 |
| Tuottavuuden kehitys sairaalaryhmittäin vuosina 2007-2011; indeksi 2007=100 |
Sairaaloiden tuottavuusmittausta (siis erikoissairaanhoidossa) voisi tavalla tai toisella hyödyntää SOTE-uudistuksessa. Sairaanhoitopiirien lakkauttaminen on ollut viime aikoina SOTE-uudistuksen yksi ponnin. Tuottavuusmittauksen perusteella voidaan todeta, että erityisesti yliopistosairaalat ovat kasvattaneet tuottavuuttaan vuosien varrella. Koolla ja palvelujen kattavuudella on suuressa mitassa ollut positiivista vaikutusta. Tavallisten keskussairaaloiden osalta tuottavuuskäyrä on ollut laskusuuntainen. Johtuneeko siitä, että organisaatiot ovat ehkä vaatimuksiin nähden liian pieniä ja haavoittuvaisia? Erikoislääkärijohtoisilla terveyskeskuksilla on puolestaan vaihtelevat tuottavuuden kehityskäyrät. Onkohan osattu sovittaa yhteen pitkällä erikoistunut erikoissairaanhoito ja perusterveydenhuolto? Toimintojen järjestämisen logiikka kun poikkeaa toisistaan merkittävästi. Muiden sairaaloiden osalta käyrä on voittopuolisesti laskeva. Joidenkin sairaaloiden osalta dramaattisesti laskeva. Muita sairaaloita ovat mm. entiset aluesairaalat, joiden palveluvalikoima on rajoitettu ja aikaisemmin sisältänyt operatiivista toimintaa ja mm. synnytysten hoitamista. Operatiivisen (siis leikkaustoiminnan) omionaispiirre on suuri riippuvuus ympärillä olevista sairaanhoidollisista palveluista sekä ympärivuorokautisista palveluista. Tältä osin toiminnan tehokkuus ja laatu kulkevat käsi kädessä. Mitä enemmän on tarjolla hoidettavia tapauksia (samantyyppisiä), sitä laadukkaammin ja tehokkaammin hoito voidaan saada aikaan ja päin vastoin.
Tässä on selvitysmiehille oivallinen aineisto, jonka avulla voitaisiin eritellä, minkälaisia organisatorisia muutoksia kannattaisi tehdä tuottavuuden edistämiseksi. Pienten erillään olevien pitkälle erikoistuneiden yksiköiden ylläpito on uhka sekä tuottavuudelle että laadulle. Uhkana on myös pienessä erikoistuneessa yksikössä toiminnan haavoittuvuus, jos ei saada pätevää väkeä pysyvästi töihin. Näitä pieniä yksiköitä ovat erityisesti entiset aluesairaalat sekä pienet keskussairaalat. Samoin aineiston avulla voitaisiin selvittää, miten olisi viisasta ratkaista perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon linkittäminen yhteen. Hypoteesina voisi olla, miten perusterveydenhuolto ja ns. suuret konservatiiviset alat voitaisiin saattaa lähemmäksi toisiaan (siis esim. sisätaudit). Aineisto saattaisi antaa viitteitä myös sille, miten päivystystoiminta olisi viisasta järjestää.
Sairaaloiden tuottavuutta on mitattu jo monien vuosien ajan ensin edesmenneen Stakesin pitkäkestoisena tutkimushankkeena ja viime vuodet osana Stakesin ja sittemmin THL:n perustilastotuotantoa. Tutkimushankkeena alkuun lähtenyt benchmarking (vertaisarviointi) perustuu huolella rakennettuun metodologiaan sekä rekisteriaineistoihin. Taustana on myös jatkuva yhteistyö kentän toimijoiden kanssa, jotta tiedon laatu ja siitä tehtävät päätelmät olisivat mahdollisimman oikeita ja relevantteja. Vastaavaa metodista lähestymistapaa on käytetty myös pohjoismaisessa sairaalavertailussa. Aalto-yliopistossa julkaistiin viime vuonna väitöskirja vastaavasta aiheesta, jossa ei kaikkinensa kuitenkaan tiedostettu ja tunnettu pitkää tutkimustraditiota aiheen ympärillä Suomessa. Kirjoitin tästä väitöskirjasta blogikirjoituksen ja johdattelin saman "pöydän" ääreen väittelijän ja sairaaloiden tuottavuushankkeen avainhenkilöitä. Toivottavasti tieto vaihtoi omistajaansa puolin sun toisin. http://ollintuumailut.blogspot.fi/search/label/tilastot-indikaattorit
Sairaaloiden tuottavuusmittaus - lähteet:
http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/103138/Tr02_13.pdf?sequence=3
http://www.thl.fi/fi_FI/web/fi/tilastot/aiheittain/erikoissairaanhoito/sairaaloiden_tuottavuus
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti