lauantai 6. elokuuta 2016

"Eduskunta III" ja soteuudistus - uuden näytelmän ainekset koossa

Kuva "Eduskunta III"-näytelmästä: VM:n vaikuttavat virkamiehet
Eduskunta III -dokumentaarinen näytelmä esitettiin YLEn Teemalla 6.8.2016. (1) Oheinen kuva on esityksestä. Näytelmän ideana on  kuvata aitojen tekstien dramatisoinnin avulla vallankäyttöä eduskunnassa ja hallituksessa. Hyvinvointivaltion resurssien leikkaukset ovat ydinkysymys ja leikkauksien taustalta löydetään pelon ilmapiiri. Merkittävimmät vallankäyttäjät ja myös näytelmän pahiksia ovat VM:n virkamiehet - nuo huppupäiset pimeät vallankäyttäjät. Mutta on niitä pahiksia muitakin löydetty. Kataisen hallituksen Jutta Urpilainen söi vm:n virkamiesten pöydistä. Jutan seuraaja Antti Rinne yritti pyristellä leikkauspolitiikkaa vastaan, mutta oli näytelmän onneton uhri. VM:n virkamiehet jyräsivät myös Antin alleen. Sipilä ammensi innoissaan "faktat" vm:n virkamiesten laskelmista ja näytelmän mukaan toteutti hallitusohjelmassa nekin leikkaukset, joita edellinen hallitus ei uskaltanut tehdä. Niin politiikan ytimeksi löydetään "kehys" eli vm:n virkamiesten rakentamat taloudellisten realiteettien rajat EU-linjauksilla  höystettynä. Niitä sitten perustelevat kaikki vallankäyttäjät mukaan lukien myös media luoden samalla kansalaisten keskuuteen pelon ilmapiirin. Kreikka on näytelmän  taustapiru ja sen entinen valtiovarainministeri hyvis kansalaisten asialla. Näytelmässä nostetaan esille kovimmiksi hyvinvointivaltion alasajajiksi Erkki Liikanen, Olli Rehn ja Juha Sipilä. Näytelmässä väitetään, että Sipilä ei puhu totta perustellessaan leikkauksia. Suomen velkarasite on EU:n keskikastissa eikä surkeinta, velkaantumisvauhti ei ole Sipilän mainitsemassa nopeudessa. Komissio ei päätä yksittäisen valtion leikkauksista, vaan valtio itse. Niin kyse on kuitenkin näytelmästä.

Näytelmän jälkipuheissa haastateltiin Susanna Kuparista ja Jari Hanskia, jotka ovat näytelmän käsikirjoittajia. Kuparinen vielä tiivistää koko hyvinvointivaltion alasajon Erkki Liikasen poliittiseen ja vaikuttajan uraan. Hän oli rakentamassa hyvinvointivaltiota ja on nyt keskeisenä vaikuttajana ajamassa hyvinvointivaltiota alas. Susannan mielestä Erkki erottelee vahvasti toisistaan talouden ja politiikan. Politiikkaa on tehtävä talouden ehdoilla. Liikasen näytelmärooli perustuu Kuparisen tekemään liikashaastatteluun. Sekä Jari Hanski että Susanna Kuparinen pitävät soteuudistusta myös vastaavanlaisen dokumentaarisen näytelmän tärkeänä aiheena. Susanna ei kuitenkaan aio tähän lähteä, kun on omien sanojensa mukaan "liian vanha" eli vähän yli nelikymppinen.

Sotekäsikirjoitukseen aihio on olemassa. (2) Olen kirjassani seurannut sotedraamaa vuoden 2012 alusta saakka. Olen käyttänyt julkisia lähteitä sekä omia kuhunkin ajankohtaan kytketttyjä blogikirjoituksia. Kovalla tiivistämiselläkin tekstiä tuli noin sata sivua (ss.20-122). Tavallaan koko kirja (300 sivua) on käsikirjoituskamaa. Soteuudistuksessa löysin melkoisen kaartin vallankäyttäjiä. Näyttää siltä, että juuri VM:n virkamiehet ovat tässäkin näytelmässä keskeisessä roolissa. Jotenkin koko matkan ajan STM:n virkamiehet ovat puolustusasemissa - altavastaajia, kun hyvinvointivaltion "tuhlauksen" ytimessä on juuri sosiaali- ja terveydenhuolto. Sotenkin osalta poliitikot kuuntelevat ja kuuntelivat vm:n virkamiehiä. "Kestävyysvaje" on ydintermi ja soteuudistuksella hyökätään kestävyysvajeen kimppuun. Tarkastelin tätäkin aluksi itselleni outoa termiä aina 2012 alusta saakka. Tiivistin sen kirjassani (s.122-126). Ei todellakaan ole kyse vaihtoehdottomasta  poliittisesta faktasta. Asiantuntijat eivät ole kaikilta osin ollenkaan samoilla linjoilla kestävyysvajeen suuruudesta ja sen hallintaan käytettävistä lääkkeistä. Pikemminkin on kyse epävarmoista ennusteista ja niihin uskomisesta.

Sote ja kestävyysvaje. Päätelmäni kirjassani (s. 246-247) oli seuraava: "Sotekustannusten pohdinnassa päädyin siihen, että kestävyysvajeen selittäminen sotekustannuksilla on epävarmaa ja myös kestävyysvajeen poistaminen sotekustannusten leikkaamisella on epävarmaa. Epävarmuutta tuovat alkuehtojen epävarmuus eli väestöennusteiden vaikutukset sekä teknologian muutokset. Palvelujen tarve ja kysyntä voivat lisääntyä tai vähentyä. Tapahtumaketjut voivat olla myös ennalta arvaamattomia, kun uudistetaan koko sotepalvelujen tuotantotapa ja ohjausmekanismi. Rakentellista epävarmuutta lisää päätösten poliittinen luonne kompromisseineen. Säästäminen tai kulujen leikkaaminen on mahdollista priorisoimalla palvelun tarvetekijää alueellisesti samoin periaattein. Kulujen leikkaaminen on myös mahdollista tehostamalla hoitoa ja hoivapalveluja. Hyvinvointi- ja terveyserot eivät vähenny kustannuksia säästämällä. Toisaalta näihin eroihin ei ole mahdollista vaikuttaa kuin aivan marginaalisesti palvelujärjestelmän avulla. Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen on pitkäkestoinen investointi, jossa tulosten mittaaminen on myös vaikeaa. Seuraamalla toimeentulon saajia voidaan saada samalla kuva syrjäytymisestä ja sosiaalisen eriarvoisuuden muutoksista. Soteuudistuksella ei ole suurta vaikutusta tähän trendiin.  Kustannusten säästäminen valinnanvapautta ja yksityistä palvelutoimintaa lisäämällä on kansainvälisten tutkimusten valossa epävarmaa – pikemminkin tapahtuu kustannusten kasvua. Sotekustannuksiin voidaan vaikuttaa väestöpohjaisella ajattelulla/politiikalla. Käytettävissä olevia voimavaroja on voitava säädellä väestöpohjaisilla (kapitaatioperiaate) ratkaisumalleilla. Muuten kustannukset kasvavat ja alueelliset ja sosiaaliseen asemaan liittyvät palvelujen käyttöerot myös kasvavat." 

En ole analyysissäni yksin. Mm. eläkkeellä oleva ministeri Raimo Sailas ärähti tyylilleen uskolloisena Mikkelissä 28.7.2016 aiheesta.Ylen uutinen (Paavo Koponen) aiheesta kertoo seuraavaa:
"Sote-uudistuksella tavoitellaan yhtenäisiä sosiaali- ja terveyspalveluja koko maassa. Samalla pyritään leikkaamaan kolme miljardia euroa kustannuksista.  Ministeri Raimo Sailaksen mielestä sote-uudistuksen tavoitteissa on mielestä jopa utopiaa." (3)

Muuten näytelmässä oli monia sivujuonteita, joista yksi koski taannoista dramaattista lastensuojelutapausta - ns. Eerika -tapausta. Esimerkin avulla käsikirjoittajat halusivat osoittaa, että säästämisellä ja leikkauksilla on dramaattisia seurauksia. Kirjoitin aikanaan tästä tapauksesta blogikirjoituksen, johon sain useitakin kirpeitä kriittisiä kommentteja. ks. http://ollintuumailut.blogspot.fi/2015/07/oikeuslaitos-kova-valine-julkisten.html

Viitteet 

(1) Eduskunta III: 
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/09/29/ryhmateatterin-eduskunta-iii-lapivalaisee-tylysti-politiikkaa?ref=ohj-articles

(2) Olli Nylander: Soteuudistus - pirullinen ongelma: ajopuu vai projekti, Norderstadt 2016 (kirjaa voi ostaa esim. Adlibris-verkkokaupasta paperisena tai sähköisenä versiona Googlen tai Amazonin verkkokaupoista.).

(3) Raimo Sailas esitelmöimässä Mikkelissä 28.7.2016: YLEn uutinen aiheesta:
















Ei kommentteja:

Lähetä kommentti