Sairaanhoitopiirien lakkauttaminen ei käy käden käänteessä

Sairaanhoitopiirit lakkautetaan tai sitten ei. Peruspalveluministeri hämmensi jälleen SOTE - uudistusta kertomalla, että "ei ehkä sittenkään (tai sittenkin)" sairaanhoitopiirejä lakkauteta. Mielestäni tässä asiassa on kaksi puolta: 1. ministeri ei ole yksinkertaisesti ajantasalla, mistä sairaanhoitopiirien lakkauttamisessa olisi kyse, 2. kaikki halutaan politisoida ja näyttää, että uudistus jatkuu systemaattisesti. Ja sitten vielä uutisoinnissa otetaan ministerien puheet siten, kun ne näyttävät. Sairaanhoitopiirien lakkauttaminen on iso juttu. Se on iso juttu monelta kantilta: omaisuusmassa, hallintorakenne, toimintaperiaatteet, eri toimintayksiköiden välinen työnjako,potilaiden hoitoon ohjaus jne.

Historia opettaa - uutta ei hetkessä luoda. Olin itse mukana aikoinaan 70-luvun lopulla ja 80-luvulla, kun luotiin sairaanhoitopiirit. Tein uudistukseen liittyen kirjan, jossa kuvasin sen hetkiset haasteet ja menettelytavat. (1). Kannen kuvakin on tuttu verrattuna nyt meneillä olevaan uudistukseen. Sairaanhoitopiirin rakentaminen vapaaehtoista tietä ei ollut mahdollista. Kuntien, aikaisempien kuntayhtymien ja valtaa pitävien virkamiesten ja luottamushenkilöiden ajatusten yhteennivominen ei ollut mahdollista. Mukana oli paljon tunnetta, politiikkaa, oman edun ajamista jne. Ei se ollut helppoa pakkotilanteessakaan. Oli määriteltävä omaisuusmassan arvo, jaoteltava se kuntien kesken. Oli rakennettava erilaiset lunastusmenettelyt jne. Edelleen määriteltiin, miten erilaiset entiset sairaalat ja niiden taustalla olleet kunnat saadaan järkevästi saman katon alle. Oli määriteltävä hallintorakenne ja sovittava, miten hallinto uudessa tilanteessa rakennetaan. Oli otettava huomioon poliittisen tason realiteetit ja myös viranhaltijatason realiteetit. Ketään ei saanut "sorsia", potkia pois jne. Ja sitten vielä oli sovittava uudet toimintatavat, periaatteet ja työnjaot eri toimintayksiköiden välillä. Tavoitteenahan oli myös saada rationointihyötyjä, kustannushyötyjä. Myös sairaanhoitopiirien infrastruktuuri oli luotava. Kyse on siis uusista hallintokäytännöistä ja mm. koko tietojärjestelmäinfrastruktuurista. Tuo työ on ollut eri sairaanhoitopiireissä vuosien kehittämistä, jossa alussa on enemmän kustannuksia kuin hyötyjä. Jos on onnistuttu tekemään kauaskantoisia perusratkaisuja, on voitu kehittää "tuottoisaan" suuntaan organisaatiota.

Korjataan ennen vanhaa. Sairaanhoitopiirien lakkauttamista on todella pohdittava monelta kannalta. Jos monikanavaista rahoitusjärjelmää ei saada mitenkään uudistettua, on pohdittava tätä sairaanhoitopiiriasiaa erityisen harkiten. Jos kuntien koko säilyy erikoissairaanhoidon kannalta pieninä, ei ole edellytyksiä sairaanhoitopiirien lakkauttamiseen. Kannattaisi pikemminkin miettiä, miten sairaanhoitopiirit ja muut ylikunnalliset sosiaali- ja terveyspalvelut voitaisiin  yhdistää. Kannattaisi vielä tutkailla, mitä hyvää Kainuun hallintokokeilussa on ollut. Väestövastuuperiaatteen mukaisesti kannattaisi vielä tutkailla, mitä kannattaa keskittää sairaanhoitopiirityyppiseen organisaatioon. Ja mitä toimintoja voisi jäädä kuntien vastuulle. Tässäkin on sitten alueellisia eroja. Mitä suurempi kunta on kyseessä, sitä kattavammin se voi ottaa vastuuta sosiaali- ja terveyspalveluista. Kannattaisi selvittää, mitä etuja syntyisi, jos pääosa terveyskeskuspalveluista hallinnollisesti liitettäisiin sairaanhoitopiirihallintoon.

IT-infrastruktuurin osalta pitäisi myös selvittää, mitä seurannaisvaikutuksia hallinnollisista yhdistämisistä seuraa. Tietojärjestelmien on toimittava yhteen monin tavoin, mutta kullakin asiakasryhmällä ja toiminnolla on omat erityiset vaatimuksensa. Asiakas-potilashallinnon integroivasta tietojärjestelmästä voisi olla etua paljonkin. Kyse on siis asiakkaiden hoitoon hakeutuminen, maksuasiat ja jatkohoitoon ohjaukset. Sen sijaan asiakkaiden/potilaiden hoitoa koskevassa infrtastruktuurissa tulisi ottaa huomioon toimintojen erilaisuudet. Ammattikäyttäjän näkökulma ei ole sama kaikilla toimintasektoreilla. Jos sitä ei tunnisteta, tehdään edelleen kömpelöitä järjestelmiä "keskimääräisiin" tarpeisiin tai suurinta ääntä pitävien tarpeisiin.

Sairaanhoitopiirien kohtaloa olen seurannut blogikirjoituksissani siitä lähtien, kun SOTE-uudistuksesta alkoi kuulua ääniä piirien lakkauttamisesta. Moni asiantuntija on moneen kertaan ihmetellyt, miksi toimivin osa järjestelmää pitää purkaa. Ennustan, että selvitysmiehetkin päätyvät siihen, että sairaanhoitopiirejä kaikkinensa ei kannata lakkauttaa. (ks. esim. viime kesäinen blogikirjoitukseni aiheesta:  http://ollintuumailut.blogspot.fi/2012/06/sairaanhoitopiireille-kyytia-potilaan.html). 

(1) Olli Nylander: Sairaanhoitopiiri - uusi organisaatio vai lisää byrokratiaa?, Pirkanmaan maakuntaliiton julkaisuja 69, Tampere 1990