1. Päättäjien on sitouduttava kehittämään sotejärjestelmää parlamentaarisesti koko hallituskauden ajan. • Sote-järjestelmän uudistamisen keskeiset linjaukset rakenteista, rahoituksesta, priorisoinnista ja ohjauksesta tehdään koko hallituskauden ajan parlamentaarisessa työryhmässä. • Parlamentaarisen ryhmän työ perustuu tutkittuun tietoon ja asiantuntijoiden arvioihin järjestelmän haasteista ja niiden ratkaisuvaihtoehdoista.
- ON-kommentti: Jotta nämä tavoitteet toteutuisivat, on saatava aikaan muutos keskuskustelukulttuurissa mukaan lukien luottamus eri osapuolten näkemyksiin. Poliittisessa keskustelussa polarisaation poistamiseen tarvitaan ns. vihajarru (2). Asiantuntijoiden näkemykset voivat olla liian erikoistumisen sijasta kokonaisuuksia ymmärtäviä ja asiantuntijoita pitäisi ylipäätänsä kuunnella (3). Tarvitaan työryhmän toiminnalle pelisäännöt. (Ks. myös työryhmän haasteista blogikirjoitukseni https://ollintuumailut.blogspot.com/2026/05/parlamentaarinen-tyoryhma.html)
2. Järjestelmän suunnasta on tehtävä selkeä valinta. Tulevalla hallituskaudella tulee linjata, mihin suuntaan järjestelmää kehitetään: vahvistetaanko hyvinvointialueiden itsehallintoa vai siirrytäänkö kohti kansallista sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen kokonaisuutta. • Linjaus ohjaa hyvinvointialueiden rahoitusmallin, aluejaon, palveluverkon (ml. erikoissairaanhoito ja sosiaalihuollon erityispalvelut) sekä alueiden välisen yhteistyön kehittämistä. • Samalla on arvioitava, mitkä palvelut hyötyvät alueellisesta tai kansallisesta keskittämisestä ja mitä on tarkoituksenmukaista tuottaa hajautetusti lähellä ihmisiä.
- ON-kommentti: hyvät periaatteet.
3. Sosiaali- ja terveyspoliittisten tavoitteiden merkitystä on vahvistettava sotejärjestelmän ohjauksessa. Valtakunnallisten sosiaali- ja terveyspoliittisten tavoitteiden merkitystä on vahvistettava talouspoliittisten tavoitteiden rinnalla. Samalla on kehitettävä sisällöllisten tavoitteiden mittaamista ja uusia mittareita. • Perustuslaki edellyttää, että julkisen vallan on turvattava väestölle riittävät
sosiaali- ja terveyspalvelut. Palveluiden riittävyys on määriteltävä nykyistä selkeämmin. • Kerran hallituskaudessa on toteutettava sosiaali- ja terveydenhuollon laaja kansallinen arviointi yhtenäisen kansallisen arviointikehikon pohjalta ja kattaen myös hyvinvointialueille rinnakkaiset järjestelmät.
- ON-kommentti: Periaatteet ovat hyviä. Olen sotekirjassani (4) ehdottanut pärjäämisen tuloskorttimallia, jossa jokerikorttina on kokonaisvaikuttavuus ja heti seuraavana asiakkuus sekä niiden jälkeen talous- ja voimavarat, työkyky, uudistumiskyky sekä palveluprosessit ja palvelurakenteet. Ytimessä on visio eli palvelulupaus - kansalaisen pärjäämislisä. (ks. sotekirjani sivut 104-118).
4. Rahoitusmallin kehittäminen on aloitettava määrittelemällä mallin tavoitteet ja niiden painotukset. Rahoitusmallille asetetut tavoitteet ja järjestelmän suunta määrittävät sitä,
miten rahoitusmallia tulee uudistaa. Kaikkia tavoitteita ei voida saavuttaa samanaikaisesti, joten tarvitaan poliittinen linjaus siitä, mikä on ensisijaista. • Rahoitusmallia on kehitettävä tutkimusperusteisesti. • Hyvinvointialueiden verotusoikeuden eri vaihtoehtoja tulee selvittää osana
rahoitusmallin tulevaisuuden suunnan arviointia, jos järjestelmää kehitetään alueiden itsehallintoa vahvistavaan suuntaan.
- ON-kommentti: THL on tehnyt rahoitusratkaisuihin liittyen ehdotuksia 11.5.2026 (5). Rahoitusmallien eri vaihtoehtoihin on kytkettävä tutkimusperusteisuuden lisäksi tietotarpeet (tietopuutteet ja niiden korjaaminen) ja kytkentä ohjaus- ja johtamisjärjestelmään. (ks. myös pohdintani blogissani https://ollintuumailut.blogspot.com/2026/05/sote-rahoitus-puhuttaa-ongelma-ei-ole.html ja osallisuusmediassa https://www.osallisuusmedia.fi/hyvinvointialueiden-ohjausmalli-uudistettava/).
5. Sotejärjestelmän ohjaamisen tietopohjaa on kehitettävä. Sote-järjestelmän tietopohjan vahvistamista ja laadun kehittämistä on jatkettava tiedon tuotannon kaikissa vaiheissa. • Laadun ja vaikuttavuuden mittareita on kehitettävä tutkimukseen, jotta niitä voidaan käyttää järjestelmän ohjauksessa. • Laatu- ja vaikuttavuusmittareiden mahdollisuuksia korvata esimerkiksi erilaisia määräaikoja tai mitoituksia tulee arvioida järjestelmän ohjauksen välineinä.
- ON-kommentti: Hyviä periaatteita. Mukaan on ehdottomasti saatava asiakkaiden kokemuksiin liittyvät tietotarpeet. Annettujen palvelujen vaikuttavuus palvelun kohteena olevan henkilön kannalta on oltava kiinteä osa tietopohjaa. Toinen keskeinen asia on palveluita ja etuuksia koskevien tietojen integrointitarve. Keskeisiä toimijoita tässä olisivat THL, hyvinvointialueet ja Kela. Hyödyntäjiä olisivat suoraan hyvinvointialueet.
6. Julkisen perusterveydenhuollon vahvistamiseksi on aloitettava uudistusohjelma. Hyvinvointialueiden vastuulla olevien perusterveydenhuollon palvelujen saatavuutta on parannettava mahdollistamalla niiden monipuolisempi palvelutuotanto. • Perusterveydenhuollon nykyisten toimintamallien vaikuttavuudesta ja ihmislähtöisyydestä on tehtävä kattava selvitys. Tämä koskee esimerkiksi hoidon tarpeen arviointia, ammattilaisten työnjakoa ja digipalveluja. • Malleja hoidon jatkuvuuden varmistamiseksi on kehitettävä edelleen. Samalla on kehitettävä myös moniammatillisia toimintatapoja sekä väestön terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä. • On arvioitava mahdollisuuksia vahvistaa hyvinvointialueiden järjestämisvastuulla olevaa perusterveydenhuoltoa kohdentamalla julkista rahoitusta rinnakkaisista järjestelmistä hyvinvointialueille.
- ON-kommentti: Perusterveydenhuoltoon liittyvät oleellisesti sosiaalihuollon lähipalvelut, erityisesti sosiaalityöntekijöiden työpanos. Edelliseen soteuudistuksen tuotantokauteen liittyi hanke: "tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus". Se on kokonaan unohdettu, vaikka hanke sisälsi myös laajat kokeilut. Tiivistin hankkeen ongelmanratkaisumallini avulla sotekirjaani (sivut 130-133). Lisäksi työterveydenhuollon roolin vaihtoehtoisia ratkaisumalleja ei kosketella keinon esittelyssä, vaikka THL:n pääjohtajakin on ottanut aiheeseen tiukkaa kantaa.
7. Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluvalikoiman määrittelyä tulee jatkaa. Palveluiden ja toiminnan vaikuttavuuden ja kustannusvaikuttavuuden arviointi- ja tutkimusosaamista sekä tähän varattua resursointia on vahvistettava kansallisesti niin sosiaali- kuin terveydenhuollossa. • Suomeen on perustettava kansallinen toimija, jolla on riittävä osaaminen arvioida ja linjata poliittisesti määriteltyjen
periaatteiden mukaisesti, mitkä sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut kuuluvat julkiseen palveluvalikoimaan. • Julkista palveluvalikoimaa koskevia linjauksia on noudatettava kaikissa palveluissa, joita rahoitetaan julkisin varoin.
- ON-kommentti: Jos saataisiin yhteisymmärrys palveluvalikoimasta, se voitaisiin liittää visoinnissa osaksi palvelulupausta. (Ks. myös omia pohdintojani palveluvalikoimasta sotekirjassani, s.81-83).
8. Terveyttä ja hyvinvointia on vahvistettava kaikissa elämänvaiheissa. Koko maassa ja kaikissa elämänvaiheissa on otettava käyttöön näyttöön perustuvia ennaltaehkäisyn ja varhaisen tuen toimintamalleja (esim. Finger- elintapaohjaus). • Ikääntyneiden palveluiden saatavuudelle ja laadulle on määriteltävä kansalliset tavoitteet ja kansallinen seuranta- ja raportointijärjestelmä. Seurannassa on painotettava erityisesti palveluiden lopputuloksia. • Omaisilla on merkittävä rooli iäkkäiden ihmisten hoivan tuottajina, mutta he eivät korvaa sote-ammattilaisten tuottamia palveluja. Omaishoidontuen saamisen kriteereitä tulee yhtenäistää ja omaishoitajien jaksamisen tukea vahvistaa.
- ON-kommentti: Olemme kolme konkaria ( Kauko Koivuniemi, Mikko Nenonen ja minä, ks. viite 6) nostaneet yleiskäsitteeksi pärjäämisen, joka on enemmän kuin pelkästään toimintakyky, terveys tai selviytyminen. Käsite sopii hyvinvointialueen koko tehtäväkenttään. Toinen kommenttini: Palveluiden, kustannusten ja itsemääräämisoikeuden kannalta muistisairaiden palvelutarpeet on nostettava keskiöön. Muistisairaalta puuttuvat sairautensa vuoksi itsemääräyksen edellytykset. Ja kolmas kommenttini: Suuret ikäluokat muodostavat tilapäisen suuren palvelutarpeen, joka poistuu ikäluokkien siirtyessä ajasta iäisyyteen.
9. Julkista taloutta ei tule enää sopeuttaa sosiaali- ja terveydenhuollon tasasuuruisia asiakasmaksuja korottamalla. Seurantavastuu asiakasmaksujen maksukaton täyttymisestä tulee säätää hyvinvointialueille. Samalla on valmisteltava siirtymistä kansalliseen seurantaan. • Toimeentulotuen ja asiakasmaksujen alentamismenettelyn rooleja on selkeytettävä. Maksualennuksen tarjoaminen tasasuuruisissa maksuissa voisi olla alueille velvoittavaa, ei vapaaehtoista. • Ympärivuorokautisessa hoivassa asiakkaan maksukyvyn suojaa on vahvistettava niin, että myös esim. lääkärikäyntien maksut vähennettäisiin tuloista ennen vähimmäiskäyttövaran laskemista. • Pitkäaikaishoivassa tulisi selvittää asiakasmaksun perusteena olevan tulokäsitteen laajentamista sekä asiakkaan varallisuuden huomioimista.
- ON-kommentti: Hyvät periaatteet asiakasmaksujen osalta. 9-kohtaa pitäisi laajentaa koskemaan myös verotus- ja etuusratkaisuihin, joissa varmistettaisiin, että päätökset eivät kohdistu heikoimmassa asemassa oleviin ihmisiin. (ns. köyhyysjarru, viite 7 ). Kaikkien kansallisten uudistusehdotusten pitäisi kulkea läpi vaikuttavuusarvioinnin eli mihin muihin palveluihin tai etuuksien uudistuksella on vaikutusta. Ja edelleen jatkaa vaikuttavuusketjun arviointia kansalaisiin saakka. Näin on jätetty tekemättä viime aikoina joko kiireessä, vahingossa tai tarkoituksella.
10. Hyvinvointialueiden järjestämisosaamista on vahvistettava. Tulevalla hallituskaudella on
selvitettävä hyvinvointialueiden järjestämis- ja johtamisosaamisen sekä sotepe-integraation toimivuuden kehittämistarpeet etenkin ikääntyvän väestön näkökulmasta. • Lisäksi on selvitettävä, miten hyvinvointialueet ohjaavat palvelutuotantoa (sekä omaa että yksityisiltä palveluntuottajilta hankimaansa) sekä millaisia kannustimia tuottajille on asetettu esimerkiksi toivottujen lopputulosten
saamiseksi.
- ON-kommentti: Sotepe-integraation vaatimus koskee kaikkia ikäryhmiä ja kaikkia ongelmaryhmiä. Erityisen haasteen aiheuttavat moniongelmaiset-monisairaat ihmiset. Nykyisin heidän hoidon vastuu on hajaantunut ja itseasiassa "atomina" maailmalla. Johtamisessa tulisi ottaa käyttöön sopimusohjausmalli. Olen sitä "tyrkyttänyt" kaikissa mahdollisissa paikoissa. Se malli on ongelmallinen, koska ihanteellisesti toteutettuna se mahdollistaa eri osapuolten välisen vuorovaikutuksen nykyisen keskitetyn ohjausmallin sijaan. (ks. kirjani sivut 145-149).
Jotain 10-kohdan listasta jäi puuttumaan, kiinteä vuorovaikutus kansalaiseen, asiakkaaseen, potilaaseen ja eri osapuolten vaikutusmahdollisuudet 10-kohdan esitysten realististen vaihtoehtojen rakentamiseen. Keskitetty VM-vetoinen voimavaraohjaus pitää korvata vuorovaikutteisella sopimusmallilla. Hyvinvointialueilla tai niitä mahdollisesti korvaavilla järjestäjäorganisaatioilla pitää myös olla omaa vaikutusvaltaa demokratiavajeen taltuttamiseksi. Johanna Vuorelma avaa aihetta hyvin tuoreessa artikkelissaan nostamalla esille etäisyyden merkityksen (kognitiivinen, moraalinen, deomkraattinen, kielellinen, affektiivinen eli tunteisiin liittyvä etäisyys). (8). Kansalaisen näkökulmasta hyvinvointialue on lisännyt etäisyyttä päätöksentekoon verrattuna entiseen hallintorakenteeseen.
Viitteet
(1) THL: Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistamisessa tulee keskittyä nyt palveluihin ja luottamuksen rakentamiseen; Julkaisuajankohta 25.6.2026; https://thl.fi/-/thl-sosiaali-ja-terveydenhuollon-uudistamisessa-tulee-keskittya-nyt-palveluihin-ja-luottamuksen-rakentamiseen-#toimiva-sote-jarjestelma-vahvistaa-yhteiskunnallista-luottamusta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti