Vuoden kohokohdat blogissani

 

Tässä kuvassa kolmea konkaria haastatellaan Mediuutisiin  kirjahankkeestamme

Olen joskus aikaisemmin tehnyt yhteenvetoa blogikirjoituksistani vuoden varrella. On jäänyt viime aikoina vähiin. Tässä mielestäni tietyt kohokohdat perusteluineen. Yllä oleva kuva liittyy lokakuusta joulukuuhun kirjan tekemiseen yhdessä Kauko Koivuniemen ja Mikko Nenosen kanssa.

Tammikuu: Koskettava elokuva The Father dementikoista: https://ollintuumailut.blogspot.com/2024/01/koskettava-elokuva-father-dementikosta.html

• Perustustelu:  Siinä kuvataan aidon oloisesti mielen muutoksia ja muistikuvien sekaisuutta ajassa, paikassa. Mutta kuvaus nostaa esille myös läheisten tuskan ja joskus toivottomuudenkin.
• Olen kokenut tämän tuskan seuratessani suhteellisen läheltä dementikko.-omaiseni mielen muutoksia, masennusta ja tuskaa sekä hänen vaimonsa huolta ja tuskaa. 

Helmikuu:  Vaikuttavuusseuran paneelissa pelkkiä lääkäreitä: https://ollintuumailut.blogspot.com/2024/02/vaikuttavuusseuran-paneelissa-pelkkia.html

• Perustelu: Vaikuttavuus on ollut ja on edelleen keskeinen peruste hyvälle hoidolle. Ja toinen perustelu on, että seura on puuttunut hoidon ja palvelun turhiin osiin - hukkajahtina. Jahdissa on ollut kolme näkökulmaa: terveydenhuolto, sosiaalihuolto ja lääkehuolto.
• Olen omalta osaltani edistänyt vaikuttavuuden ja vaikutusten ilosanomaa nostamalla ihmisten, kansalaisten, asiakkaiden, potilaiden pärjäämisen keskiöön yhdessä Kauko Koivuniemen kanssa ja myöhemmin myös Mikko Nenosen kanssa 

Maaliskuu:  Tiina Soininen, Olli Nylander: Tietojohtamisen Podcast 2024: https://ollintuumailut.blogspot.com/2024/02/vaikuttavuusseuran-paneelissa-pelkkia.html

• Perustelu: Näkökulmamme on toisaalta yleinen tietojohtaminen. Toisaalta sovellamme sitä sosiaali- ja terveydenhuoltoon. Tekemämme palvelu on osa ammattikorkeakoulun tietojohtamisen koulutusohjelmaa. Podcastit ovat ns. avointa tietoa.
• Kun Tiina pyysi minua mukaan tähän Podcastin tekoon, en voinut kieltaytyä, koska en ollut aikaisemmin tällaista tekemässä. Saimme aikaan 6-osaisen sarjan. Jokainen osa on noin 30 minuutin mittainen, jossa Tiina haastattelee ja kommentoi jutusteluani. 

Huhtikuu: Ei blogikirjoituksia - oltiin mamman kanssa Euroopan turneella.  Julkaisin blogissani toukokuussa matkaan liittyen blogikirjoituksen: "Olemme hitaita, mutta kotona": https://ollintuumailut.blogspot.com/2024/05/olemme-hitaita-mutta-kotona.html

• Perustelu: Asuntoautoilu Euroopassa on myös seikkailua digimaailmassa. Matkustuksen hitaus oli suhteellista, kun koti oli koko ajan mukana. Sen sijaan digihitaus ilmeni monin tavoin: auton hallinnan käyttöliittymät, tuskailu Elisan reitittimen kanssa, navigointi ja navigaattorit. 
• Selvisimme kaikesta, myös toisistamme. Kyllä matkailu avartaa.

Toukokuu: Sote-atk-päivät 2024 Tampere - suuri ja mahtava tapahtuma; https://ollintuumailut.blogspot.com/2024/05/sote-atk-paivat-2024-tampere-suuri-ja.html

• Perustelu: Tämä on traditio, johon olen osallistunut vuosikausia. Onhan se pakko.  Aktiivisuus on palkittu ATK-Senaattorin arvonimellä jo vuosia sitten. Tapahtuman historia on liki 50-vuotias, eikä ATK-nimeä siitä tulla poistamaan. Lienee Suomen suurin kongressitapahtuma: liki 2000 osallistujaa, näytteille asettajia satakunta. 
• Tapahtumalla on kaksi antia: 1. hienot alustukset ja runsas näytteille asettajien tarjonta, 2. verkostoituminen. Olin myös edistämässä omalta pieneltä osaltani StartUp-yrityksen "Team Care oy"- tuotteen ensiesittelyä  Riina Rubinsteinin johtamana (https://teamcare.fi/)

 Kesäkuu: Vanhustenhuolto - herätys valtiomahdit; https://ollintuumailut.blogspot.com/2024/06/vanhustenhuolto-heratys-valtiomahdit.html

• Perustelu: Ympärivuorokautista hoitoa tarjotaan muistisairaalle Suomessa usein liian myöhään, osoittaa tuore tutkimus. Kun vanhustenhoito ei toimi, vanhukset päätyvät päivystykseen. Siinä vaiheessa he ovat usein niin huonokuntoisia, että päivystyksen on lähetettävä heidät sairaalahoitoon. 
• Olen puhunut ja nostanut esille vanhustenhuollon ongelmia ja niiden ratkaisumahdollisuuksia vuosikymmeniä - aluksi pienen virkamiehen vinkkelistä, sitten oto. tutkijana, sitten osana valtakunnallista tilastouudistusta, sitten blogistina ja nyt lopulta eräänlaisena kokemusasiantuntijana. 

Heinäkuu: Palvelukonseptiin kirjatut tavoitteet ja menettelytavat ikääntyneiden ympärivuorokautisessa palveluasumisessa:  https://ollintuumailut.blogspot.com/2024/07/palvelukonsepti-ikaantyneiden.html

• Perustelu: Palveluasumisen tavoitteet ja reaalimaailma eivät aina toteudu. Tieto ei aina kulje. 
• Kesäkuun kirjoitukseni ja tammikuun kirjoitukseni todentuvat, kun seuraan dementikko-omaiseni ponnisteluja palveluasumisessa. 

Elokuu: Ikääntyminen ja pärjääminen - Mikon ja Ollin puheenvuoro 16.8.2024; https://ollintuumailut.blogspot.com/2024/08/ikaantyminen-ja-parjaaminen-mikon-ja.html

• Perustelu: Ystäväni Kauko Koivuniemen kanssa teimme vuonna 2023  10-osaisen blogikirjoitusten sarjan aiheesta "Me pärjäämme". 10-osassa tiivistimme sanoma yhdeksi käsitteeksi: "Pärjääminen on taitoa tulla toimeen omien sosiaalisten ja terveydentilaan liittyvien poikkeavuuksien kanssa (= poikkeamat lääketieteellisissä mittauksissa ”normaalina pidetyistä” ja myös poikkeamat lainsäädännössä määritellyistä normeista) ja taitoa ohjata elämänsä kulkua joko yksin tai yhdessä kumppanin tai kumppaniverkoston kanssa." ks. Me pärjäämme: https://ollintuumailut.blogspot.com/2023/08/me-parjaamme-osa-10-me-opimme-siksi.html
•  Pidimme Mikon kanssa dialogina esityksen Kuopiossa. Samalla Mikko sai innostuksen pärjäämisen maailmaan.
  

Syyskuu: Matkani Rovaniemelle sote-tietojohtamisen ytimeen verkostopäiville; https://ollintuumailut.blogspot.com/2024/09/matkani-rovaniemelle-sote.html

• Perustelu: Tietojohtamisen verkostopäivät ovat samalla tavalla traditio, johon olen melkein joka kerta osallistunut. Esitykset ovat otsikon ydintä ja taso on korkea - yleensä. Tapahtuma on paisunut vuosien varrella.
• Loppupohdintaa lentokentällä: Vielä Rovaniemen kentällä innostuimme pienellä porukalla vertailemaan, mitä on joskus 90-luvulla tehty tietojohtamiseen liittyen ja mitä on vielä niistä ajoista jäljellä. Yllättävän paljon on jäljellä - ehkä mielestäni vähän liikaakin. On se niin, että tämä muutoksen vauhti on verkkaista. Korona taisi vaikuttaa THL:ssä nopeuttavasti tietojen käsittelyyn ja raportointiin. Tekoäly saattaa ehkä vaikuttaa tietojohtamiseen ellei se hyydy matkalla. 

 Lokakuu ja marraskuu olivat hiljaista aikaa bloggarille: ei kirjoituksia

• Perustelu: Käynnistimme Ravintola Kosmoksessa kirjahankkeen yhdessä Kauko Koivuniemen ja Mikko Nenosen kanssa. Otsikko on tällä hetkellä: Sote 3.0 kohti soten uutta kulttuuria: - Suomen muutosmatka kolmen konkarin kertomana, kansalaisten pärjääminen ja pärjäämistaidot keskiössä, sote 3.0: uusi toimintatapa ja uusi organisaatio. 
• Olen kirjassa ns. ykköskirjoittaja, mutta kahden muun konkarin kanssa tämä työ on ryhmätyötä, jossa sovitetaan yhteen ajatuksiamme, kokemuksiamme ja kirjoittamista.On sinänsä minulle uusi kokemus. 

Joulukuu: Aamu Kelassa - aluevaalitilaisuuksien etkot 10.12.2024; https://ollintuumailut.blogspot.com/2024/12/aamu-kelassa-aluevaalitilaisuuksien.html

• Perustelu: Halusin selvittää, miten lähellä kolmen konkarin kirjaprojekti on aluevaltuutettujen sotekeskusteluja. 
• Vertailuna voin todeta, että paneelin aiheet ovat tuttuja kirjassamme, mutta otteemme on ihmisten, kansalaisten pärjääminen ja sen perusteella sotepalveluiden kokonaisuuden hallinta. Käymme läpi periaatteita, historian painolastia, nykytilanteen haasteita, mutta ehdotamme myös uutta kulttuuria ja organisointia.  

Tieto ja turvallisuus – seminaari 24.-25.10.2024 -täynnä hienoja alustuksia

Tietojohtaminen ry:n järjestäämän kahden päivän seminaari oli täynnä upeita alustuksia kohdentuen teemaan tieto ja turvallisuus. Yhdestäkin alustuksesta saisi blogiin kunnon jutun. Mutta päätimme toisen osallistujan kanssa, että teen kattavan jutun kaikkien alustusten pohjalta. Toinen henkilö keskittyy Timo Hämäläisen ja Jarno Limnellin alustuksiin. Kaikki nämä jutut tullaan julkaisemaan Tietoasiantuntijalehden numerossa 5/2024. (https://www.tietojohtaminen.com/tietoasiantuntija-52024)

Tietoa uhkaavat jatkuvasti väärinkäytökset, virheellisyydet, puutteet. Kaikki nämä ovat tiedon käytön turvattomuutta. Tieto on toisaalta keskeinen väline turvallisuuden ylläpitämisessä.  Seminaarille asetettiin tavoitteeksi vastata viiteen kysymykseen. Yritän tässä yhteenvedossani koota kysymysten vastaukset 10 alustuksen pohjalta.

Kuinka luotettavalla täsmätiedolla lisätään turvallisuutta?

Turvallisuutta voidaan lisätä Harri Jalosen mukaan ”tiedon huoltovarmuudella”. Sen avulla lisätään ”informaatioresilienssiä” eli informaation omaa sietokykyä ja sitkeyttä. Turvallisuuden uhkat muodostuvat mis- ja disinformaatiosta, mutta uhkia muodostuu myös tiedon määrän jatkuvasta kasvusta ja sen hallintavaikeuksista. Vastassa ovat myös tietämättömyys tai välinpitämättömyys hyödyntää olemassa olevaa tietoa.

Oleellinen ongelma on tiedon siiloutuminen ja ”kuplautuminen”. Tärkeätä on rakentaa siilot ja kuplat ylittäviä tai läpäiseviä yhteentoimivuuden ja tiedon kulun reittejä. Oleellista on myös löytää keinot, jotka hyödyntävät suuresta tietomassasta tarpeellisen tiedon. Kaikkea tietoa ei kannata hyödyntää kaikkeen turvallisuustyöhön. Hyvän esimerkin tiedon määrän hallinnasta kertoi Isto Mattila esitellessään meriturvallisuuden ennakointiin valjastettua dataa. Toinen esimerkki oli Sari Näsin ja Stiina Kivimäen alustus mediatiedon hyödyntämisestä yhteiskunnallisten trendien havainnointiin strategiatyössä.

Tekoäly on sekä uhka että mahdollisuus turvallisuustyössä. Usea alustaja varoitteli epäluotettavan tiedon ongelmista tekoälyn hyödyntämisessä. Lisäksi  Mikael Vakkuri nostaa esille tekoälyn algoritmien ongelmallisuuden: 1. onko algoritmin tulkinta relevanssista ”oikea”, 2. onko algoritmin käyttämä datareliaabelia ja validia, 3. kohtaavatko analytiikka ja tiedon tarpeet, 4. voiko ja miten tekoälyn avulla mahdollistaa automaattista päätöksentekoa.

Toisaalta edellä kuvatut Mattilan sekä Näsin ja Kivimäen esimerkit todistavat, että turvallisuutta voidaan edistää tiedon hyödyntämisenä tekoälyn tuomalla analytiikalla.

Mitä riskejä ympäristössämme on?

Mika Susi avasi riskien maailmaa luokittelemalla ne viiteen kategoriaan: 

1. henkilökohtaiset riskit, 
2. organisaation operatiiviset riskit, 
3. projektiriskit, 
4. strategiset riskit, 
5. kokonaisvaltaiset riskit, joissa on aineksia 1–4 riskeistä. 

Tulkintani mukaan tähän viidenteen riskiin kuuluvat myös systeemiset riskit (esim. toimitusketjuissa). Mika nostaa esille vielä listan nousevista riskeistä: taloudellinen epävarmuus, geopoliittinen epävarmuus, teknologiariskit, kyberriskit, jatkuvuusriskit, logistiikkaan ja toimitusketjuihin liittyvät riskit, mis- ja disinformaatio, regulaatioriskit.

Globaalit riskit liittyvät yleisen maailmanjärjestyksen muutokseen. Toisen maailmansodan jälkeen saatiin aikaan suhteellisen stabiili turvallisuustilanne, jossa oleellisena turvaajana oli YK ja sen eri järjestöt mukaan lukien rauhanturvaajat. Kuitenkin 1980-luvulta saakka tätä stabiilia tilaa on haastettu mm. uuden teknistaloudellisen paradigman avulla. Globalisaatio on saanut aikaan markkinoiden avautumisen, jota sitten on alettu uhkaamaan protektionismilla. Turvallisuusriskit näkyvät myös erilaisina vastakkainasetteluina niin henkilöiden kuin organisaatioiden ja valtioiden välillä. Uhkana ovat riskien eskaloitumisena. (mm. Jarno Limnellin alustuksessa). Myös Timo Hämäläinen avaa aihetta puhumalla mm. ”kompleksisuusriskistä”. Helena Berg avaa sekä Timon että Jarnon alustuksia tarkemmin tulevassa Tietoasiantuntijalehden numerossa 5.2024.

Miten tietoa käytetään johtamisen ja turvallisuuden perustana?

Monen alustajan perusajatuksena on yhdistää turvallisuusajattelu osaksi johtamista. Se ilmenee kokonaisvaltaisessa riskien hallinnassa. Tähän liittyvät myös ennakointi- ja skenaariomenetelmien hyödyntäminen johtamisessa.  Turvallisuusriskejä ovat myös toiminnan jatkuvuusriskit. Ja jatkuvuuden hallinta on osa johtamista.

Johtamisen suurena haasteena ovat monimutkaiset ongelmat ja kompleksiset ongelmat. Ne luovat epävarmuutta ja epäselvyyttä johtamiseen. Monimutkaiset ongelmat ovat periaatteessa hallittavissa omin keinoin, kun taas kompleksiset ongelmat liittyvät organisaation hallittavuuden ulkopuolisiin tekijöihin. Helposti käy niin, että suuret päätökset tehdään suurimman tietämättömyyden vallitessa. Vastalääkkeeni on Jalosen mielestä tietämättömyyden esiripun poistaminen ja täsmätiedon nostaminen keskiöön.

Kuinka riskit hallitaan?

Riskien hallinnassa on tunnistettava, onko riski henkilökohtainen, organisaatiokohtainen vai laajempi, jopa globaali. Riskien hallintaan on luotu kaksi standardia: ISO 28001 ja ISO 27005. Ennakointi ja jatkuvuuden hallinta ovat keskeisiä riskien hallinnan elementtejä.

Mika Susin mukaan johtamisessa usein ajaudutaan välttelemään tappioita (”loss aversion”). Silloin tappioiden pelko johtaa riskikäyttäytymiseen ja mahdollisuuksien sivuuttamiseen. Vastalääkkeenä tällaisella vaistojen varassa johtamiselle on analyyttinen tietopohjainen riskien hallinta.

Yrityksen riskien hallinnassa voidaan käyttää hyväksi EK:n luomaa yritysriskiturvallisuuden mallia. Mallissa hallitaan liiketoiminnan jatkuvuus, turvallisuus ja vaatimusten mukaisuus. (https://ek.fi/hyotytietoa-yrityksille/yritysturvallisuus/).

Tietojärjestelmiin ja tietotuotteisiin (kännykät, läppärit) liittyy organisaation ja sidosryhmien väliset riskit. Ilmari Luoma avasi tätä IT-riskimaailmaa eri osapuolten välisten sopimusten hallintana sekä toimitusketjujen hallintana. Oleellista on, että sopimus kattaa myös ns. perityt riskit, joita ovat sopimuskumppanin alihankkijoiden kanssa tehdyt sopimukset. Toimitusketjujen riskejä voidaan hallita kuvaamalla ketjut ja niiden avainkohdat.

Mikä on strategisen ennakoinnin merkitys?

Tuomo Kuosa avasi alustuksessaan tätä kysymystä viiden kohdan listalla: 

1. yhteinen ymmärrys, 
2. mahdollisuuksien ja uhkien tunnistaminen, 
3. uudet kehityspolut, 
4. sisäinen kommunikaatio ja ennakointikyky, 
5. edelläkävijyys.  

Tuomon mielestä turbulenssin maailmassa pitää haastaa konservatiivinen strategiatyö. Konservatiivinen eli perinteinen strategiatyö etenee lineaarisesti tutuilla kaavoilla eteenpäin. Seurauksena on: ”Saman toimialan kilpailijat voivat tehdä samantyyppistä visiointia, ennustuksia ja odottavat tulevaisuuden olevan tietynlainen.” Ennakointiin perustuva strategiatyö puolestaan perustaa analyysin vaihtoehtoisista tulevaisuuksista ja niiden vaikutusten arvioinnista linjalla mahdollisuudet, uhat, epävarmuudet. On siis useita todennäköisiä tulevaisuuksia yhden sijaan.

Toinen väline Tuomon työpakissa on skenaariomenetelmä, jossa vastataan seuraaviin kysymyksiin: 

1. mitä tulee tapahtumaan, 
2. mitä voisi tapahtua, 
3. miten tavoitteet voidaan toteuttaa, 
4. miten voidaan luovia toimintaympäristössä, 
5. miten erilaiset tavoitteet voidaan saavuttaa – siis korkeat, pitkän ajan tavoitteet ja pienet nopeasti realisoitavat tavoitteet.

Jarno Limnellin mielestä yksilötasolla ennakointia on kyky toimia ja ylläpitää toimintakykyä – siis resilienssiä. Ja yhteiskunnan kokonaisturvallisuus koostuu neljästä osa-alueesta: todellisuus, tunne, sietokyky eli resilienssi ja kulttuuri. Tästä voi lukea tarkemmin Helena Bergin jutusta tulevassa Tietoasiantuntijalehden numerossa 5.2024.(https://www.tietojohtaminen.com/sites/default/files/tietoasiantuntija_5_2024_berg_epavakaina_aikoina_korostuu_luottamus.pdf)

Aamu Kelassa - aluevaalitilaisuuksien etkot 10.12.2024

Kuvassa vasemmalta Kelan pääjohtaja Outi Antila, Tiina Merikanto ja panelistit

Kutsu. Sain kutsun Aamu Kelassa -tapahtumaan, joka oli ensimmäinen aluevaalitilaisuus. Kelan pääjohtaja Outi Antilan toivotti tervetulleiksi paneelin osallistujat ja yleisön paikanpäällä sekä etänä. Tapahtuman moderaattorina, kyselijänä toimi monille tuttu toimittaja (nyt emerita) Tiina Merikanto. Oli systemaattinen ja topakka Tiinan ote. Aika riitti ja kaikki saivat puhua rajoitetusti. 

Kelan tervehdys. Outi Antila kertoi Kelan roolista tässä aluevaaliasiassa. Itse asiassa Kelalla ja hyvinvointialueilla on monia yhteisiä asiakkaita. Tavoitteena on, että etuudet ja palvelut tuotetaan periaatteella: oikea palvelu, oikea etuus, oikeaan aikaan. Kokemukseni pohjalta tämä on ihannetilanne, joka ei aina toteudu monestakin syystä. Eräs syy Antilan mukaan ovat tiedon liikkuvuuden esteet. Esimerkkinä yhteen toimivuudesta etuuksissa ja palveluissa Antila mainitsee toimeentulotuen - työttömyysturvan- asumistuen. Kun tähän vielä lisään tukien piirissä olevien ihmisten monet sairaudet ja ongelmat, niin kyllä ihanne tuotantoperiaatteista on haastavassa tilassa.

Tunnetila. Tiina Merikanto avasi kyselyrumbansa esittelykierroksella, johon hän toivoi vielä ehdokkaiden kertovan tunnetilansa hyvinvointialueiden nykytilasta. Tässä esitän tiivistyksen: Oskari Valtola (kok) - toiveikas, Panu Peitsaro (LiikeNyt) - surullinen, Hanna-Leena Mattila (keskusta) - varovaisen toiveikas, Riitta Kuosmanen (kd) - kyllä se siitä, Anna Kontula (vas) tunteet yksilöllisiä / ei vastausta, Henrik Wikström (rkp) - syvä huoli, Helena Marttila (sdp) - hankala tunne, Arja Juvonen (ps) huolestunut. Tunnetilat näyttivät surumielisiltä.

Hyvää. Ja kysely jatkuu: Mikä on hyvinvointialueellanne hyvin tehty ja voitaisiin tarjota malliksi naapurille? Tiivistän vastaukset ilman yksilöintiä. Osassa ollaan digin eturintamassa, etäpalveluiden toteutusvaiheessa. Osa korostaa säästövaatimusten kurinalaista toteuttamista. Jossain alueella on voitu vähentää vuokratyötä 60%. Jossain on onnistuttu tarjoamaan uusia töitä muuttuvalla työnkuvalla. Jossain on onnistuttu palvelutuotannon kehittämisessä esimerkillisesti, mutta ihmetelty, miksi malli ei leviä oman alueen ulkopuolelle.

Korjattavaakin löytyi: Teen jälleen koonnoksen vastauksista ilman yksilöintiä. 

• Taloudenpito on korjautunut, mutta palvelut ovat kärsineet joskus rankastikin. Säästöt ovat olleet joskus jopa absurdeja  kuten sairaaloissa tarjotaan alusasuksi vain miesten mallia. 
• Paljon korjattavaa nähtiin digipalveluissa. Erityisesti huoli oli, miten vanhukset pärjäävät näiden palveluiden kanssa. 
• Kuntien vastuulla oleva hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen koettiin haastavaksi, koska heikko edistäminen koituu viime kädessä hyvivointialueille palvelutarpeiden lisääntymisenä. Monelta vastuutaholta puuttuu usko ennaltaehkäisyyn, koska tulokset saadaan vasta viiveellä.
• Asianosaiset tahot pitivät HUS:n erityisasemaa huonona ratkaisuna (se tiedettiin etukateen). Rahavirrat alueelta HUS:iin kirpaisevat aluetta tai sitten ne ovat riittämättömät HUS:n kannalta.
• Omaishoidon tuen leikkaukset ovat hankala yhtälö koko vanhusten palvekokonaisuudessa. 
• Nykyjärjestelmässä on demokratiavaje. Rahoituslaki on määräävä laki. Sote-palvelut ovat alisteisessa asemassa ja alueilta puuttuu oma päätäntävalta. Valtio ja erityisesti VM päättää kaikesta. Tämä on todella tuttu ilmiö. Tietysti osa panelisteista korosti, että on tämä hallitusohjelma ja sen säästöohjelman välttämättömyys. Tiina kyllä puuttui ponnekkaasti näihin puheisiin ja totesi, että kaikki tämän tietävät.

Vanhukset. Tietysti Merikanto halusi kysyä vanhuspalveluista. Ovathan ne olleet vuosikymmeniä keskeisiä aihealueita vaalikeskusteluissa, mutta unohdettuja asioita keskustelujen jälkeen. Tiina alusti asiasta. Ympärivuorokautista hoitoa on vähennetty kaikkialla. Kotona pärjääminen on asiantuntijoiden mukaan epärealistinen tavoite. Kotona asustaa yhä heikkokuntoisempia vanhuksia. Näin palveluasumisajat ovat lyhentyneet noin kahdeksi vuodeksi. Ja monien tahojen hehkuttamaa yhteisöllistä asumista on vähän. Tätä puolta panelistit olivat ensin korostaneet, kunnes Tiina oikaisi näitä perättömiä puheita. Omaishoidon huolista kertoi yksi panelisteista. Ja lopuksi Tiina kertoi huolestuttavan kokemuksensa otsikolla "kaksi iäkästä osastolla". Taisivat olla jossain akuuttisairaalassa. Tiina oli kysynyt, minne matka sairaalan jälkeen. Toinen vastasi: "kyllä mut siirretään jonnekin kaksioon". Toinen puolestaan vastasi: "En tiedä, minne minut laitetaan". 

Omalääkäri. Seuraava Tiinan kysymys koski omalääkäri -omahoitajamallia. Tunnetusti mallilla on monia toteuttamistapoja. Tapahtuman isännällä Kelallakin on oma yksityislääkäreihin perustuva mallinsa. Ammattiharjoittajamalli on yksi variantti yksityisistä palveluista. Oulussa on Tiuran malli, jonka perusteella edelliselle hallitukselle paikallinen professori oli tehnyt ehdutosensakin. Kaikki panelistit vakuuttivat, että omalääkärimalli on joltain osin käytössä alueellaan. Tarkemmassa tarkastelussa vakuuttelussa oli joka puolella haasteita ja rajoitteita. Oli myös kokemusperäistä tietoa. Jossain toimi omatiimi. Joku kertoi hyviä kokemuksia siitä, miten oppi tuntemaan asiakkaansa. Työterveydenhuollon mukaan otto oli myös haasteellisesti esillä. 

Perusterveydenhuoltoon liittyvistä asioista Tiina teki muutaman kysymyksen.

• Yksityislääkärit mukaan omalääkärityöhön - oli Tiinan täydentävä kysymys. Yllätyin, kun lähes kaikki panelistit liputtivat tämän asian puolesta. 
• Entä luottavatko panelistit terveyskeskuksiin palveluiden tuottajatahona? Tässäkin kysymyksessä panelistit muodostivat yhtäköyttä-yhdistyksen - kyllä. 
• Ja vielä Tiina tiristi ulos panelisteiltä lyhyen vastauksen perusterveydenhuollon hoitotakuusta 7vrk:ta, 14 vrk:ta vai 3 kuukautta. Tässä rintamalinjat rakoilivat aika odotetusti. Hallituspuolueiden edustajat kannattivat 3kk:n odotusaikaa säästöihin vedoten. Muut empivät eri vaihtoehtojen välillä. Joku totesi jämäkästi, että oikeaan aikaan täytyy päästä hoitoon. Joku piti tuota pitkää odotusaikaa vitsinä. 

Valta. VM:n ja STM:n ohjaavasta roolista oli Tiinan seuraava kysymys. Pitäisikö sitä pienentää vai suurentaa? Anna Kontula avasi pontevasti pelin. Substanssilait ja perustuslaki pitäisivat olla määräävässä asemassa rahalain yli. VM:n hallitsevan aseman sijasta pitaisi STM ja hyvinvointialueet olla hallitsevassa asemassa. Annan mielestä voisi auttaa asiaa rajoitettu aluevero. Tämän jälkeen kaikki tunnistivat VM:n keskeisen roolin. Osa oli Annan kanssa samoilla linjoilla. Osa korosti säästöjen välttämättömyyttä ja siinä VM:n roolia. Nykyinen rahoituslaki oli monen mielestä uudistettava. 

Yhteistyö. Merikannon viimeinen varsinainen kysymys oli, pitäisikö hyvinvointialueet toimia jatkossa yksin vai yhdessä? 

• Panelistit tunnistivat erikoissairaanhoidon aseman ja sen keskityksen periaatteet. YTA-alueet (eli yhteistoiminta-alueet) olisivat osassa yhteistyötä vaativien asioiden foorumeita. 
• Hyvien käytäntöjen siirtäminen oli joidenkin mielestä (jotenkin uutena ideana koettuina) hieno innovaatio. Tosiasia on, että näitä on yritetty vuosikausia. Aina ne ovat tyrehtyneet kateuteen tai perusteluihin erilaisesta organisaatiosta tai rahan ja ajan puutteesta. 
• Yhtenäinen tuntui olevan käsitys tietojärjestelmien keskitetystä toteuttamisesta. Valtion ohjauksen pitäisi olla tiukka. Nyhtähän ei ole niin. Eikä mielestäni kovin lupaavalta näytä tulevaisuuskaan. 

Lopuksi. Tiinakin helpotti panelisteja ja lupasi yleisölle mahdollisuuden kysymyksiin. Panelisteille kysymys kuului: mikä on viestisi äänestäjille? Mielestäni vastaukset olivat laimeita, mitään sanomattomia, joten ei niitä tarvitse tässäkään toistella. Yleisölle Tiina antoi mahdollisuuden kolmeen kysymykseen, jotka koskivat seuraavia aiheita: sosiaalityöntekijäpula, ikäihmisten digitaidot, lastensuojelu. Lastensuojelussa korostettiin ennaltaehkäiseviä toimia ja perhepalveluita. 

Sote 3.0. Kerroin pienelle yhtäväpiirille ilosanomani, että olemme kolme konkaria (kokemusasiantuntemus yhteensä 150 vuotta) tekemässä sote 3.0- kirjaa. Tavoitteemme on se  julkaista omakustanteena ensi vuoden alussa helmikuussa. Vertailuna voin todeta, että paneelin aiheet ovat tuttuja kirjassamme, mutta otteemme on ihmisten, kansalaisten pärjääminen ja sen perusteella sotepalveluiden kokonaisuuden hallinta. Käymme läpi periaatteita, historian painolastia, nykytilanteen haasteita. Lopuksi luomme oman ehdotuksemme sote 3.0 ja sen perustana olevan  pärjäämishyötymallin. Organisointiratkaisumme kerromme, kun kirja ilmestyy. Hahmotus on jo päissämme. Kirjan kirjoittajat ovat: Olli Nylander, Kauko Koivuniemi, Mikko Nenonen. Ja työnimi tällä hetkellä ilman alaotsikoita on "KOHTI SOTEN UUTTA KULTTUURIA". Anslyysimme ja ehdotuksemme ovat käänteen tekeviä, suorastaan uusi paradigma. No kyllä nyt on hehkutettu oikein kunnolla.