Saksalainen alkuperäisteos on nimetty yksinkertaisesti Organisch, mutta kääntäminen suomeksi on sitten toinen juttu. Elimistö on valittu ydinkäännökseksi ja viisaus on suomalaisen kustantantajan lisäys. Lääketieteessä keskeinen lähtökohta on ihmisen anatomia. Ihmistä "palotellaan" ulkoisella katseella ja ehkä patologin toimin ruumiinavauksessa. Giulia Enders on lääkäri ja kirjailija. Hän analysoi kirjassaan elimistöä omana sisäisen vuorovaikutuksen systeeminä. Sen osat ovat: keuhkot, immuunijärjestelmä, iho, lihakset, aivot.
Oman lukukokemukseni perusteella voin tiivistää, että ilman keuhkoja emme eläisi ja aivot ovat elimistön sisäisen tiedostamattoman ja tietoisen ohjauksen keskiössä. Jos ihmisen anatomia on "pyhitetty" osaksi lääketiedettä, niin Endersin elimistönäkökulma perustuu monen tieteenalan tähän astisiin tuloksiin sekä inhimilliseen kokemusmaailmaan. Kirja on jotenkin erikoinen. Se ei ole tieteellinen julkaisu, vaikka lähdeluettelo on liki 20 sivua. Se ei ole opas ihmisen käyttäytymiseen, vaikka suosituksia on pitkin matkaa. Se on ihmisen elimistön sisäinen analyysi, jossa kirjoittaja nostaa esille elimistön oman systeemisen ohjausmekanismin, mutta myös ongelmat mekanismin toiminnassa. Se nostaa esille, miten ihmisen omat valinnat ja tietoinen toiminta voi vaikuttaa elimistön toimintaan ja miten vaikutusmahdollisuuksia ei ole. Seuraavassa avaa tiiviisti omia havaintojani ja tulkintojani elimistön systeemistä.
Keuhkot. Happi on keuhkojen toimintamahdollisuuksien ehto. Jos ei sitä olisi, ei olisi inhimillistä toimintaa maailmassa. Keuhkot ovat ihmisen hengityksen välineet hankkia happea. Jos keuhkot eivät toimi, ei toimi hengityskään. Hengittäminen puolestaan toimii, jos ilma on riittävän happirikasta. Ilmansaasteet ovat uhka happirikkaalle ilmalle. Jos ihminen hengittää haitta-aineita, ne voivat päätyä vereen saakka ja siis ihmisen verenkiertoon. Se ei ole hyvä asia ollenkaan.
Immuunijärjestelmä on turvallisuusjärjestelmä, joka pyörittää immuunisoluja veressä. Verenkiertoa pumppaa sydän. Elimistön solut kohtaavat viruksia ja bakteereja. Sopivassa suhteessa ne ovat välttämätön osa immuunijärjestelmää. Immuunisolut ovat itseoppinut järjestelmä, johon ei nykyteknologialla millään tekoäly yllä. Taudin aiheuttajia voivat olla haitalliset bakteerit, mutta nekin voivat käyttäytyä kahdella tapaa joko tekemällä itsensä harmittomiksi tai sitten ei. Bakteeri tai jokin muu tekijä voi luoda myrkyllisen aineen elimistöön eli toksiinin. Nykyaikainen lääketiede "hanskaa" pääosan näistä myrkyistä. Niin ei ole ennen ollut. Mutta kyllä Endersin mukaan myös me itse voimme aiheuttaa tauteja toiminnallamme. Ja toisaalta voimme ennaltaehkäistä niitä esimerkiksi rokotuksin.
Ihon ulkoinen kerros eli orvaskesi koostuu kuolleista soluista. Ne kovettuvat ja antavat ulkoisen suojan ihmiselle. Heti puolen millin päässä on verinahka. Endersin mukaan verinahassa on touhukas meno. Veri sykkii suonissa jne.Verinahka on sidekudos elimistön sisämaailman kanssa. Haava voi syntyä, kun ulkoinen isku puhkaisee nämä kerrokset. Haavan parantamiseen on sitten olemassa monenlaisia ohjeita, joita myös Enders esittelee. Aurinko on uhka iholle. Enders perustelee: "Aurinkoa koskee vähän sama periaate kuin ihmissuhteita: ne voivat vahingoittaa meitä, korventaakin, mutta silti saamme niistä energiaa ja elinvoimaa." Ihmisten välisellä ihokosketuksella on monet positiiviset, mutta myös negatiiviset vaikutukset. "Kun kaksi ihmistä koskettaa toisiaan, heidän välilleen muodostuu yhteys. Se ei ole pelkkä korulause, vaan tarkkaan määritelty ja mitattavissa oleva ilmiö nimeltään interpersonaalinen synkronia." Voi olla kyse myös sosiaalisesta yksinäisyydestä, jossa kosketukset voivat johtaa ihmisen pelokkuuteen, epäluuloisuuteen, stressaantumiseen, uniongelmiin, impulsiivisiin käytösmalleihin ja masennukseen.
Lihakset Enders jaottelee kolmeen kategoriaan käskynantajan mukaan eli liikettä ohjaavan aivoalueen perusteella: 1. tiedostamattomat eli tahdosta riippumattomat lihakset, Ne tarvitsetsevat 99 prosenttia vähemmän energiaa verrattuna tahdosta riippuviin lihaksiin. 2. Tahdosta riippuvat lihakset ovat tehokkaita, koska ulkomaailma sitä vaatii jatkuvasti. Tahdonalaiset lihakset tottelevat alistuneesti käskyjä, mutta pyrkivät asettamaan myös rajoja välttäen vaarallisia ääritilanteita. 3. Kolmas kategoria ovat lihaksia, joiden kanssa voi keskustella ja niiden kestävyyttä koetella (esim. sydänlihas). Lihaksia pitää rentouttaa, mutta rentoutuessaankin lihakset ovat aktiivisia. Lihasten selittämättömien voimien syynä on tuoreen tutkimuksen (2015) mukaan titiini. Aikaisemmin tyydyttiin toteamaan, että lihakset voivat olla vahvoja tai heikkoja. "Titiini on proteiinijousi, kierteinen kuin puhelinlanka. Kun hermo aktivoi liihaksen, titiini näyttää kykynsä. Yhtäkkiä se kiertyy tiukasti solun ympärille ja näyttää aivan jouselta." Enders tarttuu myös urheilun vaikutuksiin terveyteen. Yltäkylläisyys on petollista. Hormoneja eritetään ylenmäärin ja ravintovarastot pursuavat yli äyräiden. Endersin mielestä tutkimukset eivät osoita, että liikunta laihduttaisi. Enders toteaa: "Liikuntaa ei tarvitse mitata metreinä tai kiloina. Usein kyse on pelkästä liikkumisen ilon löytämisestä."
Aivot voidaan jakaa kolmeen osaan: 1. elintärkeät perustoiminnot (esim. hengitys, sydämenlyönnit), 2. tunteet (esim. rakkaus, viha, ilo, rentoutuminen), 3. ajatteleminen ja tietoisuus (esim. katsomukset, epäilykset, tulevaisuuden suunnitelmat). Aivot muovautuvat elämän loppuun saakka. Aivojen eri osat tekevät jatkuvasti tiivistä yhteistyötä keskenään. Aivoilla on myös ylisukupolvista yhteiseloa. Unella on monta merkitystä. Hereillä ollessamme ajatteleminen on keskiössä, mutta unessa ei. Unella on tärkeä osa aivojen kunnon ylläpidossa. Tärkeätä on, että ihmisellä on sopiva määrä unta (6-8 tuntia), joka on kevyttä, keskisyvää ja syvää unta. Ajatteleminen ja tietoisuus ovat kuitenkin ajankohtaisin ja uusin osa aivojen toimintaa. Enders viittaa tässä Hans Moravecin paradoksiin, joka sai alkunsa vuonna 1970 tekoälyyn ja robotiikkaan erikoistuneen ryhmän havainnoista. "Paradoksi selittää muun muassa, miksi meillä ei ole vieläkään koneita, jotka liikkuisivat yhtä harmonisesti ja sulavasti kuin ihmiset: Jos älykkyys määritellään tulokseen tarvittavien ajatusvaiheiden lukumääräksi (tai laskun välivaiheeksi), niin pelkkä kengännauhojen solmiminen päihittää ylivoimaisesti shakin maailmanmestaruuden voittamisen." Motivaatiosta ja palkitsemisjärjestelmästä Enders nostaa esille "palkitsemissolut" ja dopamiinin. Se on keskeinen aivojen välittäjäaine, jolla on tärkeä rooli muun muassa motivaatiossa, oppimisessa, muistissa ja motoriikassa. Suurin osa dopamiinista erittyy ennen palkintoa ja erittyminen lakkaa juuri, kun tavoitteeseen on päästy. Enders näkee dopamiinissa paljon ongelmia. Kaikki ei suju optimaalisesti. Riippuvuus (kuten alkoholiriippuvuus) on myös osa dopamiinin vaikutusaluetta. Endersin mukaan palkitsemissoluja ei jätetä enää nykyään koskaan samalla tavalla yksin harhailemaan kuin riippuvuuden tunnistamisen alkuaikoina. Parhaassa tapauksessa tukea saadaan joka suunnalta.
Kirja päättyy seuraavasti: "Elimistö ei koskaan tarjoa meille vastausta kaikkeen, emmekä milloinkaan saa unohtaa sitä kokonaan vastauksistamme. "
Suosittelen luettavaksi, mutta lukukokemus vaatii erityistä keskittymistä. Asiaa tulee paljon ja eri asioiden yhteydet ovat keskeistä sanomaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti