Sotevalvonnan pysyttävä jatkossakin STM:n hallinnonalan käsissä – miksi?, päivitys 2.10.2016

Selvitysmies Soininvaara esittää (STM:n tiedote 29.9.2016):

Selvityshenkilö Osmo Soininvaara ottaa kantaa Valviran asemaan perustettaessa valtioneuvoston yhteistä valtakunnallista lupa-, ohjaus- ja valvontavirastoa.

Soininvaara ehdottaa, että nykyisten aluehallintovirastojen (AVI) sote-tehtävät siirretään Valviran työn jatkajan tehtäviksi siten, että toiminta on monitoimipisteistä, mutta siitä poistetaan aluejako. Toiminnassa pyritään erikoistumiseen niin, että samankaltaisia asioita valmistetavat tai niistä päättävät samat henkilöt koko maan laajuisesti. Päämääränä on osaamisen parantaminen ja päätösten yhtenäistäminen.
Samassa yhteydessä Valviran sote-tehtävät siirretään toimialaksi perustettavaan valtioneuvoston yhteiseen valtakunnalliseen lupa- ohjaus ja valvontavirastoon, jolloin tietysti sen nimi muuttuu. Toimialalle voi tulla muitakin sosiaali- ja terveysministeriön toimialaan kuuluvia tehtäviä. Toimialan toiminnan sisällöllisestä ohjauksesta vastaa STM.

http://stm.fi/artikkeli/-/asset_publisher/selvityshenkilo-soininvaara-valviran-sote-tehtavat-toimialaksi-uuteen-virastoon 
Elokuun blogitekstissäni väitin ja pohdin seuraavaa: 
Sosiaali- ja terveydenhuollon valvontatehtävät ovat osa sosiaali- ja terveydenhuoltoa. Kuulostaako kummalliselta väittämältä? Tällaista pitää näköjään perustella, koska asia uhkaa soteuudistuksen myllerryksessä ajautua aivan toiselle tolalle. Valvonnankin ympärillä näyttää olevan aivan muita intohimoja. Valvonta halutaan alistaa aluehallinnon pönkittämiseen perusteluna monialainen valvontatehtävä. Näyttää siltä, että jo Tarastin selvitysmiestehtävässä oli annettu etukäteen "speksit" asialle. Kuitenkin STM, Valvira ja viimeksi Lääkäriliitto ovat korostaneet, että valvonnan pitää olla osa sosiaali- ja terveydenhuollon kokonaisuutta. Niin miksi?

-Valviran kaksi virkamiestä perustelevat asiaa näin: "Valvonnalla on tärkeä rooli sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmässä erityisesti asiakkaiden ja palvelujen käyttäjien oikeusturvan varmistajana. Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut liittyvät useita muita palveluita vahvemmin kansalaisten perusoikeuksien toteutumiseen, minkä vuoksi palveluiden yhdenvertaisuuden, saatavuuden ja laadun turvaamisella on erityinen merkitys." (1)
-Valviran ylijohtaja Marja-Liisa Partanen perustelee asiaa näin: "Uudistuksia toteutettaessa on tarpeellista selkiyttää valtion keskushallinnon ja aluehallinnon roolit ja tehtävät sekä poistaa päällekkäisyydet lupa-, ohjaus- ja valvontaprosesseista. Samassa yhteydessä on poistettava myös tiedonkeruuseen sekä arviointi- ja kehittämistehtäviin liittyvät päällekkäisyydet. Selkein ratkaisu olisi yksi sosiaali- ja terveydenhuollon hallinnonalalla ja sosiaali- ja terveysministeriön suorassa ohjauksessa toimiva valtakunnallinen valvontavirasto – esimerkkinä Ruotsin valvontavirasto Inspektionen för vård och omsorg (IVO). " Partanen  jatkaa HS:n mielipidesivun 17.8.2016 mielipidekirjoituksessaan "Sotevalvontaa ei pidä siirtää mammuttivirastoon" mm. seuraavasti: "Sote-valvonta edellyttää laaja-alaista sote-sektorin asiantuntemusta. Tämän asiantuntemuksen säilyttäminen ja kehittyminen ovat vaarassa, jos sote-valvonta kootaan monialavirastoon. Sote-valvonnassa yleinen prosessiosaaminen ei riitä." (2)

-Lääkäriliitto ja Duodecim perustelevat seuraavasti: (3) "Sote-uudistuksen tavoitteena on hyvinvointi- ja terveyserojen kaventaminen, palvelujen yhdenvertaisuuden ja saatavuuden parantaminen sekä kustannusten hillitseminen. STM:n hallinnonalainen ja sote-asiat hallitseva virasto kykenee parhaiten turvaamaan tavoitteiden toteutumisen. Nykyisin sote-ohjaus ja valvonta ovat Valviran toimialuetta. Se muun muassa myöntää oikeudet terveydenhuollon ammattihenkilöille, valvoo näiden toimintaa ja käsittelee potilaiden kanteluita. Kaikki nämä tehtävät ovat käyneet lääketieteellisesti entistä haastavammiksi, minkä vuoksi asiaosaamisen merkitys jatkossa korostuu entisestään. STM–Valvira-akselilla on tähän erityisen vahvaa osaamista. Kentän yhteistyö Valviran kanssa on toiminut hyvin. "

Pitkän linjan soteihmisenä olen katsellut ja kummastellut tätä sosiaali- ja terveydenhuollon asettamista ajopuuksi. Vuoden 2012 alusta saakka olen seurannut ajopuun etenemistä ja toivonut sen muuttuvat johdonmukaiseksi projektiksi. (4) Uudistuksen ydin on kansalaisten sotepalvelujen turvaaminen tehokkaasti, vaikuttavasti ja tasavertaisesti. Valvonnalla on tässä prosessissa nyt ja erityisesti jatkossa keskeinen rooli. Hallinnon myllerrys ja valinnanvapauden esiin nosto korostavat entisestään asiakas/potilasturvallisuutta ja sen ennakko- ja jälkikäteisvalvontaa. Samoin on tärkeätä, että kyetään niin ennakkoon kuin jälkikäteenkin valvomaan palvelujen oikeudenmukaista saatavuutta. Kansalaisen/asiakkaan/potilaan/omaisen äänen on tultava esiin mandollisimman suoraan soten ytimestä. Kaikki tämä valvontatehtävä on nivottava yhteen yleisen valtion suunnittelu- ja ohjaustehtävän kanssa sekä palvelujen järjestäjien ja -tuottajien omavalvontatehtävien kanssa. Valvonnassa tämä sote-putki on monella tapaa tärkeämpi turvata kuin monialaiset valvontatehtävät alueellisesti. Monialaisuus on tärkeätä kunnan tasolla hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä.

Tiedonhallintaan on myös viitattu monissa perusteluissa. (4) Valvontaviranomaisen ennakkovalvonnan ydin on ammattihenkilöiden lupatoiminnassa, yksityisten palvelujen tuottajien lupatoiminnassa sekä jatkossa myös julkisten palveluntuottajien rekisteröinnissä. Tämä kokonaisuus on oltava yksissä käsissä, yhden viranomaisen vastuulla. Tiedonhallinnan toinen taso on ennakoiva valvonta ja jälkikäteisvalvonta olemassa olevaan tietoperustaan perustuneena toimintana. ("tiedon tiimalasi") Tämä on hurja urakka, jossa sektorikohtaisuus takaa tiedon keruun laadun, nopeuden ja oikeellisuuden. Lainsäädäntöäkin uusitaan tämän tehtävän aikaansaamiseen. Valvonta on yksi tällaisen tiedon käyttäjä muiden keskeisten tiedon käyttäjien kanssa (STM, palvelujen järjestäjät, palvelujen tuottajat). Ja vielä valinnanvapauden realisointi nykyistä laajemmaksi kokonaisuudeksi edellyttää voimakasta viranomaista, joka pitää kansalaisten puolta.

Näen tässä suuria uhkia niin palvelujen tehokkaan ja vaikuttavan tarjonnan kannalta kuin kansalaisten palvelujen saannin kannalta, jos valvonnan rooli eriytetään STM:n hallinnonalan muista toimista. Pidetään nyt tämäkin soteammattilaisten hallinnassa. Palvelujen vaikuttavuus, tehokkuus ja pakollisiksi koettavien säästöjenkin tekeminen edellyttää sote-kokonaisuuden hallintaa ennen muuta.  Näin tehdään kaikkialla muuallakin, jossa valvonnalla on keskeinen osa sosiaali- ja terveydenhuoltoa. Hyvä esimerkki on Ruotsin uudistus. Ruotsin IVO on sosiaali- ja terveydenhuollon valtakunnallisesti ja samalla alueellisesti toimiva virasto.

Jälkikirjoitus 30.8.2016: Nyt näyttää siltä, että kaikki (lähes) sotealan keskeiset ammattijärjestöt näkevät tärkeänä valvonnan pitämistä sosiaali- ja terveydenhuollon hanskassa eikä VM:n alaisen monialaisen alueviraston sisällä. Perushoitajaliitto ei ole vielä julkisesti kantaansa esittänyt, mutta oletan olevan samoilla linjoilla. Sen sijaan aluehallintovirastojen johto on luonnollisesti toista mieltä. Peli ei ole kuitenkaan mitenkään ratkaistu. Pikemminkin näen tässä aivan normaalin valtaristiriidan, joka voi pahimmillaan kompromissina tuottaa valvonnan osalta toimimattoman hallintohimmelin.

Päivitys 19.8.2016: Mediaseuranta M-brain

Soten valvonta voi siirtyä valtiovarainministeriöön Summary: Hallitus linjasi huhtikuussa, että aluehallintovirastot lakkautetaan ja sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnan päällekkäisyydet poistetaan. Samaan aikaan valtiovarainministeriön alle perustetaan lupaohjaus- ja valvontavirasto, jonka alaisuuteen myös sosiaali- ja terveydenhuollon valvonta voi siirtyä. STM:n ylijohtaja Kirsi Varhilan mukaan soten valvonnassa on päällekkäisyyksiä aluehallintovirastoissa ja Valvirassa. Vielä ei ole päätetty, siirtyvätkö aluehallintovirastojen sote-valvonnan tehtävät uuteen keskusvirastoon vai Valviralle. Voi myös olla, että Valviran valvontatehtävät siirretään uuteen keskusvirastoon. Valviran ylijohtaja Marja-Liisa Partasen mukaan aluehallintovirastojen soteen liittyvät tehtävät tulisi siirtää Valviran alaisiksi. Hänen mukaansa valvonta vaatii vankkaa tietopohjaa ja yksi lupa- ja valvontavirasto olisi selvin malli kaikille toimijoille. Myös Lääkäriliiton varatoiminnanjohtaja Hannu Halilan mukaan Valviran tehtävät vaativat vankkaa lääketieteen ja terveydenhuollon osaamista. Halila näkee järkevimmäksi mallin, jossa aluehallintovirastojen valvontatoiminta ja Valvira yhdistettäisiin yhdeksi organisaatioksi. Media:  Lääkärilehti, Suomen Lääkärilehti (E-edition, PDF) Date: 19.8.2016 Journalist: Anne Seppänen

Päivitys 22.8.2016: Aluehallintovirastot vastaavat ylijohtaja Partaselle: http://www.hs.fi/mielipide/a1471747118313

Päivitys 22.8.2016: Tarja Tamminen: "Jättivirasto huonontaisi valvontaa"; http://www.hs.fi/mielipide/a1471747187157

Päivitys 23.8.2016/ Mediaseuranta M-Brain: TEHY samoilla linjoilla Lääkäriliiton ja Valviran kanssa: "Sosiaali- ja terveysalan ammattijärjestö Tehy vastustaa hallituksen suunnitelmia sosiaali- ja terveysalan valvonnan siirtämisestä pois sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalta valtiovarainministeriön alaiseen ”kaikkien alojen” valtakunnalliseen valvontavirastoon. Tehy haluaa sote-ohjauksen ja valvonnan pysyvän jatkossakin sosiaali- ja terveysministeriön alaisuudessa. Sote-uudistuksen edellytyksiin kuuluu, että nykyisten aluehallintoviranomaisten sosiaali- ja terveydenhuollon valvontaan liittyvät tehtävät keskitetään STM:n alaiselle sosiaali- ja terveydenhuollon valvontaviranomaiselle Valviralle. Myös lääkärijärjestöt ovat tällä kannalla."

Media:  KD-Lehti - Kristillisdemokraattinen viikkolehti



Päivitys: HS-mielipide 30.8.2016: Tero Ristimäki: "Valvojan tulee tuntea sote-palvelut": 
"Sote-valvonnan siirtäminen pois sosiaali- ja terveysministeriön alaisuudesta osaksi laajaa monisektorista virastoa on riski, jota ei kannata ottaa. Jotta valvonta pystyisi vastaamaan perustehtävistään ja samalla tukemaan sote-uudistuksen tavoitteita, valvonnan organisaatiolla on oltava vahva sosiaali- ja terveydenhuollon substanssiasiantuntemus. Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut ovat vahvasti sidoksissa kansalaisten perusoikeuksien toteutumiseen. Sote-uudistuksen tavoitteena on kaventaa ihmisten hyvinvointi- ja terveyseroja sekä parantaa palvelujen yhdenvertaisuutta ja saatavuutta." Ristimäki on sosiaalityöntekijöiden etujärjestön, Talentian puheenjohtaja.
http://www.hs.fi/mielipide/a1472441018074

Päivitys 2.10.2016: Valviran ylijohtaja ottaa kantaa valvontavirastoasiaan: "Hänen mielestään hajautettu monialahallinto tuhlaisi resursseja ja vaarantaisi uudistuksen tavoitteet, eli hyvinvointi- ja terveyserojen kaventamisen, palvelujen yhdenvertaisuuden ja saatavuuden parantamisen sekä kustannusten hillitsemisen. Pitäisi olla yhden luukun periaatteella yksi virasto, joka hoitaisi sote-alan lupien antamisen ja valvonnan ministeriön suorassa ohjauksessa ja jolla olisi alueellisia valvontaa ja ohjausta suorittavia toimipisteitä."
http://www.kdlehti.fi/2016/10/02/sote-valvonta-tarvitsee-keskusviraston/

Viitteet

(1) Riitta Aejmelaeus ja Hanna Ahonen: Sote-järjestelmä muuttuu – samoin valvonta
 8.7.2016; http://www.valvira.fi/-/sote-jarjestelma-muuttuu-samoin-valvonta

(2) Marja-Liisa Partanen: Valviran sote- ja aluehallinnonuudistukseen liittyvissä kannanotoissa korostuvat toimijoiden yhdenvertaisuus, valvonnan rakenteiden järkevöittäminen sekä kansallisen tietopohjan merkitys; HS-mielipidekirjoitus 17.8.2016: Sotevalvontaa ei pidä siirtää mammuttivirastoon; http://www.hs.fi/mielipide/a1471317748702

(3) Lääkäriliitto ja Duodecim: http://www.laakariliitto.fi/uutiset/ajankohtaista/laakarijarjestot-vastustavat-sosiaali-ja-terveydenhuollon-ohjauksen-ja-valvonnan-siirtamista-yleiseen-keskusvirastoon/

Tiedon tiimalasi, s.223

(4) Olli Nylander: Soteuudistus -pirullinen ongelma: ajopuu vai projekti, Norderstadt 2016; valvonta-asiaa olen käsitellyt sivulla 120 – 121 ja laajemmin osana sotejohtamista sivuilla 195 - 211; Oheinen kuva yhdistää tiedonhallinnan ja käytön eri tasoilla "tiedon tiimalasiksi", jossa myös valvonta hyödyntää yhteisiä tietovirtoja ja tietovarantoja; alla on ote kirjan sivuilta 120-121 koskien valvontaa:
"Valvonnassa on myös erilaisia näkemyksiä valtionhallinnon sisällä. Odotetusti Tarastin yhden miehen selvitystyö tuotti aluehallintopainotteisen valvontamallin. Tarasti ehdotti yhtä aluehallintovirastoa. Sipilän hallitus päätti, että valvonta on horisontaalista kattaen eri hallinnonalojen alueellista valvontaa. SOTE siis ajautuu tämän ajatustavan mukaan VM:n alaisuuteen kuten muukin aluehallinto. Samaan aikaan pitäisi edistää sosiaali- ja terveydenhuollossa tasa-arvovaatimuksia. Ne voivat ajautua eri hallinnonalojen keskelle ja VM:n talousohjauksen alle. Tämä tie ei voi olla SOTE-uudistusta edistävä tie. Sosiaali- ja terveydenhuollossa suunnittelun, ohjauksen, valvonnan on kuljettava käsi kädessä. Käsi kädessä pitää kulkea myös toiminnan sisältö ja talous. Niin ja käsi kädessä on kuljettava myös tiedolla johtamisen elementit. Samat tietovirrat, tietovarannot, mittarit ja indikaattorit on palveltava ohjausta ja valvontaa sekä toiminnan suunnittelua eri tasoilla. Edelleen olen sillä kannalla, että sosiaali- ja terveydenhuollon ohjaus ja valvonta on kuljettava STM-vetoisesti ja myös virastorakenteen on tuettava tätä tavoitetta." 

"Eduskunta III" ja soteuudistus - uuden näytelmän ainekset koossa

Kuva "Eduskunta III"-näytelmästä: VM:n vaikuttavat virkamiehet

Eduskunta III -dokumentaarinen näytelmä esitettiin YLEn Teemalla 6.8.2016. (1) Oheinen kuva on esityksestä. Näytelmän ideana on  kuvata aitojen tekstien dramatisoinnin avulla vallankäyttöä eduskunnassa ja hallituksessa. Hyvinvointivaltion resurssien leikkaukset ovat ydinkysymys ja leikkauksien taustalta löydetään pelon ilmapiiri. Merkittävimmät vallankäyttäjät ja myös näytelmän pahiksia ovat VM:n virkamiehet - nuo huppupäiset pimeät vallankäyttäjät. Mutta on niitä pahiksia muitakin löydetty. Kataisen hallituksen Jutta Urpilainen söi vm:n virkamiesten pöydistä. Jutan seuraaja Antti Rinne yritti pyristellä leikkauspolitiikkaa vastaan, mutta oli näytelmän onneton uhri. VM:n virkamiehet jyräsivät myös Antin alleen. Sipilä ammensi innoissaan "faktat" vm:n virkamiesten laskelmista ja näytelmän mukaan toteutti hallitusohjelmassa nekin leikkaukset, joita edellinen hallitus ei uskaltanut tehdä. Niin politiikan ytimeksi löydetään "kehys" eli vm:n virkamiesten rakentamat taloudellisten realiteettien rajat EU-linjauksilla  höystettynä. Niitä sitten perustelevat kaikki vallankäyttäjät mukaan lukien myös media luoden samalla kansalaisten keskuuteen pelon ilmapiirin. Kreikka on näytelmän  taustapiru ja sen entinen valtiovarainministeri hyvis kansalaisten asialla. Näytelmässä nostetaan esille kovimmiksi hyvinvointivaltion alasajajiksi Erkki Liikanen, Olli Rehn ja Juha Sipilä. Näytelmässä väitetään, että Sipilä ei puhu totta perustellessaan leikkauksia. Suomen velkarasite on EU:n keskikastissa eikä surkeinta, velkaantumisvauhti ei ole Sipilän mainitsemassa nopeudessa. Komissio ei päätä yksittäisen valtion leikkauksista, vaan valtio itse. Niin kyse on kuitenkin näytelmästä.

Näytelmän jälkipuheissa haastateltiin Susanna Kuparista ja Jari Hanskia, jotka ovat näytelmän käsikirjoittajia. Kuparinen vielä tiivistää koko hyvinvointivaltion alasajon Erkki Liikasen poliittiseen ja vaikuttajan uraan. Hän oli rakentamassa hyvinvointivaltiota ja on nyt keskeisenä vaikuttajana ajamassa hyvinvointivaltiota alas. Susannan mielestä Erkki erottelee vahvasti toisistaan talouden ja politiikan. Politiikkaa on tehtävä talouden ehdoilla. Liikasen näytelmärooli perustuu Kuparisen tekemään liikashaastatteluun. Sekä Jari Hanski että Susanna Kuparinen pitävät soteuudistusta myös vastaavanlaisen dokumentaarisen näytelmän tärkeänä aiheena. Susanna ei kuitenkaan aio tähän lähteä, kun on omien sanojensa mukaan "liian vanha" eli vähän yli nelikymppinen.

Sotekäsikirjoitukseen aihio on olemassa. (2) Olen kirjassani seurannut sotedraamaa vuoden 2012 alusta saakka. Olen käyttänyt julkisia lähteitä sekä omia kuhunkin ajankohtaan kytketttyjä blogikirjoituksia. Kovalla tiivistämiselläkin tekstiä tuli noin sata sivua (ss.20-122). Tavallaan koko kirja (300 sivua) on käsikirjoituskamaa. Soteuudistuksessa löysin melkoisen kaartin vallankäyttäjiä. Näyttää siltä, että juuri VM:n virkamiehet ovat tässäkin näytelmässä keskeisessä roolissa. Jotenkin koko matkan ajan STM:n virkamiehet ovat puolustusasemissa - altavastaajia, kun hyvinvointivaltion "tuhlauksen" ytimessä on juuri sosiaali- ja terveydenhuolto. Sotenkin osalta poliitikot kuuntelevat ja kuuntelivat vm:n virkamiehiä. "Kestävyysvaje" on ydintermi ja soteuudistuksella hyökätään kestävyysvajeen kimppuun. Tarkastelin tätäkin aluksi itselleni outoa termiä aina 2012 alusta saakka. Tiivistin sen kirjassani (s.122-126). Ei todellakaan ole kyse vaihtoehdottomasta  poliittisesta faktasta. Asiantuntijat eivät ole kaikilta osin ollenkaan samoilla linjoilla kestävyysvajeen suuruudesta ja sen hallintaan käytettävistä lääkkeistä. Pikemminkin on kyse epävarmoista ennusteista ja niihin uskomisesta.

Sote ja kestävyysvaje. Päätelmäni kirjassani (s. 246-247) oli seuraava: "Sotekustannusten pohdinnassa päädyin siihen, että kestävyysvajeen selittäminen sotekustannuksilla on epävarmaa ja myös kestävyysvajeen poistaminen sotekustannusten leikkaamisella on epävarmaa. Epävarmuutta tuovat alkuehtojen epävarmuus eli väestöennusteiden vaikutukset sekä teknologian muutokset. Palvelujen tarve ja kysyntä voivat lisääntyä tai vähentyä. Tapahtumaketjut voivat olla myös ennalta arvaamattomia, kun uudistetaan koko sotepalvelujen tuotantotapa ja ohjausmekanismi. Rakentellista epävarmuutta lisää päätösten poliittinen luonne kompromisseineen. Säästäminen tai kulujen leikkaaminen on mahdollista priorisoimalla palvelun tarvetekijää alueellisesti samoin periaattein. Kulujen leikkaaminen on myös mahdollista tehostamalla hoitoa ja hoivapalveluja. Hyvinvointi- ja terveyserot eivät vähenny kustannuksia säästämällä. Toisaalta näihin eroihin ei ole mahdollista vaikuttaa kuin aivan marginaalisesti palvelujärjestelmän avulla. Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen on pitkäkestoinen investointi, jossa tulosten mittaaminen on myös vaikeaa. Seuraamalla toimeentulon saajia voidaan saada samalla kuva syrjäytymisestä ja sosiaalisen eriarvoisuuden muutoksista. Soteuudistuksella ei ole suurta vaikutusta tähän trendiin.  Kustannusten säästäminen valinnanvapautta ja yksityistä palvelutoimintaa lisäämällä on kansainvälisten tutkimusten valossa epävarmaa – pikemminkin tapahtuu kustannusten kasvua. Sotekustannuksiin voidaan vaikuttaa väestöpohjaisella ajattelulla/politiikalla. Käytettävissä olevia voimavaroja on voitava säädellä väestöpohjaisilla (kapitaatioperiaate) ratkaisumalleilla. Muuten kustannukset kasvavat ja alueelliset ja sosiaaliseen asemaan liittyvät palvelujen käyttöerot myös kasvavat." 

En ole analyysissäni yksin. Mm. eläkkeellä oleva ministeri Raimo Sailas ärähti tyylilleen uskolloisena Mikkelissä 28.7.2016 aiheesta.Ylen uutinen (Paavo Koponen) aiheesta kertoo seuraavaa:
"Sote-uudistuksella tavoitellaan yhtenäisiä sosiaali- ja terveyspalveluja koko maassa. Samalla pyritään leikkaamaan kolme miljardia euroa kustannuksista.  Ministeri Raimo Sailaksen mielestä sote-uudistuksen tavoitteissa on mielestä jopa utopiaa." (3)

Muuten näytelmässä oli monia sivujuonteita, joista yksi koski taannoista dramaattista lastensuojelutapausta - ns. Eerika -tapausta. Esimerkin avulla käsikirjoittajat halusivat osoittaa, että säästämisellä ja leikkauksilla on dramaattisia seurauksia. Kirjoitin aikanaan tästä tapauksesta blogikirjoituksen, johon sain useitakin kirpeitä kriittisiä kommentteja. ks. http://ollintuumailut.blogspot.fi/2015/07/oikeuslaitos-kova-valine-julkisten.html

Viitteet 

(1) Eduskunta III: 
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/09/29/ryhmateatterin-eduskunta-iii-lapivalaisee-tylysti-politiikkaa?ref=ohj-articles

(2) Olli Nylander: Soteuudistus - pirullinen ongelma: ajopuu vai projekti, Norderstadt 2016 (kirjaa voi ostaa esim. Adlibris-verkkokaupasta paperisena tai sähköisenä versiona Googlen tai Amazonin verkkokaupoista.).

(3) Raimo Sailas esitelmöimässä Mikkelissä 28.7.2016: YLEn uutinen aiheesta:

http://yle.fi/uutiset/raimo_sailas_piru_piilee_yksityiskohdissa__sote-uudistus_katkee_yllatyksia/9057979 

Sote-järjestämislaki - paluu keskitettyyn ohjaukseen?, päivitys 26.8.2016

HS-kuva 29.6.2016: Orpo, Rehula, Vehviläinen, Mäntylä (1)

Sote-järjestämislain ja muiden lakien  avulla pyritään saavuttamaan kaikki soteuudistukselle asetetut tavoitteet. Valtion keskitetty ohjaus on keskeinen ratkaisumalli. Onnistumisen mahdollisuuksia rajoittavat monet sotepoliittiset päätökset, jotka on sovitettu yhteen ohjauksen kanssa.

"Hallitus julkisti keskiviikkona 29. kesäkuuta sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen ja maakuntien perustamisen alustavat lakiluonnokset. Uudistusten keskeiset lait ovat maakuntalaki, sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislaki, voimaanpanolaki ja maakuntien rahoituslaki." (2) Valmistelijoiden urakka on ollut massiivinen - 600 sivua lakipykäliä ja niiden perusteluita. Järjestämislaki on vain yksi tästä kokonaisuudesta. Siinäkin on vaivaiset 65 pykälää ja tuhti paketti perusteluja yhteensä 76 sivua. Lisää on vielä tulossa syksyllä, kun 600 sivun kokonaisuutta täydennetään ja lisätään vielä valinnanvapautta koskevalla lakikokonaisuudella. Tein soteuudistuksesta kirjan, jonka viimeiset rivit kirjoitin toukokuun lopulla. Sen jälkeen tuli julki Brommelsin työryhmän loppuraportti, Sitran palvelupakettihankkeen loppuraportti ja sitten sokerina pohjalla tämä lakipaketti.

Valtion ohjaus aaltoliikettä. Pohdin kirjassani (3) järjestämislakiin sisältyvänä tekijänä ohjauksen roolia. Pitkässä juoksussa valtion ohjaus on ollut aaltoliikettä tiukan suoran ohjauksen ja väljän informaatio-ohjauksen välillä. (ss. 20-24, 112-115, 195-201). Sotepalvelujen rakentaminen kattavaksi koko maahan tapahtui vahvalla valtion ohjauksella aina 90-luvun alkuun saakka, kunnes tehtiin radikaali ohjausuudistus ja hajautettiin valta kunnille. 2000-luvulla on hihnoja kiristetty vähin erin erilaisin erillisratkaisuin vaihtelevalla menestyksellä. Ehkä valtion ohjauksen keskittämisen kannalta onnistunein hanke oli hoitotakuun aikaansaaminen. Samaan aikaan sotepalvelujen markkinoistuminen jatkui merkittävästi ja yksityinen palvelutuotanto kasvoi jatkuvasti. Koko yhteiskunnan rooli sääntelystä avoimeen markkinatoriin jatkui. Näin rajusti tiivistettynä.

YLEn uva lainattu Tiina Merikannon analyysistä 29.6.2016 (4)

Valtio - maakunta. Luin nyt tämän järjestämislain läpi ja havaitsin, että paluu keskitettyyn valtion ohjaukseen on kirjoitettu lain pykälistöön. Rahat jaetaan keskitetysti. Valtio asettaa keskitetysti tavoitteet. Investoinnit koordinoidaan keskitetysti. Maakunnat velvoitetaan tekemään palvelustrategia, yhteistyösuunnitelmat, omavalvontasuunnitelmat, jotka sitten asetetaan valtion kanssa neuvottelujen pohjaksi. Mikäli maakuntien suunnitelmat eivät vastaa valtion tavoitteita tai tahtotiloja, niitä muutetaan tahdon mukaisiksi. Kaikkea seurataan säännöllisesti kerättävillä tiedoilla (mittareilla). THL:lle tulee vastuu kerätä ja rakentaa nämä mittarit. Kaikki tieto on toimitettava valtiolle lukuunottamatta liikesalaisuuksia. Kaikki tämä keskitetty ohjaus on järjestetty siis monin asiakirjoin, joista tulee mieleen 1970-luku valtakunnallisine suunnitelmineen ja alueellisine suunnitelmineen sekä monenlaisine neuvotteluineen. On toki erojakin. Kun 70-ja 80-luvulla suunnitelmat olivat tarkkaan määritelty henkilökiintiöinä ja rakentamisrahakiintiöinä, nyt rahoitus on laskennallinen tarveperusteinen indeksi. En kaipaa menneitä, mutta rahoituksen ohjauksessa on kuitenkin oleelliset erot. Suunnittelu- ohjaus- määräys-seuranta olivat yksityiskohdissaan yksi yhteen. Syy-seuraussuhteet olivat selkeät. Sen sijaan tarveperusteinen resurssien ohjaus perustuu laskennallisiin tekijöihin, joilla ei ole kaikilta osin suoraa yhteyttä palvelurakenteeseen ja palveluihin käytettyihin voimavaroihin. Siksi suora ohjaus tarvitsee oleelliseksi välineekseen sopimusohjauksen, jossa valtio ja maakunta sopivat keskenään palvelurakenteen vähittäisistä muutoksista vaarantamatta olemassa olevia palveluita. Palvelujen käyttökulttuuri vaihtelee. Mutta myös palvelujen taustana ovat työntekijät, laitteet ja rakennukset. Kuntien ja maakuntien väliset erot kustannuksissa ovat merkittäviä. Siirtymäkausi tulee olemaan pitkä. Tuskin säästötavoitteet toteutuvat alkuperäisessä aikataulussa tai koskaan. (5)

Maakunta - palvelujentuottajat. Ohjauksen seuraava taso maakunnan ja palvelujentuottajien välillä on myös mielenkiintoinen. Maakunnan pitää tehdä palveluntuottajien kanssa sopimukset siten, että valtion tavoitteet ja palvelustrategia toteutuu. Samalla on otettava huomioon valinnanvapaus ja kaikenlaisten palvelujentuottajien tasavertainen huomioonotto. Uutena väliin tulevana tekijänä on maakunnan palvelulaitos, johon keskitetään kaikki ei-kilpailutuksen piirissä olevat palvelut. Samalla tämä ammatillisesti johdettu laitos voi itse ostaa/kilpailuttaaa palveluja ja luoda siis oman julkisten ja yksityisten palveluverkoston. Maakuntien on yhteistyösopimusten perusteella liittouduttava niissä palveluissa, joita eivät itse pysty järjestämään. Ympärivuorokautinen päivystys keskitetään 12 maakuntaan. Ulkopuolelle jäävien maakuntien on liittouduttava jonkun päivystävän maakunnan kanssa. Lisäksi ovat vielä yhteistoiminta-alueet eli vanhat erityisvastuualueet (erva-alueet), joiden kanssa maakuntien on tehtävä yhteistyösopimukset. Kukin maakunta vastaa omista kuntalaisistaan (maakuntalaisistaan). Tästä seuraa sitten ristiin laskutusta eri maakuntien välillä. Laskutuksen perustana tulee olla yhtenäiset tuotteistuskriteerit koko maassa. Kaiken tämän lisäksi rakennetaan valinnanvapauslainsäädäntö, jossa samalle viivalle tulevat julkiset ja muut palvelujen tuottajat - yhtiöittäminen ei liene järjestämislain mukaan enää pakkoratkaisu vaan sallistaan erilaisia organisointimuotoja (kuten myös osuuskunta tai yhdistys).

Palvelujen tuottaja - asiakas/potilas. Asiakkaan asema on heikoiten määritelty järjestämislaissa. Pääsääntö on, että maakunta vastaa maakuntalaisistaan. Asiakasmaksut tulevat olemaan jatkossakin. Niiden suuruus ja perusteet jäävät avoimiksi. Asiakkaan valinnanvapaus on lakipykälissä vielä määrittelemättä. Maakunnan tulee antaa palvelulupaus. Palvelujen tuottajan tulee noudattaa maakunnan antamaa palvelulupausta. Miten sitä seurataan, arvioidaan ja valvotaan, jää avoimeksi. Kyse on palvelujen saatavuudesta ja saavutettavuudesta yhdenvertaisesti kaikkialla maassa. Palvelulupaus on sinänsä hieno periaate, mutta lupaus sisältää myös sudenkuoppia - jopa mahdollisen perustulaillisen ongelman. (ks. Ollin kirja, viite 4, s. 159-163).

THL teki pikaisen arvion (6) ja päätyi 12 kohdan ohjelmaan tiivistetysti seuraavasti:

1. hyvivointi- ja terveyserot - ks. myös viite 7 / ennaltaehkäisy
2. osa maakunnista jää heikoiksi
3. epäselvyys, miten yhteistyöalueet toimivat
4. kansallisen ja maakunnallisen ohjausjärjestelmän kokonaisuus hahmottumatta
5. palvelujen integraation toteutuminen epävarma
6. saattaa johtaa olemassaolevien tai käynnistyvien palvelurakenteiden purkuun
7. ei takaa säästötavoitteen saavuttamista
8. valtion rahoituksen siirtymäajat ovat perusteltuja
9. vaikeassa asemassa olevien maakuntien arviointi liian herkkää
10. hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen vastuut epäslvät
11. muutos tietohallinnon kannalta suuri ja vaatii aikaa
12. lainsäädännön kokonaisuuden arviointi vaikeaa.

Vielä on lakipaketissa hiottavaa. Valtion keskitetty ohjaus, maakuntien asema, palvelujen tuottajien rooli ja valinnanvapauslainsäädäntö ovat vielä tässä vaiheessa melkoinen haaste. Samaan aikaan yritetään luoda avoin markkinaehtoinen ohjausjärjestelmä ja keskitetty suljettu ohjausjärjestelmä. Lisäksi pitäisi saada aikaan tiedonhallinnan kokonaisuus, joka antaa luotettavat lähtökohtatiedot, tavoitetiedot, seurantatiedot ja valvonta- ja arviointitiedot. Kansalaisen/asiakkaan asema on tässä rakennelmassa vielä osittain avoin. Soten järjestämistä pitäisi vielä yksinkertaistaa. Muuten järjestelmän rakentaminen ja ohjausvälineiden luominen saavat yliotteen eikä uudistuksen todellisia tavoitteita saavuteta lainkaan. Tässä tulee mieleen muutama yksinkertaistus:
- maakuntien määrä laskettava 12 eli täyden päivystyksen alueisiin
- maakuntien sijoittaminen  yhteistoiminta-alueille määriteltävä laissa
- valinnanvapauden laajentamisesta alkuvaiheessa on luovuttava - nykyinen valinnanvapauden taso on aluksi vähintäänkin riittävä
- palvelulaitokset rakennettava 12 päivystysalueen palvelujen ja keskitettävien palvelujen ympärille tukeutumalla mahdollisimman pitkälle nykyisiin sairaanhoitopiireihin - samalla harkittava, olisiko kaikki julkinen palvelu osana palvelulaitosta (siis perusterveydenhuolto ja sosiaalihuolto)
- erikseen vielä kannattaisi harkita, mikä on kunnan rooli jatkossa; nyt rooli on hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen, mutta olisiko samaan yhteyteen vielä harkittava ainakin osaa lähipalveluista - erityisesti kotiin annettavia palveluja ja palveluasumisen palveluja.
- valtion ohjaus pitäisi läpivalaista. Olisi harkittava erilaisia ohjauksen vaihtoehtoja kuten erilaiset kannusteet ja vuorovaikutteinen sopiminen. Näitä erilaisia vaihtoehtoja olen pohtinut kirjassani (ss. 195-201).

Ollin viisi pirullista ongelmaa jäävät vielä ratkaisematta. Kirjassani määrittelin ne seuraavasti (viite 3: s.121-122 ja tarkemmin sivuilla 122- 249):
1. Sosiaali- ja terveydenhuollon kustannukset on otettava haltuun lyhyellä ja pitkällä tähtäimellä
2. Hyvinvointi- ja terveyserot eivät ratkea uudistuksen kautta.
3. Järjestämislaki ja muut uudistukset eivät vielä ratkaise asiakkaiden asemaa.
4. Sosiaalihuolto ja integraatiokysymykset eivät ratkea.
5. Valtakunnallisen ohjauksen rooli ja vaikutus jää vielä auki.

Päivitys 26.7.2016: Matti Rimpelä kommentoi FB:n puolella:
"Kun kansanterveyslakia valmisteltiin 1969 kansanterveystoimimunnassa, keskusteltavaa olivat myös terveydenhoitoa ohjaavat yksityiskohtaisemmat säännökset. Toimikunta kuitenkin totesi, että yksityiskohtaisia säännöksiä ei tarvita, kun monet kunnan suorastaan ylittävät terveydenhoidossa kansallisten suositusten mukaisen tason. Ehkä suurin terveyspoliittisessa ideologioiden painotuksissa nähtävä muutos 1960-1970 -luvuilta 2010-luvulle on terveydenhoidon jääminen marginaaliin ja päähuomion keskittyminen ensin sairaanhoitoon ja viime vuosina erityisesti kroonikkopotilaisiin ja erikoissairraanhoitoon. Näin luen hallituksen lakipaketin suuria linjoja."

Päivitys 29.7.2016: Raimo Sailas pohtii samoja kysymyksiä. Ks. http://yle.fi/uutiset/raimo_sailas_piru_piilee_yksityiskohdissa__sote-uudistus_katkee_yllatyksia/9057979

Päivitys 1.8.2016: Demarikansanedustajan kommentti linjaa samantapaisesti soteuudistusta kuin Olli: https://demokraatti.fi/ex-ministeri-sote-uudistuksen-toteuttamiselle-on-vaihtoehtoja-suurin-muutos-yli-sataan-vuoteen/

Päivitys 4.8.2016: Tuomas Pöysti vastaa sote-yhtiöiden tiedon julkisuusasiaan. http://yle.fi/uutiset/saadaanko_sote-tiedot_esiin_veronmaksajien_omistamia_yhtioita_kaavaillaan_julkisuuslain_piiriin/9071180

Päivitys 19.8.2016: Soteuudistuksen potilaskertomus. http://www.mediuutiset.fi/debatti/sote-uudistuksen-potilaskertomus-6575307

Päivitys 26.8.2016: YLEn toimittajan Tiina Merikannon kolumnissa väläytetään perustuslain vastaisuuden uhkaa. http://yle.fi/uutiset/ei_kai_taas_perustuslakiongelmia_sotessa__sisapiiri_pui_nyt_kansanvallan_karkaamista/9113843?ref=leiki-uup

Viitteet

(1) HS:n kotimaan artikkeli 29.6.2016: http://www.hs.fi/kotimaa/a1467172852443

(2) Hallituksen julkistama sote-lakipaketti 29.6.2016:  http://valtioneuvosto.fi/artikkeli/-/asset_publisher/10616/hallitus-julkisti-sote-ja-maakuntauudistuksen-lakiluonnokset

(3) Olli Nylander Soteuudistus - pirullinen ongelma: ajopuu vai projekti, Norderstadt 2016

(4) YLE 29.6.2016 / Tiina Merikanto:  "Analyysi: Sote tulee taas kerran – valmista ei ole, mutta tekstiä on ennen näkemätön määrä": http://yle.fi/uutiset/analyysi_sote_tulee_taas_kerran__valmista_ei_ole_mutta_tekstia_on_ennen_nakematon_maara/8988780

(5) Maakuntien rahoituslaissa on laskentaperusteet määritelty. Tarvekerroin sisältää ikätekijän, palvelujen käyttöä koskevan osuuden jakaantuen terveydenhuoltoon, vanhustenhuoltoon ja sosiaalihuoltoon.  Oheinen Talouselämän uutinen kertoo myös realiteetit. http://www.talouselama.fi/uutiset/maakunta-voittaa-veronmaksaja-haviaa-6565109

(6) THL:n ennakko-arvio 30.6.2016:  https://www.thl.fi/fi/-/thl-julkaissut-ennakkoarvioinnin-sote-uudistuksesta?utm_content=buffer0671c&utm_medium=social&utm_source=twitter.com&utm_campaign=buffer

(7) Ennaltaehkäisystä on HS:n pääkirjoituksessakin arvioita 5.7.2016:
http://www.hs.fi/paakirjoitukset/a1467603974885?jako=429e66cbe8697fcd2282eab5be387d42&ref=fb-share

Digiselviytymispaketti – Survival Kit, päivitys 20.11.2017 älypuhelin

HS-kuva 18.11.17: Marjut Pajulo

Älypuhelimessa vaara vaanii...Ajankohtainen vieraskynä aktivoi jälleen tämän vanhan juttuni digiselviytymispaketista. HS:n viearakynässä 18.11.2017 Marjukka Pajulo kertoo jutussaan: "Älypuhelin menee liian usein lapsen edelle. HS:n ingressiteksti aiheeseen:Vuorovaikutuksen vähäisyys saattaa heikentää lapsen kykyä tuntea empatiaa, kirjoittaa lastenpsykiatrian erikoislääkäri Marjukka Pajulo. Tässä vielä jutusta alkutekstejä: 

• "Vanhemman liiallinen sosiaalisen median, pelien ja muiden digitaalisten sisältöjen käyttö heikentää pienen lapsen kehityksen edellytyksiä. Runsas ja nimenomaan ennakoimaton älypuhelimella, tabletilla tai tietokoneella olo häiritsee lapsen ja vanhemman suhdetta. 
• Kun vanhempi ei kykene säätelemään mediankäyttöään lapsen ja perheen edun mukaisesti, on kyse riippuvuudesta. Runsas digisisältöjen käyttö heikentää vanhemman keskittymiskykyä ja vähentää suoraa vuorovaikutusta lapsen kanssa. Vanhemmat antavat myös mallin lapsen omalle mediankäytölle."  https://www.hs.fi/mielipide/art-2000005454085.html

HS-mielipide 20.11.2017

Digiselviytymisjuttu kesäkuulta 2016: 
Survival Kit olisi vieläkin tarpeen.

Päätimme Eurooppaan suuntautuvalle automatkalle lähtiessämme, että emme varaa etukäteen paluumatkan meriyhteyttä Suomeen. Saksan moottoriteitä ajaessamme hyödynsimme kännykkää ja saimme hankittua halutun laivapaikan. Pystyimme myös maksamaan saman tien sähköisesti. Homma onnistui, mutta hieman kangerrellen. Tämä digiselviytymispaketti toimi ainakin aluksi. Kirjoitin Tietoasiantuntijalehden viimeiseen numeroon keväällä jutun digiselviytymisestä. Jotenkin se liittyy tähän omaan ajankohtaiseen kokemukseemme.

Digiselviytymispaketti - Survival Kit (Ollin juttu Tietoasiantuntijalehden numerossa 2-3/2016, viite 1)

Mobira Talkman

Olemme edenneet tilanteeseen, jossa osa palveluista, yhteydenpidosta, huveista ja hyödyistä hoidetaan sähköisesti.  Muistan vielä hyvin ajan, kun sähköisyyttä edusti sähkökirjoituskone. Tietotekniikkaa edusti keskitetty paikallinen systeemi ja siinä ns. tyhmä pääte.  Kännykkäkin oli aluksi luonteeltaan vanhan ajan puhelimen johdoton versio ja vielä hillittömän painava. Nyt kännykkä on parhaillaan kuin pc tai päinvastoin. Soittaakin voi, jos haluaa, mutta muutkin viestinnän mahdollisuudet ovat taskussa.  Paperinen maailma on myös sitä entistä aikaa. Moni meistä vanhemmista lukijoista on vielä paperimaailman ihannoijia. Mutta ajat muuttuvat kiivaasti tässäkin.  Posti on ihmeissään, paperilehdistö on ihmeissään. Monet laitkin ovat vielä paperiajassa.

Positiivisen kehityksen kyljessä kulkee negatiivisia, haitallisia, ei-toivottuja virtauksia. Syvimpiä toiminnallisuuteen liittyviä ongelmia ovat, että yhteydet eivät pelaa tai kutsumattomat vieraat tulevat apajille (hakkerit, ks. Mika Honkasen kommentti alla). Yhteyksien toimivuuden haasteena ovat monimutkaiset tekniset ratkaisut. Näillä ratkaisuilla halutaan nopeutta, ketteryyttä ja avointa pääsyä tiedon lähteille,  mutta myös tietoturvaa. Kuitenkin tietoturvariskit ovat merkittäviä. Ääripäässä ovat jopa identiteettivarkaudet. Seuraavan tason ongelmia ovat laitteiden ja ohjelmistojen käytettävyysongelmat. Toiminta voi olla hidasta, käyttäjän kannalta vaikeaa, joidenkin potentiaalisten käyttäjien kannalta jopa mahdotonta. Meitä käyttäjiä on erilaisia. Toisessa päässä ovat ihmiset, jotka eivät ole nähneet kirjoituskonetta tai vanhan ajan puhelinta muuta kuin kuvissa. Digitaalisuus on tullut äidin maidossa. Sitten on tämä suuri keskikasti, joka on nähnyt muutoksen, mutta suhtautuu ja oppii olemaan mukana muutoksessa vaihtelevasti. Niin ja sitten on porukka, joka ei kykene hallitsemaan uutta maailmaa syystä tai toisesta. 

Digiajan pitäisi säästää aikaa. Kyllä ja ei. Huomaamattamme monet manuaaliset tai paikallisesti hoidetut asiat onkin digitalisoitu lähes pois ulottuviltamme (kuten ennen niin ärsyttävä veroilmoitus).  Ajansäästön rinnalla on ajanryöstö. Ratikassa katselin, kun äiti epätoivoisesti yritti välttää kaiken keskustelun lapsensa kanssa, kun naamakirjapäivitys tai muu kännykän välttämättömyys piti hoitaa ensin. Tai lasten liikuntasuosituksessa vaaditaan, että lasten pitää liikkua kolme tuntia päivittäin. Samaan aikaan tyrkytetään ajanryöstövälineitä lapsille oikein kunnolla. Kuka nyt enää ehtii ja viitsii liikkua ja leikkiä, kun leikkikin on digitalisoitu. 

Työelämässä digiajan murros on päällä ja kaikenlaiset visiot ammattien häviämisestä ja muuttumisesta on mediassa esitelty monin tutkimuksin ja asiantuntijahaastatteluin. Ne ammatit säilyvät, joiden ytimessä on fyysinen asiakaskontakti. Muut ammatit ovat muutosten alla ja osittain globalisaation armoilla. Monet vuorovaikutusta vaativat asiat pystytään nyt hoitamaan työelämässä digitehokkaasti sähköisellä asioinnilla, etäyhteyksillä. Toisaalta työelämässä ovat samat haasteet kuin vapaa-ajassa. Saako digimaailma ylivallan fyysisen vuorovaikutuksen sijaan.  Kaikki olemme kokeneet tilanteet, joissa ihmiset keskittyvät esim. kokouksissa aivan muuhun kuin aktiiviseen osallistumiseen paikan päällä.  Lääkärit valittavat, että työajasta tuhraantuu aivan liian suuri osa tietokoneella hitaiden ja heikosti toimivien ohjelmistojen vuoksi. Tutkijat saavat periaatteessa käyttöönsä avointa dataa – hieno asia. Mutta onko kaikki avointa – linkin päässä voi olla maksuautomaatti tai ilmoitus, että ”palvelu ei ole toistaiseksi käytössä”.  On siis unohdettu linkitys uusille sivuille.

Tarvitaan ”digiajan survival kit” – selviytymispaketti. Itse asiassa tarvitaan eri asiakas/käyttäjäryhmille suunnattuja selviytymispaketteja.  Tässä olisi myös uudenlaisen vuorovaikutteisen tuotteenkin kehittämiselle sijaa: digitaalinen opas integroituna suoraan palveluun tai liikakäytön estolaite tai lisäkäytön houkutin. Mutta selviytymisopas tarvitaan myös digipalvelujen rakentajille. Eli miten rakentaja saadaan aistimaan tilaajan, palvelujen tarvitsijan, asiakkaan tarpeet. Niin ja kun pitäisi vielä innovoida uutta.  Tähän paikkaan tarvitaan digitaalinen vuorovaikutusopas. Itse asiassa tarvitaan systemaattinen kokeiluympäristö ennen käyttöönottoa. Testaus jää usein vähälle kiireessä. Niin ja tarvitaan vielä eettiset ja moraaliset ohjeet, miten digiajan palveluja käytetään.  Mitkä asiat kannattaa hoitaa vielä henkilökohtaisilla kontakteilla ilman digivälineitä. Mitä kannattaa ja voi kertoa, pohtia julkisessa välineessä jne.  Työelämässä tietysti tarvitaan järkevän vuorovaikutuksen selviytymispaketti, jossa ytimessä on meillä kullakin keskittyminen olennaiseen yhdessä toimien. Selviytymisoppaille voi ottaa mallia muualta. Ikea on mestari tekemään oppaita, miten kootaan huonekaluja. Vaaratilanteiden välttämiseksi varten on kehitetty mitä erilaisimpia oppaita. Äitiyspaikkaus on jo sosiaalisena innovaationa kulttikamaa. (2)

Palaan ajankohtaiseen matkustuskokemukseemme. Se sähköinen lippu laivaan ja sen maksaminen onnistui. Sen sijaan Saksassa oli monin paikoin paperiraha ainoa vaihtoehto. Digiajassa ei oltu ilmeisesti muutamasta syystä: kansalaisten tottumus paperirahaan, palvelujen tuottajille koituvat ylimääräiset digikustannukset ja olisiko vielä tuo harmaan talouden mahdollisuudet (ehkä osittain?). Toisaalta ei ollut laivayhtiölläkään kaikki kunnossa digiasiassa. Saapuessamme laivasatamaan yömyöhällä paikka oli typötyhjä. Autotsekkauspiste oli kiinni jne.  Missään digi-informaatiossa tai manuaalisessa paikallisessa paperi-informaatiossa ei ollut kerrottu, että laivaan mennään rahtiliikenteen reittejä. Ei auttanut digi, vaan yhteinen aktiivinen toiminta vaimon kanssa. Että sellainen digi-manu-tapaus oli tämä kokemus. (3)

Päivitys 21.7.2016/Linkedin
Mika Honkanen "Hakkeri on minun mielestäni määritelty kirjoituksessa väärin. Hakkeri on taitava tietokoneiden kanssa ja yleensä tarkennetaan hänen olevan taitava ohjelmoija. Kräkkeri taas edustaa pientä osaa hakkereista, joka käyttää taitojaan usein oman edun tavoitteluun murtautumalla johonkin tietojärjestelmään joko haastemielessä tai sitten oman edun takia. Jos kirjoittaa, että hakkerit murtautuvat järjestelmiin -- voisi samaa logiikkaa käyttäen väittää, että jokainen ekonomi on talousrikollinen -- joka ei tietenkään ole totta. Monikaan hakkeri ei varmasti pidä vertauksesta kräkkeriin tai näiden kahden käsitteen sekoittamisesta toisiinsa."

Ollin kommentti vielä Mikalle ja muille: Hakkerisanan käyttö tässä yhteydessä on tosiaan harhaan johtava. Pitäisi puhua selkeästi "tietomurrosta". Se on jopa määritelty rikoslaissa. Kimmo Rouskun kirjassa "Kyberturvaopas" (Talentum 2014) on tämä käsite avattu sivuilla 57-58. 
Tivin uutisessa 19.7.2016 on käytetty termiä hakkeri. Henkilö on hankkinut rikollisin keinoin potilastietojen USAssa ja kiristää nyt sitten tiedoilla kansalaisia ja ties ketä muuta. http://www.tivi.fi/Kaikki_uutiset/miljoonien-potilastiedot-varastanut-hakkeri-ei-luovuta-lunnasrahojen-suhteen-soittelee-potilaille-6567446

Päivitys 22.7.2016: Vahinkojakin sattuu digimaailmassa. Tanskalaiset toimittivat Kiinaan kasapäin kryptaamattomia potilastietoja. http://www.cso.com.au/article/603788/oops-unencrypted-health-info-denmark-entire-population-sent-china-contractor/

Päivitys 24.7.2016: Alf Rehn HS:n koluminissa: "Digitalisaatio on tämän ajan fetissi, ja nukun häpeämättä läppäri vieressäni"  http://www.hs.fi/raha/a1468806108442

Viitteet

(1) Olli Nylander: Digiselviytymispaketti - Survival Kit, Tietoasiantuntijalehti 2-3.2016, s. 21

(2) Äitiyspaketista kerroin taannoin blogissani: http://ollintuumailut.blogspot.fi/2016/03/aitiyspakkaus-sosiaalinen-innovaatio.html

(3) Asiakasnäkökulma monesti unohtuu. Asiakkaiden asema ja tilanteet ovat monin tavoin toisistaan poikkeavia. Käsittelin aihetta myös sotekirjassani sivuilla 159-166. (Olli Nylander: Soteuudistus - pirullinen ongelma: ajopuu vai projekti, Norderstadt 2016)
 Myös oheinen 8.7.2016 HS:n pääkirjoitussivun kirjoitus viittaa aiheeseen: 
 http://www.hs.fi/paakirjoitukset/a1467864411333?jako=381c317b5e32578e79611406418c1460&ref=nl-hs-aamu