Matkani Rovaniemelle sote-tietojohtamisen ytimeen verkostopäiville

Olipa tämä Rovaniemen matka itselleni oikein tietojohtamisen runsauden sarvi eli tietojohtamisen verkoston päivät 26.-27.9.2024. Paikka oli Lappiatalo.

Kerron nyt lukijoilleni hiukan kevennetyllä otteella, mitä kahtena päivänä koin ja opin. Itse asiassa matka alkoi jo edellisenä päivänä. Oleellista tällaisessa kongressissa ovat etkot, ensimmäinen päivä, iltatilaisuus jatkoineen, toinen päivä sekä väliaikojen kohtaamiset. Verkostoitumisen ammattilaisena keskityn yleensä itse asiaan ja jätän yöunet vähiin. Näin kävi nytkin. Etkoilla oli mukava tavata vanhoja tuttuja ja uusiakin. Tiina Soinisen kanssa tehtiin kuusiosainen podcast tietojohtamisesta viime keväänä. (ks.https://ollintuumailut.blogspot.com/2024/03/tiina-soininen-olli-nylander.html). Niinpä jo etkoilla Tiinan kanssa jutellessa tuli hyviä uutisia - pari sataa kuulijaa tuotteellamme on ollut ja myös taitaa olla parissa amkissa osana opinto-ohjelmaa. Ja uusia julkistuskanaviakin on kuulema tulossa. Seuraavan päivän aamusession jälkeen juttelin Tiinan kanssa. Todettiin, että ollaan ajantasalla podcastissamme - ei radikaalia uutta alustuksista. Kuitenkin päätimme jatkaa vertailevaa arviointiamme pitkin päiviä ja öitä. 

Hoidon laatu. Iloisena huomasin, että ensimmäinen varsinainen esiintyjä oli Eeva Ketola Esperi Caresta. Oli antoisa alustus ja tietojohtaminen oli kunnolla landattu osaksi Esperi Caren laatutyötä. Aivan muutama poiminta alustuksesta: Laadun elementit ovat hyvä työ, hyvä hoiva, hyvä elämä, hyvä talous. Ja tässä lainaus Eevan blogikirjoituksesta: "Turvallinen koti- mittaristokokonaisuus koostuu neljästä Esperin strategisesta painopisteestä Hyvä työ (40%, henkilöstömittarit), Hyvä hoiva (30%, työprosesseihin liittyvät mittarit), Hyvä elämä (20%, asukkaan ja hänen läheistensä tyytyväisyys, sekä kunta-asiakkaan näkemys) sekä tuottavuuteen liittyvä Hyvä talous (10%). Näistä kaikista kategorioista on olemassa useita mittareita ja kokonaismittariin kumuloituu mittariston painopisteiden perusteella koostuva kokonaisriski." (https://esperi.fi/blogi-turvallinen-koti-mittaristo-tarjoaa-esimiehille-uudet-avaimet-tiedolla-johtamiseen/). Jälkeen päin ajateltuna Eevan alustus kokonaisuudessaan sopisi vertailuaineistoksi kaikille palveluasumisen tuottajille. Itse asiassa juttelin hiukan aiheesta Eevan kanssa ruokatauolla. Ajankohtainen kokemukseni liittyi läheisen henkilön palveluasumiseen ja käymäämme keskusteluun asumisyksikön avainhenkilöiden kanssa. Vielä tuli mieleen viime vuotinen kymmenosainen pärjäämisen blogisarjamme Kauko Koivuniemen kanssa. Itse asiassa pärjäämisen mittaristona voisi ainakin osin olla tuo Eevan hyvät työ-hoiva-elämä-talous. (ks. blogisarjamme: https://ollintuumailut.blogspot.com/2023/08/me-parjaamme-osa-10-me-opimme-siksi.html). Jatkoimme vielä tuota pärjäämisen ilosanoman levittämistä Mikko Nenosen kanssa elokuussa 2024 Kuopissa "Ikääntyminen ja terveys"-seminaarissa: https://ollintuumailut.blogspot.com/2024/08/ikaantyminen-ja-parjaaminen-mikon-ja.html. Ja Rovaniemen päivien aikanakin sekä Kauko että Mikko ovat omissa verkostoissaan edistäneet asiaa.

Tuttua tietojohtamista. Matkani tietojohtamisen maailmassa jatkui enemmän tutuissa merkeissä, kun kuuntelin Iiro Jarnilan ja Anna-Maria Könnömäen alustuksia. Myös paneelissa oli tutut elementit. Iiron lennokkaasta alustuksesta jäi mieleen seuraavia päätelmiä: "Tieto pitää saada sitä tarvitseville" - kyllä tätä olen myös yrittänyt edistää vaihtelevalla menestystyksellä. Iiron "jokin on jotain - päätelmät kiinnostivat: " Tiedän, että jokin on jotain. Tunnen, että jokin on jotain. Osaan, että jokin on jotain". Hyvin usein tieto, tunne ja osaaminen sekoittuvat toisiinsa. Siinä on onnistumisen ja vaaran paikat rinnakkain. Vaarana on usko ja tunne vääristyneeseen tietoon ja kuvitelma näin tietoon perustuvasta osaamisesta. Ja vielä tämä tietojohtamisen paradoksi: "epärelevantti informaation ylitarjonta". Tämän ylitarjonnan olen myös huomannut. Sotemaailmassa esimerkkejä löytyy erilaisista indikaattori/mittaripaketeista. Anna-Maria esitteli Veron tietojohtamisen tapausta. Etenemispolku on tuttu. Mutta tuttua oli myös, kun "saatiin kulttuurista päähän". Jos tilannearvio on heppoinen tai tilannearvio poikkeaa merkittävästi uudistuksesta, näin voi käydä. Siihen vastalääkkeeksi on haettu muutosjohtamisen erilaisia välineitä kuten vuorovaikutuksen edistämistä. Niin on myös Anna-Marian porukka tehnyt. Sosiaalihuoltoon keskittyvä tietojohtaminen on innostanut minua, koska yleensä liikutaan keskeisesti terveydenhuollon maailmassa. Olen vaikuttavuusseuran jäsen. Syyskuun alussa oli seuran kansallinen seminaari Vanhalla ylioppilastalolla. Mieltä virkistivät sosiaalihuollon esitykset. (ks. https://ollintuumailut.blogspot.com/2024/09/puoliannosta-vaikuttavuusseminaaria.htm). Nyt Rovaniemellä Elina Koppola ja Marja Ukkola käsittelivät sosiaalihuollon tietoa. Alustajat kertoivat tavoitteesta yhteisestä sosiaalihuollon tietopohjasta, kertakirjauksesta, yhteisistä määrityksistä, ja näin vertailtavuudesta. Kyllä tuttuja tavoitteita ovat vuosien varrelta. Kaiken tämän toteuttaminen vaatii koulutusta, uuden oppimista ja vanhoista kulttuureista luopumista. 

Interventiot ja tietojohtaminen olivat Kalle Horjamon agendalla. En tuntenut alustajaa enkä hänen taustayhteisöä. Päivä oli pitkällä ja vaarana oli väsähtäminen, jopa nukahtaminen. Ei käynyt niin. Kalle esitteli asiaa tuoreesti. Asiakastyö pitää olla oikein kohdennettua eli oikea-aikaista ja yhteistyössä asiakkaan kanssa. Mielenkiinto lisääntyi Ollilla. Uutta oli asiakastyön tasot yhdyspinnoilla eli vuorovaikutusprosesseissa. Kallen luokitus on seuraava: "Helppo” = selkeä toimenpide tai yksittäinen käynti, "Vaikeampi" = jatkumo, joka koostuu monista tapahtumista. Esimerkiksi sädehoitojen sarja. "Vielä vaikeampi":Työntekijän ja potilaan väliseen vuorovaikutukseen perustuva prosessi; Mitä autonomisemmin hoitoa voi toteuttaa sen vaikeammin johdettava ja ohjattava siitä tulee; esimerkiksi psykiatrian keskusteluhoidot."Vaikein": Usean autonomisen toimijan prosesseista muodostuva projekti. Esimerkiksi lastensuojelun, nuorisopsykiatrian ja mielenterveys- ja päihdepalveluiden yhtä aikaa tekemä työ. Kallen mallissa asiakastyön sisältö määrittää, miten prosessia pitää ohjata. Avain ovat oikea-aikaiset interventiot. Siitä syntyy suunnitelmallinen rakenne, jonka vaikutuksia voidaan myös mitata ja arvioida. Tälle mallille todellinen kilpailija on MUTU ("musta tuntuu") eli asiantuntijan oma kokemus ja tunnetila, miten hoitoprosessi kulkee ja on aina kulkenut. Niin "vaikein" ryhmä ovat sellaiset asiakkaat, joilla on monenlaisia ongelmia, monimutkainen yhteistyöverkosto ja siinä kokonaisuuden hallinta on se haaste. Kallen yhtälö on seuraava: "holistinen johtaminen = suoriutumisen seuranta + henkiläkohtainen kohtaaminen". Innostuin näistä jutuista niin, että päätin keskustella Kallen kanssa aiheesta ja hänen yrityksensä tuotteista hiukan enemmän. Tutustuminen "Pirkko"-tuotteeseen on sitten toisen jutun paikka. 

HYTE =hyvinvointi ja terveys. Vielä piti pinnistää läpi yksi alustus. Ajattelin aluksi, että hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen on jo pitkälle kaluttu luu. Ehkä kuitenkin Wilhelmiina Griepin innostunut esiintyminen pisti minut kuuntelemaan juttua tarkemmin.Wilhelmiina oli ainoa kunta-alustaja ja kotikaupungistani Espoosta. On se niin, että HYTE-kokonaisuus vaatii yhteistyötä ja verkostojen johtamista sekä yhteistä tietopohjaa ja mittareita. Wilhelmiina avasi asia systeemimallinnuksella. Sen avulla verkostot avautuvat moneen suuntaan hyvinvointialueella (kaikki kunnat, kolmas sektori, hyvinvointialueen omat palvelut jne.). Tavoitteet ovat korkealla. Tietopohja perustuu nyt nykytilaan, mutta tulevaisuudessa on päästävä ennakoivaan ja ohjaavaan analytiikkaan. Tarvitaan erilaisia tietolähteitä ja tietojen yhdistämisiä. Mahdollisuuksia rajoittavat puutteelliset tietolähteet mutta myös lainsäädännön rajoitteet. On myös saatava aikaan uudenlainen hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen kulttuuri - siinä on tehtävää. Juttelin Wilhelmiinan kanssa aiheesta vielä myöhemmin. Hän oli toiveikas muutoksiin, mutta tunnisti aikaviiveet. Niin tämä hyte-näkökulma katsoo muutenkin pitkälle tulevaisuuteen, kun taas tämä VM-leikkausstrategia tähtää mahdollisimman lähelle. Marjo Orava Hyvil oy:stä avasi aiheeseen liittyvää tietojohtamisen realismia. Lähtökohtana ovat arkaluontoisten potilas- ja asiakastietojen hyödyntämisen rajoitteet. Toisiokäyttölaki on alun perin luotu mahdollistajaksi, mutta osoittautunut rajoittajaksi. Eri rekisterien tietojen yhdistäminen ilman Findataa on mahdotonta. Ja tähän liittyvä byrokratia on hidasta ja kallista. Tiettyä vertailua on mahdollista tehdä. Marjon mielestä tarvitaan myös yhteistyötä työ- ja elinkeinoasioiden kanssa, jossa TE-uudistuksen myötä vastuu on siirtynyt kunnille. Ja Wilhelmiinan tavoin täytyy löytyä yhteinen tahtotila HYTEssä alueellisesti. Marjo lainasi jonkun merkittävän alan vaikuttajan sanomaa: "Paras asiakas on se, joka ei ole asiakas". Eli painopiste toiminnassa pitäisi siirtää ennaltaehkäisyyn. Täytyy vain toistaa, että poikien Kauko, Mikko ja Olli rummuttama pärjaamisen ideologia on tätä HYTEä mitä suurimmassa määrin.

Matka jatkuu kohden iltatilaisuutta busseilla muutama kilometri keskustasta ulos. Ruoka ja juomat olivat parahultaisia. Seura oli mitä antoisin. Illan orkesteri siivitti jopa Olliakin kerran parketille. Ja tietysti jatkot olivat tärkeitä, jotta myös vuorovaikutus eri osapuolten kanssa olisi mahdollista. Eikä vältytty yhteislaulultakaan viimeisessä jatkopaikassa.  Lyhyet yöunet ja kohden viimeistä päivää - vielä silmät kirkkaana. 

Hyvinvointialueiden välinen yhteistyö oli perjantaiaamun alustusten keskiössä. Olin heti skarppina kuuntelemassa alustuksia, vaikka jokunen tuttu totesi, että ei jaksa. Kannatti jaksaa. Katja Antikainen Kanta-Hämeestä piti kiintoisan ja minulle osittain nostalgisen luennon yhteistyöstä. Ytimessä oli tiedon kirjaaminen ja tiedon siirto paikallisesti sekä THL:ään. Katja esitteli pohjaksi ns. henkilökeskeistä tietomallia. Mallinnus tuli minulle tutuksi aikanaan ns. Kainuu-projektissa, jossa koko tietoputki perustui tietoarkkitehtuuriin. Olen ollut jatkossakin mukana tällaisessa työssä käyttäen erilaisia mallinnusvälineitä. Yksinkertainen ja tiedontuotantoputkeen hyvin soveltuva väline on Ellie. Toinen mielenkiintoinen Katjan ylösnosto oli ns. asiakassegmenttikatalogi. Katjan mallissa on kolme pääsegmenttiä tai ylätason segmenttiä: satunnaiset palvelunkäyttäjät (47%), jatkuvat palvelunkäyttäjät ((23%), monialaiset palvelunkäyttäjät (12%). Vertailun vuoksi tuotimme 2021 pienellä asiantuntijaryhmällä oman segmenttimallimme seuraavasti: hätäapu, satunnainen apu, jatkuva apu/palvelu, avun ennaltaehkäisy.(ks. https://ollintuumailut.blogspot.com/2021/05/soten-asiakkuussegmentit-avain.html). Niin tämä asiakkuuksien segmentointi voidaan tehdä monella tapaa. Oleellista on, että sen segmentointia voidaan hyödyntää ennaltaehkäiseviin toimiin sekä palvelujen tarpeiden ja tarjonnan kohdentamiseen. Viimeinen nostoni Katjan hienosta puheesta oli (jos ymmärsin oikein) korvata 15D-mittari yksinkertaisemmalla kansainvälisellä mittarilla EQ-5D-SL. Löysin tätä kirjoittaessani alkuperäislähteen, jossa mittari kuvataan seuraavasti: Kuvaava järjestelmä koostuu viidestä ulottuvuudesta: liikkuvuus, itsehoito, tavalliset toiminnot, kipu/epämukavuus ja ahdistus/masennus. Jokaisella ulottuvuudella on 5 tasoa: ei ongelmia, vähäisiä ongelmia, kohtalaisia ​​ongelmia, vakavia ongelmia ja äärimmäisiä ongelmia. Potilasta pyydetään ilmoittamaan terveydentilansa merkitsemällä rasti kunkin viiden ulottuvuuden sopivimman lausunnon vierestä. Tämä päätös johtaa 1-numeroiseen numeroon, joka ilmaisee kyseiselle ulottuvuudelle valitun tason. Viiden ulottuvuuden numerot voidaan yhdistää 5-numeroiseksi luvuksi, joka kuvaa potilaan terveydentilaa. (ks. https://euroqol-org.translate.goog/information-and-support/euroqol-instruments/eq-5d-5l/?_x_tr_sl=en&_x_tr_tl=fi&_x_tr_hl=fi&_x_tr_pto=sc). ) Olisiko tästä sopivasti muotoiltuna avuksi pärjäämisen mittaamiseen.

Valmiuskeskuksen tietojohtaminen oli Kimmo Parhialan (HUS) sydänasia. Lyhyistä yöunista huolimatta en väsähtänyt kuunnella Kimmon esitystä. Avainajatus oli, että valmiussuunnittelussa, seurannassa ja operatiivisessa toiminnassa käytetään paljolti samoja tietolähteitä kuin ns. normaalissa tietojohtamisessa. Käyttötapa ja tarkoitus kuitenkin poikkeavat toisistaan. Tilannekuvalla on oleellinen merkitys valmiuskeskuksen toiminnoissa strategiasta aina operatiiviseen toimintaan saakka. Pidin Kimmon visuaalista mallia tilannekuvan tietosisällöstä ja mittareista hienona. Sitä voidaan myös hyödyntää yleisesti tietojohtamisessa. Mittarit voivat pureutua syvällä johonkin toimintoon, vaikkapa laboratoriopalveluihin. Mutta mittarit voivat pureutua myös leveästi koko maailman haltuunottoon, vaikkapa Sotkanetin indikaattorit. Valmiuskeskuksen ytimessä ovat kapasiteetti- ja kuormitustiedot. Ja yleensä tiedot ja mittarit ovat siinä syvyyden ja leveyden välimaastossa. Tarvittaessa ongelmakohtaisesti sitten voidaan syventää analyysiä. Tämä ajattelutapa pitäisi kyllä ostaa osaksi hyvinvointialueiden tietojohtamista mutta muutenkin. Tämän mallin avulla voitaisiin taklata "epärelevantti informaation ylitarjonta", jonka edellisenä päivänä nosti esille Iiro Jarnila. 

Sosiaalihuollon seurantarekisteri oli THL:n Martta Forsellin intohimoinen aihe. Kyllä Ollia miellytti Martan esityksen analogiat tenniksen pelaamiseen. Mutta kyllä se sosiaalihuollon tietohuollon kehittäminenkin innoitti. Martan ydinsanoma oli, että emme ole tähän asti tienneet kattavasti sosiaalihuollon asiakasmääriä. Niin alkuvaiheessa on oltu. Tuli mieleeni omat hilmotyöt 1990-luvun alussa Stakesissa. Minut valjastettiin kehittämään sosiaalihuollon hoitoilmoitusjärjestelmää. Se ja myös terveydenhuollon järjestelmä ovat edelleen ytimessä. No tuon järjestelmän avulla saadaan "kiinni" vain osa sosiaalihuollon asiakkuuksista. Martan rekisteriin siirretään tietoja kentältä sähköisesti neljästi vuodessa. Aikanaan sosiaalihilmon (ja myös terveyshilmon) tietoja siirrettiin kerran vuodessa, mutta osin myös sähköisesti. Pelkkä kuvaava tieto on Martan ajatusmallissa vain alkua. On edettävä päätyyn saakka eli analytikan portailla ylös saakka. Yleisöstä tuli vielä Martalle kysymys sosiaalihuollon resurssitietojen keruusta. Jos henkilöresurssit olisivat kattavasti rekisterissä saataisiin aikaan esimerkiksi mittareita asiakas/sosiaalityöntekijä. Ymmärsin, että tavoitteet on ilmaistu, mutta kattava tietämys alueiden tilanteesta puuttuu. Martta otti kopin asiasta.

SOTE-tietojohtamisen tulevaisuus. Oli aika siirtyä lounastauolle ja tutustua näyttelyyn. Minulla aika tutustumiseen meni palaverissa Kalle Horjamon kanssa. Kiintoisaksi osoittautui Kallen yrityksen tuotteet. Niihin voi perehtyä osoitteesta Integritas.fi. Viimeinen sessio oli nimettu SOTE-tietojohtaminen tulevaisuudessa. Odotin, että saisin kotiin tuomisina uusia ajatuksia tietojohtamisesta. Odotukseni oli osittain ristiriitainen. Vaikka olen jo pääsääntöisesti eläkevaari, näyttää siltä, että olen aika hyvin ajassa ja tulevaisuudessa kiinni. Onkin niin, että uudistukset monelta osin etenevät hitaasti, joskus jopa etanan vauhtia. Sen koin, kun tein omaelämäkerran keskittyen työelämän kokemuksiini. 

Tero-Matti Kinanen DSharpista on minulle tuttu töistä Kainuupilotissa (2018) ja Porvoo-pilotissa (2020). Tero-Matti esitteli tuotantoputkea otsikolla "Tarinasta tietoon". Keskiössä ovat tietomallinnus ja tuotantoprosessin automatisointi. Tavoitteena on tiedon laatu ja loppukäyttäjiä palvelevat raportit. AI:n hyödyntäminen on uutta osittain verrattuna yhteisiin kokemuksiimme Tero-Matin kanssa. 

Henna Puputti keskittyi asiakasohjauksen ja muun toiminnan ennakointiin. Henna kertoi projektista, jonka ytimessä on ns. Markovin ketju. Löysin Wikipediasta määritelmän tästä ketjusta: "Markovin ketju on stokastinen prosessi, jossa uusi tila riippuu vain edellisestä tilasta. Esimerkki Markovin ketjusta on satunnaiskulku. Jos on tilasiirtomatriisi ja on alkutilavektori, niin askeleen jälkeen eri tilojen todennäköisyydet saadaan vektorista." Wikipedia No joo, ehkä tämä määrittely oli nyt liian monimutkainen ainakin minulle. Kuitenkin Hennan projektissa keskityttiin lastensuojeluun ja sen segmentointiin. Löydöksenä oli kolme hoitopolkua. Jos nyt kirjaukseni pitää paikkaansa niin polut ovat seuraavat: 1. lastensuojelu keskiössä, 2. ei lastensuojelu keskiössä, 3. lastensuojelu keskeistä päivystyspalvelujen käyttö, mielialahäiriöt ja neuroottiset sairaudet. Tärkeätä on löytää keskeiset 10-20% asiakkuuksista, joiden ennustaminen ja interventiot hyödyttävät asiakkaita itseään, mutta myös
asiantuntijoita ja palveluorganisaatiota.

Toni Ruohonen Keski-Suomen hyvinvointialueelta korosti kommentissaan, että tärkeätä on nykytilan ymmärrys, tietopohja ja hoitopolku. Haasteena on siiiloutunut tietopohja ja että data on hajallaan.Toiminnan ennakointi vaatii organisaatiolta tiettyä kypsyystasoa: siiloutunut-ymmärtävä-tieto-ohjautunut-analyyttinen-optimoitu. (ks. oheinen kuva). Elina Välikangas ja Jari Pekkanen Prodactivity Leapista keskittyivät alustuksessaan kahteen asiaan - hoitoprosesseihin ja tekoälyn mahdollisuuksiin. Hoitoprosesseja voidaan mallintaa ja simuloida. Mallinnusvälineitä on erilaisia. Jari esitteli asiaa minulle tutulla välineellä. Tällainen mallinnus on mitä ilmeisimmin kattavasti käytettynä tulevaisuutta. Tekoälyn hyödyntäminen on puolestaan jo nyt monin tavoin mahdollista kuten tilauslaskutus, sanelupohjaiset toiminnot, dokumenttien arkistointi, digitalisoidut tietojen poiminnat, asiakaspalautteiden kohdentaminen. 

Loppupäivästä olin jo melkoisen väsynyt. Huomasin, että tarkkaavaisuus ei ollut aina sitä A-luokkaa. Juha-Matti Pesosen alustus Outokummun tietojohtamisesta keskittyi sanoihin vastuullisuus, turvallisuus ja tehokkuus. Näiden tavoitteiden toteuttamiseen on tartuttu myös tekoälyn keinoin. Köpiksen yliopiston professori Alf Rehn avasi lopuksi tietojohtamisen ja johtamisen tulevaisuuden lennokkaalla ja liikkuvalla suorituksella. Olen tutustunut Alfin aikaisempiin tuotoksiin ja arvioinutkin niitä. Tein kaikkeni, että pysyin Alfin mukana. Tein muistiinpanoja, jotka luvalla sanoen ovat melkoisen heikkoja toistettavaksi. Alf suositteli kaikille Timothi Mortonin kirjaa Hyperobjects. Löysin googlaten kirjan, jonka esittelyteksti on seuraava:

Mortonin kirja on ikävästi kiusallinen pyrkimys syntetisoida kvanttiteorian (pienten esineiden omituisuus) ja suhteellisuusteorian (suurien esineiden omituisuus) edelleen toisistaan ​​poikkeavia kenttiä ja liittää ne filosofiaan ja taiteeseen, jotka hänen mukaansa ovat ontologisesti paljon jäljessä (sivu 150). Mortonin veto on, että ensimmäistä kertaa me antroposeenissa pystymme näkemään otoksia hyperobjekteista, ja että nämä vihjeet enemmän tai vähemmän pakottavat meidät käymään läpi ontologisen työkalupakkimme radikaalin uudelleenkäynnistyksen ja (vihdoin) sisällyttämään fysiikan oudon.  Jaa-a ymmärränkö tästä nyt yhtään mitään. Ehkä joku muu päiville osallistujista pystyy avaamaan. Tai pitäisikö kirja ottaa lukulistalleni. (Ks. https://www-societyandspace-org.translate.goog/articles/hyperobjects-by-timothy-morton?_x_tr_sl=en&_x_tr_tl=fi&_x_tr_hl=fi&_x_tr_pto=sc).

Matka alkaa olla lopuillaan. Vielä Rovaniemen kentällä innostuimme pienellä porukalla vertailemaan, mitä on joskus 90-luvulla tehty tietojohtamiseen liittyen ja mitä on vielä niistä ajoista jäljellä. Yllättävän paljon on jäljellä - ehkä mielestäni vähän liikaakin. On se niin, että tämä muutoksen vauhti on verkkaista. Korona taisi vaikuttaa THL:ssä nopeuttavasti tietojen käsittelyyn ja raportointiin. Tekoäly saattaa ehkä vaikuttaa tietojohtamiseen ellei se hyydy matkalla. 

Seuraavat päivät järjestetään vuoden kuluttua Jyväskylässä. Suosittelen.