Kela selvitti toimeentulotuen tilanteen: voittajat ja häviäjät, päivitys 8.6.2017

Kela otti ison vastuun ryhtyessään toimeentulotuen myöntäjäksi. Vastuuta on nyt kannettu lähes neljä kuukautta varsin myrskyisissä merkeissä. Logistiikassa, työvoiman riittävyydessä ja osaamisessa on ollut ongelmia. Kela on luvannut korvata kaltoin kohdelluille asiakkaille tietyin periaattein viivästymän tai virheellisten päätösten seuraukset. (1)  Kela teetti kyselyn, mitkä asiakasryhmät olivat voittajia ja häviäjiä. Kyselyn tulokset julkistettiin 26.4.2017. Tässä ote kyselystä - voittajat ja häviäjät: (2)

Voittajat

• saavat muitakin Kelan etuuksia ja tarvitsevat ainoastaan taloudellista tukea,
• ovat omatoimisia ja joilta löytyy nettiasiointiin tarvittava tietotekninen välineistö, osaaminen ja motivaatio,
• eivät ole syystä tai toisesta kehdanneet hakea perustoimeentulotukea kunnan sosiaalitoimistosta, ja
• asiakkaat, jotka eivät ole tienneet olevansa oikeutettuja perustoimeentulotukeen, mutta asia käy ilmi muun Kela-asioinnin yhteydessä.

Häviäjät

• ei ole ainoastaan taloudellisia vaan muitakin elämänhallintaongelmia, tai jotka ovat vaarassa menettää otteen omasta elämästään (”syrjäytyneet” tai ”syrjäytymisuhan alla olevat”, jotka tarvitsevat myös perustoimeentulotukiasioissa sosiaalityön- ja edunvalvonnanomaista erityistukea, esim. laskujen ja vuokran maksamista puolestaan),
• on heikot asiointivalmiudet, ja/tai jotka odottavat saavansa entiseen tapaan henkilökohtaista palvelua (esim. vanhukset, mielenterveysongelmaiset tai luku- ja kirjoitustaidottomat ihmiset, jotka eivät jaksa tai osaa asioida itsenäisesti verkossa),
• etuuslaskelma on hieman ylijäämäinen (esim. eläkeläiset, joilla on käytössä monenlaisia lääkkeitä), mutta joille on kunnissa myönnetty maksusitoumuksia, vaikka tosiasiallista oikeutta etuuteen ei olisikaan, ja joilla
• elämäntilanne on jollain tapaa erityislaatuinen (esim. paperittomat, rähjäisissä kotitaloissa asuvat vanhemmat poikamiehet, joiden kustannukset huomioidaan vain toteutuneiden laskujen mukaan, tai etävanhemmat, joiden tapaamiskuluja ei korvata kuten aiemmin).

En ota kantaa logistiikkaan enkä resursseihin. Kela on varmasti saanut ohjeita sisältä, ulkoa, sivusta ja edestä. Sen sijaan kannattaa laajentaa näkökulmaa. Yllä oleva THL:n graafi vuodesta 1990 vuoteen 2015 osoittaa kaksi asiaa (3): 1) toimeentulotuki ja työttömyys kulkevat samaa vääjäämätöntä uraansa rinta rinnan, 2) kummatkin urat kulkevat samaa uraa suhdannevaihteluiden kanssa. Kolmas käyrä koskee lastensuojelua (kodin ulkopuolelle sijoitetut lapset). Se käyrä poikkeaa toimeentulotuen ja työttömyyden käyristä osoittaen jatkuvaa kasvua. Kasvu on taittunut 2013. 2016 koko maan tiedot kaikista kolmesta ilmiöstä puuttuvat vielä (tulossa syksyllä 2017!). (4)

Toimeentulotukea, työttömyyttä ja lastensuojelua yhdistää käsite syrjäytyminen ja osattomuus. Perehdyttyäni viime aikaiseen tutkimukseen erilaisten lähteiden ja erinomaisten seminaarien avulla, olen päätynyt näiden kolmen tekijän (toimeentulotuki, työttömyys, lastensuojelu) kietoutuvan yhteen pahimmillaan osana syrjäytyneisyyttä, perheen syrjäytymistä, jopa ylisukupolvista sellaista. Lastensuojelun toimenpide on äärimmäinen yhteiskunnan interventio, kun tilanne kriisiytyy äärimmilleen. Toimeentulotuki on äärimmäinen tuki, kun muuten ei tulla toimeen. Työttömyys on äärimmäinen ilmiö, kun toiveet työllisyydestä ovat häipyneet jo aikaa sitten horisonttiin. Näiden ääri-ilmiöiden ilmiasuja ovat erilaiset mielen sairaudet ja myös somaattiset sairaudet.

Data - informaatio - tieto ovat syrjäytymisen, osattomuuden ongelmista hajallaan. Kun tähän liitetään vielä yhteiskunnan vastuiden jakaantuminen kuntien ja valtion eri organisaatioiden osalle, kokonaisuus ei voi olla kenenkään hallinnassa. Kelan rooli toimeentulotuen jakajana ja ongelmat tässä prosessissa ovat indikaattori kokonaisuuden hallinnan puutteista. Uhka ajautua vielä entistä hallitsemattomampaan tilaan on tässä maakunta-soteuudistus. Kunnilta siirtyy koko sosiaalihuolto maakuntiin, toimeentulotuki jatkaa Kelassa, työvoimapalvelut siirtyvät maakuntiin, mutta toteutus yhtiöitetään.  Kaksi toimenpidettä pitää saada liikkeelle:

• Yleisen sosiaalihuollon, lastensuojelun, toimeentulotuen, aktiivisen työvoimapolitiikan toiminnot ja niiden organisointi on läpivalaistava pikaisesti. Syrjäytymisen ehkäisy ja eriarvoisuukehityksen kääntäminen pois on oltava avainperiaatteita. Syrjäytyvät, syrjäytyneet ovat monenlainen ihmisryhmä erilaisine historioineen. (5)
• Tiedonhallinta on saatettava 2010-luvun tasolle. Nyt tiedot kerätään erikseen, eri tavoin ja jopa rinnakkain. Väestötasolla toimenpiteiden suunnittelu, toteutus ja seuranta edellyttää yhtenäisiä tietojärjestelmiä, jossa asiakkaalla (asianosaisella) on myös läpinäkyvä mahdollisuus hyödyntää tietoja. (6)

Päivitys 27.4.2017: YLEn A- studiossa keskusteltiin leipäjonoista, jotka ovat syrjäytymisen ja toimeentulon puutteen äärimuoto.  Keskustelu oli lyhyt, jossa peruspalveluministeri Rehula yritti todistaa ongelman monimutkaisuutta. Hän sanoi tekevänsä kaikkensa, mutta puheet jäivät valitettavan vaisuiksi. Leipöjonolaiset haastoivat - studiossa Aarni ja muut aiheesta tehdyssä raportissa. Oheisessa YLEn kuvassa studiossa Maria Ohisalo, Juha Rehula ja Aarni Reiman. http://yle.fi/uutiset/3-9584059

Päivitys 8.6.2017: Huhtikuussa perustoimeentulotukea saaneet - Kelan tilasto. http://sosiaalivakuutus.fi/tyypillinen-toimeentulotuen-saaja/?utm_source=Uutiskirje&utm_medium=email&utm_campaign=Kelan+uutiskirje

Viitteet

(1)  http://yle.fi/uutiset/3-9580464

(2) Kela- blogi 26.4.2017: http://blogi.kansanelakelaitos.fi/arkisto/3873:

Ote blogista: "Pelkkää taloudellista tukea tarvitsevat hyötyvät eniten, huono-osaisimmat häviäjiä. Kultaa siirrossa ovat siis voittaneet ne, joiden nykyaikaisen palvelujärjestelmän edellyttämät asiointitaidot ovat kunnossa ja verraten vakaan elämäntilanteen pääasiallinen, kenties ainoa, kipupiste on rahan puute.Hopeaa ovat saavuttaneet toimeentulotuen ”alikäyttäjät”, jotka eivät ole ennen hakeneet etuutta joko tiedon puutteen tai sosiaalitoimiston asiakkuuteen liitetyn stigman takia. Kelankaan huomassa alikäyttöongelma ei ratkea, mutta se on paremmin hallinnassa kuin aiemmin.Pronssille tai kokonaan mitaleitta ovat jääneet huono-osaisimmat asiakkaat, joiden päätä on aiemmin pidetty kunnissa pinnan yläpuolella etuuslainsäädäntöä joustavasti tulkiten ja heitä asiointikiemuroissa kädestä pitäen tukien.Näyttää myös siltä, että mitä kauempana asiakkaan elämäntilanne on perustoimeentulotuen ”normaaliasiakkaan” elämäntilanteesta, sitä heikommat mahdollisuudet Kelan massatuotantoon sovitetulla päätöksentekojärjestelmällä on vastata tämän tarpeisiin."

(3) THL:n toimeentulotukitilasto 2015: https://www.thl.fi/fi/tilastot/tilastot-aiheittain/aikuisten-sosiaalipalvelut/toimeentulotuki/toimeentulotuen-menot

(4) THL- lastensuojelutilasto 2015: https://www.thl.fi/fi/tilastot/tilastot-aiheittain/lasten-nuorten-ja-perheiden-sosiaalipalvelut/lastensuojelu/lastensuojelu-2014

(5) http://ollintuumailut.blogspot.fi/2017/04/tyottomyys-ja-syrjaytyminen-kalliita.html

(6) Olli Nylander: Tietojohtaminen ja tapaus SOTE, Norderstadt 2017: pohdin tätä kokonaisuutta luvussa 7.8.1. hyvinvoinnin ja terveyden erot . (kirja ilmestyy toukokuussa 2017, ks. tästä blogikirjoitukseni: http://ollintuumailut.blogspot.fi/2017/04/ollilta-tulossa-kirja-tietojohtaminen.html)
Sivulla 170 tiivistän asiasta arvioni seuraavasti:


ARVIONI. Syrjäytymisen ehkäisy ja aktiivinen työvoimapolitiikka vaatii valtiolta ja eri osapuolilta yhteistä kokonaisajattelua – myös tiedonhallinnan kokonaisuutta. Osaoptimointi on näin estettävä. Oleellista on vuorovaikutus ja verkottuminen eri toimijoiden kesken työttömien ja syrjäytyneiden eduksi. Tietoperusta näyttää mitä ilmeisimmin hajanaiselta. Tilastokeskuksella ja TEM:llä on toisistaan poikkeavat tietolähteet. Toimeentulotuki tietolähteeenä on erillinen ja siinäkin muutos THL:n vastuulta Kelan vastuulle aiheuttaa tiedonhallinnan muutoksia. Lastensuojelurekisteri on puolestaan edelleen THL:n vastuulla. Syrjäytyneiden ja syrjäytymisuhan piirissä olevien henkilöihin kohdistuvat toimenpiteitä ei ole mahdollista arvioida, selvittää, ennustaa kattavasti. Erilaiset kustannus-hyötymallit ja niiden avoin julkistaminen ei ole näin täysin mahdollista. Tiedonhallinnan kokonaisuus on rakennettava palvelemaan avoimesti ja tasavertaisesti kaikkia tiedon tarvitsijoita: työn tarvitsijat (oppilaitoksista valmistuvat ja työttömät), työn tarjoajat, työnvälittäjät ja työvoimapolitiikasta vastaavat tahot sekä tilastoinnista vastaavat tahot.