"Siilo, korkea lieriömäinen viljan, hiekan, malmin tai muun aineen säiliö". (Wikipedia) Työpaikkani on rakennuksessa, joka on yhdistelmä vanhaa Elannon viljasiiloa ja uudisrakennusta. Viljasiilot on hyödynnetty uudella tapaa - mm. hissit asennettu siiloihin. Tämä on arkkitehtien nerokas oivallus uusiokäytöstä. Ei ole pistetty siiloa nurin. Sen sijaan nyt on selvästi muotia käyttää siilosanaa negatiivisena ilmauksena toimintojen, organisaatioiden erillisistä säiliöistä. Jos otetaan analogia tuohon Wikipedian määritelmää, niin näihin organisaatioihin on säilötty ihmisiä mielipiteineen ja tekemisineen eikä eri siiloilla on tekemistä toistensa kanssa. Tämä karmea kuva korostuu vielä entisestään, jos uskalletaan vielä puhua työntekijöistä "kuluerinä". Vastaavalla puhetyylillä potilaita kutsutaan "potilasmateriaaliksi" viljan, hiekan ja malmin tavoin. Siilossa ei juuri asiakkaita näy. Olisiko tässäkin yritys tuoda asiakas mukaan kuvioon termillä "asiakaslähtöisyys", kun siilossa on mahdotonta pitää asiakasta keskeisenä kohteena, osallisena. Säiliö korostaa näkemystä asiakkaiden, potilaiden pitämistä aivottomana säilöntämateriaalina. Suomessahan on varsin suuri määrä vanhusten säiliöitä.Jatketaan nyt vielä tätä kielikuvaa. Me virkamiehet olemme säilöttyjä virastoihin, osastoihin, jne. erillisiin organisaatioihin. Valtion tuottavuushanke aikaisemman hallituksen aikana oli selvästi ilmentymä siiloajattelusta, jossa virkamiehet nähtiin ennen muuta kulueränä. Nyt tämä uusi vaikuttavuushanke (VATU) yrittää nostaa virkamiehet kuluerästä aktiivisiksi toimijoiksi.(1) Valtion keskushallinnon uudistamishanke (KEHU) on puolestaan keksinyt sen, että ministeriöt ennen muuta ovat siiloja. (2)Vaihtoehdoksi on väläytelty yhtä valtioneuvostoa - ministeriötä. Ei olisi siis enää erillistä sosiaali- ja terveysministeriötä. Pohdinta on alkutaipaleella eikä siitä vielä ole olemassa paljoa "kehuttavaa".
Jatketaan vielä siilojen hakua. Itse asiassa kaikki yli 300 kuntaa ovat siiloja. Jokainen kunta haluaa tehdä ja järjestää toimintansa omalla tavallaan, vaikka kaikilla kunnilla mm. on samat velvoitteet sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen järjestämisessä. No tästähän on seurannut paljon porua - kuntauudistus, soteuudistus erityisesti. On siitä seurannut myös tuottava IT-business. Jokaiselle kunnalle on voitu myydä hiukan heidän halujaan palveleva tuote ikäänkuin uutena ja ainutlaatuisena. (3) Sosiaali- ja terveydenhuollossakin on voitu myydä kaikille kunnille riittävä määrä laitteita yms., koska tarve on ennen muuta määritelty oman siilon tarpeista lähtien. Jokaisella kunnalla pitää tietysti olla omat työntekijänsä hinnalla milla hyvänsä. Ostetaan vaikka hinnalla millä hyvänsä reppulääkärin palvelut. Siilojen etäpesäkkeitä ovat erilaiset kuntalähtöiset yhtiöt ja vastaavat erillisorganisaatiot. Pahimmassa tapauksessa ne ovat niin konstikkaita, että kukaan ei oikein tiedä, missä se valta ja vastuu on.
Niin sosiaali- ja terveydenhuolto sinänsä on rakentunut siiloista, ammatillisista sellaisista. Voidaan kärjistäen sanoa, että voimakkaat ammattikunnat ajavat yli asiakkaiden mennen tullen. Ammattikuntien siilomainen rooli on sisäänleivottu lakeihin, asetuksiin ja ammattiyhdistysten edunajomekanismeihin.(4) Asiakkaan kannalta jotkut ammattikuntarajat kuulostavat jopa hassuilta. Joku voi määrätä jotain, joku voi tehdä jonkun toimenpiteen -joku ei. Me kansalaiset asiakkaina ja potilaina voisimme löytää runsaasti kummallisuuksia raja-aidoissa. Toisin päin ajateltuna voitaisiin saada uutta asiakasvinkkeliä ja tehoa, jos systemaattisesti kaikissa työyhteisöissä tutkailtaisiin ammattikuntarajat ylittäviä toimintamuotoja asiakkaan näkövinkkelistä.
Jatketaan vielä eteenpäin siilojen haussa. Tietojärjestelmät ovat oivallinen kohde siiloajattelulle. Tarkkaan rajatut tiedot säilötään omaan tietovarastoonsa ja pistetään vielä lait ja asetukset ympärille, niin tiedon siirto tulee mahdollisimman hankalaksi. Tämä on monella tapaa huolestuttava siiloutumisen ilmenemismuoto. (5). Tietohallintolaki on ilmentymä siilojen vastaisesta taistelusta - yhteistoiminnallisuus. Laki ja sen toteutus ovat vain jääneet puolitiehen, koska monet erityislait turvaavat vanhat siilot. Siilojen vastaista toimintaa on myös kokonaisarkkitehtuurityö, kunhan siitä ei vain sukeudu parinmakuista dokumenttien laatimista ylemmille viranomaisille. Yhteistoiminnallisuus ja rajapinnat yhteensopiviksi keskenään avaavat siiloja sivuiltaan.
Viimeisenä siilona ja kaikkein tärkeimpänä sellaisena nostaisin esiin ihmisten aivot ja ajattelun. Siiloja ovat puheet mukavuusalueista. Siiloja ovat myös toisen toimintasektorin innovaatioiden vierastaminen, kun eivät kuulu minun reviiriini. Siiloja ovat myös omien ajatusreviirien suojelut. Äärimmillään siiloja voidaan tehdä myös faktalähtöisestä tiedonkäsityksestä. Niin voitaisiiin kaikki pohtia sitä, minkälaisen oman ajatussiilon olemme rakentaneet. Kuinka itseriittoinen voikaan olla oma henkilökohtainen ajatushautomo. Altistammeko itseämme ollenkaan mukavuusalueeltamme epävarmuusalueelle. Uudet ajatukset, innovaatiot, keksinnöt ovat ilmentymiä siilojen vastaisesta toiminnasta.
Siilot nurin? Oheisesta kuvasta ja alkuteksteistä voi päätellä, että siilojen purku on melkoinen haaste. Reunat ovat terästä tai betonia. Siiloon pääsee sisälle vain yhtä kautta. Sama pätee organisaatioihin, järjestelmiin ja ihmisiin. On helppoa toimia mukavuusalueella, jota on harjoitettu ja kokeiltu pitkään. Muutos sen sijaan on aina melkoinen puristus. Hyvä testi on opetella jotain uutta tai poisoppia vanhaa. Suosittelen Lauri Järvilehdon teosta "Tee itsestäsi mestariajattelija" (2012). Järvilehto antaa ajattelun välineitä siilojen murtamiseen.(6). Vai olisiko kyse siilojen aukaisemisesta kahdella A:lla: avoimuus ja asiakasnäkökulma. (7)
26.4.2013/ Ollin kommentti asiakasjohtamisen ryhmän keskustelussa Linkedinissä:Linkitin blogikirjoitukseni Linkedinin asiakkuusryhmän keskusteluun. Siellä juttuni pohjalta keskustelu on kääntynyt julkisen hallinnon toimintaan ja asiakasnäkökulmaan siellä. Tässä Ollin oma kommentti aiheeseen.
"Niin olen kyllä sitä mieltä, että myös julkishallinnossa ja "byrokratiassa" on asiakkaita: sisäisiä ja ulkoisia. Tuo siilomainen ajattelu vain kääntää fokuksen omaan toimintaan ja sen laillisuuteen sekä oikeutukseen. Julkinen sektorikin tietysti tarjoaa palveluja - kuten myöntämällä erilaisia lupia tai käsittelemällä erilaisia kanteluja ja valituksia. Ja tietysti organisaatioiden sisällä on palveluverkko olemassa. Nämä vain on tehtävä näkyviksi ja tutkailtava kaikkea palvelun tarvitsijan - asiakkaan vinkkelistä. Sähköiset asiointiprosessit ja niihin liitetyt (ei-siiloutuneet) tietojärjestelmät auttavat kummasti. Niin itse asiassa pitäähän tietojärjestelmätkin aina testata, Miksikäs ei toimintaprosesseja voitaisi testata asiakkaiden toimesta. Erilaiset jonot ovat testauspaikkoja ja ilmenemismuotoja ongelmista palveluprosessissa. Niin se vanha kuvio pyramidit nurin pätee edelleen. Kenet saataisiin päättämään? Olisiko tässä yksi vatuttelun paikka"
Viitteet
1. VATU = Valtion vaikuttavuus ja tuloksellisuusohjelma; http://www.vm.fi/vm/fi/05_hankkeet/0108_vaikuttavuus_tuloksellisuus/index.jsp
2. KEHU = valtion keskushallinnon uudistusohjelma; http://www.vm.fi/vm/fi/04_julkaisut_ja_asiakirjat/03_muut_asiakirjat/20130321Minist/KEHU_Toimintatavat2132013.pdf
3. Kuntien Tiera oy on esimerkki yrityksestä avata kuntatason siiloja. Yrityksen missio on seuraava: "Tavoitteenamme on mahdollistaa kuntapalveluiden ja toimintamallie uudistaminen, tehden verkostomaisesti yhtistyötä kuntien sekä muiden julkisten ja kaupallisten toimijoiden kanssa." http://www.tiera.fi/
Kuntaliitolla on kokonaisarkkitehtuuriin (VAKAVA) liittyvä hanke, joka tähtää siiloutumisen estoon. http://www.kunnat.net/fi/asiantuntijapalvelut/soster/tietojarj-sahkoiset-palv/vakava-projekti/Sivut/default.aspx?goback=.gde_3046090_member_227207015
4. Esim. laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä - hoitajien rajoitettu lääkemääräämisoikeus on esimerkki siilojen avaamisesta; http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1994/19940559
5. Esim. Ari Hovi on monessa yhteydessä kuvannut tietojärjestelmien siiloutuneisuutta ja siitä seuraavia haasteita. Tietojen ja tietojärjestelmien mallinnuksessa on tartuttava heti kiinni siiloutuneisuuden estämiseen. Samoin on muistettava, että tilaajan pitää olla tietojen omistaja, ei ohjelmistotalon. http://www.arihovi.com/dataa-kaikille-kertaratkaisulla/
6. Lauri Järvilehto: Tee itsestäsi mestariajattelija, Tammi, Helsinki 2012; myös Rolf Dobellin kirja "Selkeän ajattelun taito" (2012) on suositeltavaa luettavaa ajatuksellisten siilojen avaamiseen; tästä tein kirja-arvion blogissani, ks. http://ollintuumailut.blogspot.fi/2012/06/ajatusharhatko-uudistusten-jarruna.html
7. Asiakasnäkökulma tulee esille hyvin Koivuniemen ja Simosen kirjassa "Kohti asiakkuutta" (2011); tästä tein blogikirjoituksen, ks. http://ollintuumailut.blogspot.fi/2013/03/ei-potilas-vaan-asiakas.html
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti