Aamu Kelassa - aluevaalitilaisuuksien etkot 10.12.2024

Kuvassa vasemmalta Kelan pääjohtaja Outi Antila, Tiina Merikanto ja panelistit

Kutsu. Sain kutsun Aamu Kelassa -tapahtumaan, joka oli ensimmäinen aluevaalitilaisuus. Kelan pääjohtaja Outi Antilan toivotti tervetulleiksi paneelin osallistujat ja yleisön paikanpäällä sekä etänä. Tapahtuman moderaattorina, kyselijänä toimi monille tuttu toimittaja (nyt emerita) Tiina Merikanto. Oli systemaattinen ja topakka Tiinan ote. Aika riitti ja kaikki saivat puhua rajoitetusti. 

Kelan tervehdys. Outi Antila kertoi Kelan roolista tässä aluevaaliasiassa. Itse asiassa Kelalla ja hyvinvointialueilla on monia yhteisiä asiakkaita. Tavoitteena on, että etuudet ja palvelut tuotetaan periaatteella: oikea palvelu, oikea etuus, oikeaan aikaan. Kokemukseni pohjalta tämä on ihannetilanne, joka ei aina toteudu monestakin syystä. Eräs syy Antilan mukaan ovat tiedon liikkuvuuden esteet. Esimerkkinä yhteen toimivuudesta etuuksissa ja palveluissa Antila mainitsee toimeentulotuen - työttömyysturvan- asumistuen. Kun tähän vielä lisään tukien piirissä olevien ihmisten monet sairaudet ja ongelmat, niin kyllä ihanne tuotantoperiaatteista on haastavassa tilassa.

Tunnetila. Tiina Merikanto avasi kyselyrumbansa esittelykierroksella, johon hän toivoi vielä ehdokkaiden kertovan tunnetilansa hyvinvointialueiden nykytilasta. Tässä esitän tiivistyksen: Oskari Valtola (kok) - toiveikas, Panu Peitsaro (LiikeNyt) - surullinen, Hanna-Leena Mattila (keskusta) - varovaisen toiveikas, Riitta Kuosmanen (kd) - kyllä se siitä, Anna Kontula (vas) tunteet yksilöllisiä / ei vastausta, Henrik Wikström (rkp) - syvä huoli, Helena Marttila (sdp) - hankala tunne, Arja Juvonen (ps) huolestunut. Tunnetilat näyttivät surumielisiltä.

Hyvää. Ja kysely jatkuu: Mikä on hyvinvointialueellanne hyvin tehty ja voitaisiin tarjota malliksi naapurille? Tiivistän vastaukset ilman yksilöintiä. Osassa ollaan digin eturintamassa, etäpalveluiden toteutusvaiheessa. Osa korostaa säästövaatimusten kurinalaista toteuttamista. Jossain alueella on voitu vähentää vuokratyötä 60%. Jossain on onnistuttu tarjoamaan uusia töitä muuttuvalla työnkuvalla. Jossain on onnistuttu palvelutuotannon kehittämisessä esimerkillisesti, mutta ihmetelty, miksi malli ei leviä oman alueen ulkopuolelle.

Korjattavaakin löytyi: Teen jälleen koonnoksen vastauksista ilman yksilöintiä. 

• Taloudenpito on korjautunut, mutta palvelut ovat kärsineet joskus rankastikin. Säästöt ovat olleet joskus jopa absurdeja  kuten sairaaloissa tarjotaan alusasuksi vain miesten mallia. 
• Paljon korjattavaa nähtiin digipalveluissa. Erityisesti huoli oli, miten vanhukset pärjäävät näiden palveluiden kanssa. 
• Kuntien vastuulla oleva hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen koettiin haastavaksi, koska heikko edistäminen koituu viime kädessä hyvivointialueille palvelutarpeiden lisääntymisenä. Monelta vastuutaholta puuttuu usko ennaltaehkäisyyn, koska tulokset saadaan vasta viiveellä.
• Asianosaiset tahot pitivät HUS:n erityisasemaa huonona ratkaisuna (se tiedettiin etukateen). Rahavirrat alueelta HUS:iin kirpaisevat aluetta tai sitten ne ovat riittämättömät HUS:n kannalta.
• Omaishoidon tuen leikkaukset ovat hankala yhtälö koko vanhusten palvekokonaisuudessa. 
• Nykyjärjestelmässä on demokratiavaje. Rahoituslaki on määräävä laki. Sote-palvelut ovat alisteisessa asemassa ja alueilta puuttuu oma päätäntävalta. Valtio ja erityisesti VM päättää kaikesta. Tämä on todella tuttu ilmiö. Tietysti osa panelisteista korosti, että on tämä hallitusohjelma ja sen säästöohjelman välttämättömyys. Tiina kyllä puuttui ponnekkaasti näihin puheisiin ja totesi, että kaikki tämän tietävät.

Vanhukset. Tietysti Merikanto halusi kysyä vanhuspalveluista. Ovathan ne olleet vuosikymmeniä keskeisiä aihealueita vaalikeskusteluissa, mutta unohdettuja asioita keskustelujen jälkeen. Tiina alusti asiasta. Ympärivuorokautista hoitoa on vähennetty kaikkialla. Kotona pärjääminen on asiantuntijoiden mukaan epärealistinen tavoite. Kotona asustaa yhä heikkokuntoisempia vanhuksia. Näin palveluasumisajat ovat lyhentyneet noin kahdeksi vuodeksi. Ja monien tahojen hehkuttamaa yhteisöllistä asumista on vähän. Tätä puolta panelistit olivat ensin korostaneet, kunnes Tiina oikaisi näitä perättömiä puheita. Omaishoidon huolista kertoi yksi panelisteista. Ja lopuksi Tiina kertoi huolestuttavan kokemuksensa otsikolla "kaksi iäkästä osastolla". Taisivat olla jossain akuuttisairaalassa. Tiina oli kysynyt, minne matka sairaalan jälkeen. Toinen vastasi: "kyllä mut siirretään jonnekin kaksioon". Toinen puolestaan vastasi: "En tiedä, minne minut laitetaan". 

Omalääkäri. Seuraava Tiinan kysymys koski omalääkäri -omahoitajamallia. Tunnetusti mallilla on monia toteuttamistapoja. Tapahtuman isännällä Kelallakin on oma yksityislääkäreihin perustuva mallinsa. Ammattiharjoittajamalli on yksi variantti yksityisistä palveluista. Oulussa on Tiuran malli, jonka perusteella edelliselle hallitukselle paikallinen professori oli tehnyt ehdutosensakin. Kaikki panelistit vakuuttivat, että omalääkärimalli on joltain osin käytössä alueellaan. Tarkemmassa tarkastelussa vakuuttelussa oli joka puolella haasteita ja rajoitteita. Oli myös kokemusperäistä tietoa. Jossain toimi omatiimi. Joku kertoi hyviä kokemuksia siitä, miten oppi tuntemaan asiakkaansa. Työterveydenhuollon mukaan otto oli myös haasteellisesti esillä. 

Perusterveydenhuoltoon liittyvistä asioista Tiina teki muutaman kysymyksen.

• Yksityislääkärit mukaan omalääkärityöhön - oli Tiinan täydentävä kysymys. Yllätyin, kun lähes kaikki panelistit liputtivat tämän asian puolesta. 
• Entä luottavatko panelistit terveyskeskuksiin palveluiden tuottajatahona? Tässäkin kysymyksessä panelistit muodostivat yhtäköyttä-yhdistyksen - kyllä. 
• Ja vielä Tiina tiristi ulos panelisteiltä lyhyen vastauksen perusterveydenhuollon hoitotakuusta 7vrk:ta, 14 vrk:ta vai 3 kuukautta. Tässä rintamalinjat rakoilivat aika odotetusti. Hallituspuolueiden edustajat kannattivat 3kk:n odotusaikaa säästöihin vedoten. Muut empivät eri vaihtoehtojen välillä. Joku totesi jämäkästi, että oikeaan aikaan täytyy päästä hoitoon. Joku piti tuota pitkää odotusaikaa vitsinä. 

Valta. VM:n ja STM:n ohjaavasta roolista oli Tiinan seuraava kysymys. Pitäisikö sitä pienentää vai suurentaa? Anna Kontula avasi pontevasti pelin. Substanssilait ja perustuslaki pitäisivat olla määräävässä asemassa rahalain yli. VM:n hallitsevan aseman sijasta pitaisi STM ja hyvinvointialueet olla hallitsevassa asemassa. Annan mielestä voisi auttaa asiaa rajoitettu aluevero. Tämän jälkeen kaikki tunnistivat VM:n keskeisen roolin. Osa oli Annan kanssa samoilla linjoilla. Osa korosti säästöjen välttämättömyyttä ja siinä VM:n roolia. Nykyinen rahoituslaki oli monen mielestä uudistettava. 

Yhteistyö. Merikannon viimeinen varsinainen kysymys oli, pitäisikö hyvinvointialueet toimia jatkossa yksin vai yhdessä? 

• Panelistit tunnistivat erikoissairaanhoidon aseman ja sen keskityksen periaatteet. YTA-alueet (eli yhteistoiminta-alueet) olisivat osassa yhteistyötä vaativien asioiden foorumeita. 
• Hyvien käytäntöjen siirtäminen oli joidenkin mielestä (jotenkin uutena ideana koettuina) hieno innovaatio. Tosiasia on, että näitä on yritetty vuosikausia. Aina ne ovat tyrehtyneet kateuteen tai perusteluihin erilaisesta organisaatiosta tai rahan ja ajan puutteesta. 
• Yhtenäinen tuntui olevan käsitys tietojärjestelmien keskitetystä toteuttamisesta. Valtion ohjauksen pitäisi olla tiukka. Nyhtähän ei ole niin. Eikä mielestäni kovin lupaavalta näytä tulevaisuuskaan. 

Lopuksi. Tiinakin helpotti panelisteja ja lupasi yleisölle mahdollisuuden kysymyksiin. Panelisteille kysymys kuului: mikä on viestisi äänestäjille? Mielestäni vastaukset olivat laimeita, mitään sanomattomia, joten ei niitä tarvitse tässäkään toistella. Yleisölle Tiina antoi mahdollisuuden kolmeen kysymykseen, jotka koskivat seuraavia aiheita: sosiaalityöntekijäpula, ikäihmisten digitaidot, lastensuojelu. Lastensuojelussa korostettiin ennaltaehkäiseviä toimia ja perhepalveluita. 

Sote 3.0. Kerroin pienelle yhtäväpiirille ilosanomani, että olemme kolme konkaria (kokemusasiantuntemus yhteensä 150 vuotta) tekemässä sote 3.0- kirjaa. Tavoitteemme on se  julkaista omakustanteena ensi vuoden alussa helmikuussa. Vertailuna voin todeta, että paneelin aiheet ovat tuttuja kirjassamme, mutta otteemme on ihmisten, kansalaisten pärjääminen ja sen perusteella sotepalveluiden kokonaisuuden hallinta. Käymme läpi periaatteita, historian painolastia, nykytilanteen haasteita. Lopuksi luomme oman ehdotuksemme sote 3.0 ja sen perustana olevan  pärjäämishyötymallin. Organisointiratkaisumme kerromme, kun kirja ilmestyy. Hahmotus on jo päissämme. Kirjan kirjoittajat ovat: Olli Nylander, Kauko Koivuniemi, Mikko Nenonen. Ja työnimi tällä hetkellä ilman alaotsikoita on "KOHTI SOTEN UUTTA KULTTUURIA". Anslyysimme ja ehdotuksemme ovat käänteen tekeviä, suorastaan uusi paradigma. No kyllä nyt on hehkutettu oikein kunnolla.