Työttömyys ja syrjäytyminen - kalliita "sairauksia"

http://www.vapausvalitatoisin.com/uutiset.html?88707

Työttömyyden ja syrjäytymisen asiat sosiaalihuollon asioiden kera ovat jääneet SOTE-uudistuksessa valinnanvapauden ja markkinahumun jalkoihin. Ovat kuitenkin kalliita "sairauksia".

Vanhana sosiaalipolitikkona olen "Vapaus valita toisin" - seminaarisarjassa päivittänyt 40-vuoden takaista osaamistani  ja ymmärrystäni  sosiaalipoliitiikasta niin tutkimuksesta kuin nykyajan poliittisista haasteista 2010-luvulle. Meitä oli seminaarissa 11.4.17 tällä erää yli 50. Tunsin itseni oppipojaksi, ehkä en ihan syrjäytyneeksi. 

Syrjäytyminen on vaikea "sairaus". STM:n johtaja Kari Ilmonen piirsi hienosti kuvaa syrjäytymisestä eli mitä se on yhteiskunnan tasolla ja mitä yksilötasolla. Yhteiskunnan tasolla syrjäytyminen ilmenee täysvaltaisen kansalaisen jäsenyysvajeena - osallisuuden puutteena. On osattomuutta koulutuksesta, työstä, yhteisöllisyydestä, toimeentulosta ja kulutuksesta, ihmissuhteista. Ääripäässä kyse on elämänhallinnan puutteesta - tarpeettomuuden kokemuksesta. On tämä sellainen tunne- ja olotila, että pieni flunssa ei tunnu missään. Työstä syrjäytyminen ilmenee yksinkertaisesti työnteon puutteena, koulutuksen puutteena. Yksilön kannalta on kyse osaamisvajeesta, vaillinaisesta työkyvystä, toiminnallisista rajoitteista ja motivaation puutteesta. Verrattuna perinteisiin sairauksiin syrjäytyminen on luonteelta monisairaus, pitkäaikaissairaus ja usein vain paheneva sellainen. Pahimmassa tapauksessa siitä tulee krooninen sairaus.

Työttömyys ja syrjäytyminen ovat merkittävä kustannuserä yhteiskunnan kannalta. Kymmenettuhannet eurot ovat vuositason kustannuksia yhteiskunnalle yhdestä työttömästä. Ja kaiken tämän lisäksi syrjäytyminen sinänsä altistaa erilaisille sairauksille, joista hankalimpia ovat erilaiset mielenterveyden ongelmat, mutta myös vaippapa päihde-ehtoiset sairaudet. Tähän verrattuna poliitikot taistelevat, onko kansalaisen  flunssa sairautena hoidettava heti yksityisellä vai julkisella ja miten tuo valinnanvapaus nyt oikein parhain päin tehdään. Asetelma kuulostaa absurdilta.

Ennaltaehkäisy on tuiki tarpeellista. Työttömyys ja syrjäytyminen on tunnetusti vielä luonteeltaan ylisukupolvista. Tässä ollaan tekemisissä tämän ongelman akilleen kantapään kanssa. Miten ennaltaehkäistä työttömyyttä ja syrjäytyneisyyttä? Terveydenhuollon puolella korostetaan hyviä elämäntapoja (vähän viinaa, tupakkaa ja rasvaisia ruokia, paljon rehuja, kuntoilua ja vastaavaa). Syrjäytyminen ei ole olotila, vaan siihen ajaudutaan onnettomien sattumien ja olosuhteiden summana. Ne onnettomat olosuhteet pitää voida nujertaa ennalta jo lapsena ja nuorena koulun penkillä, perheessä ja lähiyhteisössä. Hyvinvointikunta muodostaa yhteiskunnan tukiverkoston - jatkossa uusi SOTE-hallinto yhdessä hyvinvointikunnan kanssa. 

Korjaaviakin toimenpiteitä tarvitaan. Työttömyyden ja sen hankalimman ilmiasun syrjäytymisen kimppuun on tartuttava myös korjaavin toimenpitein. Näinhän satsataan miljarditolkulla rahaa sairaudenkin korjaamiseen ja sekään ei ole mitään halpaa puuhaa. TEM.n virkamies Pekka Tiainen on vuosikymmeniä taistellut työttömyyttä ja syrjäytymistä vastaan virkavastuulla kynsin ja hampain. Työttömyyttä ei pidä hänen mielestään nähdä pelkkänä kustannuseränä vaan sijoitus työttömään on ajateltava yhteiskunnallisen hyödyn kannalta. Myös tuövoimapoliittisten toimenpiteiden pitää olla arvioitu kustannus-hyötyperiaatteella. Ongelmallista tietysti on, että millä aikavälillä hyöty tulee. Riskinä on tietysti, että ei synny hyötyä. Samat riskit vaanivat toisaalta myös sairauksissa. Pekka on vuosikymmeniä laatinut lukemattomia Excel- laskelmia, joiden avulla hän on perustellut poliitikoille työvoimakustannusten tarvetta ja siitä syntyviä hyötyjä. Välillä onni on ollut mukana, välillä on tullut takkiin. Pekan mielestä viime aikoina on ollut tässä asiassa heikommat markkinat. Työttömyyteen kohdistuvat määrärahat ovat valinkauhassa, työvoimahallintoa on supistettu ja yksityistäminen vaanii myös tämän sektorin organisointia. 

Kokeilujen tulokset on voitava mitata. VTT:n Kari Hämäläinen puolestaan arvioi, että erilaiset työllisyyskokeilut pakkoineen ja porkkanoineen ovat olleet hankalasti tutkittavissa ja mitattavissa. Ei ole kyetty luomaan selkeitä vertailuasetelmia, joiden avulla kokeilun tulokset olisivat jäännöksettömästi todennettavissa (onko ne onnistuneita tai ei?). Esimerkitkään ulkomailta eivät aina vakuuta. Kokeilukulttuurista puhutaan tänä päivänä Suomessa ja maailmalla on sitten kyse työvoimapolitiikasta, yleensä sosiaali- ja terveyspolitiikasta. Kuitenkaan aitoja kokeiluasetelmia ei ole saatu aikaan. Eikä ne ole helppojakaan. 

Toimenpiteiden vaikuttavuus on haaste työvoimapolitiikassa, mutta onhan se haaste myös terveydenhuollossa. Yksilötasolla voidaan osoittaa tuloksia. Sirpa Eklund Posivireestä kertoi, miten he tekevät yksilötasolla työtä yhdessä työttömien kanssa suuntana paluu kilpailluille työmarkkinoille. Kyse on henkilökohtaisesta urasuunnittelusta, opiskelusta ja ammattiin kouluttautumisesta yhteisöllisin menettelytavoin. Tulokset ovat olleet Sirpan kertoman mukaan erittäin hyvät. Ideana on, että Posivire on se yksi paikka, jossa kaikki langat ovat käsissä. Käytäntö ei ole kuitenkaan levinnyt kovin laajalle. Syynä lienee hallinnon siiloutuneisuus. Langat ei aina ole työvoimapolitiikassakaan yksissä käsissä, vaan hajautuvat erilaisiin hallintohimmeleihin. Poliitikkojen suusta kuulimme vaalitenteissä parin viikon ajan, että SOTE-uudistus takaa katkeamattomat palveluketjut. Tarkoittikohan yksikään poliitikko tällaista syrjäytymisen ja työttömyyden poistavaa katkeamatonta palveluketjua. Tuskinpa. 

Läpivalaisu on tarpeen. Tilaisuuden alustajat olivat ymmärtääkseni yhtä mieltä, että tämä työvoimapolitiikka pitäisi katsoa, läpivalaista ja suunnitella vielä erikseen. Tähän ei ole kiinnitetty riittävästi huomiota maakunta-soteuudistuksessa. Olen samaa mieltä. Samalla pitää aidosti arvioida, millaisilla resursseilla ja minkälaisella organisointitavalla homma hoidetaan jatkossa. Minusta pitäisi vielä voida katsoa, olisiko työvoimapolitiikan toiminnan ydin hyvinvointikunnassa eikä maakunnassa. Samoin pitäisi katsoa, miten toiminto järjestetään valtion keskushallinnossa. Aikaisemmin oli työministeriö, sitten TEM. Onkohan aikanaan vastuullisena ollut STM. Heitän pallon ilmaan. Voitaisiinko työvoimahallinto siirtää TEM:stä STM:ään ja toiminta hajauttaa kuntiin tai kuntien osuuskunnallisiin (tai kuntayhtymällisiin) organisaatioihin. Samalla jätettäisiin koko sosiaalitoimi kuntiin. Maakuntiin tulisi siis erikoissairaanhoito ja perusterveydenhuolto. Sopimusteitse maakunta tekisi yhteistyötä hyvinvointiasioissa kunnan kanssa. Hyvinvoinnin edistämistä olisi myös työvoimapolitiikka ja sosiaalipolitiikka samoinkuin korjaavana toimintana. Valmiit kunta- ja kunnanosa- kylätason verkostot olisivat jo olemassa.

HS-kuvassa  Ossi Rahkonen

Päivitys 13.4.2017: Professori (sulkiskaverini) Ossi Rahkosen haastattelu Hesarissa kannattaa tähän yhteyteen lukea. Ossi on proffana Helsingin yliopiston kansanterveystieteen laitoksella (lääketieteellinen  sosiologia). Siteeraan tähän muutaman Ossin kommentin tuosta haastattelusta. Otsikko on alleviivattu osio sitaattikokoelmasta. Professoria ärsyttää, kun hyväosaiset neuvovat köyhiä keittämään kaurapuuroa: ”Ylhäältä on helppo neuvoa, jos on itse saanut kaiken”.  "Köyhä on kipeämpi ja kuolee nuorempana kuin rikas, tietää professori Ossi Rahkonen. Hänen mielestään nyky-Suomi on epätasa-arvoistunut ja asenteet ovat kiristyneet. Kyllä minulla on sellainen tunne, että 1960- ja 1970-luvuilla oltiin solidaarisempia toisia kohtaan. Elinajan ero on kymmenkunta vuotta vähiten ja eniten tienaavien viidesosassa. Se on valtavan pitkä aika. Jos hyvin koulutetut ja hyvin toimeentulevat miehet elävät keskimäärin 83-vuotiaiksi, pienituloiset ja vähän koulutetut kuolevat jo noin 73-vuotiaina. Rahkonen uskoo, etteivät elintavat oikeastaan edes ole ihmisen oma valinta. Ympäristö tuo ne. Alemmissa ryhmissä ympäristön paine panee esimerkiksi juomaan. Suomalaisten luokkajakoa heijastelevat terveyserot ovat suuria moniin muihin, esimerkiksi Välimeren maihin verrattuna. Sitä on vaikea selittää, Rahkonen sanoo. ”Ei tälle oikeastaan muuta selitystä ole kuin se, että hyvinvointivaltiokin kohtelee meitä eri lailla. Tämä kertoo yhteiskunnan eriarvoisuudesta. Suurin vaikutus terveyteen tulee työstä ja koulutuksesta, siis terveydenhuollon ulkopuolelta. Väitetään, että kaikki on omaa valintaa. Heikompia ei tueta vaan syyllistetään. Sanotaan esimerkiksi, että työttömyys on itse aiheutettua ja että työtä kyllä saa, kun vain etsii. Se johtaa ajatteluun, että on oikeus leikata sosiaaliturvaa. Kyllä se tuntuu epäreilulta, että heillä on kaikki muukin vaikeinta – on pieni palkka ja raskas työ – ja sitten heillä on vielä siihen päälle huono terveys. Tämä on julma maailma.”
http://www.hs.fi/elama/art-2000005167942.html?share=55dfd5ee12857e9ba265b182f6a650f4

Viitteet

-  Pohdin aihetta aikaisemmin saman järjestäjätahon seminaarin innoittamana, ks.
 http://ollintuumailut.blogspot.fi/2017/02/aktiivinen-tyovoimapolitiikka-ja.html

-  Sosiaalihuollon asemaa SOTE-uudistuksessa pohdin aikaisemmin myös, ks.
 http://ollintuumailut.blogspot.fi/2017/03/so-so-eiko-tasta-voi-puhua.html