Välimäen Sote-malli kirjassa "Kakkua jaettavaksi"

Entisen kansliapäällikön Kari Välimäen "Kakkua jaettavaksi"-pamfletti iskee ajankohtaisiin asioihin. Kirja on vajaaseen 100:aan sivuun tiivistetty runsas pohdintojen ja kannanottojenkin kirjo. Tässä blogissani en kommentoi muuta kuin Välimäen SOTE-uudistusta koskevia pohdintoja, joita jo aikaisemmin siteerasin ja kommentoin viime vuoden elokuun blogikirjoituksessani. http://ollintuumailut.blogspot.fi/2012_08_01_archive.html

Pamfletin julkistamistilaisuudesta poimin esittelytekstistä seuraavaa ( http://www.kaks.fi/): 
 "Sosiaali- ja terveyspalveluja uudistettaessa on päästävä irti nykyisistä hallinnollisista ja kuntarajoista. Palvelujen järjestäminen on koottava vahvoille kunnallisille toimijoille. Tavoitteena on noin 20 kuntaa. Sosiaali- ja terveydenhuolto on pidettävä yhdessä. Perus- ja erityistason johtaminen on keskittävä. Monen kanavan rahoitus on purettava siten, että valtion rahavirrat kulkevat kuntien valtionosuuksien kautta. Työvoimapolitiikka on kunnallistettava osana perusteellista kunta- ja palvelurakenneuudistusta, linjaa toimitusjohtaja Kari Välimäki KAKS – Kunnallisalan kehittämissäätiön Polemia -sarjan kirjassa KAKKUA JAETTAVAKSI"
Kirja on kokonaisuudessaan luettavissa alla olevasta osoitteesta:
http://www.kaks.fi/sites/default/files/Polemia%2089.pdf

Kunnan järjestämisvastuu Välimäen avainkäsite. Elokuussa 2012 kirjoitin Välimäen SOTE- mallista ja sen saamasta vastaanotosta. Nyt tämä malli on dokumentoitu "Kakkua jaettavaksi"-kirjaan (sivulta 58 alkaen). Kari tukeutuu mallissaan kunnan järjestämisvastuun selkeyttämiseen. Nykymallissa järjestämisvastuu on epäselvä johtuen monikanavaisesta rahoitusmallista ja sote-organisatioiden moninaisuudesta. Erityisesti järjestämisvastuuta rajoittaa kuntayhtymämalli, jossa päätöksentekoa sosiaali- ja terveydenhuoltoon on siirtynyt kunnilta kuntayhtymille. Karin mielestä puhtaaksi viljelty kuntien järjestämisvastuu on ratkaisu sote-ongelmiin, kunhan kuntakoko on riittävän suuri (yli 300 kunnasta 20 kuntaan) ja monikanavainen rahoismalli on purettu. Ei ole ongelmaton Karinkaan malli. Sen hän itsekin tunnustaa toteamalla, että nykytilaa parempi ratkaisu olisi 20 sote-aluetta, jos ei nyt kuntauudistuksella päästä 20 kuntaan. Mielenkiintoista on, että nykyjärjestelmässä sairaanhoitopiirejä on likimäärin yhtä paljon. 

Sosiaalipoliitikon näkökulma. Kari on ennen muuta sosiaalipoliitikko, joka katselee asioita mieluummin makrovinkkelistä kuin mikrovinkkelistä. Sote-uudistuksessa on ladattu mukaan aimo annos odotuksia, jotka odotetaan ratkaistavan ylätason hallintomalleilla ja uudelleen organisoinneilla. Monet työyhteisöä koskevat ongelmat jäävät jäljelle, vaikka ylätason organisointia saataisiinkin uusiin puihin. Ehkä kannattaisi vielä pohtia, mitä terveyskeskuksille pitäisi tehdä työyhteisöinä ja palvelujen tuottajina. Nythän lähtökohdat ovat olleet 1970-luvun ratkaisuissa, joissa on haettu mallia toisaalta sairaalamaisesta organisointiratkaisusta ja toisaalta ehkäisevän työn ensisijaisuudesta. Esimerkiksi lääkärit olivat tätä ennen itsenäisiä ammatinharjoittajia (kunnanlääkäreitä). Terveyskeskusmallissa lääkäreistä tehtiin osa terveyskeskuksen organisaatiota, virkamiehiä. Niin nyt ollaan sitten niin suurissa kuin pienissäkin kunnissa ja terveyskeskuksissa lääkäripulassa. Lääkärin työ virkamiespohjalta on kriisiytymässä, kun  houkuttelevat työmarkkinat ja palkat ovat muualtakin saatavissa. Pelkkä suurten organisaatioiden malli ei toimi sellaisissa toiminnoissa, joissa hommat voidaan hoitaa pienissä tiimeissä ja asiakkaita on riittävästi tarjolla (kotipalvelut, vanhusten palvelut, lasten peruspalvelut jne:). Olisiko tuo perusterveydenhuollon lääkäreidenkin työ ratkaistavissa pienten organisaatioden malleilla tai jopa tuomalla uudelleen itsenäisen ammatinharjoittajan mallia julkiseen terveydenhuoltoon (Lääkäriliittohan tätä taitaa esittää). Tällaisia asioita ei Karin pamfletissa pohdiskella.

STM:n virkamiehen näkökulma. Välimäki on myös pohjimmiltaan STM:n pitkäaikainen virkamies, joka on kohonnut vähin erin hierarkian huipulle, kansliapäälliköksi. Pääasiallinen työkokemus on yhden organisaation näkökulma.  "Kakkua jaettavaksi" on pitkälti entisen kansliapäällikön tilitys siitä, mihin suuntaan voitaisiin valtiovallan toimin viedä sosiaaliturvaa ja sosiaali- ja terveydenhuoltoa. STM:n hiljakkoin hyväksytty strategia on Karin sydäntä lähellä - oma lapsi. Strategiatyössä syntyi myös vertaus "kakusta" ja sen jakamisesta.

Kirjassa on paljon rohkeita ylös nostoja, jotka sopivat hyvin käsiteltäväksi valtion keskusjohdon tasolla, jopa poliitikkojen suussa. Siksi Välimäen mietteitä kannattaisi lukea laajempikin joukko vaikuttajia, poliitikkoja. Suosittelen vaikkapa ministereille luettavaksi. Himasen raportti on ollut lehdistön hampaissa viime viikolla. Tässä on tarjolla päättäjille maksutta sosiaali- ja terveydenhuollon pelastukseen ajatuksia, joissa pohjana on entisen kansliapäällikön varsin syvällinen tietämys valtiotoimijan näkökulmasta eri asioihin.