti tällä kertaa tärkeimpänä puolet työssä olevista vastaajista. Innostaminen ja motivointi on erityisesti julkisella sektorilla työskentelevien toive."

Jalosen teesit. Jääkiekkovalmentajat ovat valtansa kukkuloilla myös haluttuja luennoitsijoita johtamisen kentällä. Olin kuulemassa taannoin vajaat vuosi sitten jääkiekon maajoukkuevalmentajan  Jukka Jalosen johtamisen teesejä. Ei ollut Jukalla suuria johtamisteorioita takana. Toistaiseksi teesit ovat kuitenkin purreet aika hyvin. Toisaalta nyt näyttää olevan muotia vedota moniin teorioihin - yksi johtamisaate ei kanna.

 

Tiimihengen ydin on Jalosen mielestä epäitsekkyys.  Tiimissä pitää olla avoin vuorovaikutus ja luottamus toisiinsa. Rehellisyys ja oikeudenmukaisuus sekä yhteisvastuullisuus ovat kantavia voimia. Jokaisen tulee voida nauttia toisten onnistumisista. Jokaisella tiimin jäsenellä on oma roolinsa ja muiden rooleja tulee arvostaa. Erilaisia persoonia tulee sietää. Jalosen johtamispakissa tuntuu olevan myös tuttu kehittämiskeskustelun väline. Myös erilaisia tilastoja tiiraillaan tarkkaan.

Esimiehille Jalonen antaa myös omat vinkkinsä. On seistävä aina ryhmänsä takana ja uskottava omaan ryhmäänsä. Esimiehen pitää myös myöntää virheensä. Muutostilanteessa esimiehen tehtävänä on varmistaa informaation perillemeno. Tavoitteet pitää miettiä  ryhmässä yhdessä ja on aina pyrittävä "koviin" tavoitteisiin. Esimiehen pitää löytää kustakin ryhmän jäsenestä hänen henkilökohtaiset vahvuutensa. Toisaalta on myös löydettävä jokaiselle yksilölle urapolku, pitkäjänteinen kehittymissuunnitelma. Esimiehen on uskottava omaan ja muiden tekemiseen ja toisaalta annettava ihmisille mahdollisuus myös epäonnistua. Siitä syntyy pelirohkeus. Ja lopuksi esimiehen on oltava johtamisessaan johdonmukainen.

Kiekkojoukkueen tiimiyttäminen on varsin lähellä työelämän vastaavia toimia. Tosiasia on myös se, että osa meistä on enemmän yksinpuurtajia kuin tiimissä tekijöitä. Työelämässä tiimiajattelu pitäisi nähdä varmaan hiukan laajemmin. Vaikka osa työstäni on itsenäistä tekemistä, niin se on kuitenkin miellettävissä osaksi kokonaisuutta. Jos tällainen mielekkyys puuttuu, ei esimies ole kyennyt organisoimaan ja kannustamaan alaisiaan oikein.

Erilaisten ihmisten vahvuuksien löytäminen on myös haaste esimiehelle. Aina ne eivät oikein tule esille. Joskus niiden esille tulo työroolissa on lähes mahdotonta. Julkisessa palveluammatissa erilaisuuden korostamisessa on omat riskinsäkin. Palvelun  pitää olla tasalaatuista ja  oikeudenmukaista. Liiallisen persoonallinen työote voi olla uhka näille tavoitteille. 

Päivitys 13.5.2013 / Tiimiajattelu on vuosikymmeniä kehitelty johtamisen ja organisoinnin muoto. Ehkä tuo tiimeistä puhuminen on ollut joskus enemmän muotia. Aktiivinen lukijani kommentoi, että tällainen Jalosen tiimihenki puree paremmin miehiin kuin naisiin. Tästä olen hiukan eri mieltä. Tiimiajattelussa on olennaista se, minkälaisiin tarkoituksiin tätä organisointimuotoa käytetään. Joukkuepeli on vain yksi käyttötapa. Tiimissä on myös olennaista sen jäsenten erilaiset roolit. Nämä roolit puolestaan syntyvät joko itsestään ihmisten erilaisten vahvuuksien avulla tai sitten ne luodaan hakemalla esille ihmisten vahvuudet. Kyllä joukkuepelissäkin on selvästi erilaiset roolit ja hyvä joukkue toimii, kun roolit ovat synkronisoituja keskenään. Tiimiajatteluun kuuluu myös keskeisesti kasvu, oppiminen. Opitaan hyödyntämään toisensa vahvuuksia, opitaan kasvamaan ulos heikkouksista. Opitaan nivoutumaan yhteen, jolloin tiimi on enemmän kuin jäsentensä summa. Opitaan nivomaan yhteen tiimin tarkoitus ja tavoitteet, ryhmä ja yksilö. Johtajan taito on löytää monenlaisista persoonallisuuksista yhteen toimiva kokonaisuus. Tässä ei ole avain ollenkaan se, onko kyse miehestä vain naisesta. Löysin hyllystäni pari vanhaa tiimioppikirjaa, jossa näitä juttuja mm. on esitelty: John Adair: Effective Teambuilding. How to make winning team, Gower Publishing CO Ldt, GB 1986; Jon R. Katzenbach, Douglas K. Smith: The Wisdom of Teams. Creating the High-Performance Organisation; Harvard Business School Press, 1993. 

Päivitys 18.5.2013: Pitkän linjan johtamiskonsultti kommentoi blogiani seuraavasti: "Hei Olli, olet nostanut esiin erinomaisia teesejä, jotka sopivat mielestäni jokaiseen organisaatioon. Myönteiseen keskittyminen ja hankalien tilanteiden reilu kohtaaminen ovat avaimia KUKOISTAVAAN organisaatioon. Urapolku tuottaa merkityksen tunnetta ja avaa voimavarjoja käyttöön. Epäitsekäs keskinäinen huomioon ottaminen, läsnäolo ja kuuleminen sekä arvostus ihmisenä tuotavat halun antaa parhaansa. Esittämäsi teesit ovat myös hyvin linjassa professori Fred Luthansin Psychological Capital kirjan johtopäätösten kanssa."

Orpo sote - ei uusia avauksia vaan uusi sekoitus aikaisemmista esityksistä - päivitykset 9.5.2013, 10.5.2013

Kuvassa työryhmän puheenjohtaja Petteri Orpo 8.5. tiedotustilaisuudessa (YLEn kuva)

Pääministerin pystyyn pistämä ministereistä ja hallituspuolueiden poliitikoista muodostama työryhmä sai työnsä valmiiksi 8.5.2013. Kyse on esityksestä, joka menee vielä lausunnoille yms. tarkasteluun. Tavoitteena on saada uudistus voimaan vuonna 2017, jolloin nykyiset sairaanhoitopiirit lakkautetaan.  Seuraavassa on ote tiedotustilaisuudesta (Ylen välittämänä):
"Nykyrakenteella sote-alueiden todellinen määrä voisi asiaa valmistelleen työryhmän mielestä olla 25.
- Malli on hyvin lähellä sitä, mitä asiantuntijatyöryhmä esitti raportissaan jokin aika sitten (34 sote-aluetta). Meidän mallissamme sote-alueita on hieman vähemmän, koska haluamme, että erikoissairaanhoito ei pirstaloidu liikaa, työryhmän puheenjohtaja, kansanedustaja Petteri Orpo (kok.) totesi tiedotustilaisuudessa tänään keskiviikkona."
STM:n tiedotteessa kerrotaan kattavasti koko esitys. Tässä on ote vastuukuntamallista: "Palvelut järjestetään pääsääntöisesti vastuukuntamallilla. Vastuukunnassa on kuntien yhteinen toimielin, jossa on kuntien edustus. Poikkeuksena sote-alueen hallintomalli voi olla myös kuntayhtymä. Kuntayhtymässä äänivalta määräytyy kunnan asukasluvun perusteella. Vastuukuntamallissa sosiaali- ja terveydenhuolto ei eriydy omaksi erillishallinnokseen siten kuin kuntayhtymässä. Vastuukuntamallissa sote-palvelut ovat osa kunnan muuta palvelukokonaisuutta. Tämä on tärkeää ihmisten hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen ja kokonaistaloudellisuuden kannalta. Vastuukunnan on järjestettävä palvelut yhdenvertaisesti kaikissa perustason alueeseen ja sote-alueeseen kuuluvissa kunnissa hyödyntäen olemassa olevaa sosiaali- ja terveyspalveluverkostoa. Näin turvataan myös lähipalveluiden saatavuus. Perustason alueiden ja sote-alueiden on laadittava suunnitelma lähipalvelujen toteuttamisesta."http://www.stm.fi/tiedotteet/tiedote/-/view/1855559#fi

Ja tässä vielä on kopio YLEn toimittajien työryhmän esityksestä tiivistelmänä:

 "Sote-uudistus 

Alle 20 000 asukkaan kunta:

• ei oikeutta järjestää sote-palveluja.
• tulee tukeutua lähimpään työssäkäyntialueen tai muun toiminnallisen kokonaisuuden keskuskuntaan
• jos ei kuulu työssäkäyntialueeseen tai toiminnallista kokonaisuutta ei ole muodostettavissa, kunnan on kuuluttava suoraan sote-alueeseen
• rahoittaa asukkaittensa sote-palvelut

Perustason alue (20 000 - 50 000 asukasta):

• oikeus järjestää perustason sosiaali- ja terveyspalvelut 
• vähintään noin 20 000 asukkaan kunta voi toimia vastuukuntana
• perustason sote-palveluilla tarkoitetaan lähinnä palveluja, jotka terveyskeskukset ja kuntien sosiaalitoimi järjestävät nykyisen lainsäädännön mukaan
• laajan perustason palvelujen järjestämisvastuun toteuttamiseksi kunnan on kuuluttava sote-alueeseen
• osallistuu sote-alueen hallintoon

Laaja perus- ja erityistaso (sote-alue)

• maakunnan keskuskaupunki järjestää laajan perustason sosiaali- ja terveyspalveluja
• toimittava sote-alueen vastuukuntana
• jos samalla työssäkäyntialueella useita noin 50 000 asukkaan kuntia,  vain sote-alueen vastuukuntana toimivalla kunnalla on oikeus järjestää sote-palveluja." (YLEn toimituksen tiivistys Orpon työryhmän esityksestä 8.5.2013;  http://yle.fi/uutiset/sote-palveluita_hoitamaan_20_-_30_aluetta/6633440)

Ollin nopeat kommentit. Tästä mallista tulee varmasti melkoisesti kommentteja asiantuntijoilta ja oppositiopoliitikoilta. Nopeasti arvioituna malli jättää ratkaisematta sosiaali- ja terveydenhuollon keskeiset kysymykset. Malli tekee sote-organisoinnin nykyistä paljon monimutkaisemmaksi ja vaikeammin hallittavaksi. Todellinen vastuu on vaikea löytää mallista. Kunnat joutuvat eriarvoiseen asemaan ja on arpapelia, mikä kunta selviää parhaiten organisaatiomuutoksessa. Kansalaisen oikeudenmukainen kohtelu ei kyllä tule esille mallista.  Suureksi ongelmaksi tulee myös se, miten jatkovalmistelu toteutetaan, koska esitys tuottaa runsaasti organisointimalleja. Lainsäädännön valmistelu tämän esityksen pohjalta on hankalaa. Voi voi, ei ole helppoa laajan (35-40 hengen) työryhmän jatkaa valmistelua tältä pohjalta. Surullisena totean myös, että hallitus haluaa pakosta lakkauttaa sairaanhoitopiirit eikä halua mitenkään puuttua monikanavaiseen rahoitusjärjestelmään.

Päivitys 9.5.2013: Kommentteja tuli jo tuoreeltaan sekä poliitikoilta että asiantuntijoilta. Suuret kunnat pärjäävät uudistuksessa. Pienet alistetaan vastuukuntien alle. Erikoissairaanhoito ja perusterveydenhuolto yhdentyy ja eriytyy. Tämä riippuu siitä, minkälaisen kunnan näkökulmasta asioita katsellaan. Kuntaliitto on tyytyväinen. Kunnilla on edelleen vaikutusvaltaa. Positiivista on pyrkimys suuriin sote-alueisiin - siis aikaisempaa suurempiin väestöpohjiin. Negatiivista on edelleen uhka saada aikaan todellinen hallintohimmeli. Kansalaisten eriarvoisuutta uudistus ei ratkaise. Edelleen osalle meistä kansalaisista on paremmat palvelumahdollisuudet kuin toisilla.

Koko ajan tavallisena kansalaisena tulee mieleen "salaliittoteoria". Sote-uudistuksen varjolla ajetaan aivan muuta. Halutaan kokoomus-sdp-aselilla hajoittaa kepu-valtaa maaseudulla. Halutaan väkisin suuria kuntia, vaikka suuret kunnat eivät ratkaise soten perimmäisiä ongelmia. Ei haluta rahoitusuudistusta, koska pelätään yksityisen terveydenhuollon roolin muuttumista ja myös Kelan aseman muuttumista. Jotain tässä asetelmassa on vialla.

Päivitys 10.5.2013: Julkisissa kommenteissa on tullut esille myös työ ja vaiva, miten hallinnon uudistus käytännössä toteutetaan mukaan lukien omaisuuden arvottaminen ja "myynti" uusille omistajille. Tästä asiasta on itselläni kokemusta, kuinka vaikeata oli arvottaa lakkautettavien kuntayhtymien omaisuudet muodostettaessa sairaanhoitopiiri. Tämä oli vain yksi tapaus. Nyt on kyse kaikista sairaanhoitopiireistä ja kaikista kansanterveystyön kuntayhtymistä. Tein tästä aiheesta blogikirjoituksen helmikuussa 2013.
(http://ollintuumailut.blogspot.fi/2013/02/sairaanhoitopiirien-lakkauttaminen-ei.html).
Lisäksi on käynnistetty keskustelu tietojärjestelmistä ja niiden uudistamisesta vastaamaan uusia organisaatioita. Tämäkin on suurisuuntainen työ, johon menee rutkasti rahaa ja aikaa. (1) Tämä hallinnollinen uudistus, omaisuuden osto-myynti  tietojärjestelmien rakentaminen ovat kaikki asioita, joiden avulla ei suoranaisesti kansalaisten sosiaali- ja terveydenhuolto (laatu ja saatavuus) parane lainkaan.

(1) Palvelurakennetyöryhmän raportissa 2012 otettiin kantaa tähän tietojärjestelmäasiaan viittaamalla kokonaisarkkitehtuuriin ja Kanta-hankkeeseen.  

http://www.stm.fi/c/document_library/get_file?folderId=5065240&name=DLFE-25302.pdf

Kuntaliitolla ja STM:llä on yhteinen hanke, joka tähtää kokonaisarkkitehtuurin kehittämiseen sosiaali- ja terveydenhuollon kentällä, ns. VAKA`VA-hanke. http://www.kunnat.net/fi/asiantuntijapalvelut/soster/tietojarj-sahkoiset-palv/vakava-projekti/Sivut/default.aspx

Tilastoja kannattaa lukea - ei kaikki ole valetta

Tilastot ovat alikäytettyjä. Mieluummin tyydytään käyttämään omaa intuitiota, "mututuntumaa" kuin tilastoja. Näin näyttää olevan muotia myös poliitikkojen kesken. Kuka poliitikoista on vedonnut tarkistettuihin tilastotietoihin? Samoin helposti arjessa tiedetään, miten maailma makaa vaikka tarjolla olisi käypää pohjatietoa. Tilastovale on myös yleinen tokaisu - jopa emävale. Tähän pulmaan voidaan puolestaan pureutua kriittisellä otteella. Jokaisen numeron takana on jokin ennakko-oletus. Tilasto onkin aina näkymä todellisuuteen, useimmiten rajallinen kuvaus todellisuudesta. Sain käteeni sosiaali- ja terveysalan tilastollisen vuosikirjan 2012. On mahtava tietopaketti - sosiaali- ja terveyspolitiikan tukipaketti!  Tilastopaketista voidaan poimia monia mielenkiintoisia lukusarjoja - tässä muutama havainto:

• kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrä on kasvanut jatkuvasti vuodesta 1991 lähtien: 2011: 17400, kasvu edelliseen vuoteen 1,4%; kiireellisesti sijoitettuja 13% enemmän kuin edellisenä vuonna - tunnettua on myös se, että tällainen hoito on kalleinta hoitoa sosiaali- ja terveydenhuollossa
• vanhainkodeissa hoidettujen määrä on jatkuvasti viimeisen kymmenen vuoden aikana laskenut ja vastaavasti muut vaihtoehtoiset hoitomuodot ovat kasvaneet; silti edelleen on tiedossa se, että Suomessa on varsin laitosvaltainen vanhustenhuolto ja tällä palvelurakenteella tulevaisuuden haasteet on vaikea niellä ilman suuria uusinvestointeja
• terveyskeskusten lääkärikäynnit ovat laskeneet vuodesta 1997 vuoteen 2011 3593362 eli 33,5%;  terveyskeskusten lääkäripalvelujen saatavuus on siis dramaattisesti laskenut viimeisten 14 vuoden aikana; siitähän on seurannut terveyskeskusten ydintoimintojen rapautuminen ja suoranainen kriisi terveyskeskuksissa
• lääkärien määrä on kasvanut vuodesta 2000 13360 vuoteen 2009 15710 eli 15%;  lääkärilisäyksestä merkittävä osa on sijoittunut muualle kuin terveyskeskuksiin ja virta terveyskeskuksistakin on muualle - niin tämä on todella rakenteellinen huoli, joka koskettaa niin pieniä kuin suuriakin kuntia - kuntarakenteen muutos ei tätä ongelmaa ratkaise
• alla oleva kuva puolestaan kuvaa terveydenhuollon kalleimman osion - perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon laitoshoidon muutosta vuodesta 1988 vuoteen 2011: käyrät osoittavat merkittävää palvelujen  tehostumista, tuottavuuden kasvua; toisaalta kustannukset ovat 1990-luvun alun lamaa lukuunottamatta kasvaneet jatkuvasti; asiakkaat -potilaat saavat tehokasta hoitoa, mutta hoitoajat ovat jatkuvasti lyhentyneet - meidän kansalaisten kannalta kysymys on positiivisesta ilmiöstä;  kuntien kannalta kyse on jatkuvasta haasteesta, jossa erityisesti erikoissairaanhoidon kustannukset kasvavat koko ajan.

http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/1043/Sosiaali-%20ja%20terveysalan%20tilastollinen%20vuosikirja%202012_verkkoversio_korj%20%20%20.pdf?sequence=1

Sote-uudistus - kolmas valtiomahtikin yrittää vaikuttaa! - päivitykset 3.5.2013, 5.5.2013

Helsingin Sanomat 27.3.2013

HS:n asiantuntijaraati (3.5.2013) ei yllättänyt millään uusilla avauksilla. HS:n soteryhmä esitti: "1) järjestämisvastuu sosiaali- ja terveyspalveluista pysyy kunnalla, jos kuntia on 15-25. 2) Jos kuntia on enemmän , järjestämisvastuu tässä vaiheessa on irrotettava kunnista. 3) ...järjestämisvastuu ja rahoitusvastuu on oltava yksissä käsissä...4) Sosiaalihuollon ja terveydenhuollon itegraatio on hyvä tavoite. 5) Kelan maksamia päivärahoja pitää tarkastella erikseen, jotta hoitamisen nopeuttamiseen kannustettaisiin."  

4.5.2013 tuli HS:n kotimaan osastolla vastaus otsikolla "Joitakin kuntien tehtäviä voisi siirtää Kelalle". Kelan hallituksen puheenjohtaja Anneli Taina ei kannata vastuiden siirtoa kunnille, vaan sen sijaan ehdottaa pikemminkin joidenkin kuntien tehtävien siirtoa Kelalle - kuten esim. yhteisen potilastietojärjestelmän tarjoamista koko maahan. - Niin taitaa tämä yksikanavaiseen rahoitusjärjestelmäänkin siirtyminen olla poliittisessa pattitilanteessa.

Kolmas valtiomahtikin yrittää  edistää järjen käyttöä. Helsingin Sanomat pisti pystyyn asiantuntijaraadin ja pyysi lukijoilta kommentteja sote-uudistukseen. 27.3.2013 Hesarin mielipidesivulla on asiantuntijoilta kysytty, pitäisikö soteratkaisut tehdä erillään kuntauudistuksesta. 54% oli sillä kannalla. Minun mielestäni uudistus pitäisi tehdä erillään. Sitä paitsi ensin pitäisi tehdä uudistus monikanavaisesta rahoitusjärjestelmästä yksikanavaiseksi. Tämän jälkeen voitaisiin miettiä, miten järjestetään yksikanavaisen soten järjestämisvastuu ja tuottamisvastuu. Nyt edetään väärin päin eteenpäin. Rahoitusratkaisun jälkeen pitäisi ottaa myös rinnalla sosiaalihuollon uudistus. Asiaa on myös pohdittu pitkään. Terveydenhuoltolaki on luotu 2010, mutta sosiaalihuoltolain uudistus on jäänyt jalkoihin. Tästä on huomauttanut myös sosiaalityön professori Mikko Mäntysaari HS:n mielipidesivulla 28.4.2013. Jos ei rahoitusuudistusta saada aikaan, pitäisi vanhaa järjestelmää kehittäen tehdä varovaisia uudistuksia. Muuten ajaudutaan ojasta allikkoon. Kuntalähtöisen mallin sijasta ollaan jälleen nostamassa esille myös muita vaihtoehtoja - hyvä niin. Esimerkiksi otetaan Ruotsin malli - landstinget-malli, joka perustuu yksikanavaiseen rahoitusratkaisuun.

Ylekin yrittää. Radio Suomi yllätti positiivisesti minut haastattelemalla emeritusprofessori Martti Kekomäkeä. "Kekolla" on pitkä historia erilaisissa vaikuttajan rooleissa - erityisesti terveydenhuollossa. Arvostan Kekon ajatuksia, jotka ovat rohkeita. Keko ei päästä vähällä poliitikkoja. Keko esittää yksikanavaista rahoitusmallia, jossa kunnille ohjattaisiin rahat. Rahojen käyttö rakennettaisiin vakuutusjärjestelmää imitoivalla tavalla. Tuttu ajatus. Olen itse esittänyt vastaavaa ratkaisua kuntien ja sairaanhoitopiirien väliseen järjestäjä-tuottaja (tilaaja - tuottaja) malliiin. Tein tuon esityksen vuonna 1993 ja se on julkaistu Lääkärilehdessä .(1) Idea on, että kunta tekee sairaanhoitopiirin kanssa sopimuksen kokonaisrahoituksena. Sopimuksen pohjalta sairaanhoitopiiri tuottaa palvelut ja tuottamista seurataan ja korjataan säännöllisellä katselmoinnilla. Raha puhuu. Keko nostaa myös esille tuon nykyjärjestelmän eriarvoisuuden. Me työssä olevat olemme etuoikeutettuja verrattuna työelämän ulkopuolella oleviin. Ministerien puuhat eivät ratkaise tätä keskeistä eriarvoisuutta. Suosittelen, että Kekon pohdintoja kuuntelisivat myös ministerityöryhmälaiset. Aivan toisessa yhteydessä aikanaan eräs työkaverini totesi kitkerästi: "nyt uskotaan, että järjessäkin voi säästää". Ohessa Radio Suomen haastatteluohjelman puffiteksti:

"Köyhät kyykkyyn ja hoitojonoon hännille. Mitä tekemistä kunnilla ja sote-uudistuksella on keskenään? Suomalainen kunnallinen terveydenhoito on poikkeus maailmankaikkeudessa. Se juontuu hevosaikakaudelta, jolloin kalliita syöpähoitoja, kuvantamisia, liuotushoitoja ynnä muita ei oltu vielä keksittykään, joten kyllähän kunnat silloin jaksoivat maksaa, mutta nyt on nyt. Kunnanlääkärien aikaan hoidot, laitteet ja lääkkeet eivät maksaneet maltaita. Nyt maksaa. Entä jos pantaisiin hela hoito yhden tuutin maksettavaksi, ja hoito tulisi vaivan eikä kunnan tai työpaikan varallisuuden mukaan. Näitä ja muita vaivoja puivat emeritusprofessori Martti Kekomäki ja Leena Mattila". http://areena.yle.fi/radio/1868006

Päivitys 3.5.2013 meni rikki 10000 katselijan raja. Laskuri on pyörinyt vuoden 2012 alusta. Kiitos lukijoille ja kommentoijille. Olen yllättävissäkin paikoissa tavannut lukijoitani. Olen löytänyt uusia näkökulmia ja oppinut matkan varrella paljon. Matka jatkuu...

Viite:
(1) Olli Nylander: Sairaanhoitopiireissä hinnoitteluhysteriaa, Suomen lääkärilehti 11/1993

Siilot nurin - uutta voimaa sote-kehittämiseen - päivitys 27.4.2013

"Siilo, korkea lieriömäinen viljan, hiekan, malmin tai muun aineen säiliö". (Wikipedia) Työpaikkani on rakennuksessa, joka on yhdistelmä vanhaa Elannon viljasiiloa ja uudisrakennusta. Viljasiilot on hyödynnetty uudella tapaa - mm. hissit asennettu siiloihin.  Tämä on arkkitehtien nerokas oivallus uusiokäytöstä. Ei ole pistetty siiloa nurin. Sen sijaan nyt on selvästi muotia käyttää siilosanaa negatiivisena ilmauksena toimintojen, organisaatioiden erillisistä säiliöistä. Jos otetaan analogia tuohon Wikipedian määritelmää, niin näihin organisaatioihin on säilötty ihmisiä mielipiteineen ja tekemisineen eikä eri siiloilla on tekemistä toistensa kanssa. Tämä karmea kuva korostuu vielä entisestään, jos uskalletaan vielä puhua työntekijöistä "kuluerinä". Vastaavalla puhetyylillä potilaita kutsutaan "potilasmateriaaliksi" viljan, hiekan ja malmin tavoin. Siilossa ei juuri asiakkaita näy. Olisiko tässäkin yritys tuoda asiakas mukaan kuvioon termillä "asiakaslähtöisyys", kun siilossa on mahdotonta pitää asiakasta keskeisenä kohteena, osallisena. Säiliö korostaa näkemystä asiakkaiden, potilaiden pitämistä aivottomana säilöntämateriaalina. Suomessahan on varsin suuri määrä vanhusten säiliöitä.

Jatketaan nyt vielä tätä kielikuvaa. Me virkamiehet olemme säilöttyjä virastoihin, osastoihin, jne. erillisiin organisaatioihin. Valtion tuottavuushanke aikaisemman hallituksen aikana oli selvästi ilmentymä siiloajattelusta, jossa virkamiehet nähtiin ennen muuta kulueränä. Nyt tämä uusi vaikuttavuushanke (VATU) yrittää nostaa virkamiehet kuluerästä aktiivisiksi toimijoiksi.(1) Valtion keskushallinnon uudistamishanke (KEHU) on puolestaan keksinyt sen, että ministeriöt ennen muuta ovat siiloja. (2)Vaihtoehdoksi on väläytelty yhtä valtioneuvostoa - ministeriötä. Ei olisi siis enää erillistä sosiaali- ja terveysministeriötä. Pohdinta on alkutaipaleella eikä siitä vielä ole olemassa paljoa "kehuttavaa".

Jatketaan vielä siilojen hakua. Itse asiassa kaikki yli 300 kuntaa ovat siiloja. Jokainen kunta haluaa tehdä ja järjestää toimintansa omalla tavallaan, vaikka kaikilla kunnilla mm. on samat velvoitteet sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen järjestämisessä. No tästähän on seurannut paljon porua - kuntauudistus, soteuudistus erityisesti. On siitä seurannut myös tuottava IT-business. Jokaiselle kunnalle on voitu myydä hiukan heidän halujaan palveleva tuote ikäänkuin uutena ja ainutlaatuisena. (3) Sosiaali- ja terveydenhuollossakin on voitu myydä kaikille kunnille riittävä määrä laitteita yms., koska tarve on ennen muuta määritelty oman siilon tarpeista lähtien. Jokaisella kunnalla pitää tietysti olla omat työntekijänsä hinnalla milla hyvänsä. Ostetaan vaikka hinnalla millä hyvänsä reppulääkärin palvelut. Siilojen etäpesäkkeitä ovat erilaiset kuntalähtöiset yhtiöt ja vastaavat erillisorganisaatiot. Pahimmassa tapauksessa ne ovat niin konstikkaita, että kukaan ei oikein tiedä, missä se valta ja vastuu on.

Niin sosiaali- ja terveydenhuolto sinänsä on rakentunut siiloista, ammatillisista sellaisista. Voidaan kärjistäen sanoa, että voimakkaat ammattikunnat ajavat yli asiakkaiden mennen tullen. Ammattikuntien siilomainen rooli on sisäänleivottu lakeihin, asetuksiin ja ammattiyhdistysten edunajomekanismeihin.(4) Asiakkaan kannalta jotkut ammattikuntarajat kuulostavat jopa hassuilta. Joku voi määrätä jotain, joku voi tehdä jonkun toimenpiteen -joku ei. Me kansalaiset asiakkaina ja potilaina voisimme löytää runsaasti kummallisuuksia raja-aidoissa. Toisin päin ajateltuna voitaisiin saada uutta asiakasvinkkeliä ja tehoa, jos systemaattisesti kaikissa työyhteisöissä tutkailtaisiin ammattikuntarajat ylittäviä toimintamuotoja asiakkaan näkövinkkelistä. 

Jatketaan vielä eteenpäin siilojen haussa. Tietojärjestelmät ovat oivallinen kohde siiloajattelulle. Tarkkaan rajatut tiedot säilötään omaan tietovarastoonsa ja pistetään vielä lait ja asetukset ympärille, niin tiedon siirto tulee mahdollisimman hankalaksi. Tämä on monella tapaa huolestuttava siiloutumisen ilmenemismuoto. (5). Tietohallintolaki on ilmentymä siilojen vastaisesta taistelusta - yhteistoiminnallisuus. Laki ja sen toteutus ovat vain jääneet puolitiehen, koska monet erityislait turvaavat vanhat siilot. Siilojen vastaista toimintaa on myös kokonaisarkkitehtuurityö, kunhan siitä ei vain sukeudu parinmakuista dokumenttien laatimista ylemmille viranomaisille. Yhteistoiminnallisuus ja rajapinnat yhteensopiviksi keskenään avaavat siiloja sivuiltaan.

Viimeisenä siilona ja kaikkein tärkeimpänä sellaisena nostaisin esiin ihmisten aivot ja ajattelun. Siiloja ovat puheet mukavuusalueista. Siiloja ovat myös toisen toimintasektorin innovaatioiden vierastaminen, kun eivät kuulu minun reviiriini. Siiloja ovat myös omien ajatusreviirien suojelut. Äärimmillään siiloja voidaan tehdä myös faktalähtöisestä tiedonkäsityksestä.  Niin voitaisiiin kaikki pohtia sitä, minkälaisen oman ajatussiilon olemme rakentaneet. Kuinka itseriittoinen voikaan olla oma henkilökohtainen ajatushautomo. Altistammeko itseämme ollenkaan mukavuusalueeltamme epävarmuusalueelle. Uudet ajatukset, innovaatiot, keksinnöt ovat ilmentymiä siilojen vastaisesta toiminnasta.

Siilot nurin? Oheisesta kuvasta ja alkuteksteistä voi päätellä, että siilojen purku on melkoinen haaste. Reunat ovat terästä tai betonia. Siiloon pääsee sisälle vain yhtä kautta.  Sama pätee organisaatioihin, järjestelmiin ja ihmisiin. On helppoa toimia mukavuusalueella, jota on harjoitettu ja kokeiltu pitkään. Muutos sen sijaan on aina melkoinen puristus. Hyvä testi on opetella jotain uutta tai poisoppia vanhaa. Suosittelen Lauri Järvilehdon teosta "Tee itsestäsi mestariajattelija" (2012). Järvilehto antaa ajattelun välineitä siilojen murtamiseen.(6). Vai olisiko kyse siilojen aukaisemisesta kahdella A:lla: avoimuus ja asiakasnäkökulma. (7)

26.4.2013/ Ollin kommentti asiakasjohtamisen ryhmän keskustelussa Linkedinissä:
Linkitin blogikirjoitukseni Linkedinin asiakkuusryhmän keskusteluun. Siellä juttuni pohjalta keskustelu on kääntynyt julkisen hallinnon toimintaan ja asiakasnäkökulmaan siellä. Tässä Ollin oma kommentti aiheeseen.
 
"Niin olen kyllä sitä mieltä, että myös julkishallinnossa ja "byrokratiassa" on asiakkaita: sisäisiä ja ulkoisia. Tuo siilomainen ajattelu vain kääntää fokuksen omaan toimintaan ja sen laillisuuteen sekä oikeutukseen. Julkinen sektorikin tietysti tarjoaa palveluja - kuten myöntämällä erilaisia lupia tai käsittelemällä erilaisia kanteluja ja valituksia. Ja tietysti organisaatioiden sisällä on palveluverkko olemassa. Nämä vain on tehtävä näkyviksi ja tutkailtava kaikkea palvelun tarvitsijan - asiakkaan vinkkelistä. Sähköiset asiointiprosessit ja niihin liitetyt (ei-siiloutuneet) tietojärjestelmät auttavat kummasti. Niin itse asiassa pitäähän tietojärjestelmätkin aina testata, Miksikäs ei toimintaprosesseja voitaisi testata asiakkaiden toimesta. Erilaiset jonot ovat testauspaikkoja ja ilmenemismuotoja ongelmista palveluprosessissa. Niin se vanha kuvio pyramidit nurin pätee edelleen. Kenet saataisiin päättämään? Olisiko tässä yksi vatuttelun paikka"

Viitteet

 1. VATU = Valtion vaikuttavuus ja tuloksellisuusohjelma;  http://www.vm.fi/vm/fi/05_hankkeet/0108_vaikuttavuus_tuloksellisuus/index.jsp

2. KEHU = valtion keskushallinnon uudistusohjelma;  http://www.vm.fi/vm/fi/04_julkaisut_ja_asiakirjat/03_muut_asiakirjat/20130321Minist/KEHU_Toimintatavat2132013.pdf

3. Kuntien Tiera oy on esimerkki yrityksestä avata kuntatason siiloja. Yrityksen missio on seuraava: "Tavoitteenamme on mahdollistaa kuntapalveluiden ja toimintamallie uudistaminen, tehden verkostomaisesti yhtistyötä kuntien sekä muiden julkisten ja kaupallisten toimijoiden kanssa." http://www.tiera.fi/ 
Kuntaliitolla on kokonaisarkkitehtuuriin (VAKAVA) liittyvä hanke, joka tähtää siiloutumisen estoon. http://www.kunnat.net/fi/asiantuntijapalvelut/soster/tietojarj-sahkoiset-palv/vakava-projekti/Sivut/default.aspx?goback=.gde_3046090_member_227207015

4. Esim. laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä - hoitajien rajoitettu lääkemääräämisoikeus on esimerkki siilojen avaamisesta; http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1994/19940559

5. Esim. Ari Hovi on monessa yhteydessä kuvannut tietojärjestelmien siiloutuneisuutta ja siitä seuraavia haasteita. Tietojen ja tietojärjestelmien mallinnuksessa on tartuttava heti kiinni siiloutuneisuuden estämiseen. Samoin on muistettava, että tilaajan pitää olla tietojen omistaja, ei ohjelmistotalon.   http://www.arihovi.com/dataa-kaikille-kertaratkaisulla/

6. Lauri Järvilehto: Tee itsestäsi mestariajattelija, Tammi, Helsinki 2012; myös Rolf Dobellin kirja "Selkeän ajattelun taito" (2012) on suositeltavaa luettavaa ajatuksellisten siilojen avaamiseen; tästä tein kirja-arvion blogissani, ks. http://ollintuumailut.blogspot.fi/2012/06/ajatusharhatko-uudistusten-jarruna.html

7. Asiakasnäkökulma tulee esille hyvin Koivuniemen ja Simosen kirjassa "Kohti asiakkuutta" (2011); tästä tein blogikirjoituksen, ks. http://ollintuumailut.blogspot.fi/2013/03/ei-potilas-vaan-asiakas.html

Sote - tuleeko tästä mitään? - voittajat ja häviäjät - päivitys 22.4.2013

Päivitys 22.4.2013: Menihän tässä muutama päivä, kun saimme jälleen kuulla uutta. Pääministeri perustaa ministerityöryhmän, jonka tehtävänä on nivoa yhteen kuntauudistus ja soteuudistus. "Nyrkit savessa"-työryhmällä on aikaa toukokuu ja se keskittyy vain konkreettisiin ratkaisuihin. Viereisessä kuvassa on Helsingin Sanomien pääkirjoitusotsikko: "Mihin nyt tarvitaan asiantuntijoita?" - Vastaus lienee: ei mihinkään, jos yrittää ymmärtää pääministerin nyrkki- ja savi-työryhmän tehtävää. Lääkäriliiton Heikki Pälve kirjoitti vielä 21.4.2013 otsikolla "Nyt ei tehdä järjellistä sote-lakia". Toivottavasti ministeriryhmä ratkoo konkreettisesti sote-palvelujen järjestämisen, rahoituksen ja tuotannon sekoittamatta niitä toisiinsa. Toistaiseksi asiat on sekoitettu toisiinsa ihan konkreettisesti.

Olen seurannut tätä sote-uudistusta median kautta koko blogihistoriani ajan. (blogissani tunniste "sote-uudistus", 34 kirjoitusta).  Tunnen asian kohtalaisen hyvin, mutta nyt ei ole uusia ajatuksia tarjolla. Kaikki on sanottu ja tutkailtu dokumenteista. Helsingin Sanomien 13.4.13 pääkirjoitus tiiivistää tämän hetken tilanteen hyvin. Päivitin tapahtumia aikaisemmassa blogikirjoituksessani lähes parin viikon ajan (lomaviihteenä). Lähes päivittäin asia eteni yhä ihmeellisempään suuntaan. http://ollintuumailut.blogspot.fi/2013/03/sote-ja-kuinkas-tassa-kavikaan.html . Tällä hetkellä näyttää siltä, että voittajia ovat oppositiopuolueet. Hallituspuolueet tekevät kaikkensa, että häviäisivät seuraavat vaalit. Ainoa ratkaisu voisi olla ministerikierrätys. Ei mentäisi ainakaan huonompaan suuntaan.

Helsingin Sanomat - pääkirjoitus 13.4.2013

Häviäjiä on kuitenkin muitakin. Virkamiehet ja asiantuntijat ovat kiusallisessa välikädessä. Nyt on havaittavissa, että osa luovuttaa (kuten Kati Myllymäki YLE:n 1:n A-talk-ohjelmassa totesi omalta osaltaan, ks. myös HS:n kolumni http://www.hs.fi/paakirjoitukset/Hallituksen+sote-uudistus+on+absurdi+murhen%C3%A4ytelm%C3%A4/a1365570947037). Osa on siirretty sivupoluille. Osa on mukana ja yrittää tehdä, mitä tehtävissä on. Vielä mukana olevilla asiantuntijoilla ja virkamiehillä on sitten työtä liiaksikin (kuten mammuttityöryhmän työmyyrillä).

Häviäjiä ovat sosiaali- ja terveydenhuollon julkisen puolen työntekijät, vastuuhenkilöt ja organisaatiot (erityisesti terveyskeskukset). Kaikki paikallinen uudistaminen ja kehittäminen ovat jäissä ellei joku rohkeasti luota kaiken pysyvyyteen. Keskeiset kentän ongelmat on siirretty sivuun. Sen sijaan haetaan jotain kummaa uutta väestövastuuta tai järjestämisvastuuta. "Hallintohimmelit" olivat vielä jokin aika sitten vastuupolitikkojen ivatermejä. Nyt ollaan rakentamassa sellaisia "hallintohimmeleitä", että niistä ei kukaan ota selvää. Pahimmassa tapauksessa (tai parhaimmassa) uudistus kariutuu perustuslakiin.

Voittajia ovat tässä vaiheessa monikanavaisen rahoitusjärjestelmän puolustajat ja sen mukana yksityiset palvelujen tuottajat sekä mm. reppulääkärit. Voittajia ovat tässä vaiheessa myös kaikki ne kunnat ja kuntapäättäjät, jotka pitävät kynsin ja hampain kiinni nykyisistä kuntarakenteista ja valtarakenteista.  Näin voittajia ovat erilaiset oman edun "optimoijat". Vastaavasti häviäjiä tässä ovat kuntalaiset, kansalaiset, asiakkaat. Erityisesti häviäjiä ovat ne kansalaiset, jotka tarvitsevat julkisia peruspalveluja, mutta eivät voi tai kykene käyttämään vastaavia yksityisiä palveluja.

Pienin riski sittenkin? Tällä hetkellä nykytilanne ja sen pohjalta tehtävät sote-uudistukset lienee lopultakin huonoista vaihtoehdoista paras. Kannattaisi ehkä vielä tutkailla, miten sairaanhoitopiirien ympärille voitaisiin rakentaa toimivaa sosiaali- ja terveydenhuollon järjestelmää. Ei lakkautetan niitä, vaan laajennetaan niiden tehtäväkenttää.  Hyviä esimerkkejä on jo olemassa kentällä.

Paukkuvatko päivämäärät? Uusia päivämääriä tulee jatkuvasti. Työryhmän työ päättyy 31.12.13, mutta työn aikana on saatava aikaan ehdotuksia päätöksiksi tai "linjauksiksi" aikaisemmin. Ensimmäinen määräaika taitaa koittaa toukokuun alussa liittyen kuntarakennelain käsittelyyn. Ehkä suurimmaksi riskiksi yleisesti on nostettu aikataulutus. Miten valmistelutyö, lausunnot, eduskuntakäsittelyt jne saadaan mahdutettua hallituksen kokonaisaikataulutukseen.  Jään seuraamaan tilannetta.

"Apottia pitää johtaa!" - päivitys 21.8.2013

Apotti-hankesuunnitelma, kuvio1, 2012
http://www.hel.fi/static/taske/apotti/APOTTI%20Hankesuunnitelma.pdf 

Puhe Apotista on mittari monen IT-hankkeen ja toiminnan muutoshankkeen  johtamiseen. Viimeisin Apotti-mittari oli hankejohtajan haku. Prosessi lienee vielä kesken, mutta ammattilehdistössä on jo ehditty analysoimaan hakijat. (TIVI 28.3.2013; toimittajat Kauko Ollila ja Aleksi Kolehmainen). Ei ole hakijoiden joukossa kokeneita hankepäälliköitä, kokeneita terveydenhuollon osaajia, ei ole sairaanhoitopiireistä hakijoita jne. Apotti puhuttaa myös linjalla viekö konsultti vai ei. Apotti puhuttaa myös linjalla nielaistaanko mammutti yhdellä puremalla vai paloitellaanko se. Ja vielä Apotti puhuttaa linjalla: mennäänkö tietotekniikka vai toiminta edellä. Ja lopuksi se mielenkiintoisin osio - kilpailutus. Tuleeko aito kilpailutus vai jotain muuta? Viekö tuleva toimittaja mukanaan vai onko tilaaja herra talossa?

Hankkeen johtamishaasteet. Apotti-hanke on puhuttanut johtamisen osalta. Viimeksi johtaminen on pelkistetty "hankejohtajan" vakanssin ympärille. Aikaisemmin on arvioitu koko hankkeen projektijohtamismallia monin tavoin.  Yllä on kaapattu kuva hankesuunnitelmasta, jonka viimeisin versio on päivitetty 5.12.2012. Kuvio on vahvasti terveydenhuoltolähtöinen, itse asiassa erikoissairaanhoitolähtöinen. Tässä onkin hankkeen johtamisen perusongelma. On kolmentyyppisiä organisaatioita ja toimintoja: sairaanhoitopiiri - erikoissairaanhoito, kunta tai kuntayhtymä - terveyskeskus, kunta - sosiaalihuolto. Hankejohtajalla on myös haasteena selviytyä toiminnan ja it-järjestelmien muutoksesta ja niiden keskinäisestä sovittamisesta. Ehkä edellinen hankejohtaja Antti Iivanainen havaitsi nämä haasteet ja siirtyi suosiolla toiminnan muutosta edistämään. Sekään ei ole mitenkän ongelmaton juttu.

Konsulttivetoisuus vai oma viisaus. "Hankeväki lähtee siitä, että omassa organisaatiossa on hyvää osaamista" (lainaus TIVI:n jutusta 28.3.2013). Suuri haaste on sovittaa yhteen vallitsevien vuosikymmenien mittaiset toimintaperinteiden muutokset ja it-muutokset. Terveydenhuollossa lääkärillä on merkittävä asiantuntijan ja päättäjän rooli. Itse asiassa hoitoprosessit sisältävät suuren määrän yksittäisiä lääkärin päätöksiä. Sosiaalihuollossa on tilanne aivan toinen. Jos lääkärikunnassa ei saada aikaan toiminnallisen muutoksen "aaltoa", ei kyllä uutta saada aikaan it-puolellakaan. Konsultti on hyvä renki, mutta huono isäntä. Konsulttia voitaisiin käyttää muutoksen agenttina. Apottihankkeen tiedotteet viittaavat siihen, että työtä tehdään omin asiantuntijavoimin. Esimerkiksi sosiaalihuollosta on erikseen tehty toiminnallista määrittelyä suurella joukolla. http://uutiskirjeet.hel.fi/webview/apotti/apotti-uutiskirje-3-2013

Mammutti vai paloittelu. Jo Apottihankkeen suunnitteluvaiheessa on takavasempaa edennyt mammutti. Yllä esitetyssä kuvassa ei erityisemmin esiinny perusterveydenhuolto ja sosiaalihuolto. Kuitenkin poliittiset päättäjät ovat tekemässä mammuttia. No Espoo irtautui tästä kuntavetoisen perusterveydenhuollon ja sosiaalihuollon osalta. Erilaisissa yhteyksissä (viimeksi mm. Mediuutisten seminaarissa pari viikkoa sitten) on todettu, että missään maailmalla ei löydy tällaista monitoiminnallista mammutti-it-järjestelmää. Mm. tanskalaiset painivat samojen ongelmien kanssa. Perhelääkärijärjestelmän tanskalaiset ovat suosiolla jättäneet syrjään eikä sosiaalihuollostakaan ole ollut puhetta. Kannattaisin nyt paloittelua, kuten monet muutkin ovat ehdottaneet. Oleellista on tietojärjestelmien yhteentoimivuus. Se on mahdollista tehdä muutenkin kuin yhden mammutin kautta. Olen tässä edelleen samoilla linjoilla kuin oheisessa aikaisemmassa blogikirjoituksessani. http://ollintuumailut.blogspot.fi/2013/01/tietojarjestelma-monoliitti-vai.html.

Tietotekniikka vai toiminta edellä. Mielestäni kumpikin vaihtoehto on huono. Jos toimintaa ei mitenkään läpivalaista ja pyritä muuttamaan, tehdään hankalaa tietoteknistä sovellusta vanhojen toimintatapojen päälle. Toiminta pitäisi aidosti läpivalaista eri näkökulmista: 1. asiakas/potilas, 2. hoitokokonaisuus, 3. yksittäiset toiminnot, 4. toiminnan ohjaus. Toiminnan ja tietojärjestelmät yhteensovittava suunnittelu on työläs ja moninainen tehtävä, jota helpottaisi paloittelu erikoissairaanhoitoon, perusterveydenhuoltoon ja sosiaalihuoltoon. Kaikkea oppia ei kannata ottaa terveydenhuollosta - varsinkaan sosiaalihuoltoon. Sekä sosiaalihuolto että terveydenhuolto voisivat ottaa oppia sähköisen hallinnon uusimmista innovaatioista omien toimialojensa ulkopuolelta. (vaikkapa Tanska ja Viro aivan lähellä). Myös edellisessä bloikirjoituksessani arvioimani kirja "Kohti asiakkuutta" sisältää raikkaita näkökulmia aivan toiselta toimialalta - asiakasnäkökulman. http://ollintuumailut.blogspot.fi/2013/03/ei-potilas-vaan-asiakas.html

Kilpailutus. Tämä on Apotti-johtamisen konkreettinen haaste, joka lienee myös karkoittanut osan potentiaalisista hakijoista. Kilpailutukseen on varmasti pitkä matka, jos ei saada määritysvaihetta tehtyä tarkkaan ja hanketta pilkottua mielekkäisiin osiin. Kilpailutus vaatii pohjaksi systemaattisen kokonaisarkkitehtuurikuvauksen, joka paloittelee kokonaisuuden toiminnallisiin osiin. Tämän jälkeen vasta on mahdollista pohtia, miten kilpailutus kannattaisi hoitaa. Ainakin avoimuutta kannattaa käyttää siten, että kilpailutuksen "konsortio" on mahdollisimman laaja. Kerran kilpailutettu osio pitäisi voida hyödyntää niin haluttaessa "konsortion" jossain toisessa osassa riippumatta siitä, onko kaikki toimijat mukana kaikessa. Portti tulisi olla auki tätä kautta myös vaikkapa Espoolle. Edelleen Viron X-Road-ajattelu voisi olla kantava arkkitehtooninen lähtökohta. Tästä olen myös raportoinut aikaisemmin - enkä ole suinkaan ainoa. http://ollintuumailut.blogspot.fi/search/label/ICT%2Ftietoj%C3%A4rjestelm%C3%A4t?updated-max=2012-12-06T02:48:00-08:00&max-results=20&start=8&by-date=false

Apotti. Hankejohtajan haasteet ovat melkoiset. " Apotti on useissa katolisissa veljeskunnissa munkkiluostarin johtajasta käytetty nimitys. Apotti oli alkuaan kenestä tahansa arvostetusta munkista käytetty kunnianimitys. Apotti tulee heprean kielen sanasta "ab", joka tarkoittaa isää." Niin se on hankejohtaja. http://fi.wikipedia.org/wiki/Apotti

Päivitys 11.4.2013: Uranuurtaja Paul Grönroos
Apottiin liittyen toisaalla on nostettu esille terveydenhuollon atk-järjestelmien uranuurtaja Paul Grönroos (PG). PG:ltä on todella paljon opittavaa. Kannattaa tutustua sympaattiseen blogikirjoitukseen osoitteessa: http://kideblogi.wordpress.com/2013/04/08/paul-gronroos-terveydenhuoltojarjestelmien-todellinen-pioneeri/
Laitoin tämän kommentin tuohon blogikirjoitukseen: "Opin PG:n tuntemaan ollessani Tampereen keskussairaalassa töissä vuodesta 1978 lähtien. Menin kuuntelemaan PG:n esitelmää kliinisen tieteen laitoksen suureen luentosaliin. PG oli juuri tullut USA:sta, josta hän oli löytänyt omaa paperimuotoista järjestelmää muistuttavan sähköisen potilastietojärjestelmän. PG oli aivan varma, että tuo USAn järjestelmä tai sen klooni valloittaa tuota pikaa suomalaisen terveydenhuollon ja mullistaa siis tiedonhallinnan terveydenhuollossa. Nuorena poikana kuuntelin tätä ja jäin odottamaan ihmettä. Nyt olen 61-vuotias seniorivirkamies ja ollut mukana joko kehittämässä tai seuraamassa tietojärjestelmien muutosta. Kantajärjestelmäkin on tuloillaan ollut jonkin aikaa, mutta ehkä se on valmis, kun minä puolestaan siirryn eläkeputkeen. Täytyy muistaa, että PG oli laboratorio-it-järjestelmienkin uranuurtaja. Olihan hän mikrobiologi koulutukseltaan. PG oli mukana myös kehittämässä aikoinaan Tampereen keskussairaalaan ns. AHO-järjestelmää, jonka eräs osajärjestelmä oli sairauskertomushakujärjestelmä. Päätteeltä pystyi selvittämään, missä henkilön sairauskertomus on kullakin hetkellä. Sehän ei ollut aina arkistossa vaan usein kierrossa. Kuntaliiton yksi edeltäjäyhdistys Sairaalaliitto oli PG:n ideoita edistämässä.
Olen itse seurannut mielenkiinnosta Apottihanketta omassa blogissani: http://ollintuumailut.blogspot.com/. Paljon on tuollakin saralla vielä tehtävää."

Päivitys 21.8.2013: Kerava on irtaantunut Apottihankkeesta - niukka äänestystulos. Helsingin mukaan se on pieni menetys. Keravan mukaan se on suuri rahasäästö. Niin.. 

Ei potilas vaan asiakas - päivitys 5.4.2013

"Kohti asiakkuutta" on mielenkiintoinen, lukijalleen haastava tietoteos. Asetelma on yksinkertainen. Terveydenhuollossa pitäisi siirtyä tuottajakeskeisestä palvelustrategiasta asiakaskeskeiseen strategiaan. Kauko Koivuniemi ja Kimmo Simonen tekevät systemaattisen ja kattavan asiakaskeskeisen liketoimintaidean siirron ikivanhaan terveydenhuollon maailmaan. Kaikki alkaa käsitteistä. On luovuttava käsitteestä "potilas" ja siirryttävä käyttämään käsitettä "asiakas". Tavoitteena on, että asiakas "pärjää" arjessa omillaan. Se on itse asiassa suhteellisen terveyden merkki. Pärjääjiä on neljää tyyppiä: aktiiviset terveet, terveet pärjääjät, alttiit, riskiryhmä. Asiakkaan vaivat ja elintavat sekä niihin suhtautuminen vaikuttavat siihen, miten ihminen kokee pärjäävänsä arjessa ja mitä apua hän tarvitsee. Asiakkaan kannalta terveydenhuolto on palvelua, joka tähtää uudelleen pärjäämiseen. Terveydenhuollossa asiakas on vuorovaikutuksessa ammattilaisten kanssa siten, että hän itse aktiivisena osapuolena edesauttaa hoitoprosessissa ja kuntoutusvaiheessa omaa pärjäämistään. Kyse on asiakkaan näkökulmasta myös oppimisprosessista. Pohdiskelen seuraavassa tätä nelikenttää ilman kirjan antamia viisauksia.

Aktiiviset terveet. Tämä on lasten, nuorten, työssä olevien ja aktiivisten eläkeläisten pärjäämisalue. Aktiivisuus liittyy hyviksi koettuihin elintapoihin, tasapainoiseen sosiaaliseen verkostoon ja aktiiviseen tavoitteelliseen elämään. Kaunista, ihanteellista ja ylevää. Kilot ovat kurissa, kunto on kohdallaan ja ihmissuhteet paikallaan. Aktiivi toiminta (on se koulussa, työssä tai eläkkeellä) on monipuolista eikä stressi, masennus vaivaa. Luulen, että parhaimmillaan jossain elämänvaiheessa jonakin hetkenä koemme tällaisen autuaan tilan.

Terveet pärjäävät. Tällä porukalla elintavat ovat kohdallaan, mutta jokin pysyvä vamma, vaiva, ongelma jäytää ruumista tai mieltä siellä taustalla. Yksilön tasolla on kuitenkin tasapaino ja sinut vallitsevien tosiseikkojen kanssa. Ääripäässä ovat hyvin menestyvät vammaisurheilijat. Toisaalta meitä tavallisia tallaajia on tässä ryhmässä viljalti. Kun ikää tulee lisää, tulee myös erilaisia vammoja ja ongelmia, joiden kanssa on pärjättävä. Kenellä on ongelmia kuulossa, näössä, ,liikkumisessa jne.

Alttiit. Alttiit ovat jollain tapaa velttoja, välinpitämättömiä omissa elintavoissaan joko tietoisesti tai tietämättään. Kunto ei ole paras mahdollinen, kropassakin on läskiä yli oman tarpeen ja normien. Muutenkin ahdistus, masennus saattaa vaivata aika ajoin. Eikä koulussa, työssä tai eläkeputkessakaan kaikki aina mene auvoisesti.

Riskiryhmä. Alttiit henkilöt ovat kyllä jo riskiryhmänä siihen, että tuleekin jokin sairaus, vamma tai ongelma. Astetta suurempi riski joutua riippuvaiseksi toisista ihmisistä on, jos henkilöllä on joitain pysyviä vammoja, ongelmia sekä samalla välinpitämätön suhtautuminen omaan hyvinvointiinsa.

Jäin pohtimaan tämän nelijaon oikeutusta inhimillisessä elämässä:

• Onkohan maailmassa sellaista ihmistä, joka aina vain porskuttaa kategoriassa "aktiiviset terveet"? Muiden ihmisten kannalta tuollainen tyyppi on kyllä monesti ärsyttävä, itsekeskeinen, omahyväinen hyypiö. Koulussa sellaisia olivat eturivin viittaajat, joita opettajat paapoivat ja palkitsivat vielä keväällä korkeilla arvosanoilla sekä stipendeillä. Monenlaisia kohtaloita olen tuossakin ryhmässä nähnyt. Katoavaista on tuo aktiivisen terveen elämä - ainakin pysyvänä olotilana. 

• Onkohan maailmassa sellaisia ihmisiä, jotka kuuluvat riskiryhmään tai alttiiden ryhmään koko elinikänsä. Kyllä - valitettavasti. Yksinkertaisesti maailma ei olle reilu - ei edes hyvinvointivaltio-Suomessa. Synnynnäistä voi olla köyhyys, syrjäytyneisyys ja erilaiset mielen sairaudet, jotka passivoivat ihmisiä vaikka kuinka yritettäisiin ulkoa aktivoida. Ehkä kuitenkaan näissäkään tapauksissa ole tilanne täysin toivoton.  

Minusta tuntuu, että inhimilliseen elämään kuuluvat nuo kaikki neljä kategoriaa. On vain kyettävä pitkässä juoksussa kääntämään asioita terveen pärjääjän roolin suuntaan. Nyt tietysti terveydenhuolto voi puuttua asioihin, jos minä asiakkaana (tai omaiseni, huoltajani) niin haluan. On tietysti myös pakkokeinoja, jotka ovat äärimmäisiä puuttumisen mekanismeja. Toisaalta terveydenhuoltojärjestelmä voi myös toimillaan joko tietämättään tai tietoisesti opettaa (kouluttaa) asiakkaan riippuvaiseksi ulkopuolisesta tahosta tai arkielämässä pärjääjäksi. Taustalla on kuitenkin aina ihmisten oma arvomaailma, joka on kehittynyt elämän varrella monin tavoin.

Niin ja sitten vielä tämä sattuma. Se on todettu monissa tutkimuksissa keskeiseksi pitkän, aktiivisen elämän selittäjäksi. "Kohti asiakkuutta" - kirjan kirjoittajista toiselle sattuma toi jo nuorella iällä sairauden, josta oli edessä vain yksi tie - kuolema. Iällä ei ollut tässä mitään korrelaatiota. Kolmekymppinen aktiivinen Kimmo menehtyi kirjan teon loppumetreillä.

Toinen pohdinnan paikka olisi selvittää, miten Koivuniemen ja Simosen näkökulma istuisi terveydenhuollon organisaation toiminnan ohjaukseen tai vielä laajemmin sote-uudistukseen. Palaan tähän näkökulmaan joskus toiste. Haaste on suuri, koska vallitsevalla paradigmalla on vuosikausien perinteet, valtarakenteet ja asenneilmasto.

Lähde: Kauko Koivuniemi, Kimmo Simonen: Kohti asiakkuutta. Ihmistä arvostava terveydenhuolto, Duodecim, Keuruu 2011

Päivitys 5.4.2013: Keskustelin Kauko Koivuniemen kanssa kirjan saamasta vastaanotosta. Kauko on  kiertänyt aiheen kanssa maata ja saanut mielestään hyvän vastaanoton. Tarkoitus on jatkaa aiheen kehittelyä. Kunpa tuo kehittely saataisiinkin sote-uudistuksen käyttövoimaksi. Olen edellisessä blogissani yrittänyt pysyä sote-uudistuksen vauhdissa. Huoli on suuri, että ylätasolta voidaan vielä sotkea olemassa oleva kentän hyväkin toiminta. Asiakkaan näkökulma on kyllä kaukana ellei nyt sitten asiakas ole poliitikko omine inhimillisine yksilötavoitteineen. Kansalaisnäkökulma on kyllä edennyt varsin kauas. Tässä vielä Kaukon kirjalliset kommentit Ollille tiivistettynä:

 Kaukon motto:"non sanatoriis, sed vitae discimus"

"1 ASIAKKUUS: koostuu (toistaiseksi) kuntalaisten ja lääkärien tavoitteellisista  kohtaamisista, vuorovaikutussuhteista kasvokkain, korvatusten ja virtuaalisesti. Asiakkuus alkaa syntymän hetkellä kuntaan kuulumisesta ja se päättyy vasta ihmisen kuollessa. Kuten hyvin muistat,  alettiin sairaaloita jo 1700- luvulla (selvemmin 1800-luvulla) pitää mahdollisuutena huolehtia väestön terveydestä. Määritelmän mukaan osaajien työn  kohteena ovat sekä aktuaaliset potilaat että potentiaalisisten "potilaiden" pitäminen "omillaan", niiden seinien ulkopuolella.

2. ARJESSA PÄRJÄÄMINEN JA TERVEYS: WHO on lanseeraamassa uutta terveyden määritelmää verbein "to adopt and self-manage". Me määrittelimme terveyden toimeen tulemiseksi omien kremppojen ja sairauksien kanssa, lyhyesti arjessa ja työssä pärjäämiseksi. Suureksi ilokseni olen saanut todeta sen saaneen hyvää ilmaa siipiensä alle. Mm Oulun seudun sekä Pirkanmaan kuntien terveydenhuollon tuoreimmissa järjestämisuunnitelmissa löytyy tästä mainintoja. Eläköön ne!

3. PALVELU: Kimmolla ja allekirjoittaneella oli yhteistä taustaa logistiikan,ja palveluteorioiden puolelta. Me ajattelimme logistiikan prof. Vepsäläisen tapaan, että palvelussa on kyse kahden tai useamman osapuolen vuorovaikutuksesta, avoimesta järjestelmästä. Sen "vastapuoli" tuotanto perustui käsityksemme mukaan toiminnan eristämiseen ympäristöstä. Mitä lähemmäksi kuntalaista TH-osaaminen ja palvelut tuodaan, sitä enemmän siinä on palvelun piirteitä. Tätä käsitystä ovat edelleen kehittäneet prof Vargo ja Lusch (svargo@sdlogic.net) ja tuoneet uutta palvelulogiikka Tekesin kautta Suomeenkin.

4. AJATUSTEN LEVIÄMISESTÄ: vaikka Kimmon työ jäi kesken, olen minä saanut kahden vuoden ajan iloita sanomamme leviämisestä/levittämisestä eri puolille Suomea. Yksi ilahduttavimmista hankkeista on Pirkanmaan sydänpiiri ry:n KURKIAURA-hanke, joka toivottavasti valmistuu ensi vuoden loppuun mennessä. Siinä on otettu todesta monet kirjassa esittämämme vinkit - ja viety niitä voimalla eteenpäin.  Eläköön sekin! Saattaa olla, että myös Forssasta ja Kajaanistakin kajahtaa - Oulun seutua unohtamatta. Eikä Keski-Suomikaan ihan heikøilla ole.

Rohkenin kirjamme epilogiin kirjoittaa Kimmon muistoksi seuraavaa:'"Voi olla että olemalla oma itsesi ja sairastamiseesi liittyneillä erilaisilla prosesseilla olet jo jättänyt lähtemättömän jäljen terveydenhuoltomme rakenteisiin ja prosesseihin". Näin näyttää käyneen ja olevan käymässä.

Olen osaltani koettanut pitää huolta tuon ajatuksen todentumisesta viemällä sanomaamme mm. ministerille ja Kelan pääjohtajalle. Tärkeintä minusta kuitenkin on, että suomalaiset tarttuvat ajatukseen omasta osuudestaan arjessa pärjäämiseksi - yhteistyössä erinomaisten SOTE-osaajiemme kanssa.

Sitä edistäkäämme! Minun mottoni vanhana klassikkona on: "non sanatoriis, sed vitae discimus". Minä ajatttelen, että lääkäreiden, hoitajien ja muiden alaln asiantuntijoiden panos on parhaimmillaan, kun opimme pysyttäytymään laitosten seinien ulkopuolella, pois lakanoiden välistä."