Uuden maailman katu - voisiko olla Meritullinkatu?

Lähes 1000-sivuinen kirja "Uuden maailman katu" on saatu luettua. (1).  Menihän siihen tolkuttomasti aikaa. Markus Leikola on tunnettu journalisti ja tv-toimittaja. Tämä on hänen ensimmäinen romaaninsa ja melkoinen mammutti niin kuin kuvassakin voisi arvella. Viehätyin Markuksen metodiin, miten hän sovittaa yhteen historian suuret käänteet ja yksilöiden ratkaisut. Markus piirsi historianselityksensä - tietysti fiktiivisen sellaisen - samaistumalla suurhenkilöiden ja kuviteltujen henkilöiden ajatusmaailmaan, päätösten motiiveihin. Uuden maailman kadussa kuljetaan merkkihenkilöiden mukana vuodesta 1912 nykyaikaan ja ehkä hiukan tulevaisuuteenkin.
Lyhyesti on pakko sanoa, että lukukokemus oli uuvuttava. Uupumisen syitä löysin itsestäni seuraavia: suuri sivumäärä,  laaja henkilögalleria, laaja historiallinen asiapohja (kyllä Markus 1900-luvun historian osaa), paljon yksityiskohtia, kronologinen vuosittainen eteneminen. Uupumus palkittiin kyllä kirjan jälkiosassa. Jäin myös ihmettelemään Markuksen kielenkäyttöä kahdessa mielessä. Ensinnäkin päähenkilöt tuntuivat puhuvan pääkaupunkiseudun puhekielellä kirosanat mukaan lukien riippumatta siitä, oliko kyseessä Lenin, Kennedy vai joku muu. Toiseksi Markus viljelee paikoittain hirveän pitkiä virkkeitä. Kirjaa lukiessa minulle selvisi myös, missä konkreettisesti on "Uuden maailman katu". En kuitenkaan paljasta, missä.

Markuksen metodi voisi ehkä toimia jossain muussakin yhteydessä - tietysti esimerkiksi SOTEssa. Vakavasti ottaen metodi muistuttaa tarinamenetelmää, tapausmenetelmää. Menetelmässä kuvataan jokin tapahtuma tarinana ja saadaan näin todellisuutta animoiva kuva prosessista. Esimerkiksi tietojärjestelmähankkeissa käytetään usein tällaista menetelmää määrittelyvaiheessa. Tavoitteena on aidonoloisten tapausten avulla saada selvillä, mitä tietojärjestelmältä odotetaan sen käyttäjän kannalta. Tätä menetelmää voitaisiin myös soveltaan SOTEuudistukseen. Voitaisiin aidosti mennä johonkin "katkeamattomaan palveluketjuun" sisälle henkilönä ja ryhtyä toimimaan SOTEn ihmeellisessä maailmassa. Voitaisiin vaikkapa sama ketju käydä läpi "surkeassa" nykyratkaisussa ja uutuuttaan hohtavassa "uudessa ratkaisussa".

YLEn animaatiosarja Pasila: keskellä Pöysti

Markuksen metodilla voitaisiin myös kirjoittaa uusiksi koko SOTE-historia alkaen vuodesta 1946 ja jatkuen vuoteen 2040. Henkilögalleriakin voisi sisältää poliitikkoja, virkamiehiä, asiantuntijoita, tutkijoita, kansalaisia, asiakkaita, potilaita, omaisia. Henkilökarikatyyrejä voisi tietysti hakea monesta paikkaa. Arvostamani Tuomas Pöysti olisi itseoikeutettu Markuksen metodin kohde. Apua voisi hakea "Pasilasta" onhan siellä keskeinen henkilö "Pöysti". Markuksella tosin lienee eräs etu henkilögallerian osalta. Ovat kuolleita ja siis historiallisia henkilöitä. Historiallisen dokumentin nimi voisi olla "Meritullinkatu" vai pitäisikö se olla "Mariankatu".

Markuksen metodille on myös olemassa tulevaisuuteen katsova vaihtoehtoinen menetelmä. Sen nimi on "tulevaisuuden muistelu" dialogisen kehittämisen ennakointina. Ajatustapa perustuu tosiasiaan, että jokainen ihminen ennakoi rutiininomaisesti ja jatkuvasti sekä usein tiedostamatta. Elämä on kokeilemista ja jatkuvaa ennakointia, hienoimmillaan mallintamista. Näin avaavat metodiaan Arnkilin veljekset Tom ja Robert sekä Esa Eriksson. (2). Metodin ideana on etääntyä nykytilanteesta tulevaisuuteen ja "muistella" sieltä nykytilaa. Lähdetään liikkeelle kuvaamalla, miten asiat ovat siellä tulevaisuudessa.  Mitä huolia oli nykyisyydessä tulevaisuudesta katsottuna? Mitkä tapahtumat saivat huolet vähenemään? Miten toimittiin, jotta päädyttiin tähän hyvään tulevaisuuden tilanteeseen? Mitkä tapahtumat johtivat tuohon tulevaisuuden tilaan, josta muisteltiin nykyisyyteen. Markuksenkin kirjan loppuosan tarinat muistuttavat tätä metodia.

THL:lle ollaan palkkaamassa arviointijohtajaa (3) SOTEn seurantaan ja arviointiin 1.6.2017 alkaen. Arvioinnin ja seurannan haaste on melkoinen. Ensinnäkin arvioinnin kohde muuttaa muotoaan koko ajan. Toisekseen huolimatta joistain kokeiluista, kattavaa kokeilua näin massiivisesta hankkeesta on tosi vaikea saada aikaan. Puolivakavana ehdotuksena voisin ehdottaa erääksi arviointimenetelmäksi muunnelman Markuksen historiametodista ja tulevaisuuden muistelumenetelmästä. Tällä kombinaatiolla johtaja voisi aloittaa työnsä vaikkapa heti. Arvioinnin avulla on mahdollista tuoda julki etukäteen keskeisimmät riskit hankkeelle ja lähteä niitä korjaamaan jo ennen toimeenpanoa. Arviointihankkeen nimeksi voi tulla Meritullinkatu 8 (tai Mariankatu 9).

Viitteet

(1)  Markus Leikola: Uuden maailman katu, WSOY 2016 ("painettu EU:ssa"). Takakannessa todetaan seuraavaa:
"Uuden maailman katu osoittaa yksittäisten ihmisten olevan historian takana. Se näyttää, kenen ja keiden päätöksistä syntyi Venäjän vallankumous, ensimmäinen maailmansota, Yhdysvaltain pörssiromahdus, toinen maailmansota, Kuuban ohjuskriisi ja miljardien hintaiset avaruusohjelmat." 
 Kirjan mainostekstissä kerrotaan puolestaan seuraavaa:
"Markus Leikolan kronikka Uuden maailman katu on maagisen realismin keinoin kerrottu yksi mahdollinen tarina siitä, miten tähän on tultu sadan vuoden aikana. Sen sivuilla seikkailevat etupäässä tosielämän vaikuttajat tai heitä suuresti muistuttavat hahmot Franklin D. Rooseveltista ja John F. Kennedystä Hemingwayhin, Sinatraan ja Freudin sisarenpoikaan, jonka läpimurtoteos Propaganda kuului Göbbelsin vakiolukemistoon, samoin kuin Lenin, Stalin, Sergei Eisenstein ja Juri Gagarin - tai sitten 1900-luvun fiktiiviset sankarit kuten Berlin Alexanderplatzin Franz Biberkopf ja Kieslowskin Veronikan kaksoiselämän Veronika, ylimpänä seremoniamestarina ja kertojana Mihail Bulgakovin Saatana-hahmo, joka saapuu muuallekin kuin vain Moskovaan.Kun Titanic uppoaa huhtikuussa 1912, alkaa tapahtua. Ympärivuorokautinen sähköttäjäpäivystys määrätään pakolliseksi, radioista kehittyy joukkoviestin, elokuvat leviävät massoille ja nämä massat ovat yhä tarpeellisempaa ainesta nuorille miehille, jotka haluavat viedä maailmaa eteenpäin, hamuavat valtaa, valtaa saadakseen ovat valmiit vääntämään todellisuuden omien tarpeidensa mukaisiksi, ihmisarvosta tai hengestä juurikaan piittaamatta, mutta vallan kerran saatuaan joutuvat yhä uusien miespolvien haastamiksi, kunnes... kunnes olemme tässä päivässä, jossa Amerikka ja Neuvostoliitto eivät enää ole toinen toistensa rikkinäiset peilit, kaksoisolennot joiden välissä pyristelee Eurooppa siinä kuin New York ja Moskovakin.Itä on liikkeessä länteen ja länsi itään: milloin ei olla suurvaltojen hermokeskuksissa, kohdataan Pariisissa tai Puolassa. Liittyykö kaikki todellakin kaikkeen? "Tietysti", vastaa kirjailija, "lukijan päässä, jos kaikki laitetaan siellä liittymään kaikkeen."Markus Leikola, 56, on helsinkiläinen kirjailija ja kolumnisti, joka on aikaisemmin julkaissut kolme tietokirjaa, viisi runokokoelmaa, yhden novellikokoelman ja kaksi näytelmää. Uuden maailman katu on hänen esikoisromaaninsa."

(2) Tom Erik Arnkil, Esa Eriksson ja Robert Arnkil: Palvleuiden dialoginen kehittäminen kunnissa. Sektorikeskeisyydestä ja projektien kaaoksesta johtavaan verkostointiin, Stakes - raportteja. 253.2000, Jyväskylä 2000; metodin kuvaus s. 161 -16

(3)  THL-haku / arviointijohtaja: https://haku.valtiolle.fi/External/OJCustomer3/Assignmentview.aspx?guid=68E587CD-5F07-4150-889F-CA4219CEE1C0&guidGroup=226f96ac-cdcf-4fd7-a842-b4e403d63847&LocId=17