Digiselviytymispaketti – Survival Kit, päivitys 20.11.2017 älypuhelin

HS-kuva 18.11.17: Marjut Pajulo

Älypuhelimessa vaara vaanii...Ajankohtainen vieraskynä aktivoi jälleen tämän vanhan juttuni digiselviytymispaketista. HS:n viearakynässä 18.11.2017 Marjukka Pajulo kertoo jutussaan: "Älypuhelin menee liian usein lapsen edelle. HS:n ingressiteksti aiheeseen:Vuorovaikutuksen vähäisyys saattaa heikentää lapsen kykyä tuntea empatiaa, kirjoittaa lastenpsykiatrian erikoislääkäri Marjukka Pajulo. Tässä vielä jutusta alkutekstejä: 

• "Vanhemman liiallinen sosiaalisen median, pelien ja muiden digitaalisten sisältöjen käyttö heikentää pienen lapsen kehityksen edellytyksiä. Runsas ja nimenomaan ennakoimaton älypuhelimella, tabletilla tai tietokoneella olo häiritsee lapsen ja vanhemman suhdetta. 
• Kun vanhempi ei kykene säätelemään mediankäyttöään lapsen ja perheen edun mukaisesti, on kyse riippuvuudesta. Runsas digisisältöjen käyttö heikentää vanhemman keskittymiskykyä ja vähentää suoraa vuorovaikutusta lapsen kanssa. Vanhemmat antavat myös mallin lapsen omalle mediankäytölle."  https://www.hs.fi/mielipide/art-2000005454085.html

HS-mielipide 20.11.2017

Digiselviytymisjuttu kesäkuulta 2016: 
Survival Kit olisi vieläkin tarpeen.

Päätimme Eurooppaan suuntautuvalle automatkalle lähtiessämme, että emme varaa etukäteen paluumatkan meriyhteyttä Suomeen. Saksan moottoriteitä ajaessamme hyödynsimme kännykkää ja saimme hankittua halutun laivapaikan. Pystyimme myös maksamaan saman tien sähköisesti. Homma onnistui, mutta hieman kangerrellen. Tämä digiselviytymispaketti toimi ainakin aluksi. Kirjoitin Tietoasiantuntijalehden viimeiseen numeroon keväällä jutun digiselviytymisestä. Jotenkin se liittyy tähän omaan ajankohtaiseen kokemukseemme.

Digiselviytymispaketti - Survival Kit (Ollin juttu Tietoasiantuntijalehden numerossa 2-3/2016, viite 1)

Mobira Talkman

Olemme edenneet tilanteeseen, jossa osa palveluista, yhteydenpidosta, huveista ja hyödyistä hoidetaan sähköisesti.  Muistan vielä hyvin ajan, kun sähköisyyttä edusti sähkökirjoituskone. Tietotekniikkaa edusti keskitetty paikallinen systeemi ja siinä ns. tyhmä pääte.  Kännykkäkin oli aluksi luonteeltaan vanhan ajan puhelimen johdoton versio ja vielä hillittömän painava. Nyt kännykkä on parhaillaan kuin pc tai päinvastoin. Soittaakin voi, jos haluaa, mutta muutkin viestinnän mahdollisuudet ovat taskussa.  Paperinen maailma on myös sitä entistä aikaa. Moni meistä vanhemmista lukijoista on vielä paperimaailman ihannoijia. Mutta ajat muuttuvat kiivaasti tässäkin.  Posti on ihmeissään, paperilehdistö on ihmeissään. Monet laitkin ovat vielä paperiajassa.

Positiivisen kehityksen kyljessä kulkee negatiivisia, haitallisia, ei-toivottuja virtauksia. Syvimpiä toiminnallisuuteen liittyviä ongelmia ovat, että yhteydet eivät pelaa tai kutsumattomat vieraat tulevat apajille (hakkerit, ks. Mika Honkasen kommentti alla). Yhteyksien toimivuuden haasteena ovat monimutkaiset tekniset ratkaisut. Näillä ratkaisuilla halutaan nopeutta, ketteryyttä ja avointa pääsyä tiedon lähteille,  mutta myös tietoturvaa. Kuitenkin tietoturvariskit ovat merkittäviä. Ääripäässä ovat jopa identiteettivarkaudet. Seuraavan tason ongelmia ovat laitteiden ja ohjelmistojen käytettävyysongelmat. Toiminta voi olla hidasta, käyttäjän kannalta vaikeaa, joidenkin potentiaalisten käyttäjien kannalta jopa mahdotonta. Meitä käyttäjiä on erilaisia. Toisessa päässä ovat ihmiset, jotka eivät ole nähneet kirjoituskonetta tai vanhan ajan puhelinta muuta kuin kuvissa. Digitaalisuus on tullut äidin maidossa. Sitten on tämä suuri keskikasti, joka on nähnyt muutoksen, mutta suhtautuu ja oppii olemaan mukana muutoksessa vaihtelevasti. Niin ja sitten on porukka, joka ei kykene hallitsemaan uutta maailmaa syystä tai toisesta. 

Digiajan pitäisi säästää aikaa. Kyllä ja ei. Huomaamattamme monet manuaaliset tai paikallisesti hoidetut asiat onkin digitalisoitu lähes pois ulottuviltamme (kuten ennen niin ärsyttävä veroilmoitus).  Ajansäästön rinnalla on ajanryöstö. Ratikassa katselin, kun äiti epätoivoisesti yritti välttää kaiken keskustelun lapsensa kanssa, kun naamakirjapäivitys tai muu kännykän välttämättömyys piti hoitaa ensin. Tai lasten liikuntasuosituksessa vaaditaan, että lasten pitää liikkua kolme tuntia päivittäin. Samaan aikaan tyrkytetään ajanryöstövälineitä lapsille oikein kunnolla. Kuka nyt enää ehtii ja viitsii liikkua ja leikkiä, kun leikkikin on digitalisoitu. 

Työelämässä digiajan murros on päällä ja kaikenlaiset visiot ammattien häviämisestä ja muuttumisesta on mediassa esitelty monin tutkimuksin ja asiantuntijahaastatteluin. Ne ammatit säilyvät, joiden ytimessä on fyysinen asiakaskontakti. Muut ammatit ovat muutosten alla ja osittain globalisaation armoilla. Monet vuorovaikutusta vaativat asiat pystytään nyt hoitamaan työelämässä digitehokkaasti sähköisellä asioinnilla, etäyhteyksillä. Toisaalta työelämässä ovat samat haasteet kuin vapaa-ajassa. Saako digimaailma ylivallan fyysisen vuorovaikutuksen sijaan.  Kaikki olemme kokeneet tilanteet, joissa ihmiset keskittyvät esim. kokouksissa aivan muuhun kuin aktiiviseen osallistumiseen paikan päällä.  Lääkärit valittavat, että työajasta tuhraantuu aivan liian suuri osa tietokoneella hitaiden ja heikosti toimivien ohjelmistojen vuoksi. Tutkijat saavat periaatteessa käyttöönsä avointa dataa – hieno asia. Mutta onko kaikki avointa – linkin päässä voi olla maksuautomaatti tai ilmoitus, että ”palvelu ei ole toistaiseksi käytössä”.  On siis unohdettu linkitys uusille sivuille.

Tarvitaan ”digiajan survival kit” – selviytymispaketti. Itse asiassa tarvitaan eri asiakas/käyttäjäryhmille suunnattuja selviytymispaketteja.  Tässä olisi myös uudenlaisen vuorovaikutteisen tuotteenkin kehittämiselle sijaa: digitaalinen opas integroituna suoraan palveluun tai liikakäytön estolaite tai lisäkäytön houkutin. Mutta selviytymisopas tarvitaan myös digipalvelujen rakentajille. Eli miten rakentaja saadaan aistimaan tilaajan, palvelujen tarvitsijan, asiakkaan tarpeet. Niin ja kun pitäisi vielä innovoida uutta.  Tähän paikkaan tarvitaan digitaalinen vuorovaikutusopas. Itse asiassa tarvitaan systemaattinen kokeiluympäristö ennen käyttöönottoa. Testaus jää usein vähälle kiireessä. Niin ja tarvitaan vielä eettiset ja moraaliset ohjeet, miten digiajan palveluja käytetään.  Mitkä asiat kannattaa hoitaa vielä henkilökohtaisilla kontakteilla ilman digivälineitä. Mitä kannattaa ja voi kertoa, pohtia julkisessa välineessä jne.  Työelämässä tietysti tarvitaan järkevän vuorovaikutuksen selviytymispaketti, jossa ytimessä on meillä kullakin keskittyminen olennaiseen yhdessä toimien. Selviytymisoppaille voi ottaa mallia muualta. Ikea on mestari tekemään oppaita, miten kootaan huonekaluja. Vaaratilanteiden välttämiseksi varten on kehitetty mitä erilaisimpia oppaita. Äitiyspaikkaus on jo sosiaalisena innovaationa kulttikamaa. (2)

Palaan ajankohtaiseen matkustuskokemukseemme. Se sähköinen lippu laivaan ja sen maksaminen onnistui. Sen sijaan Saksassa oli monin paikoin paperiraha ainoa vaihtoehto. Digiajassa ei oltu ilmeisesti muutamasta syystä: kansalaisten tottumus paperirahaan, palvelujen tuottajille koituvat ylimääräiset digikustannukset ja olisiko vielä tuo harmaan talouden mahdollisuudet (ehkä osittain?). Toisaalta ei ollut laivayhtiölläkään kaikki kunnossa digiasiassa. Saapuessamme laivasatamaan yömyöhällä paikka oli typötyhjä. Autotsekkauspiste oli kiinni jne.  Missään digi-informaatiossa tai manuaalisessa paikallisessa paperi-informaatiossa ei ollut kerrottu, että laivaan mennään rahtiliikenteen reittejä. Ei auttanut digi, vaan yhteinen aktiivinen toiminta vaimon kanssa. Että sellainen digi-manu-tapaus oli tämä kokemus. (3)

Päivitys 21.7.2016/Linkedin
Mika Honkanen "Hakkeri on minun mielestäni määritelty kirjoituksessa väärin. Hakkeri on taitava tietokoneiden kanssa ja yleensä tarkennetaan hänen olevan taitava ohjelmoija. Kräkkeri taas edustaa pientä osaa hakkereista, joka käyttää taitojaan usein oman edun tavoitteluun murtautumalla johonkin tietojärjestelmään joko haastemielessä tai sitten oman edun takia. Jos kirjoittaa, että hakkerit murtautuvat järjestelmiin -- voisi samaa logiikkaa käyttäen väittää, että jokainen ekonomi on talousrikollinen -- joka ei tietenkään ole totta. Monikaan hakkeri ei varmasti pidä vertauksesta kräkkeriin tai näiden kahden käsitteen sekoittamisesta toisiinsa."

Ollin kommentti vielä Mikalle ja muille: Hakkerisanan käyttö tässä yhteydessä on tosiaan harhaan johtava. Pitäisi puhua selkeästi "tietomurrosta". Se on jopa määritelty rikoslaissa. Kimmo Rouskun kirjassa "Kyberturvaopas" (Talentum 2014) on tämä käsite avattu sivuilla 57-58. 
Tivin uutisessa 19.7.2016 on käytetty termiä hakkeri. Henkilö on hankkinut rikollisin keinoin potilastietojen USAssa ja kiristää nyt sitten tiedoilla kansalaisia ja ties ketä muuta. http://www.tivi.fi/Kaikki_uutiset/miljoonien-potilastiedot-varastanut-hakkeri-ei-luovuta-lunnasrahojen-suhteen-soittelee-potilaille-6567446

Päivitys 22.7.2016: Vahinkojakin sattuu digimaailmassa. Tanskalaiset toimittivat Kiinaan kasapäin kryptaamattomia potilastietoja. http://www.cso.com.au/article/603788/oops-unencrypted-health-info-denmark-entire-population-sent-china-contractor/

Päivitys 24.7.2016: Alf Rehn HS:n koluminissa: "Digitalisaatio on tämän ajan fetissi, ja nukun häpeämättä läppäri vieressäni"  http://www.hs.fi/raha/a1468806108442

Viitteet

(1) Olli Nylander: Digiselviytymispaketti - Survival Kit, Tietoasiantuntijalehti 2-3.2016, s. 21

(2) Äitiyspaketista kerroin taannoin blogissani: http://ollintuumailut.blogspot.fi/2016/03/aitiyspakkaus-sosiaalinen-innovaatio.html

(3) Asiakasnäkökulma monesti unohtuu. Asiakkaiden asema ja tilanteet ovat monin tavoin toisistaan poikkeavia. Käsittelin aihetta myös sotekirjassani sivuilla 159-166. (Olli Nylander: Soteuudistus - pirullinen ongelma: ajopuu vai projekti, Norderstadt 2016)
 Myös oheinen 8.7.2016 HS:n pääkirjoitussivun kirjoitus viittaa aiheeseen: 
 http://www.hs.fi/paakirjoitukset/a1467864411333?jako=381c317b5e32578e79611406418c1460&ref=nl-hs-aamu