Apotti-hankkeen ympärillä on käyty keskustelua linjalla yksi moniliittinen tietojärjestelmä vai palikoista luotu kokonaisuus. Olen itse osallistunut tähän keskusteluun Linkedinin JulkiICT-ryhmässä. Keskustelu lähti liikkeelle Kaisu Juntusen väitöskirjasta, josta tein myös oman blogikirjoituksen (pohjana Linkedinin vinkki)(http://ollintuumailut.blogspot.fi/2012/12/tietotekniikan-roolista.html). Tällaisten keskustelujen haaste on se, että on täysin satunnaista, kuka niihin innostuu kirjoittelemaan. Apotti-hankkeen vastuulliset eivät ole juuri osallistuneet keskusteluun. Samoin niukkaa on ollut terveydenhuollon tietojärjestelmistä vastaavien mukana olo keskusteluissa. Sosiaalihuollon osalta ei ääniä ole kuulunut lainkaan. Ja yksi ohjelmistotalon työntekijä on uskaltautunut mukaan. Tässä omia kommenttejani keskusteluun. Osittain ne perustuvat yksityisiin vastauksiin, osittain keskusteluvastauksiin.
1.Toimintaprosessit. Terveydenhuollon ovat prosessit ikivanhoja ja monien ammattiryhmien rajojen ja käytäntöjen
yhteennivottuja kokonaisuuksia, joissa lääkäreillä on keskeinen päätöksentekovastuu joko tietoisesti tai tietämättään. Tietojärjestelmillä on elintärkeä osuus hoitoprosessissa. Sosiaalihuollossa vastuut ovat hallinnollisia eikä lääkäreillä ole vastuullista roolia. Tietojärjestelmillä ei ole kaikilta osin elintärkeätä roolia.
2. Erikoistuminen vs. ei-erikoistuminen. Mitä erikoistuneempaa on toiminta, sitä monimutkaisempaa on sen
tiedonhallinta. Sosiaalihuollossa riittää asiakkaan asianhallintaprosessi. Vastaavasti pitkälle
erikoistuneessa erikoissairaanhoidossa prosessit ovat moninaisia
tutkimuksen, teknologian ja päätelmien sekä osaamisen kokonaisuuksia
(lab, kuvantaminen, leikkaustoiminnat, jne.). Perusterveydenhuollossa ja työterveydenhuollossa puolestaan luotetaan "yleislääketieteeseen" ja näin toimintaprosessitkin ovat erikoissairaanhoitoon verrattuna huomattavasti yksinkertaisempia.
3. Tietojärjestelmät historiallisia tuotteita. Tietojärjestelmät ovat syntyneet paljolti päälle liimaten vanhoihin
toimintoihin tai sitten erillisinä osioina (esim.
laboratoriojärjestelmät). Tietojärjestelmien historia sosiaali- ja terveydenhuollossa ei ole ollut toiminnan ohjaus kokonaisuutena, vaan järjestelmät ovat syntyneet eniten standardoitujen toimintojen päälle. Näin potilas/asiakaskertomukset ovat olleet viimeisiä tietojärjetelmiin siirrettyjä toimintoja. Paperi on ollut ja on edelleen vallitseva tietojärjestelmä ja tietovarasto.
4. Käyttäjänäkökulma. Useimmat käytössä olevat tietojärjestelmät ovatkin käyneet omanlaisensa historian, jossa ei ole aina lähdetty liikkeelle toiminnan läpivalaisusta ja toimintaprosessien uudistamisesta. Myös loppukäyttäjien mahdollisuudet vaikuttaa tietojärjestelmien kehittämiseen ovat jääneet vajavaisiksi. Näin käyttäjien kannalta tietojärjestelmistä on sitten syntynyt monesti vaikeakäyttöisiä - ääritapauksessa jopa vaarallisia potilas/asiakasturvallisuuden kannalta. Leimallista järjestelmille on myös, että asiakasta/potilasta ei ole lainkaan laskettu kuuluvan käyttäjiin. No joltain osin hoidonvarausjärjestelmissä on asiakasnäkökulma mukana.
5. Ohjelmistotalojen ja tilaajien roolit. Ohjelmistotaloilla on pitkät historiat eri toimijoihin ja ne ovat
kehittäneet järjestelmiä aikojen kuluessa kunkin tilaajan sen hetkisten tarpeiden mukaisesti. Näin suuri osa sosiaali- ja terveydenhuollon järjestelmistä Suomessa on vuosikausia vanhoja ja moneen kertaan "paikattuja". Uuden hankinta on suuri investointi, koska toiminnan oltava koko ajan käynnissä. Myös paloittainen uudistaminen on ongelma, kun vanha järjestelmä ei ole arkkitehtuuriltaan tehty paloittain uudistettavaksi. Myös vaatimusmäärittelyvaiheessa on vaikeuksia saada aikaan ensin uudenlaista toimintamallia johtuen voimakkaista vanhoista toimintatraditoista. Esim. lääkärit kokevat edelleen ympäri maailmaa, että paperinen potilaskertomus on monin verroin kätevämpi kuin sähköinen. Tarvittaisiin toimintapuolella ryhtiliike. Kilpailutuksessa vaatimusmäärittely ja uuden innovointi eivät kulje
aina käsi kädessä. Toimittaja tekee hommat tarkkaan vaatimusmäärittelyn
pohjalta. Jos vaatimusmäärittely on epämääräinen, siitä kärsii tilaaja. Jos vaatimusmäärittely on tarkka, uusien vaihtoehtoisten ratkaisujen
esittäminen toimittajalla vaikeaa.
6. Standardointi. Tietojärjestelmien standardointi ja luokitukset ovat mahdollisuus ja
osittain toteutettukin mahdollisuus - eArkisto ja eResepti ovat sen
ilmentymä. Myös aluetietojärjestelmissä tätä on toteutettu jne. Olen omissa blogeissani
yrittänyt herätellä tuota Viron X-Road-ajattelua sosiaali- ja
terveydenhuoltoon. http://ollintuumailut.blogspot.fi/2012/08/lisaa-oppia-virosta-egovernment.html Modulaarisuus, legopalikat ja kilpailu perusväylän
puitteissa olisi se juttu (ml. tietyt perusluokitukset yms).
Kansainvälisesti on myös tehty arviointikriteerit, millä tasolla mikäkin
tietojärjestelmä on terveydenhuollossa. Esim. HUS-alue ei ole nyt mitenkään
huipulla. Sen tietävät itse HUS-laisetkin. Kansainvälisesti on
esimerkkejä paremmista ratkaisuista. Niitä ymmärtääkseni ovat käyneet
suomalaisetkin katselemassa. Sieltä on sitten tarttunut käteen tämä big
bang-ajattelu.
7. Kunnat, kuntayhtymät ja ohjelmistotalot. Alun perin kukin kunta,
kuntayhtymä jne. on tehnyt sopimuksen kunkin toimittajan kanssa. Sopimus
ratkaisee, tuleeko esim. kehityspäivitykset milläkin hinnalla. Samoin
on ollut vallalla tilaajilla käsitys, että meidän toiminta on aivan
ainutlaatuista naapurin toimintaan verrattuna. Toimittaja sitten
palvelee siten, kuin tilaaja haluaa. Taustallahan on se yksinkertainen asia, että kunnat ja kuntayhtymät ovat itsenäisiä, autonomisia toimijoita ja näin myös aikojen alussa ajatelleet toimintansakin tuolta pohjalta. Erilaisia verkostoja on luotu eri tuotteiden ympärille ja Kuntien Tiera on yksi yritys saada ainakin jotenkin saman katon alle hommat. Sairaanhoitopiiritkin aikanaan yrittivät luoda yhteistä tietojärjestelmää. Lähdettiin liikkeelle yhteisistä tarpeista, perustettiin yhtiö. Vuosien työn jälkeen saatiin aikaan järjestelmä, jonka sitten suuri osa myös otti käyttöön. Yhteisyritys ei koskaan lähtenyt kunnolla lentoon. Lopulta yritys ajettiin alas ja tuote myytiin muistaakseni Logicalle. Ja nyt sitten HUS on uutta hakemassa.
8. Yhteistoiminnallisuus. Minun mielestäni toiminnan logiikka poikkeaa oleellisesti erikoissairaanhoidossa, perusterveydenhuollossa ja sosiaalihuollossa toisistaan. Täysin erilaisten toimintojen istuttaminen yhteen järjestelmään ei ole kantava ratkaisu. Yhteentoimivuus on avainsana. Se on tehtävissä monin tavoin. Myös erikoissairaanhoidon sisällä on monenlaisia toimintoja ja prosesseja. Siksi sinne on pesiytynyt myös monia itsenäisiä tietojärjestelmiä. Ratkaisu voi olla muutakin kuin monoliitti. Kokonaisarkkitehtuurissakin olisi tässä yhteydessä järkeä, mutta se edellyttäisi yhteistoimintaa ja yhdessä sopimista tietyistä peruspilareista. Tietojärjestelmiä suunniteltaessa pitäisi tunnistaa yhteistoiminnallisuuden vaatimukset - kuten päivystystapaukset, sosiaali- ja terveydenhollon yhteiset asiakkuudet.
Niin ymmärrän kyllä hyvin, että kotikaupunkini Espoo irtautui Apotista. Toisaalta pitäisikö Apottilaisten ottaa jotain oppia tuosta irtautumisesta. Suunniteluvaiheessa suunnan muuttaminen on huomattavasti helpompaa kuin toteutusvaiheessa. Pitäisikö vielä avata keskustelu Apottilaisten ja Espoolaisten välillä.
Ps. Apottihanketta olen seurannut blogeissani siitä lähtien, kun kesän kynnyksellä 2012 Terveydenhuollon ATK-päivillä HUS:n edustajat Renko ja Mäkijärvi esittelivät hankkeen nimeltä Sirius. Myöhemmin Sirius nimettiin Apotiksi. .http://ollinarkisto.files.wordpress.com/2013/02/2012-05-15-00-03-renko-makijarvi.pdf Tuolloin se oli vielä voimakkaasti HUS-lähtöinen hanke. Myöhemmin siitä on rakennettu koko pääkaupunkiseutua ja koko sote-sektoria kattava hanke. Onkohan se hiukan karannut alkuperäisistä käsistä? Ohessa on linkki yhteen kirjoitukseeni koskien eri intressitahoja:
http://ollintuumailut.blogspot.fi/2012/09/apotin-ymparilla-monta-intressitahoa.html
Päivitys 2.2.2013: Ohipuhuminen. Espoon irtautuminen Apotista on paljolti perusteltu yllä tiivistämieni argumenttien kautta. (http://www.tietoviikko.fi/kaikki_uutiset/article874337.ece ). Espoo nojaa enemmän palikoista koottuun järjestelmään, kuin isoon kilpailutettuun kokonaisuuteen. Samoin Espoo viittaa siihen, että Espoon oma nykyjärjestelmä ei olisi vielä aivan tiensä päässä. Espoossa painotetaan yhteistoiminnallisuutta ja yhteyttä koko maan kattavaan Kanta-järjestelmään. Myös viitataan tähän Virotyyppiseen X-Road-malliin, joka tosin minun käsittääkseni ei ole tällä hetkellä toteutunut Suomessa. (http://www.hs.fi/paivanlehti/kaupunki/Espoon+valtuusto+aloitti+kautensa+hylk%C3%A4%C3%A4m%C3%A4ll%C3%A4+Apotin/a1359394094081). HUS viittaa puolestaan kustannuksissa siihen, että nykyjärjestelmä maksaa verrattuna uuteen merkittävästi enemmän (ero arvioitu 50me:ksi). (http://www.tietokone.fi/uutiset/nykyjarjestelmassa_pysyminen_apottia_kalliimpaa#utm_source=rss). Niin ei aivan puhuta samasta asiasta. Espoo katsoo Apottiin oman sosiaali- ja tervydenhuoltonsa kannalta, kun taas HUS katsoo Apottiin nykyisen oman HUS:n IT-järjestelmäkokonaisuutensa kannalta. Kustannuksista puhuttaessa Espoo ei suinkaan jää koko hankkeen rahoituksesta ulkopuolelle. Osana HUS-piiriä Espoo osallistuu jatkossa myös Apotin rahoittamiseen. Kannattaisi nyt vielä katsoa, miten palikat sopivat yhteen linjalla erikoissairaanhoito - perusterveydenhuolto - sosiaalihuolto.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti